kulkurit 2013

KulkuritKouvolan seudun eläinsuojeluyhdistyksen jäsenjulkaisu 2013

s. 4 Capon tarina

s. 6 Antaisitkokodin aralle

kissalle?

2 Kulkurit/2013

KulkuritKouvolan seudun eläinsuojeluyhdistyksenjäsenjulkaisu 2013

Sisällys

s. 4 Capon tarina

s. 5 Tarina Pomosta - Capon jatkotarina

s. 6 Antaisitko kodin aralle kissalle?

s. 10 Tilastot 1994 – 2012

s. 11 Avoimet ovet

s. 11 Yhdistyksen kirpputori

s. 12 Tarinaa karvaisesta herrasmiehestä

s. 14 Annan kissaperheen syntyminen

s. 15 Miksi ovet ei aukene meille?

s. 16 Hallituksen esittely

s. 18 Neran ja Miskun tarinoita

Kulkurit Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry:n 17. perättäinen vuosijulkaisu.

YhteystiedotKouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry Puistolantie 9, 45610 KORIA

Puhelinnumero arkisin 9–15,talteenottoasiat 8–20040 821 5554

Talteenoton päivystyspuhelinvkl 040 552 7951 klo 8–20

[email protected]

Toimittanut: KSEY ry:n hallitus

Taittanut: Suvi [email protected]

Ilmoitusmyynti: Katja Tyrväinen

Painatus: Kopiojyvä, Kouvola

Painos: 1500 kpl

Kuvassa Pöö, joka on lähdössä lähiaikoina koeajalle.

Kuvaaja: Riina Leppänen

2 Kulkurit/2013

3Kulkurit/2013

Keväinen tervehdys teille,eläinten ystävät!

Kevät on yhdistykselle usein vuoden paras-ta aikaa. Eläintalo on tyhjimmillään, mikä tarkoittaa, että hylättyjä, karkailevia tai ko-dittomia eläimiä on vähiten. Silloin on aikaa ja tilaa auttaa myös joitakin eläimiä, joille täytyy etsiä uusi koti suoraan vanhasta ko-dista. Yhdistys on saanut myös kevään in-noittamana avuntarjouksia niin apukäsien, kissakummiuksien kuin talon kunnostus-tarpeen sekä eläintietouden esilletuomisen tiimoilta. Olemme saaneet uuden, tuoreilla jäsenillä varustetun hallituksen, jolla on hy-vin monipuoliset vahvuudet. Jäsenistömme on nyt suurempi kuin koskaan ja se jatkaa kasvamistaan tasaisesti koko ajan. Keväinen Kulkurit-lehti ja jäsenmaksu-jen tulot ovat yhdistykselle tärkeitä. Lista-arpajaiset ovat myös juuri nyt ajankoh-tainen asia. Viime vuonna keskityimme tiedottamisen parantamiseen, mikä nä-kyi sosiaalisen median käyttöönottamise-na sekä Kulkurit-postin syntymisenä. Vii-meistään nyt kannattaa käydä katsomassa kuulumisiamme Facebook-sivullamme www.facebook.com/kseyry tai tilata sähkö-postiin kuukausittainen Kulkurit-posti -kir-jeemme pyytämällä meiltä sitä sähköpos-

titse. Kotisivumme www.ksey.net on silti edelleen tärkein verkko-osoitteemme. Siel-tä löydät talteenotetut kulkurit ja uutta ko-tia etsivät eläintalon asukit, joita voit käydä tervehtimässä myös avoimissa ovissa eläin-talolla joka sunnuntai klo 16 - 18.

Tänä vuonna aloitamme eläintalon kun-nostuksen suunnittelun ja lisäämme va-rainkeruuta ja tapahtumia verraten viime vuoteen. Keskitymme myös jäsenistön yh-teishengen nostattamiseen lisäämällä yhte-ydenpitoa ja yhteisiä tapahtumia. Pyrimme myös jakamaan enemmän tietoa eläinten hoidosta ja niiden pidosta lemmikkeinä sekä tekemään tiiviimmin yhteistyötä eri tahojen kanssa luoden monipuolista yhteis-työverkostoa Kouvolan alueelle levittäen samalla tietoa eläinten oikeuksista ja omis-tajien vastuista. Toivomme tulevan vuoden olevan yksi parhaistamme. Olethan sinäkin osana eläintenauttamisverkostoamme ja mahdollistamassa uusien perheenjäsenten ja niiden omistajien kohtaamisia? Jokaisen auttamistyyli on erilainen ja silti kullanar-voinen sitä kaipaavalle eläimelle tai ihmi-selle. Pysytään yhteyksissä!

Sari Uski puheenjohtaja

4 Kulkurit/2013

Kolmas paikka vaikutti jo niin lupaavalta, mutta ei.

Siinä vaiheessa mei-nasi jo usko loppua ja vietinkin useamman unettoman yön, kun oli-sin niin halunnut pojan meille, mutta kun oma laumani on jo melko suuri niin mietin, että kuinka sitä pärjää 5 ison koiran kanssa. Onneksi soitti ihana nuori nai-nen useamman kerran ja melkein väkisin tuli Capoa miehensä kanssa katsomaan. Niin Capo

Capo oli lievästi sanottuna mel-ko konstikas ja jakoi mielipitei-

tä suuresti, osa sitä ra-kasti ja osa ei uskalta-nut edes ulkoiluttaa. Itse menetin sydämeni po-jalle heti. No, uutta kotia etsimään - valokuvaus ja nettiin. Tuli pariskunta ja Capo vietti yön heillä, ja aamulla soitto: “Ei tuu mitään”.Sitten seuraava osoi-te. Nyt Capo pärjäsi jo 2 yötä ja taas herra tönötti eläintalolla.

CAPONtarina

Capo tuli eläintalolle tiistai-iltana ja työntekijä ilmoitti vielä illalla: ”Ei kiva, voit tulla ite kattoo aamulla”. Keskiviikkona sitten sudensuuhun. Otin matkaan runsaasti rustoja, jospa niillä päästäisiin alkuun. Sehän oli rakkautta ensisilmäyksellä. Capo oli yön aikana rauhoittunut ja todennut uuden asumuksen kelvolliseksi. Sinä sitten tuumailtiin, mikä Capo on koiriaan ja tutusteltiin.

lähti koeajalle. Eläinta-lolta lähdimme peräk-käin ajamaan, ja kun tiemme erkanivat, itkin koko loppumatkan. Niin onnellinen olin, kun sain Capolle vielä mah-dollisuuden.

Puhelinta pelkäsin, kun ajattelin, että jos se soi, niin huonoja uutisia tulee kumminkin, mut-ta ei tullut! Capo pärjäsi loistavasti uudessa ko-dissaan ja sai ihanat ih-miset ja koirakaverin.

Kerran vielä piti ajaa Capoa tervehtimään, ja

voi sitä riemua, kun ta-vattiin. Keittiöön se ei olisi saanut tulla, mutta Capo hiipi hiljaa ja lait-toi päänsä syliini. Läh-tiessä vielä halattiin ja taas minulla kyynelkan-avat aukesivat ja itkeä tihrustin kotimatkan. Poikani piti äitiä vähän outona.

Rakkautta on ym-märtää rajansa. Vaikka se pahalta tuntui an-taa Capo pois, niin olen kyllä niin sydämellisen onnellinen siitä, kuinka hienon kodin Capo sai!

Hyvää loppuelämää, rakas!

Sanna

5Kulkurit/2013

Tarina

”Pomosta” (Capo)Oli kevät 2012, kun ensi kerran kuulin kaverilta, että Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla urosrottweiler etsii kotia. Vasta vajaa puoli vuotta aiemmin olin joutunut viemään 7-vuotiaan rottistyttö-ni lopetettavaksi kas-vaimen vuoksi ja ikävä tapahtuma jätti suuren aukon sydämeeni. Pari viikkoa tapahtuneen jälkeen 4kk:n ikäinen saksanpaimenkoiran-pentu, Iines, sai meiltä kodin, mutta ikävä rott-weileria kohtaan silti jäi.

Aina välillä mietin Capon kohtaloa ja ajat-telin, että se varmaan sai hyvän kodin. Meni puoli vuotta eteenpäin, kun samainen kaveri-ni laittoi KSEY:n sivuil-ta linkin FB-sivuilleni, Capo oli taas vailla kotia. Ajatukset myllersivät mieltä, mikä tuon pojan tarina on? Miksi Capo ei pääse pysyvään kotiin?

Keskustelin asias-ta avomieheni kanssa, että mahtuisiko meille toinen koira Iineksen

kaveriksi ja tein tiedus-telupuhelun Sannalle, KSEY:n koiravastaavalle. Hän vastasi, että Capo oli juuri lähtenyt koeajal-le toiseen perheeseen, mutta hän ilmoittaa, jos palautuu. Niin oli, ikävä kyllä, jo käynyt muuta-man kerran. Aloimme epäröidä, olisimmeko mekään ”oikeanlainen” perhe Capolle, kuinka haastavasta tapauksesta mahtaakaan olla kyse?!

Kului hetki aikaa, luulin Capon löytäneen kodin ja hautasin aja-tukset pojan ottamises-ta - kunnes Sanna soitti ja kyseli, kuinka tosis-samme me Capon suh-teen olimme. Koira oli käynyt jo niin monessa kotikokeilussa, eikä sitä voisi enää ”jojottaa”, ja että sille oli jo varattu lopetusaika. Sanoim-me haluavamme näh-dä koiran, sillä eihän se välttämättä hyväk-syisi avomiestäni, niin kuin oli käynyt usean muun miehen kohdalla.

Menimme seuraa-vana päivänä Kouvo-

laan katsomaan Capoa. Miehiin ennakkoluuloi-sesti varautunut koira ryntäsi avomieheni luo häntä heiluen, iloisesti tervehtien! Sillä hetkel-lä tiesimme kohtalon puuttuvan peliin. Jos-tain syystä se tuntui luottavan avomieheeni heti ensikohtaamisella. Capo tuli vielä viimei-sen kerran koeajalle: meiltä se vihdoin sai pysyvän rakastavan kodin ja Iineksestä uu-den parhaan kaverin.Alkutaipaleemme ei ollut kuitenkaan ko-vin kaksinen. Ärinää ja murinaa esiintyi tämän tästä, kun poika yritti kertoa, ettei pidä siitä, että häntä komenne-taan liian kovasti, tai ettei halua tassujaan pyyhittävän. Jopa ham-paita väläyteltiin muu-tamia kertoja, mutta kun niistä ei tehnyt sen suurempaa numeroa ja luottamuksen kasvaes-sa toruimme tästä epä-toivotusta käyttäytymi-sestä, aloimme päästä yhteisymmärrykseen.

Nyt, vajaan puo-li vuotta myöhemmin, luottamussuhteemme alkaa pikkuhiljaa löy-tyä. Voimme vain ihail-la tuota upeaa eläintä, joka paljastuu kaiken sen epäluottamuksen alta. Olemme liitty-neet Suomen Rottwei-leryhdistykseen, jonka avulla käymme totte-levaisuusharjoituksis-sa kerran viikossa. Olen myös ilmoittanut meidät ensi kuussa al-kavalle koiraleirille, jonne menemme opet-telemaan jälkeä. Lenki-tykset sujuvat nykyään lähes moitteettomasti, kuukausien harjoitte-lun jälkeen. On hienoa kouluttaa koiraa, joka on halukas oppimaan.

Emme koskaan saa-neet selville, miksi vie-raat miehet ovat Ca-polle niin suuri uhka ja varmasti joudumme tekemään asian eteen töitä ehkä lopun ai-kaamme, mutta het-keäkään emme vaih-taisi. On suorastaan etuoikeus omistaa Capo.

Terveisin, Hansu.

6 Kulkurit/2013

Antaisitko sinäkodin aralle kissalle?Arkoja kissoja tulee löytöeläinta-loon vuosittain melkoinen jouk-ko. Ne saavat uuden kodin yleen-sä huonommin kuin seuralliset ja ulospäin suuntautuneet yksilöt. Kuitenkin arka kissa saattaa lyhy-essäkin ajassa muuttua vallan ko-konaan. Etenkin koteja, joissa ei ole aivan pieniä lapsia, voisi hyvinkin kuvitella sopiviksi tällaisille kissoil-le. Toki lastenkin kanssa voi syntyä hyvä suhde, mutta alussa vanhem-pien kannattaa katsoa, että kissa saa tarvitsemansa rauhan. Kissa on utelias ja aikaa päälle se alkaa kyllä liikuskella ja tutustua uuteen ko-tiinsa. On myös merkkejä ja asioi-ta, joita Sinäkin voit käyttää kissan kanssa kommunikointiin ja seurus-teluun.

Tämä on kertomus viikon ajalta löytökissa Aurin elämästä uudessa kodissa. Toivottavasti se luo us-koa Sinuun mahdollisesti tulevana aran kissan omistajana.

Maaliskuun alkussa kuoli 6-vuo-tias kollimme, oikea herrasmies, ja 9-kuinen katti menetti turvallisen sekä hellän leikki- ja painikaverin. Onhan talossa toki 2 ihmistä, rott-weiler ja 2 isovillakoiraa, mutta ei toista kissaa tällä kokoonpanolla korvata. Pikkumirri oli niin apaat-tinen, että pahaa teki. Se istuskeli ja maleksi, ja kaikesta näkyi, että tekemisen puute masensi. Ei ole ih-misen leikki kissojen painin verois-ta. Tästä syystä päätimme katsas-taa, olisiko löytöeläintalossa meille sopivaa kaveria.

18.3.2013. Monta kissaa tuli nähtyä, mutta sitten alkoi katse useammin tavoittaa arkaa, mutta itsekseen leikkivää Auria. Vastoin aikomus-ta se lähtikin jo samalla reissulla uuteen kotiin. Täällä se sijoitettiin vinttihuoneeseen, jonne tuotiin ruokaa, vettä ja hiekkalaatikko. Tässä vaiheessa oli seurustelu vain lattialla istuskelua ja hiljaista jutus-telua.

19.3. Kissa oli keksinyt uusia pii-loja, esimerkiksi päiväpeiton alta. Ruoka ja juoma olivat kelvanneet, hiekkalaatikolla oli käyty. Rauhal-liset koirat käväisivät kauempaa nuuhkaisemassa. Seurustelu oli läsnäoloa ja rauhoittavien silmä-merkkien antoa. (Silmien hidas osittainen sulkeminen 1-2 kertaa.)

MammaOlen ujo tyttökissa. Tulen toimeen toisten kissojen kanssa,mutta viihdyn mieluiten yksin. Tulin talolle 1.11.2012

Pahla Olen kova sähisemään ihmisille,

jotka uskaltavat tulla liian lähelle.

En kuitenkaan ole vihainen,

minua vaan pelottaa. Olen poika.

Tulin talolle 7.12.2012

7Kulkurit/2013

Mietin, mitä tulisi tehdä piilotte-lun suhteen. Tuumin asiaa näin: jos kissa aina pääsee piiloon kun haluaa, sen ei ole tarvis tottua ja sopeutua.

20.3. Aloin poistaa kissalta liiko-ja piilopaikkoja tavoitteena haas-taa sitä kehittymään. Jätin yhden, sitäkään se ei sitten sen koommin käyttänyt. Yöllä Auri kurnutteli minulle 1,5 tuntia ja minä rutisin takaisin, no, sen minkä ”osasin”. Iltapäivällä sain kissan leikkimään lelulla, jossa oli keppi, metrin naru ja ”hiiri”. Olin itse osin piilossa ja kissa leikki. Se todellakin rentou-tui, makoili selällään silmät kiinni. Tämän jälkeen, silitellessäni toista kissaa, tuli Auri lähelle. Makoilim-me lattialla puolen metrin ringissä, eikä paniikkia ilmennyt. Tänään myöskin huomasin, että pakoreak-tiota voi estää kulkemalla sivuttain tai selin. Näin pääsin lähimmillään 20 sentin etäisyydellä sivuutta-maan. Auri valloitti sängyn, jossa olin päättänyt ensimmäisen viikon nukkua. Kun menin aivan sen vie-reen, se katsoi kohti. En keksinyt silmien lisäksi muuta, millä olisin lähettänyt rauhoittavaa viestiä. Ai-kani tuumin ja sitten muistin, että kissat haukottelevat. Sitä kokeilin heti, mitä teki Auri? Se kiepsahti oitis selin ja kävi nukkumaan.

21.3. Auri alkoi tutkia toista vint-tihuonetta. Se löysi sieltä mukavan

nukkumapaikan, jonka muokkasin helpommin lähestyttäväksi, ei siis varsinaiseksi piiloksi. Leikimme lelulla pontevasti, kissat tekivät aktiivisesti tuttavuutta. Myös muu talonväki alkoi osallistua touhui-hin, etenkin rauhallinen kissojen ystävä Nelli, villakoira.

22.3. Läpimurto! Auri tutki vielä yläkerran, haukkasi herkkua ja läk-si kurkkimaan asuinkerrokseen. Välillä piti tankata turvallisuutta portaikossa. Tovin kuluttua se jo kulki koirien seassa. Sitten siirte-lin koiria huoneesta toiseen, jotta kissa saisi ne rauhassa tutkia. Eipä kauaa mennyt, kun häntä katosi kellariin. Sauna ja varastot tarkas-tettiin. Siinähän tulikin nälkä, siis-pä pöydälle toisen kissan kanssa syömään. Kupit ovat siellä ”perus-nälkäisen” rottiksen takia. Sitten oli jo harrastusten aika. Alkoi ääne-käs ja perinteinen kissaralli, mal-liin ”matot makkaralle”. Kaikesta näki, että riemua oli riittänyt. Niin, ja rottikselle piti suhahtaa, kun se tuli nuuskuttelemaan kovalla tuhi-nalla. Nämä reissut Auri teki aivan itsenäisesti houkuttelematta.

23.3. Itsenäistä puuhailua. Eri-koisuutena taisi olla saunan läm-mitys, sitä piti tarkkailla huolella. Pieni katti toki tarkastaa kiukaan-kin sisältä ennen tulentekoa ja ai-kanaan kipaisee lauteille. Tästä ei Auri innostunut. Tänään vähen-

simme noita rauhoittelevia eleitä ja annoimme kissan itse tehdä va-lintojaan. Pienen väistön se saattoi tehdä mutta muuten oli melko roh-kea ja rauhallinen.24.3. Tänään ovat kissat sapatin nimissä pitäneet varsinaisen lepo-päivän. Aamulla ”kirkkoaikaan” kä-vivät aamupalalla, nyt 17.30, alkoi ensimmäinen liikehtiä. Liekö rallia tiedossa illan tummetessa? Päivällä rouva vei Aurille hieman herkkua ihan viereen. Se ei ensin liikkunut, mutta ponkaisi välittömästi ”hau-kotusmerkin” jälkeen lautasen ääreen. Illalla jatkui ponteva talon tutkinta.

Tällainen oli meidän ensimmäi-nen yhteinen viikkomme löytökis-sa Aurin kanssa. Auri jää pysyvästi asumaan kanssamme. Se on saa-nut myöskin uuden nimen Malla, johon sitä totutetaan. Toivottavasti sait uskoa siihen, että arkakin kis-sa voi kuntoutua. Eivät kaikki ole näin helppoja, mutta nekin alkavat muuttua totuttuaan uusiin oloihin. Monella ei ole ollut ihmiskontaktia aikoihin. Voisitkohan Sinä antaa yhdelle näistä elämän kulkureista oman pysyvän kodin? Toivon niin. Rakkaus, kärsivällisyys ja hellyys riittää, kissa palkitsee Sinut kyllä, kunhan oppii luottamaan.

Vesa Kajasto

Irvi Olen talon pitkäaikaisin asukas. Olen tullut talolle 29.8.2012. Pelkään ihmisiä, mutta ruoan edessä minua ei enää pelotakaan niin paljon. Silittää minua ei ole vielä saanut. Olen poika.

Tinja-poika Nimeni tulee siitä, kun olen niin

pieni kokoinen ja siro, että talon

väki luuli minua tytöksi ja nimesi

minut Tinjaksi. Olen ujo, mutta

uskaltanut tulla jo haistelemaan ns.

”tuttuja kasvoja”. Viihdyn yksin,

mutta myös muiden kanssa.

Tulin talolle 20.12.2012

Nasse Olen ujo ja ihmiset pelottavat minua suuresti. Tulin talolle 12.1.2013 monen muun kissan kanssa ja sen takia haenkin turvaa muista kissoista. Olen poika ja haluaisin kotiin, jossa olisi jo ennestään toinen kissa.

Möhkö

Olen luonteeltani pelokas,

mutta uskallan haistella ihmisiä

ja joskus minua on jopa saanut

silitelläkin. Olen poika.

Olen tullut talolle 21.3.2013

Tahto Olen arka ja viihdyn yleensä piilossa. Tulen toimeen toisten kissojen kanssa. Olen poika. Tulin talolle 26.9.2012

Ida

Kun tulin talolle 24.9.2012,

olin todella arka. Nyt olen

rohkaistunut, mutta silittää

minua ei ole vielä kuitenkaan saanut.

Olen tyttö.

Tuloksellista ongelmakoirakoulutustaKoiraurheiluhalli

AgilityKoirien sisäkoulutus ja kotihoito (sopimuksen mukaan,

Koria) Koiraneuvontapuhelin (kts. tarkemmat tiedot nettisivuilta)

www.homeetta.net

10 Kulkurit/2013

TILASTO VUOSINA 1994-2012

TEHDYISTÄ LUOVUTUSSOPIMUKSISTA

1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003

Leikattu naaras 26 34 32 31 51 22 39 52 80 64

Leikattu uros 21 33 34 37 55 34 53 56 49 89

Pentu naaras 23 27 16 31 36 22 34 58 46 69

Pentu uros 24 16 15 19 25 29 26 51 48 71

Pennut ilman sterilointisopimusta

Kissat yhteensä 47 67 66 68 106 56 92 108 129 293

Koirat 9 11 6 27 15 8 9 12 8 25

Kani tai muu pieneläin 2 10 11 2 0 0 0 1 6 13

Lopetukset 12 20 15 3 8 10 3 9 36*) 37

2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 YHTEENSÄ

Leikattu naaras 82 99 115 93 69 93 56 50 32 1120

Leikattu uros 82 95 122 99 97 97 77 71 42 1243

Pentu naaras 99 76 64 62 65 83 50 44 32 937

Pentu uros 94 86 61 57 63 90 45 52 30 902

Pennut ilman sterilointisopimusta 52 37 6 4 4 5 0 0 0 108

Kissat yhteensä 409 393 368 315 298 368 228 217 136 4310

Koirat 31 149 **) 57 19 17 15 6 1 2

Kani tai muu pieneläin 17 25 32 14 12 8 9 1 1

Lopetukset 46 *) 41*) 21 46 35 19 13 11 8

LUOVUTUSSOPIMUS tehdään jokaisen eläimen ottajan kanssa noin kahden viikon kuluttua eläimen luovutuksesta. Luovutussopi-muksessa eläimen omistaja sitoutuu pitämään hyvää huolta lemmikistään; käyttämään eläintä lääkärissä, jos se sairastuu, pitämään voimassa rokotukset jne. Kissanpentujen sterilointisopimukset otettu käyttöön 1999. Lähes kaikki vuosien 1999-2011 sterilointisopi-mukset on käytetty. Vuosina 2004 - 2008 on luovutettu 103 kissanpentua luovutussopimuksin Helsingin alueelle, jossa yhdistyksen sterilointisopimus ei päde. Vuonna 2011 Helsingin Eläinsuojeluyhdistykselle siirtyi 103 kissaa. LOPETUKSET: yhdistys lopettaa vain parantumattomasti sairaat eläimet. Vuonna 2009 talteenotettiin 305 kissaa, joista 39 löysi takaisin omaan vanhaan kotiinsa. Vuonna 2010 talteenotettiin 321 kissaa, joista 62 löysi takaisin omaan kotiinsa. Vuonna 2011 talteenotettiin 366, joista 48 löysi takaisin omaan vanhaan kotiinsa. Lähes kaikki koirat löytävät oman vanhan kotinsa. *) Kissaruttoa esiintyi epidemiaksi asti alueellamme. Nuoret kis-sat ovat herkimpiä sairastumaan tautiin. Rokottamattomille kissoille kissarutto aiheuttaa vakavan taudin, joka johtaa usein kuolemaan hoidoista riippumatta. Tautiin menehtyi 23 kissanpentua syksyn 2002 aikana ja syksyn 2004 aikana 28 kissanpentua. Vuonna 2005 kissaruttoon menehtyi 21 kissanpentua. Jälleen vuonna 2007 Kouvolan seudulla esiintyi laajalti kissaruttoa, johon menehtyi lähes 30 kissaa. Vuosina 2009-2011 alueellamme ei ole esiintynyt kissaruttoa. **) Valkealan koiria luovutettiin 98.

11Kulkurit/2013

Kirpputoritoimintamme on elänyt viime vuonna muutoksen aikaa. Kylähullun pitkäaikainen myyntipaikka lopetettiin suuren työmäärän vuoksi ja sen tilalla järjestettiin pihakirpputoreja Kuusan-koskella. Olimme mukana myymässä myös Evakkotorilla, Korian Pioneerikirp-piksellä, Kuusaan kirpputorilla ja eri-laisissa tapahtumissa. Tuottoa on tullut kiitettävästi ja kaikki tavara on saatu lahjoituksina, kiitos siis lahjoittajille ja ahkerille myyjille! Otamme jatkossakin vastaan kirppistavaraa, ehjiä ja puhtaita vaatteita, astioita, leluja, kirjoja, jne. Jos haluat lahjoittaa, soita ja sovi toimituksesta kirpputorivastaavan kanssa:

Kouvola: 040 768 8545 (Airi) tai 040 567 5597 (Mari)Myllykoski: 045 856 6671 (Silja)

Avoimetovet

KSEY:n eläintalolla on avoimet ovet pääsääntöisesti joka sunnun-tai klo 16 – 18. Pari kertaa vuodes-sa on myös ns. isot avoimet, jol-loin ovet ovat auki pidempään ja yleensä niihin liittyy jokin teema. Avoimiin oviin on kuka tahansa tervetullut tutustumaan KSEY:n toimintaan tai rapsuttelemaan kissoja.

Meillä on muutamia ns. vaki-kävijöitä, joiden näkee useasti pyörähtävän Korialla rapsuttele-massa kissoja ja tuomassa heille herkkuja. Monet tuovat avoimiin oviin myös lahjoituksia tai tava-roita kissatalolle ja kissoille. Paljon on myös tulevia kissanomistajia katsomassa meidän tarjontaam-me. Joskus kissa valikoituu jo en-simmäisellä käyntikerralla ja toi-sinaan täytyy käydä useamman kerran tutustumassa kissoihin. Moni käy myös ihan vaan rapsut-telemassa kissoja, koska kotona on allergisia.

Monesti olemme leiponeet avoi-miin oviin jotakin tarjottavaa kah-vin, teen ja mehun lisäksi. Jotkut tulevat rupattelemaan ja kysele-mään neuvoja mieltä askarrutta-viin kysymyksiin. Avoimien ovien kävijämäärä vaihtelee muutamis-ta ihmisistä useisiin kymmeniin. Tänä vuonna kokeilimme avoimia ovia arkena ja päiväksi valikoitui ystävänpäivä. Väkeä oli paljon liikkeellä ja pihalla olisi tarvittu liikenteenohjaajaa. Minulla ei ole tiedossa yhtään kertaa, että yh-tään ihmistä ei olisi tullut käy-mään avoimien ovien aikana.

Eläinsuojelu-yhdistyksen kirpputori

Tarinaa karvaisestaHERRASMIEHESTÄ9.4. Sepä tuli Turnu sitten Aurin ja Misun kaveriksi maanantaina. En-nen kotiutumista olimme nähneet vain naaman. Oli riemastuttavaa todeta, että pienestä kopasta tuli esiin kokonainen kissa, joka oli oi-tis puskemassa ja kymmenen mi-nuutin päästä jo sylissä! Saa nos-tella, harjata ja selvittää takkuja ym. Sen verran iso on Turnu, että hyvä kun hankimme sille isoim-man kissanhiekkalootan, minkä löysimme. Seuraava olisikin ollut jo kokoa “pikku poni”. Epäröintiä on, kun jää itsekseen, mutta eipä ole mennyt kuin vuorokausi vasta.

Vaan täytyy sanoa, että toisille kissoille tuli kiire, kun tämä Mr. Nice Guy heille näyttäytyi. Auri juoksi alas sängyn alle, missä oli isovillakoirat molemmin puolin ja rottweiler yläpuolella. Kolme tuntia turotti siellä. Turnu on kui-tenkin aivan uskomattoman ys-tävällinen. Puskeekin niin, että näyttää kuin housunpuntteihin olisi kasvanut karvat.

Täytyy toivoa, että koirien kanssa menee hyvin. Tullessaan Turnu tarjosi niille kopan raosta yläfemmaa, tyyliin “turvat töt-terölle tai huulet lentää”. Oli tuo haistelu sen verran innokasta, jot-ta melkein iholle tunkivat, nääs.

13.4. Vajaa kuukausi sitten Auri tuli perheeseemme ja nyt se on kotiutunut hyvin. Koirien ja Misun kanssa menee oikein upeasti. Ihmisiä se hetkittäin vie-lä aristaa, joko vähän väistää tai sitten ei. Koiralauman keskellä voi maata, ainoastaan innokasta ryntäilyä se väistää. Kerran se on köyristänyt selkäänsä, jolloin joh-tajakoira siirtyi takavasemmal-le. Samaa koiraa se kävi viikolla

puskemassa, moinen hellyyden-osoitus oli koiralle koettelemus, se ei aivan ymmärrä kissan tar-koitusperiä. Samoin Auri leikkii ohikulkevan villakoiran hännällä tassulla sutien.

Auri on myös oppinut pyytä-mään syötävää. Aamupissan jäl-keen koirat saavat pientä aamu-palaa. Auri liittyy porukkaan ja naukumalla pyytää keittokink-kua, mikä on herkkua, kuten sa-vulohikin. Se on käynyt myös nukkumassa sängyssä yöllä.

Ainoa hankaluus on nyt tuo Turnu, jota se pelästyi maanan-taina kohta Turnun tultua. Vajaa metri on suhinaraja, mutta ei Auri enää pakoon livistä. Turnu taas ei ole riitaisa vaan herrasmies, ai-kaa hieman, niin kyllä siitä hyvä tulee.

Turnu on äärettömän kiva, rauhallinen kissa. Ilmeisesti suh-teemme on jo aika hyvä, koska se uskaltaa olla koirien kanssa sa-massa tilassa ja jopa rentoutua.

Tuommoista paria metriä on vielä pidetty koirille rajana silloin, kun Turnu on nurkassa. Jos olen itse istumassa kissan vieressä, metri-kin on ok, ja kissa rentoutuu het-kessä.

Se on käynyt keittiössä syö-mässä ja tutkinut lähes päivittäin muita huoneita, joko itsekseen tai jopa niin, että koirat ovat läsnä. Muuten se olisikin ehkä jo kotiu-tunut, koirat hieman hidastavat, mutta vielä ei ole tarvinnut edes suhista. Pari, kolme kertaa päi-vässä Turnu tulee tai haetaan asuinkerrokseen “siedätykseen”. Vintillä oleilua pelkästään ei hy-väksytä, totutella täytyy.

Nämä mirrit ovat jo oikeasti to-della hyvät kaverukset. Misu hou-kuttelee Turnua pois vintiltä - ja Turnuhan tulee. Samassa kasassa nukkuvat. Kissamaailmamme on hyvällä mallilla.

Vesa Kajasto

12 Kulkurit/2013

Aidosti suomalainen

PIKKU-BERTTAEläinaiheiset käsinuket, roolipäähineet,

näytelmäasutSATU-BERTTA OYRadantaus 1, Voikkaa

Anni Lintunen 050-593 1237

14 Kulkurit/2013

Annan kissaperheen syntyminen

Viime vuoden heinäkuus-sa aloin seurata KSEY:n kissanpentuilmoituk-sia ja elokuussa meille

muutti pieni, pikimusta pojan-rääpäle, joka oli alkujaan yksi vil-lipennuista. Yhden illan paikko-jentutkimisen jälkeen Riesa päätti kotiutua tänne.

Riesasta näki jo ensimmäis-ten viikkojen kuluessa, että muut eläimet olivat kovin kivoja. Viiden terrierin lauma pelotti ja kiinnos-ti ja oli huisin jännää. Vanhem-

Vuoden olin ilman kissaa. Kaksi kissavanhustani olivat jo minut hylänneet ja kollipoikaani en voinut ottaa mukaani Kouvolaan. Silloin tällöin yökylässä käyvä avopuolisoni vanhempien koira lohdutti aina hetken läsnäolollaan, mutta sai myös minut kaipaamaan eläinseuraa entistä pahemmin. Jotain puuttui.

milleni jäänyt kissakin oli kiva ja kiinnostava, ja pois lähties-sä oli ikävää. Syksyn kestimme katsella pikkupojan riekkumis-ta kanssamme, mutta Riesa oli selkeästi yksinäinen. Joulun alla spekuloimme, pystyisimmekö ot-tamaan Riesalle kaverin.

Joulunpyhien jälkeen jäin se-lailemaan jälleen KSEY:n sivuja lähinnä ajankuluksi, mutta sitä ei kestänyt kuin pari päivää. Sekä minä että avopuolisoni ihastuim-me pieneen ilveksenkirjavaan

tyttökissaan ja uudenvuoden aat-tona olimme neljästään kahden pikkukissan kanssa.

Se oli ehkä paras päätös ai-koihin. Ronjasta ja Riesasta tuli vuorokaudessa erottamattomat ja nyt neljä kuukautta myöhemmin lähes eroahdistuneet toisistaan. Vaikka molemmat ovatkin villi-lapsia, erityisesti Ronja tekee itse-ään aamuöisin tykö. Ehkä sitten vanhemmiten rauhoittuvat syli-kissoiksi asti.

-Anna Märijärvi-

15Kulkurit/2013

Reilut seitsemän vuotta sit-ten satuin olemaan oikeas-sa paikassa oikeaan aikaan. Menin eläinlääkärille hake-

maan koiralleni vitamiinia. Jälkeeni tuli pieni koira saattajansa kanssa. Joku kyseli, mikä koiraa vaivaa. Ei mikään. Se täytyy nukuttaa omista-jansa allergian vuoksi. Tulija kertoi etsineensä sille uutta kotia parin viikon ajan siinä kuitenkaan onnis-tumatta. Kuulin sanovani, että nyt se koti löytyi. Koira on edelleenkin luonamme ja virtaa täynnä. Ikää en tiedä eikä se ole minulle tärkeä. Paljon tärkeämpää on nähdä koiran elämänilo ja saada antaa sille rak-kautta.

Tästä tapahtumasta tuli elämää-ni uusi arvokas asia. Se on missio, joka on antanut valtavasti sisältöä ja onnea minulle.

Olen saanut annettua monel-le koiralle elämän jatkoaikaa. On

Miksi ovet ei aukene meille -onko ikämme syynä tää

melkoinen määrä vanhempia koi-ria, joille pitäisi saada uusi koti ja uusi elämä. On sellaisia, jotka ovat huonoissa oloissa tai jääneet ilman kotia omistajan sairastumisen tai poismenon johdosta. Jostain syys-tä yhä harvemmin onnistuu löytää niille uusi koti, vaan niiden kohta-lo on matka Sateenkaaren Sillalle ennen aikojaan. Ihmiset eivät ny-kyään anna vanhuudelle arvoa – ei eläimien eivätkä ihmisien.

Kuitenkin olen huomannut, että nämä ”vanhukset” ovat erittäin viisaita ja mukavia. Niiden kanssa on mahtavaa elää. Siitä, että pys-tyy antamaan niille hyviä vuosia ja rakkautta, saa itselleen enemmän kuin mitä niille antaa.

Vain viikko sitten minulle tuo-tiin 9-vuotias koira, joka tarvitsi uuden kodin. Tämä viikko on ollut täynnä iloa, kun on saanut seurata sen sopeutumista perheeseemme,

Kulkurit/2013

johon kuuluu viisi aikaisemmin täältä kodin saanutta ystävää. Vii-kossa se on oppinut perheemme rytmin ja tavat. On tullut mieleeni, kuka meistä ihmisistä pystyisi vas-taavaan?

Toki ero aikanaan sisältää surun, mutta niin voi käydä myös nuorem-man koiran kohdalla. Lohtuna ovat hyvät ja kauniit muistot ystävän kanssa. Sille jää ikuinen paikka sy-dämeen. Menetin itse kaksi ystävää viime talvena. Surusta huolimatta en ole päivääkään katunut, että an-noin niille kodin ja monta onnellis-ta vuotta.

Älkää ylenkatsoko koiraa, jolle ihmisten mittapuun mukaan on tullut liikaa vuosia. Se mittapuu ei aina osu kohdalleen.

Anja Vitakarivanhus nykynormien mukaan

Korian eläintalo vastaanotti Osuuskauppa Ympäristöltä 850 euron edestä kissojen ja koirien ruokaa viime lokakuussa. Isot kiitokset kaikille sosiaalisessa mediassa äänestäneille! Kuvat Johanna Harju ja Pirjo Mällönen.

16 Kulkurit/2013

Hallituksen esittely

Riina LeppänenAloitin Ksey:llä vapaaeh-toisena vasta marraskuus-sa 2012 ja siitä lähtien olen ollut säännöllisesti muka-na talon hoitovuoroissa ja muissa toimissa. Rakkaus eläimiin ja halu auttaa sai-vat minut lähtemään myös heti mukaan tämän vuoden hallitukseen ja olen iloi-nen, että pääsin osaksi näin mahtavaa porukkaa. Toivot-tavasti saamme tänä vuon-na vielä jotain merkittävää aikaiseksi.

Meillä kotona asustaa tällä hetkellä kolme kissaa ja kaksi kääpiökania, sekä yksi hieman eksoottisempi otus Berberinskinkki.

Terhi LonkaOlen 25-vuotias ja asustelen aviomieheni kanssa Kou-volassa. Meillä on kaksi kis-saa ja akvaario sekä omis-tan Kuusankosken PetPoint eläinkaupan, joten eläinten kanssa touhuan myös työni puolesta ja kaikenlaiset eläi-met ovat aina olleet lähellä sydäntäni. KSEY:n toimin-taan tulin mukaan vuonna 2008 jolloin otin kotihoitoon ensimmäisen pentueen. Parin vuoden sisällä tuli kasvatettua ja hoidettua 6 pentuetta kotona. Sittem-min olen toiminut lähinnä pienimuotoisesti avustus- ja kiinniotto-tehtävissä, sekä aika-ajoin olen toimittanut talolle liinoja, pyyhkeitä ja ruokia. Tarkoitukseni oli-si jatkossa päästä vähän enemmän mukaan toimin-taan, sillä uusia ideoita sekä luovuutta minulta löytyy KSEY:n toiminnan ja uudis-tusten tueksi.

Airi KorpelaOlen Airi Korpela. Asun Kouvolassa aviomieheni ja neljän, Kseyltä otetun kis-san kanssa. Kissat ja Eläin-suojeluyhdistys on vienyt sydämeni ja vapaa-ajan.KSEY tuli tutuksi v. 2000, kun otin yhdistykseltä en-simmäisen kissani. Nyt olen kolmatta kautta hallituk-sen jäsenenä. Tällä hetkellä olen mukana käsityö- ja as-kartelutiimissä. Valmistan vaneri- ja pehmoeläimiä. Minut tapaa useimmiten yhdistyksen esittelypöy-dän takaa eri tapahtumis-sa. Tutuksi on tullut myös yhdistyksen kirpputori-toiminta sekä lipaskeräys. Satunnaisesti käyn myös eläintalolla hoitovuoroissa.

Minna MänttäriOlen Minna Mänttäri ja ak-tiivisesti KSEY:n toiminnas-sa olen ollut alkusyksystä 2011. Aluksi kävin vuorois-sa hoitelemassa kissoja ja hallituksen varajäseneksi minut valittiin 2012. Vastuu-alueinani on ollut kummi-kissa-toiminta, avoimet ovet sekä syksystä lähtien uusien vapaaehtoisten perehdytys. Nyt olen hallituksen varapu-heenjohtaja.

Lapsuudenkodissa mi-nulla oli sekarotuinen koira ja myöhemmin parin vuo-den ajan Rotweiler. Kissoja en ajatellut edes ikinä hank-kivani, kunnes elämääni astui uusi mies kissansa kanssa. Kissa oli vain hy-väksyttävä osaksi perhettä ja äkkiä tuo kissaneito val-loitti sydämeni. Tällä het-kellä meillä on kissoja viisi kappaletta, kaikki leikattuja tyttöjä. Sydämeni valloittaja on jo 18-vuotias kissavan-hus ja nuorin on 2-vuotias rasavilli.

KSEY:n kissoja meillä oli kotihoidossa kesällä 2012 sieniepidemian vallitessa kissatalolla. Neljä kotihoi-tokissaa oli lämmitettäväs-sä ulkovarastossa, kunnes ne saatiin eteenpäin. Tänä keväänä kokeilimme myös aran pennun kesyttämistä ja se oli antoisaa. Varmasti jatkossakin otamme pentu-ja kotihoitoon.

Maija HenttonenOlen Maija Henttonen 33 v Kouvolasta. Työskentelen kaupungilla puhtauspal-veluohjaajana. Kotonani asustaa kaksi omaa kissaa, sekä vaihteleva määrä yh-distyksen kissanpentuja ja arkatassuja totuttelemassa eloon ihmisen kanssa. Käyn eläintalolla hoitovuoroissa ja vastaan villikissojen lou-kutuksista sekä yhdistyksen kahviotoiminnasta, joten minut tapaa yleensä tapah-tumissa kahviopöydän ta-kaa myymästä vapaaehtois-ten leipureidemme suussa sulavia herkkuja. Olen myös usein eläintalon avoimissa ovissa esittelemässä kissoja.

Silja PulkkinenOlen Silja Pulkkinen ja aika uusi koko eläintalon toimin-nassa ja täysin uusi hallituk-sessa. Tulin hiljalleen mu-kaan toimintaan ystäväni Sarin kautta. Olen 30-vuotias ja kaikenlaista puuhannut elämän varrella. Nyt aikaa eläintalon aktiiveihin avau-tui enemmän jäätyäni työt-tömäksi ja otan mielelläni tulevat haasteet vastaan.

17Kulkurit/2013

Sari UskiOlen ollut Ksey:n toiminnas-sa mukana vuodesta 2004, jolloin aloitin kissanpentu-jen kotihoitajana ja siitä siir-ryin avoimiin oviin apuriksi ja lopulta hallitustoimintaan mukaan. Asun Elimäellä neljän kissamme, kahden kanin, sekä avomiehen ja lapsieni kanssa. Käyn eläin-talolla vuorossa, päivitän verkkosivujamme ja Face-bookin sivuamme ja toimin tänä vuonna puheenjohtaja-na hallituksessa. Sydäntäni lähellä ovat erityisesti kissat ja hyvä ilmapiiri monen aut-tajan kesken sekä monen eläimen maailman muutta-minen merkittävästi parem-maksi.

Emilia LehtinenOlen ollut eläinsuojeluyhdis-tyksen vapaaehtoistoimin-nassa mukana vuodesta 2008. Alkuaikoina kävin satunnai-sesti Korian eläintalolla hoito-vuoroissa ja myöhemmin toi-minta tempasi minut toden teolla mukaansa. Tämä on kolmas kauteni hallitukses-sa ja ensimmäinen kauteni sihteerinä. Eläinten auttami-nen on minulle kunnia-asia ja toivon voivani jatkossakin edistää eläinten hyvinvoin-tia. Kotona maukuu 12-vuo-tias maatiaiskissa Renttu.

Heidi SaarikkoOlen Heidi Saarikko. Per-heeseeni kuuluu aviomies, 2 lasta sekä Hellä-kissa. Olen töissä autoalan kon-sernissa taloushallinnossa.

Tulin mukaan toimin-taan 20 vuotta sitten. Sii-hen aikaan kaikki eläimet olivat kotihoitopaikoissa ja minäkin aloitin kotihoita-jana.

KSEY:n taloudenhoita-ja olen toiminut 20 vuotta ja 10 viimeistä vuotta olen tehnyt myös kirjanpidon. Toimin eläintalon laajen-nuksen hankevetäjänä vuonna 2004. Olen myös valmis hoitamaan vanhan puolen uudelleenrakennus- tai saneeraushankkeen, sit-ten kun on sen aika.

Sanna SyrjänenHei,Olen Sanna Syrjänen asun Valkealassa mieheni ja poikani Miikan kanssa. Päi-vät olen kukkakaupan täti ja vapaa aika on aika eläinpai-notteinen. Eläinlaumaa on siunaantunut komia katras: 4 koiraa ja 3 kissaa. Eläinta-lolla käyn kisuja hoitamas-sa ja koira-asiat ovat mun heiniä. Mielelläni niissä merkeissä juttelen ihmisten kanssa,mutta iltaisin ja vii-konloppuisin :-) Ekat hoito-kisut tuli 17 vuotta sitten ja siitä lähtien olen porukoissa pyörinyt toimenkuvaa välillä vaihdellen.

Emmi HeleniusOlen 25-vuotias. Herk-käkohtani ovat kissat ja etenkin arkajalat joita olen useammankin jo kesyttä-nyt. Tänä vuonna luokseni muutti myös ensimmäinen koiruli monien sattumus-ten summana. Asustelen tällä hetkellä mieheni, 4 oman kissan ja kahden kotihoitokissan sekä koi-ran kanssa joka on siis uu-sin tulokkaamme. Aloitin KSEY:llä työssäoppimisella vuonna 2010 kun opiskelin eläintenhoitajaksi. Sen jäl-keen jäin vapaaehtoiseksi ja nyt alkaa toinen kauteni hallituksessa. Eläintenhy-vinvoinnin eteen tehtävä työ on parasta mitä voin kuvitella.

Riikka SinikallioOlen Riikka Sinikallio ja olen ollut toiminnassa mukana vuodesta 2008. Olen ensim-mäistä kertaa hallituksessa mukana tänä vuonna.

Nina PeräkyläMie oon Ninni Kouvolas-ta. Olen ensimmäistä ker-taa hallituksessa mukana. Ksey:n toimintaan tulin Jo-kelan Seijan kautta mukaan muutama vuosi sitten ja olen ollut talolla viikonlop-puisin, sekä avoimissa ovis-sa melkein joka sunnuntai. Ensimmäisen kissani otin Ksey:ltä vuonna 1990, iha-nan Röllin, joka nukkui pois 14 vuoden ikäisenä. Sen jäl-keen kissoja on tullut per-heenjäseniksi enemmänkin, tällä hetkellä minulla on 5 kissaa, joista kolme on tullut eläintalolta ja kaksi muun sijoituksen kautta. Minua voi rohkeasti lähestyä jos mieltä askarruttaa eläina-siat, mahdollinen vapaaeh-toistyö talolla, tai tulla ju-tustelemaan muuten vaan. Ksey:n toiminnan myötä olen saanut tutustua mo-niin ihaniin vapaaehtoisiin ja saanut uusia ystäviä, sekä mahtaviin perheisiin, jotka ovat talolta vuosien saatos-sa uuden perheenjäsenen saaneet. Toivotan kaikki eläinsuojelutyöstä kiinnos-tuneet tulemaan rohkeasti mukaan toimintaan, pieni-kin apu on meille suuri apu.

Nyt on tilaa juosta. Ta-lomme valmistui aika-taulussaan, ja pääsim-me muuttamaan viime

kesänä uuteen kotiin. Sisilialai-nen Nera kotiutui nopeasti, mut-ta hän onkin enemmän sellainen kansainvälinen tyyppi. Kotikolli Miskulle näin iso elämänmuutos oli taas pelkkää myrkkyä. Misku kierteli joka päivä hermostuneena huoneesta toiseen ja istuskeli sit-ten ulko-oven edessä sen näköise-nä, että ”tämä on nyt nähty, auto käyntiin ja nyt lähdetään kotiin”. Paikka oli kaiken kaikkiaan Mis-kusta outo. Kivitalo kaikui toisella tavalla ja se tuntui ensin pelotta-valta, kunnes Misku huomasi, että myös hänen ilmoille päästämänsä kollimainen valitusmouruaminen kuulosti ihan leijonan suusta läh-teneeltä. Hienoa, sitä sitten kuun-neltiin monta iltaa eri sävellajeis-sa eri äänenvoimakkuuksin. Nera ei ymmärtänyt ollenkaan, mikä tässä olemisessa oli taas niin vai-keaa. Yritin selittää Miskulle, että se on vaan nyt hiljalleen totuttava, sillä tämä on nyt uusi kotimme. Misku oli edelleen toista mieltä.

Misku päätti kokeilla, toisiko murjottaminen toivotun muut-

topäätöksen. Se makasi sohvalla tylsistyneen näköisenä ja huokai-li kuuluvasti elämän kurjuutta. Nera sen sijaan nautti jo täysin siemauksin uudenlaisesta tilan tunteesta. Nera yritti houkutella Miskua mukaan juoksukilpailui-hin ja näytti, miten hauskaa oli juosta täydellä vauhdilla huo-neesta toiseen ja liukua päin sei-niä. Niin – ehkä se ei nyt ollut ihan tuon leikin perimmäinen tarkoi-tus, mutta Nerasta se oli hauskaa. Ei kiinnostanut Miskua sen enem-pää leikit kuin oikein ruokakaan. Misku vierasti koko paikkaa.

Yksi keino oli Miskulla vielä kokeilematta. Aikaisemminkin merkkailu oli tuonut toivottua lii-kettä emäntään, joten ei muuta kuin toimeen. Misku valitsi merk-kailukohteekseen vierashuoneen, jossa oli mukavasti ruiskutusetäi-syydellä toimistotuoli. Toisek-seen tuo oli Miskun mielestä hyvä valinta, sillä samassa huoneessa oli tuo surullisen kuuluisa itsek-seen muka housunsa kasteleva pehmolelu Matias-Myyrä. Jos siis oikein tiukaksi tilanne menisi, niin aina voisi yrittää vierittää syytä taas tuon Myyrän niskaan. ”Vaikka tuotos haisisikin kissan-

pissalle, niin kyllä emäntä uskoo, että myyräkin voi saada aikaisek-si sellaisen hajun”, mietti Misku.

Ei päivää, ettei tuon tuolin ja-loista löytynyt pisaroita. Kaikki mahdolliset hajun poistavat pesu-aineet kokeiltiin, ruokinta siirret-tiin tuohon huoneeseen, taloon ripoteltiin Feliway-haihduttimia ja viimein eläinlääkäri neuvoi, että pidä se ovi suljettuna vähin-tään kuukausi, mutta mistään ei tuntunut olevan apua. Kun näin kissojen nukkuvan päiväunilla, yritin aina livahtaa huoneeseen huomaamatta ja niin teki Mis-kukin. Jotenkin se vaan aina ehti ruiskauttaa jostain välistä ne tar-vittavat tipat. Olin täysin neuvo-ton ja taisin siinä puhella Miskul-le, että eihän tälle sitten minkään voi, täytyy vaan aina joka päivä puhdistaa tuon tuolin jalat. Misku näytti tyytyväiseltä, että olin ym-märtänyt, kuka tätä taloa johtaa ja lopetti merkkailun siihen.

Pikkuhiljaa totuttiin uuteen elämänmuotoon. Nyt kissat jo juoksevat yhdessä ajaen toisiaan takaa ja vaanivat toisiaan milloin missäkin. Riemukasta leikkiä. Kun vielä saatiin loppukesästä kissoille valmiiksi ulkoilutarha,

Neran ja Miskun tarinoita

18 Kulkurit/2013

jonne he kulkevat keittiön tuule-tusikkunan kautta, avautui heille aivan uusi maailma - ja miksei minullekin heidän kauttaan. Osa tarhasta on katettu huopakatteel-la ja siinä osassa on myös kaksi ikkunallista seinää, toinen osa on valokatteella ja yksi pieni osa on pelkästään verkolla ja maapohjal-la. Näin Nera ja Misku saavat itse valita, minkälaisissa olosuhteissa milloinkin haluavat ulkoilla. Eri-laisia kiipeilytasoja on seitsemän ja tulevana kesänä tarhaa täy-dennetään puunrungoilla, missä kaverukset voivat sitten kiipeillä.

Tontilla vierailee jos jonkin-laisia metsäneläimiä. Nera var-sinkin on ollut kovin tohkeissaan nähdessään uudenlaista elämää. Misku sen sijaan osaa suhtautua tyynen rauhallisesti noihin outoi-hin kulkijoihin. Nyt Nera on ta-vannut rusakkopariskunnankin. Neraa huvittaa joka kerran aina uudelleen nuo ruskeat pomppivat pallot. Neran pää hytkyy samaan tahtiin, kuin rusakot pomppivat pitkin tonttia. Niitä on pakko seu-rata ikkunasta toiseen niin kauan, kuin ovat näkyvissä. Supikoira oli Neran mielestä sangen pelot-tava. Misku osasi maata aivan hiljaa paikallaan ja tuijotti tuota mönkijää rauhallisesti tarhansa ylimmältä kiipeilytasolta ihaillen sen hiljaista menoa. Nera sen si-jaan ei voinut mieltään malttaa ja syöksyi nopeasti sisälle turvaan

aloittaen täällä sisällä sellaisen konsertin, että siinä huonompi-kuuloinenkin supikoira olisi pois-tunut jo takavasemmalle. Kun supikoira oli vaappunut metsään, Nera uskaltautui takaisin tar-haan. Misku huokaili Neralle sen näköisenä, että ”oliko taas ihan pakko kiljua ja pelotella toinen pois?” Neran mielestä oli, sillä ti-lanne oli enemmänkin kuin arve-luttava. Nera totesi: ”Etkö muka huomannut, että siinä oli jotain outoa, sillä tuo supikoira oli naa-mioitunut. Sillähän oli kasvoilla naamio kuin Zorrolla ikään.” Mis-ku painoi päänsä ja huokaisi: ”Voi pyhä yksinkertaisuus.”

Sitten täydenkuun aikaan yöllä klo 03 kaiken hiljaisuuden keskellä alkoi kuulua yhtäkkiä kilinää ja kolinaa. Uni katkesi ker-taheitolla ja säntäsin pystyyn ih-mettelemään, mikä tuon metelin takana nyt oli. Nera piti yöpäivys-tystään taas yllä ja näin näppä-rästi työntelemällä pöydiltä alas lattialle kaikki tarpeettomaksi katsomansa tavarat ilmoitti, että joku vierailija on taas tontilla. Sydän vielä äskeisestä pelästyk-sestä pamppaillen tuijottelin sit-ten kissan kanssa ikkunasta ulos kuun valaisemalle hangelle ja yritin tähystellä mikä moisen hä-lytyksen oli aikaansaanut. Nera kävi kierroksilla, tuhisi ja sähisi ja juoksenteli ikkunasta toiseen. Miskukin heräili tuohon mete-

löintiin ja vääntäytyi keittiön ik-kunaan tuijottamaan apaattises-ti ulos. Nera sähelsi tohkeissaan Miskulle, että oli aivan varmasti nähnyt toista metriä pitkän pel-kän hännän liikkuvan hangen päällä. Misku näki pihalla, mistä oli kysymys, huokaisi jälleen sy-vään ja opetti Neraa: ”Voi ystävä-ni, nyt olet nähnyt ketun. Ensin on kettu ja sitten on häntä. Ei se pelkkää häntää ole.” Aikaisem-minkin tontilla vieraillut komea, tuuheahäntäinen kettu kuljeskeli kaikessa rauhassa pitkin pihaa. Minäkin jäin tuon ketun hiljais-ta jolkottelemista ihailemaan ja seurasin, miten se katosi metsän varjoihin. Ennen kuin sitten eh-din puolihorroksessa laahustaa takaisin makuuhuoneeseen, oli Nera jo käpertynyt kerälle val-laten sänkyni ja nukkui sikeästi keskellä sitä. Neraa ei tuntunut enää kiinnostavan, vaikka pihal-la menisi supikoirannaamioinen tuuheahäntäinen virtahepo.

Nyt odotamme tulevaa kevät-tä ja kesää ja mitä uutta saamme vielä kokeakaan. Täältä ei aina-kaan virikkeitä ole puuttunut tä-hän mennessä, joten luulenpa, että kissat nauttivat kesällä ym-päristöstään turvassa tarhassaan makoillen ja ottaen päiväunia linnunlauluun ja kesäsateen ropi-naan nukahdellen.

-Päivi Lukkarinen-

Kaupungin eläinlääkäri

Veli-Matti SorvoElimäki

0400 560 310

kulkurit 2013

Documents