kunnallinen ympäristöterveydenhuolto kunnallinen ... · yksittäisistä asioista pelko koleran...

1

Kunnallinen ympäristöterveydenhuolto

Ympäristö ja Terveys-lehti www.ymparistojaterveys.fi


Nykymuotoinen ympäristöterveydenhuolto muotoutui

Suomessa lähinnä Ruotsista ja Englannista saatujen

esimerkkien mukaan pääosin 1800-luvun viimeisen

neljänneksen aikana. Tähän kuuluivat lainsäädännön

luominen, lautakuntajärjestelmän perustaminen sekä

säännöllisen valvonta- ja tarkastustoiminnan aloittaminen.

Yksittäisistä tapahtumista voidaan pitää tärkeimpänä vuonna

1879 annettua terveydenhoitoasetusta, joka vastaa nykyistä

terveydensuojelulakia. Ympäristöterveydenhuolto on viime

vuosina täyttänyt useimmilla paikkakunnilla jo 100 vuotta ja

kuuluu kuntien vanhimpien lakisääteisten tehtävien joukkoon.

Ympäristöterveys käsitteenä on nykyisin tuttu mutta

kunnissa tehtävä ympäristöterveystyö ei ehkä niinkään. Tässä

esitteessä kerrotaan kattavasti ympäristöterveydenhuollon

organisaatioista, tehtävistä kunnissa ja sen

yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Tekstin on kirjoittanut johtaja Jari Keinänen sosiaali-

ja terveysministeriöstä, historiaosan on kirjoittanut

ympäristöpäällikkö Pertti Forss

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta.

www.ymparistojaterveys.fi

2


Ympäristö ja Terveys-lehtiwww.ymparistojaterveys.fi

JohdantoIhmisten oman toiminnan sekä luon-nonilmiöiden vaikutuksesta elinym-päristössämme esiintyy tekijöitä, jotka voivat vaarantaa terveytemme. Tul-vavesi voi saastuttaa juomavetemme, elintarvikkeemme saattavat pilaantua epätarkoituksenmukaisen säilytyksen ja käsittelyn johdosta tai asuntojemme sisäilma saattaa saastua puutteellisen ilmanvaihdon tai kosteusvaurion aihe-uttaman homekasvun johdosta. Jotta edellä mainitut ja myös muut meille niin elintärkeät hyödykkeet olisivat aina turvallisia ja terveellisiä, viranomaiset valvovat niitä. Tätä yksilön ja elinym-päristön terveydensuojelua kutsutaan ympäristöterveydenhuolloksi, jonka tavoitteena on siis ihmisten ja eläinten terveyden suojeleminen elinympäris-tössä vaikuttavilta haitallisilta tekijöil-tä.

Ympäristöterveydenhuollon lakeja ovat terveydensuojelulaki (763/1994), elintarvikelaki (23/2006 ja sen muu-tos 352/2011), kuluttajaturvallisuusla-ki (920/2011), eläinlääkintähuoltolaki (685/1990), kemikaalilaki (744/1989) ja toimenpiteistä tupakoinnin vähen-tämiseksi annetun laki, tupakkalaki (693/1976).

2 JOHDANTO

3 YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON HISTORIA

4 YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON ORGANISOINTI JA VASTUUALUEET VALTAKUNNALLISESTI

4 YMPÄRISTÖTERVEYDEHUOLLON TEHTÄVÄT KUNNASSA

4 Kunnan tehtävät yleisesti

5 Kunnan valvontaviranomainen ja sen alaiset viranhaltijat

5 Ympäristöterveyden yhteistoiminta-alueet

6 Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa

7 Suunnitelmallinen valvonta ja valvontamaksut

8 YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON MERKITYS KUNNALLE

8 VOIMAVAROJEN JA TEHTÄVIEN MUUTTUMINEN

9 Ympäristöterveydenhuollon lakien lyhyt esittely

3



Kaikissa ympäristöterveydenhuollon laeissa merkittävää toimeenpanoval-taa käyttää paikallinen viranomainen. Valtion toimeksiantotehtävänä kunnan ympäristöterveydenhuollon viranhalti-oiden tehtäviin kuuluvat yleensä myös eläintautilain (55/1980), eläinsuojelulain (247/1996) sekä Euroopan yhteisön yh-teisen maatalouspolitiikan täytäntöön-panosta annetun lain (1100/1994) mu-kaiset tehtävät.

Ympäristöterveyden-huollon historiaYmpäristöterveydenhuollon käsite on uusi ja edelleen huonosti tunnettu, mutta sen tarkoittamalla toiminnalla on pitkät perinteet. Ympäristöterveyden-huollon nopeaan kehitykseen 1800 -

luvun jälkipuoliskolla vaikuttivat monet seikat. Teollistuminen ja kaupungistu-minen yhdessä väestönkasvun kanssa loivat kokonaan uusia ongelmia. Lääke-tieteen ja luonnontieteiden nopea ke-hittyminen, tiedonkulun ja kansainvä-lisen vuorovaikutuksen lisääntyminen sekä vähitellen muodostuneet tiedot ympäristötekijöiden vaikutuksesta vä-estön terveyteen ja eritoten vakavien tautien leviämiseen loivat edellytyksiä ympäristöterveydenhuollon kehittymi-selle.

Yksittäisistä asioista pelko koleran leviämisestä Venäjältä Suomeen vauh-ditti osaltaan alan kehitystä. Suomessa seurattiin tiiviisti muiden maiden esimerkkejä, erityi-sesti Ruotsissa ja Englannis-sa tapahtunutta kehitystä. Nykymuotoinen ympäristö-terveydenhuolto muotoutui Suomessa pääosin 1800-lu-vun viimeisen neljännek-sen aikana, erityisen paljon tapahtui 1870-luvulla. Tä-hän kuului lainsäädännön luominen ja paikallistason valvontatoiminnan käynnis-tyminen. Kunnallishallinnon järjestäminen 1870-luvulla myös osaltaan helpotti ym-päristöterveydenhuollon kehitystä. Paikallistason toi-minnan keskeiset periaat-teet – lautakuntajärjestel-mä, kunnan palveluksessa olevat tarkastajat, mahdolli-suus antaa kieltoja ja määrä-yksiä, tiettyjen toimintojen ja tilojen luvanvaraisuus se-kä tarkastus- ja laboratorio-toiminta – luotiin siis noin 130 vuotta sitten ja vieläkin

samat työkalut ovat käyttökelpoisia. Silloisen toiminnan painopisteet mm. jätehuolto, jätevedet, sekä talousvesi ja elintarvikkeet ovat tänäänkin ajan-kohtaisia. Tämän rinnalla julkaistiin runsaasti valistusmateriaalia ja ympä-ristön terveellisyyttä käsiteltiin laajasti julkisuudessa. Yksittäisistä tapahtumis-ta voidaan pitää tärkeimpänä vuonna 1879 annettua terveydenhoitoasetus-ta, joka vastaa nykyistä terveydensuo-jelulakia. Terveydenhoitoasetus korosti paikallista toimintaa ja se edellytti mm. kaupungeilta erillisen terveyslautakun-nan lisäksi terveydenhoitojärjestyksen laatimista, jossa otetaan huomioon

Jätteiden poltto kiinteis-tökohtaisissa uuneissa oli yleistä vielä 1960-luvulla.

Talousveden laadun valvonta on tär-keä osa ympäristöterveydenhuoltoa.

4



paikalliset olosuhteet ja tarpeet. Näitä laadittiin vilkkaasti 1880-luvulla Porin, Mikkelin, Maarianhaminan ja Tornion terveydenhoitojärjestysten ollessa en-simmäisten joukossa. Ympäristötervey-denhuolto on siis viime vuosina täyt-tänyt useimmilla paikkakunnilla 100 vuotta ja kuuluu kuntien vanhimpien lakisääteisten tehtävien joukkoon.

Ympäristöterveyden- huollon organisointi ja vastuualueet valtakunnallisestiYmpäristöterveydenhuollon yleisen suunnittelun ja valvonnan ylin johto kuuluvat omilla toimialueillaan (ku-va 1) työ- ja elinkeinoministeriölle, maa- ja metsätalousministeriölle se-kä sosiaali- ja terveysministeriölle. Ministeriön alaisten keskusvirastojen tehtävänä on toimialueellaan ohja-ta lainsäädännön toimeenpanoa ja valvontaa valtakunnallisesti. Alue-hallintovirastot ohjaavat ja valvovat ympäristöterveydenhuollon toimin-taa läänin alueella. Päävastuu ympä-ristöterveydenhuollon valvonnan toi-

meenpanosta on kuitenkin kunnilla. Kuntien tehtävänä on edistää ja val-voa elinympäristön ja yksilön terveyt-tä siten, että sen asukkaille turvataan terveellinen elinympäristö. Ympäris-töterveydenhuollon tutkimuslaitok-set tukevat sekä valtion että kunnan suorittamaa ympäristöterveyden-huoltoon liittyvää valvontaa omalla tutkimus- ja kehittämistoiminnallaan. Kuvassa 1 on esitetty ympäristöter-veydenhuollon valvonnan ohjaus.

Ympäristöterveyden- huollon tehtävät kunnassa

Kunnan tehtävät yleisesti Kuntien tehtävänä on edistää ja val-voa elinympäristön ja yksilön terveyt-tä siten, että sen asukkaille turvataan terveellinen elinympäristö. Kunnan yleisenä tehtävänä on huolehtia, että ympäristöterveydenhuollon lainsää-dännön velvoitteita noudatetaan kun-nan alueella. Kunnan vastuulla olevat ympäristöterveydenhuollon tehtävät voidaan yleisesti jakaa seuraavasti:

• toiminnanharjoittajien ja kuntalaisten neuvonta ja ohjaus• valvontakohteiden toimintaa koskevien ilmoitusten tai hakemusten käsittely ja niistä tehtävät päätökset (ennakkovalvonta)• valvontakohteisiin suoritettavat säännölliset tarkastukset sekä tarvittaessa näytteenotto ja tutkimukset (jälkivalvonta/ suunnitelmallinen valvonta)• lainsäädännön noudattamatta jättämisestä tai ilmeistä terveys- haittaa aiheuttavasta toimin- nasta johtuvien määräysten ja kieltojen, joita voidaan tehostaa pakkokeinoilla, antaminen• lausuntojen antaminen esimerkiksi kaavaehdotuksista, ympäristö- ja rakennusluvista sekä niihin läheisesti liittyvät selvitykset (esimerkiksi melu- selvitykset)• varautuminen erityistilanteisiin; sekä• raportointi Aluehallintovirastoille ja keskusviranomaisille.

Kuva 1.Kunnallisen ympäristö-

terveydenhuollon ohjauksen nyky-

organisaatio.

5



Kunnan valvontaviranomainen ja sen alaiset viranhaltijat

Ympäristöterveydenhuollon lakien mukaan valtion toimeksiantotehtäviä lukuun ottamatta kunnan asianomai-sen ympäristöterveydenhuollon lain toimeenpanoon kuuluvista tehtävistä huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin. Kun-nanvaltuusto voi antaa toimielimelle oi-keuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle. Ympäristöter-veydenhuollon lakien toimeenpanon osalta toimielimet ovat aktiivisesti käyt-täneet oikeutta delegoida toimivaltaa alaiselleen viranhaltijalle. Toimivallan delegointi viranhaltijoille vähentää toi-mielimen työtä ja samalla byrokratiaa

sekä nopeuttaa päätöksentekoa, mutta samalla vähentää toimielimen jäsenten tietoisuutta ympäristöterveydenhuol-lon tehtävien toimeenpanosta. Jos toimielin delegoi laajasti toimivaltaa vi-ranhaltijalle, tulisi ympäristöterveyden-huollon toimeenpanon näkökulmasta katsottuna johtavan viranhaltijan tie-dottaa aktiivisesti ja säännöllisesti ky-seistä toimielintä ympäristöterveyden-huollon keskeisistä asioista.

Ympäristöterveydenhuollon tehtä-vien käytännön toimeenpanemiseksi tulee kunnalla ja sen määräämällä toi-mielimellä olla käytettävissään riittävä määrä tehtävään päteviä viranhaltijoi-ta. Osassa ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntöä viranhaltijoiden päte-vyydelle on säädetty vaatimukset siten, että viranhaltijalla tulee olla vähintään soveltuva opistotasoinen koulutus. Käytännössä tällä hetkellä ympäristö-terveydenhuoltoon palkattavat hen-kilöt ovat vähintään AMK-insinöörejä, sillä ympäristöterveydenhuollon alan asiantuntijoita ei enää opistotasoisesti kouluteta. Ympäristöterveydenhuollon tehtäviä kunnissa hoitavat yleensä ter-veystarkastajat, terveydensuojelutar-kastajat, ympäristöterveystarkastajat, ympäristötarkastajat ja eläinlääkärit.

Ympäristöterveydenhuollon lainsää-däntö on erittäin laaja, joten sen tehtä-vien tehokkaan hoitamisen kannalta

viranhaltijan toimenkuvaan ei tulisi sisällyttää muita kuin ympäristötervey-

denhuollon tehtäviä. Kuvassa 2 on esi-tetty kunnan ympäristöterveydenhuol-lon organisaatioesimerkki yksinkertais-tettuna ja irrotettuna kunnan muusta organisaatiosta.

Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueet

Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta

Kuntien vastuulla olevan ympäris-töterveydenhuollon toimeenpanon tehostamiseksi ja toimintojen kehittä-miseksi säädetty ympäristöterveyden-huollon yhteistoiminta-alueita koskeva laki (410/2009) tuli voimaan 15.6.2009. Lain tavoitteena on tehostaa ympäris-töterveydenhuollon valvonnan järjes-tämistä. Uudistuksella pyritään myös viranhaltijoiden erikoistumiseen ja val-vonnan johtamisen selkeyttämiseen. Laki mahdollistaa parempien palvelu-jen tarjoamisen kustannusten kuiten-kaan nousematta.

Laki edellyttää, että kunnassa tai yh-teistoiminta-alueella tulee olla käytet-tävissään vähintään kymmentä henki-lötyövuotta vastaavat henkilöresurssit, joilla järjestetään ympäristöterveyden-huollon palvelut. Lisäksi ympäristöter-veydenhuollon palveluiden järjestämi-nen tulee olla yhdessä toimielimessä. Kunnan, joka ei kykene suoriutumaan

Kuva 2. Kunnan ympäristöter-veydenhuollon yleinenorganisaatio-esimerkki.

6



ympäristöterveydenhuollon tehtävistä yksin (ei täytä edellä mainittuja mini-vaatimuksia), on vastedes kuuluttava yhteistoiminta-alueeseen. Yhteistoi-minta-alueella tarkoitetaan kahden tai useamman kunnan muodostamaa aluetta. Tehtävien hoitamista varten perustetaan tällöin kuntalain (365/1995) 77 §:ssä tarkoitettu yhteistoiminta-alu-een kuntien yhteinen toimielin taikka yhteistoiminta-alueen tehtäviä hoitaa kuntayhtymä.

Lain mukaan yhteistoiminta-aluetta muodostettaessa voidaan poiketa 10 henkilötyövuotta vastaavien henkilö-resurssien vaatimuksesta, jos:• toiminnallisenkokonaisuuden muodostamineneisaaristoisuuden taipitkienetäisyyksienvuoksiole mahdollista;• seontarpeensuomen-tairuotsin- kielistenasukkaidenkielellisten oikeuksienturvaamiseksi;• seontarpeensaamelaistenkieltä jakulttuuriakoskevienoikeuksien turvaamiseksi;tai• ympäristöterveydenhuollon tehtävienriittäväjalaadukas järjestäminenkunnassataiyhteis- toiminta-alueellavoidaanmuutoin turvata.

Muodostuvien ympäristöterveyden-huollon yhteistoiminta-alueiden oli aloitettava toimintansa viimeistään 1.1.2013.

Ympäristöterveydenhuollon nykyiset yksiköt

Vuonna 2003 ympäristöterveyden-huollossa oli 277 valvontayksikköä. Valtioneuvoston periaatepäätöksen, YTAKE-hankkeen ja muun informaatio-ohjauksen ansiosta sekä kuntaliitosten seurauksena yksiköiden määrä oli vuo-den 2009 alussa 135. Laki yhhteistoimin-ta-alueiiesta laittoi vauhtia kehitykseen, joten vuonna 2010 valvontayksiöiden määrä oli 115 ja 2011 enää 88. Vuoden 2012 tietojen mukaan valvontayksiköitä on 83 ja 2013 alussa yksiköiden määrän arvioidaan olevan 74 (kuva 3). Eräitä yhdistymisprosesseja on tätä kirjoitet-taessa vielä kesken.

Vuoden 2003 jälkeen muodostu-neiden ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden hallintomuo-tona on joko yhteinen lautakunta vas-tuukuntaperiaatteella tai kuntayhtymä. Yhteistoiminta-alueet ovat pääsääntöi-sesti muodostuneet yhteistyössä ym-päristönsuojelun kanssa. Muutamissa

tapauksissa ympäristöterveydenhuol-to on osa terveydenhuoltoa ja joissakin tapauksissa yhteinen toimielin on muo-dostettu yksinomaan ympäristötervey-denhuoltoon. Uudet ympäristöter-veydenhuollon yhteistoiminta-alueet ovat muodostuneet noin 5–20 kunnan yhteistyönä ja alueiden keskimääräi-nen asukasluku on ollut noin 60 000 asukasta. Laajemmissa ympäristöter-veydenhuollon yksiköissä (kunnissa tai yhteistoiminta-alueella) ympäristöter-veydenhuollon viranhaltijat pystyvät paremmin erikoistumaan eri ympäristö-terveydenhuollon tehtäväalueille (elin-tarvikevalvonta, talous- ja uimavesien valvonta, kemikaalivalvonta jne.).

Yhteistyö muiden kunnan toimijoiden kanssaYmpäristöterveydenhuollon merkittä-vimpiä yhteistyökumppaneita kunnas-sa ovat ympäristönsuojelu, peruster-veydenhuolto, rakennusvalvonta sekä kaavoitus.

Yhteistyö kunnan ympäristönsuo-jelun kanssa on erittäin tärkeää, sillä monilla ympäristöä suojelevilla toimen-piteillä suojellaan myös ihmisten ter- veyttä. Tämä on havaittukin monissa

Kuva 3. Ympäristöterveyden-

huollon yksiköiden lukumäärän kehitys vuosina 2003–2012.

7



kunnissa, joissa ympäristöterveyden-huolto ja ympäristönsuojelu ovat sa-massa yksikössä. Pienissä kunnissa täl-laisessa yksikössä saattaa olla vain yksi viranhaltija, joka hoitaa kaikki ympäris-töterveysvalvonnan ja ympäristönsuo-jelun tehtävät. Suurissa kunnissa yksit-täiset viranhaltijat saattavat tehdä mo-lempien osa-alueisiin kuuluvia tehtäviä. Yhteistyötä tehdään siis laajasti, mutta ehkä tärkeimpiä yhteistyöalueita ovat ympäristölupa- ja vesiasiat. Ympäristö-terveydenhuolto ja ympäristönsuojelu ovat usein samassa organisaatiossa suurissa kunnissa tai edellä mainituissa ympäristöterveydenhuollon yhteistoi-minta-alueissa.

Yhteistyö perusterveydenhuollon kanssa on erityisen tärkeää ruokamyr-kytysten ja vesiepidemioiden hoitoon ja muutoinkin ympäristöterveyden häi-riötilanteisiin varautumisessa. Jos ym-päristöterveydenhuolto on organisoitu erillään perusterveydenhuollosta - jopa eri yhteistoiminta-alueella, on tärkeää, että esimerkiksi ympäristöterveyden-huollon johtamissa epidemiatyöryh-missä on riittävästi perusterveyden-huollon tartuntatauudeista vastaavia asiantuntijoita.

Yhteistyön laajuus kunnan rakennus-valvonnan kanssa vaihtelee kunnittain merkittävästi. Viime vuosina merkit-tävimpiä yhteistyöalueita rakennus-

valvonnan kanssa ovat olleet asumisterveyteen liittyvien kysymysten hoito sekä yhteistyö rakennuslupien käsitte-lyssä. Asumisterveyteen liittyvissä ongelmissa

ympäristöterveysyksikön tehtävänä on arvioida mahdollinen terveyshait-ta ja rakennusvalvonnan antaa ohjeita ongelman rakennustekniseksi korjaa-miseksi. Monissa kunnissa kaikki raken-nusluvat käsitellään yhteistyöelimessä, jossa usein on mukana myös ympäristö-terveydenhuollon edustaja. Ympäristö-terveydenhuollon näkökulmasta tämä yhteistyö on terveyshaittojen ennalta ehkäisevän työn kannalta merkittävää, koska vain näin varmistetaan, että ym-päristöterveydenhuollon tietoon tulee kaikki pienimmätkin terveydensuoje-lulain tarkoittamat ilmoitusvelvolliset kohteet, kuten kioskit, grillit ja parturi-kampaamot. Myös yhteistarkastukset muun muassa suurten yleisötilaisuuk-sien yhteydessä ovat lisääntyneet viime vuosina.

Kunnan kaavoituksen kanssa yhteistyö konkretisoituu lähin-nä silloin, kun uusia yleis- tai asemakaavoja suunniteltaessa

tarvitaan kaavaratkaisujen mahdolli-sesti aiheuttamien ympäristöterveys-haittojen arviointia.

Suunnitelmallinen valvonta ja valvontamaksutYmpäristöterveydenhuollon lainsää-däntö uudistettiin vuosien 2005–2007 aikana siten, että lakien mukaan

kunnan valvontaviranomaisen tulee laatia valvonnan suunnittelemiseksi ja oikein kohdentamiseksi kunnan ympä-ristöterveydenhuollon valvontasuun-nitelma. Valvontasuunnitelman tulee perustua valvottavien kohteiden ris-kinarviointiin. Kunnan valvontasuunni-telmassa tulee määritellä muun muassa valvontakohteiden tarkastustiheys ja tarkastusten sisältö. Valvontakohteiden riskinarviointiin perustuvat kuntien val-vontasuunnitelmat yhdenmukaistavat ja tehostavat ympäristöterveydenhuol-lon suorittamaa valvontaa sekä autta-vat kuntia resurssien kohdentamisessa ja kehittämisessä sekä yleensäkin hen-kilöstöpolitiikan kehittämisessä.

Ympäristöterveydenhuollon lainsää-dännössä on useita säännöksiä, jotka edellyttävät kuntien perivän maksuja suoritteistaan. Yleisesti kuntien on pe-rittävä maksuja ilmoitusten ja hake-musten käsittelystä. Lisäksi maksuja on perittävä edellä mainittujen valvonta-suunnitelmien mukaisista tarkastuksis-ta, näytteenotosta ja tutkimuksista.

Terveydensuojelulain nojalla kunnalla

Koulujen ja päiväko-tien sisäilmaongel-mat ovat yleisiä. Eri viranomaisten välistä yhteistyötä tarvitaan ongelmien ratkaise-misessa.

Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännössä on

useita säännöksiä, jotka edellyttävät kuntien perivän

maksuja suoritteistaan.

8



on lisäksi oikeus periä maksu asunnon tai muun oleskelutilan terveyshaittojen selvittämiseen liittyvästä näytteen-otosta, mittauksista ja tutkimuksista. Ympäristöterveydenhuollon lainsää-dännön mukaan kunnan tulee nykyisin määritellä suoritteistaan perimät mak-sut siten, että ne vastaavat enintään suoritteen toteuttamisesta aiheutuvia kustannuksia ja maksujen tulee sisältyä kunnan hyväksymään taksaan. Kunnan perimät maksut ovat ulosottokelpoisia. Ympäristöterveydenhuollon voimava-rojen turvaamiseksi sen valvonnasta kertyvät tulot tulisi ohjata ympäristö-terveydenhuollon kehittämiseen, ku-ten esimerkiksi uusien viranhaltijoiden palkkaamisen.

Ympäristöterveyden-huollon merkitys kunnalleYmpäristöterveydenhuollon valvon-tatehtävät ovat pääasiassa ennaltaeh-käisevää työtä, jonka tavoitteena on ennalta ehkäistä, vähentää ja poistaa sellaisia ympäristössä esiintyviä tekijöi-tä, jotka voivat aiheuttaa terveyshait-taa. Ennaltaehkäisevän työn merkitys, myös taloudellinen, yleensä tiedetään ja ymmärretään, mutta sen osoitta-minen kunnan tulo- ja menoarviossa tuloina on vaikeaa ja jopa mahdoton-ta. Ympäristöterveydellisesti hyvän tilanteen säilyttäminen on kuitenkin kunnan kannalta erittäin tärkeää ja sen vuoksi mm. henkilöstövoimavarat tulee olla mitoitettu riittäviksi. Ympäristöter-

veydenhuollon merkityksestä kunnalle mainittakoon talousveden valvonta, jonka tavoitteena on huolehtia, että vettä toimittavan laitoksen veden laa-tu täyttää sille lainsäädännössä annetut laatuvaatimukset ja -suositukset sekä samalla ehkäistä talousvesivälitteisten epidemioiden esiintymistä. Suomessa esiintyy vuosittain 2–6 vesiepidemiaa, joissa sairastuu enimmillään tuhansia ihmisiä. Epidemioiden aiheuttamat kus-tannukset kunnalle ovat suurimmillaan olleet useita miljoonia euroja (esimer-kiksi Nokian vesiepidemia). Osa edellä mainituista epidemioista olisi voitu ehkäistä tehokkaimmilla ympäristöter-veydenhuollon valvontatoimenpiteillä, jotka ovat olleet vajaatehoisia lähinnä puutteellisten henkilöstöresurssien johdosta.

Voimavarojen ja tehtävien muuttuminenSosiaali- ja terveydenhuollon suunnit-telu ja valtionosuusjärjestelmän osit-taisen lakkauttamisen (1992) jälkeen kuntien ympäristöterveydenhuollon voimavarat ovat vähentyneet radikaa-listi. S Samaan aikaan voimavarojen vähenemisen kanssa kunnallisen ym-päristöterveydenhuollon tehtävät ovat lisääntyneet ja muuttuneet. Euroopan yhteisöön liittymisen seurauksena yh-teisön lainsäädäntöä sisällytettiin Suo-men kansalliseen lainsäädäntöön, mikä aiheutti suuria muutoksia ympäristö-terveydenhuollon toimintaan. Kun-nallisen ympäristöterveydenhuollon

valvottavana olevan lainsäädännön ke-hittyminen ja tehtävien lisääntyminen ovat aiheuttaneet monia ongelmia ympäristöterveydenhuollossa. Viran-haltijoiden työaika kuluu ns. palokun-tatehtävissä eli toimitaan siellä, missä tarve kulloinkin on suurin. Ennalta ehkäisevään tarkastustoimintaan ja valvonnan suunnitteluun ei jää aikaa, vaikka sitä lainsäädännössä edellyte-täänkin. Työtehtävien priorisointikaan ei aina ole mahdollista, koska paikallista tarkastuskohteiden kokonaisarviointia ei ole ehditty tehdä. Useissa kunnissa voimavarojen puutteesta johtuen osa ympäristöterveydenhuoltoon kuulu-vista tehtävistä on jätetty tekemättä tai niiden tekeminen on lähes kokonaan laiminlyöty jo usean vuoden ajan.

Kunnan ympäristö-terveydenhuollon valvontasuunnitelman tulee perustua valvotta-vien kohteiden riskin-arviointiin.

9



Ympäristöterveydenhuollon lakien lyhyt esittely

Kuluttajaturvallisuuslaki

kunnallinen ympäristöterveydenhuolto kunnallinen ... · yksittäisistä asioista pelko koleran...

Documents