SisäsivuillaTÄNÄÄN

Nro 13–14 • Perjantaina 2. huhtikuuta 2004 55. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E

Kurkijokelaisen, hiitolalaisen ja karjalalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

Keitä komeat miehet sivulla............ 3Pääsiäisestä sivulla ........................... 4Kuuluisä käsisuudelma sivulla ....... 5Palautusta ja luovutusta sivulla...... 6Juuret Hiitolassa sivulla .................. 7Elämän paras päivä sivulla ............. 8

Kuka olet ja mitä sinullekuuluu?

-Olen Einari Savolainen,syntynyt Kurkijoen Rum-munsuolla 1927.Olen asu-nut Lappeenrannassa 45vuotta. Aviossa olen SaaraHietalan kanssa, Saara onsyntynyt v. 1931 Miehikkä-lässä.

Meillä on 2 poikaa. Han-nu s. 1962, Hannu on avi-ossa Salla Lensun kanssa.Heillä on 2 poikaa Juuso s.1992 ja Joona s. 1988, sekätytär Eeva-Miina s. 1993.He asuvat Karkkilassa. Juk-ka s. 1965 asuu Lappeen-rannassa poikamiehenä.

Isäni, Antti Savolainensyntyi 1898 Sillankorvallaja äitini Ida SavolainenPohjiin kylässä 1901. Heavioituivat 1924 syksyllä.

Ostettuaan Rummun-suon kylän Nevalan tilastamääräalan n. 33 ha, ns. Pa-hansillantie kulki tilan hal-ki. Tilalla rakennettiin tar-vittavat rakennukset, siellävietiin ensimmäiset 12vuotta.

Isäni kuoli tapaturmassamarraskuussa 1935. Tilamyytiin pakkohuutokaupal-la 1936. Äiti jäi neljän lap-sen, Meeri s. 1925, Einari s.

1927, Inkeri s. 1930, ja Irjas. 1932, huoltajaksi.

Asuimme tilalla kesään1939 asti.

Vapaussoturien huolto-säätiön lainan turvin ostet-tiin entiseen tilaan rajoittu-va metsäpalsta n. 9 ha. Sin-ne rakennettiin mökki, na-vetta ja sauna. Uuteen ko-tiin muutimme kesällä1937. Siellä vietimme lop-puajan Kurkijoella oloajas-ta.

Tällä hetkellä meneekohtalaisen hyvin. Oleneläkkeellä ja terveys onkohtuullisen hyvä.

Minkälaista työtä olettehnyt ja missä?

Talon ainoana miespuo-lisena jäsenenä olen olluttöissä mukana kouluajoistaasti. Välirauhan aikanaolimme Keuruun Pohjois-järvellä. Kävin siellä kou-lun viimeisen luokan ja sainpäästötodistuksen. Äiti ottihoitaakseen opettaja Kivi-Mannilan Karjan Mannis-kylässä. Muutimme sinne.Siellä autoin äitiä navetta-töissä ym.

Keväällä 1942 palasim-me Kurkijoelle. Siellä koti-töiden lisäksi kävin naapu-

reissa maatalous- ym. töis-sä. Talvet tein metsätöitä.

Rauman tultua muutim-me Kurikan kunnan Lohi-luoman kylään. Sielläasuimme useissa paikoissa.Siellä tein metsätöitä, maa-taloustöitä. Olin hyvä työs-sä polttoturvesuolla. Suori-tin myös asepalveluksenLappeenrannassa. MiedonTiilitehtaalla olin töissämyös kahtena kesänä, ra-kennusaputöissä. ym. Olinmyös rakennusaputöissä.Peräkorven turvesuolla.

Keväällä 1948 tuli tietoasustustilan saamisesta Loi-maan Puujalkalan kylästä.Siitä tehtiin ostosopimus.Ostettiin huutokaupastaKurikan pappilan hirsinentallirakennus. Purin sen (siitä tehtiin navettaraken-nus, Loimaalle)

Syksyllä muutettiin Loi-maalle. Tilakauppaan kuu-lui 155 runkoa puita Nahinmetsästä. Ne sahattiin tal-vella sahatavaraksi.

V. 1944-1950 syksyynmenivät rakennustöissäomien rakennusten teossa.Opin myös vastavuoroises-ti töissä Kauko Rouhiaisenja Juhana Rouhiaisen na-vettatöissä 1951 alussa pää-sin rakennusaputöihin Loi-maan Nahkatehtaalle. Olinsiellä töissä syyskuuhun1952 ja kolme ja puoli kuu-kautta kesällä 1953. Ke-väällä 1952 lähetin hake-muksen opiskelupaikastaTurun teknilliseen kouluunja pääsykokeiden jälkeentulikin tietoa, että minut olihyväksytty. Syyskuun alus-sa aloitin opiskelun. kol-men vuoden jälkeen sain ra-kennusmestarin paperit.

Pääsin tutkimaan OyKaukas Ab:n voimalaitos-

aluetta, työ oli maastotutki-musta, kartoitusta ym. Ke-väällä 1956 voimalaitostaalettiin rakentaa. SiirryinKaukas oy:n palvelukseen.Laitoksen rakennustyö val-mistui keväällä 1959. jasiirryin silloin Lappeenran-taan. Työ Kaukaalla oli mo-nipuolista, suunnittelua,kustannuslaskentaa, maas-totutkintaa, kartoitusta,työnjohtoa, työnvalvontaaym. Vapaalle työelämästäjäin 13.7. 1987.

Luottamustoimet ja har-rastukset?

Luottamustehtäviä ovatolleet kahden asuntoyhtiönhallituksen jäsenyys ja joi-takin pienempiä toimia. Lu-keminen on jatkuva harras-tus kouluajoilta asti. nuo-rempana tuli hiihdettyä pal-jon ja penkkiurheilu on lap-suudesta alkaen ollut tärke-ää. Kuntosuunnistusta japyöräilyä, luonnossa kul-jeskelua, se on aina olluttärkeää. Kesäasunnollaoleskelu ja työskentely, tie-tysti myös kalastus ja tal-vella pilkkiminen.

Mitä karjalaisperinteitäylläpidät elämässäsi?

Karjalaisen kirjallisuu-den lukemista, karjalanpii-rakoita, Kurkijuhlassakäynti, Kurkijoki matkat.

Mitä karjalaisuus Sinullemerkitsee?

Iloista mieltä, ehkä myöskykyä unohtaa ikävät asiatja muistaa hauskoja asioita.Se merkitse myös paljonmuistoja Kurkijoelta.

Kerro kokemuksistasikotiseutumatkoilta?

Kurkijoella olen käynyt12 kertaa. Ensimmäinenkerta 1990. Kurkijoki ontullut laajemmin tutuksi sii-tä mitä se oli siellä asuessa-ni. Siitä kiitos kuskillemmeMatti Savolaiselle. Olenkierrellyt paljon kotipaik-kani ympäristössä. Käynytmyös lähiympäristön talo-jen paikkoja katsomassa.Kaikissa on rakennuksetkadonneet. Lapsuuden on-kipaikkoja Tervajärvelläolen käynyt kuvaamassa.Samoin Riihilammen uudetasukkaat, majavat, ovat seneteläpäähän rakentaneet ko-mean padon. Vesi on lam-messa noussut 1,5 metriä javesi levinnyt kauas metsiin.

Surullista on rakennus-ten jatkuva rappeentuminen

EinariSavolainenEinariSavolainen

Perhekuva vuodelta1970. Vas.: Saara,

Hannu, Jukka ja Ei-nari Savolainen.

Majavan rakentama pato Riihilammella.

Taustalla kotimökinsokkeli ja kotipeltoa.

Perhekuva v. 1930, vas.Anna Rouhiainen, Mee-

ri, Ida, Inkeri, Antti jaEinari Savolainen. JATKUU SIVULLA 4

Seuraava Kurkijokelainenilmestyy perjantaina 16.4.2004

Perjantaina 2. huhtikuuta2 – 2004 – N:o 13–14

Pääsiäisen rauha2.4.2004

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖ

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitus

Toimitus: Päätoimittaja Maire Soiluvaja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Konttori: Vesikoskenkatu 13 As 21, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh. (02) 762 2551Matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättäjääneistä numeroista ei suoriteta korvausta. Lehden vas-tuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sat-tuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituksestamaksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)

Etusivu ............ 60 centtiä/mmMuut sivut ....... 45 centtiä/mm

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alen-nus. Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse an-nettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistä lehti ei vastaa.

TILAUSHINNAT:vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

E-mail:toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana onjoitakin kaksoisnumeroita juhlapyhien aikoihin.Painosmäärä 2000 kpl.

Koko maailmajuokseeHänenperässään

1. Monestiko Urho Kekko-nen valittiin vaaleillaTasavallan Presidentik-si?

2. Minkä merkittävän kek-sinnön sai aikaiseksiSuomen Sokeri 1974?

3. Mikä on Suomen yleisinopaskoirana käytettykoirarotu?

4. Mikä on subventio?5. Montako valtiota perusti

Naton vuonna 1949?

2. pe Pellervo3. la Sampo4. su Ukko

Palmusunnuntai5. ma Irene, Irina, Ira, Iro6. ti Vilho, Ville, Viljami,

Vilhelm, Vili7. ke Allan, Ahvo8. to Suoma, Suometar

Kiirastorstai9. pe Elias, Eelis, Eljas,

PitkäperjantaiMikael Agricolanpäivä,suomen kielen päivä

10. la Tero11.su Verna

Pääsiäispäivä12. ma Julius, Julia,

Julianna2. pääsiäispäivä

13. ti Tellervo14. ke Taito15. to Linda, Tuo

6. Kuka on Inkerin kirkonpiispa?

7. Montako piippausta onYleisradion aikamerkis-sä?

8. Mistä maasta salami-makkara on koitoisin?

9. Monennenko Aleksante-rin patsas on HelsinginSenaatintorilla?

10. Mikä kanava yhdistääVesijärven Päijäntee-seen?

Hartaus sunnuntaiksi 4.4.Palmusunnuntai

Jeesus oli aikansa julkkis. Kun hän meni Jerusalemiinpääsiäisjuhlille, kansaa oli tien varsilla niin paljon, ettäviranomaiset olivat aivan hermona. He pelkäsivät syystä,että tilanne miehitetyssä maassa karkaa käsistä.

Johanneksen evankeliumiin on tallennettu todentun-tuinen mielipiteenvaihto, joka käytiin luultavasti muuta-maa viikkoa ennen pääsiäisjuhlaa. Jeesus oli herättänytystävänsä Lasaruksen kuolleista lähellä Jerusalemia si-jaitsevassa kylässä ja kansa oli aivan innoissaan. Oli vainajan kysymys, milloin he huutaisivat Jeesuksen jonkinlai-seksi johtajakseen.

Juutalaisten johtomiehet miettivät, mitä Jeesuksenkanssa pitäisi tehdä, jotta roomalaiset eivät tulkitsisi ti-lannetta kapinayritykseksi. Ylipappi ilmaisee yhteisen nä-kemyksen: Sen miehen on kuoltava. On parempi että yksikuolee kuin että koko kansa tuhoutuu.

Jeesuksen aiheuttama häiriö kärjistyi Lasaruksen kuol-leista herättämisen nostattamaan kansansuosioon. Halli-tusmiehet totesivatkin: Näettekö? Mikään ei auta. Kokomaailma juoksee hänen perässään.

Jeesus ei ole maailmanhistorian ainut henkilö, joka toi-mitettiin pois päiviltä siksi että vältettäisiin jokin vieläoletetusti pahempi tilanne. Juutalaisten johtomiehet pa-nivat ymmärtämättään liikkeelle tapahtumaketjun, jonkavaikutukset ulottuvat tähän päivään saakka.

Sen enempää roomalaiset kuin juutalaisetkaan eivättajunneet, että Jeesuksen toiminnan painopiste oli aivanmuualla kuin mitä he luulivat. Se ei ollut poliittinenvaan puhtaan uskonnollinen.

Hän tuli kertomaan aikalaisilleen Jumalan tahdon jaomalla ylösnousemuksellaan hän muutti myös kaikkienhänen jälkeensä syntyneiden elämän.

Sirkku NyströmKirjoittaja on teologian maisteri ja toimittaja.

Tampere 23.3.2004

Ailalle"Olit pari-, kolmevuoti-

as, kun tapasimme ensi ker-ran ja Sinä juoksentelit Sir-kan ja Einon kanssa meidänisojen lasten mukana. Olitkymmenvuotias, kun ta-pasimme viimeksi. Jo Sinun10-vuotispäivänäsi olivatuhkaavat pilvet Elisenvaa-rankin taivaanrannalla,vaikka emme niitä huoman-neet. Myrsky nousi sittenkolmessa vaiheessa. EnsinYH:n aika ja sodan syttymi-nen. Ne vaikuttivat sen ver-ran, että koulu loppui jauhka kasvoi. Toinen ankaramyrskynpuuska puhalsi rys-kyen ja paukkuen joulu-kuun 20. päivän iltana kello20.30. Sen jälkeen kotimmejäivät kylmilleen, kun läk-simme lähikyliin pommejapiiloon. Lopullinen isku tulimaaliskuussa ennen kuinennätit päästä 11 vuodenikään. Hajaannuimmediasporaan kuin juutalaisetaikoinaan, suruun ja mur-heeseen. Selvisimme siitäkuitenkin ilman SPR:n krii-sipalvelun apua.

Kuluneiden yli kuudenvuosikymmenen aikanaolemme tehneet elämän-työmme, tavanneet meille

KIITOSHaluan lehden välityksellä kiittää sydämellisestiminua 75-vuotispäivänäni muistaneita onnittelijoita.Koska yhdessä onnittelutekstissä oli erityisesti sekäonnittelijaa että minua sipaisseiden historian siipienhavinaa, haluan julkaista sen (onnittelijan OlaviKallioniemen luvalla) nyt myös tässä lehdessä

Aila Jouhikainen,Espoo

tärkeät henkilöt. Olemmehavainneet, kuinka maailmaon muuttunut. On keksittylaitteita, jotka vaikuttavatjokapäiväiseen elämääm-me, toiset jossakin taustalla,toisia käytämme päivittäin,niin kuin tietokonetta. Ra-dion jo silloin tunsimme,tunsimme puhelimen. Tie-tokoneesta emme osanneetnähdä untakaan. Se on tätäpäivää.

Lapsuusvuosien ja tämänpäivän eroa ajatellen lähe-tän onnitteluni Sinulle tieto-koneella ja tietokoneen tar-joamalla ruusulla. Olisinsen voinut tehdä myös kor-tilla, sähkösanomalla, puhe-limella tai adressilla. Nämäolisivat olleet mahdollisiasilloinkin, mutta tietokonet-ta ei ollut. Ehkä tämä on vä-hän arkinen tapa, mutta sekertoo, kuinka mahdotto-man kauan aikaa on siitä,kun olemme viimeksi ta-vanneet ja kuinka maailmaon sinä aikana kehittynyt.Vanhoin keinoin tästä olisitullut parin, kolmen sananmittainen onnittelu, nyt syn-tyi kirje. Tämän vuodatuk-sen jälkeen pääsen vihdoinasiaan:parhaimmat onnittelunihuomisen johdosta."

Olavi

TUULA KORPELAos. Vänttinen

s. Elisenvaarassa, täyttää60 VUOTTA

Onnittelijoina sisaruksetympäri Suomea.

90VUOTTA

täytti 25.3 KuopiossaTYYNE MARIA

AULASUOos. Ijäs

Entinen koti oli Kurkijoella.Kiitos muistamisesta.

Perheuutisia

Kiirastorstain ehtoollispalvelus antaa alun pää-siäisen rauhalle. Pitkäperjantai on hiljainen koti-päivä, näinhän jo lapsena opetettiin. Silloin eimennä mihinkään, ei riekuta eikä riehuta. Lauan-tai on välipäivä kotitöitä varten. Sunnuntaina, pää-siäispäivänä, aurinkokin tanssii. On Ylösnou-semuksen juhlapäivä. Laitetaan pyhävaatteet jakokoonnutaan yhdessä hyvälle aterialle. Toinenpääsiäispäivä levätään ja illasta jo ajatukset kään-tyvät arkeen.

Pääsiäisessä parasta on sen rauha. Siinä se me-nee jopa ohi joulun, siihen kun ei sisälly sellaistahössötystä.

Pääsiäinen on myös armollinen juhla. Se ker-too, että mekin, jotka epäonnistumme, olemmesyystä tai toisesta ontuvia, joillekin jopa epäkel-poja, voimme saada armon. Eikä sen armon edes-sä ihmisten tuomiota enää ole.

Haluan toivottaa jokaiselle Kurkijokelaisen lu-kijalle rauhallista ja iloista Pääsiäistä. Kiitos kai-kesta palautteesta, kauniista sanoista ja viesteistä.Jokaisen kirjoittajan panos lehdessä on ollut tär-keä, jokaisen kirjoittajan työ on kiitoksen arvoi-nen. Olette ilahduttaneet toinen toisianne muistoil-lanne, runoillanne ja kuvillanne.

Minulle sanottiin, kun tämän työni aloitin, ettäKurkijokelainen on lehti, jonka sisältö koostuukurkijokelaisten ja hiitolalaisten ja heidän jälke-läistensä kirjoituksista ja kuvista, eikä sitä linjaaole syytä muuttaa.

Olen yrittänyt linjan parhaani mukaan pitää ym-märtäen opastajani sanat. Eikä todellakaan mitäänsyytä muuttaa, kun olette niin hienosti jaksaneet kir-joittaa! Toivottavasti jaksatte jatkossakin!

Aurinkoista pääsiäistä

Maire Soiluva

Perjantaina 2. huhtikuuta 2004 – Nro 13–14 – 3

N:o 14. – Lauantaina huhtikuun 10. p:nä 1954

Ken tietää?

Karjalan Liiton ja sen jä-senseurojen tilaisuuksiavuonna 2004Tilaisuudet KarjalatalollaHelsingissä ellei toisin mai-nittu.Karjalan Liitto ry, Käpylän-kuja 1, 00610 Helsinki, puh.09 – 7288 170

Huhtikuu2.4. Karjalan kysymys -se-

minaari3.4. Sääntömääräinen jär-

jestöseminaari18.4. Kansallisromanttisen

arkkitehtuurin jäljilläHelsingissä, kävelykier-ros

21.4. Evakkolasten hengel-linen päiväpiiri

23.4. Pitäjäyhteisöjen ke-vättapaaminen

23.- 24.4. Karjalaiset lehdetja pitäjäjulkaisut -"mes-sut"

Toukokuu8.5. Matkanjärjestäjäkoulu-

tus, Kangasala15.-16.5. Naistoimikunnan

koulutus, Viipuri15.-16.5. Praasniekka, Rau-

talampi17.-20.5. Vepsäläiskylät ja

vanhauskoiset Äänisenrannoilta Syvärille

20.-23.5. Vienan Karjalanmatka, järj. KeuruunKarjalaseura ry

21.-23.5. Sortavalan hauta-usmaan kunnostustal-koot

22.-23.5. Hautausmaan hoi-tomatka Uudellekirkolle

22.-23.5. Valkovuokkomat-ka Pälkjärvelle, ks.www.palkjarvi.cjb.net/

24.5. Maastojuoksumesta-ruuskilpailut, Kangasala

toukokuu Käkisalmenkaup. Rouvasväen yhdis-tyksen kevätretki

Kesäkuu5.6. Jääski-seuran vuosiko-

kous, Imatra6.6. Jääski-juhla, Jääski

(Enso)9.-13.6. Matka Lumivaa-

raan, Lumivaarajuhla12.6., ks.www.lumivaara.fi

Tapahtuma-kalenteri

Muistettavaa

Kurkijoen Piiskan miesvoimistelijat ovat asettau-tuneet ryhmäkuvaan. Keitä ovat nämä urheilulli-set miehet? Tiedot kuvasta pyydetään osoitteeseenKurkijokimuseo, Kojonperäntie 446, 32260 Ko-jonperä tai puhelimitse 050-4036050 Ulla Clerctai sähköpostilla ulla_clerc@hotmail.com.

Kurkijokimuseon seuraavat talkootjärjestetään museolla torstaina15.4.04 klo 11-17. Aiheena ovat taasvalokuvat, joiden kiinnittäminentaustapahveille ja muu käsittely jat-kuu. Tervetuloa mukaan!

Kuva Kurkijokimuseon kokoelmat.

– Loimaan Seudun Karjalaseuranaskarteluilta ke 14.4. klo 18 Tuu-lensuun Palvelukeskuksessa Huvi-lakatu 32. Sakset mukaan.

– Kurkijoen Marttayhd. retki la3.4. lähtöaikatautu: klo 7.10 Metsä-maa, kaupan pihalta, 7.35. Hirvikos-ki, apteekin pys., 7.45. kaupunki,Lintuparven pys., 7.55. Kauhanoja,Karjankujan pys.

– Hiitolan Pitäjäseuran järj. tari-nailta 13.4. klo 18 Tuomarink.2Pori. Teemana "terveysilta". Mita-

Loimaan Soittokunnan tä-mänvuotisen kevätkonsertinteemana on "Golden LS",joka viittaa kultaiseen nuo-ruuden aikaan. Kullervo Lin-nan musiikkia ei tällä kertaakuitenkaan kuulla, sillä muis-toja haetaan 1970-luvun hen-gessä.

Kotimaisia säveltäjänimiäkonsertissa ovat mm. Mårten-son, Hytönen, Kuoppamäki jaChydenius. Ulkomaiset kap-paleet ovat puolestaan aikan-sa supersuosikkien, mm. TheBeatlesin ja ABBAn tunne-tuksi tekemiä. Heidän musiik-kinsa ohella kuullaan myösDavid Bowien tutkielmaMarsin elämästä. Musikaale-ja ei tällaisessa konsertissavoi ohittaa, ja niinpä tilaisuu-dessa kuullaan myös sikermä

kaikkien rakastetuimmistalauluista Andrew Lloyd-Web-berin teoksista Superstar, Evi-ta, Cats ja The Phantom of theOpera. Nuoret soittajat esittä-vät puolestaan Elviksen mu-siikkia.

Konsertin laulusolistinatoimii MusM Sanna Ketola jasen juontajana jo perinteiseentapaan Jorma K. Mäkinen.Soittokuntaa johtavat viimevuonna kapellimestarina aloit-tanut Petri Vainiotalo sekä yh-tyeen varakapellimestari Tep-po Heikkilä.

Konsertit järjestetään Loi-maan Heimolinnassa perjan-taina 2.4. kello 19.30 ja sun-nuntaina 4.4. kello 14 alkaen.Lippuja on saatavilla ennakol-ta Loimaan Musiikista.

Kevätkonsertti

Sinun kuvasiKuvasi näin,sitä ihmeissäinminä katsomaan jäin.Sinä pienoinenalku ihmisenolit kuvassa tässäriisinjyvän kokoinen.

Siinä pienoinenoman ääitisi kohdunlämpimässäolet kehittymässä,.Niin toivottuja kaivattu,olet odotettuja rakastettu.

Kuvaas katselinmielin lämpimin,siinä kädet ja pää,pienet jalatkin.Se olet Sinälapsenlapsenirakkahin.

Terttu Ketola

1. SeuraajaHänen prässään vuosia vaelsin,muiden mukana seurata sain,kuinka Marian poika ja Joosefinkulki plkuja profeettain,kuinka ihmisen pojassa Jumalanäytti voimansa ihmeellisenkuinka rabbi ja sairaiden parantajakylvi sanansa siemenen.

2. GetsemaneSiellä Juudaksen sanovan kuulin:"Terve, rabbi!" ja katsomaan jäin.Hän suuteli kalpein huulin-omat kasvoni hänellä näin.

Yön kylmyys mieleeni hiipi(vai pelkoko ollut se lie)kuun peitti jo kuoleman siipi,oli pimeä Kidronin tie.

3. KieltäjäHe täyttivät kivisen pihanja tulivat lähelle ihankuin aikoen minut piestä.Kasvoni kostuivat hiestäja kirosin vimmassa viha:-En tunnekaan sitä miestä!

Oli minulla Pietarin ääni,toki tunsinhan Jeesuksen.Kipu katkera jäi sisimpäänimutta itkeä voinut en.

4. Tuomio Olin läsnä, kun vetoomus kansaansäästi veljen Barabbaan.Johti tuomari itsensä ansaansekä syyttömän kuolemaan.

Vaiti katsoin, kun Pilatus pesiminun käteni veriset.Voiko syyllisen puhdistaa vesi,kuka tutkisi sydämet?

5. TänäänMinä kielsin ja kavalsin Herranhänet ristille tuomitsin.,Se ei sattunut kaukana kerran,olen tehnyt sen tänäänkin.

Tuhat tuhatta kertaa lienentylyn selkäni kääntänytja kieltänyt lahjani pienen.Herra, armahda minut nyt!

Eero Toiviaisen kirjastaSuomalainen mies ja muita runoja

Kahdeskymmenesviides opetuslapsi

IkäväKauas sinertävän metsän syliin,suuren hiljaisuuden salokyliinkaipaa sieluni.

Siellä piilee pieni, lämmin tupajoss` on itkeä ja nauraa lupa,olla yksikseen.

Siel`ei kukaan kysy eikä haasta,tuoksu ikuinen vain nouseemaastamullan, kukkien.

Kauas sinertävän metsän syliin,suuren hiljaisuuden salokyliin,helmaan Jumalan.

Veikko Hintikka

taan verenpaineita ja muistellaan"ennevanhasii" parannuskeinoja.Tervetuloa entiset ja uudet tarinoi-jat.

– SUKUTUTKIMUSPIIRI Hiitolais-kurkijokelainen sukututkimuspiirikokoontuu torstaina 22.4.2004.Karjalatalon Wärtsilä-salissa klo 18.Osoite: Helsinki Käpylänkuja 1. Kuu-kauden sukunimi: Kojo. Vaihdammesukututkimustietoja. Saapua voi joklo 15 lähtien. Tervetulleita ovatkaikki hiitolaisia tai kurkijokelaisiasukuja tutkivat. Sukututkimuspiirinsähköpostiosoite: sukututkimuspiiri@ nic.fi. kotisivu: www.hiitola.fi/public_html/piiri/

Perjantaina 2. huhtikuuta4 – 2004 – N:o 13–14

koko pitäjän alueella. pelto-jen metsittyminen ja kylä-maisemien muuttuminenym.

Mieleenpainuvin muistoon ensimmäinen kotiseutu-matka Kurkijoelle. Menim-me autolla Käkisalmeen jasieltä junalla Sortavalaan,kotimajoitus Julian luona.Menimme linja-autollaKurkijoelle. Kiertomatkakirkonkylällä. Paluumat-kalla pikainen käynti koti-paikoilla. Otin paljon valo-kuvia, matka oli vuosikym-menien toiveiden täytty-mys.

Onnellinen lapsuusmuis-tosi?

Matka isän kanssa Viipu-rissa joulukuun alussa1933. Matka linja-autollaViipuriin ja junalla takaisin.kaikki oli ihmeellistä nuo-relle pojalle. Parhaiten jäimieleen torielämä ja hyvän-makuiset piparit. Satamassakäynti ja suuret valtameri-purjelaivat, pitkine mastoi-neen olivat mieleenjääneet,samoin lastaustouhu sata-massa.

Mitä mieltä olet Karjala-kysymyksestä?

Oikeus ja kohtuus olisisaada Karjala takaisin, tällä

hetkellä se tuskin kuiten-kaan on mahdollista. Ehkäjoskus asiasta voidaan so-pia.

Miten olet kokenut omankarjalaisuutesi. Miten seon vaikuttanut elämääsi?

Karjalainen luonteenlaa-tu on auttanut eteenpäinelämässä. En ole jäänyt su-remaan menneitä vaan yrit-tänyt eteenpäin. Olen iloin-nen muistoistani karjalasta.

Mitkä ovat tärkeimmätasiat elämässäsi?

Elää sovuissa perheen ,ympäristön ja itseni kanssa.hoitaa terveyttä, kuntoilla ja

viettää terveitä elämänta-poja.Miten olet siirtänyt pe-rinteitä seuraaville suku-polville?

-Viemällä poikani ja po-janpojat Kurkijoelle, koti-paikalle. Kertomalla heilleelämästä siellä, näyttänytheille sieltä valokuvia jamatkoilta otettuja videoita.

-Mökillä kasvaa paljonkulleroita, alku tuotu Kur-kijoelta.

Mitä mieltä olet Kurki-jokelainen lehdestä?

Tälläkin hetkellä Kurki-jokelainen on hyvä lehti.Siitä on saanut paljon tietoa

Kurkijoelta ja kurkijoke-laisten elämästä.

Entä tulevaisuudensuun-nitelmasi?

Tällä iällä ei ole paljonsuunnitelmia. Tärkeintä onkoittaa pitää kunto hyvänä.Toivon itselle ja perheellehyvää terveyttä ja onnellis-ta elämää.

Kenelle haluat lähettääterveisiä?

Terveisiä lähetän suku-laisille ja kaikille tutuille,erikoisesti kaikille Kurkijo-en matkoilla mukana olleil-le sekä kuskillemme MattiSavolaiselle opastuksesta ja

paikallistiedoista Kurkijo-ella.

Kenet haastat seuraavak-si?

Haastan Oiva Rouhiai-sen Säynätsalosta. Hän onAlhon poikia, käynyt useinKurkijoella ja kirjoittanutusein Kurkijokelaiseen.

JATKOA SIVULTA 1

Sisarukset (vas.) Tuula Haapanen, Pertti Haapanen, Pentti Sairasalo, (edessä) Seija Saira-salo, Jukka Savolainen, Merja Uusitalo ja Anja Intonen.

Vanhalla kotipihalla v. 2003, (vas.) Juuso, Joona ja Einari Savolainen, Taina Lehtimäki, IrjaHavakka ja Seija Sairasalo.

Vaikka pääsiäinen on hyvin us-konnollinen juhla, niin palmusun-nuntai tuo mieleen pienet noita-hahmot. Lapset, varsinkin tytöt,käyvät silloin naapurustossa vir-pomassa. He tekevät kirjavia ko-risteoksia, joita heilutellaan vir-vottavan edessä lausumalla-,“Virvon, varvon. tuoreeks, ter-veeks, tulevaks vuodeks, sulle vit-sa, mulle palkka.”

Nimitys virpominen tuleemuinaisvenäjän pajua merkitse-västä sanasta verba. Ortodoksi-sessa kirkossa pidetään pal-musunnuntaita edeltävänä iltanajumalanpalvelus, missä siunataanpajunoksia. Ne ovat vertauskuviapalmunlehville, joita siroteltiintielle Jeesuksen ratsastaessa ku-ninkaana Jerusalemiin. Siunatutpajunoksat annetaan kirkkokan-salle, ja lapset käyvät näillä vir-pomassa sukulaisiaan ja naapurei-taan. 1970-luvulla virpominen le-visi kaikkialle Suomeen. Virpojil-ta saatuja oksia säilytettiin kun-niapaikalla. Keväämmällä niillävirvottiin lehmät ja lampaat.

Ortodoksien siunatut oksat saihävittää vain polttamalla.

PiinaviikkoPalmusunnuntai aloittaa pääsi-

äistä edeltäneen piinaviikon, mitäsanotaan myös hiljaiseksi viikok-si. Jeesus ratsasti Jerusalemiin ku-ninkaana, mutta pian hänet tuo-mittiin ristille kuolemaan - siitäpiina. Se päättyy pääsiäiseen, Jee-suksen ylösnousemukseen.

Ennen happamattoman leivänjuhlaa, jota kutsutaan myös pää-siäiseksi, Jeesus kokoontui ope-tuslapsineen yhteiselle ateriallesyömään pääsiäislammasta. Hänpesi opetuslastensa jalat ja ilmoit-ti yhden heistä kavaltavan hänet.Jeesus otti leivän, siunasi, mursija antoi opetuslapsilleen sanoen:”

Tämä on minun ruumiini, jokaannetaan teidän puolestanne. Teh-kää tämä minun muistokseni.”Näin hän asetti ehtoollisen ja ker-toi, että leipä oli hänen ruumiinsaja viini verensä, joka vuodatetaanmyös meidän edestä syntien an-teeksisaamiseksi.

Kiirastorstai on tunnettu eh-toollisen asettamisen juhlana 300-luvulta lähtien. 600-luvulla kirk-ko vahvisti sen. Uskonpuhdistusvähensi kiirastorstain merkitystäkirkollisena juhlapäivänä. Pyhä-päiväksi nostettiinpitkäperjantai 1600-ja 1700-luvuilla.Suomessa vallitsikirkollisena suunta-uksena pietismi. Sekorosti kärsimyksentuomaa hurskautta.Pitkäperjantaina Jee-sus kuoli ristille. Hä-nen ystävänsä hauta-sivat hänet kallio-hautaan ja vierittiväthaudan suulle suurenkiven.

Myös tavallisenihmisen kärsimyshuipentui pitkäper-jantaina. Silloin einaurettu, ei leikittyeikä käyty kylässävaan kotona luettiinSanaa ja käytiin kir-kossa. Jeesuksenkärsimys piti tunteaomissa nahoissaan-kin; pajunoksista januorakimpusta si-dottiin piiska, millälyötiin itse itseä,vanhemmat lapsiaan

ja isännät palkollisiaan. Se oli ri-tuaali, ei kuritus, ja se omaksut-tiin Ruotsista.

Pitkäperjantaina oli monia töi-hin ja ruokailuihin liittyviä kiel-toja. Tulenteko oli kielletty. Joshalusi syödä, niin piti syödä kyl-mää ruokaa. Jopa lapsen imettä-minen oli kiellettyä, koska maitoja kerma olivat erityisesti pannas-sa. Silloin syötiin kapakalaa, si-lakkaa, kuivaa leipää ja mämmiä.Varhaisin mämmi oli keitettyä,imelää ruisjauhopuuroa. Ne, jot-

ka eivät välittäneet tulentekokiel-losta, paistoivat mämmin uunissatuohiropposissa.

Pitkäperjantain ja lankalauan-tain illat olivat vuoden huono-maineisimpia. Uskottiin, että Jee-suksen maatessa kalliohaudas-saan kaikki pahat voimat saivatriehua vapaasti.

Yleensä tiedettiin, että noidatja trullit lähtivät liikkeelle pääsi-äisyönä vahingoittamaan karjaa.Suomessakin on ollut ihmisiä jot-ka ovat tehneet ilkivaltaa naapu-

reiden navetoissa.P o h j a n m a a l l anoitia yritettiintorjua polttamallakokkoja. Pääsi-äistulia sytytettiinmyös Keski-Eu-roopassa.

PääsiäinenP ä ä s i ä i s e n

ajankohta on liik-kuva. Sääntö,millä sen paikkamääritellään, pää-tettiin pitkienneuvottelujen jariitojen jälkeenNikean kirkollis-k o k o u k s e s s avuonna 325. Eikäsitä osattu sopiakiinteäksi sen-kään jälkeen.Pääs iä inenhänon; kevätpäivän-tasausta seuraa-van täydenkuunjälkeisenä sun-nuntaina.

Pääsiäispäivän kristillisenä si-sältönä on Kristuksen ylösnouse-mus. Pääsiäisaamuna anivarhainmeni naisiå,Jeesuksen haudalle jahe huomasivat, että kivi oli vieri-tetty pois haudan suulta. Menty-ään sisälle he eivät löytäneetkäänJeesuksen ruumista. Heidän edes-sään seisoi kaksi enkeliä, jotka il-moittivat, että Jeesus on noussutkuolleista ja elää.

Pääsiäinen kirkkojuhlana pe-rustuu vielä varhaisempiin juuta-laisten pääsiäisjuhliin. Se asetet-tiin israelilaisten Egyptistä vapau-tumisen muistoksi.

Pääsiäisenä päästiin paastosta.Nyt saatiin taas leikkiä. Niinpälapset aloittivat ulkoleikit hyppy-laudoilla ja narukeinuissa.

Kristillisen sisältönsä ohellapääsiäinen on kevään ja luonnonheräämisen juhla. Siitä kertoomyös maljakkoon tuodut pajun-kissat ja koivunoksat sekä narsis-sit. Kevättä juhlittiin jo esikristil-lisenä aikana. Keski- Euroopassakevään ja aamunkoin jumalataroli O s t a r a. Nykyiset pääsiäisensymbolit munat ja jänikset olivathänen uhrilahjojaan. Niitä pidet-tiin uuden elämän ja hedelmälli-syyden vertauskuvina.

Pääsiäismunien maalaaminenon paitsi nykylasten, myös moni-en edeltäjiemme perinne. Erityi-sesti ortodoksit ovat harrastaneetsitä. Tunnettuja olivat tsaarienteettämät hovikultaseppä Faber-gén taidokkaat pääsiäismunat.

Toinen pääsiäispäivä on jään-ne juutalaisten ikivanhasta tavas-ta viettää kahdeksan päiväistäpääsiäisjuhlaa. Pääsiäinen alkoipalmusunnuntaina ja päättyi toi-seen pääsiäispäivään.

Raili PoutanenLähdeaineisto:

Raamattu, Suuri perinnekirja

Pääsiäinen 2004

Perjantaina 2. huhtikuuta 2004 – Nro 13–14 – 5

”Leikimme, lauloimme lapsina vaan, kasvoimme Karjalan maan...”

Polvihousupojan muisto-ja sotien ajalta koti-Kar-jalasta

Talvisodan loppumet-reillä jouduimme lähte-mään evakkoon, silloin tun-temattomaan määränpää-hän, kovan pakkasen saatte-lemana. Setämme HeikkiPoutanen vei meidät Sodonasemalle, josta ”härkävau-nuissa” kulkumme etenikohti Keski-Suomea. Kunennen Jyväskylää saavuim-me Pönttövuoren tunneliin,me naapurin pojan kanssakeksimme avata vaununkaksi seinäluukkua auki.Näin juna puksutteli tunne-liin sisään tupruttaen sau-hua vaunuun. Silloin äiditkorottivat äänensä kovim-milleen, kun alkoi tulla johengitysvaikeuksia. "Muttaaurinko nousi taas jälleen,kevät koitti taas kukkasi-neen". Saavuimme Jyväs-kylään. Siellä meidät ruo-

kittiin oikein kaupunginta-lolla, jossa ruoka oli hyvääja ruoan jakajat hyvin ystä-vällisiä. Matka jatkui seu-raavana päivänä ruotsalai-sella linja-autolla Viitasaa-relle, Kolimajärven rannal-le, Kymi-Yhtiön omista-maan hyvään taloon. Siinäsaimme asua pari vuotta ai-van kuin kotona.

Eräänä iltana nousi mei-dän elämäämme musta pil-vi, kun veljeni Reino ajoipolkupyörällä heikkoihinjäihin ja kovan taistelun jäl-keen vajosi hyytävään Ko-limajärveen. Oli lauantai-ilta seitsemän maissa, kunkohtalon kellot soivat Rei-non huudoista. Hän oli 19-vuotias, kutsunnoissa juurikäynyt. Minä olin 11-vuoti-as ja olin hänen kyydissäänpyörän päällä. MatkallaReino sanoi ettei jää kestäkahta, joten juoksin puoli-välistä järveä kotiin.

Karjalan takaisinvalta-

uksen jälkeen palasimmekotiseudulle, missä kotim-me oli tuhoutunut täysin.Rakennukset olivat palaneetkaikki, myös metsät ja suo-viljelys. Puut olivat mustu-neet sodan savuista ja am-muksien sirpaleet olivatraiskanneet puut jättäen la-hottumaan. Kun näitä arpi-sia puita isän kanssa saha-simme tarpeisiimme, kuuluitiheään teräviä kirskauksiaja näin oli taas terän vaihtoedessä.

Ajan kuluessa ja iän kart-tuessa alkoivat vähitellenkiinnostaa nurkkatanssit.Niitä oli joka viikko Turu-sen riihellä ja musiikkipuo-lesta huolehti mustalais-Manne gramofooneineen.Parhaiten muistan kappaleet"Pieni polku" ja "Kaukai-nen ystävä”, näistä sävelistäsyöpyi itselleni halu sävel-ten synnyttämiseen.

Lopullisesti tuli kiinnos-tus harmonikkaan, kun olin

isän ja äidin kanssa serkku-ni Matti ja Martta Lankisenhäissä liikekannallepanoniltana ja siellä musisoivatLukan Tyyne ja Ilmari tai-tavina soittajina. Muistanniin elävästi, kun IlmariLukka Ylistarossa soittelilahjakkaasti harmonikka-musiikkia. Ilmari raukka olijo vakavasti sairaana ja hänkuoli Ylistarossa evakkoai-kana. Hänen hautajaisis-saan oli valtavasti väkeä.

No, Lankisen häistä läh-tien olen harrastanut har-monikan soittoa ja omiensävellysten rustaamista.Muutamia niistä olen saa-nut levyllekin, tunnetuim-pia ovat Kurkijokivalssi,Hiitolan muistoja, Karjalankiesit, Kauniita hetkiä,Metsämaan muistoja jauseita muita.

Terveiset kaikille Kurki-jokelaisille.

Esko Poutanen

Tämän hevosen selässä ratsastin Kangaslammenkirkkaassa vedessä. Vesi oli niin kirkasta, että pohjanäkyi monen metrin syvyyteen. Hevonen meni mie-lellään veteen ja piti ratsastajasta huolen. Tämä ve-siratsu oli ostettu Viinasen Ollilta sota-aikana, se olikiltti ja rauhallinen "musta ori".

Aatelismies, jalkaväen-kenraali, Mannerheim-ris-tin ritari Adolf Erik Ehr-rooth siunattiin HelsinginTuomiokirkossa 13.3.2004klo 10.00 alkaen ja haudat-tiin Hietaniemen hautaus-maalle. Päivä oli aurinkoi-sen kaunis, kuten silloinkinTalvisodan loppumispäivä.

Hautajaisista ovat kir-joittaneet lehdet ja yksityi-setkin runsaasti, joten en nytsiitä sen enempää. Haluaisinkuitenkin kertoa kenraalille

hyvin läheisistä veteraaneis-ta, JR 7:N väestä. Puhelinsoittojen saattelemana vies-ti hautajaisista välittyi hy-vissä ajoin. Kun tein selväk-si sen, etten minä osallistumieheni tueksi. terveydelli-sistä syistä, lupautuivat tyt-täremme Kirsti Seppälä japoikamme poika Mika (ker-santti). Söörmarkussa jos-kus asunut Aarne Pihlaja-mäki lähti myöskin, jotenNoormarkku oli hyvinedustettuna mukana

Valtiolliset ja sotilaalliset hautajaiset

Aatelismies, JatkosodanJR 7:n Jalkaväenkenraali,Mannerheim-ristin ritari,Adolf Erik Ehrnrooth, viet-ti 95-vuotisjuhlaansa TurunLinnan Juhlahuoneistossa19.2.2000, JR 7;n veteraa-nien ja heidän vaimojensakanssa. Muita juhlijoita oliuseitakin ryhmiä ollut ai-emmin, mutta nyt olivat lä-heiset veteraanit vuorossa.

Olimme mieheni Arvon

Käsisuudelma

JR 7:N väen vastaanottoalkoi Kryptassa, Kirkkoka-tu 18. jo klo 8.00. Sieltä sai-vat kutsukortin ohjelmoi-neen, joita ilman ei päässytkirkkoon, viellä nimi kirjoi-hin ja sitten sisälle. Penkki-tilaa JR 7:N väelle oli kes-keiseltä paikalta varattu100 henkilölle. Pihlajamäkitoimi sodassa lähettinä jaArvo Koppi lääkintä sota-miehenä, jotenka hekin ta-pasivat komentajansa mo-nasti rintamalla.

Siunaustilaisuudessa JR7:N lippu oli kuorissa, lip-puvartiossa jäsenet ovat pe-rinnetoimikunnan nuorjäse-niä. Liput lähtivät kirkostahautajaissaaton kärjessä. JR7:N seppeleen laskivat En-sio Koivisto, Lauri Salmi-nen ja Unto Poutala. Vaik-ka vähän "tutisten" he suo-riutuivat hehtävästään ar-vokkaasti, sitävastoin ka-detti kaatui pyörtyneenä.Kun seppele laskettiin, nou-sivat JR 7:N saattoväki sei-somaan, ehkä vajaat 70henkilöä (tukijat mukaanluettuna).

Siunaustilaisuuden pää-tyttyä saattoväki lähtee va-rattuihin linja-autoihin. JR7:N veteraaniosaston van-himpana toimii Ensiö Koi-visto. Lippuvartio sijoittuuhaudan äärelle. Hautausti-laisuuden jälkeen veteraa-neille tarjottiin kenttälou-nas ja kahvit Taivallahdensotilaskodissa. MyöskinSenatintorilla oli tilaisuus.

Näin kunnialaukaustensaattelemana Jalkaväen-kenraali Adolf Erik Ehrn-roothin kutsu soi viimei-seen iltahuutoon. Monensilmäkulman kostuessa, ku-ten JR 7:N veteraanienkin.

kanssa jo kenraalin 80-vuo-tisjuhlilla ja saanut tuon kä-sisuudelman, kuten kenraa-lilla oli, tapana tervehtiänaisvieraitaan. Tuolloinolin ollut itse niin "hämillä-ni" ettei tapauksesta jäänytoikeastaan mitään mieleeni,mutta nyt 95-vuotisjuhlatovat lähtemättömästi mie-lessäni. Suudeltuaan ken-raali otti käteni kämme-niensä väliin ja ihmetteli

käsieni kylmyyttä, kysyensamalla kotipaikkaani?Kerrottuani olevani Hiito-lan Pukin niemestä, säke-nöivät hänen silmänsä ker-

toessaan hänen kaukaiseniso-isänsä asuneen Keisa-rinvallan aikana Pukinnie-men hovissa ja yhden esi-isän haudatun Hiitolan kir-

Kaikki he muistelevat ko-mentajaansa suuresti kun-noittaen.

Siteet, jotka solmittiinsodan aikana, eivät ole kat-kenneet. Soturiveljeys kes-tää elämän loppuun saakka.KIITOS “AATU”.

Aino Koppi

kon lattianalle. Kertoi myösmyöhemmin eräistä met-sästysketkistään ulottuneenPukinniemen suuriin met-siin.

Viimeisen käsisuudel-man sain kenraalilta4.9.1999, Ikalisten kylpy-lässä pidetyssä JR 7:n Ase-veli-illassa, jonne hän saa-pui kreivitär vaimon Kari-nin ja poikansa eversti luut-natti Hans Ehrnroothinkanssa. Myöhemmin sainkenraalilta kirjeen, jossahän kirjoittaa mm:ssa.“Karjala ja kaikki sen muis-tot on minulle mitä kallein

ja pyhin asia. Olen itse soti-nut Karjalassa ja olen seu-rannut karjalaisten elämäärauhan aikana ja tuo suorasukulaisuussuhtekinKarja-laan on". Laitan kirjeen lop-puosan hänen itsensä kir-joittamana. (jäljennös alku-peräisestä). - Lämpimästihän muisteli naisten, van-husten ja lasten työpanostakotirintamalla sodan aikanaja suri evakkojen kohtaloa.

Suurella kunnioituksellamyöskin minä muistelentuota suurta Suomalaistamiestä.

Kiitoksin: Aino Koppi

JR7:n veteraanien pikkuinen ryhmä enää jaksoi tulla saattamaan komentajaansa kenraaliAdolf Ehnroothia viimeiseen iltahuutoon. Kuva: Kirsti Seppälä.

JR 7:n lippu hulmuaa kauniissa talvisäässä 13.3.2004, kunsaattoväki järjestäytyy kenraalin hautakummulle. Kuva:Kirsti Seppälä.

Virallisesti laskettiin noin kymmenkunta seppelettä tai kuk-kakimppua jalkaväenkenraalin haudalle, mutta “epäviralli-sista” kukista ja kynttilöistä tuli oikea kukkameri viellä hau-tajaisten jälkeenkin. Kuva: Kirsti Seppälä.

Perjantaina 2. huhtikuuta6 – 2004 – N:o 13–14

hentamaan lointa toisen he-vosen selässä, huomasinettä kumpikin hevonenrouskutteli kauroja paperin-säkki kappaleiden päältä.

Miten ja millä aikaa oli-vat eväänsä saaneet en ym-märtänyt. Olin kuitenkinhiljaa ettei isompaakatasrohvia syntyisi. Kaipasen pitkähelmaisen mantte-lin alla kulki kauranyssäkkähevosille.

Kolmantena ajopäivänätuli naapurikin mukaanomia viljojaan luovutta-maan. Olin keksivinäni ne-ronleimauksen kun toiseenrekeen ei olisi tullut täyttäkuormaa niin laitoimmeliistereen ja siihen viimeisetsäkit.

Ei olisi pitänyt. Tuli vainharmia. Oli maaliskuu jaaurinko oli kuluttanut tietkallellisiksi. Nikola rupesikuorman päälle pitkäkseenja lauloi aivan sydämensäkyllyydestä. Tra-vuuri-numeroita olivat Vol-ga, Volga äiti armas ja Tum-ma on yö, luodit vinkuenlentävät vaan. Tietysti ve-näjäksi, olihan tämä vankimelkein ummikko. Jos jokutyö ei miellyttänyt tuli hetivastaus njet panimai. Hel-pommat hommat ymmärsiihan hyvin vaikka selostusolikin kielivaikeuksien ta-kia puutteellinen.

Siinä kuorman päällämaatessaan hän ei katsonuttietä ja reenjalas kulki liiak-si ojan reunaa ja kuorma

Ihmisluonto on useim-min kokoamisen ja saami-sen haluista kuin luovutta-misen. Kieltämättä raskastaon luopua saavutetuistaetuisuuksista. Me karjalai-set jos ketkä tiedämme luo-vuttamisen vaikeuden. Ennyt kuitenkaan aio kirjoit-taa kotiseudun luovuttami-sesta vaan sota-ajan ja kan-sanhuollon aikuisista asi-oista. Kaikkihan me muis-tamme että niin karjan kuinpellonkin tuotosta viljelijäsai pitää vain määräosuu-den. Kaikki muu oli luovu-tettava taistelevan armeijanja viljelemättömän väestöntarpeisiin.

Keväällä viljelys-päälli-köt kävivät jakamassa mää-räykset mitenkä paljon jamitä lajia piti viljellä. Sa-malla sai ostoluvat siemen-viljalle ja apulannoille.Työvoima ei ollut kortillavaan mistäpä sitä sai kunkylässä ei ollut kuinyli-ikäisiä miehiä. 15- ikäi-set pojatkin olivat jo I-S-joukoissa. Siis töihin vaannaisvoimin. Antoivathanhyvät viljelysmaat satoavaikka kaikki ei tullutkaantehtyä oppikirjojen ja van-hojen viisaiden neuvojenmukaan.

Syksyllä tulivat sitten neluovutusmääräykset kuinka

paljon heiniä, kauraa, oh-raa, vehnää ja hernettä pitiluovuttaa. Sisareni oli läh-dössä joulun jälkeenkodinhoito-oppia saamaanKauniaisiin. Heinät oli saa-tava paaleihin ennen lähtöä.Heinät olivat kyllä aika kor-siintuneita kun eivät ne “vä-liaikaiset viljelijät” olleetedellis kesänä niitä niittä-neet ja niinollen niissä olimukana edellisen kesänkinsatoa.

Paalauskone oli sellai-nen että heinät luotiin ke-hikkoon, tallattiin ja painet-tiin sitten pitkällä vipuvar-rella tiukaksi paaliksi. Sit-ten pujotettiin rautalangat(vanungit) ympärille, kiris-tettiin hohtimilla, ja nostet-tiin paali vaakaan. Painomerkittiin pieneen pahvi-lappuun. Sitten oli paalitvielä hilattava takaisin la-toon odottamaan sitä ajo-päivää.

Se painovarsi ei kyllätaipunut yhden ihmisenvoimin minnekään. Meidänpiti sisaren kanssa hypätäyhdessä sen varren päälle japainaa koko painollamme.Kyllä oli iltasella palleanseutu kipeänä ettei sietänytkättä päälle panna.

Tammikuun kovilla pak-kasilla tuli sitten se ajomää-räys että heinät piti ajaa

Kurkijoen Osuuskaupan pi-haan. Hyvä niin sillä syys-talvesta talvitiet olivat vieläepätasaisia. Saatiin sittenvankileiriltä yksi sotavankihevosta ajamaan Hevosiaoli sentään kaksi käytettä-vissä. Parirekien päälle lai-tettiin lavetit, lastattiinkuorma ja nuoritettiin napa-kasti. Matkaa kertyi toista-kymmemtä kilometriä eikäne tietkään niin tasaisia ol-leet. Sivuteillä oli vain he-vosen jälki, maantietä sen-tään aurattiin.

Olimme tehneet jo kah-tena päivänä ajomatkan kunminulle tuli kova flunssa jakuume. Mikäs nyt avuksi?

Naapurissa oli Pihtipu-taalta Rauha-äidin ja lastenmukana tullut Hilma, noin50-vuotias naisihminen.Hän oli ollut savotoissa jaoli pätevä hevosmies. Siis-pä vain Hilma ja vankiAlexsander matkaan,olikova pakkanen silloinkin.

Matka onnistui ihan hy-vin. Vanki oli yrittänytmuistiinpano vihkoonkinmerkitä kun paalit Lopotis-sa punnittiin vielä uudes-taan varmuuden vuoksi.Räty-kahvilassa olivat käy-neet korviketta juomassa jaeväitä syömässä.

Tultua Hilma kertoi ai-noasta vaikeudesta että,Santeria alkoi, kovasti pis-sittää ja käsiä palelti niinminun piti pissittää olisi sii-nä ollut rintamakuvaajillehyvä kuvakulma. Heinät

saatiin niin ajettua ja vastamaaliskuussa oli jyvienluovutus vuoro.

Kävin pyytämässä ettävoisimme viedä viljat Huh-tervun Osuuskauppaan kunsinne oli lyhyempi matka.Lupa annettiinkin.

Vanki oli vaihtunut Ni-kolaan. - Eihän samaa van-kia saanutkaan pitää viik-koa kauemmin. Nikola eikyllä ollut erikoisen ahke-roija. Hänellä oli se venäläi-nen “lavea luonne” - Pakat-tiin säkit samalla systeemil-lä parirekiin laveteille. Pariensimmäistä reissua onnis-tui hyvin.

Aikaa tosin meni kunosuuskaupan hoitaja ottiuseita kosteus- ja sakolukukokeita ainakin leipäviljois-ta. Hänellä oli sellainenkahvimyllyn näköinen ve-kotin, jolla kokeet otettiin jahinta tietysti määräytyi laa-dun mukaan.

Kaikki säkit punnittiinensin kymmenysvaakalla.Siinä nostelu hommassa olitavarits-Nikola ihan tar-peellinen. Paperisäkithänsilloin saatiin valtiolta.

Paperisäkki oli hanka-lampi nostaa kuin judesäkit.Vanki nosteli säkit ja lähtisitten vihellellen kävele-mään korkeiden säkkipino-jen välissä. Myymälänhoi-taja katsoi epäillen ja kysyiettä eihän se vaan karkaa.Sanoin että en usko, pakoolisi kovin lyhyt-, jos niintekisi. Kun menin sitten ko-

meni nurin. Hirmuinenhuuto alkoi kuulua takaa.Siellähän ne ojassa olivatniin säkit kuin kuskikin.Onneksi ei sentään aisa kat-kennut. Oli jymyttävä kuor-ma uudelleen kuntoon. Nesota-ajan paperinuorat kat-keilivat kastuessa oli otetta-va toisen hevosen povota-kin jatkoksi.

Vannotimme naapurinkanssa että katsoisi mihinajaa eikä vain loilottaisi sii-nä kuorman päällä. Laulu eikylläkään lakannut muttakuormat saimme onnelli-sesti perille.

Kaupassa käynti ei vie-nyt kauan aikaa. Ne pienetkorttiannokset saatiin ja kir-joituspaperia ja kuoria. Ei-hän siellä muuta paljon ol-lutkaan. Niin oli sen talvenluovutus ajot tehty. Neluovutettavat kotieläin tuot-teet sopivat pienempiinkinrekiin kun niiden aika tuli.

Tietysti oli tärkeää ettäniin pellon kuin karjankinsato tuli sellaisena aikanajaetuksi tasapuolisesti kai-kille kuluttajille.

Ihmeesti ne vain jotkutosasi pinnata niistäluovutusvelvollisuuksista.Oli toki edullisempaa tehdämustan pörssin kauppaa japyrkiä rikastumaan toistenhädällä. Kaikesta kehitty-neisyydestä huolimatta vie-lä tänäkin päivänä ihmis-kunnassa pätee sama sään-tö.

A.K.

Luovutusta

Esteet erinäkökulmista

Oletteko koskaan todellasyventyneet miettimään,mitkä ovat Karjalan palau-tusprosessin suurimmat es-teet? Analyysi on välttämä-tön resurssien kohdentami-seksi.

Olemme etsineet eri nä-kökulmista perussyitä, mik-si poliitikot eivät puhu Kar-jalasta. Koko karjalaisuu-den syvin olemus, palau-tuksen edistäminen, uhkasijopa väistyä hiljaa syrjään.Miksi?

Palautuson prosessi

Palautus on vaiheittainenprosessi. Ensimmäiset ovatSuomen sisäisiä vaiheita,kuten poliittinen ja kansa-laiskeskustelu tai palautus-ten vaikutusten tutkiminen.Nämä vaiheet on käytäväensin läpi.

"Voitettuja"palautusesteitä

On puhuttu veronmaksa-jien mustasta aukosta japohjattomasta kuilusta.Enää ei liene ketään vaka-vasti otettavaa henkilöä,joka ei näkisi palautuksessaerittäin merkittäviä kansan-taloudellisia vaikutuksia.

Yksi psykologinen esteon opetettu syyllisyydentunne. Sitä Neuvostoliitonedustajat taitavasti kylvivätkeskuuteemme. Syyllisyys

on vähitellen hälvenemäs-sä.

Suomettumisen tautiakinon jo kyetty käsittelemäänedes jonkin verran ja vähi-tellen on syntynyt uusia su-kupolvia, joilla se enää onselkäytimessä pelkkänä"varjostumana".

Venäjä ei anna Karjalaatakaisin. Eihän NL:kaan an-tanut mitään takaisin, siltiesim. Baltian maat liittyivätNatoon ja liittyvät EU:hun.Venäjällä ei enää ole vaiku-tusta kuin pieneen osaansuomalaisista.

EU-sopimus kieltää raja-kysymykset tai Nato-sopi-mus sen estää. Virolla ei oleedes rauhansopimusta Ve-näjän kanssa, joten se EU-sopimuksen kielloista. Na-tossa jäsenillä ei keskenäänsaa olla rajariitoja.

Karjalassa nyt asuvillevenäläisille ei voi kostaaStalinin aggressioita. Alu-eella asuville hallinnon siir-to olisi paras mahdollinenlahja turvatusta tulevaisuu-desta.

Tulisi valtava venäläinenvähemmistö. Alueelle jäisiarviolta noin 200.000 hen-kilöä, mikä on noin 4 % vä-estöstä.

Suomalaiset eivät haluaKarjalaa takaisin. Koko asi-asta puhuminen on ollutkielletty vuosikymmeniä,eikä kukaan vahva poliitik-ko Kekkosen jälkeen oleasiaa tuonut edes esille.

Miksi Liitto eiaktivoidu?

Nyt olisi mahdollisuuspuhua ja toimia. Miksi Kar-jalan Liitto ei puhu palau-tuksesta, vaan epämääräi-sestä Karjalan kysymykses-tä? Miksi Liitto ei aktivoikenttäänsä palautuksenedistämiseen? Miksi liiton7 kansanedustajaa ja 1 mi-nisteri eivät tee aloitteita?Miksi karjalainen väki kyy-ristelee asian edessä hiljaa?

Vastaus tähän löytyyepäsuorasti Liiton vs. toi-minnanjohtajan Hannu Kil-peläisen voimakkaasta kri-tiikistä ns. palautusjärjestö-jä kohtaan: "Viime aikoinaon Karjalan palauttamistaajavien ja ohi parlamentaa-risten päätösten ja toimen-pidemallien toimivien kan-salaisjärjestöjen toimintaaktivoitunut Suomessa.Näitä järjestöjä on lähinnäneljä: ProKarelia, Aluepa-lautus ry ..."

Palautuksenetenemisen suurin este

Ilmeisesti ymmärtämät-tään tohtori on iskenyt asi-an ytimeen. Seuraavat kol-me avainsanaa muodosta-vat symbioosin ja esteidentoimivan ympyrän:

1. parlamentaariset pää-tökset ja

2. parlamentaariset toi-menpidemallit (toiminta-mallit)

3. kansalaisjärjestö(t)

Kansalaisjärjestö (NGO- Non Government Organi-zation) on kansalaistenmuodostama yhteisö, jonkatavoitteena ei ole taloudel-linen hyöty tai muodolli-nen poliittinen valta, vaansen itselleen ottaman tehtä-vän (mission tai issue) suo-rittaminen.

Mitä ovat parlamentaari-set päätökset Karjalan pa-lautuksen osalta? Ei niitäole lainkaan. Lähimmäksiosuu ns. lähialueyhteistyö,jonka nimissä on 10 vuodenaikana lahjoitettu Venäjällenoin 1 mrd. euroa.

Mitkä ovat parlamentaa-riset toimintamallit palau-tuksen osalta? Niitä voi-daan löytää vain yksi: vai-keneminen palautuksesta.

Kansalaisjärjestön tehtä-vänä on tuoda tärkeiksi kat-somiaan asioita parlamen-taariseen päätöksentekoon.Taitava parlamentaarikkohaistelee tarkoin, mitä kan-salaisten ja kansalaisjärjes-töjen mielessä liikkuu.

Tätä kautta päästäänydinkysymykseen: mitenLiitto voi toimia vapaana,Karjalan palautusta ajavanakansalaisjärjestönä, kun senpuheenjohtajistot valitaaneduskunnan kolmen suu-rimman poliittisen ryhmäntoimesta? Liiton hallinnos-sa on useita muita kansan-edustajia.

Liittoa johtavat parla-mentaarikot, jotka ovat si-

toutuneet parlamentaari-seen päätöksentekoon jatoimintamalleihin sekä po-liittiseen ja ryhmäkuriin.Palautuspäätöksiä ei olelainkaan, toimintamallinaon vaikeneminen ja toimin-nan ohjenuorana on puolue-ohjelmat - ilman Karjalaa.

Kun Liiton kädet on täy-sin sidottu selän taakse pa-lautuksessa, ei parlamen-taariseen päätöksentekoontai poliittisiin puolueisiinvirtaa ehdotuksia, painos-tuksesta puhumattakaan.

Roolit ovat menneet täy-dellisesti sekaisin ja silti ih-metellään, miksi palautuk-sesta ei puhuta, miksi se eiole hallitusohjelmassa taimiksi puolueet eivät käsit-tele asiaa.

Mitä pitäisi tehdä?Tärkein tehtävä on pa-

lauttaa roolit ennalleen.Kun Liiton puheenjohtajis-to ei ole puolue- ja ryhmä-kurin alainen, se voi va-paasti tehdä ehdotuksia, ra-kentaa palautusta, painos-taa puolueita ja voimaperäi-sesti aktivoida kenttänsäpalautuksen puolesta.

Kansanedustajat voivattehdä mahtavan työn tuke-malla Liiton esityksiä jaomassa roolissaan edistääniitä. Heidän on ansaittavaäänet ja kunnioitus parla-mentaarikkoina, ei kansa-laisjärjestön johtajina.

Vain tällä tavalla palau-

tuksesta saadaan ensin kar-jalaisten asia ja sitten kokoSuomen asia.

Poliittinen keskusteluodottaa

Selvittäessään parlamen-taarisia päätöksiä ja toimin-tamalleja ProKarelia vierai-li eduskunnassa kokoo-muksen, keskustan jaSDP:n kansanedustajienluona.

Kaikkien vastaus oli yh-densuuntainen: ei ole mi-tään poliittisia esteitä pa-lautuskeskustelun aloitta-miselle ja asian selvittämi-selle. Tarvitaan kansalais-ten panostus ja kansalaisjär-jestöjen aktivoituminen. Jo-kainen mainitsi Liiton tär-keimpänä orgaanina, jonkatulisi olla aktiivinen.

Mitä tekee karjalainenkenttä?

Pallo on nyt täysin karja-laisilla yhteisöillä. Nukku-vatko ne tämän vaiheen ohija odottavat ihmeen taiunelman toteutumista vairyhtyvätkö ne aktiiviseentoimintaan Karjalan ja mui-den pakkoluovutettujenalueitten palauttamiseksi.

ProKarelia jatkaa määrä-tietoisesti palautustyötä jatoivoo, että kaikki karjalai-set yhteisöt yhtyvät tämänyhteisen tavoitteen ympä-rille.

ProKareliawww.prokarelia.netoffice@prokarelia.net

KARJALAN PALAUTUKSEN SUURIMMAT ESTEET

Perjantaina 2. huhtikuuta 2004 – Nro 13–14 – 7

Kesän taas lähetessä aja-tukset kulkevat yhä useam-min synnyinseudulle Hiito-laan. Vuosikymmenien tuo-ma kultako vaikuttaa sii-hen, että tuon kotiseudunnäkee mielellään paikkana,jossa oli kesä ja aurinkopaistoi lämpimästi!

Niinpä tahdonkin palatavielä viime kesäiseen 14-17.6. 03 Hiitolaiset ry: n te-kemän kotiseutumatkan ko-kemuksiin ja vaikutelmaiin.Matka liittyi yhdistyksem-me v 2002-03 juuret Hiito-lassa -projektiin, siitä ontarkemmin kerrottu Kurki-jokelainen nro 8:ssa, jokakäsittelee yhdistyksen v.2003 toimintakertomusta.

Matkan suunnitteluvai-heessa otettiin reittivalintaatehtäessä huomioon osallis-tujien mukaantulopaikka-kunta. Niinpä meille oli au-tossa näes Vaasasta Vainik-kalaan:; Turusta ( Luxem-burg), Kirkkonummelta,Espoosta, Vantaalta, Hel-singistä, Hyvinkäältä, Por-voosta, Orimattilasta, Palo-kasta, Pieksämäeltä, Kello-koskelta, Mikkelistä jaJoutsenosta. Kovin ovatHiitolan suvut hajalle jou-tuneet. Vaasasta ja Keski-Suomesta lähtijät tulivatensin luonnollisesti "lähtö-ruutuun" Helsinkiin.

Luontevinta oli niinollen

suunnata LappeenrannastaNuijamaan kautta Vaali-maalle

Moninkertaiselle Hiito-lan kävijälle ei Viipuri ollutenää ihmetyksen aiheenempää kuin Käkisalmentai Kannaksen muunkaanasutuksen kunto, mutta en-sikertalaiselle riitti ihmetel-tävää. Onhan ero huomatta-va verrattuna valtakunnanrajan Suomenpuoleiseen il-meeseen. mutta Kaukolanja Hiitolan rajalle Taival-lahteen tultaessa tunnelmakohosi. Oltiin tultu Hiito-laan, isien ja äitien maille!

Hautausmaan kohdallapysähdyttiin vain hetkeksi,koska seuraavana päivänäpalattaisiin sinne varta vas-ten. Oli jo iltapäivä pitkälläja matkaa majapaikkaanKurkijoen Raholaan kosol-ti.

Sunnuntai aamuna pala-simme hautausmaan muis-tomerkille sekä vapausso-dan ja toisen maailmanso-dan sankarihaudalle har-taushetkiin, Kellotapulinperustalle olevan muisto-merkin äärellä kuuntelim-me kotiseurakunnan kir-konkellojen soittoa kasetil-ta - luontevasti siihen liittyiiloinen peipposen liverrysaitona. SirkkaLiisa Nylan-der puhui matkalaisille pai-kan pyhästä merkityksestätähdentäen varsinkin nuo-rille sitä perintöä, jokameille on jäänyt tämänkirkkomaan kumpujen allalepääviltä esivanhemmilta.Hän toivoi, että osaisimmeja jaksaisimme siirtää sitäjälkipolville. Nuoret matka-laiset Heidi Andersson jaEemeli Koivisto laskivatpunamustanauhaisen kuk-kavihkomme muistomer-kille ja suruvirren tuttu sä-vel kiiri yli kirkkomaan tiesmonennenko kerran paikanmenetyksen jälkeen.

Sankarihaudoille ko-koonnuttuamme luki alle-kirjoittanut Psalmin 103 ja-keet 15-18. ja sanoen "Tääl-

Juuret Hiitolassa- kokemuksia ja vaikutelmia kotiseutumatkalta kesällä 2003

lä kumpujen ala lepääviäsankareita eivät nykyhiito-laiset tunne eivätkö voi tie-tää, mikä merkitys heidänsankarikuolemallaan meilleoli, mutta me tiedämme,että heidän ansiostaansaamme nyt elää vapaassaSuomessa. On ihmisiä, jot-ka Suomessa laittavat kar-jalaisten syyksi kaatuneinamenettämänsä omaisenajattelematta, että karjalai-nen kansa ja karjalainensankarisotilas on antanutisänmaalle kaksinkertaisenuhrin menettämällä vieläkotinsakin. "

Vaasassa asuva SirkkaSalmi laski punamustanau-haisen kukkavihkommemuistomerkille. Hänen san-kariveljensä lepää kummunalla. Isänmaan virsi "Oi ku-ningasten kuningas kaikuisankarihaudoilla.

Kirkkoaholla vietettylounashetki toi mieleenajan pienenä tyttönä, jolloinsan vanhempieni kanssaolla mukana lähetysjuhlilla.Jumalanpalveluksen jäl-keen kirkkoväki kokoontuiaholle kauniina kesäsun-nuntaina nauttimaan eväis-tä ja pitäjäntuvan tarjoilus-ta. Nyt ei enää kirkkoa, eipitäjän tupaa eikä entinenkirkkoahokaan ole paikkapaikoin kuin ennen....

Toisen matkapäivänaloitimme vierailemalla ny-kyhiitolan kirjastohoitajanRaija Bykovan luona kir-jastossa, joka on entinenhiitolainen omakotitalo.Pieni ja ahdas kirjastoksi,mutta hyvä niinkin, silläRaija on henkilö, joka sen-tään on nykyhiitolaisilletehnyt tiettäväksi paikan jasen aikaisempien asukkai-den elämää. Hän on syntyi-sin Petroskoista, suomalais-ta juurta osittain ja osaa kie-lemme. Mielestäni tästäsyystä meidän on helpom-paa käydä synnyinseudul-lamme, kun he tietävä taus-tamme.

Saatuamme kulkuneuvothajaannuimme kukin koti-kyliin juurillemme. Suunni-telmien mukaan jokaisessaryhmässä oli mukana syn-typeräinen hiitolainen, jokatunsi seudun ja osasi kertoasiitä.

Jälkeenpäin olen useinpohtinut sitä miksi ainakintällä matkalla ja ehkä aikai-semmillakin oli suhteelli-sen vähän henkilöitä, joidenkotipaikka on ollut Hiitolanaseman seudulla, joka kui-tenkin oli jo 1920-40-luvul-la silloinen taajama. Olenpäätellyt, että asemanseu-dun väestö , joka oli pääasi-assa rautateiden, kaupan japaikallisen pienteollisuu-den palveluksessa, ei omis-tanut maata ja metsää eikäniinollen jälkipolviakaan

siinä määrin menneet ajat japaikat kiinnosta kuin tilan-omistajien lapsia. Lienenköosittain oikeassa?

Yhtä kaikki, kun tehtä-väni oli kertoa matkalaisil-le tästä osasta Hiitolaa, eivierelläni ollut kuin kaksihenkilöä, Vilho ja Ritva Jy-rinki. Vilho Jyrinki oli mat-kamme " Nestori" ja hänentietopankkinsa Hiitolastaon ehtymätön. Kun sittenviimeisinä saimme auton -kuljettajan piti ensin viedäperunanistuttajat jonnekin,pääsin kuulemaan heidänmukanaan muistoja Vaavo-jan koulusta, Hännilän ho-vilta ja Sahankosken voi-malaitokselta. Iltapäivälläsain sitten muunkin joukonkokoontuessa Linnavuorel-le kertoa asemanseudusta jaRaivattalasta 360 asteenkaaressa oikein livenä. Eitarvittu piirtoheitintä.

En ole tässä tarkoituksel-la niinkään kertonut mat-kamme käytännön seikkojaja tapahtumia, koska neovat jokaisella kotiseutu-matkalla samanlaisia pää-piirteittäin. Tärkeää oli se ,että meillä oli mukana Hii-tolan tuntijoita, Reino Huit-tinen, SirkkaLiisa Nylanderja Kauko Veijalainen, jotkaautossa kertoivat nuorillekustakin paikasta missäajettiin. Lisäksi tiedän

muun vanhemman väenkertoilevan majapaikassaomilleen omakohtaista tie-toa.

Tämähän oli matkammepäätarkoitus: Siirtää nuoril-le tietoa ja muistoja sukun-sa juurista.

Kuvaavaa matkan vaiku-telmasta oli se, kun jo Suo-men puolelle tultuammeEemeli tuli luokseni autontakapenkille sanoen: " Ker-ro Eeva vielä siitä evak-koonlähdöstä." Ja minä ker-roin, tuli siinä nykylukiolai-selle arvokasta tietoa, jotaei varmaan historiankirjas-sa Karjalan kansasta niintarkasti kerrota.

On todella sääli, että Hii-tolassa ei ole kunnon majoi-tusmahdollisuutta kotiseu-tumatkalaisille. Säästyisipaljon aikaa heti majapai-kassa tuoreeltaan purkaakokemuksia ja tuntoja, kunkerran ympäri Suomessakoossa oltiin. Nyt se siirtyisyksyksi Helsinkiin, muttahyvä niin: olihan kypsytel-ty ajatuksia, teetetty valo-kuvia ja päätetty lähteä taasuudelleen

Ainoa ikävä seikka koti-matkalla sattui Viipurissa:Olimme kiertäneet bussillakaupungilla ja taitava kul-jettaja-oppaamme HannuPutus kertonut meille pai-koista, jotka hän hyvin tun-si. Suunnitelmamme olijuoda kahvit Aallon kirjas-totalon luona. SirkkaLiisaoli kotona Espoossa leipo-nut aidot viipurinrinkilät jakahvi oli valmiina aamullakeitettynä. Mutta ulkosallasitä emme voineet nauttia.Hetkessä meidät ympäröilauma paikallista väkeä,jonka äänen sävystä ja de-sibeleistä ei voinut erehtyä.Joimme kahvimme autossaja jatkoimme matkaa.

Kokemus oli sekin nuo-rille: Ketkä heidän sukujen-sa maakuntaa ja sen pää-kaupunkia nyt asuttavat:Joka kerta on yhtä vapaut-tavaa ja huojentavaa palataSuomeen.

Eeva Liikanen

Kotiseuturetkeläiset Hiitolankirkkomaan muistopatsaalla.Vas. muistopuheen pitäjäSirkka Liisa Nylander ja oik.kukkalaitteen laskijat EemeliKoivisto ja Heidi Andersson.

Sirkka Liisa, Maire jaEeva uusissa saappais-saan letunpaistoon läh-

dössä. Syntyi sanonta“Osta N _ _ _ _t, et tar-

vitse muita poikia!”

Matkan vanhin Vilho Jyrinki räiskäletarjoilulla. Jakamassaallekirjoittanut ja taustalla paistamassa Eerikki Rannemaasekä kuljettajamme Hannu Putus.

Maanmainio kuljettajamme ja Viipurin tuntijamme HannuPutus ja Hiitolaiset ry:n puh.joht. Veijo Lankinen.

Nuorin juuriensa etsijä Kel-lokoskelainen Esa Pitkänenäitinsä Armi Viinasen kans-sa.

Perjantaina 2. huhtikuuta8 – 2004 – N:o 13–14

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OYVaratuomari Jari Heikman

varatuomari Sanna Metsärantaoik.yo Tiina Tähtinen

Turuntie 8–14, II krs. Loimaa,puh. (02) 762 4400, fax 763 1301

jari.heikman@aatsto.inet.fiwww.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

T I L A A

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

Erikoisliike Karjalastaja karjalaisuudestakiinnostuneilleHelsingin myymälä,Kasarmikatu 16Kauppakatu 41, 53100 Lappeenranta• Puh. (05) 541 4650, fax (05) 541 4651• sähköposti: karjaja@myymala. inet.fi• www.karjala-myymala.fi

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

ONKS TIETOOVASTAUKSET1. Neljä kertaa.2. Ksylitoli-makeutusai-

neen.3. Labradorinnoutaja.4. Tukipalkkio.5. 12 valtiota6. Aarre Kuukauppi7. Kuusi8. Italiasta9. Aleksanteri toisen.10. Vääksyn kanava.

– KOULULUOKAT / SEURAT! An-saitkaa 700 euroa! Myymällä hel-posti myytäviä tuotteitamme. Soitaja tilaa esite: 010-850 47 90.

Jo aamulla päätin, että täs-tä tulee elämäni paras päivä.Vanhastaan tiedän. että todel-la hyvään päivään ei niin ih-meellisiä aineksia tarvita. Yk-sinkertainen on näissäkin asi-oissa kaunista ja hyvää. Tästämaaliskuun 10. päivästä tulitodella hyvä päivä. Ei edes ns.kurja kohtalo sotkenut suunni-telmiani.

Huono sää ei yleensä kyke-ne todella hyvää päivää huo-noksi kääntämään. Tänään eisiitä ollut pelkoakaan. Aurin-ko helotti täydeltä terältä josiinä vaiheessa kun olin saanutpäivän suunnitelmani kehyk-siin.

Eläkeläisen aamun ensim-mäinen onni on epäilemättäkiireettömyys. Herätyskellonion jo pitkään ollut vuorottelu-

vapaalla. Aamun ensi katsees-tani se ei pahemmin hätkähtä-nyt. Muistutteli vain tunnetuniskelmän ajatuksia: “Mitenolis ylösnousun laita, kulta-sein? On aika alkaa uusi päivätää.”

Terveelliseen aamupalaanlöytyi ainekset omasta jääkaa-pista. Siinä syödessä muistuimieleen kertomus eräästäeläkkeellä olevasta kollegasta,joka oli tuttavansa tullessa ol-lut lipittämässä vettä lusikallaja kertonut syövänsä kaura-puuroa. Sellaiseen dementianvaiheeseen tuntuisi vielä ole-van aika paljon matkaa, vaik-ka muistamaton olenkin. Voinsiis olla tyytyväinen tervey-destäni. Tavoitteenani on lisä-tä päiviini liikuntaa siinä toi-vossa, että vuoteeseen sidottu

aika jäisi osaltani mahdolli-simman lyhyeksi. Uskon, ettäomilla toimillani voin siihenainakin hiukkasen vaikuttaa.

Aamu-TV:n ohjelmista japäivän sanomalehdistä saantiedon kotiseutuni ja muunmaailman tapahtumista. Leh-tien sotauutiset ja tiedot suu-rista katastrofeista ohitan no-pealla vilkaisulla oman mie-lenrauhani vuoksi. Kiinnosta-vampia ovat uutisoinnit ta-lous- ja kulttuuritapahtumista.Päivä on jo hyvällä alulla, kunsaan lehteni tutkittua. Vien sennaapurille, joka vuorostaanhoitaa postilaatikkoani niinäaikoina kun olen matkoilla.Naapurisopu on kohdallaan.

Tämän päivän liikuntaoh-jelmaani kuuluu allasjumppapaikallisessa kuntoutuslaitok-

ELÄMÄNI PARAS PÄIVÄsessa. Kävelen tuon kolmenkilometrin matkan. Koska sääon ihanan keväinen. Eläkejär-jestömme on varannut meillesieltä kuuden tunnin jaksonohjattua allasvoimistelua. Vii-dentoista hengen ryhmämmeon tänään kokonaisuudessaanpaikalla. Saunomisen yhtey-dessä saamme rupatella päi-vän kuulumiset ja tavata toi-siamme paljaimmillaan. Tur-hat tärkeydet karisevat itse-kultakin, kun on esiteltävä it-sensä ilkosillaan.

Paluumatkalla kevätaurin-ko kilotti katuja, ja terve väsy-mys pakotti kiiruhtamaan ko-tiin. Tunsin aitoa tyytyväisyyt-tä elämääni ja kotikaupunkii-ni. Matkalla poikkesin ruoka-kauppaan. Sodanjälkeisenpula-ajan kokeneena osaaniloita siitä, että saan kaupastakaiken sen mitä jokapäiväi-seen elämääni tarvitsen. On-nea on sekin, että osaan antaasille arvon. Hyvin muistan

muutama vuosi sitten näkemä-ni kauppojen hyllyt entisessäkotikunnassani Laatokan Kar-jalassa. Se muisto tekee tyyty-väiseksi.

Kotiin päästyäni valmistinpika-aterian niistä aineksista,mitä jääkaappimi oli jäänytlapsiperheen vierailun jäl-keen. Uinti ja kävelyt antoivathyvän nälän. Päivänokoset pa-lauttivat energiaa harrastuk-siin: kirjoittamiseen, käsitöi-hin ja lukemiseen. Seinältä jakappien päältä valokuvistakatselevat mummonsa touhu-ja kymmenen lapsenlasta.Heidän vanhempansa eivät oletänään soittaneet. Päättelensiitä, ettei mitään mainittavaaole tapahtunut. He elävätomaa onnellista arkeaan. Tie-dän kyllä, että heidänkin päi-vänsä voi joskus olla hyvinkinpilvinen, mutta olen jo oppi-nut, ettei se minun murehtimi-sellani yhtään kirkastu.

Illansuussa sain osuvan

muistutuksen siitä, mistä tämäsuomalainen hyvä arki onmahdollisuutensa saanut. Ovi-kelloani soitti nuori sotilas,joka liikkui veteraanikeräyk-sen asialla. Hänen jättämäs-sään esitteessä sanotaan: ”Uh-rautuvaisuudellaan, tinkimät-tömällä velvollisuudentunnol-laan ja uskollaan sotiemmeveteraanisukupolvi varmistisuomalaisen elämänmuodonsäilymisen. Heidän jättämän-sä perintö on arvokas.”

Tänä -vuonna tuli kulu-neeksi kuusi vuosikymmentähistoriamme viimeisen sota-urakan päättymisestä. Eräänähistoriamme raskaimmistamuistopäivistä, maaliskuun13. saatettiin isänmaammemultiin mies. joka yhä uudel-leen muistutti meitä eläessään:“Suomi on hyvä maa.”

Noissa tosiasioissa riittääonnea kaikkien suomalaistenpäiviin.

Lyyli Nevanperä

Samalla voi lukea karjalais-aiheisia lehtiä, tutustua myyntituot-teisiimme, ja tavata tuttuja, tietenkin. Siinä samassa tietystiasiatkin hoituvat luonnikkaasti ja kuulemme mielellämmemielipiteesi lehdestä ja ideasi toiminnastatai vaikka myytävistä tuotteista.

Kurkijokelaisen toimisto onavoinna aina tiistaisin japerjantaisin klo 9-14 elipaikallisesti katsoentoripäivinä.

TERVETULOA KURKIJOKELAISEEN,

Esillä Kalakurkien valokuvanäyttely,kuvia Kurkijoelta, ja myynnissä

Kalakurkien tuotteita.

16.4 perjantaina KALAKURJETtarjoavat piiraskahvit!

Vesikoskenkatu 13 as 21, sisäänkäynti porttikongista.

Tervetuloaperjantaikahville

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18

Ruokakauppa Sinun makuusi

T a r j o u k s e t v o i m a s s a : p e r j a n t a i n a 2 . 4 . 2 0 0 4

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

SuomalainenPORSAAN ULKOFILE 599

kg

SuomalainenNAUDAN SUIKALEPAISTI590

kg

SPAR PERUNA-SIPULISEKOITUS 500 g 059

pss(1,18 kg)

KOFF III 12-PACKsis. pantit 780

(1,67 l)Ei jälleen-

myyjille!

KalamestariRISTOKOSONENSparin-pihallaperjantaina

SnellmanKalkkunaleike

300 g (9,97 kg)

299pkt

Valiojäätelövanilja 1 l

099pkt

Kotiuunin Pullat480-630 g

(5,60-4,27 kg)

269pkt

169kpl

Fazerin SininenMaitosuklaalevy200 g (8,45 kg)

MerilohifileAtria

Karjalanpaisti800 g (4,99 kg)

399rasia