juhlajulkaisu 2015
DESCRIPTION
Oulun Insinöörit ry 70 vuotta -juhlajulkaisuTRANSCRIPT
Oulun Insinöörit ry 70 vuotta
Oulun Insinöörit ry1945 - 2015
70-vuotisjuhlajulkaisu:
Julkaisija Oulun Insinöörit ry
Levikki yhteensä n. 4000 kpl (sähköisenä ja painettuna)
Oulun Insinöörit ry on vuonna 1945 perustettu Insinööriliitto IL ry:n Oulun,
Pohjois-Pohjanmaan ja Koillismaan alueen alueyhdistys. Yhdistyksessä on yli
3000 jäsentä, ja Oulun Insinöörit ry on siten yksi Insinööriliitto IL ry:n suurim-
mista alueyhdistyksistä ja suurin Pohjois-Suomessa.
Oulun Insinöörit ry perustettiin vuonna 1945 omaksi yhdistyksekseen Tampereen teknilli-
set -yhdistyksen alakerhosta. Seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin yhdistys on elin-
voimainen ja neljänneksi suurin Insinööriliiton alueyhdistys.
Yhdistyksen 70-vuotista taivalta juhlitaan koko vuosi teemalla ”Oulun Insinöörit 70-vuotta
- hyvän mielen vuosi”. Teemavuoden aikana Oulun Insinöörit haluaa tuottaa iloa ympä-
rilleen ja haluamme ravistella mielikuvaa tyypillisestä, ehkä hieman tylsästä insinööris-
tä. Toivomme, että positiivisuus lisää positiivisuutta ja annamme hyvän kiertää. Jokaiselle
kuulle on valittu oma hyväntekeväisyystempaus. Alkuvuoden aikana mm. luovutimme
verta, viihdytimme vanhuksia, suojelimme luontoa ja järjestimme iloa Oulun Poikien ja
Tyttöjen talolle. Loppuvuonna keräämme roskia, istumme vähemmän, tuemme Oulun
Ensi- ja Turvakotia ja osallistumme Joulupuukeräykseen.
Kymmenen vuotta sitten yhdistys teetti 60-vuotishistorian pro gradu tutkielmana. Tämä
juhlajulkaisu täydentää tuota historiaa ja sisältää ”Minun Insinööritarinani” -kirjoituskilpai-
lun satoa. Kirjoituskilpailu järjestettiin syksyllä 2014 ja se keräsi tosipohjaisia kaunokirjalli-
sia kertomuksia, tarinoita ja muistelmia insinööriydestä. Kirjoituksissa on erilaisia kasvuta-
rinoita ja polkuja, joihin on helppo insinöörinä samaistua.
ILOINEN JA ELINVOIMAINEN SEIT-SENKYMPPINEN!
Toivon miellyttäviä kokemuksia tarinoi-
den parissa! Ja ennenkaikkea, iloista ja
positiivista juhlavuotta kaikille!
Riitta RusilaPuheenjohtaja
Oulun Insinöörit ry
Oulun Insinöörien 70-vuotisjuhlavuonna ympäröivässä maailmassa tapahtuu paljon. Al-
kukesästä sovittiin työllisyys- ja kasvusopimuksen jatkovuodesta maltillisine palkankoro-
tuksineen. Keväästä lähtien on puhuttu myös yhteiskuntasopimuksen tarpeellisuudesta.
Yhteinen tavoitetila on saada Suomen kilpailukyky ja talouskasvu nousuun, mutta samalla
on pidettävä huolta palkansaajien asemasta. Työtä on jaksettava tehdä myös tulevaisuu-
dessa. Uuteen kasvuun tarvittavat innovaatiot eivät synny uupuneen työntekijän päässä.
Oulu on tunnettu osaavien ja innovatiivisten insinöörien kaupunkina. Vaikka talouden
taantuma on jättänyt jälkensä seutukuntaan irtisanomisten ja toimipisteiden lakkautusten
myötä, moni insinööri on löytänyt paikkansa uudesta työyhteisöstä tai perustanut oman
yrityksen. Oululaiset insinöörit eivät ole luovuttaneet vaikeinakaan hetkinä, vaan menneet
rohkeasti eteenpäin.
Oulun Insinöörien toimintaa kuvastaa asioihin ja töihin tarttuva asenne. Kun yhdistyksellä
on sanottavaa tai tehtävää, silloin laitetaan hihat heilumaan. Yhdistyksen aktiivisesta pai-
kallisesta toiminnasta kertovat muun muassa jäsenistölle järjestettävät tapahtumat sekä
yhteiskunnallinen vaikuttaminen.
Yhdistys vaikuttaa myös näkyvästi Insinööriliiton hallinnollisissa elimissä. Oulun Insinööri-
en toiminnan erityispiirteitä kuvastaa lisäksi naisten vahva ja aktiivinen rooli yhdistyksessä.
Eteenpäin suuntautuva yhdistys kiinnostaa
ja houkuttelee mukaan myös uusia jäseniä.
Toivotan lämpimästi onnea 70 vuotta täyttä-
välle Oulun Insinööreille sekä aktiivisia tule-
via vuosia.
OULUSSA KATSOTAAN ETEENPÄIN
Pertti PorokariPuheenjohtajaInsinööriliitto
Nyt seiskakymppisiä juhlitaan Oulussa, kun Oulun Insinöörit ry täyttää 70 vuotta. Toivotan
Teille paljon Onnea ja Menestystä seuraaville vuosikymmenille.
Monenlaista on tietysti mahtunut näihin vuosiin. Itse muistan lämpimästi vuodet
1985 - 2012 toimiessani Oulussa Insinööriliiton Pohjois- Suomen piirin asiamiehenä.
Tullessani Ouluun vuonna 1985 Oulun Insinöörit oli noin 600 insinöörin yhdistys. Tänään
jäsenmäärä on runsaat 3000. Yhdistyksen toiminta on monipuolistunut samassa suhtees-
sa vuosien aikana. Yhdistys on mukana vahvasti opiskelijoista senioreihin.
Yhdistys tukee jäsenten kehittymistä, työllistymistä ja työssäjaksamista monin tavoin. Pal-
jon tapahtumia pidetään Villa Kaljaasilla. Itse Villa Kaljaasista on muodostunut oma käsite
jäsenkunnan keskuudessa.
Minulle varsinais-suomalaisena insinöörinä jäi hyvät muistot täällä vietetyistä vuosista ja
pohjoisen insinöörikunnasta ja kaikesta siitä missä sain olla mukana.
Oulun ja Pohjois- Suomen insinööri on avoin, reilu, yritteliäs ja hyvätuulinen. Minun oli
helppo tulla toimeen Teidän kanssanne.
Vielä lopuksi lämpimät onnittelut Oulun Insinöörit ry:lle.
VUODET VIERII JA IKÄÄ KARTTUU
Harri HaapasaloInsinööriliiton Pohjois-Suomen
asiamies 1985-2012
Kiitän Oulun Insinöörejä aktiivisesta yhteis-
työstä ja rakentavasta uudistushenkisestä
toiminnasta Insinööriliiton Pohjois-Suomen
piirissä. Piirin puolesta esitän parhaimmat
onnittelut 70 vuosipäivänä ja toivon yhdis-
tykselle ja sen toimijoille onnea ja menes-
tystä vaativaan työhön.
POHJOIS-SUOMEN PIIRIN TERVEH-DYSInsinööriliitto IL ry on jaettu kuuteen alueelliseen piiriin. Piiritoiminta on alueella toimivien
Insinööriliiton jäsenjärjestöjen alue-, paikallis- ja valtakunnallisten yhdistysten yhteistoi-
mintaa. Yksi piireistä on Pohjois-Suomen piiri. Se on vuodesta 1976 lähtien toiminut Poh-
jois-Suomen insinöörikunnan yhdistämiseksi ja yhteisen etujen ajamiseksi. Piiritoiminta on
saanut alkunsa Oulun Insinöörien aloitteesta ja Pohjois-Suomen piiri on vanhin Insinööri-
liiton piireistä.
Piirin jäsenmäärä oli tämän vuoden alussa noin 5500. Piiri koostuu kuudesta paikallisyh-
distyksestä; Oulun, Lapin, Länsi-Pohjan, Raahen, Keski-Pohjanmaan ja Kainuun Insinöö-
reistä. Toiminnassa on mukana myös kaksi valtakunnallisesta yhdistyksestä; Tietoalan Toi-
mihenkilöt ja Valtion Insinöörit. Oulun Insinöörit on yksistään suurempi kuin muut piirin viisi
jäsenyhdistystä yhteensä.
Vaikka Oulun Insinöörien juhlavuotena on ollut suuria paikallisia ja yhteiskunnallisia muu-
toksia, on Oulun Insinööreillä ollut kyky uudistua ja toimia suunnitelmallisesti jäsenten ja
Insinööriliiton etujen ajajana. Oulun Insinöörit on panostanut paljon opiskelijatoimintaan
myös valtakunnan tasolla mitattuna. Yhteistyö opiskelijoiden kanssa on ollut mallikasta.
Opiskelijoista löytyy alueellinen ja koko Insinööriliiton jäsenkehityksen paras potentiaali.
Toiminnan jatkuvuuden ja jäsenkehityksen takia alueelliseen toimintaan pitää saada nuo-
ria. Sieltä tulee uusia innovatiivisia aloitteita toiminnan kehityksen takaamiseksi.
Ali Heiskanen Puheenjohtaja
IL Pohjois-Suomen Piiri
Toivotan teille, hyvät Oulun Insinöörit, mitä
parhainta juhlavuotta. Te olette olleet mu-
kana kehittämässä Oulua siksi huippuosaa-
jien kaupungiksi, mikä Oulu tänä päivänä
on. Jatkukoon työnne menestyksekkäästi
myös tulevina vuosina!
HYVÄÄ JUHLAVUOTTA OULUN IN-SINÖÖRIT!Minulla on ilo onnitella Oulun kaupungin puolesta 70-vuotisjuhlaansa viettävää Oulun In-
sinöörit ry:tä. Yhdistys on tehnyt arvokasta edunvalvontatyötä jäsentensä hyväksi ja vai-
kuttanut yhteiskunnassamme aktiivisesti monin eri tavoin Oulussa, Pohjois-Pohjanmaalla
ja Koillismaalla jo seitsemän vuosikymmentä. On koittanut ansaittu juhlavuosi.
Oulun Insinöörit ry on kantanut vastuuta jäsenistään jo usean sukupolven ajan. Yhdistyk-
sen aloittaessa toimintansa maaliskuussa vuonna 1945 kaupunkimme asukasluku oli noin
30 000. Tänä päivänä Oulussa, Pohjois-Skandinavian pääkaupungissa, on lähes 200 000
asukasta. Myös teknologian saralla on nähty valtaisaa kehitystä, mistä kertoo mm. se, että
Merikosken vesivoimalaitoksen sähköntuotanto aloitettiin vuonna 1948, kolme vuotta yh-
distyksenne perustamisen jälkeen.
Kokemus on osoittanut, että alueellisuudella on tärkeä paikkansa yhteiskunnallisessa toi-
minnassa. Jotta alueemme kehittyminen jatkuisi, on oleellista tietää omat vahvuutem-
me. Toki me ne tiedämme. Insinöörien, rakennusarkkitehtien ja muiden tekniikan alojen
aikaansaannokset ovat yksi tärkeimmistä alueemme vahvuuksista. Oululaisten huippu-
osaajien tuomien ja perustamien menestyvien yritysten vanavedessä on hyvinvointia ja
vaurautta virrannut koko pohjoiseen Suomeen. Vaikka Oulu on viime aikoina joutunut
pyristelemään vastavirtaan, on se edelleen pohjoisen sydän, joka sykkii elinvoimaa koko
Pohjois-Suomeen.
Matti PennanenKaupunginjohtaja
Oulun insinööreillä on 70-vuotisjuhlan kunniaksi
hyvän mielen teemavuosi. Minä uskon akavalai-
seen insinööriyteen jatkossakin ja minä uskon sii-
hen, että yhdessä me teemme tästä hyvän mie-
len vuosisadan.
Paljon onnea ja menestystä Oulun insinööreille
myös seuraavalle 70 vuodelle!
INSINÖÖRI ON AINA MUODISSAInsinööriyden on todettu olevan nyt muodikasta, kun pääministerinä on insinööri ensim-
mäistä kertaa sitten toisen maailmansodan. Ja höpö höpö, sanon minä. Insinöörithän ovat
olleet muodin valtavirtaa jo vuosikymmeniä. Suomi ei olisi noussut yhtä nopeasti kehitys-
maasta menestyväksi hyvinvointiyhteiskunnaksi ilman insinöörejä.
Nyt insinöörejä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Suomi on taantumassa. Maamme tar-
vitsee uusia ja rohkeita innovaatioita, uusia tekniikoita ja tuotteita aina sosiaali- ja tervey-
denhuollon palveluista yritysten vientituotteisiin. Me tarvitsemme suomalaista insinööriä
ja hänen asiantuntemustaan.
Niinpä on ensiarvoisen tärkeää, että me pidämme insinööreistämme ja heidän työllisyy-
destään hyvää huolta. Insinööri ei naksauta aivojaan pois päältä, kun kello lyö viisi. Tämän
vuoksi Akava on vaatinut muun muassa työaikalain uudistamista, rotia harmaisiin ylitöihin,
työmatka-aikojen tunnustamista työajaksi sekä työttömien työmarkkina-aseman paran-
tamista.
Ay-liikettä haastetaan nyt monelta suunnalta ja ymmärrämme itsekin, että meidän on uu-
distuttava. Tähän me tarvitsemme teitä kaikkia. Muutosvoiman oikea suunta on alhaalta
ylöspäin, joten kysykää, kyseenalaistakaa, vaatikaa ja tulkaa entistä aktiivisemmin mu-
kaan vaikuttamaan Akavan ja työelämän päivittämiseen 2020-luvulle. Insinööriys on ollut
osa akavalaisuuden peruskivijalkaa ensi vuonna jo 40 vuotta, edustaahan Akava korkea-
koulutettuja asiantuntijoita, esimiehiä ja johtajia. Hyvä näin.
Sture Fjäder Puheenjohtaja
Akava ry
INSINÖÖRI MUUTTAA MAAILMAA
Insinöörit ovat olleet tärkeinä tekijöinä maamme kehittymisessä ja suomalaisen elämän
suuressa muutoksessa sotien jälkeisestä ajasta tähän päivään. Tänä päivänä muutos on
edelleen voimakas. Oulun seudulla koetusta rakennemuutoksesta huolimatta insinööri-
en monipuoliselle osaamiselle on jatkossakin tarvetta. Oulu on edelleen vahvasti ICT-tek-
nologiakaupunki, energiakysymykset ovat elintärkeitä maailmanlaajuisesti, asumiseen
kiinnitetään entistä enemmän huomiota ja tekniikka kehittyy huimaa vauhtia.
Kuten työelämässä, niin myös insinöörien koulutuksessa on pysyttävä mukana muutok-
sessa. Oamk on vastannut muutokseen aktiivisella kehittämistoiminnalla ja yrittäjyyttä ja
uutta liiketoimintaa edistävällä koulutus-, tutkimus- ja innovaatiotoiminnalla, jossa vahva-
na taustatekijänä on yhteiskunnan digitalisoituminen. Insinöörialoilla haluamme olla maa-
ilman kärjessä esimerkiksi painettavan elektroniikan ja energiatehokkaan rakentamisen
kehittämisessä.
Vuorovaikutus eri toimijoiden, yritysten, yhteisöjen ja oppilaitosten kesken on olennaista
koko yhteiskunnan kehittymiselle ja kilpailukyvylle. Siksi Oulun ammattikorkeakoulu pitää
tärkeänä yhteistyötä työelämään siirtyneiden insinöörien kanssa.
Oamk onnittelee 70-vuotiasta Oulun Insi-
nöörit ry:tä ja toivottaa menestyksekästä
tulevaisuutta!
Jouko Paasotoimitusjohtaja, rehtori,
Oulun ammattikorkeakoulu
Minun insinööritarinani - kirjoittanut nim. annejohanna
Miksi ratakisko taipuu insinöörin alla?
Fiksumpi antaa aina periksi. Vai miten se
meni?
On aika miettiä mitä haluan tulevaisuu-
delta. Olen väsynyt, en nauti työstä, viikoit-
tainen matkustaminen käy voimille ja olen
paljon pois kotoa. Kysyn itseltäni: Onko
tämä sitä mitä haluan loppuelämältä vai
onko aika hengähtää ja miettiä, mitä oi-
keasti haluan tehdä.
Palataan ajassa taaksepäin. Valmistuin
insinööriksi viime vuosituhannen loppu-
puolella, täynnä intoa ja tulevaisuuden
suunnitelmia. Oli hyvä tilanne, opiskeluai-
kana kesätyöpaikoista ei ollut pulaa ja töi-
hin pääsi suoraan valmistumisen jälkeen.
Eletään elektroniikkateollisuuden valta-
kautta, olen töissä teollisuuden kunnossa-
pidon parissa. Olen työssä, missä viihdyn.
Elämä tuntuu kiireiseltä, töissä on pärjät-
tävä, on näytettävä kykenevänsä aina vain
vaativampiin tilanteisiin ja tehtäviin. Ohi-
menevät epätoivonhetket saattavat näkyä
kasvoiltani, mutta vauhti ei hiljene. Työil-
mapiiri on erinomainen ja työkaverit muka-
via, elämä tuntuu hyvältä.
Vuodet vierivät, elektroniikkateollisuus
hiipuu, työt vähenevät, yt-kierre alkaa ja
minun on laajennettava reviiriä. Muutama
vuosi vierähtää matkustellen työn peräs-
sä ja olen siinä pisteessä, etten löydä elä-
mälleni suuntaa. Minulla on yli kymmenen
vuotta työhistoriaa takana. Näen mahdol-
lisuuden pienelle tauolle ja jään vuorotte-
luvapaalle.
Olen pois töistä puoli vuotta. Nautin elä-
mästä ja vapaudesta. Teen asioita, mitkä
ovat jääneet unholaan kiireisten työvuo-
sien aikana. Matkustelen, valokuvaan, ke-
rään kokemuksia ja nautintoja. Pidän huol-
ta itsestäni ja terveydestäni.
MINUN INSINÖÖRITARINANI -KIRJOITUSKILPAILUN VOITTAJAT
MINUN INSINÖÖRITARINANI oli Oulun Insinöörit ry:n jäsenille avoin kirjoituskilpailu, jonka
aihepiirinä oli mm. insinööriys, insinööriperinteet, insinöörin elämän tapahtumat ja urakään-
teet. Kilpailu järjestettiin juhlavuoden kunniaksi.
Puoli vuotta kuluu nopeasti. Neljän kuu-
kauden vapaan jälkeen tuntuu ensimmäis-
tä kertaa siltä, että olen saanut lomailla
tarpeeksi ja työasiat palaa mieleen. Kaksi
viimeistä kuukautta menee työhön paluuta
odottaessa. Olen taas valmis työelämään.
Hyvin pian huomaan kaiken olevan en-
nallaan. Jatkan siitä, mille asteelle asiat
puolivuotta aikaisemmin olivat jääneet.
En voi ymmärtää miten seesteistä elämä
työpaikalla on ollut viime kuukaudet. Tu-
leva tilanne ei näytä millään tapaa hyvältä.
Näköpiirissä on organisaatiomuutoksia ja
työnantaja haalii takaisin riveihinsä johta-
jia, joiden aikaan tilanne oli parempi. Onko
tämä uudistamista vai tekohengittämistä,
veikkaan jälkimmäistä.
Kevät tekee tuloaan eikä tilanne näytä
kohenevan. Kesälomiaan odottava henki-
löstö saa jälleen kuulla ilouutisen, yt-neu-
vottelut alkavat. En ole pysynyt mukana
laskuissa, kuinka monet neuvottelut olen-
kaan käynyt läpi reilun kymmenen vuoden
työhistoriani aikana, kerran tai pari vuodes-
sa pitää henkilöstön valppaana. Pari vuotta
aikaisemmin jouduin irtisanomaan omat
alaiseni, onko nyt minun vuoroni lähteä,
toivon sitä salaa, sillä en näe tulevaisuutta
itselleni tässä työpaikassa. Ja ei näe työn-
antajakaan.
Juhannus lähestyy, kerään tavarani ja
sanon lopullisesti hyvästit menneelle elä-
mälle. Nyt olen vapaa tekemään mitä ha-
luan, elämän avaimet ovat käsissäni, täytyy
vain löytää se oikea ovi mihin niitä käyttää.
Tästä alkaa se aika, että voin hengähtää ja
miettiä, mitä oikeasti haluan tulevaisuu-
delta.
On kesä, saan nauttia auringon valosta ja
lämmöstä samalla valmistautuen tulevaan
synkkään syksyyn ja pakkastalveen. Pitää
pysyä aktiivisena, paikalleen jääminen ei
näytä hyvältä, ansioluetteloon ei saa tulla
aukkoja, mitkä näyttäisi joutenololta.
Syksyn ja talven aikana suoritan verk-
ko-opintoja ja opiskelen valokuvausta,
mikä on rakas harrastukseni. Haluan ha-
kea luovuudella vastapainoa menneeseen
elämään ja uusia ideoita tulevaisuuteen.
Haen samalla töitä ja rekisteröidyn rekry-
tointipalveluita tuottavien yritysten listoille.
Teen hakemuksia ja viilaan ansioluette-
loa kuntoon. Olen onnellinen, kun pääsen
haastatteluihin ja saan huomata, että työ-
historiaani arvostetaan työmarkkinoilla.
On kulunut vuosi siitä, kun pakkasin ta-
varani edellisestä työpaikastani. Taidekou-
lun valokuvausopinnot ovat takanapäin,
kymmeniä hakemuksia on lähtenyt uuden
työpaikan toivossa ja muutama haastattelu
on tuonut lisää kokemusta tämän hetken
työmarkkinoista Juhannus tekee tuloaan,
valmistaudun keskikesän juhlan viettoon,
puhelimeni soi ja vastaan. Tätä soittoa en
osannut odottaa, sillä olin jo unohtanut,
että tänään on luvattu ilmoittaa. “Onneksi
olkoon, sinut on valittu hakemaanne tehtä-
vään ja työt alkaa elokuussa.”
Tänään on loppuelämäni ensimmäinen
päivä, elämäni avaimet ovat löytäneet oi-
kean oven ja työ jatkuu kunnossapidon pa-
rissa tulevaisuudessakin. Olen saanut elä-
mänilon takaisin ja väsymys on takanapäin.
Ja hei, ei se ratakisko taivu insinöörin
alla. Olen nyt reilun vuoden aikana saanut
tutustua uudessa työpaikassani ratakiskon
sielunelämään, kyllä se vaatii vähän isom-
mat voimat.
annejohanna
Uusikatu 26 2 krs, puh: 3113191
Herkullinen kotiruokalounas noutopöydästä arkisin klo: 10.30- 15.00
Kun tietotekniikka tuli rakennustyömaalle - Kirjoittaja: Janne Ka-linainen
Rämpytä rämpytä sitä konetta sanoo
vastaava mestari vieressäni. Ja minä poika
rämpytän. Tällä hetkellä vuorossa on sel-
vittää onko työmaalle toimitettu tarvittavia
rakenteita ja jos on, mistähän ne nyt löytyi-
sivät. Hetken naputtelun jälkeen on helppo
todeta, että ne tulivat 22.10. kuormassa ja
purettiin alueen 350 taakse. Kun samal-
la vilkaisen sähköpostista suunnittelijalta
tulleen viestin, voin vielä huikata: ”Sen A22
pilariin tulevan tukipalkin saa hitsata kiin-
ni”. Ovi kalahtaa kiinni ennen kuin viimei-
sen tavun kaiku on kadonnut vastaavan
mestarin harppoessa työmaalle. Melkein
kuulen konttorille asti mestarin äänen kun
hän noituu miksei osia ole vielä löydetty ja
miten leväperäistä toiminta ylipäätään on…
Katson seinällä olevaa motivaatiotaulua
jossa sanotaan englanniksi ”Life is hard –
it’s even harder if you’re stupid”, eli elämä
on kovaa ja vielä kovempaa jos olet tyhmä.
Tällä työmaalla tyhmyydestä sakotetaan ja
kunnolla.
Jos vastaavalla mestarilla onkin monia
hyveitä joista suurimpana rautainen, tai
pikemminkin titaaninen ammattitaito, niin
kärsivällisyys ja ymmärrys tahallista tai ta-
hatonta tyhmyyttä tai laiskuutta kohtaan
ei taatusti niihin kuulu. Yleensä minulla
punoittavat korvat jo hieman normaalia
paremmankin suorituksen jälkeen, saati
sitten jos jokin ei oikein meinaa sujua. No
ainakin on motivaatiota pyrkiä aina par-
haimpaan suoritukseen. Eikä toisaalta jää
epäselväksi tuliko tehtyä hyvää työtä vai ei.
Olen ensimmäisellä isommalla työ-
maalla projekti-insinöörinä. Vastaavana
mestarina on eläkkeeltä tähän firman his-
torian isoimpaan ja kiireisimpään projektiin
houkuteltu teknikko. Hän on johtanut töitä
jo yli 40 vuotta eikä enää kenties muista
miten lasketaan kaikki kuormitukset ja tar-
vittavat pienan paksuudet, mutta voi koke-
muksellaan ravistaa hihasta täysin oikean
vastauksen ja siteerata perään joko tek-
niikan taulukkokirjaa tai rakentamismää-
räyskokoelman liitettä B7. Yksi suuri puute
hänestä löytyy: hän ei ole yhteensopiva
tietokoneen kanssa. Ja kun nykyisin vaati-
muksena on laadun ylläpitämiseksi ja ra-
portoinniksi dokumentointi, nimenomaan
tietokoneella, koitui minulle onneksi saada
tämä työ ja ”hoitaa se pakollinen tietoko-
neen rämpyttäminen”.
Minulle tämä on lottovoitto. Seuraamal-
la kokenutta työnjohtajaa ja muistamal-
la puoletkaan ohjeista saa kirittyä monta
vuotta kokemusta. Ja kun vastaava mesta-
rikin huomaa, etten ole niitä ”tietokoneen
taakse hautautuvia ja toimistoon unohtu-
via insinöörinplanttuja” niin juttu alkaa jo
jossain määrin luistamaan. Vielä kun osaa
käyttää tietokonetta ja pitää asiat järjestyk-
sessä tällä reilun sadan hengen työmaalla,
sekä tarvittaessa vaikka kaivettua tiedot
milloin tarvittava materiaali on saapunut tai
saapumassa, leimauduin hänen silmissään
jo melkein hyödylliseksi. Kun vielä näytin
3D-mallista miksi tiettyjä rakenteita piti
muuttaa asennuksen onnistumiseksi sain
jopa kuulla että ”ehkä noista rakkineista
voi joskus olla jopa hyötyäkin eikä pelkkää
haittaa ja ajankulua”. Olin itsekin aika otettu
noista sanoista.
Ilmeisesti tietokoneesta ja osaavasta
käyttäjästä kuitenkin oli hyötyä. Siinä vai-
heessa kun toimitusjohtaja tyrmäsi vaatee-
ni paremmasta tietokoneesta tai elämää,
korjaan työtä, helpottavasta älyluurista,
otti tämä vastaava mestari vuorostaan pu-
helun toimitusjohtajalle. En valitettavasti
(tai onnekseni) kuullut mitä sanottiin, mutta
jonkin ajan päästä yleensä sain tämän tar-
peellisen laitteen. Uusi ja vanha aikakausi
alkoivat elää sulassa sovussa yhdessä.
Vielä myöhemminkin mestari edelleen
päivitteli, miten helppoa nykyisin on vain
napata kännykällä kuva ongelmapaikasta,
lähettää se suunnittelijalle ja odottaa kom-
mentteja muutaman tunnin päästä sähkö-
postilla. Vain muutama vuosi aikaisemmin
otettiin kuva kameralla, ajettiin lähimpään
kaupunkiin kehittämään filmi ja faksattiin
tai lähetettiin se pikapostissa suunnitteli-
jalle. Hyvällä tuurilla jo seuraavana päivä-
nä, sovitun puhelinpäivystystunnin aikana
saattaisi joku soittaa konttorille. Silloin pi-
täisi ehdottomasti olla päivystämässä pai-
kalla.
Tuon reilun vuoden aikana minusta tuli
insinöörin sijaan oikea insinööri. Olen epä-
röimättä käyttänyt hyväksi kaikkia niksejä
joita tuolloin opin. Onneksi osaan ja mal-
tan edelleen käyttää tietokonetta, vaikka
minulla onkin alaisena nuoria insinöörejä
jotka hoitavat sen ”perusrämpyttämisen”.
Yritän ohjata heitä oikealle polulle hieman
hienovaraisemmin kuin minua aikanaan
ohjattiin. Siitä huolimatta he kiittelevät, et-
tei jää epäselväksi milloin onnistuu ja mil-
loin ei. Ja kaikesta palautteesta huolimatta
hekin haluavat oikeiksi insinööreiksi. Kuka-
pa ei.
Janne Kalinainen
70-luvun alussa syntyi pieni keskospoika
Kuusamolaiselle maatilalle. Pienen elämän
alku ja synty tarvitsi merkittävää insinööri- ja
lääkäritaitoa, sillä verivasta-aineiden vuoksi
häntä oli jouduttu hoitamaan verensiirroin
jo kohtuun ja sen jälkeen. Kohdunsisäinen
verensiirto oli huipputekniikkaa OYKS:ssä
tuolloin ja on toimenpiteenä harvinainen
nykyisinkin. Poika kehittyi puuhastellen
maatilan töissä ja kiintyi koneisiin ja laittei-
siin. Isän mopedi sai tuntea nuoren asen-
tajan iskut 8-vuotiaalta pojalta, kun hän
purki moottorin käyttäen vasaraa ja leikko-
tamppia. Sedän auton akku tarvitsi hänen
mielestään kraanavesi täydennystä ja niin-
pä häntä nimitettiinkin kauan sen jälkeen
akunkorjaajaksi. Peruskoulun 8. luokalla
hänelle tuli selväksi, että hänestä tulee ko-
neautomaatioinsinööri. Kuusamossa ei ol-
lut ammattikoulussa konealan opintolinjaa,
niinpä yhdessä opinto-ohjaajan kanssa va-
littiin ponnistusalustaksi autonasentajalinja.
Ainahan asentajan taitoa tarvittaisiin. Perus-
jakson jälkeen olisi ollut mahdollista pyrkiä
Oulun teknilliseen oppilaitokseen, mutta
autojen tekniikka kiinnosti ja ne opiskelut
veivät 3 vuotta ja hän valmistui raskaanka-
lustonasentajaksi.
Kesäloman jälkeen oli edessä muutto
Ouluun ja insinööriopintojen aloittaminen.
Opinnot sujuivat hyvän muistin avulla hel-
posti. Fysiikka, matematiikka ja kaikki tek-
niset aineet olivat hyvin kiehtovia ja niiden
soveltaminen laboraatioina oli hyvin miele-
kästä. 4 vuoden aherruksen jälkeen hän val-
mistui toivomaansa ammattiin, koneauto-
maatioinsinööriksi. Valmistumisen jälkeen,
Suomen ollessa lamassa, ei työpaikkaa heti
löytynyt. Tilapäisesti hän työskenteli kesän
Kuusamolaisessa autokorjaamossa peltiä
oikoen ja autoja kitaten. Syksyllä hän työllis-
tyi Ouluun, prosessiteollisuuteen koneiden
kehitysinsinööriksi. Työpaikan saamisen eh-
tona oli, että hän ottaa lykkäystä armeijaan
menosta 2 vuotta ja tulee töihin heti. Näin
tehtiin. Työ vei 3 vuotta ja sitten hän suoritti
armeijan Oulun keskustan kasarmilla, auto-
hallilla. Armeijassa, autohallin luutnantti sai
kuulla insinööri-asentajataustan ja oman
halun auttaa raskaankaluston huolloissa.
Viivästyneiden huoltojen vuoksi armeijan
kalustoa jouduttiin seisottamaan. Yhteises-
ti esikunnan kanssa sopien päätettiin, että
päivisin 7 ja 16 välillä hän teki määräaikais-
huoltoja armeijan kalustoon ja vastapainok-
si hänet vapautettiin palveluksesta ilta- ja
yölomalle aina klo 17 jatkuen seuraavaan
aamuun klo 7:ään saakka. Näin tapahtui
alokaskauden päättymisestä aina siviiliin
siirtämiseen saakka. Vapaiden aikana sekä
arki-iltoina hän kävi työpaikallaan töissä.
Kyseinen järjestely hämmensi komppa-
niassa etenkin suurten hälytysharjoitusten
aikana, sillä koko henkilökunta oli myös
poistumiskiellossa, mutta insinööri lähti
Insinööritarinani - Kirjoittaja: Mika Manninen
ulos töihin. Kukaan ei uskaltanut uhmata
esikunnan päätöksen voimaa. Isänmaan
eduksi toimiminen palkittiin ylennyksellä ja
sotilaskotilahjalla ennen kotiutusta.
Armeijasta päästyään hänen työpaikalla
oli jälleen uuden tuotantolinjan käyttöönot-
toprojekti tulossa. Hän oli jo aiemmin käyt-
töönottanut uuden tuotantolinjan ennen
armeijaan menoa. Linja asennettiin ja käyt-
töönotettiin, mutta sitten tuli tieto että nyt
tuotanto täytyy käynnistää Kiinassa ja pikai-
sesti. Koska koneiden valmistusaika oli pit-
kä, päätettiin juuri asennettu laitteisto irroit-
taa lattiasta ja pakata kontteihin ja Kiinaan.
Merirahdin aikana linjadokumentaatio kun-
toon englannin kielellä ja eteen tuli kysy-
mys, kuka lähtee käyttöönottamaan linjan?
No, ehdotus oli selvä. Sinä tiedät jo linjan,
pakkasit sen, lähdetkö 1,5kk ajaksi sinne?
Huh, pienestä 15 henkilön kylästä kotoisin
oleva mies miljoonakaupunkiin? Englantia
hän ei ollut oppinut kouluaikana kovin hy-
vin. Puheesta juuri ja juuri ymmärsi YES ja
NO. Vastaus oli kuitenkin YES, hän lähtisi
käymään siellä ja puhuisi vaikka käsillä.
Kiinassa käyttöönotto sujui ripeästi ja
tarvittiin osaamista operaattorihenkilöstön
valintaan. Teknisen henkilöstön valintaan
piti kehtittää ”palikkatesti” ja yrityksen hen-
kilöstö lähti kasvamaan. Tuotannon läh-
dettyä käyntiin, tuli ryhtyä apufunktioita ra-
kentamaan ja ohjaamaan. Niinpä hän joutui
toimimaan rekrytoijana, tuotannon suun-
nittelijana, henkilöstön koulutustehtävissä,
tuotantopäällikkönä, tavarantoimittajien va-
litsijana yms. Alunperin ajateltu 1,5kk keikka
venähti 1001 päivän sopimukseen. Tuossa
ajassa rakennettiin uusi tehdas, lisättiin tuo-
tantolinjoja ja hankittiin ympäristö- ja laa-
tusertifikaatit. ”Vaalean viikingin” oleskelu
tummien kiinalaisten keskuudessa herätti
paikallisissa suurta ihmetystä ja tuijotusta.
Siihen hän tottui jopa niin hyvin, että Suo-
messa lomaillessa itse etsi, että mikä vikana
kun ihmiset ei tuijota. Elämä ulkomailla sujui
hyvin ja hänen englannin kieli karttui ja kii-
nan kieli alkoi arkielämässä sujua.
Komennus päättyi ja hän palasi takaisin
Oulun tehtaalle. Tehtaalla oli edelleen laa-
jenemistarpeita ja niinpä hän oli jälleen lin-
ja-asennusten kimpussa. 2 vuoden perästä
tuli jälleen laajennustarvetta Kiinan tehtaal-
le ja kysyttiin, että lähdetkö vielä? Yes ja li-
säksi laitettiin kiinalaisen myyntitoimiston
toimitusjohtajan tehtävät ja vastuu. Vanha
ympäristö ja jo aiemmin luotu verkosto ja
kokemus auttoi hänet jälleen hyvään suori-
tukseen. Toinen kausi Kiinassa kesti 2 vuot-
ta.
Ouluun palattuaan hän työskenteli asia-
kashallinnassa, koneiden kehitystehtävissä
ja tuotekehityksessä. Elämä oli ulkomailla
opittuun nähden puuduttavaa. Nyt heräsi
ajatus uudestaan kouluttautumisesta. Oli-
han korkeakoulu-uudistuksessa käynyt niin,
että opistoinsinööri ei olisi julkisiin virkoihin
hakukelpoinen ennen tutkinnon päivittä-
mistä amk-tasoiseksi. Kajaanissa aloitet-
taisiin kaivosinsinööriksi muunto-opetus,
johon hän haki, mutta hakijoiden puutteen
vuoksi koulutuksen alku lykkääntyi vuodel-
la. AMK-insinööritutkinnon hän suoritti siellä
sitten 2 vuodessa. Koulutuskipinän sytyttyä
hän päätti hakea vielä Kemi-Tornion AMK:-
hon ylempään amk-insinöörin koulutuk-
seen ja pääsi sinnekin. Koulutus siellä kesti
2 vuotta ja samalla heräsi ajatus, entäpä jos
sitten joskus tohtoriksi?
Useat läheiset ovat tuumanneet, että on
se ihme, että niin pienestä rääpäleestä tuli
tuommonen mies. Tällä he ovat tarkoitta-
neet hänen sinnikkyyttä ja uusien asioiden
omaksumiskykyä. Vastaus on ollut, että mitä
lie piikittäneet silloin pienenä ja keskeneräi-
nenhän tässä taitaa olla kokoikänsä. Takana
on asentajakoulutus, 3 insinööritutkintoa ja
silti hänestä tuntuu, että vielä pitäisi jotain
opiskella ja tehdä. Tähän keskeneräisyyden
tyydyttämistarpeeseen hän aloitti mehiläs-
tarhauksen ja kiinnostus mehiläisen bio-
logiasta ja hoitotekniikasta on herättänyt
tutkivan insinöörisielun huimaan lentoon.
Elämä on hunajaista kun uskaltaa heittäytyä
mukaan ja luottaa itseensä. Suuri kiitos kuu-
luu perhelleni ja kaikille läheisilleni heidän
tuestaan elämäni eri käänteissä ja ymmär-
ryksestä antaa luovuuteni kukoistaa.
Mika Manninen
Holiday Club Kuusamon Tropiikissa saa koko perhe lomastaan ilon irti! Majoittua voi mukavasti hotellissa tai tilavassa ja hyvin varustellussa loma-asunnossa.
Luvassa on pulikointia kylpylän virkistävissä poreissa, bostonilaisia herkkuja sekä rentoa tunnelmaa O’Learyssa sekä tietysti hauska päivä koko perheen suosikkipuisto Angry Birds Activity Parkissa!
Tähän eivät aktiviteetit toki lopu – tarjolla on nimittäin myös monipuolisia sisäaktiviteetteja sekä gol� enttä aivan hotellin vieressä.
Katso lisää ja varaa paras loma holidayclub.�
Pidätämme oikeuden muutoksiin. Puheluiden hinnat 030-numeroihin: lankapuh. 0,0828 €/puh. + 0,07 €/min. Matkapuh. 0,0828 €/puh. + 0,17 €/min.
Vietä riemukas koko perheen kylpylälomaKuusamon Tropiikissa
Holiday Club Kuusamon TropiikkiKylpyläntie 5, 93600 Kuusamo030 686 4400
Oululaisten lasten ajatuksia INSINÖÖREISTÄ
Insinööri on jonkulainen semmonen tietä-jä. En tiiä mitä se tietää. Se on töissä jossa-kin salissa.POIKA 6v
No ehkä se on joku lääkäri. Se työskentelee uimavalvojana.Meijän iskä kaivaa työkseen kuoppia, niin varmaan se on insinööri.POIKA 7v
Insinööri vois tehä jotaki semmosta, että se johtaa jotakin paikkaa.
Mutta ei se ainakaan koko maapalloa joh-
da.POIKA 6v
No en kyllä tiiä. Insinöörit tekee varmaan kaikkia temppuja.POIKA 4v
Insinööri on pelastaja. Se on Batmanilla töissä.POIKA 5v
Insinööri kuulostaa toimistohommalta.TYTTÖ 7v
Se on isin työpaikka.TYTTÖ 3v
Insinööri vois olla semmonen joka keksi jottain. Tai tietää jottain.POIKA 7v
Mä oon ennen ollu semmonen, mutta nyt mää en muista yhtään mitä ne tekee.TYTTÖ 4v
Juoksee, kävelee ja taputtaa käsillä kun kävelee. Ja mököttää.TYTTÖ 4v
Se pelaa Uunoa ja tekee makkaraa.POIKA 5v
Insinööri ehkä pelastaa vaikka kaloja jois-tain hain ansoista. Se on töissä jossakin pelastuspaikassa.POIKA 4v
Insinööri tekee puhelimia.POIKA 7v
Se lentää lentokoneella.TYTTÖ 6v
Riku Leminen toimi puheenjohtajana 2006 - 2007 ja 2009. Rikun tarinoimaa;
Olen valmistunut insinööriksi 1987. En
päässyt yliopistoon lukemaan matema-
tiikkaa, kemiaa, fysiikkaa tai äidinkieltä,
mutta hain varmuudeksi opiskelemaan
tietoliikennetekniikkaa Oulun teknilliseen
opistoon. Insinööriys merkitsee minulle hy-
vää koulutusta, työtä ja palkkaa.
Lähdin Oulun Insinöörien toimintaan,
kun Palovaaran Matti soitti 1990-luvun al-
kupuolella ja pyysi mukaan. Olen toiminut
työsuojeluvaltuutettuna ja useissa eri teh-
tävissä Nokian Oulun Seudun Ylemmät
Toimihenkilöt NOSYT ry:ssä, jonka perus-
tajajäsen olen, YTN:n tietotekniikan pal-
velualan taustaryhmässa ja Insinööriliiton
TES-valtuuskunnassa. Olen ollut myös YT-
N:n hallituksen varajäsenenä, Akavan Poh-
jois-Pohjanmaan aluetoimikunnan jäsene-
nä ja Akavan liittokokousedustajana. Olen
toiminut Oulun Insinööreissä erilaisissa
tehtävissä neljännesvuosisadan. Olen yh-
distyksen pitkäaikaisin
sihteeri; menossa on 8.
kausi.
Asetuin ehdolle pu-
heenjohtajaksi, kun pyydettiin. Puheenjoh-
tajakautenani ymmärsin, miksi edelliset pu-
heenjohtajat kehittivät kokouskäytäntöjä.
Kokouksen kulku näyttää varsin erilaiselta
puheenjohtajan tehtävästä käsin. Edelliset
puheenjohtajat kehittivät yhdistystä ja sen
toimintaa voimakkaasti. Erityisesti ICT-alan
työpaikkojen määrä oli Oulussa kasvussa.
Yhdistyksen jäsenmäärä oli kasvanut voi-
makkaasti; yksin vuonna 2001 jäsenmäärä
kasvoi 15 prosentilla. Minun aikanani yh-
distys veti henkeä ja keskittyi vakiinnutta-
maan toiminnan tason. Suuria uusia kehi-
tysaskeleita ei otettu. Jäsenmäärän kasvu
tasaantui, mutta jatkui vielä hyvänä. Uusia
jäseniä saatiin erityisesti valmistuneista
insinööreistä. Yhdistys kehitti yhteistyötä
TEK:in kanssa järjestämällä työmarkkinail-
toja. Lisäksi OI loi suhteita muiden keskus-
järjestöjen paikallisiin toimijoihin.
Toivoisin, että liiton sisäisistä kiistoista
luovuttaisiin ja pikku hiljaa keskityttäisiin
Oulun Insinööreissä pidän eniten hyvästä yhteishengestä.
Pidän Insinööriliiton vahvoista perinteistä ja vanhoista hyvis-
tä ajoista. Liitolla on osaava henkilökunta.
PUHEENJOHTAJIEN MIETTEITÄ MENNEELTÄ VUOSIKYMMENELTÄ
taas jäsenten etujen ajamiseen. Insinööri-
liiton pitäisi ottaa sille kuuluva keskeinen
rooli YTN:n ja Akavan kehittämisessä. Toi-
von, että IL pysyisi edelleen Akavassa. Insi-
nöörit muodostavat yhdessä YTN:n muiden
jäsenliittojen jäsenten kanssa ylempien toi-
mihenkilöiden henkilöstöryhmän, jolle YTN
neuvottelee pääosin työehtosopimukset.
Kaikki YTN:n liitot ovat myös Akavan jäsen-
liittoja. Toiseen keskusjärjestöön siirtyminen
ainoana YTN:n jäsenliittona voisi hankaloit-
taa yhteistyötä YTN:ssä ja näin heikentää
insinöörien edunvalvontaa.
Ennustan, että vuonna 2025 Oulun seu-
dun tilanne näyttää murheelliselta. Olen tul-
lut siihen ikään, että toivon vanhojen hyvien
aikojen palaavan. Toivon myös pääseväni vii-
meistään tuolloin eläkkeelle.
Valmistuin 2004 ja suoritin ylemmän
ammattikorkeakoulututkinnon 2013. Läh-
din opiskelemaan tietokonetekniikkaa Raa-
heen, koska olin suunnitellut sitä jo perus-
koulusta asti ja ala kiinnosti. Siinä vaiheessa
insinööriys ei ollut ensisijainen tavoite. Tänä
päivänä insinööriys merkitsee tapaa nähdä
asioita ja maailmaa jossa elämme, ja kehit-
tää välineitä elämisen helpottamiseksi.
Olin puheenjohtajana, kun OI:n vahvasti
ajamasta KTK-yhdistymisestä oli kulunut
muutama vuosi. Yhdistymisen mukana tuli
kasvukipuja; liitto oli riitaisa ja yhdistys oli yksi
kärsijöistä. Oululla meni hyvin ja se saattoi
tuntua pienoisena kateutena. KTK nosti kyt-
kintä puheenjohtajakauteni lopussa. Tuolloin
o p i n
p y y -
t ä -
mään
kysy-
mykset ennalta, jos haastattelu lähetetään
radiossa. Kansainvälinen talouskriisi alkoi
2008, mutta vaikutukset näkyivät Oulussa
vasta lievästi. Nokia irtisanoi parisataa työn-
tekijää.
Oulun Insinööreis-
sä arvostan erityi-
sesti vahvaa yhtei-
söllisyyttä - Oulun
henkeä. Toivoisin yhdistykseltä voimak-
kaampia päänavauksia jäsenistön etujen ja
Oulun talousalueen puolesta.
Insinööriliitossa on osaava ja asialleen
omistautunut henkilökunta. Liitto on ollut
riitaisa Viljasen lähdöstä asti. Riitaisuuksista
Antti Huopana toimi puheenjohtajana 2008 ja muistelee uraansa seuraavin sanoin:
Opiskeluajoilta jäi lämpimät muistot järjestötoiminnasta, erityi-
sesti insinöörijärjestöistä. Tarkoitus oli pitää muutama välivuosi
ja keskittyä työuraan, mutta naiset saivat ylipuhuttua Oulun In-
sinöörien toimintaan mukaan..
on päästävä rakentavampaan tapaan viedä
liittoa eteenpäin.
Ennustan, että kymmenen vuoden päästä
Oulu on toiminut jo kaksi vuotta erityistalo-
usalueena, joka on tuonut alueelle runsaasti
insinöörejä työllistäviä kansainvälisiä tuote-
kehitysyrityksiä. Vuonna 2025 Rajakylän lähi-
juna-asema valitaan vuoden rakennusteoksi,
Hietasaari on muuttunut vilkkaammaksi ja
OI:n johtokunta pohtii, voidaanko Villa Kaljaa-
sia vuokrata ravintolayrittäjälle. OI on saanut
riveistään ensimmäisen naispuheenjohtajan
Insinööriliittoon.
Valmistuin insinööriksi 2001. Olin päät-
tänyt hakeutua tekniselle alalle jo lapse-
na, mutta tarkka ala ei ollut selvillä. Sain
positiivisen käsityksen insinööritehtävistä
ja tietokonetekniikasta sukulaisperheestä,
jossa oli alan ihmisiä. Tutkinto on talouden
kivijalka, jota ei voi ottaa pois. Sen varaan
on hyvä rakentaa, mutta tietysti osaami-
sesta on huolehdittava. Insinööriys on
myös yhteisö, johon kuulua; oma salaseu-
ramme. Insinööriä ymmärtää vain toinen
insinööri.
Ryhdyin puheenjohtajaksi, koska näin
OI:n toiminnan vetämisessä mielenkiin-
toisen haasteen. Miten voi yhdistää haas-
tavan työn, perheen ja järjestötoiminnan?
Olin juuri saanut lapsen ja vaihtanut työ-
tehtäviä, mutta pidin tärkeänä, että In-
sinööriliitossa tulisi nimenomaan kuulua
meidän työikäisten ääni. Ajattelin, että jos
pystyn tuunaamaan yhdistyksen toimintaa
niin, että sen johdossa ja johtokunnassa voi
olla ihan tavallinen työssä käyvä, perheel-
linen insinööri, olisi jäsenten etujen ajami-
nen uskottavampaa, kuin että sen tekisi
joulupukkipataljoona, jollaisiksi näin osan
isoista yhdistyksistä
muuttuneen. Siellä
ei kuulunut enää ri-
vi-insinöörien ääni,
vaan jo menneiden
vuosien rahina.
Opin puheenjohtajakautenani, että yh-
distystoiminnan lainalaisuudet ovat erilai-
set kuin työpaikan. Toiminta on fiilispohjais-
ta, mihinkään ei oikeastaan voi velvoittaa
- voi vain toivoa, pyytää ja innostaa. Yhdes-
sä tekeminen on kaiken pohja ja sitoutumi-
Tiina-Maria Siipola toimi puheen-johtajana vuonna 2010-2013. Tii-na-Maria kertoo;
Lähdin Oulun Insinöörien toimintaan mukaan vahingossa, kun
nykyinen puheenjohtaja Riitta Rusila haki osallistujia tulevai-
suustyöryhmään samaan aikaan, jolloin olin vaihtanut matkus-
tusta vaatineen työn rauhallisempaan. Näin palasin opiskeluai-
kaiseen harrastukseen.
nen tapahtuu henkilöiden ja tavoitteiden
tasolla.
Yhdistys oli puheenjohtajakauteni alus-
sa elävä ja virkeä yhdistys. Jäsenkehitys
oli tasaantunut ja haasteina oli nuorten in-
sinöörien saaminen jäseniksi ja heidän py-
symisensä jäseninä.
Oulussa oli vuodesta
2008 alkaen epävar-
muutta esimerkiksi
Nokian tulevaisuu-
desta, mutta vielä
2009 toivoa oli ilmassa ja tuotekehitys jatkui
useiden yt-neuvotteluiden jälkeen. Sain olla
puheenjohtaja toistaiseksi pahimmat ICT-ir-
tisanomisvuodet 2010-2013. Lisäksi OI:n pit-
kään jatkunut myötätuuli liittotasolla oli ohi.
Kokeneilla aktiiveilla oli taisteluväsymystä,
eikä ehdokkaitamme otettu vastaan liiton
tehtäviin. Jäädessäni pois puheenjohtajuu-
desta oli esimerkiksi pelkästään johtokun-
nan jäsenistä suurin osa työttömänä. ICT-in-
sinööreille suositeltiin työvoimatoimistossa
alan vaihtoa. Maailma oli päälaellaan - in-
sinöörejä hakeutui mm. terveydenhuollon
opintoihin. Muutto Oulusta oli yksi parhaista
keinoista työllistyä. Yrittäjyyteen kannustet-
tiin kaikkia, joilla siihen vain oli halua ja sitä
kautta toivottiin Ouluun uutta kasvua.
Oulun Insinööreissä pidän eniten aktii-
viporukasta, joka koostuu jo 1970-luvulla
mukaan tulleista aina tämän päivän opis-
kelijoihin. Meillä on hyvin heterogeeninen
porukka, jossa on erilaisia elämäntilanteita,
mutta kaikkia yhdistää insinööriys. Jokaisel-
le löytyy siivu tekemisestä ja mahdollisuuk-
sia vaikuttaa. OI on aina uskonut ja luottanut
nuoriin insinööreihin, mikä kantaa hedelmää.
Meillä ei sama puheenjohtaja ole hallinnut
vuosikymmeniä, vaan taakkaa on jaettu.
Insinööriliitossa arvostan asiantuntevaa
henkilökuntaa, jolta saa apua aina tarvit-
taessa. Se on kuitenkin se tärkein asia, mik-
si liittoihin kuulutaan.
Insinööriliiton haasteena näen organisaa-
tion, jossa jäsenyhdistykset ja edunvalvonta
ovat kaukana toisistaan. Yhdistykset edus-
tavat liiton luottamuselimissä ja tekevät
paikallistoimintaa, mutta osassa yhdistyk-
sistä ei ole kontaktia työpaikkoihin ja luot-
tamushenkilöihin. Luottamushenkilöt taas
eivät ole halukkaita toimimaan myös yhdis-
tyksissä, koska luottamushenkilön kuorma
työpaikalla on aika kova. Tämä eriytyminen
aiheuttaa ongelmia sen käsittämisessä,
mikä jäsenistölle on merkittävää. Onneksi
liiton henkilökunta kiertää kenttää ja on pe-
rillä luottamushenkilöiden arjesta.
Ennustan, että kymmenen vuoden
päästä Oulussa eletään pienten ja keski-
suurten suunnittelu- ja tuotekehitystoimis-
tojen aikaa. Peli- ja terveysteknologiasta
puhuttaessa katseet kääntyvät Ouluun
rajojen ulkopuolellakin. Oulun Insinööreil-
lä on yli 4000 jäsentä, joista suurin osa on
ohjelmistoinsinöörejä. Nuorisotyöttömyys
on edelleen korkea, mutta tekniset alat ve-
tävät hyvin.
Oulun Insinööreissä haasteena on jäsenhankinta ja -pito, jotka
pitää saada vaikeista vuosista huolimatta toimimaan. Opiske-
lijoiden tukeminen jäsenhankinnassa ja järjestäytyminen jo
kouluissa pitää saada kuntoon.
1945 Niilo Nieminen1946 Niilo Nieminen1947 Niilo Nieminen 1948 Niilo Nieminen1949 Niilo Nieminen1950 Niilo Nieminen1951 Niilo Nieminen1952 Juho Juntunen1953 Juho Juntunen1954 Mauno Kiiskinen1955 Veikko Ukkola1956 Väinö Saarikko1957 Väinö Saarikko1958 Urpo Teirikko1959 Urpo Teirikko1960 Urpo Teirikko1961 Urpo Teirikko1962 Matti Ojala1963 Veikko Pohjoismäki1964 Veikko Pohjoismäki1965 Matti Ojala1966 Eino Jokinen1967 Eino Jokinen1968 Kosti Kyhälä1969 Onni Rautava1970 Onni Rautava1971 Onni Rautava1972 Pentti Lahtinen1973 Antti Anttinen1974 Veikko Pohjoismäki1975 Esa Konola1976 Esa Konola1977 Unto Mäkeläinen1978 Erik Nurminen1979 Erik Nurminen1980 Erik Nurminen
1981 Pentti Tammelin1982 Pentti Tammelin1983 Pentti Tammelin1984 Aaro Myllyneva1985 Lasse Jylhä1986 Martti Heikkinen1987 Martti Heikkinen1988 Martti Heikkinen1989 Matti Palovaara1990 Matti Palovaara1991 Matti Palovaara1992 Kari Rinne1993 Kari Rinne1994 Kari Rinne1995 Kari Rinne1996 Pekka Ahola1997 Pekka Ahola1998 Pekka Ahola1999 Jukka Kangas2000 Matti Palovaara2001 Matti Palovaara2002 Anu-Leena Arola (Ent. Annala)2003 Anu-Leena Arola 2004 Anu-Leena Arola 2005 Anu-Leena Arola 2006 Riku Leminen2007 Riku Leminen2008 Antti Huopana2009 Riku Leminen2010 Tiina-Maria Siipola2011 Tiina-Maria Siipola2012 Tiina-Maria Siipola2013 Tiina-Maria Siipola2014 Riitta Rusila2015 Riitta Rusila
Oulun Insinöörit ry:n kunniajäsenet
Oulun Insinöörit ry:n puheenjohtajat 1945 - 2015
2005 Martti Heikkinen 2015 Erik Nurminen
Insinööriliiton palkitsemat Oulun Insinöörit ry:n jäsenet
KULTAINEN PLAKETTI 1985 Matti Ojala
KULTAINEN ANSIOMITALI
1959 Väinö Saarikko 1990 Martti Heikkinen
1973 Onni Rautava 1995 Harri Haapasalo
1975 Antti Anttinen 1995 Ali Heiskanen
1981 Unto Mäkeläinen 1995 Esa Kuokkanen
1985 Erik Nurminen 2002 Matti Palovaara
1989 Pentti Tammelin 2005 Kari Rinne
2008 Riku Leminen
HOPEINEN ANSIOMITALI
1969 Arvo Lehtonen 1985 Kauko Simonen
1969 Veikko Pohjoismäki 1989 Ali Heiskanen
1969 Sulo Siltari 1989 Harri Haapasalo
1969 Martti Uitto 1989 Esa Kuokkanen
1969 Veikko Ukkola 1990 Paavo Paaso
1972 Matti Ojala 1991 Matti Palovaara
1974 Pentti Lahtinen 1995 Aatos Ek
1975 Juhani Koskela 1995 Hanna-Kaisa Giers
1975 Eino Jokinen 1995 Jorma Pirilä
1976 Unto Mäkeläinen 1995 Matti Mäntymäki
1977 Esa Konola 1999 Pekka Ahola
1979 Erik Nurminen 1999 Kari Rinne
1981 Ahti Heikka 1999 Jari Valtonen
1983 Aaro Myllyneva 2001 Riku Leminen
1984 Pentti Tammelin 2006 Anu-Leena Arola
1985 Lauri Kinnunen 2008 Satu Huczkowski
1985 Martti Heikkinen 2008 Antti Huopana
PRONSSINEN ANSIOMITALI PRONSSINEN PLAKETTI
1995 Maria Palomäki 2005 Markku Nissinen
INSINÖÖRILIITON KUNNIAJÄSENET 1994 Unto Mäkeläinen
1999 Erik Nurminen
Onnittelut 70-vuotiaalle Oulun Insinöörit ry:lle!
Tekniikan akateemiset TEK
Onnittelut 70-vuotiaalle Oulun Insinöörit ry:lle!
Tekniikan akateemiset TEK
Insinööriliitto vaikuttaa edunvalvonnan kärkijoukossa ja on tiukasti kiinni työ-elämän arjessa. Jäsenenä käytössäsi ovat liiton palvelut sekä tuki urasi kai-kissa vaiheissa. Tekniikan alan ammat-tilaisten joukossa vahvistat verkostojasi työssä ja vapaa-ajalla.
Paremman työpäivän puolesta: www.ilry.fi
Insinööriliittoonnittelee 70-vuotiastaOulun Insinöörit ry:tä
Copyright
Oulun Insinöörit ry
2015