2

KULTTUURIYMPÄRISTÖ TYÖPÖYDÄLLÄ

Pyrkimyksiä Parhaisiin käytäntöihin

Pirk anma an ma akuntamuseo 2016

2

teksti: anna Lyyra-seppänen ja tuija-Liisa soininentaitto: Liina Luoma kannen kuva: Pirkanmaan maakuntamuseo Julkaisija: tampereen kaupunki, museopalvelut, Pirkanmaan maakuntamuseo Paino: eräsalon kirjapaino 2016tampereen museoiden julkaisuja 139 issn 1237-5276isBn 978-951-609-802-2 isBn 978-951-609-804-6 (verkkojulkaisu)

© Pirkanmaan maakuntamuseo

3

SISÄLLYS

JohDanto ............................................................. 5

Prosessi ............................................................... 9

itsearViointi...................................................... 19

Lausuntotyö .................................................... 23

Verkosto............................................................ 37

JohtoPäätöksiä ............................................... 45

Liitteet ................................................................ 50

4

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o, a

nu

sa

Lme

La

5

JOHDANTO

kulttuurin ja identiteetin tukeminen laajempana toi-mintakokonaisuutena. Asiakkaat haluavat paitsi viran-omaisten kohtaamisia, myös tietopalveluita, koskivat ne sitten uuden rakentamista, vanhan korjausta, oppi-misprosesseja, opettamista, harrastuksia tai vain koti-seutujen vaalimista. Asiakkaat toivovat yhä enemmän mahdollisuutta osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluiksi. Asiakkaalle aluetasolla sijaitsevan, yhden palveluluu-kun periaate merkitsee sitä, että palvelu maankäyttö-kysymyksissä on joutuisaa ja viranomaiselta on mah-dollista saada yksilöllistä palvelua. Jos neuvotteluja ja maastokäyntejä voidaan tehdä joustavasti ja tietojär-jestelmät ovat ajan tasalla, asiakkaan käytettävissä on paras mahdollinen asiantuntemus.

Tulevaisuudessa maakuntamuseoiden ja sen yh-teistyökumppanien resurssit voivat vähentyä. Myös vi-ranomaistyöhön voi kohdistua muutospaineita. Maan-käyttöhankkeet eivät osoita vähenemisen merkkejä. Lähes 500 lausuntopyyntöä vuodessa ei ole Pirkan-

Maakuntamuseo on keskeinen kulttuuriympäristön suojelutyötä tekevä viranomainen paikallisella ja maa-kunnallisella tasolla. Sen monitahoinen rooli kattaa suoran vuorovaikutuksen kansalaisten kanssa, asian-tuntijayhteistyön kunnallisen maankäytön ja maa-kunnallisten toimijoiden kanssa sekä koordinoinnin ja kehittämistyön yhteistyössä valtakunnallisen museo-viranomaisen kanssa. Työn kehyksenä ovat kulttuuri-ympäristön suojeluun velvoittava lainsäädäntö, valta-kunnalliset sopimukset, tutkimustieto ja yhteiskunnan vallitsevat arvot. Tämä julkaisu katsoo viranomaistyö-tä erityisesti alueellisesta ja toisaalta kokonaisvaltaises-ta näkökulmasta. Viranomaistyönkin parissa on hyvä muistaa, että kulttuuriympäristön arvot määritellään ensisijaisesti suhteessa ihmiseen. Jos afrikkalaisen sa-nonnan mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, kulttuuriympäristön suojeluun tarvitaan koko yh-teiskunta.

Maakuntamuseon ydintyöhön kuuluu paikallis-

6

maalla harvinaisuus. Jonossa on jatkuvasti kymmeniä maankäyttöasioita viranomaisen tavoitteellisen lausun-toajan ollessa pisimmillään neljä viikkoa. Pirkanmaan maakuntamuseossa viranomaistyöhön kohdistuu 6,2 henkilötyövuotta. Kriittinen ky-symys on, voidaanko maankäytön ohjauksessa tunnistaa priorisoita-via toimenpiteitä. Priorisoinnin tu-lisi perustua lainsäädäntöön, työn vaikuttavuuteen ja asiakaspalvelun laatuun. Jotta priorisointipohdin-noissa päästäisiin eteenpäin, on läpivalaistava kulttuuriympäristö-työn prosessi, selvitettävä, miten työ sujuu tehokkaimmin ja mitkä ovat sen keskeiset laatutekijät. Tu-loksena on, jos työssä onnistutaan, vähintään kursorinen esitys kult-tuuriympäristötyön viranomais-toiminnan parhaista käytännöistä sovitulla laatustandardilla.

Vaikka kirjasessa piirtyy kuva kulttuuriympäris-tön suojelutyön kokonaisuudesta, haasteena on etenkin lausuntoprosessin ja sen vaikuttavuuden analysointi.

Työn tehokkuuteen vaikuttaa myös henkilöstöosaami-nen: ammattitaito, työyhteisötaidot ja johtamismenetel-mät, joita tarkastellaan julkisyhteisöjen arviointimallin (CAF) työkalujen avulla. CAF pyrkii hahmottamaan

organisaation nykyisen iskukyvyn ja sen, millainen olisi jatkossa erin-omainen kulttuuriympäristön suo-jelua edistävä organisaatio. Vaikka tähtäimessä on tehokkuus, CAF ottaa huomioon myös työn oikean mitoittamisen kuormittumisen ja jaksamisen näkökulmasta. Mielen-kiintoista on, voidaanko priorisoin-nilla, työn oikealla suuntaamisella, vaikuttaa sekä työn tehokkuuteen, vaikuttavuuteen että työhyvinvoin-tiin.

Raportista on luettavissa myös Museoviraston ja Pirkanmaan maakuntamuseon järjestämillä vi-

ranomaistyön neuvottelupäivillä Vapriikissa 23.1.2015 pidetyn priorisointityöpajan tulokset sekä maakunta-museoille järjestetyn kyselyn tulokset.

Kulttuuriympäristön suojelun tehostamista verkos-P

irk

an

ma

an

ma

ak

un

tam

us

eo

7

toitumisen avulla pohditaan omassa osiossaan. Ne ovat tulosta erillisistä keskusteluista yhteistyökumppanien kanssa sekä ohjausryhmätyöskentelystä. Hankkeen oh-jausryhmässä ovat olleet edustettuina yksikönpäällikkö Leena Stranden (Pirkanmaan ELY-keskus), maakun-takaavajohtaja Karoliina Laakkonen-Pöntys (Pirkan-maan liitto), lupa-arkkitehti Annika Alppi (Tampereen kaupungin rakennusvalvonta), aluearkkitehti Minna Kulojärvi (Sastamalan ja Punkalaitumen kunnat), rehtori Ritva Ojalehto (Tampereen kesäyliopisto), koor-dinaattori Irma Rantonen (Rakennuskulttuurikeskus Piiru), osastonjohtaja Mikko Härö (Museovirasto), tuotantojohtaja Toimi Jaatinen (Tampereen kaupun-

ki) sekä tutkijat Ulla Lähdesmäki, Hannele Kuitunen, Anna Lyyra-Seppänen ja yksikönpäällikkö Tuija-Liisa Soininen Pirkanmaan maakuntamuseosta. Lämmin kiitos kaikille työtä ohjanneille ja siihen kokemuksiaan antaneille tahoille!

Raportin tekijät toivovat, että työ edistää sopivien työkalujen etsimistä ja löytämistä kulttuuriympäristön viranomaistyössä. Nähtäväksi jää, voidaanko suojelu-työn prosessia kirkastamalla suunnata työtä entistä te-hokkaammin. Selvää lienee kuitenkin, että kestävintä kulttuuriympäristön suojelua syntyy, kun sitä tehdään ihmisiä varten ja yhdessä ihmisten kanssa.

8

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o

9

Viranomaistyön avainprosessi on kulttuuriympäristön suojelu maankäytön ohjauksen avulla. Prosessilla on monia rajapintoja. Sen sisällä olevan lausuntotyön ym-päristö muodostuu useista sisäkkäisistä prosesseista.

Lausuntoprosessia tarkastellaan viranomaisen ar-kityön näkökulmasta. Työhön vaikuttavat monenlaiset laatutekijät. Kumppanuudet muodostuvat yhteistyöstä toisten viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa. Ne yhdessä sopimusten ja strategioiden kanssa muo-dostavat kehyksen ydintehtävälle.

Kulttuurisesti kestävän viranomaistyön eettisenä perustana on yhteiskunnan osoittama kulttuuritahto.Lainsäädäntö on kuitenkin vain osa kulttuuritahtoa. Sen toteuttaminen edellyttää jatkuvaa arvokeskustelua ja vuoropuhelua kansalaisten kanssa.

KULTTUURITAHTO

SOPIMUKSET JA STRATEGIAT

VIRANOMAISTYÖN KUMPPANUUDET

LAUSUNTOTYÖTÄ TUKEVAT PROSESSIT

LAUSUNNOTA

B

C

D

E

PROSESSI

10

VIRANOMAISTYÖN KUMPPANIT JA ASIAKKUUDET

VIRANOMAISTAHOT

MUUT KUMPPANIT

KULTTUURIYMPÄRISTÖN VIRANOMAISTYÖ

MAAKUNTAMUSEO

MUSEOVIRASTOELY-KESKUS

RAKENNUS-VALVONNAT

KUNNAT:KAAVOITUS

KOULUTUS-TOIMIJAT

YRITYKSET

MAAKUNNANLIITTO

MAAKUNTA-MUSEO

KANSALAIS-JÄRJESTÖT JA

YKSITYISET KANSALAISET

KULTTUURI-PERINNÖN

OMISTAJAT JAHALLINNOIJAT

TYÖNJAKOSOPIMUKSET

OHJAUS-RATKAISUT

NEUVONTA

TUKIRAKENTEET

HANKKEET

TYÖNJAKO

RESURSSIT

STRATEGIAT

OHJAUS

11

STRATEgIAT JA SOPIMUKSET

eurooPPaLainen Ja GLoBaaLi taso

Kansainvälisesti merkittävin kulttuuriympäristöalaa ohjaava strategia on vuonna 2015 Suomessa ratifioitu Faron sopimus. Se ohjaa käyttämään kulttuuriperintöä edistämään inhimillistä kehitystä ja elämänlaatua. Fa-ron sopimus kannustaa myös etsimään innovatiivisia yhteistyötapoja ja parantamaan kulttuuriympäristötie-don saatavuutta. Suomessa Faron periaatteista halu-taan painottaa erityisesti kulttuuriympäristöä osana hyvää arkea, kestävää kehitystä sekä alan avointa ja reilua hallintoa.

Kansallinen maailmanperintöstrategia valmistui vuonna 2015. Strategia linjaa Suomen vastuulliseksi maailmanperintövaikuttajaksi yhdessä muiden maiden kanssa. Strategian voimavaroiksi luetaan paitsi maa-ilmanperintökohteiden arvot myös toimijaverkostot ja uudet ideat.

VaLtakunnaLLinen taso

Valtakunnallinen kulttuuriympäristöstrategia 2014–2020 julkaistiin vuonna 2014. Strategia sisältää toi-meenpanosuunnitelman (OKM & YM 2015). Strategia

painottaa kulttuuriympäristöä yhteisöjen voimavarana, jonka hyvällä hoidolla vahvistetaan kestävää kehitystä. Hyvään kulttuuriympäristöpolitiikkaan kuuluvat hyvä hallinto ja kansalaisten huomiointi.

Strategian odotuksia ovat mm. museoviranomais-ten välisen työnjaon selkeytyminen sekä hallinnon, kansalaisten ja elinkeinoelämän välisen vuoropuhelun lisääminen. Strategia painottaa yhteistyötä elinkeino-elämän kanssa ja kulttuuriympäristön taloudellisen vaikuttavuuden osoittamista. Toimeenpanosuunnitel-maan kuuluu myös tavoite työn vaikuttavuuden ja kult-tuuriympäristön viranomaispalvelujen saatavuuden ar-vioinnista. Maakuntamuseoiden, ympäristöhallinnon ja Museoviraston yhteisiksi tavoitteiksi asetetaan tut-kimustiedon käytön edistäminen ja hyvien käytäntöjen kokoaminen. Odotuksena on mm. 1900-luvun lopun rakennettua ympäristöä koskevan hoito-ohjeiston laati-minen. Temaattisten kokonaisuuksien haltuunotto pa-rantaa suojelutyön yhtenäisyyttä maakunnissa, mutta vaatii myös runsaasti resursseja.

Vaikuttavuuden arviointi nousi keskeiseksi kysy-mykseksi myös kulttuuriympäristöviranomaistyön neu-vottelupäivän työpajassa Tampereella 2015. Oleellista on mm. hahmottaa, kenen vastuulla vaikuttavuuden

12

arviointityö on. Hyvänä esimerkkinä on useissa stra-tegioissa esitetty tarve taloudellisen vaikuttavuuden arviointiin. Minkälainen on maakuntamuseon rooli tässä yhteydessä? Mikä kuuluu Museoviraston työsar-kaan? Museoviranomaisten väliset sopimukset kult-tuuriympäristön vaalimisen yhteistyöstä ovat perusta kulttuuriympäristön suojelulle valtaosassa Suomea. Arkeologian ja rakennetun ympäristön maakunnalliset asiantuntijat hoitavat noin puolet maamme kulttuuri-ympäristöviranomaisen tehtävistä. Tämän lisäksi ra-kennetun ympäristön viranomaisasiantuntijat hoitavat lakisääteisiä suojelutehtäviä kahdeksassa maakunnas-sa ja pelkästään arkeologian osalta tehtäviä hoidetaan kahdessa maakunnassa.

Suomesta löytyy vain kolme ns. valkoista aluetta, joissa näitä maakunnallisia asiantuntijoita ei ole lain-kaan: Kanta-Häme ja Pohjois-Karjala ja Tornionlaakso osana Lapin maakuntaa. Museovirasto yrittää paikata puutteita omalla viranomaistoiminnallaan sen lisäksi, että hoitaa valtakunnallisen museoviranomaisen teh-täviä ja luo valtakunnallisia ohjeistuksia, joiden avulla työtä pitäisi voida tehdä samalla periaatteella eri puo-lilla maata.

maakuntataso

Maakuntamuseot osallistuvat yhteistyössä ELY-keskus-ten ja liittojen kanssa maakunnallisten ympäristöohjel-mien ja -strategioiden kehittämiseen. Tässä yhteydessä museoviranomaisen on pystyttävä tuomaan historial-lista syvyyttä ja kulttuuriympäristöarvoja maankäytön tavoitteita koskevaan keskusteluun. Erityisen tärkeää on huolehtia maakunnallisten kulttuuriympäristötieto-varantojen saavutettavuudesta ja yhteensopivuudesta

Esimerkiksi Pirkanmaan ympäristöohjelma 2011–2016 (Pirkanmaan liitto 2011) asetti maakuntamuseon tehtäviksi erityisesti kulttuuriympäristön hoidon me-netelmien kehittämisen ja yhteisen kulttuuriympäris-tötietojärjestelmän kehittämisen. Tehtävät on listattu museoviranomaisen suostumuksella, aikana, jolloin taloudelliset näkymät olivat nykyistä suotuisampia. Työtä tehdään mm. Adoptoi monumentti -ohjelman ja korjausrakentamisen neuvontapalvelujen avulla ja kehittämällä SIIRI-tietojärjestelmää. SIIRI-inventoin-tityökalun laajempi, maakunnallinen käyttöönotto on museoviranomaisen etu, koska silloin aineisto saadaan tehokkaasti ja edullisesti samaan tietojärjestelmään vi-ranomaisten hyödynnettäväksi.

Kulttuuriympäristön asiantuntijana maakuntamu-

13

seo on mukana kehittämässä koko maakunnalle hy-vää ympäristöä ja elinvoimaa. Laadukas maankäyttö ja kulttuuriympäristön hyvä hoito ovat kasvavien kau-punkiseutujen tunnustettuja vetovoimatekijöitä. Kun-tien vähetessä toimitaan yhä enemmän ylikunnallisten rakenteiden ja seutukuntien kautta. Maakuntamuseon vastuu korostuu muuttuvassa tilanteessa, sillä kult-tuuriympäristöä pidetään usein seudullisesti vahvana identiteettitekijänä.

kuntataso

Kuntien, kaupunkien ja kaupunkiseutujen strategi-oissa huomio kiinnittyy käytännön työkalujen, kuten tietohallinnon ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuk-sien kehittämiseen. Museoviranomaisen toimintaa ohjaa hyvän hallinnon ja kuulemisen tavoite. Yhden luukun periaate, asiakaslähtöisyys ja palvelumuotoilu kietoutuvat kokonaisuudeksi, jossa ytimenä ovat tontin tai maiseman lisäksi ympäristön käyttäjä ja toiminta-mahdollisuudet. Esim. Tampereen kaupunkistrategia voi osaltaan toimia mallina nykyaikaisesta tarpeesta virtaviivaistaa palveluja, luoda uusia yhteistyömalleja kansalaisten ja viranomaisten välillä sekä tehdä vaikut-tavuusarviointia. Strategian arvot – yhdessä tekeminen P

irk

an

ma

an

ma

ak

un

tam

us

eo

14

ja kuntalaisten kanssa toimiminen – voivat olla käyt-tökelpoisia ohjaamaan myös maakuntamuseota työta-pojen valinnassa. Samalla on todettava, että yleisötyö toivotussa laajuudessaan vaatii usein resursseja, joita ei ole saatavilla.

KULTTUURITAHTO, ASIAKKAAT JA PALVELUMUOTOILU

Kulttuuriympäristöviranomaisen suojelutehtävä alkaa ennen maankäytön ohjaamista lausunto- ja neuvotte-luprosessilla ja jatkuu sen jälkeen. Haasteena on saada suojeluprosessi osaksi yhteiskunnan normeja siten, että se alkaa jo kodeissa ja jatkuu myönteisenä, hyvinvoin-tia edistävänä arvomallina läpi elämän. Tämän vuoksi olisi hyvä onnistua luomaan työmuotoja, jotka edistä-vät yleisen kulttuuritahdon syntymistä. Kyse on pit-käjänteisestä asennevaikuttamisesta, joka lähtee siitä, että kansalaiset saadaan tuntemaan, että heitä tarvi-taan kulttuuriympäristön vaalimisessa. Tällä hetkellä on yleistä, että pyritään osoittamaan, miten kulttuu-riympäristö vaikuttaa hyvinvointiin. Olisi hyödyllistä myös selvittää, mikä merkitys kulttuuriympäristön P

irk

an

ma

an

ma

ak

un

tam

us

eo

, miin

u m

äk

eL

ä

15

hoitamisella tai hoitamatta jättämisellä on kansallis-varallisuuden tilaan. Tätä pitäisi tutkia taloudellisin mittarein.

Oman alueensa erityispiirteiden tuntijana maa-kuntamuseo voi olla hankkeiden moottori ja hanke-rahoituksen hakija. Moni kestäväksi osoittautunut toimintamuoto on saanut alkunsa hankkeena. Pirkan-maalla on viime vuosina panostettu kansalaisten osal-lisuuteen ja oppimiseen tähtääviin hankkeisiin. Adop-toi monumentti -toiminta, perinnerakennusmestari- ja kulttuuriluotsityö ovat esimerkkejä valtakunnallisen kulttuuriympäristöstrategian mukaisista kansalaisten arkeen ja hyvinvointiin hyvällä tavalla vaikuttavista työmuodoista, jotka samalla parantavat kulttuuriym-päristön tilaa.

Kulttuuriympäristöviranomaistyössä tulisi tehdä palvelumuotoilua. Se edellyttää asiakkuuksien tunnis-tamista ja palveluiden hahmottamista kokonaisuuksina, joita sanotaan tuotteiksi. Jotta voidaan arvioida, miten palvelupaketti asiakkaalla toimii, museoviranomaisen tulisi saada tietoa siitä, millainen palvelu on asiakkaan kokemana. Palvelupolun hahmottamiseksi olisi selvi-tettävä, mitkä kohdat prosessissa tuottavat asiakkaalle vaikeuksia ja mitkä tekijät asiakas kokee arvokkaiksi.

Julkisessa palvelussa, jonka tuottajaa asiakas ei voi valita, kriittisiä laatutekijöitä ovat sujuvuus ja luotet-tavuus. Viimeksi mainittu käsittää parhaan mahdolli-sen asiantuntemuksen ja asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun. Asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun tiellä saattaa olla erilaisia, maakuntamuseosta riippumat-tomia perusteita. Esimerkiksi yksityiset, pienet hank-keet tai maanomistajat saavat yhteiskunnalta ilmaista arkeologista kenttätyöpalvelua. Yllättäen myös suuret yritykset voivat tapauksittain saada yhteiskunnan tu-kea. Tämä tulee Museoviraston uusimman (2015) tul-kinnan mukaan kyseeseen esimerkiksi, jos kyseessä on pienehkö hanke. Yleensä suuret yritykset ja yksityiset hankkeet, yhteisöt ja kunnat ovat kuitenkin tilaajan ja maksajan asemassa.

Asiakastyytyväisyyskyselyt ja asiakaspalautteen systemaattinen käsittely ovat sovellettavissa kulttuu-riympäristötyöhön. Kaikkea palvelumuotoilua ei kui-tenkaan voi perustaa lausunnon miellyttävyyteen, on olemassa muita, yleisiä hyvän palvelun laatukriteereitä, joiden toteutumista voi seurata asiakaskyselyin.

Kestävä palvelumuotoilu edellyttäisi asiakkaan mukaanottoa paitsi palvelun arviointiin myös suunnit-teluun. Ajankohtainen esimerkki yhteisestä suunnitte-

16

lusta valtakunnan tasolla on sähköinen rakennuslupa-palvelu, jonka kehittämisessä museoviranomainen ja rakennusvalvonta ovat ikään kuin toistensa asiakkaina antamassa ja saamassa palvelua.

Viranomaistyön asiakkaat voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: viranomaisasiakkaisiin, yksityisiin asiak-kaisiin ja kolmanteen sektoriin. Pirkanmaalla tehdään lisäksi säännöllistä yhteistyötä koulutuskumppanien kanssa. Yhteinen suunnittelu ja sisällöntuotanto eri oppilaitosten kanssa kasvanee tulevaisuudessa. Mu-seoviranomaisen näkökulmasta hyöty on kahden-suuntaista: suojelumyönteisyys kasvaa ja viranomaisen tiedot kentän tarpeista ja tutkimustiedosta päivittyvät. Kulttuuriympäristöpalveluista on hyvä luoda myös omaleimaisia, kohdennettuja konsepteja, joissa huo-mioidaan paitsi asiakastyypit myös maakunnan pai-

kalliset piirteet. Palvelumuotoilu voi antaa kaivattuja työkaluja myös museoviranomaisen ja sen taustalla ole-van museo-organisaation julkisuuskuvan ja brändin ra-kentamiseen. Resurssien kohdentaminen ja toiminnan profiloiminen temaattisesti ei silti saa vaarantaa lain edellyttämää kansalaisten yhdenvertaisuutta maan-käytön kysymyksissä.

Viranomaistyön KURVI 2015 -neuvottelupäivän työpajassa todettiin, että tulisi yhä enemmän miettiä museoviranomaisen työn vaikuttavuutta kulttuuri-ympäristön arvostamiselle ja säilymiselle. Tehtävän ja tulosten kirkastaminen museoviranomaiselle itselleen auttaa sen välittämistä myös asiakkaalle. Kun edellä mainittu on selvillä, on helpompi orientoitua myös pal-velumuotoiluun ja esim. tiedotushaasteisiin.

17

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o, a

nn

iina

Py

y

18

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o, L

iina

Lu

om

a

19

Miten onnistuimme tänään? Niin kulttuuriympäris-tön viranomaistyön laadun arviointi kuin resurssien oikein suuntaaminenkin kaipaavat tuekseen itsearvi-ointia ja siihen varta vasten kehitettyjä työkaluja. Eu-roopan unionin julkisille organisaatioille kehittämä Common Assessment Framework (CAF) on pienin muutoksin sovellettavissa myös museoviranomais- organisaation arviointimalliksi. Mallia kannattaa so-veltaa kulttuuriympäristötyöhön niin sisältökysymys-ten kuin menetelmänkin osalta.

Systemaattinen ja säännöllinen itsearviointi voi kirkastaa viranomaistehtävän ydinprosesseja ja auttaa näkemään resurssien ja tuotoksen välisen suhteen sekä siihen vaikuttavat laatutekijät. Pirkanmaan maakun-tamuseossa toteutettiin itsearviointi CAF-työkalulla 2015. Arviointiin osallistui vakituinen henkilöstö pro-jektityöntekijän koordinoimana. Prosessi toteutettiin ohjattuina ryhmä- ja osaryhmäkeskusteluina valmiin, CAF-mallista räätälöidyn kysymyspohjan saattama-

na ja siihen kului aikaa yhdeksän kuukautta. Monet hyvä ajatukset vaativat syntyäkseen aikaa ja useita keskusteluja. Oma aikansa kuluu myös aitoon työhön sitoutumiseen oikean oivaltamisen kautta. Keskuste-lusessioiden aineistosta työstetään mm. oman ja yh-teisen työn keskeiset vahvuudet ja parantamisalueet. Parantamisalueista johdetaan kehittämiskohteet. It-searviointiprosessi vaatii paneutumista ja oman työn katsomista ulkopuolelta suhteessa ympäröivään yhteis-kuntaan. CAF-prosessi auttaa saamaan erilaiset näke-mykset esiin. Pirkanmaan maakuntamuseon kokemus on myös, että on hyvä pyrkiä arvioinnissa ja ehdotuk-sissa konkretiaan. Todettua on myös, että yhteisesti työstetty ja jaettu itsearviointitulos tuntuu vahvistavan keskinäistä luottamusta, mikä luo perustaa myös orga-nisaation ulkoiselle toimintakyvylle.

Itsearvioinnin avulla tarkastellaan organisaation ominaisuuksia muutaman keskeisen teeman läpi. Nii-tä ovat esimerkiksi kysymykset siitä, miten arvot oh-

ITSEARVIOINTI

20

jaavat arjen työtä, miten tiedon hallinta ja jakaminen tukee viranomaistyötä ja mitkä työtavat edesauttavat sujuvuutta ja asiakastyytyväisyyttä. Pirkanmaan maa-kuntamuseoon kohdistuneessa CAF-itsearvioinnissa todettiin mm. seuraavia organisaatioon jo sisäänra-kentuneita asioita, jotka edesauttavat menestymistä viranomaistehtävässä:

1. arVot eDeLLä

Maakuntamuseolla on visio ja strategia.•Strategian tavoitteet näkyvät jokapäiväisessä työssä. •Yksikkö saa ja haluaa kehittää.Arvopohdinta koskee sekä suojelutyön sisältöä (oh-•jausratkaisut) että tekemisen tapaa.

2. tietoyhteisö

Organisaatiossa on matala hierarkia. Tämä tarkoit-•taa keskustelevaa työyhteisöä, yhteistä innovointia ja keskinäistä luottamusta.Yksikössä vallitsee luottamus kollegiaaliseen asian-•tuntemukseen. Johtaminen on sallivaa. Sisäinen tie-donvälitys on joustavaa ja laajaa. Eri tutkimusalojen ammattilaiset työstävät suojeluasioita yhteistyössä.Käytettävissä on sähköinen kulttuuriympäristön tie-•

tokanta ja resursseja tietosisällön sekä käytettävyy-den kehittämiseen. Yksikkö on mukana avoin data -hankkeissa.Tiedottaminen on aktiivista.•Sidosryhmien kanssa on yhteisiä hankkeita ja kump-•paneita on löydettävissä uusiin kehittämishankkei-siin.

3. työekonomiaa

Toimistosihteerin työpanos lausuntoasioiden val-•mistelussa ja käsittelyssä.Tutkijoilla joustava aluejako maankäytön ohjauk-•sessa.Oma tulonhankinta antaa mahdollisuuden suunna-•ta resursseja kehittämiseen joustavasti.

4. asiakasLähtöisyys

Palvelut ovat lähellä ja hyvin saavutettavissa.•Pitkän linjan asiantuntijuus ja alueellinen asiantun-•temus herättävät luottamusta asiakkaassa. Asiakkaiden oikeudet tunnetaan yhtenä huomioon-•otettavana arvona.Asiakkaita pystytään palvelemaan yksilöllisesti ja •tarvittaessa nopeasti.

21

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o, m

iia h

inn

er

ich

se

n

22

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o, k

ais

a a

ns

am

i

23

Lausuntotyön prosessia, osallistumista maankäytön ohjaukseen eri kaavavaiheissa sekä ajankäytön jakau-tumista prosessin eri vaiheisiin tutkittiin case study -selvityksellä 2014 – 2015. Lisäksi mallinnettiin keskeis-ten kumppanien roolia viranomaistyössä.

Lausuntoprosessin tärkeimmät laatutekijät todet-tiin yhteisiksi kaikille hanketyypeille. Tärkeitä tekijöitä prosessin laadulle ovat luonnollisesti resurssit. Konk-reettisten tulosten saamiseksi näkökulmaksi valittiin kuitenkin nykyinen, niukahko resurssointi ja sen puit-teissa saavutettavat laatutavoitteet, sikäli kuin ne ovat realistisia. Resurssitekijöiden ulkopuolelta valittiin nel-jä tärkeää laatutekijää: selvitysaineistojen laatu ja saa-tavuus, hankevastaavan yhteistyöhalukkuus, kohteen ja alueen tuntemus sekä tietojärjestelmän kattavuus ja luotettavuus.

Lausunnon laatimiseen vaikuttavat myös am-mattiosaaminen, tausta-aineiston laatu ja käytännön aikataulujärjestelyt. Ammattiosaamisen osalta lähtö-

kohtana on, että maakuntamuseoon on voitu rekrytoi-da parhaat mahdolliset asiantuntijat. Se ei kuitenkaan riitä, vaan tässä tehtävässä osaaminen on jatkuvan kehittämisen kohde. Miten sitten tutkijoiden substans-siosaaminen saadaan tehokkaimmin viranomaistyön käyttöön?

Viranomaisprosessin laatua edistävien tai vaikeut-tavien tekijöiden on todettu olevan samanlaisia kaikis-sa maankäyttöhanketyypeissä. Painavin lausuntotyö-hön vaikuttava tekijä on selvitysaineistojen kattavuus ja laatu. Se liittyy läheisesti tietojärjestelmän ajanta-saisuuteen ja toimivuuteen, käyttökelpoisiin rajapin-toihin ja avoimen datan saavutettavuuteen. Hankkeen tai hankevastaavan yhteistyöhalukkuus on merkittävä kulttuuriympäristöviranomaisen työtä edistävä tai huonossa tapauksessa lisäävä tekijä. Siihen pyritään vaikuttamaan asiallisella kommunikoinnilla ja tarjo-amalla koulutusta. Myös työskentelyalueen tuntemus on merkittävä laatutekijä. Koulutus lisää alueen tunte-

LAUSUNTOTYÖ

24

musta, monesti hyvän tason saavuttamiseen tarvitaan vuosia. Verkostoitumiseen ja hyvien yhteistyösuhteiden luomiseen tulee myös varata kohtuullisesti aikaa.

Lausuntoa tukeVat Prosessit

Lausuntoa tukevat prosessit sisältävät maankäyttö-hankkeen matkan museoviranomaisen käsittelyssä, mahdollisen maastotyön sekä neuvottelut. Keskeinen vaihe on sisäinen maankäyttöpalaveri, jossa sovitaan hankkeiden vastuuvalmistelija ja tehdään arvio hank-keen ominaisuuksista ja mm. vaativuudesta. Tätä edeltää tiedonhaku (aiemmat lausunnot, kokemus, neuvottelumuistiot). Tietojärjestelmän tiedot ovat reaa-liaikaisesti käytössä palaverissa. Kulttuuriympäristön sähköisen tietojärjestelmän ja eri paikkatietoaineistojen tehokas käyttö ja kehittäminen ovat avainasemassa.

Selvitysaineiston laatu vaikuttaa suoraan lau-sunnon tekemiseen. Hyvän asiantuntijanäkemyksen perustaksi tarvitaan ajantasaiset ja riittävän kattavat

kulttuuriympäristöselvitykset. Näiden puuttuessa lau-suntotyöhön liittyy runsaasti aikaa vievää selvitysten arviointia, jopa selvitysten ohjausta ja ylimääräisiä maastotarkastuksia. Aina ei purku- tai muutoshank-keissa ole perusteita vaatia selvityksiä. Tällöin ratkaisu riippuu siitä, pystyykö museo tekemään ylimääräistä virkatyötä maastossa tai arkistoissa. Puutteellinen sel-vitysaineisto johtaa usein tarpeeseen lausua samasta hankkeesta kahteen kertaan.

Maastokäynnit vievät yhä pienemmän osan lausun-totyön ajasta. Toisaalta maastokäynnit lyhentävät asian käsittelyä työpöydän ääressä. Maastokatselmuksista säästyvä aika kuluu selvitysaineistojen läpikäyntiin. Varsinkin haastavissa tapauksissa tutkijan henkilökoh-tainen maastotyö antaa varmuutta ohjausratkaisulle ja selkeyttää lausunnon perusteluja. Maastotyöhön yhdis-tyy usein vaikuttamista neuvotteluilla.

Neuvottelutyö painottuu tapaustutkimuksen mu-kaan kaavaluonnosvaiheeseen, erityisesti tilanteeseen,

Painavimmat viranomaisProsessin laatutekijät kulttuuriymPäristön suojelun näkökulmasta:

selvitysaineistojen laatu ja saatavuus

hankevastaavan yhteistyöhalukkuus

kohteen ja alueen tuntemus

tietojärjestelmän kattavuus ja luotettavuus

25

jolloin ehdotus ei ole tullut vielä vireille, mutta kaavoit-taja etsii ratkaisuja ja reagoi luonnosvaiheen lausun-toihin. Mikäli voitaisiin luopua lausumisesta samasta hankkeesta kahdesti, neuvottelujen asema korostuisi entisestään. Näyttää kuitenkin siltä, että luonnosvai-heesta ei voida luopua siksi, että paras tulos saadaan ohjaamalla maankäyttöhanketta jo suunnitteluvai-heessaan oikeaan suuntaan. Useimmat suunnittelijat

haluavat kulttuuriympäristöviranomaisen kommentit jo luonnosvaiheessa, jotta suunnitteluprosessi ei pysäh-tyisi pitkäksi aikaa ehdotusvaiheeseen. Mikäli luon-nosvaiheen tukena ei ole jo riittäviä selvityksiä, niiden hankkiminen ja sisällyttäminen suunnitteluun voi vie-dä työn ehdotusvaiheesta takaisin lähtöruutuun. Lisäk-si ehdotusvaiheessa kaavoittaja pyytää lainkin perus-teella uutta lausuntoa. Toisaalta hyvän luonnosvaiheen

kuVat Pirkanmaan maak

un

tam

us

eo

, irJa

Le

ht

on

en

26

kuulemisen jälkeen työn määrä on ehdotusvaiheessa sekä suunnittelijalla ja museoviranomaisella jo vähäi-sempi. Neuvotteluvaikuttamisen painottaminen nousi esiin myös viranomaistyön KURVI-neuvottelupäivässä 2015. Neuvottelun vahvistaminen työmuotona on yhte-ydessä siihen, että pyritään vaikuttamaan asiaan mah-dollisimman varhain.

Neuvottelutilanne vaatii toisinaan laajan aineiston nopeaa omaksumista sekä reagoimista vasta neuvotte-lutilanteessa eteen tuleviin, yllättäviin kysymyksiin.

taPaustutkimus (Liite 3)

Tapaustutkimuksessa tarkasteltiin 25 maankäyttöhan-ketta. Tarkastelu rajattiin kaavahankkeisiin ja ulkopuo-lelle jätettiin infran rakentamisen hankkeet ja erityisen ongelmalliset hankkeet, joissa kulttuuriympäristö on lähtökohtaisesti uhattuna tai huomattavan vahingoit-tunut. Työllistävin hanketyyppi oli yleiskaava. Siinä käytettiin neuvotteluun ja lausunnon laatimiseen eni-ten aikaa. Mitä tulee asemakaavoihin, niiden hallin-nollinen käsittely ja selvitysaineistoon perehtyminen vaativat lähes yhtä paljon aikaa kuin lausuntotyö. Lu-pa-asioissa ajankäyttö jakautui tasaisimmin prosessin eri vaiheisiin. Huomattavaa oli kuitenkin, että maas-

totyön osuus ja aikaavievyys nousi suureksi lupalau-suntojen vaikuttavuuteen nähden. Tuloksena voi todeta myös, että keskittämällä työpanosta kaavahankkeiden luonnosvaiheeseen säästetään sekä omaa että muiden viranomaisten työaikaa ehdotusvaiheessa ja sitä ken-ties seuraavissa prosesseissa.

Kulttuuriympäristöviranomaisen työn vaikutta-vuutta arvioitiin neliportaisella asteikolla siitä näkö-kulmasta, miten kulttuuriympäristön suojelutavoitteet toteutuivat kaavassa tai luparatkaisussa. Työmäärää verrattiin vaikuttavuuteen. Kunkin hankkeen työmää-rää verrattiin kohteen intensiteettiin eli alkuoletuksena tiedettyihin arvoihin, kuten RKY, maisema-alueet ja arkeologinen potentiaali. Tulosten perusteella oli sel-vää, että työmäärä ja vaikuttavuus olivat parhaiten tasapainossa osayleiskaavoissa ja asemakaavoissa. Osayleiskaavoissa työmäärä ja kohteen intensiteetti olivat samanvahvuisia, muissa hanketyypeissä hajon-taa oli enemmän. Viranomaisen resurssien kohdennus osayleiskaavoihin on siis vaikuttavuudeltaan tehokas-ta. Asemakaavoissa tehokkuus on ollut vaihtelevam-paa, joskin kohtuullisen tehokasta, lupa-asioissa jopa heikkoa. Lupa-asioissa työmäärä todettiin siis yleisesti lausuntojen vaikuttavuuspotentiaalia suuremmaksi.

27

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o

28

Eri hanketyyppien alueellinen kokoero vaikuttaa luon-nollisesti osayleiskaavojen ja asemakaavojen vaikutta-vuuden vertailuun.

maakuntamuseokyseLy (Liite 2)

Tapaustutkimusta täydennettiin viranomaistyötä teke-ville maakuntamuseoille suunnatulla kyselyllä, jossa tiedusteltiin viranomaistyön kumppanuuksia ja työn-jakoratkaisuja, pyydettiin kokemuksia priorisoinnista lausuntotyössä ja ylipäätään parhaista käytännöistä maakuntamuseon viranomaistyössä. Kyselyn perus-teella maakuntamuseoissa ei ole juurikaan tehty tarkoi-tuksellista viranomaistehtävien priorisointia. Kumppa-niyhteistyöhön maakunnallisten viranomaisten kesken vaikuttavat edelleen hyvät henkilösuhteet, mutta myös kehittyvät tietojärjestelmät rajapintoineen. Uusien vi-

ranomaispalveluiden, kuten sähköisen rakennuslupa-palvelun, odotetaan sujuvoittavan työtä.

Kaavahankkeissa maakuntamuseot haluavat panostaa kokemuksiensa mukaan voimakkaimmin luonnosvaiheen vaikuttamiseen. Kirjallinen lausunto on dokumenttivoimansa vuoksi edelleen pääasiallinen ohjaustyökalu, mutta myös neuvotteluteitse edetään ti-lanteen mukaan. Maankäyttöhankkeen ohjaus etenee harvoin kuitenkaan pelkästään neuvottelun varassa.

Nousevana trendinä voidaan todeta palvelumuo-toilun huomiointi viranomaistyössä. Tulevaisuudessa viranomaistehtäväkin tulee pukea tuotteeksi ja asiakas-tyytyväisyyden mittaamiselle tulee hakea sopivia mit-tareita. Asiakkuusajattelua on syytä soveltaa sekä kan-salaisten että viranomaiskumppaneiden suuntaan.

29

SUOJELUTYÖN JA VAIKUTTAVUUDEN PROSESSIT

RESURSSIT

YDINPROSESSIVIRANOMAISTYÖ

YDINPROSESSIN OSATLAUSUNTOTYÖNEUVOTTELUMAASTOTYÖKÄSITTELY

SIHTEERITYÖMUU TYÖ

HENKILÖSTÖJOHTAMINEN

TILATTYÖKALUT

STRATEGIATBUDJETTIRAHOITUS

KUMPPANITVIRANOMAISTAHOTMUUT KUMPPANIT

TOIMINTA

MAANKÄYTÖN OHJAUSOHJAUSRATKAISUT

LAUSUNNOTNEUVOTTELUVAIKUTUS

IHMISTENKULTTUURI-YMPÄRISTÖ

KULTTUURIYMPÄRISTÖNTILA

PANOS TUOTOS

VAIK

UTU

S

30

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o, m

iia h

inn

er

ich

se

n

31

4. Lausunnonannon strateGinen suuntaaminen

OAS-vaiheessa keskitytään selvitystilanteen tar-•kistamiseen ja vaikuttamiseen neuvotteluissa. Jos neuvotteluun ei ehditä, lausunnon sijasta käytössä on diarioitu sähköposti, jossa määritellään tehtä-vät selvitykset ja se, onko museoviranomainen jat-kossa osallinen.Kaavasisältöön vaikuttaminen keskitetään • luon-nosvaiheeseen.Punnitaan neuvotteluvaikuttamisen ja lausumisen •suhde tapauskohtaisesti: yksinkertaisissa tapauksis-sa lausunto tai kommentointi diarioituna sähköpos-tina on usein kustannustehokkaampaa verrattuna neuvotteluun ja siihen valmistautumiseen.Neuvottelumenettelyssä huolehdittava, että museo-•viranomaisen kannanotot dokumentoidaan. Muis-tiot tallennetaan systemaattisesti kaikkien tutkijoi-den käyttöön.Korjausrakentamisen ohjauksessa tulee vaikuttaa •jo työn alkuvaiheessa restaurointiasiantuntijan toi-mesta.

PARHAAT KÄYTÄNNÖT LAUSUNTOTYÖSSÄ

1. hankkeiDen Jako tutkiJoiLLe tarkoituksenmukaisesti

Tutkijoiden joustava edeltä sovittu alueellinen jako, •jaon tarkoituksenmukaisuus tarkistetaan aika ajoin suhteessa tutkijan muuhun työnkuvaan ja kuntalii-toksiin.Viikoittaisessa maankäyttöpalaverissa työt jaetaan •yksilöllisesti ja joustavasti muu työmäärä huomi-oiden.

2. mahDoLLisuus keskeytymättömään työaikaan hankeaineiston haLtuunotossa

Etätyön hyödyntäminen.•Toimiston tilajärjestelyt: tiloja myös keskittymistä •vaativaan työskentelyyn.

3. hankkeen siirtyminen VaLmisteLiJaLta toiseLLe minimoiDaan

Loma-aikojen vuorottelu.•Sama valmistelija hoitaa samasta asiasta uudelleen •virinneen kohteen, jos mahdollista.

32

Luovutaan seuraavien hanketyyppien lausumisesta: Purkamisluvat, joihin ei sisälly uudisrakentamista: •ei anneta arkeologista lausuntoa, ellei paikalla en-nalta tunnettua kiinteää muinaisjäännöstä.Rakennus- tai poikkeamisluvat, jotka syntyvät jo •käsitellystä purkamislupatapauksesta: luovutaan uudisrakentamisen ohjauksesta.Ennakoivat lausunnot kiinteistön ostoa harkitsevil-•le tahoille tai kiinteistövälittäjälle.

Onko suurin osa purkamisluvista syytä jättää lausu-matta? Peruste: vaikuttavuus on todettu heikoksi. Vaih-toehtoisesti reagoimisen kynnystä nostetaan. Poikke-uksena esim. lupahakemus, joka koskee kiinteistöllä ennestään tunnettua kiinteää muinaisjäännöstä; lau-suminen on silloin paikallaan ja oikeusturvakysymys.

5. maankäyttöPaLaVeri – Prosessin noPeuttaminen koLLeGiaaLisen aVun, Priorisoinnin Ja LinJausten aVuLLa

Läsnä viranomaistyötä tekevät arkeologit ja raken-•nustutkijat, yksikön päällikkö ja toimistosihteeri = suojelutiimi, tapauskohtaisesti kutsuttuina raken-nusrestaurointiasiantuntija ja maakuntamuseotut-

kija.Osallistujat valmistautuvat alueensa hankkeiden •käsittelyyn, jos ehtivät.Viikoittain vakiintuneeseen aikaan, rauhallinen •neuvottelutila, jossa modernit av-välineet.Palaverissa käsitellään edellisen viikkopalaverin •jälkeen tulleet maankäyttöasiat ja keskustellaan linjakysymyksistä sekä merkittävistä hankkeista.Palaverin valmistelee yksikön päällikkö, mahdolli-•suus valmisteluvastuun kierrätykseen.Lausuntoasiat palaveriin diarioituina, varustettuna •paikkatiedolla ja museon aiemmilla lausunnoilla, nämä tiedot jo yksikönpäälliköllä.Toimistosihteeri laatii muistion, joka lähetetään •ELY-keskukseen ja Museovirastoon. Erilliseen si-säiseen muistioon merkitään valmistelijat. Palaverin jälkeen toimistosihteeri toimittaa valmis-•telijalle aineiston. Jos asiaa hoitaa 2–3 valmistelijaa, sovitaan vastuuvalmistelija ja työjärjestys. Painoarvoltaan suurille hankkeille annetaan riittä-•västi käsittelyaikaa.Mahdollisuus päätyä yhteisesti keskustellen ja yksi-•könpäällikön päätöksellä suoraan ”Ei huomautetta-vaa” -ratkaisuun, jolloin toimistosihteeri kirjoittaa

33

lausunnon, jonka allekirjoittajat määritellään pala-verissa. Toinen allekirjoittaja on yksikönpäällikkö.Hankemateriaali, kuvat, kartat ja paikkatieto säh-•köisesti käytettävissä ja heijastetaan kaikkien nä-kyville.

6. haLLinnoLLinen suJuVuus – noPeus, seLkeys, täsmäLLisyys Ja asiakasnäkökuLma

0-lausuntojen, joilla tarkoitetaan lausuntoa, jossa •museoviranomaisella ei ole huomautettavaa suun-nitelmasta, laatiminen keskitetysti (toimistosihteeri kirjoittaa, allekirjoittajat suojelutiimistä).Toimistosihteeri hakee aineiston esille sähköisistä •tai paperilla lähetetyistä aineistoista, diarioi lausun-topyynnön, täydentää sen tarvittaessa mm. interne-tin aineistoilla tai pyytää lisämateriaalia hankkeen suunnittelijalta. Toimistosihteeri liittää aineistoon edeltävän lausunnon.Lausuntoaineisto toimitetaan yksikönpäällikölle, •joka tekee alustavan arvion sen käsittelytavasta. On tärkeää, että päällikkö hankkii kokonaiskuvan kä-sittelyssä olevista maankäyttöasioista, koska hänen tulee vastata linjoista ja lausunnoista virkavastuul-la. Yksikönpäällikön kautta aineisto kulkee maan-

käyttöpalaveriin ja sieltä vastuuvalmistelijoille.Sähköisen allekirjoittamisen mahdollistaminen.•Lausunnonteon lomakkeistaminen tietojärjestel-•mässä siten, että taustatiedot, tiedoksisaajat ja sel-vitykset linkitetään lausuntoon, joka diarioidaan samaan järjestelmään.

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o, s

am

i ra

nin

en

34

Hankemateriaali siirtyy valmistelijalta toiselle yh-•dessä paketissa, fyysisessä kansiossa tai vakiintu-neessa sähköisessä tallennuspaikassa.Hankemateriaali kansioidaan sähköisesti kunnit-•tain yhteiselle verkkopalvelimelle. Verkkopalve-limella, jonne kaikilla suojelutiimin jäsenillä on oikeus päästä, tallennettuja lausuntoja muokataan valmistelijoiden ja yksikönpäällikön toimesta.Toimistosihteeri hakee keskitetysti lisäaikapyynnöt. •Kyselyt lausuntoaikatauluista ohjataan toimistosih-teerille, joka tuntee pääpiirteet käsittelyssä olevista maankäyttöasioista.Viranomaismateriaalien lähettämiseen ja vastaan-•ottamiseen on käytössä oma, erillinen sähköposti-laatikko.

7. tietoVaranto

Hankemateriaali, kuvat, kartat ja paikkatieto säh-•köisesti sekä valmistelijoiden että ratkaisijan työ-pöydällä käytettävissä, sama aineisto käytettävissä myös maankäyttöpalaverissa. Työajan varaaminen tarkastuskertomuksen tekemi-•seen ja aineiston tallentamiseen. Edistetään inventointeja, aineiston hankintaa, digi-•

tointia ja rajapintojen kautta lisättävää tietoa käy-tettävään tietojärjestelmään, jotta järjestelmä pysyy ajantasaisena työkaluna. Noudatetaan arkistonmuodostussuunnitelmaa ja •päivitetään sitä sähköisen ympäristön muutosten mukaiseksi.Avoin ja aktiivinen tiedon jakaminen museon sisäl-•lä: lähdeaineistot, kartat, arkistot ym.Toimivat rajapinnat muiden viranomaisten järjes-•telmiin tarpeellisessa määrin.

8. neuVotteLuVaikuttaminen

Sähköiset materiaalit käytettävissä neuvottelutilan-•teessa.Skenaariotyöskentely: neuvottelussa esiin tulevia •avauksia ennakoidaan määrittelemällä linjaa etu-käteen. Ristiriitaisia tai painoarvoltaan suuria hankkeita •varten voidaan laatia selvitystapaohje. Lupa-asioissa korjausasiantuntijan mukanaolo tu-•kee neuvotteluasemaa ja edistää lausunnonhakijan korjausmyönteisyyttä.Pitkän aikavälin työ kulttuuriympäristön arvojen ja •näkyvyyden puolesta (selvitykset, julkaisut, Adop-

35

toi monumentti -työ, tapahtumat, näyttelyt, neu-vontatyö) vaikuttaa lausunnonhakijan asenteeseen ja yhteistyötahtoon, sekä kunnallisilla että yksityi-sillä tahoilla.

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o, m

iinu

mä

ke

Lä

36

he

Lsin

Gin

yLi

oP

isto

/ a

rk

eo

LoG

ia, W

es

a P

er

tto

La

37

VERKOSTO

Kulttuuriympäristön suojelun viranomaistyötä kosket-taa kumppanuuksien verkosto. Tärkeimmät viranomais-tahot ovat museoviranomaisen lisäksi maakunnan liit-to, ELY-keskus sekä kunnalliset rakennusvalvonnat. Tärkeitä jokapäiväisiä kumppaneita ovat kaavoittajat, joiden kanssa tehdään monimuotoista yhteistyötä niin merkintöjen, selvitysohjeistusten kuin yleisöpalaut-teidenkin käsittelyssä.

Maakuntamuseon viranomaistyön tehokkuuteen ja laatuun vaikuttavat ylläpitävän organisaation resurs-sit ja strategiat.

Viranomaiskumppanien rooli ulottuu sekä enna-koivaan että reagoivaan viranomaistyöhön. Ennakoi-vaan viranomaistyöhön luetaan kulttuuriympäristö-politiikan luominen, toimintaympäristön muutosten ennakointi, siihen liittyvä viestintä ja viranomaistyön suuntaustarpeiden arviointi. Myös asianmukainen tie-donhallinta on ennakoivaa työtä. Reagoivaan viran-omaistyöhön kuuluu maankäyttöhankkeiden ohjaus ja

tiedonhallinta. Muiden kumppanuustahojen työ painottuu kult-

tuuriympäristötyön tukirakenteiden luomiseen ja yllä-pitoon. Yhteistyömuotoja ovat esimerkiksi koulutus ja neuvontapalvelut.

Seuraavassa tarkastellaan kumppaneiden tehtäviä ja keinoja niiden toteutumiseksi.

PARHAAT KÄYTÄNNÖT VIRANOMAISTYÖN VERKOSTOISSA

1 MuseoviranoMaiset

Sopimus kulttuuriympäristön suojelusta ja hoidosta •ja alueellisen työn suunnitelma neuvotteluineen ja suunnittelumatriiseineen luovat pohjaa; neuvottelut ja suunnitelma suoritetaan alueellisin painotuksin maakuntamuseon resursseja, kokemuksia ja asian-tuntemusta kunnioittaen, niiltä osin kuin laki ei tiu-

38

kasti määrittele tehtäviä. Museovirasto kehittää suojelun työkaluja; ohjeis-•tuksia ja inventointeja maakuntamuseoiden ko-kemuksia kuullen. Tähän kuuluvat ennakoivan ja reagoivan suojelutyön periaatteiden kehittäminen maakuntamuseoiden käyttöön sekä valtakunnalli-nen ohjeistus viranomaistyön priorisointimahdol-lisuuksista. Hyviä, joskaan eivät täydellisiä oppaita ovat olleet esim. HiKi-opas 2009 ja Suomen arkeo-logisten kenttätöiden laatuohje 2013. Tällä hetkellä työn tueksi kaivataan erityisesti rakennetun ympä-ristön selvitysten ja inventointien opasta. Lisäksi toivotaan eri rakennusperintötyyppien sektorikoh-taisia valtakunnallisia selvityksiä, kuten esimerkik-si vuosina 2014–2015 ilmestyneet terveydenhuollon rakennuskantaa koskevat selvitystyöt.Museovirasto pyrkii vaikuttamaan lainsäädännön •uudenaikaistamiseen maakuntamuseoiden ko-kemuksia kuullen. Erityisesti kaivataan aiempaa toimivampia, lain tarjoamia työkaluja maisemien suojeluun niin muinaismaisemien kuin nuorempi-en ja kerroksellisten historiallisten maisemien sekä modernin rakennetun ympäristön erityispiirteiden osalta. Muinaismuistolain vanhanaikaisuuteen P

irk

an

ma

an

ma

ak

un

tam

us

eo

39

törmätään yhä useammin ja Museoviraston tulisi toimia aktiivisesti sitä koskevien muutostarpeiden viemiseksi ministeriön tietoon.Museoviranomaiset eivät anna toisistaan poikkea-•via lausuntoja toisiaan kuulematta. Jos poikkeavan lausunnon antamiseen on tarve, kyse on yleensä puutteellisesta ohjeistuksesta. Lähtökohtaisesti, el-lei laki määrää selkeästi tehtävien erilaisuudesta, museoviranomaiselta on syytä tulla vain yksi lau-sunto. Mikäli samasta asiasta annetaan kaksi mu-seoviranomaisen lausuntoa, niiden tulee käsitellä eri näkökulmia ja viranomaisen keskinäisessä yh-teistyössä tulee huolehtia siitä, että ne eivät ole täl-laisinakaan keskenään ristiriitaisia. Maakuntamuseo on kulttuuriympäristöasioissa •maakunnan pääasiallinen museoviranomainen. Museovirasto koordinoi rakennusten entistämis- •avustuksen ja muinaisjäännösalueiden hoitoon tar-koitettujen avustusten jakamista. Maakuntamuseo tekee esiehdotuksen avustuksen saajista ja valvoo toimenpiteitä kohteissa.

2 eLY-keskus

ELY toimii asiantuntijakumppanina maankäyttö-•

kysymyksissä perustehtävänsä mukaisesti. Järjestää maakunnalliset kulttuuriympäristöasioi-•den neuvottelupäivät vuosittain yhteistyössä maa-kuntamuseon kanssa. ELY koordinoi maakunnallista • Kulttuuriympäristön hoidon yhteistyöryhmää, joka

sitouttaa aluearkkitehtejä ja kuntien kaavoittajia -kulttuuriympäristön huomioimiseentutkii rahoitusmahdollisuuksia kulttuuriympä- -ristön suojelun hankkeillekäsittelee merkittäviä hankkeita, joissa on tarve -periaatteelliselle keskustelulle ja roolien täsmen-nykselle jäseninään maakuntamuseo, maakuntaliitto, -aluearkkitehdit pyrkii ennakoimaan tulevia, te-maattisia suojelukysymyksiä maakunnallisesti.

ELY koordinoi ympäristöministeriön rakennuspe-•rintöavustusten jakamista. Maakuntamuseo tekee esiehdotuksen avustuksen saajista ja valvoo kor-jaustoimenpiteiden laatua.

3 MaakuntaLiitto

Maakuntaliitto ja maakuntamuseo pyrkivät luo-•maan tietojärjestelmiensä välille yhteisiä rajapinto-

40

ja. Esimerkiksi Pirkanmaan liitto suunnittelee uutta yhtenäistä tietojärjestelmää ja järjestelmään on tar-koitus luoda rajapinta maakuntamuseon ylläpitä-mään kulttuuriympäristön tietojärjestelmään. Maakuntaliitto tekee yhteistyötä maakuntamuseon •kanssa maakunnallisten arvoalueiden päivityksessä.Maakuntaliitto tuottaa teemallisia selvitysaineis-•toja, esimerkiksi Pirkanmaalla: Historiallisten kylätonttien sijainti Pirkanmaan taajama-alueilla (2014), Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkai-den maisema-alueiden päivitysinventointi (2013),

Pirkanmaan maaseutumaisemien selvitys (2014) ja Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakenne-tut kulttuuriympäristöt (2014).Maakuntaliitto päivittää maakunnallista kulttuuri-•ympäristöohjelmaa riittävän laajalla, maakunnalli-sella yhteistyöllä.

4 kunnaLLiset rakennusvaLvonnat,

esiMerkkinä taMpere

Suunnitteilla oleviin ylikunnallisten rakennusval-•vonnan yksiköihin pyritään osoittamaan kulttuuri-ympäristöasioiden erityisosaamista.Sähköisen Lupapiste-palvelun käytössä•

luodaan rajapinnat maakuntamuseon tietojär- -jestelmään: kulttuuriympäristön tietovaranto on koko lupaprosessin käytettävissämaakuntamuseolla oikeudet kommentointiin, -kun hanke on ”pöydällä”on käytettävissä sähköinen arkistointi Lupapis- -tepalveluun, mikä tarkoittaa, että asiakas ei tar-vitse enää paperista lausuntoa.

Maakuntamuseo ottaa kantaa kulttuuriympäris-•töön kohdistuviin vaikutuksiin lupa-asioissa. Ra-kennusvalvonta keskittyy erityisesti uudisrakenta-

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o, m

iia h

inn

er

ich

se

n

41

misen ohjaukseen. Museoviranomaisen lausuntojen vaikuttavuus pur-•kulupapäätöksiin niitä koskevassa lupamenettey-vaiheessa on toisaalta todettu heikohkoksi. On siis syytä harkita, lausutaanko purkuluvista jatkossa vai keskittyykö maakuntamuseo etupäässä asemakaa-voihin. Toisaalta lupa-asioista on lausuttava, jos ne liittyvät tunnettuihin, kiinteisiin muinaisjäännök-siin.

5 kuLttuuriYMpäristöYhdistYkset,

esiMerkkinä taMpereen

rakennuskuLttuurikeskus piiru

Maakuntamuseon tuottama rakennuskorjausneu-•vonta järjestetään osittain Piirun kautta. Maakuntamuseo hyödyntää Piirun ammattimaista •verkostoitumistapaa sekä koulutusyhteistyötä oppi-laitosten kanssa.Piiru ylläpitää korjausrakentamisen osaajien ha-•kupalvelu Osaajafoorumia, jota kehitetään yhdessä maakuntamuseon kanssa tavoitteena saada mu-kaan myös kulttuuriympäristöselvitysten tekijät. Maakuntamuseo voi luopua erillisen Taitajarekis-terin päivitystyöstä.

Maakuntamuseo voi viitata viranomaislausunnois-•saan oman restaurointineuvontansa lisäksi Piirun korjausneuvontatyöhön (mikäli resursoitua) ja sen Osaajafoorumiin.Piiru toimii toistaiseksi pääasiassa hankerahoituk-•sella, joten maakuntamuseon tehtävien priorisoin-nissa ei voida laskea sen varaan, että yhdistyksellä olisi koko ajan resursseja esimerkiksi neuvontatyö-hön.

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o, k

ais

a a

ns

am

i

42

6 kouLutustoiMijat, esiMerkkinä

taMpereen kesäYLiopisto

Kesäyliopistossa on vakiintunut kulttuuriympä-•ristöön monimuotoisesti liittyvä koulutustarjonta harrastajille, ammattilaisille, kunta-alan toimijoil-le ja kulttuuriympäristön tutkijoille. Pitkäkestoisia opetusohjelmia ja lyhytkursseja ideoidaan yhdessä maakuntamuseon kanssa; esim. rakennetun kult-tuuriympäristön inventoijien täydennyskoulutus. Museo mahdollistaa opiskelijoiden osallistumisen •museon toimintaan; mm. tutkimukseen, näyttely-toimintaan ja museopedagogiseen työhön harjoit-telupaikkoja välittämällä.

43

kumPPani miHin yHteistyö vaikuttaa? millä keinoin?

museovirasto

alueellisen suojelutehtävän toteutuminenselvitysten laadun kehittäminensuojelun ohjaaminen strategisestisuojelun itseohjautuvuuden tukeminen

yhteistyösopimusten uudistaminen, neuvottelutValtakunnallinen selvityskriteerien ohjausValtakunnalliset teemainventoinnitohjeistuksetValtakunnallinen priorisointiohjeistus. minkälainen priorisointi on museoviraston mukaan mahdollista sopimusten ja lainsäädännön valossa?avustuskäytäntöjen kehittäminen

ely-keskusosallistuu kuntayhteistyön kehittämiseentukee suojelun itseohjautuvuutta

kulttuuriympäristön yhteistyöryhmien toiminnan kehittäminen, esim. keskittyminen teemoihinavustusten koordinointi ja jakokäytäntöjen kehittäminen

maakuntaliitto, esimerkkinä Pirkanmaan liitto

kulttuuriympäristön huomiointi maakuntakaavassa selvitystöiden laatu ja saatavuuskulttuuriympäristötietouden levittäminen kaikkien viranomaisten käyttöön

maakunnallisten selvitysten tuottaminen ja koordinointitietojärjestelmien rajapintojen luominen

kunnallinen rakennusvalvonta

museoviranomaisen lausumisen väheneminen lupa-asioissaasiakkaalle yhden luukun periaatekulttuuriympäristötieto läsnä koko lupaprosessissa

työnjako lupa-asioissa: uudisrakentamisen ohjaus ensisijaisesti rakennusvalvonnastasähköisen lupajärjestelmän käyttöönottotietojärjestelmien rajapintojen kehittäminen

yhdistykset, esimerkkinä tampereen rakennuskulttuurikeskus Piiru

Lisää korjausmyönteisyyttärakennusperintötiedon leviäminentutkimus- ja selvitystöiden laatu ja saatavuus

täydentää maakuntamuseon korjausrakentamisen neuvontatyötäosaajafoorumin hyödyntäminen, avaaminen mahdollisesti myös selvitystöiden tekijöille

koulutuskumppani, esimerkkinä tampereen kesäyliopisto

Pitkän aikavälin vaikutus selvitystöiden laatuun ja saatavuuteenLuo kulttuuriympäristöosaamista koko maakuntaan

Järjestää alan osaajille täydennyskoulutustamuut kulttuuriympäristön tukirakenteisiin liittyvät hankkeet

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o, a

nn

a L

yy

ra

-se

PP

än

en

44

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o, m

iia h

inn

er

ich

se

n

45

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Hyvinvointi, elämänlaatu ja hyvä arki ovat läsnä kult-tuuriympäristöviranomaisen työkentässä. Haasteeksi jää, miten huolehditaan siitä, että strategiset linjauk-set näkyvät myös käytännössä. Haaste on sama kuin kaikessa visio- ja strategiatyössä. Viranomaisella tulee olla valmius arvokeskusteluun. Sen tulee edistää myös toimintansa vaikuttavuuden arviointia sekä yleisellä tasolla että suhteessa toimintaympäristön muutoksiin. Itsearviointi CAF:in tapaan on tehokas työkalu, mutta vaatii myös ulkoista arviointia, työn vaikuttavuusa-nalyysia ja palvelumuotoilua. Palvelumuotoilun peri-aatteet olisi saatava luonnolliseksi osaksi asiakaspal-velua.

Viranomaistyön yhteiskunnallisuuden sisäistämi-sen lisäksi museoviranomaiselta vaaditaan kokonais-valtaista näkemystä kulttuuriympäristön suojeluun. Työn sujuvuuden ja laadun kehittämiseksi vuorovai-kutuksella ja ennakoivalla viranomaistyöllä tulisi jat-kossa olla yhä suurempi painoarvo. Museoviranomai-

sen on – lain antamissa rajoissa – luovuttava joidenkin maankäyttöhankkeiden tai niiden vaiheiden kommen-toinnista senkin vuoksi, että suojelutyön painopistettä voitaisiin siirtää ennakoivaan suuntaan.

Nykyisessä toimintaympäristössä, jossa kaavoi-tukseen kohdistuvat asiantuntijatehtävät lisääntyvät, pyritään Pirkanmaalla vähentämään lupa-asioiden käsittelyä. Kun samaan aikaan paineet kansalaiskuu-lemisen tarpeesta ja tasapuolisesta palvelusta lisäänty-vät, ei priorisointipohdinta tuota perusteita resurssien vähentämiselle.

Priorisointia Ja Painotuksia

Museoviranomaisen tulee kehittää työskentelytapoja niin, että kaikki hankkeet eivät etene vakioidulla käsit-telyllä, vaan panoksia voidaan keskittää kulttuuriym-päristöintensiteetiltään painaviin hankkeisiin.

Yksittäisten hankkeiden välillä tapauskohtainen, esimerkiksi lausumattajättämiseen johtava priorisoin-

46

ti on vaikeaa, ilman että lain edellyttämä yhdenver-taisuus vaarantuu. Mitä tulee vakiintumattomien kohdetyyppien suojeluperusteisiin, niihin tulee hakea valtakunnallista linjaa Museoviraston ja maakuntamu-seoiden kesken. On tärkeää informoida priorisointiin liittyvistä linjanvedoista asiakkaita.

Kulttuuriympäristötiedon hallinta ja tietokantojen rajapintojen hyödyntäminen tulee olla jatkuva kehittä-misen kohde.

Vaikuttavuuden perusteella on mahdollista tun-nistaa priorisoitavia toimenpiteitä. Tärkeiksi hanke-tyypeiksi listattujen hankkeiden osalta painotetaan varhaista neuvotteluvaikuttamista. Linjallisesti mer-kittäviä, laajan vaikutuksen omaavia hankkeita ovat yleensä maakuntakaavat, osayleiskaavahankkeet ja laajat asemakaavahankkeet. Ennakoivan suojelun ta-kia on tärkeä pysyä mukana myös monenlaisten maa-kunnallisten ohjelmien valmistelussa, vaikka ne vievät runsaasti resursseja.

Selvitysaineiston laatu, laajuus ja yhteinen saata-vuus ovat olennaisia tekijöitä viranomaistyön onnis-tumisessa. Selvitysaineiston kattavuuden edistäminen vaatii yleensä hetkellisesti lisää resursseja, mutta sen korvaa jatkossa vähentyvä lausumistarve.

toiMenpiteitä

caF-työtä jatketaan, siinä sovitut toimenpiteet �

toteutetaan ja toteutumista arvioidaan säännöl-

lisesti.

työn ulkoinen arviointi tehdään työkalulla, joka �

huomioi sidosryhmät ja työn vaikuttavuuden, tä-

mäkin työkalu löytyy caF:in pohjalta.

Palvelumuotoilu tehdään 2016 aikana ja siihen �

sisällytetään asiakaspalvelutilojen tarkoituksen-

mukainen käyttö.

museoviraston tulisi luoda käyttökelpoisia kult- �

tuuriympäristönsuojelun vaikuttavuusanalyyseja

paitsi maakuntamuseoita varten myös oman toi-

mintansa vaikuttavuuden arviointiin.

Luovutaan pääosasta lupa-asioiden lausumista, �

jotta voidaan edistää adoptoi monumentti -kal-

taista kulttuuriympäristön hoitotyötä, luoda ope-

tusohjelmia tampereen kesäyliopiston kanssa,

harjoittaa rakennuskorjausneuvontaa yhdessä

rakennuskulttuurikeskus Piirun kanssa ja tehdä

tutkimuksia, joihin myös yleisö voi osallistua.

47

Teemaselvitykset ovat yleensä alueellisesti laajah-koja ja niillä luodaan linjoja suojelutyöhön. Sen vuoksi ne eivät voi tulla maankäyttö- ja rakennuslain mukai-sesti yksittäisen hankesuunnittelijan maksettavaksi. Ongelmana on kuitenkin julkisten resurssien löytämi-nen selvityksille. Joka tapauksessa hyvä palvelu käy-tännön viranomaistyössä nojaa alueen kulttuuriym-päristön syvälliseen tuntemukseen, mille tulee luoda kasvualusta joko omiin tai muiden tahojen tutkimuk-siin perustuen.

työnJakoa Ja hyViä kumPPanuuksia

Kulttuuriympäristön vaalimisen resurssit ovat olleet muutoksessa. Alueellisten ELY-keskusten resursseja on supistettu ja yksiköitä on yhdistetty. Rakennus-valvonnan hoitamiseksi maakunnissa suunnitellaan ylikunnallisia yksiköitä ja sähköisen lupapalvelun käyttöönotto etenee. Rakennusvalvonnan tehtävän-kuvan terävöityminen edellyttää kulttuuriympäristön osaamista myös lupayksiköissä. Maakuntamuseo voi vastata tarpeeseen kehittämällä alan koulutusta kou-lutuskumppanien kanssa, ellei se itse toimi rakennus-valvontojen kulttuuriympäristöasiantuntijana. Mikäli valtakunnallisesti esitetyt kaavailut toteutuvat, kunnal-

Lausumatta jätettävät lupa-asiat ovat mm. ajan- �

tasaisen kaavan mukaiset purkuluvat ja raken-

nusluvat, jotka eivät kohdistu tunnettujen kiintei-

den muinaisjäännösten läheisyyteen.

Jäljelle jäävien lupa-asioiden osalta panostetaan �

toimivan sähköisen lupajärjestelmän hyödyntä-

miseen.

Luovutaan lausumisesta ja kommentoimisesta �

ostajaehdokkaille ja kiinteistövälittäjille.

kulttuuriympäristöintensiteetiltään painavat hank- �

keet tunnistetaan viikoittain pisteytysmenettelyllä

ja priorisoidaan laajempana linjaratkaisuna hoi-

dettavaksi tarkemmin.

museovirasto laatii suosituksia siitä, millä inten- �

siteetillä tai prosessilla joitakin vakiintumattomia

hanketyyppejä hoidetaan kulttuuriympäristövi-

ranomaisen toimesta.

Linjauksissa tulee pitää huolta siitä, että lain �

edellyttämä kansalaisten yhdenvertaisuus ei

vaarannu.

materiaalinkäsittelyä kehitetään yhä sähköisem- �

pään suuntaan.

48

linen ja maakunnallinen itsemäärääminen tulee lisään-tymään. Joka tapauksessa kulttuuriympäristön suojelu tarvitsee jatkossakin tuekseen vahvan maakunnallisen osaamisen, paitsi maakuntamuseossa, myös esimerkik-si Ely-keskuksissa, maakuntaliitoissa ja kuntien raken-nusvalvonnoissa sekä kaavoituksessa.

kulttuuriympäristöintensiteetiltään tärkeissä �

hankkeissa osallistutaan aktiivisesti neuvotte-

luihin.

Lausunnot perustuvat aina riittäviin selvityksiin. �

yleisellä tasolla maakuntamuseo laatii kulttuuri-

ympäristön maakunnallisia tutkimusohjelmia, joi-

den avulla pyritään selvittämään tutkimuksen tila

maakunnassa, ja jotka toimivat perusteina teemal-

listen ja alueellisten tutkimusten suuntaamiselle.

museon ei tarvitse itse tehdä kyseisiä tutkimuk-

sia, mutta se voi edistää tutkimuksen suuntautu-

mista ohjelmallisella lähestymistavalla ja hyvällä

sidosryhmätyöllä oppilaitosten kanssa.

museoviranomainen tekee itse teemallisia sel- �

vityksiä, sillä niitä ei tee yleensä kukaan muu.

nämä tulee rahoittaa omalla tulonhankinnalla tai

virkatyöllä priorisoinnin tukemana.

49

KULTTUURIYMPÄRISTÖN VIRANOMAISTYÖ MAAKUNTAMUSEOSSA

VAHVUUDET• Kokonaisvaltainen

kulttuuriympäristönäkemys• Jaettu asiantuntemus:

asiakkaille yhden luukun periaate• Osallisnäkökulman

huomiointi

HEIKKOUDETKaavayhteistyössä alueellinen

epätasaisuus maakunnan sisälläresursseissa ja asiantuntemuksessa

heikentää yhdenvertaisuutta

UHAT• Resurssien väheneminen• Toiminnan typistäminen

kovaksi suojeluksi• Valtakunnallinen epätasaisuus

volyymeissä ja resursseissa heiken-tää maakuntaviranomaisten

vaikutusvaltaa

MAHDOLLISUUDET• Kansalaisyhteistyön kanavat

• Osaamisen vakiointi koulutuksella• Kulttuuriympäristötieto kiinteäksi

osaksi maankäytön hallintoa• Kulttuuriympäristön poliittinen ja

strateginen merkitys kasvaa

50

LIITTEETLIITE 1 KURVI – VIRANOMAISTYÖN NEUVOTTELUPÄIVÄ VAPRIIKISSA 2015 TYÖPAJA: PRIORISOINTI JA TYÖN VAIKUTTAVUUS

asemakaavoihinVaikutuskohdan perusteella: Pyritään painottamaan viranomaisohjauksessa hank-keen alkuvaihetta – kaavan vireilletulovaihe, aloitus-neuvottelut, varhainen suunnitteluvaihe.Ohjaamistavan perusteella: Painotetaan neuvotteluvaikuttamista lausunnon rin-nalla ja asemesta. Tässä valinnassa huomioitava, min-kälainen dokumentaatio museoviranomaisen kannan-toista jää.Arvioidun vaikuttavuuden perusteella: Karsitaan lausuntotehtävistä ne joiden vaikuttavuus on todettu heikoksi, esimerkiksi yksittäiset purkuluvat.

VaikuttaVuuDen arViointi – yhteinen tehtäVä

Vaikuttavuuden arvioinnin luotettavuuden vuoksi •tulisi ennakkoon määritellä ne tahot, joiden kans-sa vaikuttavuuskeskustelu käydään ja mitä ulottu-vuuksia siihen sisällytetään.

Priorisoinnin mahdollisuudet ja työn vaikuttavuus olivat työpajan aiheena Museoviraston ja Pirkanmaan maakuntamuseon järjestämässä viranomaistyön KUR-VI -neuvottelupäivässä Tampereella tammikuussa 2015.

Priorisoinnista

Työpajassa muistutettiin, että priorisoinnin mahdol-lisuudet ovat edelleen vahvasti riippuvaisia kunkin maakunnan toimintaympäristöstä. Museovirastolta odotetaan valtakunnallista ohjeistusta priorisoinnin periaatteista. Hyvien käytäntöjen jakamista halutaan edistää erilaisilla laatukäsikirjoilla ja vertaisoppimisel-la muualla laadituista priorisointikriteereistä.

Työpajassa esille nousseita lähtökohtia, joista prio-risointia voidaan tehdä:Hanketyypin perusteella:Keskitytään vain laajuudeltaan ja painoarvoltaan suurimpiin hanketyyppeihin eli osayleiskaavoihin ja

51

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o, m

iia h

inn

er

ich

se

n

52

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o

53

Esimerkiksi kulttuuriympäristön suojelun taloudelli-•sen vaikuttavuuden huomiointi on lapsenkengissä.Ylipäätään vaikuttavuuden arviointiin kaivataan •kipeästi vakiintuneita mittareita, muitakin kuin työn numeerisia kuvaajia, kuten vuosittainen lau-suntomäärä.Toisaalta vaikuttavuuskysymystä tulisi lähestyä ta-•voitteista käsin. Vaikuttavuustavoitteiden kirjaami-nen auki, esimerkiksi osana strategiatyötä, auttaisi löytämään tarvittavia ja mahdollisia mittareita.Valtakunnallisen museoiden arviointimallin uudis-•tukselta odotetaan myös työkaluja kulttuuriympä-ristötyön vaikutusten arviointiin.Vaikuttavuuden lopputuleman eli kulttuuriympä-•ristön tilan pitkäaikaisen seurannan vastuukysy-mykset ovat osin avoimia. Työpajassa muistutet-tiin, että Museovirasto vastaa kulttuuriympäristön seurannasta valtakunnallisella tasolla ja maakun-tamuseot maakunnallisella tasolla. Nykyisessä re-surssitilanteessa on hyvä kysyä, toteutuuko valta-kunnallinen tai maakunnallinen seuranta riittävästi ja onko tämä tehtäväalue riittävän selkeästi kirjattu alueellisiin yhteistyösopimuksiin.

muuta

Työnjaon selkeyttämistä maakunnan toimijoiden •kesken pidettiin ensimmäisenä askeleena priori-soinnin toteuttamisessa. Hyvinä käytäntöinä näh-tiin esimerkiksi alueelliset yhteistyöryhmät kulttuu-riympäristökysymysten käsittelyyn sekä erilliset, kahdenväliset kehittämiskeskustelut kuntien viran-omaisten kanssa.Työpajassa pidettiin tärkeänä myös kulttuuriym-•päristöviranomaisten julkisuuskuvan rakentamista vaikuttavuuden kautta. Mikä kuva toiminnan tu-loksista muodostuu kansalaisille ja poliitikoille? Vaikuttavuustavoitteiden kautta esitettävä tehtävä-•kuva voi selkeyttää palvelutuotannon perusteita. Vaikuttavuusnäkökulma antaa mahdollisuuden parempaan palvelumuotoiluun ja palvelun peruste-luun kansalaisille. Tiedotuksen tehostaminen sekä viranomaistyön •sisällön ja vaikutusten avaaminen kansalaisille ni-mettiin työpajassa jatkuvaksi kehityshaasteeksi.

54

LIITE 2 KYSELY MAAKUNTAMUSEOILLE

kyselyä? Miten sen tuloksia on julkaistu ja hyödyn-netty? Miten maankäytöstä annettujen lausuntojen vai-•kuttavuutta on arvioitu?Onko maakuntamuseossanne toteutettu viran-•omaistyötä koskevaa itsearviointia? Millä työka-lulla?

4 Parhaat käytännöt – VaPaa sana

Kerro maakuntamuseonne hyviksi todetuista käytän-nön ratkaisuista viranomaistehtävässä, lausuntotyössä ja sidosryhmäyhteistyössä!

näin vastattiin;

kYseLYssä esiin tuLLeet teeMat

tYönjaosta Maakunnan sisäLLä

Sopimus maakuntamuseon ja museoviraston kes-•ken koetaan pääsääntöisesti selkeäksi. Huomattava, että yhteistyösopimuksen sisältö vaihtelee maakun-nittain.Maakunnan sisällä joskus pidettävä huoli, että maa-•kuntamuseo ottaa kantaa nimenomaan kulttuuri-

Pirkanmaan maakuntamuseo teki kyselyn muille kult-tuuriympäristön suojelun viranomaistyötä tekeville maakuntamuseoille vuodenvaihteessa 2014-2015. Vas-tauksia saatiin 14:sta maakuntamuseosta.

tätä kYsYttiin:

1 kumPPaniyhteistyö

Millaisia työnjakoratkaisuja maakunnassanne on •tehty liittyen maankäytön ohjaukseen ja lausunto-jen antoon? Miten kumppani- ja sidosryhmäyhteistyö tulee •muuttumaan tulevaisuudessa?

2 Lausuntotyö

Onko maakuntamuseossanne karsittu tietoisesti vi-•ranomaislausuntojen määrää?Millaisia karsintaperusteita on käytetty?•Mikä kaavahankkeen vaihe on merkittävin maa-•kuntamuseon ohjausvaikutuksen kannalta?

3 VaikuttaVuus Ja itsearViointi

Onko museossanne toteutettu asiakastyytyväisyys-•

55

ympäristöön. Lausunnon oltava niin yksiselitteinen ja ymmärrettävä, että toinen maakunnallinen vi-ranomainen voi tarvittaessa viitata siihen.

kumPPani- Ja siDosryhmäyhteistyöstä

Maakunnallisten kumppanitahojen kokoonpano •vaihtelee maakunnittain, joissakin maakunnissa esim. Metsäkeskus tai yliopisto ovat merkittäviä kumppaneita.Rakennusvalvonnan palvelujen •uudelleen organisointi tulee vai-kuttamaan maakuntamuseoi-den toimintaan. Uudistukselta odotetaan sujuvuutta. Sidosryhmäyhteistyö edelleen •sidoksissa henkilöihin – henki-lösuhteet vaikuttavat kumppa-nisuhteen syntymiseen ja toi-mivuuteen.

Lausumisesta

Kevyempi sähköpostilausumi-•nen on lisääntynyt. Koettu suju-vaksi tavaksi; edistää prosessia

oikeaan aikaan ja jää silti dokumentiksi.Tyypillisin lausumisen aiheuttama tarve on vaati-•mus riittävistä ja ajantasaisista selvityksistä.

karsintaPerusteista

Maakuntamuseoilla ei juurikaan ole käytössä tiet-•tyjä karsintaperusteita.

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o, m

iia h

inn

er

ich

se

n

56

kautta, samoin oman asiantuntijuuden nojalla.Kehityskeskusteluissa sivutaan myös tätä aihetta.•Yhtenä mittarina on maakunnallisen kulttuuriym-•päristöohjelman ympäristövaikutusten arviointi.

itsearVionnista

Maakuntamuseoissa ei juurikaan säännöllistä itse-•arvioinnin toteutusta.Itsearviointi koetaan osaksi yhteistyösopimuksen •nelivuotisneuvotteluja.Kulttuuriympäristö kuuluu museopalveluissa tehtä-•vään ulkoiseen ja sisäiseen arviointiin.

Parhaita käytäntöJä

Osallistutaan viranomaisneuvotteluun.•Haetaan ne maakunnalliset yhteistyöryhmät, joissa •kulttuuriympäristön etujen ajaminen kannattaa.Osallistutaan moniviranomaisiin katselmuksiin •kohteessa paikan päällä.Yhdistetään samaan lausuntoon arkeologinen ja ra-•kennusperinnön osuus.Asiakaslähtöisyys. •

Kaavahankkeissa saatetaan painottaa alkuvaiheen •neuvotteluvaikuttamista – jatko harkitaan sitten ti-lanteen mukaan.Luonnosvaihetta pidetään tärkeimpänä vaikuttami-•sen paikkana, kaavatasoista yleiskaavaa.

asiakastyytyVäisyyDestä

Maakuntamuseoissa ei juuri ollenkaan ole toteutet-•tu kyselyjä yms.Yhdessä maakuntamuseossa tehdään koko museos-•sa kysely kahden vuoden välein, lisäksi tehty kult-tuuriympäristön oma kysely kertaalleen. Yhdessä museossa on perusteilla museon asiakas-•raati.

VaikuttaVuuDen arVioinnista

Maakuntamuseoissa ei ole toteutettu järjestelmäl-•listä vaikuttavuuden arviointia.Numeerista tilastointia tehdään vuosi- tai puolivuo-•sitasolla.Mahdollisten virheiden ja valitusten kautta tapaus-•kohtaisia arviointeja.Laadullista arviointia kuntien kanssa keskustelun •

57

Pir

ka

nm

aa

n m

aa

ku

nta

mu

se

o, a

ino

nis

sin

ah

o

58

0

10

20

30

40

50

60

70

Pienin Keskiarvo Suurin2,8

3,65,4

26,4

15,9

34,5

11,8

7,8

59,4

Osayleiskaavat Asemakaavat Lupa-asiat

käsitteLYajat

tuntia

0 10 20 30 40 50 60

Osayleiskaavat

Asemakaavat

Lupa-asiat

Lausunto Neuvottelu Käsittely Maasto

eniten aikapanostapäättYneissä hankkeissa Yhteensä

tuntia

LIITE 3 MAANKÄYTTÖHANKKEIDEN TAPAUSTUTKIMUS

58

59

Työmäärä javaikuttavuustasapainossa

Vaikuttavuussuurempi kuin

työmääräTyö suurempi

kuin vaikuttavuus

0

1

2

3

Osayleiskaavat Asemakaavat Lupa-asiat

tYöMäärä suhteessa ohjauksen vaikuttavuuteen

Työ ja intensiteettitasapainossa

Työ pienempikuin intensiteetti

Työ suurempikuin intensiteetti

Osayleiskaavat Asemakaavat Lupa-asiat

0

1

2

3

4

5

tYöMäärä suhteessa kohteiden intensiteettiin

59