Lasten kerrontataitojen

arviointi:

Miten ja miksi? Leena Mäkinen

Ammatinharjoittaja Ilosana Tmi

Lapsen kielen tutkimuskeskus, Oulun yliopisto

Kerronta eli narraatio

Pragmatiikan piiriin kuuluvaa diskurssia eli kielenkäyttöä

Diskurssin lajit:

Keskustelu

Kuvailu

Kerronta

Eri diskurssin lajit edellyttävät erilaisia taitoja ja eroavat merkittävästi prosessointivaatimuksiltaan

Pyydetäänkö lasta kertomaan, mitä asioiden välillä tapahtuu vai kuvaamaan, mitä lapsi

näkee?

Kertomus eli narratiivi

Mielikuvitukseen tai tosielämän tapahtumiin perustuvan

tapahtumasarjan kielellinen kuvaus

Kausaliteetti

Temporaalisuus

ja sitten -ilmiö

Kerronnan lajit

Skriptit

Taustalla tutun tapahtumasarjan skeema eli mentaalinen malli

Kerro, mitä uimahallissa yleensä tehdään?

Henkilökohtaiset kertomukset

Omakohtainen, oikeasti tapahtunut

Osana spontaaneja kertomuksia tai tutkimustarkoituksissa houkuteltuja eli elisitoituja

Kuvapäiväkirjat

Kerronnan lajit

Fiktiiviset kertomukset

Kuvasarjakerronta

tarinan luominen (story generation)

ENNI (Edmonton Narrative Norms Instrument)

uudelleen kerronta (retelling, recalling)

Bus Story

Saduttaminen/ sadutus

Kerronnan elementit

Kerronta on moniulotteinen kielellis-kognitiivinen prosessi, jossa on

simultaanisesti käsiteltävä ja ylläpidettävä monenlaista kielellistä

informaatiota

Mitä kerron?

Sanat

Lauseet

Kohee-

sio-

keinot

Kuulijan

huomioi-minen

Kerronnan elementit

Lingvistinen taso (mikrotaso)

Produktiivisuus:

Ilmaisujen määrä

Sanamäärä

Eri sanojen määrä

Kompleksisuus

Lauserakenteet

Sanasto

Verbit, substantiivit, adjektiivit, suljetun luokan sanat

Kieliopillisuus

Morfo-syntaktiset virheet

Kerronnan elementit

Pragmaattinen taso (makrotaso):

Merkityssisältö

Kontekstin hyödyntäminen ja relevanssi

Mielen teorian ymmärtäminen

SUURET PROSESSOINTI-

VAATIMUKSET → VAIKEAA!

MISSÄ KERRONNAN PIIRTEESSÄ

HAASTEET NÄKYVÄT?

Merkityssisältö

Kerrontaa ohjaa skemaattinen malli kertomuksen rakenteesta

Kuulija voi erottaa intuitiivisesti, mikä on kertomus ja mikä ei ole

(Stein & Policastro, 1984)

Fiktiivisten kertomusten skeemana kertomuskielioppi, Story

Grammar (esim. Stein & Glenn, 1979)

Merkityssisältö

Sisällön määrää voidaan arvioida myös käyttämällä ns. informaatiopisteitä

(esim. Bus Story)

Tällöin ei analysoida kertomuksen kognitiivista, hierarkkista rakennemallia

vaan tarinaan sisällytetyn relevantin tiedon määrää

Tärkeää kuitenkin, että pisteytys on tutkittu, eikä perustu ainoastaan tutkijan

subjektiiviseen päätökseen siitä, mikä on oleellista ja mikä ei

Kontekstin hyödyntäminen

Kontekstuaalinen tieto = tilanteessa ilmenevä ja muodostuva tieto, jota

käytetään ilmausten tulkinnassa (ks. Loukusa, Paavola & Leiwo, 2011)

”Anteeksi on maailman vaikein sana”

Lingvistinen konteksti

Esimerkiksi pronominaaliset viittaussuhteet:

Poika oli puistossa ja se sai ilmapallon. Se juoksi ja se karkas.

Kognitiivis-sosiaalinen konteksti

Yleistietämys:

Kerro, mitä McDonaldsilla yleensä tehdään?

Kontekstin hyödyntäminen

Kulttuuriset erot

Maahanmuuttajataustaiset

lapset

Kontekstin hyödyntäminen

Tietämys sosiaalisesta maailmasta

Voiko kaikissa tilanteissa kertoa samalla tavalla ja samanlaista kertomusta?

Tietämys ja oletukset kuulijasta

Onko kuulijalla taustatietoa tästä asiasta? Kuinka tarkkaan täytyy pohjustaa vai voiko mennä suoraan asiaan?

Relevanssi

Kommunikaatiota ohjaa pyrkimys suuntautua relevanttiin (Sperber & Wilson, 1995)

Kyky erotella intuitiivisesti epäoleellinen oleellisesta

Gricen (1975) keskustelun maksiimit

1. Määrän periaate (Maxim of quantity)

”Make your contribution as informative as required”

2. Laadun periaate (Maxim of quality)

Puhu totta

Älä puhu sellaista, mille ei ole perusteita

3. Relevanssin periaate (Maxim of relevance)

Pysy asiassa

4. Tavan periaate (Maxim of manner)

Ole selkeä

Vältä moniselitteisyyksiä

Ole järjestelmällinen

Relevanssi kerronnassa

Keskittyykö kertomus oleelliseen?

Onko kertomuksessa tarpeeksi tietoa?

Onko kertomuksessa liikaa tietoa/ yksityiskohtia?

Onko kertomus looginen ja helposti seurattava vai poukkoileva?

Mielen teoria

Kyky tulkita toisten ja omaa mieltä

Baron-Cohen (2000): taito tunnistaa toisten uskomuksia, aikomuksia ja tuntemuksia sekä taito ymmärtää, että ne voivat olla erilaisia eri ihmisten kesken

Minun kokemukseni ja ajatukseni eivät ole välttämättä samanlaisia kuin toisten

Liittyy vahvasti ”pragmaattiseen kykyyn (----) käyttää kieltä sosiaalisesti sopivalla tavalla erilaisissa kommunikointitilanteissa” (Loukusa, Kunnari & Vedenkannas, 2011)

Mielen teoria kerronnassa

Kyky ymmärtää, mitä kuulija tästä aiheesta tietää

Kyky kertoa siten, että kuulijan kannalta oleellinen tieto tulee kerrotuksi

Kyky ymmärtää, että kuulija ei välttämättä ole kiinnostunut samoista

aihepiireistä kuin kertoja

Sosiaaliset tarinat (Carol Grey)

Eri näkökulmia tilanteeseen

Mielen teoria kerronnassa

Kuvasarjakerronnan kohdalla kyky ymmärtää hahmojen aikomuksia,

uskomuksia ja tuntemuksia

Kyky käyttää ”mielen sisäisiä ilmauksia”

(mental state language):

aikoa, uskoa, luulla, harmittaa, innoissaan

Huom! Tyypillisesti kehittyneetkin lapset käyttävät melko vähän

Stimuloiko kerrontatehtävä tuottamaan näitä?

Kerronnan arviointimenetelmiä

Huonot uutiset

Suomalaista, tarkoin tutkittua menetelmää ei ole

Menetelmän luominen haastavaa, koska luonnollinen hajonta suurta -> viitearvot?

(Nepsy II)

Hyvät uutiset

Jotain voi kuitenkin käyttää laadullisena työkaluja

Joitain menetelmiä on ehkä tulossa…

Henkilökohtaiset kertomukset

Narrative assessment profile, NAP (McCabe & Bliss 2003)

Teeman säilyttäminen Miten ilmaukset suhteutuvat

teemaan? Hyppeleekö aiheesta

toiseen? Onko irrelevanttia

sisältöä?

Tapahtumien sarjoittaminen Esitetäänkö asia loogisesti ja

kronologisesti?

Ymmärrettävyys Onko kertomus koherentti?

Kuulijan tietopohjan arviointi?

Viittaukset Ovatko ymmärrettävissä?

Koheesio Käyttääkö konjunktioita tai muita

sanoja/ fraaseja linkittämään

ilmauksia?

Sujuvuus Sisältääkö kertomuksen

rakennetta häiritseviä toistoja,

sanahakuja, korjauksia tai vääriä

aloituksia?

Uudelleen kerronta

Bus Story Test, Renfrew (1997), alkuperäinen versio jo vuodelta 1969

Suomalaista normitusta ei ole tarkasti tutkittu

Viitearvoja 4–8-vuotiaille Lahtisen (1997) pro gradu -työssä

Uudelleen kerronta

Lapselle annetaan tarkka tarinan malli eli skeema (priming)

Sen vuoksi on helpompaa kuin tarinan luominen, jossa malli pitää rakentaa itse

Muistin osuus?

Pelkkä muistitaso ei selitä, vaan tärkeäksi havaittu juuri kyky luoda mentaalinen malli (Norbury & Bishop, 2002)

Teoreettisesti ei ole pelkkää yksityiskohtien muistamista. Tämä tulisi huomioida myös pisteytyksessä. Mikä on oleellista ja tärkeää muistaa?

Kertojan motivaatio?

Labov (1977): Tavanomaista ja kaikille tuttua tarinaa ei ole mielekästä kertoa

Etuja:

Tarkka malli mihin verrataan

Tarinaan voidaan sisällyttää vaativiakin lauserakenteita ym.

Prosessointikapasiteetin tutkiminen (ks. Colozzo ym., 2011)

Tarinan luominen

Vastuu tarinan mentaalisen (ja lingvistisen) mallin luomisesta lapselle

itsellään

Vaikeampaa kuin uudelleen kerronta

Tarinan luominen

Sammakkotarinat, erityisesti Frog, where are you?

Ei ole kerronnan arviointimenetelmä, vaan 1969 vuodelta peräisin oleva

Mercer Mayerin tekstitön satukirja

On käytetty laajasti

Suomalaista pisteytysmallia

Suvanto (2012)

Rinta-Homi & Peltonen (2011)

Tampereen yliopiston pro graduja

Tarinan luominen

Edmonton Narrative Norms Instrument: ENNI (Schneider ym., 2005)

http://www.rehabmed.ualberta.ca/spa/enni/

4–9–vuotiaille (ei suomalaisia normeja)

Kiinnitä huomiota, jos…

niukasti tai ei lainkaan subjekteja

ei konjunktioita tai konnektiiveja

”ja sitten –ilmiö”

verbipainotteinen sanasto

niukka asiasisältö

irrelevanttia tietoa

paljon toistoa ja kyselyä

vaikeus pysyä asiassa ja keskittyä oleelliseen

Alle kouluikäisillä heikko viittaussuhteiden koheesio on normaalia!

Todennäköisesti myös vähäinen mentaalisen sanaston käyttö

kuntoutuksen suunnittelu ja kehityksen seuranta

Miksi kerrontaa pitäisi arvioida?

Kielen kehityksen osa-alue

Yhteys myöhempään kielen kehitykseen (Stothard ym. 1998, ks. myös Bishop & Edmundson1987, Pankratz ym. 2007)

Oppimisen väline

Yhteys myöhempiin oppimistaitoihin (Botting ym. 2001, Catts ym. 1999, Griffin ym. 2004, O’Neill ym. 2004, Reese ym. 2010, Wellman ym. 2011, Westerveld ym. 2007)

Laaja näyte lapsen kielellisistä taidoista

Sanavarastotestit, Fonologiatesti?

Action picture –tyyppiset?

Spontaanipuhenäyte?

Arvioinnin tarkoituksena on

Tunnistaa heikkoudet

Tunnistaa vahvuudet

Kriittinen sana kerronnan arvioinnista

Hajonta suurta

Kvantitatiivisesti poikkeavien piirteiden löytäminen on haastavaa

Ikätasoon suhteutetun arvioinnin kanssa tulee olla varovainen

Kerronnan arviointi antaa paljon laadullista tietoa, mikä on tärkeää mm.

kuntoutuksen suunnittelussa ja seurannassa

Kerrontatehtävä on nopea ja helppo toteuttaa, mutta analysointi vaatii

huolellista työtä

Lingvistisen tason muuttujiin vaikuttaa se, miten tarina on pilkottu

Kerronnan muuttujia tulisi tarkastella kokonaisuutena. Esimerkiksi pitkä tarina

tai monipuolinen sanasto ei ole tae koherentista kertomuksesta.

Kriittinen sana kerronnan arvioinnista

Kuvasarjakerronta on keinotekoista siinä mielessä, ettei se vastaa

välttämättä lapsen spontaanin kerronnan taitoja. Muista haastatella

vanhempia!

Mikä on kertojan motivaatio? Tarinan tulisi olla kertomisen arvoinen

Kerronnan elisitointimenetelmä vaikuttaa aina tuotokseen

Eri arviointimenetelmät voivat antaa erilaista tietoa

Arvioi monipuolisesti eri keinoja käyttäen

Kriittinen sana kerronnan arvioinnista

Myös leikkitaidot kertovat paljon kerronnasta

Koska suomenkielistä hyvin tutkittua ja normitettua kerrontatestiä ei ole, on

syytä olla varsin varovainen johtopäätösten tekemisessä, jos käyttää muista

kielistä sovellettuja menetelmiä suomen kieleen ja kulttuuriin

Arvioinnissa (ja päätelmien teossa) on oltava varovainen ja ymmärrettävä

menetelmien rajoitukset

Lähdekirjallisuus

Pyydä tarvittaessa Leenalta leena @ ilosana.fi

Ks. myös väitöskirja

http://herkules.oulu.fi/isbn9789526206981/isbn9789526206981.pdf