Ibn Taymiyan essee

Dzinneistä

Lyhentänyt, selittänyt

ja arabiankielestä kääntänyt Abu Ameenah Bilal Philips

1

1. Painos 2008 © IQRA – Islam Yhdistys ry.

Alkuperäinen teos: Ibn Taymeeyah’s Essay on the Jinn

Suomennos: IQRA ry., käännösryhmä

Kopiointioikeudet: Tätä kirjaa voidaan kopioida henkilökohtaista tai ei-kaupallista tarkoitusta varten IQRA - Islam Yhdistys ry:n luvalla.

ISBN 978-952-5779-02-8

Muita IQRA – Islam yhdistys ry:n julkaisuja: Arki ja palvonta (2007) Islam-sanakirja: Somali-Suomi (2008) Kielenkäytön pahat seuraukset (2007) Kolmen profeetan äidit (2007) Käsiteltäessä huolia ja stressiä (2007) Lasten tehtäväkirja 1 (2008) Lasten tehtäväkirja 2 (2008) Musliminimiä (2007) Muslimipojan opas elämän suuriin muutoksiin (2008) Muslimitytön opas elämän suuriin muutoksiin (2008) Profeetta Muhammadin vaimot (2008) Ramadân (2007) Sielun matka kuoleman jälkeen (2007) Sûra al-Fâtihan selitys (2008) Vaaroja kotona (2008)

Tilaukset osoitteesta: www.iqra-islamkirjat.com iqraislamkirjat@yahoo.com

2

Sisällys Kääntäjien huomautus 3 Johdanto 4

Tekijästä 7 1. luku: Dzinnit 9

2. luku: Riivaus 35

3. Luku: Demoniset näyt 46

4. Luku: Manaus 61 1. Liite: Kirjoitettu henkienmanaus 96

2. Liite: Miten Shaykh Ibn Baaz kumoaa henkien valtaan joutumisen kiistävät väitteet 99

Dzinni omaksuu islamin? 100

Dzinnihyökkäys 102

Dzinnien valtaan (riivatuksi) joutuminen 105

Yhteenveto 112 Kirjallisuutta 114 Islamin uskosta 118

3

Kääntäjien huomautus Kirjaan lainatut Koraanin kohdat on käännetty pääasiassa englanninkielistä Noble Qur’an –käännöstä mukaillen ja alkuperäiseen arabiankieliseen tekstiin verraten. Joissakin kohdissa on käytetty Jaakko Hämeen-Anttilan Koraanin käännöksen sanamuotoa. Käännöksissä on pyritty mahdollisimman tarkasti säilyttämään alkuperäinen merkitys, ja tästä syystä kieli saattaa joissain kohdin olla Suomen kielioppisääntöjen vastaista. Tässä kirjassa käytetyt tai muut Koraanin käännökset eivät täysin vastaa alkuperäisen arabiankielisen Koraanin merkitystä tai sen ilmaisutavan kauneutta. Ne ovat lähinnä suuntaa-antavia tulkintoja Koraanin merkityksestä. Mikäli käännetyistä Koraanin kohdista löytyy huomautettavaa, pyydämme ystävällisesti toimittamaan korjausehdotukset perusteluineen osoitteeseen iqraislamkirjat@yahoo.com. Tekstiin sisältyvät ahadith (perimätiedot) on käännetty suomenkielelle englanninkielisistä käännöksistä, jotka on alun perin laadittu arabiankielisistä alkuperäisteksteistä. Tästä syystä ahadith-käännökset eivät välttämättä vastaa tarkalleen sitä, mitä Profeetan (saws) on kerrottu sanoneen, eikä niiden ilmaisutapa vastaa hänen ilmaisunsa kauneutta. Tekstiin sisältyvät arabiankieliset nimet ja sanat on jätetty alkuperäistekstissä käytettyyn englanninkielelle trans-litteroituun muotoon. Ne eivät vastaa lausumistavoiltaan suomenkielen ääntämystä. Jotkin du’at tai jakeet, joiden ulkoa opetteleminen on suotavaa jokaiselle, on translitteroitu suomenkielen lausumista vastaavaan muotoon. Allaah antakoon anteeksi virheemme ja johdattakoon tämän kirjan lukijoita oikeaan ymmärrykseen. Aamiin. IQRA – Islam yhdistys ry., käännösryhmä

4

Johdanto Selaillessani materiaalia, jota olin kerännyt tohtorinväitöskirjaani ”Henkienmanaus islamissa” varten, törmäsin ensin tutkielmaan ”Eedaah ad-Dalaalah fee ‘Umoom ar-Risaalah”1Ibn Taymiyah’n Majmoo al-Fataawaan2 19. osassa, ja mietin sen kääntämistä. Muutamia kuukausia myöhemmin, tehdessäni kenttätutkimustani Kairossa, törmäsin samaan tutkielmaan Muhammad Shaakir ash-Shareefin toimittamana kirjasena3 samoin kuin Ibn Taymiyah’n kommentaariin teoksesta ”Hadeeth4: Islam began in a strange way”.5Luettuani kirjasen ja ymmärrettyäni, että joutuisin kääntämään suuren osan siitä väitöskirjaani varten, päätin toimittaa ja kääntää sen yhdessä otteiden kanssa teoksen Majmoo al-Fataawaa 35. osasta sekä Ibn Taymiyah’n klassikosta Al-Furqaan Bayna Awliyaa ar-Rahmaan wa Awliyaa ash-Shaytaan6, jotka esiintyivät Muhammad Shakirin toimittaman teoksen viitteissä. Tämän käännöksen merkitys piilee siinä, että se on tietääkseni ensimmäinen englanninkielinen teos yksinomaan 1 kirjaimellisesti: Profeetan yleisen sanoman todisteiden selvittäminen 2 Abdur-Rahmaan ibn Qaasim al-Aasimee: Majmoo‟ Fataawaa

Shaykhul-Islam Ibn Taymiyah (Beirut: Daar al-Arabeeyah, 1. painos,

1978) 3 Muhammad Shaakir ash-Shareef (toim.): Eedaah ad-Dalaalah fee

„Umoom ar-Risaalah wa at-Ta‟reef bi Ahwaal al-Jinn (Giza, Egypti:

Maktabah at-Taw‟eyah al-Islameeyah, 1. painos, 1987) 4 Profeetta Muhammadin (saws) lausunto, jonka hänen seuralaisensa

ovat välittäneet ylöskirjattavaksi 5 välittänyt Abu Hurairah, kirjannut Muslim ja Ibn Maajah. Hadith

kokonaisuudessaan kuuluu: ”Islam alkoi muukalaisena, ja siitä on jälleen

tuleva muukalainen, joten hyviä uutisia muukalaisille.” (Abdul Hamid

Siddiqi: Sahih Muslim (engl.kiel. käännös, osa 1, s. 86, n:o 270) 6 Beirut: Al-Maktab al-Islamee, 4. painos, 1977)

5

henkiriivauksesta ja henkienmanaamisesta islamissa, Walesin yliopistossa rekisteröidyn tohtorinväitöskirjani aiheesta. Ibn Taymiyah’n tutkielma tarjoaa hyvin selkeän, tiiviin ja autenttisen näkemyksen tästä kiehtovasta aiheesta Koraanin, sunnan7 ja sekä sahaabojen (Profeetan (saws) seuralaisten) että islamin varhaisten oppineiden kokemusten ja tulkintojen pohjalta.8 On huomattava, että olen tarkoituksella välttänyt kirjaimellista kääntämistä itse asian välittämisen hyväksi. Kielen sujuvuuden kannalta tarpeellisia lisäsanoja ja fraaseja en ole erikseen merkinnyt. Olen ottanut vapauden poistaa aiheeseen vain hämärästi liittyviä sivuseikkoja ja yhdistää saman aiheen eriasteisesti toistuvia käsittelyjä. Huomasin tämän tarpeelliseksi kirjailijan ajatuksenjuoksun jatkuvuudelle ja aiheessa pysymiselle, jotta teksti pysyisi luettavana jokamiehelle. Välttääkseni sellaisen käsityksen syntymistä, että Ibn Taymiyah’n ajatukset heijastavat vain 1400-luvun vanhentuneita näkemyksiä, olen liittänyt mukaan tuoreen artikkelin henkiriivauksesta ja henkienmanauksesta eräältä Saudi-Arabian johtavista oppineista, Shaykh ibn Baazilta, joka vahvistaa Ibn Taymiyah’n näkemysten asiaankuuluvuuden ja oikeaoppisuuden. Haluan vielä kiittää veli Iftikhar Mackeenia väsymättömyydestä käsikirjoitukseni yhä uudelleen 7 Profeetta Muhammadin lausunnot, teot ja hyväksymiset, jotka yhdessä

muodostavat islamilaisen lain toisen lähteen (Koraanin ohella, suom.

huom.) 8 Tutkielman varsinaisena aiheena on niiden todisteiden selvittäminen,

jotka osoittavat, että Profeetta Muhammadin (saws) sanoma oli

tarkoitettu sekä ihmisille että dzinneille. Aihetta käsitellessään tekijä

käsitteli kuitenkin laajasti myös Saatanaa, dzinnejä, henkiriivausta,

manausta yms. koskevia säädöksiä ja mielipiteitä.

6

puhtaaksi kirjoittamisessa sekä tekstissä ja viitteissä mainittujen lukemattomien hadithien englanninkielisten viittausten paikantamisessa. Toivon tämän kirjasen hälventävän epäilyksiä ja hämmennystä tämän tärkeän ja yhä ajankohtaisen aiheen ympäriltä, siten kuin se islamin mukaan autenttisesti ymmärretään, sekä muslimien että ei-muslimien mielissä. Abu Ameenah Bilal Phillips Riad, 18. 2. 1988

7

Tekijästä Ahmad ibn ‘Abdul-Haliim ibn Taymiyah syntyi Harranin9 kaupungissa vuonna 1263. Hänen isänsä oli islamilaisen lain hanbali -koulukunnan johtavia oppineita, kuten myös hänen isoisänsä, joka kirjoitti tekstin Muntaqaa al-Akhbaar ash-Shawkaaniin hadith-klassikkoon Nayl al-Awtaar.10 Ibn Taymiyah hallitsi eri islamilaiset tieteet jo nuorella iällä ja luki laajalti tuon ajan eri lahkoista ja uskonnoista. Hän uhrasi paljon aikaa ja ponnisteluja oikeaoppisen islamin puolustamiseen niitä vääristymien hyökyaaltoja vastaan, jotka huuhtoivat muslimikansan yli. Hän kohtasi paljon vaikeuksia ajan merkittävien lahkolaisjohtajien ja näitä tukevien auktoriteettien taholta. Erimielisyydet heidän kanssaan johtivat hänen kohdallaan useisiin vangitsemisiin. Ibn Taymiyah ei kamppaillut vain islamin sisäisiä, vaan myös sen ulkopuolisia vihollisia vastaan fatwoillaan (islamin lain tulkinnoillaan) ja osallistumalla myös aseellisiin taisteluihin. Hänen säädöksensä, joka salli aseellisen taistelun sellaisia ryhmiä vastaan, jotka tunnustivat islamin uskon11, mutta kieltäytyivät noudattamasta joitain sen perusperiaatteista, vaikutti suuresti vastarintaliikkeeseen tataareja vastaan, sillä nämä julistivat hyväksyvänsä islamin, mutteivät noudattaneet jumalallista lakia. Näiden taisteluiden aikana hän kirjoitti lukemattomia kirjoja ja tutkielmia, jotka kuvastavat hänen laajaa lukeneisuuttaan ja 9 Harran on lähellä Edessaa, joka sijaitsi joskus pohjoisessa Irakissa,

mutta on nyt nimeltään Urfa ja kuuluu Turkkiin 10 Muhammad ibn „Alii ash-Shawkaanee: Nayl al-Awtaar Sharh

Muntaqaa al-Akhbaar (Egypti: Matba‟ah al-Halabee) 11 lausumalla ”Lää iläähä illällaah, Muhämmädur-Rasuulullaah” = Ei ole

muuta jumalaa kuin Allaah ja Muhammad on Hänen (viimeinen)

lähettiläänsä.

8

tietämystään ei ainoastaan varhaisten oppineiden näkemyksistä, vaan myös myöhemmin syntyneistä teologisista ja lainopillisista koulukunnista. Ibn Taymiyah’lla oli merkittävä vaikutus aikansa avarakatseisiin oppineisiin, joista valtaosa kuului shaafi’i –koulukuntaan. Hänen kuuluisimpia oppilaitaan olivat Ibn Kathir, adh-Dhahabii ja Ibn al-Qayyim. Hän kuoli v. 1328 damaskolaisessa vankilassa kärsiessään tuomiota fatwastaan, joka vastusti pyhimysten haudoille vaeltamista.12 Viholliset ovat vääristelleet hänen fatwaansa sanoen hänen kieltäneen Profeetta Muhammadin (saws) haudalla vierailemisen.13 12 Ibn Taymiyah‟n tulkinta perustui Abu Hurairah‟n välittämään

autenttiseen lausuntoon, jossa Profeetta Muhammad (saws) sanoi:

”Älkää lähtekö matkalle kuin kolmeen moskeijaan: tähän minun

moskeijaani, Masjid al-Haraamiin ja Masjid al-Aqsaan (Bayt al-

Maqdis).” Kirjanneet Bukhari ja Muslim (Sahih Muslim, engl., osa 2, s.

699, n:o 3218) 13 Ibn Taymiyah‟n teoksen Kitaab at-Tawheed johdannosta. Toim.

Muhammad al-Jalayand (Beirut: Mu‟assasah „Uloom al-Qur‟aan, 3.

painos, 1987), s. 3-16)

9

1. luku D z i n n i t

Ihmiskunnan tulisi ymmärtää että Allaah - Mahtava ja Majesteettinen - lähetti Muhammadin (saws) molempia maailmoja, ihmisten maailmaa ja dzinnien14 maailmaa varten. Usko Jumalaan ja kuuliaisuus Häntä kohtaan tehtiin pakollisiksi kummankin maailman asukkaille. Koko ihmiskuntaa ja dzinnejä vaadittiin sallimaan se, mitä Allaah ja Hänen Profeettansa sallivat, käskemään siihen, mihin Allaah ja Hänen Profeettansa käskivät, rakastamaan sitä, mitä Allaah ja Hänen Profeettansa rakastivat, ja halveksimaan sitä, mitä Allaah ja Hänen Profeettansa halveksuivat. Tulisi myös tietää, että jokainen ihminen tai dzinni, joka saatuaan todisteet Muhammadin (saws) profeettiudesta ei usko häneen, ansaitsee tulla Allaahin, Kaikkein Korkeimman, rankaisemaksi tavalla, joka on samankaltainen niiden rangaistusten kanssa, 14 Dzinnit ovat luotuja, joilla on vapaa tahto; ne elävät maan päällä

omassa maailmassaan, joka on rinnastettavissa ihmisten maailmaan; ne

ovat näkymättömiä ihmissilmälle normaalissa olomuodossaan.

Arabiankielinen sana dzinn tulee verbistä dzanna, joka tarkoittaa

„kätkeytyä‟. Samasta juuresta nimensä saava sikiö kohdun uumenissa on

nimeltään dzaniin ja sydän, joka on piilossa rintakehän alla, on dzanaan.

Termi dzinnii (engl. genie) on verrattavissa sanaan dzinn ja muotoa

dzaann voidaan käyttää sen monikkona tai toisena yksittäisenä terminä.

Islamilaisessa kirjallisuudessa Saatana (engl. Satan, devil) on

epäuskoville dzinneille annettu nimitys. Ne on luotu tulesta Allaahin

Koraanissa kertoman mukaisesti: “häntä ennen loimme dzinnit

hohkaavasta (savuttomasta) tulesta” (Suurah al-Hijr 15:27, käännös

merkityksestä). Ne eivät ole “langenneita enkeleitä”, sillä enkelit on

luotu valosta, Profeetan (saws) kertoman mukaan, jonka välitti hänen

vaimonsa Aisha (raa): “Enkelit on luotu valosta ja dzinnit hehkuvasta

tulesta” (Sahih Muslim). Enkelit eivät voi olla tottelemattomia

Allaahille, niin kuin sanotaan Koraanissa: “… jonka (Helvetin Tulen)

yllä ovat vahvat ja ankarat enkelit, jotka eivät ole tottelemattomia

Allaahilta saamilleen määräyksille, vaan tekevät niin kuin heitä on

käsketty. “ (Suurah al-Tahriim 66:6, käännös merkityksestä)

10

jotka kohtasivat niitä, jotka eivät uskoneet aiemmin lähetettyihin profeettoihin. Usko siihen, että Profeetta Muhammad (saws) lähetettiin sekä ihmiskunnalle että dzinneille, on olennainen periaate, josta niin Sahaabah, heitä seurannut hurskas sukupolvi, kuin kaikkien koulukuntien johtavat muslimioppineetkin - olkoon Allaah heihin kaikkiin tyytyväinen - ovat olleet yhtä mieltä. Kukaan yhdessäkään muslimilahkoista ei kiellä dzinnien olemassaoloa, tai sitä että Allaah lähetti Muhammadin (saws) myös heitä varten. Valtaosa epäuskoisista, olivatpa he pakana-arabeja tai muita seemiläisiä15, intialaisia16 tai muita 15 Mesopotamialaisessa uskonnossa muinaisten assyrialaisten ja

babylonialaisten keskuudessa demoneita oli kahdenlaisia: epäinhimillisiä

olentoja ja kostonhimoisia kuolleita. Ensiksi mainittuja oli montaa eri

tyyppiä: niitä, jotka väijyivät vaarallisissa paikoissa, kuten aavikoilla ja

hautausmailla - Labartu -niminen naispuolinen vuorten ja soiden demoni

hyökkäsi erityisesti lasten kimppuun. Sedu ja Lamassu olivat

kaksijakoisia demoneja, sekä pahoja että suojelevia henkiä. Lilitu oli

kaunis, alaston naisdemoni, joka kävi miesten luona öisin ja oli

yhdynnässä näiden kanssa. Toiseksi mainitut olivat sellaisten

henkilöiden haamuja, jotka olivat kuolleet tapaturmaisesti, ja ne olivat

erittäin pelättyjä. Sairauksien ja epäonnen katsottiin liittyvän demonien

hyökkäykseen, erityisesti haamujen kohdalla. 16 Intialaisten keskuudessa demonit olivat joko epäinhimillistä tai

inhimillistä alkuperää. Epäinhimilliset henget tai paholaiset omasivat

yliluonnollisia voimia ja niillä oli aineelliset vartalot; näitä oli montaa eri

muotoa, jota ne pystyivät myös muuttamaan, ja joka oli alttiina

tuhoutumiselle. Ne olivat vapaita valitsemaan hyvän ja pahan välillä,

mutta niiden luonteenlaatu oli taipuvainen pahaan. Asuras, Danavas,

Daityas ja Raksasas kuuluivat tähän ryhmään. Inhimilliset henget tai

ihmisten haamut, jotka yleisesti tunnetaan nimellä Bhuta, olivat aina

pahoja. Ne saivat alkuperänsä niiden sieluista, jotka kuolivat ennen

aikojaan tai kärsivät väkivaltaisen kuoleman, tai jotka olivat

muotopuolia, vähämielisiä, mielisairaita, kärsivät sairauskohtauksista tai

epätavallisista sairauksista tai jotka olivat alkoholisoituneita, irstaita tai

häijyjä elämänsä aikana. Kaikkein vaarallisimpia näistä olivat

murhatuiksi joutuneiden haamut, ne jotka jättivät maailman

tyydyttämättömien halujen kanssa, sekä muukalaisten haamut.

11

haamilaisia, suurin osa kanaanilaisista ja kreikkalaisista17 sekä muista Jaafetin18 jälkeläisistä, vahvistaa dzinnien olemassaolon. Mitä tulee juutalaisiin ja kristittyihin, nämä tunnustavat dzinnien olemassaolon paljolti samaan tapaan kuin muslimitkin19, vaikka heidän joukossaan saattaa olla 17 Englanninkielinen sana “demon” on johdettu kreikankielisestä sanasta

“daimon”, jonka monikko on “daimones”. Kahdeksannella vuosisadalla

ennen ajanlaskun alkua kreikkalainen runoilija Hesiodos selitti

kirjoituksessaan Neljästä Aikakaudesta, että kulta-ajalla eläneistä tuli

kuolemansa jälkeen “daimones”. Niitä kuvailtiin hyväntahtoisina

ihmisten suojelijoina, rikkauksien ja omaisuuden jakajina, mutta

pimeyteen kietoutuvina, voidakseen näkymättöminä vaeltaa jokaisen

maailmankolkan yli. Niin kauan kuin niitä kohdeltiin kunnioittavasti,

niiden odotettiin tekevän palveluksia. Nämä olivat hyviä demoneja.

Pahat henget olivat sankareiden haamuja, ja niiden katsottiin olevan

kykenemättömiä hyviin tekoihin ja siunauksiin ja voimakkaita vain

pahoissa teoissa. Eräiden pahojen henkien esitettiin liittyvän jokaiseen

ihmiseen tämän syntymästä kuolemaan. Toisten ajateltiin olevan

kostavia demoneja. Ne toimivat välineinä rangaistaessa jotakin tiettyä

sukua sen rikoksista ja niitä nimitettiin erityisellä nimellä Alastor. 18 Ensimmäisessä Mooseksen Kirjassa (5:32) mainittu Nooan poika.

Tulee hepreankielisestä sanasta Yepheth joka tarkoittaa „lisääntyä‟. (Jess

Stein (toim.), The Random House Dictionary, New York: Random

House, 1966), s. 763) 19 Ennen maanpakolaisuutta heprealaisessa kirjallisuudessa kuviteltiin

demonit samankaltaisiksi olennoiksi kuin dzinnit. Esimerkiksi Jesajassa

34:14 niihin on viitattu se‟irimeinä s.o. ”karvaisina”, mikä on käännetty

Raamatun tarkistetussa standardiversiossa satyyreiksi; nämä olivat

raunioissa asuvia demonisia olentoja. Maanpakolaisuuden jälkeen

demonien alkuperä löytyy Mooseksen Ensimmäisestä kirjasta (6:2-4),

jossa ne esitetään langenneina enkeleinä. Kristinusko omaksui Vanhan

Testamentin demonologian, ja johtohahmot kuten Tuomas Akvinolainen

(k. 1274) tukivat perinteistä näkemystä, jonka mukaan demonit olivat

langenneita enkeleitä; langenneita alkuperäisestä tilastaan ylpeyden ja

kateuden vuoksi. Ne asustavat sekä Helvetissä - missä ne piinaavat

kadotukseen joutuneita - että ilmassa, missä ne kiusaavat ihmisiä.

Apokryfisessä kirjallisuudessa (kristillistä kirjallisuutta, joka on jätetty

Raamatun kaanonin ulkopuolelle; suom. huom.) kuten Pietarin ja

Paavalin Ilmestys ja Koptien kertomus Joosefista, puusepästä kuvaillaan

12

joitakin, jotka kieltävät dzinnien olemassaolon. Dzinnien olemassaolon kieltäviä henkilöitä voidaan tavata myös puhdasoppisten muslimien sekä muslimilahkojen, kuten jahmiittien20 ja mu’taziliittien21 joukosta, vaikka useimmat muslimit eivät kiistäkään heidän olemassaoloaan. Syynä laajalle levinneeseen uskoon dzinnien olemassaolosta on jatkuva ja yhdenmukainen maininta niiden olemassaolosta profeettojen sanomissa. Profeetat kuvasivat heitä itsenäisiksi,

demoneja ja niiden toimia (A Dictionary of Comparative Religion, s.

230-1). 20 Tämän teologisen koulukunnan perustaja oli Jahm ibn Safwaan (k.

745 j.a.a.). Hän kielsi kaikki Allaahin ominaisuudet paitsi että Allaah on

Kaikkivoipa ja Luoja. Hän väitti myös, että niin kauan kuin ihminen

uskoo, hänen pahat tekonsa eivät vaikuta häneen eikä häntä rangaista

niistä. Edelleen hän vahvisti äärimmäisen muodon

ennaltamääräämisopista: hän kielsi vapaan tahdon ja väitti, etteivät

Paratiisi ja Helvetti ole ikuisia. Hänen seuraajansa, joita kutsuttiin

nimellä Jahmeeyah (engl. Jahmites) selviytyivät yhdennelletoista

vuosisadalle asti Tirmidhin alueella, mutta omaksuivat yhden sen ajan

suosituimman teologisen koulukunnan opit; tämä koulukunta oli ash‟arit

(H.A.R. Gibb and J.H. Kramers, Shorter Encyclopedia of Islam, (Ithaca,

New York: Cornell University Press, 1. painos, 1953), s. 83). 21 Tämä teologinen koulukunta perustettiin kahdeksannella vuosisadalla

Waasil ibn „Ataan ja „Amr ibn „Ubaydin toimesta; he olivat al-Hasan al-

Basriin entisiä oppilaita. Se perustui oppiin uskon ja epäuskon välisestä

tilasta, johon ihminen joutuu tehdessään suuria syntejä. Oppi vapaasta

tahdosta lisättiin vastakaikuna jahmiittien opille ennaltamäärätystä,

samoin lisättiin oppi Allaahin ominaisuuksien kieltämisestä, jonka he

lainasivat myös jahmiiteilta muokaten sitä. Myöhemmät tämän

koulukunnan teologit lisäsivät hindu-kristillisen opin, jonka mukaan

Jumala oli kaikkialla. Mu‟tazilien opeista tuli abbasidivaltion virallinen

teologinen oppi yli sadan vuoden ajaksi ja sitä levitettiin pakolla

muslimien piirissä kahdennelletoista vuosisadalle asti. Se säilyi

kuitenkin pohjana shiiojen teologiselle opille sekä kahteentoista

imaamiin uskovien että zaydiittien keskuudessa. Jotkin sen opeista

vallitsevat edelleen muslimien keskuudessa tänäkin päivänä. (Shorter

Encyclopedia of Islam, s. 421-6.)

13

eläviksi, älykkäiksi olennoiksi, joilla on tahto ja jotka ovat käskyjen ja kieltojen alaisia, ei ihmisluonnon ulottuvuuksiksi, kuten jotkut heidän olemassaolonsa kieltävät ateistit väittävät. Koska profeetat jatkuvasti ja avoimesti kertoivat dzinnien todellisuudesta, se tuli niin tavallisten ihmisten kuin älyköidenkin tuntemaksi. Tästä johtuen ainoastaan hyvin pieni osa lahkoihin kuuluvista, profeettoihin uskovista ihmisistä varsinaisesti kielsi dzinnien olemassaolon, aivan kuten vain pieni osa kielsi enkeleiden olemassaolon, fyysisen ylösnousemuksen, Jumalan palvomisen ilman kumppaneita, sen, että Jumala on lähettänyt ihmisiä lähettiläiksi ihmiskunnalle, jne. Kaikki nämä seikat mainittiin profeettojen ilmoituksissa, ja ne olivat hyvin tunnettuja sekä tavallisten ihmisten että eliitin keskuudessa. Ne olivat yhtä tunnettuja kuin Mooseksen meneminen Faaraon luo, Faaraon hukkuminen, Messiaan tulo juutalaisille, heidän vihamielisyytensä häntä kohtaan, Muhammadin (saws) ilmestyminen Mekassa, hänen muuttonsa Medinaan, se, että hän toi Koraanin ja lait, hänen tekemänsä ihmeet (kuten ruoan ja juoman lisääntyminen), ja se, kuinka hän kertoi menneistä ja tulevista tapahtumista, joita kukaan ihminen ei kykenisi tietämään muuten kuin jumalallisen ilmoituksen kautta, jne. Tämän johdosta Allaah käski Profeettansa (saws) kehoittaa epäjumalanpalvojia kysymään juutalaisilta ja kristityiltä asioista, joita jatkuvasti ilmoitettiin heille, kuten seuraavassa jakeessa:

“Emmekä ole lähettäneet ennen sinuakaan kuin miehiä, joille annoimme Ilmoituksen. Joten kysykää

Muistutuksen väeltä (siitä totuudesta, jota on jäljellä alkuperäisistä Kirjoista,

kuten Tauraat [Toora], Zabuur [Psalmit] ja Indziil [Evankeliumi] ), jos on niin ettette tiedä.”22

22 Suurah An-Nahl 16:43 ja Suurah Al-Anbiyaa 21:7, käännös

merkityksestä

14

Koska on ihmisiä, jotka kieltävät Allaahin valinneen lähettiläitä ihmiskunnan joukosta, Allaah ilmoittaa heille, että Hänen ennen Muhammadia (saws) lähettämänsä lähettiläät olivat ihmisiä, ja Hän kehottaa epäuskoisia pyytämään juutalaisilta ja kristityiltä vahvistuksen tälle, jos he todella ovat epätietoisia. Samoin heitä neuvottiin kysymään niiltä, joille jumalalliset Kirjat oli ilmoitettu, Jumalan ykseydestä ja muista periaatteista, joita profeetat olivat opettaneet ja epäuskoiset kiistäneet. Jumala, Kaikkivaltias sanoo:

“Sano: ’Jumala riittää todistajaksi minun ja teidän välillänne, ja ne, joilla on tietoa Kirjasta.’ ”23

“Joten jos epäilet sitä, mitä olemme ilmoittaneet sinulle,

niin kysy niiltä, jotka resitoivat (lukivat) Kirjaa ennen sinua.”24

“Sano: Mitä arvelette, jos se (Koraani)

olikin Jumalan lähettämä, ja te epäuskoitte siihen? Ja todistaja Israelin lasten joukosta todisti siitä myös

(että tämä Koraani on Allaahilta, kuten Toorakin), joten hän uskoi (tuli muslimiksi), ja te olitte ylimielisiä.”25

Tämä eroaa tiedosta, joka on yleisesti tunnettua ainoastaan oppineiden keskuudessa, kuten ahadiith Allaahin näkemisestä (paratiisissa), haudan piina ja koetukset, välitys (puolesta puhuminen), silta (yli helvetin tulen) ja lampi (paratiisissa). Jotkut niistä, joiden tieto on puutteellista tai jotka ovat harhaan johdettuja, saattavat kieltää tällaiset asiat. Näin ollen ryhmä mu’taziliitteja, kuten al-Jabbaa’ii, Abu Bakr ar-Raazii ja muut, kiistivät dzinnien sisääntulon puuskanomaisten kohtausten valtaamaan ihmiskehoon, vaikka vahvistivatkin 23 Suurah Ar-Ra‟d 13:43, käännös merkityksestä 24 Suurah Yunus 10:94, käännös merkityksestä 25 Suurah Al-Ahqaaf 46:10, käännös merkityksestä

15

dzinnien olemassaolon. Tämä johtui siitä, että ensimmäinen on vähemmän ilmeistä Profeetan (saws) kertomasta kuin jälkimmäinen, vaikka he silti olivatkin mielipiteessään väärässä. Siten al-Ash’arii mainitsi Ahl us-Sunnah -oppien (ortodoksi-islam) joukossa kerrottavan: “Dzinnit voivat astua puuskanomaisten kohtausten valtaamiin kehoihin, kuten Kaikkivaltias sanoo:

”Ne jotka syövät (ahmivat) korkoa eivät tule seisomaan (Ylösnousemuksen päivänä) muutoin kuin seisoo sellainen,

jonka Saatana on hakannut järjiltään (jonka Saatana on kosketuksellaan tehnyt hulluksi)”.”26

‘Abdullaah, Ahmad ibn Hanbalin27 poika, sanoi: “Kun kerroin isälleni jonkun väittäneen, etteivät dzinnit voi mennä sisään ihmiskehoon, hän vastasi: ‘Rakas poikani, hän valehtelee. Yksi 26 Suurah Al-Baqarah 2:275, käännös merkityksestä 27 Ahmad ibn Muhammad ibn Hanbal syntyi Baghdadissa vuonna 780 ja

matkusti laajalti Irakissa, Syyriassa, Hijaazissa (läntisessä Arabiassa) ja

Jemenissä keräten haditheja. Palattuaan takaisin kotiinsa hän opiskeli

islamilaista lainoppia (Fiqh) Imaami Shafi‟iin ohjauksessa.

Abbasidikalifien al-Ma‟muunin (813-833), al-Mu‟tasimin (833-842) ja

al-Waathiqin (842-847) hallitessa mu‟tazilien opinkappaleista tuli

valtion virallinen oppi ja inkvisitorisia oikeusistuimia perustettiin sen

soveltamiseksi. Ibn Hanbal kiisti avoimesti pakanalliset kreikkalaisen

filosofian käsitykset, joihin mu‟tazilien ajatukset perustuivat, ja tämän

seurauksena hänet myöhemmin tuomittiin vankeuteen ja ruumiilliseen

rangaistukseen. Kalifi al-Mutawakkilin hallitessa (847-861) hänen

koettelemuksensa päättyivät ja maine Ibn Hanbalin opista, hurskaudesta

ja vankkumattomasta uskollisuudesta perimätiedolle keräsi lauman

opiskelijoita ja ihailijoita hänen ympärilleen. Hän kuoli Baghdadissa

vuonna 855 ja islamilaisen lain hanbali -koulukunta nimettiin hänen

mukaansa. Hänen suurin työnsä al-Musnad sisältää arviolta 40 000

hadith -kertomusta (H.A.R. Gibbs and J.H. Kramers, Shorter

Encyclopedia of Islam, (Ithaca, New York: Cornell University Press,

1953), s. 20-22). Katso myös Muhammad Shalabii, Al-Madkhal fii at-

Ta‟riif bil-Fiqh al-Islamii (Beirut: Daar an-Nahdah al-‟Arabiiyah, 1969),

s. 200-201)

16

niistä (paholaisista) puhuu hänen kielellään28.“ Muhammadille (saws) ilmoitetut jakeet puhuttelevat kaikkia luotuja olentoja, niin ihmisiä kuin dzinnejäkin, sillä hänen viestinsä oli molemmille maailmoille. Tämä säilyy perusperiaatteena Koraanin suhteen, vaikka syy joidenkin sen jakeiden ilmoitukseen saattaakin liittyä eräisiin tuon ajan arabien keskuudessa sattuneisiin tapahtumiin. Muslimioppineiden yleisen mielipiteen mukaan yhdenkään jakeen soveltaminen ei rajoitu sen ilmoittamisen nimenomaisiin syihin. Jotkut oppineet tosin erosivat mielipiteissään siitä, saattoiko jonkin jakeen ilmoittamisen syyhyn liittyvä kategoria liittyä erityisesti niihin arabeihin, joista jae ilmoitettiin. Mitä nimenomaiseen syyhyn tulee, kenenkään muslimin ei tiedetä esimerkiksi sanoneen, että jakeet avioerosta, valojen vannomisista, varkauden ja aseellisen ryöstön rangaistuksista jne. pätevät ainoastaan niihin ihmisiin, joiden teot aiheuttivat näiden jakeiden ilmoituksen. Yhtäkään jumalallista lakia ei ilmoitettu erityisesti arabeille. Sen sijaan lait mainitsivat muslimit ja epäuskovat, todelliset uskovat ja uskoa teeskentelevät, hurskaat ja hillittömät, hyvät ja pahat, kuten voidaan todeta Koraanista ja haditheista. Eräs oppineiden vähemmistö on kuitenkin ehdottanut joidenkin lakien koskeneen nimenomaan arabeja, mutta enemmistö on kumonnut tämän. Esimerkiksi ash-Shaafi’ii29 julisti, että mikä tahansa arabien 28 Muhammad ibn Abdillaah ash-Shiblii, Ahkaam al-Jaann, (Beirut:

Daar Ibn Zayduun, 1. painos, 1985), s. 143-4. 29 Muhammad ibn Idriis ash-Shaafi‟ii syntyi Ghazzassa vuonna 767 ja

varttui Mekassa, missä hän opiskeli perimätietoa (hadith) ja lainoppia

(fiqh) ja oppi ulkoa Muwattan (imaami Maalikin hadith -kirja). 20-

vuotiaana hän meni Medinaan ja opiskeli imaami Malikin ohjauksessa

tämän kuolemaan saakka, vuoteen 796. Myöhemmin hän opiskeli

Irakissa imaami Abu Haniifan oppilaiden Muhammad ibn al-Hasan ash-

Shaybaaniin ja Abu Yuusufin ohjauksessa, kuten myös imaami al Layth

ibn Sa‟adin (716-791) oppilaiden ohjauksessa Egyptissä. Hänet

tunnetaan usuul al-fiqh -tieteen alullepanosta, jota hän tutki kirjassaan

17

saastaisena pitämä asia oli haraam (kiellettyä) kaikille muslimeille, ja minkä tahansa heidän hyvänä pitämänsä asian hän julisti olevan halaal (sallittua) kaikille30. Enemmistö oppineista, kuten Maalik31, Abu Haniifah32, Ahmad ja

ar-Risaalah (Majiid Khadduri, Al-Shafi‟i‟s Risaala (engl.) (Cambridge,

UK: The Islamic Texts Society, 2. painos, 1987). Kuitenkin hänen

merkittävin työnsä koskien islamilaista lakia on nimeltään Kitaab al-

Umm. Hän kuoli Fustatissa, Egyptissä, vuonna 820 ja islamilainen

koulukunta shaafi‟ii nimettiin hänen mukaansa. 30 Tämä päätös perustui jakeeseen: “…julistaa heille sallituksi kaiken

hyvän ja puhtaan mutta kieltää heiltä kaiken pahan.” (Suurah al-

A‟raaf 7:157, käännös merkityksestä) Koska käsitys siitä, mitä pidetään

hyvänä ja mitä pahana, saattaa vaihdella kulttuurista toiseen, ash-Shafi‟ii

määräsi, että arabien käsitystä tulisi pitää kriteerinä tässä asiassa, koska

jae ilmoitettiin heille ensimmäisenä. 31 Maalik ibn Anas syntyi vuonna 713 Medinassa, missä hän varttui

opiskellen perimätietoa (ahadith) siellä asuvien oppineiden ohjauksessa.

Imaami Malikista tuli lopulta seudun johtava oppinut, ja hänet vangittiin

ja ruoskittiin Medinan abbasidikuvernöörin, Ja‟far ibn Sulaymanin

toimesta, kun hän, imaami Maalik, antoi fatwan (oikeussäännös) kalifi

al-Mansuurin (k. 775) politiikkaa vastaan. Imaami Maalik kokosi

varhaisimman hadith -teoksen nimeltään al-Muwatta ja opetti sitä

arviolta 40 vuotta. Muslimimaailman jokaisesta kolkasta tuli

opiskelijoita oppimaan sitä, minkä tuloksena tänä päivänä on olemassa

16 eri versiota siitä. Kaikkein autenttisin niistä on Maalikin

espanjalaisen kasvattioppilaan Yahyaa ibn Yahyaan (k. 848) versio.

Maaliki –koulukunta, joka kehittyi Medinassa, sai nimensä imaami

Maalikin mukaan. (Shorter Encyclopedia of Islam, s. 320-324). 32 Abu Haniifah an-Nu‟maan ibn Thaabit syntyi Kufassa vuonna 700.

Hän elätti itsensä kangaskauppiaana, mutta omisti koko elämänsä

islamin opiskeluun ja opettamiseen. Abu Haniifah tapasi sahaabin

(Profeetan saws seuralainen), Anasin, ja opiskeli suuren hadith -

oppineen Hammaad ibn Zaidin ohjauksessa 18 vuotta. Hän kieltäytyi

itsepintaisesti qadiin, tuomarin virasta, jonka Kufan kuvernööri

Umayyad, Yazeed ibn „Umar ja myöhemmin Kalifi al-Mansuur (754-

755) halusivat hänen hyväksyvän. Tämän kieltäytymisen johdosta hän

joutui ruumilliseen rangaistukseen ja vangituksi aina kuolemaansa

saakka vuonna 767. Hänen päätöksiään ja päättelyitään noudatetaan

hanafi -koulukunnassa (Shorter Encyclopedia of Islam, s. 9-10).

18

varhainen sukupolvi hänen seuraajiaan, vastustivat tätä mielipidettä. Vaikka myös al-Khiraqii33 ja ryhmä myöhempiä hanbaliittioppineita tukivat ash-Shaafi’iin kantaa, oppineiden enemmistö ja Sahaabah katsoivat, ettei sallittu ja kielletty ollut arabien mausta riippuvaista. Itse asiassa arabit tapasivat pitää asioista jotka Allaah kielsi, kuten verestä, itsestään kuolleista eläimistä, kuristumalla, lävistymällä, kaatumalla tai töytäisystä kuolleista eläimistä, villieläinten osittain syömistä eläimistä, tai muiden kuin Allaahin nimeen teurastetuista eläimistä. Ja jopa paras heistä (ts. Profeetta) tapasi olla pitämättä asioista, joita Allaah ei ollut kieltänyt. Profeetta (saws) ei esimerkiksi pitänyt liskon (Dabb) lihasta, ja sanoi erään kerran: “Sitä ei löydy minun kansani maasta, joten en pidä sen mausta”. Hän lisäsi kuitenkin: “Totisesti, se ei ole haraam”. 34 Toisen kerran sitä syötiin pöydässä, jonka ääressä hänkin ruokaili, ja hän sanoi: “En syö sitä enkä kiellä sitä”.35 Enemmistö oppineista katsoo, että Allaahin sallituksi tekemiä hyviä asioita ovat mitkä tahansa sellaiset, jotka hyödyttävät niitä syövän uskonnollista harjoitusta, ja saasta taas sitä, mikä vahingoittaa hänen uskonnollista harjoitustaan. Oikeudenmukaisuus muodostaa perustan jumalalliselle uskonnolle, jota vakiinnuttamaan Allaah lähetti lähettiläänsä. Tämän vuoksi Allaah kielsi ruoat jotka aiheuttavat aggressiota, julmuutta ja hurjuutta. Hän kielsi kaikkien torahampaisten petoeläinten syömisen36, koska ne ovat 33 Umar ibn al-Husain al-Khiraqii (k. 945) oli hanbalilainen lainsäätäjä

Baghdadista. (Al-A‟laam, osa 5, s. 44) 34 Sahih Muslim (engl.), osa 3, s. 1074, n:o 4790 35 Ibid., osa 3, s. 1073, n:o 4784. 36 Hyeenaa ei oteta lukuun petoeläinkiellossa, tämä perustuu Jaabir ibn

„Abdillaahin lausuntoon: “Kysyin Allaahin lähettiläältä (saws)

hyeenasta ja hän vastasi: “Se on riistaeläin, ja jos joku ihraamin tilassa

(pukeutuneena pyhiinvaellusta varten) metsästää sitä, hänen pitäisi

antaa lammas sovituksena.” Koonnut Abu Dawuud (Sunan Abu

Dawuud (engl.), osa 3, s. 1071, n:o 3792), ad-Daarimii, Al-Bayhaqii, Ibn

19

Hibbaan, ad-Daaraqutnii ja al-Haakim ja se on julistettu autenttiseksi

(sahih) al-Haakimin ja al-Albaaniin toimesta. (ks. Irwaa al-Ghaliil, osa

1, s. 242, n:o 1050). Tästä aiheesta on muitakin autenttisia kertomuksia,

jotka on koonnut at-Thirmidii, an-Nasa‟ii, Ibn Maajah ja Ahmad.

Monet oppineet, mukaanlukien Abu Haniifah, Maalik ja Ath-Thawrii,

ovat kieltäneet hyeenan syömisen perustuen Ibn Abbaasin kertomaan

hadithiin, jossa Allaahin Lähettiläs (saws) kielsi syömästä petoeläimiä,

joilla on kulmahampaat, ja lintuja, joilla on kynnet (ks. Sunan Abu

Dawuud, (engl.), osa 3, s. 1071, n:ot 3794 ja 3796). He käyttivät myös

toista hadithia (tukemaan tätä kieltoa) jonka on kerännyt at-Thirmidii ja

kertonut Khuzaymah ibn Juz‟, jossa hänen kerrotaan sanoneen: “Kysyin

Allaahin Lähettiläältä (saws) hyeenasta ja hän sanoi: “Syökö joku

hyeenaa?”. Kuitenkin tämä hadith on heikko (da‟iif) ja ensiksi mainittu

hadith sisältää yleisen kiellon, josta hyeena on poikkeus, kuten aiemmin

mainitusta Jaabirin kertomuksesta kävi ilmi. Itse asiassa, ash-Shafii‟iin

ja Ahmadin ohella Ibn Abbaas, joka kertoi yleisestä kiellosta, itse salli

hyeenan syömisen. Ibn al-Qayyim sanoi I‟laam al-Muuqi‟iinissä:

“Sharii‟assa ei ole yhtäkään tapausta, jossa olisi tehty poikkeus

vallitsevasta säännöstä jonkin sellaisen suhteen, joka on kaikin tavoin

samankaltainen. Profeetan (saws) sanoja pohdiskelevalle käy selväksi,

että hän kielsi ne eläimet, joissa on kaksi ominaisuutta: kulmahampaat ja

luontaisesti metsästävä luonteenlaatu., kuten leijonalla, sudella, tiikerillä

ja pantterilla. Hyeenalla puolestaan on vain toinen näistä

ominaisuuksista eli kulmahampaat, mutta se ei ole luontaisesti

metsästävä petoeläin. Sanomattakin on selvää, että petoeläinkategoria on

täsmällisempi kuin kulmahammaskategoria. Petoeläimet kiellettiin

niiden aggressiivisen luonteenlaadun vuoksi, sillä niitä syövä perisi osan

tästä luonteenlaadusta, sillä syöjä on samankaltainen kuin se, jota hän

syö. On selvää, että suden, leijonan, tiikerin ja pantterin kaltaista

metsästysviettiä ei ole hyeenalla siinä mittakaavassa, että se riittäisi sen

rinnastamiseen yleiseen kieltoon. Hyeenaa ei lasketa petoeläimeksi

kirjallisen määritelmän tai käytännön mukaan (Muhammad al- Adhiim

Aabaadii, ‟Awn al-Ma‟buud Sharh Sunan Abii Dawuud, (Cairo: Al-

Maktabah as-Salafiiyah Madiinah, 2. painos, 1969), osa 10, s. 275-6).

Tieteellisesti puhuttaessa ”…hyeena tunnetaan haaskansyöjänä, sillä on

tarkka hajuaisti ja se pystyy haistamaan kuolleen eläimen hajun pitkän

matkan päästä. Hyeena myös tarkkailee korppikotkia, jotka saattaisivat

johdattaa sen kuolleen tai kuolevan eläimen luo. Suuri osa sen syömästä

ruoasta on leijonien tappamaa. Se kulkee usein isojen laumojen

vanavedessä Afrikan savanneilla ja syö kuolleita ja sairaita eläimiä, tai

20

aggressiivisia ja säälimättömiä, ja syöjä on samankaltainen kuin se, mitä hän syö. Siten, jos ihmisen liha tuotetaan lihansyöjäpedon lihalla, ihmisessä kehittyy pedon vaistomaisia väkivaltaisen aggressiivisuuden ja julmuuden piirteitä. Sianliha aiheuttaa ihmisessä kaikkein saastaisimpia tapoja ja piirteitä, sillä sian ravintoon kuuluu laajempi skaala aineita kuin minkään muun eläimen ravintoon, eikä se torju mitään ruokaa. Veri taas sisältää ja kuljettaa sielusta kumpuavia seksuaalisen halun ja vihan vahvoja voimia. Sitä ravinnokseen käyttävän halun- ja vihantunteet kasvavat pian epänormaaleiksi. Kuitenkin ainoastaan juokseva veri on kielletty, kun taas pienet määrät, kuten se mikä jää verisuoniin, on sallittua, sillä se on harmitonta. Aa’ishah (raa) mainitsi heillä olleen tapana laittaa lihaa kattilaan ja nähdä siinä jälkiä verestä.37 Tästä syystä oppineiden enemmistö salli pienet määrät verta keholla tai vaatteissa, kunhan se ei ollut juoksevaa.38 Se mikä sallitaan ruoassa, täytyy epäilemättä sallia myös vaatteilla. Keskeistä on siis se, että vaikka eräät Koraanin jakeet ilmoitettiin joidenkin arabien keskuudessa esiintyneiden

sellaisia, jotka ovat liian heikkoja pakenemaan. Raidallinen hyeena, joka

kuljeskeli Palestiinan, Arabian ja Pohjois-Afrikan alueilla, täydentää

haaskaruokavaliotaan hyökkäämällä lammas- ja vuohilaumojen

kimppuun. Joskus se hyökkää karjankin kimppuun, muttei koskaan

täysikasvuisten eläinten kimppuun. Itse asiassa hyeenan liha on makeaa

ja maukasta ja sitä syövät Pohjois-Afrikan köyhät maalaiset. Sen

ruumiin haju on myös melko imelä verrattuna esimerkiksi kettuun tai

shakaaliin.” (William D. Halsey (toim.), Collier‟s Encyclopedia, (USA:

Crowell-Collier Educational Corporation 1970), osa 12, s. 439-440). 37 Ibn Jariir mainitsi tämän kertomuksen tafsiirissään ja Ibn Kathiir

julisti sen sahih ghariibiksi (autenttinen mutta epätavallinen). 38 Pieni määrä verta vartalossa tai vaatteissa ei heidän mukaansa

mitätöinyt wudua, kunhan se oli kuivunutta tai ei ainakaan vuotanut.

Kuitenkin autenttisissa Profeetan (saws) perimätiedoissa on osoitettu,

että vuotava veri ei riko wudua (Sahih al-Bukhari, osa 1, s. 121, n:o 35 ja

s. 150, n:o 73)

21

tekijöiden vuoksi, ovat niihin sisältyvät lait yleisiä, kattaen kaiken mitä kirjaimellinen teksti tai jakeiden merkitys ilmaisevat, missä tahansa kategoriassa. Muhammadin (saws) sanoma oli siten suunnattu sekä ihmiskunnalle että dzinneille, vaikka suuri osa siitä ilmoitettiinkin ihmisten keskuudessa esiintyvien tapahtumien johdosta. Suurin osa ihmisistä maailman eri kansoissa tunnustaa dzinnien olemassaolon lukemattomien kokemusten perusteella, joiden kuvaileminen veisi liian kauan. Epäjumalanpalvojat käyttävät talismaaneja ja toistavat dzinneille suunnattua ylistystä ja palvontaa sisältäviä kaavoja, ja mitä käsittämättömimmät loitsut, talismaanit ja taikakalut, joita on käytössä muslimien joukossa, sisältävät shirkiä, kumppaneiden liittämistä Jumalalle, dzinnien muodossa. Tästä syystä muslimioppineet ovat kieltäneet käyttämästä loitsuja, joiden merkitykset eivät ole ymmärrettäviä, koska shirkin sisältyminen niihin on mahdollista, vaikkei näin todella olisikaan. Sahih Muslimista löytyy ‘Awf ibn Malik al-Ashja’iin (ra) kertomus, jossa hän sanoi: “Meillä oli tapana tehdä loitsuja tietämättömyyden aikoina, joten sanoimme: ‘Oi Allaahin Lähettiläs, mikä on mielipiteesi tässä asiassa?’ Hän vastasi: ‘Antakaa minun kuulla loitsunne, sillä loitsut ilman shirkiä eivät haittaa.’“39 Sahih Muslimissa on toinenkin kertomus, Jaabirilta (ra), jossa hän sanoi: “Kun Allaahin Lähettiläs (saws) kielsi loitsut, ‘Amr ibn Hazmin perhe tuli Allaahin Lähettilään (saws) luo ja sanoi: ‘Oi Allaahin Lähettiläs! Meillä oli loitsu, jota tapasimme lausua skorpionin pistoihin, ja nyt olet kieltänyt loitsuamisen.’ He lausuivat sen hänelle ja hän sanoi: ‘Se on ok. Kuka tahansa joukostanne pystyy auttamaan veljeään, tehköön niin.’ ”40 Ainoastaan pieni ryhmä tietämättömiä filosofeja, lääkäreitä 39 Sahih Muslim (engl.), osa 3, s. 1197, n:o 5457 40 Sahih Muslim (engl.), osa 3, s. 1197, n:o 5456

22

jne. on kieltänyt dzinnien olemassaolon.41 Mitä tulee suurimpiin oppineisiin, heidän on joko kirjattu tunnustaneen dzinnien olemassaolon, taikka olleen sanomatta aiheesta mitään. On hyvin tunnettua, että Hippokrateen on kerrottu sanoneen seuraavaa tiettyihin lääkkeisiin liittyen: “Se on hyödyllistä kouristuksiin. En tarkoita sen tyyppisiin, joita temppelipapit hoitavat, vaan tarkoitan lääkäreiden hoitamiin kouristuksiin.”42 Hän sanoi myös: “Meidän lääkkeemme verrattuina temppelipappien lääkkeisiin ovat kuin vanhojen naisten lääkkeet verrattuina meidän lääkkeisiimme.” Niillä, jotka kieltävät dzinnien olemassaolon, ei ole mitään todisteita epäuskonsa tueksi. Heillä on ainoastaan tiedon puutetta, koska heidän ammattialansa uskomuksiin tai kokeelliseen tietoon ei sisälly mitään dzinnien olemassaolon vahvistavaa. Näin on lääketieteen tohtorin laita, joka huolehtii kehon terveydestä hoitamalla sen sairauksien oireita, ottaen huomioon vain muutokset sen fyysisessä olemuksessa, piittaamatta siitä, mitä keholle saattaa tapahtua henkisestä näkökulmasta, tai mitä keholle saattaa tapahtua dzinnien 41 Kreikkalaisten filosofisten koulukuntien joukossa vain epikurolaiset

väittivät, ettei demoneita ole olemassa, ja vaikka olisikin, olisi

käsittämätöntä, että ne voisivat ottaa ihmisen muodon tai että niille olisi

mahdollista kommunikoida ihmisten kanssa puheella tai jollakin muulla

tavalla. Toisaalta, Platon ja Aristoteles hyväksyivät yleisen näkemyksen

demoneista identtisinä kuolleiden sieluille. Heidän näkemyksensä

mukaan jokaisella on erillinen demoni, joka on läsnä hänen elämänsä

aikana ja kuoleman jälkeen. (Encyclopedia of Religion and Ethics, osa 4,

s. 593-4) 42 Moderni lääketiede jakaa epilepsian kahteen kategoriaan kohtausten

aiheuttajan perusteella: oireelliseen epilepsiaan, jossa aiheuttaja voidaan

yhdistää johonkin fyysiseen tilaan, esimerkiksi aivovaurioon,

verihyytymiin, kasvaimiin jne., ja idiopaattiseen (omasyntyiseen)

epilepsiaan, jonka aiheuttajaa ei voida yhdistää mihinkään tunnettuun

syyhyn (Marcus A. Krupp, MD and Milton J. Chatton, MD (toim.),

Current Medical Diagnosis & Treatment, (California: Lange medical

publications, Middle East edition, 1982), s. 575).

23

vaikutuksen seurauksena. Asia on usein näin, vaikka hän olisikin oppinut muun kuin oppialansa kautta, että sielulla on suurempi vaikutus kehoon kuin hänen lääketieteellisillä parannuskeinoillaan.43 Profeetan (saws) selkeän lausunnon mukaan dzinneillä on aivan varmasti vaikutuksensa ihmisiin, kuten käy ilmi seuraavasta luotettavasta kertomuksesta: “Totisesti Saatana soljuu Aatamin jälkeläisten verivirrassa.”44 Veressähän on lääkäreiden “eläimellisenä sieluna” tuntemaa eetteriä, joka erittyy sydämestä ja liikkuu läpi kehon antaen sille elämää.45 Se, että Muhammad (saws) lähetettiin niin ihmiskunnalle kuin dzinneillekin, on todettavissa myös Koraanista, jossa Allaah on maininnut dzinnien joukon kuulleen Koraania ja uskoneen siihen. Jumala puhutteli Profeettaa (saws), sanoen:

“Ja kun ohjasimme joukon dzinnejä sinun luoksesi kuuntelemaan Koraania (sen puhdasta resitaatiota arabiaksi).

Niin kun he olivat siten läsnä, he sanoivat: 43 Psykoterapian, psykiatrian ja psykologian tieteenalat tunnustavat

sielun tärkeyden verrattuna lääkkeisiin, jotka hoitavat vain kehoa. 44 Kertonut Safiiyah ja koottu kaikkiin kuuteen kirjaan lukuunottamatta

at-Thirmidiitä. Kertonut Anas, Sahih Muslimissa (engl.), osa 3, n:o 1188,

ja Sunan Abu Dawuudissa (engl.), osa 3, s. 1390, n:o 4976. 45 Kirjoittaja tekee tässä eron ruumiin elämään, joka voi olla olemassa

itsenäisesti ilman sielua, kuten silloin kun ruumiit “pidetään hengissä”

koneiden avulla vielä kauan sen jälkeen, kun niiden sielut ovat

poistuneet. Tämä on samantyyppinen kuin alkion elämä kohdussa siihen

asti, kunnes sielu liitetään siihen viidennellä kuulla Profeetan (saws)

lausuman mukaisesti: “Totisesti jokainen teistä on luotu äitinsä

kohdussa ollen 40 päivää siemennesteen muodossa, sitten yhtä pitkän

ajanjakson loisen tapaisena verihyytymänä, sitten yhtä pitkän

ajanjakson lihanpalasena ja sitten hänen luokseen on lähetetty enkeli

puhaltamaan häneen elämänhengen…” (kertonut „Abdullaah ibn

Mas‟uud ja kirjannut al-Bukhari ja Muslim (Sahih al-Bukhari, (arabia-

engl.), osa 4, s. 290-1, n:o 430)

24

‘Vaietkaa (kuuntelemaan)!’ ja kun se päättyi, he palasivat kansalleen varoittajiksi. He sanoivat:

‘Oi kansamme, totisesti me olemme kuulleet Kirjaa, joka on lähetetty Mooseksen (Kirjan) jälkeen,

vahvistaen sen mitä tuli sitä ennen. Se johdattaa totuuteen ja suoralle tielle.

Oi Kansamme, vastatkaa Allaahin

lähettämälle kutsujalle ja uskokaa häneen – Hän (Allaah) antaa teille anteeksi teidän synneistänne

ja pelastaa teidät tuskalliselta rangaistukselta. Ja joka ei vastaa Allaahin lähettämälle kutsujalle,

ei hänelle ole pakopaikkaa maan päällä eikä hänellä ole Hänen sijastaan Äulijää

(herroja, auttajia, puolustajia). Nuo ovat tosiaankin eksyneitä.’ “46

Sitten Hän käski häntä kertomaan ihmisille, sanoen:

“Sano: Minulle on ilmoitettu, että joukko dzinnejä kuunteli. Sitten he sanoivat:

‘Totisesti me olemme kuulleet ihmeellistä Koraania. Se johdattaa oikeamielisyyteen,

joten me olemme uskoneet siihen emmekä aseta Herramme rinnalle ketään.

Ja (olemme uskoneet) että Hän

- ylevöitetty olkoon Herramme majesteettisuus - ei ole ottanut puolisoa eikä poikaa (jälkeläisiä).

Ja että eräs typerys meistä oli hulluuksissaan

puhunut Jumalasta hirvittävää valhetta. Ja totisesti me olimme luulleet, etteivät ihmiset ja dzinnit

puhuisi Jumalaa vastaan valhetta.’ “47 46 Suurah al-Ahqaaf 46: 29-32, käännös merkityksestä 47 Suurah al-Jinn 72:1-5, käännös merkityksestä

25

Profeetan (saws) käskettiin kertoa ihmiskunnalle dzinnien maailmasta ja että hänet oli lähetetty oppaaksi sekä ihmisille että dzinneille, siinä mitä heiltä vaaditaan uskossa Allaahiin, Hänen profeettoihinsa, Viimeiseen Päivään, ja kuuliaisuudessa profeetoille. Käskyyn kuului myös kieltää shirk, dzinneihin tai muihin kytkeytyvä, kuten Allaah sanoo:

“Ja todella jotkut miehet ihmisten joukosta etsivät turvaa joiltakin miehiltä dzinnien joukosta, mutta nämä vain lisäsivät heidän pahuuttaan.”48

Aina, kun tuon ajan ihminen kulki jonkin laakson läpi - ja laaksot ovat paikkoja joissa dzinnien ajateltiin oleskelevan, sillä he kansoittavat laaksoja enemmän kuin ylämaata - ihminen sanoi: “Etsin turvaa tämän laakson korkeimmalta herralta, sen järjettömiä asukkaita vastaan”. Kun dzinnit huomasivat ihmisten etsivän heistä turvaa, he ryhtyivät terrorisoimaan ihmisiä ja hyökkäämään näitä kohti yhä hurjemmin. Ihmiset toivat mukanaan amuletteja ja talismaaneja, käyttäen dzinnien ja näiden johtajien nimiä, ja he vannoivat niiden dzinnien ja näiden johtajien nimien kautta, joita pitivät suuressa arvossa. Tämä johti siihen, että ihmiset korottivat dzinnit asemaan, jossa kunnioittivat näitä enemmän kuin itseään. Tästä johtuen dzinnit usein toteuttivat joitain ihmisten pyyntöjä – etenkin, koska tiesivät ihmisten olevan heitä itseään jalompia ja kunnioitettavampia. Jos ihminen alistaa itsensä heille ja turvaa heihin, hänestä tulee samankaltainen kuin tärkeästä henkilöstä, joka tietämättömyyksissään etsii apua tarpeidensa täyttämiseen vähäpätöiseltä “ei-keneltäkään”. Paholaiset dzinnien keskuudessa ovat niitä, jotka valitsevat epäuskon, epäjumalanpalveluksen ja tottelemattomuuden Herraansa kohtaan. Ibliis49 ja hänen paholaisarmeijansa 48 Suurah al-Jinn 72:6, käännös merkityksestä 49 Saatanan nimi on mainittu monissa kohdissa Koraanissa (2:34; 7:11;

26

tahtovat pahaa, nauttivat siitä ja etsivät sitä kiihkeästi sielujensa turmeltuneisuuden tähden. He tulevat jatkamaan tämän tekemistä, vaikka tietävät sen johtavan heidän rankaisemiseensa yhdessä niiden kanssa, joita he houkuttelevat. Allaah siteeraa Ibliistä, joka sanoi seuraavaa ihmisiin liittyen:

“(Ibliis) sanoi: ‘Niinpä, kautta kunniasi, johdatan harhaan heidät kaikki, paitsi ne palvelijasi

heidän keskuudestaan, jotka ovat vilpittömiä (uskollisia, tosiuskovia Yhteen Jumalaan).’ “50

“(Ibliis) sanoi: ‘Oletko nähnyt tämän,

jonka olet korottanut kunniassaan yläpuolelleni? Jos annat minulle aikaa ylösnousemuksen päivään,

otan ja eksytän hänen jälkeläisensä harvoja lukuunottamatta.’ “51

Allaah vahvisti, että Saatana tulisi saavuttamaan menestyksen:

“Ja totisesti Ibliis osoitti todeksi luulonsa, sillä he seurasivat häntä, lukuunottamatta muutamia

uskovista (Jumalan Ykseyteen).”52 Mikäli ihmisen sielusta tulee paha, tulee hänen luontonsa haluamaan sitä, mikä on haitallista, ja hän nauttii turmeltuneisuudesta ja rakastaa sitä suuresti. Tämän seurauksena myös ihmisen luonne, terveys ja omaisuus turmeltuvat ja tuhoutuvat. Saatana on itse alhainen: jos siis joku tahtoo saavuttaa hänen suosionsa niiden asioiden kautta,

15:31,32; 17:61; 18:50; 20:116; 26:95; 34:20; ja 38:74,75) 50 Suurah Saad 38:82-83, käännös merkityksestä 51 Suurah al-Israa 17:62, käännös merkityksestä 52 Suurah as-Saba‟ 34:20, käännös merkityksestä

27

joita hän rakastaa, kuten loitsujen, valan vannomisten, spiritualismista ja taikuudesta kertovien kirjojen, epäuskon ja epäjumalanpalveluksen jne. kautta, hän tulee täyttämään joitain tämän henkilön toivomuksista.53 Pyhyyttä häpäisevät teot ovat kuin lahjus Saatanalle. Se muistuttaa tilannetta, jossa ihminen maksaa toiselle, jotta tämä tappaisi jonkun, jonka hän tahtoo kuolevan, tai auttaisi häntä suorittamaan jonkin säädyttömän teon. Sen tähden monissa näistä amuleteista on Koraanin jakeita kirjoitettuna epäpuhtauksilla, kuten verellä tms., tai joitain Koraanin sanoja takaperin kirjoitettuina, tai niihin saattaa olla kirjoitettuna tai niiden ylle lausuttuna muita paholaista miellyttäviä asioita. Kun ihmiset kirjoittavat tai puhuvat sitä, mikä miellyttää paholaista, saattaa hän auttaa heitä saavuttamaan joitain heidän toiveistaan, esim. poistamalla suuria vesimääriä jostakin paikasta, tai kantamalla heitä ilmassa paikasta toiseen, tai tuomalla heille omaisuutta, joka on varastettu petollisilta ihmisiltä ja niiltä jotka eivät mainitse Allaahin nimeä omaisuutensa ylle, jne. Tiedän niin monesta yksityiskohtaisesta tapauksesta, joissa kaikki edellämainitut tapahtumat ovat käyneet toteen, että veisi liian pitkään mainita niitä - sillä tämänkaltaisia tapauksia on lukemattomasti. Asian ydin on, että Allaah on ilmoittanut Muhammadin (saws) olleen lähetetty kummallekin maailmalle, ja että dzinnit kuulivat hänen Koraanin lausuntaansa ja palasivat kansansa tykö kertomaan näille. Kaikki muslimit ovat yksimielisiä näistä tosiseikoista. Suurin osa Profeetan seuralaisista (Sahaabah)54 ja heidän oppilaistaan, sekä enemmistö 53 Jotta ihminen jatkaisi epäuskon tekojen tekemistä ja rohkaisisi toisia

tulemaan mukaan näihin tekoihin. 54 Ibn ‟Abbaasin on autenttisesti kerrottu kiistäneen heidän tulemisensa

profeetan (saws) luo ja tämän resitoimisen heille (Sahih Muslim (engl.),

osa 1, s. 243-4, n:o 902); silti Ibn Mas‟uud ja Abu Hurayrah ovat

vahvistaneet sen. Siispä Ibn ‟Abbaasin kielto katsotaan vain hänen

tietämyksensä kiistämiseksi tapahtuneesta, sillä ne, jotka tapauksesta

tiesivät, olivat todisteena tälle tapahtumalle. Ibn „Abbaas on tiettävästi

28

myöhemmistä oppineista, katsoi dzinnien myös palanneen Profeetan (saws) luokse, tämän lukeneen heille lisää Koraania, ja heidän vannoneen uskollisuuttaan hänelle. He myös uskoivat dzinnien pyytäneen Profeettaa (saws) osoittamaan joitain ruokia heille ja heidän eläimilleen, ja hänen sanoneen heille: “Te voitte saada jokaisen luun, jonka päälle Allaahin nimi on mainittu, sillä se tulee enemmällä kuin tarpeellisella lihalla peitetyksi, ja eläimillenne voitte saada eläinten jätöksiä ravinnoksi.” Profeetta (saws) sanoi myös: “Älkää puhdistako itseänne kummallakaan niistä (luista ja lannasta), sillä totisesti ne ovat muonitusta teidän veljillenne dzinnien keskuudessa.” Tämä lausunto on luotettavasti kirjattu Ibn Mas’uud -nimisen seuralaisen kertomana Sahih Muslimissa ja muissa hadiith-kokoelmissa.55 Sahih al-Bukharissa ja muissa hadiith-kirjoissa Abu Hurayrah on kertonut Profeetan (saws) kieltäneen luun ja eläinten jätösten käyttämisen puhdistustarkoituksiin. Sahih Muslimista ja muista hadiith-kirjoista löytyvän kertomuksen mukaan Salmaan -nimiseltä seuralaiselta kysyttiin: “Teidän profeettanne on opettanut teille kaiken, jopa sen kuinka käydä tarpeillanne?” Hän vastasi: “Kyllä. Hän kielsi meitä olemasta kasvot rukoussuuntaan päin ulostaessamme tai virtsatessamme, puhdistamasta itseämme oikealla kädellämme, puhdistamasta itseämme vähemmällä kuin kolmella kivellä, tai puhdistamasta itseämme eläinten jätöksillä tai luilla.”56 Myös Jaabirin on kerrottu Sahih Muslimissa ja muissa kirjoissa sanoneen: ”Allaahin Lähettiläs (saws) kielsi meitä pyyhkimästä itseämme luilla tai eläinten jätöksillä.”57 Yhtälailla kiellon voi

myöhemmin muuttanut näkemystään, sillä Ibn Jariir on kertonut Ibn

„Abbaasin yhtyneen Abu Hurayran mielipiteeseen koskien tätä tapausta

(Ibn Kathirkin todisti tämän kertomuksen olevan oikea). 55 Sahih Muslim, (engl.), osa 1, s. 244, n:o 903 56 Sahih Muslim, (engl.), osa 1, s. 160, n:o 506 57 Ibid., osa 1, s. 160, n:o 504

29

löytää Khuzaymah ibn Thaabitin hadiithista58, samoin muiden. Kiellon taustalla oleva syy mainittiin seuraavassa Sahih Muslimiin ja muihin hadiith-kirjoihin tallennetussa hadiithissa, jossa Ibn Mas’uud kertoi Profeetan (saws) sanoneen: “Eräs saarnaajadzinni tuli luokseni, joten lähdin hänen kanssaan ja lausuin Koraania heille. Sitten he ottivat minut ja näyttivät minulle jälkensä ja tuliensa jäännökset, ja he pyysivät minua nimeämään jonkin ruoan heille, joten sanoin: ‘Te voitte saada lihana jokaisen luun, jonka päälle Allaahin nimi on mainittu, joka putoaa käsiinne, ja kaikki eläinten jätökset eläimillenne.’ “ Sitten Profeetta (saws) sanoi: “Joten älkää puhdistako itseänne niillä, sillä ne ovat veljienne muonia.”59 Sahih al-Bukharissa ja muissa hadiith-kokoelmissa on Abu Hurayran kertomana, että hän tapasi kantaa Profeetan (saws) wuduu -astiaa ja tavaroita (tämän mennessä käymälään). Kerran kun hän (Abu Hurayrah) seurasi häntä niiden kanssa, hän (saws) kysyi: “Kuka se on?” Vastasin: “Abu Hurayrah.” Hän sanoi: “Tahtoisin joitain kiviä poistaakseni (jäännökset), mutta älä tuo mitään luita tai eläinten jätöksiä.” Niin toin hänelle joitain kiviä vaatteeni helmassa ja asetin ne hänen viereensä ja poistuin, kunnes hän oli valmis. Sitten tulin ja kysyin: “Mikä on vikana luissa ja eläinten jätöksissä?” Hän vastasi: “Ne kuuluvat dzinnien ruokiin. Totisesti dzinnivaltuuskunta Nasiibaynista tuli luokseni - he olivat dzinneistä parhaita - ja he pyysivät minua nimeämaan joitain elintarvikkeita heille, joten pyysin Allaahilta heidän puolestaan, että milloin tahansa he 58 Koonnut Abu Dawuud ja Ibn Maajah. Toisia kertomuksia koskien tätä

kieltoa löytyy haditheista, jotka on kertonut Ruwayfi‟ ibn Thaabit ja

koonnut Abu Dawuud (Sunan Abu Dawuud (engl.), osa 1, s. 9, n:o 36) ja

an-Nasa‟ii, ja Sahl ibn Haniifilta, Ahmadin Musnadissa. Kuitenkin

kaikkien kertomusten ketjut ovat heikkoja (da‟iif). Toinen kertomus,

jonka on kertonut az-Zubayr ibn al-‟Awwaam ja kerännyt at-Tabaraanii,

on myös heikko. 59 Sahih Muslim, (engl.) osa 1, s. 244, n:o 903

30

ohittaisivat luun tai eläimen jätöksen, he tulisivat löytämään siitä ruokaa.”60 Profeetan (saws) kielto puhdistaa eritteitä dzinnien ja heidän eläintensä ruoalla sisältää myös selkeämmän kiellon minkä tahansa sellaisen suhteen, joka saattaisi tahrata ihmisten tai heidän eläintensä ruokaa. Ihmiselle on kuitenkin luonnollista inhota ulosteiden saastuttamaa ruokaa, joten sitä ei mainittu, mikä taas ei päde luiden ja eläinten jätöksiin, koska ihmiset eivät tunteneet dzinnien ruokia. Tämän vuoksi on olemassa joukko luotettavia kertomuksia, jotka sisältävät Profeetan kiellon luiden ja eläinten jätösten käyttämisestä puhdistustarkoituksissa, aivan kuten ne sisältävät todisteita sille, että hän puhui dzinnien kanssa, lausui Koraania heille, ja että he pyysivät häntä erottamaan ruokaa heille. Sekä Sahih al-Bukharissa että Sahih Muslimissa Ibn ‘Abbaasin kerrotaan sanoneen: “Totisesti Profeetta (saws) ei milloinkaan nähnyt dzinnejä tai keskustellut heidän kanssaan, mutta Allaah kertoi hänelle, että nämä kuulivat Koraania.” Ibn ‘Abbaas tiesi mitä Koraani kertoi tästä aiheesta, mutta hän ei tiennyt, mitä Ibn Mas’uud, Abu Hurayrah ja muut seuralaiset tiesivät liittyen dzinnien vierailuun Profeetan (saws) luona, hänen keskusteluunsa heidän kanssaan, ja sitä, että Koraanissa viitattiin siihen ja käskettiin häntä kertomaan siitä muille. Tämä tapahtui Islamin alkuaikoina, jolloin taivaat suojattiin tarkasti ja dzinnejä estettiin saamasta tietoa taivaista, joka oli tullut täyteen voimakkaita vartijoita. Tämä ilmiö kuului todisteisiin Muhammadin (saws) profetiudesta, sisältäen opetuksen, joka on perusteellisesti selitetty toisaalla. Tämän jälkeen dzinnit tulivat hänen luokseen ja hän lausui ar-Rahmaan -suuran heille, ja koska tahansa hän luki siinä toistetun jakeen “Minkä Herranne armotöistä te (dzinnit ja ihmiset) siis kiistätte”, nämä vastasivat: ”Ei ole yhtään Sinun merkkiäsi, jonka me kiellämme - kaikki Ylistys kuuluu 60 Sahih al-Bukhari, (arabia-engl.) osa 5, s. 126, n:o 200.

31

Sinulle.”61 Allaah on antanut perustan tämän aiheen ymmärtämiselle mainitsemalla Koraanissa lukemattomia molempien maailmojen asukkaille tarkoitettuja seikkoja. Esimerkiksi, Allaah sanoo:

“Oi dzinnien ja ihmisten joukot, eikö tullut teidän luoksenne Lähettiläitä teidän omasta joukostanne

kertomaan teille Merkkejäni (Jakeitani) ja varoittamaan teitä kohtaamisesta tänä päivänänne?’

He sanovat: ‘Me todistamme itseämme vastaan.’ “62 Toisaalla Koraanissa Allaah on antanut meille tietoa dzinneistä, kertomalla joidenkin näistä sanoneen:

“Ja jotkut meistä ovat hurskaita, toiset eivät. Me olemme erilaisilla teillä.”63

Eli heidän keskuudessaan on useita lahkoja: muslimeita, epäuskoisia, niitä jotka seuraavat sunnaa ja harhaoppisia, jotka keksivät uudistuksia. Allaah on kertonut heidän myös sanoneen: “Ja jotkut meistä ovat muslimeita (antautuneet Jumalalle),

toiset meistä kulkevat harhaan (ovat Qaasituun). Jotka antautuvat (hyväksyvät Islamin uskonnokseen),

tavoittelevat oikeaa johdatusta, mutta Qaasituun - he ovat helvetin polttopuuta.”64

61 Kertonut Jaabir ja koonnut at-Thirmidii. Ibn Jariir myös kirjasi sen Ibn

Umarilta ja siinä on hyvä kertojaketju (ks. Muhammad Naasirud-diin al-

Albaaniin Sahih al-Jaamii‟ as-Saghiir wa Ziyaadaatuh, (Beirut: al-

Maktab al-Islamii, 2. painos, 1986) osa 5, s. 30) 62 Suurah al-An‟aam 6:130, käännös merkityksestä 63 Suurah al-Jinn 72:11, käännös merkityksestä

32

Sana qaasit (pluraali qaasituun) on merkitykseltään sama, kuin sana jaa’ir (tyranni, poikennut, hairahtanut), ja verbiä qasata käytetään jonkun tehdessä vääryyttä, kun taas verbiä aqsata käytetään jonkun ollessa oikeudenmukainen. Muslimioppineiden yksimielisen mielipiteen mukaan epäuskovia dzinnejä tullaan rankaisemaan tulevassa elämässä. Mitä tulee uskoviin heidän keskuudestaan, enemmistö oppineista katsoo, että nämä tulevat olemaan paratiisissa. On kerrottu, että “dzinnit tulevat olemaan paratiisin laitamilla, paikassa jossa ihmiset näkevät heidät tulematta itse heidän näkemikseen.”65 Tämä lausunto on liitetty imaameihin Maalik, ash-Shaafi’ii, Ahmad, Abu Yusuf ja Muhammad.66 Toisaalta, Abu Haniifan kerrottiin olleen sitä mieltä, että näiden palkkiona tulisi olemaan tulelta pelastuminen. Enemmistö oppineista tuki ensimmäistä näkemystä seuraavalla jakeella, joka kuvaa paratiisin neitoja:

“(Neitoja), joiden kanssa ei ole tehnyt Tamth67 ihminen ennen heitä – eikä dzinni.68

Heidän mukaansa tämä jae todistaa, että dzinnit tulevat olemaan paratiisissa, sillä se antaa ymmärtää, että nämä tulevat “viemään impeyden” neidoilta (Huur al-’Ayn), joiden ainoana asumuksena on paratiisi.69 64 Suurah al-Jinn 72:14-15, käännös merkityksestä 65 Ibn Taymiyah on osoittanut toisaalla, että tämän kertomuksen olisi

koonnut at-Tabaraanii kertomuksena Profeetalta (saws). Kuitenkin Ibn

Kathiir piti kiinni siitä, ettei se ollut profeetallinen lausunto, vaan

yleinen sanonta (Tafsiir al-Qur‟aan al-‟Adhiim, osa 4, s. 171). 66 Abu Yuusuf ja Muhammad ash-Shaybaanii olivat tärkeimmät Imaami

Abu Haniifan oppilaat. 67 Suom. huom: Tamth tarkoittaa immenkalvon läpäisemistä

seksuaalisella yhdynnällä. 68 Suurah al-Rahman 55:74, käännös merkityksestä 69 Ibn Kathiir sanoi: ”Tämä perustelu on kyseenalainen. Parempi todiste

33

dzinnien pääsystä Paratiisiin on Allaahin sanat: ”Mutta sitä, joka pelkää

Herransa mahtia, odottaa kaksi puutarhaa, - Minkä Herranne

armotöistä te (dzinnit ja ihmiset) siis kiistätte?” (55:46-47, käännös

merkityksestä) Kaikkivaltias on siunannut molempien maailmojen

olentoja antamalla Paratiisin palkinnoksi oikeamielisille niiden

joukosta.” (Tafsiir al-Qur‟aan al-‟Adhiim, osa 4, s. 171)

Huomaa: Kristillisen tradition mukaan taivaassa ei ole seksuaalista

kanssakäymistä perustuen Jeesuksen oletettuun lausuntoon, jonka

mukaan taivaassa ei ole avioitumista (Matteus 22:30 ”-

ylösnousemuksessa he eivät mene naimisiin eikä heitä naiteta, vaan he

ovat kuin enkelit taivaassa”. Ks. myös Markus 12:25 ja Luukas 20:35).

Kuitenkin islamilaisissa lähteissä Paratiisin nautinnot ovat pelkästään

sanoinkuvaamattoman täydellinen korotus tämän maailman nautintoihin

(esim. joet maidosta, viinistä ja hunajasta, 47:15). Pyrkimyksenään

vedota länsimaisiin, kristillisen taustan omaaviin, jotkin Koraanin

kääntäjät ovat virheellisesti selittäneet sen selkeät viittaukset Paratiisin

seksuaalisiin nautintoihin symbolisiksi. Esimerkiksi tämän jakeen

kommentaarissa: “Heitä odottavat siellä myös puhtaat (mutahharatun)

puolisot…” (2:25, käännös merkityksestä) Koraanin kääntäjä Abdullah

Yusuf Ali esittää seuraavaa: “On olemassa kumppanuussuhde. Jos

viitataan seksiin, sen fyysinen yhteys on heti poissuljettu sanan

mutahharatun - „puhdas ja pyhä‟ - ohessa. Arabiankielinen sana on

intensiivisessä muodossa, ja se tulee kääntää kahdella adjektiivilla, jotka

ilmaisevat puhtautta sen korkeimmalla asteella. Kumppanuus on sielujen

kumppanuutta ja se koskee kumpaakin sukupuolta fyysisessä miesten ja

naisten maailmassa” (A.Yusuf Ali, The Holy Qur‟an, (käännös),

(Brentwood, Maryland: Amada Corp., 1983) s. 22, alaviite n:o 44). On

olemassa monia Koraanin jakeita ja Profeetan perimätietoja, jotka

painottavat miesten ja naisten fyysisiä puolia paratiisissa. Näin ollen ei

voida täsmällisesti väittää, että kumppanuussuhde on sielujen

kumppanuutta, eikä olentojen, joilla on sekä sielu että ruumis. Termi

Mutahharatun itse asiassa vain vahvistaa, että ruumiit paratiisissa tulevat

olemaan vapaita puutteellisuudesta ja mädäntymisestä toisin kuin tämän

elämän ruumiit, kuten myös viini, hunaja ja maito paratiisissa eivät ole

happamia eivätkä juovuta. Mutahharatun tarkoittaa yksinkertaisesti vain

puhdistettua, eikä viittaa pyhään. Ibn Kathiir kertoi kommentaarissaan

koskien tätä jaetta, että Profeetan (saws) seuralainen Ibn „Abbaas sanoi:

”He ovat mutahharatun (puhdistettuja) saastasta ja hävityksestä.“ Hänen

oppilaansa Mujaahid sanoi: ”(puhdistettuja) kuukautisista, virtsasta,

syljestä, limasta ja synnyttämisestä.“ (ks. Muhammad „Alii as-Sabuuniin

34

Mukhtasar Tafsiir Ibn Kathiir, (Beirut: Daar al-Qur‟aan al Kariim, 7.

painos, 1981), osa 1, s. 44). Virheellisen tulkintansa vuoksi Yusuf Ali

joutui kääntämään väärin kaikki ilmiselvät viittaukset paratiisin fyysisiin

nautintoihin. Esimerkiksi suurassa an-Naba‟ (78) hän kääntää jakeen 33

“wa kawaa‟iba atraaban” näin: “samanikäisiä kumppaneita” (The Holy

Qur‟an, (käännös), s. 1676). Atraaban tarkoittaa samanikäisiä Ibn

„Abbaasin mukaan (Mukhtasar Tafsiir Ibn Kathiir, osa 3, s. 434 ja 593);

kuitenkaan kawaa‟iba ei tarkoita kumppaneita. Kawaa‟ib on monikko

sanasta kaa‟ib, joka tarkoittaa “tyttöä, jonka rinnat ovat alkaneet turvota

tai jolla on ulkonevat rinnat” (E.W. Lane, Arabic-English Lexicon, osa 2,

s. 2616). ”Kawaa‟ib tarkoittaa uhkeita tyttöjä” (J. Milton Cowan (toim.),

A Dictionary of Modern Written Arabic, (Beirut: Libraire du Liban,

1980), s. 831). Ibn Kathiir siteerasi sekä Ibn ‟ Abbaasia että Muhaajidia

sanoen “kawaa‟ib tarkoittaa nawaahid.” Hän jatkoi sitten selitystään

näin: ”He (Ibn Abbaas ja Munaajid) tarkoittivat että heidän (paratiisin

naisten) rinnat ovat pystyt eivätkä riippuvat, koska he ovat neitsyitä (ks.

myös Suurah Waaqi‟ah 56: 35-37)” (Mukhtasar Tafsiir Ibn Kathiir, osa

3, s. 593). Täten jae itse asiassa viittaa paratiisin naisiin pystyrintaisina

ja samanikäisinä. Tämä Yusuf Alin näkemys on kumottu

kokonaisuudessaan Etelä-Afrikan Mujlisul Ulaman kirjassa Discussion

of the Errors of Yusuf Ali (Transvaal, Etelä-Afrikan tasavalta: Young

Men‟s Muslims Association, n. d. ), s. 16-26, 44-50)

35

2. luku R i i v a u s

Dzinnit ovat älykkäitä eläviä olentoja, jotka on asetettu sekä käskyjä että kieltoja sisältävän jumalallisen ilmoituksen alaisiksi, ja jotka ovat siten kelvollisia vastaanottamaan niin palkkion kuin rangaistuksenkin seuraavassa elämässä. Koska Profeetta Muhammad (saws) lähetettiin myös heille, on muslimeiden näin ollen pakollista kohdella heitä kuten kohtelisivat toista ihmistä, mitä tulee hyvään kehoittamiseen ja pahasta kieltämiseen. Dzinnejä tulisi kutsua alistumaan Allaahille, aivan kuten Allaah määräsi Lähettiläänsä (saws) kutsumaan ihmiskuntaa alistumaan, ja kuten Profeetta (saws) kutsui heitä. Muslimien tulisi myös nuhdella ja kohdella dzinnejä samalla tavoin kuin he kohtelisivat ihmisiä, jotka rikkovat Jumalan lakeja. Heidän tulisi siis torjua dzinnien tyranniaa käyttämällä samoja keinoja, jotka torjuvat ihmisten tyranniaa. Ihmisen satunnainen joutuminen dzinnin valtaanottamaksi (riivaus) saattaa johtua aistillisista mieliteoista dzinnin puolelta, oikullisesta päähänpistosta tai jopa rakkaudesta, aivan kuten tätä voi esiintyä ihmisten keskuudessa. Dzinnit ja ihmiset saattavat myös olla yhdynnässä toistensa kanssa ja siittää lapsia.70 Moni tietää, kuinka yleistä tämän 70 Monet keskiaikaisen Euroopan munkeista ja nunnista kertoivat

hekumallisten naisdemonien käyneen heidän luonaan ja raiskanneen

heidät; näiden demonien virallinen nimi oli succubi, ja yhtälailla

vietteleviä ja puoleensavetäviä langenneita enkeleitä kutsuttiin nimellä

incubi. Myöhemmin monet nunnista tulivat raskaaksi ja tappoivat

lapsensa heti syntymän jälkeen haudaten ne nunnaluostarien

ulkopuolelle. Paavit Innocentius VII ja Benedictus XIV, Pyhä

Augustinus ja Pyhä Tuomas muiden uskonnollisten johtajien muassa

hyväksyivät succubien ja incubien olemassaolon ja käsittelivät asiaa

laajalti ja vakavasti ottaen. (L.T. Hobhouse, Morals in Evolution: A

Study of Comparative Ethics (London: Chapman and Hall, 1951), s. 213

36

tapahtuminen on. Muslimilainoppineet ovat pohtineet asiaa ja kieltäneet sen. Useimmat lainsäätäjät ovat vastustaneet avioliittoa dzinnien kanssa. Joka tapauksessa riivaus on useimmiten seurausta dzinnien suuttumuksesta, koska heille on tehty jotain vääryyttä, ja tämä on heidän rangaistuksensa vääryyttä tehneille. Esimerkiksi kun ihmiset vahingossa vahingoittavat tai satuttavat heitä virtsaamalla heidän päälleen, kaatamalla kuumaa vettä heidän päälleen tai tappamalla joitain heistä, dzinnit ajattelevat tulleensa tahallisesti vahingoitetuiksi. Vaikka ihmiset eivät ehkä ymmärrä, mitä ovat tehneet, ovat dzinnit luonnostaan hyvin tietämättömiä, karkeita ja epävakaisia käytökseltään, joten he voivat kostonhimoisesti rangaista ihmisiä paljon enemmän kuin nämä todellisuudessa ansaitsevat. Joskus demonista riivausta ilmenee myös dzinnin karkean pilan, leikinlaskun tai silkan pahuuden seurauksena, aivan kuten pahuutta ja ilkivaltaa ilmenee ihmisten keskuudessa samaisista syistä. Ensimmäisessä tapauksessa, jossa valtaan ottaminen johtuu irstaudesta dzinnin puolelta, vaikka ihmiskumppanin suostumuksenkin kanssa, on se yhtälailla Allaahin kieltämää kuin se on ihmistenkin keskuudessa. Ilman vallatun ihmisen suostumusta on kyseessä vakava ilkityö ja sorto. Moisissa tapauksissa dzinnejä tulee puhutella ja kertoa heille, että heidän tekonsa ovat joko iljettäviä ja kiellettyjä tai alhaisia ja tyrannimaisia. Tämä, jotta Tuomiopäivänä heitä vastaan saatetaan tuoda todisteet ja jotta heidät tehdään tietoisiksi siitä, että he ovat rikkoneet Allaahin ja Hänen Profeettansa

ja Harold T. Christensen, Handbook of Marriage and the Family

(Chicago: Rand McNally and Co., 1964), s. 441) Modernit länsimaiset

tutkijat ovat arvelleet demonien olleen heidän mielikuvituksensa tuotetta

seurauksena heidän pidättäytymisestään seksuaalisesta

kanssakäymisestä, ja raskaudet olivat seurausta laittomista suhteista

munkkien ja pappien kanssa. Jos kuitenkin otetaan huomioon Ibn

Taymiyyah:n mainitsema tieto dzinneistä, jotkin yllämainituista

tapauksista olisivat yhtä hyvin voineetkin olla totta eivätkä täysin

mielikuvituksen tuotetta, kuten aiemmin oletettiin.

37

lakeja; Profeetan, jonka Hän lähetti molempiin maailmoihin, sekä ihmisten että dzinnien. Toisen tyyppisissä tapauksissa, joissa ihminen ei tiedä vahingoittaneensa dzinniä, tulee dzinniä puhutella ja kertoa hänelle, että ihmisen teko oli tahaton eikä sinällään ansaitse rangaistusta. Mikäli se tapahtui ihmisen kodissa tai hänen omistamallaan alueella, tulee dzinnille kertoa, että koti tai alue kuuluu ihmiselle, ja siten tämä on oikeutettu käyttämään niitä sallituilla tavoilla, kuten tahtoo. Dzinneille tulee myös kertoa, ettei heillä ole oikeutta asuttaa ihmisille kuuluvia alueita ilman niiden haltijoiden suostumusta. Heillä on oikeus oleskella ainoastaan paikoissa, joita ihmiset eivät ole varanneet, kuten hylätyissä rakennuksissa tai avoimella maalla. Tästä johtuen dzinnejä voi useimmiten löytää hylätyiltä asuinsijoilta, avoimelta aavikolta tai avoimilta pelloilta. He asuttavat myös epäpuhtaita paikkoja, kuten käymälöitä, kaatopaikkoja ja hautausmaita. Saatanallisia taidonnäytteitä suorittavat mystiset mestarit vetäytyvät usein tällaisiin paikkoihin, joissa paholaiset useimmiten oleskelevat. On olemassa lukuisia perimätietoja, joissa salaah (muodollisen rukouksen suorittaminen) on kielletty epäpuhtaissa paikoissa, johtuen siitä, että ne ovat paholaisten asuinpaikkoja.71 71 Abu Sa‟iid al-Khudriin kertomat hadithit, jotka kieltävät käymälöissä

ja hautausmailla rukoilemisen, on kirjannut at-Thirmidii, Abu Dawuud

(Sunan Abu Dawuud, (engl.) osa 1, s. 125, n:o 492), Ibn Maajah, Ibn

Khuzaymah, Ibn Habbaan, al- Haakim ja muut. Al-Albaanii julisti sen

sanadin (kertojaketjun) sahihiksi (autenttiseksi) niiden ehtojen

mukaisesti, joita käytetään kahdessa sahihissa (Al-Bukhari ja Muslim).

Al-Haakim ja adh-Dhahabii ovat myös todistaneet aidoiksi nämä

kertomukset. Niiden, jotka kritisoivat tämän perimätiedon aitoutta,

käyttämät todisteet eivät ole riittäviä heikentämään sitä. Näin ollen

Shaikh al-Islam Ibn Taymiyah sanoi seuraavasti koskien haditheja, jotka

kieltävät hautausmailla ja käymälöissä rukoilemisen: “Sen kertojaketjut

(sanad) ovat hyviä, ja jos joku puhuu sitä vastaan, hän ei ole tarkistanut

sen kaikkia kertojaketjuja.” Al-Bukharikin viittasi sen autenttisuuteen

38

Jotkut oppineet ovat väittäneet, että syy muodollisen rukouksen kieltämiseen hautausmailla ja käymälöissä liittyi suureen todennäköisyyteen epäpuhtauksien läsnä olemisesta niissä rukousaikana, kun taas jotkut selittivät kiellon olevan uskonnollinen käsky, jonka tarkoitus ei ole ymmärrettävissä. Oikea näkökanta kuitenkin on, että käymälöiden, kamelien aitausten ja vastaavien kohdalla syynä on, että ne ovat paholaisten asuinpaikkoja72, ja hautausmaiden kohdalla, että ne ovat miljöö epäjumalanpalvelukselle, samoin kuin että ne ovat paholaisten asuinpaikkoja.

Qiraa‟ah -osiossa (Koraanin resitointi) (ks. Al-Albaaniin Irwaa‟al-

Ghaliil (Beirut: Al-Maktab al-Islamii, 1. painos, 1979), osa 1, s. 320).

Ibn Umarin kertoma hadith em. kiellosta on myös at-Thirmidiin ja ibn

Maajah:n kokoama, mutta sen kertojaketju on heikko. Monet haditheista,

jotka puhuvat hautausmaiden pitämisestä moskeijoina, on kirjannut al-

Bukhari, Muslim (Sahih Muslim (engl.), osa 1, s. 769, n:o 1083) ja muut.

Ash-Shaw‟kaanii lainasi Ibn Hazmia sanoen: “Hadithit, jotka kieltävät

salaahin (rukouksen) hautoja kohden ja hautausmailla, ovat mutawaatir

(paljon kertojia jokaisella kertojaketjun tasolla), joten kenelläkään ei ole

varaa jättää niitä huomiotta.” (Nayl al-Awtaar, (Egypti: Halabii Press,

n.d.), osa 2, s. 133). Hadithit, jotka kieltävät rukoilemisen kamelien

aitauksessa, ovat myös Muslimin keräämiä (Sahih Muslim (engl.) osa 1,

s. 198, n:o 700) ja muidenkin. 72 Du‟aa (vapaamuotoinen rukous), jonka Profeetta (saws) opetti

sanottavaksi ennen käymälään astumista, osoittaa selkeästi, että dzinnit

saattavat asustaa käymälöissä. “Ällaahummä innii ä‟uuthu bikä min äl-

khubuthi wa äl-khabää‟ith” = Oi Allaah, totisesti etsin Sinusta turvaa

mies- ja naispuolisia dzinnejä vastaan. (Kertonut al-Bukhari ja Muslim

(engl.) osa 1, s. 205, n:o 729).

Mitä kamelien aitauksiin tulee, al-Barraa ibn „Aazib kertoi, että Allaahin

lähettiläältä (saws) kysyttiin wudun tekemisestä kamelin lihan syömisen

jälkeen, ja hän (saws) vastasi: “Tehkää wudu sen syömisen jälkeen”.

Kun häneltä kysyttiin wudun tekemisestä lampaanlihan syömisen

jälkeen, hän vastasi: “Älkää tehkö wudua sen syömisen jälkeen”. Sitten

häneltä kysyttiin rukoilemisesta kamelien aitauksessa, ja hän vastasi:

“Älkää rukoilko kamelien aitauksissa, sillä ne ovat Saatanain paikkoja”.

Kun häneltä kysyttiin rukoilemisesta lampaiden keskellä, hän vastasi:

“Voitte rukoilla siellä, sillä ne ovat paikkoja, joissa on siunaus”. (Sunan

Abu Dawuud, (engl.), osa 1, s. 44-5, n:o 184).

39

Hairahtaneet askeetikot ja rukoukselle omistautuneet harhaoppiset, jotka kokevat valaistuksia ja näkevät näkyjä, vetäytyvät tavallisesti paholaisten kansoittamiin kohteisiin, joissa salaah on kielletty. He valitsevat tällaisia paikkoja, koska paholaiset vierailevat heidän luonaan siellä ja kommunikoivat heidän kanssaan samalla tavalla kuin taikureiden ja ennustajien kanssa. Dzinnit astuvat myös sisälle epäjumalankuviin, puhuvat epäjumalankuvia palvoville ja täyttävät joitain näiden tarpeista. He auttavat tähtien palvojia usein näiden suorittaessa dzinnien sopivina pitämiä palvonnallisia tekoja, kuten ylistyksen laulamista aurinkoa, kuuta ja planeettoja edustaville epäjumalille, epäjumalanpatsaiden pukemista ylellisiin vaatteisiin, suitsukkeiden polttamista niiden läheisyydessä jne. Paholaiset saattavat ilmestyä näille palvelijoilleen hahmoissa, jotka ihmiset virheellisesti tunnistavat taivaallisiksi henkiolennoiksi, ja paholaiset saattavat toteuttaa joitain heidän pyynnöistään tappamalla jonkun heidän vihollisistaan, tekemällä toiset sairaiksi, aiheuttamalla viehätystä jossakussa, jota he tahtovat, tai tuomalla heille omaisuutta. Kuitenkin, heidän moisesta palveluksesta saamansa haitta on usein monia, monia kertoja suurempi kuin sen hyöty. Monet niistä, jotka käyttävät dzinnejä hyödykseen tällaisilla tavoilla, väittävät Profeetta Suleimanin (suom. Salomo, rauha hänelle) käyttäneen dzinnejä samalla tavalla ja samaan tarkoitukseen. Useampi kuin yksi varhaisista oppineista on maininnut, että Suleimanin kuoltua paholaiset kirjoittivat kirjoja taikuudesta, täynnä epäuskoon perustuvia tekoja, ja asettivat ne hänen istuimensa alle. Kun kirjat löydettiin, paholaiset väittivät Suleimanin käyttäneen dzinnejä näillä menetelmillä. Tämän seurauksena jotkut kristityt ja juutalaiset virheellisesti häpäisivät ja jättivät uskomatta Profeetta Suleimaniin. Toiset väittivät, että ellei taikuus olisi sallittua, Suleiman ei olisi sitä harjoittanut. Molemmat ryhmät menivät harhaan: ensimmäinen halventamalla Profeetta Suleimania ja toinen harjoittamalla taikuutta. Seurauksena

40

Kaikkivaltias Allaah ilmoitti seuraavan jakeen:

“Ja kun heille tuli Lähettiläs Jumalalta vahvistaen todeksi sen, mitä heillä jo oli, jotkut heistä joille oli annettu Pyhä Kirja, heittivät Allaahin Kirjan selkiensä taakse

ikään kuin eivät tietäisikään.

Ja he seurasivat sitä mitä saatanat opettivat Salomon (Suleimaan, as) aikana, eikä Salomo ollut uskoton,

vaan saatanat epäuskoivat, opettaen ihmisille taikuutta ja sellaista,

mikä oli laskettu alas kahdelle enkelille Babylonissa, Haaruutille ja Maaruutille.

Eikä kumpikaan heistä (enkeleistä) opettanut ketään sanomatta ensin:

‘Me olemme vain koetus, joten älä epäusko!’

Niin he oppivat heiltä sellaista, mikä erottaa miehen vaimostaan,

mutta eivät he voi tehdä sillä vahinkoa kenellekään, paitsi Allaahin luvalla.

Ja he oppivat sellaista,

mikä vahingoittaa heitä eikä hyödytä heitä. Ja totisesti he tiesivät, että sen (taikuuden)ostajilla

ei tulisi olemaan mitään osaa tuonpuoleisessa. Ja kuinka alhainen olikaan se (hinta),

minkä vuoksi he myivät omat sielunsa, jos he vain tietäisivät!”73

Allaah, Ylistetty selitti, ettei taikuus itsessään voi aiheuttaa haittaa eikä hyötyä, sillä kaiken, mikä todella on hyödyllistä, täytyy olla joko puhtaasti hyvää tai valtavan hyvää, ja kaiken 73 Suurah al-Baqarah 2:101-102, käännös merkityksestä

41

todella haitallisen täytyy olla joko täysin pahaa tai pääosin pahaa, kun taas hyöty tai haitta taikuudesta on vain osittaista.74 Asian ydin on, että mikäli dzinnit uhkaavat ihmistä, tulee heille kertoa Allaahista ja Hänen Lähettiläänsä määräyksestä asiassa, ja tuoda heidän virheensä esiin todistein. Heitä tulee käskeä harjoittamaan hurskautta ja pidättäytymään pahasta, aivan kuten toimitaan ihmistenkin suhteen, perustuen Allaahin lausumaan:

“..Emmekä koskaan rankaise ennen kuin olemme lähettäneet Lähettilään (varoittamaan).”75

“Oi dzinnien ja ihmisten joukot, eikö tullut teidän

luoksenne Lähettiläitä teidän omasta joukostanne kertomaan teille Merkkejäni (Jakeitani)

ja varoittamaan teitä kohtaamisesta tänä päivänänne?” 76 Tämän velvoituksen seurauksena Profeetta (saws) kielsi tappamasta talojen sisältä löytyneitä käärmeitä, ennen kuin näitä oli kolmesti käsketty poistumaan. Sahih Muslimissa ja muissa hadiith-kirjoissa on Abu Sa’iid al-Khudriin kertomus, jossa tämä mainitsi Profeetan (saws) sanoneen: “Medinassa on ryhmä dzinnejä, joista tuli muslimeita, joten jos joku näkee käärmeitä (taloissaan), pyytäköön niitä poistumaan kolme kertaa. Jos joku niistä ilmestyy tämän jälkeen, hänen tulisi 74 Tämä tarkoittaa, että oli hyöty sitten rahallista, psykologista tai

emotionaalista, verrattuna taikuudesta seuraavaan rangaistukseen

tulevassa elämässä tämä hyöty on minimaalista. Samaten, vahinkoa

onnistutaan aiheuttamaan verraten pienessä joukossa yrityksistä, ja jopa

näissä muutamissa “onnistuneissa” tapauksissa vahinko sattuu vain

niille, joille Allaah oli ennalta määrännyt vahingon. 75 Suurah al-Israa 17:15, käännös merkityksestä 76 Suurah al-An‟aam 6:130, käännös merkityksestä

42

tappaa se, sillä se on paholainen.”77 Sahih Muslimissa on myös Abu as-Sa’iibin, Hishaam ibn Zahran vapautetun orjan kertomus, jossa hän sanoo: “Vierailin erään kerran Abu Sa’iid al-Khudriin luona hänen talossaan ja tapasin hänet rukoilemasta, joten istuin alas odottaakseni, kunnes hän olisi valmis. (Odottaessani) kuulin jonkin liikkuvan talon nurkassa, joten käännyin nähdäkseni, mikä se oli, ja yllätyksekseni se oli käärme. Tallasin sitä tappaakseni sen, mutta Abu Sa’iid elehti minua istumaan alas, joten istuin alas. Kun käärme lähti, Abu Sa’iid osoitti erästä alueen taloa, ja sanoi: ‘Yksi nuorista miehistämme, joka oli mennyt hiljattain naimisiin, asui siinä. Kun lähdimme Allaahin Lähettilään kanssa Khandaqin78 taisteluun, nuori mies pyysi Allaahin Lähettilään (saws) lupaa palata vaimonsa luokse keskipäivän aikana. Yhtenä päivänä Profeetta (saws) salli hänen mennä, mutta sanoi hänelle: ‘Ota aseesi mukaan, sillä en luota QuraydHah-heimoon.’79 Hän otti 77 Tämä hadith ja toiset samankaltaiset hadithit sisältävät todisteita siitä,

että dzinnit voivat ottaa eri olomuotoja (hahmoja), tai voidaan sanoa, että

niillä on eri tasoja ja jokaisella niistä on oma stabiili muotonsa. 78 Mekkalaiset pakanat kokosivat useimmat autiomaan klaaneista vuonna

627 (viides vuosi maastamuuton – hijrah - jälkeen) viimeiseen

yritykseen nujertaa Profeetta (saws) ja Medinan kasvava muslimiväestö.

Kaupungin puolustamiseksi Profeetta (saws) ja hänen seuralaisensa

kaivoivat juoksuhaudan kaupungin sisääntulon poikki. Tästä syystä tämä

taistelu tuli tunnetuksi nimellä Juoksuhaudan taistelu tai Klaanien

taistelu (al-Ahzaab). (Ks. A. Guillaume, The Life of Muhammad,

(käännös Ibn Ishaqin teoksesta Sirat Rasuul Allaah), (Karachi, Pakistan:

Oxford University Press, 6. painos, 1980), s. 450-60). 79 Yksi Medinaan asettuneista juutalaisista heimoista. Profeetalla (saws)

oli heidän kanssaan sopimus, jonka he rikkoivat juoksuhaudan taistelun

aikana. Muslimit piirittivät heidän linnoituksensa, ja heidän

antautumisensa jälkeen kaikki aikuiset miehet heidän klaanistaan

teloitettiin heidän petollisuutensa tähden, ja naiset ja lapset elivät

muslimien keskuudessa palvelijoina (orjina). (A. Guillaume, The Life of

Muhammad, s. 460-9). Tämä kohtelu osuu yksiin juutalaisen lain kanssa

koskien piiritettyjen kaupunkien asukkaita, olivat he sitten petollisia tai

muita: “Ja jos Herra, sinun Jumalasi, antaa sen sinun käsiisi, niin

surmaa kaikki sen miesväki miekan terällä. Mutta naiset, lapset, karja ja

43

aseen mukaansa ja palasi kotiin, vain löytääkseen vaimonsa seisomasta talon porttikäytävässä. Mustasukkaisuus sai hänestä yliotteen ja hän ojensi miekkansa pistääkseen tätä.80 Tämä kuitenkin sanoi hänelle nopeasti: ‘Pidä miekka takanasi ja astu taloon, niin näet, mikä minut ajoi ulos’. Hän astui sisään ja löysi suuren käärmeen kerälle kääriytyneenä hänen sängyltään, joten hän ojensi miekkansa sitä kohti ja pisti sitä. Sitten hän meni ulos ja painoi sen maahan, mutta se kietoi itsensä hänen ympärilleen, eikä voitu tietää, kumpi heistä kuoli ensin, käärme vai nuori mies. Me menimme Allaahin Lähettilään (saws) luo ja kerroimme hänelle, ja pyysimme häntä rukoilemaan, että Allaah palauttaisi hänet eloon luoksemme. Profeetta sanoi: ‘Totisesti Medinassa on dzinnejä, jotka ovat hyväksyneet islamin, joten jos näette joitain heistä, kehottakaa heitä lähtemään kolmen päivän ajan, mutta jos joku ilmestyy tämän jälkeen, tappakaa se, sillä totisesti se on paholainen’.“ Toisessa Muslimin kirjaamassa hadiithissa Profeetan (saws) kerrottiin sanoneen: “Totisesti näissä taloissa on käärmeitä, joten jos näette jonkun niistä, pyytäkää sitä lähtemään kolme kertaa. Jos se lähtee, hyvä; muutoin tappakaa se, sillä varmasti se on epäuskoinen.”81 Sitten hän

kaikki mitä kaupungissa on, kaikki, mitä sieltä on saatavana saalista,

ryöstä itsellesi ja nauti vihollisiltasi saatu saalis, minkä Herra, sinun

Jumalasi, sinulle antaa.” (Vanha Testamentti: Viides Mooseksen Kirja,

20:12). Muutama vuosi ennen tätä erään toisen juutalaisen heimon

(Nadiir -klaani) johtajat rikkoivat sopimuksensa muslimien kanssa

yrittämällä surmata Profeetan (saws); heidän linnoituksensa piiritettiin

myöhemmin ja heidän antautumisensa jälkeen Profeetta (saws) karkoitti

koko heimon maasta. 80 Hän seisoi talonsa ulkopuolella paljastavassa asussa ilman

ulkovaatteitaan, mikä ei ollut sopivaa siveälle naiselle, ja siksi miehestä

vaikutti siltä, että hänen (naisen) tarkoituksenaan oli tehdä aviorikos. 81 Sahih Muslim (engl.) osa IV, s. 1213, n:o 5557; huomaa: Profeetta

(saws) teki kuitenkin poikkeuksen käärmeiden varoittamisessa ennen

niiden tappamista. Kahden tyyppiset käärmeet: al-abtar (lyhythäntäinen

käärme) ja dhut-tufyatain (jolla on kaksi valkoista raitaa selässä sen

koko pituudelta) voidaan tappaa heti, kun ne on nähty, koska Profeetan

44

sanoi: “Menkää ja haudatkaa toverinne.“ Tämä johtui siitä, että dzinnin tappaminen ilman oikeutettua syytä on yhtä kiellettyä kuin ihmisen tappaminen ilman oikeutettua syytä. Aggressio on kiellettyä kaikissa tapauksissa. Ei ole sallittua sortaa ketään, edes epäuskoista. Tähän liittyen Kaikkivaltias on sanonut:

“..Älköönkä suuttumus joitain ihmisiä kohtaan saako teitä olemaan epärehellisiä.

Olkaa rehellisiä, se on lähempänä hurskautta..”82 Dzinnit saattavat ottaa eläinten, kuten käärmeiden, skorpionien, kameleiden, lehmien, vuohien, lampaiden, hevosten, muulien, aasien ja lintujen hahmon. He saattavat myös omaksua ihmisten hahmoja, kuten kävi tapauksessa, jossa paholainen tuli Qurayshien luo Suraaqah ibn Maalikin hahmossa, näiden halutessa lähteä Badriin.83 Tähän tapahtumaan viitaten Allaah ilmoitti seuraavan jakeen:

“Ja kun Saatana kaunisti heille heidän tekonsa ja sanoi: ‘Tänä päivänä teille ei ole voittajaa ihmiskunnan joukosta,

ja totisesti minä olen teille naapuri (apunanne)’, mutta kun joukot näyttäytyivät vastakkain,

hän kääntyi kannoillaan ja sanoi:

‘Totisesti olen vapaa teistä. Totisesti minä näen mitä te ette näe

(enkeleiden sotajoukon uskovien puolella),

(saws) kertoman mukaan ne voivat aiheuttaa sokeutumista ja

keskenmenoja. Näitä kahta käärmetyyppiä voidaan tappaa ilman

varoitusta, kuten kodin ulkopuolelta löytyneiden vaarallisten käärmeiden

tapauksessa. (Sahih Muslim (engl.), osa IV, s. 1211-2, n:o 5542-5545). 82 Suurah al-Maa‟idah 5:8, käännös merkityksestä 83 Ismaa‟iil ibn Kathiir, al-Fusuul fii Ikhtisaar Siirah ar-Rasuul (Beirut:

Daar al-Qalam, 1. painos, 1980), s. 119

45

totisesti minä pelkään Allaahia, sillä Allaah on ankara rankaisemaan’. “84

On myös kerrottu, että Saatana otti vanhan Najdista kotoisin olevan miehen hahmon, kun Qurayshin johtajat kokoontuivat kokoussaliinsa päättämään tappaako Profeetta, vangitako hänet vai karkoittaako hänet.85 Kaikkivaltias sanoi tätä koskien:

“Ja kun uskottomat juonittelivat sinua (oi Muhammad – saws) vastaan vangitakseen tai tappaakseen sinut tai ajaakseen sinut pois;

ja he juonittelivat ja Allaah juonittelee, ja Allaah on Paras juonittelijoista.”86

Koska talokäärmeet saattavat olla dzinnejä, niitä kehotetaan lähtemään kolme kertaa. Jos ne todella ovat dzinnejä eivätkä lähde, ne voidaan tappaa, ja jos ne ovat käärmeitä, voidaan ne samoin tappaa. Niitä dzinnejä, jotka jatkavat ihmisten pelottelemista paljastamalla itsensä käärmeen hahmossa, voidaan torjua millä tahansa, mikä estää heitä aiheuttamasta enempää haittaa, vaikka se merkitsisi heidän tappamistaan. Joka tapauksessa heidän tappamisensa ilman oikeutettua syytä ei ole sallittua. 84 Suurah al-Anfaal 8:48, käännös merkityksestä 85 The Life of Muhammad, s. 221-2. 86 Suurah al-Anfaal 8:30, käännös merkityksestä

46

3. luku D e m o n i s e t n ä y t

Loitsuamista ja kiroamista harrastavat vannovat usein joidenkin paholaisten kautta, jotta nämä auttaisivat heitä toisia vastaan. Joskus pahat dzinnit täyttävät heidän pyyntönsä, mutta monesti eivät, etenkin silloin, kun dzinni, jota vastaan apua haetaan, on heidän keskuudessaan kunnioitettu. Loitsuja lausuvilla enempää kuin heidän loitsuillaankaan ei ole mitään valtaa pakottaa paholaisia auttamaan heitä. Loitsujen lausuja pyytää tosissaan ja hartaasti olentoa, jonka uskoo olevan suuri ja huomattava - mikä saattaa pitää tai olla pitämättä paikkaansa - vahingoittamaan toisia, joiden ajatellaan olevan tätä suurempia. Kun joku pyytää dzinnejä vahingoittamaan näiden korkeassa arvossa pitämää henkilöä, he tulevat jättämään hänet huomiotta. Itse asiassa se saattaa estää heitä edes vastaamasta lainkaan. Heidän tilanteensa on melko samankaltainen ihmisiin nähden, paitsi että ihmiset ovat yleisesti älykkäämpiä, totuudenmukaisempia, oikeudenmukaisempia ja luotettavampia, kun taas dzinnit tapaavat olla tietämättömiä, valheellisia, sorronhaluisia ja petollisia. Keskeistä on, että vaikka paholaisten palvojien kiroukset ja loitsut saattavatkin sisältää epäjumalanpalveluksen ja epäuskon aineksia, ei niillä useinkaan ole vaikutusta dzinnejä vastaan. Kun dzinnejä pyydetään tappamaan tai vangitsemaan toinen dzinni, joka on vallannut ihmisen, dzinnit usein pilkkaavat tämän pyynnön esittäjiä antamalla näille valheellisen vaikutelman, että olisivat tappaneet tai pidättäneet rikoksen tehneen dzinnin. Näin käy etenkin tilanteissa, joissa ihmiset uskovat dzinnien luomiin illuusioihin. Dzinnit kommunikoivat yleensä joko näkyjen tai

47

äänien kautta87 tietoa etsivien epäjumalanpalvelijoiden, kristittyjen, juutalaisten ja paholaisten harhaan ajamien harhaoppisten muslimeiden kanssa. Dzinnit saattavat ottaa elävän kuvan muodon, joka esittää mitä tahansa, mistä noidat tai ennustajat haluavat tietää. Kun nämä hairahtaneet henkilöt näkevät kuvan etsimästään, he kertovat toisille ihmisille siitä. Jotkut heistä saattavat tietää kuvan olevan tosiasiassa illuusio, samalla kun toiset voivat erehtyä luulemaan olevansa todella todistamassa oikeaa tapahtumaa. Dzinnit saattavat myös saada ihmiset kuulemaan niiden, kaukanakin olevien, ääniä, joita he kutsuvat. Tällaiset tapaukset ovat yleisiä epäjumalanpalvojien, kristittyjen, juutalaisten ja tietämättömien muslimien keskuudessa, jotka etsivät turvaa niistä, joita pitävät pyhinä. Kun jotkut palvojat kutsuvat henkisiä mestareitaan saadakseen apua, sanoen “oi Herrani se ja se!”, dzinnit saattavat puhua heille heidän mestareidensa äänillä. Kun mestarit vastaavat heidän pyyntöönsä, dzinnit vuorostaan vastaavat palvelijoille mestarin äänellä. Näin on tapahtunut monille ihmisille, joista jotkut ovat tuntemiani. Usein paholaiset vastaavat ottaen samalla kutsutun henkilön hahmon, olkoon tämä kuollut tai elossa, vaikkei tämä olisi tietoinen niistä, jotka häntä kutsuvat. Tällä tavalla shirkiä 87 Salatun tiedon keräileminen näkyjen ja äänien perusteella on tunnettua

selvänäkijöiden ja meedioiden keskuudessa. Meedio voidaan määritellä

henkilöksi, jonka välityksellä tai jonka elimistön välityksellä

näennäisesti vastaanotetaan kommunikaatiota kuolleilta ihmisiltä tai

muilta yliluonnollisilta olennoilta. Selvänäkemisessä meedio “näkee” tai

“kuulee” läsnäolevien henkilöiden kuolleiden ystävien tai sukulaisten

viestit ja välittää ne. Yleisesti ottaen nämä kokemukset eivät ole yhtä

selkeitä kuin normaali havaitseminen, vaan ovat lähinnä näkemistä tai

kuulemista “mielen silmillä tai korvilla”. Joskus nähdyt hahmot tai

kuullut äänet voivat sisältää hallusinaatiomaista elävyyttä, jolloin

meedion kokemus on verrattavissa henkilöön, joka kokee ilmestyksen.

(Benjamin B. Wolman (toim.), Handbook of Parapsychology, (New

York: van Nostrand Reinhold Company, 1977), s. 579-580).

48

tekevät uskovat kutsutun henkilön todella vastanneen heille, vaikka tosiasiassa vastaajat olivat dzinnejä. Tätä tapahtuu usein kristityille, jotka kutsuvat ylentämiään, kuten Yrjöä ja muita pyhiä hahmoja, olkoot nämä kuolleita tai eläviä.88 88 Rooma 24.2.1989 - eläkkeellä oleva italialainen kadunmies Renato

Baron väittää että on kolmen vuoden ajan tavannut ja puhunut Neitsyt

Marian kanssa. Baronin ja noin 30 muun näyt ovat houkutelleet

kymmeniä tuhansia ihmisiä Italiasta, Ranskasta, Belgiasta ja Länsi-

Saksasta Venetsian lähellä sijaitsevalle kukkulalle aiheuttaen suuria

liikenneruuhkia (Arab News, osa 33 xiv, n:o 90, lauantai, 25.2. 1989, s.

24).

Ambridge, Pennsylvania - Pieni roomalaiskatolinen kirkko eteläisessä

Pennsylvaniassa varautuu suureen pyhiinvaeltajien tulvaan, kun

pitkäperjantain ihmeestä, että Jeesusta esittävän patsaan silmät olivat

yhtäkkiä sulkeutuneet, kerrottiin. Pastori Vincent Cvitkovic,

fransiskaanimunkki, ja monet hänen seurakuntalaisistaan kertoivat, että

aidon kokoisen ristiinnaulittua Kristusta esittävän patsaan silmät, jotka

ovat olleet auki 60 vuotta, olisivat sulkeutuneet rukouksen aikana. (The

Times, Maanantai 10.4. 1989, n:o 63, 364, s. 8)

Vuonna 1981 viiden lapsen ryhmä leikki kukkulalla Medugorje -nimisen

kylän ulkopuolella Bosnia-Herzegovinassa, kun heidän eteensä ilmestyi

näky kauniista naisesta, joka väitti olevansa siunattu Neitsyt Maria.

Vuoden 1981 jälkeen seitsemästä kahdeksaan miljoonaa pyhiinvaeltajaa

eri maista, kulttuureista ja kristillisistä lahkoista on kiivennyt pyhälle

Medugorjen kukkulalle. Joka ilta klo 19.30 turistit ja pyhiinvaeltajat

kokoontuivat innokkaasti lähellä sijaitsevan kirkon pappilan ympärille ja

tuijottivat pientä kellarin ikkunaa toivoen näkevänsä edes vilauksen

valovirrasta, joka tarkoittaisi, että jälleen kerran lapsilla, jotka edelleen

kokoontuvat siellä päivittäin, on yksityinen audienssi Siunatun Äidin

kanssa. (IRF (Newsletter of the International Religious Foundation,

Inc.), osa II, n:o 6, marras-joulukuu 1987, s. 1-2)

Jumalallisen armon (vapahdus, pelastus) on katsottu olevan

potentiaalinen erityisesti niissä paikoissa, joissa Jeesus Kristus,

pyhimykset tai Maria ovat käyneet; joissa he ovat näyttäytyneet

ilmestyksinä. Tärkeimpiin pyhiinvaelluskeskuksiin kuuluu Lourdes,

jossa näyt Neitsyt Mariasta nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 1858 ja

jossa parantumista on esiintynyt siitä lähtien. (John R. Hinnells (toim),

Dictionary of Religions (Middlesex, England: Penguin Books Ltd.

1984), s. 254)

49

Samaa tapahtuu myös harhaoppisille muslimeille, jotka kutsuvat kuolleita tai niitä jotka eivät ole läsnä, ja paholaiset ottavat kutsutun hahmon ilman tämän tietoisuutta siitä. Tiedän useita tapauksia, joissa näin on tapahtunut, ja kutsutut ihmiset ovat kertoneet minulle, etteivät olleet tietäneet itseään kutsutun, vaikka heiltä apua anoneet näkivät heidän kuvansa ja olivat vakuuttuneita tämän olevan oikea henkilö. Useampi kuin yksi ihminen on maininnut kutsuneensa minua vaikeina aikoina, jokainen kertoen erilaisen tarinan siitä, kuinka olin vastannut. Kun kerroin heille, etten ollut koskaan vastannut heistä kenellekään ja etten tiennyt heidän kutsuneen minua, jotkut sanoivat, että sen oli täytynyt olla enkeli. Kerroin heille, etteivät enkelit auta shirkin tekijöitä, ja että todellisuudessa se oli paholainen, joka yritti johdattaa heitä enemmän harhaan. Toisinaan dzinnit ottavat ihailtujen henkilöiden hahmon ja seisovat ‘Arafatilla89, ja ne, jotka uskovat heistä hyvää, luulevat heidän todella seisseen ‘Arafatilla. Monen muun paholaiset ovat myös todella kantaneet ‘Arafatille sekä muihin pyhiin paikkoihin. Näissä tapauksissa he ylittävät miiqaat (rajat)90 astumatta virallisesti ihraamiin (pyhitettyyn tilaan)91 89 Tasanko 12 mailin päässä Mekasta, jonne hajjia suorittavat

pyhiinvaeltajat kokoontuvat yhdeksäntenä päivänä Dhul-Hijjah -kuuta

(kuukalenterin 12. kuukausi) ja suorittavat dohr (keskipäivä)- ja asr

(iltapäivä) -rukoukset, kuuntelevat khutbah:n (saarna) ja keskittyvät

rukoilemaan henkilökohtaisia rukouksiaan auringonlaskuun saakka. 90 Viisi paikkaa, jotka muodostavat Mekan ympärille rajan, jonka yli

eivät saa mennä ne, jotka aikovat suorittaa hajjin tai umrah:n (pienempi

pyhiinvaellus), elleivät he ole ihraam -tilassa (ks. alaviite sanalle

ihraam). 91 Miehillä ihraam käsittää aikomuksen suorittaa hajj tai umrah ja

kahteen kankaaseen pukeutumisen, joista toinen on vyötärön ympärillä

ja toinen kiedottuna molempien olkapäiden yli. Naiset voivat pukeutua

mihin tahansa vaatteeseen, joka peittää koko heidän vartalonsa käsiä

(ranteesta alaspäin) ja kasvoja lukunnottamatta. Pyhiinvaellusriittien

aikana tässä tilassa olevien ei ole sallittua käyttää hajusteita, leikata tai

50

tai suorittamatta monia hajjin pakollisista riiteistä, kuten talbiiyan tekemistä (Jumalan kutsuun vastaamisen resitoimista)92, Ka’ban kiertämistä, ja Safaan ja Marwan vuorten välillä kulkemista.93 Heidän joukossaan on joitain, jotka eivät edes kulje Mekan läpi; toisia, jotka seisovat ‘Arafatilla suorittamatta tämän edellytyksenä olevaa Jamaraat’n kivittämis -riittiä, jne. Sekä näiden että muiden samankaltaisten taidonnäytteiden kautta Saatana johdattaa näennäisesti hurskaat ihmiset harhaan. Vilpittömät palvelijat harhaoppisten joukossa houkutellaan tällä tavalla tekoihin, jotka ovat kiellettyjä (haraam) tai halveksittuja (makruuh) uskonnossa. Saatana kykenee tekemään moiset väärät teot houkutteleviksi heille uskottelemalla, että ne kuuluvat hurskaiden ihmisten karaamaat (yliluonnollisten tai ihmeenomaisten tekojen) joukkoon. Ne ovat kuitenkin epäilyksettä saatanallisia petoksia, sillä Allaahia ei voida palvoa minkään uskonnollisen toimenpiteen kautta, joka ei ole pakollinen (waadzib) eikä suositeltava (mustahab). Kuka tahansa, joka suorittaa palvonnallisen teon, joka ei ole waadzib eikä mustahab, kuvitellen sen olevan, on tullut Saatanan pettämäksi. Vaikka tällaisen henkilön olisi säädetty saavan anteeksi, johtuen hänen hyvästä aikomuksestaan ja ponnistelustaan, ei teko itsessään silti tule Allaahin

nyppiä kynsiä tai hiuksia tai olla minkäänlaisessa seksuaalisessa

kanssakäymisessä. 92 Läbbeik Ällaahummä Läbbeik, Läbbeikä Lää Shäriikä Läkä

Läbbeik. Innäl-Hämdä wan-Ni‟mätä Läkä wal-Mulk, Lää Shäriikä

Läk. (Vastaan kutsuusi oi Allaah, vastaan kutsuusi. Vastaan Sinulle,

jolla ei ole kumppaneita, vastaan Sinulle. Totisesti kaikki ylistys, siunaus

ja valtius kuuluu Sinulle. Sinulla ei ole kumppania.) Tätä rukousta

toistetaan ääneen siitä hetkestä kun ihraamin tilaan on astuttu kunnes

Ka‟bah nähdään ensimmäistä kertaa. 93 Kaksi pientä kukkulaa Mekan moskeijarakennusten vieressä. Profeetta

Ibrahimin (Aabraham) vaimo Hajar juoksi niiden välissä etsien vettä

lapselleen Ismailille ja itselleen. Niiden välissä kävely edestakaisin

seitsemän kertaa on yksi hajjin ja umrah:n riiteistä.

51

hyväksymäksi.94 Moiset teot eivät kuulu niihin, joilla Allaah kunnioittaa lähellään olevia hurskaita palvelijoitaan, sillä kiellettyjen (haraam) tai halveksittujen (makruuh) tekojen suorittamisessa ei ole mitään kunnioitettavaa.95 Jumalallinen kunnia on siinä, että Allaahin rakastamaa suojellaan moisilta teoilta ja estetään tekemästä niitä. Väärien tekojen tekeminen alentaa niiden suorittajan eikä millään tavalla ole hänelle hyödyksi, vaikkei häntä rangaistaisikaan niiden tekemisestä. Halveksittujen tai haraam tekojen tekemisen täytyy vähentää niiden suorittajan henkistä tasoa samoin kuin hänen seuraajiensa, jotka kehuvat tällaisia tekoja ja ylistävät häntä. Kiellettyjen ja halveksittujen tekojen kiittely ja kehuminen sekä niiden suorittajan kunnioittaminen ovat ehdottomasti Allaahin tieltä poikkeamisen muoto. Mitä enemmän ihminen tuo uudistuksia uskontoon itsenäisen päättelyn (idztihaad) seurauksena, sitä kauemmas hän joutuu Allaahista, sillä uudistukset (bid’ah) siirtävät hänet Allaahin tieltä, niiden jumalalliselta tieltä, jotka “saavat mennä profeettojen, lujauskoisten, marttyyrien ja hurskaiden seuraan, joille Jumala on armollinen”96, niiden tielle “joiden päälle viha lankeaa ja jotka vaeltavat eksyksissä”97 94 Esimerkki tästä nähdään mm. joidenkin ihmisten virheellisessä

uskomuksessa, että miesten täytyy peittää päänsä rukoillessaan

pakollisia rukouksia (salaah), kuten juutalaisten kuuluu tehdä, tai että

naisten täytyy peittää hiuksensa lukiessaan Koraania. Kuitenkin

Profeetta (saws) ei määrännyt eikä suositellut tekemään näin, vaan

pikemminkin vain noudatti kansansa tapoja tuohon aikaan. 95 Näin on profeetan (saws) syntymäpäivän vieton kohdalla (‟Iid Milaad

an-Nabii), joka luultavasti sai alkunsa tietämättömien muslimien

joukossa, jotka yrittivät päihittää tai ainakin kilpailla kristittyjen

joulunvieton kanssa. Milaad -juhlat ovat uskonnollisia uudistuksia

(bid‟ah), jotka Profeetta (saws) on kieltänyt sanomalla: “Jos joku lisää

meidän asiaamme (islamiin), jotain siihen kuulumatonta, sitä ei tulla

hyväksymään.” (kertonut ‟ Aisha (raa) ja kirjannut al-Bukhari ja Muslim

(Sahih al-Bukhari, (arabia-engl., osa 3, s. 535, n:o 861). 96 Lainattu suurasta An-Nisaa 4:69 (käännös merkityksestä) 97 Lainattu suurasta Al-Faatiha 1:7 (käännös merkityksestä)

52

Ibn Taymiyah mainitsi seuraavan98 historiallisen tapahtuman, koskien al-Hallaadzia99 ja ryhmää hänen seuraajistaan: “Eräät heistä pyysivät makeisia al-Hallaadzilta, joten tämä nousi ylös ja meni lyhyen matkan päässä olevaan kohtaan, ja palasi sitten takaisin mukanaan lautasellinen makeisia. Myöhemmin selvisi, että paholainen oli varastanut sen makeiskaupasta 98 Tämä aloittaa kappaleen 35. osasta Ibn Taymiyah:n kokoelmaa

Majmuu‟ al-Fataawaa 99 Al-Husain ibn Mansuur al-Hallaj (858-922) opiskeli aikansa

arvostetuimpien suufioppineiden ohjauksessa (Tustarii, ‟Amr Makii ja

Junaid) ja sittemmin katkaisi välit heihin ja lähti maailmalle

saarnaamaan askeettisuudesta ja mystiikasta Khurasaniin, Ahwaziin,

Farsiin, Intiaan (Gujrat) ja Turkistaniin. Hänen palatessaan Mekasta

Baghdadiin vuonna 908 monet kiinnostuivat hänen opetuksistaan ja

oppilaita kerääntyi nopeasti hänen ympärilleen. Hän opetti, että islamin

viisi pilaria voidaan korvata muilla töillä. Hän opetti myös, että olisi

olemassa jumalallinen henkiolento, jota ei ole luotu (Ruuh Naatiqah) ja

joka yhdistyy askeettiseen luotuun sieluun kärsimyksen halun ja

kärsimykselle alistumisen kautta. Hänen opetuksissaan pyhimyksestä

(Wali) tuli elävä ja henkilökohtainen Jumalan todistaja. (H.A.R. Gibb

and J.H. Kramers, Encyclopedia of Islam (Ithaca, New York: Cornell

University Press, 1. painos, 1953), s. 127-8). Hän sanoi kirjassaan myös:

“Jos et tunnista Jumalaa, niin tunnista edes Hänen merkkinsä; minä

olen luova totuus (Ana al-Haqq), koska totuuden kautta, minä olen

ikuinen totuus. Ystäväni ja opettajani ovat Ibliis ja Faarao. Ibliistä

uhattiin helvetin tulella; siltikään hän ei kieltänyt (uskoaan). Faarao

hukutettiin mereen; siltikään hän ei kieltänyt, sillä hän ei tunnustanut

olevan mitään hänen ja Jumalan välillä (eli Hallaaj katsoi, että Ibliisin

kieltäytyminen kumartamasta Aadamia ja Faaraon lausahdus “minä olen

Herrasi, kaikkein korkein” olivat oikein!). Ja minä, vaikka minut

tapetaan ja ristiinnaulitaan ja vaikka käteni ja jalkani leikataan poikki,

minä en kiellä.” (Kitaab at-Tawaasiin, ( Massignon, Paris, 1913), vi,

32).

Kaikki johtavat oppineet kaikista puhdasoppisista islamilaisista

koulukunnista, kuten myös johtavat shiiaoppineet ja jotkin hänen

aikaisemmat suufiopettajansa julistivat hänet vääräoppiseksi, ja

myöhemmin hänet teloitettiin, koska hän ei suostunut perumaan

väitettään, että hän olisi Jumalan ruumiillistuma maan päällä.

53

Jemenistä ja kantanut sille alueelle.” Ibn Taymiyah jatkoi sanoen: “Samankaltaisia tapauksia on käynyt myös muille, jotka al-Hallaadzin tavoin ovat saavuttaneet saatanallisten tilojen huipun, ja me tunnemme melko useita tällaisia ihmisiä niin omalta ajaltamme kuin muiltakin ajoilta. Esimerkiksi Damaskoksessa asuu tällä hetkellä ihminen, jota paholainen tapasi kantaa Saalihiijah-vuorelta Damaskosta ympäröiviin kyliin. Hän ilmestyi ilmasta ja tuli sisään talojen ikkunoista, joihin ihmiset olivat kokoontuneet todistamaan hänen ‘ihmeellistä sisääntuloaan’.” Ibn Taymiyah lainasi myös toista mystiikan mestaria, joka myönsi harjoittaneensa haureutta naisten kanssa sekä käyttäneensä nuoria poikia seksuaalisesti hyväkseen. Tämä entinen mystiikan mestari sanoi: “Musta koira, jolla oli kaksi valkoista täplää silmiensä välissä, tuli luokseni ja sanoi: ’Totisesti tämä ja tämä ihminen on vannonut kauttasi ja tulee luoksesi huomenna kertoakseen sinulle siitä. Olen jo täyttänyt hänen tarpeensa sinun vuoksesi.’100 Sitten ihminen tuli hänen luokseen seuraavana päivänä, ja tämä sufi-mestari paljasti hänelle hänen valansa yksityiskohdat sekä sen kuinka vala oli täytetty. Sufimestari jatkoi sanoen: ‘Tapanani oli kävellä kaupungissa, ja musta pylväs, jonka päässä oli valoa, johti matkaani’.” Ibn Taymiyah sanoi: “Kun tämä sufimestari katui ja alkoi rukoilla, paastota ja välttää kiellettyä, musta koira meni pois.” Hän kertoi myös seuraavaa toisesta mystiikan mestarista, joka sai apua paholaisilta, joita tämä lähetti riivaamaan ihmisiä: “Kun riivatun perhe tuli hänen luokseen etsimään parannusta, hän lähetti viestin demoni-kumppaneilleen ja nämä jättivät riivatun ihmisen, minkä seurauksena tälle sheikille annettiin paljon dirhameita hänen palveluksistaan. Toisinaan dzinnit toivat hänelle ihmisiltä varastamiaan dirhameita ja ruokaa, 100 Oikeudenkäynnin aikana kuulusteltaessa pahamaineinen New Yorkin

massamurhaaja “Samin poika” (Son of Sam) väitti, että eräällä koiralla

oli tapana tulla hänen talonsa takapihalle ja käskeä häntä tappamaan

uhrinsa. Oikeus ja hänen psykiatrinsa olettivat, että hän oli

mielenvikainen ja mainittu koira hänen mielikuvituksensa tuotetta.

54

jopa niin että sheikin pyytäessä paholaisiltaan taateleita, nämä ottivat niitä mehiläiskeoista, jonne jotkut ihmiset olivat taatelinsa piilottaneet. Kun mehiläiskeon omistajat ryhtyivät etsimään taateleitaan, he huomasivat niiden hävinneen.” Vielä toisesta mystikosta Ibn Taymiyah kertoo: “Oli sheikki, jolla oli tietämystä uskonnollisista tieteistä ja Koraanin lausumisesta, jonka luokse paholaiset tulivat ja jonka nämä lopulta onnistuivat viettelemään. Nämä kertoivat hänelle, ettei salaah-rukousten suorittamista enää vaadittu häneltä ja että he toisivat hänelle mitä tahansa hän toivoisikaan. Heti hänen myöntyessään heidän toiveisiinsa he alkoivat tuoda hänelle erilaisia makeisia ja hedelmiä. Tätä jatkui, kunnes hän vieraili joidenkin sunnaa vakaasti seuraavien oppineiden luona, ja nämä neuvoivat häntä katumaan. Tämän jälkeen hän katui ja korvasi makeisten omistajille sen, mitä oli syönyt ollessaan dzinnien vaikutuksen alaisuudessa.” Sitten hän jatkoi sanoen: “Monet niistä, jotka kutsuvat sheikkejä hädän hetkellä, sanoen: ‘Oi mestari se-ja-se, oi sheikki se-ja-se, täytä minun tarpeeni’, ovat nähneet kuvajaisen sheikistä sanomassa: ‘Täytän sinun tarpeesi ja saatan sydämesi rauhaan’, ja sitten se on täyttänyt heidän tarpeensa tai torjunut heidän vihollisensa. Näissä tapauksissa paholainen on ottanut sheikin hahmon heidän tehtyään shirkiä asettamalla kumppaneita Allaahille ja kutsumalla muita Hänen sijastaan.” Ibn Taymiyah jatkoi luetellen samankaltaisia itseensä liittyviä tapahtumia, sanoen: “Tiedän monista tapauksista jopa omien seuralaisteni keskuudessa, jolloin ryhmä heistä kutsui minua aikoina, kun onnettomuudet kohtasivat heitä. Yksi heistä pelkäsi roomalaisia ja toinen tataareita. Molemmat mainitsivat, että kutsuessaan minua he näkivät minut ilmassa ja minä torjuin heidän vihollisensa heidän puolestaan. Kerroin, etten ollut kuullut heidän huutojaan enkä torjunut heidän vihollisiaan. Se oli paholainen, joka oli ottanut minun muotoni vietelläkseen heidät, kun he liittivät kumppaneita Allaahille, Kaikkivaltiaalle. Samankaltaista on tapahtunut myös

55

aikalaisteni oppineiden oppilaille, joista jotkut ovat etsineet heistä turvaa ja nähneet heidän täyttävän omat tarpeensa. Nämä oppineet ovat samoin kiistäneet tehneensä niin ja ilmaisseet sen olleen tosiasiassa paholaisten työtä.”101 Toisessa kirjassaan (Al-Furqaan Bayna Awliyaa ar-Rahman wa Awliyaa ash-Shaytaan) Ibn Taymiyah sanoi: “Tunnen ihmisiä, joita kasvit tervehtivät ja kertovat heille omista hyödyllisistä ainesosistaan. Todellisuudessa tämä on kuitenkin Saatana, joka on astunut kasveihin ja puhunut heille. Tiedän myös toisista, joille kivet ja puut puhuvat, sanoen: ‘Onnittelut, oi Allaahin ystävä’, ja kun nämä ihmiset lausuvat Ayat ul-Kursiin102, tämä loppuu. Olen tutustunut myös eräisiin, jotka ovat menneet metsästämään lintuja ja joille varpuset ovat puhuneet, sanoen: ‘Ota minut, jotta köyhät voisivat syödä minut’. Tällaisia ovat tapaukset, joissa paha dzinni on ottanut linnun valtaansa, samoin kuin he valtaavat (riivaavat) ihmisiä ja puhuvat heidän kauttaan. On toisia, jotka ollessaan talojensa sisällä suljettujen ovien takana, näkevät itsensä ulkona ovia avaamatta, ja toisinpäin.103 Dzinnit saattavat jopa 101 Majmuu‟ al-Fataawaa, osa 35, s. 112-116 102 Suurah al-Baqarah 2:255 103 Monet niistä, jotka meidän aikanamme ovat väittäneet kokeneensa

ruumiin ulkopuolisia kokemuksia tai astraalimatkoja, ovat kertoneet

todentuntuisia, yksityiskohtaisia tapahtumia, jotka ovat samantapaisia

kuin nämä Ibn Taymiyah:n mainitsemat. Toiset ovat tavanneet olentoja,

jotka ovat väittäneet olevansa oppaita, suojelushenkiä tai heidän itsensä

korkeampiasteisia henkiä. Joka tapauksessa, suurinta osaa näistä

kokemuksista yhdistävä ajatus on epäjumalanpalvonnan äärimmäinen

muoto: ihminen on Jumala, kuten al-Hallaaj ja lukemattomat muut ennen

häntä ja hänen jälkeensä ovat ilmaisseet. Esimerkiksi Shirley McClaine,

kuuluisa näyttelijätär ja yksi 80-luvun suosituimmista meedioista

kirjoittaa seuraavaa:

“…Chris Criscom on erittäin kokenut akupunktionisti henkisessä

terapiassa. Hän on hoitanut satoja potilaita vuosien saatossa

hämmästyttävin tuloksin. Aluksi kävin hoidot läpi vain nähdäkseni, mitä

tuleman pitää. Tiesin, että minulla oli monia inkarnaatioita, joista

56

minulle olivat kertoneet McPherson, Ramtha ja muut henkiset oppaat.

Mutta ennen työskentelyäni Chrisin kanssa en ollut ollut kosketuksissa

minkään sellaisen kanssa, josta olisin voinut sanoa kokeneeni sen itse.

Olin kokeillut meditointia, yliluonnollista ja muutoinkin, mutta mitään

sellaista ei ollut tapahtunut, josta voisin olla ”varma”. Jatkaessani

hengellistä etsintääni aloin enemmän ja enemmän kaivata ymmärrystä

siitä, miksi olin elänyt ennen ja mitä voisin oppia nykyisessä

inkarnaatiossani suhteessa aikaisempiin elämiini. Minulle oli, kuten

Einstein on sanonut: “Tieto ei oikeastaan ole muuta kuin kokemista.”

Minä halusin kokea. Koska jokainen meistä on sitä mistä olemme

tietoisesti selvillä, halusin saada enemmän selville. Olin erittäin utelias

sen suhteen, mitä tietoisuuteni kohottaminen voisi paljastaa rajoitetulle

ylemmälle minälleni. Olin siis työskennellyt Chrisin kanssa jonkin aikaa.

Chris meditoi hetken saadakseen yhteyden oppaisiinsa. Tunsin kehoni

yli käyvän kylmän henkäyksen, joka liittyy aina hengellisen oppaan

läsnäoloon huoneessa… Makasin pöydällä, kun Chris meditoi ja otti

yhteyden oppaisiinsa. Viileät tuulahdukset kävivät taas ylitseni ja

ympärilläni. Pian hän toi neulat pöydälle ja jatkoi sijoittaakseen ne…

“He sanovat, että aiomme käyttää uusia pisteitä tänään”, hän sanoi,

“kuten myös eilisiä pisteitä.” Hän pisti neulat olkapääpisteisiin,

korvapisteisiin ja rintakehäpisteisiin. Niiden lisäksi hän pisti neulan

vatsaani navan alapuolelle… Hengitin syvään keskipistettäni kohti kuin

olisin saavuttamassa psyykkisen tasapainoni. Silloin mieleeni lipui

kuva, ensin hyvin epäselvä, mutta pian hyvin selkeä. Se oli kerta

kaikkiaan hämmästyttävää. Näin hyvin pitkän, läpitunkevan itsevarman,

miltei kaksineuvoisen ihmisen hahmon. Sulavaliikkeinen, poimuinen,

kerman värinen vaate valui seitsemän jalan pituisen figuurin yli, jonka

pitkät käsivarret lepäsivät rauhallisesti sen sivuilla. Jopa vielä pidemmät

sormet olivat käsivarsien jatkona. Olennon energia vaikutti minusta

enemmän maskuliiniselta kuin feminiiniseltä. Olennon iho oli punakka

ja sen kullanruskeat hiukset ulottuivat olkapäille. Sillä oli korkeat

poskipäät ja nenä oli pitkä ja kulmikas. Silmät olivat erittäin syvän

siniset, ja vaikutelma oli äärimmäisen lempeä, mutta kuitenkin vahva. Se

kohotti käsivartensa ja levitti ne tervetulon merkiksi. “Kuka olet?”

kysyin, vaikka tuskin uskalsin kuulla, mitä se vastaisi, tai miettiä, mitä

ajatella tästä moniulotteisesta kokemuksesta. Olento hymyili minulle ja

halasi minua! “Olen sinun rajaton ylempi minäsi”, se sanoi. “Chris,”

sanoin kuuluvalla äänellä, “onko tämä hullua? Luulen että näen

ylemmän minäni. Voiko tällaista todella tapahtua?” “Totta kai voi“, hän

sanoi, “ei tämä ole hulluutta. Tämä on juuri sitä, mistä kaikessa on kyse.

57

Tämä on se, mitä olet etsinyt. Sähkömagneettinen kenttäsi välkkyy

sateenkaaren väreissä, tämä on juhlinnan aihe.” “Voi hyvänen aika”,

kuulin itseni typerästi sanovan siihen. “Oletko todellakin siellä?” Se

hymyili jälleen. “Kyllä”, se sanoi, “olen aina ollut täällä. Olen ollut

täällä kanssasi aikojen alusta lähtien. En ole koskaan poissa luotasi.

Minä olen sinä. Olen sinun rajoittamaton sielusi. Minä olen

rajoittamaton sinä, joka ohjaa ja opettaa sinua jokaisen inkarnaation

läpi.”

Olennon kuvajainen, johon tulen tästä eteenpäin viittamaan

Korkeampana Itsenä (=K.I.), seisoi tyynenä ja keskittyneenä. Sain

vaikutelman, ettei se toisi itseään esille, ellen minä motivoisi sitä

tekemään niin. Katsoin ulos ikkunasta puuta, joka huojui tuulessa.

“Kuuntele,“ sanoin, “jos pyytäisin sinua auttamaan tuon puun liikkeen

pysäyttämisessä, pystyisimmekö siihen?” “Testaa minua”, K.I. sanoi.

“Ok, “ minä sanoin, “tuo puu tuolla ulkona, estetään sitä huojumasta.”

“Hyvä on, “ sanoi K.I.. “Tunne kuinka minun voimastani tulee sinun

voimasi. Tiedä, että yhdessä pystymme mihin vain.” Otin yhteyden

ylemmän itseni energiaan ja sulauduin siihen. “Nyt,” se sanoi, “pyydä

lupaa puulta hallita sen liikettä.” “Tuo puu”, ohjasi K.I.. “Ok,” minä

vastasin. Katsoin ulos ikkunasta, ja palleastani, jossa sydämeni tunteet

sijaitsevat, kysyin, sopiiko että estän sen huojuvia oksia liikkumasta.

Mielenkiintoinen asia tapahtui. En tuntenut puun ainoastaan vastaavan

minulle “kyllä”, vaan kommunikoivan, että se pysäyttäisi itse oksansa

sopusoinnussa minun tahtoni kanssa.

Katsoin ikkunasta. Näin K.I.:n vaikka olinkin muuttanut silmieni

suuntaa. Se nosti kätensä ja kurotti niillä puuta kohti. Puu jatkoi

huojumistaan tuulessa. Ja sitten aivan kuin merkistä puu lakkasi

huojumasta - täysin lakkasi liikkumasta. Se oli uskomatonta. Puu

kirjaimellisesti seisoi hievahtamatta. Monet linnut laskeutuivat kevyesti

sen oksille ja katsoivat minua ikkunan läpi.

Tietenkin se olisi voinut olla vain sattumaa. Mutta kuten olin jo oppinut,

sattumaa ei ollut olemassa. Kaikki energia liikkuu syy-seuraus -suhteen

alaisena. Katsoin mielessäni ylös Itseen. Käsivarret laskeutuivat

pehmeästi. “Näetkö nyt?” se sanoi. “Sinä teit tuon. Voit käyttää

energiaasi mihin vain. Mutta sinun täytyy tunnustaa minut, jotta voit

tehdä sen.”

Tunsin itseni hämmentyneeksi ja haltioituneeksi yhtäaikaa. Minulla oli

niin paljon kysymyksiä, mutta ne kiteytyivät yhdeksi ainoaksi. “Mikä on

ero sinun ja Jumalan välillä?” minä kysyin. “Ei mikään,“ se sanoi,

58

“minä olen Jumala, koska kaikki energia on lähtöisin samasta lähteestä.

Me olemme tuon lähteen eri piirteitä. Me kaikki olemme osia Jumalasta.

Me kaikki olemme yksilöllisiä heijasteita Jumala -lähteestä, Jumala on

me ja me olemme Jumala.”

“Ja sinä olet minä?”

“Täsmälleen.”

“Kuinka sitten tulimme erotetuiksi? Miksi me kaikki emme ole vain yksi

yhdistynyt energia?”

“Perimmiltään olemme. Mutta yksilölliset sielut erotettiin korkeammasta

värähtelystä sen prosessin aikana, jolloin luotiin erilaisia elämänmuotoja.

Oman luomisensa kauneuden sokaisemina ne jäivät fyysisen olomuodon

vangeiksi ja kadottivat yhteytensä Jumalalliseen Valoon. Paniikki oli

niin valtaisa, että se sai aikaan taistelutantereen, jonka sinä tunnet nyt

hyvänä ja pahana. Karmasta, toisin sanoen syystä ja seurauksesta, tuli

tie, keino, toimintatapa, jolla loppujen lopuksi eliminoidaan

keinotekoiset hyvän ja pahan käsitteet. Lopulta sielut jäivät

kehittyneisiin kädellisiin, joista myöhemmin tuli Homo Sapiens.

Jälleensyntyminen on yhtä välttämätön Karmalle kuin Karma

jälleensyntymiselle. Tämä on prosessi, jonka avulla jokainen sielu saa

kokea jokaisen inhimillisen tilan tiellään takaisin täydelliseen

hengellisyyteen ja lopulliseen jälleenliittymiseen Jumala -voimaan.”

“Sisäinen rauhantunne tulee sen ymmärtämisestä, että me kaikki olemme

Jumala.”

“Jokaisen täytyy olla tekemisissä oman sisäisen itsensä kanssa”, se

sanoi; “sisäinen itsenne suhteessa tietoisuuteen siitä, että olette Jumala.

Ristiriitaa syntyy siitä, ettette ymmärrä jokaisen muunkin ihmisen olevan

Jumala.”

“Mutta täällä me uskomme, että ihmiset ovat ihmisiä ja Jumala on

Jumala, että me olemme erillämme Jumalasta. Tarkoitan, että melkein

kaikki uskovat niin.”

“Nimenomaan se aiheuttaa ongelman,” K.I. sanoi. Jatkatte erkaantumista

toisistanne, kunnes ymmärrätte, että jokainen teistä on Jumala -lähde.

Toisin sanoen olette yhtä. Teillä on ongelmia tämän periaatteen kanssa,

koska henkinen kehityksenne ei ole tarpeeksi edistynyttä. Teidän

jokaisen täytyy tulla oman sielunne herroiksi, eli ymmärtää olevanne

Jumala.

Jokaisella sielulla on oma Jumalansa. Teidän ei pidä koskaan palvoa

59

viedä heidät kaupungin suljettujen porttien läpi ja jälleen nopeasti takaisin. Valot saattavat loistaa heidän ylleen tai joku heidän ystävältään näyttävä saattaa kutsua heitä, mutta mikäli he keskeytyksettä lausuvat Ayat ul-Kursia, kaikki tämä katoaa.” Hän sanoi myös: “Jotkut mystikot ovat myös kertoneet dzinnien näyttäneen heille jotakin kiiltävää, kuten vettä tai lasia, johon ilmestyi kuvastuksia mistä tahansa asiasta, josta he etsivät tietoa, ja he vuorostaan kertoivat tästä ihmisille.” Ibn Taymiyah mainitsi toisia tapahtumia, ja päätti

mitään muuta kuin itseä, sillä te olette Jumala. Rakastaa itseä on rakastaa

Jumalaa.

“Ihmiskunnan sielu on itse vastuussa kohtalostaan. Me olemme itsemme

Luoja. Me sielut kehitimme elämän Jumala -hengen kosmisen lain

puitteissa.

Sieluasi elähdyttämällä ymmärtäminen tulee aina vain selkeämmäksi.

Pysyttele virtauksessa kanssani; niin tekemällä autat itseäsi ja Jumalaa.

Kaikki tapahtuu tarkoituksellisen hyvän tähden. Muista, siellä missä ei

ole vastarintaa, ei synny vaurioita. Vastarinta aiheuttaa konflikteja. Se

saa energiavirran kääntymään takaisin itseensä. Se, minkä olet juuri

tunnustanut ja minkä kanssa olet yhteydessä, on kuvakudos punotusta

energiasta, joka oli teljetty ulos alkuperäisestä lähteestään. Tiedätkö mitä

pahuus on?”

En pystynyt edes ajattelemaan, vielä vähemmän vastaamaan.

K.I. jatkoi. “Pahuus ei ole mitään muuta kuin energiaa, joka virtaa

takaperin, kun sen pitäisi virrata eteenpäin. Tavaa sana “live” (elää)

takaperin ja saat sanan “evil” (pahuus). Sanojen alkuperä ei ole

sattumanvaraista. Kaikessa elämässä kyse on energiasta.”

Lakkasin itkemästä. En ollut koskaan kuullut pahuutta määriteltävän

tällä tavoin.

“Sinä olet energiavirtaus”, Itse sanoi. “Jos sallit yhtään vastustusta

energiavirralle, luot vastakkainasettelua. Vastakkainasettelu aiheuttaa

ristiriitaa. Ristiriita aiheuttaa sekasortoa, joka on lähes täydellinen

erkaantuminen astraalisesta, Jumala -lähteestä. Olet juuri ymmärtänyt

tämän. Avaa vastarintasi. Salli energiasi virrata takaisin Jumala -

lähteeseen. Sinua tullaan suojelemaan, koska olet liittoutunut minun

kanssani ja minä olen osa Jumalaa.” (Dancing in the light (New York:

Bantam Books, 1985), s. 311-360.)

60

sitten sanoen: “Tämä on niin laaja aihe, että mikäli mainitsisin kaiken tietämäni, täyttäisi se hyvin paksun kirjan.”104 104 Ibn Taymiyah, Al Furqaan Bayna Awliyaa ar-Rahmaan wa Awliyaa

ash-Shaytaan, s. 87, 92.

61

Luku 4: M a n a u s 105

Perusperiaate, jonka pohjalta tämä aihe (pois manaaminen) tulisi ymmärtää, on että se voi olla sallittua, suositeltavaa tai jopa pakollista riivatun henkilön puolustamiseksi tai auttamiseksi, sillä sorretun auttaminen omien kykyjen mukaisesti on yksilön velvollisuus. Sekä Sahih Al-Bukharista että Sahih Muslimista löytyy kertomus, jossa Profeetan (saws) seuralainen al-Barraa’ ibn ‘Aazib sanoi: “Allaahin Lähettiläs (saws) käski meidän tehdä seitsemää asiaa ja kielsi meitä tekemästä seitsemää. Hän määräsi meidät vierailemaan sairaiden luona, osallistumaan hautajaissaattueisiin, toivottamaan hyvää sille, joka aivastaa, täyttämään valat, auttamaan sorrettuja, vastaamaan kutsuihin ja jakamaan rauhan tervehdyksiä. Hän kielsi kultasormusten käyttämisen106, 105 Tämä luku on oikeastaan vastaus pitkään kysymykseen, tekstiin joka

yhdessä tiivistetyn vastauksen kanssa on mainittu ash-Shabliin Ahkaam

al-Jaann:ssa (Beirut: Daar Ibn Zayduun, 1. painos, 1985), luku 53, s.

147-8.) Kysymyksen yhteenveto on seuraava: “ Onko riivatun henkilön

auttaminen rukouksin ja islamilaisin manauksin sallittua, vaikka se

johtaa dzinniryhmän tuhoon, ja onko astrologiaan ja muihin taikuuden

muotoihin turvautuminen ja niiden valmisteiden käyttö sallittua pahoja

dzinnejä vastaan? “ 106 Valtaosa oppineista on sitä mieltä, että tämä kielto koskee vain miehiä

perustuen kertomukseen, jonka on kertonut „ Alii, jossa hän sanoi, että

Profeetta (saws) otti hieman silkkiä oikeaan käteensä ja kultaa

vasempaan käteensä sanoen: “Nämä kaksi ovat kiellettyjä kansani

miespuolisille jäsenille” (kerännyt Abu Dawud, an-Nasaa‟ii ja Ahmad.

Kts. Sunan Abu Dawud (engl.kiel.laitos.), osa 3, s. 1133, n:o 4046).

Tulisi kuitenkin huomata, että pieni osa oppineista on sitä mieltä, että

kultasormukset ja kaulaketjut ovat haraam (kiellettyjä) myös naisille

perustuen toisiin profeetan (saws) lausumiin. Esimerkiksi Thawbaan

sanoi: “Bint Hubayrah tuli profeetan (saws) luo pitäen sormissaan suuria

kultasormuksia. Profeetta (saws) alkoi lyödä hänen kättään pienellä

kepillä ja sanoi: “Miellyttäisikö sinua, jos Allaah laittaisi sormiisi

tulirenkaita?” Nainen meni kertomaan Fatimalle tapahtuneesta. Kun

62

hopea-astioista juomisen, silkkibrokadisten satulaloimien käyttämisen, silkkisekoitteisten vaatteiden käyttämisen, silkkivaatteet, sametin ja silkkibrokadin.”107 Sahih-kokoelmissa kerrotaan Anasin valtuudella Allaahin Lähettilään (saws) sanoneen: “Auttakaa veljeänne, olkoon hän sortaja tai sorrettu.” Anas kysyi: “Oi Allaahin Lähettiläs! Auttaisin häntä jos häntä sorrettaisiin, mutta kuinka voin auttaa häntä hänen ollessa sortaja?” Hän vastasi: “Estämällä häntä sortamisesta sinä autat häntä.”108 Manaamiseen liittyy myös sorretun surun ja kärsimyksen lievittäminen. Sahih Muslimissa Abu Hurayrah on kertonut Allaahin Lähettilään (saws) sanoneen: “Jos kuka tahansa auttaa uskovan yhdestä tämän elämän tragedioista, Allaah tulee auttamaan hänet yhdestä Ylösnousemuksen Päivän

menin profeetan (saws) kanssa tapaamaan Fatimaa, tämä otti kaulastaan

kultaketjun ja piti sitä kädessään sanoen: “Abul-Hasan (s.o. hänen

miehensä „Ali) on antanut minulle tämän.” Profeetta (saws) sanoi sitten:

“Oi Fatima, olisitko tyytyväinen, jos ihmiset sanoisivat, että Fatimalla,

Muhammadin tytttärellä, on tuliketju kädessään?” Sitten hän (saws) lähti

istuutumatta edes alas. Fatima otti ketjun, myi sen ja osti monta orjaa

vapaaksi. Kun Profeetta (saws) kuuli tästä, hän sanoi: “ Kaikki ylistys

Allaahille, joka pelasti Fatiman tulesta.” (kerännyt an-Nasaa‟ii, Ahmad,

at-Tabaraanii ja on luokiteltu olevan sahih Al-Haakimin, al-Mundiriin ja

al-Al‟albaaniin toimesta (Muhammad Naasiruddiin al-Albaanii, Aadaab

az-Zafaaf, (Beirut: Al-Maktab al-Islamii, 3. painos, 1399 AH, s. 139,

viite 2). Myös „Aisha (raa) kertoi, että kerran Profeetta (saws) näki kaksi

kullattua rannerengasta hänen ranteessaan ja sanoi: “Heitä ne pois ja

laita tilalle kaksi hopeista rengasta, jotka voit värjätä keltaisiksi

sahramilla. (kerännyt an-Nasaa‟ii ja on luokiteltu sahihiksi Al-Albaaniin

toimesta (Aadaab az-Zafaaf, s. 141, viite 1). Ibn ‟Asaakir kertoi, että

Muhammad ibn Siiriin kuuli profeetan (saws) seuralaisen Abu Hurayran

(ra) sanovan tyttärelleen: “Älä käytä kultakoruja, sillä pelkään tulta

puolestasi”. (Aadab az-Zafaaf, s. 149, viite) 107 Sahih al-Bukhari (arabia-engl.), osa 8, s. 156, n:o 241, ja Sahih

Muslim (engl.kiel.), osa 3, s. 1139, n:o 5129. 108 Sahih al-Bukhari (arabia-engl.), osa 3, s. 373, n:o 624 ja Sahih

Muslim (engl.kiel.), osa 4, s. 1367, n:o 6254

63

onnettomuuksista. Ja jos joku suo huojennusta vaikeuden tilassa olevalle, Allaah suo huojennusta hänelle sekä tässä elämässä että seuraavassa. Lisäksi, jos kuka tahansa kätkee muslimin (virheet), Allaah tulee kätkemään hänen virheensä tässä elämässä ja seuraavassa. Allaah tulee auttamaan palvelijaansa niin kauan kuin palvelija auttaa veljeään.“109 Sahih Muslimissa on myös kerrottu Jaabirin sanoneen, että kun Allaahin Lähettiläältä (saws) kysyttiin loitsuista, hän vastasi: “Jos joku teidän keskuudestanne pystyy auttamaan veljeään, hänen tulisi tehdä niin.”110 Apua on kuitenkin annettava oikeudenmukaisesti, Allaahin ja Hänen Lähettiläänsä määräämän metodin mukaisesti. Esimerkiksi islamiin perustuvia rukouksia, sanoja ja sanontoja tulee käyttää ainoastaan tavalla, jolla Profeetta (saws) ja hänen seuralaisensa niitä käyttivät. Käskettäessä dzinniä oikeamielisyyteen tai kiellettäessä häntä pahasta, tulisi se tehdä samalla tavoin kuin ihmistä käsketään ja kielletään. Mikä tahansa on sallittua ihmisten kyseessä ollessa, on sallittua myös dzinnien kohdalla. Esimerkiksi dzinnien torjuminen saattaa vaatia nuhtelemista, uhkaamista tai jopa Jumalan kirouksen kutsumista. Abu ad-Dardaan kertomuksessa Sahih Muslimissa hän sanoi: “Allaahin Lähettiläs (saws) nousi seisomaan (rukouksessa) ja me kuulimme hänen sanovan: ‘Etsin Allaahista turvaa sinulta.’ Sitten hän sanoi kolmesti: ‘Kiroan sinut Allaahin kirouksella’, ja hän ojensi kätensä aivan kuin ottaisi jotakin kiinni. Kun hän lopetti rukoilemisen, me kysyimme häneltä: ‘Oi Allaahin Lähettiläs! Kuulimme sinun sanovan jotain rukouksessasi (salaah), mitä emme ole koskaan kuulleet sinun sanovan aikaisemmin, ja näimme sinun ojentavan käsivartesi.’ Hän sanoi: ‘Totisesti, Allaahin vihollinen Ibliis toi loimuavan soihdun 109 Sahih Muslim, (engl.kiel.) osa 4, s. 1366, n:o 6250. 110 Sahih Muslim, (engl.kiel.) osa 3, s. 1197, n:o 5456. Tämän lausunnon

profeetalta on kirjannut myös al-Bukhari Jaabirilta ja Ibn Hibbaan

„Umarilta.

64

ja yritti iskeä sen minun kasvoihini, joten sanoin kolme kertaa: ‘Etsin Allaahista turvaa sinulta.’ Sitten sanoin kolmesti: ‘Kiroan sinut Allaahin täydellisellä kirouksella.’ Mutta hän ei perääntynyt, joten otin hänestä kiinni, ja - kautta Allaahin - ilman veljemme Suleimanin (Salomon, as) rukousta111 hänet olisi sidottu Medinan lasten leikkejä varten.”112 Tämä hadith tarjoaa perustan niille käytännöille, joilla etsitään Allaahista turvaa dzinnejä vastaan ja kirotaan heitä Allaahin kirouksen kautta. Sekä Sahih Al-Bukharissa että Sahih Muslimissa Abu Hurayrah (ra) kertoi Profeetan (saws) sanoneen: “Totisesti paholainen ilmestyi eteeni ja aloitti hyökkäyksen minua kohti rikkoakseen rukoukseni (salaah), mutta Allaah antoi minulle ylivallan häneen ja kuristin häntä. Aioin sitoa hänet pylvääseen aamuun saakka, jotta voisitte nähdä hänet, mutta muistin veljeni Suleimanin rukouksen: ‘Herrani, anna minulle anteeksi, ja anna minulle valtakunta, jollaista ei tule olemaan kenelläkään minun jälkeeni.’113, joten Allaah lähetti hänet (paholaisen) takaisin tyhjin toimin.”114 Tämä hadith on yhdenmukainen edellisen kertomuksen kanssa ja selittää tiettyjä puolia siitä. Profeetta (saws) ojensi kätensä torjuakseen paholaisen hyökkäyksen fyysisesti kuristamalla häntä. Tämä riitti hänen hyökkäyksensä väistämiseen, ja Allaah lähetti hänet häväistynä takaisin. Mitä tulee paholaisen pylvääseen sitomista koskevaan lisätietoon, moinen toimi olisi ollut hallitsijan menettelytapa suhteessa dzinniin, ja hallintavalta dzinnien yli annettiin ainoastaan Profeetta Suleimanille (as). Meidän Profeettamme (saws) 111 Profeetta Suleiman (Salomo, as) pyysi Allaahilta ainutlaatuista

ihmettä; erityistä palvelusta vain hänelle. Niinpä Allaah antoi profeetta

Suleimanille kyvyn hallita eläimiä, dzinnejä ja monia luonnonvoimia,

kuten hänen ainutlaatuinen ihmeensä todistaessaan ihmisille olevansa

Jumalan profeetta (Suurah Saad 38:36-38). 112 Sahih Muslim (engl.), osa 1, s. 273-4, n:o 1106. 113 Suurah Saad 38:35, käännös merkityksestä 114 Sahih Muslim (engl.), osa 1, s. 273, n:o 1104 ja Sahih al-Bukhari

(arabia-engl.), osa 1, s. 268, n:o 75.

65

menettelytapa dzinnin kanssa oli sama kuin hänen käytöksensä ihmisten kanssa: Jumalan palvelijan ja sanansaattajan käytös. Hänen kykynsä käskeä heitä palvomaan Allaahia sekä määrätä heitä tottelemaan Häntä ei johtunut mistään erityisestä herruudesta, joka hänellä oli heidän ylitsensä.115 Hän oli Jumalan orja ja yksi Hänen lähettiläistään, joka lähetettiin ilmestysten kirjan kanssa, kun taas Suleiman oli Jumalan profeetta ja kuningas. Orja-lähettilään tehtävä on kunnianarvoisampi kuin profeetta-kuninkaan, aivan kuten uskossa etummaiset ja Jumalaa lähimpänä olevat uskovaiset (as-Saabiquun al-Muqarrabuun)116 ovat yleisesti ottaen117 korkeampiarvoisia kuin hurskaat oikean käden seuralaiset.118 An-Nasaa’iilla on ‘Aishalta (raa) peräisin oleva kertomus119 (al-Bukharin 115 Toisaalta, profeetta Suleimanin (as) suhde dzinneihin taas oli

samankaltainen kuin isännän suhde orjaansa. Allaah antoi hänelle

määräysvallan pahojen dzinnien yli:

“Me annoimme hänen valtaansa tuulen, joka puhalsi lempeästi

hänen käskynsä mukaan mihin hän tahtoi, ja saatanat (paholaiset) –

myös kaikenlaiset rakentavat ja sukeltavat (rakentamaan hänen

valtakuntaansa totellen häntä), ja toiset (hänelle tottelemattomat)

sidottuina kahleisiin.” (Suurah Saad 38:36-38, käännös merkityksestä) 116 Suurah Al-Waaqi‟ah 56:10-11, käännös merkityksestä:

“As-Saabiquun (etummaiset uskossa) tulevat olemaan

etummaisia (tuonpuoleisessa). Nämä tulevat olemaan al-

Muqarrabuun (niitä, jotka ovat lähimpänä Jumalaa).” 117 Tämän Ibn Taymiyah:n perustelun tarkoituksena oli selventää

mahdollisesti esiin nousevaa kysymystä profeetta Suleimanin ilmeisestä

paremmuudesta verrattuna viimeiseen profeettaan, Profeetta

Muhammadiin (saws), hänelle annettujen ihmeellisten voimien vuoksi,

joita ei ollut annettu yhdellekään profeetalle hänen jälkeensä. 118 Ibid., 56:8, 27-28, käännös merkityksestä:

“Ja oikeanpuoleiset (oikean käden puoleiset) – kuinka

(onnekkaita) tulevat olemaan oikeanpuoleiset? (He tulevat olemaan)

okaattomien lootuspuiden lomassa…” 119 Hänen hadith -kokoelmassaan nimeltä Sunan an-Nasaa‟ii.

66

asettamien ehtojen mukaisesti), jonka mukaan Profeetan (saws) ollessa rukoilemassa Saatana tuli hänen luoksensa ja (Profeetta) tarttui häneen (Saatanaan), painoi hänet maahan ja kuristi häntä. Profeetta (saws) sanoi: ‘(Kuristin häntä), kunnes tunsin hänen kielensä kylmyyden kädelläni. Ja jollei Suleimanin rukousta olisi, hänet olisi sidottu kiinni, jotta ihmiset voisivat nähdä hänet.” Myös Ahmad ja Abu Daawuud raportoivat tästä tapauksesta Abu Sa’iid -nimisen seuralaisen valtuudella. Heidän kertomuksessaan Profeetta (saws) sanoi: “Tartuin häneen käsilläni ja jatkoin hänen kuristamistaan, kunnes tunsin hänen sylkensä kylmyyden näiden kahden sormeni välissä, peukalon ja sen vieressä olevan.”120 Koska Profeetta (saws) teki tämän salaah-rukouksensa aikana, on siitä tullut yksi oppineiden käyttämistä todisteista samankaltaisen liikehtimisen hyväksymiseksi salaah-rukouksen aikana, kuten suoraan rukoilevan edestä kävelemään pyrkivän estämisen121, skorpionien ja 120 Kerännyt Ahmad Musnadissaan, osa 3, s. 82. Itseasiassa Abu

Dawudin kertomuksella on sama kertojaketju kuin an-Nasaa‟iin

kertomuksella, mutta teksti on erilainen, ja Ahmad kirjasi vain osan Abu

Dawudin kertomuksesta. 121 Abu Saalih as-Sammaan kertoi: “Kerron, mitä kuulin ja näin Abu

Sa‟iid al-Khudriin sanovan ja tekevän. Yhtenä perjantaina olin Abu

Sa‟iidin seurassa, kun hän oli rukoilemassa sutraa (jakaja, väliseinä tms.)

kohti ja nuori mies Mu‟ait -klaanista yritti ohittaa hänet suoraan hänen

edestään. Hän käänsi tämän takaisin työntämällä tätä rinnasta. Nuori

mies katseli ympärilleen, mutta ei löytänyt muuta tietä ohittaa kuin

suoraan Abu Sa‟iidin edestä; hän yritti uudelleen ohi. Abu Sa‟iid käänsi

hänet pois työntämällä häntä voimakkaammin rinnasta, kuin mitä

ensimmäisellä kerralla. Nuorukainen nousi ylös ja alkoi tapella Abu

Sa‟iidin kanssa ja ihmiset kerääntyivät heidän ympärilleen. Nuorukainen

lähti ja meni Marwaanin luo valittamaan tapahtuneesta. Kun Abu Sa‟iid

tuli Marwaanin luo, tämä sanoi: “Mitä on tapahtunut sinun ja veljesi

pojan välillä, sillä hän tuli valittamaan sinusta?” Abu Sa‟iid vastasi:

“Kuulin Allaahin lähettilään (saws) sanovan: “Kun joku teistä rukoilee

sutraa kohti ja joku yrittää kulkea ohi suoraan hänen edestään, hänet

täytyy työntää takaisin. Jos hän kieltäytyy, häntä on vastustettava, sillä

hän on paholainen.” (Sahih al-Bukhari (arabia-engl.) , osa 1, s. 290, n:o

67

käärmeiden tappamisen, ja salaah-rukouksen suorittamisen miekkataistelun aikana. Muslimioppineet ovat eronneet mielipiteissään siitä, rikkovatko saatanalliset dzinnit salaah-rukouksen, jos kulkevat rukousta suorittavan edestä. Heidän mielipiteitään oli kaksi, joista molemmat voidaan löytää Ahmadin Madhhabista122, kuten Ibn Haamid ja muut ovat maininneet. Yksi mielipiteistä on, että tämä rikkoo salaah-rukouksen, perustuen aiemmin mainittuun hadiithiin sekä Profeetan (saws) selitykseen antamastaan lausunnosta, että edestä kulkeva musta koira rikkoo salaah-rukouksen. Hänen on kerrottu sanoneen: “Musta koira on paholainen”.123 Syy, jonka hän (saws) antoi sille, että tämä rikkoo salaah-rukouksen, on että se (musta koira) on paha dzinni. Asia on niin kuin Allaahin Lähettiläs (saws) sanoo, sillä musta koira on paholainen koirien keskuudessa ja dzinnit usein ottavat sen hahmon, samoin kuin mustien kissojen hahmon124, sillä musta

488 ja Sahih Muslim (engl.) osa 1, s. 260-1, n:o 1024). 122 Yksi neljästä puhdasoppisten muslimien tunnustamasta lakikoulu-

kunnasta. Tässä tapauksessa se tunnetaan Hanbali -koulukuntana (al-

Madhhab al-Hanbalii), joka on nimetty perustajansa, Ahmad ibn

Hanbaliin (778-855), mukaan. 123 Osa haditheista, jotka on kerrottu Abu Dharrin valtuutuksella

kuudessa sahih (autenttinen) hadith -kirjassa, poikkeuksena Sahih al-

Bukhari. Teksti kokonaisuudessaan on seuraava: ”Abu Dharr kertoi:

“Allaahin lähettiläs (saws) sanoi: “Kun joku teistä rukoilee, hänen tulisi

olla suuntautuneena jotakin sellaista kohti, mikä suojaa häntä ja on yhtä

korkea kuin satulan takaosa, muutoin hänen rukouksensa on mitätöity

ohi menevän aasin, naisen tai mustan koiran toimesta.” Kysyin: ”Oi Abu

Dharr, mikä on ero mustan koiran, punaisen koiran ja ruskean koiran

välillä?” Hän vastasi: “Oi veljeni poika, kysyin samaa Allaahin

lähettiläältä (saws), kuin sinä kysyt nyt minulta, ja hän (saws) vastasi:

“Musta koira on paholainen.” (Sahih Muslim (engl.), osa 1, s. 261-2, n:o

1032). 124 Kertomuksessa, jonka on kerännyt 'Abdur-Razzaaq, Abu Hurayrah:n

68

väri kokoaa saatanallisia voimia alttiimmin kuin mikään muu väri125, ja se pidättää lämmön voiman.126 Mikäli kiusattu paranee rukouksen, Jumalan mainitsemisen, dzinnien hyvään käskemisen ja pahasta kieltämisen, heidän nuhtelemisensa, heidän häpäisemisensä, kirousten usuttamisen heidän päälleen ja muiden vastaavien toimien seurauksena, ja näin tehtäessä ryhmä dzinnejä sairastuu tai kuolee, ovat nämä sortonsa vuoksi tähän itse syyllisiä, niin kauan kuin “manausta” (ulosajamista) suorittava henkilö ei astu islamilaisittain määriteltyjen rajojen yli heihin kohdistuvissa toimissaan. Monet amuletteja käyttävät manaajat käskevät dzinnejä teloittamaan toisia dzinnejä, joiden elämiä ei ole luvallista ottaa, tai nämä saattavat vangita jonkun, jonka ei tarvitse tulla pidätetyksi. Tämän seurauksena dzinnit saattavat hyökätä ja tappaa heidät, tai aiheuttaa heidän, heidän vaimojensa, heidän lastensa tai heidän eläintensä sairastumisen. Mitä tulee niihin, jotka seuraavat Allaahin ja Hänen Lähettiläänsä määräämää oikeudenmukaisuuden tietä torjuessaan dzinnien hyökkäyksiä, dzinnit eivät tule tekemään heille vääryyttä, koska tällainen manaaja on kuuliainen Allaahille ja Hänen Apostolilleen (saws) auttaessaan sorrettua

aikaisemmin mainitussa hadithissa profeetan (saws) on kerrottu

sanoneen: ” Hän (Saatana) ilmestyi eteeni kissan hahmossa.” (Fath al-

Baarii, osa 1, s. 555) 125 Pahat voimat toimivat usein pimeyden varjossa. Siksi Allaah käskee

meidän hakea turvaa Hänestä yön pimeydeltä, kun se laskeutuu (Suurah

al-Falaq 113:3). Jaabir ibn 'Abdillaah kertoi profeetan (saws) sanoneen:

”Kun yön pimeys laskeutuu, pitäkää lapsenne sisätiloissa, sillä Saatana

on silloin liikkeellä...” (Sahih Muslim (engl.), osa 3, s. 1113, n:o 4998) 126 Jo muinaisina aikoina on havaittu, että musta väri säilyttää kuumuutta

enemmän kuin mikään muu väri. Koska dzinnit on luotu tulesta, Ibn

Taymiyah kiteyttää tässä, että tästä ominaisuudesta varastoida kuumuutta

johtuu, että dzinnit suosivat mustaa väriä.

69

ja avustaessaan kärsivää. Vaivatun lohduttaminen islamilaisella tavalla, vapaana epäjumalanpalveluksesta (shirk) ja pahuudesta, ei tuo vahinkoa dzinnien taholta, johtuen joko heidän tiedostaan siitä, että tämä on oikein, tai seurauksena heidän kykenemättömyydestään aiheuttaa vahinkoa. Mikäli riivaava demoni on “ifriit”127 dzinnien keskuudessa ja manaaja on heikko, tämä saattaa vahingoittaa häntä. Täten hänen tulisi suojata itsensä lausumalla rukouksia, joilla etsii turvaa Allaahista128, “Mu’awwadhataan”:illa129, “Ayat ul-Kursii”:lla130; suorittamalla 127 Voimakkaita dzinnejä kutsuttiin nimellä ifriit. Tätä termiä käytetään

Koraanissa:

”Ifriit (vahva) dzinneistä vastasi: ‟Minä tuon sen sinulle ennen

kuin ehdit nousta paikaltasi. Ja totisesti minä olen siihen (työhön)

voimallinen ja luotettava‟.” (Suurah an-Naml 27:39, käännös

merkityksestä) 128 Kaikkein yksinkertaisin muoto on ”ä'uuthu billäähi minäsh-

sheitaanir- radziim” (etsin turvaa Allaahista kirottua Saatanaa vastaan).

Allaah määräsi tämän sanottavaksi aina ennen Koraanin resitointia

(Suurah an-Nahl 16:98). Pakollisessa rukouksessa ennen Koraanin

avauskappaleen (Suurah al-Faatiha) resitointia profeetan (saws) on

kerrottu sanoneen: ”Ä'uuthu billäähi minäsh-sheitaanir-radziim min

hämzihi wa näfkhihi wa näfäthih” (Etsin turvaa Allaahista kirotun

Saatanan kosketusta, ylpeyttä ja runoutta vastaan). (kerännyt Abu

Dawud, (Sunan Abu Dawud (engl.), osa 1, s. 196, n:o 763), Ibn Maajah,

ad-Daraqutnii ja al-Haakim ja se on luokiteltu sahihiksi (autenttiseksi)

Ibn Hibbaanin ja al-Albaaniin toimesta Irwaa al-Ghaliilissa, n:o 342. 129 Mu'awwadhataan (kaksi keinoa etsiä turvaa) ovat kaksi viimeistä

kappaletta (suuraa) Koraanista: Suurah al-Falaq (113) ja Suurah an-Naas

(114), joiden käännökset merkityksestä ovat seuraavat:

Suurah al-Falaq

Jumalan, Laupiaan Armahtajan nimeen.

1. ”Sano: Turvaan sarastuksen (aamunkoiton) Herraan

2. sen pahuutta vastaan, mitä Hän on luonut

3. ja pimeän pahuutta vastaan,

kun se muuttuu synkemmäksi (levittäytyy)

70

4. ja niiden pahuutta vastaan,

jotka puhaltavat solmuihin (harjoittavat noituutta)

5. ja kateellisen pahuutta vastaan, kun hän kadehtii.”

Suurah an-Naas

Jumalan, Laupiaan Armahtajan nimeen.

1. ”Sano: Turvaan ihmiskunnan Herraan

2. ihmiskunnan Kuninkaaseen

3. ihmiskunnan Jumalaan

4. vetäytyvän kuiskuttelijan pahuutta vastaan -

5. joka kuiskuttelee ihmisten rinnuksissa

(kuiskuttelee ihmisten sydämiin)

6. dzinnien tai ihmisten joukosta.”

Koskien Mu'awwadhataanien resitointia profeetan (saws) seuralainen

Abu Sa'iid sanoi: ”Allaahin Lähettiläällä (saws) oli tapana etsiä turvaa

dzinnejä ja pahaa silmää vastaan kunnes Mu'awwadhataan ilmoitettiin.

Kun ne ilmoitettiin, hän (saws) käytti niitä ja jätti kaiken muun niiden

sijasta.” (kerännyt at-Tirmidhii, joka julisti sen olevan hasan ghariib. Al-

Albaanii julisti sen sahihiksi Sahih al-Jaami' :ssa, osa 4, s. 255) 130 Ayat ul-Kursii (valtaistuimen jae) on jae nro 255 suurasta al-Baqarah

(nro 2), jonka Profeetta (saws) sanoi olevan paras jae suhteessa

ihmiseen. Seuralainen Ubayy ibn Ka'b sanoi: ”Allaahin lähettiläs (saws)

kysyi: ”Oi Abul-Mundhir, tiedätkö mikä jae Allaahin Kirjassa on ylin

suhteessa sinuun?” Vastasin: ”Allaah ja Hänen lähettiläänsä tietävät

parhaiten.” Hän (saws) kysyi uudelleen: ”Abul-Mundhir, tiedätkö mikä

jae Allaahin Kirjassa on ylin suhteessa sinuun?” Sanoin: ”Ei ole muuta

jumalaa kuin Allaah, Elävä, Pysyvä.” Sen seurauksena hän (saws) taputti

rintaani ja sanoi: ”Olkoon tieto aina miellyttävää sinulle, oi Abul-

Mundhir!” (Sahih Muslim (engl.), osa 2, s. 387, n:o 1768). Koko

käännös merkityksestä jakeelle 255 on seuraava:

”Allaah! Ei ole muuta jumalaa kuin Hän, ikuisesti Elävä,

kaiken olevaisen Ylläpitäjä (Suojelija). Häntä ei valtaa torkahdus eikä

uni. Hänen on kaikki mitä taivaissa ja maassa on. Kuka voisi Hänen

luonaan puhua toisen puolesta ilman Hänen lupaansa? Hän tietää,

mitä oli ennen heitä ja mitä tulee heidän jälkeensä, eivätkä he käsitä

mitään Hänen tiedostaan, ellei Hän itse niin tahdo. Ja Hänen Kursii

71

salaah-rukousta ja pyyntörukouksia, sekä muilla samankaltaisilla uskoa vahvistavilla keinoilla, jotka syrjäyttävät syntejä, joiden kautta paha dzinni saattaisi saada vallan häneen. Tällainen ihminen on Allaahin soturi (mujaahid fii sabiiliLlaah), ja manaus on yksi suurimmista jihadin muodoista, joten hänen tulee olla varovainen, ettei auttaisi vihollistaan peittoamaan häntä hänen omien syntiensä kautta. Mikäli tilanne on hänen kykyjensä ulottumattomissa, “Jumala ei sälytä kenellekään suurempaa taakkaa kuin mitä hän jaksaa kantaa”131, joten hänen ei tulisi asettaa itseään vaikeuksille alttiiksi ottamalla tehtäväkseen jotain, mitä ei kykene hallitsemaan. Ayat-ul-Kursii kuuluu suurimpien aseiden joukkoon, joita voidaan käyttää dzinnien manaamiseen, kuten vahvistetaan Sahih Al-Bukharista löytyvässä Abu Hurayran (ra) kertomuksessa. Hän sanoi: “Allaahin Lähettiläs (saws) asetti minut vastuulliseksi Ramadaanin Zakaah:ista.132 Tässä toimessa ollessani, joku tuli ja alkoi penkoa ympäriinsä ruoassa, joten otin hänestä kiinni. Sanoin: ‘Kautta Allaahin, aion viedä sinut Allaahin Lähettilään luo!’ Mies pyysi hartaasti: ‘Totisesti, olen köyhä ja minulla on elätettäviä. Olen suuressa tarpeessa.’ Niin päästin hänet menemään. Seuraavana aamuna Profeetta (saws) sanoi: ‘Oi Abu Hurayrah, mitä sinun vankisi teki viime yönä?’ Sanoin: ‘Hän valitti olevansa suuressa tarpeessa ja että hänellä on perhe, joten päästin hänet menemään.’ Profeetta (saws) vastasi: ‘Varmasti hän valehteli sinulle, ja hän tulee palaamaan.’ Koska tiesin hänen palaavan, asetuin makuulle häntä odottamaan. Kun hän palasi ja alkoi kaivella ruoissa, tartuin häneen ja sanoin: ‘Tulen aivan varmasti viemään sinut

(jalansijansa) kattaa taivaat ja maan, eikä niiden hallitseminen Häntä

väsytä. Ja Hän on kaikkein Korkein, Mahtava.”

131 Suurah al-Baqarah 2:286, käännös merkityksestä 132 Pakollinen hyväntekeväisyys, joka annetaan elintarvikkeiden

muodossa paastokuukauden, Ramadaan, lopussa (kuukalenterin

yhdeksäs kuukausi), ja joka jaetaan yhteiskunnan köyhimmille jäsenille.

72

Allaahin Lähettilään luo.’ Hän anoi: ‘Päästä minut menemään! Totisesti olen köyhä ja minulla on perhe. En palaa takaisin.’ Joten minulla oli armoa häntä kohtaan ja päästin hänet menemään. Seuraavana aamuna Allaahin Lähettiläs (saws) sanoi: ‘Oi Abu Hurayrah, mitä sinun vankisi teki viime yönä?’ Sanoin että hän valitti olevansa suuressa tarpeessa ja että hänellä oli perhe, joten päästin hänet menemään. Profeetta (saws) vastasi: ‘Varmasti hän valehteli sinulle, ja hän tulee palaamaan.’ Joten odotin häntä, ja tartuin häneen kun hän alkoi sirotella ruokaa ympäriinsä. Sanoin: ‘Kautta Allaahin, minä vien sinut Allaahin Lähettilään luo. Tämä on kolmas kerta, ja lupasit ettet palaisi takaisin. Silti tulet kuitenkin takaisin!’ Hän sanoi: ‘Anna minun antaa sinulle joitain sanoja, joiden kautta Allaah tulee avustamaan sinua.’ Sanoin: ‘Mitä ne ovat?’ Hän vastasi: ‘Koska tahansa menet makuulle, lausu Ayat-ul-Kursii alusta loppuun. Jos teet niin, vartija Allaahilta tulee pysymään kanssasi, eikä Saatana tule lähellesi ennen aamua.’ Päästin hänet sitten menemään. Seuraavana aamuna Allaahin Lähettiläs sanoi: ‘Mitä sinun vankisi teki viime yönä?’ Sanoin että hän väitti opettavansa minulle joitain sanoja, joiden kautta Allaah avustaisi minua, joten päästin hänet menemään. Kun Profeetta (saws) kysyi mitä nämä olivat, kerroin hänelle että ne olivat Ayat-ul-Kursiin sanominen ennen vuoteeseen menoa. Kerroin hänelle myös tämän sanoneen, että vartija Allaahilta pysyisi kanssani eikä Saatana tulisi lähelleni kunnes heräisin aamulla. Profeetta (saws) sanoi: ‘Varmasti hän on puhunut totta, vaikka onkin pakonomainen valehtelija. Oi Abu Hurayrah! Tiedätkö kenelle olet puhunut näinä kuluneena kolmena yönä?’ Vastasin: ‘En’, ja hän sanoi: ‘Se oli paha dzinni (saatana)’. “133 133 Sahih al-Bukhari (arabia-englanti), osa 6, s. 491, n:o 530.

Huomaa: Tätä hadithia ja muita samankaltaisia käytetään todisteena

sille, että paholaiset voivat ottaa monenlaisia hahmoja, jotka ihmiset

voivat nähdä ja joiden kanssa he voivat keskustella. Al-Bayhaqii kertoi

kirjassaan Manaaqib ash-Shaafi'ii (Imaami ash-Shaafi'iin hyveet) ash-

Shaafi'iin oppilaalta ar-Rabii'lta, että ash-Shaafi'ii sanoi: ”Me tulemme

mitätöimään sellaisen henkilön todistuksen, joka väittää nähneensä

73

dzinnin, ellei hän ole profeetta.” Ibn Hajar kommentoi tätä siteerausta

sanomalla: ”Tämän lausunnon tulisi katsoa viittaavan sellaiseen

henkilöön, joka väittää nähneensä niitä siinä muodossa, johon ne on

luotu. Sellaista, joka väittää nähneensä niitä, kun ne ovat ottaneet

eläimen muodon, ei tulisi pitää epäluotettavana, johtuen monista

kertomuksista, joissa niiden kerrotaan voivan ottaa näkyvän muodon.”

(Fath al-Baarii, osa 6, s. 344) Ash-Shaafi'ii tuki päätöstään Koraanin

jakeella: ”... Todellakin hän (Saatana) ja hänen heimonsa näkevät

teidät mistä te ette näe heitä...” (Suurah al-A'raaf 7:27, käännös

merkityksestä). Ibn Hajar kommentoi: ”Kaikkivaltiaan lausunto ”Saatana

ja hänen heimonsa näkevät teidät...” viittaa niihin nimenomaan silloin,

kun ne ovat siinä muodossa, millaisiksi ne luotiin.” (Fath al-Baarii, osa

4, s. 488)

Samantapainen kuin tämä Abu Hurayrah:n tapaus sattui myös toiselle

profeetan (saws) kumppanille Mu'aadh ibn Jabalille. Tuon tapauksen on

kerännyt at-Tabaraanii ja Abu Bakr ar-Ruuyaanii. Mu'aadhin

kertomuksessa paholainen lisäsi: ”...ja viimeiset jakeet suurasta al-

Baqarah” :

”Lähettiläs uskoo siihen mitä hänelle on lähetetty alas

Herraltaan ja samoin uskovaiset. Jokainen uskoo Jumalaan ja Hänen

enkeleihinsä ja Hänen Kirjoihinsa ja Hänen Lähettiläisiinsä. ‟Me

emme tee eroa Lähettiläiden välillä‟ Ja he sanovat: ‟Me kuulemme ja

tottelemme. Herramme anna meille anteeksi, ja Sinun luoksesi on

paluu. Jumala ei sälytä sielulle suurempaa taakkaa kuin mitä hän

jaksaa kantaa. Jokainen saa ansionsa mukaan niin hyvässä kuin

pahassakin. Herramme älä rankaise meitä jos me unohdamme tai

teemme virheen. Herramme älä aseta meidän kannettavaksemme

ankaraa vaivaa niin kuin asetit niille jotka olivat ennen meitä.

Herramme, älä aseta meidän kannettavaksemme enempää kuin mitä

me jaksamme, vaan sääli meitä ja anna meille anteeksi ja armahda

meitä. Sinä olet suojelijamme, joten anna meille voitto epäuskovasta

kansasta.” (2: 285-6, käännös merkityksestä)

Mu'aadhin kertomuksessa on myös, että paholainen tuli elefantin

hahmossa. Ibn Hajar sanoi: ”Se tapahtui myös seuralaiselle Ubaii ibn

Ka'b:lle an-Nasaa'iin keräämässä kertomuksessa, Abu Ayyuub al-

Ansariille at-Tabaraaniin kokoelmassa ja Zayd ibn Thaabitille

kertomuksessa, jonka keräsi Ibn Abii ad-Dunyaa. Kuitenkin vain

Mu'aadhin kertomuksessa olosuhteet ovat samankaltaiset Abu

Hurayrah:n kertomuksen kanssa, ja niiden kaikkien on katsottu olevan

erillisiä tapauksia.” (Fath al-Baarii, osa 4, s. 489) Ubaiin kertomus on

74

Tämän lisäksi ne lukemattomat henkilöt, jotka omaavat kokemusta tältä alueelta, yksimielisesti vahvistavat tämän jakeen uskomattoman tehokkuuden paholaisten kaukana pitämisessä ja heidän loitsujensa rikkomisessa.134 Tosiaankin,

itse asiassa an-Nasaa'iin kertoma al-Yawm wal-Laylah:ssa kuten myös

Ibn Hibbaanin, al-Haakimin ja at-Tabaraaniin kertomukset. Siinä on

seuraavanlainen lisäys: ”Alussa hän (Saatana) näytti täysi-ikäiseltä

nuorelta mieheltä... sanoin hänelle: ”Anna minulle kätesi.” Kun hän

antoi, se oli yhtäkkiä koiran tassu, jossa oli koiran karvoja!” Abu

Ayyuubin kertomuksessa on seuraavanlainen lause: ”Henget tulivat ja

ottivat pois osan siitä (ramadhaanin zakaah).” At-Tirmidhii luokitteli

hadithin hasan ghariibiksi (epätavallinen, mutta autenttinen) ja

myöhemmin sen autentisoi al-Haakim. Abu Nu'aym keräsi sen myös

Abu Ayyuubilta toisessa kertojaketjussa, jossa hän mainitsi paholaisen

olleen kissan hahmossa, joka muuttui vanhaksi naiseksi. Abu Asyadin

kertomus on samankaltainen kuin Abu Ayyuubin, paitsi että siinä oli

seuraava lause: ”Näytän sinulle jakeen; jos luet sen talossasi, perhettäsi

ei häiritä, ja jos luet sen astioidesi yli, niiden kansia ei poisteta. Se on

Ayatul-Kursii.” Zayd ibn Thaabitin kertomuksessa hän kysyi: ”Mikä

suojelee meitä sinulta? Hän vastasi ”Ayatul-kursii.” Kaikissa näissä

kertomuksissa seuralaiset näkivät dzinnit ja keskustelivat niiden kanssa. 134 On olemassa monia hadith –tekstejä, jotka kertovat, mitä keinoja

voidaan käyttää pahoja dzinnejä vastaan ja torjua niiden pahuutta.

Näiden keinojen joukossa on Suurah al-Baqarah:n resitointi; tämä

perustuu hadithiin, jonka on kerännyt sekä Muslim että at-Tirmidhii, ja

jonka kertojana on Abu Hurayrah Profeetalta (saws): ”Älkää tehkö

taloistanne hautuumaita. Totisesti Saatana pakenee talosta, jossa Suurah

al-Baqaraa luetaan.” (Sahih Muslim, engl. osa 1, s. 337, n:o 1707) Ibn

Hibbaan kirjasi Sahl ibn Sa‟adilta kertomuksen, jossa hän kertoi

Allaahin lähettilään sanoneen: ”Kaikella on huippunsa, ja Koraanin

huippu on Suurah al-Baqarah. Saatana ei astu sen taloon, joka lukee

sitä yöllä kolmen päivän ajan.” Hän keräsi myös kertomuksen an-

Nu‟maan ibn Bashiirilta, että Allaahin lähettiläs (saws) sanoi: ”Kun

kaksi viimeistä jaetta suurasta al-Baqarah luetaan kotona kolmena

peräkkäisenä yönä, paholainen ei tule lähellekään sitä.” At-Tirmidhii

julisti sen hasan ghariibiksi kun taas Ibn Hibbaan autentisoi sen, kuten

myös al-Albaanii (Sahih al-Jaami‟, osa 2, s. 123). Myös basmalah:ia

(=Allaahin nimeen) voidaan käyttää dzinneiltä suojautumiseen Profeetan

(saws) lausuman mukaisesti: ”Älä sano olkoon Saatana alennettu. Sillä

varmasti se tulee kasvamaan, kunnes on talon kokoinen ja sanoo:

75

„Voimani kautta, tulen hallitsemaan häntä‟ . Sano sen sijaan bismillaah

(Allaahin nimeen). Jos sanot sen, Saatana kutistuu, kunnes on kärpäsen

kokoinen.” Kerännyt Ahmad ja muut ja julistettu autenttiseksi al-

Albaaniin toimesta (Sahih al-Jaami‟, osa 6, s. 169)

Turvan etsiminen Allaahista Saatanan kosketusta vastaan on kuvailtu

myös monissa Koraanin jakeissa:

”Ja jos Saatana yllyttää sinua, hae turvaa Jumalasta! Totisesti

Hän on Kuuleva, Kaikkitietävä.” (Suurah Fussilat, 41:36, käännös

merkityksestä)

”Ja sano: ‟Herrani, minä turvaan Sinuun saatanoiden

kuiskauksia (ehdotuksia) vastaan.‟ ” (Suurah al-Mu‟minuun 23:97,

käännös merkityksestä)

Profeetta (saws) myös sanoi sellaisesta, jonka kasvot olivat punaiset

suuttumuksesta: ”Totisesti, tiedän sanoja, jotka sanottuaan hänen

suuttumuksensa laantuisi. Hänen tulisi sanoa ä‟uuthu billäähi minäsh-

sheitaanir-radziim (etsin turvaa Allaahista kirottua Saatanaa vastaan).”

Kerännyt al-Bukhari ja Muslim (Sahih Muslim, engl., osa 4, s. 1377, n:o

6317) Sulaymaan ibn Saardilta.

Profeetta (saws) on suositellut sekä adhania (rukouskutsu) että

iqamah:aa (ilmoitus rukouksen alkamishetkestä) käytettäväksi

paholaisten karkoitukseen. Abu Hurayrah kertoi Allaahin lähettilään

(saws) sanoneen: ”Kun adhaan lausutaan, Saatana päästää ilmaa

hukuttaakseen sen. Kun adhaan loppuu, se palaa takaisin. Mutta kun

iqamah kuulutetaan, hän kääntyy jälleen ja juoksee pois. Kun se

(iqamah) loppuu, se palaa häiritsemään ihmisiä sanomalla „muistatko

sitä ja sitä, muistako sitä ja sitä‟, viitaten johonkin, jota ihmisellä ei ollut

mielessään sillä hetkellä. Lopputuloksena hän unohtaa, kuinka paljon on

rukoillut.” (Sahih al-Bukhari, arabia-engl., osa 1, s. 336, n:o 582,

kerännyt myös Muslim (Sahih Muslim, engl., osa 1, s. 211, n:o 756).

Suhail kertoi, että hänen isänsä lähetti hänet Haarithath -klaanin luo

mukanaan eräs toinenkin. Matkalla sinne aitauksesta kuului ääni, joka

kutsui häntä nimeltä; hän ei nähnyt ketään. Kun hän palasi takaisin, hän

kertoi tapahtuneesta isälleen, joka sanoi: ”Jos olisin tiennyt, että joudut

tuollaiseen tilanteeseen, en olisi lähettänyt sinua matkaan. Mutta milloin

tahansa kuulet vastaavanlaisen kutsun, lausu adhaan, sillä olen kuullut

Abu Hurayrah:n sanovan, että hän kuuli Allaahin lähettilään (saws)

sanovan: ”Milloin tahansa adhan lausutaan, Saatana juoksee pois

kiivaasti.” (Sahih Muslim, engl., osa 1, s. 211, n:o 755).

76

Huomaa: käytäntö lausua adhaan vastasyntyneen korvaan on autenttinen

perustuen hadithiin, jonka on kerännyt at-Tirmidhii ja Abu Dawud Abu

Raafi‟:lta, jossa hän sanoi: ”Näin Allaahin lähettilään (saws) sanovan

adhanin lapsenlapsensa al-Hasan ibn „Alin korvaan, kun Fatimah

synnytti hänet” (Sunan Abu Dawud, engl., osa 3, s. 1415, n:o 5086). Se

on autentisoitu al-Arna‟uut:n toimesta al-Adhkaarissa (s. 409) ja myös

al-Albaaniin toimesta Sahih Sunan at-Tirmidhiissä (Beirut: al-Maktab al-

Islamii, 1. painos 1988, osa 2, s. 93, n:o 1224). Kuitenkin tapa sanoa

adhan lapsen oikeaan korvaan ja iqamah vasempaan korvaan perustuu

heikkoon hadithiin, jonka on kerännyt Ibn as-Sunnii al-Husain ibn

„Alilta, jossa hänen oletettiin sanoneen kuulleensa profeetalta (saws):

”Jos joku, jolla on vastasyntynyt lapsi, lukee adhanin hänen oikeaan

korvaansa ja iqamah:n hänen vasempaan korvaansa, umm as-sibyaan

(epilepsia) ei vahingoita häntä.” Al-Arna‟uut julisti sen da‟iifiksi

(heikko) al-Adhkaarissa, s. 410).

On olemassa myös paljon erilaisiin tilanteisiin säädettyjä rukouksia,

jotka karkottavat paholaisia. Näiden joukossa on seuraava profeetan

(saws) lausunto: ”Kuka tahansa sanoo: ‟lää iläähä illällaah wahdähu

lää shäriikä läh, lähul mulk wa lähul hämd wa huwa „älää kulli shei-

in qadiir‟ (ei ole muuta jumalaa kuin Allaah, yksin ilman kumppaneita.

Hänen on valtius ja Hänelle kuuluu ylistys, ja Hänellä on valta yli

kaikkien asioiden) sata kertaa päivässä, tulee saamaan saman palkkion

kuin vapauttaisi 10 orjaa, sata hyvää tekoa kirjataan hänelle ja sata

hänen synneistään pyyhitään pois ja hän tulee olemaan suojeltuna

Saatanalta koko päivän yöhön asti. Kukaan ei voi tehdä parempaa kuin

tämä, paitsi sanomalla sitä useampia kertoja.” (kerännyt al-Bukhari ja

Muslim Abu Hurayrah:lta, Sahih Muslim, engl., osa 4, s. 1415, n:o 6508)

”Jos joku teistä menee vaimonsa luo ja sanoo: ‟Ällaahummä dzännibni

sheitaanä wa dzännibi sheitaanä mää razäqtänii‟ (oi Allaah, pidä

Saatana kaukana minusta ja pidä Saatana kaukana siitä jonka olet

suonut minulle), niin jos he saavat lapsen, Saatana ei vahingoita sitä

eikä saa valtaa sen ylitse.” Kerännyt al-Bukhari, arabia-engl. osa 1, s.

105. n:o 143 ja osa 7, s. 74, n:o 94).

”Jos mies tulee kotiinsa ja muistaa Allaahia astuessaan sisään ja

syödessään, Saatana sanoo kumppaneilleen: ‟Täällä ei ole paikkaa, jossa

voisi viettää yön, eikä mitään syötävää.‟ Mutta jos hän tulee sisään, eikä

muista Allaahia, Saatana sanoo: „Olet saanut paikan, jossa viettää yön.‟

Ja jos hän ei mainitse Allaahia syödessään, Saatana sanoo: „Olet saanut

molemmat, yösijan ja ruokaa.‟ ” Kertonut Jaabir ibn „Abdillaah ja

kerännyt Muslim, Abu Dawud ja Ibn Maajah (Sunan abu Dawud, osa 3,

77

se on erittäin tehokas torjuttaessa pahoja dzinnejä ihmisten sieluista, sekä heidän manaamiseensa riivatuista, samoin kuin niistä joita paholaiset yllyttävät, kuten tyranneista, helposti raivostuvista, himokkaista ja irstailevista, muusikoista ja niistä jotka ekstaattisesti viheltelevät ja taputtavat heidän musiikistaan hurmaantuneina. Jos tämä jae vilpittömästi lausutaan heidän ylitsensä, se tulee ajamaan paholaiset pois ja neutralisoimaan heidän illuusionsa. Se tulee myös häiritsemään saatanallisia näkyjä ja ihmisten suorittamia paholais-avusteisia yliluonnollisia taidonnäytteitä. Pahat dzinnit paljastavat ihmisliittolaisilleen salattua tietoa, jonka tietämättömät ihmismassat olettavat kuuluvan niiden ihmeiden joukkoon, joita annetaan ainoastaan hurskaille Jumalaa pelkääville pyhimyksille. Itse asiassa ne ovat vain saatanallisia petoksia manifestoituneina paholaisten auttajissa, joiden yllä on Allaahin tyytymättömyys ja jotka ovat menneet harhaan. Sortovaltaa harjoittava dzinni tulee torjua, olkoon se muslimi tai epäuskova, sillä Profeetta (saws) on sanonut: “Kuka tahansa tulee tapetuksi puolustaessaan omaisuuttaan, on marttyyri, kuka tahansa tulee tapetuksi puolustaessaan elämäänsä, on marttyyri, ja kuka tahansa tulee tapetuksi puolustaessaan uskontoaan, on marttyyri.”135 Jos ihmistä sorretaan, on hänellä oikeus puolustaa omaisuuttaan, vaikka tämä merkitsisi hyökkääjän elämän ottamista. Miksei hän sitten puolustaisi mieltään, kehoaan ja sieluaan, joita varmasti pitää enemmän pyhinä? Sillä todellakin Saatana turmelee ja tuhoaa riivattujen henkilöiden mielen, ja aiheuttaa rangaistuksen heidän kehoilleen; hän

s. 1063, n:o 3756). 135 Kerännyt at-Tirmidhii, Abu Dawud ja an-Nasa‟ii Sa‟iid ibn Zaydilta

muutamin eri variaatioin sanamuodossa. (Sunan Abu Dawud, engl., osa

3, s. 1227, n:o 4754)

Hadithin ensimmäisen lauseen on kerännyt myös al-Bukhari ja Muslim

Abdullaah ibn Amrilta. (Sahih Muslim, engl., osa 1, s. 81, n:o 260 ja

Sahih al-Bukhari arabia-engl., osa 3, s. 397, n:o 669)

78

saattaa jopa raiskata heitä. Joten, mikäli paholaiset voidaan torjua ainoastaan tappamalla heidät, niin silloin tämän tekemisestä tulee sallittua. Mitä tulee siihen, että jättää (riivatun) seuralaisensa hoitamatta häntä, on tämä sama kuin kenen tahansa sorretun hylkääminen.136 Sorrettujen auttaminen on fard kifaayah (ryhmän velvollisuus) jokaiselle omien mahdollisuuksiensa mukaan,137 kuten Profeetan (saws) on kerrottu Sahih Al-Bukharissa ja Sahih Muslimissa sanoneen: “Muslimi on veli jokaiselle toiselle muslimille, hän ei jätä tätä vaikeuksiin, eikä hän vahingoita tätä...”138 Ellei hän kykene auttamaan tätä, tai hän on kiireinen jonkin tärkeämmän (uskonnollisen) velvollisuuden kanssa, tai joku toinen on mennyt auttamaan riivattua henkilöä, ei sen tekeminen ole enää hänelle pakollista. Jos hän taas toisaalta on läsnäolevista ainoa joka kykenee auttamaan, eikä hän ole liian kiireinen jonkin tärkeämmän (uskonnollisen) velvollisuuden kanssa, sitten riivatun manaamisesta tulee hänelle pakollinen velvollisuus. Mitä tulee kysymykseen: “Onko (manaaminen) sallittua Islamissa?”, niin itse asiassa se kuuluu kaikkein jaloimpien tekojen joukkoon. Se kuuluu tekoihin, joita profeetat ja hurskaat ovat suorittaneet, ne, jotka ovat lakkaamatta torjuneet paholaisia ihmiskunnan keskuudesta, käyttäen sitä mitä Allaah ja Hänen Lähettiläänsä ovat käskeneet. Messias 136 Tämä kappale on vastaus siihen kysymyksen osaan, johon tämä luku

perustuu: ”Onko manaajalle sallittua hylätä riivattu henkilö ja olla

antamatta tälle hoitoa?” 137 Islamin lain mukaan, jos yksittäinen henkilö tai ryhmä tekee sen,

mikä on luokiteltu fard kifaayah:ksi, velvollisuus on poistettu muulta

yhteisöltä. Mutta jos koko yhteisö laiminlyö sen, kaikki ovat

syyllistyneet syntiin. 138 Tämän hadithin on kertonut Abdullaah ibn Umar, ja on olemassa

myös toinen vastaava kertomus Abu Hurayrah:lta. (Sahih Muslim, engl.,

osa 4, n:o 6219, s. 1366 ja no. 6250)

79

(Jeesus Marian poika, as) teki näin139 ja samoin teki meidän 139 Apokryfikirjoissa (hämäräperäisissä kristillisissä kirjoituksissa, joita

ei ole otettu mukaan Raamatun kaanoniin, suom. huom.) on vain yksi

maininta pahojen henkien karkottamisesta (manauksesta; siinä Tobit

karkottaa demonin), mutta Uudessa Testamentissa Kristuksen ja hänen

opetuslastensa harjoittama manaus on hyvin yleistä (Markus 1:25,

Apostolien Teot 16:18). Varhaisissa kirkoissa oli tapana tehdä manaus

pakanoille ja juutalaisille ennen heidän kastamistaan kristinuskoon.

Seuraavassa on poimintoja Markuksen evankeliumista, jossa kerrotaan

profeetta Jeesuksesta (as) manaamassa riivattuja ihmisiä:

” 23. Ja välittömästi heidän synagogassaan oli mies jolla oli epäpuhdas

henki 24. ja hän huusi: ”Mitä tekemistä sinulla on meidän kanssamme,

Nasaretin Jeesus? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Tiedän kuka olet,

Jumalan Pyhä.” 25. Mutta Jeesus nuhteli häntä sanomalla: ”Ole vaiti ja

tule ulos hänestä!” 26. Ja epäpuhdas henki, vääntelehtien ja valittaen

kovalla äänellä, tuli ulos hänestä... 32. tuona iltana auringon laskiessa he

toivat hänen luokseen kaikki jotka olivat sairaita tai pahojen henkien

riivaamia... 34. Ja hän paransi monia jotka olivat sairaita monenlaisista

sairauksista ja hääti pois monia pahoja henkiä eikä antanut pahojen

henkien puhua sillä he tunsivat hänet... 39. Ja hän kulki läpi kokoa

Galilean, saarnaten synagogissa ja häätäen pahoja henkiä.” (Markus 1:

23-39) ”He tulivat meren toiselle puolelle gerasenien maahan.

2. Ja kun hän oli tullut pois veneestä, hän tapasi miehen joka tuli

hautaholvista ja jolla oli paha henki sisällään 3. joka asui hautaholveissa

eikä kukaan voinut enää sitoa häntä, edes kahleilla, 4. sillä hänet oli

usein sidottu jalkaraudoilla ja kahleilla, mutta kahleet oli kiskaistu irti ja

jalkaraudat hän oli rikkonut palasiksi, eikä kenelläkään ollut voimia

kukistaa häntä. 5. Öin ja päivin hautakammioiden lomassa ja vuorilla

hän aina huusi kovaan ääneen ja haavoitti itseään kivillä. 6. Ja kun hän

näki Jeesuksen kaukaa hän juoksi ja palvoi tätä; 7. ja valittaen suureen

ääneen hän sanoi: ”Mitä tekemistä sinulla on minun kanssani, Jeesus,

Korkeimman Jumalan poika? Jumalan kautta minä vannotan sinua

piinaamasta minua.” 8. Ja hän sanoi hänelle: ”Tule ulos miehestä, sinä

epäpuhdas henki!” 9. Ja Jeesus kysyi häneltä: ”Mikä sinun nimesi on?”

hän vastasi: ”Nimeni on Leegio, ja meitä on monia.” 10. Ja hän aneli

häntä hanakasti olemaan karkottamatta heitä maasta. Nyt suuri lauma

sikoja oli laiduntamassa vuorenrinteellä, 12. ja he anelivat häntä:

”Lähetä meidät sikojen luo, anna meidän mennä niiden sisään.” 13. Joten

hän antoi niiden mennä, ja epäpuhtaat henget tulivat ulos ja menivät

80

Profeettamme (saws). Ahmad on kerännyt Musnadiinsa ja Abu Daawuud Sunaniinsa Umm Abaanin kertomuksen hänen isältään Al-Waazi’lta, että hänen isoisänsä Az-Zaari’ ibn ‘Aamir Al-’Abdii meni Allaahin Lähettilään (saws) luo poikansa (tai siskon-/veljenpoikansa)140 kanssa, joka oli mielenvikainen. Hän kertoi isoisänsä sanoneen: “Kun saavuimme Allaahin Lähettilään (saws) luokse, sanoin: ‘Minulla on mukanani poikani (tai siskon-/veljenpoikani), joka on mielenvikainen, jonka olen tuonut luoksesi jotta rukoilisit Allaahia hänen puolestaan.’ Hän (saws) sanoi: ‘Tuo hänet luokseni.’ Joten menin hakemaan hänet ratsueläinten joukon luota (joiden keskuuteen olin hänet jättänyt). Otin pois hänen matkavaatteensa ja puin hyvät vaatteet, ja vein hänet kädestä pitäen takaisin Allaahin Lähettilään (saws) luo. Tämä (saws) sanoi: ‘Tuo hänet lähemmäs minua ja käännä hänen selkänsä minua kohti.’ Profeetta (saws) tarttui sitten poikaa vaatteesta ja alkoi lyödä tätä selkään niin paljon, että näin hänen kainaloidensa valkeuden. Näin tehdessään hän (saws) sanoi: ‘Mene ulos Allaahin vihollinen! Allaahin vihollinen mene ulos!’ Sitten poika alkoi katsella terveellä tavalla, joka poikkesi melkoisesti hänen aiemmasta katseestaan. Allaahin Lähettiläs (saws) istutti hänet sitten alas suoraan eteensä, pyysi hänelle hieman vettä ja pyyhki hänen kasvonsa, ja rukoili sitten hänen puolestaan. Allaahin Lähettilään (saws) rukouksen jälkeen delegaatiossa ei ollut ketään parempaa kuin hän.”141

sikoihin ja koko lauma, arviolta kaksi tuhatta sikaa säntäsi alas jyrkkää

pengertä suoraan mereen ja hukkui sinne.” (Markus 5: 1-13) (Holy Bible,

the revised standard version, New York: Thomas Nelson and sons, 1951,

s. 786, 789-790). 140 1. Kertoja oli epävarma tästä seikasta. 141 Tämän hadithin on kerännyt Ahmad ja Abu Dawud at-Tayaalasii

Matar ibn Abd ar-Rahmaanilta (Usud al-Ghaabah, osa 2, s. 245). Umm

Abaanin on katsottu olevan maqbuulah (hyväksytty) kertoja Ibn Hajarin

mukaan. On olemassa vain yksi hadith az-Zaari‟n kertomana kuudessa

tärkeimmässä hadith -kirjassa ja vain Abu Dawud on kertonut sen. Sillä

on sama ketju kuin tällä tekijän mainitsemalla hadithilla; kuitenkaan Abu

Dawud ei maininnut tätä kappaletta. Sen sijaan hänen kertomuksensa oli

81

Ahmad keräsi Musnadiinsa myös ‘Abdullaah ibn Numayrilta Ya’laa ibn Marrahilta (raa), joka sanoi: “Näin Allaahin Lähettilään (saws) tekevän kolme asiaa, joita kukaan ennen minua tai minun jälkeeni ei nähnyt. Menin hänen kanssaan matkalle. Matkalla ohitimme naisen, joka istui tien poskessa nuoren pojan kanssa. Hän kutsui: ‘Oi Allaahin Lähettiläs! Tämä poika on koettelemuksen vaivaama, ja hänen kauttaan myös me olemme tulleet koettelemuksen vaivaamiksi. En tiedä kuinka monta kertaa päivässä puuskat/kohtaukset saavat hänet valtaansa.’ Hän (saws) sanoi: ‘Anna hänet minulle.’ Joten nainen nosti hänet ylös Profeetalle (saws). Tämä (saws) asetti sitten pojan itsensä ja satulan keskiosan väliin, avasi pojan suun ja puhalsi siihen kolme kertaa sanoen: ‘Allaahin nimessä, olen Allaahin orja, mene ulos Allaahin vihollinen.’ Sitten hän (saws) antoi pojan takaisin naiselle ja sanoi: ‘Tapaa meidät palatessamme tässä samassa paikassa, ja kerro meille, kuinka hän on selkiintynyt.’ Menimme sitten, ja palatessamme löysimme naisen samasta paikasta kolmen lampaan kanssa. Profeetta (saws) sanoi hänelle: ‘Kuinka nuori poikasi on selkiintynyt?’ Nainen vastasi: ‘Kautta Hänen, joka lähetti sinut totuuden kanssa, me emme ole huomanneet mitään (epätavallista) hänen käytöksessään tähän hetkeen saakka, joten ota nämä lampaat.’ Profeetta (saws) sanoi: ‘Mene alas ja ota yksi, ja palauta loput.’ “ Hän (Ahmad) mainitsi loput hadiithista142, jossa Ya’laa listasi muut ainutlaatuiset

rajoitettu mainintaan profeetan (saws) käden suutelemisesta. (Sunan Abu

Dawud, engl., osa 3, s. 1441, n:o 5206). Al-Bukhari mainitsi saman

kertomuksen kirjassaan al-Adab al-Mufrad. 142 Myös Al-Haakim kirjasi hadith -kokoelmaansa al-Mustadrak koko

kertomuksen tästä tapahtumasta Taabi‟ii al-Mash:n tavalla ja julisti sen

kertojaketjun sahihiksi (erittäin autenttinen), ja adh-Dhahabii yhtyi tähän

arviointiin.

Toisessa kertomuksessa tästä tapauksesta, jonka on kerännyt Ahmad

Abdur-Razzaaqilta, joka kuuli sen Ya‟laa ibn Murrahilta, tämä sanoi:

”On kolme asiaa, jotka näin Allaahin lähettilään (saws) tekevän.... sitten

matkustimme ja ohitimme kaivon. Nainen, jolla oli mielisairas lapsi, tuli

hänen luokseen siellä. Profeetta (saws) piteli nenäänsä ja sanoi: ”Mene

82

olosuhteet, joissa oli tarkkaillut Profeettaa (saws). Ahmad keräsi toisen Wakiilta peräisin olevan kertomuksen Ya’laa ibn Murrahilta. Sen mukaan toisella kertaa eräs nainen toi heikkomielisen poikansa Profeetan (saws) luo. Profeetta (saws) sanoi: ‘Mene ulos Allaahin vihollinen, olen Allaahin Lähettiläs.’ Poika parani, ja nainen antoi Profeetalle (saws) lahjaksi kaksi uroslammasta ja hieman aqatia (kuivattua “kokkarejuustoa”)143 ja rasvaa. Allaahin Lähettiläs (saws) sanoi: ‘Ota aqat, rasva ja toinen lampaista, ja palauta toinen.’ “144 Vaikka olettaisimme, ettei näitä tapauksia olisi raportoitu Profeetalta (saws) ja häntä edeltäneiltä profeetoilta (as), johtuen paholaisten kyvyttömyydestä riivata ihmisiä heidän

pois, sillä totisesti minä olen Muhammad, Allaahin lähettiläs.” Sitten

jatkoimme matkaamme ja palatessamme takaisin matkaltamme ohitimme

kaivon ja nainen tuli mukanaan muutama lihava lammas ja maitoa.

Profeetta käski hänen ottaa lampaansa takaisin ja käski seuralaistensa

juoda, joten he joivat osan siitä. Sitten hän kysyi pojasta ja nainen

sanoi: ”Hänen kauttaan, joka lähetti sinut totuuden kanssa, emme ole

huomanneet hänessä mitään epäilyttävää sen jälkeen kun hoidit häntä.” 143 Valmiste, joka on tehty lampaan tai vuohen maidosta, joka on kirnuttu

ja siitä on poistettu voi, ja sitten keitetty ja jätetty kuivumaan, kunnes

siitä on tullut kivikovaa. Sitä käytetään ruuanlaittoon. (E.W. Lane‟s

arabic-english lexicon, Cambridge England: islamic texts society, 1984,

osa 1, s. 70) 144 Tämä kertomus on luokiteltu autenttiseksi (sahih) al-Arna‟uutin

toimesta Ibn Qayyimin Zaad al-Ma‟aadissa (Kuwait Maktabah al-

Manaar al-Islamiiyah, 14. painos 1986, osa 4, s. 68, viite 1. Ibn Asaakir

on myös kerännyt hadithin Usaamah ibn Zaydilta, joka on

samankaltainen kuin Ya‟laan hadith, ks. Aakaam al-Murjaan fii Ahkaam

al-Jaann, s. 14). Ahmad, ad-Daarimii, at-Tabaraanii, al-Bayhaqii ja Abi

Nu‟aim kirjasivat hadithin ibn Abbaasilta, jossa tämä sanoi: ”Eräs

nainen tuli poikansa kanssa ja sanoi: „Oi Allaahin lähettiläs (saws),

poikani on mielisairas. Hän saa kohtauksen aamuin illoin ja pilaa

elämämme.” Allaahin lähettiläs pyyhki hänet puhtaaksi ja rukoili hänen

puolestaan. Poika oksensi ja musta koiranpentu tuli ulos hänen suustaan

ja juoksi pois.” (ks. al-Khasaa‟is al-Kubraa, osa 2, s. 290).

83

läsnäollessaan, ne tekivät tätä silti meidän keskuudessamme. Allaah ja Hänen Lähettiläänsä (saws) ovat joka tapauksessa käskeneet auttamaan sorrettuja, helpottamaan vaivattuja ja avustamaan muslimeita, ja näistä jokaiseen sisältyy manaaminen (ulosajaminen). 145 145 Monien kerrottujen selvitysten joukossa, jotka kertovat kuinka

manaus tulisi suorittaa, on yksi, jonka on kirjannut Abu Dawud (Sunan

Abu Dawud, engl., osa 3, s. 1093 n:o 3892, autentisoinut an-Nawawii)

Khaarijah ibn as-Saltilta, joka kuuli sedältään, että hän tuli profeetan

(saws) luo ja palasi islamiin. Paluumatkallaan hän tuli heimon luokse,

jonka joukossa oli mielipuoli, joka oli sidottu rautakahlein. Mielipuolen

perhe sanoi: ”Meille on ilmoitettu, että sinun kumppanisi (profeetta

Muhammad) on tullut mukanaan hyvää. Onko sinulla mitään, millä

hoitaa sairautta?” Luin hänen ylitseen Faatihatul-Kitaabin ja hän

parani. He antoivat minulle sata lammasta, joten menin takaisin

Allaahin lähettilään luo ja kerroin hänelle tapahtuneesta. Hän kysyi

minulta: ”Luitko mitään muuta kuin tämän?” Vastasin: ”En.” Hän

sanoi ”Ota ne, sillä uskontoni kautta, kuka tahansa syö väärän

manauksen kautta, epäonnistuu. Totisesti sinä olet syönyt totuuden

lausumisen kautta.” (Sunan Abu Dawud, engl., osa 3, s. 1093, n:o 3892)

Toisessa kertomuksessa sanottiin: ”Hän luki hänen ylitseen Faatihatul-

Kitaabin kolmen päivän ajan aamuin ja illoin. Aina päästyään

lukemisensa loppuun hän keräsi sylkensä ja sylkäisi.”

Näiden selvitysten joukossa on autenttinen kertomus, Abu Laylaan

nimissä ja ibn Maajah:n kirjaama, jossa Abu Laylaan on kerrottu

sanoneen: ”Istuin profeetan (saws) kanssa, kun eräs beduiini tuli

luoksemme ja sanoi: „Minulla on veli, joka on tuskissaan‟. Profeetta

(saws) kysyi: „Mikä aiheuttaa veljellesi tuskaa?‟ Mies vastasi: „Hänen

mielensä on häiriintynyt‟. Sitten Profeetta (saws) sanoi: „Mene ja tuo

hänet luokseni‟. Hän meni ja toi hänet ja laittoi hänet istumaan suoraan

profeetan (saws) eteen. Kuulin tämän lukevan hänen ylitseen Faatihatul-

Kitaabin, Suurah al-Baqarah:n neljä ensimmäistä jaetta ja kaksi sen

keskeltä:

”Ja teidän Jumalanne on Yksi Jumala (Allaah), ei ole muuta

jumalaa kuin Hän, Laupias Armahtaja. Totisesti taivaiden ja maan

luomisessa, ja yön ja päivän vaihtelussa, ja laivoissa jotka kyntävät

merta ihmisten hyödyksi, ja sateessa jonka Allaah lähettää alas

taivaasta virvoittamaan kuolleen maan, ja kaikissa eläimissä jotka hän

on levittänyt sinne (maahan), ja tuulten kääntymisessä ja pilvissä,

84

jotka on pantu vaeltamaan taivaan ja maan välissä, on merkkejä

ymmärtävälle kansalle..” (2:163-4, käännös merkityksestä)

Ayat ul-Kursiin (valtaistuimen jae) ja kolme jaetta Suurah al-Baqarah:n

lopusta, ja yhden jakeen Suurah al-Imranista, jonka luulen olevan:

”Allaah todistaa ettei ole muuta jumalaa kuin Hän, ja (siitä

todistavat myös) enkelit ja ne jotka omaavat tietoa. Hän hallitsee

oikeudenmukaisesti. Ei ole muuta jumalaa kuin Hän, Voimallinen,

Viisas.” (3:18, käännös merkityksestä)

Jae suurasta al-A‟raaf:

”Totisesti teidän Herranne on Allaah, joka on luonut taivaan ja

maan kuudessa päivässä ja sitten noussut Valtaistuimelle. Hän antaa

yön peittää päivän ja kiirehtiä sen perässä, ja (Hän on luonut)

auringon, kuun ja tähdet käskyään totteleviksi. Eikö Hänen vallassaan

olekin luominen ja käskeminen? Siunattu olkoon Allaah,

maailmankaikkeuden Herra.” (7:54, käännös merkityksestä)

Yhden suurasta al-Mu‟minuun:

”Ja joka rukoilee Jumalan ohella toista jumalaa, mistä hänellä

ei ole mitään todistetta (mihin hänellä ei ole mitään valtuutta), niin

hänen tilintekonsa on vain hänen Herransa luona. Totisesti

epäuskovat eivät tule menestymään.” (23:117, käännös merkityksestä)

Jakeen suurasta al-Jinn:

”Ja että Hän, ylevöitetty olkoon Herramme majesteettisuus, ei

ole ottanut puolisoa eikä poikaa.” (72:3, käännös merkityksestä)

Ensimmäiset kymmenen jaetta suurasta as-Saffaat (37:1-10), kolme

jaetta suuran al-Hashr lopusta (59:22-24), suuran al-Ikhlas (112) ja

Mu‟awwadhataan (=suurat al-Falaq (113) ja an-Naas (114) ). Sitten

beduiini parantui kaikista vaivoistaan.”

Vaikkakin tämä on tunnettu kertomus muslimimanaajien keskuudessa,

koska se on laajalle levinnyt, sen kertojaketjussa on kertojana Abu

Janaab al-Kalbii, joka on heikko (da‟iif). Tästä syystä kertomus on

luokiteltu epäautenttiseksi, eikä sitä voida käyttää perustana manauksen

riiteille islamissa; mitä tahansa mainituista Koraanin jakeista voidaan

kuitenkin käyttää manaajan harkinnan mukaan.

Kertomusten joukossa on yksi, jonka on koonnut Ibn as-Sunnii ja Ibn

Abii Haatim Abdullaah ibn Mas‟uudilta, että hän resitoi kärsivän

henkilön korvaan ja sai hänet takaisin tajuihinsa. Allaahin lähettiläs

(saws) kysyi häneltä: „Mitä resitoit hänen korvaansa?‟ Hän vastasi:

85

Sekä Sahih Al-Bukharissa että Sahih Muslimissa on luotettavasti kerrottu Profeetan (saws) seuralaisten mananneen ihmisiä Al-Faatihah:n (Koraanin 1. suuran) lausuntaa käyttäen, ja Profeetan (saws) kysyneen heiltä: “Kuinka te tiesitte, että se manaa?” Hän salli heidän myös ottaa vastaan lahjoja skorpionin pistämän miehen parantamisesta manaamisella.146

„Resitoin hänen korvaansa ”Luulitteko te, että Me loimme teidät vain

pilan päiten ja ettei teitä tuotaisi takaisin Meidän luoksemme?” suuran

loppuun asti (Suurah al-Mu‟minuun 23:115, käännös merkityksestä).‟

Allaah:n lähettiläs sanoi: „Jos joku varmana (Allaahista) resitoisi sen

vuorelle, vuori katoaisi.‟ (ks. Yahyaa ibn Sharaf an-Nawaawin Al-

Adhkaar, Beirut Daar ar-Raa‟id al- Arabii, 1983, s. 120-1)

Yksi Ibn Taymiiah:n tärkeimmistä oppilaista Ibn al-Qayyim on

maininnut opettajansa käyttäneen jaetta seuraavalla tavalla: ”Usein

shaykh resitoi mielisairaiden korvaan: ‟Äfähäsibtum ännämää

khaläqnääkum ‟äbäthän wa ännäkum ileinää lää turdzä‟uun‟ -

Luulitteko te, että Me loimme teidät vain pilan päiten ja ettei teitä

tuotaisi takaisin Meidän luoksemme?” (Suurah al-Mu‟minuun 23:115,

käännös merkityksestä) Hän kertoi, että kerran, kun hän luki tätä jaetta

mielisairaan korvaan, tätä hallinnut henki sanoi pitkään venyttäen

„kyllä‟. Joten hän otti kepin ja löi miestä niskassa oleviin verisuoniin,

kunnes hänen kätensä väsyi lyömisestä ja läsnäolijat olivat varmoja

miehen kuolleen lyönteihin. Lyömisen aikana henki huusi: „Rakastan

häntä‟. Shaykh sanoi: „Hän ei rakasta sinua‟. Se sanoi: „Haluan tehdä

pyhiinvaelluksen (hajj) hänen kanssaan.‟ Shaykh vastasi: „Hän ei halua

tehdä pyhiinvaellusta sinun kanssasi‟. Henki sanoi: „Jätän hänet sinun

kunniaksesi‟. Hän vastasi: „Ei, tee niin kuuliaisuudesta Allaahia ja Hänen

lähettilästään kohtaan‟. Se sanoi: „Sitten jätän hänet‟. Mielisairas nousi

istumaan, katsoi vasemmalle ja oikealle ja sanoi: „Miksi olen

kunnioitetun shaykhin luona?‟ Ne, jotka olivat paikalla, sanoivat hänelle:

„Entä kaikki se lyöminen, jonka kohteeksi jouduit?‟ Hän kysyi: „Miksi

shaykh löisi minua, kun en ole tehnyt syntiä?‟ Hän ei ollut lainkaan

tietoinen siitä, että häntä oli lyöty.

Shaykhilla oli tapana hoitaa riivattuja henkilöitä myös Ayat ul-Kursiilla

ja hänellä oli myös tapana käskeä sekä riivattua että manaajaa lukemaan

sitä usein yhdessä Mu‟awwadhataanien kanssa. 146 Abu Sa‟iid al-Khudrii sanoi: ”Eräällä matkalla saavuimme paikkaan,

jossa palvelustyttö tuli luoksemme sanoen: „Heimomme päällikköä on

86

Aiemmin mainittiin Profeetan (saws) sanoneen kolmesti paholaiselle, joka tahtoi rikkoa hänen salaah-rukouksensa: “Etsin turvaa Allaahista sinulta! Kiroan sinut Allaahin täydellisellä kirouksella!”147 Kirouksen käyttäminen tässä tapauksessa on samankaltaista kuin sortavien ja syntisten epäuskoisten ihmisten torjumiseen käytettävä kirous.148

pistänyt skorpioni eivätkä miehemme ole paikalla; onko joukossanne

ketään, joka voisi lukea manauksia?‟ Mies joukostamme, jonka emme

tienneet osaavan manauksia, nousi ja meni tytön mukaan. Hän resitoi

miehen ylle, ja kun tämä parani, tämä antoi resitoijalle kolmekymmentä

lammasta ja meille maitoa juotavaksi. Kun resitoija palasi, kysyimme

häneltä: „Onko sinulla aikaisempaa kokemusta manausten lukemisesta?‟

Hän vastasi: „Ei, luin vain Ummul-Kitaabin (Suurah al-Faatihah) hänen

ylleen.‟ Päätimme olla puhumatta aiheesta ennen kuin saapuisimme

Medinaan ja kysyisimme profeetalta (saws) siitä. Kun saavuimme

Medinaan, kerroimme tapauksesta profeetalle (saws), joka sanoi: „Miten

hän tiesi, että se ajaa pois (pahat henget)? Jakakaa lampaat keskenänne,

ja jätä sivuun yksi osa minullekin.‟” (Sahih al-Bukhari, arabia-engl., osa

6, s. 490, n:o 529 ja Sahih Muslim, engl., osa 3, s. 1198, n:o 5460 ja

Sunan Abu Dawud, engl., osa 2, s. 1093). Katso myös alaviite 1 sivulta

86, jossa toisessa kertomuksessa Suurah al-Faatihaa käytettiin

manauksessa profeetan (saws) seuralaisten toimesta. 147 Kerännyt Muslim (Sahih Muslim, engl., osa 1, s. 273-4, n:o 1106) ja

kertonut Abu ad-Dardaa. 148 Ibn Taymiiyah vastaa tässä sen kysymyksen jälkimmäiseen osioon,

johon tämä kappale perustuu. ”Onko paholaisten ystävien valmisteiden

käyttö sallittua pahoja dzinnejä vastaan?” (Ks. sivu 60, jossa on kysymys

kokonaisuudessaan.) Hän vastaa, että kärsimyksen vakavuuden vuoksi

kaikki keinot paitsi shirk ovat sallittuja, jos niillä saadaan toivottu

lopputulos. Normaalisti Allaahin kirouksen toivottaminen toisten ylle on

kiellettyä islamissa, sillä Profeetta (saws) sanoi: ”Tosi uskovainen ei

yhtenään toivota kirouksia toisten ylle.” (kertonut Abu Hurayrah ja

kerännyt Muslim) Kuitenkin sortotapauksissa, oli sortajana sitten

ihminen tai dzinni, siitä tulee sallittua perustuen profeetan (saws)

esimerkkiin tällaisessa tapauksessa. Profeetta (saws) myös kirosi heimon

Najdissa, kun neljäkymmentä Koraanin resitoijaa, jotka hän oli

lähettänyt heidän luokseen, yllätettiin ja murhattiin neljäntenä vuonna

maastamuuton jälkeen. (Sahih al-Bukhari, arabia- engl., osa 2, s. 61-2,

n:o 116 ja Sahih Muslim, engl., osa 1, s. 329-31 ja Muhammadin elämä,

87

Esimerkiksi, vaikka Profeetta (saws) ja hänen seuralaisensa eivät koskaan nähneet turkkilaisia, eivätkä käyttäneet persialaista jousta tai muita tämän kaltaisia, joita voitiin käyttää taistelun aikana, on hyvin tunnettu tosiasia että hän määräsi heidät (ts. turkkilaiset) tapettaviksi, ja profetoi kansansa tulevan taistelemaan heitä vastaan.149 Samoin on tunnettua, että heidän voittamisensa vaatisi persialaisen jousen käyttämistä, sillä jos heitä vastaan taisteltaisiin arabialaisilla jousilla (jotka muistuttavat villajousta150), ei siitä olisi lainkaan hyötyä. Itse asiassa turkkilaiset musertaisivat muslimit pelkästään jousiammuntansa paremmuuden vuoksi. Joten heitä vastaan täytyy taistella käyttäen mitä tahansa

s. 433-4). Yhtälailla, vaikka islam torjuukin pakanoiden tavalla

pukeutumisen ja aseistautumisen, niistä tulee sallittuja

välttämättömyyden edessä. 149 Jokaiseen kuuteen autenttiseen hadith –kokoelmaan on kirjattu,

kertojana Abu Hurayrah, että Profeetta (saws) ennusti kansansa tulevan

taistelemaan turkkilaisia vastaan (Sahih Muslim, engl., osa 4, s. 1507,

n:o 6959 ja Sunan Abu Dawud, engl., osa 3, s. 1197, n:o 4289).

Kuitenkaan missään kertomuksessa ei käy ilmi, että heidät tulisi etsiä ja

heitä vastaan taistella. Itse asiassa saatavilla olevat kertomukset

ilmaisevat päinvastaista. Esimerkiksi, Abu Dawud (Sunan Abu Dawud,

engl., osa 3, s. 1197, n:o 4288) ja an-Nasa‟ii kertoivat yhdeltä sahaabalta

(profeetan kumppani), että Profeetta (saws) sanoi: ”Jättäkää etiopialaiset

rauhaan niin kauan kuin he jättävät teidät rauhaan ja jättäkää turkkilaiset

rauhaan niin kauan kuin he jättävät teidät rauhaan.” (Al-Albaanii julisti

tämän kertomuksen hasaniksi (autenttinen) Sahih al-Jaami‟ as-

Sagheerissa, osa 3, s. 145). Ibn Hajar sanoi: ”Hadith „jättäkää

turkkilaiset rauhaan niin kauan kuin he jättävät teidät rauhaan‟ oli hyvin

tunnettu sahaabien aikana.” At-Tabaraaniikin kertoi saman

Mu‟aawiyah:n toimesta. Toisessa kertomuksessa Mu‟aawiyah:lta, Abu

Ya‟laa kertoi, että kun kirje tuli hänen kuvernööriltään ilmoittaen, että he

olivat kohdanneet turkkilaiset ja kukistaneet nämä, Mu‟aawiyah suuttui

ja kirjoitti hänelle: ”Älkää taistelko heitä vastaan ennen kuin määrään

niin, sillä totisesti kuulin Allaahin lähettilään (saws) sanovan: „Totisesti

turkkilaiset tulevat ajamaan arabit mailtaan, kunnes saavat heidät

tarrautumaan koiruohon juuriin.” (Fath al-Barii, osa 6, s. 609). 150 Käytetään puuvillan irrottamiseen ja erittelyyn.

88

tarpeellisia keinoja heidän kukistamisekseen. Kun eräät muslimit sanoivat toiselle kalifille, ‘Umar ibn Al-Khattaabille: “Totisesti, kun näemme vihollisen käyttävän yllään silkkiä, pelko koskettaa sydämiämme”,151 hän sanoi heille: “Te voitte käyttää yllänne, mitä he käyttävät.”152 Profeetta (saws) määräsi seuralaisiaan ‘umrah:n suorittamisen aikana153, kävelemään nopeasti Ka’ban ympäri ja paljastamaan oikeat olkapäänsä, näyttääkseen pakanoille heidän vahvuutensa, vaikkei tämä aikaisemmin ollut osa lakia. Jihaadin vuoksi tehtiin asioita, jotka eivät aikaisemmin olleet osana lakia. Samankaltaisesti, riivatun henkilön parantaminen ja dzinnien poistaminen saattaa vaatia sen, että kiusattua yksilöä lyödään useaan kertaan. Iskut osuvat kuitenkin dzinneihin, eikä riivattu ihminen tunne niitä. Kun heikkomielinen henkilö palaa tajuihinsa lyömisen jälkeen, hän usein kertoo läsnäoleville, ettei tuntenut mitään ja ettei lyömisellä ollut 151 Silkkipuvut ja hapsut loistivat upeasti, ja niiden ansiosta

vihollisjoukot näyttivät mahtavammilta ja majesteettisemmilta

verrattuina yksitoikkoisiin puuvilla- ja villavaatteisiin pukeutuneisiin

muslimeihin. 152 Umar oli se seuralaisista, joka kertoi profeetan (saws) kieltäneen

miehiä käyttämästä silkkiä (kerännyt al-Bukhari ja Muslim). Kuitenkin

sekä al-Bukhari että Muslim kirjasivat kertomuksen Anasilta, jossa

Profeetta (saws) antoi Abdur-Rahmaan ibn „Awfille ja az-Zubayrille

luvan käyttää silkkipaitoja, koska puuvilla- ja villapaidat aiheuttivat

heille kutinaa. Ibn Hajr sanoi: ”At-Tabaraanii päätteli, että Umar salli

silkin käytön taistelussa perustuen sen sallittavuuteen allergisessa

kutinassa.” Voidaan myös huomauttaa, että ennen Uhudin taistelua Abu

Dujaanah kietoi punaisen turbaanin kypäränsä ympärille, heilutti

profeetalta saamaansa miekkaa ja tepasteli ylös ja alas muslimijoukkojen

välissä. Nähdessään hänet Profeetta (saws) sanoi: ”Tuo on askellaji, jota

Allaah halveksii, paitsi tällaisessa ajassa ja paikassa.” (A.Guillaume, The

Life of Muhammad, s. 373-4). 153 Muslimit suorittivat tällaisen umrah:n aikana, jolloin pakanat

hallitsivat Mekkaa ja Hudaybiiyah:n aselepo oli voimassa.

(A.Guillaume, The Life of Muhammad, s. 530-1).

89

mitään vaikutusta hänen kehoonsa. Jopa silloin, kun joitain lyödään yli kolme- tai neljäsataa kertaa voimakkailla iskuilla jalkoihin, minkä seuraukset tavallisesti tappaisivat ihmisen, tuntevat ainoastaan dzinnit sen. Dzinnit kirkuvat ja huutavat, ja kertovat läsnäolijoille monista asioista. Olemme itse kokeneet tällaisia tapauksia ihmisjoukkojen läsnäollessa niin monta kertaa, että veisi pitkän aikaa kuvailla niistä jokaista.154 Mitä tulee avun etsimiseen heitä vastaan, käyttäen kirjoitettuja tai puhuttuja sanoja, joiden merkitykset eivät ole tunnettuja, ovat moiset menetelmät laittomia. Mikäli valmisteluihin, hokemiin tai lausuntoihin sisältyy shirkiä, tulee niiden käyttämisestä automaattisesti haraam (kiellettyä). Valtaosaan siitä, mitä amulettien ja talismaanien valmistajat lausuvat, sisältyy shirkiä, vaikka he saattavatkin lausua sen yhteydessä joitain Koraanin jakeita, piilottaakseen shirkiä sisältävät osat. Siinä mitä Allaah ja Hänen Profeettansa ovat määränneet, on riittävät parannuskeinot poistamaan minkä tahansa tarpeen shirkiä sisältäville keinoille ja sitä harjoittaville. Vaikka jotkut muslimit saattavat väitellä kiellettyjä ainesosia, kuten sikaa ja itsestään kuolleiden eläinten osia sisältävien lääkkeiden käytön sallittavuudesta,155 154 Ks. alaviitteet sivuilta 88-89, joissa Ibn Taymiiyah:n oppilas Ibn al-

Qayyim kuvailee vastaavanlaista tapausta. 155 Vaikkakin oppineilla on eriäviä mielipiteitä suhteessa sairauksien

hoitoon haraam -aineksilla, on olemassa riittävä autenttinen todiste

profeetan (saws) sunnassa, joka osoittaa sen ehdottoman kiellon

olosuhteissa, joissa elämä tai ruumiinjäsen ei ole uhattuina. Esimerkiksi

Waa‟il al.Hadramii kertoi että Taariq ibn Suwayd al-Ju‟fii kysyi Allaahin

lähettiläältä (saws) viinistä. Profeetta (saws) kielsi sen käytön ja ilmaisi

vihaa sen valmistuksen suhteen. Taariq sanoi: „Valmistan sitä

lääkkeeksi.‟ Profeetta vastasi: „Se ei ole lääke vaan sairaus.‟” (Sahih

Muslim, Sunan Abu Dawud). Toisessa kertomuksessa Abu ad-Dardaa

kertoi Allaahin lähettilään (saws) sanoneen: ”Allaah on lähettänyt alas

molemmat, sairauden ja parannuskeinon, ja Hän on osoittanut

parannuksen jokaiselle sairaudelle, joten hoitakaa itseänne lääkkeillä,

mutta älkää käyttäkö mitään kiellettyä (haraam).” (Sunan Abu Dawud).

Profeetan (saws) seuralainen Ibn Mas‟uud sanoi koskien viinin käyttöä

90

ei ole olemassa mitään mielipide-eroja suhteessa kieltoon hoitaa sairautta shirkin ja kufrin (epäuskon) teoilla, sillä nämä ovat kiellettyjä kaikissa olosuhteissa. Shirkin ja kufrin tekojen suorittaminen ei ole sama asia, kuin shirkin ja kufrin lausuntojen sanominen siihen pakotettuna, sillä jälkimmäinen on sallittua, mikäli henkilön sydän on täynnä uskoa. Shirkin ja kufrin sanojen lausumisella on vaikutusta vain, jos tämä (shirk ja kufr) on jo valmiiksi olemassa sitä lausuvan sydämessä. Näin ollen, mikäli joku lausuu niitä sydämensä ollessa uskon rauhassa, ei tällä ole mitään vaikutusta hänen uskonsa tasoon. Pakonalaisena oleva ei aio lausua epäuskon sanoja, mutta hänet pakotetaan. Jos Saatana tietää, ettei amuletin tai loitsun käyttäjä ota sitä vakavissaan, ei hän tule auttamaan tätä. Siten kukaan ei saa käyttää shirkiä sillä perusteella, ettei hän usko siihen. Tulisi myös huomata, ettei ole mitään tarvetta hoitaa vaivattua ihmistä shirkillä tai kufrilla, ainakin kahdesta muusta näkökannasta katsoen. 1. Ensimmäinen on, ettei sillä välttämättä ole mitään vaikutusta, sillä suurin osa sairauksia amuletein hoitavista ei onnistu. Päinvastoin he saattavat jopa tehdä vaivan pahemmaksi. 2. Toinen näkökohta on se, että on olemassa riittäviä, luotettavia parannuskeinoja tekemään valheelliset menetelmät tarpeettomiksi. Ihmiset voidaan jakaa kolmeen pääryhmään, mitä tulee heidän uskoonsa demonisesta riivauksesta ja manaamisesta: niihin, jotka kieltävät dzinnien voivan astua ihmisiin; niihin, jotka poistavat niitä kielletyillä amuleteilla, taikakaluilla, talismaaneilla ja loitsuilla; sekä keskitietä kulkeviin, jotka myöntävät demonisen riivauksen (valtaan joutumisen) todellisuuden, uskovat vain yhteen palvonnanarvoiseen

lääkkeenä: ”Allaah ei ole tehnyt parannukseksi sairauksillenne sellaista,

mistä Hän on tehnyt kiellettyä (haraam).” (Sahih al-Bukhari)

91

Jumalaan, palvovat Häntä, rukoilevat Häntä, muistavat Hänen nimiään ja Hänen sanojaan, ja käyttävät niitä sekä dzinnien että ihmisten keskuudesta tulevien paholaisten manaamiseen. On haraam esittää kysymyksiä joko dzinneille tai heidän kanssaan keskustelleille, tai uskoa todeksi kaikki, mitä he sanovat. Sahih Muslimiin ja muihin hadiith-kokoelmiin kerätyssä luotettavassa kertomuksessa Mu’aawiyah ibn al-Hakam as-Salamii (ra) sanoi: “Sanoin: ‘Oi Allaahin Lähettiläs! Esi-islamilaisina aikoina me tapasimme vierailla ennustajien luona. (Voimmeko edelleen tehdä niin?)’ Hän (saws) sanoi: ‘Älkää menkö heidän luokseen!”156 Samoin Sahih Muslimissa jotkut Profeetan (saws) vaimoista kertoivat hänen sanoneen: “Jos joku vierailee ennustajan luona ja kysyy häneltä jotain, hänen salaah-rukouksiaan ei hyväksytä neljäänkymmeneen päivään.”157 Kuitenkin, mikäli jollakulla vastuuntuntoisella on riittävästi tietoa totuuden ja valheen toisistaan erottamiseen, on hänen sallittua kuulustella ennustajaa, voidakseen arvioida tämän kykyjen laajuuden ja paljastaa tämän petokset. Sekä Sahih al-Bukharissa että Sahih Muslimissa on kerrottu Profeetan (saws) esittäneen kysymyksiä Ibn Sayyaadille,158 156 Sahih Muslim, engl., osa 4, s. 1209, n:o 5532. 157 Sahih Muslim, engl., osa 4, s. 1211, n:o 5540 158 Siitä, oliko Ibn Sayyaad ad-Dajjaal (Antikristus) vai ei, esiintyi

eriäviä mielipiteitä. Hän väitti itseään profeetaksi Allahin Lähettilään

(saas) ollessa Medinassa. Profeetta halusi koetella Ibn Sayyaadin tietojen

laajuutta ja todistaa uskoville, että tämä vastaanotti ilmestyksiä

paholaisilta, ei ilmoituksia Allahilta. Sahih Muslimin kommentaarissaan

An-Nawawi sanoi: ”Jos kysytään, miksei Profeetta (saws) teloituttanut

Ibn Sayyaadia, vaikka tämä väitti olevansa profeetta hänen

läsnäollessaan, Al-Baihaqin ja muiden mukaan vastaus voidaan antaa

kahdesta eri näkökulmasta: Ensimmäisen mukaan Ibn Sayyaad ei ollut

tuolloin vielä saavuttanut murrosikää, ja tällä kannalla oli al-Qadi

„Ayyaad. Toinen selitys on, että tapaus sattui rauhansopimuksen ja

juutalaisten kanssa solmitun liiton aikana, ja tätä kantaa painottaa al-

Khattabi Ma‟aalim as-Sunanissaan.” (Sahih Muslim: Sharh an-Nawawi,

osa 5, s. 771) Ibn „Umarin selonteossa on lause: ”Ja Ibn Sayyaad oli

92

sanoen: “Mitä sinulle tulee?’ Tämä vastasi: ‘Totuutta ja valhetta tulee.’ Profeetta (saws) kysyi: ‘Mitä sinä näet?’ Hän vastasi: ‘Näen valtaistuimen veden päällä.’ Profeetta sanoi: ‘Olen piilottanut sinulta jotakin. (Mitä se on?)’ Hän sanoi: ‘Ad-Dukh, ad-Dukh.’ Profeetta (saws) sanoi: ‘Mene pois, et tule koskaan ylittämään arvoastettasi, sillä varmuudella olet ennustajien veljeskuntaa.”159 Samaten henkilön on sallittua kuunnella, mitä he sanovat ja kertoa toisille dzinneistä, samalla tavoin kuin muslimin on sallittua kuunnella epäuskovaa ja syntistä ymmärtääkseen, mistä heissä on kyse, ja oppiakseen heistä. Tämä on

tuolloin lähellä murrosikää”, jonka mukaan Ibn Sayyaad ei ollut vielä

murrosiässä, ja tämä on pääasiallinen syy siihen, miksei lakia tuolloin

voitu soveltaa häneen. 159 Kertonut „Abdullaah ibn „Umar (Sahih Muslim, englanninkielinen

laitos, osa 4, s. 1511, n:o 6992)

Sanat ”Näen valtaistuimen veden päällä” on vain Muslimin versiossa

Abu Sa‟iid al-Khudrin kertomasta tapauksesta, ja lausetta ”Totisesti sinä

kuulut ennustajien veljeskuntaan” ei ole al-Bukharin eikä Muslimin

versiossa tästä hadithista. An-Nawawi lainasi Al-Khattabia: ”Profeetta

(saws) koetteli Ibn Sayyaadia ajattelemalla mielessään jaetta, jossa

mainitaan Dukhaan (savu), koska hänelle oli kerrottu tämän

ennustustaidoista ja kyvystä tietää salattuja asioita. Kokeen tarkoitus oli

määritellä totuus Ibn Sayyaadista. Tarkoituksena oli myös paljastaa

hänen väitteidensä valheellisuus Profeetan seuralaisille ja osoittaa hänet

selvänäkijäksi ja noidaksi, joka vastaanotti tietoja paholaisilta samalla

tavalla kuin muutkin ennustajat. Profeetta (saws) koetteli häntä

kätkemällä sydämeensä Allaahin sanat ”Jääkää siis odottamaan sitä

päivää, jolloin taivas lähettää suuren savupilven (yksi maailmanlopun

merkeistä)” (Suurah ad-Dukhaan, 44:10, käännös merkityksestä) ja

kertomalla änelle piilottelevansa salaisuutta. Kun hän sitten sanoi ”ad-

Dukh” (s.o. ad-Dukhaan – Dukh on sama sana eräässä toisessa arabian

murteessa), Profeetta (saws) sanoi hänelle, ettei hän koskaan tule

ylittämään tasoa, jolla ennustelijat ovat, ja nämä kykenevät ainoastaan

paholaisten avulla nappaamaan yhden sanan lauseesta, kun taas profeetat

saavat Allaahilta selkeitä ja kokonaisia, salattua käsitteleviä

ilmoituksia.” (Ks. Sahih Muslim: Sharh an-Nawawi, osa 5, s. 771)

93

verrattavissa myös siihen, että kuuntelee jumalattomalta saatua tietoa ja tarkistaa sen, ilman että etukäteen uskoo tai on uskomatta siihen, kuten Kaikkivaltias sanoo:

“..Jos joku Faasiq (syntinen, valehtelija) tulee kertomaan teille uutisen, vahvistakaa tieto...”160

Sahih al-Bukharissa on Abu Hurayralta peräisin oleva kertomus, jonka mukaan kristityt ja juutalaiset tapasivat lukea Tooraa ja tulkita sitä arabian kielellä, joten Profeetta (saws) sanoi: “Jos kristityt tai juutalaiset kertovat teille kirjoistaan, älkää uskoko heitä älkääkä olko uskomatta heitä. Sillä he saattavat kertoa teille jotakin, mikä on totta ja te kiellätte sen, tai kertoa teille jotakin valheellista ja te uskotte sen.161 Sanokaa sen sijaan: ‘..Me uskomme Jumalaan ja me uskomme siihen mitä meille on lähetetty ja teille on lähetetty. Ja meidän Jumalamme ja teidän Jumalanne on Yksi, ja me olemme muslimeita (nöyrtyneitä ja alistuneita) Hänelle.’ 162 “163 Joten muslimien on sallittua kuunnella, mitä dzinnit sanovat, ollen siihen uskomatta tai sitä kieltämättä.164 160 Suurah al-Hujuraat 49:6, käännös merkityksestä 161 Lause: ”sillä he saattavat kertoa sinulle jotain, mikä on totta, muttet

usko sitä, tai jotain valheellista, jonka uskot”, ei sisälly al-Bukharin

kertomukseen tapauksesta. Itse asiassa sen ovat kirjanneet Ahmad, Ibn

Abi Shaybah ja al-Bazzaar Jaabirin hadithiin, „Umarin luentaan eräästä

juutalaisesta tekstistä; Ibn Hajar sanoo yhtä sen välittäjistä

epäluotettavaksi. „Abdur-Razzaaqilta on kuitenkin kirjattu tämä lisäys

„Umarin pojan, Abdullaahin selittävänä toteamuksena, jonka Ibn Hajar

on luokitellut autenttiseksi (Fath al-Baarii, osa 13, s. 284). 162 Suurah al-‟Ankabuut 29:46, käännös merkityksestä 163 Sahih al-Bukhari (arabia-englanti), osa 9, s. 338-9, n:o 460 164 Kirjailijan lausuntoa siitä, onko sallittua kuunnella, mitä ennustajat

sanovat tai välittävät dzinneiltä, seuraa joukko kertomuksia, jotka

antavat ymmärtää, että ennustajien luo meneminen, tarkoituksena kuulla

dzinnejä ja niiden välittäjiä, on sallittua. Teon vertaaminen aiempien

kirjoitusten lukemiseen on hämärä ja tätä tukevat kertomukset heikkoja

ja epäautenttisia. Toisaalta on kiistattomasti autenttisia kertomuksia,

94

On kerrottu, että uutiset kalifi ‘Umarista etenivät hitaasti Abu Muusaa al-Ash’ariin luo, ja kaupungissa oli nainen jolla oli dzinni-seuralainen, joten hän kysyi dzinniltä ‘Umarista, ja tämä kertoi hänelle jättäneensä ‘Umarin tämän ollessa merkitsemässä zakaahiksi (pakolliseksi hyväntekeväisyydeksi) koottuja kameleita.165 Toisen

jotka kieltävät vierailemasta ennustajien ja selvänäkijöiden luona ja

kysymästä näiltä mitään, yleistä tai erityistä. Myös kirjoittaja itse on

maininnut muutamia selontekoja tästä kiellosta sivulla 91. Täten

sellaisten vierailujen kieltäminen pysyy islamin kulmakivenä tässä

asiassa. Henkienmanauksen aikana dzinnejä voidaan kuitenkin

kuulustella niiden nuhtelemiseksi ja toisten varoittamiseksi. 165 Ahmad ibn Hanbalin poika „Abdullaah välitti tämän isältään

kuulemansa ja Saalim ibn „Abdillaahin kertoman tapauksen teoksessa

Seuralaisten hyveet: ”„Umarin tiedonanto Basran kuvernöörille Abu

Muusa al-Ash‟ariille oli myöhässä. Tuohon aikaan Basrassa eli nainen,

jolle piti seuraa puhuva paholainen, joten Abu Muusa lähetti hänelle

viestin: ”Pyydä seuralaistasi hakemaan minulle tietoa uskovien johtajasta

(s.o. kalifi „Umarista), sillä hänen viestinsä meille on myöhässä.” Dzinni

vastasi: ”Totisesti me emme pysty lähestymään tuota miestä, sillä

hänellä on Ruuh ul-Qudus (t.s. enkeli Gabriel) silmiensä välissä.

Jokainen Allaahin luoma paholainen, joka kuulee hänen äänensä, kaatuu

kasvoilleen maahan.” (Aakaam al-Murjaan fii Ahkaam al-Jaann, s. 168)

Toisessa kertomuksessa, joka löytyy Ibn al-Jawziin ”Tariikh „Umar ibn

al-Khattaabista”, Saalim ibn „Abdillaah sanoi: ”„Umarin tiedonanto Abu

Muusa al-Ash‟ariille oli myöhässä, joten tämä meni tapaamaan naista,

jossa asui dzinni, „Umarista kysyäkseen. Nainen sanoi: ”Odota, kunnes

paholaiseni tulee minuun.” Kun tämä tuli, nainen kysyi tältä ja sai

vastaukseksi: ”Jätin hänet viittaan kietoutuneena zakaah‟iksi

maksettujen kamelien luokse. Kaikki tuon miehen näkevät paholaiset

kaatuvat maahan sieraimilleen. Enkeli on hänen silmiensä välissä ja

Ruuh ul-Qudus puhuu hänen kielellään.” Tämän ja muita vastaavia

kertomuksia on välittänyt Saalim ibn „Abdillaah, „Umarin lapsenlapsi,

joka ei ollut elossa näiden tapahtumien aikana, mistä syystä hänen

kertomuksensa on luokiteltu mursaliksi (epätäydellisiksi); tämä on eräs

epäautenttisten (daiif) hadithien kategoria. Niitä ei siis yksinään voi

käyttää todisteena minkään islamin lain määrittelemiseksi.

95

kertomuksen mukaan ‘Umar lähetti armeijan matkaan, ja joku tuli Medinaan ja kertoi joillekin ihmisille armeijan olevan voitokas vihollisiaan vastaan. Uutiset levisivät, ja ‘Umarilta kysyttiin tästä, johon hän vastasi: “Se oli ‘Abul-Haytham, muslimien pikalähetti dzinnien keskuudesta. Ihmislähetti saapuu myöhemmin.” Joidenkin päivien kuluttua tämä saapui.

96

1. Liite K i r j o i t e t t u h e n k i e n m a n a u s

Ibn Taymiyah päätti esseensä dzinneistä seuraaviin näkemyksiin kirjoitetun henkienmanauksen käytöstä. On sallittua kirjoittaa otteita Allaahin Kirjasta (Qur’aanista) sallituista aineista tehdyllä musteella sairasta tai loukkaantunutta varten, ja kirjoitusta on myös luvallista pestä ja juoda, kuten Imaam Ahmad ja muut ovat todenneet. ‘Abdullaah ibn Ahmad lainasi isänsä kertomusta Ibn ‘Abbaasilta, jossa tämä sanoi: ” Jos naisen synnytys on vaikea, kirjoita hänelle: ”Allaahin nimeen, ei ole muuta jumalaa kuin Allaah, Lempeä, Antelias. Kunnia Allaahille, mahtavan valtaistuimen Herralle. Kaikki ylistys kuuluu Allaahille, kaikkien maailmojen Herralle. ”Päivänä, jona he näkevät sen, heistä tuntuu kuin he eivät olisi viipyneet (maailmassa) kuin yhden illan tai aamun.”166 ”Päivänä jona he näkevät sen millä heitä uhattiin, on kuin he olisivat viipyneet vain tunnin päivästä – (tässä on) selvä sanoma – ja joutuvatko kadotukseen (tuhotuiksi) ketkään, paitsi kapinoiva, Jumalaa tottelematon joukkio (al-Faasiquun)?”167 Toisessa kertomuksessa, jonka välittäjäketju on sama, isäni kertoi Ibn ‘Abbaasin sanoneen myös: ”Kirjoita se puhtaaseen astiaan ja juo se.” Ja vielä toisessa kertomuksessa hänen kerrotaan lisänneen: ”Antakaa se hänelle juotavaksi ja pirskotelkaa sitä hänen vartalolleen navasta alaspäin.”168 ‘Abdullaah sanoi: ”Näin isäni tekevän 166 Suurah an-Naazi‟aat 79:46, käännös merkityksestä 167 Suurah al-Ahqaaf 46.35, käännös merkityksestä 168 Kaikkien näiden kertomusten välittäjänä on Muhammad ibn „Abdur-

Rahmaan, seuralainen Abu Laylaan lapsenlapsi. Ibn Hajar kuvaili Abu

Laylaan olleen erittäin huonomuistinen, mistä syystä hänen

kertomuksensa on luokiteltu epäluotettaviksi (daiif). Eräät toiset, kuten

al-Qadi „Ayyaad ovat puoltaneet Qur‟aanin jakeiden kirjoittamista,

pesemistä ja juomista vertaamalla niitä nafathiin, puhaltamiseen tiettyjen

97

kappaleiden ja rukousten (al-Mu‟awwadhaat) lausumisen aikana, minkä

autenttisesti todistaa Profeetan (saws) käytäntö. Oppineen „Ayyaadin

mukaan puhaltamisen hyöty johtuu siunauksesta, joka on Jumalaa

muistavien, jumalallisten sanojen koskettamassa nesteessä tai ilmassa.

Hän esitti, että koska johonkin kirjoitettujen jumalaisten sanojen

puhaltaminen on samankaltaista kuin niiden peseminen (ja juominen),

myös tästä koituvan hyödyn tulisi olla sama. (Fath al-Bari, osa 10, s.

161) Tämä päättely on kuitenkin melko kaukaa haettu, sillä Profeetan

(saas) tapana oli puhaltaa käsiinsä ja pyyhkiä niillä vartaloaan

nukkumaan mennessään ennen noiden neljän Qul (Sano:) –alkuisen

kappaleen lukemista (Sahih al-Bukhari, arabia-englanti, osa 8, s. 223,

n:o 331 ja osa 6, s. 495, n:o 536). Puhaltamisen hyödyn voi määritellä

vain se, joka määräsi käytännön, eli Profeetta (saws) itse, eikä hän

selittänyt sen tarkoitusta lähemmin. Shaykh Ibn Taymiyah:n esittämää

perusperiaatetta, jonka mukaan sunnan tulisi riittää ohjenuoraksi, pitäisi

soveltaa myös tässä tapauksessa. Miksi turvautua menetelmiin, joita

eivät käyttäneet Profeetta (saws) seuralaisineen, kun on olemassa monia

Profeetan (saws) itsensä tarjoamia esimerkkejä, joita hänen seuralaisensa

noudattivat? Tällaiset (arveluttavat) menetelmät ovat muodostuneet

monien muslimimanaajien käytännöiksi. Toimintatavan suosio tai sen

toimivuus eivät kuitenkaan riitä tekemään toimintaa islamilaisesti

oikeaoppiseksi tai hyväksyttäväksi Allaahin edessä, sillä „Aaishah on

kertonut Allaahin lähettilään (saws) sanoneen: ”Sen, joka keksii jotain

uutta tähän asiaamme (s.o. islamiin), tekoa ei tulla hyväksymään” (Sahih

al-Bukhari, arabia-englanti, osa 3, s. 535, n:o 861). Mitä tulee näiden

tapojen puolustamiseen seuraavaan Qur‟aanin ayaan vedoten: ”Ja Me

lähetämme alas (vaihe vaiheelta) Koraanista sitä, mikä on lohdutus

(parannus) ja armo uskoville, mutta väärintekijöille se ei kartuta

muuta kuin häviötä” (Suurah al-Israa‟ 17:82, käännös merkityksestä),

tällä ayalla voitaisiin yhtä hyvin perustella Qur‟aanin syömistä tai

aakkoskeiton tekemistä arabialaisista kirjaimista yhdistelemällä niitä

Qur‟aanin lauseiksi ja syömällä ne; tai Qur‟aanin kirjoitusten leipomista

leipiin ihmisten syötäviksi jne. Tällaisen päättelyn avulla voidaan keksiä

loputtomasti uusia tapoja. Islamin alkuperäinen puhtaus ja virheettömyys

voidaan säilyttää vain pitäytymällä vakaasti sen ilmoitetuissa

perusteissa, sillä Profeetta (saws) sanoi: ”Olen jättänyt teille kaksi asiaa,

joiden jälkeen ette voi kulkea harhaan: Allaahin kirjan ja sunnani. Ne

eivät koskaan erkane toisistaan, kunnes tapaavat minut Paratiisin

lammella” (al-Haakim Abu Hurayralta; al-Albaanin sahihiksi

luokittelema (Saheeh al-Jaami‟ as-Sagheer, Beirut: al-Maktab al-

Islamee, 2. painos, 1986, osa 1, s. 566, n:o 2937)). Maalik on kirjannut

98

kirjoituksia naisia varten kulhoihin tai muuhun puhtaaseen.”

samanlaisen kertomuksen al-Muwattaan (Ks. al-Albaanin

alkuperäistämä Mishkaah al-Masaabeeh, Beirut: al-Maktab al-Islamee,

2. painos, 1979, osa 1, s. 66, n:o 186). Al-‟Irbaad ibn Saariyahkin kertoi

Profeetan (saws) sanoneen: ”Totisesti se, joka joukostanne elää

vanhaksi, tulee näkemään suuria ristiriitoja, joten pitäkää kiinni

sunnastani ja oikeaan johdettujen kalifien sunnasta – pitäytykää siinä

tiukasti. Varokaa uudistuksia ja keksintöjä (uskonasioissa), sillä jokainen

uudistus on eksytystä ja jokainen eksytyksen muoto johtaa helvettiin.”

(at-Tirmidhi ja Abu Dawud, Sunan Abu Dawud, osa 3, s. 1294, n:o

4590)

99

2. Liite M i t e n S h a y k h I b n B a a z k u m o a a

h e n k i e n v a l t a a n j o u t u m i s e n k i i s t ä v ä t v ä i t t e e t

‘Abdul-’Aziiz ibn Baaz syntyi Riadissa 1330 AH/1912 j.a.a. ja oppi koko Qur’aanin ulkoa ennen murrosikää. Hän opiskeli alueen johtavien oppineiden alaisuudessa, mm. Saudi-Arabian muftin Shaykh Muhammad ibn Ibrahim Al Shaykhin, jonka luennoilla hän kävi lähes kymmenen vuoden ajan vuodesta 1929 vuoteen 1938, ja joka lopulta asetti hänet ehdolle tuomarin virkaan. Hänet nimitettiin tuomariksi al-Kharjiin 14 vuodeksi (1938-1952) ja hän toimi opettajana al-Ma’had al-’Ilmiissä (Islamilaisessa tiedeinstituutissa) v. 1952 sekä luennoitsijana Imaam Ibn Sa’udin Islamilaisen Yliopiston Lakiopistossa vuodesta 1954 vuoteen 1961. Vuosina 1962-1975 Shaykh Ibn Baaz toimi varapresidenttinä ja presidenttinä Medinan Islamilaisessa Yliopistossa, minkä jälkeen hänet nimitettiin Islamin tutkimuksen, neuvonnan ja levittämisen johtokunnan pääjohtajaksi. Shaykh Ibn Baazin kunniaksi voidaan lukea yli 21 kirjaa ja kirjasta eri aiheista.169 Seuraava artikkeli julkaistiin 18. 8. 1987 al-Mujtama’-lehdessä170 Shaykhin vastauksena Shaykh ‘Ali at-Tantawiin 169 ‟Abdul-‟Aziiz ibn Baaz, Al-Fataawaa, (Riad: Ad-Da‟wah al-

Islaameeyah as-Sahafeeyah Co., 2. painos, 1408/1988), osa 1, s. 9-11. 170 ”Eedaah al-Haqq Fee Dukhool al-Jinnee fil-Insee wa ar-Radd ‟alaa

man Ankara Dhaalik (Totuuden selventäminen dzinnien sisääntulosta

ihmisiin ja sen kiistävien vääräksi osoittaminen)”, Al-Mujtama‟, n:o.

830, 18/8/87, s. 39-41.

100

julkiselle riivatuksijoutumisen ja henkienmanauksen kiistämiselle, joka tapahtui tämän omassa viikoittain televisioitavassa islamilaisessa ohjelmassa Saudi-tv:n ykköskanavalla. Kaikki kiitos ja ylistys kuuluvat Allaahille, ja siunaukset ja rauha Allaahin lähettiläälle, tämän perheelle ja seuralaisille ja kaikille tämän johdattamille.

Dzinni omaksuu islamin?

Tämän vuoden (s.o. 1407 AH/1987) sha’baan –kuussa sekä paikalliset että kansalliset sanomalahdet ovat uutisoineet sekä lyhyesti että yksityiskohtaisesti tapahtumia, joiden keskiössä on erästä riadilaista musliminaista riivannut dzinni, joka sitten tunnusti islaminuskon. Dzinni tunnusti uskonsa islamiin veli ‘Abdullaah ibn Mushrif al-’Amrii Riadhiille, joka oli lausunut Qur’aania riivatulle nuorelle naiselle ja keskustellut riivaajadzinnin kanssa. Tämän keskustelun aikana al-’Amrii muistutti dzinniä Allaahista, saarnasi sille ja opetti, että sorto (riivaaminen) on suuri synti ja haraam (kiellettyä). Kun dzinni ilmoitti al-’Amriille olevansa buddhalainen, hän kutsui sitä hyväksymään islamin ja jättämään naisen rauhaan. Dzinni aivan ilmeisesti vakuuttui al-’Amriin kutsusta ja tunnusti uskonsa islamiin hänen läsnäollessaan. ‘Abdullaah ja nuoren naisen sukulaiset kiiruhtivat tuomaan naisen luokseni, jotta kuulisin dzinnin tunnustavan islaminuskon. Heidän saavuttuaan kysyin dzinniltä, miksi tämä oli riivannut nuorta naista, ja tämä vastasi puhumalla naisen kielellä, mutta miehen äänellä eikä naisen. Tämä tapahtui naisen istuessa tuolilla vieressäni ja naisen veljen ja sisaren sekä ‘Abdullaah ibn Mushrifin ja muutamien shaykhien läsnäollessa, jotka kaikki todistivat ja kuulivat dzinnin lausunnot. Se tunnusti avoimesti hyväksyneensä islamin ja kertoi olevansa intialaista alkuperää ja seuranneensa buddhalaisuutta. Neuvoin sitä pelkäämään Allaahia, jättämään nuoren naisen rauhaan ja luopumaan

101

tämän sortamisesta. Se suostui sanoen: ”Olen vakuuttunut islamista”. Kehoitin sitä kutsumaan kansaansa islamiin, niin kuin Allaah oli kutsunut sitä, ja se lupasi tehdä niin. Sen viimeiset sanat ennen naisesta lähtemistä olivat ”As-Salaamu ‘Alaykum (Olkoon rauha kanssasi)”. Sitten nuori nainen puhui omalla äänellään ilmaisten huojennustaan ja hyväolontunnettaan. Hän palasi tapaamaan minua noin kuukautta myöhemmin kahden veljensä, setänsä ja sisarensa kanssa ja kertoi olevansa terve ja hyvässä kunnossa, ja ettei dzinni ollut palannut häneen – Allaah olkoon ylistetty. Kysyin häneltä, miltä hänestä oli tuntunut dzinnin riivatessa häntä, ja hän kertoi olleensa tuolloin pahojen, islaminvastaisten ajatusten vallassa ja tunteneensa vetoa buddhalaisuuteen ja siitä kertoviin kirjoihin. Allaahin pelastettua hänet nämä ajatukset katosivat ja hän palasi alkuperäiseen tilaansa, joka oli kaukana sellaisista harhautuneista taipumuksista. Myöhemmin sain tietää, että kunnianarvoisa Shaykh ‘Ali at-Tantawii on kiistänyt mainitun kaltaiset tapahtumat ja väittänyt sellaisia kertomuksia valheiksi ja hölynpölyksi. Hänen kerrottiin myös sanoneen, että kenties nainen oli piilottanut mukaansa nauhoitetun keskustelun eikä sanonut noita asioita itse. Hankin kasetin Shaykhin tv-ohjelmasta, jossa hän oli nämä väitteensä esittänyt, ja sen kuunteleminen vahvisti minulle kerrottujen tietojen tarkkuuden. Yllätyin suuresti hänen ehdotuksestaan, että kenties tytön puheet miehen äänellä oli nauhoitettu ennen tämän saapumista luokseni, sillä kysyinhän dzinniltä monia kysymyksiä, joihin kaikkiin se vastasi. Miten kukaan järkevä ihminen voisi olettaa, että kaikenlaisiin ennalta harjoittelemattomiin kysymyksiin voitaisiin vastata nauhoituksella? Tällainen ajatus on pahasti virheellinen. Ohjelmassaan Shaykh esitti myös, että jos dzinni hyväksyy islamin jonkun ihmisen ansiosta, tämä on ristiriidassa Kaikkivaltiaan Allaahin sanojen kanssa, jotka sisältyvät Suleimanin (profeetta Salomon) tarinaan: ”Herrani, anna minulle (--) valtakunta, jollaista ei

102

tule olemaan kenelläkään minun jälkeeni.”171 Epäilemättä tämä väite on toinen vakava virhe ja väärinkäsitys – Allaah häntä johdattakoon – sillä dzinnin kääntyminen islamiin jonkun ihmisen käsissä ei mitenkään riitele Suleimanin rukouksen kanssa. Suuri joukko dzinnejä hyväksyi islamin Profeetta Muhammadin (saws) toimesta. Allaah selitti tämän Suurah al-Ahkaafissa172 ja Suurah al-Dzinnissä173 ja siitä todistavat myös kaksi luotettavinta hadith –kirjaa.174

Dzinnihyökkäys Abu Hurayrah - Allaah olkoon häneen tyytyväinen – kertoi Profeetan (saws) sanoneen: ” Totisesti paholainen ilmestyi eteeni ja hyökkäsi kimppuuni keskeyttääkseen rukoukseni, mutta Allah antoi minulle voiman sen yli. Kuristin sitä ja halusin sitoa sen kiinni, jotta voisitte nähdä sen aamulla, mutta sitten muistin veljeni Suleimanin – rauha hänelle – rukouksen:175, joten Allaah lähetti sen pois.” Näin al-Bukharin versiossa.176 Muslimin raportissa Profeetan (saws) kerrotaan sanoneen: ”Totisesti ‘Ifriit dzinnien joukosta alkoi hyökkäillä kimppuuni viime yönä häiritäkseen rukoustani, mutta Allaah antoi minulle voiman sen yli, ja tukahdutin sen. Halusin sitoa sen kiinni yhteen moskeijan pylväistä, jotta näkisitte sen aamulla. Muistin kuitenkin veljeni Suleimanin sanat: ”Herrani, anna minulle anteeksi, ja anna minulle valtakunta, jollaista ei tule olemaan kenelläkään minun jälkeeni”.177 171 Suurah Saad 38:35, käännös merkityksestä 172 Suurah al-Ahqaaf 46: 29-32, käännös merkityksestä 173 Suurah al-Jinn, 72: 1-5 174 Sahih Muslim (engl.), osa 1, s. 244, n:o 903 ja osa 4, s. 1472, n:o

6757. 175 Suurah Saad 38:35, käännös merkityksestä 176 Sahih al-Bukhari (arabia-englanti), osa 1, s. 268, n:o 75 177 Sahih Muslim (engl.), osa 1, s. 273, n:o 1104

103

An-Nasaii on kirjannut ‘Aishalta – olkoon Allaah häneen tyytyväinen - al-Bukhari -tasoisen raportin, jonka mukaan Profeetan (saas) ollessa rukouksessa Saatana tuli hänen luokseen ja hän tarttui siihen, kamppaili ja painoi sen maahan ja tukahdutti sen. Profeetta (saas) sanoi: ”Kuristin sitä, kunnes tunsin sen kielen kylmyyden kädelläni. Ja jollen olisi muistanut Suleimanin rukousta, se olisi sidottu kiinni ihmisten katsottavaksi.” Ahmad ja Abu Dawudkin ovat raportoineet tämän tapauksen Profeetan seuralaiselta Abu Sa’iidilta. Heidän versiossaan Profeetta (saws) sanoi: ”Tartuin häneen käsilläni ja kuristin häntä, kunnes tunsin hänen sylkensä kylmyyden näiden kahden sormeni välissä, peukalon ja siitä seuraavan.”178 Al-Bukhari on kirjannut Abu Hurayran – olkoon Allaah häneen tyytyväinen – kertomuksen: ”Kerran Allaahin Lähettiläs asetti minut vastuuseen ramadaanina kerätyistä zakaah-lahjoituksista. Niitä vartioidessani joku tuli ja alkoi kaivella ruokatavaroita, jolloin otin hänet kiinni. Sanoin: ‘Kautta Allaahin, vien sinut Allaahin lähettilään luo!’ Mies aneli: ‘Totisesti olen köyhä ja minulla on perhettä. Olen suuressa puutteessa.’ Niinpä annoin hänen mennä. Seuraavana aamuna Profeetta (saws) kysyi: ‘Oi Abu Hurayra, mitä vankisi teki viime yönä?’ Vastasin tämän valitelleen omaa ja perheensä köyhyyttä ja päästäneeni tämän menemään. Profeetta sanoi: ‘Aivan varmasti hän valehteli sinulle, ja hän tulee palaamaan.’ Koska tiesin hänen palaavan, makasin odottamassa. Kun hän saapui ja alkoi kaivella ruokia, tartuin häneen sanoen: ‘Minä tosiaankin vien sinut Allaahin lähettilään luo.’ Hän rukoili: ‘Päästä minut menemään! Olen tosiaankin köyhä ja minulla todella on perhe. En tule takaisin.’ Niinpä säälin häntä ja laskin hänet. Aamulla Allaahin lähettiläs sanoi: ‘Oi Abu Hurayra, mitä vankisi teki viime yönä?’ Kerroin hänen valitelleen perheellisyyttään ja köyhyyttään ja päästäneeni hänet 178 Ks. tämän kirjan sivulta 66 lisätietoja tästä hadithista.

104

menemään. Profeetta (saws) sanoi: ‘Totisesti hän valehteli sinulle ja hän tulee takaisin.’ Niinpä osasin odottaa häntä ja nappasin hänet, kun hän alkoi heitellä ruokia ympäriinsä. Sanoin: ‘Kautta Allaahin, vien sinut Allaahin lähettiläälle. Tämä on kolmas kerta, ja lupasit olla palaamatta. Silti ilmaannuit taas!’ Hän vastasi: ‘Anna minun kertoa sinulle joitain sanoja, joista Allaah suo sinulle siunausta.’ Kysyin: ‘Mitä sanoja?’ Hän vastasi: ‘Aina nukkumaan mennessäsi lausu Ayat ul-Kursii179 alusta loppuun. Näin tehdessäsi luonasi on aina vartija Allaahin luota, eikä Saatana tule lähellesi koko yönä.’ Sitten laskin hänet menemään. Seuraavana aamuna Allahin lähettiläs kysyi: ‘Mitä vankisi teki viime yönä?’ Kerroin hänen tarjoutuneen opettamaan minulle joitain sanoja, joista Allaah soisi minulle hyötyä, joten olin päästänyt hänet. Profeetan kysyessä, mitä sanat olivat, kerroin Ayat ul-Kursiin lukemisesta nukkumaan mennessä. Kerroin hänen myös sanoneen, että vartija Allaahin luota olisi silloin kanssani aamuun asti, eikä Saatana pääsisi lähelleni. Profeetta sanoi: ‘Totisesti hän puhui totta, vaikka onkin pakonomainen valehtelija. Oi Abu Hurayrah! Tiedätkö, kenen kanssa olet puhunut näinä kolmena kuluneena yönä?’ Vastasin: ‘En.’ Ja hän sanoi: ‘Se oli paha dzinni.’”180 Autenttisessa hadithissa, joka on kirjattu kahteen sahih hadith –kokoelmaan (s.o. Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim), Safiyah – olkoon Allaah häneen tyytyväinen – kertoo Profeetan (saws) sanoneen: ”Totisesti Saatana virtaa ihmisen suonissa.”181 Imaam Ahmad on kirjannut Musnad –kokoelmaansa (osa 4, s. 216) autenttisen hadithin ‘Uthmaan ibn Abil-’Aasilta – olkoon Allaah häneen tyytyväinen – jossa hän sanoi: ”Oi Allaahin lähettiläs, paholainen tuli minun ja lausumiseni väliin ollessani 179 Suurah al-Baqarah 2:255, käännös merkityksestä 180 Ks. Ibn Hajrin selityksiä Sahih al-Bukharin, Fat-h al-Baari‟, osa 4, s.

486. Sahih al-Bukhari (arabia-englanti), osa 6, s. 491, n:o 530. 181 Sahih al-Bukhari (arabia-englanti), osa 3, s. 139-140, n:o 251 ja

Sahih Muslim (engl.kiel. laitos), osa3, s. 1188, n:o 5405.

105

salaah –rukouksessa.” Profeetta (saws) vastasi: ”Se on paholainen nimeltä Khinzab. Jos siis tunnet sen läsnäolon, etsi Allaahista suojaa sitä vastaan ja sylje kolmasti vasemmalle puolellesi.” Uthman sanoi: ”Tein niin, ja Allaah, suurin ja loistavin, otti sen pois.”182 Autenttisissa kertomuksissa Profeetan (saws) on kirjattu sanoneen myös: ”Kaikille teistä on annettu seuralainen dzinnien joukosta.” Kun seuralaiset kysyivät: ”Jopa sinulleko, oi Allahin lähettiläs?”, tämä vastasi: ”Jopa minulle, mutta Allaah on auttanut minua vastustamaan häntä, ja hän on alistunut. Nyt hän kehottaa minua enää vain hyvään.”183

Dzinnien valtaan (riivatuksi) joutuminen Allaah - suurin ja loistavin -, Hänen Lähettiläänsä (saws) sunna ja muslimien yksimielisyys ovat tunnustaneet, että dzinnin on mahdollista asettua ihmiseen ja ottaa tämä valtaansa. Miten siis kukaan oppia saanut voisi kiistää tämän tosiasian ja sokeasti seurata islamin valtavirrasta poikenneiden harhaoppisten mielipidettä? Allaah auttakoon meitä – ei ole mitään muuta mahtia eikä valtaa, kuin Allaahin tahtoma. Jos Allaah tahtoo, mainitsen lukijoille muutamia oppineiden lausuntoja asiasta.

Klassisten Qur’aanin selittäjien lausuntoja jakeesta ”Ne jotka syövät (ahmivat) korkoa eivät tule seisomaan (Ylösnousemuksen päivänä) muutoin kuin seisoo sellainen, jonka Saatana on hakannut järjiltään (jonka Saatana on kosketuksellaan tehnyt hulluksi)”184: Abu Ja’far ibn Jareer sanoi tästä jakeesta Tafsiirissaan: ”Hän tarkoitti, että Saatana saa ihmisen kompastumaan tässä 182 Myös Sahih Muslim (engl.), osa 3, s. 1199, n:o 5463. 183 Ibid., Sahih Muslim, osa 4, s. 1472, n:o 6757 184 Suurah al-Baqarah 2: 275, käännös merkityksestä

106

elämässä. Näin on niiden laita, joita kuristetaan ja riivataan. Saatanan kosketus viittaa hulluuteen.”185 Al-Baghawi selittää tätä jaetta näin: ”Saatanan kosketus tarkoittaa hulluutta. Ihmistä sanotaan kosketetuksi, kun hän on mielisairas.” Ibn Kathiirin selitys on seuraavanlainen: ”He nousevat haudoistaan Tuomion Päivänä tasapainottomina kuin mielisairas hulluuskohtauksen aikana. Horjuminen Saatanan kosketuksen alla tarkoittaa, että he nousevat tasapainoa vailla. Ibn Abii Haatim kertoi Ibn ‘Abbaasin sanoneen: ‘Koronkiskuri nousee Tuomion Päivänä mielisairaana, tukahduttavan hulluuskohtauksen vallassa.’ Ibn Abii Haatim sanoi myös, että samanlaisia selityksiä ovat antaneet ‘Awf ibn Maalik, Sa’iid ibn Jubayr, as-Suddii, ar-Rabii’ibn Anas, Qataadah ja Muqaatil ibn Hayyaan.186”187 Al-Qurtubi kommentoi seuraavasti: ”Tämä jae todistaa, että dzinnien valtaan joutumisen kiistäminen ja väitteet, joiden mukaan hulluus johtuu yksinomaan fyysisistä syistä, eikä Saatana pysty tunkeutumaan ihmisiin eikä koskettamaan 185 Teksti kokonaisuudessaan kuuluu: ”Hän, jolle ylistys on suuri (s. o.

Allaah) sanoi niille, jotka sekaantuvat koron ottamiseen: ”Kuvatun

kaltainen tässä elämässä tulee tuonpuoleisessa nousemaan haudastaan

niin kuin se, joka kaatuu Saatanan kosketuksesta, nousee ylös. Hän

tarkoitti, että Saatana tekee hänet hulluksi tässä elämässä. Hän on

sellainen, jonka Saatana saa kompastumaan, ja jonka hän ottaa valtaansa

ja kaataa maahan kosketuksellaan; tämä on hulluutta.” (Abu Ja‟far

Muhammad ibn Jareer at-Tabari, Jaami‟ al-Bayaan an Ta‟weel al-

Qur‟aan (Egypti: al-Halabee Press and Publishing co., 3. painos, 1968)

osa 3, s. 101). 186 Nämä ovat johtavia oppineita Profeetan seuralaisten oppilaiden

joukossa. Ks. teoksesta Jaami‟ al-Bayaan, osa 3, s. 102 heidän tafsiirinsa

ko. jakeesta. 187 Ibn Kathiir, Tafseer al-Quràan al-‟Adhiim. Beirut: Daar al-Kutub al-

‟Ilmeeyah, 1. painos, 1986, osa 1, s. 487.

107

heitä, ovat kaikki virheellisiä.”188 Monet Qur’aanin selittäjät ovat esittäneet vastaavia lausuntoja, ja niiden löytäminen on helppoa sellaiselle, joka tahtoo lukea niitä. Shaykhul-Islam Ibn Taymiyah toteaa kirjassaan Iidaal ad-Dilaalah Fii ‘Umuum ar-Risaalah189: ”Vaikka jotkut mutaziliitit, kuten al-Jabbaa ‘ii ja Abu Bakr ar-Raazii virheellisesti kiistävätkin dzinnien kyvyn asettua mielisairaisiin, he eivät kiistäneet dzinnien olemassaoloa, sillä edellinen ei ole yhtä ilmeistä Profeetan opetuksissa kuin jälkimmäinen. Al-Ash’arii mainitseekin Ahlus-Sunnah wal-Jamaa’hin (oikeaoppisten muslimien) oppien joukkoon lukeutuvan, että dzinnit voivat asettua hullujen ruumiisiin, niin kuin Kaikkivaltias sanoo jakeessa: ”Ne jotka syövät (ahmivat) korkoa eivät tule seisomaan (Ylösnousemuksen päivänä) muutoin kuin seisoo sellainen, jonka Saatana on hakannut järjiltään (jonka Saatana on kosketuksellaan tehnyt hulluksi)”.190 Ja Ahmad ibn Hanbalin poika Abdullaah kertoi: ”Sanoin isälleni jonkun väittäneen, etteivät dzinnit tunkeudu ihmiskehoihin, ja hän sanoi: ‘Oi nuori poikani, hän valehtelee, sillä se oli yksi niistä (dzinneistä), joka puhui hänen kielellään.’” Tätä aihetta on käsitelty laajasti toisaalla.191 Ibn Taymiyah on myös sanonut: ”Dzinnien olemassaolosta todistavat Allaahin kirja, hänen Profeettansa sunna, varhaisten muslimien yksimielisyys ja muslimioppineet. Samoin dzinnin asettuminen ihmiskehoon oikeaoppisten muslimioppineiden yksimielisyyden vahvistama. Kaikkivaltias Allaah on sanonut: ”Ne jotka syövät (ahmivat) korkoa eivät tule seisomaan (Ylösnousemuksen päivänä) muutoin kuin seisoo sellainen, 188 Muhammad ibn Ahmad al-Qurtubi, al-Jaami‟li Ahkaam al-Qur‟aan

(Egypti: Daar al-Kutub al-Misreeyah, 2. painos, 1957) osa 3, s. 355, n:o

12) 189 Majmoo‟al-Fataawaa, osa 19, s. 9-65 190 Suurah al-Baqarah 2:275, käännös merkityksestä 191 Ks. tämän kirjan sivut 14-15

108

jonka Saatana on hakannut järjiltään (jonka Saatana on kosketuksellaan tehnyt hulluksi)”192 Ja autenttisessa hadithissa kerrotaan Profeetan sanoneen: ‘Saatana virtaa ihmisen verisuonissa’193.”194 Asia, josta Ibn Taymiyah puhui, on hyvin tunnettu, sillä kaikkialla on ihmisiä, jotka saavat kohtauksia ja puhuvat käsittämättömillä kielillä; joita lyödään niin ankarasti, että jos kamelia lyötäisiin niin, se raivostuisi – mutta lyöty ihminen ei tunne lyöntejä eikä tajua puhuneensa, mitä ihmiset ovat kuulleet hänen puhuneen. Riivattu pystyy nostamaan paljon itseään painavampia, liikuttelemaan raskaita koneita, juoksemaan luonnottomalla nopeudella ynnä muita sellaisia asioita, joita monet luotettavat lähteet ovat todistaneet ja raportoineet. Kaikki nämä todisteet osoittavat selvästi, että ihmisen äänellä puhuva ja hänen kehoaan liikutteleva olento on aivan eri lajia kuin ihminen. Kukaan muslimioppineista ei kiistä dzinnien asettumista mielipuolten kehoihin. Jos joku siis väittää tätä mahdottomaksi tai että uskonnollinen laki kiistää tämän, hän on itse vääristänyt uskonnollisen lain, sillä uskonnollisessa laissa ei ole mitään, mikä kiistäisi tällaiset tapahtumat. Imaam Ibn al-Qayyim totesi kirjassaan Zaad al-Ma’aad: ”Hulluuskohtauksia (tai epilepsiakohtauksia) on kahta laatua: pahojen maan henkien (dzinneistä) aiheuttamia sekä pahoista nesteistä johtuvia195. Jälkimmäiset ovat niitä, joiden syyt ja 192 Suurah al-Baqarah 2:275, käännös merkityksestä 193 välittäneet Safiiyah ja Anas, kirjanneet al-Bukhari ja Muslim (Sahih

al-Bukhari, arabia-englanti, osa 3, s. 139-140, n:o 251 ja Sahih Muslim,

engl. kiel. l., osa 3, s. 1188, n:o 5405) 194 Majmoo‟ al-Fataawaa, osa 24, s. 276-7 195 Antiikin aikana ajateltiin ihmiskehon sisältävän neljää nestettä: verta,

limaa ja keltaista ja mustaa sappea, ja näiden uskottiin määräävän

ihmisen fyysiset ja henkiset ominaisuudet. (J.B. Sykes (toim.), The

Concise Oxford Dictionary (Oxford University Press 1983), s. 486)

109

hoitaminen kuuluvat lääkäreille. Mitä riivaukseen tulee, johtavat oppineet ja älyköt tunnustavat sitä tapahtuvan, eivätkä yritä hoitaa sitä. He tunnustavat sen hoitamiseen vaadittavan, että jalot, välittävät henget kohtaavat, neutraloivat ja karkottavat pahat henget. Itse Hippokrates käsitteli aihetta pitkästi eräissä kirjoissaan, joissa hän mainitsi muutamia hoitoja epileptisiin kohtauksiin ja jatkoi: ”Nämä lääkkeet ovat hyödyksi, jos kohtaukset aiheutuvat kehon nesteistä ja muista biologisista syistä. Henkien aiheuttamiin kohtauksiin niistä ei sen sijaan ole apua.” Vain tietämättömät lääkärit ja harhaoppisuutta hyveenä pitävät keinoälyköt kiistävät henkien valtaan joutumisen ja niiden vaikutukset mielipuolten kehoihin. Heillä ei ole kielteisyydelleen muita todisteita kuin tietämättömyytensä näiden asioiden tapahtumisesta, sillä lääketieteen kentällä mikään ei todista niitä vastaan, kun taas ihmisten aistit ja kokemukset todistavat niistä maailmanlaajuisesti. Heidän selityksensä, että ilmiöt johtuvat fyysisistä syistä, pätevät osaan tapauksista, mutteivät kaikkiin. Älykkäät, hengistä tietävät ja niiden vaikutuksia tuntevat ihmiset huvittuvat sellaisten typeryydestä, jotka silkkaa tietämättömyyttään kiistävät riivaustapausten esiintymisen. Riivauskohtausten hoitaminen vaatii kahta asiaa, yhtä riivatuksi joutuneelta ja toista parantajalta.

1. Riivatuksi joutuneelta vaaditaan henkilökohtaista vahvuutta, vilpitöntä näiden henkien Luojan puoleen kääntymistä ja oikeanlaista avun ja suojan pyytämistä, jossa kieli ja sydän ovat sopusoinnussa. Sillä totisesti tällainen hoito on itse asiassa sodankäyntiä, eikä soturi kykene voittamaan vihollistaan, ellei täytä kahta ehtoa: että hänen aseensa on ehjä ja terävä, ja sitä käyttävä käsivartensa voimakas. Jolleivät nämä ehdot täyty, pitkästäkään miekasta ei ole hyötyä. Entä jos molemmat edellytykset puuttuvat? Jos sydän on autio, lohduton ja vailla tauhiidia (=usko Jumalan ykseyteen), luottamusta

110

Allaahiin, Allaahin pelkoa ja Hänen puoleensa kääntymistä, sillä ei ole minkäänlaista asetta.

2. Henkien manaajalta vaaditaan samoja asioita – jopa niin, että joidenkin manaajien tarvitsee sanoa vain: ”Lähde hänestä” tai ”Bismillääh (Allaahin nimessä)” tai ”Lää häulä wa lää quwwatä illää billääh (Ei ole mitään voimaa eikä valtaa muuten kuin Allaahin tahdosta)” aiheuttaakseen parantumisen. Profeetta (saws) tapasi sanoa vain: ”Tule ulos, Allaahin vihollinen; minä olen Allaahin Lähettiläs.”196

Olen myös todistanut, miten Shaykhimme (Ibn Taymiyah) on lähettänyt riivatun luokse jonkun puhuttelemaan riivaavaa henkeä seuraavasti: ”Shaykh käskee sinun tulla ulos, sillä sinun ei ole lupa tehdä tällaista”, ja riivattu ihminen on tullut tajuihinsa. Joskus Shaykh puhutteli henkiä itse, ja nämä poistuivat. Toisinaan hän käytti lyöntejä, jos henget olivat uppiniskaisia, mutta riivattu ei tuntenut kipua tajuihinsa palatessaan. Olemme tutkineet ja todistaneet monia tällaisia tapauksia. Kaiken kaikkiaan, vain pienisieluiset ja älyllisesti heikot, joilta puuttuu todellinen ymmärrys, kiistävät tällaisten tapausten ja niiden parantamisen mahdollisuuden. Pahat henget saavat useimmiten valtaansa sellaisia, joiden taipumus uskonnollisuuteen on vähäistä, ja joiden sydämet ja kielet usko on jättänyt – joiden sieluista puuttuu Allaahin muistaminen ja uskon vahvistamisen tekniikat. Pahojen henkien kohdatessa ihmisen, joka on eristäytynyt, paljas ja aseeton, niiden on helppoa hyökätä ja ottaa hänet valtaansa.”197 Näin kirjoitti aiheesta Ibn al-Qayyim – Allaah olkoon hänelle armollinen. 196 Ya‟laa ibn Marrahin kertomana kirjannut Ahmad. 197 Zaad al-Ma‟aad (al-Arna‟oot), s. 67-69

111

Islamin todistusten ja sunnioppineiden dzinnien riivauskykyä puoltavan yksimielisyyden nojalla lukija voi selvästi huomata niiden, jotka kiistävät asian, ja kunnianarvoisan Shaykh ‘Ali at-Tantawiin ilmeisen erehdyksen. Koska Shaykh at-Tantawii lupasi dzinniriivauksen kiistävän ohjelmansa lopussa palata totuuteen, mikäli hänen mielipiteensä todistettaisiin virheelliseksi ja häntä johdatettaisiin, niin ehkäpä hän nyt, luettuaan mainitsemani todisteet, palaa oikeaan näkemykseen – pyydän Allaahilta johdatusta hänelle ja meille. On myös huomionarvoista, että tohtori Muhammad ‘Irfaanin Nadwah –lehden 14.10.1407 -numerossa julkaisema väite, jonka mukaan käsite ”majnuun” (hullu, mielipuoli) on hävinnut lääketieteellisestä sanastosta ja ajatus dzinnin tunkeutumisesta ihmiseen ja puhumisesta tämän kautta on sataprosenttisen väärä, on itse totaalisen valheellinen ja seurausta sekä islamilaisen tiedon puutteesta että välinpitämättömyydestä sunnioppineiston laajaa yksimielisyyttä kohtaan. Se seikka, että monet lääkärit eivät tunne asiaa198, ei todista asiaa vastaan, vaan vahvistaa heidän itsensä tietämättömyyttä asiasta, jonka muut totuudellisuudestaan, luotettavuudestaan ja uskonnollisesta näkemyksestään kuuluisat oppineet hyvin tuntevat. Shaykhul-Islam Ibn Taymiyah on kertonut lukemattomien oppineiden todistukset dzinniriivauksen todellisuudesta; näiden joukossa on Abul-Hasan al-Ash’arii, joka kirjasi sunnioppineiden yksimielisyyden asiasta. Myös Muhammad 198 Nämä ilmiöt ovat hyvin tunnettuja kaikkien lääkäreiden, ja erityisesti

psykiatriaan ja psykologiaan erikoistuneiden, keskuudessa. Niiden

aiheuttajat kuitenkin pääasiassa luokitellaan tuntemattomiksi ja niiden

oireita hoidetaan lääkkeillä joiden vaikutus perustuu siihen että ne

näennäisesti muuttavat potilaat ”vihanneksiksi”. Riivausta kuvaaviin

nykypäivän lääketieteen termeihin kuuluvat mm. jakautunut

persoonallisuus, hysteria, neuroosi, psykoosi, jne.

112

ibn ‘Abdillaah ash-Shiblii al-Hanafii (k. 799 A.H./1397) lainasi Abul-Hasan al-Ash’ariin konsensusta teoksensa Aakaam al-Marjaan fee Gharaa’ib al-Akhbaar wa Ahkaam al-Jaann 51. luvussa.199 Rakas lukija, sinun tulee muistaa suuren islamilaisen oppineen Ibn al-Qayyimin aiemmin lainattu toteamus, että hänen aikansa johtavat lääkärit ja älymystön edustajat tunnustivat dzinnien riivaamaksi joutumisen todellisuuden, ja että vain tietämättömät harhaoppiset heidän joukostaan kiistivät sen. Sinun, rakas lukija, tulee nojautua kertomaamme totuuteen eikä langeta uskomaan tietämättömiä lääketieteen edustajia ym., eikä niitä, jotka puhuvat asiasta ilman tietoa ja ymmärrystä, sokeasti seuraten välinpitämättömiä lääkäreitä ja mutaziliittien kaltaisia harhaoppisia. Allaah meitä kaikkia auttakoon.

Yhteenveto Profeetan (saws) autenttiset hadithit ja oppineiden lausunnot, joita olemme maininneet, todistavat selvästi, että dzinnien puhutteleminen, niille saarnaaminen, niiden muistuttaminen Allaahista, niiden kutsuminen islamiin, ja niiden islamiin palaaminen eivät ole millään tavalla ristiriidassa profeetta Suleimanin rukouksen kanssa, sen, jota Kaikkivaltias Allaah lainaa Suurah Saadissa: ”Herrani, anna minulle anteeksi, ja anna minulle valtakunta, jollaista ei tule olemaan kenelläkään minun jälkeeni”.200 Myöskään dzinnien kehottaminen oikeamielisyyteen ja kieltäminen pahanteosta, sekä niiden lyöminen, jos ne kieltäytyvät lähtemästä, eivät ole edellä mainitun jakeen vastaisia. Itse asiassa dzinnien pois manaaminen on pakollista sen periaatteen nojalla, että sorto on karkoitettava, sorrettuja autettava, oikeaan kehotettava ja pahasta varoitettava, aivan kuten ihmistenkin keskuudessa. 199 Ahkaam al-Jaann, s. 143 200 Suurah Saad 38:35, käännös merkityksestä

113

Onhan autenttisissa haditheissa kerrottu Profeetan (saws) kuristaneen dzinniä, kunnes sen sylki valui hänen jalolle kädelleen, ja hänen sanoneen: ”Jollei veljeni Suleiman olisi esittänyt pyyntörukoustaan, olisin sitonut sen (dzinnin) ihmisten katsottavaksi”201, sekä Muslimin versiossa Abu Dardaan kertomana, että Profeetta (saws) sanoi: ”Totisesti Allaahin vihollinen Ibliis tuli sinkoamaan liekkiä kasvoilleni, joten sanoin kolme kertaa: ‘Etsin Allaahista suojaa sinua vastaan’. Sitten sanoin kolmasti: ‘Kiroan sinut Allaahin täydellä kirouksella’, mutta hän ei perääntynyt. Silloin ajattelin ottaa hänet kiinni. Vannon kautta Allaahin, että jollen olisi muistanut veljeni Sulaymanin rukousta, olisin sitonut hänet kiinni ja antanut Medinan lasten pilailla hänen kustannuksellaan.”202 Tällaisia haditheja on monia, kuten myös oppineiden lausuntoja asiasta. Toivon siis, että mainitsemani todisteet ovat riittäviä ja vakuuttavat totuutta etsiviä. Pyydän Allaahia kauniiden nimiensä ja ylivertaisten ominaisuuksiensa nojalla suomaan meille kaikille menestystä uskontonsa ymmärtämisessä ja peräänantamattomuutta siinä pysymisessä; siunaamaan meitä kaikkia totuuden ilmentämisellä sanoissamme ja teoissamme, ja varjelemaan meitä, ettemme puhuisi Hänestä tietämättömästi ja kiistäisi sellaista, mistä meillä ei ole tietoa. Totisesti Hän on asioittemme Hallitsija; ja olkoot Allaahin rauha ja siunaus Hänen orjansa ja lähettiläänsä, Profeettamme Muhammadin, hänen perheensä ja seuralaistensa päällä, ja kaikkien niiden, jotka seuraavat häntä oikeamielisyydessä. ‘Abdul-’Aziiz ibn Abdillaah Aal Baaz

Islamin tutkimuksen, neuvonnan ja levittämisen johtokunnan pääjohtaja

201 Ahmadin kirjaama Abu Sa‟iid al-Khudrilta (Ks. tämän kirjan sivu 66,

voidaksesi lukea tämän hadithin kokonainaisuudessaan. 202 Sahih Muslim (engl. kiel.) osa 1, s.273-4, n:o 1106.

114

Kirjallisuutta Aabaadii, Muhammad al-’AdHiim, ’Awn al-Ma’buud Sharh Sunan Abii Daawuud (Kairo: al-Maktabah as-Salafiiyah [Madeenah], 2. painos, 1969). ’Aasimii, ’Abdur-Rahmaan ibn Qaasim al-, Al-Majmuu’ al-Fataawaa Shaykhul-Islaam Ibn Taymiiyah (Beirut: Daar al-’Arabiiyah, 1. painos, 1978). Ahmad, ’Abdullaah ibn al-Imaam, Masaa’il al-Imaam Ahmad (Beirut: Al-Maktab al-Islaamii). Ajijola, A.d., Introduction to Islamic Law (Karachi, Pakistan: International Islamic Publishers, 1981). Albaanii, Muhammad Naasirud-Diin al-:

Sahiih al-Jaami’ as-Saghiir wa Ziyaadaatuh (Beirut: Al- Maktab al-Islaamii, 2. painos, 1986).

Aadaab az-Zafaaf (Beirut: Al-Maktab al-Islaamii, 3. painos, 1979).

Sahiih Sunan at-Tirmidhii (Beirut: Al-Maktab al.Islaamii, 1. painos, 1988).

Irwaa al-Ghaliil Fii Takhriij Ahaadiith Manaar as-Sabiil (Beirut: Al-Maktab al-Islaamii, 1. painos, 1979). Ali, A. Yusuf, The Holy Qur’an, käännös (Brentwood, Maryland: Amana Corp., 1983). Brandon, S.G.F., A Dictionary of Comparative Religion (Lontoo: Weidenfeld & Nicolson, 2. painos, 1971). Christensen, Harold T., Handbook of Marriage and the Family (Chicago: Rand McNally and Co., 1964).

115

Cowan, J. Milton, A Dictionary of Modern Written Arabic (Beirut: Libraire Du Liban, 1980). Douglas, J.D., The New International Dictionary of the Christian Church (Grand Rapids, Michigan: Zondervan Corporation, 1974). Gibb, H.A.R. ja J.H. Kramers, Shorter Encyclopedia of Islam (Ithaca, New York: Cornell University Press, 1. painos, 1953). Guillaume, A., The Life of Muhammad, käännös Ibn Ishaaqin teoksesta Sirat Rasul Allaah (Karachi: Oxford University Press, 6. painos, 1980). Halsey, William D. (toimittanut), Collier’s Encyclopedia (USA: Crowell – Collier Educational Corporation, 1970) Hasan, Ahmed, Sunan Abu Dawud, engl. käännös. (Lahore: Sh. Muhammad Ashraf, 1. painos, 1984) Hastings, James (toimittanut), Encyclopedia of Religion and Ethics (Edinburgh: T. and T. Clark, 4. painos, 1959). Hinnells, John R. (toimittanut), Dictionary of Religions (Middlesex, Englanti: Penguin Books Ltd., 1984). Hobhouse, Morals in Evolution: A study of Comparative Ethics (Lontoo: Chapman and Hall, 1951). Holy Bible: Revised Standard Version (New York: Thomas Nelson and Sons, 1. painos, 1951) Ibn Baaz, ’Abdul-’Aziiz, Al-Fataawaa (Riad: Ad-Da’wah al-Islaamiiyah as-Sahafiiyah Co., 2. painos, 1408/1988), osa 1. Ibn Hajar, Ahmad ibn ’Alii, Fath al-Baarii (Kairo, Egypti: Al-Matba’ah as-Salafiiyah, 1. painos, 1961).

116

Ibn Kathiir, Ismaa’iil:

Tafsiir al-Qur’aan al-’AdHiim (Beirut: Daar al-Kutub al- ’Ilmiiyah, 1. painos, 1986).

Al-Fusuul fii Ikhtisaar Siirah ar-Rasuul (Beirut: Daar al- Kutub al-’Ilmiiyah, 1. painos, 1980). Ibn Qayyim Al-Jawziiyah, Muhammad, Zaad al-Ma’aad (Beirut: Daar Ihyaa at-Turaath al-’Araabii). Ibn Taymiiyah, ’Abdul-Haliim:

Iidaah ad-Dalaalah fii ’Umuum ar-Risaalah wat-Ta’riif bi Ahwaal al-Jinn (Giza, Egypti: Maktabah at-Taw’iyah al- Islaamiiyah, 1. painos, 1987).

Al-Furqaan Bayna Awliyaa ar-Rahmaan wa Awliyaa ash- Shaytaan (Beirut: Al-Maktab al-Islaamii, 4. painos, 1977).

Kitaab at-Tawhiid, toimittanut Muhammad al-Jalayand (Beirut: Mu’assasah ’Uluum al-Qur’aan, 3. painos, 1987). Khan, Muhammad Muhsin, Sahih al-Bukhari, Arabia-Englanti (Riad: Maktabah ar-Riyaad al-Hadiithah, 1981). Khattaabii, al-, Ma’aalim as-Sunan (Egypti: Ansar as-Sunnah). Krupp, MD, Marcus A. ja Chatton, MD, Melton B. (toimittaneet), Current Medical Diagnosis & Treatment (Kalifornia: Lange Medical Publications, Middle East –painos, 1982). Lane, E.W., Arabic-English Lexicon (Cambridge, Englanti: Islamic Texts Society, 1984). Maclaine, Shirley, Dancing in the Light (New York: Bantam Books, 1985). Mujlisul-Ulama of South Africa, A Discussion of the Errors of

117

Yusuf Ali (Transvaal, Etelä-Afrikan tasavalta: Young Mens Muslims Association). Nawawii, Yahyaa ibn Sharaf an-:

Al-Adhkaar (Beirut: Daar ar-Raa’id al-’Arabii, 1983).

Sahiih Muslim Sharh an-Nawawii (Beirut: Daar al-Fikr, 2. painos, 1972). Qurtubii, Muhammad ibn Ahmad al-, Al-Jaami’ li Ahkaam al-Qur’aan (Egypti: Daar al-Kutub al-Misriiyah, 2. painos, 1957). Saabuunii, Muhammad ’Alii as-, Mukhtasar Tafsiir Ibn Kathiir (Beirut: Daar al-Qur’aan al-Kariim, 7. painos, 1981). Shawkaanii, Muhammad ibn ’Alii ash-, Nayl al-Awtaar Sharh Muntaqaa al-Akhbaar (Egypti: Halabii Press). Shiblii, Muhammad ibn ’Abdillaah ash-, Aakaam al-Murjaan fii Ahkaam al-Jaann (Beirut: Daar Ibn Zayduun, 1. painos, 1985). Siddiqi, ’Abdul Hamid, Sahih Muslim, englanninkielinen käännös (Beirut: Dar al-Arabia). Stein, Jess (toimittanut), The Random House Dictionary (New York, Random House, 1966). Sykes, J.B. (toimittanut), The Consise Oxford Dictionary (Iso-Britannia: Oxford University Press, 1983). Tabarii, Abu Ja’far Muhammad ibn Jariir at-, Jaami’ al-Bayaan ’an Ta’wiil al-Qur’aan (Egypti: Al-Halabee Press and Publishing Co., 3. painos, 1968). Wolman, Benjamin B. (toimittanut), Handbook of Parapsychology (New York: Van Nostrand Reinhold Company, 1977).

118

Islamin uskosta Islam, joka sanana viittaa mm. alistumiseen ja rauhaan, on Jumalan asettama alkuperäinen uskonto, jota jokainen Jumalan sanansaattaja ja profeetta kautta aikojen on opettanut. Koraanissa – Pyhistä Kirjoista viimeisessä – tämän uskonnon sanoma on täydellistetty. Koraanissa mainitaan nimeltä myös joitain aiemmista Pyhistä Kirjoista: Moosekselle ilmoitettu Toora, Daavidille ilmoitetut Psalmit sekä Jeesukselle ilmoitettu Evankeliumi. Muslimeina ammennamme uskonnollisen tietomme ja ymmärryksemme kuitenkin yksinomaan Koraanista, joka vahvistaa aiemmat Pyhät Kirjat sekä niiden alkuperäisen sanoman, ja on niistä ainoa, joka on säilynyt alkuperäiskielellään muuttamattomana, vailla ihmisten tekemiä muutoksia. Toinen Islamin uskonnollisen tiedon lähde on Profeetta Muhammadin (saws) luotettavasti säilynyt perimätieto (ahadith). Islamin usko koostuu pilareista, jotka lyhyesti esiteltyinä ovat seuraavat: 1. Usko Jumalaan (Allaah); Hänen absoluuttiseen

ykseyteensä, kaikkivaltiuteensa, Hänen täydellisiin ja ainutlaatuisiin nimiinsä ja ominaisuuksiinsa, sekä Hänen yksinoikeuteensa tulla palvotuksi,

2. Usko Jumalan enkeleihin, 3. Usko Jumalan kirjoihin, 4. Usko Jumalan lähettiläisiin,

119

5. Usko Viimeiseen päivään (sekä tuonpuoleiseen elämään), ja

6. Usko Jumalan asettamaan kohtaloon, sen hyvään ja

pahaan. Islamin uskonnon harjoitus rakentuu seuraavien pilareiden varaan: 1. Uskontunnustus: Äsh-hädu än lää iläähä ill Allaah, wa

äsh-hädu ännä Muhämmädän rasuulullaah – Todistan, ettei ole ketään, jolla on oikeus tulla palvotuksi, paitsi yksin Allaah, ja todistan, että Muhammad on Allaahin lähettiläs,

2. Päivittäisten rukousten suorittaminen, 3. Almuveron maksaminen, 4. Ramadan-kuukauden paastoaminen, ja 5. Pyhiinvaellus Pyhään Taloon (Mekan Kaabaan) kerran

elämässä, jos siihen kykenee. Allaah johdattakoon meistä jokaisen aina etsimään Hänen tahtoaan ja mieltymystään, löytämään sen, sekä rakastamaan Häntä yli kaiken, palvomaan yksin Häntä. Aamiin. Ja Allaah on Laupias, Armahtaja.