hippos - stenlidstenlid.fi/kuvat/hippos_8.2010.pdf · nro 8/2010 melkein paratiisissa mannerheimin...
TRANSCRIPT
HIPPOS
Nro 8/2010
Melkein paratiisissaMannerheimin Kiinan-reitin ratsastanut Tony Ilmoni pääsi
kokeilemaan maisemaratsastusta läntisellä Uudellamaalla.
Teksti ja kuvat TONY ILMONI
Snappertuna 90 kilometrin päässä Helsingistä on Länsi-Uusimaata parhaimillaan.
Kulttuurimaisemaa, jossa sekä meri että eri korkeuksilla sijaitsevat järvet, metsät ja
kalliot ovat läsnä maisemassa. Matkalla Stenlidin talliin ohitetaan ainutlaatuinen
Fagervikin kartano ympäristöineen. Ratsastaminen Fagervikin kylän vanhalla raitilla
on silkkaa luksusta.
Stenlidin hevostilalle opastaa siisti kyltti. Talli on rakennettu 22 hevoselle, tällä
hetkellä siellä asuu 16 yksityishevosta. Tallin vieressä on hevosten laitumet ja
ratsastuskenttä. Joka suuntaan lähtee polkuja; metsään, pellon laidalle ja
metsäautotielle. Ratsastajilla ja tallin omistajalla on suunnitelmissa myös oman
maastoesteradan rakentaminen.
KUNINKAANTIEN VARRELLA
Kahvihuoneen seinällä on kartta Snappertunasta. Tallissa hevostaan pitävä
Kari Hatakka esittelee järvien ja meren rannan pirstaloiman maiseman reittejä ja
polkuja, joita voi ratsastaa. Osa niistä on metsäteitä, osa karja- ja riistapolkuja, vain
harvoin on ratsastettava pitkin ajotietä. Jos osaa lukea karttaa ja suunnistaa, voi joka
päivälle valita uuden reitin. Snappertuna on hiljaista seutua. Usein ratsastajat saavat
nauttia retkistään tapaamatta ainoatakaan ihmistä.
– Ajoimme neljä vuotta sitten Kuninkaantietä ja näimme Stenlidin kyltin.
Päätimme jostain syystä käydä heti katsomassa tilaa. Ajatus tillinvaihdosta oli
kypsynyt jo jonkin aikaa. Kun sitten huomasimme
että paikka oli juuri sopiva meidän hevosillemme,
päätös syntyi siltä istumalta.
Marika Hackman on pitänyt kauniin
Carisma-tammansa Stenlidin hoivissa vuodesta
2006 eikä hänellä ole paikasta muuta kuin hyvää
sanottavaa. Tunnelma tallilla on rauhallinen.
Entinen upseeri ja viisiottelija Kari Hatakka
yhtyy Marikan mielipiteeseen, sillä täällä mieli
lepää ja rauhoittuu.
– Talli on hyvin hoidettu ja varustettu ja tilat
ovat uudet ja asianmukaiset. Tämä ympäröivä
luonto on paratiisi sekä ratsastajalle että hevoselle,
hän toteaa tyyvyväisenä.
– Stenlidin luonto on koskematon ja
rauhallinen. Hevosen selästä voi usein seurata
läheltä villieläimiä. Olemme nähneet kurkien
soitinmenot ja peurapukkien taistelut keväällä,
Kari kertoo.
Karin ruuna Obsession eli Obi ikään kuin
säestää. Komea hevonen näyttää hyvin
tyytyväiseltä.
Jyrkät nousut nostavat hevosten kuntoa.
SITTEN NOUSEMME RATSAILLE
Tarina kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta – eikö tyypillinen suomalainen
kateus kukoista täällä. Eivätkö naapurit valita ja vartioi mustasukkaisesti tiluksiaan
niin kuin usein on tapana?
– Me törmäämme toisinaan erääseen vanhempaan autoilevaan rouvaan, joka
tööttää ja pui nyrkkiään jos tiemme kohtaavat. Sellaisten maanomistajein alueita
vältämme, jotka eivät pidä siitä, että niillä liikutaan, Marika toteaa tyynenä.
Päätän lähteä Marikan ja Karin kanssa lyhyelle iltpäiväratsastukselle. Lyhyt
ratsastus on heille noin puolitoista tuntia, normaali reissu kestää kolmisen tuntia.
Saan käyttööni jo eläkeiässä olevan ruuna Dickensin. Hän on innokas lähtemään
liikkeelle. Kolmen kopla starttaa – ensin vähän maastoharjoittelua yli kivien ja
kantojen, sitten matka jatkuu kauniissa myöhäissyksyn
säässä pitkin polkuja ja metsäteitä.
Kumpuleva maasto on vaihteleva ja paikoittain
vaativa. Sen verran vaativa, että 24-vuotias Dickens
ei oikein jaksa pysyä nuorempien rytmissä ja
vauhdissa. Haluja on, mutta jalat eivät tottele enää niin
kuin ennen. Pieni levähdys järven rannalla ja sitten
matka jatkuu. Mukana juokseva irlanninterrierini
Flynn on innokas hevoskoira. Levoton sielu kun on,
niin tauot eivät kuuluu viisivuotiaan koirauroksen
tapoihin.
– Voin sanoa että näiden vuosien aikana emme ole
Marikan kanssa tehneet kahta täsmälleen samanlaista
reittiä. Mahdollisuudet täällä ovat lähes rajattomat,
Kari sanoo.
Flynn ei jää jälkeen.
Viilennystä rannassa.
HEVOSET NAUTTIVAT LUONNOSTA
Vajaan tunnin ratsastuksen jälkeen vanhan Dickensin voimavarat ovat ehtymäisillään.
Carisma ja Obi ovat vasta lämmenneet ja menohaluja on. Dickie ja minä suuntaamme
takaisin tallille, kun Marika ja Kari hevosineen laukkaavat päinvastaiseen suuntaan.
Flynn näyttää hämmentyneeltä – hän lähtisi mielellään laukkakisaan, mutta isäntä on
menossa toiseen suuntaan. Hetken hän epäröi ja lähtee sitten täyttä vauhtia Carisman
ja Obin perään.
Dickens ja minä jatkamme sopivan hitaassa tahdissa kohti kotia ja juuri kun
tallirakennus siintää kauempana puitten välissä niin takaa kuuluu koiran
määrätietoista haukuntaa. Tutulta kuulostaa ja kun käännän pääni, näen Flynnin
tulevan täyttä vauhtia perässämme. Hyvin tyytyväisen näköisenä. Hänkin on nauttinut
sekä luonnosta että hevosista.
STENLIDIN HEVOSTILA
Talli on Länsi-Uudellamaalla
Snappertunassa noin 90
kilometrin päässä Helsingistä.
Karjaalta sinne on matkaa 8 ja
Tammisaaresta 20 kilometriä.
22-paikkainen talli valmistui
kuusi vuotta sitten. Ensin
Henrik Wassholm harkitsi
ravitallin perustamista, mutta
liikeidea muuttui yksityistalliksi,
josta vuokrataan
täyshoitopaikkoja hevosille.
Stenlid on vanha maatila, jolla
on viljelty sokerijuurikasta. Nyt
viljellään rehua hevosten
tarpeisiin. Maneesin
rakentaminen ei tunnu
mielekkäältä, mutta ympäröivän
luonnon hyödyntäminen
ratsastuksessa on järkevää.
Paikan erikoisuus onkin
kulttuurimaisema ja luonto,
jossa saa ratsastaa. Viisaastijokamiehen oikeutta käyttäen.