1

HILLDALE HIGHLIGHTS DECEMBER 2014

VOL 16-Nro 2

Lapsuuden joulut Joulu oli mitä ihmeellisintä aikaa lapsena. Sain kokea jouluja monessa paikassa pienenä – kummitädin luona vanhainkodissa, toisen tädin luona maalla Perniössä, ja tietysti kotona Lohjalla. Kotona vietetyt joulut olivat hiljaisimmat, koska meitä oli vain äiti, sisko ja minä. Isä oli kaukana Kanadassa, mutta häneltä kuitenkin oli tullut paketteja kuusen alle. Kuusi koristettiin jouluaattona. Siihen laitettiin eläviä kynttilöitä, rihma Suomen lippuja, pumpulitukkoja, ja ehkä jokunen tonttukin oli, ja kaunis tähti latvaan. Lahjoiksi keksittiin kaikenlaista – kerran käärin pari sokerinpalaa lahjaksi siskolleni, toisinaan taas omenan. Sitten äiti “kuuli” kolinaa ulko-oven takana ja meni katsomaan. Siellä oli lastuista tehty pyykkikori täynnä paketteja joulupukilta. Jouluaamuna käveltiin kirkkoon kello kuudeksi, matkaa oli noin kilometri. Siellä oli joulun tunnelmaa kaikessa valaistuksessaan, vaikka siellä sai tosin istua turkit päällä kun oli niin kylmä, mutta ei se näköjään minua haitannut kun laulut tuudittivat minut jälleen unten maille siinä äidin kylkeen nojatessa. Perniössä oli hauskimmat joulut. Siellä oli serkkuja ja oikein joulupukki ja Elsa-täti oli valmistanut maukkaan jouluaterian. Hauskinta oli tietysti se joulupukki, mutta sitä ihmetystä kesti vain 6-vuotiaaksi asti, jolloin huomasin, että joulupukilla oli samanlaiset korvat kuin Hannes-sedällä. Kyllä sitten naurettiin makeasti. Perniössä mentiin joulukirkkoon reellä. Kerran vietin joulua vanhainkodissa, jossa toinen tätini toimi emäntänä. Se oli hiljaisempaa ja vakavampaa touhua, vaikka sinnekin tuli pukki. Siellä piti olla vaiti ja niiata nätisti kun pukki antoi lahjan. Ei saanut remuta. Joululauluja laulettiin kovin hartaasti. Vanhukset muistelivat menneitä jouluja. Mervi

UUS NAAPURUUS Jokapäiväiseen leipään kuuluvat Katekismuksen mukaan ”kunnolliset naapurit”. Minä itse olen osa naapurustoa ja vaikutan siihen, millainen asuinyhteisöni on. Joulun alla ihmismieli herkistyy lähiympäristölle. Vaihdetaan tervehdyksiä. Valoja ja koristuksia asetellaan ilahduttamaan myös aidan takana asustavia.

Naapuruus on nykyisin ensimmäkseen sitä, että ollaan mahdollisimman vähän tekemisissä. Kodit ovat varsin suljettuja ja eristäytyneitä. Hyvä naapuri ei tiedä liikaa meistä! Äskettäin huutelin aidan yli. Autoamme oli yön aikana pengottu. Sovittiin, että seurataan useammin silmin tilannetta. Naapurihenki tiivistyy uhan alla. Puolustetaan yhteistä etua.

Kirkon naapurusto Hilldalen kirkon liepeillä asustelee tuhansittain ihmisiä. Ilmeinen enemmistö ei tiettävästi kuulu mihinkään uskonyhteisöön. Olemme turhan huonosti onnistuneet tavoittamaan tukikohtamme läheisyydessä olevia koteja.

2

Seurakunnan valtuusto on hyväksynyt kolmevuotisen Naapuruus-suunnitelman. Pyrimme kirkkomme elämässä ottamaan lähiympäristön paremmin huomioon. Emme niinkään tarjoa omaa ajatustamme asioista, vaan kyselemme yhteisön tarpeita. Miten tulla selvemmin näkyväksi kaikille avoimena kyläkirkkona? Miten voimme yhdessä olla kehittämässä Hilldalen aluetta? Mihin tahoihin kannattaa olla yhteydessä? Ketkä läheisyydessämme ovat kaikkein heikoimmilla? Naapurusto –missio ei missään tapauksessa tule olemaan ärhäkkää evankeliointia, vaan enemmänkin oppimista ja tutustumista outoon lähimaastoon. Parhaimmillaan me hilldaleläiset voimme tässä osoittautua hyviksi naapureiksi.

Seurakuntalaiset naapureina Alkava kolmivuotisprojekti ei todellakaan ole mikään työntekijöiden vastuulle sysättävä hanke. Sellaisesta kieltäydyn jyrkästi. Jokaikistä seurakuntalaista kutsutaan katselemaan kirkon ympäristöä ja oman kotinsa naapurustoa uusin silmin. Mitään omaa lehmää tässä ei tarvitse olla ojassa. Hyvä naapuruus ei oikeastaan pyri mihinkään muuhun kuin hyvään tai parempaan naapuruuteen. Tahdomme tukea lähellämme eläviä heidän itsensä vuoksi. Kristillistä kutsumusta ja luterilaista uskontapaa ei tarvitse piilotella. Emme pyydä anteeksi sitä, mitä olemme. Seurakunnan yhteyteenkin on lupa kutsua, kunhan se tapahtuu kotirauhaa kunnioittaen. Piispa-Susanin luoma hengellinen uudistus-ohjelma on erinomainen työkalupakki naapurisuhteitten rakentamisessa. Tarvitaan rukousta, palvelua, oppimista, jakamista. Tehtävä ei tule olemaan helppo eikä virheiltä vältytä. Jossakin istunnossa sanottiin, että kirkolla on nykyisin kaksi vaihtoehtoa: ottaa riskejä tai kuolla pystyyn. Uskaltaudutaan siis ulos pihalle. Naapurusto lienee meille paljon haastavampi maasto kuin avustuskohde tuhansien mailien päässä. Vaikka seurakunta tiedottaa elämästään kuinkakin tehokkaasti, mikään ei korvaa ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta. Kirkon yhteyteen tullaan ja on aina tultu ennen muuta aitojen kohtaamisten kautta. Aloitetaan heti ihmeiden ja virheiden tekeminen. Herra käyttää sekä lahjojamme että puutteitamme valtakuntansa hyväksi. Tulemme taatusti oppimaan jotakin olennaista naapureista, itsestämme, uskosta ja elämästä. Jari Lahtinen

Questions for Sarah Kaukinen, our new pianist

What is your name, and where are you from? --My name is Sarah Elaine Kaukinen, and I was born and raised here in Thunder Bay. I grew up at Christ Lutheran Church over on Walkover Street.

What is your musical background, and how did you get interested in music? --I have a bunch of older brothers and all of them are musical in one way or another, so growing up, there was a bunch of toy instruments to goof around with. Apparently I had this habit of listening to songs on the radio then wandering over to the keyboard and figuring them out there. So my Mom figured, "I should probably put my kid in lessons" and enrolled me in piano, and I was furious because I wanted to learn guitar, not stuffy old piano! But I stuck with it and now have ten years of rigorous classical training to boast of. I also began to dabble in whatever I could gain access to, so I'm somewhat proficient in flute and can get by on trumpet and guitar. And I like to think I can sing, too.

I kept with it for so long because I discovered that music was a gateway into your mind: all those emotions and thoughts you keep bottled up inside can find a way onto the keys and just make something magical. It made me feel at peace with the world and with God, and other people seemed to enjoy listening to it. So I figured it was a worthwhile obsession.

What is your most memorable musical experience? --For my niece's baptism I played a wonderful piece of music called Kiss the Rain, by the Korean composer Yiruma. It's a piece I can really get in touch with when I play, like I go into my "zone" or something and everything about it becomes super intuitive. So about halfway through the piece I look up to assess my audience...and they were crying. Now understand, there are no words to this piece, and it's in a major key

3

so it sounds happy. But these people had tears in their eyes because the song had just reached out and touched them. And it was the first time that I really realized how powerful of a gift music is. That moment was probably the reason I kept up with my studies.

What is your favourite Christmas song and why? --This is a super hard question! One of my favourites is Away in a Manger, because I love how peaceful of an image it paints. Another is Silent Night, because it's just beautiful; everything about that song is perfection. And a third favourite that's less traditional is Mary Did You Know. I don't think we give much thought to how incredible Mary's experience was. She literally held God in her hands, held our Saviour in his most vulnerable state; she knew who He was and knew that she was His mother and that's just...it's amazing. There are no words.

How are you spending your Christmas? --Well, Christmas Eve and Christmas Day both have services that I figured I should probably attend (and maybe play at, too). But every year I go to my parents Christmas Day and open presents in my jammies and goof around with my nieces and nephews. My mom cooks a big breakfast for all of us (it's a big crew). Then we usually just play board games and catch up.

How has Hilldale been so far? --Quite honestly, I've found that Hilldale has the most welcoming congregation I've ever encountered. Everyone here is friendly and you all have a great sense of humour, which really keeps things from feeling stressful. I'd like to wish everyone a blessed and music filled Christmas season"

--Sarah Kaukinen

Good News!

The City inspector recently came to Hilldale and inspected all the work that has been completed during the past year, in compliance with three Building Permits, dated 1995, 2005 and 2007. Several of our members worked very hard over the past months to install the ductwork, ceiling tiles and electrical systems in the downstairs area, including offices, library and VON area. The inspector was satisfied with what has been done and has, thankfully, closed our file. As you know, the landscaping (trees, sod, shrubs) and paving have also been completed in compliance with an additional Building Permit. Only the islands in the back parking lot remain unfinished, and this work will be completed in the spring. After that, the City inspector will come to check if we have complied with the specifications of the Building Permit, and, hopefully, close that file also. The money for the paving came from Mrs. Anne Pelto’s memorial fund. She was Pastor Arleen Berg’s aunt. The money for the ductwork, ceiling tiles, electrical work, window repairs, window-washing

apparatus and contribution to the youth conference travel expenses came from the $100,000 contribution made to Hilldale by the P K Club. Council would like to very much thank all the men and women who worked so hard to finish the downstairs work, curbing and landscaping. Helen, for Council

ELW News

As the Christmas season is approaching the ladies of ELW are planning to share some cheer with our elderly members. We will prepare pretty plates of Christmas cookies to distribute to those, who are in nursing homes or perhaps alone in their own homes. If you know of anyone, who would enjoy a visit before Christmas, please give Pastor Nancy their names, addresses, and phone numbers. ELW invites all the ladies for a Christmas dinner at Chicago Joes' on Monday, December 15 at 6pm. We have a private room, and you can order your dinner from the menu. It is a fun event with lots of laughter and door prizes. Please let me know, if you are planning to join us.- Liisa Strasser

ELW Uutisia Joulu lähestyy pikavauhtia ja ELW naiset ovat päättäneet jakaa jouluiloa vanhuksille. Teemme pikkuleipä tarjottimia ja jaamme vanhainkoteihin ja koteihin. Jos tiedätte jonkun, joka pitäisi ajatuksestamme, ottakaa yhteyttä pastori Nancyyn.

4

Tarvitsemme nimen, osoitteen ja puhelin numeron. ELW kutsuu kaikkia naisia jouluillalliselle Chigaco Joehen, maanantaina, joulukuun 15 päivä kello kuusi illalla. Meillä on oma kabinetti ja voitte tilata illallisen ruokalistalta. Pidämme hauskaa ja arvomme ovipalkintoja. Ottakaa yhteyttä minuun, jos olette tulossa. – Liisa Strasser

Adventti Runo

Ensimmäinen vakuuttaa: "Jos maltatte vain odottaa vielä neljän viikon verran, toki joulu saapuu kerran.

Ei pidä olla toivoton, kohta viikko mennyt on."

Toinen liekki supattaa:

"Mielenne vain malttakaa. Nyt ei sovi nahistella,

pipareita pihistellä. Pian toinen viikko hujahtaa,

muut kaksi oottaa vuoroaan."

Kolmas liekki puhuu näin: "Jo joulu hiipii tänne päin.

Kun valoani katselette, sen tulosta jo iloitsette. Pian viikko ohi vilistää, jäljelle vain yksi jää."

Neljäs liekki lausuu:

"Nyt odotus on päättynyt. Siis kerallani riemuitkaa. Jo joulun juhla tulla saa."

http://birgitmummu.vikki.fi/Joulu/Jouluruno.htm#Adventti

Kysymyksiä Sarah Kaukisellen, uudelle pianistillemme

Mikä on sinun nimesi ja mistä olet kotoisin? --Minun nimeni on Sarah Elaine Kaukinen ja olen syntynyt ja kasvanut Thunder Bayssa. Minun kotikirkkoni on Christ Lutheran kirkko Walkover kadulla. Mikä on sinun musiikillinen taustasi ja mikä sai sinut kiinnostumaan musiikista? -- Minulla on monta vanhempaa veljeä ja he kaikki ovat jollain tavoin musiikissa mukana. Ympärilläni oli aina kaikennäköisiä soittimia, joilla oli mukava leikkiä. Minulla oli tapana kuunnella radiosta lauluja,

joita sitten yritin soittaa pianolla. Niinpä äitini ajatteli, ”Minun pitäisi varmaan laittaa lapseni soitto tunneille”. Hän rekisteröi minut piano tunneille ja tästä olin kiukkuinen, koska halusin oppia soittamaan kitaraa enkä mitään kalkkis pianoa. Mutta niin vain sinnittelin ja nyt minulla on aihetta ylpeillä kymmenen vuoden klassisella piano koulutuksella. Olen aika hyvä soittamaan myös huilua, trumpettia ja kitaraa. Laulun ääntäkin löytyy. Huomasin, että musiikki on portti mieleen: kaikki pidätetyt tunteet ja ajatukset voivat löytää tiensä pianon koskettimiin ja luoda jotain uutta ja taianomaista. Musiikki saa minut tuntemaan olevani rauhassa maailman ja Jumalan kanssa, ja muutkin tuntuvan nauttivan sen kuuntelemisesta. Niinpä päättelin, että musiikki on kaiken sen arvoinen intohimo. Mikä on ollut mieleenpainuvin musiikillinen kokemuksesi? --Minun veljenpoikani kastetilaisuudessa soitin ihanan kappaleen nimeltään Suutele Sadetta jonka on säveltänyt korealainen Yiruma. Syvennyin niin soittamiseen että kappale soittui kuin itsestään. Kun olin päässyt puoleen väliin vilkaisin yleisöä ja ihmisillä oli kyyneleet silmissä. Ymmärrän nyt miksei tähän lauluun ole sanoja, kappale on itsessään onnellinen duuri laulu. Kuulijat herkistyivät tähän koskettavaan sävelmään ja havaitsin kuinka vaikuttavaa musiikki saattaa olla. Se hetki vahvisti minun soitto tuntieni jatkuvuuden. Mikä on suosikki joululaulusi ja miksi? --Tämä on erittäin vaikea kysymys. Yksi suosikkeistani on Hän Seimessä Nukkuu laulu, joka luo mieleeni kuvan rauhallisuudesta. Toinen on Jouluyö, Juhlayö, koska tämä kaunis laulu on täydellisyys itsessään, kolmas suosikkini on Tiesitkö Maria, joka on uudempi laulu. Luulen ettemme aina ajattele miten uskomaton Marian kokemus oli. Hän kirjaimellisesti piti suojatonta jumalaa käsissään, hän myös tiesi kuka hän oli ja että hän oli hänen äitinsä ja …tämä kaikki on vain niin ihmeellistä. Ei ole tarpeeksi sanoja kuvaamaan tätä asiaa. Kuinka vietät joulusi? --No, jouluaaton ja joulupäivän jumalanpalveluksissa minun varmaan pitää olla kirkolla soittamassa. Minun joulupäiväni kuluu pyjamissa avaten lahjoja vanhempieni kanssa ja hassutellen veljien lasten kanssa. Äitini laittaa ison aamiaisen meille kaikille

5

(iso joukko). Sitten pelaamme lautapelejä ja juttelemme asioista. --Miltä olosi tuntuu Hilldalessa? Rehellisesti sanottuna, olen huomannut, että Hilldale on mitä lämpimin seurakunta, jossa olen koskaan ollut. Seurakuntalaisilla on ystävällinen ja huumorintajuinen ote asioihin ja se vähentää stressiä. Siunattua ja musiikkillista Joulua kaikille! --Sarah Kaukinen �

There Will Be Bread! Submitted by Pastor Nancy

We have a new song we are learning to sing at Hilldale. Bill and I know it through Erin Burke, the organist at St. Mark’s Anglican Church, in the Parish of West Thunder Bay. We’ll be singing it in worship again soon, and the words of the refrain are worth sharing now, as we discern and pray for the vision of God’s work in us and in our neighbourhood. “There Will Be Bread” by Sarah Hart “There will be bread for all who hunger, there will be drink for all who thirst. When we go forth and give as we’ve received, our God is come to earth For we are bread and drink and blessing; we are hope for all the world. When we share the love that we’ve been fed, there will be bread.” The Neighbourhood Project seed is planted and we don’t really know exactly what it will look like down the road. However, we do know that God is already working in us as we discern the ways we may connect with our neighbours. People are praying and talking about ways we may share the love of God by going to

where the people and families live. Not long ago, some were talking about baking small loaves of pulla, the most abundant coffee bread at Hilldale, and delivering it personally door to door, our gift from Hilldale. When we know of a new family, we may bring pulla to them to welcome them.

Is there another way you can think of to go forth into our neighbourhood as the words of the song declare? We would love to hear from you, because your gift is among the ones that God is calling us to offer. If you don’t know the tune for the refrain, you can pray the words and trust that God will lead us to see where we may be and receive a blessing. And is there any better symbol of God’s love and blessing at Hilldale, than this wonderful bread? I think not! When we share the love that we’ve been fed, there will be bread! God bless you all who have so much love to share!

Childhood Christmas Christmas in my childhood was the most wondrous time. I have experienced Christmas in several places: at a retirement home with my godmother, at Pernio with my other aunt, and at Lohja, my hometown.

The quietest Christmases were spent at home, because there was only my mother, my sister and I. My father sent us Christmas presents from a faraway land called Canada. We decorated our Christmas tree on Christmas Eve with real candles, Finnish flags, and cotton balls; even some elves and a beautiful star on top. For presents, we gave this and that – one time I wrapped two sugar cubes for my sister; another time it was an apple. Then my mom would ‘hear’ a noise behind the door, go see, and find a basket full of presents from Santa Claus. In the morning we walked a kilometer to the church service. The whole church was alight for Christmas! It was cold inside and you had to keep your fur coats on, but it did not bother me – I fell asleep leaning on my mother, and listening to the songs. The more merry Christmases took place in Pernio. There were cousins and a real Santa Claus and Aunt Elsa had prepared a tasty Christmas meal. The best, of course, was Santa Claus, but that wonder lasted only until I was 6 years old, when I noticed that his ears were Uncle Hannes’ ears. We had sweet laughs over that. In Pernio we took the sleigh to church. One time we celebrated Christmas in a retirement home, where my other aunt was the hostess. Christmas here was more quiet and solemn. I had to curtsy neatly when Santa Claus gave me a present - no funny business was allowed. Christmas songs were sung earnestly, with senior citizens reminiscing of old Christmases past. --- Mervi

6

Kirkkovuoden värit

Valkoinen kuvaa iloa, kiitosta, puhtautta ja autuutta. Se on myös Jumalan, Kristuksen, taivaan enkelien ja pyhien symboli. Valkoista käytetään kirkkovuoden suurina juhlapäivinä kuten jouluyönä ja joulupäivänä, pääsiäisyönä ja pääsiäispäivinä sekä loppiaisena ja mikkelinpäivänä. Valkoisen rinnalla voidaan käyttää myös hopean ja kullan värejä. Punainen on Pyhän Hengen, veren, tulen ja todistuksen väri. Punaista käytetään muun muassa helluntaina, pyhäinpäivänä sekä apostolien ja marttyyrien (esim. Stefanus ja Henrik) päivinä. Vihreä kuvaa toivoa ja iankaikkista elämää, mutta on myös elämänvoiman ja kasvun väri. Vihreää käytetään loppiaisesta laskiaiseen sekä lähes kaikkina helluntain jälkeisen ajan pyhinä.

Violetti on katumuksen, odotuksen ja valmistautumisen väri. Sitä käytetään toisena, kolmantena ja neljäntenä adventtisunnuntaina sekä paastonaikana ja hiljaisella viikolla. Violetin rinnalla voidaan käyttää myös tummaa sinistä. Musta on kuolemansurun ja katoavaisuuden väri. Sitä käytetään Jeesuksen kuolinpäivänä eli pitkäperjantaina ja sitä seuraavana hiljaisena lauantain.

www.evl.fi

Hyviä Uutisia! Kaupungin rakennustarkastaja katsasti tämän vuoden työt liittyen 1995, 2005 ja 2007 rakennuslupiin. Useat seurakuntalaiset tekivät rankasti töitä asentaen ilmastointi putkia, katto laattoja ja sähköjärjestelmiä alakerran toimistoissa, kirjastossa ja VON tiloissa. Tarkastaja oli tyytyväinen tuloksiin ja hyväksyi työt.

Kuten tiedätte, maisemointi (puut, nurmikko, pensaat) ja parkkipaikan asfaltointi on myös saatu päätökseen lisärakennusluvan mukaisesti. Jäljellä on vain parkipaikan saarekkeet, jotka tehdään ensi keväänä ja jotka rakennustarkastaja tulee tarkastamaan.

Rahat parkkipaikan asfaltointiin tulivat Anne Pellon muistolahjoituksesta. Hän oli Pastori Arleen Bergin täti.

Keskipohjalaisten kerhon 100,000.00 lahjoituksesta maksettiin ilmastointi, katto, sähkötyöt, ikkunakorjaukset, ikkunapesuri ja lahjoitus nuorten matkakassaan.

Valtuusto tahtoo kiittää kaikkia työntekijöitä, jotka ahkerasti uurastivat saadakseen kaikki alakerran työt, sementti reunat ja maisemoinnit ajoissa valmiiksi.

Helen, valtuustosta

NEW NEIGHBOURHOOD According to the Catechism having good neighbours is part of the everyday meal. I myself am part of the neighbourhood and as such have influence what my neighbourhood is like. During the Christmas season we become more sensitive to our neighbours. We exchange greetings. Christmas lights and decorations also delight our neighbours on the other side of the fence. Being neighbourly today mostly means that we have very little to do with our neighbours. Homes are closed in and well separated. A good neighbour does not know too much about us! Recently, I called over the fence. Our vehicle had been broken into. We agreed to keep an eye out for trespassers. Solidarity strengthens when there is danger. We defend our common interests.

Church Neighbourhood

Around Hilldale church live thousands of people. The apparent majority does not belong to any faith community. We have not been very successful in reaching out to our nearest neighbours. The church council has approved a three-year Neighbourhood plan. We will attempt to pay better attention to our nearest community. Not so much to offer our own

7

thoughts on matters, but more to ask about their needs.

How do we become more clearly apparent as an open community church? How can we develop the Hilldale community together? For what purposes is it worthwhile to come together? Who are most in need? This neighbourhood mission will in no way be ”in your face” evangelism, but rather, learning and getting to know the unfamiliar ground. At best, we Hilldale people can become good neighbours.

Congregation Members as Neighbours

This three-year project is not meant to be put on the shoulders of our workers. I strongly oppose that. But every member is called to observe the surrounding church community and their own neighbourhood with new eyes. We do not have to have any kind of agenda in this plan. Being a good neighbour does not imply to be anything else but to be a good neighbour or to have better neighbourly relations. We want to support those close to us for their own benefit. We do not have to hide our Christian calling and our Lutheran faith. We do not apologize for what we are. We can call people to our church as long as it done respectfully. Bishop Susan’s spiritual renewal plan is an excellent working package for building neighbourly relationships. We need prayer, service, learning, sharing .... The task will not be easy and mistakes cannot be avoided. It was said in some seminar that today’s church has two options: take risks or die standing. So, let us be brave enough to venture outside. Our neighbourhood will probably be more challenging than some mission thousands of miles away. Even if our church advertises about church life very efficiently, nothing works as well as personal contact. People come to church, and have always come, through our contacts over the neighbour’s fence. Let’s begin right away making miracles and mistakes. The Lord uses our gifts and our shortcomings to carry on the work for his kingdom. We will definitely learn something important about our neighbours, ourselves, faith and life. Jari Lahtinen

Colours in Christianity In Christianity, colour symbolism is primarily used in liturgical decorations (banners, vestments, etc.) and to a lesser degree in Christian art. Symbolic colours are rarely used in the Bible. Black is symbolic of death, and is therefore the liturgical colour for Good Friday. Black can also represent sin, which results in death. Blue, the colour of the sky, is symbolic of heaven. It may also be used to symbolize truth. Blue is gaining acceptance as a liturgical colour for Advent. Brown is the colour of spiritual death and degradation. Gray is the colour of ash, so is sometimes used to represent repentance and may be used during Lent. Green is the colour of plant life, abundant in spring. It is used to represent the triumph of life over death. Green is the liturgical colour for the Trinity season in some traditions, and may be used during Epiphany in others. Purple is the colour for penitence and mourning. It is also the colour of royalty. Purple is the liturgical colour for the seasons of Advent and Lent. Red is the colour of blood and therefore is the liturgical colour for the commemoration of martyred saints. Red is used as the liturgical colour for Pentecost, since it is the color of fire. White is a symbol of purity, innocence and holiness. It is the liturgical colour for the Christmas and Easter seasons. White is sometimes represented by silver. As the colour of light, yellow may be used to represent divinity. However, because yellow light is not pure white, it may also be used to symbolize corruption and degradation. http://www.religionfacts.com/christianity/symbols/colors.htm

8

Connect the dots and colour.

Hilldale Lutheran Church 321 Hilldale Road

Thunder Bay ON P7G 1Y7 www.hilldale.net

Hilldale@tbaytel.net Prepared by Mervi, Hannele, Heidi, Hannu & Siru