Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä56. VUOSIKERTA Irtonumero 2 E (sis. alv 22 %)Nro 46–47 • Perjantaina 18. marraskuuta 2005

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.Muistokirjoituksia ............................... 3Olavi Orpana 80 v. ............................... 4Hiitolan kirkonkello ym. .................. 6-7Kertun unia .......................................... 8Eino Heikinmaa, osa 21 ................ 10-11Eija Kareen kynä kertoo ....................11

Kuka olet?Olen Yrjö Parikka ja

syntynyt 1950-luvun alussaLoimaan Pappisissa. IsäniPauli on lähtenyt KurkijoenElisenvaarasta ja äitini Mir-ja (s. Asikainen) on synty-nyt Kurkijoen Sillankor-vassa. Minulla ei vanhem-pieni ja pikku sisareni Sen-jan lisäksi ole muuta per-hettä. On ilmeisesti tullutniin paljon liikuttua maail-malla, etten ole ehtinytakottua. Asun LoimaanHirvikoskella.

Minkälaista työtäteet?

Olin LoimaanHankkijalla myyjä-nä, kun katselin hie-man kateellisenasiellä käyviä myyntiedusta-jia. Ihailin heitä ja heidänammattiaan. Toivoin joskuspääseväni itsekin liikku-vaan edustajan työhön.

Kun Fonovox-niminenmusiikkialan yritys 30vuotta sitten haki myynti-edustajaa Turun ympäris-töön, hain paikkaa ja hetitärppäsi. Työnantaja sanoiminulle, että hän tulisi neu-vomaan ensimmäisiin asi-akkaisiin. Minä olin sitämieltä, että haluaisin luodaomat systeemini itse ja ettäpyytäisin apua, jos sitä tar-

vitsisin. Neuvoja en senkoommin pyytänyt enkäsaanut, joten olen ihan itseoppinut ammattini.

Ensimmäinen asiakkaanioli Tavaratalo Centrum Tu-russa. Centrumin ostaja ky-seli minulta, olinko ollutkauankin alalla. Vastasin re-hellisesti, että se oli ensim-mäinen asiakaskäyntini.Ostaja sanoi siihen oitis:”Laita laukku tuohon, men-nään ensimmäiseksi kahvil-le.” Se on jäänyt mukavanamuistona mieleeni, silläkeskustelu oli mukavan

rento, ja sain siinä hyviävinkkejä tulevalle uralleni.

Matilla ja Tepolla olintöissä vähän alle vuoden,jolloin alueena oli kokoSuomen musiikkiliikkeetihan pohjoisinta Lappiamyöten. Fazer-Musiikki/Levypiste oli seuraavatyönantajani. Tuon työsuh-teen aikana noin kymme-nen vuotta sitten vaihdoinitsenäiseksi myyntiedusta-jaksi. Silloin myytävientuotteiden listalle tulivatmyös erilaiset liikelahjat:mainoskynät, sytkärit, ka-

lenterit, lippikset, kärpäs-lätkät ja monet muut. Mu-siikki ja elokuvat ovat kui-tenkin edelleen suurinmyyntiartikkeli.

Viihdyn työssäni, eikäsellaista aamua ole, ettenkölähtisi mielelläni tien pääl-le. Kilometrejä on kertynytyhteensä autojeni mittarei-hin 2,5 miljoona kilometriä.Autoja olen kuluttanut jomonia. Enemmän tietenkinvoisi olla yötä hotelleissa,mutta hotellihinnat ovattätä nykyä niin korkeita, et-tei oikein kannata Tampe-reen tai Turun nurkissa pyö-riessä niitä käyttää. Eri asiaon, kun lähden Itä-Suo-meen, mikä myös tällä het-kellä kuuluu minun aluee-seeni. Lappeenranta, Imat-ra, Savonlinna ja Mikkeliovat niin kaukana, ettei sin-ne kannata yhdeksi päiväk-si lähteä, joten sillä reissul-la tulee oltua yö tai kaksipois kotoa.

Miten työsi onmuuttunutvuosikymmenienkuluessa?

Asiakkaitani alussa oli-vat tavaratalot ja musiikki-liikkeet ja nykyään oikeas-taan ainoastaan huoltoase-mat. Ensimmäinen reaktio

1970-luvulla, kun musiik-kikasetteja alettiin myydähuoltoasemilla, oli epäile-vä, mutta nyttemmin CD-levyjen ja DVD-levyjen ai-kaan on kaikille ihan sel-vää, että niitä myydäänmyös huoltoasemilla.

Alussa ei ollut kännyköi-tä eikä tietokoneita. Teletoi-mistojen ovien takana oliaamuvarhaisina tunteinajopa jonoja, kun myynti-edustajat jonottivat puheli-meen reissussa ollessaan.Asiat tulivat kuitenkin hoi-dettua, vaikka täytyy myön-tää, että näin kännyköidenaikana soittaminen on pal-jon helpompaa. Kännyköi-tä edelsivät kiinteät autopu-helimet ja NMT-puhelimet.

Loimaan Esson kauppiasRauno Lindfors on tyytyväi-nen Yrjö Parikan tarjoamiin

palveluihin. Heidän yhteis-työnsä on sujunut jo vuosien

ajan. Parikka pitää huoltasiitä, että muun muassa Loi-

maan Esson CD- ja DVD-hyllyt ovat siistit ja ajan ta-

salla.

Nykyaikaisen ”laukkurys-sän” tavaravalikoima kulkeeauton tavaratilassa. Yrjö Pa-rikan auton perä on ihantäynnä levyjä, musiikkia jaelokuvia.

Jo kolme vuosikymmentätien päällä

Alussa myytiin musiikkisavikiekkoina ja kasetteina,nykyään kasettien teko ontäysin loppunut. CD-levytovat syrjäyttäneet vanhem-mat taltiointimuodot. VHS-videot olivat jokin aika sit-ten kotielokuvien tallenteet.Nyt niitäkään ei enää tahdosaada. DVD-elokuvat ovattätä päivää. Niiden myyntion lisääntynyt huimasti.

Myös huoltoasemat ovatmuuttuneet. Enää entisiltähuoltoasemilta eivät autoi-lijat saa autoilleen muutahuoltoa kuin polttoaineitaja erilaisia ostettavia tuot-teita. Asemista on tullut lii-kenneasemia. Ne ovat kas-vaneet suuriksi yksiköiksi,joissa on kaikenlaista pal-velua autoilijoille itselleenpartureista lähtien.

Nyttemmin tietokone onvallannut myös minun talo-uteni. Sähköpostilla lähet-telen iltaisin asiakkaittenipäivän aikana tekemät tila-ukset keskusvarastolle, jos-ta tavara toimitetaan suo-raan asiakkaille. Minun teh-tävänäni on pitää huolta le-vyhyllyjen täydentämisestäyms. sekä kertoa asiakkail-le uutuuksista.

Mitä harrastat?Harrastan penkkiurhei-

lua, lentopallon pelaamista,luonnossa liikkumista, bin-goa, pyöräilyä sekä talvellalaskettelua. Matkailukinkiinnostaa. Rodoksesta onmuodostunut lempipaikka-ni, jossa olenkin lomaillutyli 20 kertaa. Lapissakin onmukava käydä aina sillointällöin. Salpausselän kisojaolen käynyt katsomassaaina mahdollisuuksien mu-kaan.

Minulla on koira, jokakylläkin asuu äitini luonamaalla. Siellä käyn lähesjoka päivä heitä katsomas-sa. Maalaistalon pihalla onmyös hyvä huoltaa autoa jajärjestellä ja hinnoitellatuotteita.

JATKUU SIVULLA 9

En minä musiikistamitään ymmärrä, mutta sentiedän, miten sitä myydään.”

Seuraavat Kurkijokelaiset: LoimaanKarjalaisten juhlalehti 2.12., joululehti 16.11.,

30.12.2005, 13.1.2006Toimitus on poikkeuksellisesti

kiinni perj. 2.12. Toimittaja tavattavissaKirjamessuilla Karjalatalolla Helsingissä.

Perjantaina 18. marraskuuta2 – 2005 – Nro 46–47

18.11.2005

Pääministerin vieraana KesärannassaElä kuinviimeistäpäivää!

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Toimitus: Koulukuja 7, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT:4-väri .............. 60 centtiä/mm + alv 22 %Mustavalk. ...... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat ..... 39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.

E-mail:toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Hartaus sunnuntaiksi 20.11.Tuomiosunnuntai

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

Kuolleita

Kristillinen kirkko opettaa, että aika ei pyöri kehää eikä ihmi-nen synny yhä uudestaan, vaan kaikella on alkunsa ja loppunsa.Aika on kerran alkanut ja kerran aika myös päättyy. Myös ihmi-nen elää täällä aikansa, syntyy ja kuolee. Mitä tulee sen jäl-keen?

Me olemme kuolevaisia. Minä olen kuolevainen. Televisiossanäemme kuoleman uutisissa ja elokuvissa. Mutta omaa kuole-maamme emme katso televisiosta, vaan siinä me itse olemme ker-ran pääosassa.

Olisi oikeastaan hyvä, jos eläisimme kuin viimeistä päivää.Tällä tarkoitan sitä, että joskus voisi kysyä itseltään, mitä oikeas-taan haluaisin tehdä, jos tietäisin kuolevani pian. Jos aikaa onvain vähän, mikä olisi silloin minulle tärkeää. Ehkä voisin jo nytalkaa toteuttaa sitä. Enhän voi tietää, onko minulla aikaa jäljel-lä paljon vai vähän. Silloin jokainen päivä on arvokas ja jokai-nen kohtaaminen tärkeä.

Joskus kiire ja vauhti voi sokaista näkökyvyn niin, ettei huo-maakaan tärkeimpiä asioita elämässä. Vähemmän tärkeistä asi-oista voi tulla elämän sisältöä. Ja vasta lopussa huomaakin ta-voitelleensa sellaista, millä ei loppujen lopuksi kovin paljon ar-voa ollutkaan.

Kerran viimeisellä tuomiolla tuomarina on Hän, joka näkeemyös pintakiillon alle. Se mikä ihmisten silmissä on näyttävää,voi osoittautua kovin köykäiseksi. Silloin voi käydä vähän niinkuin Mikko Alatalon laulussa Rikoo on riskillä ruma:

“Jos sais kerran reissullansa, meinaan että pysymään puhtaa-na elämän vapaapaineissa. Olen kerrastoa monta nähnyt ja tosisurkeassa kunnossa. Saa päällysvaatteet rahalla, mut kerrasto onjokaisen omassatunnossa. Viimeisenä päivänä shaketit ja haala-rit portilla riisutaan ja siinä sitten seisotaan kaikki, kun kerrastotkatsotaan. Ja mahtaa se olla kauhia näky, sillä rikoo on riskilläruma...”

Mitä mahtaakaan paljastua, kun kerran kerrastot katsotaan?Viimeisellä tuomiolla ja maailmanlopulla pelottelijoita aina onriittänyt. Raamatun sana meille on kuitenkin rohkaiseva. Sen,joka panee turvansa Vapahtajaan, ei tarvitse peläten odottaaloppua. Silloin voi kuolemankin kohdata levollisin mielin. Mut-ta Raamatun sanoma on myös tinkimätön: Jumalalta ei voi mi-tään salata. Kerran katsotaan, mitä kukin on elämällään tehnyt.

Siihen asti, oman elämämme loppuun saakka, voimme toi-mia uskonpuhdistajamme Martti Lutherin ohjeen mukaan jaistuttaa omenapuita. Hänen kerrotaan sanoneen: “Jos tietäisin,että huomenna tulisi maailmanloppu, niin tänään istuttaisinomenapuun..” Tämä tarkoittaa sitä, että emme istu pelkäämäs-sä, vaan toimimme ihmiskunnan parhaaksi. Lähimmäisen ra-kastaminen ja auttaminen ovat hyvä tapa olla istuttamassa ome-napuita. Silloin voi tuomiopäivä olla “rakas viimeinen päivä”.

Tapani ErämajaKirjoittaja on Pyhärannan

kirkkoherra ja retriitinohjaaja.

Suvun vanhin

KatriPUPUTTI

* 26.7.1910 Kurkijoellat 24.10.2005 Loimaalla

Katri on siunattu viimeiselle matkalleen Oripään kirkossa4.11.2005. Lämmin kiitos osanotosta.

Oli kaipuusi Karjalaan,pääsit kotiin uuden maan.

Katria kaipauksella muistaensisar ja kolme veljeä perheineensukulaiset ja ystävät

o.s. Paju

pe 18.11. Tenho, Jousiala 19.11. Liisa, Liisi,

Elisa, Eliisa, Elise,Elisabet

su 20.11. Jari, Jalmari,Tuomiosunnuntai,Lapsenpäivä

ma 21.11.Hilmati 22.11. Silja, Selja

Rakas Äitini ja Tätimme

MaijaKOSONEN

* 29.10.1913 Kurkijokit 11.11.2005 Helsinki

Rakkaamme siunataan läheisten läsnä ollessa.

Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas,ihana on sielujen toiviotie.Maailman kautta kuljemme laulainTaivasta kohti matka vie.

On matkasi ollut pitkä ja niin elämäntäyteinen.Mut´ nyt ovat voimasi poissa ja kaipaatlevollen.Olet tullut matkallasi Isä Jumalan portillen jasinne Taivahan kotiin suojaan enkelinsiipien nyt Sinut saattelen.

Sanomattomasti kaivatenIrma

Iina ja Piamuut sukulaiset ja ystävät

o.s. Kylliäinen

Lämmin kiitos Teille kaikille,jotka kunnioititte rakkaamme

HELMI MARIA KYLLIÄISENmuistoa ja otitte osaa suureen suruumme.

Ritva ja Virve

ke 23.11. Ismoto 24.11. Lempi, Lemmik-

ki, Sivipe 25.11. Katri, Kaija, Kat-

ja, Kaarina, Kaisa,Kaisu, Katariina, Kat-riina, Kati, Riina

la 26.11. Siskosu 27.11. Hilkkama 28.11. Heiniti 29.11. Aimoke 30.11. Antti, Antero,

Atteto 1.12. Oskari

Mellilän Karjalaiset ry:n60-vuotisjuhla

sunnuntaina 18.12.2005 klo 14Vanhustentalon Päiväkeskuksessa

• Arvi Heinonen esittelee seuran historiikin

Joulupuuro- ja piiraskahvitarjoilu

Tervetuloa!

Tapahtumia

Kokouksia

Mustialan Yhteismetsänosakaskunnan varsinainen kokouspidetään maanantaina 28.11.2005 klo 10.00 Loimaan SeudunOsuuspankin kokoustiloissa. Käynti Väinämöisenkatu 6 B ovesta.Kokouksessa käsitellään ohjesäännön 7 §:n määräämät asiat.

Hoitokunta

dä kaikkensa, jotta saataisiin julkisen sektorin meno-vauhtia hidastettua, mutta edes hidastaminen ei tuleolemaan helppoa. On merkittävää, että myös isot kun-nat kärsivät kasvamisesta. Siihen ei kuntaliitoksista oleapua, eikä tämä hallitus aiokaan laatia pakkolakia kun-tien yhdistämiseksi. Sitä ei kuitenkaan pääministeri voi

luvata, mitä esimerkiksi viiden vuodenpäästä tapahtuu.

Kurkijoki-Säätiö ja Kurkijokelai-nen halusivat muistaa ”Vuoksenran-nan poikaa” viemällä tuliaisina karja-lanpiiraita. Kerroin piiraita ojentaessa-ni, että olin katsellut huolestuneena

pääministerin vähän väliä kysymysten vastaamisen ta-kia keskeytynyttä ateriointia, joten piiraat varmaanmaistuisivat välipalana. Pääministeriä nauratti. Hänmyös tiesi heti, että Kurkijoki on karjalainen pitäjä jakertoi, että hän oli nähnyt syyskesällä 1991 Kurkijoenkirkon savuavat rauniot. Kuva tapahtumasta on toisaal-la lehdessämme ja tarkempi kertomus myöhemmin il-mestyvässä numerossa.

Oikein hyvää pikkujoulua kaikille!

Raija Hjelm

Puolitoista vuotta oli järjestelty pääministeri Mat-ti Vanhasen ja Paikallislehtien PäätoimittajayhdistysPPY:n tapaamista. Lounastapaaminen toteutui tämänviikon keskiviikkona pääministerin virka-asunnollaKesärannassa. Kutsua oli noudattanut vähän yli 20päätoimittajaa eri puolilta Suomea. Olimme paikallahyvissä ajoin.

Nimenhuudon jälkeen pääsimmetutustumaan Kesärannan sisätiloi-hin. Kuistille oli tervetuloterveh-dykseksi sytytetty lyhtyihin tuikku-kynttilöitä. Vastaanotto oli lämmin.Ensimmäiseksi saimme kuulla, ettätalouspoliittisen valiokunnan kokous oli venymässäodotettua pidemmäksi, joten saisimme odotella pää-ministeriä jonkin aikaa. Meidät ohjattiin sivuhuonei-siin.

Kun pääministeri lopulta saapui, pääsimme naut-timaan lounasta. Samalla saimme kysellä mitä tahan-sa. Kunta-asiat luonnollisesti kiinnostivat paikallis-lehdissä työskenteleviä. Pääministeri painotti muunmuassa sitä, että työväestö saattaa tällä menolla lop-pua avoimilta työmarkkinoilta. Julkinen sektori onpaisunut ja paisumassa edelleen. Hallitus yrittää teh-

Pääministeri Matti VanhanenPaikallislehtien

Päätoimittajayhdistykselle:”Haluaisin olla myös maan

hiljaisten presidentti.”

Perjantaina 18. marraskuuta 2005 – Nro 46–47 – 3

teerinä useita vuosia sekäKurkijoen marttayhdistyk-sen sihteerinä ja tilintarkas-tajana. Noista vuosista si-nua on muistettu ansiomer-kein. Tyttäresi Ritva seuraajalanjälkiäsi, toimien nytkerhon sihteerinä. Myösminut houkuttelit mukaanmarttatoimintaan.

Runot olivat lähellä sy-däntäsi, ja luit paljon myöselämäkertoja ja historialli-sia teoksia. Olit erittäin tai-tava käsitöiden tekijä.. Mo-net kutomasi ja nypläämäsiliinat koristavat pöytiämmeja jäävät meille ikuiseksimuistoksi sinusta.

Jaksoit kantaa huoltaaina meistä muista ja mei-dän pärjäämisestämme,kunnes vakava sairaus nu-jersi sinunkin tarmokkuute-si ja elämänhalusi. Nukuitikiuneen varhain lauantai-aamuna 29.10. Jäämme kai-paamaan sinua ja huolenpi-toasi.

Muistelen tässä kirjoi-tuksessani kahta pitkää elä-mänkaarta. Molemmat ovatsaaneet täyttymyksensämuutaman kuukauden vä-lein. Kaksi karjalaista, kur-kijokelaista, samankylä-läistä ja tovin samassa per-hepiirissäkin asunutta nais-ta on siirtynyt tuonilmai-siin. Kumpikin oli syntynytviime vuosisadan alkupuo-lella Suomen suuriruhti-naanmaahan ja viettänytlapsuutensa ja nuoruutensaitsenäisen Suomen aamun-koitossa. Vuosikymmenetheidän elämänkuvaansakuului hellittämätön työmaa- ja karjataloudessarauhan aikana ja ennenkaikkea raskaina sotavuosi-na sekä vielä käsittämättö-män kohtalon kolhiminaevakkoina.

Kahden pitkän elämän täyttymysKummitätini, rist’äitini

Erika Häkli syntyi22.9.1904, täytti 100 vuottaviime syksynä ja kuoli16.7.2005 Loimaalla. Hä-nen syntymäkylänsä oliVätikkä, josta hän muuttivanhempiensa mukana naa-purikylään Lapinlahdelle.

Nuori neito Erika Heino-nen avioitui Pekka Puputinkanssa ja leskeksi jäätyäänMikko Häklin kanssa. KunPuputtien maatila jaettiin1930-luvun alussa, hänestätuli meille kantatilalaisilletoisiin Riikka, joka yhdessämiehensä ja anoppinsakanssa rakensi uuden talonja pihapiirin, viljeli maata jahoiti karjaa.

Muistan kummitätiniherkät naurut ja itkut jamyös hänen laulunsa. Vaik-ka hän ”ei viimeisinä vuo-

sinaan tuntenut vierellä oli-jaa”, niin kuin hänen tyttä-rentyttärensä kirjoitti, hänyhtyi 100-vuotisjuhlissaanvirrenveisuuseen, sanat ul-koa muistaen. Lapsuudessaopittu murre ei hänen pu-heessaan koskaan juurimuuksi muuttunut.

* * *Sisareni Katri Puputti

syntyi 26.7.1910, täytti 95vuotta viime kesänä ja siir-tyi ajasta ikuisuuteen24.10.2005 myös Loimaal-la. Hän oli suuren perheenesikoinen, isän kuollessavasta 16-vuotias, veljespar-vesta osaltaan huolta pitä-nyt. Hän paneutui antau-muksella karjanhoitoon jatoimi ammatin parissaevakkovuosina eläkeikään-sä asti.

Muistan siskoani vankanvakaumuksen ihmisenä, oi-keudenmukaisuudessaanperiksi antamattomana kar-jalaisena. Ryöstösaaliinamenetetty synnyin- ja koti-seutu ehtymättömin muis-toin olivat loppuun asti hä-nen mielessään ja hänentoismurteiset ystävänsäkinoppivat ymmärtämään hän-tä ja hyväksymään hänenjoskus jyrkätkin mielipi-teensä.

Tiistaipäivä 25.10. oliaurinkoinen, ja pieni pakka-nen näkyi metsien ja pelto-jen kuurassa. Saatoin ruu-misautoa Loimaalta Ori-päähän, tuttua tietä jo ke-väästä 1941 alkaen, jolloinolin muuttokuorman kyy-dissä matkalla KössilleMyllykylän Ruoholaan. Sa-man vuoden syksyllä tiestä

In memoriam

Kutsuin sinua usein Hel-mi Mariaksi, koska olit saa-nut tuon suvussamme esiin-tyneen mielestäni hyvinkauniin nimen Maria toi-seksi nimeksesi. SynnyitPajun perheeseen suurenlapsikatraamme esikoiseksi20.3.1925 Kurkijoen Rum-munsuolla. Lapsuuden lei-kit ja kouluajan muistot liit-tyvät noihin Kurkijoen mai-semiin, joita kävit myö-hemmin parikin kertaa kat-somassa.

Olit 15-vuotias, kun per-

heemme lähti ensi kertaaevakkoon ja sinä jouduitevakkotaipaleelle lehmienkera niistä huolehtimaan.Minä Loimaalla syntynee-nä ja kasvaneena opin ym-märtämään sinun muistoje-si kautta evakkotaipaleenkovuuden ja kodin jättämi-sen ikävän.

Evakkotaipaleenne kulkiViitasaaren kautta Alasta-roIle, josta kotiuduitte ta-kaisin Kurkijoelle keväällä1942. Rippikoulun kävitViitasaarella ja nuoresta

iästäsi huolimatta ehdit jotyöskennellä siellä sairaa-lassa. Osallistuit myös Lot-ta-toimintaan kutomallasukkia ja lapasia sekä leipo-malla rintamalla olleille so-tilaille.

Toinen ja lopullinen läh-tö Kurkijoelta tapahtui

Sisareni Helmi Marian muistolle

syyskuussa 1944. Tällä ker-taa ensimmäinen sijoitus-paikkanne oli Kurikka.Tuona aikana kävit Ilmajo-ella Etelä-Pohjanmaankansanopiston, jossa solmitelinikäisiä ystävyyssuhteitaopiskelutovereihin.

Loimaalle muutettuanne

tuli jokaviikonloppuinenkoulutieni myös ankaranasotatalvena 1942. Tie olitullut hyvin tutuksi Katril-lekin.

Saattomatkalla mieleeninousivat alkusanat UunoKailaan runosta Karavaani:”Tien lapsia olemme, mat-kaan syntyneitä, karavaani-heimoa retkellä elämän.”Muistin elävästi myös kak-si muuta matkalle lähtöä,maaliskuussa 1940 ja syys-kuussa 1944, molemmatmaanantaipäiviä, niin kuinKatrin kuolinpäiväkin. Mo-lemmilla kerroilla Katrilähti matkaan hoitamansalypsykarjan kanssa koditto-mana, nyt viimeisellä mat-kallaan, uskomme mukaan,kohti uutta kotia.

* * *Siskoni ja kummitätini

lepäävät nyt lähekkäin Ori-pään kirkkomaassa. Sielläovat vuosikymmenien saa-

tossa saaneet viimeisen le-posijansa myös kymmenetmuut lapinlahtelaiset maa-talousväestöön kuuluneetraatajat, joille Katri muuta-mia vuosia sitten puuhasi,tuloksetta, omaa muisto-merkkiäkin. Heidän muis-tonsa joka tapauksessa elääja kertoo työstä ja kirjoitta-mattomista kohtaloista.Rauha heille kaikille, ikui-nen rauha Katrille ja Riikal-le. Heidän muistonsa kes-kellä itse vielä elämää jat-kaen lainaan Kailaan lisäk-si toistakin elämän ja kuo-leman runoilijaa SirkkaTurkkaa, vain vähän muut-taen: ”Me kutsumme heitä,mutta he eivät käänny enää.He ovat matkalla lapsuu-tensa metsiin, sinisen kukanja kultaisen syksyn maahan.Siellä laulavat toisenlaisetlinnut.”

Erkki Puputti

Kurkijoen Marttayhdistys ry:n100-vuotisjuhla su 20.11. Metsä-maalla alkaen klo 10 sanajumalan-palveluksella Metsämaan kirkossaja jatkuen välittömästi sen jälkeenlounaalla ja juhlalla Kalliohovissa.

Yleisön pyynnöstä Riemuavioliittoti 22.11. klo 19.00 TKN, Itäpellontie2, Turku. Tervetuloa! YhdyshenkilöHelena Aro p. 040-703 3120.

Vampulan Karjalaiset ry:n Pikku-joulu 60-vuotisen toiminnan mer-keissä la 26.11. klo 19 Jonkan kar-tanossa. Ohjelmassa juhlapäivälli-nen, puheita ja musiikkia J. Koivu-nen hanureineen. Sitovat ilm.22.11. mennessä Tuulikille p. 0440-318 340 tai Mirjalle 0500-222 889.Tervetuloa!

Varsinais-Suomen Karjalaisseuro-jen Piiri järjestää yhteiskuljetuksenKarjalan Liiton hengellisille päivil-le Viipuriin 17.-19.3. Tiedustelutmarraskuun loppuun mennessäKaarlo Kojo puh. (02) 487 9386,

Martti Hirvonen puh. (02) 261 7216tai Pirjo Salminen puh. (02) 2350641.

Karjalan Liiton järjestämä talviso-dan syttymisen muistojuhla ke30.11. klo 18 Tampereen tuomiokir-kossa.

Karjalan Liiton järjestämä Karja-laisten kirjojen kirjamessut pe2.12. klo 14-19 ja la 3.12. klo 11-18 Karjalatalolla Helsingissä.

Kurkijokelaisten ja hiitolaistenyhteinen joulujuhla la 10.12. klo13 Karjalatalolla Helsingissä. Aiem-min ilmoitetusta poiketen juhla onsiis lauantaina, ei sunnuntaina.

Retki Helsinkiin Karjalatalolle la10.12. Pikkujoulujuhlaan johonosallistuvat Hiitola, Kurkijoki, Kau-kola ja Kirvu. Ohj. mm. joulupuheIsä Mitro. Retken hinta 30 +. LähtöPorin linja-autoas. klo 8.30. Lisätiet.ja sitova ilm. Raija Laaksonen puh.040-538 7401 ja (02) 633 4975.Kaikki ovat tervetulleita! Järj. Hiito-lan Pitäjäseura.

avioidut Väinö Kylliäisenkanssa 10.9.1949. Yhteistätaivalta ehditte kulkea hie-man yli 50 vuotta. Raken-sitte ensimmäisen kotinneLoimaan kunnan Euran ky-lään. Kaiken alusta aloitta-minen ja karjatilan hoitovaativat ahkeruutta ja sitke-yttä.

Eläkeiän lähestyessäluovuitte maatilastanne jarakensitte uuden kotinne lä-hemmäksi palveluja Loi-maan kaupunkiin, Mylly-kylään. Loimaalle muutet-tuanne työskentelit 11 vuot-ta Loimaan Seudun PuhelinOy:ssä. Eläkepäiviinne toiiloa ja sisältöä tyttärentyttä-ren Virven hoivaaminen jahelliminen. Hän sai kasvaaja varttua mummin ja papanhellässä huomassa. Viimei-sinä elinkuukausinasi nuoosat vaihtuivat. Kun omatvoimasi eivät enää riittä-neet, Virve luki sinulle jaulkoilutti sinua.

Marttatyössä ehdit ollamukana 57 vuotta. ToimitRummunsuon marttaker-hon puheenjohtajana ja sih-

Sanan Voimaa

18.11. Te olette kuulleetJobin kestävyydestä jatiedätte, mihin tulokseenHerra antoi sen johtaa.Herra on laupias ja an-teeksiantava.

19.11. Iloitkaa päinvastoinsitä enemmän, mitäenemmän pääsette osalli-siksi Kristuksen kärsi-myksistä, jotta saisitteiloita ja riemuita myössilloin, kun hänen kirk-kautensa ilmestyy. 1 Piet.4:13

20.11. Joka väittää olevansavalossa mutta vihaa velje-ään, on yhä pimeydessä.1 Joh. 2:9

21.11. Minä en häpeä evan-keliumia, sillä se on Ju-malan voima ja se tuopelastuksen kaikille, jotkasen uskovat, ensin juuta-laisille, sitten myös kreik-kalaisille.

22.11. Sen tähden me voim-me turvallisin mielinsanoa: - Herra on minunauttajani, siksi en pelkää.Mitä voisi ihminen mi-nulle tehdä? Hepr. 13:6

23.11. Kansat iloitkoot jariemuitkoot, sillä sinäjaat niille oikeutta, sinäjohdatat kansakuntiamaan päällä. Ps. 67:5

24.11. Mutta me emme olesaaneet maailman hen-keä, vaan Jumalan omanHengen, jotta tietäisim-

me, mitä hän on lahjoit-tanut meille. 1 Kor. 2:12

25.11. Kuka uskoo meidänsanomamme? Kuka ym-märtää Herran käsivar-ren voiman? Jes. 53:1

26.11. Mutta minä kohotankatseeni Herraan, odotanpelastusta Jumalaltani.Jumalani kuulee minua!Miika. 7:7

27.11. Tutkikaa itseänne,oletteko uskossa. Pankaaitsenne koetteelle. Etteköhuomaa, että Jeesus Kris-tus on teidän keskellän-ne? Ellei niin ole, etteselviydy koetuksesta. 2Kor. 13:5

28.11. Jos me elämme Hen-gen varassa, meidän onmyös seurattava Hengenjohdatusta. Gal. 5:25

29.11. Murtunut mieli onminun uhrini, särkynyttäsydäntä et hylkää, Juma-la. Ps. 51:19

30.11. Teidän tulee uudistuamieleltänne ja hengeltän-ne ja pukea yllenne uusiihminen, joka on luotusellaiseksi kuin Jumalatahtoo, elämään oikeudenja totuuden mukaista,pyhää elämää. Ef. 4: 23-24

1.12. Näin meidän Juma-lamme hyvyydessäänarmahtaa meitä: Korkeu-desta saapuu luoksemmeaamun koitto. Luuk. 1:78

1. Missä kuussa onkesäpäivänseisaus?

2. Ketkä ovat kantajinataulussa ”Haavoittunutenkeli”?

3. Missä Kansainvälinentuomioistuin sijaitsee?

4. Minkä kaupungin syvä-sataman nimi on Valko?

5. Kuinka monta kertaapäivässä muslimin tuleerukoilla?

6. Missä kuussa on talvi-päivänseisaus?

7. Mille maalle Färsaaretkuuluvat?

8. Montako kuntaa Suo-messa on?

9. Mikä oli Jugoslavianpresidentti Titon oikeanimi?

10. Miten numerosarja000001 liittyy marsalk-ka Mannerheimiin?

Muistettavaa

Perjantaina 18. marraskuuta4 – 2005 – Nro 46–47

Avointen ovien päivänäkävi seitsemän tunnin aika-na yli 250 vierailijaa tutus-tumassa Kirvun Pitäjämu-seoon Mäntsälässä. Vierai-lijoita tuli jatkuvana virtanaMäntsälän lisäksi eri puolil-ta maakuntaa.

Museo perustettiin 20

Viipurin Suojeluskunta- ja Lotta Svärd –piirin perinnekilta varasi jo tammikuussa tutustumispäivän Kirvun Pitäjämuseoon.Museoon pelastettu, valtiomies ja Talvisodan aikana puolustusministerinä toimineen Juho Niukkasen esineistö kiinnostierityisesti maanpuolustusperinteen vaalijoita.

Museon puuhamies Soini Hämäläinen ja kymmenen halli-tuksen ministerin Juho Niukkasen poika Erkki muistelevatNiukkasen rohkeata työtä Talvisodan puolustusministerinä.Taustalla Juho Niukkasen eduskunnassa ja hallituksessa pi-tämänsä Suojeluskuntavääpelin puku, sukutilan kunniakir-ja ja Vapaussodan Kirvun Rintamamiesyhdistyksen lippu.

Kirvun museoon yleisöryntäysvuotta sitten Mäntsälän 400-vuotisjuhlavuoden yhtenätapahtumana. Museo ja senarkisto ovat normaalisti aukivain sopimuksen mukaan.Vuosittain siellä vieraileeyhteensä noin 3 000 – 4 000tutkijaa ja tutustujaa. Museoon koottu, hoidettu sekä esi-

telty yleisölle kokonaan va-paaehtoisvoimin.

Viipurin Suojeluskuntaja Lotta Svärd –piirin Perin-nekilta vieraili äskettäinmuseossa ja suurella mie-lenkiinnolla tutustui pelas-tettuihin historiallisestimerkittäviin esineisiin.

Ryhmän mukana olivatmuun muassa valtiomies,Talvisodan puolustusminis-terin Juho Niukkasen poikaErkki Niukkanen ja Viipu-rin pitkäaikaisen kaupun-ginjohtajan, kansanedustajaArno Tuurnan poika HannuTuurna.

Televisio myöskiinnostunut

Viime talvena YLE:n te-levision toimittajat kävivätmuseon arkistosta hankki-massa aineistoa ja kuvaa-massa televisioon ohjelmaaKirvun maankuulusta huo-pateollisuudesta. Kun tänävuonna on kulunut 60 vuot-ta Maanhankintalain vah-vistamisesta ja sotien jäl-keisen asutustoiminnan al-kamisesta, television toinentoimittajaryhmä pyysi Soi-

ni Hämäläiseltä tietoa jaapua televisio-ohjelman te-kemiseen Mäntsälän asu-tustiloilta ja rintamamiesta-loista.

Mäntsälän asutustoimin-nasta koskevat tiedot onKirvun museon perustajaaikoinaan kerännyt Maata-lousministeriön Asutusasi-ainosaston (ASO) arkistos-ta.

Kirsti Hämäläinen

Kamarineuvos Kari Ra-hialan aloitteesta vuonna2001 alkanut KurkijoenMarttayhdistyksen ja var-sinkin kirjoittaja FM PäiviMikolan viisivuotinenurakka on saatu kansien vä-liin. Marttojen 100-vuotis-historiikki julkaistaan ar-voisessaan tilaisuudessamarttayhdistyksen 100-vuotisjuhlassa MetsämaanKalliohovissa ensi sunnun-taina 20. marraskuuta.

Tietojen keräämisessäkäytettiin myös yhdistyk-sen ja kerhojen arkistojasekä henkilöhaastatteluja.Yhdistyksen historiaanmahtuu 32 kerhoa. Muuta-man jo lopetetun kerhon ar-

Marttojenhistoriikki

valmiskistoista osa saattaa ollaedelleen jonkun yksittäisenihmisen hallussa, mahdolli-sesti hautautuneena ullakol-le. Arkistomateriaali olisihyvä saada yhdistyksenhaltuun ja edelleen hyvääntalteen Kurkijoki- museol-le.

Historiikissa on kolmi-sensataa sivua ja 115 valo-kuvaa. Kirjan on kustanta-nut loimaalainen Kustan-nusHD. Kirjaa tullaan myy-mään 100-vuotisjuhlissavarsinaisen juhlaohjelmanpäätyttyä 25 euron hintaan.Kirjaa on saatavissa juhlienjälkeen myös yhdistyksenhallituksen jäseniltä sekäkustantajalta.

Kurkijokelainen-lehdes-sä nro 44-45 julkaistiinruno ”Isoäiti Maria” ja to-dettiin, että kirjoittaja ontuntematon. Runolle löytyykirjoittaja, joka on TerttuHyttinen. Runo löytyy

Terttu Hyttisen runo

Olavi Samuel Orpanasyntyi 3.11.1925 Jaakki-man Paikjärvellä maanvil-jelijän pojan Matti Orpananja vaimonsa Aina Valpuri(s. Hamunen) vanhimpanalapsena. Hän muutti van-hempiensa mukana jo1930-luvun alussa Kurkijo-elle, Soskuan kylään, jostavanhemmat hankkivat maa-tilan. Täällä hän varttui jatäältä hän lähti jo 17-vuoti-aana takaisin Jaakkimaan,Huuhanmäen varuskun-taan, sotataitoja oppimaanja hyvin pian rintamalleisänmaata puolustamaan.Hän ehti olla mukana ra-juissa Kannaksen taisteluis-sa, kerran jo vangiksikin il-moitettuna.

Sodan jälkeen Olavi Or-pana avioitui ja siirtyi hyvinpian Pohjois-Karjalaan, Jo-ensuuhun autoilijaksi. Hänja Inkeri-vaimonsa (s. Pu-hakka) saivat perheeseen10 lasta, jotka ovat löytä-neet paikkansa yhteiskun-nan eri aloilla. Inkeri-äiti

Olavi Orpana vaimonsa Inkerin kanssa kotonaan Joensuus-sa edellisillä syntymäpäivillä.

Olavi Orpana80 vuotta

sai tänä vuonna tunnustuk-sena omien ja seurakunnanpäiväkerholasten hyvästäkasvatuksesta Presidentinojentaman äitienpäivämita-lin eli Suomen ValkoisenRuusun Ritarikunnan 1.luokan mitalin kultaristein.

Olavi Orpana on harras-tanut valokuvausta ja luke-mista, kalastusta ja marjas-tamista ja luonnon helmas-sa kulkemista, mökkeilyä jaulkomaanmatkailua. Hänon rakentanut ja remontoi-nut omakotitaloaan Joen-suussa ja mökkiään Ilo-mantsin Huhuksessa, kau-niin Koitereen rannalla.Olavi on ollut innokas per-hesiteitten ylläpitäjä, jokaon ollut tervetullut vierasniin lastensa kuin sisarus-tensakin perheissä. Olenhänen kanssaan samonnutIsraelin laaksot ja vuoretsekä kotiseudun, Laatokan,ihanat maisemat. Hänentarmonsa on vieläkin her-poamaton tänä vuonna suo-ritetusta vaikeasta leikka-

Perheuutisia

uksesta huolimatta.Tahdomme toivottaa

Olavi-veljellemme yhdessälasten, lastenlasten ja lap-senlapsenlapsen kanssamerkkipäivänä mitä par-hainta onnea ja runsasta Ju-

malan siunausta! SuokoonHyvä Jumala hänelle paljonhyviä ja siunausrikkaitaelämän vuosia.

Eino Orpana

teoksesta ”Tunnustelen tätäpäivää”, Pohjoisten kirjaili-joiden antologia 1975.

Runo löytyy myös kir-jasta ”Tämän runon haluai-sin kuulla 2”, jonka on jul-kaissut Tammi. Minulla on

tämä teos, josta olen saanutnämä tiedot.

Runo on todella kosket-tava, ja siinä on varmastimonelle ajattelemisen ai-hetta. Moni isoäiti kokeevarmasti näitä samoja asioi-

ta kuin tässä runossa kerro-taan. Muutamassa kohdassarunoa on pieniä virheitä,mutta alkuperäisen löytääedellä mainituista teoksista.

Hyviä lukuhetkiä runo-jen ystäville, toivottelee

A. V.

Mie uon mummonirppanokka,pahhaa haijuu mie ensiijä.Mist uon näi hienokstultkii,sitä en mie yhtää tiijä.

Sais minnuu nyt viijävaik jonneki lustiipaikkaa.Mikä lie ei oo kuhtujiiliija,parast pyssyy mökissää.

Pitäskö täs vaikiin olla?Vällei hurrautansalakohvit,panen elämän ranttaliks,otan pääl tuimat huikat.

Pittää rimpuilla elämäskii,lössiks ei passaa heittää,ja olla niiku ei oliskaa,muuteha ne mullalpeittää.

Anna

Mummo

Perjantaina 18. marraskuuta 2005 – Nro 46–47 – 5

Sitä tässä ihmettelen,kun on jo marraskuu ja vet-tä satelee. Ei ole yölläkäänollut halloja eikä pakkasta.

Muistammehan kaikkisen talvisodan ajan, kun olipakkasta ja lunta. Nyt mie-tin, saadaanko talvea lain-kaan. Kun elää vanhaksi,ehtii näkemään monenlai-sia syksyjäkin. Kestää tä-mäkin sää vain täytyy. Täy-tyy tehdä klapeja ja lämmit-tää, ettei kosteus sisälle tu-lisi.

Eilen oli Kokemäen seu-rakuntatalossa vanhemmal-le väelle tilaisuus, jonneminäkin sain kyytiä, kun onnäitä tuttuja hyviä ihmisiätäälläkin päin. Siellä nainenpuhui meille, miten tärkeäon oppia antamaan anteeksija pyytämään anteeksi, joshuomaa sanomisestaan jon-kun loukkaantuneen. Em-mehän aina tiedä, keitä jot-kut sanomisemme voivatloukata.

Tärkeää se anteeksipyyntö on ihmisten välilläja keskuudessa. Onhanmeillekin annettu anteeksijo ammoin sen ristille nau-litun Herramme kautta, josuskomme häneen. Muttanäiden säiden, joita hän an-taa meille, kanssa meidänon vain elettävä päivä ker-rallaan ja muistaa, että”Hän säät ja ilmat säätää jaaallot tainnuttaa…”

Minä mietin, etten jaksaantaa anteeksi naapurival-

Pitkä syksytiolle, mitä meiltä vei, vaik-ka koti on täällä ja elämähyvissä käsissä. Silti senmuistaa aina, missä on syn-tynyt ja käynyt koulua, teh-nyt töitä ja omalla työlläänjo tätä isänmaataan puolus-tanut, jos sillä on merkitys-tä, että jo pikkulottana tal-visodan aikana kävin palo-kunnantalolla ruokaa laitta-massa kirkonkylän varti-joille.

Kuutamoiltana kotiinjuostessani vihollinen yrittilentokoneillaan ampua, jajuoksin saunaan. Kun ko-neet meni näkymättömiin,juoksin sisälle. Muistan senaina, kun isäni seisoi kädetristissä keskellä tuvan latti-aa ja kun avasin oven, hänmelkein huusi: ”Missä sieolit?” Sanoin, että ehdinsaunaan piiloon. Nyt onrauha sentään meillä, miet-tii

Annakaisa

SyksySyksyn tuuli puita riipii,lehdet maahan pudottaa.Pilvet mataa taivahalla,vettä joskus riputtaa.Yksin täällä eläissäniikävä mun saavuttaa.Sinne kauas kotipaikkaan,minne paluuta ei olekaan…

Annakaisa

JoulutervehdyksetKurkijokelaisessa

Jälleen on tullut aika lähettää joulutervehdys sukulaisille jaystäville lehtemme välityksellä. Tervehdykset julkaistaan16.12. ilmestyvässä joulunumerossa.Tervehdyksen lähettäminen on helppoa. Voit lähettää senkirjeessä, jossa kerrot oman (ja puolisosi) nimesi ja sen,missä juuresi ovat joko Karjalassa tai muualla, sekä sen,missä nyt asut.

Esimerkki:

Maija (s. Heikäläinen) ja Matti Meikäläinen,Hiitola Hömmö ja Kurkijoki Elisenvaara - Loimaa

Laita myös viiden euron seteli kuoreen, niin maksu on sillähoidettu. Voit myös tuoda tervehdyksen toimitukseen ja samallamaksaa sen. Näin vältämme laskutuksen aiheuttamat ylimääräisetkulut ja vaivat.

Lehden osoite onKurkijokelainen, Koulukuja 7, 32200 LOIMAA.

Niiden lähes 30 vuodenaikana, jotka alle koulu-ikäisten lasten parissatyöskentelin, sattui usein-kin valtavan mukavia ta-pahtumia, jolloin lastensuusta kuului vaikka min-kälaisia kommentteja.Monta kertaa oli ihan nau-russa pitelemistä, niin has-suja väärin ymmärrettyjäsanoja tuli esiin mitä ih-meellisimmissä tilanteissa.Tässä muutamia lauluihinliittyviä.

Enne ruokailua lauloim-me aina tuttua ruokavirttä

Väärin ymmärretty”Nyt silmäin alla Jeesuk-sen, olemme tulleet yhte-hen. Sä, Herra, kaikki ravit-set, siis siunaa päivän anti-met”. Eräs pikkuinen pojan-napero lauloi kirkkaalla ää-nellä kuuluvasti: ”Sä, Her-ra, kaikki ravistat…”

Asiasta keskusteltuam-me hän sanoi, että äitikinaina ravistaa lääkepulloaennen kuin antaa. Samallakysäisin, mitähän ne pöy-dän antimet oikein ovat, javastaus tuli kuin apteekinhyllyltä: ”No, tietenkinpöydän jalat.”

Olimme syysretkellä las-ten kanssa kirkon vieressäolevalla hautausmaalla.Keskustelimme kaikistahautausmaahan liittyvistäasioista. Lasten puheissahautausmaa oli Jumalanpuisto ja haudatut ihmisetJumalan lapsia, aikuisetkin.

Lauloimme sankarivai-najien muistomerkin luonalaulua, jossa erään säkeistönsanat kuuluvat: ”Taivaan Isäsuuri on, minä pieni avu-ton…” Silloin eräs poika sa-noi sankarimuistomerkkiäkatsahtaessaan: ”Tuo on

varmasti Jumalan hauta,kun se on niin suuri.”

Lasten hengellinen laulu”Tyhmä mies hiekalle ra-kensi, viisas mies kalliollerakensi” sai aikaan seuraa-van vähän huvittavan mie-lipiteen. Jouni-poikapa loi-he lausumaan: ”Väärin.Minä tiedän, miten raken-netaan. Meidän talo on kui-tenkin tehty lastulevylle.”Jounin kotiin rakennettiinparastaikaa uutta kotia, jatämä pieni rakennusmesta-rin alku tosiaankin tiesi,mistä puhui.

Oma Päivi-tyttäreni olipäiväkerhotädilleen valitta-nut, ettei hän oikein jaksai-si laulaa kovin pitkiä loppu-

virsiä. Hän olisi mieluim-min toivonut, että olisi lau-lettu sen ajan muoti-iskel-mät ”Kuin silloin ennen” tai”Oi niitä aikoja”.

Kaikista hämmentävim-män tilanteen koin silloin,kun Juha-poika alkoi toi-voa, että laulaisimme senlaulun, jossa Jumala lapsiakivittelee. Vaikka kuinkayritin lapselle selittää, ett-emme ikinä ole kerhossasellaista laulua laulaneet,poika vain intti vaikkakuinka monta kertaa. Siihenoli se asia jätettävä.

Kun sitten aikojen kulut-tua kerran lauloimme lap-sille tuttua laulua ”Mä olenniin pienoinen”, Juha kiljai-

si minulle: ”Terttu-täti, seon tämä laulu.” Ja selvisi-hän sekin, missä kohtaa seJumala lapsia kivittelee. Se-hän oli se paikka, missä lau-letaan: ”…et Isäni armahinlastasi heitä.” Lapsi ei tie-tenkään käsittänyt, että hei-tä on sama kuin hylkää,vaan heittäminen on kivelläviuhauttamista.

Näistä lasten suusta kuu-lemistani kommenteistasaisi melkoisen kirjan koot-tua, niin paljon niitä kylläon. Aitoja, ihania, juuri lap-sen oman mielen mukaisialausahduksia jos vaikkaminkälaisista asioista.

Terttu Ketola

Kaipaus ja ikäväYön hiljaisuutta katselin,kuu paistoi ikkunan takaa.Odotin, että saapuis enkelija tahtoisi tuskani jakaa.Oli vierineet tuskan kyyneleettyynyyn hiljaa poskia pitkin,oma isä, isä, sinä rakkahinolet pois, minä ikävää itkin.

Minä rakastin, minä kaipasinenkä ymmärtänytkään tuota.Isä lähtenyt olet iäks poisnyt täältä rakkaittes luota.

Kurkijokelainen on jul-kaissut ansiokkaasti kirjoi-tuksia ja kuvia Elisenvaa-ran suurpommituksesta20.6.1944. Itse kiinnostuinaiheesta sattumalta toissakesänä. Veimme Käkisal-mella syntyneen anoppim-me Karjalan kierrokselle,joka sattui kiertämään Eli-senvaaran aseman kautta.Tuolloin matkaoppaammeliikennöitsijä Eero Moila-nen kertoi perusasiat kokokauheudesta. Anoppi LilliTiainen tokaisi kertomuk-seen lakonisesti: ”Siellä-hän se olin miekii”.

Vuosikymmenten var-

rella anoppini oli kertonutläheisilleen vain, että hänhaavoittui Elisenvaaranpommituksessa. Mikä tuopommitus oli, siitä hänkinvaikeni kuusikymmentävuotta.

Olen tekemässä nyt tv-dokumenttia aiheesta. Olentavannut uskomattomanupeita ihmisiä kasvokkainja puhelimessa. Heitä, jotkakokivat tai näkivät tämänkatsastrofin.

Kävimme kesällä myöspienellä joukolla muistele-massa ja kuvaamassa tapah-tumia paikan päällä, Elisen-vaaran asemalla. Lisäksi

Löytyykö vielä valokuviaElisenvaarasta?

olemme tehneet kuvauksiasyksyn aikana Suomen puo-lella.

Kuvasimme mm. valoku-via Kurkijoki-museossa.Kaunis kiitos siitä.

Materiaalia on muutenhyvin, mutta valokuvia Eli-senvaaran asemasta pommi-tuksen jälkeen on niukanlai-sesti. Asemasta sinänsä onkyllä kuvia, mutta nimen-omaan asema pommituksenjälkeen kiinnostaa.

Nyt pyydänkin lukijoi-den apua. Löytyykö teidänalbumeistanne tai valokuva-nipuista tällaisia kuvia?

Elisenvaaran asemaahan

tuhottiin pahoin jo talviso-dassa. Ne kuvat ovat lumi-sesta maisemasta.

Suurpommitushan ta-pahtui juhannuksen alla, jo-ten kuvat on helppo erottaatoisistaan, myös sen takia,että rakennus on eri. Vanhaasemarakennus paloi talvi-sodan aikana, ja tilalle nou-si jatkosodan aikana vä-hemmän korea asemara-kennus, josta siis kuvia kai-paisin.

Jos löydätte valokuvia20.6. pommituksen jälkei-sestä asemarakennuksesta,ottaisitteko yhteyttä mi-nuun tai

Kurkijokelaisen toimi-tukseen?

YLE/Erkki Rahkola

PL 277, 90101 OuluPuh. 040-828 6080erkki.rahkola@yle fi

”Miksi nyt, miksi nyt?”minä tuskissain hoin.Enkä ymmärtänyt, Isä Jumalasua vastaankin kapinoin.

Oli tapahtunut kuitenkin vainjuuri Sinun tahtosi mukaan.Eihän elämän päivien määrää voiitse päättää ihminen kukaan.Elonaika on lahjana annettu,on laskettu päivät ja hetket,joka päivä on ennalta määrätty,Luoja päättää elomme retket.

Terttu Ketola

Aivan kunnioitettavaa,että Kurkijoen Marttayh-distys vielä toimii. Jo on to-pakoita naisia, kolminker-tainen eläköön huuto heillekaikille.

Täällä Korsossakin toi-mii marttayhdistys, minua-kin on pyydetty mukaan,mutta tykkäsin koko elä-män olevan yhtä martantyötä. Meillä on veren pe-rintönä työ ja työ ja laiska-na ei pidä olla. Onhan elä-mässä muutakin kuin työ.En väitä, että nämä martatolisivat sen unohtaneet. Pa-ras sekoitus on Marttaa ja

Martoista ja neuvoistaMariaa, niin kuin päätoi-mittajamme totesi. Kaikes-sa kohtuus eli se kuuluisatalonpoikaisjärki.

Äitini kertoi: ”Siell mei-jän koton ol enne martta-neuvojii.” Yksi sellainen olitullut taloon sanoen: ”Enjäänyt naapuriin syömään,kun emäntä keitti siivoa-mattomista kaloista keit-toa.” Ja toinen ihmettele-mään: ”Mite se Mar silvii-sii? Häähä on nii siivo ih-minen.” Ja tässäkin talossakiehui samanlainen keitto,eli ahvenia ei oltu suomus-tettu, vaan syöjä otti nahan

suomuineen pois.Toiseen taloon, jossa

isäntä oli yksin kotona,meni neuvoja, vai lieneeköollut assistentti. Isäntä istuihonksotti toinen jalka kei-nutuolin käsinojalla. Kuinkaollakaan kotitekoisten hou-sujen sepaluksesta tuli hil-jalleen killumaan sukukalle-us. Neuvoja närkästyi moi-sesta. Isäntä vain korjasi ti-lanteen: ”Oisitta het sanont,kerra rupes vaivaamaa.”

Meitä on kaikenlaisiaeläjiä. Anoppini antoi vih-jeen, että patjan alla housuthyvin prässääntyyt. Ei sen-

tään olkipolsterin alla. Huo-masin, kun viikkasin mökinliinavaatteet tuolille ja is-tuin päälle, eipä tarvita sili-tysrautaa.

Kerhoneuvoja aikoinaanantoi minulle ohjeita, kyllävasikat hyvin kasvoi, muttapalstaviljelys ei, sillä puo-lessa välin kesää jo unohdinkoko homman. Tällä ikääolen jo puistellut viime rip-peetkin puutarhan hoidosta.Näinhän se taitaa olla: hul-lu paljon työtä tekee, viisaspääsee vähemmällä.

Nykyisin ei niin töistävälitetä, kunhan rahaa jos-tain tulisi. Tuotto ja voittoon tämän päivän sana, mut-ta mikään ei näytä riittävän.

Anna

Perjantaina 18. marraskuuta6 – 2005 – Nro 46–47

Hiitolan suurin kirkon-kello siirrettiin täysin pal-velleena NuijamaaltaNoormarkkuun. Pitkäevakkotaival päättyi tiistai-na 8.11.2005 lopulta sinne,missä on monien hiitolais-ten henkilöiden lisäksi kir-kosta evakuoitua materiaa-lia sekä seurakunnan va-rastossa oleva toinen kir-kon pienemmistä kelloista.Kolmas kello jatkaa työ-tään Nuijamaalla.

Noormarkkuun siirrettykello on korkeudeltaan jahalkaisijaltaan noin 80 cmja painaa 150 kg. Tukhol-massa vuonna 1751 tehtyvalu on taidokasta työtä.Ulkopintaa kiertävät koho-kuvioiset ornamentit sekäylhäällä että alareunassa.Kapenevassa keskiosassaon enkelikuvioita sekätekstiä. Vanha ruotsalainenteksti kertoo valupaikan,tekijän ja ajan. Lisäksi to-detaan että kello on valettuJumalan kunniaksi ja Hii-tolan seurakunnan palve-lukseen (Gudi till ära ochHitola församling tiltienst).

Hiitolan kirkosta evaku-oitiin runsaasti esineitä.Alttaritaulu ja monet esi-neet ovat Noormarkun kir-kossa. Hiitolan hautaus-maalla 6.12.1920 paljastet-tu vuoden 1918 sankaripat-saan pronssinen kanneltasoittava neito on Noormar-kussa Karjalaan jääneidenvainajien muistomerkkinä.Kirkon avain on ainakinollut Nakkilassa. Toisaaltaesimerkiksi Hiitolan kir-kon kuluneet lattiamatotovat tällä hetkellä Karviankirkossa.

Nuijamaan seurakunnan

Hiitolan kirkonkello palasi omiensaKymmenhenkisen nuijamaa-laisten lähetystön mukanaantuoma kello on nostettu au-ton uumenista kaiken kan-san ihailtavaksi. Noormar-kun kirkkoherra Kari Pentti-nen kädessään luovutuskir-ja, hänestä oikealle Nuija-maan kirkkoherra Irma Kal-ke. Hiitolaisista oikealla pu-heenjohtaja Jouko Hämäläi-nen ja edessä vasemmallasihteeri Raija Laaksonen.

kirkkoherrana on vuodesta1999 lähtien toiminut IrmaKalke, jonka juuret ovatisän puolelta Antreassa.Hän kertoi kellojen siirty-neen sodan jälkeen lainaksiNuijamaan uuteen kirk-koon.

- Nuijamaan ensimmäi-nen kirkko valmistui vuon-na 1887. Tämä kirkko paloikuitenkin heti jatkosodanalussa kesäkuussa 1941.Uuden kirkon piirustuksetlaati arkkitehtipariskuntaTarja Salmio-Toiviainen jaEsko Toiviainen. Kirkkovalmistui ensimmäisenä so-tien jälkeisenä jälleenra-kennuskirkkona ja vihittiinkäyttöön joulukuussa 1948.

Rahasta oli pulaa. Kunkuultiin, että Hiitolan kellotolivat käyttämättöminä,pyydettiin niitä kirkkohalli-tukselta Nuijamaan kirkonkäyttöön. Lupa tuli sillä eh-dolla, että ne vakuutetaanmääräsummasta, kertoiIrma Kalke.

Kanttori Juho Uosukai-sen allekirjoittama, 10.11.1948 päivätty kirje kertoo,että kellot on lähetetty Mus-tasaaren asemalta Lauritsa-lan asemalle. Vuokrasopi-mus seuraisi myöhemmin.Näin Hiitolan iso kello jatoinen pienemmistä kellois-ta jatkoivat soimistaan Nui-jamaalla. Kolmas kello siir-tyi jo tuolloin Noormarkun

kirkkoon.

Kelloon halkeamaHiitolasta Nuijamaalle

siirtynyt Miina Moisio (o.s.Roiha) on kertoman mu-kaan todennut tuntuneenkotoisalta ja rakkaalta, kunoman kirkon kello soi. Mii-na kuoli 82-vuotiaanavuonna 1995. Nuijamaalai-nen Pertti Räihä oli kuule-massa, kun Miinan kuolin-kelloja soitettiin.

- Kesken soiton äänimuuttui. Totesin, että taisikello haljeta, ja seurakunta-mestari vahvisti näin käy-neen, muistelee Pertti Räi-hä uskollisen kumisijansoinnin loppua. Vuosien

saatossa ja toistuvan soitonaiheuttaman värinän seu-rauksena metalli väsyi. Hal-keaman saaneen kellonsointi loppui.

Hiitolan kirkonkelloistapitkään huolta kantanut Lii-sa Syrjä kertoo käyneensärunsaat kuusi vuotta sittenkotiseutumatkan yhteydes-sä Nuijamaalla katsomassakelloja.

- Olin kiinnostunut kel-lojen alkuperästä ja isom-man kello sen hetkisestä ti-lasta, koska tiesin sen ole-van poissa käytöstä. Kello

Olin elänyt jo siihen vai-heeseen elämässäni, ettävoin toteuttaa omiakin toi-veitani tuntematta huonoaomaatuntoa siitä, että jätän

lapseni vaille hoitoani.Osallistuin siis hyvälläomalla tunnolla opintomat-kan ja lomamatkan yhdis-telmään, joka suuntautui

Ilta WienissäVapunpäivän aikoihin Itä-vallan Wieniin sekä ItalianVenetsiaan.

Wienissä tutustuimmesikäläiseen synnytyssairaa-

laan oppaanamme toimi-neen silloisen kirjeenvaih-tajamme rouva Else Santo-rin ystävällisellä avustuk-sella. Hän vei meidät noin20 henkilöä jopa kotiinsakahviaterialle. Hän oli avi-oitunut sikäläisen lääkärinkanssa, jotenka meillä olierinomainen opastus jakäynti sairaalassa, jopaleikkaussalia myöden.

Meidän ryhmämme ve-täjänä oli rouva terveyden-hoitaja Sirkka-Liisa Silf-verberg Porista. Matkanjärjestelyt oli hoitanut PorinMatkatoimisto. Matkareittioli Ruotsi-Tanska-Saksa-Sveits i-I tal ia-I täval ta .Kaikki yöpymispaikat jakäyntikohteet olivat jo en-nalta hienosti järjestetty, jo-tenka matkan alku oli lu-paava.

Ensimmäiseksi tutus-tuimme matkatovereihim-me. Kuljettaja Kalevi Kurp-pa sattui olemaan minullejo lähes tuttu puheiden pe-rusteella, asuimmehan sa-

massa pitäjässä, ja hän oliohjaillut Ketolan busseja joaiemminkin matkoilla pit-kin Eurooppaa.

Lähes ensi tunneilla voihavaita joidenkin rouvienolleen muiden matkatove-reiden ”yläpuolella”, muttasehän toi vain vaihtelua kä-sikirjoitukseen. Lisäksi au-tonkuljettajamme oli tottu-nut siihen, että matkaanmahtui aina toisinajattele-viakin. Emme siis antaneetsuurtakaan huomiota kysei-siin henkilöihin.

Matka sujui hienostisuunnitelmien mukaisesti,vain pienen pieni kolari,jolloin paikallinen auto tör-mäsi eteemme, sattui Wie-nin Oopperatalon edustalla.Jos tönäisy olikin vähäinen,eivät selitykset jääneet vail-le huomiota, sillä äänekkäi-tä ihmisiä oli kuin kärpäsiähaaskan ympärillä. Onnek-semme ei sattunut muutakuin kuhmu konepeltiin.Niin ehdimme vielä kon-serttiin Oopperatalolle,mikä kuului ohjelmaamme.

Muutamilla rouvilla oli mukana lapsiaan, jotka Aino Koppitallensi kamerallaan.

Wieniläisen sairaalan lääkäri ja ylihoitaja ottivat matkalaiset vastaan. Matkan vetäjä S.-M.Silfverberg toinen oikealta ja kirjoittaja Aino Koppi kolmas vasemmalta.

Perjantaina 18. marraskuuta 2005 – Nro 46–47 – 7

a pariin

Kokousväkeä oli saapunutTuomarinkatu 2:een niin

paljon, että kaikki retkituo-litkin piti hakea avuksi, jottakaikille tarvitsijoille löytyi is-

tuinpalli alle.

Hiitolan Pitäjäseura jatkaatoimeliaana

Hiitolan Pitäjäseuransyyskokous pidettiin Poris-sa tiistai-iltana 8.11. Tilai-suudessa hyväksytyn toi-mintasuunnitelman mukaantulevaisuus on edelleentäynnä toimeliaisuutta.

Kokoustilaisuus veti DeGamlas Hemin täyteen vä-keä. Oman vetovoimansaoli varmasti Nuijamaaltatulleilla vierailla ja etenkinheidän tuomallaan vanhallaHiitolan kirkonkellolla.Sitä eivät tosin iltatilaisuu-dessa olleet nähneet, koska

Ennen Hiitolan Pitäjä-seuran syyskokousta vie-tettiin pieni yhteinen luo-vutustilaisuus, jossa esiin-tyivät Tiina Peltomaa(Milja Peltomaan pojanty-tär) sekä soittaen poikki-huilua että laulaen. Hän-tä säesti Juho Nordström.Edessä on Ulvilan karja-laisten puheenjohtajaMatti Karonen.

löytyi tapulin rappujen altaruumisvaunun takaa. Kieli-kin löytyi romukasasta. Pa-lasin kelloasiaan, kun uu-den kirkkoherran virkakau-si oli päässyt hyvään al-kuun. Hänelle koko kirkon-kelloasia oli ihan uusi. Hänlupasi toimia niin, että kel-lo saa arvoisensa paikan.

Sointia kuultiin illallaKuin sattumalta tuli ison

kellon sointi taltioitua kase-tille. Hiitolan pitäjäjuhlienhengellistä tilaisuutta jär-jestäessään Sirkka-LiisaNylander sai ajatuksen pyy-tää Nuijamaalta kasetillakellon soittoa.

- Kovalla kiireellä tehtytaltiointi ehti kuin ehtikintulla perille, niin että voim-me kuulla kellon soivanjuhlassamme. Nyt meilläon yllättäen tallella sekäkello että sen sointi, toteaaSirkka-Liisa.

Kellon tuominen Nuija-

kello oli jo päivällä Noor-markussa tapahtuneen luo-vutuksen jälkeen viety siel-lä kirkon varastoon.

Kokouksen avannut pi-täjäseuran puheenjohtajaJouko Hämäläinen piti kat-sauksen seuran menestyk-sekkääseen kauteen. Pitäjä-seura oli jälleen kerran me-nestynyt myös toimintakil-pailussa.

Syyskokouksen 74 osan-ottajaa valitsivat kokouksenpuheenjohtajaksi aikaisem-min pitäjäseuraa luotsan-

neen Mauri Lankisen.Jäsenmaksu korotettiin

10 euroon varsinaisilta jä-seniltä ja 20 euroon kannat-tavilta jäseniltä. Seuran sih-teerin Raija Laaksosen esit-tämä vuoden 2006 toimin-tasuunnitelma sisälsi kalas-tusta, kotiseutumatkoja,lasten tapahtumia, erilaisiajuhlia ja muita tilaisuuksia.Sekä toimintasuunnitelmaettä rahastonhoitaja MiljaPeltomaan lukema tulo- jamenoarvio hyväksyttiinhelposti.

Hallituksen erovuorois-ten jäsenten tilalle äänestet-tiin aiemmin varajäsenenäollut Väinö Bragge sekäuudet Seppo Kaljunen jaTiina Reed. Hallituksen pu-heenjohtaja Jouko Hämä-läinen sekä tilintarkastajatjatkavat tehtävissään. Ko-kouskutsut ja tiedonannotvälitetään jäsenille edelleenjäsenkirjeessä, SatakunnanKansassa, Karjala-lehdessäja Kurkijokelaisessa.

Kullervo Huppunen

maalta Noormarkkuun oliajoitettu samalle päivälle,jolloin pidettiin illalla Hii-tolan Pitäjäseuran syysko-kous Porissa. Ennen viralli-sen kokouksen alkua pide-tyssä lyhyessä luovutus- jakahvitilaisuudessa soitettiinhetki kasetilta pitkään pal-velleen kellon sointia.

Noormarkussa suunni-tellaan sille ja muille Hiito-lan kirkosta evakuoiduilleesineille sopivaa tapaa esit-täytyä suurelle yleisölle.

- Tämä arvokas ja kauniskello kuuluu sinne, mihinsuuri osa hiitolaisistakin onasettunut. Sitä tullaan käsit-telemään niin, että siitä vä-littyy syvä arvostus Hiito-laa ja hiitolaisia kohtaa.Kellon palautus on suuri,arvokas ja tärkeä kulttuuri-teko, kiitteli Noormarkunkirkkoherra Kari Penttinen.

Kullervo Huppunen

Ilta sujuikin sitten todel-la viinien parissa, kenelläenemmän, kenellä vähem-män. Vaikka puolustuksek-seni sanoisinkin olleeniraittiuden linjalla, poistuinillanvietosta kolme vappu-hattua päässäni. Ne olivattuliaiset lapsilleni.

Venetsiassa Huokausten-

sillalla käynti on jäänytmyös erityisesti mieleeni,ehkä ”Kauniit ja rohkeat”on piristänyt muistiani enti-sestään. Monia muitakinkokemuksia ja nähtävyyk-siä rikkaampana palasin ko-tiin ja takaisin työelämään.Nyt on hauska muistellanoita aikoja, kun reissut

Eräs Venetsian nähtävyyksistä eli Huokaustensilta.

opintomatkojen merkeissäovat kaukana takana päin.

Vappu on tänä vuonnakaukana takana päin, muttatulossa taas ensi keväänä.Silloin taas iloitaan kevään-tulosta niin kuin tällä het-kellä joulun- ja pikkujouluntulosta.

Aino Koppi

Paikallislehtien Päätoimittajat r.y. PPY sai kutsun saapua keskiviikkona 16.11. pääministeriMatti Vanhasen lounasinfoon Kesärantaan. Paikalle saapui yli 20 päätoimittajaa, jotka sai-vat yli tunnin kestäneen lounaan aikana haastatella pääministeriä. Kurkijokelaisen päätoi-mittaja vei pääministerille Kurkijoki-Säätiön ja lehtemme tervehdyksenä kasan Loimaallaleivottuja karjalanpiiraita ja nipun lehtiä. Pääministerillä on päässään PPY:n hänelle lah-joittama karvalakki. Kuvan otti Orimattilan Sanomien päätoimittaja Kullervo Hakama.

Karjalanpiiraitapääministerille

Perjantaina 18. marraskuuta8 – 2005 – Nro 46–47

Tammikuussa 2006 toi-mitettavan presidentinvaa-lin ilmoituskortit (ilmoitusäänioikeudesta) uudistuvatsiten, että äänioikeutetutsaavat korttien mukana lu-ettelon oman vaalipiirinsäennakkoäänestyspaikoista.Luettelossa kerrotaan en-nakkoäänestyspaikkojen si-jainti ja aukioloajat.

Uudistuksella pyritäänparantamaan tiedonsaantiaennakkoäänestyspaikoista.Viime vuosina ennakkoää-nestyspaikat ovat monissakunnissa muuttuneet, kunPostin toimipaikat ovat vä-hentyneet. Uusia ennakko-äänestyspaikkoja on muunmuassa kunnanvirastoissa,

Ilmoituskortti uudistuupresidentinvaalissa

kirjastoissa ja kauppakes-kuksissa. Joissakin kunnis-sa on myös liikkuvia ennak-koäänestyspaikkoja bus-seissa tai veneissä.

Ilmoituskortit lähetetäänäänioikeutetuille joulukuunalussa. Ennakkoäänestys-paikat ovat luettavissamyös www.vaalit.fi -sivuil-la.

Tiedot kaikista ennakko-äänestyspaikoista ja niidenaukioloajoista ovat nähtä-vänä myös oikeusministeri-ön vaalisivuillawww.vaalit.fi. Lisäksi pai-koista voi kysyä ministeri-ön maksuttomasta palvelu-puhelimesta, joka on suo-meksi numerossa 0800 1

57575 ja ruotsiksi numeros-sa 0800 1 38383. Palvelu-puhelimen toiminta alkaa 7.joulukuuta.

Kotimaassa on yhteensä847 yleistä ennakkoäänes-tyspaikkaa. Viime vuodenkunnallisvaaleissa ennak-koäänestyspaikkojen mää-räksi ilmoitettiin 1 094,mutta lukumäärää kasvattituolloin se, että liikkuvienennakkoäänestyspaikkojenpysäkit laskettiin kukin yh-deksi ennakkoäänestyspai-kaksi. Nyt esimerkiksi en-nakkoäänestysbussi laske-taan vain yhdeksi paikaksi.Käytännössä ennakkoää-nestyspaikkojen määrä onsiis pysynyt jokseenkin sa-

mana. Ulkomailla ennakko-äänestyspaikkoja on 237:ssä Suomen edustustossatai edustuston toimipaikas-sa.

Ennakkoäänestystammikuussa 2006

Presidentinvaalin ennak-koäänestys on kotimaassa4.-5. ja 7.-10. tammikuuta2006. Vaalipäivä on sun-nuntai 15. tammikuuta.Mahdollisen toisen vaalinennakkoäänestys on 18.-24.tammikuuta ja vaalipäiväon 29. tammikuuta.

Ulkomailla ennakkoää-nestys toimitetaan 4.-7.tammikuuta ja mahdollises-sa toisessa vaalissa 18.-21.tammikuuta. Useimmissaulkomaan ennakkoäänes-tyspaikoissa äänestäminenon kuitenkin mahdollistavain joinakin ennakkoää-nestyspäivinä.

Katkelmia elämänmat-kan varrelta, 74-vuoti-aan omaishoitajanarkitodellisuuden jaunikuvien vuorottelus-ta.

Monivaiheisen ja tosi vi-vahderikkaan elämäni mat-kan varrella on ollut iloa,surua, riemua, pettymystä,arkea ja juhlaa sekä ”into-himoa” kohtuullinen mää-rä. Kuitenkin on iloa ja huu-

moria aina raskaidenkin ko-ettelemusten lomassa riittä-nyt, että on pystynyt purka-maan liiallisen painolastinmielestään, ettei ole tarvin-nut jäädä ”naama” murjo-tukseen pysähtyneenä kul-kemaan.

Olen osannut nauraa,joskus sopimattomienkinasioiden kohdalla. Kas kunnuorena evakkotyttönä tulimonien vaiheiden jälkeentänne Varsinais-Suomeen ja

jäin Oripäähän perheenikanssa asumaan. Koti jaelämä rakennettiin tänne.

Emännän, johon tutus-tuin ensimmäisenä kesänä,kun hän tarjosi minulle apu-tytön askareita, mielineuvooli: ”Katsokaas, nuoret,joka asialla on vähintäänkinkaksi eri puolta.” Niinhänse usein on ollutkin. Ei niinraskasta koettelemusta, ett-eikö siihen jotakin ilonai-hettakin sisältyisi, mutta

kun osaa katsella avoiminsilmin ja mielin, aina löytyyasiaan ilonkin pilkahdus.

Synnyin Laatokan ran-nalla vuonna 1930. Yhdek-sän ensimmäistä kesääniolin siellä maalaistalon as-kareissa ja leikeissä. Meilläoli omaa rantaa, jossa saim-me käydä kesäisin usein ui-massa. Ja aikuiset kävivätpyykillä, kun kotimäellä eioikein vettä tahtonut riittää.”Komuripata” vietiin ran-taan. Siellä oli vettä riittä-miin ja mukava pyykkipäi-vä aikuisillakin. (Komurioli sellainen ”pata”, jossaoli oma tulisija, joka kulkimukana ja jota voitiin käyt-tää ihan luonnossakin: tuliei päässyt karkaamaan.)

Ne olivat varmaankinhyvin riemullisia onnenpäiviä, koska vieläkin useinunimaailmassa ne nousevatuniini aina niin todellisina,että kun herään, ei sitä mil-lään meinaa uskoa uneksi.Viimeisin unista, viime ke-väänä nähty, oli seuraavan-lainen.

Olin ollut hiljattain koti-pitäjäni luontoa ja esihisto-riaa valaisevassa esitystilai-

suudessa täällä Turussa”kulttuurin keskuksessa”.Ehkä siksi jälleen kerranolin unessa kotirannassaKantsojassa uimassa. Kesä-päivä oli niin kaunis ja läm-min, kuin vain kauniissavanhassa Karjalassa voiolla. Vesi oli lämmin, ja ih-misiä oli tullut rannalle. Oliauringonpalvojia sekä ”ka-lannarraajia”.

Oli salskeita miehiäkin.Ajattelin, ovatko Kalakur-jetkin tulleet. Kalavehkeis-tä ja pitkistä heittovavoistapäätellen nehän ne var-maankin olivat. Siinä aika-ni uiskenneltuani yksiksenikauempana rannasta meninhiljaa rantaan päin kävel-len. Kun olin enää ns. vesi-rajan korkeudelta vedessä,pysähdyin katsomaan, oli-ko kaloja. Kuinkas muuten,kalaparvi ui ihan minunvierestäni.

Samassa tuli mieleeni,että nämä ”kalakurjet” oli-vat aina kovin huonosti saa-lista Laatokalla saaneet.Niinpä minä reippaana tyt-tönä sieppasin vedestä kä-teeni kalan ja heitin niille”onkimiehille” malliksi.Kalalla oli mittaa noin 40numeron jalan verran. Siinäoli ihmettä ja riemua ker-rakseen, kun selvittivät jautelivat, mikä oli se ”täky”

eli syötti, millä kalaparviniin lähelle ui, että pelkälläkädellä kiinni nappasi, kunei onkeen ottanut. Minä sii-nä vähän ”leukailemaan”:”Onko porukka ikääntynytvai onko dementia iskenyt,kun sitä eivät älyä?”

Ilakoimme ”porukalla”rannalla aikamme, kunnesjostakin syystä heräsin yöl-lä oman sänkyni lämpimäs-sä omaishoitajan todelli-suuteeni eli 7,5 vuoden mit-taiseen omaishoitajaelä-määni.

Taas kerran täytyy ihme-tellä, että niin toden tuntui-nen uni voi olla. Se rannanlapsuusaikainen tuoksukinoli kuin silloin, kun pyykkihöyrysi padassa ja metsäennen lapsena tuoksui. Sii-tä tuli onnentunne, että edesunessa voi vielä olla ihanis-sa lapsuuden kesissä koto-na kauniissa Karjalassa.

Onhan tällainen matkan-teko ihan hyvä, kun ei tästäomaishoitajan ”souvista”saa lomaa, että pääsisi oike-alle lomamatkalle. Vaihte-lua kyllä kaipaisi, muttaelämässä tärkeysjärjestyson tärkein: lähimmäinenensin. Unia katseli ja niistäkirjoitteli

”Heimolehti” Kurkijo-kelaisen ahkera lukija

KerttuJärven rannalla vasemmalta Kerttu Virtanen o.s. Väisänen, Rauha Heinonen o.s. Lehikoi-nen ja Salli Seppälä o.s. Heinonen. Tässä ei nähdä unta.

Unelmien haaveita ja unia

Myöhäissyksyn harmauspeittää ilmakehän. Luontoon kuin se juuri purskahtai-si itkuun. Syysmyrskytuulion riipinyt alastomiksi sit-keimmätkin lehtipuut. Isonpihatammemme on myösjoutunut riisumaan tuuheanlehtiverhonsa tuulen vietä-väksi. Lehtiä tippuu ihansatamalla ja nyt se alasto-mana odottelee talven lu-mia.

Istun terveyskeskukses-sa numerolappu kädessänija kuuntelen vuorojaanodottavien tarinoita. Tällä

kertaa heidän aiheenaan onkirkkojen ”ovimaksut”. Ta-rinan edetessä jotkut koke-vat kirkon rahastaneen aina,kun taas toiset olivat aivanpäinvastaista mieltä!

Eräs vanha rouva sanoipäättäväisesti, ettei ole kos-kaan maksanut muuta kuinkirkollisveron. Toinen sii-hen: ”Entäs jos on kyseessäkonsertti?” ”En silloinkaan,koska menen juuri sitä kon-serttia kuuntelemaan ja tar-jolla olevalla ohjelmaleh-dellä ei ole minulle käyt-töä!” vastaa rouvamme na-

Maksuton ovenavauspakasti. Hänen kommentti-insa vastataan: ”Mutta kon-serttihan maksaa!” Kuulinrouvan jatkavan samallalinjalla: ”Maksakoon. Siitä-kään huolimatta en osta oh-jelmaa, koska en sitä tarvit-se. Se, joka tavaran tilaa,saa myös hoitaa siitä koitu-vat kulut, siis seurakuntamaksakoon. Ajoihan Jee-suskin ulos Herran temppe-listä rahalla pelaajat, en siisole koskaan maksanut enkäostanut Herran sanaa totel-len!”

Jonossa oli hetken hil-

jaista, kunnes joku ehti pu-humaan vaivaisukoista jarinnastamaan senkaltaisentoiminnankin kyseenalai-seksi. Se kuulosti kyllä johyväksytyltä toiminnalta.Olin hiljaa ja kuuntelin,kuinka puheenvuoroja syn-tyi kyseisestä aiheesta.

Vaivaisukkohan on ke-rännyt ropoja jo hyvin var-hain, Korsnäsin kirkolla jo1700- ja 1800-luvuilla, ker-too tietosanakirja. Lieneekösekään vanhin? Kirkonkautta vaivaisukon raha-kirstusta jaettiin avustuksia

”vaivaisille” ja huono-osai-sille ihmisille. Se lieneekinollut tuon aikakauden ainutsosiaaliavustus.

Vanhat ja sairaathan hoi-dettiin ennen perhepiireis-sä, kotioloissa lähes poik-keuksetta. Vieläkin hyvinvanhat ihmiset häpeilevätjoutuessaan turvautumaansosiaaliseen apuun. Muis-tan käydessäni sylikummi-ni luona eräässä hoitolai-toksessa sanoneeni hänelle:”Tämähän on hyvä ja kau-nis laitos, ja sinun on tur-vallista täällä oleilla.”Kummini myönsi asian ole-van niin, mutta samaanhengenvetoon hän totesi it-kien: ”Tämä on sosiaali-avun alainen.”

Noormarkun kirkon kel-

lotapulin sivuseinällä seisoi1400-luvun vaivaisukonmukaan tehty jäljennös,jonka on veistänyt PauliÖsterlund. Myöhemminukko on siirretty kirkon ul-koeteiseen suojaiseen paik-kaan. Siinä on kirkkokan-san hyvä availla kukkaro-aan ja pistää niin halutes-saan toisten huomaamattaroponsa ukon raha-auk-koon. Ei se silti ole mikäänedellä mainittu ”ovimak-su”!

Kirkkoon saa tulla aivantyhjänäkin, kuten se edellämainitsemani rouvakin olitullut. Siunattua Adventtiai-kaa kaikille lehden lukijoil-le ja toisillekin.

Aino Koppi

Toimitalomme hissi reistai-li. Kun menin lounastun-nilla alakertaan, hissin oviei avautunut millään. Yri-tin säilyttää malttini japainoin hätänappulaa,joka saman tien yhdistääpuhelinhälytyksen hissinkorjauspalveluun. Hississäolevasta kaiuttimesta kuu-lin, kuinka puhelu yhdistyikohteeseensa. Mutta vasta-ukseksi tulikin nauhoitettuviesti: ”Valitsemanne nu-mero on muuttunut. Olkaahyvä ja yrittäkää uudel-leen. Uusi numero on…”

* * *Sisareni odotti lasta. Las-kettu aika tuli ja meni, jasisareni alkoi kyllästyä

Hymyähuuleen

jatkuviin tiedustelusoittoi-hin. Hän nauhoitti puhe-linvastaajaansa seikkape-räisiä viestejä, kuten: ”Eivieläkään vauvauutisia.Olemme ostoksilla.” Kunolin saanut tällaisia vieste-jä monen päivän ajan, olinhuojentunut kuullessanivastaajasta pätkän Hände-lin Messias-oratorion Hal-leluja-kuorosta ja kellon-ajan, jolloin sisareni olilähtenyt sairaalaan syn-nyttämään.

* * *

Pyhäkoulun opettaja olilukenut lapsille luomisker-tomuksen. Hän kysyi, tiesi-vätkö lapset, miksi Jumalaoli aluksi luonut valon.Muuan pikku tyttö vastasireippaasti: ”Siksi, että senäkisi, mitä on tekemäs-sä.”

Perjantaina 18. marraskuuta 2005 – Nro 46–47 – 9

Oletko käynytkotiseutumatkoilla?Miksi?

Olen käynyt Kurkijoellakolme kertaa. On ollut hie-no käydä katsomassa van-hempieni kotiseutuja. Mai-semat ovat siellä todellahienot. Viime aikoina onpaljon keskusteltu Karjalanpalauttamisesta. Mielestänimeidän pitää hyväksyä setosi asia, että Venäjä nemaat omistaa. Keskustella

asiasta mielestäni saa, mut-ta luulenpa, ettei meidänsukupolven elinaikana ta-pahdu mitään radikaalia sii-nä asiassa. Kekkosen aika-na se keskustelu olisi pitä-nyt saada käytyä. Silloinolisi ehkä saatu joku mo-lempia osapuolia tyydyttä-vä ratkaisu.

Ihmeitten aika ei tiettä-västi kuitenkaan ole ohi.Voihan olla, että Karjalasaadaan takaisin, muttenusko, että minä sinne olisinmuuttamassa. Mielestänimeidän pitäisi saada luotua

Venäjän kanssa niin hyvätneuvottelusuhteet, että olotrajan tuolla puolella saatai-siin niin hyviksi ja turvalli-siksi, että suomalaisten oli-si yhtä hyvä matkailla siel-lä, kuin venäläisten on mat-kailla rajan tällä puolella.Esimerkiksi Terijoen ran-noista ja Valamon saaristos-ta saisi hienoja matkailu-kohteita, vain joitain maini-takseni.

Luetko Kurkijokelaista?Olisiko sinullaparannusehdotuksia?

Luen Kurkijokelaista.Kaipaisin enemmän kirjoi-tuksia ja kuvia nykyisestäKurkijoesta ja sen asuk-kaista.

Oletko onnellinen?Mitkä ovat tärkeimmätasiat elämässäsi?

Olen onnellinen. Elänpäivän kerrallaan ja olensiihen tyytyväinen - enkäpäivääkään menneestävaihtaisi pois.

Terveys on tärkein asiaelämässäni. En ole tähänmennessä sairastellut enkä

ollut poissa töistäkään sai-rauden takia oikeastaankoskaan. Toivottavasti saanpysyä terveenä, että voinjatkaa ammatissani vieläpitkään. Keskimäärin kym-menen tunnin työpäivätvaativat hyvää kuntoa, jotaliikunnalla saan ylläpidet-tyä.

Kenelle haluaisit lähettääterveisiä?

Haluaisin lähettää tervei-siä kaikille kollegoilleni.Luulen, että vain he voivatymmärtää tätä ammattia.

JATKOA SIVULTA 1 Lähetän myös terveiset kai-kille samaan heimoon kuu-luville.Kenet haluaisit haastaaseuraavaksi Tuttujavieraita –palstalle?

Haastan Loimaan Ko-jonperässä asuvan JaakkoTaitosen. Olemme molem-mat Haaran ”yliopiston”kasvatteja, ja olen kuullut,että hänellä on ollut mielen-kiintoinen elämänvaihematkaoppaana ulkomailla.Muun muassa siitä olisimukava lukea Kurkijoke-laisen sivuilta.

Kuva on Kurkijoenpitäjän Soskuan kylästäperintötilalta nro 16. Hen-kikirjoissa luki, että tilannimi olisi Hartikka. Tilanisäntä oli 1880-94 ”isouk-koni” Jegori Feodofinpoi-ka Huotilainen, joka olimuuttanut tilalle ilmeises-ti mentyään naimisiinisomummoni Maria Niko-laintytär Vepsän kanssa.Kuvassa on heidän pojan-tyttärensä Laina Pelo o.s.Huotilainen. Minä olenJegorin tyttärenpojantytärLeena-Maria Hellströmo.s. Pessi. Jegori oli lapse-na asunut perheensäkanssa tilaa nro 14, hä-nen isänsä oli FeodoffMihailinpoika Huotilai-nen. Perheen uskontohenkikirjojen mukaan oli”kreekki”. Kuvan omistaaLeena-Maria Hellström.

Vanha kuva Kurkijoelta

Jo vuosittaiseksi perin-teeksi muodostunutta muis-tohetkeä talvisodan sytty-misen vuosipäivänä viete-tään tänä vuonna Tampe-reella. Muistoilta pidetäänkeskiviikkona 30.11.2005klo 18.00 Tampereen tuo-miokirkossa, Tuomiokir-konkatu 3 A. Tilaisuudenjälkeen kävellään kynttilä-kulkueena Tampereen Or-todoksiseen kirkkoon (Tuo-miokirkkokatu 27), jossapidetään rukoushetki. Kul-kuetta varten on varattukynttilöitä. Tilaisuuteen toi-votaan karjalaisten ja karja-laisseurojen runsasta osan-ottoa.

Kirkkoilta talvisodansyttymisen muistoksiTampereella 30.11. klo 18

Kirkkoillan alustavaohjelmaUrkumusiikkia, diplomiur-

kuri Matti HannulaVirsi 580Tuomiokirkkoseurakunnan

tervehdys, tuomiorovas-ti Olli Hallikainen

Karjalan Liiton tervehdys,toiminnanjohtaja HannuKilpeläinen

Laulua, Kangasalan Karja-lakuoro

Puhe, kenttärovasti evpKari Paavilainen

Virsi 586 ja urkusoolo,minkä aikana kerätäänkolehti Karjalaisseuro-jen Tampereen piirinhengellisen työn tuke-

miseenLausuntaa, Heli Lahti,

Juupajoen karjalaisetLaulua, Kangasalan Karja-

lakuoroTilaisuuden jälkeen

kynttiläkulkue TampereenOrtodoksiseen kirkkoon(Tuomiokirkonkatu 27),jossa rukoushetki. Sen toi-mittaa pastori Heikki Hon-kamäki.

Järjestelyvastuussa:Karjalan Liitto

Karjalaisseurojen Tam-pereen piiri

Tampereen tuomiokirk-koseurakunta

Tampereen Ortodoksi-nen seurakunta

Kurkijokea monipuolisesti esittelevä multimedia sisältää runsaasti tietoa ja kuvia Kurkijoen historiasta ja nykypäivästä. Hinta 20 e + postitus.Kurkijokelainen, Koulukuja 7, LOIMAA, puh. (02) 762 2551 ja 050-521 3336

Kurkijoelta Nykypäivään – CD-RomTILATTAVISSA TAI NOUDETTAVISSA

Itsenäisyyspäivän juhlaKarjalatalolla 6.12.

Karjalan Liitto tiedottaa

Karjalan Liiton itsenäi-syyspäivän juhlaa vietetääntiistaina 6.12.2005 klo 12Karjalatalon juhlasalissaHelsingissä osoitteessa Kä-pylänkuja 1. Juhlapuheenpitää Etelä-Karjala-insti-tuutin johtaja, professoriKalle Michelsen.

Michelsen on erikoistu-nut teknologian ja moder-nin teollisen yhteiskunnantutkimiseen.

Etelä-Karjala-instituutinyksi keskeinen toiminta-alue on Karjala, joka mää-rittyy Saimaan ja Laatokanväliseksi alueeksi. Aluettatutkitaan monitieteellisestiottaen huomioon sekä men-neisyys että nykyisyys. Täl-

lä hetkellä on meneilläänlaaja Vuoksen jokilaakso-tutkimus ja sosiaalisen pää-oman tutkimus Imatran-Svetogorskin kaksoiskau-pungissa.

Itsenäisyyspäivän juhlanmusiikkiohjelmasta vastaa-vat perinteisesti Karelia-pu-hallinorkesteri johtajanaanTom Bildo ja Viipurin Lau-luveikot johtajanaan UrpoRauhala.

Karjalaisen Näyttämönnäyttelijä Lari Ylönen esit-tää isänmaahan ja karjalai-suuteen liittyvää runoutta.

Juhlan jälkeen on mah-dollisuus lounastaa ravinto-la Kareliassa, varaukset(09) 757 0077.

Lisätietoja Karjalan Lii-tosta, puh. 09 – 728 8170,toimisto@karjalanliitto.fi,www.karjalanliitto.fi.

Perjantaina 18. marraskuuta10 – 2005 – Nro 46–47

Eino Heikinmaan Lapsuusmuistoja-sarjan osa 21Oi niitä aikojaentisiä ja lapsuusvuosia noitaMuistelmani alkavat aivan lapsuusvuosistani Kurkijoen Saa-reksen kylästä 16-vuotiaaksi nuorukaiseksi asti. 4.1.1942sain kutsun IS-joukkoihin Kurkijoelle, ja siitä alkoi Suomenarmeijan palveleminen aina 23.10.1945 saakka. Nämä tari-nat olen kirjoittanut aivan muistinvaraisesti, en ole mitäänmuistiinpanoja käyttänyt. Ne muutamat päivämäärät, jotkatästä löytyvät, on otettu teoksista, jotka on myös mainittu.

Eino Heikinmaa

Niin valkeni viimeinenpäivä, jolloin oli lähettäväja jätettävä synnyinseutukaikkine rakkaine muistoi-neen. Vanhempien siellä te-kemä elämäntyökin haihtuikuin tuhka tuuleen. Näinjälkeenpäin ihmettelen van-hempieni henkistä vahvuut-ta, sitä, että he kestivät tä-män kaiken ja pystyivätvielä järjestelemään kaikkiasiat niin hyvin, kuin suin-kin oli mahdollista. Menuoret sitä emme vielä oi-kein ymmärtäneet, en minäainakaan. Ajateltiin vain,että kyllä kai sitä jostakinjokin paikka löytyy, vaikkatietysti ikävältä tuntui, kuntäytyi koti jättää ja lähteäpitkälle evakkotaipaleelle,jonka lopusta ei ollut tietoa.

Ennen kuin suljimmekotimme oven, lakaisimmelattiat ja siistimme vuoteet,joissa nämä viimeiset yötnukuimme. Laitoimme siis-tiin kuntoon kaikin puolin.Isäni oli erittäin tarkka sii-tä, että jätimme asunnonsiistiin kuntoon, että seu-raavat asukkaat, olivat hesitten keitä tahansa, näkisi-vät, että täällä oli asu-nut kunnon ihmisiä jasiisteinä omissa ko-deissaan.

Ja niin valjastim-me kaksi hevosta täy-teen lastattujen rekieneteen ja kolmannenniiden perään. Lehmät jä-timme irralleen niiden pe-rään. Mutta sitten tuli pienipulma, kun aloimme miet-tiä, kuinka meidän vanhinja kohta poikiva lehmämmejaksaisi talvella kävelläKaukolaan asti. Niin siinähetken vanhemmat tuumi-vat, ettei sitä voinut miten-kään lähteä sinne asti aja-maan, vaan se olisi teuras-tettava kotiin.

Siinä hetken tuumittuaanIsä sanoi minulle: ”Mene jateurasta tuo Peippo.” Eihänsiinä mikään muu auttanut,kuin käydä toimeen. Kuntoisia eläimiä ajettiin lähtöävarten pihaan, minä talutinPeipon lantalaan ja annoinsille armolaukauksen. Sii-hen loppuivat Peipon vai-vat, eikä sen tarvinnut läh-teä evakkotaipaleelle. Samakohtalo oli kaikilla pikkueläimillä.

Matka alkaaNiin läksi Heikinmaan

perhe evakkomatkalle kar-joineen ja vähine mukanaolevine omaisuuksineen.Suurin osa tavaroista olitien varressa odottamassakuljetusta. Tähän karavaa-niin yhtyi myös yksi naapu-rimme Lipiäisen hevosistakuormineen. Siinä olivatmukana veljekset Oskari jaAdolf ja lisäksi Adolfinpuoliso Elisa.

Oskarin vaimo oli jo läh-tenyt lasten kanssa aikai-semmin, niin kuin meiltä-kin nuoremmat siskoni läk-

sivät Iida-tädin kanssa joaikaisemmin, niin kuin olikuulunut määräys. Nytruuhka oli pahimmillaan,kun viimeistenkin oli läh-dettävä. Tästä yhdessä kul-kemisesta oli isäni sopinutnaapurien kanssa, sillä oli-han Lipiäisillä kaksi aikuis-ta miestä, ja kun isältä lop-puisi loma kolmen päivänperästä, me jäisimme kak-sistaan äidin kanssa jatka-maan matkaa, jonka pää-määrä oli tuntematon.

Ensimmäisen päivänmatka oli vain vajaa 20 ki-lometriä, kun oli nimittäinsovittu, että me tulisimmeisäni siskon luokse rajantälle puolelle ParikkalanKaukolaan, missä tämä olinaimisissa Mikko Anttosenkanssa, joka veljensä Alek-sin kanssa omisti Heikkiläntilan. Sinne me voisimmemajoittua muutamaksi päi-väksi. Karavaaniimme kuu-lui kolme hevosta ja muis-taakseni kaheksan lehmäälisäksi yksi Lipiäisten he-vonen kuormineen. Heijäntoiset hevoset olivat jomenneet kai aikaisemmin.

Sillä matkalla, minkäjouduimme kulkemaanSuomen puolelle Parikka-laan johtavaa valtatietä jamitä pitkin kulki suuri mää-rä karjaa ja autoja sekä he-vosia kuormineen matkalleevakkoon, oli liikenne kaa-osmaista. Silläkin noin vii-den-kuuden kilometrinmatkalla, minkä kuljimmeParikkalan kirkolle, olikymmenkunta lehmää am-muttuna lumivalliin, koskane eivät olleet päässeet siel-tä pois hypättyään sinne au-

Lähtö evakkoon 20.3.1940tojen edestä.

Osa oli osittain tielläkinniin, että niiden jalkojen jatakapuolen yli ajettiin. Voivain kuvitella, millainenkaaos siellä oli. Kaikestatästä huolimatta meijänkinkaravaani eteni omallavauhdillaan siinä yhteisessäruuhkassa. Me koetimmepitää lehmämme yhdessälaumassa. Se olikin hel-pompaa, kun edessä ja taka-na kulkivat hevoset.

Se mikä oli kaikkeinhankalinta, oli kun siinäkulki lehmälaumoja, jotkaolivat jo pari päivää vaelta-neet, niin ne olivat jo niinväsyneitä, etteivät tahtoneetjaksaa kulkea. Kun sellai-nen eläin joutui paksuun lu-mivalliin, niin sillä ei ollutmitään mahdollisuuttapäästä sieltä pois. Siksi so-tilaiden oli määrätty lopet-taa kaikki sellaiset eläimet.Samoin oli viivytysjoukko-jen määrä tarkastaa kaikistataloista, ettei sinne ollut jää-nyt eläimiä kitumaan pit-käksi aikaa.

Kaukolan HeikkilässäSitten meijän tiemme er-

kani siitä tiestä, mikä johtiParikkalaan ja jolla suurinosa eläimistä teurastettiin.Meijän tie johti Sillanlah-den kautta Kannakselle jasieltä Kaukolaan, jonnepääsimme, kun ensimmäi-nen evakkopäivämme oli il-lassa. Siellä majoituimmeHeikkilän tilalle.

Osa lehmistä sopi navet-taan, mutta hevoset ja osalehmistäkin täytyi sijoittaaliiterin puolelle, vaikka oli-han sekin paljon parempipaikka kuin taivasalla. Siel-lä sai sentään laittaa vähänjoitain vällyjä selkään. Jaolihan tämä sellainen het-ken pysähdys, sillä toi-voimme saavamme Parik-kalasta rautatievaunun, jol-la jatkaisimme matkaa

eteenpäin. Mutta kun isänikävi asiaa kysymässä, niinhänelle sanottiin, ettei aina-kaan kahteen viikkoon ollutmitään mahdollisuutta saa-da vaunua ja että täytyisimennä vain eteenpäin, silläsiellä saattaisi jo aikaisem-min saada vaunuja.

Tämän kuultuaan isäni jaAnttosen miehet tuumasi-vat, että koska ei ollut mi-tään hätää, he hakisivatmeijän tavarat sieltä maan-tien vierestä rajan tälle puo-lelle, sillä täältähän me nesitten saisimme, kun aset-tuisimme jonnekin asu-maan. Kyllä ne sopisivatheillä olemaan sen aikaa.

Niin isäni läksi kahdenAnttosen miehen kanssaseuraavana aamuna hake-maan meidän tavaroita siel-tä tien varresta, johon minäne Nousiaisen Pekan kans-sa olin ajanut. Niin he teki-vät vielä toisenakin päivä-nä, mutta silloin jo sotilaatolivat sanoneet, että jo riit-ti, sillä seuraavana päivänäsiellä olisivat jo toiset isän-nät, sillä viimeinenkin osaKurkijokea luovutettiin23.3.1940 (Lähde: Kurkijo-ki sodasta evakkoon).

Isän kertoman mukaanhe saivat tuotua kaikki tien-varteen ajetut tavarat rajantälle puolelle. Samoin olikaikkien muittenkin tavaratjo viety aika vähiin. Olivat-ko ne armeijan siirtämiä vaioliko joku toinenkin itsekäynyt hakemassa tavaran-sa, siitä ei ollut tietoa.

Koska Parikkalasta ei ol-lut mahdollista saada juna-vaunua ainakaan kahteenviikkoon, niin ei auttanutmuu kuin pyrkiä vähän kau-emmaksi. Tämän Heikkiläntoisen veljeksen Aleksinemännän koti sijaitsi Kala-järvellä lähellä Putikon ase-maa. Matkaa asemalle olinoin kolmisen kilometriä.

Emännän veli oli Antto-

sessa käymässä, kun tulim-me sinne ja selvisi, ettei Pa-rikkalasta saanut vaunua.Hän kutsui meidät heillesiihen asti, kunnes saisim-me vaunun. ”Ehkä sieltäsaatte vaunun vähän nope-ammin, koska se on kauem-pana rajasta”, hän jatkoi.Hän oli myös auttamassa,kun miehet kävivät hake-massa meijän tavaroitaKurkijoelta.

Lähtö PutikkoonKun tavarat olivat saatu

tuotua rajan tälle puolelle jamuutenkin vähän järjestyk-seen, jätimme kaksi hevos-ta hoidettavaksi ja suurim-man osan tavaroista Antto-selle säilytettäväksi siksi,kunnes asiat jotenkin järjes-tyisivät. Mukaan otimmevain vähän evästä ja suu-rimman osan karjanrehusta,sillä eihän sitä tiennyt,kuinka kauan joutuisimmevaunua odottamaan. Jokatapauksessa kahdeksanpäi-nen karja tarvitsisi joka päi-vä aika kasan heiniä, sillä seoli melkein ainoa veden li-säksi, mitä niille annettiin,tai mitä oli ylipäätään saa-tavissa.

Taas karavaani lähti liik-keelle, tosin vähän lyhem-pänä sillä kertaa. Illansuus-sa saavuimme KalajärvenMakkoselle. Koska olimme

jo neljä tai viisi päivää mat-kustaneet, niin leipävarastoalkoi huveta uhkaavasti.Meillä oli jauhoja kuormas-sa, niinpä äitini ja LipiäisenElisa sekasivat leipätaiki-nan, että se kerkiäisi hiukanhapata, koska aamulla läm-piäisi talossa uuni, niin saa-taisiin paistettua lisää mat-kaevästä. Sitähän ei tiennyt,kuinka kauan saisi sitä vau-nua odottaa.

Kun seuraava aamuvalkeni, läksi isäni tie-dustelemaan Putikonasemalle, mikä vaunuti-lanne olisi Putikossa.Vastaus oli selvä: ”Tä-nään kello kaksitoistasaapuu juna, joka tuovaunuja, joten niistä voivarata, jos haluaa.”

”Tottahan minä varaan kak-si kappaletta, sillä meemme yhteen vaunuunsovi, sillä kaksi hevosta pa-rirekineen ja seitsemän leh-mää ja viisi ihmistä eivätmahdu yhteen vaunuun, jo-ten täytyy varata kaksi”,vastasi isäni oitis.

Sen sanottuaan tuli isällekiire takaisin Makkoselleviemään tietoa: ”Nyt taisitulla kiire, että keretäänajoissa asemalle lastaamaantavarat ja eläimet vau-nuun.” Kun isä saapui Mak-koselle, oli äidillä juuri ai-komus käydä leipomaaneväsleipiä, mutta siihen seleipominen oli jätettävä jalähdettävä kiireesti asemal-le, sillä siellä tulisi olemaantungosta. Ja olihan sinnematkaakin kolmisen kilo-metriä, eikä se lähtökäänkäynyt niin kuin yhdeltä ih-miseltä, sillä oli hevostenvaljastamiset.

Sitten se lehmälauma olisaatava järjestykseen jaliikkeelle, vaikka eivät neenää niin innokkaita olleet-kaan juoksentelemaan kuinensimmäisenä päivänä.Kuitenkin se vaati oman ai-kansa, ja niin jätettiin hy-västit ja kiitokset Makkosil-le yösijasta ja siitä avusta,kun hekin olivat hakemassameidän tavaroita sieltämaantien varresta.

Vaunun lastaaminenKun saavuimme Putikon

asemalle, päivä oli jo pit-källä. Paljon oli paikallesaapunut karjaa ja hevosiaajajineen ja kuormineenkuin myös ihmisiä, niinnuoria kuin myös vanhem-pia. Yritimme siinä pitäämeijän lehmiä vähän eril-lään siitä suuresta laumas-ta, koska meillä oli varattuoma vaunu. Siinä hetkenihmettelimme, kuinkahantuosta oikein selvittäisiin.Evakkoon lähtö Maamiesopiston vaiheilla palmusunnuntaina vuonna 1940. Kuva kirjasta Muistojemme Kurkijoki.

Ennen kuin suljimmekotimme oven, lakaisimmelattiat ja siistimme vuoteet,joissa nämä viimeiset yötnukuimme.”

Se mikä oli kaikkeinhankalinta, oli kun siinäkulki lehmälaumoja, jotkaolivat jo pari päiväävaeltaneet, niin ne olivat joniin väsyneitä, etteivättahtoneet jaksaa kulkea.”

Perjantaina 18. marraskuuta 2005 – Nro 46–47 – 11

Molotovin tyttärenpoikaVjatseslav Nikonov kävisyyskuussa Helsingissä esi-telmöimässä Venäjän, Yh-dysvaltojen ja Euroopanyhteistyöstä. Artikkeli tästäoli 7.10. ilmestyneessäSuomen Kuvalehdessä nro40.

Nikonov kertoi isoisäs-tään Vjatseslav Molotovis-ta seuraavasti. Molotovinkolkko maine Suomensyö-jänä johtui työnjaosta. Olivain yksi yhdessä sovittuulkopolitiikka, jossa Molo-tovin rooli oli olla kovana.Ehkä se politiikka oli:”Maailman kaikki proleta-riaatit, liittykää yhteen.”

Tyttärenpoika ei muista

Molotovin koskaan vihjan-neen, että tämä olisi ollutSuomessa. Vasta arkistoistahänelle on selvinnyt, ettäMolotovin onnistui vuonna1912 paeta junalla Helsin-kiin. Hänen oli ollut pakkopalata takaisin Pietariin,kun ei ollut yhtään rahaaeikä Suomesta ollut löyty-nyt yhtään toveria, joka oli-si häntä avustanut. Mahtoi-ko Molotovin kylmäkiskoi-suus Suomea kohtaan joh-tua tästä?

Molotov piti tyttärenpo-jan mukaan Suomea aina it-senäisenä maana eikä tavoi-tellut Suomen liittämistäNeuvostoliittoon. TutkijaNikonovin kannattaisi vie-

Viimeinen stalinistilä kaivella arkistoja, josniistä sattuisi löytymäänRibbentrop-sopimus ja sa-lainen pöytäkirja, jossa to-verukset Ribbentrop ja Mo-lotov sopivat Euroopan uu-delleenjaosta takapiruinaanJoe-setä ja Aatu-serkku,sekä talvisodan aloittami-seen liittyvä perustelu Suo-men vapauttamisesta, kun30.11.1939 perustettu Teri-joen hallitus teki ystävyys-ja avunantosopimuksenNeuvostoliiton kanssa.

Nikonov muisteli iso-isänsä olleen lämmin jahuolehtiva, mutta vaativa jatiukka. Molotov joutui läh-temään Mongoliaan pakko-siirtolaiseksi, kun valta

Neuvostoliitossa vaihtui.Hänelle jäi kirjeoikeus. Hänkirjoitteli uusille valtiailleja antoi heille hyviä neuvo-ja. Sen verran Neuvostoliit-to oli muuttunut, ettei häntälaitettu hautaan tai Siperi-aan, kuten hänen vallassa-oloaikanaan tehtiin. Hänpääsi myös myöhemminpalaamaan.

Varmaan monikaan eiole lukenut sellaista kirjaakuin Matka Neuvotoliitto-Suomessa, jonka on vuon-na 1984 tuottanut Joulu-kuun ryhmä. Kirja ei oletotta, mutta voisiko se olla.Suomenlahden eteläpuolel-la se oli aikoinaan totta.

Kalevi KokkoUlvila

kynä kertooEija KareenMutta sitten selvisi, että seoli suurelta osin KurkijoenMaamiesopiston karjaa jaheillä oli karjanhoitajiakinmukana.

Siinä hetken aikaa hei-dän kanssaan keskusteltu-amme he lupasivat ottaamyös meidän lehmämmesamaan laumaan, sillä siinäoli jo eräiden muidenkinlehmiä, ja ne voitiin tunnis-taa sitten joskus nimilapus-ta, joka piti olla jokaisenlehmän kaulassa. Lisäksijokaisella kantakirjaleh-mällä oli nappi korvassa,jossa oli sen kantakirjanu-mero, josta se voitiin tun-nistaa siinä tapauksessa,että kaulassa oleva lappu olikadonnut.

Niin mekin jätimme leh-mät heidän huostaansa. Seoli meille suuri huojennus,sillä se meitä vähän oli jän-nittänyt, että kuinkahan melehmien kanssa pärjättäi-siin, sillä isänkin täytyi läh-teä yksikköönsä, sillä hänoli jo vähän ylittänyt lo-maansa. Samalla luovuttiinsiitä toisesta tilatusta vau-nusta, jonka isä oli varan-nut.

Sitten ruvettiin sitä tois-ta vaunua lastaamaan, mikätuottikin vähän hankaluuk-sia, sillä kaikille ei riittänytlastaussiltaa, joten täytyivain yrittää nostaa tavarakerrallaan vaunuun. Pari-reetkin täytyi hajottaa kol-meen osaan, ennen kuin nesaatiin nostettua vaunuunja kyllähän ne sinne viimeinmenivätkin, kun oli useam-pi mies nostamassa.

Viimeisenä oli sitten he-vosten vuoro. Ne saatiinvaunuun vasta sitten, kunoli saatu nostettava lastaus-silta, jota pitkin hevosetmenivät vaunuun. Niin olimeidänkin vaunu lastattu,ja jäimme odottamaan ju-nan lähtöä.. Vanhemmat ih-miset olivat jo menneet ase-man odotushuoneeseen le-päämään ja odottelemaanjunan lähtemistä. Siispä seoli aivan tupaten täynnä.

Minäkin kävin siellä kat-somassa, olivatko vanhem-pani ja Lipiäiset päässeetedes istumaan. Kyllähän heolivat sieltä paikkansa löy-täneet ja tarjosivat sieltäminullekin istuinpaikkaa,mutta minä en siellä kauanviihtynyt, tuntui niin vaike-alta siellä vain istua ja odot-taa, joten sanoin, että lähti-sin vaunulle katsomaan,kuinka ne hevoset siellävaunussa voivat. Siellä he-vosten joukossa tuntui pal-jon paremmalta, kuin vainistua ja odottaa lähtöä mat-kalle, jonka määränpää olituntematon.

Seurasin hevosten so-peutumista vaunuun ja sitä,kun ne rauhallisesti rous-kuttelivat heiniä, joita olieväänä, täysin tietämättö-mänä, mille reissulle sitänyt oltiin menossa. Lähtö-touhussa olivat viikonpäi-vätkin menneet vähän se-kaisin. Kaikesta huolimattaelettiin pääsiäisen pyhiä jasilloin pääsiäisyötä, kunodotimme junan lähtöä,joka veisi Lipiäisen ja Hei-kinmaan perheen viimeisetjäsenet evakkotaipaleelle.

Suomen Itsenäisyydenjuhlarahasto Sitra julkisti8.9. Suomen Venäjä-talous-strategian. Lehdistötiedotekertoo julkaisun tavoitteis-ta. Otan muutamia esimerk-kejä.

Raportti vähättelee val-tiojohtomme julkisia pon-nisteluja. Jo vuonna 1992Suomi solmi Venäjän kans-sa lähialueyhteistyösopi-muksen. Sen jälkeen lähi-alueyhteistyötä on Suomentoimesta rahoitettu yli 1,1miljardilla eurolla, josta Ve-näjän kokonaisosuus on ol-lut noin 750 miljoonaa eu-roa. Ei tällaista pienen

Mie ihmettelen!maan kokonaislahjoitustasuurelle ja rikkaalle maallevoida pitää kovin pienenäponnisteluna. Mitä hyötyätästä lahjoituksesta lopultaon ollut, sitä ei kukaan olevielä kyennyt osoittamaan.

Edellä olevan johdostakysynkin teiltä, jotka käyt-te usein lahjoinenne ystävi-en luona kylässä, kalasta-massa (Kalakurjet) ja lii-kutte Kurkijoen alueellauseasti, onko siellä teidenkunto parantunut ja elinta-so yleisesti kohentunut.

Toinen asia, jota ihmet-telen, on se, kun Suomi ra-hoittaa muun muassa Ne-

van veden laadun paranta-mista ja Pietarin jäteveden-puhdistamojen rakentamis-ta jne. En ole koskaan huo-mannut, että Venäjä rahoit-taisi esimerkiksi Helsinginjätevesihuoltoa tai Turun jaTampereen vedenpuhdista-moja jne. Rahoittaminen onmielestäni kovin yksipuo-lista.

Kolmas asia, jota ihmet-telen, on se, kun Suomimaksoi Englannille vuonna2004 EU:n jäsenmaksuja133 miljoonaa euroa. Miksiihmeessä? Selityskin löy-tyy. EU:n alkuaikoina Eng-lannin naispääministerianoi vapautusta EU:n jä-senmaksuista. Saksa, Rans-ka ja Italia ei sellaiseensuostuneet, mutta suostui-

vat kuitenkin siihen, ettäEnglanti maksaa jäsenmak-sustaan itse kaksi kolmas-osaa ja muuta jäsenmaatmaksavat yhteisesti loput.Siitä tuli vuonna 2004 Suo-men osuudeksi 133 miljoo-naa euroa.

On huomattava, ettäSuomen oma EU-maksunousee uusien jäsenmaidenmyötä. Ihmettelen, kuinka-han kauan Suomi pystyykaikki maksunsa maksa-maan ilman, että itse saaniistä mitään hyötyä.

Ajatelkaapa, Venäjän jaEU:n fanit, asiaa. Terveisin

Uimosen EinoTurusta

Mielipide

Kun olin aikani ollutsiellä hevosten seurassa jahuomasin niiden olevanrauhallisia, niin päätin läh-teä katsomaan, kuinka siel-lä odotushuoneessa jakset-tiin. Läksin siitä suoraan ra-tapihaa pitkin asemaraken-nukseen. Kello oli silloinnoin 24 eli puolenyön ai-kaan. Oli aika pimeä, ei mi-kään kuutamo, mutta ei pil-vessäkään. Kun olin keskel-lä ratapihaa, leimahti kirkasvalo. Hetken oli kuin kes-kellä päivää, jähmetyin sii-hen ja odotin, milloin jyräh-tää, mutta ei kuulunut mi-tään, ja hetkessä kaikki oliohitse.

Koska ei mitään kuulu-nut, jatkoin matkaa asema-rakennukseen, missä toisetolivat puoli nukuksissa.Kysyin isältä, oliko hännähnyt mitään erikoista,mutta hän ei ollut huoman-nut mitään erikoista. Enpäminäkään siihen sitten mi-tenkään reagoinut sillä ker-taa, olisivat vain ajatelleet,että poika taisi nähdä jo nä-kyjä. Sitä minä siinä itsekinajattelin, että taisi olla vainharhanäky ja on parempiolla hiljaa koko asiasta.

HärkävaunuMuutaman tunnin kulut-

tua tuli rautatievirkailija sa-nomaan, että niiden olisiaika siirtyä vaunuihin, jot-ka aikoivat jatkaa matkaaevakkojunassa eli junassa,jossa oli vain tavaravaunu-ja. Osa vaunuista olivatavonaisia, toiset umpinaisiaeli härkävaunuja, joissakuljetettiin eläimiä. Sota-aikana niissä kuljetettiinmyös sotilaita. Ne oli va-rustettu lämmitystä vartenkamiinalla, sillä niissä oliainoastaan yksinkertaisetlautaseinät, joten talvella neolisivat muuten olleet liiankylmiä ihmisten kuljetustavarten.

Niihin oli myös raken-nettu vaunun kumpaankinpäähän kaksi laveria, toinenalempana ja toinen ylempä-nä, joissa voitiin olla ma-kuuasennossa ja ottaa vaik-ka torkut ajan kuluksi, sillänämä junat kulkivat hyvinhitaasti ja ainoastaan sil-loin, kun muu liikenne sensalli. Niillä ei ollut mitäänaikataulua.

Kerrottiin lisäksi, että ne,jotka matkustaisivat henki-löjunassa, pääsisivät jatka-maan aamulla normaalillavuorolla. Isänikin läksi vie-lä tässä junassa jatkamaanmatkaansa, vaikka olikin jomyöhässä. Hän ei kuiten-kaan halunnut jättää meitä,vaan aikoi jatkaa meidänkanssa ainakin jonkin mat-kaa nähdäkseen, kuinkameidän matka alkaisi sujua.

Hyvinhän se alkoi, kunasemalta saatiin halkoja,joilla saatiin kamiina läm-pimäksi. Niin vaunukinlämpeni sen verran, ettäsiellä jotenkin kaikki vaat-teet päällä tarkeni, ja läm-mittiväthän ne kaksi muka-namme matkaavaa hevos-tammekin jonkun verran.

Perjantaina 18. marraskuuta12 – 2005 – Nro 46–47

Muistathan ilmoittajamme!

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja, varat. Jari Heikmanvaratuomari Kaarina Nylamovaratuomari Katri Nieminenvaratuomari Anne RöppänenTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,

puh. (02) 762 4400, fax 763 1301jari.heikman@aatsto.inet.fi

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

T I L A A

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

ERLUND-taloERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: myynti@erlund-house.com

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-talo

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. kesäkuussa2. kaksi poikaa3. Haagissa4. Loviisan5. viisi kertaa6. joulukuussa7. Tanskalle8. 432 kappaletta9. Josip Broz10. oli Mannerheimin

tuntolevyn numero

Japanissa asti mainettaniittäneen kuvittajamestariPekka Vuoren jouluaiheis-ten kuvien näyttely avattiin15.11. Suomen Kivikes-kuksen näyttelytiloissaJuuassa.. Näyttely virittääkatsojansa hellyttäviin jou-lutunnelmiin. Vuodenvaihteessa näyttely laaje-nee esittelemään PekkaVuoren monipuolista kä-den jälkeä laajemmin.

Pekka Vuori, s.1935, onmaamme tunnetuimpia jamenestyneimpiä kuvittajia.Hänen veikeät piirroksensaKorvatunturin elämänme-nosta täyttävät joulunalus-viikkoina yhden Kivikes-kuksen näyttelyhuoneista.

Joulu onkin ollut viime-aikoina Pekka Vuoren suo-situin aarrearkku. HänenKorvatunturi-kirjastaan ontullut maailmanmenestys.Kirja on käännetty englan-niksi, ja japaniksi siitä ontehty kaksi versiota.

Kirjasta on tehty myösdvd-editio. JoulukuvillaanPekka Vuori on tehnytSuomea tunnetuksi Japa-nissa ja auttanut siten jopasuomalaisten yritysten jatuotteiden pääsyä Japaninmarkkinoille. Kuvittajam-me kutsuttiin vuonna 1997suunnittelemaan jouluilme

maailmalla noin kuusi mil-joonaa kappaletta. Muutkortit olivat Salvador Dalinja Oscar Kokoschkan käsi-alaa, joten herra Vuori onhyvässä seurassa.” EinoLeinon kirjoittaman jutunotsikkona oli osuvasti Jou-lupukin hovimaalari.

Vaikka joulu on ollutviime vuosina Pekka Vuo-ren näkyvin aihe, hänentuotantonsa on laaja-alais-ta. Pekka Vuoren kynästäon syntynyt 28 kirjankuvi-tusta, lukematon määräjoulukortteja, lehtipiirrok-sia, karikatyyrejä, kirjan-kansia, postimerkkejä jataidegrafiikkaa.

Pääkaupunkiseudunväki tuntee Pekka VuorenHelsingin Sanomien mehe-vänä kuvittajana. Tavan-omaisesta poikkeavia töitäovat kuvitus Suomen pe-rustuslakiin, kuvitussarjatunnetuista suomalaisistaUlkoasiainministeriölle jajoulupostimerkit SuomenPostille.

Pekka Vuorella on ollutneljätoista omaa maalaus-ja kuvitusnäyttelyä Suo-messa ja neljä yksityis-näyttelyä Japanissa. Lisäk-si hän on osallistunut mo-niin yhteisnäyttelyihinsekä kotimaassa että maa-

Jouluposti on tyypillistä Pekka Vuoren käden jälkeä.

Joulupukin hovimaalari Pekka VuoriNäyttely Suomen Kivikeskuksessa Juuassa 15.11.2005-14.1.2006

japanilaiselle tavarataloket-julle. Sen jälkeen Pekantontut ovat seikkailleet vuo-sittain kolmen suuren tava-rataloketjun ilmoituksissa,jättijulisteissa, kasseissa,lahjoissa, käärepapereissa,puhelinkorteissa ja viini-pullojen etiketeissä.

Pekan joulukuvat ovatsaaneet Japanissa lämpi-män vastaanoton. Voidaanjopa puhua läpimurrosta.Japanilaiset ovat haltioitu-neet kuvien välittämästäsuomalaisesta jouluperin-teestä ja tunnelmista, eikäihme, sillä japanilaisessasielunmaisemassa on sanot-tu olevan paljon samaa kuinmeissä suomalaisissa.

Japanilaiset ovat myössarjakuvien ja animaatio-elokuvien, mangan ja ani-man, suurkuluttajia. Länsi-maalaisille manga ja animajäävät usein etäisiksi, muttaPekan sympaattiset kuvataukeavat japanilaisille täy-sillä ja saavat heidät joulunodotuksen herkistäminä us-komaan, tai ainakin toivo-maan, että Korvatunturintarumaailma on todella ole-massa. Pekan kädentaidotja perinteisestä grafiikastaammentava tyyli ovat myöspuhutteleva vastavoima ai-kamme tietokoneavustei-

selle kuvitukselle.Pekka Vuori kutsuu itse-

ään kuvittajaksi, muttayhtä hyvin nimike voisiolla taiteilija. ToimittajaEino Leino kirjoitti muuta-

ma vuosi sitten SuomenKuvalehdessä: “PekkaVuoren suurilevikkisin työon jo vuodelta 1968, Suo-men ensimmäinen Unicef-joulukortti. Sitä on levinnyt

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18, su 12-21

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

Tarjoukset voimassa: pe – la 18 – 19.11.

5,80TORSTAI - PERJANTAI

SuomalainenSuperior kirjolohi 3,99kg

Suomalainennaudanpaisti-jauheliha kg

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

ilmalla. Kuvittajamesta-rimme on myös voittanutkymmenittäin palkintoja,joista merkittävimmät ovatRudolf Koivun palkinnotvuosina 1972 ja 1982, Val-tion taideteollisuuspalkin-not vuosina 1972 ja 1983,Vuoden graafikko -palkin-to 1987, Kirjallisuudenvaltionpalkinto 1988 jaGrafian Platinahuippu2002.