kuortaneen turvevarat ja niiden kÄyttÖkelpoisuustupa.gtk.fi › raportti › turve ›...

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus

Turveraportti 242

TAPIO TOIVONEN

KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN

KÄYTTÖKELPOISUUS

Abstract:

The peat resources of Kuortane and their potential use

Espoo 1990

Toivonen, Tapio.1990 . Kuortaneen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus . Abstract :The peat resources of Kuortane and their potential use . Geological Survey of Finland,Report of Peat Investigation 242 . 210 pages, 105 figures, 74 tables and 1 appendix.

The Geological Survey of Finland studied peat resources in the municipality ofKuortane in 1987 and 1988. 44 mires covering a total of 4630 hectares were studied.This is about 66,5 % of the total peatland area .

The mires studied contain a total of 64.19 million m3 of peat in situ. The mean depthof the mires is 1,39 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surfacelayer, which averages 0,32 m in thickness. The mean humification degree (H) of thepeat is 5.7 . The area deeper than 2 m covers 1114 ha and contains 24 % of the totalpeat quantity (29.85 million m3) .

Sixty-five per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 35 %Carex predominant. The majority of the mires are drained. The most common sitetype is cotton grass pine bog .

The average ash content of peat is 2,8 % of dry weight, the water content 90,1 % ofwet weight, the dry bulk density 100 kg per m 3 in situ and the sulphur content0,20 % of dry weight . The effective calorific value of the dry peat is 20,7 MJ/kg.

Twenty-one of the investigated mires are suitable for fuel peat production ; three ofthem are suitable for horticultural peat production . The total area suitable for fuelpeat production is 1124 ha. The available amount of peat is 20.56 million m3 in situand the energy content at 50 % moisture 10.5 million MWh .

Key words: mire, peat, inventory, fuel peat production, Kuortane

Tapio ToivonenGeological Survey of FinlandBetonimiehenkuja 4SF-02150 ESPOOFINLAND

ISBN 951-690-396-7ISSN 0782-8527

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO 5

2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT 72.1 Kenttätutkimukset 72.2 Laboratoriotutkimukset 72.3 Tutkimusaineiston käsittely 9

3 SOIDEN YLEINEN KUVAUS 11

4 TUTKITUT SUOT JA NIIDENSOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON 131 . Kuijunneva 172. Valkoisenkallionneva 233 . Vähä-Kuhjo 254. Hietaharjunneva 275 . Tuohineva 326. Kinkoneva 337. Kaulalamminneva 398. Rimminneva 459. Nurkkausneva 5110. Kiimaneva 5411 . Möhrönneva 5712. Laksonneva 6113 . Valkoinenneva 6614. Pikkalantausta 6715 . Mellinluhta 7016. Kylmäkonto 7117. Hanhineva 7318. Isoneva 7819. Perkiönneva 8420. Sarvelanneva 8921. Hyysikkäkonto 9122. Lakiakonto 9323. Hiironrämäkkö 9724. Honkisaarenneva 9825. Salonneva 10526. Mataraneva 11227. Kapulasillanneva 11428. Haudantaustanneva 11829. Heinineva 12330. Sormuskonto 13031. Kelkkaneva 13232. Yläneva 13633. Pitkänalankonto 13834. Isokonto 14235 . Laskuojankonto 14536. Erkinneva 15037. "Isonmäenneva" 156

LIITE

38. Rantaneva 15839. Haapasaarenneva 16040. Kylmäneva 16741. Ypyrinneva 17142. Eteläneva 18143. Luomalanneva 18644. Pohjoisneva 188

5 TULOSTEN TARKASTELU 1915.1 Turpeen paksuus ja turvemäärä 1915.2 Suotyypit 1915.3 Turvelajit ja turvetekijät 1985.4 Maatuneisuus 1985.5 Liekoisuus 2015.6 Pohjamaalajit ja liejut 2015.7 Happamuus 2015.8 Tuhkapitoisuus 2025.9 Vesipitoisuus 2025.10 Kuivatilavuuspaino 2025.11 Lämpöarvo 2025.12 Rikkipitoisuus 204

6 TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT SUOT205

7 YHTEENVETO 209

KIRJALLISUUTTA 210

1 JOHDANTO

Geologian tutkimuskeskus on tehnyt valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin

liittyviä turvetutkimuksia Kuortaneen kunnan alueella vuosina 1987 ja 1988 . Tällöin

tutkittiin kaikkiaan 44 suota yhteispinta-alaltaan 4630 ha. Tämä on 66,5 % yli 20 hain

suuruisten soiden kokonaispinta-alasta, joka on 6966 ha (Lappalainen ja Toivonen

1985). Turvetuotannossa on 7 suota, joiden kokonaispinta-ala on noin 1520 ha . Tässä

raportissa on tiedot kaikista niistä soista, joilla on turvetuotannon kannalta merkitystä .

Tutkimuksen tarkoituksena on antaa mahdollisimman monipuolinen ja luotettava kuva

soista, niiden sisältämistä turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, suotyypeistä

sekä turpeen tärkeimmistä fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista . Pääpaino on asetettu

turvetuotantoon soveltuvien suoalueiden sekä näiden turvemäärän, -laadun ja ener-

giasisällön selvittämiseen. Esitetyt perustiedot ovat käyttökelpoisia myös tulevaisuudes-

sa, mikäli soille ilmenee uusia käyttömahdollisuuksia .

5

Kuva 1. Kuortaneella tutkitut suot .

6

0

5kmI IIIII

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUSMaaperäosasto 1990

1. Kuljunneva 12. Laksonneva 23. Hiironramäkkö 34. Isokonto2. Valkoisenkallionneva 13. Valkoinenneva 24. Honkisaarenneva 35 . Laskuojankonto3 . Vähä-Kuho 14 . Pikkalantausta 25 . Salonneva 36. Erkinneva4. Hietaharjunneva 15 . Mellinluhta 26. Mataraneva 37 . "Isomäenneva"5. Tuohineva 16 . Kylmäkonto 27. Kapulasillanneva 38 . Rantaneva6 . Kinkoneva 17. Hanhineva 28. Haudantaustanneva 39 . Haapasaarenneva7. Kaulalamminneva 18. Isoneva 29. Heinineva 40 . Kylmäneva8. Rimminneva 19. Perkiönneva 30 . Sormuskonto 41. Ypyrinneva9. Nurkkausneva 20. Sarvelanneva 31. Kelkkaneva 42. Eteläneva10. Kiimaneva 21 . Hyysikkäkonto 32 . Yläneva 43. Luomalanneva11 . Möhrönneva 22. Lakiakonto 33 . Pitkänalankonto 44. Pohjoisneva

7

2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT

2.1 Kenttätutkimukset

Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka

koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan koh-

tisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984) . Tutkimuspis-

teet ovat linjoilla 100 m:n välein. Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan

kaltevuussuhteiden selvittämiseksi . Osa pienialaisista soista on tutkittu hajapistein .

Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva,

normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys 10 % :eina tasopinnasta ja mättäi-

den keskimääräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka,

mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka .

Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :n tarkkuudella pääturvelajien ja

mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von

Postin 10-asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0 - 6. Lisäksi

erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaan laatu .

Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin

tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m:n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa .

2.2 Laboratoriotutkimukset

Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon,

otettiin suon koosta riippuen 1 - 4 pinnasta pohjaan ulottuvaa näytesarjaa laborato-

riotutkimuksia varten . Näytteenottopisteet valittiin siten, että ne edustavat mahdol-

lisimman hyvin suon turvekerrostumia .

Näytteistä määritettiin laboratoriossa pH-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105°

C:ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25° C :ssa hehkutettuna)

kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC-300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286) . Tilavuus

8

Suotyyppien, turvelajien ja lisätekijöiden lyhenteet ovat seuraavat :

I Avosuot II Rämeet1 . Varsinainen letto

2. Rimpiletto

3 . Ruohoinen saraneva

4. Varsinainen saraneva5 . Rimpineva6. Lyhytkortinen neva

7. Kalvakkaneva

8. Silmäkeneva

9. Rahkaneva

10 . Luhtaneva

III Korvet

VL

RIL

RHSN

VSNRIN

LKN

KN

SIN

RN

LUN

1 . Lettoräme2. Ruohoinen sararäme3. Varsinainen sararäme

4. Lyhytkorsinevaräme5. Tupasvillaräme6. Pallosararäme

7. Korpiräme

8. Kangasräme

9. Isovarpuräme

10. Rahkaräme

11 . Keidasräme

IV Muuttuneet suotvvpit

1 . Lettokorpi

2. Koivuletto

3. Lehtokorpi4. Ruoho- ja heinäkorpi

5. Kangaskorpi6. Varsinainen korpi

7. Nevakorpi

8. Rääseikkö

LK

KOL

LHKRHK

KGKVK

NK

RAK

1. Ojikko

2. Muuttuma

3 . Karhunsammalmuuttuma4 . Ruohoturvekangas

5 . Mustikkaturvekangas6 . Puolukkaturvekangas

7 . Varputurvekangas

8 . Jäkäläturvekangas

9 . Kytöheitto10 . Pelto

11 . Palaturpeen nostoalue

12 . Jyrsinturpeen nostoalue

Pääturvelajit Lisätekijät

1 . Rahkaturve S 1 . Tupasvilla (Eriophorum)

2 . Sararahkaturve CS 2. Puuaines (Lignidi)

3 . Ruskosammalrahkaturve BS 3. Varpuaines (Nanolignidi)

4 . Saraturve C 4. Korte (Equisetum)

5 . Rahkasaraturve SC 5. Järviruoko (Phragmites)

6 . Ruskosammalsaraturve BC 6. Suoleväkkö (Scheuchzeria)

7 . Ruskosammalturve B 7 . Tupasluikka (Trichophorum)

8 . Rahkaruskosammalturve SB 8 . Raate (Menyanthes)

9 . Sararuskosammalturve CB 9 . Siniheinä (Molinia)

10 . Järvikaisla (Scirpus)

9

tarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuivatilavuuspaino (kg/suo-m 3 ) . Osasta näytteitäon määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta LECO SC-39 -rikkianalysaatto-

rilla .

2.3 Tutkimusaineiston käsittely

Kenttätutkimusaineiston käsittely on tapahtunut atk :ta hyväksi käyttäen . Turvemäärät,

maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns . vyöhykelas-

kutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983) . Siinä suokartalle piir-retyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue

käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3 - 0,9 m, 1,0 - 1,9 m jne .). Jokaiseltasyvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon

kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät

ja suhteet lasketaan turvemäärillä painottaen .

Todetut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0 - 1 ja 1 - 2 m:n välisissä syvyyskerrok-

sissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä . Prosenttiluvut on laskettu ns . Pavlovin

menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on

erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0 - 1,9 %), kohtalaisesti (2,0 - 2,9 %) runsaasti(3,0 - 3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %) .

Kairaustuloksia on havainnollistettu karttojen ja profiilien avulla. Suokohtaisista

kartoista ilmenevät linjaverkostot sekä heikosti maatuneen (H 1 - 4) rahkavaltaisen

pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus tut-

kimuspisteittäin . Karttoihin on piirretty myös turvekerroksen paksuutta esittävät

syvyyskäyrät 1 m:n välein sekä suon pinnan korkeuskäyrät 5 m:n välein. Maatuneisuus-

profiileissa on von Postin 10-asteikko jaettu kolmeen osaan : heikosti (H 1 - 3)

maatunut, vähän (H 4) maatunut sekä kohtalaisesti ja hyvin maatunut (H 5 - 10) .

Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyyppi ja liekoiuus

(0 - 1 m:n syvyyskerroksen osumat / 1 - 2 m syvyyskerroksen osumat). Turvelajit ja

pohjamaalajit on kuvattu symbolein (kuva 2) .

f3a

W

ss

Suon ja mineraalimaan raja

Pelto

Lohkare

Tie

Rautatie

Muita symboleja :Hiilikerros

Saostuma

Rekurenssipinta

v Veden pinta

Kuva 2. Käytetyt symbolit ja lyhenteet .

3/2

SUO KARTTA :

Liekoisuus :

1 0

Lieko-osumien määrä0-1/1-2 m :n syvyydessä

Turpeen maatuneisuus :

H 1-3

H 4

H 5-10

PROFIILIT :Turvelajit :

Rahka(Sphagnum) S

S fTupasvilla(Eriophorum)

ERy Järvikaisla

(Scirpus)

SP

Sara(Carex) C

Tupasluikka(Trichophorum)

TRJärviruoko(Phragmites)

PR

Ruskosemmal(Bryales)

Suoleväkkö(Scheuchzeria)

SHRaate(Menyanthes)

MNM

MB

'`

Sararahka(Carex-Sphagnum) CS

Siniheinä(Molinia)

MLVarpuaines(Nanolignidi)

N

Rahkasara(Sphagnum-Carex) SC

Korte(Equisetum)

EOA

PuuainesA

(Lignidi)

L-

Ruskosammalsara(Bryales-Carex) BC

Pohjamaalajit :Lohkareita LO Hiekka

HK Savi

SA

Moreeni MR Hieta

HT Liejusavi

USAQ

A

. .0.

Op o G

Sora SR Hiesu

HS Kallio

KA

Savilieju SALJ

Liejut :Karkeadetrituslieju KDLJ Levälieju

LELJNENEN 0,1119-024Järvimuta JAMU Piilevälieju

PILJ Kalkkilieju

KALJ

Hienodetrituslieju HDLJ Piimaa

PIMA Simpukkamaa ja kuorisora~0000.~OOOO.

:

~~SMLJ

Epämääräinenrantaviiva 6,0 Keskimääräinen maatuneisuus

Joki3/14 Heikosti maatuneen rahkavaltaisen

Järvi tai lampi

P3.

pintakerroksen /koko turvekerros-tuman paksuus dmHajapistePuro ja o1a sekä

veden virtaussuuntax22

Turvekerrostuman paksuus dm

Syvyyskäyrä

Korkeus käyräNäytepiste

3 SOIDEN YLEINEN KUVAUS

Kuortaneen maapinta-ala on 462,8 km' . Tästä alasta on 20 ha ja sitä suurempia soita

15,1 % eli 6 966 ha. Siten suota maa-alasta on hieman vähemmän kuin Vaasan

läänissä keskimäärin, jossa sitä on 20,5 % (Lappalainen ja Toivonen 1985) .

1 1

Kuva 3. Soiden sijoittuminen Kuortaneen kunnan alueella .

12

Yksittäisiä suokuvioita on Kuortaneella kaikkiaan 61 kappaletta, ja niiden keskikoko

on 114 ha. Yli 100 hain laajuisia soita on 22 kappaletta . Suuralueellisesti Kuortane

kuuluu keidas- ja aapasuoalueen rajamaastoon . Useilla soilla on viettokeitaiden

piirteitä, mutta myös saraisia aapasuotyyppejä löytyy . Useimmat suot ovat ainakinreunaosistaan ojitettuja . Laajin luonnontilainen alue on Kaulalamminnevalla (7) .

Runsassoisimmat alueet ovat kunnan länsi- ja koillisosissa (kuva 3) . Suojelussa oleviatai tähän tarkoitukseen ehdotettuja suoalueita ei kunnan alueella ole .

Kuortaneen kunnan alueella on turvetuotantoa seitsemällä suolla, joiden yhteenlaskettu

kokonaispinta-ala on noin 1520 ha.

13

4 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS

TURVETUOTANTOON

Tässä osassa käsitellään tutkittujen soiden yleis- ja erikoispiirteitä sekä soveltuvuutta

turvetuotantoon . Suokohtaisesti on tietoja mm. suon sijainnista, kulkuyhteyksistä,

tutkimustarkkuudesta, yleisimmistä suotyypeistä, puustosta sekä ojituksesta . Suotyyppi-

ja ojitustiedot kuvastavat tutkimushetken tilannetta . Suon pinnan keskikorkeus ja

viettosuunta perustuvat vaaitus- ja/tai peruskarttatietoihin . Arviot kuivatusmahdolli-

suuksista ovat suuntaa-antavia .

Jokaisesta suosta on suokartta . Useimmista linjoituksella tutkituista soista on ainakin

selkälinjasta maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

Pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät ovat taulukossa koko suon, yli 1 ja yli 2 m :n

syvyisen alueen osalta. Lisäksi taulukossa on sarake, josta näkyy yli 1 ja 2 m :n syvän

alueen turvemäärän osuus koko turvemäärästä. Joistakin soista on tiedot myös yli 1,5

m syvän alueen osalta. Yli 1,5 m syvän alueen tiedot on esitetty varsinkin silloin, kun

suo on ojitettu, ja tämän alueen on katsottu suunnilleen vastaavan turvetuotantoon

sopivaa aluetta .

Suoselostuksissa on lisäksi maatuneisuus- ja pohjamaalajitiedot sekä turvelajien ja

turvetekijöiden prosenttiset osuudet koko suon turvemäärästä . Liekoisuus on ilmoitettu

yli 1 ja yli 2 m:n alueen osalta. Laboratoriomääritysten tulokset on näyte- ja pistekoh-

taisesti taulukoituina sekä keskiarvoina . Suluissa olevan pohjanäytteen arvoja ei ole

laskettu mukaan keskiarvoihin .

Soiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon riippuu mm . turvelajikoostumuksesta,

maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta . Maatumisen edistyessä kasviaineksen hiilipitoi-

suus lisääntyy ja lämpöarvo kasvaa. Rahkaturpeen katsotaan soveltuvan polttotur-

peeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H 4, kun taas saravaltainen turve

sopii polttoturpeeksi heikomminkin maatuneena. Toisinaan käytetään myös myös H 4

maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena polttoturpeena jyrsinmenetel-

mällä tuotettuna .

14

Maatumisen edistyessä kasvaa myös kivennäisaineksen (tuhkan) osuus turpeessa .

Tuhkapitoisuutta kasvattaa myös tulvan suolle mahdollisesti tuoma kivennäisaines .Tuhka alentaa lämpöarvoa osuutensa verran ja sintraantumalla toisinaan turvekattiloi-

hin hankaloittaa samalla polttoa . Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi

nojaudutaan Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin 1976 ja 1982 (liite 1) .

Suon soveltuvus polttoturvetuotantoon riippuu oleellisesti edellä mainittujen turveteki-

jöiden lisäksi suotekijöistä . Niistä tärkeimpiä ovat käyttökelpoisen alueen pinta-ala,

muoto, keskisyvyys, kuivatusmahdollisuudet sekä omistussuhteet . Varsinkin pienten

tuotantoon soveltuvien alueiden käyttöön otolle ovat usein kynnyskysymyksiä suon

sijainti kulutuskohteeseen nähden, tieyhteydet suolle sekä puuston laatu ja liekoisuus .

Turvetuotannon laajuuden mukaan voidaan erottaa toisistaan teollinen turvetuotanto,

pientuotanto ja tilakohtainen tuotanto . Teollisessa turvetuotannossa turve voidaan

tuottaa joko pala- tai jyrsinturpeena . Tuotantokenttien laajuus on vähintään useitakymmeniä hehtaareja. Pientuotannossa tuotantoalueen laajuus on yleensä 5 ha :staylöspäin ja tuotantomuotona lähes aina polttoturpeen osalta palaturve . Tilakohtaisessa

tuotannossa ei tuotantoalue ylitä viittä hehtaaria, ja turve käytetään omalla tai

lähitiloilla (Leinonen ja Luukkanen 1986) .

Palaturpeen raaka-aineen tulisi olla maatumisasteeltaan yli H 4 ja turvelajiltaan

mielellään rahka- tai sekaturvetta (sekä rahkaa että saraa) . Heikosti maatunut

rahkavaltainen pintaturve ei yleensä sovellu palaturpeeksi, ei myöskään puhdas

saraturve, koska palojen koossapysymisessä on vaikeuksia . Palan koossapysymiseen

vaikuttaa myös turpeen kosteus sekä palaturvekoneen ominaisuudet . Palaturvetuotanto

soveltuu hyvin pienillekin tuotantoalueille, siten mm . monet hylätyt turvepellot sopivat

tähän tarkoitukseen .

Jyrsinturvetuotannossa yhtenäistä tuotantoaluetta tulisi olla vähintään 20 ha. Jyrsintur-

vemenetelmä ei ole kovin vaativa turvelajin ja maatumisasteen suhteen, ja siten myös

heikosti maatunut pintakerros on helposti hyödynnettävissä. Menetelmää käytetäänlaajasti sekä poltto- että kasvuturpeen tuottamisessa .

15

Suota on suositeltu polttoturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään 10 ha turvelajinja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1 1/z tai 2 m syvää yhtenäistäaluetta. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ei saa olla yli 0,6 m paksu .

Paksu pintarahka on usein yksi merkittävimmistä esteistä palaturvetuotannon aloittami-

selle. Pintarahkaa ei kuitenkaan ole vähennetty käyttökelpoista turvemäärää ilmoitet-

taessa, koska se useimmiten kuitenkin tuotetaan heikkolaatuisena polttoturpeena, jos

suo otetaan turvetuotantoon .

Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tilanteesta

riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää yleensä vaikeasti hyödynnettävis-

sä olevaa runsastuhkaista kerrosta .

Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että

käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle . Lisäksi on ilmoitettu käyttökelpoisenturpeen määrä (suo-m 3), kuiva-aineen määrä (tn) ja energiasisältö 50 %:n kosteudessa

(MWh) tuotantokelpoiselta alueelta hehtaaria kohden . Jos suolta ei ole otettu

laboratorionäytteitä, on energiasisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1987) esittämää

menetelmää.

Suomessa käytetään kasvuturpeena pääasiassa heikosti maatunutta rahkaturvetta .

Hyvältä kasvuturpeelta vaaditaan alhaista maatumisastetta, korkeaa vaihtokapasiteettia

ja hyvää vedenpidätyskykyä . Lisäksi turpeessa tulee olla lisätekijöitä mahdollisimman

vähän. Edellä mainitut vaatimukset täyttävät parhaiten Acutifolia-ryhmän rahkaturpeet

heikosti maatuneena (H 1 - 3) .

Hyvälaatuisen kasvuturpeen raaka-ainevaatimukset ovat huomattavasti tiukemmat kuin

polttoturpeen. Kasvuturve jakaantuu viljelyturpeeksi ja maanparannusturpeeksi .

Viljelyturve on turvetta, jota voidaan sellaisenaan, kuitenkin yleensä lannoitettuna,

käyttää kasvualustana . Puhuttaessa jäljempänä kasvuturpeesta, käsitetään se lähinnä

viljelyturpeeksi . Viljelyturve jaetaan yleisesti kahteen laatuluokkaan (Turveteollisuusliit-

to 1980) .

16

I laatuluokka ., Hyväksyttävän turpeen tulee olla vaaleaa turvetta, maatumisasteeltaan

H 1 - 3, jossa on vähintään 90 % rahkasammalien jäänteitä . Näistä valtaosan, yli 80

%, on oltava Acutifolia-ryhmän jäänteitä. Varpujen ja muiden puumaisten kasvien

jäänteitä saa olla korkeintaan 3 % ja tupasvillan jäänteitä korkeintaan 6 % painosta .

II laatuluokka . Hyväksyttävän turpeen tulee olla vaaleaa, maatumisasteeltaan H 1 - 3,

tai tummaa H 4 - 5 turvetta, jossa on vähintään 80 % rahkasammalien jäänteitä .

Kaupallinen kasvuturve vastaa lähinnä I laatuluokkaa . Vanhastaan turvetta on käytetty

maanparannusaineena ja kuivikkeena (turvepehku) karjataloudessa . Kuiviketurpeeksisoveltuu parhaiten heikosti maatunut rahkavaltainen turve . Raaka-aineen laatuvaati-

mukset ovat kuitenkin huomattavasti väljemmät kuin kasvuturpeen kohdalla . Kulje-

tusetäisyys ja saatavuus ovat usein ratkaisevia tekijöitä tällaisen turpeen käyttöönotolle .

Myös niiltä soilta, jota ei varsinaisesti ole esitetty soveltuviksi turvetuotantoon, voi

löytyä pienialaisia turpeen pientuotantoon soveltuvia alueita. Suokohtaiset yhteenveto-

taulukot ovat tulosten tarkastelun yhteydessä .

17

1. Kuljunneva (kl. 2224 01, x = 6958,4, y = 2466,5) sijaitsee noin 19 km Kuortaneen

keskustasta lounaaseen . Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. B-linjan

länsiosassa on hylättyjä turvepohjaisia peltoja . Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät.

Lounnaisreunaa sivuaa paikallistie . Suolla on 124 tutkimuspistettä ja 112 syvyyspistettä .

Tutkimuspistetiheys on 3,4/10 ha (kuva 4) .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 108,7 - 116,0 m, ja pinta viettää etelään noin

4 m/km. Kuijunneva on suurimmaksi osaksi ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat

hyvät. Laskuojat viettävät etelään läheiseen Mulkkujärveen .

Kuljunnevan yleisimmät suotyypit ovat A-linjaston länsiosassa kalvakkaneva ja varsinai-

nen saraneva . Ojitetuilla reuna-alueilla on sararäme- ja tupasvillarämemuuttumia .

Linjaston keskiosassa on osittain ojitettu rimpineva-alue . Lisäksi alueella on paikoin

kalvakkanevaa ja varsinaista saranevaa. A-linjaston itäosassa varsinainen sararäme-

muuttuma on vallitseva suotyyppi .

B-linjaston alueella on pääasiassa varsinaista sararämemuuttumaa . Paikoin on myös

tupasvillarämemuuttumaa. Ohutturpeisilla alueilla ovat kangasräme- ja pallosararäme-

muuttumat yleisiä . Keskimääräinen pinnan mättäisyys koko suossa on 22 % ja

mättäiden korkeus 2,5 dm.

Taulukko 1. Kuljunnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät .

Puusto on A-linjaston rämealueilla mäntyvaltaista harvahkoa taimistoa . B-linjaston

alueella ojitus on vaikuttanut pitempään ja puusto on tiheämpää ja kookkaampaa .

Lisäksi alueella on enemmän koivua .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)

Keskisyvyys (m)yht.H1-10

T urvemäärä (milj . suo-m)%pintak.

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10

Koko suo 362 0,12 0,99 1,11 0,42 3,58 4,00 100

Yli 1,0 m 137 0,14 1,87 2,01 0,19 2,57 2,76 69

Yli 2,0 m 62 0,18 2,58 2,76 0,11 1,60 1,71 43

19

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen maatumisaste on 3,1 ja muun osan 5,9.

Suurin turpeen paksuus, 4,4 m, on pisteessä B 800 - 200. Yleisimmät pohjamaalajit

ovat moreeni (90 %) ja hiekka. Liejua on ohut kerros suon pohjalla B-selkälinjan

loppupäässä ja B 800 poikkilinjan länsiosassa (kuvat 5 - 7) .

Kuljunnevan turpeista on saravaltaisia 78 % ja rahkavaltaisia 22 % . Pääturvelajeittainjakaantuma on S 7 %, CS 15 %, C 32 % ja SC 46 %. Tupasvillaa lisätekijänä

sisältäviä turpeita on 26 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 20 % ja järviruo'on

jäännöksiä sisältäviä 11 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä

ovat C 59 %, S 28 %, ER 5 %, L 4 %, PR 2 % ja EQ 1 %.

Liekoja on erittäin vähän . Yli 1 m syvällä suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessä

keskimäärin 0,1 % ja 1 - 2 m:n syvyydessä 0,7 % . Yli 2 m syvällä alueella liekoja on0 - 1 m:n syvyydessä 0,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessä 0,1 % .

Turvenäytteiden keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä B 1600 ja B 800 - 300 on

3,7 % kuivapainosta, pH-arvo 3,9, vesipitoisuus märkäpainosta 89,7 % ja kuivatilavuus-

paino 103 kg/suo-m3 . Keskimääräinen lämpöarvo kuivalla turpeella on 20,7 MJ/kg ja

50 % :n kosteudessa 9,1 MJ/kg . Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,38 % kuivapainosta

(taulukko 2).

Kuljunnevan soveltuvuus turvetuotantoon

B-linjaston alue soveltuu polttoturvetuotantoon . Haittana on paikoin kookas puusto .

Turve on saravaltaista ja sen tilavuuspaino on osittain ojituksen ansiosta melko

korkea. Rikkipitoisuus on korkeahko ylittäen 0,3 % :n ilmoitusrajan . Yli 1 m:n syvyisen

70 ha:n alueen käyttökelpoiset polttoturvevarat ovat noin 1,05 milj. suo-m3, kuiva-

ainemäärä 0,108 milj . tn (104 kg/suo-m3) ja energiasisältö 2,24 milj. GJ eli 0,62 milj .

MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisältö on 1,97 milj . GJ eli 0,55 milj . MWh .

M MPY

112

111 _

110 -

109 -

108 -

107 -

106 -

105 -

VSROJ

VSRMU

0/0

0/0

-400

TROJ2/0

-260

22

SUOTYYPPI .LIEKOISUUS .TURVELAJIT

VSRMU3/0

VSRMU3/0

PSRMU1/0

ILI

0

OEOLOGIRN TUTKIMU5KEEKU6

Kuva 7. Kuljunnevan B 800 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

NE

M MPY

_112

_111

_110

_109

_108

_107

_106

_105

JR POHJAMAALAJITKGRMU M MPY

0/0KORMU

_1120/0

+200 +220M

_111

_110

_109

_108

_107

_108

_105

Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 15 000 suo-m3, kuiva-

ainemäärä 1540 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 7850 MWh. Yhden suokuu-

tiometrin energiasisältö 50 % :n kosteudessa on keskimäärin 0,52 MWh . Tuhkaa

yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 3,8 kg.

SWM MPY

MARTUNE I SUUS

112

111 _

110 -

109 -

108 -∎.11I~r,~ IIIIIIIILI I IVI~/111111~

....

107 - 111111 lpi.~11~~ Ir

106111111105 -

22

OEOLOaIRN TUTKINUOKEÖKUs

Kuva 7. Kuljunnevan B 800 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili.

Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 15 000 suo-m 3, kuiva-

ainemäärä 1540 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 7850 MWh . Yhden suokuu-

tiometrin energiasisältö 50 % :n kosteudessa on keskimäärin 0,52 MWh . Tuhkaa

yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 3,8 kg .

2 3

2. Valkoisenkallionneva (kl. 2224 01, x = 6958,2, y = 2468,3) sijaitsee Kuljunnevan

itäpuolella noin 15 km Kuortaneen keskustasta lounaaseen . Suo rajoittuu mäkiseen

moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvät. Itäreunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on

13 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 5,2/10 ha (kuva 8) .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 118 - 120 m. Valkoisenkallionneva on koko-

naan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät . Sekä etelä- että pohjoispäästä lähtee

laskuoja .

2 4

Kuva 8. Valkoisenkallionnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

Suon keskiosassa on lyhytkorsinevaa . Reunemmalla on sara- ja tupasvillarämettä .Suotyypit ovat muuttuma-asteella. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 7 % ja

mättäiden korkeus 2,3 dm. Puusto on mäntyvaltaista harvahkoa tai keskitiheää.Kehitysluokka vaihtelee taimikosta pinotavara-asteelle .

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen maatumisaste on 2,8 ja muun osan 7,0. Suurin turpeen paksuus, 2,1 m,on pisteessä A 100 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .

Taulukko 3 . Valkoisenkallionnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät .

Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3)alue ala pintak. H1-10 C-t yht . pintak . H1-10 C-t yht. %

(ha) H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10 H1-4 S-t H5-10 S-t H1-10

Koko suo 25 0,44 0,56 1,00 0,11 0,14 0,25 100Yli 1,0 m 14 0,71 0,79 1,50 0,10 0,11 0,21 84

Yli 2,0 m 1 0,70 1,40 2,10 0,01 0,01 0,02 8

POKA-reiÄt

Liite 4

REIKÖ X-KOORD Y-KOORD SUUNTA/KALT. PITUUS (m)

R400 6842.902 3550 .663 225/40 14.60

R401 6842.896 3550 .657 225/40 13 .35

R402 6842.871 3550 .686 225/40 28.10

R403 6842.875 3550 .689 225/55 36.90

YHTEENSÖ 92.95

25

Valkoisenkallionnevan turpeista on rahkavaltaisia 78 % ja saravaltaisia 22 %. PÄÄtur-velajeittain jakaantuma on S 45 %, CS 33 %, C 2 % ja SC 20 % . Tupasvillaa

lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄviÄ turpeita on 21 % ja puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 4 % .Yleisimpien turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 71 %, C 24 %, ER

4% ja L1%.

Liekoja on yleensÄ erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0-1 m:nsyvyydessÄ keskimÄÄrin 0,9 % ja 1-2 m:n syvyydessÄ 0,6 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueellaliekoja on 0-1 m:n syvyydessÄ 0,8 % ja 1-2 m:n syvyydessÄ 0,9 % .

Valkoisenkallionnevan soveltuvuus turvetuotantoon

Ohuen turvekerroksen ja paikoin paksuhkon pintarahkan takia suo ei sovellu poltto-

turvetuotantoon .

3. VÄhÄ-Kuhjo (kl. 2224 01, x = 6959,5, y 2464,9) sijaitsee Kuljunnevan luoteispuo-

lella noin 19 km Kuortaneen keskustasta lounaaseen . Suo rajoittuu loivapiirteiseen,

paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvÄt . Suon poikki kulkee

paikallistie. Suolla on 31 tutkimuspistettÄ ja 27 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on

3,5/10 ha (kuva 9) .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 118 - 122 m, ja pinta viettÄÄ A-linjaston

alueella etelÄÄn ja B-linjan alueella lÄnteen . VÄhÄ-Kuhjo on kokonaan ojitettu.

Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Laskuojat viettÄvÄt etelÄÄn Kuljunnevalle ja

lÄnteen Kuhjonnevalle .

VÄhÄ-Kuhjon yleisimmÄt suotyypit suon keskellÄ ovat rahkaneva ja lyhytkorsineva.

Reunaosassa on tupasvillarÄmettÄ, varsinaista sararÄmettÄ ja pallosararÄmettÄ . B-

linjalla on tupasvillarÄme tyypillinen . Suotyypit ovat suon keskellÄ ojikkoasteella ja

reunaosissa yleensÄ muuttuma-asteella . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 40 % ja

mÄttÄiden korkeus 2,8 dm. Puusto on rÄmealueilla yleensÄ harvahkoa mÄntytaimikkoa .

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Kuva 9. VÄhÄn-Kuhjon tutkimuslinjastot, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen

pintakerroksen maatumisaste on 2,5 ja muun osan 7,2 . Suurin turpeen paksuus, 1,4 m,

on pisteessÄ A 400 + 100. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .

26

2 7

Taulukko 4. VÄhÄ-Kuhjon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt.

VÄhÄn-Kuhjon turpeista on rahkavaltaisia 77 % ja saravaltaisia 23 % . PÄÄturvelajeit-

tain jakaantuma on S 49 %, CS 28 % ja SC 23 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄviÄ

turpeita on 27 % ja puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 18 % . Yleisimpien turvetekijäi-

den osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 68 %, C 24 %, ER 5 % ja L 3 %.

Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ

keskimÄÄrin 0,5 % ja 1-2 m :n syvyydessÄ 0,0 % .

VÄhÄn-Kuhjon soveltuvuus turvetuotantoon

Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon .

4. Hietaharjunneva (kl. 2224 02, x = 6961,5, y = 2465,5) sijaitsee noin 15 km

Kuortaneen keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen monin paikoin

kallioiseen tai lohkareiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt . Pohjois-

reunaa sivuaa SeinÄjoen ja LehtimÄen vÄlinen maantie . Suolla on 68 tutkimuspistettÄ

ja 61 syvyyspisteettÄ . Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha (kuva 10).

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 117 - 121 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseen .

Hietaharjunneva on suureksi osaksi ojitettu . Suon etelÄ- ja koillisosassa on pienehkä

luonnontilainen alue . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Suon halki pohjoiseen

Tausnevalle on vedetty valtaoja .

Hietaharjunnevan yleisimmÄt suotyypit koillis- ja etelÄosan luonnontilaisilla alueilla

ovat rahkarÄme ja -neva. Ojitetuilla alueilla ovat edellisten lisÄksi lyhytkorsineva- ja

tupas-villarÄmeojikot ja -muuttumat yleisiÄ . Paikoin on myäs keidasrÄmeojikoita ja

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)

Keskisyvyys (m)yht .H1-10

TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m 3)%pintak .

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10

Koko suo 88 0,32 0,36 0,68 0,28 0,32 0,60 100Yli 1,0 m

Yli 2,0 m

3 0,73 0,37 1,10 0,02 0,01 0,03 5

2 8

Kuva 10. Hietaharjunnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus.

-muuttumia . Reunaosissa on pallosararÄme tyypillinen. KeskimÄÄrÄinen pinnanmÄttÄisyys on 46 % ja mÄttÄiden korkeus 2,3 dm . Puusto on rÄmealueilla yleensÄ

harvahkoa ja vajaatuottoista . Suon keskiosassa pisteiden A 1400 ja A 1750 vÄlisellÄ

alueella on mÄntytaimikkoa .

6) .

2 9

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen

pintakerroksen maatumisaste on 2,8 ja muun osan 7,1 . Suurin turpeen paksuus, 3,0 m,on pisteessÄ A 800 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuva 11) .

Hietaharjunnevan turpeista on rahkavaltaisia 77 % ja saravaltaisia 23 %. PÄÄturvela-

jeittain jakaantuma on S 50 %, CS 27 %, C 2 % ja SC 21 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ

sisÄltÄviÄ turpeita on 25 %, puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 37 % ja varpujen

jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ 2 % . Yleisimpien turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ

ovat S 65 %, C 19 %, L 10 % ja Er 6 % .


keskimÄÄrin 0,5 % ja 1 _ 2 m:n syvyydessÄ 0,2 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on0 - 1 m syvyydessÄ 0,7 % ja 1- 2 m:n syvyydessÄ 0,2 % .

Turpeen keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 900 ja A 1500 on 1,5 % kuiva-

painosta, pH-arvo 3,4, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 90,1 % ja kuivatilavuuspaino 102kg/suo-m3. KeskimÄÄrÄinen lÄmpäarvo kuivalla turpeella on 19,0 MJ/kg ja 50 % :n

kosteudessa 8,3 MJ/kg . Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,12 % kuivapainosta (taulukko

Taulukko 5 . Hietaharjunnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt .

Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )alue ala pintak . H1-10 C-t yht . pintak . H1-10 C-t yht . %


Koko suo 177 0,40 0,63 1,03 0,72 1,11 1,83 100Yli 1,0 m 85 0,58 0,96 1,54 0,49 0,82 1,31 72Yli 2,0 m 14 0,50 1,79 2,29 0,07 0,25 0,32 18

3 1

Taulukko 6. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Hietaharjunnevalta .

Suo on kokonaisuutena melko ohutturpeinen . EtelÄosassa on lisÄksi paksuhko

rahkavaltainen pintakerros. Suon pohjoisosan yhtenÄinen yli 2 m syvÄ noin 11 ha :n

alue on mahdollista kÄyttÄÄ polttoturvetuotantoon, joskin tÄllÄkin alueella on haittana

paikoin paksuhko pintarahka . Polttoturvevarat ovat 0,20 milj. suo-m3 (pintarahka

mukana), kuiva-ainemÄÄrÄ 0,018 milj . tn (91 kg/suo-m 3 ) ja energiasisÄltä 0,34 milj . GJ

eli 0,09 milj . MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltä on 0,30 milj . GJ eli

0,08 milj. MWh.

KÄyttäkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 18 100 suo-m 3 , kuiva-

ainemÄÄrÄ 1630 tn ja energiasisÄltä tuotantokosteudessa 7270 MWh . Yhden suokuu-

tiometrin energiasisÄltä 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,42 MWh . Tuhkaa

3 2

yhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 1,4 kg .

5. Tuohineva (kl. 2224 02, x = 6963,0, y = 2467,9) sijaitsee SeinÄjoen ja LehtimÄen

vÄlisen tien pohjoispuolella noin 13 km Kuortaneen keskustasta lÄnteen. Suo rajoittuu

loivapiirteiseen ja rikkonaiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt . Maantie

ympÄräi suota etelÄssÄ, lÄnnessÄ ja idÄssÄ. Suolla on 17 tutkimuspistettÄ ja 15

syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha (kuva 12) .

Kuva 12. Tuohinevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

33

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 107,5 - 111,5 m, ja pinta viettÄÄ etelÄÄn .Tuohineva on kauttaaltaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Laskuojat

viettÄvÄt etelÄÄn kohti Kaulalamminojaa, joka laskee itÄÄn Lapuanjokeen .

Tuohinevan yleisimmÄt suotyypit ovat varsinainen sararÄme- ja kangasrÄmemuuttuma .LisÄksi suolla on varpu- ja puolukkaturvekankaita . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyyson 4 % ja mÄttÄiden korkeus 2,5 dm . Puusto on mÄntyvaltaista, yleensÄ keskitiheÄÄ

pinotavara-asteella olevaa harvennusmetsikkäÄ .

Taulukko 7. Tuohinevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .


pintakeroksen maatumisaste on 3,5 ja muun osan 6,8. Suurin turpeen paksuus, 1,0 m,on pisteissÄ A 100 ja A 100-100 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .

Tuohinevan turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisia 18 % . PÄÄturvelajeittainjakaantuma on S 35 %, CS 47 % ja SC 18 % . Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita on

12 % . Yleisimpien turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 75 %, C 23% ja L 2 %. Liekoja on erittÄin vÄhÄn .

Tuohinevan soveltuvuus turvetuotantoon

Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon . Mahdollisuudet metsÄnkas-

vatukseen ovat hyvÄt .

6. Kinkoneva (kl. 2224 02, x = 6964,5, y = 2469,2) sijaitsee noin 13 km Kuortaneen

keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet

ovat tyydyttÄvÄt. Suon lÄheisyyteen johtaa metsÄautoteitÄ . Suolla on 90 tutkimuspistet-tÄ ja 90 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 2,6/10 ha (kuva 13).

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3 )%pintak.

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.Hi-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .Hi-10

Koko suo 57 0,14 0,33 0,47 0,08 0,19 0,27 100

Yli 1,0 m 1 0,30 0,80 1,10 0,00 0,01 0,01 4

35

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 106,5 - 111,0 m, ja pinta viettÄÄ pÄÄasiassa

koilliseen. Kinkoneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Suolta

on laskuoja sekÄ pohjoiseen KuortaneenjÄrveen ettÄ etelÄÄn Kaulalamminluomaan,

joka laskee Lapuanjokeen.

Kinkonevan suotyypit ovat suurimmaksi osaksi muuttuma-asteella . Lounaisosassa, A-

selkÄlinjan etelÄpuolella sekÄ koillisosan hajapistealueella ovat tupasvilla- ja rahkarÄme

tyypillisiÄ. SelkÄlinjan pohjoispuolella (A 200 - A 1600) on varsinainen sararÄme

monin paikoin vallitsevana. Reunaosissa ja ohutturpeisilla alueilla on yleisesti kangas-

rÄmemuuttumia sekÄ turvekankaita . Suolla on useita peltoalueita, joista osa on

hylÄttynÄ metsittynyt . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 34 % ja mÄttÄiden

korkeus 2,2 dm. Puusto on yleensÄ mÄntyvaltaista kehitysluokaltaan hyvin vaihtelevaa

ja usein keskitiheÄÄ.

Taulukko 9. Kinkonevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .



on pisteessÄ A 600 + 200 . Suon pohja on paikoin epÄtasainen . Vallitseva pohjamaalaji

on moreeni (kuvat 14 ja 15) .

Kinkonevan turpeista on rahkavaltaisia 54 % ja saravaltaisia 46 % . PÄÄturvelajeittain

jakaantuma on S 26 %, CS 28 %, C 11 % ja SC 35 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ

sisÄltÄviÄ turpeita on 28 % ja puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 44 % . Yleisimpien

turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 48 %, C 38 %, L 8 %, ER 5

% ja EQ 1 % .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak .H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht.H1-10

Koko suo 342 0,23 0,83 1,06 0,78 2,84 3,62 100

Yli 1,0 m 165 0,35 1,16 1,51 0,57 1,92 2,49 69

Yli 1,5 m 84 0,49 1,33 1,82 0,41 1,12 1,53 42

Yli 2,0 m 23 0,52 1,70 2,22 0,12 0,39 0,51 14

37

Liekoja on vÄhÄn. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ

keskimÄÄrin 1,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,8 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja

on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 1,9 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 1,8 % .

TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 600 ja A 1000-200 on

6,2 % kuivapainosta, pH-arvo 3,8, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 87,3 % ja kuivatilavuus-

paino 116 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpäarvo kuivalla turpeella on 22,5 MJ/kg ja

50 %:n kosteudessa 10,0 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,15 % kuivapainosta

(taulukko 10) .

Kuva 15 . Kinkonevan A 600 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

38

Taulukko 10. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Kinknnevalta .

Kinkonevan soveltuvuus turvetuotantoon

Kinkonevan suurin yhtenÄinen yli 1,5 m syvÄ alue on mahdollista kÄyttÄÄ polttoturve-

tuotantoon . TÄmÄn 69 ha :n alueen kÄyttäkelpoiset polttoturvevarat ovat 0,90 milj . suo-m3 , kuiva-ainemÄÄrÄ 0,104 milj . tn (116 kg/suo-m3) ja energiasisÄltä 2,34 milj . GJ eli0,65 milj . MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltä on 2,08 milj. GJ eli0,58 milj . MWh.

KÄyttäkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 13 000 suo-m 3, kuiva-

ainemÄÄrÄ 1500 tn ja energiasisÄltä tuotantokosteudessa 8400 MWh. Yhden suokuu-tiometrin energiasisÄltä 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,64 MWh . Tuhkaa


39

7.Kaulalamminneva (kl. 2224 02, x = 6964,6, y = 2466,0) sijaitsee noin 15 kmKuortaneen keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu lounaassa turvetuotantoalueeseen jamuualla loivapiirteiseen, usein lohkareiseen moreenimaastoon . Suon keskellÄ onpohjois-etelÄsuuntainen hiekkainen harjanne . Kulkuyhteydet ovat vÄlttÄvÄt . SuonlÄheisyyteen itÄ, etelÄ- ja lÄnsipuolelle johtaa metsÄautoteitÄ . Suolla on 143 tutkimus-pistettÄ ja 122 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 2,8/10 ha (kuva 16) .

Kuva 16. Kaulalamminnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

40

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 108 - 113 m, ja pinta viettÄÄ suon itÄosassaloivasti lounaaseen ja lÄnsiosassa luoteeseen . Kaulalamminneva on reunaosistaan

ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvÄt . ItÄ- ja etelÄosan vedet laskevatkaakkoon Kaulalamminluoman kautta Lapuanjokeen . LÄnsiosan vedet laskevatvaltaajaa pitkin PerÄnevan kautta luoteeseen kohti HirvijÄrven tekojÄrveÄ .

Kaulalamminnevan suotyypit ovat yleensÄ melko karuja. Suon keskiosan laajahkollaneva-alueella on lyhytkorsinevaa ja rahkanevaa . RÄmetyypeistÄ on rahkarÄme yleisin .

Reunaosissa on lisÄksi tupasvillarÄmettÄ, pallosararÄmettÄ ja kangasrÄmettÄ . KeskimÄÄ-

rÄinen pinnan mÄttÄisyys on 40 % ja mÄttÄiden korkeus 2,5 dm . Puusto on rÄmealu-

eella yleensÄ harvahkoa ja vajaatuottoista .

Taulukko 11 .Kaulalamminnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt.


pintakerroksen maatumisaste on 2,5 ja muun osan 6,8 . Suurin turpeen pakskuus,

3,7 m, on pisteessÄ A 2600 + 300 . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (60 %),

savi ja hiekka . Liejua on suon pohjalla 13 % :ssa tutkimus- ja syvyyspisteistÄ. VarsinkinPikku Kaulalammen ympÄrillÄ on paikoin paksuhko kerros piilevÄliejua (kuvat 17-19) .

Kaulalamminnevan turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia 25 % . PÄÄturvela-

jeittain jakaantuma on S 51 %, CS 24 %, C 3 % ja SC 22 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄsisÄltÄviÄ turpeita on 39 %, puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 16 % ja varpujen

jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ 1 % . Yleisimpien turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ

ovat S 68 %, C 22 %, ER 7 %, L 3 % ja EQ 1 % .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )%pintak.

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10


44

Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydes-

sÄ keskimÄÄrin 0,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja

on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,2 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 %.

TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 750 + 900, A 1200 + 300

ja A 2600 + 400 on 1,2 % kuivapainosta, pH-arvo 3,4, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta

90,5 % ja kuivatilavuuspaino 102 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpäarvo kuivalla

turpeella on 20,1 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 8,8 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄ-

rin 0,10 % kuivapainosta (taulukko 12) .

Taulukko 12. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Kaulalamminnevalta .

Taulukko 12 jatkuu.

Suolla on monin paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka

soveltuu huonosti polttoturvetuotantoon. Laajamittaiseen kasvuturvetuotantoon kerros

on melko ohut, eikÄ turvelaatu ole tÄhÄn tarkoitukseen paras mahdollinen (sisÄltÄÄmm. runsaasti tupasvillaa) . MikÄli suo kuitenkin halutaan turvetuotantoon on yli 2 msyvÄllÄ 135 ha :n alueella pintarahkaa noin 0,80 milj . suo-m 3 ja tÄmÄn alla maatuneem-paa polttoturvetta noin 1,75 milj . suo-m3 , jonka kuiva-ainemÄÄrÄ on 0,198 milj . tn(113 kg/suo-m 3) ja energiasisÄltä 4,14 milj . GJ eli 1,15 milj . MWh. Tuotantokosteudes-sa (50 %) energiasisÄltä on 3,64 milj . GJ eli 1,01 milj . MWh .

8. Rimminneva (kl. 2224 02, x = 6966,4, y = 2464,4) sijaitsee Kuortaneen ja Lapuan

rajalla noin 20 km Kuortaneen keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu lounaassa PerÄ-

nevaan ja muualla loivapiirteiseen ja usein lohkareiseen moreenimaastoon . Kulkuyh-teydet ovat vÄlttÄvÄt. Suon itÄpuolelle noin 400 m:n pÄÄhÄn ulottuu metsÄautotie .Suolla on 46 tutkimuspistettÄ ja 40 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 4,1/10 (kuva20).

45

4 6

Kuva 20. Rimminnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 102 - 105 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseen ja

lÄnteen. Rimminnevan reunat ja etelÄosa on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat

hyvÄt. Laskuojat lÄhtevÄt pohjois- ja lÄnsiosasta luoteeseen Mikonnevalle .

4 7

Taulukko 13. Rimminnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .

Rimminnevan yleisimmÄt suotyypit keskiosan laajalla neva-alueella ovat lyhytkorsineva

ja rahkaneva. Reunaosissa on rahkarÄmettÄ ja tupasvillarÄmettÄ sekÄ nÄiden ojikko-ja muuttumamuotoja. EtelÄpÄÄn ojitusalueella on lisÄksi varsinaista sararÄmemuuttu-

maa. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 44 % ja mÄttÄiden korkeus 2,2 dm . Puusto

on rÄmealueilla mÄntyvaltaista, harvaa ja kitukasvuista .

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen-pintakerroksen maatumisaste on 2,7 ja muun osan 6,2 . Suurin turpeen paksuus, 4,5 m,

on pisteessÄ A 600 - 200. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Liejua on pohjalla

ohuehko kerros suon lÄnsiosassa (kuvat 21 ja 22) .

Rimminnevan turpeista on rahkavaltaisia 51 % ja saravaltaisia loput 49 % . PÄÄturvela-jeittain jakaantuma on S . 25 %, CS 26 %, C 2 % ja SC 47 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄ-

nÄ sisÄltÄviÄ turpeita on 25 %, puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 27 % ja varpujenjÄÄnnäksiÄ sisÄltÄviÄ 3 % . Yleisimpien turvetekijäiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ

ovat S 50 %, C 38 %, ER 5 %, L 5 % ja N 1 %.

Liekoisuus on erittÄin alhainen . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella on liekoja 0 - 1 m:n

syvyydessÄ keskimÄÄrin 0,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella

liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 % .

Turpeen keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 300 ja A 800 on 2,0 % (vaihtelu-

vÄli 1,0 - 4,5) kuivapainosta, pH-arvo 3,7 (3,1 - 4,3), vesipitoisuus mÄrkÄpainosta90,3 % (85,6 - 95,8) ja kuivatilavuuspaino 99 kg/suo-m 3 (50 - 151) . KeskimÄÄrÄinen

lÄmpäarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,0 MJ/kg (17,8 - 22,3) ja 50 % :n

kosteudessa 9,3 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,20 % (0,11 - 0,36) kuivapai-

nosta (taulukko 14) .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3)%pintak.

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht.H1-10


50

Taulukko 14. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Rimminnevalta .

Rimminnevan soveltuvuus turvetuotantoon

Suon keskiosassa on monin paikoin noin metrin paksuinen heikosti maatunut vetinen

rahkavaltainen pintakerros, joka on mahdollista kÄyttÄÄ joko kuiviketurpeena tai

vÄlttÄvÄsti kasvuturpeena . Muu osa turpeesta soveltuu polttoturpeeksi . Pintakerros on

kuitenkin niin ohut, ettÄ kysynnÄstÄ riippuen se hyädynnetÄÄn todennÄkäisesti heikko-

laatuisena polttoturpeena jyrsinturvemenetelmÄllÄ .

51

Yli 2 m syvÄn 73 hain alueen kÄyttäkelpoiset polttoturvevarat (pintarahka mukana)

ovat 1,88 milj . suo-m3 , kuiva-ainemÄÄrÄ 0,186 milj . tn ja energiasisÄltä 3,91 milj . GJ eli1,09 milj. MWh. Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisÄltä on 3,46 milj . GJ

eli 0,96 milj . MWh .

KÄyttäkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on 25 700 suo-m 3 , kuiva-ainemÄÄrÄ2540 tn ja energiasisÄltä tuotantokosteudessa 13 150 MWh . Yhden suokuutiometrinenergiasisÄltä 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,51 MWh . YhdessÄ suokuutiossa

on tuhkaa keskimÄÄrin 1,8 kg .

9. Nurkkausneva (kl. 2224 02, x = 6966,8, y = 2466,5) sijaitsee noin 14 km Kuorta-

neen keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet

ovat melko hyvÄt . ItÄreunaa sivuaa metsÄautotie . Suolla on 21 tutkimuspsitettÄ ja 23

syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 5,0/10 ha (kuva 23).

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 108,7 - 110,3 m. Nurkkausneva on suureksi

osaksi ojitettu . Suon keskellÄ on pienehkä ojittamaton alue . Kuivatusmahdollisuudet

ovat hyvÄt. PÄÄasiallisin laskuoja lÄhtee suon pohjoisreunasta lÄnteen kohti Rimminne-

vaa .

Nurkkausnevan yleisimmÄt suotyypit ovat erilaiset rÄmeet (80 %), joista tyypillisimpiÄ

ovat rahkarÄme, tupasvillarÄme ja varsinainen sararÄme. Suon keskellÄ on pienehkä

rahkaneva-alue. Suotyypit ovat yleensÄ ojikko- tai muuttuma-asteella . KeskimÄÄrÄinen

pinnan mÄttÄisyys on 44 % ja mÄttÄiden korkeus 2,2 dm . Puusto on rÄmealueilla

kehitys- ja tiehysluokaltaan vaihtelevaa mÄnnikkäÄ .

Taulukko 15 . Nurkkausnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10


52

Kuva 23. Nurkkausnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .



on pisteessÄ A 300. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni . Liejua on suon pohjalla

paikoin hyvin ohut kerros (kuva 24) .

Nurkkausnevan turpeista on rahkavaltaisia 92 % ja saravaltaisia 8 %. PÄÄturvelajeit-


turpeita on 50 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 23 % ja varpujen jÄÄnnÖksiÄ

sisÄltÄviÄ 3 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 70

%, C 14 %, ER 9 %, L 4 % ja N 1 %.

5 3

Kuva 24. Nurkkausnevan A-selkÄlinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

Liekoja on vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ

keskimÄÄrin 1,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,3 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on

0 - 1 m:n syvyydessÄ 1,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,3 % .

Nurkkausnevan soveltuvuus turvetuotantoon

Suolla on paikoin paksuhko rahkavaltainen pintakerros ja yli 2 m syvÄ alue on sangen

pienialainen, joten suota ei suositella turvetuotantoon . Tilakohtainen poltto- ja kuivike-

turpeen nosto on kuitenkin mahdollista .

54

10. Kiimaneva (kl. 2224 02, x = 6967,6, y = 2467,1) sijaitsee noin 13 km Kuortaneen

keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydetovat melko hyvÄt. EtelÄreunaa sivuaa metsÄautotie . Suolla on 30 tutkimuspistettÄ ja27 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 5,5/10 ha (kuva 25).

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 103,4 - 106,3 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseen .Kiimaneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt. LaskuojatlÄhtevÄt pohjoiseen Mellinluhdan halki Koivuluomaan . Kiimanevan yleisimmÄt suotyypitovat erilaiset rÄmeet (96 %) . RÄmetyypeistÄ yleisimmÄt ovat tupasvillarÄme, isovarpu-

rÄme ja rahkarÄme. Varsinaista sararÄmettÄ on mm . A 600 -poikkilinjalla . Suotyypitovat yleensÄ muuttuma-asteella . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 38 % ja

Kuva 25 . Kiimanevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

55

mÄttÄiden korkeus 2,1 dm . Puusto on varsinkin suon lÄnsi- ja reunaosissa paikoin

kookasta, mÄntyvaltaista ja keskitiheÄÄ .

Taulukko 16. Kiimanevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .



on pisteessÄ A 300 + 100 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni . Suon pohjalla on

liejua syvimmissÄ kohdissa paikoitellen ohut kerros (kuva 26) .

Kiimanevan turpeista on rahkavaltaisia 59 % ja saravaltaisia 41 % . PÄÄturvelajeittainjakaantuma on S 25 %, CS 34 %, C 1 % ja SC 40 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ

sisÄltÄviÄ turpeita on 41 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 37 % ja varpujen

jÄÄnnÖksiÄ 5 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S

50%,C30%,ER9%,L8%jaPR1% .

Liekoja on yleensÄ vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 ä, 1 m :n syvyydessÄkeskimÄÄrin 1,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 1,5 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on0 - 1 m :n syvyydessÄ 0,4 % ja 1 - 2 m:m syvyydessÄ 1,3 % .

Kiimanevan soveltuvuus turvetuotantoon

Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijÖitÄ ovat paikoin paksuhko rahkavaltainen pintaker-

ros ja runsas tupasvillan mÄÄrÄ turpeessa . Yli 2 m syvÄ alue soveltuu vÄlttÄvÄsti

polttoturvetuotantoon. KÄyttÖkelpoisen yli 2 m syvÄn alueen pinta-ala on noin 20 haja polttoturvevarat 0,40 milj . suo-m3 . Laskennallinen kuiva-ainemÄÄrÄ on 0,036 milj . tn

ja energiasisÄltÖ 0,77 milj. GJ eli 0,21 milj . MWh. Tuotantokosteudessa (50 %)

energiasisÄltÖ on 0,68 milj. GJ eli 0,19 milj . MWh. KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ

hehtaaria kohden on noin 20 000 suo-m3 .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3 )%pintak .

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak .H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10


57

11. MÖhrÖnneva (kl. 2224 02, x = 6966,5, y = 2468,5) sijaitsee noin 12 km Kuor-

taneen keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu mÄkiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet

ovat heikot. LÄhimmÄt metsÄautotiet ovat noin 400 m :n pÄÄssÄ suon luoteis- ja koillis-

puolella. Suolla on 62 tutkimuspistettÄ ja 58 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on

5,4/10 ha (kuva 27).

Kuva 27. MÖhrÖnnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

58

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 101,3 - 105,8 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseennoin 4 m/km. MÖhrÖnneva on osittain ojitettu . LÄnsiosassa A-linjaston alueella on

laajahko vetinen, luonnontilainen neva-alue . Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvÄt .

Laskuojat viettÄvÄt pohjoiseen kohti Laksonnevaa ja edelleen KuortaneenjÄrveen .

MÖhrÖnnevan A-linjaston ojitetulla pohjois- ja lÄnsiosalla on tupasvillarÄmeojikkoja ja

-muuttumia . Luonnontilaisella alueella on vetistÄ rimpinevaa, kalvakkanevaa javarsinaista saranevaa . B-linjaston alueella on varsinainen sararÄmemuuttuma hallitsevasuotyyppi. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 22 % ja mÄttÄiden korkeus 2,3 dm.Puusto on A-linjaston rÄmealueella yleensÄ harvahkoa ja vajaatuottoista . B-linjastollamÄntyvaltainen puusto on kookkaampaa ja tiheÄmpÄÄ .

Taulukko 17. MÖhrÖnnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .



on pisteissÄ A 600 ja A 700. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (84 %) ja hiekka

(kuva 28).

MÖhrÖnnevan turpeista on saravaltaisia 74 % ja rahkavaltaisia 26 % . PÄÄturvelajeittain

jakaantuma on S 6 %, CS 20 %, C 30 % ja SC 44 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄsisÄltÄviÄ turpeita on 10 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 43 % ja kortteen

jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 22 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ

ovat C 59 %, S 26 %, L8 %, EQ 4 % ja ER 2 %.

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m3)%pintak .

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .Hi-10

Koko suo 114 0,13 1,40 1,53 0,15 1,59 1,74 100Yli 1,0 m 81 0,13 1,80 1,93 0,10 1,46 1,56 90Yli 1,5 m 57 0,12 2,14 2,26 0,07 1,22 1,29 74Yli 2,0 m 36 0,17 2,44 2,61 0,06 0,88 0,94 54

60



0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,2 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 %.

Turpeen keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 400 ja B 800 on 4,3 % kuivapai-

nosta, pH-arvo 4,6, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 91,5 % ja kuivatilavuuspaino 83 kg/

suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 20,8 MJ/kg ja 50 %:n

kosteudessa 9,2 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,20 % kuivapainosta (taulukko

18) .

Taulukko 18. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia MÖhrÖnnevalta .

61

MÖhrÖnnevan soveltuvuus turvetuotantoon

A-linjaston keskiosa on erittÄin vetinen ja turve on yleensÄ heikosti maatunutta joskin

sarapitoista. Suo on myÖs melko rikkonainen ja varsinkin itÄosassa on pohja paikoin

epÄtasainen. MikÄli suo otetaan polttoturvetuotantoon, ovat yli 1,5 m syvien 57 haalueiden kÄyttÖkelpoiset turvevarat 1,00 milj . suo-m3, kuiva-ainemÄÄrÄ 0,082 milj . tn ja

energiasisÄltÖ 1,71 milj . GJ eli 0,48 milj . MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energia-sisÄltÖ on 1,51 milj . GJ eli 0,42 milj . MWh .

KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 17 500 suo-m3 , kuiva-

ainemÄÄrÄ 1440 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 7370 MWh. Yhden suokuu-

tiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,42 MWh. Tuhkaa


12. Laksonneva (kl. 2224 02, x = 6967,5, y = 2469,6) sijaitsee noin 10 km Kuor-

taneen keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu pohjoisessa peltoihin ja mualla moreenimaas-

toon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt . Suon pohjoisreunaa johtaa tilustie . Suolla on 22tutkimuspistettÄ ja 21 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 5,0/10 ha (kuva 29).

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 93,4 - 96,7 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseen

noin 3 m/km. Laksonneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt .

Laskuojat lÄhtevÄt suon pohjoisreunasta kohti KuortaneenjÄrveÄ .

Laksonnevan vallitseva suotyyppi on varsinainen sararÄmemuuttuma, jota on 56 %

havainnoista. Turvekankaita on 16 % . Reunaosissa on monin paikoin korpimuuttumia

turvekankaiden ohella . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 34 % ja mÄttÄiden

korkeus 2,0 dm. Puusto on yleensÄ keskitiheÄÄ, paikoin tiheÄÄkin ja keskimÄÄrÄistÄ

jÄreÄmpÄÄ. Kehitysluokista pinotavara- ja tukkipuuaste ovat vallitsevia . MÄnnyn jakoivun sekÄ paikoin kuusenkin sekapuusto on suolle tyypillistÄ .

6 2

Kuva 29. Laksonnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

Taulukko 19 . Laksonnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen ohuen

rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,4 ja muun osan 5,9. Suurin turpeen

paksuus, 2,9 m, on pisteessÄ A 500 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni . Liejua on

suon pohjalla paikoin ohut kerros (kuvat 30 ja 31) .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tHi-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .Hi-10


6 3

Kuva 30. Laksonnevan A-selkÄlinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

Laksonnevan turpeista on saravaltaisia 91 % ja rahkavaltaisia 9 % . PÄÄturvelajeittain

jakaantuma on S 3 %, CS 6 %, C 66 % ja SC 25 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ



ovat C 70 %, S 12 %, L 10 % ja EQ 6 % .

Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m :n syvyydessÄ



6 4

Kuva 31. Laksonnevan A 650 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

Turpeen keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuuus pisteissÄ A 300 ja A 650 + 100 on 5,5 %

kuivapainosta, pH-arvo 4,5, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 90,1 % ja kuivatilavuuspaino

99 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 21,5 MJ/kg ja 50 % :n

kosteudessa 9,5 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,23 % kuivapainosta (taulukko

20).

Laksonnevan soveltuvuus turvetuotantoon

Suo soveltuu polttoturvetuotantoon . Turve on hyvin saravaltaista. Huomioitavana

seikkana on lisÄksi paikoin kookas puusto. Yli 1,5 m syvÄn 22 ha :n alueen kÄyttÖkel-poiset polttoturvevarat ovat 0,40 milj. suo-m3, kuiva-ainemÄÄrÄ 0,037 milj . tn (93 kg/-suo-m3) ja energiasisÄltÖ 0,80 milj . GJ eli 0,22 milj . MWh. Tuotantokosteudessa

(50 %) energiasisÄltÖ on 0,71 milj . GJ eli 0,20 milj. MWh. KÄyttÖkelpoisen turpeenmÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 18 180 suo-m 3, kuiva-ainemÄÄrÄ 1690 tn ja ener-

giasisÄltÖ tuotantokosteudessa 9090 MWh. Yhden suokuutiometrin energiasisÄltÖ

50 %:n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,50 MWh . Tuhkaa yhdessÄ suokuutiossa onkeskimÄÄrin 3,4 kg .

6 5

66

13. Valkoinenneva (kl. 2224 02, x = 6968,7, y = 2468,6) sijaitsee noin 11 km Kuor-

taneen keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu mÄkiseen hiekka- ja moreenimaastoon .Kulkuyhteydet ovat hyvÄt . Suolle johtaa metsÄautoteitÄ. Suolla on 7 tutkimuspistettÄja 10 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 1,9/10 ha (kuva 32) .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 98 - 100 m, ja pinta viettÄÄ etelÄÄn ja itÄÄn .

Valkoinenneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt. LaskuojatlÄhtevÄt itÄÄn kohti KuortaneenjÄrveÄ .

Kuva 32. Valkoisennevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

67

Valkoisennevan yleisin suotyyppi on tupasvillarÄmemuuttuma, jota on 65 % havain-

noista. LisÄksi alueella on kangasrÄmemuuttumaa ja puolukka- sekÄ varputurvekankai-

ta. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 11 % ja mÄttÄiden korkeus 2,3 dm. Puusto

on mÄntyvaltaista, yleensÄ keskitiheÄÄ ja kehitysluokaltaan vaihtelevaa .

Taulukko 21 . Valkoisennevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt .


pintakerroksen maatumisaste on 2,8 ja muun osan 7,1 . Suurin turpeen paksuus,

1,3 m, on pisteessÄ P 3 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .

Valkoisennevan turpeista on rahkavaltaisia 93 % ja saravaltaisia 7 % . PÄÄturvelajeit-


turpeita on 15 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 11 % . Yleisimpien turveteki-

jÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 77 %, C 19 %, ER 2 % ja L 2 % .

Valkoisennevan soveltuvuus turvetuotantoon


14.Pikkalantausta (kl. 2224 02, x = 6968,7, y = 2467,8) sijaitsee noin 12 km

Kuortaneen keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu itÄreunasta peltoon ja muualla loivapiir-

teiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt . ItÄreunan pellolle tulee

tilustie. Suolla on 10 tutkimuspistettÄ ja 12 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on

2,4/10 ha (kuva 33) .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10

Koko suo 36 0,22 0,42 0,64 0,08 0,15 0,23 100

Yli 1,0 m 3 0,33 0,67 1,00 0,01 0,02 0,03 13

68

Kuva 33. Pikkalantaustan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 97 - 100 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseen .

Pikkalantausta on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt. LaskuojatlÄhtevÄt suon pohjoispÄÄstÄ pohjoiseen kohti Koivuluomaa .

Pikkalantaustan yleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillarÄme, isovarpurÄme ja varsinainen

sararÄme, jotka ovat muuttuma-asteella . Suon etelÄosassa on puolukka- ja varputurve-kangasta. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 14 % ja mÄttÄiden korkeus 3,4 dm .

Puusto on mÄntyvaltaista, keskitiheÄÄ ja yleensÄ pinotavara-asteella . EtelÄosassa onjÄreÄmpÄÄ tukkipuuta . Suon keskiosassa (A 150) on hakkuualue .

6 9

Taulukko 22. Pikkalantaustan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-


pintakerroksen maatumisaste on 3,5 ja muun osan 6,4 . Suurin turpeen paksuus, 3,3 m,on pisteessÄ A 150 + 400. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .

Pikkalantaustan turpeista on saravaltaisia 52 % ja rahkavaltaisia 48 % . PÄÄturvelajeit-

tain jakaantuma on S 11 %, CS 37 %, C 17 % ja SC 35 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄsisÄltÄviÄ turpeita on 27 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 21 % ja varpujenjÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 5 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ

ovat C 52 %, S 39 %, ER 4 % ja N 1 %.

Liekoja on yleensÄ vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ

keskimÄÄrin 0,9 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,6 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,9 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,6 % .

Pikkalantaustan soveltuvuus turvetuotantoon

Yli 2 m syvÄllÄ 10 ha :n alueella on pienimuotoinen polttoturvetuotanto mahdollista .

Alueen etelÄosassa haittana on kookas puusto. KÄyttÖkelpoiset turvevarat ovat0,20 milj . suo-m3, laskennallinen kuiva-ainemÄÄrÄ 0,020 milj . tn ja energiasisÄltÖ 0,43milj. GJ eli 0,11 milj . MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltÖ on 0,39 milj .GJ eli 0,10 milj . MWh. KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin

20 000 suo-m 3 .

mÄÄ rÄt.

Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m 3)alue ala pintak . Hi-10 C-t yht . pintak . H1-10 C-t yht. %



70

15. Mellinluhta (kl. 2224 02, x = 6969,2, y = 2466,6) sijaitsee noin 16 km Kuorta-neen keskustasta lÄnteen . Suo rajoittuu mÄkiseen ja paikoin lohkareiseen moreeni-maastoon. Kulkuyhteydet ovat melko hyvÄt . Suon etelÄpuolelle ulottuu uudehkometsÄautotie. Suolla on 17 tutkimuspistettÄ ja 16 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on4,6/10 ha (kuva 34) .

Kuva 34. Mellinluhdan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 92 - 96 m, ja pinta viettÄÄ luoteeseen japohjoiseen. Mellinluhta on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Suonpohjoisosasta lÄhtee laskuoja pohjoiseen kohti Koivuluomaa .

Mellinluhdan yleisin suotyyppi on varsinainen sararÄmemuuttuma (67 %) . Suon keski-osissa on paikoin varsinaista saranevamuuttumaa. LisÄksi suolla on puolukkaturvekan-

gasta ja pallosararÄmemuuttumaa . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 2 % jamÄttÄiden korkeus 2,5 dm . Puusto on pÄÄosin keskitiheÄÄ tai tiheÄÄ mÄntyvaltaista

taimikkoa ja riukua.

71

Taulukko 23 . Mellinluhdan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen ohuen ja

monin paikoin puuttuvan rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,5 ja muun

osan 6,2. Suurin turpeen paksuus, 2,2 m, on pisteessÄ A 200 . Suon pohja on epÄtasai-

nen. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .

Mellinluhdan turpeista on saravaltaisia 92 % ja rahkavaltaisia 8 % . PÄÄturvelajeittain


sisÄltÄviÄ turpeita on 1 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 38 % ja kortteen


ovat C 67 %, S 24 %, L 7 %, EQ 1 % ja N 1 % .

Liekoja on vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m :n syvyydessÄ



Mellinluhdan soveltuvuus turvetuotantoon


16. KylmÄkonto (kl. 2224 03, x = 6971,0, y = 2568,0) sijaitsee noin 12 km Kuorta-

neen keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu pohjoisessa peltoon ja muualla loiva-piirtei-

seen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat vÄlttÄvÄt. Suolle ei ole ajokelpoista tietÄ .

Suolla on 12 tutkimuspistettÄ ja 18 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha

(kuva 35).

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht.H1-10

Koko suo 37 0,06 0,70 0,76 0,02 0,26 0,28 100

Yli 1,0 m 8 1,50 1,50 0,12 0,12 43

7 2

Kuva 35. KylmÄkonnon tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 79 - 87,5 m, ja pinta viettÄÄ voimakkaastipohjoiseen. KylmÄkonto on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt .

Vedet valuvat ojia myÖten peltojen halki aluksi pohjoiseen ja edelleen lÄnteen Koivu-

luomaan, joka pÄÄttyy Lapuanjokeen .

KylmÄkonnon yleisimmÄt suotyypit ovat varsinainen sararÄme (50 %) ja tupasvillarÄme

(A 500 - 700), jotka ovat muuttuma-asteella . Turvekankaita (PTK ja RHK) on 20 %havainnoista. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 2 % ja mÄttÄiden korkeus 2 dm .

Puusto on yleensÄ keskitiheÄÄ ja verraten kookasta (pinotavaraa ja tukkipuuta) .MÄnnyn ohella myÖs koivua on paikoin runsaaasti .

7 3

Taulukko 24. KylmÄkonnon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .


pitnakerroksen maatumisaste on 3,3 ja muun osan 6,2. Suurin turpeen paksuus, 2,8

m, on pisteessÄ A 600 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .

KylmÄkonnon turpeista on saravaltaisia 67 % ja rahkavaltaisia 33 %. PÄÄturvelajeittain


sisÄltÄviÄ turpeita on 2 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 16 % . Yleisimpien

turvetekiÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat C 57 %, S 40 % ja L 3 %.

Liekoja on runsaasti . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ

keskimÄÄrin 3,2 % ha 1 - 2 m:n syvyydessÄ 3,0 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja


KylmÄkonnon soveltuvuus turvetuotantoon

Suo ei sovellu turvetuotantoon ohuen turvekerroksen takia .

17. Hanhineva (kl. 2224 04, x = 6951,6, y = 2470,9) sijaitsee lÄhellÄ Alavuden rajaa

noin 20 km Kuortaneen keskustasta lounaaseen . Suo rajoittuu pohjoisessa turvetuotan-

toalueeseen, lÄnnessÄ osittain harjumaiseen muodostumaan ja muualla peltoihin tai

moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt. LÄnsireunaa sivuaa maantie . Suolla on

35 tutkimuspistettÄ ja 27 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 5,4/10 ha (kuva 36) .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10

Koko suo 32 0,19 0,59 0,78 0,06 0,19 0,25 100

Yli 1,0 m 4 0,75 1,25 2,00 0,03 0,05 0,08 32

Yli 2,0 m 2 1,50 1,00 2,50 0,03 0,02 0,05 20

7 4

Kuva 36. Hanhinevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 110,4 - 112,5 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseen .Hanhineva on osittain ojitettu . Luonnontilainen alue sijoittuu suon keski- ja etelÄ-

osaan. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvÄt . Pohjoisosasta lÄhtee laskuoja lÄnteen

lÄheiseen Hanhilampeen, jonka laskuoja viettÄÄ edelleen luoteeseen pÄÄttyen SaarijÄr-

veen .

75

Hanhinevan yleisimmÄt suotyypit suon etelÄosassa ovat rahkaneva ja lyhytkorsineva .Keski- ja pohjoisosassa on rahkarÄme- ja tupasvillarÄmeojikoita ja -muuttumia .KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 26 % ja mÄttÄiden korkeus 2,3 dm. Puusto onrÄmealueilla mÄntyvaltaista yleensÄ harvahkoa ja vajaatuottoista taimikkoa tai riukua .Suon pohjoisosassa on paikoitellen kookkaampaakin puustoa.

Taulukko 25 . Hanhinevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen maatumisaste on 3,0 ja muun osan 6,0 . Suurin turpeen paksuus, 3,5 m,on pisteissÄ A 1200 ja A 1300 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuvat 37 ja 38).

Hanhinevan turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia 25 % . PÄÄturvelajeittainjakaantuma on S 24 %, CS 51 %, C 3 % ja SC 22 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄsisÄltÄviÄ turpeita on 37 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 3 % ja varpujenjÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 12 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄovat S 58 %, C 29 %, ER 7 %, N2%jaEQ1% .

Liekoja on yleensÄ erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:nsyvyydessÄ keskimÄÄrin 0,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueellaliekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,2 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 % .

TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 400 ja A 900 + 100 on2,0 % kuivapainosta, pH-arvo 3,8, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 90,1 % ja kuivatilavuus-

paino 105 kg/suo-m3. KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 20,4 MJ/kg ja50 %:n kosteudessa 9,0 MJ/kg . Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,12 % kuivapainosta(taulukko 26) .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak .H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10


Taulukko 26 . LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Hanhinevalta.

Hanhinevan soveltuvuus turvetuotantoon

Suolla on monin paikoin paksuhko rahkainen heikosti maatunut pintakerros joka on

mahdollista kÄyttÄÄ kasvuturpeena. Kerros on kuitenkin verraten epÄtasaisesti jakaan-

tunut suon eri puolilla . H 1-3 maatuneen pintarahkan paksuus on keskimÄÄrin 0,4 m.

Yli 1,5 m syvÄllÄ 35 ha :n alueella on kÄyttÖkelpoista polttoturvetta pintarahkan alla

0,46 milj. suo-m3, jonka kuiva-ainemÄÄrÄ on 0,048 milj . tn ja energiasisÄltÖ 0,98 milj .

GJ eli 0,27 milj. MWh. Tuotantokosteudesssa (50 %) energiasisÄltÖ on 0,86 milj . GJ

eli 0,24 milj. MWh.

KÄyttÖkelpoisen polttoturpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 13 100 suo-m3, kuiva-

aine-mÄÄrÄ 1370 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 6860 MWh . Yhden suokuu-

tiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,52 MWh . Tuhkaa


77

7 8

18. Isoneva (kl. 2224 04, x = 6951,0, y = 2475,2) sijaitsee noin 22 km Kuortaneen

keskustasta etelÄÄn. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon . EtelÄpÄÄssÄ on

peltoja. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvÄt. LÄnsireunaa sivuaa paikallistie ja

itÄpuolelle tulee metsÄautotie . Suolla on 58 tutkimuspistettÄ ja 47 syvyyspistettÄ .


Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 111,5 - 117,0 m, ja pinta viettÄÄ kaakkoon

ja etelÄÄn. Isoneva on suureksi osaksi ojitettu. Pohjoisosassa on pienehkÖ luonnonti-

lainen alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Laskuoja lÄhtee lounaisnurkasta

lÄheiseen VetÄmÄjÄrveen .

80

Isonevan yleisimmÄt suotyypit ovat erilaiset rÄmeet, joita on 82 % havainnoista .Keskiosissa on rahka- ja tupasvillarÄmeojikoita ja -muuttumia . Pisteen A 800 ympÄris-tÖssÄ on myÖs keidasrÄmettÄ. Ohutturpeisilla reuna-alueilla on pallosararÄmettÄ javarsinaista sararÄmettÄ, jotka ovat ojikko- ja muuttuma-asteella . Paikoin on myÖspuolukkaturvekankaita . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 25 % ja mÄttÄidenkorkeus 2,5 dm. Puusto on rÄmealueilla yleensÄ keskitiheÄÄ ja usein riuku- tai pino-tavara-asteella .

Taulukko 27 . Isonevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen maatumisaste on 3,1 ja muun osan 6,6 . Suurin turpeen paksuus, 3,8 m,on pisteessÄ A 400 - 100. Suon pohja on melko tasainen . Vallitseva pohjamaalaji onmoreeni (kuvat 40 ja 41) .

Isonevan turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja saravaltaisia 24 %. PÄÄturvelajeittianjakaantuma on S 58 %, CS 18 %, C 2 % ja SC 22 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄsisÄltÄviÄ turpeita on 17 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 36 % . YleisimpienturvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 68 %, C 19 %, L 9 % ja ER3 %.

Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄkeskimÄÄrin 0,3 % ja 1 -2 m :n syvyydessÄ 0,1 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,2 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 % .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tHS-10 S-t

pintak .H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10


83

TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 400 ja A 800 on 1,4 %kuivapainosta, pH-arvo 3,4, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 89,5 % ja kuivatilavuuspaino103 kg/suo-m3. KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 19,7 MJ/kg ja 50 % :nkosteudessa 8,6 MJ/kg . Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,19 % kuivapainosta (taulukko28) .

Taulukko 28. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Isonevalta .

Isonevan soveltuvuus turvetuotantoon

Vaikka turve on monin paikoin rahkavaltaista pohjaan asti, on heikosti maatunutpintakerros ohut. Suo soveltuu polttoturvetuotantoon . Yli 1,5 m syvÄn yhtenÄisen 60ha:n alueen kÄyttÖkelpoiset polttoturvevarat ovat 1,02 milj . suo-m3 , kuiva-ainemÄÄrÄ

0,103 milj . tn ja energiasisÄltÖ 2,03 milj . GJ eli 0,56 milj . MWh. Tuotantokosteudessa

(50 %) energiasisÄltÖ on 1,77 milj . GJ eli 0,49 mil. MWh.

KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 17 000 suo-m 3 , kuiva-

ainemÄÄrÄ 1720 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 8160 MWh. Yhden suokuu-tiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,48 MWh . TuhkaayhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 1,4 kg .

19. PerkiÖnneva (kl. 2224 04, x = 6953,0, y = 2475,8) sijaitsee noin 16 km Kuor-

taneen keskustasta etelÄÄn . Suo rajoittuu etelÄssÄ ja lÄnnessÄ paikoin peltoihin, idÄssÄmoreenimÄkeen ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat

hyvÄt. Suon pohjoispÄÄn poikki kulkee paikallistie . Suolla on 25 tutkimuspistettÄ ja 21

syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 5,0/10 ha (kuva 42) .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 107,7 - 110,4 m, ja pinta viettÄÄ etelÄÄn .

PerkiÖnneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Laskuojat

lÄhtevÄt suon pohjoispÄÄstÄ ja kaakkoiskulmasta kohti Lapuanjokea .

PerkiÖnnevan keskiosassa on tupasvillarÄmettÄ, rahkarÄmettÄ ja keidasrÄmettÄ . Suo-

tyypit ovat yleensÄ muuttuma-asteella. Reunaosissa on turvekankaita . Suolla on van-

hoja hylÄttyjÄ turvepehkunnostoalueita . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 21 % ja

Taulukko 29. PerkiÖnnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .

84

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


T urvemÄÄrÄ (milj . suo-m 3)%pintak.

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak .H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10


8 5

Kukva 42. PerkiÖnnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

mÄttÄiden korkeus 2,4 dm. Puusto on mÄntyvaltaista, reunaosissa keskitiheÄÄ ja

paikoin kookastakin . Suon keskellÄ puusto on harvahkoa ja yleensÄ vajaatuottoista taitaimistoa .


pintakerroksen maatumisaste on 2,6 ja muun osan 6,1 . Suurin turpeen paksuus, 4,1 m,on pisteillÄ A 500 - A 700. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat savi, moreeni ja hiekka .Liejua on ohut kerros pohjalla pisteiden A 350 js A 900 vÄlisellÄ alueella (kuvat 43

ja 44).

8 7

Kuva 44. PerkiÖnnevan A-800 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

PerkiÖnnevan turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja saravaltaisia 24 % . PÄÄturvelajeittain




ovat S 69 %, C 23 %, L 4 %, ER 1 % ja EQ 1 % .

Liekoisuus on erittÄin alhainen . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n

syvyydessÄ keskimÄÄrin 0,8 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella


88

TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteessÄ A 400 on 1,0 % kuivapainos-

ta, pH-arvo 3,5, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 90,1 % ja kuivatilavuuspaino 96 kg/suo-

m3. KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 19,8 MJ/kg ja 50 % :n kosteudes-sa 8,7 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,09 % kuivapainosta (taulukko 30).

Taulukko 30. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia PerkiÖnnevalta .

PerkiÖnnevan soveltuvuus turvetuotantoon

Vaikka turve on rahkavaltaista usein pohjaan asti, on suuressa osassa suota heikosti

maatunut pintarahkakerros verraten ohut. Kun lisÄksi turpeen tilavuuspaino on

verraten korkea, soveltuu suo polttoturvetuotantoon mieluimmin jyrsinmenetelmÄllÄ .

Yli 2 m syvyisen 27 hain alueen kÄyttÖkelpoiset turvevarat ovat 0,68 milj . suo-m3,

kuiva-ainemÄÄrÄ 0,065 milj . tn ja energiasisÄltÖ 1,29 milj . GJ eli 0,36 milj . MWh.

Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltÖ on 1,13 milj . GJ eli 0,31 milj. MWh.

89

KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 25 200 suo-m3, kuiva-ainemÄÄrÄ 2400 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 11 480 MWh . Yhden

suokuutiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,46 MWh. TuhkaayhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 1,0 kg .

20. Sarvelanneva (kl. 2224 04, x = 6454,1, y = 2479,9) sijaitsee noin 16 km Kuor-

taneen keskustasta etelÄÄn . Suo rajoittuu loivaan moreenimaastoon . Kulkuyhteydetovat hyvÄt . LÄnsireunaa sivuaa metsÄautotie. Suolla on 18 tutkimuspistettÄ ja 10

syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 6,7/10 ha (kuva 45).

Kuva 45 . Sarvelannevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

90

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 123 - 124 m, ja pinta on melko tasainen .

Sarvelanneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvÄt .

ItÄosan vedet laskevat lÄheisen SarvijÄrven kautta KÄtkÄnjokeen . LÄnsireunasta lÄhtee

laskuoja lÄnteen kohti Lapuanjokea .

Sarvelannevan yleisimmÄt suotyypit ovat suon keskellÄ lyhytkorsineva ja reunaosissa

tupasvillarÄme ja varsinainen sararÄme . Suotyypit ovat muuttuma-asteella . KeskimÄÄ-

rÄinen pinnan mÄttÄisyys on 8 % ja mÄttÄiden korkeus 20 dm . Puusto on harvahkoa

tai keskitiheÄÄ ja kehitysluokka vaihtelee vajaatuottoisesta taimikosta pinotavara-

asteelle . Paikoin koivua on mÄnnyn seassa runsaastikin .

Taulukko 31 . Sarvelannevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄ-rÄt .

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 . Heikosti maatuneen ohuen rahka-

valtaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,0 ja muun osan 6,5. Suurin turpeen pak-

suus, 1,9 m, on pisteessÄ A 200 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuva 46).

Sarvelannevan turpeista on saravaltaisia 50 % ja rahkavaltaisia 50 % . PÄÄturvelajeit-

tain jakaantuma on S 21 %, CS 29 %, C 13 % ja SC 37 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ

sisÄltÄviÄ turpeita on 19 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 21 % . Yleisimpien

turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 47 %, C 46 %, ER 4 % ja L

3 %.

Liekoja on paikoin runsaasti. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on

- 1 m:n

syvyydessÄ keskimÄÄrin 4,8 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,3 % .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m)%pintak.

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10

Koko suo 27 0,15 0,96 1,11 0,04 0,26 0,30 100

Yli 1,0 m 10 0,10 1,60 1,70 0,01 0,16 0,17 57

91

Kuva 46. Sarvelannevan A-selkÄlinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

Sarvelannevan soveltuvuus turvetuotantoon

Suo on ja pienikokoinen, jas lisÄksi liekoja on paljon . LisÄksi liekoisuus on monin

paikoin korkea, joten suota ei suositella turvetuotantoon .

21. HvysikkÄkonto (kl. 2224 04, x = 6957,4, y = 2471,1) sijaitsee noin 12 km

Kuortaneen keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu lÄnnessÄ SaarijÄrveen, etelÄssÄ

SaarijÄrvennevaan ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat

hyvÄt. Suon poikki kulkee metsÄautotie . Suolla on 20 tutkimuspistettÄ ja 24 syvyyspis-

tettÄ. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha (kuva 47) .

9 2

Kuva 47. HyysikkÄkonnon tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 102,5 - 105 m, ja pinta viettÄÄ lounaaseen

kohti SaarijÄrveÄ. HyysikkÄkonto on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat

tyydyttÄvÄt . LÄheinen jÄrvi estÄÄ pohjaosien kuivattamisen .

HyysikkÄkonnon yleisimmÄt suotyypit ovat ohutturpeisilla alueilla kangasrÄme- ja

pallosararÄmemuuttuma . Muualla ovat varsinainen sararÄme- ja tupasvillarÄmemuuttu-

mat vallitsevia. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 17 % ja mÄttÄiden korkeus

2,4 dm. Puusto on yleensÄ keskitiheÄÄ ja pinotavara-asteella . Paikoin koivua on

mÄnnyn seassa runsaastikin .

9 3

Taulukko 32. HyysikkÄkonnon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt.



on suon etelÄosassa . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .

HyysikkÄkonnon turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia 43 % . PÄÄturvelajeit-

tain jakaantuma on S 14 %, CS 43 %, C 9 % ja SC 34 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ



ovat S 49 %, C 43 %, L 4 %, ER 2% a N 1 %.

Liekoja on paikoin erittÄin runsaasti . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m :n



HyysikkÄkonnon soveltuvuus turvetuotantoon

Ohuen turvekerroksen ja jÄrven lÄheisyyden takia suo ei sovellu turvetuotantoon .

22.Lakiakonto (kl. 2224 04, x = 6958,7, y = 2470,5) sijaitsee noin 13 km Kuortaneen

keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen joskin paikoin kallioiseen

lohkareiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt. LÄnsireunaa sivuaa uudehko

metsÄautotie. Suolla on 21 tutkimuspistettÄ ja 17 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on

5,5/10 ha (kuva 48).

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tHi-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .Hi-10


9 4

Kuva 48. Lakiakonnon tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 105,0 - 106,6 m, ja pinta viettÄÄ keskeltÄ

sekÄ pohjoiseen ettÄ etelÄÄn . Lakiakonto on osittain ojitettu . Luonnontilainen alue

sijoittuu pisteiden A 500 - A 900 vÄlille suon keskiosaan. Kuivatusmahdollisuudet

ovat hyvÄt. EtelÄosan vedet laskevat ojaa myÖten SaarijÄrveen . PohjoispÄÄstÄ lÄhtee

laskuoja pohjoiseen MÄrijÄrveen, josta on lasku-uoma Lapuanjokeen .

95

Lakiakonnon yleisimmÄt suotyypit ovat luonnontilaisella alueella rahkaneva, lyhytkor-

sinevarÄme ja lyhytkorsineva . Ojitetulla alueella on mm. tupasvillarÄme-, lyhytkor-

sinevarÄme- ja kangasrÄmeojikoita ja -muuttumia . Paikoin tavataan myÖs turvekankai-ta. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 22 % ja mÄttÄiden korkeus 2,1 dm . Puusto

on rÄmealueilla mÄntyvaltaista ja yleensÄ harvahkoa ja vajaatuottoista .

Taulukko 33 . Lakiakonnon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen maatumisaste on 2,9 ja muun osan 5,7 . Suurin turpeen paksuus, 3,3 m,

on pisteessÄ A 700. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Liejua on suon pohjalla

ohuehko kerros pisteiden A 600 ja A 900 vÄlisellÄ alueella (kuva 49) .

Lakiakonnon turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja sarvaltaisia 19 % . PÄÄturvelajeittain

jakaantuma on S 43 %, CS 38 % ja SC 18 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄviÄ



%, C 22 %, ER 7 %, EQ 3 % ja N 1 % .


keskimÄÄrin 0,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on

0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,3 % ja 1 - 2 m :n syvyydessÄ 0,1 % .

Lakiakonnon soveltuvuus turvetuotantoon

Suolla on paksu heikosti maatunut rahkainen pintakerros, joka ei sovellu polttoturve-

tuotantoon . Pintarahkan laatu kasvuturpeena on myÖs huono . Kerros on mahdollista

kÄyttÄÄ kuiviketurpeena .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3 )%pintak .

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10

Koko suo 38 0,71 0,79 1,50 0,27 0,30 0,57 100Yli 1,0 m 24 1,00 1,04 2,04 0,24 0,25 0,49 86

Yli 2,0 m 12 1,41 1,17 2,58 0,17 0,14 0,31 54

97

23. HiironrÄmÄkkÖ (kl. 2224 05, x = 6962,1, y = 2477,7) sijaitsee noin 5 km Kuorta-

neen keskustasta etelÄÄn . Suo rajoittuu mÄkiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet

ovat tyydyttÄvÄt. Suon lÄnsipuolelle tulee heikkokuntoinen metsÄautotie . Suolla on 6

tutkimuspistettÄ ja 7 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 2,1/10 ha (kuva 50).

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 118 - 120,8 m, ja pinta viettÄÄ pÄÄasiassa

etelÄÄn. HiironrÄmÄkkÖ on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt.

Suurin osa vesistÄ valuu laskuojia myÖten etelÄÄn turvetuotannossa olevalle Kurikanne-

valle .

HiironrÄmÄkÖn vallitseva suotyyppi on tupasvillarÄmemuuttuma . Paikoin on myÖs

varsinaista sararÄme-, pallosararÄme- ja rahkarÄmemuuttumaa . KeskimÄÄrÄinen pinnan

mÄttÄisyys on 2,2 % ja mÄttÄiden korkeus 3,0 dm . Puusto on mÄntyvaltaista, yleensÄkeskitiheÄÄ tai tiheÄÄ. Kehitysluokka vaihtelee kookkaasta taimikosta pinotavara-

Kuva 50. HiironrÄmÄkÖn tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

98

Taulukko 34 . HiironrÄmÄkÖn eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt .


pintakerroksen maatumisaste on 3,0 ja muun osan 7,7 . Suurin turpeen paksuus, 2,8 m,on pisteessÄ P 2. Suon pohja on melko epÄtasainen . YleisimmÄt pohjamaalait ovat

moreeni, hiekka ja hiesu .

HiironrÄmÄkÖn turpeista on rahkavaltaisia 52 % ja saravaltaisia 48 % . PÄÄturvelajeit-

tain jakaantuma on S 15 %, CS 37 % ja SC 48 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄviÄ


sisÄltÄviÄ 3 %. Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat

S 48 %, C 45 %, ER 4 %, L 2 % ja EQ 1 %.

Liekoja on kohtalaisesti . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄkeskimÄÄrin 1,6 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,3 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on

0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,5 % .

HiironrÄmÄkÖn soveltuvuus turvetuotantoon

Suo ei sovellu turvetuotantoon pienen kokonsa ja ohuen turvekerroksen takia .

24. Honkisaarenneva (kl. 2224 06, x = 6976,9, y = 2473,5) sijaitsee noin 10 kmKuortaneen keskustasta pohjoiseen . Reunaosat on monin paikoin otettu viljelykseen .

ItÄreunassa suo rajoittuu harjumuodostumaan . Suota halkoo itÄ-lÄnsisunnassa kaksi

korkeajÄnnitelinjaa. Kulkuyhteydet ovat hyvÄt. Suon poikki kulkee tilustie ja itÄreunaa

sivuaa AlajÄrvelle menevÄ maantie . Suolla on 65 tutkimuspistettÄ ja 48 syvyyspistettÄ .


Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10


9 9

Kuva 51. Honkisaarennevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 88 - 89 m, ja pinta on melko tasainen .Honkisaarenneva on suureksi osaksi ojitettu . Suon keskiosissa selkÄlinjan ympÄrillÄ on

useita pienialaisia ojittamattomia alueita . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt. ItÄ- japohjoisosan vedet valuvat ojia myÖten pohjoiseen Lakajokeen. Lounaiskulmasta lÄhteelisÄksi laskuoja etelÄÄn kohti NisosjÄrveÄ .

100

Honkisaarennevan yleisimmÄt suotyypit suota halkovan tien lÄnsipuolella luonnontilai-

sella alueella (A 1550 - A 1650) rahkarÄme, lyhytkorsineva ja keidasrÄme . Reunem-malla on tupasvillarÄmemuuttuma vallitseva . Paikoin on myÖs pallosararÄmemuuttumia .Suon keskiosassa (A 700 - A 1400) on luonnontilaisilla alueilla tupasvillarÄmettÄ ja

varsinaista saranevaa. Reunemmalla on paikoin turvekankaita ja tupasvillarÄmemuuttu-

maa. Suon itÄosassa on tupasvillarÄmeen ohella varsinkin reunaosissa varpu- ja

puolukkaturvekankaita. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 19 % ja mÄttÄiden

korkeus 2,4 dm. Puusto on mÄntyvaltaista, suon keskiosissa yleensÄ harvaa ja vajaa-

tuottoista. Reunaosien turvekankailla on myÖs jÄreÄmpÄÄ mÄnnikkÖÄ .

Taulukko 35 . Honkisaarennevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt.



on pisteessÄ A 550 + 100. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hiesu

(kuvat 52 - 54).

Honkisaarennevan turpeista on rahkavaltaisia 68 % ja saravaltaisia 32 %. PÄÄturvela-

jeittain jakaantuma on S 29 %, CS 39 %, C 11 % ja SC 21 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄ-

nÄ sisÄltÄviÄ turpeita on 25 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 28 %. Yleisim-

pien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 53 %, C 36 %, ER 5 %

ja L 5 %.



on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 %.

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)

Keskisyvyys (m)yht .Hi-10


H1-4 S-tH1-10 C-tHS-10 S-t

pintak .H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht.H1-10


103

Kuva 54. Honkisaarennevan A 900 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 600, A 1150 ja A 1600

on 2,2 % kuivapainosta, p14-arvo 3,7, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 88,6 % ja kuivatila-

vuuspaino 121 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 20,3 MJ/kg

ja 50 % :n kosteudessa 8,9 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,14 % kuivapainosta

(taulukko 36) .

Taulukko 36 jatkuu .

Honkisaarennevan soveltuvuus turvetuotantoon

Suo on melko ohutturpeinen. Suon koillispuolella on pohjaveden pumppausasema.

LÄnsiosan yli 2 m syvÄllÄ alueella on paksuhko rahkavaltainen pintakerros. Haittanaon lisÄksi suota halkovat voimalinjat. Suon poikki kulkevan tien itÄpuolella sijaitsevaa

yli 1,5 m syvÄÄ aluetta voidaan paikoin kÄyttÄÄ pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon .NÄytepisteiden kuivatilavuuspainot ovat poikkeuksellisen korkeita. KÄyttÖkelpoinen

pinta-ala on noin 40 ha, turvevarat 0,40 milj . suo-m3 ja kuiva-ainemÄÄrÄ 0,055 milj .tn (138 kg/suo-m 3) ja energiasisÄltÖ 1,16 mil . GJ eli 0,32 milj . MWh. Tuotantokos-

teudessa (50 %) energiasisÄltÖ on 1,02 milj . GJ eli 0,28 milj . MWh.

104

105

25.Salonneva, (kl. 2224 06, x = 6973,3, y = 2479,8) sijaitsee noin 10 km Kuortaneen

keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu koillisosassa paikoin turvepeltoihin, lÄnnessÄ

kangasmaastoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat

hyvÄt. LÄnsireunaa sivuaa maantie . Suolla on 55 tutkimuspistettÄ ja 51 syvyyspistettÄ .


Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 124,4 - 131,4 m, ja pinta viettÄÄ itÄÄn jaetelÄÄn. Salonneva on suurimmaksi osaksi ojitettu . A-linjaston keskiosassa (A 800 -

A 1300) on pienehkÖ ojittamaton alue . Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvÄt .A-linjaston alueen syvimpien kohtien kuivattaminen on vaikeaa. Suon pohjoisosan

vedet valuvat ojia myÖten itÄÄn HaarajÄrveen . EtelÄosan vedet valuvat etelÄÄn

Kainuunlampeen, josta lÄhtee laskuoja kohti KuortaneenjÄrveÄ .

Salonnevan yleisin suotyyppi A-linjaston keskiosassa on lyhytkorsineva . TÄmÄn alueen

ympÄrillÄ on paikoin rahka- ja isovarpurÄmettÄ . Linjaston pohjois- ja etelÄosassa sekÄ

reunoilla on tupasvillarÄmemuuttuma vallitsevana . B-linjastolla on tupasvillarÄmemuut-

tuman ohella paikoin rahkarÄmemuuttumaa ja turvekankaita . KeskimÄÄrÄinen pinnanmÄttÄisyys on 14 % ja mÄttÄiden korkeus 2,2 dm. Puusto on rÄmealueilla yleensÄ

harvahkoa tai keskitiheÄÄ ja usein vajaatuottoista mÄnnikkÖÄ .

Taulukko 37 . Salonnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .



on pisteessÄ A 1100. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat syvimmissÄ kohdissa savi ja

muualla moreeni . Liejua on suon pohjalla ohut kerros A-linjan syvimmissÄ kohdissa

(kuvat 56 - 58) .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3)%pintak.

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10


110

Salonnevan turpeista on rahkavaltaisia 93 % ja saravaltaisia 7 % . PÄÄturvelajeittain



jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 11 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄs-

tÄovat S68%,C13%,ER11%,SH3%jaN2% .

Liekoja on erittÄin vÄhÄn. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ



Turpeen keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 800, A 1300 ja B 700 on 2,5 %


78 kg/suo-m 3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 20,4 MJ/kg ja 50 % :n

kosteudessa 9,0 MJ/kg . Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,28 % kuivapainosta (taulukko

38).

Taulukko 38. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Salonnevalta.

Salonnevan soveltuvuus turvetuotantoon

A-linjaston keskiosassa on paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, jokaei sovellu polttoturvetuotantoon . TÄmÄ kerros on mahdollista hyÖdyntÄÄ heikkolaal-tuisena kasvuturpeena tai kuiviketurpeena . Alueen pinta-ala on noin 15 ha ja kÄyttÖ-

kelpoiset pintaturvevarat 0,15 milj . suo-m3 . TÄmÄn kerroksen alapuolinen osa ja B-

linjaston alue on mahdollista hyÖdyntÄÄ polttoturpeena . KÄyttÖkelpoisen yli 2 m syvÄnalueen pinta-ala on noin 63 ha, polttoturvevarat 1,57 milj. suo-m3 , kuiva-ainemÄÄrÄ

0,126 milj . tn ja energiasisÄltÖ 2,63 milj . GJ eli 0,73 milj . MWh. Tuotantokosteudessa(50 %) energiasisÄltÖ on 2,32 milj . GJ eli 0,65 milj . MWh .

26. Mataraneva (kl. 2224 06, x = 6975,5, y = 2479,1) sijaitsee noin 12 km Kuor-

taneen keskustasta pohjoiskoilliseen . Suo rajoittuu mÄkiseen moreenimaastoon.

Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt. Suon lÄnsipuolella noin 200 - 300 m etÄisyydellÄkulkee paikallistie . Suolla on 23 tutkimuspistettÄ ja 20 syvyyspistettÄ . Tutkimuspisteti-

heys on 4,4/10 ha (kuva 59).

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 120 - 129 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseen ja

koilliseen. Mataraneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt .Laskuojat viettÄvÄt koilliseen lÄheiseen Lakajokeen .

Mataranevan keskiosissa on rahkarÄme- ja tupasvillarÄmeojikoita ja -muuttumia .

Pisteen A 600 ympÄristÖssÄ on myÖs keidasrÄmeen piirteitÄ . Pohjois- ja etelÄpÄÄssÄ on

korpirÄmettÄ. LisÄksi reunaosissa on paikoin puolukkaturvekankaita . KeskimÄÄrÄinen

pinnan mÄttÄisyys on 31 % ja mÄttÄiden korkeus 2,8 dm . Puusto on suon pohjois- ja

etelÄpÄÄssÄ melko kookasta usein mÄnnyn, koivun ja kuusenkin sekapuustoa . Muualla

suota on harvahko tai keskitiheÄ mÄntytaimikko tyypillinen .

112

1 1 3

Kuva 59. Mataranevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

Taulukko 39 . Mataranevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3)%pintak .

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak .H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht.H1-10


114



on pisteessÄ A 500. Suon pohja on melko epÄtasainen . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat

moreeni (88 %) ja hiekka .

Mataranevan turpeista on rahkavaltaisia 80 % ja saravaltaisia 20 % . PÄÄturvelajeittain

jakaantuma on S 45 %, CS 35 % ja SC 20 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄviÄ



%, C 21 %, L 5 %, ER 3 % ja N 1 %.

Liekoja on yleensÄ vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydes-

sÄ keskimÄÄrin 0,8 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 1,1 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja


Mataranevan soveltuvuus turvetuotantoon


27.Kapulasillanneva (kl. 2224 06, x = 6976,7, y = 2476,7) sijaitsee noin 11 km

Kuortaneen keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu etelÄssÄ ja luoteessa peltoon ja

muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt. EtelÄreunaa

sivuaa paikallistie. Suolla on 27 tutkimuspistettÄ ja 22 syvyyspistettÄ . Tutkimuspisteti-


Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 93,9 - 100,0 m, ja pinta viettÄÄ lÄnteen noin

5 m/km. Kapulasillannevan reunaosat on ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt .

Suon lÄnsiosasta on laskuoja lÄnteen VÄhÄlampeen, josta on yhteys Lakajokeen .

Kapulasillannevan yleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillarÄme (45 %), lyhytkorsineva ja

rahkarÄme. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 18 % ja mÄttÄiden korkeus 1,9 dm .

Puusto on rÄmealueilla yleensÄ keskitiheÄÄ vajaatuottoista taimikkoa tai reunoilla

pinotavara-asteella .

1 1 5

Kuva 60. Kapulasillannevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

Taulukko 40. Kapulasillannevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt.

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10


116



on pisteessÄ A 600. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja hiekka . Liejua

on suon pohjalla ohuehko kerros selkÄlinjan syvimmissÄ kohdissa (kuva 61) .

Kuva 61 . Kapulasillannevan A-selkÄlinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili.

117

Kapulasillannevan turpeista on rahkavaltaisia 73 % ja saravaltaisia 27 % . PÄÄturvela-

jeittain jakaantuma on S 33 %, CS 40 %, C 8 % ja SC 19 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ



ovat S 56 %, C 27 %, ER 8 %, L 5 % ja N 2 %.



0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,2 % ja 1 - 2 m :n syvyydessÄ 0,6 %.

TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 300 on 2,3 % kuivapainos-

ta, pH-arvo 3,8, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 90,9 % ja kuivatilavuuspaino 87 kg/suo-

m3. KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 20,1 MJ/kg ja 50 % :n kosteudes-sa 8,8 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,21 % kuivapainosta (taulukko 41) .

Taulukko 41 . LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Kapulasillannevalta .

118

Kapulasillannevan soveltuvuus turvetuotantoon

Yli 2 m syvÄllÄ alueella on paksu usein runsaasti tupasvillaa sisÄltÄvÄ rahkainenheikosti maatunut pintakerros, joka soveltuu huonosti sekÄ kasvu ettÄ polttoturpeeksi .

Kerros on mahdollista kÄyttÄÄ mm . kuiviketurpeeksi .

28. Haudantaustanneva (kl. 2224 06, x = 6978,1, y = 2475,8) sijaitsee noin 11 km

Kuortaneen keskustasta pohjoiseen . Suo rajoittuu etelÄssÄ peltoon, pohjoisessa osittain

Lakajokeen ja muualla moreenimÄkiin . Suon halki on vedetty korkeajÄnnitelinja .

Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt . Suolle johtaa tilusteitÄ. Suolla on 62 tutkimuspistettÄ

ja 47 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 4,1/10 ha (kuva 62).

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 94 - 97,5 m, ja pinta viettÄÄ suon keskiosas-ta sekÄ pohjoiseen ettÄ etelÄÄn . Haudantaustanneva on osittain ojitettu . Ojitus

keskittyy suon pohjois- ja etelÄpÄÄhÄn sekÄ reunoille . Kuivatusmahdollisuudet ovat

kohtalaisen hyvÄt. Pohjoisosan vedet laskevat Lakajokeen ja etelÄosan laskuojaa

myÖten lÄnteen VÄhÄlammen kautta Lakajokeen .

Haudantaustannevan yleisimmÄt suotyypit ovat keskiosan (A 500 - A 1400) neva-

alueella lyhytkorsineva ja varsinainen saraneva. JÄlkimmÄinen suotyyppi esiintyy

laikuttain varsinkin A 1400 poikkilinjalla . EtelÄosassa on rahkarÄme- ja tupasvillarÄme-

ojikoita . Muualla suon reunaosien rÄmealueilla on lisÄksi lyhytkorsinevarÄmettÄ ja

varsinaista sararÄmettÄ . B-linjan etelÄosassa on lyhytkorsinevarÄme yleinen . Poh-

joisosassa on tupasvillarÄmemuuttumaa . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 24 %

ja mÄttÄiden korkeus 2,1 dm. Puusto on rÄmealueilla mÄntyvaltaista, yleensÄ harvah-

koa ja vajaatuottoista .

Taulukko 42. Haudantaustannevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemÄÄrÄt .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m)%pintak.

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht.H1-10


120

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 . Heikosti maatuneen paksun rahka-

valtaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,9 ja muun osan 7,2 . Suurin turpeen

paksuus, 3,1 m, on pisteessÄ A 750 . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (70 %),

hiekka ja hiesu (kuvat 63 - 65) .

Haudantaustannevan turpeista on rahkavaltaisia 71 % ja saravaltaisia 29 %. PÄÄturve-

lajeittain jakaantuma on S 44 %, CS 27 %, C 5 % ja SC 24 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄ-

nÄ sisÄltÄviÄ turpeita on 28 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 33 %. Yleisim-pien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 62 %, C 26 %, ER 6 %

ja L 6 % .

Liekoja on vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ

keksimÄÄrin 1,1 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,9 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on


TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 500 ja A 900 on 4,6 %

kuivapainsota, pH-arvo 4,4, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 90,2 % ja kuivatilavuuspaino

107 kg/suo-m 3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 21,0 MJ/kg . Rikkipitoi-

suus on keskimÄÄrin 0,22 % kuivapainosta (taulukko 43) .

Taulukko 43. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Haudantaustannevalta .

123

Kuva 65 . Haudantaustannevan A 1000 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili.

Haudantaustannevan soveltuvuus turvetuotantoon

Suolla on noin metrin paksuinen rahkavaltainen heikosti maatunut pintakerros .Saranevalaikkujen kohdalla sarapitoinen turve voi ulottua lÄhes pintaan asti . Siksipintakerros on heikkolaatuista sekÄ kasvu- ettÄ polttoturpeena kÄytettÄvÄksi, eikÄsuota suositella turvetuotantoon .

29. Heinineva (kl. 2224 06, x = 6978,7, y = 2477,2) sijaitsee Haudantaustannevan itÄ-

puolella noin 12 km Kuortaneen keskustasta pohjoiseen . Suo rajoittuu PohjoisessaLakajokeen, lounaassa turvepohjaiseen peltoon ja muualla moreenimÄkiin . Suon halkion vedetty korkeajÄnnitelinja . Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt . Suon etelÄ- ja itÄreunalle

124

ulottuu tilustie. Suolla on 51 tutkimuspistettÄ ja 43 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys

on 4,3/10 ha (kuva 66) .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 94,5 - 99,7 m, ja pinta viettÄÄ suon keskeltÄ

sekÄ pohjoiseen ettÄ lounaaseen . Heinineva on osittain ojitettu . Ojittamaton aluekeskittyy A 650 -poikkilinjalle . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Pohjoisosan vedet

laskevat ojia myÖten Lakajokeen. EtelÄosan vedet valuvat ojia myÖten peltojen halkilÄnteen VÄhÄlampeen, josta lÄhtee laskuoja Lakajokeen .

Heininevan yleisimmÄt suotyypit A-selkÄlinjan ympÄristÖssÄ ovat rahkarÄme jatupasivillarÄmeojikko . LÄnsiosassa on lisÄksi lyhytkorsinevaa . A 200-poikkilinjalla on

paikoin varsinaista saranevaojikkoa. A 650 -poikkilinjan miinuspuoli on lÄhes luonnon-

tilassa. LÄhellÄ selkÄlinjaa on lyhytkorsinevaa ja pohjoisosassa rahka- ja keidasrÄmettÄ .

KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 30 % ja mÄttÄiden korkeus 2,6 dm. Puusto on

rÄmealueilla pÄÄasiassa harvaa ja kitukasvuista mÄntyÄ.

Taulukko 44. Heininevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 . Heikosti maatuneen paksun rahka-

valtaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,4 ja muun osan 6,5. Suurin turpeen

paksuus, 3,8 m, on pisteessÄ A 250. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat savi (41 %),

moreeni ja hiesu (kuvat 67 - 69) .

Heininevan turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia 25 %. PÄÄturvelajeittain




ovat S 62 %, C 22 %, ER 6 %, L6%jaN2% .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


T urvemÄÄrÄ (milj . suo-m 3)%pintak .

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak .H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht.H1-10

Koko suo 120 0,73 1,34 2,07 0,88 1,60 2,48 100

Yli 1,0 m 95 0,89 1,56 2,45 0,85 1,48 2,33 94

Yli 2,0 m 61 1,23 1,72 2,95 0,75 1,05 1,80 73

128

Kuva 69. Heininevan A 200 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .




129



90 kg/suo-m 3. KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 21,0 MJ/kg ja 50 % :nkosteudessa 9,3 MJ/kg . Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,33 % kuivapainosta (taulukko

45).

Taulukko 45 . LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Heininevalta .

Heininevan soveltuvuus turvetuotantoon

Suolla on monin paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros . Paikointurve on kuitenkin sarapitoista lÄhes pintaan asti . PisteessÄ A 700 on rikkipitoisuus

selvÄsti normaalia korkeampi (0,49 %). Suo soveltuu melko huonosti sekÄ kasvu- ettÄ

polttoturvetuotantoon . Suon itÄosassa ja A 650 -poikkilinjalla on noin 15 hain alueellavÄlttÄvÄsti kasvu- tai kuiviketurpeeksi soveltuvaa turvetta noin 0,10 milj . suo-m 3. MikÄli

suo kuitenkin halutaan turvevarojensa tai sijaintinsa vuoksi turvetuotantoon, ovat yli2 m syvÄn 61 ha:n alueen polttoturvevarat 1,39 milj . suo-m 3, kuiva-ainemÄÄrÄ 0,125 -

milj . tn ja energiasisÄltÖ 2,63 milj. GJ eli 0,73 milj . GJ eli 0,65 milj . MWh.

30. Sormuskonto (kl. 2224 08, x = 6961,6, y = 2483,8) sijaitsee noin 12 km Kuor-

taneen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulku-yhteydet ovat melko hyvÄt. Pohjoisreunaa sivuaa maantie . Suolla on 15 tutkimuspistet-

tÄ ja 16 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 4,3/10 ha (kuva 70).

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 118,5 - 125,0 m, ja pinta viettÄÄ voimakkaas-

ti lounaaseen . Sormuskonto on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt .

Vedet laskevat suon lÄnsipuolella virtaavaan Sormuspuroon, joka pÄÄtyy Kaarankajo-

keen .

Sormuskonnon yleisimmÄt suotyypit ovat A-linjaston alueella varsinainen sararÄme-

muuttuma ja tupasvillarÄmemuuttuma . Hajapistealueella on sararÄmemuuttumaa .

LisÄksi suolla on turvekankaita . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 8 % ja mÄttÄi-

den korkeus 2,7 dm . Puusto on yleensÄ keskitiheÄÄ, mÄntyvaltaista ja paikoin melko

kookasta. Koivua on paikoitellen runsaasti .

Taulukko 46.Sormuskonnon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄ-rÄt .

1 3 0

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht.H1-10

Koko suo 35 0,14 0,63 0,77 0,05 0,22 0,27 100Yli 1,0 m 8 0,13 1,50 1,63 0,01 0,12 0,13 48

1 3 1

Kuva 70. Sormuskonnon tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .


pintakerroksen maatumisaste on 2,7 ja muun osan 6,5 . Suurin turpeenpaksuus, 2,1 m,

on suon etelÄosassa . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .

Sormuskonnon turpeista on saravaltaisia 51 % ja rahkavaltaisia 49 % . PÄÄturvelajeit-




ovat S 48 %, C 43 %, L 8 % ja ER 1 %.

132

Liekoja on runsaasti. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ

keskimÄÄrin 3,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 2,7 % .

Sormuskonnon soveltuvuus turvetuotantoon


31. Kelkkaneva (kl. 2224 08, x = 6962,5, y = 2484,8) sijaitsee noin 13 km Kuorta-

neen keskustasta kaakkoon . Suo rajoittuu mÄkiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet

ovat tyydyttÄvÄt. Suon etelÄpuolella noin 200 m etÄisyydellÄ on maantie . Suolla on 29

tutkimuspistettÄ ja 26 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 4,3/10 ha (kuva 71) .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 125,2 - 128,2 m, ja pinta viettÄÄ pÄÄasiassa

etelÄÄn. Kelkkanevan reunaosat on ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvÄt .

EtelÄpÄÄstÄ lÄhtee laskuoja lÄheiseen KÄtkÄnjokeen .

Kelkkanevan yleisimmÄt suotyypit suon keskiosissa ovat rahkaneva ja rahkarÄme .

Reunaosissa on tupasvillarÄme-, korpirÄme- ja kangasrÄmeojikoita sekÄ puolukkaturve-

kangasta. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 35 % ja mÄttÄiden korkeus 2,0 dm .

Puusto on rÄmealueilla kehitysluokaltaan vaihtelevaa ja yleensÄ keskitiheÄÄ . MÄnty on

valtapuulaji, mutta koivu ja kuusi ovat reunaosissa paikoin yleisiÄ .

Taulukko 47. Kelkkanevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 . Heikosti maatuneen paksuhkon

rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 2,9 ja muun osan 6,6 . Suurin turpeen

paksuus, 2,9 m, on pisteessÄ A 900. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuva 72).

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht.Hi-10


1 3 3

Kuva 71 . Kelkkanevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

Kelkkanevan turpeista on rahkavaltaisia 77 % ja saravaltaisia 23 %. PÄÄturvelajeittainjakaantuma on S 44 %, CS 33 %, C 1 % ja SC 22 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ



ovat S 63 %, C 23 %, ER 9 % a L 5 % .

135







kosteudessa 8,9 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,12 % kuivapainosta (tauluk-

ko 48) .

Taulukko 48. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Kelkkanevalta.

Kelkkanevan soveltuvuus turvetuotantoon

Suolla on paksuhko rahkavaltainen heikosti maatunut pintakerros, joka soveltuu

parhaiten kasvu- tai kuiviketurpeeksi . Turve sisÄltÄÄ paikoin runsaasti tupasvillan

jÄÄnteitÄ. KÄyttÖkelpoinen alue on kuitenkin melko pienialainen ja kapea, joten

tuotanto jÄÄ lÄhinnÄ tilakohtaiseksi .

32. YlÄneva, (kl. 2224 08, x = 6964,0, y = 2486,1) sijaitsee noin 13 km Kuortaneen

keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa maantiehen ja muualla loivapiirteiseen

moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt . Pohjoisreunaa sivuaa LehtimÄelle vievÄmaantie. Suolla on 8 tutkimuspistettÄ ja 5 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on

3,5/10 ha (kuva 73) .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 138 - 140 m, ja pinta viettÄÄ etelÄÄn .

YlÄneva on kokonaan ojitettu . Ojat ulottuvat monin paikoin suon pohjaan asti .Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt. Suon etelÄpÄÄstÄ lÄhtee laskuoja lÄheiseen

KÄtkÄnjokeen .

Taulukko 49. YlÄnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .

136

YlÄnevan yleisimmÄt suotyypit ovat puolukkaturvekangas (54 %), varputurvekangas

sekÄ tupasvillarÄmemuuttuma . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 11 % ja mÄttÄi-den korkeus 2,3 dm . Puusto on yleensÄ mÄnnyn ja koivun sekapuustoa, keskitiheÄÄ

ja verraten kookasta, paikoin tukkipuuasteella .

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,9 . Heikosti maatuneen ohuen usein

puuttuvan rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 4,0 ja muun osan 8,0. Turve

on keskimÄÄrÄistÄ maatuneempaa ja vanhan ojituksen vuoksi tiivistÄ . Suurin turpeen

paksuus, 2,0 m, on pisteessÄ P 2 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10

Koko suo 23 0,05 1,00 1,00 0,01 0,22 0,23 100Yli 1,0 m 10 0,00 1,60 1,60 0,00 0,16 0,16 70

Yli 2,0 m 2 0,10 1,90 2,00 0,00 0,04 0,04 17

1 3 7

Kuva 73. YlÄnevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

YlÄnevan turpeista on rahkavaltaisia 80 % ja saravaltaisia 20 % . PÄÄturvelajeittain

jakaantuma on S 13 %, CS 67 % ja SC 20 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄviÄ


sisÄltÄviÄ 2 %. Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 59

%, C 27 %, L 11 % ja ER 2 % .

Liekoja on yleensÄ erittÄin vÄhÄn. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m :n

syvyydessÄ keskimÄÄrin 0,2 % ja 1 - 2 m :n syvyydessÄ 0,0 % .

YlÄnevan soveltuvuus turvetuotantoon

Ohuen turvekerroksen ja kookkaan puuston takia suota ei suositella polttoturve-

tuotantoon, vaikka yli 1 m syvÄllÄ alueella pienimuotoinen polttoturvetuotanto on

teoriassa mahdollista .

138

33.PitkÄnalankonto (kl. 2224 08, x = 6963,1, y = 2483,7) sijaitsee noin 11 kmKuortaneen keskustasta kaakkoon . Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon .Reunaosissa on paikoin peltoja. Pohjoisosassa on pienialainen turvetuotantoon raivattualue. Kulkuyhteydet ovat hyvÄt . Suon poikki kulkee ajokelpoinen tie, ja SeinÄjoen -

LehtimÄen vÄlinen tie sivuaa pohjoisreunaa . Suolla on 39 tutkimuspistettÄ ja 32

syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 5,4/10 ha (kuva 74).

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 124,2 - 127,6 m, ja pinta viettÄÄ etelÄÄn .PitkÄnalankonto on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvÄt . Suonhalki virtaa Sormuspuro lÄheiseltÄ umpeenkasvaneelta Sormuslammelta etelÄÄn .

PitkÄnalankonnon yleisin suotyyppi suon keskiosissa on tupasvillarÄme (38 %) . Paikoin

on myÖs varsinaista sararÄmettÄ ja isovarpurÄmettÄ . Reunaosissa on usein pallosararÄ-mettÄ. Suotyypit ovat yleensÄ muuttuma-asteella. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on

11 % ja mÄttÄiden korkeus 2,3 dm. Puusto on yleensÄ keskitiheÄÄ ja paikoin kookasta(tukkipuu) . MÄnty on valtapuu, mutta paikoin koivu on yleinen .

Taulukko 50. PitkÄnalankonnon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydetturvemÄÄrÄt.


pintakerroksen maatumisaste on 3,8 ja muun osan 6,4 . Suon pohjoisosassa onpaksuhko heikosti maatunut pintakerros . Suurin turpeen paksuus, 3,1 m, on pisteissÄ

A 700 ja A 1000 + 100 . Suon pohja on melko tasainen . YleisimmÄt pohjamaalajit

ovat moreeni, hiesu ja hieta (kuva 75) .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)

Keskisyvyys (m)yht .Hi-10


H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

Hi-10 C-tH5-10 S-t

yht .Hi-10


1 3 9

Kuva 74. PitkÄnalankonnon tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

PitkÄnalankonnon turpeista on rahkavaltaisia 68 % ja saravaltaisia 32 % . PÄÄturvela-jeittain jakaantuma on S 24 %, CS 44 % ja SC 32 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ



ovat S 53 %, C 31 %, ER 8 %, L 6 % ja SH 1 %.

140




TurvenÄytteiden turpeen keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 400 ja A 800 kon

3,8 % kuivapainsota, pH-arvo 4,0, vesipitoisouus mÄrkÄpainosta 90,9 % ja kuivatila-

vuuspaino 88 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 21,0 MJ/kg

ja 50 %:n kosteudessa 9,3 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,28 % kuivapainosta

(taulukko 51) .

Taulukko 51 . LaboratoriomÄÄritysten tuloksia PitkÄnalankonnolta .

142

PitkÄnalankonnon soveltuvuus turvetuotantoon

Suo soveltuu polttoturvetutoantoon . Tuotantoalueen muotoilua haittaa suon halki

virtaava puro . Yli 1,5 m syvÄn 42 ha:n alueen kÄyttÖkelpoiset polttoturvevarat ovat

0,78 milj . suo-m3, kuiva-ainemÄÄrÄ 0,066 milj . tn (84 kg/suo-m3) ja energiasisÄltÖ 1,39milj. GJ eli 0,39 milj . MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltÖ on 1,23 milj .

GJ eli 0,34 milj. MWh.

KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 18 570 suo-m3, kuiva-ainemÄÄrÄ 1570 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 8090 MWh. Yhden suokuu-

tiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,44 MWh . TuhkaayhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 1,9 kg .

34. Isokonto (kl. 2224 08, x = 6966,0, y = 2481,9) sijaitsee noin 9 km Kuortaneen

keskustasta itÄÄn . Suo rajoittuu pohjoisessa ja luoteessa peltoihin ja muualla loivapiir-teiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat vÄlttÄvÄt. LÄhin tie on noin 0,4 km :n

etÄisyydellÄ suon pohjoispuolella . Suolla on 26 tutkimuspistettÄ ja 25 syvyyspistettÄ .Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha (kuva 76).

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 112,1 - 115,2 m, ja pinta viettÄÄ A-linjan

alueella lÄnteen ja B-linjan etelÄÄn . Isokonto on suurimmaksi osaksi ojitettu . Pisteiden

B 500 ja B 900 vÄlisellÄ alueella on pienehkÖ ojittamaton kohta . Kuivatusmahdollisuu-

det ovat hyvÄt. PohjoispÄÄn vedet laskevat laskuojaa myÖten lÄnteen Litukanlaskuun,

joka yhtyy Kaarankajokeen. TÄhÄn jokeen laskevat myÖs B-linjan alueen vedet .

Taulukko 52. Isonkonnon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht.H1-10


144

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen maatumisaste on 3,2 ja muun osan 6,3 . Suurin turpeen paksuus, 2,7 m,

on pisteessÄ B 600 - 100. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta (kuva 76) .

Isonkonnon turpeista on rahkavaltaisia 51 % ja saravaltaisia 49 % . PÄÄturvelajeittain




ovat S 49 %, C 30 %, L 15 %, ER 4 % ja EQ 1 %.

Kuva 77. Isonkonnon A-selkÄlinjan maatuneisuus ja turvelajiprofiili .

145

Liekoja on runsaasti . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ



Isonkonnon soveltuvuus turvetuotantoon

Polttoturvetuotantoa haittaa korkea liekoisuus ja paikoin kookas puusto . Pienimuotoi-

nen polttoturvetuotanto paksuturpeisimmilla alueilla on mahdollista .

35. Laskuojankonto (ki. 2224 08, x = 6965,6, y = 2484,4) sijaitsee KaarankajÄrven

etelÄpuolella noin 12 km Kuortaneen keskustasta itÄÄn. Suo rajoittuu loivapiirteiseen

moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt. Suon lÄheisyyteen johtaa metsÄauto-

teitÄ. Suolla on 41 tutkimuspistettÄ ja 27 syvyyspistettÄ . Tutkimuspsitetiheys on

5,9/10 ha (kuva 78) .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 132 - 137 m, ja pinta viettÄÄ lÄnteen .

Laskuojankonto on suurimmaksi osaksi ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohta-

laisen hyvÄt. LÄnsiosasta lÄhtee laskuojia lÄheiseen Kaarankajokeen, joka laskee

KuortaneenjÄrveen .

Laskuojankonnon vallitseva suotyyppi on tupasvillarÄme ja sen ojikko- ja muuttuma-

muodot. Paikoin on myÖs rahkarÄme- ja sararÄmeojikoita . Reunaosissa ovat puolukka-

turvekangas ja kangasrÄmeojikko yleisiÄ . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 22 %

ja mÄttÄiden korkeus 2,5 dm . Puusto on yleensÄ harvahkoa mÄntyvaltaista vajaatuot-

toista taimikkoa tai riukua . Reunaosissa puusto on kookkaampaa ja koivu yleistyy .

Taulukko 53 . Laskuojankonnon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt.

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht.H1-10

Koko suo 69 0,17 1,58 1,75 0,12 1,09 1,21 100

Yli 1,0 m 55 0,18 1,84 2,02 0,10 1,01 1,11 92

Yli 1,5 m 42 0,24 2,05 2,29 0,10 0,86 0,96 79

Yli 2,0 m 30 0,30 2,23 2,53 0,09 0,67 0,76 63

146

Kuva 78. Laskuojankonnon tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .



on pisteessÄ A 300. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hieta (kuvat 79

ja 80) .

Laskuojankonnon turpeista on rahkavaltaisia 67 % ja saravaltaisia 33 % . PÄÄturvela-

jeittain jakaantuma on S 36 %, CS 31 %, C 1 % ja SC 32 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ



ovat S 59 %, C 26 %, ER 8 %, L 6 % ja EQ 0,5 %.

147

Liekoja on vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ keski-

mÄÄrin 1,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on 0 -

1 m:n syvyydessÄ 1,2 % .

TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 400 ja A 900 - 100 on

1,5 % kuivapainosta, pH-arvo 3,6, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 89,2 % ja kuivatilavuus-

paino 108 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 21,7 MJ/kg ja

50 % :n kosteudessa 9,7 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,20 % kuivapainosta

(taulukko 54) .

Taulukko 54. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Laskuojankonnosta .

149

Laskuojankonnon soveltuvuus turvetuotantoon

Suo soveltuu poittoturvetuotantoon. Yli 1,5 m syvÄn 42 ha:n alueen kÄyttÖkelpoiset

turvevarat ovat 0,75 milj . suo-m3 , kuiva-ainemÄÄrÄ 0,080 milj . tn (107 kg/suo-m3) ja

energiasisÄltÖ 1,74 milj . GJ eli 0,48 milj . MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) ener-

giasisÄltÖ on 1,55 milj. GJ eli 0,43 milj . MWh.

Kuva 80. Laskuojankonnon A 600 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 17 850 suo-m3, kuiva-

ainemÄÄrÄ 1900 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 10 240 MWh. Yhden

suokuutiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,57 MWh . Tuhkaa


150

36. Erkinneva (kl. 2224 08, x = 6965,5, y = 2485,4) sijaitsee noin 12 km Kuortaneenkeskustasta itÄÄn . Suo rajoittuu pohjoisessa paikoin KaarankajÄrveen ja muualla

loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt . Suon lÄnsipuolellaon heikkokuntoinen metsÄautotie . Suolla on 54 tutkimuspistettÄ ja 40 syvyyspistettÄ .Tutkimuspistetiheys on 4,7/10 ha (kuva 81).

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 134 - 143 m, ja pinta viettÄÄ yleensÄ pohjoi-seen, mutta A-linjan alueella etelÄÄn. Erkinneva on suurimmaksi osaksi ojitettu . B-selkÄlinjalla (B 0 - B 1300) on laajahko linjansuuntainen luonnontilainen alue .Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvÄt . Suurin osa vesistÄ valuu ojia myÖtenpohjoiseen KaarankajÄrveen. EtelÄpÄÄn vedet laskevat YlÄnevan kautta KÄtkÄnjokeen .

Erkinnevan yleisin suotyyppi A-linjan etelÄosassa on kangasrÄmeojikko, keskiosassa

tupasvillarÄme ja pohjoisosassa sekÄ B-linjaston etelÄosassa keidasrÄme. B-linjastonkeskiosissa (B 500 - B 1100) on tupasvillarÄmettÄ ja pohjoisempana lyhytkorsinevaa .

Ojitetuilla alueilla pohjoispÄÄssÄ ja reunaosissa on tupasvillarÄmettÄ, pallosararÄmettÄ

ja kangasrÄmettÄ .

KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 35 % ja mÄttÄiden korkeus 2,8 dm. Puusto onluonnontilaisilla rÄmealueilla harvaa ja kitukasvuista mÄntyÄ A-linjan etelÄosassa ja

paikoin reunaosissa puusto osittain tukkipuuasteella ja tiheÄmpÄÄ .

Taulukko 55 . Erkinnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .



on pisteessÄ B 100. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hieta (kuvat 82- 84).

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


T urvemÄÄrÄ (milj . suo-m3)%pintak.

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10


154

Kuva 84. Erkinnevan B 1300 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

Erkinnevan turpeista on rahkavaltaisia 73 % ja saravaltaisia 27 % . PÄÄturvelajeittain

jakaantuma on S 55 %, CS 18 % ja SC 27 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄviÄ


sisÄltÄviÄ 5 %. Yleisimpien turvtetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S

66%,C17%,ER10%,L5%jaN1% .

Liekoja on erittÄin vÄhÄn . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄkeskimÄÄrin 0,4 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,4 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella liekoja on


TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ B 400 ja B 1100 on 2,1 %



155

kosteudessa 9,1 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,14 % kuivapainosta (taulukko56) .

Taulukko 56 . LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Erkinnevalta.

Erkinnevan soveltuvuus turvetuotantoon

Suolla on paikoin paksuhko rahkainen pintakerros, joka heikentÄÄ kelpoisuutta

polttoturvetuotantoon . Kerros on lisÄksi melko heikkolaatuinen kasvuturpeenakÄytettÄvÄksi . MikÄli suo otetaan polttoturvetuotantoon, ovat yli 2 m:n syvyisen 52

ha:n alueen kÄyttÖkelpoiset turvevarat (pintarahka mukana) 1,07 milj. suo-m3, kuiva-ainemÄÄrÄ 0,098 milj . tn (92 kg/suo-m 3) ja energiasisÄltÖ 2,02 milj . GJ eli 0,56 milj .

1 5 6

MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltÖ on 1,78 milj. GJ eli 0,49 milj . MWh .

KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 20 560 suo-m3 , kuiva-

ainemÄÄrÄ 1880 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 9420 MWh. Yhden suokuu-

tiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,46 MWh . TuhkaayhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 1,8 kg .

37. "IsonmÄenneva", (kl. 2224 08), x = 6965,5, y = 2487,3) sijaitsee noin 15 kmKuortaneen keskustasta itÄÄn. Suo rajoittuu luoteessa ja lÄnnessÄ hiekkakankaaseen

ja muualla soistuneeseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt . Suon lÄnsireu-naa sivuaa maantie. Suolla on 14 tutkimuspistettÄ ja 10 syvyyspistettÄ . Tutkimuspisteti-


Kuva 85 . "IsonmÄennevan" tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

157

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 140 - 145 m, ja pinta viettÄ itÄÄn ja kaakkoonnoin 8 m/km. IsonmÄenneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt .

Laskuojat viettÄvÄt kaakkoon kohti lÄheistÄ KÄtkÄnjokea .

IsonmÄennevan yleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillarÄmemuuttuma (63 %) ja puoluk-

katurvekangas . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 14 % ja mÄttÄiden korkeus 3,0dm. Puusto on pÄÄasiassa harvahkoa tai keskitiheÄÄ mÄntyÄ, jonka kehitysluokka

vaihtelee kookkaasta taimikosta pinotavara-asteelle .

Taulukko 57. "IsonmÄennevan" eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemÄÄrÄt.


pintakerroksen maatumisasteen 3,6 ja muun osan 6,0. Suurin turpeen paksuus, 2,4 m,on pisteessÄ A 400 . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni .

IsonmÄennevan turpeista on rahkavaltaisia 54 % ja saravaltaisia 46 % . PÄÄturvelajeit-


sisÄltÄviÄ turpeita on 20 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 27 % . Yleisimpien

turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 50 %, C 41 %, L 5 % ja ER

4 %.

Liekoja on paikoin runsaasti. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:nsyvyydessÄ keskimÄÄrin 3,0 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,7 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueella


Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak .H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10

Koko suo 51 0,16 0,76 0,92 0,08 0,39 0,47 100Yli 1,0 m 22 0,23 1,32 1,55 0,05 0,29 0,34 72Yli 2,0 m 1 2,40 2,40 0,02 0,02 4

1 5 8

"IsonmÄennevan" soveltuvuus turvetuotantoon

Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu turvetuotantoon . Mahdollisuudet metsÄnkas-vatukseen ovat hyvÄt.

38. Rantaneva (kl. 2224 08, x = 6967,2, y = 2484,0) sijaitsee noin 11 km Kuortaneenkeskustasta itÄÄn. Suo rajoittuu Pohjoisessa ja idÄssÄ osittain peltoihin ja muuallaloivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt . ItÄreunaa sivuaa ajokel-poinen tie . Suolla on 7 tutkimuspistettÄ ja 10 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on1,8/10 ha (kuva 86) .

Kuva 86. Rantanevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

159

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 135 - 137 m, ja pinta viettÄÄ itÄÄn. Rantanevaon kokonaan ojitettu. Ojat ovat eri-ikÄisiÄ. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen

hyvÄt. Laskuojat viettÄvÄt itÄÄn lÄheiseen KaarankajÄrveen .

Rantanevan yleisin suotyyppi on tupasvillarÄmemuuttuma (63 %), paikoin on lyhytkor-

sineva- ja sararÄmemuuttumaa. KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 29 % jamÄttÄiden korkeus 2,4 dm . Puusto on harvahkoa tai keskitiheÄÄ mÄntyvaltaista

taimikkoa tai riukua . Paikoin on myÖs kookkaampaa puustoa .

Taulukko 58 . Rantanevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .



on pisteessÄ P 3. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .

Rantanevan turpeista on rahkavaltaisia 66 % ja saravaltiasia 34 % . PÄÄturvelajeittainjakaantuma on S 22 %, CS 44 %, C 5 % ja SC 29 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ

sisÄltÄviÄ turpeita on 21 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 15 %. Yleisimpien

turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 57 %, C 34 %, ER 4 %, L 3

%jaEQ2% .

Liekoja on yleensÄ erittÄin vÄhÄn. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:n



Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


TurvemÄÄrÄ (milj . suo-m 3 )%pintak .

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak .H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10


Rantanevan soveltuvuus turvetuotantoon

Suolla on paikoin paksuhko heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros . Suota eisuositella polttoturpeen tuotantoon .

39. Haapasaarenneva (kl. 2224 08, x = 6966,7, y = 2486,5) sijaitsee noin 15 kmKuortaneen keskustasta itÄÄn. Suo rajoittuu pohjoisessa Isonevaan, etelÄssÄ hiekka-

kankaaseen ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt .Suon etelÄpuolella on maantie ja itÄreunaan tulee tilustie . Suolla on 73 tutkimuspistet-tÄ ja 65 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 4,6/10 ha (kuva 87) .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 143,4 - 146,3 m, ja pinta viettÄÄ loivasti

koilliseen ja itÄÄn. Haapasaarenneva on suurimmaksi osaksi ojitettu . A- ja B-linjastojenetelÄosissa on pienialainen ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt.

PohjoispÄÄstÄ lÄhtee laskuoja KaarankajÄrveen . LisÄksi suon lÄnsireunasta lÄhtee

laskuoja lÄnteen Erkinnevalle, jonka vedet laskevat pohjoiseen KaarankajÄrveen .

Haapasaarennevan yleisimmÄt suotyypit ovat A-linjaston etelÄ- ja keskiosassa keidasrÄ-

me, pohjoisosassa rahkarÄmeojikko . LisÄksi alueella on tupasvillarÄme- ja sararÄmeoji-

koita. B-linjaston etelÄosassa on rahkarÄmettÄ, joka muuttuu pohjoiseen mentÄessÄ

keidasrÄmeojikoksi. Linjan pohjoispÄÄssÄ on puolukkaturvekangasta, joka muuttuu

etelÄÄ kohti tupasvillarÄmemuuttumaksi (B 350 - B 600). Reunaosissa on pallosararÄ-

me- ja sararÄmeojikoita . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 38 % ja mÄttÄidenkorkeus 2,5 dm. Puusto on rÄmealueilla mÄntyvaltaista, yleensÄ harvaa ja vajaatuottois-

1 6 0

ta .

Taulukko 59. Haapasaarennevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemÄÄrÄt .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3)%pintak.

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10

Koko suo 160 0,21 1,37 1,58 0,33 2,19 2,52 100

Yli 1,0 m 110 0,23 1,80 2,03 0,25 1,98 2,23 88Yli 2,0 m 68 0,22 2,19 2,41 0,15 1,49 1,64 65

162

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,6 . Heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen maatumisaste on 2,6 ja muun osan 7,2 . Suurin turpeen paksuus, 3,1 m,on pisteissÄ A 700 ja B 1200 - 100. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (76 %)

ja hiekka (kuvat 88 - 91).

Haapasaarennevan turpeista on rahkavaltaisia 62 % ja saravaltaisia 38 % . PÄÄturvela-jeittain jakaantuma on S 33 %, CS 29 %, C 1 % ja SC 37 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ

sisÄltÄviÄ turpeita on 25 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 53 %. YleisimpienturvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 53 %, C 27 %, L 13 %, ER5%jaEQ1%.

Liekoja on yleensÄ erittÄin vÄhÄn. Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m:nsyvyydessÄ keskimÄÄrin 0,5 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,1 % . Yli 2 m syvÄllÄ alueellaliekoja on 0 - 1 m:n syvyydessÄ 0,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 % .

TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 700, B 800 ja B 1200 - 200

on 1,8 % kuivapainosta, pH-arvo 3,6, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 89,4 % ja kuivatila-vuuspaino 112 kg/suo-m 3. KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 21,1 MJ/kg

ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,16 % kuivapainosta(taulukko 60) .

Taulukko 60. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Haapasaarennevalta .

163

Haapasaarennevan soveltuvuus turvetuotantoon

Suo soveltuu polttoturvetuotantoon . Yli 2 m syvien 68 ha alueiden kÄyttÖkelpoisetturvevarat ovat 1,30 milj . suo-m3 , kuiva-ainemÄÄrÄ 0,146 milj . tn ja energiasisÄltÖ3,08 milj. GJ eli 0,86 milj. MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltÖ on2,72 milj. GJ eli 0,76 milj. MWh.

167

Kuva 91 . Haapasaarennevan B 1200 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 19 100 suo-m 3, kuiva-

ainemÄÄrÄ 2 150 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 11 170 MWh . Yhdensuokuutiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,58 MWh . TuhkaayhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 1,3 kg .

40. KylmÄneva (kl. 2224 08, x = 6969,0, y = 2480,7) sijaitsee noin 8 km Kuortaneen

keskustasta itÄÄn . Suo rajoittuu pohjoisessa ja etelÄssÄ peltoihin . Muualla se onmoreenikankaiden ympÄrÖimÄ . MyÖs suon keskiosassa on peltoja. Kulkuyhteydet ovatkohtalaisen hyvÄt . Suon lÄnsipuolitse kulkee pelloille johtava tilustie . Suolla on 47

tutkimuspistettÄ ja 40 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys on 5,5/10 ha (kuva 92).

169

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 121 - 131,5 m, ja pinta viettÄÄ voimakkaastietelÄÄn (5 m/km) . KylmÄneva on kokonaan ojitettu. Varsinkin pohjoisosassa ojat ovat

syviÄ ja leveitÄ, ja ulottuvat usein pohjaan asti . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt .

Suon etelÄpÄÄstÄ lÄhtee laskuoja etelÄÄn Litukanlaskuun, joka laskee Kaarankajokeen .

KylmÄnevan yleisimmÄt suotyypit ovat A-linjaston alueella varsinainen sararÄmemuuttu-

ma ja erilaiset turvekankaat (puolukka-, ruoho-, varpu- ja jÄkÄlÄturvekangas) . B-linjastolla on varsinainen sararÄmemuuttuma vallitseva suotyyppi . LisÄksi alueella onturvekankaita . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 11 % ja mÄttÄiden korkeus 2,0dm. Puusto on yleensÄ keskitiheÄÄ ja riuku- tai pinotavara-asteella . MyÖs tukkipuustoaesiintyy. MÄnty on valtapuulaji, mutta monin paikoin koivu ja reunaosissa kuusi ovatyleisiÄ .

Taulukko 61 . KylmÄnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Heikosti maatuneen ohuen

rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,4 ja muun osan 6,2 . Suurin turpeen

paksuus, 2,9 m, on pisteessÄ A 800 . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka 53 % jamoreeni (kuva 93) .

KylmÄnevan turpeista on saravaltaisia 71 % ja rahkavaltaisia 29 % . PÄÄturvelajeittainjakaantuma on S 6 %, CS 23 %, C 8 % ja SC 63 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ

sisÄltÄviÄ turpeita on 12 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 30 % ja varpujenjÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ 3 % . Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ

ovat C 56 %, S 36 %, L 5 % ja ER 2 %.

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak .H1-4 S-t

Hi-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10


170

Kuva 93 . KylmÄnevan A-selkÄlinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .




TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteessÄ A 600 on 5,9 % kuivapai-

nosta, p14-arvo 4,0, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 89,0 % ja kuivatilavuuspaino 107 kg/

suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 21,2 MJ/kg ja 50 % :n kos-

teudessa 9,4 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,33 % kuivapainosta (taulukko

62) .

KylmÄnevan soveltuvuus turvetuotantoon

YleensÄ ohut turvekerros, pohjoisosan syvÄt ojat ja kookas puusto heikentÄvÄt suonsoveltuvuutta polttoturvetuotantoon, johon se turvelajin ja maatumisasteen puolesta

soveltuisi. Pienimuotoinen turvetuotanto on kuitenkin mahdollista. Pohjaosan rikkipitoi-suus on melko korkea.

41. Ypyrinneva (kl. 2224 09, x = 6971,0, y = 2482,0) sijaitsee noin 9 km Kuortaneen

keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu pÄÄosin kallioiseen moreenimaastoon, koillisosassa

hiekkakankaaseen. Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt. Pohjois- ja kaakkoisreunaan ulottuu

metsÄautotie. Suolla on 162 tutkimuspistettÄ ja 138 syvyyspistettÄ . Tutkimuspistetiheys

on 4,1/10 ha (kuva 94) .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 130,0 - 147,3 m, ja pinta viettÄÄ A-selkÄlinjan

alueella pohjoiseen, B-linjan alueella etelÄÄn samoin C-linjan etelÄosassa . Ypyrinneva

on osittain ojitettu . Suon keskiosassa ja A 2650 -poikkilinjalla on laajahko luonnontilai-

nen alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvÄt . Suon keski- ja pohjoisosan vedet

laskevat laskuojia myÖten EtelÄnevan ja Luomalannevan kautta Lakajokeen . B-linjan

vedet laskevat etelÄÄn KaarankajÄrveen . LisÄksi EtelÄ- ja kaakkoisreunasta lÄhtee

laskuoja etelÄÄn .

1 7 1

173

Ypyrinnevan yleisimmÄt suotyypit ovat A-linjaston luonnontilaisen alueen pohjoisosassa

(A 1350 - A 1900) lyhytkorsineva ja rahkaneva . EtelÄosassa on rahkarÄmettÄ jakeidasrÄmettÄ . JÄlkimmÄistÄ suotyyppiÄ on lisÄksi A 2650 -poikkilinjalla (+ 100 -+ 400). Suon pohjoisosassa on varsinainen sararÄmemuuttuma vallitseva . Paikoin onmyÖs tupasvillarÄmemuuttumia . Kaksi viimeksi mainittua suotyyppiÄ ovat yleisiÄ myÖs

A-linjaston etelÄosassa joskin A 3000 -poikkilinjalla on isovarpurÄmemuuttumaa. B-linjaston pohjoisosassa on tupasvillarÄmemuuttumaa ja etelÄosassa rahkarÄmemuuttu-

maa. C-linjalla on rahkarÄmeojikoita ja -muuttumia .

KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 26 % ja mÄttÄiden korkeus 2,6 dm. Puusto on

rÄmealueilla yleensÄ harvahkoa tai keskitiheÄÄ mÄnnikkÖÄ. Paikoin koivua on seassarunsaasti. Kehitysluokka vaihtelee vajaatuottoisesta taimikosta pinotavara-asteelle .

Taulukko 63 . Ypyrinnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .



on pisteen A 2650 + 700 etelÄpuolella . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni

(75 %) ja hiekka. Liejua on paikoitellen pistekohtaisesti ohut kerros suon pohjalla(kuvat 95 - 100) .

Ypyrinnevan turpeista on rahkavaltaisia 69 % ja saravaltaisia 31 %. PÄÄturvelajeittain

jakaantuma on S 45 %, CS 24 %, C 1 % ja SC 30 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄsisÄltÄviÄ turpeita on 44 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 24 % ja varpujen


ovat S 63 %, C 24 %, ER 8 % ja L 4 % .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10


175

Kuva 96. Ypyrinnevan A 800 -poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .


syvyydessÄ keskimÄÄrin 0,5 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,2 %. Yli 2 m syvÄllÄ alueella


TurvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus pisteissÄ A 1400, A 2000, A 2650 ja

B 700 on 3,6 % kuivapainosta, pH-arvo 4,1, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 89,5 % ja

kuivatilavuuspaino 104 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on

21,1 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg . Rikkipitoisuus on keskimÄÄrin 0,14 %

kuivapainosta (taulukko 64) .

Ypyrinnevan soveltuvuus turvetuotantoon

Suo soveltuu polttoturvetuotantoon . Paikoin rahkavaltainen pintakerros on haitallisen

paksu (A 2650 -poikkilinja). Yli 2 m syvien 120 ha :n alueiden kÄyttÖkelpoiset poltto-turvevarat ovat 2,54 milj . suo-m3 , kuiva-ainemÄÄrÄ 0,264 milj . tn (104 kg/suo-m 3) jaenergiasisÄltÖ 5,57 milj . GJ eli 1,55 milj . MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energia-sisÄltÖ on 4,91 milj . GJ eli 1,36 milj . MWh.

KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 21 160 suo-m 3 , kuiva-ainemÄÄrÄ 2200 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 11 330 MWh. Yhden

suokuutiometrin energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,54 MWh. TuhkaayhdessÄ suokuutiossa on keskimÄÄrin 2,7 kg .

42. EtelÄneva (kl. 2224 09, x = 6973,3, y = 2480,6) sijaitsee noin 10 km Kuortaneen

keskustasta koilliseen . Suo rajoittuu pohjoisessa HaarajÄrveen, lÄnnessÄ paikointurvepohjaisiin peltoihin, koillisessa hiekkakankaaseen ja muualla moreenimaastoon .Kulkuyhteydet ovat hyvÄt. Pohjoisreunaa sivuaa maantie . LisÄksi suon pohjoisosassa

lÄnsi- ja itÄreunaa sivuavat tilustiet . Suolla on 34 tutkimuspistettÄ ja 35 syvyyspistettÄ .


Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 123,0 - 128,4 m, ja pinta viettÄÄ pohjoiseen .

EtelÄneva on suurimmaksi osaksi ojitettu . Pohjoisosan ojitus on vanhaa ja ojat ovat

usein leveitÄ . Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvÄt . Suurin osa vesistÄ valuu

ojia myÖten pohjoiseen HaarajÄrveen ja siitÄ edelleen Lakajokeen . EtelÄpÄÄstÄ on

myÖs laskuojia lÄnteen Salonnevalle . Pohjoisosan syvimpien kohtien kuivattaminen onvaikeaa .

EtelÄnevan yleisimmÄt suotyypit ovat suon pohjoisosassa puolukkaturvekangas ja

varsinainen sararÄmemuuttuma. EtelÄosassa on lyhytkorsinevarÄmettÄ, isovarpurÄmettÄ

ja tupasvillarÄmettÄ, jotka ovat joko ojikko- tai muuttuma-asteella . Reunaosissa on

turvekankaiden ohella kangasrÄmeojikoita ja -muuttumia . KeskimÄÄrÄinen pinnanmÄttÄisyys on 12 % ja mÄttÄiden korkeus 2,1 dm. Puusto on suon pohjoisosassa

mÄnnyn ja koivun sekapuustoa, joka on keskitiheÄÄ ja melko kookasta .

181

1 8 3

EtelÄosassa (A-linjasto) puusto on rÄmealueilla harvempaa ja usein vajaatuottoistataimikkoa.

Taulukko 65 . EtelÄnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .


pintakerroksen maatumisaste on 3,5 ja muun osan 5,8 . Suurin turpeen paksuus, 4,3 m,on pisteessÄ A 300 . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja savi . Liejua on

suon pohjalla paksu kerros HaarajÄrven etelÄpuolella . Kerros ohentuu etelÄÄ kohti jaon tutkimuslinjaston pohjoisosassa enÄÄ noin 10 cm paksu . PisteessÄ P 1 liejukerros

on todettu piimaaksi, jota on yli 1 m paksuudelta (kuva 102) .

EtelÄnevan turpeista on rahkavaltaisia 73 % ja saravaltiasia 27 %. PÄÄturvelajeittain

jakaantuma on S 28 %, CS 45 %, C 5 % ja SC 22 % . Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄ sisÄltÄ-

viÄ turpeita on 37 %, puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 14 % ja varpujen jÄÄnnÖk-

siÄ sisÄltÄviÄ 16 %. Yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat

S 49 %, C 29 %, ER 8 %, EQ 3 %, L 3 % ja N 3 %.



0 - 1 m :n syvyydessÄ 0,5 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,4 % .



91 kg/suo-m3 . KeskimÄÄrÄinen lÄmpÖarvo kuivalla turpeella on 20,9 MJ/kg ja 50 %:n

kosteudessa 9,2 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keksimÄÄrin 0,33 % kuivapainosta (taulukko

66).

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)


TurvemÄÄrÄ (milj. suo-m3 )%pintak .

H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak.H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10

Koko suo 89 0,41 1,53 1,94 0,37 1,36 1,73 100

Yli 1,0 m 71 0,44 1,87 2,31 0,31 1,33 1,64 95

Yli 2,0 m 47 0,49 2,23 2,72 0,23 1,05 1,28 74

EtelÄnevan soveltuvuus turvetuotantoon

Suon pohjoispÄÄn syvimpien osien kuivattaminen on vaikeaa . Rikkipitoisuus onpisteellÄ A 400 pohjaturpeessa haitallisen korkea . Muutoin suo soveltuu polttoturve-tuotantoon . Yli 2 m syvÄn 47 ha :n alueen kÄyttÖkelpoiset turvevarat ovat noin 0,80milj. suo-m3 , kuiva-ainemÄÄrÄ 0,073 milj . tn ja energiasisÄltÖ 1,53 milj . GJ eli 0,43 milj .MWh. Tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltÖ on 1,34 milj . GJ eli 0,37 milj . MWh .

1 8 5

186

KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ hehtaaria kohden on noin 17 000 suo-m 3 , kuiva-

ainemÄÄrÄ 1550 tn ja energiasisÄltÖ tuotantokosteudessa 7870 MWh . Yhden suokuu-

tiometrin energiasisÄltÖ 50 %:n kosteudessa on keskimÄÄrin 0,46 MWh . Tuhkaa


43. Luomalanneva, (kl. 2224 09, x = 6973,6, y = 2481,9) sijaitsee Ypyrinnevan

pohjoispuolella noin 12 km Kuortaneen keskustasta koilliseen . Suo rajoittuu pohjoises-

sa peltoihin, lounaassa hiekkakankaaseen ja lÄnnessÄ sekÄ etelÄssÄ kallioisiin mÄkiin .

Kulkuyhteydet ovat tyydyttÄvÄt . Pohjoisreunaan ulottuu tilustie . LisÄksi suon halki on

tehty turvepohjainen talvitie . Suolla on 32 tutkimuspistettÄ ja 27 syvyyspistettÄ .


Kuva 103 . Luomalannevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .

187

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 128,0 - 136,5 m, ja pinta viettÄÄ luoteeseen .Luomalanneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvÄt . Vedet

virtaavat laskuojaa myÖten pohjoiseen VÄliluomaan, joka laskee Lakajokeen .

Luomalannevan yleisin suotyyppi on tupasvillarÄmemuuttuma, jota on 60 % havain-noista. Pisteiden A 700 ja A 900 vÄlisellÄ alueella on keidasrÄmemuuttumaa . MuitayleisiÄ suotyyppejÄ ovat lyhytkorsinevamuuttuma, varsinainen sararÄmemuuttuma jaohutturpeisilla alueilla kangasrÄmemuuttuma . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 23

% ja mÄttÄiden korkeus 2,2 dm. Puusto on mÄntyvaltaista, harvahkoa tai keskitiheÄÄ .Kehitysluokka vaihtelee vajaatuottoisesta taimikosta kookkaaseen kasvatusmetsikkÖÖn .

Taulukko 67. Luomalannevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turve-mÄÄrÄt.


pintakerroksen maatumisaste on 3,4 ja muun osan 6,5 . Suurin turpeen paksuus, 2,4 m,on pisteessÄ A 600 - 100. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka .

Luomalannevan turpeista on rahkvaltaisia 84 % ja saravaltaisia 16 % . PÄÄturvelajeit-


sisÄltÄviÄ turpeita on 32 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 16 %. Yleisimpien

turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 69 %, C 23 %, ER 6 % ja L

3 %.




Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tHi-10 C-tH5-10 S-t

pintak .H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht .H1-10


188

Luomalannevan soveltuvuus turvetuotantoon

Suo on melko ohutturpeinen, jolloin polttoturvetuotantoon soveltuva kerros jÄÄsamgen ohueksi . Pienimuotoinen polttoturvetuotanto suolla on mahdollista, joskin

paikoin pintarahkakerros voi olla haitallisen paksu .

44. Pohjoisneva (kl. 2224 09, x = 6975,5, y = 2480,4) sijaitsee AlajÄrven vastaisella

rajalla noin 12 km Kuortaneen keskustasta koilliseen . Suo rajoittuu koillisessa Kiven-nevaan, etelÄssÄ HaarajÄrveen, lÄnnessÄ peltoihin ja muualla loivapiirteiseen mo-

reenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvÄt . Suolle johtaa tilusteitÄ. Suolla on 15tutkimuspistettÄ ja 10 syvyyspistettÄ. Tutkimuspistetiheys on 1,3/10 ha (kuva 104) .

Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 123,0 - 126,4 m, ja pinta viettÄÄ lounaaseen .Pohjoisneva on ojitettu . Suuri osa suosta on raivattu pelloksi. Kuivatusmahdollisuudet

ovat hyvÄt. Suon halki virtaa puro luoteeseen jatkuen lÄnteen Lakajokena .

Pohjoisnevan yleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillarÄme- ja varsinainen sararÄmemuuttu-

ma. Paikoin on myÖs rahkarÄmettÄ . Suon etelÄosassa ja lÄhellÄ suota halkovaa puroa

on ruoho- ja mustikkaturvekankaita . KeskimÄÄrÄinen pinnan mÄttÄisyys on 16 % ja

mÄttÄiden korkeus 2,6 dm . Puusto on pÄÄasiassa keskitiheÄÄ mÄntytaimikkoa. Osapelloista on metsitetty. EtelÄssÄ lÄhellÄ HaarajÄrveÄ on kookasta mÄnnyn ja koivun

sekapuustoa.

Taulukko 68. Pohjoisnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemÄÄrÄt .



on pisteessÄ P 8 . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni . Liejua on suon

pohjalla ohuehko kerros HaarajÄrven pohjoispuolella .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)



H1-4 S-tH1-10 C-tH5-10 S-t

pintak .H1-4 S-t

H1-10 C-tH5-10 S-t

yht.Hi-10

Koko suo 116 0,16 0,73 0,89 0,19 0,85 1,04 100Yli 1,0 m 37 0,19 1,22 1,41 0,07 0,45 0,52 50

190

Pohjoisnevan turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja saravaltaisia 42 % . PÄÄturvelajeittainjakaantuma on S 28 %, CS 30 %, C 2 % ja SC 40 %. Tupasvillaa lisÄtekijÄnÄsisÄltÄviÄ turpeita on 19 % ja puun jÄÄnnÖksiÄ sisÄltÄviÄ turpeita 25 % . Yleisimpien

turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ ovat S 57 %, C 35 %, L 4 % ja ER

3 % .

Liekoja on paikoitellen runsaasti . Yli 1 m syvÄllÄ suoalueella liekoja on 0 - 1 m :nsyvyydessÄ keskimÄÄrin 1,3 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,0 % .

Pohjoisnevan soveltuvuus turvetuotantoon

Ohuen turvekerroksen takia suo ei sovellu laajamittaiseen turvetuotantoon . Tilakoh-

tainen palaturvetuotanto on paikoin mahdollista .

5. TULOSTEN TARKASTELU

5.1 Turvepaksuus ja turvemÄÄrÄ

191

Tutkittujen soiden turpeen keskipaksuus on 1,39 m, josta heikosti (H1 - 4) maatuneen

rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 0,32 m (taulukko 69) . Soiden keskisyvyys on

hieman suurempi kuin kaikkien Vaasan lÄÄnissÄ tutkittujen soiden keskisyvyys, joka

on 1,26 m (Lappalainen ja Toivonen 1985) . Tutkittujen soiden yli 1 m :n syvyisten

alueiden turvekerrosten keskipaksuus on 2,00 m ja yli 2 m :n syvyisten alueiden 2,68 m

(taulukko 70) .

Tutkituissa 44:ssÄ suossa, joiden yhteispinta-ala on 4630 ha, on turvetta kaikkiaan

64,19 milj . suo-m3, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on

14,87 milj . suo-m3 eli 23,2 %. Yli 1 m:n syvyisillÄ 2717 hain alueilla on turvetta

54,31 milj . suo-m3, josta hyvin maatuneen pohjakerroksen osuus on 77,9 % eli

42,32 milj . suo-m3 . Yli 2 m:n syvyisillÄ 1114 ha:n alueilla on turvetta 29,85 milj .

suo-m3, josta hyvin maatuneen pohjakerroksen osuus on 78,3 % eli 23,36 milj. suo-m3.

Yli 2 m:n syvyisten alueiden turvemÄÄrÄn osuus koko turvemÄÄrÄstÄ on 46,5 % .

5.2 Suotyypit

Tutkituilla soilla tehtiin kaikkiaan 3321 suotyyppihavaintoa . Taulukossa 71 suotyypit on

jaettu neljÄÄn pÄÄryhmÄÄn . Suokohtaisissa sarakkeissa olevat luvut ovat prosentteja

havaintojen kokonaismÄÄrÄstÄ . KeskimÄÄrin -sarakkeessa on suokohtaiset prosentit

painotettu soiden pinta-aloihin . YleisimmÄt suotyypit ovat erilaiset rÄmeet, joita on

71 % kaikista suo eistÄ. RÄmetyypeistÄ ovat tupasvillarÄme ja varsinainen sararÄme

yleisimmÄt. Avosoita eli nevoja on 18 % ja korpia 1 % .

SuotyypeistÄ on 16 % ojikkoasteella (OJ) ja 49 % muuttuma-asteella (MU) . Luonnon-

tilaisia suotyyppejÄ on 25 % . Sarakkeessa "Muut" ovat turvekankaiden (TK), peltojen

(PE) ja turpeennostoalueiden (PTA) osuudet, joita on yhteensÄ 10 % . Kaikkiaan oji-

tuksen vaikutuksen alaisia suotyyppejÄ on 75 % .

~.

~CL

.~ä.

~-`

_.~

~'ö

-

ö

~

ö

~~

ö

~cT~

ö

~~;:

w w

--

ö

..

2~

c~

--~'

ö

~ ä~~

ä..

ö

-==

~41ö~ _""

__

22

=.

..,~/

~N

r--

C>

_______

ö

0.0100

L".ö

.

..

.

..

..

.

..

..

.

..

.

..

~~

~~~

~~~~~

~~

c;<~

C.

CD~

N

__ _________________________

~1000

,~ elo,11-

21,110* !~ II=.

^^"^

"c=."

.^

_^~"

ö

~~/ ~~=

=~

_~ ~ ~~~

riC>

~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~

C~~ ~~~

~~

..

._______________________

10CC

*~

~~~~"

CC

~~

..

..

.

..

..

.

..

..

.

..

..

~~ ~~~

~~~~

0~~~~~ ~~~~

.~

ä(n

<M_=

Ln00ää00

~ä_*=

e4==_=

,.

N:r,.°

,~~

~~~

~~~~~

~~~~~

~~~

10 10

00

Lri00

Ln

Ln LnöN

~bn

*~

00=

Ln

MCD

10CD

`

`

^``

~~

~~~

-=

w~~

~ö~ö~~~

~ö~~~~

~~~~~

,,

..

.ö

,,,

.,

~~

~~~

eli-

~~

~~~

~~~~~

~~

N"

~~

~~~~~

^` ``` ```` ^ ^`

~~

w~~

c`~~~~

c;

c;

r4;

~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~~

``

^^`

``^``

^^```

``

``

`~~ ~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~

..

ö

ö~-

'~'

~~~~~

~~~~

~~~~~'

_________________________

-e>

II

~~

~CrÖ

-

1,2~;'J*,2,

2>,

00

ä<"II

lor,12,1

~=

_________________________

~

~nLn

.m c

0

<Dc~

1 =w

CD

C4~~

~~

~~~

~~

le.42. 2

&

w "

12~

IN._________________________

.~.

~

~~

~

~

z~

2C

=

z

~

"11 21~

~C.2 ~

~ö

.~

~

~~

~~

~~~

= -

~ w-

~~~

:°~~

~~~~~

~~

>

~~

~~

W~~

~~

:ZI~

:zo~~

2LMM

~=C

2LI~

tn

.

.

~*

..

.

~

.

..

~~~~

.

.

~

~

.

I~~

.

.

..

! -=

~=

ä~~*~

~

~<~

!

___

__

_

ö

_

öz

_

=

ö

ä_ö

'L|~~~~~ ~~~~~ ~ ~~~~~ ~~~"

.~~

,~/

_

~

_

=~

.~

,ä-

~ ö~~

~

.0ä~~

~~

~~-~~

~.

ö

~~

~.

ö

z~

ö

..

=-

II- UN

~~~~~

~~~ ~ ~

~ ~ ~~ ~

~,,

^ ,,

c,-~ ,`

",,

= .,`,

~~~==

-~!

|--

ö

//~

!__

~!

!

ö

~ö

~!

-t10_ä

ItLn 00

~Co

=~"1000 10

=10

<>=~

r-~

c~!

ö

______________________________

~i ä~~~= =~===

*w~~= ~

=~== ~~=_

~~

~

~~

c~

--

ö

~~ .-

~.X

~m

=C.

ö

=!-! |

l9~

//-

~%~=

%=~~~ ~ä

-~~

~~~~

|~

-

-

_

-|

~!_____________________

~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~

..

..

.

..

..

.

..

..

.

..

..

.

.

..

.~ ~~~~~

~

~

~~~~~ ~

M~~~ ~

c

~~~~~

..

..

.

..

..

..

..

.

..

.

..

..

..

~~~~~ ~~~~

.~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~

````^

````^

^^```

`^```

```^

°"~ä= ~~~~~ ~~~~~ ~wä~~ ~=~~

O,QC~~

~.

..

.

..

..

.

..

..

.

..

..

.

..

..

~"

"~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~

~111

0111

~r-

1,-.1*0

<">1

1,01~ ~~~

<>`````

`^``

```^``

````^

```'

~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~

_|

t -n

2Iro-

CCO~

. ö./

,c

,c

,-, -

~,

,,

-, -^

c~

,

,-, -, =, -^

-~`,

-,-

~ ~

- -

~~

,^

,`,

c,

e4

~~~~~~

~~~~~

~,

t

..

..

.

..

..

.

..

..

.

..

.

..

..

..

~c

~~~~~

~~~~~

c;.

C:~

-e~~|

=~~~~

~~~~

.

~=~~~

~-~~~

~~-'

-!!

~ ~/ ~~~~~ ~~_~= ~~~~

~e

~ ~

~

In

11-~

00

~~~~

|

-

~

_

~

~

~ ~

~~~~~ ~~~~~ ~~~~~

~~ ~~

'20~

|/

ä1*

Ln 10 10

=10

10ä00

=00 =00

00

Co 00 00 Co 00

=~(> ä

'c,

c,c,

!w

~~~~

!

ä~

*-t

't~

"Q~

!~~~~~

~~z

!

=.~~=

~.d~

C!

~

!!--

c2c2

c5<:,

C:,c~

c2c2

<~c~

c3<~

C:,c~

c~c~

c,,c,,

<~~~~~~

" "

N"

NIN

Nc4~~

~~

CMr4

~~~~~

~~~~~

~~~

N~

~~~~

~o ,~̀~-ä,äCD,=r4,CD*-_

ö

~!

!

|

CD"0~

>~~

/

c-~>

W21

.

>n

LUF-

b.~2C

=>

2r:m

2C

l'2C

~~

~~

-

~20V

~~

~~

~~~~

~W

W

-C11~

~~"c

W~W

<w

~~

2r

~

>~v)

Wä

s>.4

~~

w~~~

~~-11~

~~

!~~

~~0

~.

~~

~~

~~

~~~

~~~~

~~

~.

=~

~

~-1W~~

~)~

CL

~~

hd~~

=~~~~

-~

~.

&=

>-w

n.~

~~

~~

~

~.

..

.

~~~

~.

..

~

.

..

.~

.

..

~~~~~

~~~~~~

i~~~~~

~~~~~

~~~~

.

!!!

194

c41

.

11

.'

'.,

~

.5

~E

~0

0J,ä<>

r4

cm

-&

~

~cm

r400

~~

,,

~~~~ ~

~~~~

0-~ '!'-

~;T

:~

~u~

LnN~ ~~ ~

~~~~

..

.<=

,,

.~

M

<M~

r4c~

~

~w

<n

~c .

~~~~~

~~

~

111 10E

.0~

.^

_c

~

~~_

c=

~~ ~

~~~=

/~~

,,.- ..

|-~

~-W1

~~

,~-

:~!,

1r

;.

'<~

'

w

c; c;

c; c;

c;m4-3

U)

~~

:,

_! *~_

!-------------------------

.1i~

-0~ ~

~~ ~ ~~

-~ ~

~~~~

0.

ä'

'

'

^

'

'

'

'

'

^

'

^

'

'

'

'

'

'

'

'

me=

s!

.~/~~ .

mw

= = =

= "

~ ~

Nc4

~"

"=

~=

! !

(13-

.

..

.~

________________________

4-)m~>-

>->~

~~

<>

~~~~~ ~~ ~

~ ~~~

_

_

.

_

.

_

_

_

_

`

_

^

.

_

.

'~

_

_

_

.__~_~

="

~

__"~

|~j4-J

hd~

/

`+~"

-~;Jl-

_~d_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

00

c3

c)

cm~

~~

0

r,-~

~

~~

~~

4-)!~

=~"~

"~j

j';

';

"D "D 'C)

'

± :";

j

";

'

!~j

|~.

|~

---

------------

--

--

--

-----

-.~

m'+~

~~

~~

~

^

t',

0

r .1~

.-+

!

z-~

-

/m

_

~E.

.=

~

COI-

II-<',

~

~~~

<',~

~~

~

1

~ä

..

.

=~

_~ ^^

=^

..

~ ~

10 cli

c^c;

c .CD .

CD _ _ C: . C>|

~'_ä-

~

~4~

~--

~0%

~

~1. 11 11. 0

~1 "

~-<""

1. 11~

'.

~ ~ ~ ~ ~(Ö

~:m~ =~

.^c

~;̂

c .

- ."~~~

^.

c~~

~.

..

. c,-~~

..

.~~

!

~o-u

C>m

ät-|c

~~c;

,; ,;,~

M ,M C)~~

CD w CD

=~c)

<D,~

CD

~r;~

__

________________________

~~;~~

-~

~-

--

~~~~~~

~~l

^

~s

'~

= - " - " - = -

~ ~- " - |

-(D

~~~

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -- -

~>

~0-0

0-0c-),

1-0r-_

L-n

~~

L-n~

1-0

~=:

c;j

c;=;

~:~:

,~~:

~:

-~,:

" ;_~~

:

~:~:

-~,~`

:

!~

------------------------

-m

!!

.!~!-'

L-n L- n

bn

~ ~ ~

/

C,

C;C;

C;C;

~C;

"~C;

~

C;C;

ZC;

'

<acz

=DC;

C;

___

_________________________

m~

~~

11,~_

~~~~~

~~~~~~

~-

rn~mm~

~~^

~~~

>~

~<

11C>

~~o=

~~

~~

~~

~~

~=

~~

=14

w~

>

X~~

~~

~

.

~1>1

2,r~

sc

.

~=

~~~

;111

20Cn

~

=~

"1

30

Z~~

~

~

~~

~~

LU 0

~~

~

~~~ ~ ~

x2c

001

0c

~>~~~~

!<19C-9

~ ~

~~~~~

cn~

.

.

..

-=

bn*

=

..

.~:

c~

..

.~v

~~

~ ~~

~~~~~

.~~ .

~o .

.

195

~

,1

1-~

c~ Ln

000w

*

N

-1-n N

Ln<~

10<Y

10

-&

C>-

~

<~

~

~

l.=,

.",

.

.";

-~c;

~:j

~.j

~:;

jc;j j

c;

c;=

;CD

1!

-=_

_____________________________

__=

^

1M

.

__-.

.

<1~.

--~

.~

__~

,~

1__~ei

--

1

=,/--

/

~ä-~_

~~ä~

~

_~EI

'_.ä.~~~

=~

Lr,~ä

00""1

~ä^

m~10

~"~

`^^``

``^'

```

^

^`

^`

`

``'

~~~~~ ~~~~

~ ~~~ ~~~~~ ~~~

_____________________________

~~

Co<"

~~~~

~~ ~~~

~N

<l'

11-

~~~

^^

.

C31

..^

..

^,

..`

..

..

c;c^

~~~ ~

= _ _

c .=

c;c .

~

_c .

=. _

~

~_ CD

-----------------------------

9~

9~~

~~~~

~9

~~

~~~~~~

~~~

C)~~=;

=~,~

~~~~~

;_:

.

~;~~~~~~"

,

_.W~'~

_.'~

'~-.~~

.

c->1~.s"-~

~~s>>,

-~~

~~

1.~.~'~

:c_~~~=-~

-----------------------------

~~~

c c

c~

~~

~~~

^^^

..

^^

^

..

..

=~~~~ ~~~~

~~~~~

c;~~~

_____________________________

<D~

CD Lnr,

11

~~

0111.

.11

~~~~~

~~~

^

,,,,

.

^,,,,

,,^^,

,^`

.~

="

=~

=~

=~

"ä

=~

"ä

~=

"~

="

"_____________________________

~~

-~ ~~

~ ~

0

r2,111.1

~,~

-~c~

_:ei

-~-~

l:±:

.

_:_:

c~c~

,~

_:,~

C11;,~

c~

c~~

_:1

-----------------------------

~<_~

24<11.1

ICII

~

124IN.

~

2,

! - -.

=- -1

";~:

j':

_:

j-:

";~:

-

j j

=;":j

~;.

c;":

";

" ;=~"~

.

-----

--

--

--

--

--

--

--

--

-----

--

-

--

"

~

~=

=1-

--

-1

==

rj~~

*~ ~~

~~ ~ ~~ ~-

,~~ ~ ~-'/

~ä/

-----

--

--

--

--

--

--

--

__

____

!

-|

1.1'!!

~/

~r=..

~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~

! !

-!~

.~>:-.,

;-j-

--

-';

'c;";

.~.;

"|'~~

.~!_____________________________

|~-e

..

u~2

:2*~ ~~~~

N~

0~~~ ~~~~

0

~~~

~`

c~

``

-`^

C)̀CD̀

-̀-̀

CD

j `

c `~̀

c `_`

l~

`^ c^-̀

c2̀

Ln̂-j `

`Ni.~

~~~

----_____________________________

~~~

r C bn~

~~~~

c

~~~~~

~~~~

-

t~~~~

~~

Z-

c;j

";c;

.

IzC.

.c;

c;

";c;

c;j

c;

j";

c; j±:

~c_

-~_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

~~c

.~

~.

,

~~

~~~~

~~

~~~

~~

~~

~~ä

ä./

,,

,

,

,^

^

,_"== _

=_"_~

.e

w~.~

__________

~~

~~

tn~

't~

-o~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~

^^`^`

10.- ~

~~

_~

~ä._

__

_

_

ä0

CD r4 c>00

~~~~~ ~~~~~ ~~~~~

N~~~

-1.~

!c

~c

~

`

````^

`^

^``^

c,,=

_!~

.|

=!

~ ~~~~~

%~~~~

~~~~~ ~~~~

1.--

-

-

=~

~m

==

m.~=

o>

-~

~

LU

.

>~

LU~̂~

2C

~C,

21e

~~

2.C2Ä

LX .

~LLI

-~~~

~

~

-C2C

~

~

=ä

~w

>

>~

.

~>

~~

=w

2V

~

~

LU

~~

eb.9

~~

~

~~

2Cen

~

~~~

2C

M~

~

~~

.~=

cc0

.

~'.C

-

1.1~

/~~

>~

Ä,.

.X

~ 3

~~~~

~

~

~~

~~~

~~

~~~~

W

~

~~

~41~.3

=~;~ 2 2 5 2

~~~~~

~~~

*~

~~

"~~

~~~~

196

0.Y0.a

-10M

N1N

00,nPN

NMOa0

.t10`000

.tt1-.,n

ONMt

NNN

MMOM

N1030

`O00

3 N

OT

>N

a-N

e-

NT

01++La+

M,

,,

0pO

pO

W00

00

,

a+zE

IYNa

NN

N

W,

,,

,n

,,

,,

NN

,,

,,M

00C

.

,0.Y

M,

,00

'0-

,,

,N

'O00

.t`0

OM

OM

,

ERI

NOY

HLYxYO

I

Ne-

N

p4

iIJ

4)O~-(

1r

++O

-t

.tN

UiN-

OOP

10O%

MN

1010

OO

N,n

10u2a)

ILY

1

0010

1011-

T00

M10

N-0

.10

1000

00N-

0010

0010

00

O

O1~

NO

N3

~O.t

.te-

MN

10'0

O10

10O

10.11

a+

S

1

1sIn

10N

1I-T

e-tn

00'O

'000

00N-

00M

.tV1

00

0U)

E:0110

,N

ti,

NO

.t

MN

00,

,,

,,M

10,n

,O

Na-

NN

4-)

.r

i

.T

.T

O.

,N

t-.OM

NC

.-

Oe-,

,

P-<>

'010

,O

e-.t

In,

,,

O0,N

,N

4-3Y

MM

N'0

dN

NM

1-1M

MTM

,,M

,,

.tM

,,

,00

,-0

,h 't

a)a+

O

SM

N

a)7N>

OFi1

<OJ

5--

V1.t

5-N

N2O

<a

>>

<O~~

JW

W<

1-

1W

JZ

E<

>N

<

rW

<<

Y0

zZ.

.<

>W<

<wZ

=<<1-

0<

>>

W>

Z-f

<<

S>

Z<

>>

ZI-

SH

<W Z

W W

SOC

>>i

WN

>W

WW

ZZ

>2 Z

2 y

=<

WW

<Z

WZ

ZZ

<J

0W

<2

<Z

YS

zz

JE

<Z

ZZ

,-,J

z]0

Z>

:O

J0

,<

O<

Y<

:O

OO

<:<

WW

E-1E

YJ

J<>

:<SY-W

S0.Z

J=EE

YO<Y

0GSNY

YJYY

JJEJ

=ZZ0

Y>

Kz

C<

W:<

<7

:O<

4W

Y<

rnW

<C0

!0>

2>

SF-

]0!L

0CZ

YS

J>

0.Y

]CS

-O.

Co

3I

-N

Md

,n10

N-00

O%O

NM

.t,n

10N-

00C. O

197

I

at

OM

MN

MP

PO

NM

00.t

.t'O

hN-

O00

PM

NÖ

CL.t

M~-

.'Oe-

.t.t

OrP

MM

a-1.

M10

PN

a-00

00OM

10,n

cmM

N

a+O

.t!S

1-.t

Pt

Inr4

Mr

MS

00 MM

r10

1010

MN

MO

OL

-N

a-00

N

rN

.t.t

MM

r

OE

YQFO.ui~-

NN 00

,ö

OIn

Mr

Nö

`O

OMd

,r

rr

M

YO

.th

10.t

P.T

Mr

MM N

10h

MN

ON

O1-

rr

rN

r00

NM

MN

N

-1

-Iö

,ö

rö

I,r

,ö

ö

,N

,ö

öö

,ö

NI

Iö

r

ö,

,,

ö,

öö

,,

,

,

,

,,

,,

öö

r,

,,

I

O

NS

II

L0

1 0O

I-J

I

I

I

I10

PN-

-0N M

10P

1-P

,P

0.M

N00

oI

.t

I

rL

PM

Osh

Lö

0000

1010

N10

r -

00 N-00

NN

t*

0010

00-t

N

Ot

NN1

MN

rI-

Or

Oul

10N1 M

'O0'

100

00M

NM

Of

Pr

00.t

`O3

Nr

N.r

r.T

M N

rN-

N-Q

SvY

M00

.tv

0)0)Ewö

M00

-.t

0000

MP

10ö

O M 00O

ö,r

r00

NS

0N

N.t

NN N M

Mr

,12

,t

TN-

1O.t

öM

,N 00 'O

ö,

N,

,N

rN

rM

Nr

iN r

.tfV

r

++öM

ö00

MO

OP

00,

Mö

M*

,OP

,P

MM

NON-

,

00L

Mr

rr

rN

NN

rr

r

ö1

ö.t

rIn

O,

,,

öö

.tö

N,P

M,n

NIn

ö

M4.ö

S7Ns

öM

öM

,O

,,

,r

,M

rö

öö

öN

MN

NO

öP

ö.t

öO

P00

öM

,N

JM

rr

rfV

rN

r

d>

wO

<>

w2

1-

0>

O:O

uiZ

ZZ

I-<

WF

YZ

Z<

0Z

>Z

<S

ZY

Z<

I-0

Y0

w2

>Q

OO

:<W

QJ

(nF

QZ Y

2W

<W

>Y

YI-

ZOC

<>

J=

QZ

>d z

<z

<OG

<>

QZ

Wfn

:<Z

:<d

>w

<>

Ow

J O

<>

w>

<>

W>

ZZ

wY

OOC

<W

ZN

HW

YZ

<Q F

-,W

:<W

<W

ZW

<N

YY

YZ

NZ

Qd

Zz

en<

>Z Z O

ZS

ZN

2z

zJ

I

\<

OZ

OCJ

<=

YW

:<0 7

Z2

<<

IQ:<

<O

1

:<E

000C

Y0

<O

pZ

XY

Z Y Y Y

0F

aS

OCJ

Z1

NY

]Lnöe

ZJ

Fa

=,öö

0CJ

:<F

0H

YVJ

ZQ

J'-Y

W0

SI

ZC

Y4

O<

QQ

QLU

OLU

Jy

<W

Q<

YD_

F0

uiS

JS

Sen

YY

SS

u!]L

Ya

Wö

S]L

YW

JD_

WC0

HN

M-*

N10

N00

PO

N M

N,O

N00

O.O

NM

tY

Co yN

NN

NN

NN

NN

MM

M M N M MM

MM

M.t

.td

.t.t

5.3 Turvelajit ja turvetekijÄt

1 9 8

Taulukossa 72 on pÄÄturvelajien prosenttiset osuudet kokonaisturvemÄÄrÄstÄ sekÄpuu-, tupasvilla- ja varpupitoisen turpeen osuus kokonaisturvemÄÄrÄstÄ . Turpeista on

rahkavaltaisia (S) 65 % . KeskimÄÄrin Vaasan lÄÄnissÄ on rahkavaltaisia turpeita noin67,8 %. Saravaltaisia turpeita on 35 %. Ruskosammalvaltaisia turpeita ei tutkituissasoissa tavattu .

LisÄtekijÖistÄ ovat tupasvillan (ER) jÄÄnteet yleisimpiÄ. NiitÄ esiintyy lÄhes jokaisella

tutkitulla suolla. Tupasvillapitoisen turpeen osuus kokonaisturvemÄÄrÄstÄ on 32 % .Tupasvilla on yleisin lisÄtekijÄ rahkavaltaisessa pintakerroksessa . Puun jÄÄnteitÄ

sisÄltÄviÄ turpeita on 22 %, ja ne keskittyvÄt yleensÄ suon pohjaosiin .

Suoselostuksissa on ilmoitettu yleisimpien turvetekijÖiden osuudet kokonaisturvemÄÄrÄs-

tÄ. Vertaamalla esimerkiksi tupasvillapitoisen turpeen osuutta ja puhtaan tupasvillan

osuutta keskenÄÄn voidaan pÄÄtellÄ mm . lisÄtekijÄn yleisyyttÄ turpeessa ja mahdollista

haittavaikutusta tai etua turvetuotannossa . YleensÄ puhtaan lisÄtekijÄn mÄÄrÄ turpeessa

on oleellisesti pienempi kuin lisÄtekijÄÄ sisÄltÄvÄn turpeen kokonaismÄÄrÄ .

5.4 Maatuneisuus

Suokohtaisesti turvemÄÄriin painotettu turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 5,7 .

Heikosti (Hl - 4) maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,0

ja hyvin maatuneen pohjaosan 6,5 . Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on selvÄsti

korkeampi kuin Vaasan lÄÄnin kaikkien tutkittujen soiden keskiarvo, joka on 5,0 .

^

~`

mp

i.~ /

.

_ö

~

CL

~

~

ä

.-

ö_

~

ö" 0

~~~

ICUL~

10,~

ö

ä~ ~

_~~

-~

..

ö öMoä

CL ö

>~

sö

~

Ecc0~

.~_1

M

I

I

I

I

I

.

I

I

I

I

I

I

I

I

I

I

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

..

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

..

..

..

.

.

.

.

.

.

!_______________________________

~

!

fi/

-

~

~

~

=

|!

!

/

~~

~~~~~

~~~~~

21

11- 1.11,1

'*4

"NC24

1'11

~|

~~

.~

.

~=

=._

~~

.~~

~Inä

!

~

!

ä

.

!!!

199

~~

pnfn

Ul

r.,~'

UN UN

'C4 'C4

'

~~~~. ~~~~~

~*~~_ "~~~~

____________________________

~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~ ~ ~~

N

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

..

.

.

.

~~~~~ ~~~~~ ~~~~ ~ ~~~~~

~|

.

.

.

1

.

.

.1

1

.

.1

&,|~~~~~ ~~~~~ ~ä~~= ~~~~~

ä/

~~~~~

~~~~~

ä~ ~

-~

~~~~~

~W=~~

LLI

W~

>

~~

~

W~

>

> >~

W-

=~~

>

2-,~

~

~ ~ ~ ~

~

~

~=

~

.

w

c,W

~~~<C

=~

=.

>~

>~>=

~

~~~~~ ~~~

>~~

.

.

.

.

~

~

.

~

Nm

~tLn

10 1,-co

0% CD

~~

M't

Ln

10 1,-co Ol cm

=

200

C11

A 01

ICo

hM N

10 P- 00 M

N e- N1N

1I --

M

Mö0

I I

ICI CI

aCL

>I.

z1

1

a+a+

CM

1+>

m A

YI YIC

aO*

M M

O

101n

m10

0.

**

InN*

00 O

M N

*h

N 0.

IN

A

0;-

M N N N

M N M

*10 M N

*In

N N N

tM

M0.

0.

L++

0

WI

I-

a

YI3

N:A

a'I

CL ZO e-

O00

h

öOO M O

0.

hIn

m00

N

Oh

MLn

O

* *

öOIn

NL

aN

N

N N M M M N- N 10 M M N-

1nNI

N

NN

7A

100

>0 E

Ji 1

a+I

I

I

I

I

1

1

1

1

1

I

I

I

I

I

I

I

I

I

I

I

I-

-L

1

a)Am

I

I

1

1

1

I

I

I

I

1

1

I

I

I

I

I

I

1

I

1

I

,

1,

67I

A-----

---

--

--

---

--

EEA01N

OYN

I

I

1

I

I

1

1

I

I

I

1

I

I

I

I

I

I

I

I

1

I

1

1I

m

M I

mN

h

ON C

.In

M O N 0. M

h 10

*O.

hö0

NLn

L*

*M

N N N N

IAN N M

*M N

*M M h M N a-

*M

01NI

,

1

I

I

I

1

1

1

I

I

I

1

1

1

1

I

,

1

1

I

I

1

Ir

1Co

ArA>A*

O. m

M

O 0

.* *

0.

N O N

hN

h 00 0

.m

M

O N N O

0.I_

H;-

M*

N

N- N N M N N M

*M N M N M

.0 N1 N r-*

NAN

-----------------------------

U0. I

I

N

I COLn

-N

-I I N-

Im

Ine-

m

-N

*N

1

10

hrr

N CO M

O M

n 01

h O 00

h

M.t

1O

O.

0.M

*00

LM

mto

ö00

.

00 h h h It

h 00

ö0M 10

hLn

10ö0N

ö0h

CoIn

10

01YIy

I

,

1

1

1

I

I

I

1

1

1

1

I

I

I

I

I

I

,

1

I

I

I

I1

mAA

foM

Coh' h

LnO h

Ln00

Mh

*O

a-

00 O.*

O.M

N

N O

hV

NL

-*

M M M M

-M* N M N

-M 10

1*N M

-=M* N N

-N

-* M

-

*M N P `0

u1 M*

O

*M

*~

ö0

InLn

N M 10

*Co

Nm

CO;-

rr*

rrN

Ln

*M

* *

N

*r

öN M M

Ine- N M

*N

*N

M

- -

-

I

Q>I

Q

w

0>

QI

>

WZ

F O

>I

O:O W

2<

2

F

Q

WF Y Z

2<

O 2

>Z

<Z Y Z

Q F

0

Y O

w Z

> >

0p

:<W

QJ

fo

F

<

<

Y

Z

W

<

W>

]C F SOC

Q

>J

'C<

Z

>

<

2

<Z

<0G

<

> <

2 W

X:<

2:<

Q>

W..

< >

O

w

JO

<

>W

> < >

W>

Z Z

Y0

OZ<

W

Z C F W Y

Z<

Q F 0

w:<

w 'C W

Z W

<N

2E

Y Y Z

N Z

< <

2 Z

Co< >

Z Z

OZ S Z

"Z

ZZ

J<

o

z

oeJ<

Y w

:<o

Z Z<<

:<

:< <O

oeto

IYY

0

<

CZ S

Y Z Y Y Y

O F 0. S

OCJ

S:<

C>

Y

ZJ

F a O

J:<

F0

LA

!Cy Z

< J

YW

0Z

:<> <

O<

Q< <

w O

wJ

Co<

OC

< <

N

0öF

7O

SC

SJ

S S

y

S Y

S S

y

YY CL

-J

W1

OLS Y

YW

J0.

YyI

N_

N M

*In

öOh O

Q O

N M

*u~ 10

h O

Q O

N M

*W

INi

N N N N N N N N N M

M M

M M NM

NM M M M* * * * *

YI

5.5 Liekoisuus

2 0 1

Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen eli liekojen mÄÄrÄ on tutkituilla soilla

yleensÄ alhainen. Joillakin pienillÄ ja yleensÄ puustoisilla soilla liekoisuus on paikoin

korkea. KeskimÄÄrÄinen liekoisuus tutkituilla yli 2 m :n syvyisillÄ alueilla on 0 - 1 m:n

syvyydessÄ 0,5 % ja 1 - 2 m:n syvyydessÄ 0,4 %.

Suokohtaiset tiedot yli 1 m :n ja yli 2 m:n syvyisen alueen liekoisuudesta ovat suoselos-

tuksissa. Korkea liekoisuus (yli 3 %) aiheuttaa yleensÄ tuntuvia lisÄkustannuksia

turvetuotannossa, varsinkin jos kyseessÄ on pientuotanto tai tilakohtainen palatur-

vetuotanto .

5.6 Pohjamaalajit ja liejut

Tutkittujen soiden yleisin pohjamaalaji on moreeni, jota esiintyy 77 % :ssa suoalasta

(suokohtaisesti pinta-aloihin painotettu keskiarvo) . Hiekkaa esiintyy 12 % :ssa suoalasta,

hietaa 3 %:ssa, hiesua 3 %:ssa ja savea 4 % :ssa .

Liejua on suon pohjalla 26 suolla 44 :stÄ. Liejukerrokset ovat yleensÄ melko pienialaisia

ja ohuita. Soiden pinta-aloihin painotettu liejun esiintymisprosentti on 7,3. Siten liejuja

olisi suon pohjalla karkeasti laskien noin 340 ha . Lieju kuvastaa suon syntytapaa . Se

on yleensÄ merkkinÄ suon synnystÄ vesistÖn umpeenkasvun tuloksena .

5.7 Happamuus

Turpeiden keskimÄÄrÄinen pH-arvo on 3,9 (taulukko 73) . PintanÄytteet ovat yleensÄ

happamampia kuin syvemmÄltÄ otetut nÄytteet . Samoin rahkavaltaiset turpeet ovat

saravaltaisia happamampia. Taulukon 73 suoryhmÄkohtaiset keskiarvot on saatu

painottamalla suokohtaisia keskiarvoja yli 2 m:n alueen turvemÄÄrÄÄn .

5.8 Tuhkapitoisuus

5.10 Kuivatilavuuspaino

2 0 2

KeskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus on 2,8 % kuivapainosta. Suokohtaiset tuhkapitoisuudet

ovat yleensÄ niin alhaisia, ettÄ ne eivÄt ole esteenÄ turvetuotantoa suunniteltaessa .Korkeimmat tuhkapitoisuudet ovat lÄhellÄ suon pohjaa, koska turve voi siellÄ sisÄltÄÄ

runsaasti sekundÄÄristÄ mineraalimaa-ainesta.

5.9 Vesipitoisuus

Turpeen vesipitoisuus riipuu mm . turvelajista, maatumisasteesta sekÄ suon ojituksestakuivatussyvyyteen asti . KeskimÄÄrÄinen vesipitoisuus Kuortaneella on 90,1 % mÄrkÄpai-nosta .

Turpeen kuivatilavuuspainolla tarkoitetaan sitÄ painoa, minkÄ verran tietyn tilavusyksi-

kÖn (yleensÄ yksi suokuutiometri) sisÄltÄmÄ tÄysin kuiva turve painaa . KeskimÄÄrÄinenkuivatilavuuspaino on 100 kg/suo-m3. Tilavuuspaino on selvÄsti korkeampi kuin Vaasan

lÄÄnissÄ keskimÄÄrin, jossa se on 87 kg/suo-m3. Suossa olevan turpeen tilavuuspainoon

(suo-m3) vaikuttaa ennen kaikkea vesipitoisuus sekÄ maatumisaste ja turvelaji .

Ojitetulla suolla pintaturpeen kuivatilavuuspaino on yleensÄ keskimÄÄrÄistÄ korkeampi

turvelajista tai maatumisasteesta riippumatta . TÄmÄ johtuu pintakerroksen alhaisestavesipitoisuudesta ja turpeen tiivistymisestÄ . Kuivatilavuuspaino on tÄrkein vaikuttaja

suokuution energiasisÄltÖÄ laskettaessa . Ojitetun suon pintaosan turpeen energiasisÄltÖ

tilavuusyksikkÖÄ kohden on usein selvÄsti korkeampi ojittamattomaan suohon verrattu-

na.

5.11 LÄmpÖarvo

Polttoturpeen yhtenÄ tÄrkeÄnÄ kelpoisuuden mittana on sen tehollinen lÄmpÖarvo . Se

riippuu turvelajista, maatuneisuudesta, tuhkapitoisuudesta sekÄ vesipitoisuudesta .Suokohtaisesti turvemÄÄriin painotettu keskimÄÄrÄinen tehollinen lÄmpÖarvo tÄysin

kuivalla turpeella on 20,7 MJ/kg. 50 % :n kosteudessa vastaava arvo on 9,1 MJ/kg.

m 4-3~-P~0

_~~--c s-cS<

_

ä~- --

!=~-~-

0=~~~

~~~~

15~

~~=~~

'

'

'

'

'

.`~~~

,

.

"~

.

.|

ccj~

c;

CD CDw

cz,c‡

wc~

c3=

<~

CD CD C) <Dc~

CD W C-!

~--i

!

00==CD

c~

c~är4

~ä

~w

~00

!

-!="__= -=N"=

-="- -

~-

.

ia!

~~~~"~ ~~~

j;

~~

j~j

";~~~

jj j

=;

|j

|/__

.-~~-4.11.-

^oma)~~m~~~m 4-3~~

->

~∎4-3

0

o!

G>

>!---

~_1mm !

~|

~~ää~->

--

----

-

LMä-~

t,1

0>r4

ä~==

<>

ä<>00==

~w_

;"`^^^`

``^^`

```^`

~~~~~

~~

N~~

N N~~

~~~~

C\l

rjr4 r4

..

.

..

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.~~~

*00

10It

CD CD~

~~~~~

~-

I,CD

~

~~

r4,

h :c,

il .h ,

o ,

ca .

~~~~~

~~~~~

~~

--

-

203

-----

-_

1

1.-<~ Ln

-w

00 Ln't

N~ t~~

- =

~

m~~

0~

~~

c~

~

'n ~'^'

"."

."

.'

^"

.

~ '

'~

~~~~~

~~~~~

~~~~~

~~~~~

-!

~--'

!

!

!Ln~~~~ ~~~~~ ~~~~

0~~~~~ ~~~

~

~~=/

~=~~~ ~~~~~ ===~= ~~~=~

~ ~

0~

0 0~~~

|

i

p/

NI 10~

C>

n(>,

Ln"

0

-O0~~~

~00

00Z!

CD<>

00äW

Wä

N P - 00C)

a,~

..ä~

--

/

=/m-~

!/

"=äm

00

u~ Ln 00N w

=~

Mlm <M

_~

Ln~

^^

~

~~n~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~

01 0~-/

'

!

!-~!

~-

r,-10

CM<> ==-

~CDCMä~

UN

10

<>==_

!

/~=~~!

".^'

-

!~~~~

~~~~~

~~~~~

~~~~

~

~

~~~

!

!u

.

.

.

0">

"~"t

~~">

"t^"

D

"l"~

^!

~~~~~

~~~~~

Co<>

Co00

<> .~!_

1/

~ä

il t ,

ä~ ~ ~

~ä ~

~ ~ ~ ~ ~ ~

~~ää

'

'

'

'^

'

'

''

'

''

'

'

'

''

''

'

'

'

'-~

~ää~~ ~

W=~= ~~=

"~

W_~~~ ~"~

~ ~~! _:~ ~"~ ~ ~~ ~~~ ~~~ ~,

:~~

j~

:~

j~

!//.-

~""=

C=~~ä

W==~ä

"~~=_~ =ä~

=1

~0

,~_~,0-~,M

~;"~,~~

:~ :

,~,~,~.;

.~

~~,;.~

,; , :

"; ~;,~

,~~^/

!

/-

!~~

.~__!

..

..

r4ä

ml

c4

!_~

~/

-~--

i.

.

~CD kn 00

"

N~C~C

~~~

*M

~~~~~

~~~

,~~~~~ ~"ää~ ä~~=~ ää~~~ ~=~

..

.

.

.

..

..

.

..

..

.

.

.

.

..

.

.

.~~

1

"t^0 "0 "M

~~

">~~" ,

"1 w~

"~">~t

äl~~

"4 =5 CD "4-~

n~~~

>/

~"

'j,,"=m

;e

~

m=

m~11;

m;

~=

1 .1

<~

>>

>

~~

>

~~

1. 11.c

~=

_

~~

>X

~

~="~ ~ ~~ ~~

~~

wä=

~-

~

z ^~ ~"

ffi

~~

-w

=w

=

~ ~

~

~

~

=

~~~~~~~ ~

Ä%

~

~

U

~~

~-

~~~

. ~ ~

=

~ ~ ~ ~ ~ ~

~ ~~ ~~~

~ ~~ ~ ~ ~ ~~ ~

~~~ ~ ~

:~~

~ ~ ~

~ ~ ~ ~ ~

~ ~~ ~ ~

~~

LU~

~

.

:

.

..~

~

.

.

.

.

:

.

..

_~*~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~~~~ ~~

It

_-~|c~

.~∎ ~i

"> ~* "0.* ^~

~~"n =o ~* "~

,- - ~00 ~* ,l

.0 <D "0 "> ~0

"M ~~~~

,~~~~~~111äWII

204

Vaasan lÄÄnin tutkittujen soiden turpeen tehollinen lÄmpÖarvo on keskimÄÄrin21,6 MJ/kg.

5.12 Rikkipitoisuus

Polttoaineesta sitÄ poltettaessa vapautuva rikkidioksidi aiheuttaa lÄmmityskattiloiden

syÖpymistÄ ja ympÄristÖn saastekuormituksen lisÄÄntymistÄ . Tutkittujen soiden keski-mÄÄrÄinen rikkipitoisuus on 0,20 % kuivapainosta . Turveteollisuusliiton polttoturve-

luokituksen (liite 1) mukaan rikkipitoisuus tulee ilmoittaa, mikÄli se ylittÄÄ arvon

0,30 %. Rikkipitoisuus nousee yleensÄ jonkin verran syvyyden kasvaessa, ja varsinkin

turpeessa lisÄtekijÄnÄ esiintyvÄ jÄrviruoko kohottaa arvoja .

2 0 5

6 TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT SUOT

Kuortaneen kunnan alueella on nykyisin turvetuotantoa seitsemÄllÄ suolla . NÄidensoiden kokonaispinta-ala on noin 1520 ha . Tuotantoalueiden yhteispinta-ala onkuitenkin selvÄsti tÄtÄ pienempi . Suot ovat kÄytÄnnÖssÄ polttoturvesoita .

Tutkituista 44 suosta soveltuu 21 polttoturvetuotantoon . Kolmella nÄistÄ soista on

lisÄksi niin paksu rahkavaltainen pintakerros, ettÄ niistÄ on saatavissa kasvu- tai

kuiviketurvetta ennen polttoturvetuotannon aloittamista. Yksityiskohtaiset soveltu-

vuustiedot ovat suoselostuksissa ja yhteenvetotaulukossa (taulukko 74). Turvetuotan-

toon soveltuviksi osoitettujen soiden lisÄksi on joillakin soilla pienialaisia lÄhinnÄ

tilakohtaiseen palaturvetuotantoon soveltuvia alueita, joista ei ole erikseen laskettu

kÄyttÖkelpoista turvemÄÄrÄÄ .

Monilla tutkituilla soilla on paksuhko heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros,

joka sisÄltÄÄ yleensÄ runsaasti tupasvillan jÄÄnteitÄ . Kerroksen paksuus vaihtelee usein

samallakin suolla huomattavasti, ja suuri osa siitÄ on maatumisasteeltaan H 4. LisÄksi

osa tÄstÄ turpeesta voi olla hyvinkin sarapitoista . Siksi pintakerrosta ei ole erikseensuositeltu kasvuturpeeksi . Pintakerrosta ei ole vÄhennetty nÄillÄ soilla kÄyttÖkelpoisestaturpeesta, koska kerros tiivistyy ja ohenee ojituksen ja tuotantokentÄn muotoilun

aikana oleellisesti. Suositeltavin tuotantomuoto tÄllaisilla soilla on jyrsinturvemenetel-

mÄ. Tuotantomuoto jyrsin- ja palaturpeen vÄlillÄ jÄÄ kuitenkin aina viime kÄdessÄ

tuottajan harkittavaksi .

Polttoturvetuotantoon soveltuvien alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1124 ha eli noin

25 % tutkitusta suoalasta . KÄyttÖkelpoisen turpeen mÄÄrÄ on 20,56 milj . suo-m3 , kuiva-

ainemÄÄrÄ 2,038 milj . tn ja tÄysin kuivan turpeen energiasisÄltÖ 11,86 milj . MWh.Jyrsinturpeelle lasketussa tuotantokosteudessa (50 %) energiasisÄltÖ on 10,46 milj .

MWh, jolloin yhden suokuution keskimÄÄrÄiseksi energiasisÄllÖksi saadaan 0,51 MWh.Suokuution energiasisÄltÖ on melko korkea . TÄmÄ johtuu suokuution suuresta

kuivatilavuuspainosta.

208

Kasvuturvetta on saatavissa kolmelta suolta . Turpeen laatu ei kuitenkaan ole kovin

korkea, eikÄ se vÄlttÄmÄttÄ tÄytÄ kaikilta osin hyvÄlaatuiselle kasvuturpeelle asetettuja

laatuvaatimuksia . Kasvu- ja kuiviketurvetta on saatavissa seuraavien soiden pintaosista :

Huomioitavaa on, ettÄ kasvuturpeen alla oleva kerros on laskettu mukaan polttotur-

peeseen. Siten nÄillÄ soilla on ennen mahdollista polttoturvetuotantoa pintakerros

hyÖdynnettÄvÄ tavalla tai toisella .

7. Kaulalamminnneva 135 ha 0,80 milj. suo-m3

25. Salonneva 15 0,15

29. Heinineva 15 0.10

YhteensÄ 165 ha 1,05 milj. suo-m3

7 YHTEENVETO

Kuortaneella tutkittujen 44 suon yhteenlaskettu pinta-ala on 4630 ha. Tutkituilla soillaon yli 1 m:n syvyistÄ aluetta 2717 ha ja yli 2 m :n 1114 ha eli 24,1 % suolasta. Soiden

keskisyvyys on 1,39 m, josta heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on

0,32 m.

Kaikki tutkitut suot ovat joko osittain tai kokonaan ojitettuja . TÄysin luonnontilaisia

alueita on vÄhÄn . Laskennallinen ojitusprosentti on 75 . SuotyypeistÄ on 18 % avosoita,

71 % rÄmeitÄ, 1 % korpia ja 10 % muita kuten turvekankaat, turvepellot ja turpeen-

nostoalueet .

Turpeista on rahkavaltaisia 65 % ja saravaltaisia 35 % . LisÄtekijÖistÄ ovat tupasvillan

ja puun jÄÄnteet yleisimmÄt. Turpeen keskimaatuneisuus on H 5,7. Heikosti maatu-

neen yleensÄ rahkavaltaisen pintakerroksen maatumisaste on 3,0 ja muun osan 6,5 .

Tutkituissa soissa on turvetta yhteensÄ 64,19 milj . suo-m3, josta heikosti maatunutta

rahkavaltaista pintaturvetta on 14,87 milj. suo-m3 . Yli 1 m:n syvyisellÄ alueella on

84,6 % koko turvemÄÄrÄstÄ eli 54,31 milj . suo-m3 ja yli 2 m:n syvyisellÄ alueella

46,5 % eli 29,85 milj. suo-m3 .

23 suosta otettujen turvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus on 2,8 % kuivapai-

nosta, pH-arvo 3,9, vesipitoisuus mÄrkÄpainosta 90,1 % ja kuivatilavuuspaino 100 kg/

suo-m3 Kuivan turpeen tehollinen lÄmpÖarvo on keskimÄÄrin 20,7 MJ/kg ja 50 % :n

kosteudessa 9,1 MJ/kg. KeskimÄÄrÄinen rikkipitoisuus on 0,20 % kuivapainosta.

Tutkituista soista soveltuu 21 polttoturvetuotantoon. Kasvuturvetuotanto on mahdollista

kolmella suolla. Polttoturvetuotantoon soveltuvien alueiden yhteispinta-ala on 1124 ha,

kÄyttÖkelpoinen turvemÄÄrÄ 20,56 milj . suo-m3 ja energiasisÄltÖ 50 % :n kosteudessa

10,46 milj. MWh. Yhden suokuutiometrin energiasisÄltÖ 50 %:n kosteudessa on

keskimÄÄrin 0,51 MWh.

209

KIRJALLISUUTTA

HÄnninen, P ., Toivonen, T. ja GrundstrÖm, A. 1983. Turvetutkimustietojen laskenta-menetelmÄt. Geologinen tutkimuslaitos, maaperÄosasto, raportti P 13.4/83/131, 30 s .

Lappalainen, E ., Sten, C-G . ja HÄikiÖ, J. 1984. Turvetutkimusten maasto-opas .Geologian tutkimuskeskus, Opas N :o 12. 62 s .

Lappalainen, E. ja Toivonen, T . 1985. Laskelmat Suomen turvevaroista . Yhteenvetovuosien 1975 - 1983 turvetutkimuksista . Geologian tutkimuskeskus, tutkimus-raportti 72. 109 s.

Leinonen, A. ja Luukkainen, V-M. 1986. Palaturpeen tuotanto : kÄsikirja, 614. Valtionteknillinen tutkimuskeskus . 315 s.'

Maa- ja metsÄtalousministeriÖ, 1981 . Valtakunnallinen soidensuojelun perusohjelma.164 s. ja 1 liite .

MÄkilÄ, M. 1987. Suon energiasisÄllÖn laskeminen turpeen vesipitoisuuden ja maa-tumisasteen perusteella. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 77. 35 s .

Turveteollisuusliitto, 1976. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmÄÄritysohje .Jyrsinturpeen luokitus . Turveteollisuus 1976:3, 29-37 .

Turveteollisuusliitto, 1980. Kasvuturvestandardi . Helsinki .Turveteollisuusliitto, 1982. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmÄÄritysohje .

Palaturpeen luokitus . Turveteollisuus 1982:3, 64 .

2 1 0

LIITE 1APPENDIX 1

PALATURPEENLUOKITUS 1982

POS . *

OMINAISUUS

YKSIKKˆ

LAATU PlO

LAATU P12

LAATU P13

3

Kosteus, toimituserÄ

X

30-50

30-45

20-384 .4

Tehollinen lÄmpÖarvo

MJ/kg

10

12

13saapumistilassa, vÄhintÄÄn

MWh/m'

1,0

1,2

1,35 .1

Tuhka kuiva-aineessa, max

- kuukausikeskiarvo

%

10

10

7

- toimituserÄ (tarvitteessa)

X

15

15

106

Tuhkan sulamis-kÄyttÄytyminen**

8

Kappalekoko, max mitat

mm

150x200x

150x200x

lOx100x300

300

20010

Murskan mÄÄrÄ,alle 20 mm, max

20

1511

Rikkipitoisuus, ilmoi-tetaan jos yli

%

0,3

0,3

0,3

Eo . standardiluokituksen ohella voidaan kaupassa tarvittaessa yksittÄistapauksissasoveltaa poikkeavia laatuvaatimuksia .

Pos .-numerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmÄÄritysohjeeseen(Turveteollisuus 3 - 1976)

*

PositiÖnumerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmÄÄritysohjeeseen** Ilmoitetaan, jos puolipallopiste on alle 1120 äC

JYRSINTURPEEN

(Turveteollisuus 3 - 1982)

LUOKITUS 1976

POS . OMINAISUUS

YKSIKKˆ LAATU J9 LAATU J11 LAATU J11S

3 Kosteus

% 40-55 40-55 40-554.4 Tehollinen lÄmpÖarvo Hu

MJ/kg yli 8 11 Š 2 11 Š 2MJ/m' yli 2500 yli 3000 yli 3000

5 .1 Tuhka, kuukausikeskiarvo,max

% 10 8 8

yksittÄinen nÄyte, ‰ax

% 14 12 125 .2 Tuhkan sulamiskÄyttÄytyminen x x x5 .3 Tuhkan kemiallinen koostumus x x x6 Kuljetustilavuuspaino

likimain

kg/m' 250-450 250-450 250-4507 Karkeus, ritilÄn mitat

mm 100 x 200 100 x 200 40 x 409 Puun mÄÄrÄ, max

% 8 8 811 Rikkipitoisuus

% y y y

HUOM . :

Tuotanto-, kÄsittely- ja kuljetus-tapa ym . lisÄtiedot x x x

Turpeen tulisi olla olosuhteisiin nÄhden mahdollisimman vapaa lumesta ja jÄÄstÄ .

x ilmoitetaan tarvittaessa

y - ilmoitetaan, jos on yli 0,3 %

kuortaneen turvevarat ja niiden kÄyttÖkelpoisuustupa.gtk.fi › raportti › turve ›...

Documents