life and games of kaarle ojanen

Harri Hurme • Ilkka Kanko • Joose Norri • Petri Saharinen


KAARLE OJANEN – ELÄMÄ JA PELIT


Kaarle Ojasen 90 ruudun kuninkaantie – kuvaus ainutlaatuisen shakkimestarin urasta ja elämästä

Kaarle Ojanen (1918–2009) nousi shakin kansainväliseksi mestariksi vuonna 1952 ja pysyi vuosikymmeniä suomalaisen shakin kärjessä. Huippukautenaan Ojanen osallistui kaksitoista kertaa shakkiolympialaisiin ja voitti kaksitoista Suomen mestaruutta. Vielä 64-vuotiaana lempinimellä Kaarle XII tunnettu mestari vei kolmannentoista Suomen mestaruuden nuorempien kilpailijoiden yllätykseksi. Kaarle Ojasen elämäkerta on kertomus suomalaisesta miehestä, jolta sota vei parhaat vuodet. Ojanen oli lähes saman ikäinen kuin itsenäinen Suomi, joten hänen elämäntarinansa taustalla kuvataan historian ja maailmanpolitiikan tapahtumia, jotka vaikuttivat sekä Ojasen että hänen kotimaansa kohtaloihin. Kaarle Ojanen piirtyy dynaamisena ja harvinaislaatuisena miehenä, joka teki merkittävän uran niin shakissa kuin työelämässään. Poikkeuksellisen pitkän aktiivikautensa aikana Kaarle Ojanen kohtasi lähes kaikki suomalaiset mestaripelaajat. Teoksen pelikokoelmaan on valittu kommentoitavaksi 92 Ojasen peliä tarkoituksena kuvata myös suomalaisen shakkihistorian 1940–1970-lukujen henkilögalleriaa. Teoksen elämäkerran on kirjoittanut Petri Saharinen ja pelivalikoiman ovat koonneet KvM Joose Norri, FM Harri Hurme ja FM Ilkka Kanko. Lisäksi Kaarle Ojasen ystävä, suurmestari Robert Hübner on analysoinut teokseen viisi valitsemaansa peliä.

Kannen suunnittelu Valpuri Tauriainen

3



Suomen Shakkikustannus Helsinki 2009

ojanen3.indd 3ojanen3.indd 3 8.4.2009 23:01:588.4.2009 23:01:58

8

SisällysEsipuhe 10Summary 12

ITSENÄISEN SUOMEN IKÄINEN SHAKKIMESTARI 15

1930LUVUN NORSSILAINEN 17Vuosikymmenen kiihkeät ensisävelet 17”Non scholae sed vitae” 181930-luvun Suomi 19Suomalaisen Shakkikerhon kasvatti 20Kansainvälisille peliareenoille 21Harrastukset koulunkäynnin tiellä 24Ylioppilas ja Suomen 16. shakkimestari 24

SOTAAJAN KALLE 29Mars ja Amor käsikynkässä 29Taistelulähettinä Krooninkukkulalla 30Juoksuhaudoista nousi penkalle likaisia, arkoja nuoria miehiä 31Ensimmäinen Helsingin mestari 33Pitkä ja uuvuttava keskipeli: jatkosota 33Esikoinen syntyy – sota jatkuu 35Puolustusvoimien shakkijaos aktivoituu 37Suomen kohtalo veitsenterällä 38Kello pysäytetään 40

KAARLE TYÖELÄMÄSSÄ 43Paluu arkeen sodan jälkeen 43Työura jatkuu teollisuuden palveluksessa 44Shakkielämä elpyy sodasta 47Kansainvälinen shakki maailmansodan risti-paineessa 47Botvinnik nousee maailmanmestariksi 48Ystävyys, yhteistyö ja avunanto – Hörhammer ja Ojanen vierailevat Moskovassa 49Ensimmäinen Suomen mestaruus – vihdoinkin 51

ENSIMMÄINEN HUIPPUKAUSI 55Titon vieraana 55Vuoden 1952 kotikisat 57KvM-titteli ja matka Argentiinaan 59Hurjia tuloksia 621950-luvun suurvaltapolitiikkaa 63Moskovan olympialaiset 64

UUSI NOUSU 67Pitkät kaverukset 67Keski-iän kriisi 68Työura vie mukanaan 69Yksinvaltias Ojanen 70Kylmän sodan olympiadit: München, Leipzig ja Varna 71”Riippuu siitä, onko a6 tehty” 73

KUUBALAINEN SERENADI 77Pursimiehenkadun uusperhe 77Havannaan! 79Olympialaisten hieno suomalaismenestys 81Puoli vuosisataa mittarissa 84Yhteiskuntarakenne muuttuu 85Ojasen kolmio 87

KAARLEKUNINGAS 89Siegenin olympialaiset 1970 89Shakkikerho Gambiittiin 91Shakkikirjoituksia, muistiinpanoja ja kirjeen-vaihtoa 92Suuri shakkivuosi 1972 93

MENESTYKSEN HINTA 971970-luvun poliittiset pohjavirrat 97Työelämän paineet ja sairastuminen 98Ojasen oivalluksia 101Viimeiset vuodet työelämässä 102Eläkevuodet 103

VETERAANIN VOITTO 107Koiviston ajan suuret murrokset 107”Jumalauta, mää tapan sut...” 108Kaarle XIII 109Shakkiystäviä 112Suuri yksinäinen 113Vanha mies uudessa ajassa 114Mestari täyttää pyöreitä yhdeksännen kerran 117Suuri yksinäinen on poissa 119

92 VALITTUA PELIÄ 121

Kaarle Ojanen – Soini Helle 123Kaarle Ojanen – Ilmari Solin 124Kaarle Ojanen – Osmo Kaila 125Anatol Tschepurnoff – Kaarle Ojanen 126Birger Rasmusson – Kaarle Ojanen 128


9

Ragnar Krogius – Kaarle Ojanen 128Kaarle Ojanen – Th orsten Gauffi n 129Kaarle Ojanen – Osmo Kaila 131Kaarle Ojanen – Veijo Kiuru 132Kaarle Ojanen – Eero Böök 133Visa Kivi – Kaarle Ojanen 137Reino Niemi – Kaarle Ojanen 138Kaarle Ojanen – Emil Richter 139Kaarle Ojanen – Josef Platt 140Kaarle Ojanen – Jorma Vesterinen 141Kaarle Ojanen – Mauno Laisaari 142Åke Sneitz – Kaarle Ojanen 143Toivo Salo – Kaarle Ojanen 144Andrzej Pytlakowski – Kaarle Ojanen 145Kaarle Ojanen – Vasili Smyslov 146Gerhard Pfeiff er – Kaarle Ojanen 147Kaarle Ojanen – Antonio Medina 148Kaarle Ojanen – Antti G. Ojanen 149Olavi Katajisto – Kaarle Ojanen 151Heikki Koskinen – Kaarle Ojanen 152Kaarle Ojanen – Lodewijk Prins 154Kaarle Ojanen – Fridrik Olafsson 156Eero Böök – Kaarle Ojanen 162Kaarle Ojanen – Erik Lundin 164Kaarle Ojanen – Aatos Fred 165Kaarle Ojanen – Oleg Pastuhoff 166Kaarle Ojanen – Unto Räisä 167Kaarle Ojanen – Kalervo Rajakallio 168Kaarle Ojanen – Ilkka Kanko 170Burkhard Malich – Kaarle Ojanen 171Nils Wikberg – Kaarle Ojanen 172Kaarle Ojanen – Paul Keres 174

Mikä on Ojasen oivallus 176

Esmo Ridala – Kaarle Ojanen 181Bo Nyrén – Kaarle Ojanen 183Iivo Nei – Kaarle Ojanen 184Einar Candolin – Kaarle Ojanen 189Aki Lahti – Kaarle Ojanen 190Ilmari Tuomainen – Kaarle Ojanen 191Kaarle Ojanen – Heikki Westerinen 193Kaarle Ojanen – Ilmari Niemelä 195Kaarle Ojanen – Matti Rantanen 196 Kaarle Ojanen – Unto Venäläinen 197Kaarle Ojanen – Allan Kiviaho 199Kaarle Ojanen – Leslie Witt 200Kaarle Ojanen – Yair Kraidman 202

Kaarle Ojanen – Jacek Bednarski 203Ove Kinnmark – Kaarle Ojanen 204Kaarle Ojanen – Kaj Kivipelto 205Klaus Ketola – Kaarle Ojanen 207Juhani Sorri – Kaarle Ojanen 208Seppo Kajan – Kaarle Ojanen 210Kaarle Ojanen – Iivo Nei 211Kaarle Ojanen – Ilmari Brander 216Hans Ree – Kaarle Ojanen 217Kaarle Ojanen – Melkiel Peretz 219Kaarle Ojanen – Jouko Äijälä 219Kaarle Ojanen – Pertti Poutiainen 222Yrjö Rantanen – Kaarle Ojanen 224Kaarle Ojanen – Ilkka Sarén 225Kaarle Ojanen – Eero Raaste 227Th omas Ristoja – Kaarle Ojanen 228Juhani Rikkonen – Kaarle Ojanen 229Harri Hurme – Kaarle Ojanen 231Erkki Havansi – Kaarle Ojanen 232Jyrki Auvinen – Kaarle Ojanen 233Gustavo Bartis – Kaarle Ojanen 234Kaarle Ojanen – Walter Mooij 236Kaarle Ojanen – Pekka Nikkanen 237Timo Pirttimäki – Kaarle Ojanen 238Kaarle Ojanen – Matti Piuva 240Kaarle Ojanen – Kimmo Välkesalmi 242Kaarle Ojanen – Pertti Saariluoma 243Timothy Binham – Kaarle Ojanen 244Sandor Brilla-Banfalvi – Kaarle Ojanen 245Kaarle Ojanen – Jorma Paavilainen 246Kaarle Ojanen – Mauri Sirkiä 247Kaarle Ojanen – Jorma Kekki 248Heikki Westerinen – Kaarle Ojanen 250Veijo Mäki – Kaarle Ojanen 251Ilkka Kanko – Kaarle Ojanen 253Jouni Yrjölä – Kaarle Ojanen 254Kaarle Ojanen – Mikko Kivistö 256Antti Pyhälä – Kaarle Ojanen 257Michael Nykopp – Kaarle Ojanen 259Kaarle Ojanen – Unto Räisä 260Jaakko Kivimäki – Kaarle Ojanen 262Erkki Turunen – Kaarle Ojanen 264

Kaarle Ojasen kilpailutuloksia 265Pelaajahakemisto 270Avausluettelo 271Lähteet 272


10

EsipuheKaarle Ojasen elämä kulki käsi kädessä itsenäisen Suomen kanssa, ja hänen shakki-urastaan tuli kaikin tavoin poikkeuksellisen mittava. Ojasen 90-vuotisen elämän aikana suomalainen yhteiskunta koki suuria muutoksia itsenäisyyden alun vuosikymmenistä sotiin, jälleenrakennukseen ja viime vuosikymmenten taloudelliseen nousuun. Shakki-mestarina Ojanen näki 40 vuotta kestäneellä aktiivikaudellaan aitiopaikalta niin suoma-laisessa kuin kansainvälisessäkin shakissa tapahtuneen kehityksen.

Kun keskustelimme Kaarle Ojasen kanssa hänen 90-vuotispäivänsä juhlistamisesta, hän otti puheeksi shakkijäämistönsä kohtalon. Kaarle halusi jättää jälkeensä jotain pysyvää, kertoa avoimesti elämästään ja kuvata aktiiviaikojensa suomalaista shakkitoimintaa. Hä-nen elämänkokemuksensa oli tuonut menneisiin tapahtumiin perspektiiviä ja syvyyttä. Tämä kirja on kunnianosoitus Kaarle Ojaselle. Hän itse odotti teoksen ilmestymistä innolla ja ehti kommentoida osaa käsikirjoituksesta.

Kirja jakautuu kahteen osaan: Ojasen elämäkertaan ja valikoitujen pelien kokoelmaan. Elämäkertaosan on kirjoittanut Petri Saharinen. Siinä Kaarle Ojasen elämäntarina on projisoitu Suomen historiaa vasten eri aikakausien tapahtumia ja arvomaailmaa peila-ten. Ojasen shakkiuran taustalla kuvataan Suomen shakin kansainvälisyyttä, maailman huippushakin kehittymistä ja venäläisen koulukunnan hegemoniaa.

Teoksen pelivalikoiman ovat laatineet Harri Hurme, Ilkka Kanko ja Joose Norri. Lisäksi Ojasen hyvä ystävä, suurmestari Robert Hübner on analysoinut muutamia kansainvälisesti merkittäviä Ojasen pelejä. Kokoelmassa on kommentoitu 92 pe-liä, ja jokaisella kommentaattorilla on oma äänensä ja näkemyksensä. Pelien valin-nassa keskeisenä tavoitteena on ollut luoda kuva Kaarlen kotimaisista vastustajista, koska hän kohtasi urallaan suurimman osan suomalaisista shakkimestareista. Peli-kokoelman syntyyn on ratkaisevasti vaikuttanut Kimmo Välkesalmen kymmenen vuot-ta sitten tekemä suuri taustatyö, Kaarle Ojasen noin 1650 turnauspelin tallentaminen.


11

Pelien strateginen kulku on kerrottu ilman avausteoreettisia tarkasteluja, ja vaihtoehtoja on esitetty lähinnä kriittisissä ja taktisissa tilanteissa. Lisäksi Joose Norri on kirjoitta-nut peliosaan artikkelin strategisesta hyökkäysmetodista, jolla Kaarle Ojanen voitti Paul Keresin loistopelissään vuonna 1960.

Kirjanteon eri vaiheissa olemme saaneet arvokasta apua ja kommentteja lukuisilta ih-misiltä, joille olemme hyvin kiitollisia. Kirjan taitosta ja kuvatoimituksesta on vastannut Suomen Shakin päätoimittaja Marko Tauriainen, jota kiitämme lämpimästi merkittävästä ja asiantuntevasta työpanoksesta. Elämäkertaosan käsikirjoituksen kommentoinnista ja kielenhuollosta kiitämme Teemu Miettistä ja Katariina Voutilaista.

Haluamme esittää kiitokset myös Suomen Shakkikustannus Oy:lle, jonka nimis-sä olemme saaneet kirjoittaa tämän Kaarle Ojasen 90-vuotislahjan Suomen shakin-pelaajille.

Helsingissä 19. maaliskuuta 2009

Petri Saharinen Harri Hurme Ilkka Kanko Joose Norri


12

SummaryTh is is a work on the life and chess career of Finnish chess master Kaarle Ojanen (1918–2009). Th e book is divided into two parts, a biography of Ojanen and a collection of selected games. Th e author of the biography is Petri Saharinen and the commentary to the games is by IM Joose Norri, FM Harri Hurme and FM Ilkka Kanko.

Kaarle Ojanen achieved the title of international master in 1952. For twenty years he was one of the principal Finnish chess players in all national and international tourna-ments. Ojanen took part in twelve chess Olympiads and won the Finnish Championship twelve times during his peak years. Th is earned him the nickname Charles XII, which had to be modifi ed when he took the championship for the 13th time at the age of 64, much to the surprise of the younger competitors.

Ojanen's international career started as a 16-year-old schoolboy when he showed prom-ise with successes in Nordic tournaments. His chess development was interrupted by the Second World War. He served in combat forces on the front in Finland’s Winter War and Continuation War for a total of fi ve years. After the war he trained on the job for duties in production planning and rationalization in the fast-growing industrial sector. For the longest period, over 25 years, he worked as a technical director in the clothing industry until retiring in 1979. He also wrote several professional and educational books on his fi eld. Kaarle Ojanen died in Helsinki on January 9, 2009, just a month after his 90th birthday.

Th e course of Kaarle Ojanen’s life is the tale of a young Finnish man who gave his best years to the war. Contemporaneous with Finnish independence, his story refl ects the country’s history and the events in world politics that have shaped the fate of our land. Kaarle Ojanen dynamically embraced the values of his time, pursuing a signifi cant career in both chess and working life. Elite chess and the hegemony of the Soviet School formed the background to Ojanen’s career. Finnish chess in the context of international


13

relations is among things touched on in descriptions of Olympiads and international tournaments.

Due to the unusual length of his chess career, Ojanen met almost all the notable Finnish master players. Th e 92 games in the collection were chosen primarily with an eye to comprehensiveness, providing a gallery of prominent Finnish players in the years from 1940 to 1980. Th e commentary to each game opens with a short introduction of Ojanen's opponent.

Th e strategic course of the games is described without regard to opening theory. With a few exceptions, no attempt has been made to provide an exhaustive analysis of the games. In addition to the commentators, Ojanen’s personal friend GM Robert Hübner has chosen fi ve games to analyze. Th ree correspondence games with comments by Ojanen himself are included. Th e games section features an article by Joose Norri on the strategic concept that gave Kaarle Ojanen a victory against Paul Keres in a fi ne game in 1960 and that Jonathan Penrose employed to defeat World Champion Mikhail Tal later in that year at the Leipzig Olympiad. Th ese ideas still have relevance in the modern game for similar Modern Benoni and King's Indian positions.


16

Norssin 1. luokka. Kaarle takana kolmas vasemmalta.


17

1930-luvun norssilainen

Vuosikymmenen kiihkeät ensisävelet

Syyskuun alussa 1929 10-vuotias Kaarle Ojanen aloitti koulunkäyntinsä Helsingin Suomalaisessa Normaalilyseossa – samassa koulussa, mistä isä Arvo oli aiemmin nuoruu-dessaan valmistunut ylioppilaaksi. Tuoreessa muistissa oli alkukesällä suoritettu pääsykoe, jota varten oli matkustettu äiti Martan kanssa mummolle kylään Helsinkiin. Mummolla asui jo isosisko Armi, joka aloitti samana syksynä tyttönorssin eli Tipulan neljännen luokan.

Pääsykoe oli ollut Kaarlelle helppo. Oikein oli mennyt se matematiikan aidanseiväs-tehtäväkin, jossa kysyttiin sata metriä pitkän aidan seipäiden lukumäärää, kun niitä oli aina kymmenen metrin välein. Kyllä hän laskea ja lukea osasi, ja tiesi jo aika paljon maailmasta neljän kansakouluvuoden jälkeen. Mutta lisäksi hän osasi jotain, mitä kovin moni poika ei osannut ollenkaan.

Hän osasi pelata shakkia.Shakinpeluun oli opettanut hänelle Hörhammerin Marius, silloin kun oli ollut heillä

hoidossa. Tapaisikohan Mariusta Helsingissä? Marius kävi nimittäin ruotsinkielistä kou-lua. Oma pelitaito oli kehittynyt isän kanssa pelatessa huimasti viime vuosina, mutta olisi mukavampaa kokeilla ikäisiään vastaan. Voisi myös kertoa kavereille tietoja Bilguerin avausoppikirjasta tai näyttää juttuja Schachjahrbuchista, vaikka ei se saksan kieli vielä luonnistunutkaan – siirrot kuitenkin ymmärsi.

Syksyllä 1929, viikko koulun alkamisen jälkeen, haaksirikkoutui höyrylaiva Kuru Näsi-järvellä syysmyrskyssä ja 138 ihmistä hukkui. Järkyttävästä onnettomuudesta puhuttiin paljon Kaarlenkin koulussa Norssissa. Varsinainen uutispommi tuli kuitenkin loka-kuun 24. päivänä. Mustana torstaina alkoi Wall Streetin pörssikurssien syöksykierre ja


18

seuraavana tiistaina romahti New Yorkin pörssi. Tapahtuma vaikutti nuoren pojan elä-mään kovemmin kuin hän tuolloin tiesikään.

Suomessa talouden kasvu oli pysähtynyt ja kääntynyt laskuun jo vuotta aikaisemmin 1928. Syinä tähän olivat rakennusalan ylikuumeneminen, sahatavaran viennin lasku ja huono viljasato. Pörssiromahduksen jälkeen taantuma muuttui lamaksi: vientitulot vähenivät, pankit joutuivat kriisiin ja työttömien määrä kasvoi rajusti liki 90 000:een. Maatalousvaltaisessa Suomessa lama kosketti voimakkaimmin juuri maaseutua, jossa vel-kaantumiset ja pakkohuutokaupat olivat jokapäiväisiä ilmiöitä.

Ojasen perhe asui vielä laman alkaessa Nummen pitäjässä Siipoo-nimisellä tilalla, jonka Kaarlen isoisä kunnallisneuvos Kaarle Kustaa Ojanen oli ostanut vuonna 1914. Kaarlen isä Arvo Ojanen toimi Nummen kirkonkylässä pankinjohtajana ja oli joutunut kiinnit-tämään tilansa monin takauksin. Laman vaikutuksesta tila joutui pakkohuutokauppaan vuonna 1930 ja Ojasen perheellä oli edessä muutto Helsinkiin.

Helsinkiin tultuaan Ojaset asuivat aluksi Tehtaankatu 12:ssa. Pian perhe kuitenkin hajosi. Isä ei kestänyt raskasta taloudellista taakkaansa, vaan alkoholisoitui ja menetti terveytensä. Vanhempien avioeron jälkeen lapset asuivat Martta-äidin kanssa lyhyen ai-kaa Tehtaankatu 25:ssä, ja näin Rööperistä näytti tulevan perheen kotiseutu. Kieltolain kumouduttua 1932 äiti sai vakituisen työpaikan Oy Alko Ab:n myyjänä ja pystyi tur-vaamaan perheen niukan toimeentulon. Pysyvän kodin äiti löysi perheelle Laivurinkatu 18:sta, mihin muuttivat äiti, mummo, Armi ja Kaarle.

Neljä vuotta perheestään erossa ollut isä Arvo sairastui vaikeaan 1930-luvun kansan-sairauteen, niin sanottuun lentävään tuberkuloosiin. Hän menehtyi tautiin vuonna 1935 alle 50-vuotiaana. Ojasen perheen vaikeaa elämää ja äidin vastuuta yksinhuoltajana helpotti osal-taan se, kun Kaarlen Armi-sisar lopetti koulunsa kuudennelta luokalta ja meni ansiotyöhön.

”Non scholae sed vitae”

Perinteikkään Norssin ylväs motto ”Non scholae sed vitae – Ei koulua, vaan elämää varten”, oli Kaarlen kohdalla totisinta totta. Koulusta tuli hänen elämänkoulunsa.

Norssi oli perustettu jo 1867. Se oli suomalaisuuden ja kansallisen ajattelun tyyssija ja toimi myös Helsingin yliopiston opettajankoulutuskouluna. Päärakennus oli valmistunut 1906 ja sitä oli ehditty jo laajentaa 1926, joten rakennus oli varsin moderni.

Koulu oli kahdeksanvuotinen, ylioppilaaksi valmistava oppilaitos. Oppilaita oli noin 800 ja opetuslinjoja kaksi, klassinen ja reaalinen. Lukiovaihe käsitti kolme ylintä luokkaa. Jo ennen Kaarlen kouluaikoja Norssia olivat käyneet monet maamme merkkihenkilöt. 1920-luvun loppupuolen tunnetuin norssilainen oli Mika Waltari, joka tuolloin aloitteli kirjailijanuraansa ja vaikutti Tulenkantajien piirissä.

Kaarle kirjoittautui klassiselle linjalle, joten latina ja saksa täyttivät lukujärjestystä yh-teensä kymmenellä viikkotunnilla. Kuudennelta tuli mukaan vielä ranska, minkä vuoksi mieliaine matematiikka jäi vain lyhyen oppimäärän pituiseksi.

Kaarlen luokalla oli 28 oppilasta, jotka asuivat pääosin Etu-Töölössä, Eirassa, Puna-vuoressa ja Kruununhaassa. Aivan kaupungin laitamilla Laaksossa asui Eero Saaren-heimo ja Munkkiniemessä Veikko Nevanlinna, jotka vaikuttivat kumpikin myöhemmin


96

Ojanen ja Oivallukset, 1975.


97

Menestyksen hinta

1970-luvun poliittiset pohjavirrat

Suomalaisessa yhteiskunnassa pyörät pyörivät täysillä koko 1970-luvun. Urho Kekkosen taitava ulkopoliittinen tasapainoilu kahden suurvaltaryhmittymän välillä oli koitunut elinkeinoelämän hyödyksi ja nostanut kansan elintasoa. Suomen puolueettomuus oli pa-rantanut kansallista itsetuntoa ja luottamusta omiin kykyihin. Kalevi Sorsan pitkäaikaiset punamultahallitukset loivat sisäpolitiikkaan konsensusperiaatteen ja mahdollisuuden merkittäviin yhteiskunnallisiin uudistuksiin.

Kekkosen ulkopolitiikan suuri hetki koitti kesällä 1975, jolloin hän toimi Etykin huippukokouksen ja sen päätösasiakirjojen allekirjoitustilaisuuden isäntänä Helsingis-sä. Sopimuksessa vahvistettiin Euroopan poliittinen kahtiajako. Etykin koreista nou-sivat median ansiosta keskeisiksi ihmisoikeuspykälät, joiden toteutumista seurattiin varsinkin lännessä tiiviisti. Etykin seurantakokouksissa virinnyt toive vapaammista oloista Itä-Euroopassa kuihtui valtionjohtajien pysähtyneisyyteen. Käytännön pohja Etyk-prosessilta putosi pois myöhemmin Saksojen yhdentymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen vaikutuksesta.

Kehitys Länsi-Euroopassa kulki kohti talousunionia, ja syksyllä 1973 Suomi allekirjoitti EEC:n kanssa vapaakauppasopimuksen. Sitä ennen oli sovittu SEV-yhteistyösopimus, jonka merkitys jäi kuitenkin aika vähäiseksi. Sen sijaan varsinainen itävienti veti hyvin. Yhteistyö- ja rajaprojektit olivat talouselämällemme tuloksekkaita, koska ne pohjautuivat usein poliittiseen sopimukseen.

Onnistuneet projektit, kuten Saimaan kanavan modernisointi ja vuokraus, Loviisan ydinvoimala ja Svetogorskin sellukombinaatin uudistustyöt, loivat edellytykset Kosta-muksen jättihankkeelle. Teollisuusjohtomme kuitenkin suomettui, kun mustasukkaisuus


98

idänkaupan suhteiden vaalimisesta sai joskus aikaan ylilyöntejä ja huvittaviakin piirteitä heidän osaltaan.

Clearing-kauppa oli suomalaisille edullista ja riskitöntä toimintaa. Neuvostoliitto maksoi ostonsa suurelta osin raakaöljyn toimituksilla, minkä ansiosta Suomi selviytyi myös vuosi-kymmenen kahdesta öljykriisistä helpommin kuin monet kilpailijat. Vuosittaiset tavaran-vaihtosopimukset loivat useille teollisuuden aloille perustilauskannan, jonka hinta-kilpailu oli lähes olematonta. Mutta poliittisesti suojellussa idänkaupassa piili myös helpon ansaitsemisen riskejä.

Esimerkiksi telakkateollisuus uskalsi vahvan itäviennin ansiosta laajentua rajusti kilpail-luille risteilijämarkkinoille tunnetuin seurauksin. Tekstiili- ja nahkateollisuudessa siemen alan häviämiseen kylvettiin itäviennissä. Sinne vietiin vain määrää ja kohtuullista laatua. Siten ala oli 1980-luvulle tultaessa täysin hampaaton lännen merkkituotteita ja Kauko-idän halpatuontia vastaan.

Työelämän paineet ja sairastuminen

Kaarlelle 1970-luku merkitsi suuria muutoksia työympäristössä. Osuustukkukauppa muutettiin vuonna 1970 Keskusosuusliike OTK:ksi. Samalla sen teollisuutta järjestet-tiin uudelleen. Pukutehdas sekä Kappa- ja leninkitehdas yhdistettiin Helsingin vaatetus-tehtaaksi. Paitatehdas oli lopetettu jo muutama vuosi aiemmin. Tulitikkutehdas myytiin Finn-Match Oy:lle, joka oli Keskon, OTK:n ja SOK:n yhteisyritys. Näitä ja muuta teollisuutta palvelemaan perustettiin rationalisointiosasto, jonka johtoportaaseen Kaarle myös siirtyi.

Rationalisointiosaston ja sille läheisen suunnitteluosaston tehtävänä oli alkuvuosina toimia OTK:n lukuisien teollisuuslaitosten investointien ja prosessiuudistusten suun-nittelijana ja selvittäjänä. Tarkoituksena oli myös vähentää ulkopuolisten projekti-konsulttien käyttöä. Liikkeenjohdon oppien saatua valtaa myös osuusliiketoiminnassa koko OTK:n teollisuus joutui saneeraustoimien piiriin. Ilmiö tuli yleiseksi lähes kaikes-sa Suomen elinkeinotoiminnassa ja johtui osin vapaakauppasopimuksista. Suojattu kotimainen teollisuutemme ei kestänyt ulkomaisten yritysten invaasiota maamme talouselämään.

Ulkomainen kilpailu käynnisti myös kotimaisen kilpailun yli etupiiri- ja puoluerajojen. Rationalisointiosastosta kehittyi 1970-luvun loppupuolella OTK:n piirissä vihattu saneerauksia valmisteleva elin. Sen tehtäväksi muodostui tutkia eri teollisuuslaitosten kannattavuutta ja arvioida niiden tulevaisuuden mahdollisuuksia. Osasto toimi yli-johdon käsikassarana sen päättäessä toimialavähennyksistä ja rönsyjen leikkaamisesta. Liikkeenjohdollinen oppimalli tuli suuren maailman tavoitejohtamisfi losofi asta. Ennen perusteellista E-liikefuusiota vuonna 1983 oli myös rationalisointiosasto saneerattu pois. Kerrotaan, että jotkut osastolta irtisanotuista ja siellä koulutetuista henkilöistä päätyivät myöhemmin konsultoimaan myös EKA-yhtymän johtoa ulkopuolisten yri-tysten palkkalistoilla.

Kaarlen Rastor-taustan ansiosta rationalisointiosaston alkuperäinen toimenkuva sopi hänelle hyvin. Vaikka tehtäväkenttä tavallaan laajeni, ei hän kuitenkaan jaksanut innostua


125

PELI 3Englantilainen peliKaarle OjanenOsmo KailaSSK:n kerhoturnaus 11.10.1938

KvM Osmo Ilmari Kaila (1916–1991) oli shakin suurmiehiämme, kaikilla foorumeil-la. Hän oli tunnettua älykkösukua, mm. isoisä oli arkkipiispa. Osmo oli suvun musta lammas, ylioppilaaksi tultuaan hän opiskeli näennäisesti lakitieteellisessa tiedekunnassa, mutta käytännössä pisti kaiken tarmonsa shakin eteen. Paitsi pelaamiseen, myös teh-tävien laadintaan ja molempien sektoreiden organisaatioon riitti aikaa.

Jatkosodan aikana hänet oli nimetty vas-taamaan armeijan shakkitoiminnasta. Hän oli vuosikymmenet Helsingin Sanomien ja Iltasanomien shakkitoimittaja, itse asiassa Suomen ensimmäinen shakin ammattilai-nen. Kaila toimitti 50- ja 60-luvuilla myös vasta-alkajille suunnattua Apu-lehden shakki-palstaa, joka sai monen nuoren aloittamaan shakin harrastuksen, myös allekirjoittaneen.

Hänellä oli ensimmäisenä maailmas-sa kolme FIDEn arvonimeä (KvM, KvT, KvTT), myöhemmin hän sai vielä neljän-nen, laadinnan Fide-mestari.

Hän oli myös taitava organisaattori. Yh-teen aikaan hän hoiti kerhonsa, piiriliittonsa, perusliittonsa ja keskusliiton sihteerin (=toiminnanjohtajan) toimia eli hänella oli lähes hallinnon monopoli. Mutta Kailan no-pea äly ilmeni myös teräväkielisenä käytökse-nä. Välien säilyttämiseksi hän katsoi parhaak-si lopettaa pelaamisen 50-luvun puoli välissä ja 60-luvulla hän jättäytyi pois valtakunnan tason tehtävistä pelipuolella. Kuitenkin ylimmässä päättävässä elimessä, SKSL:n edustajistossa hän oli jäsenenä ennätyksel-liset 44 vuotta. Suomen Tehtäväniekkain kantaviin voimiin hän kuului kuolemaansa asti. Kaila tunnetaan myös kuvaristikoiden laatijana, hän oli pioneereja koko maailmassa tällä alalla. Vielä nykyäänkin sanotaan jos-

kus, että kokouksessa vallitsee ”Kailan henki”. Esim. kun vastikään ansiomerkkitoimikunta mietti joitakin päätöksiään, niin Osmo Särki-lahti vetosi ”Suomen merkittävimman shakki-miehen, Osmo Kailan” luomiin periaatteisiin. 1.c4 e5 2.¤c3 ¤f6 3.¤f3 ¤c6 4.e3 ¥e7 5.¥e2 0–0 6.0–0 Nykyteoria pelaa tässä 6.£b3!. 6...¦e8 7.d3 d5 8.cxd5 ¤xd5 Sisilialaista kääntövärein, valkean avausedusta ei ole mitään jäljellä, musta on tasoittanut. 9.£c2 ¥e6 10.a3 a5 11.¤a4 £d6 12.¥d2

12...¦ad8 Nyt musta jatkoi rutiinisiirrolla. Tässä tuli jopa sellainen kuin 12...g5!? kyseeseen. Esi-merkkimuunnelma: 13.h3 h5 14.¤c3 g4 15.¤e4 £d8 16.hxg4 hxg4 17.¤h2 ¢g7 18.¥xg4 ¥xg4 19.¤xg4 f5, valkealla on kyllä korvausta menevästä upseerista. 13.¦ac1 ¥c8 14.£c4 £g6 15.£b5

15...h5 Valkea tarjoaa laatua, joka on voitettavissa g2-heikkouden takia. Musta ei sitä vahingokseen


174

¤b3 27.¥xb3 cxb3 28.¦xa8 ¦xa8 29.¤e2 ¥g7 30.f4 g5) 26...¥e5 27.¦f3 g5 (27...¤b3 28.¥xb3 cxb3 29.¦xb3) 28.¦h3.24...¤xc6 25.¤c3?! 25.f4!? exf4 26.¤xf4 bxa4 27.¦xa4 c3 28.¤d3 cxb2 29.¦c4 ¦b5 30.¥a4 ja säi-lyttääkseen edun mustan tulee antaa laadun mennä. 25...b4 Nyt tämä on helppoa. 26.¤d5 ¤a5 27.¤e3?! 27.¦a2. 27...¥xe3! 28.fxe3 ¢c5 29.¥e2 ¤b3 30.¦a2 ¦d8 31.¦d1 ¦xd1 32.¥xd1 ¦d8 0–1Mielenkiintoinen peli, jossa Ojasen osaa-misen ylivoima tuli selvästi esiin.

[Harri Hurme]

PELI 37NykybenoniKaarle OjanenPaul KeresSuomi–Viro-maaottelu 14.5.1960

Virolainen SM Paul Keres (1916–1975) on vahvin pelaaja, joka ei koskaan tullut maailman mestariksi. Tässä lyhyessä pelaaja-esittelyssä ei ole mitään mahdollisuutta ker-toa hänen saavutuksistaan. Toisaalta hänestä on kirjoitettu niin paljon, että tietojen saami-nen muualta ei ole vaikeaa. Keres itsekin oli myös merkittävä shakkikirjojen kirjoittaja, hän kirjoitti paljon avausartikkeleita, mutta erityisesti hänen keskipeliä ja loppupeliä kä-sittelevät kirjansa ovat edelleen parasta laa-tua. Keres oli myös Suomen ystävä ja pelasi KvM-kärkikaartiamme vastaan kymmeniä pelejä. Tässä esitettävä Kaarle Ojasen voitto on shakkihistoriamme merkkipelejä. 1.d4 ¤f6 2.c4 e6 3.¤c3 c5 Keres menee benoniin, joka on taktisempi mutta riskipitoisempi kuin hänen tavallises-ti käyttämänsä nimzointialainen. Tähän ai-kaan ei vielä tunnettu nykyisin suositumman Benkö-gambiitin ideoita riittävästi.

4.d5 exd5 5.cxd5 g6 6.e4 d6 7.¥d3 ¥g7 8.¤ge2 Benonia vastaan tunnetaan nykyään useitakin hyviä systeemejä valkealle. SM Bent Larsen jopa ennusti muutama vuosikymmen sitten, että jos joku avaus tullaan kumoamaan niin, ettei sitä enää pelata huipputasolla, niin se tulee olemaan juuri benoni. Kaikki mustilla pelaajat eivät kuitenkaan tätä usko, pelaavat benonia ja vieläpä saavuttavat voittoja sillä. 8...0–0 9.0–0 ¦e8 Kommentaattorit ovat moittineet yleisesti tätä siirtoa. Normaali benoni-asemissa val-kean e4 sotilas on heikko, ja sitä kannattaa painostaa, mutta tässä Ojasen systeemissa e4 on riittävän turvassa. 10.h3 ¤bd7 11.¤g3 a6 12.a4 £c7 13.f4 c4 14.¥c2 ¤c5 Musta jatkaa johdonmukaisesti, nyt kolme upseeria uhkaa e4-sotilasta ja toisaalta valke-an kolme upseeria sen suojaavat. Kun valkean systeemiin kuuluu vielä £f3, niin jo kauan on tiedetty, että mustan painostus e4-pistettä kohti on tehoton. 15.¢h1 ¥d7 16.£f3 ¢h8 Sekä valkean että mustan kuninkaan siirrot nurkkaan ovat tuskin objektiivisesti tehok-kaimpia siirtoja. Kuitenkin tällaiset varmis-tussiirrot ovat käytännön pelissä varsin hyviä, vastustajan yllätysiskun mahdollisuus piene-nee, jolloin ei tarvitse ihan kaikkea laskea joka siirrolla uudestaan ja uudestaan. Mutta kun Ojanen kertoi 90-vuotisjuhlassaan, että Keres mietti tätä siirtoaan 40 minuuttia, niin sitä on pidettävä yhtenä tappion siemenenä. Siirto ei mitenkään ole paras mahdollinen, tosin ei järin huonokaan, mutta mikä tahan-sa luonnollinen siirto olisi ollut suunnilleen vähintään yhtä hyvä. SM John Nunn kirjoit-ti pienen kirjan nimeltaan Secrets of Practical Chess, jossa hän esitti lukuisia käytännön oh-jeita turnauspelaajalle. Yksi niistä oli, että älä mieti yli 20 minuuttia yhtä siirtoa, sillä sen laatu ei parane olennaisesti lisämiettimisellä ja siinä vain tuhlaa voimansa ja aikansa, niin että kun myöhemmin tulee kuitenkin joku


247

1.d4 ¤f6 2.c4 e6 3.¤c3 ¥b4 4.e3 b6 5.¤f3 ¥b7 6.¥d3 0–0 7.0–0 c5 8.¤a4 cxd4 9.a3 Tässä asemassa on pelattu heti exd4, mutta kyseessä on vain siirtovaihto. 9...¥e7 10.exd4 d6 11.¦e1 ¤bd7 12.b4 ¦c8 Vasta tämä luonnollisen näköinen siirto on ta-vanomaisen avausteorian ulkopuolella. Valke-an sotilasrintaman hallitsemaa asemaa musta haluaisi rikkoa jollain sotilaan siirrolla, kuten e5 tai a5. Mutta kuten monet, Garri Kasparov etunenässä, ovat osoittaneet, musta voi vallan hyvin tehdä pelin avaavan sotilasmurron myö-hemminkin tämän tyyppisissä asetelmissa. 13.¤c3 £c7 14.¥f4 ¤h5 15.¥d2 g6 16.¤g5 ¤hf6 17.h3Sekä valkealla että mustalla on runsaasti hy-viä vaihtoehtoja. Mutta loputtomiin musta ei voi vain katsoa, pystyykö valkea paranta-maan asemaansa. Valkealla on jo lievä etu. 17...¦fe8 18.¤f3 £b8 19.¥f4 ¥f8 20.¥f1 £a8 21.¦e3 ¤h5 22.¥h2 a6 23.£a4

Siirto ei uhkaa ratsua d7:ssä, koska 24.£xd7?? ¥c6 pussittaisi kuningattaren. Mustan yllät-tävä vastasiirto ei syötä upseeria raakana, se on hyvinkin pelikelpoinen. Todellisuudessa paras on etuun johtava 23...¤g7. 23...¥h6?! 24.£xd7 Kalle nielaisee syötin, mutta pääseekö hänen daaminsa turvaan? 24...¥c6 25.£xd6 ¤cd8? Tämä on paha virhe. Sen sijaan jatkossa 25...¥f8! 26.£e5 f6 daami jää todellakin pussiin, mutta 27.£xe6+ ¦xe6 28.¦xe6 ¥xf3 29.gxf3 £xf3 30.¦e3 jälkeen valkeal-la on torni, lähetti ja sotilas daamista, mikä

vankan sotilaskeskustan kanssa antaisi tasa-vertaiset mahdollisuudet. 26.£c7 ¥xe3 27.fxe3 ¥xf3 28.gxf3 £xf3 29.£e5 Valkealla on kaksi lähettiä tornista, ja hänen kuningattarensa hallitsee tärkeitä ruutuja. Mustan paras jatko olisi nyt daamin vaih-toon pyrkiminen joko siirrolla 29...£f5, tai sitten 29...f6 30.£e4 £xe4, mutta ymmär-rettävästi tällaiseen ei mennä. 29...£c6 30.¥e2 ¤g7 31.¤e4 ¦e7 32.d5! 1–0Daamin väistöä seuraa 33.d6! ja musta on voimaton. [Harri Hurme]

PELI 81Kuningasintialainen puolustusKaarle OjanenMauri SirkiäJSM 23.1.1983

FM Mauri Sirkiä (s. 1947) voitti jo toisella yrittämällään – 21-vuotiaana – Suomen mes-taruuden vuonna 1969. Tämä riittikin hänelle eikä hän tämän jälkeen osallistunut SM-kil-pailuihin. Nuoren miehen kansainvälinen ura rajoittui neljään ylioppilaiden MM-kilpailuun ja Siegenin shakkiolympialaisiin (11/19) sekä muutamaan maaotteluun. Lahjakkuutensa hän todisti kyllä myös voittamalla ylivoimaisesti en-simmäisen pikapelin henkilökohtaisen Suomen mestaruuden vuonna 1974. Kuriositeettina to-dettakoon, että hän kyllä seniorina on osallistu-nut joukkue-MM-kilpailuun bridgessä!1.c4 ¤f6 2.¤c3 g6 3.d4 ¥g7 4.e4 d6 5.¥e2 0–0 6.¥g5 ¤bd7 7.h4Luonnollinen on myös 7.£d2 e5 8.¤f3 tai 8.d5 ¤c5 9.f3, tarkoituksena kehittää ratsu h3:n kautta sotilaiden siirryttyä. Ojanen on käyttänyt tämän kaltaisissa asemissa myös siirtoa g4.7…e5 8.dxe5Vaihto on asemallisesti kyseenalainen, sil-lä laitasotilaan eteneminen sopii parhaiten yhteen täysin suljetun keskustan kanssa. Pelin kaltainen jatko voi olla perusteltu, jos d-linjaa pystyy käyttämään, mutta tässä valkean


265

Kaarle Ojasen kilpailutuloksiaSUOMEN MESTARUUSTURNAUKSET

11. 1938–39 1. Osmo Kaila 4½/6 (uusinta 3/2x2) 2. Kaarle Ojanen 4½ (2½) 3. Birger Rasmusson 4½ (½)

13. 1945–46 1. Eero Böök 6½/8 2.–3. Ilma-ri Solin ja Kaarle Ojanen 6

16. 1949 1. Toivo Salo 8½/11 2. Kaarle Oja-nen 8 3. Jorma Vesterinen 7

17. 1950 1. Kaarle Ojanen 9½/11 2. Toi-vo Salo 7½ 3.–4. Jorma Vesterinen ja Aatos Fred 7

18. 1951 1. Kaarle Ojanen 9½/11 2.–3. Osmo Kaila ja Aatos Fred 9

19. 1951–52 1. Kaarle Ojanen 10/12 (puo-lustava mestari) 2. Osmo Kaila 10 3. Toivo Salo 9

20. 1952–53 1. Kaarle Ojanen 10/11 2. Toi-vo Salo 7 3. Aatos Fred 6½

22. 1955 Alkukilpailu A 1. Matti Rantanen 6½/9 2. Harry Kahra 6 2.–3. Kaarle Ojanen ja Juuso Fastberg 5½

24. 1957 1. Kaarle Ojanen 9/13 2. Toivo Salo 8½ 3.–4. Kaarlo Arasola ja Esmo Ridala 8

25. 1958 1. Kaarle Ojanen 11½/13 2. Heik-ki Koskinen 9 3.–4. Oleg Pastuhoff ja Ilmari Niemelä 8½

26. 1959 1. Kaarle Ojanen 11½/13 2.–5. Heikki Koskinen, Ilmari Niemelä, Toivo Salo ja Unto Räisä 8

27. 1960 1. Kaarle Ojanen 10½/13 2. Matti Rantanen 9½ 3. Aatos Fred 9

28. 1961 1. Kaarle Ojanen 9/11 2.–4. Aatos Fred, Heikki Koskinen ja Ilmari Niemelä 7½

29. 1962 1. Kaarle Ojanen 9½/13 2. Unto Räisä 8½ 3.–5. Ilmari Niemelä, Eero Böök ja Matti Rantanen 8

34. 1967 1. Kaarle Ojanen 11½/15 2. Juha-ni Sorri 10½ 3. Heikki Koskinen 10

35. 1968 1. Heikki Westerinen 13½/15 2.–3. Ilkka Kanko ja Kaarle Ojanen 9½

39. 1972 1. Kaarle Ojanen 10/13 2.–3. Juha-ni Sorri ja Yrjö Rantanen 9½

45. 1983 1. Kaarle Ojanen 8½/13 (uusinta 2½/4) 2. Jouni Yrjölä 8½ 3.–4. Eero Raaste ja Veijo Mäki 8

Yhteensä 18 osanottoa, 13 kultaa, 168½/219 pelipistettä

AVOIMET SUOMEN MESTARUUSTURNAUKSET

1. 1959 1. Kaarle Ojanen 8/9 2. Esmo Rida-la 7½ 3.–5. Ilkka Kanko, Heikki Koskinen ja Ilmari Solin 6½

2. 1962 1. Heikki Westerinen 7½/9 2. Kaar-le Ojanen 7/9 3.–7. Heikki Koskinen, Ilkka Kanko, Olavi Katajisto, Ilkka Sarén ja Ilmari Niemelä 6½

3. 1965 1. Aki Lahti 7½/9 2.–3. Kaarle Oja-nen ja Heikki Westerinen 7

6. 1973 1. Pertti Poutiainen 11½/13 2. Yrjö Rantanen 10 3. Ilkka Kanko 9½ 7.–9. Kaar-le Ojanen 8½

Yhteensä 4 osanottoa, 1 kulta, 30½/40


270

Pelaajahakemisto (pelinumeroiden mukaan)

AAuvinen, Jyrki 70

BBartis, Gustavo 71Bednarski, Jacek 51Binham, Timothy 78Brander, Ilmari 58Brilla-Banfalvi, Sandor 79Böök, Eero 10, 28

CCandolin, Einar 41

DFred, Aatos 30

GGauffi n, Th orsten 7

HHavansi, Erkki 69Helle, Soini 1Hurme, Harri 68

KKaila, Osmo 3, 8Kajan, Seppo 56Kanko, Ilkka 34, 85Katajisto, Olavi 24Kekki, Jorma 82Keres, Paul 37Ketola, Klaus 54Kinnmark, Ove 52Kiuru, Veijo 9Kivi, Visa 11Kiviaho, Allan 48Kivimäki, Jaakko 91Kivipelto, Kaj 53Kivistö, Mikko 87Koskinen, Heikki 25Kraidman, Yair 50Krogius, Ragnar 6

LLahti, Aki 42Laisaari, Mauno 16Lundin, Erik 29

MMalich, Burkhard 35Medina, Antonio 22Mooij, Walter 72Mäki, Veijo 84

NNei, Iivo 40, 57Niemelä, Ilmari 45Niemi, Reino 12Nikkanen, Pekka 73Nykopp, Michael 89Nyrén, Bo 39

OOjanen, Antti G. 23Olafsson, Fridrik 27

PPaavilainen, Jorma 80Pastuhoff , Oleg 31Peretz, Malkiel 60Pfeiff er, Gerhard 21Pirttimäki, Timo 74Piuva, Matti 75Platt, Josef 14Poutiainen, Pertti 62Prins, Lodewijk 26Pyhälä, Antti 88Pytlakowski, Andrzej 19

RRaaste, Eero 65Rajakallio, Kalervo 33Rantanen, Matti 46Rantanen, Yrjö 63Rasmusson, Birger 5Ree, Hans 59

Richter, Emil 13Ridala, Esmo 38Rikkonen, Juhani 67Ristoja, Th omas 66Räisä, Unto 32, 90

SSaariluoma, Pertti 77Salo, Toivo 18Sarén, Ilkka 64Sirkiä, Mauri 81Smyslov, Vasili 20Sneitz, Åke 17Solin, Ilmari 2Sorri, Juhani 55

TTschepurnoff , Anatoli 4Tuomainen, Ilmari 43Turunen, Erkki 92

VVenäläinen, Unto 47Vesterinen, Jorma 15Välkesalmi, Kimmo 76

WWesterinen, Heikki 44, 83Wikberg, Nils 36Witt, Leslie 49

YYrjölä, Jouni 86

ÄÄijälä, Jouko 61






Kaarle Ojasen 90 ruudun kuninkaantie – kuvaus ainutlaatuisen shakkimestarin urasta ja elämästä

Kaarle Ojanen (1918–2009) nousi shakin kansainväliseksi mestariksi vuonna 1952 ja pysyi vuosikymmeniä suomalaisen shakin kärjessä. Huippukautenaan Ojanen osallistui kaksitoista kertaa shakkiolympialaisiin ja voitti kaksitoista Suomen mestaruutta. Vielä 64-vuotiaana lempinimellä Kaarle XII tunnettu mestari vei kolmannentoista Suomen mestaruuden nuorempien kilpailijoiden yllätykseksi. Kaarle Ojasen elämäkerta on kertomus suomalaisesta miehestä, jolta sota vei parhaat vuodet. Ojanen oli lähes saman ikäinen kuin itsenäinen Suomi, joten hänen elämäntarinansa taustalla kuvataan historian ja maailmanpolitiikan tapahtumia, jotka vaikuttivat sekä Ojasen että hänen kotimaansa kohtaloihin. Kaarle Ojanen piirtyy dynaamisena ja harvinaislaatuisena miehenä, joka teki merkittävän uran niin shakissa kuin työelämässään. Poikkeuksellisen pitkän aktiivikautensa aikana Kaarle Ojanen kohtasi lähes kaikki suomalaiset mestaripelaajat. Teoksen pelikokoelmaan on valittu kommentoitavaksi 92 Ojasen peliä tarkoituksena kuvata myös suomalaisen shakkihistorian 1940–1970-lukujen henkilögalleriaa. Teoksen elämäkerran on kirjoittanut Petri Saharinen ja pelivalikoiman ovat koonneet KvM Joose Norri, FM Harri Hurme ja FM Ilkka Kanko. Lisäksi Kaarle Ojasen ystävä, suurmestari Robert Hübner on analysoinut teokseen viisi valitsemaansa peliä.

Kannen suunnittelu Valpuri Tauriainen

life and games of kaarle ojanen

Documents