Kuolemajarven

Inkisten Suku~ seura Nro 8 • 2002 • 8. vuosikerta

Kuolema-••• Jarven

Inkisten sukuseura

Lehden toimitus: Kaarina Hannula

Turuntie 15, 21380AURA

p. 02-4860041

Julkaisija: Kuolemajarven Inkisten

sukuseura

Kansikuva: ul"U euran 10-vuotisjuhlan

lippuYartio Auran kirkkomaalla.

\a·. Kaarina Hannula, Anne Venho. ~latti Kipinoinen, 'atariina Tommila, Paivi

Hannula. amu lnkinen ja Hanna-Leena ~luurinen.

2

Painopaikka: Painotalo Gillot Oy

Turku 2002

Perheeseen kuului seitseman lasta; Sirkka, Mauri, Matti, Tarmo, Tellervo, Ritva ja Raija, seka hyva Helena-mummo.

Alma os. Vartiala s. 1.5.1899 ja Jalmari lnkinen s. 5.5.1897 Kuolemajarven lnkilan Pohjakylasta. Kuva v. 1919.

Alma ja Jalmari lnkisen koti lnkilassa 1939.

Rakkaat sukuseuran jasenet

Tiina vuonna saimme viettaa seuramme kymmenvuotis-juhlaa. Oli hyva kokoontua tanne Auraan, jossa seuram-me perustettiin. Tanne ovat n.60 vuotta sitten monet su-kumme perheet saapuneet rakentamaan uutta kotia, so-peutumaan uusiin, vieraisiin ihrnisiin. Eika se ole aina helppoa ollut. Monet tunsivat menettaneensa, kaiken me-netetyn lisaksi ihrnisarvonsa. Vuosien myota, on sukum-me ja heirnomme sitkeasti kamppaillut, tyota tehden, osallistuen ja toirnien ela-man arvojen ja karjalai-suuden puolesta ja ihmisar-vo saavutettu.Karjalaisuus on hyvaksytty ja myonnetty rikkaudeksi.Katjalan murre on kiehtonut rnonia ja tulee esille naytelrnissa, kitjoissa ja puheissakin. Olen lukenut muutarnia sukukirjoja viime viikkoina, iltaisin vuoteessa, aaneen miehelleni. Ne ovat kertoneet karjalaisten perhei-den elamasta 1800- luvun

lopulta 2000- luvulle asti. Miten pal jon ovat esivan-

hernpamme tehneet tyota, il-man nykytekniikkaa, koneita ja apuvalineita.Raivanneet peltoja, kalastaneet, rnetsas-taneet, kyntaneet ja kasin vakkasesta kylvaneet. Naiset synnyttaneet paljon lapsia, hoitaneet katjan, kantaneet vedet, pesseet pyykit, huuh-toneet avannolla kylmassa vedessa, paistaneet piirakat, vehnaset, ruisleivat joka viik-ko! Kutoneet kankaat, orn-rnelleet vaatteet, ja paljon, paljon rnuuta. Lapset oppi-vat pienesta pitaen tekemaan kaikkia kotona tehtavia toi-ta. Vapaa-ajan ongelmia ei ollut. Tunnen suurta kunni-oitusta ja kiitollisuutta heita kohtaan.Osattiin iloita pie-nistakin asioista, luonnosta, terveydesta ja jokapaivaises-ta leivasta puhurnattakaan, silla leivastiikin oli katovuo-sina puutetta.Suosittelen lu-kemishetkiinne Erkki Verk-kosen sukuromaania "Hil-

Vuoden 2002 aikana ajasta iaisyyteen siirtynyt sukuseuramme jasen

TAUNORUSI Turku

* 3.6.1920 t 25.5.2002

"Hoivatkaa, kohta poissa on veUet kertokaa, heille kallis ol' maa"

losin loppuvat kerran askeleet vaeltajilta kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan. Vaan katso: kaikki he kuitenkin mukana ovat, ne in.joiden tomu on uupunut vaeltamaan"

Uuno Kailas

Muistoa kunnioittaen Kuolemajiirven Inkisten Sukuseura

rna" sekaAili Kuurneen "Su-kupuun tarinaa" 1 ja 2 ( kaksi kitjaa ).

Jokaisella meista on su-vun tarinoita, jotka olisi hyva kirjoittaa muistiin jalkipol-ville, jospa ne joskus alkavat kiinnostaa !

Suvun 10- vuotisjuhlassa iloitsin erityisesti siita, rni-ten suvun jasenet, vanhat ja nuoret ottivat vastaan heille pyytarniani tehtavia ja suo-rittivat kaiken kauniisti ja juhlavasti.Larnpimat kiitok-seni Teille kaikille. Toimi-kaamme edelleenkin yhdes-sa, sukumme perinteita vaa-lien.

Joulu lahestyy, joka vuo-si, aina vanha ja aina uusi.

Valaiskoon joulun sane-rna rnielemme, taman ah-distuksen ja maailman pa-huuden keskelHi ja antakoon rneille rauhan. Rauhaa, sita karsiva maailma kaipaa.

HYVAA JOULUNAIKAA JA RAUHALLISTA UUTTA VUOTTA 2003 !

Toivottaa: KAARINA HANNULA

VARPUNENJOULUAAMUNA

Otto Kotilainen Sakari Topelius

Lumi on jo peittiinyt kukat laaksosessa,

jiirven aalto jiiiitynyt talvipakkasessa.

Varpunen pienoinen syonyt kesiieinehen.

Jiirven aalto jiiiitynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla ali tyttokulta:

tule varpu, riemulla, ota siemen multa!

Joulu on, koditon varpuseni onneton.

Tule tiinne riemulla, ota siemen multa.

Tyton luo nyt riemuiten lensi varpukulta:

kiitollisna siemenen otan kyllii sulta.

Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.

Kiitollisna siemenen otan kyllii sulta.

En mii ole lapseni, lintu tiistii maasta,

olen pieni veljesi, tulin taivahasta.

Siemenen pienoisen, Janka annoit kOyhiillen

pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

3

Inkisten sukuseuran historiikki ja ommellut Kaarina Hannula ja niita on jo 16:sta suvun naisella. Alkuvuosina hankittiin omat kir-jekuoret ja -paperit puna-mustalla koristeviivalla ja seuran nimella varustettuna, mutta Suvisaari sa-noi, etta ne eivat missaan tapauk-sessa sovi Inkisten Sukuseuralle. Siksipa hankimme oman leima-simen, vaakunan logolla varus-tettuna ja nyt leimaamme kirjeet seka kuoret silla,ja kaytamme ns. "sopimattomat kuoret", kunnes loppuvat.

Seuran oma lippu vihittiin kaytt66n Hameenlinnassa, Karja-laliiton Kesajuhlissa 15.6.1996. Lipun naulaamistilaisuus pidettiin Aurassa, Koskipirtissa 12.6. Sii-hen osallistui 28 henkea. Siita Iahti en on suvun lippu osallistunut kantajineen ja airueineen Karja-Jaliiton kesajuhlakulkueeseen ja upeaan juhlaan sykahdyttavine lippurivistoineen.

Kukkakimput Sankarivainajien ja Karjalaan jaaneiden vainajien muistomerkeille laskijoineen 21. 6. 1992.

Suvulla on ollut vanhin jasen kutsuttuna kunniajaseneksi . Heita on vuosien aikana olleet seuraavat kunnioitetut henkilot:

Ida Hyle v. 1992-94 (94 v.) , veljensa Niko Muurinen v. 1994-97 (93 v) sitten veljensa Vil-ho Muurinen v. 1997- 99 (93 v.), seuraavana Hilma Inkinen 1999, 4.7. valittiin kunniajaseneksi su-kukokouksessa Louhisaaren kar-tanossa, mutta jo 23.7 . han sai iaisyyskutsun. Hanenjalkeensa on sukuseuran kunniajasenena ollut nuorin Muurisen veljessarjasta, Toivo nimeltaan, tayttaa heina-kuussa 90 vuotta.Pitkaikaisyys on taman sukuhaaran siunaus.

Inkisten Sukuseura on perustettu 21.6.1992 Aurassa, Auran Nuor-tentalolla. Perustavaa kokousta edelsi muutamien suvun jasenten kokoontuminen 16.2.1992 Kaari-na ja Joel Hannulan kodissa suku-lounaalla. Mukana olivat Aune ja Eino Akkanen, Toini Kipinoinen, Martta ja Tapani Nieminen, Liisa ja Toivo Inkinen, Ritva ja Ilmari Inkinen, Sinikka ja Timo Heini-nen, Markku Kalevin poikaAkka-nen seka isantavaki Kaarinaja Joel Hannula. Keskustelun aiheena oli sukuseuran perustaminen.

Niinpa paatettiin kutsua koolle Kuolemajarven Inkiset, juhan-nuksen jalkeisena sunnuntaina Auraan. Tilaisuuteen saapui 230 henkea, 1/2-vuotiaasta vauvasta 94-vuotiaaseen Ida Hyleen. Ruo-kailun jalkeen pidetyssa koko-uksessa paatettiin perustaa Inkis-ten Sukuseura, jonka viralliseksi nimeksi paatettiin rekisteroida Kuolemajarven Inkisten Sukuseu-ra ry.

Puheenjohtajaksi valittiin Kaarina Hannula ja han on hoita-nut tata tehtavaa nyt I 0 vuotta . Hallitukseen kuuluu 9 jasenta, toimikausi 3 vuotta, erovuorossa on aina 3 jasenta kerrallaan vuo ittain. jotka valitaan seuran niO-ikokouksessa.

Hallituksen varapuh.joht. on amu lnkinen. (Helsinki), Sihteeri

Pah·i lnkinen (Sauvo), rahaston-hoit. Katariina Tommila (Turku), jasenina: Jukka Inkinen (Turku), .Karri lnkinen (Tampere), Sinikka Heininen Lemu). Timo Hiironen

4

(Vahto), Matti Kipinoinen (Aura) seka Anne Venho (Lieto ). Jasen-kirjurina toimi Hellevi Inkinen (Aura). Tilintarkastajina toimivat Rauni Kurki (Masku) ja Heimo Lietepohja (Lappi). Aikaisemmin v. 1992- 1995 toimivat tilintarkas-tajina Martti Inkinen (Turku) ja Pentti Hiironen (Kuusjoki).

Seuran toiminta on ollut mo-nipuolista. Vuosien aikana on seu-

ralle hankittu oma sukuvaakuna, jonka suunnitteli heraldikko Juk-ka Suvisaari Helsingista, samaan aiheeseen kuokat ja kynttila on hankittu poytastandari , isannan viiri ja oma lippu. Naisille on hy-vaksytty v. 1997 sukuseuran oma puku. Vareina toistuvat lipun ja vaakunan varit, kuninkaan sini-nen, kullankeltainen, hopea eli valkoinen. Puvun on suunnitellut

Ensimmaisen- ja sukuseuran perustamiskokouksen osanottajia 21.6.02 Auran Nuortentalolla.

Eraan siirtovakiperheen vaiheita Isovanhempani Alviina ja Aap-ram Hiironen asuivat ennen Kar-jalassa, Kuolemajarvella, Laaso-lan kylassa. Kylassa oli toista-kymmenta taloa, jotka olivat asettuneet rinnakkain maantien varteen. Laasolan kyla sijaitsi kuusi kilometria Kuolemajiirven asemalta ja 50 km Viipuri ta.

Tilan pinta-ala oli 139 ha, josta metsaa 105.9 ha. Tal ossa pidettiin viitta hevo ta. 2- leh-maaja useita kymmenia kanoja. Toimeentulo aatiin myymalla vi1jaa, lihaa. voitaja munia Koi-vistolle.

Ennen !ruin varsinainen ota syttyi. huhuniin kylalla jo ,·iik-koja aikaisemmin odan alkarni-sen mahdolli uude ta. ~1uutamat perheet ehti·:at jo muutta-maan muualle uomeen otaa pakoon ja \iela palaamaan takai-sinkin ennen opulli ta liihtoa Karjalasta_ Sodan _ uymi tii en-nusti' -at ffi\ o- muualta uomesta tulleet otilaa jo majoitettiin karjalai taloihin.

Kun rah i -om -j en alkoi marra kuu--a 19.:: . ehdittiin lahtoa en \erran ' lmi tella, etta vaaneita m. \"3roita laitet-tiin maitoto - • inja \ieriin kel-lariin siiiloon.. mukaan ei saanut ottaa kuin ·en. mi a iialliiiin pystyi kulje Ialll3Jlll

E vakkotaival ·oi -~ en.. etta ensin linja-autolla ;:uljeteniin Makslahteen. j jo·ta laivalla

Taavetti 150-vuoti }lltymiipiii\-seuran haBitus paani · a den tekstikivenjallb""taknen piiiille. Johtaja E ko lmmo- n a\ -sella saatiin uusi ki,·j paikoilleen ja 13.6 aijiin 150-mori -}lltyma-paivan aattona. saaroimme 1eniiii juhlaa Karjalai ten J..:yliin oltun-mae!Hi. Paikalla oli n. 200 , ·ie-rasta, joita Suomesta oli kak i linja-autollista ja kyliin nykyi ta vakea. Kaikille tarjottiin piirakka-munavoin kera kahvit.

Muutamaa vuotta myohem-min Etela-KaJjalan (Maanvilje-

vietiin Turkinsaareen, jossa oli sotilaskasarmi. Seuraavana aa-muna kuljetettiin kuorma-autolla Sakkijarvelle ja siella oltiinkin pari viikkoa majoittuneena pai-kallisessa maalaistalossa. Sakki-jarvelta matkajatkui Karkkuun, jossa isovanhempani asuivat ap-teekkaritalossa maksamalla tyol-laam asumi-sesta. Viela ehdittiin ole-maan ensin Tyrvaalla ja sitten Urja-lassa, kunnes Honkajoelta ostettiin maa-talo. Taalla sitten asut-tiinkin siihen asti, kunnes tieto Karjalan takaisin saa-misesta tuli.

Kevaiilla 1942 isovan-hempani per-heineen muuttivat ta-kaisin Karja-

navetan karjakeittio asuttavaan kuntoon, tana aikana asuttiin naapurikylassa Kolkkalassa, jos-ta kasin kaytiin korjaamassa ra-kennuksia asuttavaan kuntoon. Jonkin aikaa asuttiin karjakeitti-6ssa, kunnes lahistolla oli talo myytavana ja isoisani osti sen.

Karjalassa ehdittiin vietta-

laan. Kotiky- AI .. H'' I k' lassa odotti vuna uronen, o.s. n men

maan kaksi tyontayteista vuotta, kun-nes kesiikuus-sa 1944 tuli toinen ja lo-pullinen lab-to. Sotaa pa-koon lahdet-tiin nyt yolla ja kovalla kii-· reella. Talla kertaa vaat-teet j a tarve-esineet kas-kettiin pak-kaamaan tien varteen, josta ne myohem-min haettai-siin ja toimi-tettaisiin omistajille. Kiire oli vain silla, etta ih-kivijalkaan 1901-1993

asti poltettu talo ja maakuoppiin miset saataisiin nopeasti turvaan. madantyneet vaatteet ja matot. Tama toinen evakkotaival Iloisia oltiin kuitenkin takaisin kulki seuraavaa reittia: Ensin paasystaja korjaushommiin ryh- kotoa hevoskyydilla Makslah-dyttiin ripeasti. Ensin korjattiin den asemalle, josta juna vei Vii-

lysseura) nyt Maaseutukeskuk-sen edustajat kavivat toimintansa 150-vuotisjuhlavuoden (merkeis-sii) kunniaksi v.1929 pystyttaman-a raivaajapatsaalla, viettiimiissii

juhlahetkeii sukuseuran edustaji-en kanssa. Kiitokseksi patsaan l'Uilllostamisesta he ojensivat su-kuseuralle 3000 mk shekin. Tilai-suudessa oli lehdiston, radian ja TY-edustajia. (22.8.1997).

ukuseura on julkaissut Kuo-lemajarven Inkisten sukuseuraleh-tea v.l995. Lehti ilmestyy kerran \1.10dessa, jou1uksi. Siina kerrotaan n10den tapahtumista, muistoja menneilta ajoilta, ajankohtaista ·iaa ja rulevia tapahtumia. Suku-

seuralla on kotisivut intemetissa. Korisimjen osoite on: http:/

"·w.uta.fi -ki56139/, siihkoposti: \\ .~. ongnetworks.fi.

ul-ututkimus on myos seu-ramme mielenkiintoinen ja hidas harrastus. Kun materiaalia kertyy riittiivasti on sukukirjan julkaise-misen \LJOro. Inkisten suku on eliinyt tiedostojen mukaan jo 1570 Kuolemajiirven Inkilassii, siis 432 vuotta vanha suku. Kunnioitettava ika ja suku. Kantaisana main1taan

Heikki Inkinen v.1635, jolloin virallinen henkikirjoillepano alkoi. Mutta jo vuosilta 1544 mainitaan Ingi Kostian, v. 1557 Ingila Lars, v. 1560 Innkilen Thomas, v.l551 Ingij Kolka, kaikki Viipurin alu-eelta. lngi-nimestii on muodostu-nut vuosisatojen kuluessa Inkinen, joka on sukumme kunniakas ni-ml.

Sukuseuraamme kuuluu 253 jasenta,joista aile 18-vuotiaita 30, ainaisjiisenia on 40 ja vuosijiisenia 183 h. Sukukokouksia pidetiian vuosittain, ajankohta viikkoa jal-keen juhannuksen. Kokoonturni-set pidetiiiin eri paikkakunnilla Turun alueella. Joka toinen vuosi on juhlan aika ja joka toinen ko-koontuminen on vuosikokous ja kyykkii, yleensii lauantaipiiivii.

Luettelen pidettyjen kokousten ajanja paikan:

I. Sukujuhla, perustamiskokous 21.6.1992 Aura, Auran Nuortentalo

2. Sukujuhla, vuosikokous 29.8.1993 Turku,VPK-talo

3. Vuosikokous 24.4.1994 Turku, Karjalaistentalo

puriin. Viipurissa oli voimakas ilmahyokkays, jolloin kaikki matkustajat komennettiin pom-misuojaan. Taalta matka jatkui Paimioonja siella oli paikallisia asukkaita vastassa siirtokarjalai-sia. Isovanhempani olivat Sau-vossa maalaistalossa niin kauan, kunnes saatiin tietaa lopullisesta sijoituskunnasta ja maapaikasta. Isovanhempieni perheen lopulli-nen paatepiste oli Paattinen,jos-ta he saivat niin sanotun kylman tilan. Sina aikana kun talo oli viela rakenteilla, oltiin vuokralla muutaman kilometrin paassa omalta tilalta.

Haastatellessani isoaitiani, on han koko a jan korostanut, etta kaikkialla missa he ovat olosuh-teiden pakosta joutuneet asu-maan ventovieraiden ihmisten kodeissa, on heihin suhtauduttu ystavallisesti ja ymmiirtiivaisesti. Sarno in sopeutuminen Paattisille ja toimeentuleminen paattislais-ten kanssa on sujunut mutkatto-masti.

Paivi Hiironen haastatteli isoaitiaan Alviina Hiirosta, o.s. Inkinen, kevattalvella 1986 teh-dessaan tutkielmaa sosiaalipoli-tiikan jatkokurssia varten Turun Kristillisessa Opistossa tyokau-tena 1985-86: Maalaissiirtovaen asuttaminen ja sopeutuminen vuosina 1939-1951.

4. Sukujuhla 2.7.1995 Masku, Maskutalo

5. Vuosikokous 7.7.1996 Aura, Koskipirtti

6. Sukuseuran 5-vuotisjuhla, v.kok. 6.7.1997 Sauvo, Seurala

7. Sukuseuran vuosikokous 27.6.1998 Aura, Koskipirtti

8. Sukujuhla ja vuosikokous 4.7.1999 Lemu, Ask. Louhisaari

9. Vuosikokous 1.7.2000 Aura, Ruokamesta

I 0. Vuosikokous ja juhla 30.6.2001 Lemu, Eeron Laava

11. 10-vuotisjuhlaja vuosikokous 30.6.2002 Aura, Koskipirtti

Kiitokseni suvulleja sukuseu-ranjasenille!

ta: Inkisten Sukuseuran puoles-

KAARINA HANNULA pj.

5

y ritan kertoa aitini elamasta, min-ka viela muistanja mita olen kuul-lut kerrottavan. Kun nykyaan pu-hutaan onnellisesta elamasta, niin aitini elamassa niita onnellisia ai-koja lienee olleen hyvin vahan. Jo heidan isanja aidin seurusteluaika oli Suomessa levotonta. Suomi oli ollut osa Venajan Suuriruh-tinaskuntaa pitkan aikaa, mutta siellakin alkoi kansa kapinoida keisarivaltaa vastaan. Tilalle puu-hattiin kommunistijohtoista yh-teiskuntaa. Suomi katsoi nyt ajan koittavan julistautua itsenaiseksi valtakunnaksi. Niinpa Suomen Senaatti julistautui korkeimman vallan haltijaksi Suomessa joulu-kuun 6. paivana 1917.

A ra., Ltf

mon erityisessii suojeluksessa. olin mummon lellipoika.

etlini a\IOitui amoihin ai -kOihm ~n mummo 1...-uoli. • 'yt oli talo - kaksi minilili .• lui tan lcun mummon hautajat i sa liitini

im eminnlikst. e oli paik-~~~~~ \'atlha penn einen tapa.

'iit rutut naa urin emlin-aih perhee-een helposti ~ kai -· e et ·eh-annut

iltmtlatttama ru edalle syn-~ 1 ~1:r Tlimli h-a-t h aa jan-rutena. edallani oh palJon yh-tei kunnalli ia tehtli\ iii. niin he mu nivat perheen asemalle. Sielta oli hlinelle paremmat yhteydet.

- i tilti ·ohtaan paineet viihan belli - . lsaru -tsaret hakeutui-

at omtin ammatteihinsa. Yksi m ni a\ ioliittoon naapu-

- lili.n.. ·~1 lopulta suuri perhe - na lopulta olimme talos-

'3all oma perhe. Vanhemmat _ _ eruvat jo navetta- seka

mmhm maatilan tiiihin. Myiiskin

minli \eiJeru kanssa olimme tiiissa mukana. lsli ei antanut laiskotella yhtlili.n.. \'aan ·e --~ aina toitli. Kun isa sairas eli pal jon.. niin me pojat joudurmm te -emaa.n tottli. rnitka norrnaali-ti ~uluivat miehille. Kun n~1 mu· elen siu aikaa.. niin ei mmulle jlian~1 mnliiii pahaa rnieltli iiu aJasta. -~, olen huo-mannut. enli jou enolo \Oi pilata kasvavan i.hmis n.

Perheemme eli n~ muutaman vuoden norrnaalia perhe-elilnlili. Luulen enli tirnli aika oli liidilleni "onnelli ta ·· aikaa. Tie~-sti •- "-a-vista lap i ta oli omat huolenai-heet. Kurnrnitlitini sanoi: pieni tli lapsista on pienet huolet. muna suurista lapsi ta on uuremmat huolet . Aidit kantavat aina huolta lapsistaan.

yt alkoi aika,jota emme pys-ty, emmeka saa unohtaa. Oli syn-tynyt Hitler, joka sai koko Eu-roopan olot sekaisin. Se heijastui tanne meillekin Suomeen. Stalin

pelkasi, etta Hitler valtaa koko Euroopan, niinpa han kiirehti jaka-maan myiis Eurooppaa. Han paatti ottaa ens in Suomen hallintaansa ja esitti aluevaatimuksia Suomelle. Moskovaan menivat asiasta neu-vottelemaan Paasikivi ja Tanner. Kun neuvotteluissa ei edistytty, alkoivat sotatoimet. Aikaisemmin o li taalla varauduttu ja kutsuttu reservissa olevat miehet aseisiin. Koko kesan oli tehty linnoitustiii-ta , oltiin varauduttu pahimman varalta. Kylassamme oli sotilaita majoitettu joka talossa. Se antoi turvallisuuden tunnetta.

Mutta toivoimme liikaa. Neu-vostoliiton joukot hyiikkasivat yli rajan ja pommittivat kaupunkeja 30. paiva marraskuuta 1939.

Me saimme evakuoimiskas-kyn seuraavana yiina. Mina kuu-luin suojeluskunnan poikaosas-toon. Saatiin naapurin pojan kans-sa tehtavaksi Nuorisoseuran talol-le . Tallaista ei kukaan uskonut

tapahtuvaksi . Ka-vimrne joka tales-sa. Alkoi aikamoi-nen hassakka, mut-ta sotilaat rauhoit-telivat ja auttoivat matkaan lahtijiiita. Meilta lahtivat aiti ja lapset. Isa saat-teli meidat autoon, suuteli aitia ja an-toi minulle raha-pussinsa, tarkoitti ilmeisesti, etta pi-da huolta perhees-ta. Auto tuli ilta-hamarassa ja vei meidat Uuraaseen, mista oli vesikul-jetus yli Viipurin-lahden. Monien vaiheiden jalkeen olimme Urjalassa. Koko matkan aika-na ei meilla ollut rnitiian hataa, meis-ta huolehdittiin hy-

vin. Urjalassa saimme asuttavak-semme kamarin, missa oli lam-mitettava uuni. Kavimrne veljeni kanssa talon tiiissa.

Mutta sitten tuntui, etta mei-dan maailmamme romahtaa. Sain

siirtovaen toimistosta tiedon, etta isamrne on kuollut Viipurissa jou-lukuun 14. paivana. Aiti oli sai-raana, enka mina pystynyt hanelle tallaista tietoa kertomaan. Pel-kasin, etta aiti menehtyy siihen tietoon. Nyt elettiin jo tamrnikuuta 1940. Isani veli tuli sitten kaymaan ja kertoi aidille tapauksen. Seta toimitti isani hautaan Viipurissa. Isalla oli hyva henkivakuutus, jo-ka oli meidan turvamrne jonkun aikaa. Kun olin nostamassa isani henkivakuutusta, niin rninusta tun-tui, niin kuin olisin myynyt isani. Raha oli kylla tarpeen. Meidan elamamme oli nyt pohjalukemis-sa.

Vahitellen tutustuttiin kylan asukkaisiin. Siella asui muitakin evakkoja. Jouduimrne kuitenkin viela muuttamaan toiseen taloon samaan kylaan. Sota loppui maa-liskuussa 13. paivana 1940, mutta kotiseutumrne jai vieraan vallan haltuun.

Viranomaiset alkoivat suunni-tella siirtovaen asuttamista. Mei-dan kylamme ihmisille suunnitel-tiin asuinpaikkoja Siikaisten pita-jaan. Meillekin oli varattu paikka Siikaisten pappilan maista. Muu-timme siina uskossa Siikaisiin, mutta asutustoiminta keskeytet-tiin, kun alkoi uusi sota 25.6.1941. Saksa oli nyt apunamme.

Joukkomrne etenivat nopeasti ja syksyyn mennessa oli kotiseu-tumme taas suomalaisten hallussa. Elimrne siina toivossa, etta paa-semme pian sinne muuttamaan .

Aitienpaivajuhla 12.5.1919/nki/an kansakoululla.

Paasimme sinne kevaalla 1942. Meidan asuinrakennus oli siirretty Kaijalaisten kylaan, mutta navet-tarakennus oli osittain pystyssa. Rakensimrne saunan kivijalalle kaksihuoneisen miikin. Kun miik-ki oli valmis, sain kutsun armeijan kutsuntaan ja pian jouduin lahte-maan sinne jonnekin. Aidilla ja nuoremmilla sisarillani oli oma asunto omalla maalla. Se olikin perheelle onnen aikaa, vaikka sota oli kaynnissa, eika oltu lopputu-loksesta varrnaa tietoa, oli vaan uskoaja toivoa.

Aidilla oli nyt toisenlaista huolta kun toinenkin velijoutui ar-meijaan. Han tietysti kantoi huol-ta, kuinka poikien kay.

Eivat aitini huolet paattyneet vielakaan, kun sotaonni ei meita suosinut. Eraana paivana kesa-kuussa 1944 tultiin taas sanomaan, etta taytyy lahtea, kun puna-ar-meija valtaa alaa ja lahenee mei-dan kotiamme. yt aitia ja muita kylassa olevia siviileja vietiin Sau-von pitajalin. Sota loppui kuiten-kin, niin ettei maata miehitetty. Olimme viela itsenainen kansa.

Taas viranomaiset alkoivat suunnittelemaan siirtovaen asutta-mista. Aikanaan meille osoitettiin paikkaa Lemun pitiijasta. Siina oli peltoa seka metsaa. Meille sanot-tiin ota tai jata, pakkoa ei ollut. Otimrne paikan ja rakensimme sen asuttavaan kuntoon.

Minulla on sellainen ajatus, etta aiti viihtyi taalla hyvin. Ha-nen lapsensa olivat aikuisia, niin etta han sai nahda lapsenlapsia-kin. Mina olin perustanut perheen muualle.

Aiti kuitenkin sairastui paran-tumattomaksi. Sain tasta tiedon kiijeella. Laksin kaymaan hanen luonaan. Kun hyvastelimrne, niin aiti sanoi minulle, etta anteeksi kaikki . Sanoin etta minulla on enemman anteeksi pyydettavaa. Emme pystyneet puhumaan enem-paa, pidimme toisiamrne kadesta ja itkimrne molemmat. Pian taman jalkeen hautasimme hanet Lemun hautausmaalle.

Aitini elamaa muistellen Heikki Olavi Inkinen

lokakuussa 2002

7

Sukuseuran hallituksen jasenten esittely

Puheenjohtaja : KAARINA HANNULA os. INKINEN, syntynyt Kuolemajiirven Kipinolassa 1933, ROSA)a SALOMON INKISEN yhdeksiintenii lapsena. Avioliiton solminut v. 1953, auralaisen talonpojan JOEL HANNULAN kanssa. Lapsia meille on syntynyt kolme. ranhin tyttiiremme HEIDI HELENA menehtyi 11.9.1990 aivoverenvuotoon ylliittiien 36 vuotiaana. Se suru painaa meitii vieliikin. Hiine/tii )iii poika KRISTER. Toinen tyttiiremme Prf!VI HANNELE on perheeton. Poikamme JUHA-PEKKA asuu Tun1ssa, hiinellii on vaimo LEENA)a lapse! JUHO )a KATARIINA. Heitii kaikkia muistan piiivittiiin siunaavin ajatuksin. Eliimiintyoni olen tehnyt liikunnan parissa, joka on myos aina ollut rakas harrastukseni.

Olen PA!VJ IN KIN EN Sauvosta. .-trun Sauvon kirkonkyliissii kirkon •ieressii samassa rivitalossa kuin sukuseuramme jiisenet Toivo )a Liisa lnbnen sekii Lempi Rosengren. Tyossii olen Sauvon kunnassa

·rjastonjohrajana. Sukuseuran sihteerinii olen toiminut en perustamisesta liihtien.

Harrasran sukuseuratoiminnan li.siiksi valokuvausta )a kiisitoitii. Osomeeni on Sauvontie 33 B 13 :I: -o SAL TO )a puhelinnumeroni 0t1 050 _-94 9 I 4.

Nimeni on SAMU IN KIN EN. lkiiii on kertynyt 31 vuotta. Kotoisin olen Turun Lausteelta, mutta toiden periissii olen muuttanut Helsinkiinja asun nykyiiiin Toolossii. Sukuseuran toiminnassa olen o//ut mukana alusta liihtien. Sukuseuran verkkosivuja olen y//iipitiinyt vuodesta 1998. Harrastuksiini kuuluu valokuvaus, taidehistoria )a jazzmusiikki. (samu_inkinen@yahoo.com, puh. 0400-991619)

Rahastonhoitaja .KATARIINA TOMMILA, OS. INKINEN, s. 1956. Almaja Oiva lnkisen tytiir kotoisin Aurasta. Perheeseeni kuu/uu puoliso Raimo, 1 5-vuotias poika Sa/u )a 1 1-vuotias tytiir Siina. Tyoskentelen koulutusneuvojana tyovoimahallinnon palveluksessa. Vapaa-ajan vietiimme Turun saaristossa moki//ii )a mere/Iii.

HELl AALTONEN (o.s. 1NKINEN), s. 1957 Turun arkkihiippakunnan kasvatusasiainsihteeri, pas tori p.02-2444 580 (koti), 0400-774 314 heli. aaltonen@evlfi Lapse!: Miika 21 v ja Minna 19 v.

SIN1KKA HEININEN Synnyin vuonna 1935 Karjalassa 1nkiliin kyliissii esikoisena Urho ja He/vi Riskin os. Inkisen perheeseen. Lisiiksi perheese&mme kuului Irja-sisko . Elin onne//ista lapsuusaikaa, kunnes tuli sotaja isiimme kaatui vuonna 1941. ;{iti rakensi mei/le uuden kodin Karjalaanja myohemmin Lemuun. A.iti toimi maanviljelijiinii )a sa mal/a lastensa kasvattajana. Avioiduin Timo Heinisen kanssa 21 -vuotiaana. Viljelimme yhdessii Lemun Valpperi-nimistii maatilaa. 41 yhteisen vuodenjiilkeen mieheni kuoli )a jiiin leskeksi. Vietiin eliikepiiiviii kotonani Valpperissa. Olen o//ut mukana sukuseuramme toiminnassa alusta alkaen, myos sukuseuran ha//ituksessa.

KAARINA HELEN! US os. LAASONEN Olen Lydia Inkisen )a Nikodemus Laasosen kolmesta tyttiirestii keskimmiiinen. Synnyin evakkomatka//a Merikarvialla jatkosodan aikaan syksy//ii 1941. Olen asunut Piikkiossii 1949-1986, josta muutin Turkuun. Jiilkikasvua kaksi poikaa Marko s. 1965 )a Mika s. 1967. Toimin Turun Karjalaseuran taloudenhoitajanaja kiiyn iltalukiota. Olen aktiivijiisen Karjalaseuran kuorossa )a niiytelmiikerhossa.

JUKKA TAAVETINPOJAN NIKODEMUKSENPOJAN KAUKONPOIKA 1NKINEN Olen syntynyt vuonna 1951 Maskun Sopolassa sijaitsevaan taloon, )ossa asui vanhempieni lisiiksi mummo sekii kolme setiiiini )a kaksi tiitiiini. Pappani oli kuo/lut vuotta aikaisemmin. A.itini on kotoisin Karkustaja o//essani neljiivuotias muutimme omaan taloon Akkoistenmiikeen, jonne joitain vuosia myohemmin syntyi pikkuveljeni Matti. Koulutukseltani olen diplomi-insinoori ja tyoskentelen Turun y liopiston atk-keskuksessa, jonne siirryin Wiirtsilii Marinen mentyii konkurssiin vuoden 1989 lopu//a. Vanhempi lapseni Kathy on iiiltiiiin 17 ja opiskelee tietotekniikkaa Manilan eteliipuole//a yliopistossa,

TERVETULOA SUKUSEURAN KOTISIVUILLE WWW.INKINEN.INFO

Sukuseuran internetsivuilla on nyt vuoden verran ollut uusi helpompi osoite www.inkinen.info.

Sivut toimivat sukuseuran lehden tukena seuran toiminnasta tiedotettaessa. Sivuja paivitetaan kuukausittain, joten voit esimerkiksi katsoa valo-kuvia sukujuhlista pian niiden jalkeen. Sivuilla voit vieraskirjan kautta lahettaa terveisia tutuille, niin kuin monet ovat tehneetkin. Kysymyksia ja kommentteja sukuseuran toiminnasta voit lahettaa sahktipostilla inkinen@yahoo.com.

Vuosien varrella terveisia ja yhteydenottoja on tullut niin eri puolilta Suomea kuin ulkomailtakin. Viime lehden Amerikan artikkelinkin saimme internetsivujen kautta. Sukuseuran kotisivut ovat toimineet vuodesta 1998 alkaen. Talla hetkella kavijtiita on n. 120 kuukaudessa.

Osa vierailijoista on aktiivisia sukuseuralaisia ja osa taas ulkopuolisia verkossa surffailijoita , jotka ltiytavat sivuillemme esimerkiksi Kuolemajarvi-saatitin ja Suomen Sukututkimuseuran sivujen kautta. Nain mytis sellaisilla ihmisilla, jotka eivat tieda suvustamme tai joilla ei ole mahdollisuutta tutustua lehteemme voivat saada tietoa seu-ramme toiminnasta. Sivujen kehittamiseen voit itsekin osallistua lahettamalla palautetta. Mytis esimerkiksi vanhat valokuvat ovat tervetullutta postia.

Samu lnkinen

jonka nimi on Adventist Univeriry of Philippines. Nuorempi lapseni Mari tiiytti juuri 11 ja kiiy peruskoulun viidettii, musiikkipainotteista luokkaa. Harrastuksena on liihinnii matkailu ja j(Jtkossa a ion viettiiii yhii enemmiin aikaa Pohjois-Thaimaassa Mekongin varrel/a sijaitsevassa talossamme. Sukuseuran hal/ituksessa, johon olen kuulunut pari vuotta, ja vapaa-aikani olen Samun kanssa pyrkinyt huolehtimaan seuramme verkkosivuista.

.\L4TTI KJPISOB.T. Synnyin Siikaisissa \1/onna 1941. Jfinulla ja mimollani Leenalla on kolme lasta, Heli . .\/innaja Heidi. Lastenlapsia meillii on yhteensii kuusi. Ammatiltani olin maanviljelijiija meillii oli lypsykarjaa. Nyt olen kuitenkin jo eliikkeellii. lsiini Fi/emon on syntynyt Kuolemajiirven pitiijiissii, Kipinolan kyliissii. A"itini Saima on omasukua Inkinen, hiin on syntynyt Kitjo/an ky/iissii.

Kaarina Hannula

Sukuseuran kuulumisia

Vuosikokouksessa valittu seuran hallitus kokoontui sunnuntaina 20.10.2002 Turussa, Karja1aisten ta1ossa, jarjestaytymiskokoukseen. Puheenjohtajana jatkaa Kaarina Hannula, sihteerina Paivi Inkinen, tilienhoitajana Katariina Tommila, jasenkirjurina Hellevi Inkinen, varapuheenjohtajana Samu Inki-nen, nuorison kokoonkutsujina Matti lnkinen, Marjo Vuorinen ja Katariina Tommila.

Paatoksia tehtiin seuraavasti: Jasenlehden toimittaminen 10-vuotisjuhlanumerona, kirjoituk-set ja kuvat toimitettava 13 .11. mennessa. Painopaikaksi valittiin Painotalo Gillot, Turku. Puheen-johtaja toimittaa tekstit painoon.

Paatettiin tilata T-paitoja suku-seuran logolla varustettuna 60 kpl. Samu Inkinen sai tehtavakseen hankkia ja markkinoida paidat, ensi vuoden kevaalla. Paatettiin tilata rintamerkkeja, myos logolla varustettuna 100 kpl.

Paatettiin jarjestaa kevatkon-sertti su 6.4.2003 Turun Karjalais-

ten talolla. Esiintyjiksi pyydetaan suvun nuoria musikantteja ja lau-lun taitajia. Yhteys- ja jarjeste-lyvastaaviksi valittiin Katariina Tommilaja Marjo Vuorinen, avus-tajana Matti Inkinen.

Kmjalaliiton Kesajuhliin 14.-15.6.03 osallistutaan, myos suku-nayttelyyn ja juhlakulkueeseen. Seuran vuosikokous pidetaan lau-antaina 28.6.2003 klo 12.00 Turun Karjalaisten talossa, ohj . keitto-ruoka, kokous, kahvi, kyykkaot-telu ja arpajaiset, nuorten ohjel-maa.

Seuraava hallituksen kokous sunnuntaina 9.3.2003 Heli Aalto-sen kodissa, Hurtink. 14 B 9, klo 16.00. Taman jasenlehden mukana saatte jasenmaksu- ja lehtilaskun. Tietoja saatte puh. 02-486 0041, viesteja voi jattaa myos sahko-postin valityksella kaarina.hannula@suomi24.fi.

Kiitos!

Terveisin KH

AX:O.'EVENHO, os. KIPINOINEN Kipinoisen Hannunja Toinin, os. Jnkinen, tytiir. Asun perheineni Liedossa vanhassa kotipaikassani, perheeseen kuuluu aviosiippa Seppo ja pojat Pekka ja Lass e.

Kotiseutumatka Kuolemajarvelle, juurillemme tehdaan 11-13.7. 2003.

Kohteina kotikylat lnkila, Kipinola, Kaljalainen, Akkala ym.

Hinta ph n. 140 euroa.

lim. 30.5. mennessa Kaarinalle puh. 02-486 0041 tai 050-343 4239.

Tervetuloa mukaan!

9

Juuret juontavat Kuolemajarvelle

Inkisten sukuseuralla 10-vuotisjuhlakokous Kuolemajarven Inkisten Sukuseu-ra ry vietti perustamisensa I 0-vuo-tisjuhlaa 30. kesiikuuta Aurassa.

Juhlapaiva aloitettiin juma-lanpalveluksella Auran kirkossa, jonne oli saapunut runsaasti suvun jasenia. Saaman piti kasvatusasi-ainsihteeri, pastori Heli Aaltonen o.s. Inkinen, liturgina toimiAuran kirkkoherra, rovasti Mauri Wahl-roos ja kanttorina Tapio Eronen Tarvasjoelta. Ensimmaisen luku-kappaleen luki Sanna Reko, mu-siikkia huilulla esitti kauniisti Sii-na Tommila. Toisen lukukappa-leen luki Eero Inkinen. Kolehdin keriisiviit Matti Kipinoinenja Jou-ni Syrjalii.

Jumalanpalveluksen jiilkeen siirryttiin kulkueena kirkkomaalle, Suomen lipunja sukuseuran lipun johdolla. Suomen lippua kantoi Matti Kipinoinen, airueina Anne Venho ja Katariina Tommila, su-kuseuran lippua kantoi Samu In-kinen, airueina Paivi Hannula ja Hanna Muurinen. Kaikilla airu-eilla oli yllaan sukuseuran kaunis puku.

Puheen piti Kaarina Hannula tuodenjulki liihes 500 vuotta van-han suvun eliimiiii Kuolemajiir-vellii, milloin Venajan, milloin Ruotsin vallan alia. Kaipauksella

muistettiin myos sankarivainajia tiiiillii, kuin myos niita 227 kuo-lemajarveliiistii sankarivainajaa, joukossa myos lottia. Sankari-vainajien muistomerkille laskivat kukkalaitteet Sirkku Reko ja Heik-ki Inkinen, airueina patsaan mo-lemmilla puolilla seisoivat suvun nuoret Siina Tommila ja Lasse Venho. Kmjalaanjaaneiden vaina-jien muistomerkille laskivat kuk-kaset Jaana Viilimaki o.s. Inkinen ja Jukka Inkinen, airueina seisoi-vat Mari Inkinenja Ville Helenius. Muualle siunattujen muistomer-kille laskivat kukkaset Sirpa o.s. Inkinenja Timo Helenius.

Lisiiksi kunnioitettiin Auran kirkkomaalle siunattujen suvun j iisenten muistoa liihiomaisten vie-dessii heidan haudoilleen kauniit kukkalaitteet, suvun sini-kelta-valkoisin viirein. Kukkien laske-misen aikana Miia Reko soitti trumpetilla "Karjalan kunnailla" sekii "Oi muistatko vielii sen vir-ren". Siivelet kantautuivat kaunii-na yli kirkkomaan.

Juhlava kunnianosoitushetki paiittyi virteen "Herraa hyviiii kiit-takiia", minkajiilkeen liput airuei-neenja kukkien laskijat poistuivat j a j uhlaviiki si irtyi kovassa satees-sa Koskipirttiin.

Poyta on katettu 10-vuotisjuh/a-ateria//e 30.6.02.

10

Harrastusmerkkeja perustaj aj asenille

Ruokailun jalkeen alkoi sukuseu-ran vuosikokous. Puheenjohtaja toivotti kaikki tervetulleiksi seuran I 0-vuotisjuhlakokoukseen.

Aluksi vietettiin hiljainen het-ki vuoden aikana poisnukkuneiden muistolle ja sytytettiin kynttiliit. Ilmari Inkisen kynttilan sytytti puolisonsa Ritva ja Tauno Rusin kynttilan tyttiirensii Merja. Milia Inkinen soitti siihkouruilla kappa-leenHymy.

Jaettiin harrastusmerkit seu-raaville perustajajiisenille: Aune Akkanen, Ritva Inkinen, Liisa ja Toivo Inkinen sekii Tapani Nie-minen. Lisiiksi merkin saivat ti-lintarkastajat Rauni Kurki o.s. Inkinenja Heimo Lietepohja sekii rahastonhoitaja Katariina Tom-mila o.s. Inkinen. Sig-yhtyeestii tuttu Matti Inkinen esitti pari omaa lauluaan kitaralla siiestiien.

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Kaarina Hannula ja sih-teeriksi Piiivi Inkinen. Hyviiksyt-tiin toimintakertomus,jossa todet-tiin muun muassa, etta ainaisjiise-nia 40, vuosijaseniii 163, nuoriso-ja lapsijiiseniii (aile 18 v.) 30, ja-

senmaksunsa unohtaneita 20 (tiinii vuonna maksamatta). Jiisenkirjei-ta seka jasenlehtiii on liihetetty 315 kpl. Hyviiksyttiin tilit, kuul-tiin tilintarkastajien lausunto sekii myonnettiin tili- ja vastuuvapaus hallitukselle.

Erovuorossa olleet Samu In-kinen ja Matti Kipinoinen valit-tiin uudelleen, Karri Inkisen tilal-le Kaarina Helenius seuraaviksi 2003- 05 toimintavuosiksi. Eroa pyytiineen Timo Hiirosen tilalle 2002- 03 valittiin Heli Aaltonen.

Tilintarkastajinajatkavat Rau-ni Kurki ja Heimo Lietepohja. Jiisenmaksuksi hyviiksyttiin 10 euroa/ vuosijasen, 100 euroa/ ai-naisjasen, kannatusmaksu vapaa-ehtoinen, 0- 18 v. ja kunniajiisen vapaajasenia.

Hyvaksyttiin toimintasuunni-telma ja talousarvio muutoksilla jasenmaksutulojen noususta joh-tuen.

Seuran hallitus sai tehtiiviik-seen suunnitella T-paidan tai rinta-pinssin hankkimista seuran logol-la varustettuna myyntiin varojen hankkimiseksi. Seuraava sukuseu-ran vuosikokous pidetiiiin Turussa 28.6.2003.

Kokouksen jalkeen nautittiin kakkukahvit ja pidettiin arpajaiset, joihin jasenet olivat lahjoittaneet kymmenia voittoja. Kahvin juon-nin aikana Miia ja Sanna Reko soittivat ja lauloivat yhdessii.

Juhlapaiva paiitettiin yhteis-lauluun ja puheenjohtaja toivotti hyviiii kotimatkaa.

Joukkuekyykkiipeli jouduttiin perumaan sateisen siiiin takia.

Kaarina Hannula

Karjalaisuudesta kiitos

Kiitokseni lausun suuren, sain karjalaisen sukujuuren.

Se liimpimiiksi mielen saa vaikka missii taivaltaa.

Sain Karjalasta kauniin kuvan

sen antoi mummo, pienen tuva.

Hiin vuoroin haastoi. nauroi, itki,

muisti miten kotipihaa kitki.

Virkkoi:jos tulee suru, mitas tuosta,

vartu viihiin, anna ohijuosta.

Nauraa, laulaa karjalainen, kevyempi askel mainen.

Kiitokseni noyrin mielin, jatkan karjalaisin kielin.

Terttu Riihelii

~ ..

HYVAA JOULUN AII

1. Sukukokous 2.7.1995 Maskussa, Mikkel Inkisenjiilkel.

2. Iloisia Inkisiii 2.7.1995 Maskussa, Mikkel Inkisenjiilkel.

3. Sukuseuran lipun naulaarnistilaisuus 12.6.1996 Aurassa Koskipirtissii. Ensirnrniiiset nau1at 1yo Martti Inkinen.

4. Sukuseuran lipun vihkimistilaisuus 15.6.1996 Hiimeenlinnassa.

5. Juh1akulkueeseen valrnistauturninen 16.6.1996 Hiimeenlinnassa.

6. Sukukokous 7. 7.1996 Aurassa.

7. Sukuseuran uutta lippua esitte1ee Leevi Inkinen 7.7.1996.

8. lsiinniinviirin vetiiviit salkoon Martti ja Piiivi Inkinen 6. 7.1997 Sauvon Seura1assa.

9. Juhlahetki Sauvon kirkkomaalla 6.7.1997.

10. Poytii on katettu, Karja1aisten 1au1u kajahtaa 6.7 .1997.

11. Sukukokous 27.6.1998 Aurassa, Koskipirtin puisto.

12. Seuran pukujenja 1iivien esitte1y 27.6.1998.

13. Sukuseuran piiytiistandardin luovutus Kuo1emajiirvi-siiiitiolle 9.8.1998 Turussa Kuo1emajiirvi-juh1assa.

14. Sukujuhlat Lemullaja Askaisten Louhisaaren Kartanokahvilassa 4. 7.1999.

15. "Linnanneidot Louhisaaressa (linnan pihalla), Anneli, Eeva, Eilaja Hanna-Leena Noormarkusta.

16. SukujuhlatLemulla4.7.1999.

17. Ruusun ojennus kunniajiisen Hilma Inkiselle 4 .7.1999.

18. Kyykkiiottelu 1.7.2000.

19. Juh1akulkue sukuseurojen rivistoii 17.6.2001.

20. Juhlakulkue jarjestiiytyy16.6.2002 Porissa.

13

Kuolemaj arvi pahkinankuoressa liihde; Kuolemajarven Inkisten sukuseura, Nro 1, 1995

1. KUOLEMAJARVI

Ammoisista ajoista asti oli kan-san suussa kiertanyt tarina, joka kertoo jarvesta, kuoleman jar-vesta, miten tama aina vuosittain vaatii uhrinsa. Viela tarina ker-too; mikiili jarvi ei seitsemiian vuoteen saanut uhriaan se seitse-miintena vuonna otti useamman. Eraiin perimatiedon mukaan sen on saanut nimensa siita, ettajar-veen olisi hukkunut suuri jouk-ko ruotsalaista sotaviikea, joka oli lautoilla ylittamiissa jarvea. Myrskytuuli kaatoi lautat ja kaikki hukkuivat. Vielii mai-nitaan eraana nimen antajana vuonna 1557 pita jan alueella ta-pahtunut Mikael Agricolan kuo-lema. Han oli palaamassa Mos-kovastaja sairastui kotimatkalla. Piiastyaan pois merenjaalta Ky-ronniemeen han kuoli. Aikojen saatossa lienee nimesta pudon-nut n-kirjain pois ja jiirvea nie-mineen on alettu kutsua Kuo-lemajarveksi . Kuolemajarven pitaja oli osa Ayrapiian kihla-kuntaa,joka asiakirjoissa maini-taan ensimmaisen kerran Ruotsi-Suomen ja Venajan valille sol-mitussa Piihkinasaaren rauhassa vuonna 1323.

Pitaja oli muodoltaan varsin erikoinen. Pituutta viisi penin-kulmaa ja leveytta runsaimmil-laan kaksi peninkulmaa, mutta kapeimmalta kohdalta vain kol-me kilometriii. Kansan suussa syntyi kuvaus: "Pitka ja kaita ko Hanna-Matin paita."

Yhtenaistii tiestoa ei ollut ja paastiikseen kulkemaan pitajan eteliiisestii osasta pohjoiseen piti pistiiytyii naapuripitajan puolel-le. Pitaja oli monen suuren jar-ven rikkoma alue. Maaperaltiian se oli mannikkokangasta, suota, niittyja ja peltoalueita sekii len-tohiekkaa Suomenlahden ran-nalla. Alue oli luonnonkaunis.

2.1NKILA

Kuolemajarven alue oli pitkaan hyvin harvaan asuttua. Vaesto lisiiantyi hitaasti . Siita pitiviit huolen sota, kulkutaudit ja puu-te ruuasta. Koko kansa eli var-in ankeita aikoja. Vuonna 1544

loytyy koko pitajasta 70 savua. Sa\ut olivat taloja, joiden isan-ta maksoi veroa. Ensimmaiset sa\ut Inkiliin kylasta mainitaan \UOnna 1570, jolloin savuja oli kaksi ja jousia eli aseen kayt-

14

t66n kykeneviii miehiii oli kol-me. Sotien vaikutusta lienee, etta vuoteen 1600 mennessa Inkilan kyliista toinen savu oli sammu-nut jajousia oli vain yksi. Toinen talo mainitaan autiona. Niinkin myohaiin kuin 1754 oli Inkiliin kyliissii edelleen kaksi ta1oa ja vakiluku oli 46 henkeii. Vuo-teen 1810 vaki1uku o1i noussut 63:een. Tassa on mukana jo

Yllpurln 111111

Johann••

Paavo eli Paul Inkinen. Hanen oli syntynyt vuonna 1804, ha-nen vaimonsa Eeva oli syntynyt 1807. Naista aj oista alkavat rau-han vuodet. Kansalle oli ruokaa enemmanja vaestolisaantyi no-peasti . Oli opittu viljelemaiin maata ja karjasta saatiin maitoa ja lihaa. Siihen asti paaasiallinen ruoka oli tullut metsastyksesta ja kalastuksesta.

Uuolklrkko

Vuonna 1861 koko pitajan vakiluku oli 3271. Luvussa ovat jo mukana Aapram Paavon poi-ka Inkinen, sukumme kantaisa, syntynyt 1838 ja vaimonsa Val-puri Juhon tytiir Rusi, syntynyt 1842. Vuonna 1864 Kuolema-jarvella vihittiin avioliittoon 26 paria. Heidan joukossaan olivat edella mainitut esivanhempam-me. Asuinpaikkana heilla oli

Kuolemajarven pitaja sijaitsi lantisel/a Karjalan kannakse/-la. Sen naapureita olivat: Koi-visto, Johannes, Viipurin mlk, Heinjoki, Muo/aa, Kanne/jarvi ja Uusikirkko. Merenrantaa Kuolemajarveen kuului 22 ki-lometria.

Kuolemajarvi o/i pohjois-etelasuunnassa 50 kilometria pitka ja kapeimmasta kohtaa vain aile kolme kilometria.

Vuonna 1939 Kuolemajar-vella asui 5332 henkea. Pita-jan pinta-ala oli 35340 heh-taaria, josta peltoa 6500 heh-taaria ja metsaa 28 17 4 heh-taaria.

Kuolemajarven kylien ni-mia olivat seuraavat: Akkala, Hatjalahti, Hietanen eli Laa-sola, Huumola, lnkila, Juvan-ruukki, Jarvenpaa, Karjalai-nen, Kaukjarvi, Kipinola, Kir-konkyla, Kolkkala, Kamara, Muurila, Naykki, Pentikkala, Pihkala, Pinnoinniemi, Pitka-la, Seivasto, Siprola, Summa, Taatila, Tyoppolaja Ylakirjola. Pitajan keskus oli Kirkonkyla ja liikekeskus Kuolemajarv~n asema eli Pentikkala.

Kuolemajarvi oli itsenai-nen kunta vuodesta 1871. Asiakirjoissa se mainitaan Uu-denkirkon kappelina vuonna 1619. ltsenainen kirkkoherra-kunta siita tuli 1863.

Kuolemajarvelaiset saivat elantonsa paaasiassa maata-/oudesta ja kalastuksesta. En-nen Suomen itsenaistymista Pietarin kaupankaynti antoi toimeentulon monel/e.

Kuolemajarvi tunnetaan nykyisin parhaiten talvisodan kuuluisista taisteluista, jotka kaytiin Summassa. Manner-heim-linja kulki halki pitajan. Kuolemajarvelaisia kaatui tal-vi- ja jatkosodassa 227.

Valirauhan jalkeen kotona taas. Takana vasemmalta; Heikki, lnkeri, Alii ja Leevi. Edessa Leena, aiti-Hilja ja Eero.

Inkilan perintotalo, joka sijaitsi Inkilan ky lassa.

Uusi aika koitti rajakyliin-kin. Ensimmaisena merkkina oli kansakoulun perustaminen 1905. Ensimmaiseen johtokun-taan kuului mm. Taavetti Inki-nen. Koulu sai oman uudisra-kennuksensa 1907. Se kuitenkin tuhoutui tulipalossa melkein he-ti valmistumisen jalkeen. Viela yhden rakennuksen tuli tuhosi, kunnesvuonna 1909rakennettu jai pysyvaksi. Oskari Kaipio toi-mi koulun ensimmaisena opet-tajana. Han oli Mustialan maa-miesopiston kaynytja opetti ky-lan isannille, miten ajamalla sa-vea mutaperaiselle maalle, saa-daan maa paremmin kasvavaksi. Hanen ansiokseen luetaan myos, etta pita jan ensimmainen osuus-kassa perustettiin juuri Inkilan kylaan vuonna 1910. Kaipio osti osuuskassan nimiin savikkorin-teen ja siita isannat sitten saivat ostaa maanparannussavea pel-loilleen. Osuuskassa toimi kou-lulla aina vuoteen 1921, jolloin se siirtyi Yla-Kirjolan puolelle.

1800-luvun loppupuolella oli Pohjanmaalta lahtenyt liik-keelle nuorisoseuraliike, jonka johtavana ajatuksena oli: "Hyva ihminen - kunnon kansalainen". Inkilaan nuorisoseura perustet-tiin 27.12.1907. Perustavan ko-kouksen puheenjohtajana oli 0. Kaipio.

Postia ei kylalla ollut. Lahin posti toimi asemalla. Pitajan ai-noa apteekki oli kirkolla. Sen pa-rasta myyntiaikaa oli sunnuntai-aamu, silla se oli auki ennen ja jalkeen jumalanpalveluksen. Nain saatiin hoidettua kaksi asi-aa samalla kertaa. Kaupan virkaa kylalla toimitti Osuuskaupan myymala. Ostettavaa ei kovin runsaasti ollut, etupaassa kah-viaja sokeria. Valittihan kauppa sitten myos munia ja marjoja ja sienia, joista naiset ja lapset saivat vahan rahaa. Oli myoskin Matikan yksityiskauppa. Kau-pan pitaja oli kylan saamamies: Matikka-Matti. Ehka hanta pi-dettiin liian tuttuna, koska hanen puhetilaisuuksiaan ei oikein ko-tikylassa arvostettu . Uudenkir-kon puolella kuulijoita olijo run-saammin. Talosta taloon kiersi sana, etta Inkilan Matti puhuu.

Viimeisena talona siirrytta-essa Kirjolan kylan puolelle oli 1912 muodostettu Samuli Inki-sen Metsapirtti. Samulin rajasta muutama sata metria Kirjolaan pain oli tien vieressa suuri peta-ja. Sen kupeessa oli risti ja sita kutsuttiin ristipetajaksi . Tiille petajalle asti vainajat saatettiin laulamalla mentiiessa kohti Kuo-lemajarven kirkkomaata. Uskot-tiin, etta tekemalla risti petajaan vainajat sitten pysyivat taman ra-jan takana eivatka palaa takaisin. Monta kertaa tyo taukosi kylan

pelloilla, kun muualta tulevat saattoivat laulaen vainajiaan.

Vuonna 1939 kylassa oli koulun, osuuskaupanja nuoriso-seuratalon lisaksi 32 savua. Tuli kuitenkin suuri myrsky, joka muutti kylan ja sen asukkaiden kohtalon toiseksi, kuin milta se vuosisadan alussa oli nayttanyt.

3. INKILAN AAPRAMI

1800-luvun alussa asui Inkilan perintotilaa (Inkila No 2) Paul Inkinen. Han oli syntynyt 24.11 . vuonna 1804. Hanen vaimonsa Eeva Rusi oli syntynyt 2.12. vuonna 1807. Muista lapsista ei ole tietoa, mutta joulukuun 20. paivana vuonna 1838 heille syntyi poika, joka kastettiin Aap-ramiksi . Vartuttuaan Aaprami haki vaimokseen Kuolemajiirven Laasolan kyliin Hietasesta Valpu-ri Juhantytiir Rusin,joka oli syn-tynyt vuonna 1842. Avioliittoon heidat vihittiin 27.11.1864.

Aikanaan heille syntyi kaik-kiaan seitseman lasta: Henteri 1867, Salomon 1870, Taavetti 1873, Eeva 1878, Anna-Mari 1880, Helena 1883 ja pahnan pohjimmaisena Samuli 1886.

Kirkonkirjat kertovat, etta 2. 7.1887 kuoli talollisen Paavo Inkisen leski Eeva, omaa sukua Rusi . Paavo, eli siihen aikaan ruotsinkielisten kirkonkirjojen

mukaan Paul, oli siis kuollut jo aikaisemrnin.

Silloin talon vaki kertoi la-histolla asustavasta tietajasta . Koska paikalla oli, paatti Aapra-mi pistaytya ukkoa jututtamas-sa. Tietaja kertoi: "Sinulla on kotona talli , jonka ovi aukeaa lanteen. Tallissa on kolme pilt-tuuta ja puulattia. Keskimmaisen pilttuun keskimmaisen lattialau-dan alia on noidan kaareet. Ota ne pois ja vie metsaan kahden toisiaan hankaavan puun valiin. Silloin paikalle tulee henkilo, joka noitakaareet on laittanut." Palattuaan kotiin Aaprami tote-si, etta oven sijainnin noita oli maaritellyt aivan oikein ja kun keskirnmaisen pilttuun keskim-maista lattialautaa nostettiin, loytyi sielta eri varisista villa-langoista tehty nytty,joka saman tien poistettiin. Se jatettiin kui-tenkin metsaan viematta, koska talon vaki luuli tietavansa teki-jan.

Aapramin kauppataidoista kertoo tarina, etta han Koivistol-la yksien markkinoiden aikaan vaihtoi kaksitoista kertaa hevos-ta ja samalla hevosella kotiin palasi.

Leena Suorsa

15

Kotini Karjalassa elaa yha muistoissani

Olga os. Matikka ja Mikko Anttalaisen haat lnkilassa 12. 7. 1925.

Kotini sijaitsi Kuolemajarve!Hi Kipinolan kylassa, Heinisenjoen rannalla. Kipinolanjarvi oli vajaan kilometrin paassa. Perheeseemme kuului isa Salomon Inkinen, aiti

Rosa ja lapset Oiva, Helvi, Toini, Annikki, Terttu, Aini, Ilmari, mi-na, Kaarinaja Liisi. Olimme suur-perhe, rnika oli siihen aikaan yleis-ta. Lisaksi perheeseemme kuului

Keittokurssi Mikkellnkisen talossa lnkilassa 1924.

16

isan aiti Katriina-mummo. !sam-me oli maanviljelija. Tallissa oli pari hevosta; Jenny, Eri-Aaronin, kuuluisan orin jalkelaisia, seka Viima, Jennyn varsa. Navetassa

lehmia oli kahdeksan, minun ni-mikkolehmani nimi oli Loisto, seka lisaksi vasikoita, sikoja, lam-paita, kanoja. Kotimme nimi oli Salonsyrja, johtuen kai siita, kun se oli kylan viimeinen talo, Hu-maljoen tien varrella, Koivistolle mentaessa.

Olin 6-vuotias kun talvisota syttyi. Kerron nyt ensin niista asi-oista, joita muistan ennen sotaa. Koska nimeni on Ilmi Kaarina, minua kutsuttiin Illikaksi, pikku-siskoa Liisia Liisukaksi, Ilmaria lmmoksi , Terttua Tiituksi , isaa sanottiin kylalla Mikkelin Saluksi, aitia Salun Roosaksi ja Oiva oli Mikkelin Salun Oiva jne.

Olin vilkas tyttiinen ja ehdin joka paikkaan "ronkaamaan" sa-noi mummo. Mummon kamma-rin piirongin paalla oli valkoinen suippopainen sokeritoppa. Nain usein kun mummo sokerisaksilla pienensi sokeria toosaan. Siita lenteli siruja piiydalle ja lattialle. Mina akkia poimin ne suuhuni, kylla oli makiaa. Yleensa mummo haarasi hellan vieressa, kattiloita hammennellen ja ruokaa laittaen. Kun han ei huomannut, pujahdin kammarin puolelle, mieli teki sita sokeria. Mutta milia paasen pii-rongin paalle? Sitten keksin oivan keinon. Vedin piirongin laatikoita

auki. Alimmaisen enemman, toi-sen, kolmannenja neljannen vain vahan, siitahan tulivat rappuset. Yks'kaks olin piirongin paalla. Siina olivat liinalla peitettyna so-keritoosa, saksetja toppa. Kokeilin saksia, mutta en osannut niilla leikata, sitten pistin suuhuni val-miiksi paloiteltuja pienia makupa-loja. Piirongin paalla oli peili, ns. piianpeili, siita katselin ihmeissani kuvaani. Ovi avautui, mummo tuli komentamaan pois. En tieda mi-ten, mutta nopeastijuoksin tupaan, edelleen ulos ja jokirantaan aidin luo, joka oli siella pyykilla. Mum-roo juoksi perassa, yrittaen ottaa tukasta kiinni ja antaa tukkapiillya. Mutta ehdin aidin turvaan. Olin n. 3 vuotias.

Vanhin sisareni Helvi vietti haita v. 1934 ja toiset ovat kerto-neet, etta haita tanssittiin kolme paivaa. Toini-sisko avioitui 1936. Mummo sairastui mahasyiipaan ja kuoli 1938. Isa teki hanelle arkun ja aiti laittoi arkun sisalta kauniiksi. Mummolla oli valkoi-nen itsensa ompelema kuolinpaita, jonka ruumiin pesijaAmalia, aidin avustamana puki hanen paalleen. Ruumis pidettiin kotona hautajai-siin asti. "Musta-mummo" sanoi Helvi-siskon tytar Sinikka, kun katsoi isan mustaksi petsaamaa arkkua. Se oli maaliskuuta kun mummo kuoli. Hautajaisvieraita tu1i kotiimme jo paivaa aikaisem-min. Tulivat mummon pojat, Taa-vetti-seta, Tommi-seta ja Mikko-seta perheineen. Aiti leipoi pii-rakoita ja laittoi ruokaa isojen siskojen auttaessa. Mina olin tiel-Iii joka paikassa. Kiipesin uunin paalle ja sielta lampimasta oli mie-

KOTIPJHALLA KARJALASSA

lenkiintoista katsella hautajaisval-misteluja. Koko koti oli taynna sukulaisia, jotka olivat yiita lapsi-neen paivineen. Hautajaisaamuna, joka oli sunnuntai, isa teki pihalle "kuusimajan", mummon arkku kannettiin sinne puupukkien paal-le, kansi avattiin auki ja saatto-vaki, joita oli tullut Summalta, Tammikosta, Kirjolasta, Inkilasta ja Kipinolan kylista, veisasivat virren, sitten arkku suljettiin ja kantajat nostivat sen rekeen, jossa oli joka kulmassa kuusi. Samaan rekeen laitettiin myiis isan tekema musta puuristi.

Pitka oli hevosten vetama ruu-missaatto. Siihen aikaan tapahtui ruumiin siunaus joko ennen tai jalkeenjumalanpalveluksen ulko-na. Seppeleet laskettiin ulkona, omaisten haudan umpeen luomi-sen jalkeen, saattovaen lopuksi veisatessa "Sun haltuus".

Kun hautajaisvaki, saattovaki, palasi kirkosta surutaloon,joka oli koristeltu mustilla kreppipaperis-ta tehdyillli kiiynniiksilla, alkoi ruokailu. Karjalassa oli tapana tarjota hernerokkaa hautajaisissa, paallisruokana marja- tai rusina-soppaa ja riisi- tai ohrapuuroa. Aina pitojenjalkeen tuntui tyhjal-ta, kun vieraat olivat lahteneet ja nyt oli mummokin poissa. Aiti ja isa paasivat mummon kamariin nyt nukkumaan. Samana vuonna -38 sai Toini-sisko tyttaren. He asuivat Hannun kanssa meidan perakammarissa. Oli aurinkoi-nen, lammin kesapaiva. Meidat perheen nuorimmat pantiin ulos, kaskettiin leikkimaan navetan sei-nustalle, koska Toinille tuodaan vauva. Jo tuli pirssi-auto pihalle ja

!stun Karjalassa kotikiven paalla, kuljen taakse unelmien usvavyiin, muistan lapsuuttani kauan sitten taalla, a jan kasvattamat kahleet poikki lyon. Naen edessani kotipiirin tassa,

sielta valkohilkkainen pyyleva tati, kantaen vaaleankeltaista vane-rilaukkua. Mina hih-kaisin, siella se lapsi on. Immo-veli sanoi ettei se siina laukus-sa ole, me Liisukan kanssa oltiin samaa mielta, siina aikamme nahisteltiin, kun aiti tuli sanomaan; tulkaa katsomaan, Toini-sis-kolla on pieni tyttii. Ei kahta kutsua tar-vittu, kun juoksimme sal in poikki perakam-mariinja siella he oli-vat leveassa vuotees-sa, Toini-sisko ja vau-va. Mina kauhistelin verisia vaatteita, joita oli korissa sangyn

ruusut puutarhassa ovat auenneet, lapset nurmikolla naen leikkimiissa, kaivopolulla kay aidin askeleet.

Vaikka onneliselta tuo kaikki nayttaa, unelmissa kauan uinua en saa, karu todellisuus taasen mielen tayttiiii, kaunis muistikuva kauas katoaa. Edessiini autioksi paikka muuttuu, vihan jumalatar kaikki vienyt on, hetken heriittamii haavekuva puuttuu, niien paikoillaan vain kotikoivikon.

Viime jiiiinniiksinii lapsuuskodin armaan, joka kerran turvallisen elon soi, liiydan sammaleisen kivijalan harmaan, murheitaan se murtuen tarinoi. Huomaan nyt sen vaikka tieni kauas johti, juuret joilla kasvoin kiinni Karjalaan, vieviit aatokseni kotipihaa kohti, ne ei irtoavan niiytii milloinkaan.

Pertti Rainio

vieressaja kyselin mi-ta ne olivat. Aiti vei meidat likkia pois, ei-ka vastausta antanut. Kun kylalaiset kuuli-vat, etta Mikkeli Sa-lun Toinille ja Kipi-noisen Hannulle oli syntynyt tyttii, alkoi pihaan saapua naisia, kylalaisia ja sukulai-sia "rotinoita" tuo-maan.

Liinalla peitetyt

tarjottimet kasivarsil-laan heita tuli ja oli kuin heidan he1man-sa ja jalkansa olisivat sanoneet rot, rot, ro-tinat. Saimme syiida koko kesan korppuja. Lapsi sai nimekseen EilaAnnelija muistan viela kuinka kuuma oli tuvassa, kun ro-vasti Roivas oli kas-tamassa lapsen. Mei-ta oli samalla penkil-la Liisukka, Sinikka, Immo ja mina Illikka ja ihmisia tupa tayn-na, ovetja ikkunat au-ki ja tuuli heilutti ik-kunaverhoja. - Anne-li nukkui katkyessa ja mina sain liekuttaa hanta, kun Toini-sisko oli pyykilla tai asioil-laan.

KerranAnneli sa-noi minua "aiti", han oli 3 kk ja mina 5 vuotias. Se oli minus-ta ihanaa, mutta toi-set eivat sita uskoneet. Paljon on muistoja virpomisesta, maen-laskusta laskiaisena, juhannuskokolla ky-lan Lahenrannalla,

lnkisen tytOt: Toini (istuu edessa), Liisi (kesk. oik.) ja Kaarina (kesk. vas.). Takana Aini (vas.), Terttu, Annikki ja He/vi.

joita ei koskaan unohda. Terttu eli Tiitu hoisi karjan, usein han kantoi minut selassaan "laavaan", minusta oli hauska olla elainten kanssa. Mikko-kissani tuli muka-na ja Tiitu antoi sille lamminta maitoa. Kesaisin han otti minut mukaan paimeneen ja lypsylle lehmia "oteloimaan" = karpasia koivunoksilla pois ajamaan, leh-mia hairitsemastaja syiimasta.

Sitten syttyi talvisota. Meil-lekin tuli piha tayteen sotilaita, hevosia ja ajoneuvoja. Sotilaat majoittuivat tupaan, osa aittaan, telttoihin, joita pystyttivat. Kentta-keittiii antoi herkullista ruoantuok-sua pihapiiriin. Tavaroita pakat-tiin. lsa teki vanerista nimilappuja lehmien kaulaan. 01i surullista hyvastella eliiimet, mutta Mikko-kissan otin syliini, kun nousimme kovapyiiraisille kieseille ja isa Iahti viemaan meita lnkilaan seu-rojentalolle. Lunta ei ollut, mutta maa oli jaassa ja karryn pyiirat kolisivat. Kun loimme viimeiset katseemme kotiin, Mikko rimpuili sylistani, raapi kateni ja hyppasi metsaan. Mina itkemaan, mutta aiti sanoi, etta Mikko tahtoo jaada kotivahdiksi. Siihen vastaukseen oli tyytyminen. Se oli akkilahtii, vain evasta muutamaksi paivaksi ja vaatetta sen verran kuin jaksoi kantaa. Kuviteltiin, etta pian tul-laan takaisin. lnkilan nuorisoseu-ran talo oli vakea taynna, vanhuk-sia, lapsia, naisia. Kaikki itkivat, he laskeutuivat polvilleen penkki-en valiin ja rukoilivat hadissaan Jumalan apua. Se aani oli kuin tuu-len humina tai koskien pauhu. Olin siina polvillani aitimme vierellaja tuntui kuin katto olisi noussut yliis ja tama voimakas rukouksien ali-

ni kohosi yliis, taivaisiin. Se val-tava tunne tulee aina mieleen, kun muistan sen paivan - niin surul-lisen - mutta varjelus oli muka-namme ja selvisimme hengissa vaikean pitkan matkan jalkeen Urjalaan, Honkolan Kartanoon, hyvien ihmisten luokse.

Vapaaherratar Helene Furuh-jelm sijoitti, eli antoi kodin, use-aile perheelle kartanon kaksiker-roksiseen "Kivimuuriin", joka oli kuin linna. Jarjesti joulujuhlan, lahjat lapsille. Siella asui Akkasia, Hietasia, Inkisia, Loukosia, Ris-keja, Kipinoisia, Jortikoita, suuria perheitli.

Talvi oli kylma, kirkkaat au-rinkoiset paivat, kovat pakkasyiit. Ilmahalytyksia, sireenit soivat ja me juoksimme valkeat lakanat nis-kassa kartanon puistoon, suurien kuusien aile suojaan. Se paiva oli aurinkoinen 13 .3. kun tuli rauha. ' 'Mika rauha tali on, kun ei ole kotiaja Karjala mennyt" sanoi aiti, ja muistan miten aikuiset itkivat ja olivat surun murtamia. Toini-siskon mies Hannu haavoittui jal-kaan I 0.3. ja joutui Helsinkiin sotasairaalaan. Helvi-siskon mies selvisi sodasta vammoitta ja tuli perheensa luo "Kivimuuriin". Oi-va-veli tuli myiis Urjalaan ja kih-lasi kartanon sisakiin Alma Kraftin ja heista tu1i avioparijuhannukse-na -41.

Mina aloitin alakoulun syk-sylla 1940 Honkolan koulussa. Opettajani oli viehattava Hilja Hellman, joka kirjoitti niin kau-niisti. Hanen opetustaan ihailinja otin opikseni. Kirjoituksen pitaa oil a selkeaa, kaunista ja kirjaimilla sama hieman vino tyyli. Sisareni Terttu ja Aini olivat kartanon toi-pilaskodissa auttamassa haavoit-

17

Kipinolan kylan poikamiehet kokoontuneina He/vi ja Urho Riskin haihin Kipinolassa 3.6.1931.

tuneiden hoitamisessa, he lukivat sotilaille, klljoittivat kirjeitii hei-diin omaisilleen ja ulkoiluttivat niitii joita piti tukea kulkiessa. Vapaaehtoisia pikku lottia! Myiis heidiin tehtiiviinsii oli suuri apu.

Keviiiillii meidiin perheelle se-kii muutamalle muullekin perheel-le tuli kiisky siirtyii Siikaisiin. Se oli 1941. Niinpii pakkasimme viihiit tavaramme ja meidiit vietiin U rj alan asemalle j a junalla mennii jyskytettiin Kankaanpiiiihiin,josta kuorma-auton lavalla Leviisjoelle, Luoman taloon. Talo oli Leviisjoen rannalla ja nain ollen muistutti koti-Karjalaa. Joen toiselle puo-lelle, harmaaseen miikkiin, paasi Riskin Arvon perhe, seka Lerkin Sulon perhe. Helvi-sisko joutui Siikaisten kirkonkylaan tyttiijensa Sinikan ja Irjan sekii anoppinsa Helenan kanssa.

Jatkosota oli alkanutja hanen miehensii Urho kaatui 8.8.41 Hii-tolan taisteluissa. Se oli kova isku perheelle. Helvi oli 27 v, Sinikka 6 v, ltja 5 v ja mamma 54 v. Sota-leski ja sotaorpoja, meillii kaikil-la oli niin ikiiva. Isii kavi Helvi-siskon kanssa Kuolemajarvellii, jossa koti-kirkkomaan multiin siu-nattiin useita kaatuneita samalla kertaa. Se oli pitkii ja raskas mat-ka. - Leviisjoella kavimme Immo-veljen kanssa koulua. Pitkiin tal-ven jalkeen tuli tie to, etta paastaan takaisin Karjalaan. Isa ja Immo liihtivat katsomaan kotiseutua ja paikkoja missii voisi asua. Lahes kaikki rakennukset oli tuhottu. • aapurikylassa Kirjolassa oli Rei-jon talo, jonne meidan perhe paa-si asumaan siksi aikaa, kun isii korjasi talliin asuttavan tuvan ja kammarin.

Sinne muutimme toukokuussa 1942. Olihan se oma tupa, se oli ihanaa, kotikoivut, joki, niityt, met ii, kaikki, mitii onnea! Viihi-tellen llihes kaikki kylan asukkaat palasivat takaisin kotikonnuilleen.

18

Rakensivat saunat, uudet kodit, kynsiviit, kylvivat, istuttivat. Se oli tyiintiiyteistii elamiiii.

Koulu alkoi syksylla Inkilan kylan viimeisen talon Samuli In-kisen suuressa tuvassa. Meilta oli matkaa sinne yli 5 krn. Kavellen se matka tehtiin yhdessa Kipinolan kylan koululaisten kanssa. Meitii oli aika suuri joukko.

Mina, veljeni Immon kanssa, kyliin viimeisesta talosta. Sitten Loukosen Hilkka, Riskin Urpo, Maila, Eila ja Eeva, Kipinoisen Pertti, Aaro ja Pentti, Lerlcin Eeva ja Maijaja vielii Laasosen Penttija Martti. Reput selassii, kirjoineen, evaineen. Ei silloin ollut edes pol-kupyiiria koululaisten kiiyttiiiin, aikuiset tarvitsivat pyiirat kauppa-matkoihin, asemalle asti oli 10 krn. Talvella isii toi joskus reella kun meni asemalle ja keviitpuolella hiihtelimme metsiin kautta latuja pitkin, matkakin lyheni parilla kilometrillii. Puutteista huolirnatta eliima oli mielenkiintoista ja ihmi-set olivat tyytyvaisiii, tekiviit tyiitii, kavivat kylassa ja sukulaisissa.

Kaksi vuotta saimme nauttia eliimastii synnyinseudulla, kau-niissa Karjalassa. Sitten tuli eteen lahtii, piti jattaii taas rakas koti karjoineen, kaikkineen. Se on kuin hiimiiriin peitossa se kauhea kaaos, lentokoneet, konekivaarien tuli-tus, pommitukset, pako lanteen. Vaikean monivaiheisen matkan jalkeen saavuimme junalla Paimi-oon, sielta ajokyydilla Sauvon Seuralaan. Isannat hevosineen tu-livat perheitii hakemaan. Meidat tuotiin Kesiiniemeen, ystavallinen isiintii Hannes Kesanen antoi Bro-mannin miikin meidan ja kahden muun perheen kiiyttiiiin. Kaikki oli taas aloitettava alusta. Siina ahtaudessa asuessa, tuli tieto, etta lapsia voi lahettiiii Ruotsiin parem-piin oloihin. Niinpa me nuorim-mat, Liisi-sisko ja minii, olimme halukkaita lahtemaan sotalapsiksi.

Eika aikaakaan kun olimme Bore-laivalla matkalla kohti Tukholmaa. Kylla ikavakin oli, kyyneleet vuo-sivat pitkin poskia, kun katselin aaltoihinja muistelin kotivakeaja Karjalaa.

Tukholma tuntui suurelta ja vieraalta paikalta. Meidat sijoitet-tiin pariksi viikoksi sotilaskasar-meihin vastapaata nykyistii Viking Linen terminaalia. Sieltii vietiin junalla n. 40 lasta Bollniisin Iii-helle Fjiileen, jossa vietimme n.

Heidi 20 vuotiaana.

kuukauden ja opiskelimme ruot-sia. Sateisena piiivanii, syyskuun ensimmaisena, tuli kaksi vanhem-paa emantaa, toisella tytiir mu-kana hakemaan Liisia ja minua Ovanakeriin. Menimme bussilla n. 30 krn, kun Liisija Ella-tiiti hy-viisteliviit meidat ja nousivat pois bussista . Me jatkoimme matkaa Edsbyhyn, Anna-tati kiivi kaupas-sa, se oli Stalbergs, sitten taksilla viela 5 krn. Minulla oli ikavii Lii-siii, olin surullinen ja vetta satoi.

Tulimme uuteen kotiini Gn\-niisiin. Se oli iso maalaistalo. Pap-

pa-Per odotteli tuvassa ja palvelija Dagny oli kattanut piiydan. Sitten tuli talon poika, 13 v. I van myiis tervehtimaan. Tyttii, Rigmor 7 v, olikin meitii vastaanottamassa siella Fjalessii aitinsa kanssa. Lii-sin koti oli I 0 km piiiissii, niin kovin kaukana, tuntui silloin. Rei-dan nimensii oli Hansson, minun perheeni oli Olsson, yleisia suku-nimia Ruotsissa.

Aloitin koulun lokakuun a! us-sa, alakoulun ensimmiiisella luo-kalla. Opin syyskaudella luke-maan, kirjoittamaan seka puhu-maan ruotsia. Kotona opin lyp-samaiin lehmia, kuttuja ja juotta-maan vasikoita. Keviitkaudella siirryin viidennelle luokalle, olin 11-vuotias.

Iltaisin mamma luki hengel-listii lehteii "Hemmetsvan", soitti kitaraa ja opetti Rigmorin kanssa minua myiis laulamaan. Sittenjuo-tiin teeta tai kuumaa maitoa pullan kera, usein saimme myiis suklaa-patukan. Halusin auttaa kaikessa, silla sainhan heidan luonaan hyvan kristityn kodin, josta olen aina ollut kiitollinen. Kaksi vuotta sota-lapsena toi eliimaiini uusia ystavia, opin paljon asioita, joista on ollut iloa ja hyiitya vuosikymmenet. Olemme pitaneet yhteytta yli 50 vuotta. Pappa, mamma, Rigmor ja han en miehensa Astor ovat nukku-neet pois, mutta usein heita muis-telen kiitollisin mielinja siunaavin ajatuksin. Ivan elaii viela, iliyttiia pian 70 v. Pari vuotta on siita, kun saimme pitiiii hantii vieraanamme, kun han oli matkalla Suomessa ensimmiiisen kerran.

Vuosikymmenet ovat noista ajoista kuluneet. Neljii sisaristani on Ruot-sissa; Annikki, Terttu, Aini ja Liisi. Siellii ovat eliimiin-tyiinsa tehneet, postissa, kotiavustajana, vanhain-kodin yiikkiinaja maahan-muuttajien ruotsinkielen opettajana. Perheet perus-taneet ja lapsenlapsensa nahneet kasvavan . Se on eliiman kiertokulkua mo-nine vaiheineen.

Itse olen avioitunut au-ralaisen miehen kanssa.

· Perheessamme on kolme lasta, joista vanhin Heidi kuoli akillisesti aivoveren-vuotoon 36 vuotiaana. Sitii surua, joka meita kohtasi, ei voi unohtaa. Se tiiyttaii usein mieleni ja kaipauk-sen kyyneleet himmentavat katseeni. Hanelta jiii poika

Krister,joka seitseman vuotta asui luonamme, nyt 24 vuotias bioke-mian opiskelija. Toinen lapsemme Paivi on avoliitossa, hiinellii on oma yritys Kirja- ja kemikalio-kauppa Aurassa. Kolmas lapsem-me on Juha-Pekka, hanellii on vai-mo ja kaksi lasta. Elamantyiini olen tehnyt liikunnan parissa,joka on samalla ollut myiis rakas har-rastukseni. Elamalle kiitos - sain siltii paljon.

Kaarina Hannula

....

LAPSUUDEN MAA

Ja se metsa oli maailman sinisin, ja vehrein se nurmikkorinne. Ja usein vie/a unissani vaellan ma kauas, kauas sinne.

Ja siella oli maailman kauneimmat ne sinipunakukkaiset pellot. Ja niin heliasti helise ei kirkonkellot kuin siella ne sinikellot.

Ja ma muistan ne koivut ritvaiset siella viheriaisessa haassa. Ei missaan niin valkeita koivuja kasva kuin kaukana lapsuuden maassa.

Ja koivujen lapi ei milloinkaan niin taivas loistele seessa. Sen alia yha unissani vaellan ja mulla on silmat veessa.

Aarrearkku Lauri Pohjanpaa Minulla on kotona aarrearkku. ltse asiassa se on puinen korulipas, jossa on sisalla erilaisia risteja, joita olen vuosien varrella saanut tai ostanut. Ne muistuttavatminua monista ihmisista ja tapahtumis-ta.

Yksi risteista on jo vahan vi-hertavii, kuparinen kyyhkystii mu-kaileva risti nahkahihnassa. Se muistuttaa minua nuorena tehdys-ta junamatkasta Etela-Ranskaan pieneen kylaan nimelta Tad!. Sin-ne kokoontuu yhii edelleen nuo-ria ympari maailman viettamaan yksinkertaisia ekumeenisiii ru-

Heli Aaltonen

koushetkiii, tapaamaan toisiaan tai viettamaan aikaa hiljaisuudessa. Tuota Taizen ristia kannoin nuo-rena paljon kaulassani.

Toinen risti on iso, puisista helmista koottu nauha,jonka paas-sa rippuu puinen risti . Se on kato-lisen kirkon risti,jonka eras ystiivii kauan sitten toi minulle Puolasta.

Se risti oli minulla pitkiiiin seiniillii, mutta rsitin tuo-nut ystava kuoli yllattaen muutama vuosi sitten.

Santelipuisen krusifik-sin toisella puolella lukee "Jerusalem". Se muistut-taa kaynnista pyhillii pai-koilla, mutta myos siita, etta rukous rauhan puoles-ta on entista ajankohtai-sempi.

Tyossani jarjestan talla hetkella erittain paljon rippikoulukoulu-tuksia seurakuntien rippikoulun-opettajille, koska vuosi sitten tuli voimaan uusi rippikoulun opetus-suunnitelma, Rippikoulusuunni-telrna 200 I, Elama, usko, rukous. Sen myota on kiinnostukseni he-rannyt vanhemman sukupolven rippikouluja kohtaan. Millaisia

rippikoulumuistoja ja - kokemuk-sia on Inkisen sukuseuran ihmi-silla Karjalasta, evakkoaikana ja uusilta kotiseuduilta heti sodan jalkeen? Niitakin muistoja olisi hyva tallentaa. Klljoita rippikou-lumuistojasi tuolta ajalta ja laheta osoitteella: Heli Aaltonen, Hurtin-katu 14 B 9, 20501 Turku tai siih-kopostilla heli.aaltonen@evl.fi.

Tasasakarainen, pai-nava hopeinen risti ketjus-sa on minun papin ristini . El Salvadorin luterilaisen kirkon

viisaan ja elamaan kokeneen piis-pa Menardo Gomezin sanoista:

Miten ristit liittyvat jouluun? Sain sen kolmetoista vuotta sitten ja se muistuttaa minua pitkasta tiesta naisten pappisvirkaan. Maa-liskuussa 2003 tulee 15 vuotta naisten ensimmiiisesta pappisvih-kimyksesta Suomessa, mutta vie-lakaiin tie ei ole kovin tasainen kaikille naisille.

Kaksi ristiii, pieni ja iso, muis-tuttavat pienena vahemmistona elavistii luterilaisista kirkoista Slo-vakiassa ja toisella puolen maa-ilmaa El Salvadorissa. Pieni, me-tallinen risti kertoo pitkasta ja vaikeasta kristittyjen historiasta Slovakiassa, jossa luterilaiset kommunismin kaaduttua ovatvoi-neet mm. avata vuosikymmenten jalkeen omia koulujaan. Muistan iloiset lapset, jotka tunsivat Raa-matun paljon paremmin kuin meilla rippikoulunsa kiiyneet nuo-ret.

El Salvadorin risti on niin iso, etta se ei mahdu aarrearkkuuni. Se on iso, puinen ja erittain viirikkasti maalattu alttari- tai seinaristi,jossa on Jeesus ristillii ymparillaan El Salvadorin taloja, kasveja ja lin-tuja. Se muistuttaa minua pienen

"Ystiiviit kayvat toistensa luona kylassa ja rukoilevat toistensa puo-lesta". Suomen ev. Jut. kirkko on kuluneen vuoden aikana solminut ystavyyssopimuksen El Salvado-rin luterilaisen kirkon kanssa.

Ilman joulua, Jeesus-lapsen syn-tymaa, ei meillii olisi paasiaista-kaan, ristin ja ylosnousemuksen juhlaa! Rauhallista Vapahtajan syntymajuhlaa!

Heli Aaltonen

Puut kaatuneet yli Kipinolan tien myrskyn yllaWiessa 15. 7. 2000.

19

Sukuseuran jasenluettelo 2002 Aaltonen Heli Turku lnkinen Esa Paattinen Johansson Terttu Molndal!Ruotsi Aaltonen Miika Turku Inkinen Elina Paattinen Kankaanpiiii Arja Masku Aaltonen Minna Turku Inkinen Janne Paattinen Kankaanpaa Rauno Masku Aho Helena Rusko Inkinen Kirsi Paattinen Kankaanpaa Pirkko Kayra Aho Pekka Rusko Inkinen Erkki E Honolulu/ Kankaanpaa Tuomo Kayra Akkanen Aune Halikko Hawaii USA Kankaanpaa Rauni Kayra Alkkiomaki Helvi Turku Inkinen Esko Masku Kankaanpaa Yrjo Raisio Alkkiomaki Hilkka Turku Inkinen Heikki Littoinen Kankaanpaa Sirkka Raisio Alkkiomaki Jyrki Turku Inkinen Helja Littoinen Kiili Hely Naantali Ekblom Pentti Turku Inkinen Heikki Juhani Kyro Kipinoinen Juhani Turku Ekblom Varpu Turku Inkinen Leena Kyro Kipinoinen Seija Turku Hannula Juha-Pekka Turku lnkinen Janne Kyro Kipinoinen Kristian Turku Hannula Leena Turku lnkinen Heidi Kyro Kipinoinen Mari Turku Hannula Juho Turku Inkinen Hellevi Aura Kipinoinen Matti Kayra Hannula Katariina Turku lnkinen Ilmari Turku Kipinoinen Heidi Kayra Hannula Kaarina Aura Inkinen Annikki Turku Kipinoinen Leena Kayra Hannula Joel Aura Inkinen Ritva Paattinen Koskikallio Ritva Raisio Hannula Paivi Aura Inkinen J aana Kouvola Koskikallio Matti Raisio Hauhtonen Raita Hameenlinna Inkinen Jukka Turku Koskinen Anneli Pori Heininen Sinikka Lemu Inkinen Kathy Turku Kurki Rauni Masku Heinonen Irja Raisio Inkinen Mari Turku Kurki Reijo Masku Heinonen Kari Lemu Inkinen Prasan Turku Kurki Rea Kuopio Sulin-Heinonen Mia Lemu Inkinen Karri Tampere Kurki Tarja Piikkio Heinonen Aku Lemu Inkinen Katri Turku Kurki Pertti Piikkio Heinonen Atte Lemu lnkinen Mirj a Masku Lallukka Helja Tampere Helenius Kaarina Turku Inkinen Leena * Helsinki Lerkki Hilja Aura Helenius Sirpa Turku lnkinen Lempi Raisio Lerkki Rauha Aura Helenius Jenny Turku Inkinen Martti Turku Lietepohja Tellervo Lappi Helenius Ville Turku Inkinen Hilkka A. Turku Lietepohja Heimo Lappi Helenius Teemu Turku lnkinen Matti Kalevi Raisio Liianmaa Martti Turku Helenius Timo Turku Inkinen Matti Ensio Masku Liianmaa Terttu Turku Hiironen Aame Vahto Inkinen Lyyli Masku Lindroos Martta Turku Hiironen Soilikki Vahto Inkinen Mikko Masku Lyijynen Raili Kuninkaanky Ia Hiironen Timo Vahto Inkinen Annikki Masku Marttila Irma Rusko Hiironen Aimo Rusko Inkinen Mikko Juhani Naantali Marttila Jaakko Rusko Hiironen Helvi Paattinen Inkinen Olavi BracknelV Muurinen Eeva Kankaanpaa Hiironen Hannes Paattinen Englanti Muurinen Eila Pori Hiironen Marko Paattinen Inkinen Osmo Rovaniemi Muurinen Harri Aura Hiironen Pentti Rekijoki Inkinen Outi Helsinki Muurinen Jaana-Marja* Chestnut Hill, Hiironen Leena-Maija Rekijoki Inkinen Paavo Masku MAUSA Hiironen Timo Turku Inkinen Pentti Espoo Muurinen Jussi* Espoo Hiironen-Joutsela Paivi Turku Inkinen Pentti Helsinki Muurinen Maritta* Noormarkku Joutsela Jasmin Turku Inkinen Pentti Kalevi * Masku Muurinen Sanna Noormarkku Hiironen-Tiensuu Taina Lieto Inkinen Paivi Sauvo Muurinen Pauli* Noormarkku Tiensuu Marika Lieto Inkinen Samu Helsinki Muurinen Matti Aura Tiensuu Janika Lieto Inkinen Toivo Sauvo Muurinen Marianne Aura Honkala Riitta Helsinki Inkinen Liisa Sauvo Muurinen Markus Aura Hotokka Marja-Liisa Halikko Inkinen Vappu Turku Muurinen Paula Lieto Huikko Pirkko Turku Inkinen Vaino Kayra Muurinen Pekka Noormarkku Hyle Impi Turku Inkinen Helvi Kayra Muurinen Hanna-Leena* Noormarkku Hyle Terttu Helsinki lnkinen Y rj 6 Masku Muurinen Toivo Noormarkku Inkinen Alii Naantali Inkinen Hilkka Masku Muurinen Toivo Taivassalo Inkinen Anna-Liisa Raisio Inkinen Pauli* Riihimaki Makila Esa Mynamaki Inkinen Annikki F arsta/Ruotsi Inkinen Keijo* Savonlinna Makila Sari* Mynamaki Inkinen Eero Lemu Innanen Laila * Tampere Nieminen Hilkka Karuna Inkinen Irja Lemu Johansson Aini Jonsered/Ruotsi Nieminen Onni Karuna

20 * Vuoden aikana sukuseuraan liittynyt uusi jiisen

ieminen Jorma Karuna Rusi Hellin Askainen Venho Seppo Turku ieminen Arja Karuna Rusi Olavi Askainen Venho Pekka Turku ieminen Timo Karuna Rusi Maija Askainen Venho Lasse Turku

Nieminen Mari Karuna Saksi Mervi Naantali Veramo-Leivo Paivi Ylojarvi Nieminen Tapani Sauvo Salmela Sinikka Helsinki Leivo Kari Ylojarvi Nieminen Minna* Sauvo Santalainen Maija Masku Veramo Riikka Mikkeli Blomqvist Jan-Henrik* Sauvo Sihvonen Ritva Lahti Veramo Ritva Sasi Blomqvist Nico Sauvo Sirkia Irja Rajala Veramo Jarkko Sasi Blomqvist Rony Sauvo Stenbom Krister Turku Viitasalo Hanna Kaarmelahti Blomqvist Tino Sauvo Suominen Sinikka Nurmi Sari* Marynummi Suominen Ella Nurmi Janne* Marynummi Suominen Kirnrno Oksanen Anneli Lieto Soderberg Liisi Oksanen Sulo Lieto Raudaskoski Henna Toivonen Hemmo Reko Sirkku Otajoki Toivonen Maritta Reko Olli Otajoki Tommila Katariina Reko Mikko Otajoki Tommila Raimo Reko Miia* Otajoki Tommila Salu Reko Sanna Otajoki Tommila Siina Rosengren Lempi Sauvo Uusikartano Asko Rusi Elsa Turku Uusikartano Vieno Rusi Tauno Turku Vartiala Liisa Rusi Merja Raisio VenhoAnne

Seuraamme kuuluu I kunniajiisen, 142 vuosijiisenmaksun maksanutta, 43 ainaisjiisentii, aile 18 vuotiaita ilmoitettu 33 lasta, uusia jiiseniii 4, jiisenmaksu maksamatta 25 = 248 jiisentii.

SUKUSEURAN NUORTEN KEY ATKONSERTTI

Koko perheelle, vauvasta vaariin sunnuntaina 6.4.2003 klo 14.00

TURUN KARJALAISTEN TALOLLA Itapellontie 2

Liput: a 5 EUR sis. kahvitarjoilun TERVETULOA !

varaukset puh. 02 - 4860041

Turku Viljaranta Sirkka Raisio Turku Viljaranta Jarkko Raisio Turku Virea Helvi Turku Kungsbacka/ Virea Veikko Turku Ruotsi Vuorinen Matjo Raisio Muurla Vuorinen Hannu Raisio Muurla Vuorinen Petra Raisio Turku Vuorinen Pauliina Raisio Turku Vahasoyrinki Mirja Turku Turku Valimaki J aana Turku Turku Nousiainen Luetteloon on merkitty alle

Karuna 18-vuotiaat (tiedossa olevat),

Naantali jotka ovat vapaajasenia.

Turku

Teruetuloa sukulaisetja ystiiuiit- jos luoja suo-

"Elamalle kiitos" Hengellisen kansanmusiikin konserttiin sunnuntaina 31.8.2003 fturan kirkkoon.

Esiintyjinii Pelimanniyhtye "Tiimmiiri" ja Oripiiiin seurakunnan kuoro, joht. kanttori Rita llola. Ohjelmat a 1 0 euroa ouelta,

tuotto syiipiiii sairastauien lasten hyuiiksi. ltonsertin jiilkeen pyydiimme ystiiuiillisesti uiettiimiiiin

kultahiiiipiiiuii- ja syntymiipiiiuiijuhlaa fturan nuortentalolle. lim. 1.8. mennessii puh. 02-486 0041 tai 050-343 4239

ttaarina ja Joel Hannula Jaettu ilo on moninkertainen ilo!

Hyviiii }oulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2003 kaikille sukulaisille ja tuttaville! toivottavat

Rosa ja Salomon Inkisen tyttiiret Ruotsista 1 Annikki, Terttu, Aini ja Liisi) Kaarina ja Joel Hannula Pah·i Hannula

Aura Aura Lemu

Helle vi ja Ensio Karviaisten Inkiseltii Sirkku ja Olli Reko perheineen Heikki ja Leena Inkinen perheineen Ritva Inkinen

Aura Sakylii

KHo Paattinen Raisio

Turku Turku

Esa Inkinen perheineen Sirpa ja Timo Heleniu perheineen

Paattinen

~1aaria

Turku Lie to

Lie to

Lie to

Kaarina Helenius Niko Muurisen tyttiiret (Anneli, Eeva ja Eila) Pekka Muurinen perheineen

Turku oorrnarkusta

Noormarkku

21

Uusia sukuseuran paitoja on saatavilla keviHilla 2003. Paitaan tulee oheisen kuvan mukainen painatus keskelle rintakehiia.

Varivaihtoehdot: valkoinen, punainen, oliivinvihrea, khaki

Koot: XS, S, M, L, XL, XXL T-paita: 12 euroa

Pike-paita: 20 euroa

Tee tilaus ylla olevista vaihtoehdoista helmikuun loppuun mennessii

kirjeitse, sahkopostilla tai soittamalla:

Samu Inkinen Toolontorinkatu 3 b 16, 00260 Helsinki

Sahkoposti: inkinen @yahoo.com Puh.0400-991619

Saatuasi tilausvahvistuksen maksa rahat sukuseuran tilille:

Inkisten sukuseura, Kyron Seudun Op 471110-216424

(viitteeksi paita/oma nimi). Helmikuun loppuun mennessa tilatut paidat

voi noutaa sukuseuran konsertista 6.4. Karjalaisten talolta ja sen jalkeen

Heli Aaltoselta Turun keskustasta (puh. 0400-774314)

seka sukukokouksesta 30.6. Karjalaisten talolta. (Jos et paase noutamaan paitaa ja haluat,

etta se lahetetaan sinulle, lisaa paitamaksuun postikulut 1 kp15 €, 2 kpl6 €, 3 kpl 7 € jne.)

Veteraanit bunkkerilla 1991. Heikki ja Martti lnkinen (Kuolemajarvij.

22

AHVIJOEN POLKKA

1. Hiidenpiiiissii mie selkiiii sa in ku lentohiekkaan }iii a vain, eiviitkii kantturat oljenkorsilia maitoa voineet antaa. Vaan meiltiipii siikissii ei siirkiii viedii pitkin liukasta Retusaaren tietii, hevoselia piiiistiiiin perilie, retuperii Nevansuuhun. Sinne sitii kelpaa ilman velkaa silakkaja muikkuja Pihkalan PAUKKU, munat sieliii seisoo parhaassa kurssissa, voita ei voita mikkiiii. Terveiset nyt teille kaikilie, myos kauniilie Lohijoelie, sotiako sieliiipiiin peliitiiiin, jokia kaivaessa? Vai saavatko ojat alia rauhassa, ja voivatko pojat kiiydii saunassa kun tuntolevyt ei riipu kaulassa, ystiiviiin Joki, kerro!

2. Rakkahin joki, Rauhassko yot ja piiiviit leppiiiit? Onko sieliii lepikkolehtoja, ja tappaako siel kettiiii? Onko jo kuollut Onnikkikin, ja huolestunut olen sonnistakin, muista en lainkaan sen nimeii, mut Joonas ei se oliut. Pannaanko aamulia aikaisin arkkuun suutarin tyttiiren sulhasen salkku, viediiiinkO tuomari juomarin telttaan katsomaan viemiirin paikkaa? Saako sieltii Rauhasta matkustaa Kustaan kruunua katsomaan, ja ovatko tohvelit paikaliaan, kantapiiitten alia? Miu mau mukkaa aika meni hukkaan ku Rauha pantiin pulkkaan, porojen periissii vaivaiskoivuja Lapissa katsoo turhaan! Miu mau mukkaa aika meni hukkaan ku Rauha pantiin pulkkaan, miksei sen annettu vieliikin tanss ia AHVIJOEN POLKKAA!

3. Armas kulta, vastaus multa, vihdoinkin tulee tiissii: Ei ole Lepikkolehtoja, vain Vilhelmiina Lehto. Rauhaa en ole tavannut enkii Periilapin tannerta ravannut, vain Saiman kanava on mielessii ku vellikelio soittaa! Asiani eiviit ole huonosti, vain hiukkasen verran kehnosti, saapas niihdii jos sanomista saan, lukea et kaipaan lohta. Lohijoki minua nyt kutsuu taas, kuoreet ja kiiskit perkaamaan? Muurilan muurille ripustaa voisimme hauenleuat! Miu mau mukkaa aika meni hukkaan Rauhan mennessii siihe porukkaa, joka ei lainkaan ymmiirtiinyt Ahvenoja mutkaa. Siinii se putosi se silkkinen silmukka hailienkin kaulaan, niin ettii saamme vieliikin soittaa AHVIJOKEAja LAULAA: Hiidenpiiiissii mie selkiiii sain a a a ja niin uudelleen

LauriA Kuuluvainen on palvellut Erp.7 1939 Ahvi-joen maisemissa, tiimiin sepittiimiinsii polkan myotii liihettiiii terveisensii Inkisen suvulle Tukholmasta

Inkisten Sukuseura Toimintasuunnitelma v:lle 2003

1. Sukututk:imustyo jatkuu 2. Hallituksen kokouksia tarpeen mukaan 3. Sukuseuran vuosikokous, ehdotus 29.6.2003 4. Jasenk:irjeet 5. Sukuseuran lehden toimittaminen 6. Karjalaliiton Kesajuhliin osallistuminen,

14-15.6.2003 Jyvaskylassa 7. Onnittelukaynnit tai -k:irjeet 8. Osanottoadressit tai -kirjeet 9. Internettiedottaminen

10. Sukumatka Kuolemajlirvelle 11. T-paitoja ja vaakunarintapinsseja hank:itaan

myyntiin

Sukuseuran hallituksen jasenet 2003 Kaarina Hannula Samu Inkinen Pai vi Inkinen Heli Aaltonen Sinikka Heininen

puheenjohtaja varapuheenjohtaja sihteeri jasen jasen

Kaarina Helenius jasen Jukka Inkinen jasen Matti Kipinoinen jasen Anne Venho jasen Katariina Tommila rahastonhoitaja Rauni Kurki tilintarkastaja Heimo Lietepohja tilintarkastaja Hellevi Inkinen jasenkirjuri

Jasenmaksu vuodelle 2003 on 10 euroa Ainaisjasenmaksu 100 euroa aile 18-vuotiaat vapaajasenia

Aura Helsinki Sauvo Turku Lemu Turku Turku Aura Lie to Turku Masku Lap pi Aura

Jasenmaksu pyydetaan suorittamaan 31.1.2003 mennessa Kyron Seudun Op tilille nro 471110-2 16424.

Jasenlehti lahetyskuluineen on 8 euroa jasenelta, todelli-et kustannukset ovat 10,50 euroa, joka osuus maksetaan

jasenmaksutuloista. Toivomme jokaisen jasenen tukevan ul.ru euran toirnintaa maksamallajasenmaksunsa vuosit-

rain maariiaikaan mennessa.

Edelleen odotamme suvun jasenten perhetietoja 1900-lu Ita. dill elo tuksia suvun ja perheen vaiheista rallenneua · i jiilkipolville. Kiitos teille jotka jo olene l:ilienaneet tietoja. eka teille jotka olette ani ranee klljoiruksin ja kuvin lehden toirnittarnista. Kirjoi -i:mne -··rolli ena \'astaan otan.

Kaarina Hannula. o· Turuntie 15. 21380 Aura. kaarina.hannula@ uorni_-.fi

Talousarvio vuodelle 2003 Tulot:

Hisenmaksut 10xl60 Ainaisjasenmaksut 2xl00 Vuosikokous ja arpajaiset Nuorten kevatkonsertti Myyntitulot

lehdet ja viirit t-paidat rintamerkit

Mainostulot ja 1ahjoitukset

Menot:

1.600 € 200€ 350€ 300€

950€ 1.080 € 1.000 €

600€ 6.080 €

Lehden julkaiseminen Jasenkirjeet Huomionosoitukset Edustuskulut (liiton kesajuhla) Vuosikokoustarjoilu

1.700 € 300€ 200€ 300€ 350 € 250€ 300€ 900€ 750 € 300€ 200€ 200€

Puhelin- ym. kulut ja palkkiot Yleiskulut Ostot: T-paidat Ostot: Rintamerkit Intemetkulut Sukututkimus Kevatkonsertti

Tilivuoden voitto 5750 €

330 € 6080 €

Lampimat Onnentoivotukset seuraaville tiedoissamme oleville merkkipaivien viettajille v. 2003

21.01. Terttu Johansson

01.02. Ake Johansson

24.03. Raita Hauhtonen

14.04. Hanna Viitasalo

27.04. Paavo lnkinen

03.05. Elsa Rusi

26.06. Rauno Kankaanpiiii

19.07. Rauni Kankaanpiiii

80 v. Molndal, Ruotsi

80 v. - ' - - ' -

70 v. Hiimeenlinna

50 . Kiifumelahti

60 v. Ma ku

0 Y. Turku

60 ,._ Masku

0 v. Aura

30.07. Toivo Muurinen. kunniaj. 91 v. oormarkku

06.08. Ritva Veramo 0 v. Sasi

27.08. Kaarina Hannula

0 1.11 . Liisa Inkinen

22.11. aino Inkinen 27.11. Lempi Ro-engren

1 . L. Tapani _ "ieminen

19. L. Hellevi Inkinen

_4_ L. Ritva Inkinen

0 v. Aura

75 v. Sauvo

85 v. Aura

90 v. Sauvo

85 v. Sauvo

60 v. Aura

70 v. Paattinen

~----www ____ .i_n_k_in_e_n_.i_n_fo ____ ~l ~~----in_k_i_ne_n_@ __ y_a_h_o_o_.c_o_m ____ ~ 23

Kukkatervehdysten viejat suvun jasenten ja muistomerkkien kummuille 30. 6. 2002 Au ran kirkkomaalla.

Juhlakulkue Sa/ossa 14.6. 1998.