Helposti ja turvallisesti Internetiin

Näköalattomuus arkki- tehtuurin suurin uhka

Merikotka ei ole vielä turvattuVIESTEJÄ OULUN YLIOPISTOSTA • 5/2013

Julkaisija: Oulun yliopisto Päätoimittaja: Tapio Mäkinen Toimituspäällikkö: Tiina Pistokoski Graafinen suunnittelu: Petri Ovaskainen Toimitusneuvosto: Erkki Alasaarela, Sakari Jussi-Pekka, Sanna Järvelä, Erkki Karvonen, Karoliina Kekki, Olli Silvén, Tapio Mäkinen, Tiina Pistokoski

Alumniverkostoon rekisteröityneiden osoitteenmuutokset: alumnirekisteriin https://alumni.oulu.fi. Muut osoitteenmuutokset: sähköpostilla

Yhteystiedot: sähköposti: | www.oulu.fi/aktuumi | Puhelin 0294 484 091 Painatus: Painos 7000 | Joutsen Median Painotalo

Toimitus pidättää oikeuden lyhentää, otsikoida ja käsitellä lähetettyjä kirjoituksia. ISSN 0788-7132

VIESTEJÄ OULUN YLIOPISTOSTA • NrO 5 JOULUkUU 2013 • 23. VSk

Sukupuuton partaalla 1970-luvulla roikkunut me-rikotkakanta on suojelutoi-mien avulla elpynyt 30 pe-sivästä parista noin 1500 lintuyksilöksi. Ensimmäinen suomalaisista merikotkis-ta tehty geneettinen tutki-mus kuitenkin kertoo, ett-eivät noin 430 pesivää paria vielä riitä turvaamaan lajin tulevaisuutta.

DNA-näytteet paljastivat myös, että Suomen merikotkat ovat ja-kautuneet kahteen, geneettisesti erilaistuneeseen populaation. Niistä toinen esiintyy merenrannikoilla ja toinen Lapissa.

ArTIkkelIT:

Helposti ja turvallisesti Internetiin ........................ 10

Ettei sydämentahdistinta enää hakkeroitaisi ...................................12

Nokian tutkimus Piilaaksossa jatkuu ..................................14

Sosiaalinen media yritykselle hyödyksi ...............................16

Avautuvat ja sulkeutuvat rajat ........18

Näköalattomuus arkki- tehtuurin suurin uhka.......................... 20

Juuret syvemmät kuin Talvivaaran montut .............................. 26

Alumni maailman tulipesissä ...........30

VAkIoT:

Lyhyet .......................... 3

Pääkirjoitus .............. 5

Puheenvuoro.......... 8

Väitökset .................32

Karvonen ............... 34

Oulu.fi .......................35

oikaisuToisin kuin Aktuumissa 4/2013 Business Kitcheniä käsitelleen artikkelin yhteydessä mainit-tiin, Nokia työllistää Oulussa runsaasti henkilöitä Microsoft-kaupan jälkeenkin. Nokia Solu-tions and Networks työllistää yli 2200 henkilöä.

Aktuumin 5 sisältöön ovat merkittävän panoksen tuoneet tänä syksynä Oulun yliopiston tiedeviestinnän maisteriohjel-massa opintonsa aloittaneet opiskelijat. He ovat kirjoitta-neet artikkelit sivuilla 12–13, 22–25, 26–27 ja 28–29.

PAlJoN PuHeTTA ”HäIrIköIsTä” | 22 Koulutyön häiriöistä syyllis-tetään julkisuudessa helposti opettajia, vanhempia tai huo-nosti käyttäytyviä lapsia. Puhu-taan häirikköoppilaista ja -van-hemmista. Tutkija muistuttaa, että myös kielteiset tunteet tu-lisi hyväksyä ja voida ilmaista. Ja hyväksyä, että ”joskus lapset vain saavat raivareita.”

Käytännön koulutyön ammatti-lainen lisää, että häiriötilanteista selvitään parhaiten, kun koulun ja kodin välillä on jo valmiit luot-tamukselliset suhteet.

Merikotka ei ole vielä turvattu | 28

2 Aktuumi | 5/2013

RO

DEO

/ TER

O SIV

uLA

Yli kaksi vuotta työttömänä olleiden miesten DNA:ssa on uudessa tutkimuksessa havait-tu merkkejä nopeutuneesta vanhenemisesta. “Moni tutkimus on yhdistänyt pitkäaikaisen työttömyyden ja huonon terveydentilan toi-siinsa. Tämä tutkimus osoittaa vaikutuksen ensi kertaa solutasolla”, kertoo muutokset löytäneen hankkeen tutkija, työterveyshuol-lon professori Leena Ala-Mursula Oulun yliopistosta.

Tutkimuksessa mitattiin telomeereiksi kut-suttuja rakenteita, jotka sijaitsevat kromoso-mien päissä ja suojaavat geneettistä koodia kulumiselta. Telomeerit lyhenevät ihmisiän myötä, ja niiden pituutta pidetään biologisen vanhenemisen merkkinä. Lyhyet telomeerit lisäävät riskiä sairastua ikääntymiseen liitty-viin sairauksiin, kuten kakkostyypin diabetek-seen ja sydän- ja verisuonitauteihin.

Tutkimuksessa selvitettiin 31-vuotiaiden henkilöiden verisoluista saatujen telomeeri-en pituuksia. Tuloksen mukaan miehillä, jot-ka olivat olleet työttöminä vähintään kaksi vuotta edeltäneiden kolmen vuoden aikana, oli yli kaksi kertaa todennäköisemmin lyhyet telomeerit kuin jatkuvasti työelämässä olleil-la miehillä.

PITkäAIkAIsTYöTTöMYYs VANHeNTAA MIeHIä

Tutkimus toteutettiin Oulun yliopiston ja Imperial College Londonin yhteistyönä. ”Stressaavat kokemukset lapsuudessa ja ai-kuisuudessa on aiemmin liitetty kiihtynee-seen telomeerien lyhenemiseen. Olemme nyt osoittaneet, että myös pitkäaikainen työttömyys voi aiheuttaa ennenaikaista van-henemista”, sanoo tohtori Jessica Buxton Imperial Collegesta.

Analyysissä otettiin huomioon muut sosi-aaliset, biologiset ja käyttäytymiseen liittyvät tekijät, jotka olisivat voineet vaikuttaa tulok-seen. Näin suljettiin pois mahdollisuus, että lyhyet telomeerit olisivat liittyneet työnteon estäneisiin terveysongelmiin.

Samaa tulosta ei saatu naisista. Syynä saat-taa olla, että tutkimuksessa mukana olleista naisista pienempi osa kuin miehistä oli ollut pitkään työttömänä 31 ikävuoteen mennessä.

Tutkimuksen aineistona oli Pohjois-Suo-men syntymäkohortti 66, jossa kerättiin 5620 vuonna 1966 syntyneen pohjoissuomalaisen DNA-näytteet vuonna 1997 heidän ollessaan 31-vuotiaita. Tutkimus julkaistiin arvostetussa PLOS ONE -julkaisusarjassa 20.11.2013.

Aurinkoenergiaa käyttävä laturi kehitteillä

Oulun yliopistossa kehitetään aurinko-energialla toimivaa laturia matkapuhe-linten ja muiden kannettavien laitteiden lataamiseen.

Älypuhelimet ovat moninkertaista-neet matkapuhelinten lataukseen käy-tettävän energian kulutuksen. Kehityk-sestä huolestunut Oulun yliopiston tut-kija Christian Schuss sai pari vuotta sit-ten idean uudenlaisen aurinkoenergialla toimivan laturin kehittämisestä.

Aurinkoenergialla toimivia latureita on ollut markkinoilla jo pitkään, mutta ne eivät yllä Schussin laturin ominaisuuk-siin. Sillä latausaika saadaan lyhyemmäk-si, kun käytetään tehokkaampaa laturia yhdessä älykkään hallintajärjestelmän kanssa. Hallintajärjestelmä reagoi ympä-ristön muutoksiin, jolloin laturia on mah-dollista käyttää myös sisätiloissa. Lait-teen kustannukset jäävät pienemmiksi, koska se rakentuu helposti muunnelta-vista moduuleista.

Viimeisten kahden vuoden aikana prototyyppiä on kehitetty lähemmäs valmista tuotetta. ”Nokia tukee tutki-mustyötäni. Suunnitelmissa on rakentaa 20 laturia ja antaa ne valitun testiryh-män käyttöön”, Schuss kertoo. Laturin uusin versio esiteltiin 15.11.2013 14th FRuCT -konferenssissa Helsingissä.

PIxM

AC

3

RO

DEO

/ JuH

A T

uO

MI | Ku

VAN

KÄ

SITT

ELY: PETR

I OVA

SKA

INEN

oulu Business schoolille arvostettu AACsB-akkreditointiKansainvälisen AACSB-akkreditoinnin saavuttaminen yhtenä ensimmäisistä poh-joismaisista kauppakorkeakouluista nostaa Oulun yliopiston taloustieteiden tiede-kunnan (Oulu Business School) maailman arvostetuimpien kauppakorkeakoulujen joukkoon. Vain noin 5 % maailman kaup-pakorkeakouluista täyttää AACSB:n aset-tamat laatuvaatimukset.

AACSB International akkreditoi kaup-pakorkeakouluja, joiden tulee täyttää tiu-kat laatukriteerit. Toimintaa arvioidaan kolmella osa-alueella: strateginen johtami-nen, keskeisten toimijoiden (henkilökunta ja opiskelijat) ja prosessien laatu sekä kou-lutusohjelmien ja oppimisen laatu.

Akkreditointi edesauttaa kansainvälis-ten opiskelijoiden, tutkijoiden ja opetta-jien rekrytoinnissa sekä yhteisten tutki-mus- ja koulutusohjelmien pystyttämises-sä korkeatasoisten ulkomaalaisten yliopis-tojen kanssa.

Pohjoismaisista kauppakorkeakouluis-ta AACSB-akkreditointi on Oulu Bu-siness Schoolin lisäksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoululla, Copenhagen Bu-siness Schoolilla ja Aarhusin yliopiston kauppakorkeakoululla.

Taloustieteiden tiedekunnan nimi muuttuu vuoden alussa Oulun yliopiston kauppakorkeakouluksi.

Henkilön yksilöllisiin fyysisiin ominaisuuksiin, kuten kasvoihin, ääneen tai sormenjälkeen perustuvat tunnistusjärjestelmät, niin kutsu-tut biometriset järjestelmät, ovat yleistymäs-sä jokapäiväisissä kuluttajalaitteissa. Älypuhe-limet ja tabletit sisältävät usein omistajaansa tai hänen työtään koskevaa tietoa, joka on tarpeen suojata ulkopuolisilta tunnistusjärjes-telmällä. Biometrisiin järjestelmiin sisältyy kui-tenkin haavoittuvuuksia, joiden kautta niitä voidaan huijata henkilön tunnistuksessa.

Eu:n rahoittamassa TABuLA RASA -pro-jektissa on merkittävin tuloksin tutkittu tun-nistusjärjestelmien haavoittuvuuksia ja niiden ehkäisemistä. Osoitus projektin onnistumi-sesta on, että Euroopan komissio on syys-kaudella valinnut sen yhdeksi Eu:n tutkimus-rahoituksen menestystarinaksi.

TABuLA RASA -projektissa avainroolis-sa on ollut Oulun yliopistossa kehitetty Local Binary Pattern (LBP) -tunnistusmenetelmä. Sitä on kehitetty noin 20 vuotta professori

Matti Pietikäisen johdolla Oulun yliopiston konenäön tutkimuskeskuksessa Center for Machine Vision Research (CMV).

CMV:n tehtävänä TABuLA RASA:ssa on ollut kehittää uusia menetelmiä huijausyri-tysten estämiseen kasvojentunnistukseen ja kävelytyylin analyysiin perustuvassa biomet-risessa tunnistuksessa. LBP-menetelmää on hankkeessa sovellettu myös muihin biometri-siin tunnistusmenetelmiin.

Biometrisen tunnistusjärjestelmän hui-jausyritys tapahtuu, kun henkilö yrittää naa-mioida itsensä joksikin toiseksi väärentämäl-lä dataa ja pääsemällä sen avulla luvattomasti tunnistusjärjestelmän ohi.

TABuLA RASA:n tutkimuskonsortioon kuuluu 12 tutkimus- ja yrityspartneria viides-tä Eu-maasta sekä Sveitsistä ja Kiinasta. Pro-jektia rahoitetaan Eu:n 7. tutkimuksen puite-ohjelmasta kaikkiaan 4,4 miljoonalla eurolla vuosina 2010–2014.

ouluN YlIoPIsToN lBP-MeNeTelMä AVAINroolIssA eu:N MeNesTYsTArINAssA

Aktuumi-lehti loppuuAktuumi-lehti lopettaa ilmestymisensä paperilehtenä tähän numeroon ja uudistuu ensi vuonna sähköiseksi julkaisuksi. Tarkkai-le sähköpostiasi ja Aktuumin verkkosivua www.oulu.fi/yliopisto/aktuumi.

ToiMiTuS

4 Aktuumi | 5/2013

JuH

A SA

RK

KIN

EN

Pää

kIr

JoIT

us

Oulun yliopiston rooli arktisessa yhteistyössä korostuu

kIINNosTus ArkTIsTA AlueTTA kohtaan on levinnyt vii-me vuosina varsinaisten kahdeksan arktisen valtion lisäk-si myös muualla maailmassa. Syynä ovat alueen suunnat-tomat luonnonrikkaudet, kuten öljy, mineraalit ja maa-kaasu. Ilmaston lämpenemisen seurauksena Koillisväylän avautuminen meriliikenteelle tuo uusia mahdollisuuksia alueen luonnonvarojen hyödyntämiselle ja merikuljetuk-sille. Samanaikaisesti kuitenkin alueen alkuperäiskansat ovat huolestuneita siitä, miten meneillään oleva kehitys vaikuttaa hei-dän elinolosuhteisiinsa ja perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen.

Reykjavikissa tämän vuoden lokakuussa pidetyssä Arctic Circle -konferenssissa arvo-valtaiset puhujat korostivat kansainvälistä yhteistyötä ja kestävän kehityksen mukaisia periaatteita kaikessa toiminnassa arktisella alueella. Islannin presidentti Olafur ragnar Grimsson nosti konferenssin päätössanoissaan tärkeimmäksi lähivuosien tavoitteeksi tieteellisen tutkimuksen vahvistamisen arktisella alueella.

kesTäVää keHITYsTä eI TullA saavuttamaan ilman korkeatasoista, puolueetonta ja monitieteistä tutkimustyötä. Alueen hyödyntämiseen tähtäävien poliittisten päätösten tulisi pohjautua yksinomaan tieteellisiin tutkimustuloksiin.

Arktinen tutkimus avaa valtavia mahdollisuuksia, mutta tuo myös suuren vastuun tie-deyhteisölle. Yksikään yliopisto ei tule selviämään tästä urakasta yksin. Siksi tarvitaan jat-kossa nykyistä tiiviimpää ja konkreettisempaa yhteistyötä arktisen alueen yliopistojen välillä.

ArkTIsTeN VAlTIoIdeN YlIoPIsToT ovat tehneet jo runsaat kymmenen vuotta yhteis-työtä university of Arctic (uA) -verkostossa. Siihen kuuluu noin 160 jäsenyliopistoa ja -korkeakoulua. Verkoston tunnuslause In the North, For the North, By the North kuvaa hy-vin uA:n koulutus- ja tutkimustoiminnan yhteistyötä, johon osallistuvat myös alkuperäis-kansat. Tavoitteena on, että yhteiskunnallinen kehitys pohjoisella sirkumpolaarisella alu-eella olisi kestävän kehityksen mukaista.

Oulun, Lapin ja Tromssan yliopistot ovat kaikki aktiivisia jäseniä uA:n toiminnassa. Ou-lun yliopiston Thule-instituutti koordinoi uA:n temaattisia verkostoja, joissa yliopistojen välinen tutkimusyhteistyö käytännössä tapahtuu. Verkostojen teemat liittyvät muun mu-assa merenkulkuun, kaivannaisteollisuuteen, luonnontieteisiin ja tekniikkaan sekä tervey-teen ja hyvinvointiin arktisella alueella. Yli 20 temaattisessa verkostossa saadut tutkimus-tulokset välitetään päätöksentekijöiden, sidosryhmien ja suuren yleisön käyttöön.

uNIVersITY of ArCTIC´N HAllITus päätti lokakuun puolivälissä vahvistaa tutkimuksen osuutta uA:n toiminnassa ja perustaa verkoston yhteisen tutkimustoimiston Oulun yli-opiston Thule-instituuttiin. Tehtävä sopii erinomaisesti Oulun yliopistolle, joka on sir-kumpolaarisen alueen yksi monitieteisimmistä ja suurimmista tiedeyliopistoista.

Oulun yliopistolle avautuu näin lisää mahdollisuuksia oman tutkimustoimintansa laa-dun kehittämiseen, yhteiskunnallisen vaikuttavuutensa lisäämiseen, resurssiensa vahvis-tamiseen ja kansainvälisen yhteistyönsä kehittämiseen. Nyt Oulun yliopistolle tarjotaan mahdollisuutta kaivos- ja kaivannaisalan koulutuksen ja tutkimuksen lisäksi ottaa Suo-messa johtava asema myös arktisessa tutkimuksessa.

lauri lajunenrehtori

uutta tietoa perinnöllisen rintasyövän synnystä

Perinnöllisen rintasyövän taustalta on tunnis-tettu uusia solubiologisia taudin syntyme-kanismeja. Mekanismit löysi kansainväli-nen tutkimusryhmä käyttäen solunäyt-teitä, jotka on saatu mutaation PALB2-geenissä omaavilta suomalaisilta.

Tutkimuksessa osoitettiin, miten jo yksi toiminnallisesti virheellinen kopio PALB2-geenistä riittää ai-kaansaamaan solussa perinnöllistä epävakautta, vaikka solussa on

edelleen myös yksi normaalisti toimiva gee-nikopio jäljellä.

PALB2-mutaation kantajilla DNA:n kah-dentuminen on selvästi nopeutunut, ja tä-mä aiheuttaa soluille stressiä. Mutta koska solut eivät pysty käsittelemään tätä stressiä yhtä hyvin kuin terveiden henkilöiden solut, mutaatio PALB2-geenissä lisää merkittävästi erilaisten kromosomivaurioiden syntymisen todennäköisyyttä.

Puutteellisen DNA-korjauskyvyn seurauk-sena mutaation kantajan soluihin kerääntyy vä-hitellen yhä suurempia määriä erilaisia kromo-somihäiriöitä ja lopputuloksena on usein syöpä.

Tutkimushanketta johtivat professori ro-bert Winqvist ja dosentti Helmut Pospiech Oulun yliopistosta ja siihen osallistui tutkijoi-ta Oulusta, Saksasta ja Yhdysvalloista.

Pitkäaikaissairaat hyötyvät laadukkaasta hoidon ohjauksesta

Hoitoajat sairaaloissa ovat lyhentyneet ja ter-veydenhoitopalveluja eniten käyttävien pitkä-aikaissairaiden oletetaan hoitavan itseään en-tistä enemmän. Potilaat tarvitsevat laadukasta ohjausta oppiakseen hoitamaan terveyttään.

Laadukas ohjaus sisältää tietoa sairaudesta, sosiaalisesta tuesta ja myös sairauden aiheut-tamista tunteista, totesi väitöskirjatutkimuk-sessaan terveystieteiden maisteri Pirjo kas-kinen. Ohjaus tulee toteuttaa suunnitelmal-lisesti ja vuorovaikutuksessa potilaan kanssa huomioiden hänen tarpeensa. Sen tulee si-sältää tietoa myös sairauden ennusteesta.

Laadukkaasta ohjauksesta koituva hyöty ilmenee Kaskisen tutkimuksen mukaan poti-laiden asenteissa, hoitoon sitoutumisessa ja tunteissa parantaen elämänlaatua.

PIxM

AC

5

Lasten vakavien kyynärvarsimurtumien mää-rä on nelinkertaistunut Pohjois-Suomessa vii-meisten kymmenen vuoden aikana, ja mää-rän kasvu on kiihtynyt.

Syitä murtumien lisääntymiseen on useita. Yleisin on trampoliinihyppely, kun joka kol-mas lapsen kyynärvarsimurtuma on johtunut siitä. Muita tapaturmaan johtaneita tilanteita ovat olleet pyöräily, rulla- tai potkulautailu ja leikkikentällä sattunut vahinko.

Suurin osa kyynärvarsimurtumista on syn-tynyt kesäaikana ja yleisimmin elokuussa. Se-litystä tähän ei toistaiseksi tiedetä. Säätilalla on merkittävä yhteys murtumien syntymi-seen: kesäinen poutasää nostaa riskin puolet suuremmaksi verrattuna sadesäähän.

Kyynärvarren keskiosan murtumat kuulu-vat vaikeimmin hoidettaviin lastenmurtumiin. Niistä seuraa raajan toiminnan häiriöitä ja oi-reita vielä aikuisiässä, ja ne vaativat toistuvia leikkaushoitoja.

Kyynärvarren murtumaa on perinteisesti hoidettu luiden asennon korjauksella ja kip-saamalla. Viimeisten kymmenen vuoden ai-kana kyynärvarren keskiosan murtumien hoito leikkaamalla on yleistynyt kolminker-taiseksi. Leikkaushoidon kehittyminen on pa-rantanut hoitotulosta, sillä leikatuilla potilailla on puolet vähemmän ongelmia toipumisessa kuin kipsaamalla hoidetuilla.

Vakavia lasten kyynärvarsimurtumia tutki väitöskirjassaan lääketieteen lisensiaatti Juha-Jaakko Sinikumpu, joka arvioi tutkimukses-saan kaikki Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1997–2009 tämän tapaturman takia hoidetut lapset ja nuoret. Tutkimuksessa sel-vitettiin myös potilaiden toipuminen ja luiden parantuminen röntgenkuvista.

Tutkimus on ensimmäinen, jossa murtu-mariskiä on arvioitu suhteessa päivittäisiin säämittauksiin noin 2000 päivän ajalta.

dNA-lajitunnisteet luotu 10 000 suomalaislajilleSuomessa on käynnissä uraa uurtava han-ke: koko eliölajistollemme luodaan help-pokäyttöiset, lajien perimään perustu-vat lajitunnisteet. Samalla syntyy eliölajien viivakoodikirjasto. Äskettäin on 10 000. laji saanut lajitunnisteen. Lajitunnisteet ovat nyt valmiina kolmasosalle tunnetusta eliölajistostamme.

Yhteissuomalaiseen FinBOL- eli Finnish Barcode of Life -hankkeeseen osallistuu yli sata lajien asiantuntijaa, jotka ovat toi-mittaneet näytteitä sienistä, kasveista ja eläimistä DNA-analyysejä varten. Näyt-teiden perimästä luetaan DNA-viivakoo-di ja yksityiskohtaiset tiedot tallennetaan kansainväliseen tietokantaan.

Vertaamalla myöhemmin mitä tahansa näytettä tietokannan viivakoodeihin saa-daan sen tunnistettua tarkasti ja helposti. Näytteeksi riittää muutama solu. DNA-viivakoodit toimivat kuten kaupalliset vii-vakoodit: tuotteesta (tässä tapauksessa lajista) luettu viivakoodi kertoo nopeasti ja tarkasti, mikä tuote on eikä määrittämi-sessä tarvitse tukeutua asiantuntijaan.

FinBOL on osa kansainvälistä iBOL- eli International Barcode of Life -hanketta. Suomen tutkimuksessa ovat mukana Ou-lun, Helsingin ja Turun yliopistot. Kansalli-sen hankkeen tavoitteena on tuottaa vii-vakoodit 15 000 suomalaiselle lajille ensi vuoden loppuun mennessä.

Tavoitteen toteutuessa Suomi on etu-rintamassa lajintunnistuksen uusien me-netelmien käytössä. Samalla eliölajiston tuntemus parantuu huomattavasti, ja voi-daan myös tunnistaa ryhmiä, joiden tutki-minen on aiemmin ollut mahdotonta.

Trampoliinihyppely on lasten kyynärvarsimurtumien yleisin syy.

lAsTeN kYYNärVArsIMurTuMIeN Määrä NelINkerTAIsTuNuT

6 Aktuumi | 5/2013

RIC

HA

RD

-59

OULUN YLIOPISTO

HUMANISTINEN TIEDEKUNTA

(Faculty of Humanities)dekaani Paula Rossi

ARKKITEHTUURIN TIEDEKUNTA

(Oulu School of Architecture)dekaani Helka-Liisa Hentilä

BIOKEMIAN JA MOLEKYYLILÄÄKETIETEEN

TIEDEKUNTA(Faculty of Biochemistry and Molecular Medicine)dekaani Kalervo Hiltunen

KASVATUSTIETEIDEN TIEDEKUNTA

(Faculty of Education)dekaani Riitta-Liisa Korkeamäki

LUONNONTIETEELLINEN TIEDEKUNTA

(Faculty of Science)dekaani Jouni Pursiainen

LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA

(Faculty of Medicine)dekaani Kyösti Oikarinen

OULUN YLIOPISTON KAUPPAKORKEAKOULU

(Oulu Business School)dekaani Petri Sahlström

TIETO- JA SÄHKÖTEKNIIKAN TIEDEKUNTA

(Faculty of Information Technology and Electrical Engineering)

dekaani Jukka Riekki

Oulun yliopisto toimii ensi vuoden alusta al-kaen yhdeksässä tiedekunnassa nykyisten kuuden sijaan. Tiedekuntarakennetta on uu-distettu niin, että kaikki tiedekunnat ovat entistä selkeämmin omia tieteenalakokonai-suuksia. uusina tiedekuntina aloittavat arkki-tehtuurin tiedekunta, biokemian ja molekyyli-lääketieteen tiedekunta sekä informaatiotek-niikan tiedekunta.

Tavoitteena on tiivistää ja tehostaa sekä tieteenalojen sisäistä että niiden välistä tut-kimusta esimerkiksi hyödyntämällä ja kehit-tämällä yhteisiä tutkimusympäristöjä. Tiede-kuntia täydentävät neljä tutkimuksen paino-alaorganisaatiota ja lukuisat tutkimusyksiköt.

Homogeenisemman tiedekuntarakenteen

Vesivoiman rakentaminen koetellut kemijoen asukkaita

Kemijoella vesivoiman rakentaminen on vai-kuttanut jokivarren asukkaiden elämään mo-nin tavoin. usein rakentajan näkemys on ohittanut asukkaiden mielipiteet. Paikalliset ovat kuitenkin saamassa vahvemman roo-lin, kun vesivoiman kehittämisestä Kemijoella keskustellaan.

Filosofian ja kasvatustieteen maisteri outi Autti tutki väitöskirjassaan, miten Kemijoen vesivoimarakentaminen on vaikuttanut pai-kallisten asukkaiden elämään. Tutkimuksen keskeisenä aineistona käytettiin Kemijokivar-ren asukkaiden haastatteluja.

Ensimmäinen vesivoimala valmistui Kemijo-elle 1949, kun sodasta toipuva Suomi tarvitsi lisää sähköä. Vaikka vesivoimarakentamises-ta oli jokivarren asukkaille hyötyä, aiheutti se myös taloudellisia menetyksiä ja vahinkoja.  Rakentaminen esti vaelluskalojen nousun jo-keen ja muutti vesiympäristöä, maisemaa ja joen käyttöä voimakkaasti.

Ristiriitoja, pettymyksiä ja ongelmia ilmaan-tui Autin tutkimuksen mukaan paljon. Raken-tamisen alkuvaiheessa voimayhtiöillä oli eniten sananvaltaa. Tähän vaikuttivat lainsäädäntö ja valtion tuki.

Tutkimuksessa löydettiin paikallisten asuk-kaiden neljä tapaa suhtautua jokivarren muu-tokseen: rakentajat, selänkääntäjät, alistujat ja vastustajat. Paikalliset ymmärtävät varsin hy-vin voimalaitosrakentamisen hyvät ja huonot puolet. Vuosikymmenten kuluessa paikallisen asiantuntijuuden arvostus on kasvanut, mut-ta toimintatavoissa on Autin mukaan yhä pa-rantamisen varaa. 

ansiosta tiedekunnat pystyvät myös vä-hentämään kandidaattiohjelmiaan ja ra-kentamaan opiskelijoille yhteisiä joustavia opintopolkuja eri maisteriohjelmiin.

Rakenteellinen uudistaminen sisäl-tää hallinnollisten rakenteiden keventä-misen. Laitosten määrä vähenee. uusis-sa tiedekuntahallituksissa istuu jatkossa myös yliopiston ulkopuolisia jäseniä, jot-ka tuovat asiantuntemusta tiedekunnan vahvuusaloille.

Tiedekuntien dekaanit valittiin rehtorin päätöksellä sekä tiedekuntahallitusten ja yliopistokollegion yliopistojäsenet hallin-tovaaleilla lokakuussa.

uudeT TIedekuNNAT AloITTAVAT

7

Pu

He

eN

Vu

or

o

Suomi on osaamisen kansakunta määrällisesti ja laadullisesti mita-ten. Me satsaamme osaamisen kehittämiseen ja näkyväksi tekemi-seen, samoin kuin taitotiedon jakamiseen. Sosiaalinen media on lisäk-si avannut meille ja muille informaatioaltaan patoluukut siinä määrin, ettei tiedon tulva ole enää vain kielikuva.

Väitän, että osaaminen kiinnittyy sen tuottamisen ja nauttimisen ti-loihin ja tilanteisiin, jotka ovat tapahtumien paikkana yhä selvemmin yksi ja sama areena. Tarkemmin ajatellen näin on ollut jo ennen mui-noin. Suomessa osaamisen tuotanto- ja käyttöpaikat olivat nimittäin ensin kaukana korvessa riistamailla ja kalavesillä, sitten pelloilla ja teh-taissa, myöhemmin opetus-, tutkimus- ja liike-elämän yhteisillä kam-puksilla ja viime aikoina myös syvällä netin syövereissä.

Jotta osaamista syntyisi ja sitä käytettäisiin, olipa kyse sivistymisestä tai kaupankäynnistä, pitää siis järjestää tapahtumapaikkoja ja tilantei-ta ja mieluummin vielä niin, että eri tahot kohtaavat ja pysyvät yhdes-sä tarpeeksi kauan. Oulun maineikkaan teknologiakylän ensimmäi-nen ruokala oli tuollainen paikka. Hissimatkaan ja -puheisiin verrattu-na siellä oli moninkertainen aika tuottaa tietoa ja solmia kauppojakin. Samalla sai syödäkseen. Vanha vitsi, että lounaalle lähtiessä edessä näkyi vain joko paksu lumikinos tai vesakkoa eikä maailman suurin markkina-alue, ei pitänyt paikkaansa.

Kysymykseen, miten edistää osaamista tapahtumapaikkoina ja tilantei-na, ei silti riitä vastaukseksi vain lounaskuppila, luentosali tai neuvotte-luhuone. Minusta osaamisen ainoaksi areenaksi ei kelpaa myöskään Facebook tai Youtube, joskaan niitä ei voi vähätellä. Ne ovat jo yliver-taisia bisnespalavereihin ja tutkimusseminaareihin verrattuna sekä tuo-tetun tiedon että sen parissa vietettyjen vuorokausituntien suhteen.

Kun tiedon kirjo kasvaa, sen tapahtumapaikat ja tilanteet pyrkivät

hajaantumaan ja samalla osaaminen pirstoutuu. Ihmiset muuttavat muualle, yritykset perustavat toimipisteitä toisiin kaupunkeihin ja maihin, laitteet asennetaan minne mikin verkon varrelle, tiedostot talletetaan pilveen. Keinot tuoda osaamista takaisin yhteen ulottuvat illanvietoista LinkedIniin ja palvelinkeskuksiin.

Joillekin osaamisen alueille tapahtuu silti kuten tunturijärven rauduille eli ne erikoistuvat yli kohtuuden ja niiden kasvu pysähtyy. Myös liike-elämässä ajaudutaan helposti niin sanotun kannattavan kuihtumisen kierteeseen, jonka vain konkurssi, uusi omistaja tai nuorempi yrittä-jäsukupolvi voi katkaista.

Jotta osaamista syntyisi ja sitä hyödynnettäisiin, tapahtumapaikoilla pitäisi pystyä hallinnoimaan tiedon samanaikaista laajenemista ja su-pistumista, kuten autonominen hermosto ohjaa sydäntä ja keuhko-ja. Yhden pysähdyksen tilanteesta voidaan selviytyä osaamisen elvy-tyspaketilla, mutta toistuvat taitotiedon ohitusleikkaukset eivät ole mahdollisia ihmisille ja organisaatioille. Siksi kannatan ja kannustan osaamisen tuottamista ja uudistamista paikoissa, joissa tapahtuu ja joiden tilanteet ovat näkyvissä.

Torikadulla yhtenä Business Kitchenin tuhannesta viidestäsadasta kuukausittaisesta kävijästä tiedän, että voin uppoutua uutta tietoa

tuottavan toiminnan pyörteisiin. Kirjoitettu-ani tutkimistani asioista muutamankin rivin Wikipediaan saan toivoa siitä, etten kääpi-öidy asiantuntijana kuten Taimenlammen ka-lat Sevettijärven Villavaarassa.

Veikko seppänenMartti Ahtisaari Instituutti

Osaaminen on tapahtumia ja tilanteita

Oulun yliopisto ja Oulun kaupunki ovat avan-neet yhteistyössä yliopiston tiloissa Linnan-maalla avoimen päiväkodin nimeltään Lastu. Yliopisto tarjoaa tilat ja välineet, kaupunki henkilökunnan ja lapset.

Lastussa yhdistyvät käytännön varhaiskas-vatustyö, opettajankoulutus ja tieteellinen tutkimus. Varhaiskasvatuksen opiskelijat pää-sevät osallistumaan päiväkodin toimintaan

ohjaamalla lapsiryhmää ja havainnoimalla ohjaustilanteita.

”Etenkin lapsuuden tutkimukselle Lastu tarjoaa mahdollisuuden pitkäjänteiseen tut-kimukseen, kun samat lapset ovat mukana koko vuoden. Tilanteiden videointi mahdol-listaa tarkan havainnoinnin, koska tilannetta voidaan tallenteelta katsoa monta kertaa eri näkökulmista”, kertoo toimintaa koordinoi-

va yliopistonopettaja Satu karjalainen Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta.

Lastun varhaiskasvatusryhmä toimii Sam-polan päiväkodin alaisuudessa ja on osa laa-jempaa Oulun yliopiston oppimisen ja vuo-rovaikutuksen tutkimustilojen ja yhteisöjen muodostamaa kokonaisuutta LeaForumia.

TuTkIMusPäIVäkoTI lAsTu lINNANMAAlle

JuH

A SA

RK

KIN

EN

8 Aktuumi | 5/2013

Oulun yliopisto hakee innovaatiotoimin-taansa ja toiminnan työelämävastaavuu-teen uusia ideoita yliopiston ulkopuolisista asiantuntijoista koostuvien teemaryhmien avulla. Teemaryhmät ovat yliopiston yhteis-kuntasuhteiden neuvoston jäsenistä koot-tuja, eri sidosryhmiä ja toimialoja edustavia asiantuntijatiimejä.

Ryhmiä on seitsemän ja niiden teemoina ovat ulkoinen viestintä, yrittäjyys, innovaati-ot, yliopistokoulutuksen työelämävastaavuus, tutkimus- ja hankeyhteistyö sekä varainhan-kinta ja alumnisuhteet. Ryhmillä on yliopiston ulkopuolinen puheenjohtaja, joka toimii tii-viissä yhteistyössä yliopiston teemakohtaisen

Jarkko saariselle ragnar Hult -mitali

Oulun yliopiston mat-kailumaantieteen pro-fessori Jarkko Saarinen on palkittu Ragnar Hult -mitalilla. Sen myöntää Suomen maantieteelli-nen seura ansiokkaasta maantieteen tut-kimuksen, opetuksen tai maantieteen harrastuksen hyväksi tehdystä työstä.

Jarkko Saarisen tutkimukset käsitte-levät matkailun ja kestävän kehityksen teemoja, matkailua ja ilmastonmuutosta, matkailun sopeutumista, yhteisötutkimus-ta ja erämaatutkimusta. Hän on vuosien ajan rakentanut aktiivisesti tutkimus- ja opetusyhteistyötä muun muassa eteläi-seen Afrikkaan.

Heli Jantunen World Academy of Ceramicsin jäseneksi

Oulun yliopiston säh-kötekniikan professori ja osaston johtaja He-li Jantunen on kutsuttu ensimmäisenä suomalai-sena World Academy of Ceramicsin jäseneksi. Akatemian jäsenten määrä on maailmanlaajuisesti rajoitettu 200:aan. Jäseneksi valittavilta edellyte-tään, että he ovat antaneet kansainväli-sesti merkittävän panoksen keraamien teoriaan ja niiden soveltamiseen ja edis-täneet alan julkaisutoimintaa.

JuH

A SA

RK

KIN

EN

ta naurua. Osallistujat olivat valmistuneet eri vuosikymmenillä ja eri aloilta lääketieteestä ja luonnontieteistä humanistisiin ja teknillisiin tieteisiin.

Taloustieteiden tiedekunnan ulkomaisten alumnien määrä on kasvanut kohisten kan-sainvälisten maisteriohjelmien ja liikkeenjoh-don MBA-ohjelman myötä.

Tilaisuus tiivistää yhteyksiä ulkomaille aset-tuneisiin alumneihin tarjoutui lokakuisen Kii-nan-matkan yhteydessä. Siellä asuvat alum-nit kutsuttiin illalliselle Nanchang Cityssä ja Shanghaissa.

Kokemukset uudesta aloitteesta olivat niin hyviä, että alumni-illallisista tehdään pysyvä käytäntö. ”Oli mahtavaa saada yhteys vuosi-en takaisiin alumneihin ja kuulla heidän työl-listyneen erinomaisiin työpaikkoihin”, dekaani Petri Sahlström kertoo. ”Alumnit kyselivät innokkaasti yliopiston kuulumisista ja muiste-livat opiskeluaikojaan Oulussa.”

karoliina kekkialumnikoordinaattori

Asutko ulkomailla? Haluatko saada kutsun alumnitapahtumiin?

ulkomailla asuvia alumneja tavoitellaan tilaisuuksiin alumniverkoston (alumni.oulu.fi) ja Oulun yliopiston alumnien LinkedIn-ryhmän (Alumni of Oulu university) kautta. Muista seurata näitä verkostoja, kun haluat pysyä ajan tasalla tilaisuuksista.

Lisätietoja voi pyytää alumnisuhteista osoitteesta: alumni@oulu.fi.

Puolitoistatuhatta Oulun yliopiston alumnia asuu ulkomailla, heistä tuhatkunta Euroopas-sa. Ruotsin asema on vahva: länsinaapurissa asuu yli 300 alumnia. Valtaosa ulkomailla asu-vista alumneista on suomalaisia. Kansainväli-sistä maisteriohjelmista valmistuneiden myö-tä alumnikeskittymiä on syntymässä esimer-kiksi Kiinaan ja Venäjälle.

Kansainvälinen alumnikunta asettaa yliopis-ton alumnisuhteiden kehittämiselle haasteen. Yksi toimintatapa on järjestää tapaaminen alumnien asuinmaassa. Syksyn 2013 aikana on ensimmäistä kertaa toteutettu yksi alum-nitapaaminen Ruotsissa ja kaksi Kiinassa.

Tukholman seudulla asuvia Oulun yliopis-ton alumneja kokoontui marraskuun alus-sa Tukholmassa tapaamaan yhteyspäällikkö Sakari Jussi-Pekkaa ja alumnikoordinaattori karoliina kekkiä. Heille välitettiin yliopiston terveiset ja tuoreimmat kuulumiset muun muassa uudesta tiedekuntajaosta ja kampuk-sen kehittämisestä.

Kuulumisia kyseltiin innokkaasti, ja opis-keluaikaiset kokemukset kirvoittivat mon-

eNsIMMäIseT AluMNITAPAAMIseT ulkoMAIllA

yhdyshenkilön kanssa.Yhteiskuntasuhteiden neuvoston puheen-

johtajana toimiva teollisuusneuvos Jorma Terentjeff on tyytyväinen ja innostunut, et-tä teemaryhmiin saatiin runsaasti eri alojen merkittäviä vaikuttajia niin lähialueelta kuin muualta Suomesta.

”Yliopiston johdon asettamien tavoittei-den saavuttamisen lisäksi näen hyvin arvok-kaana sen, että uudenlaisella työskentelyta-valla elinkeinoelämä ja sidosryhmät pääsevät entistä paremmin vaikuttamaan yliopiston tutkimuksen ja koulutuksen painopistealuei-siin”, Terentjeff sanoo.

Yhteiskuntasuhteet tiivistyvät

9

erilaisia toimintoja hoidetaan yhä enemmän internetissä. Uusia pal-veluntarjoajia tulee koko ajan li-sää. Palvelujen käyttö vaatii taval-

lisesti käyttäjän tunnistusta. Usein tämä hoituu rekisteröitymisellä, jonka jälkeen palveluun voi kirjautua omilla tunnuksil-la. Niitä voikin kertyä iso liuta, eikä niitä aina muista.

Monet palvelut kuitenkin vaativat vah-vempaa tunnistautumista. Niinpä peliken-tälle on tullut erilaisia tapoja saada selvil-le, kuka palvelua käyttää. Pankkitunnuk-siin perustuva Tupas-varmennepalvelu on jo melko yleinen, mutta myös mobiilitun-

nistuksen käyttö yleistyy.Vaikka uusia tunnistautumiskeinoja tu-

lee lisää, ongelmat eivät ole vielä ratken-neet. Ratkaisut ovat vaikeakäyttöisiä eikä tasa-arvoisuus toteudu, koska esimerkik-si mobiilivarmenteen käyttö ei sovellu kai-kille. Myös heikko tietoturva aiheuttaa on-gelmia. Yksityisyys on koetuksella ja iden-titeettivarkauksia pääsee tapahtumaan.

Tästä näkökulmasta Oulun yliopiston tietotekniikan osastossa alettiin miettiä, miten siellä tutkittua tiedonsiirron tieto-turvaa voitaisiin soveltaa käyttäjien tunnis-tamiseen. Syntyi ajatus seuraavan sukupol-ven tunnistusratkaisun kehittämisestä. Se

tuo helpotusta sekä palvelujen tarjoajille et-tä internetin käyttäjille.

kehitteillä uusi toimintatapa

Idean toteuttamiseksi tutkijat hakivat yli-opiston innovaatiopalveluiden avustuk-sella Tekesistä tutkimusideoista uutta tie-toa ja liiketoimintaa (TUTLI) -rahoitus-ta kahdessa eri osassa yhteensä reiluksi 1,5 vuodeksi. Rahoitus mahdollistaa sekä tut-kimuksellisten asioiden selvittämisen että ennen kaikkea uuden liiketoiminnan syn-nyttämiseen tähtäävät toimenpiteet.

Projektissa teknologian kehittämisestä

TEKSTI: MAARIT JOKELAKuVA: PIxMAC

HELPOSTI JA TuRVALLISESTI INTERNETIINOvatko salasanat hukassa? Epäiletkö tietojesi joutuvan vääriin käsiin? Jatkos-sa internetiin on mahdollista päästä helposti ja turvallisesti. Oulun yliopis-tossa kehitetään sähköisen asioinnin mullistavaa tunnistautumisratkaisua.

10 Aktuumi | 5/2013

vastaa tietotekniikan osaston tohtorikou-lutettava Jani Pellikka ja teknologian kau-pallistamisesta innovaatiopalveluissa yri-tysasiamiehenä työskentelevä Petri Leuk-kunen. He toimivat myös ratkaisun alku-peräisinä ideoijina. Täällä hetkellä tiimissä työskentelee seitsemän henkilöä.

Kehitteillä oleva ratkaisu toimii alusta-na, johon voidaan tuoda nykyisiä tunnis-tautumismenetelmiä mutta myös liittää uusia. Tällainen voisi olla esimerkiksi kas-vojentunnistus, jota tutkitaan tietoteknii-kan osastossa.

”Rakennamme ihan uutta tapaa toimia. Se tuo isoja haasteita. On oltava uskotta-

� Tutkimusideoista uutta tietoa ja liiketoi-mintaa (TuTLI) -rahoitusta myöntää tutki-muslaitoksille Tekes. Rahoitus on tarkoitet-tu tutkimustulosten ja osaamisen jalosta-miseen. Tavoitteena on, että projektin jäl-keen syntyy uutta liiketoimintaa joko start up -yrityksen tai lisensoinnin kautta.

Rahoituksessa keskeisessä roolissa on kaupallistamisen valmistelu. Sillä tarkoite-taan esimerkiksi asiakastarpeen ja paten-toitavuuden selvittämistä, prototyypin tai demon valmistusta, pilottitestauksia oi-keassa käyttöympäristössä ja liiketoiminta-mallin työstämistä.

Vaikka rahoitusmuoto ei edellytä yrityk-siltä rahallista panostusta, projekti suunni-tellaan ja toteutetaan läheisessä kontaktis-sa niiden kanssa.

� Mittausjärjestelmää metallien sulatusuu-neihin (prosessi- ja ympäristö tekniikan osasto)

� Mittausjärjestelmää kiviaineksen raekoon määrittämiseen (Cemis-Oulu)

� Mittalaitetta vesien metallipitoisuuksien mittaukseen (Cemis-Oulu)

� Ohjelmistoa yritysten kustannus-laskentaan (taloustieteet)

� Raman-spektroskopian mittausmene-telmää (sähkötekniikan osasto yhdessä VTT:n kanssa)

� Sensoria elintarviketurvallisuuteen liitty-

en (sähkötekniikan osasto yhdessä Åbo Akademin kanssa)

� Turvallista tunnistautumista sähköiseen asiointiin (tietotekniikan osasto)

lisätietoa: � Oulun yliopiston innovaatiopalvelut: www.oulu.fi/yliopisto/tutkimus/tuki/keksinnöt-ja-liikeideat

� Tekes: www.tekes.fi/rahoitus/tutkimusorganisaatiot/tutkimusideoista-uutta-tietoa-ja-liiketoimintaa/

ouluN YlIoPIsTossA TuTlI-rAHoITuksellA keHITeTääN:

HELPOSTI JA TuRVALLISESTI INTERNETIIN

va markkinoilla”, Leukkunen huomauttaa. ”Idea pitää myydä sekä palveluntarjoajil-le että käyttäjille”, Pellikka sanoo. Toimiva prototyyppi onkin ehdoton.

Projektissa ollaan nyt käyttäjätestaus- ja pilottikokeiluvaiheessa, jotta FairID:ksi ni-metystä tunnistautumisesta saadaan mah-dollisimman paljon aitoa käyttäjäpalautet-ta. ”Tunnistautumista voi käydä testaamas-sa osoitteessa www.fairid.com”, Leukku-nen kertoo. Demosovelluksissa voi kokeilla uutta tapaa muun muassa verkkokauppaan tai kursseille ilmoittautumiseen.

”Tunnistautuminen on nyt kuuma ai-healue, joten uusia kilpailijoita tulee koko

Jo rahoitushakemuksen suunnitteluvaihees-sa on tärkeää olla yhteydessä potentiaalisten asiakkaiden kanssa. Näin saadaan selville, voi-ko oma kehitettävä laite, menetelmä tai palve-lu ratkaista asiakkaan tarpeen riittävän hyvin.

Yritysten edustajat ovat keskeisessä roolis-sa myös projektin toteutuksessa. He tuovat projektiin liiketoimintaosaamista toimimal-la ohjausryhmässä. Näin kehitettävää liiketoi-mintaa voidaan suunnata oikeaan suuntaan ja pystytään luomaan laajempia verkostoja.

Toivottavaa on myös, että kokeneita liike-toimintaosaajia saadaan mukaan projektin käy-tännön työhön. Sarjayrittäjien ja bisnesenkelei-den kontaktit auttavat luomaan yhteyksiä asi-akkaisiin, jotka voisivat ottaa ratkaisun käyt-töönsä, sekä yrittäjätiimin rakentamisessa. (MJ)

Tutkimuksesta liiketoimintaa

ajan. Tulee kova kiireen tunne”, Leukku-nen jatkaa. Tavoitteena on saada uusi liike-toiminta käyntiin alkuvuodesta.

”TUTLI-rahoituksella on voitu hakea fiksuinta tapaa ratkaista ongelma”, Leuk-kunen tiivistää yliopistovetoisen projektin hyviä puolia. ”Jos olisi lähdetty heti yrityk-senä liikkeelle, niin jokin ratkaisu olisi pi-tänyt lyödä lukkoon nopeammin. Se ei olisi välttämättä ollut paras vaihtoehto.” �

”Rakennamme ihan uutta tapaa toimia.

Se tuo isoja haasteita. On oltava uskottava

markkinoilla.”

11

sin rahoittamassa Information processing and transmission chain for medical appli-cations, ICMA -tutkimushankkeessa.

Teknologia tarkkailee potilasta

Oulun yliopiston kolmen eri tieteenalan professorien tutkimusryhmät etsivät ICMA-hankkeessa Parkinson-potilasesimerkin avulla ratkaisuja siihen, miten sairastavan tilaa voidaan seurata mahdollisimman hel-

posti ja ennen kaikkea turvallisesti. Tutki-musta voidaan soveltaa myös esimerkiksi sy-dämen vajaatoimintaa tai tyypin 2 diabetes-ta sairastavan potilaan tilan etäseurantaan.

Lääketieteen tekniikan professori Timo Jämsä biolääketieteen laitoksesta selvittää tutkimusryhmänsä kanssa sitä, miten ter-veydenhuolto tulee tulevaisuudessa muut-tumaan. ”Tulevaisuudessa yksilön vastuu itsensä hoitamisesta kasvaa. Se johtaa sii-hen, että erilaiset ihoon kiinnitettävät an-

Lokakuussa 2012 Computerworld ja monet muut mediat ympäri maailman uutisoivat, kuinka tietoturva-ammattilainen Barna-by Jack onnistui hakkeroimaan sydämen-tahdistimen kannettavalla tietokoneellaan. Jack lähetti tahdistimeen 830 voltin sähkös-hokin, joka olisi voinut tappaa sen mahdol-lisen kantajan välittömästi.

Kuten rytmihäiriöistä kärsivä potilas saa apua sydämentahdistimesta, voidaan ter-veysteknologiaa hyödyntää Parkinsonin tautia sairastavan potilaan hoidossa. En-nen hoitolaitoksessa tarkkailtavana ollut potilas voidaan jatkossa siirtää kotiin, kos-ka hänen elintoimintojaan voidaan seura-ta sairaalassa.

Potilaan kehossa olevat huomaamatto-mat anturit lähettävät langattomasti tietoa hänen vyötäröllään olevaan pieneen vas-taanotinlaitteeseen tai taskussa olevan äly-puhelimen sovellukseen. Niistä tiedot päi-vittyvät automaattisesti nettiin tai potilas-tietojärjestelmään, josta sairaalan henkilö-kunta saa ilmoituksen potilaan elintoimin-tojen muutoksista.

Entäpä jos joku tai jokin pääsisi seuraa-maan potilaan kehon antureista lähteviä signaaleja tai jopa muuttamaan niitä ulko-puolisen laitteen avulla? Seuraukset voisi-vat olla kohtalokkaat. Riskejä liittyy myös siihen, jos huoneessa on useampia potilai-ta samanlaisten laitteiden kanssa. Voisivat-ko signaalit mennä sekaisin ja lääkäri pää-tyä tarkastelemaan väärän potilaan tietoja?

Muun muassa näihin ongelmakohti-in pureudutaan Oulun yliopistossa Teke-

turit, kännykköihin ladattavat terveys- ja hyvinvointisovellukset sekä niistä kerätty-jen tietojen perusteella palautetta antavat järjestelmät yleistyvät”, Jämsä visioi.

Skenaarion perusteella hän tutkii, mil-laisia teknologiaratkaisuja ihoon kiinni-tettävissä antureissa voisi käyttää kunkin sairauden kohdalla. ”Parkinson-potilaasta voidaan mitata anturisignaaleilla taudin oi-reita ja niiden perusteella arvioida lääkityk-sen tehoa ja annostusta. Liikeantureilla saa tiedon potilaan mahdollisesta vapinakohta-uksesta tai kaatumisesta”, Jämsä selventää.

Turvallisuus kaiken A ja o

Potilaan oman vastuun kasvu lisää terveys-teknologian kehittämisen tarvetta. Jatku-valla kehittämisellä halutaan pitää huoli siitä, ettei kukaan pääsisi Barnaby Jackin tapaan tunkeutumaan sydämentahdisti-meen tai Parkinson-potilaan kehossa olevi-en anturien signaaleihin.

Kauhukuvien estämiseksi tutkimus-hankkeessa on mukana lääketieteellisen tekniikan professori Tapio Seppänen tie-totekniikan osastosta. Hän tutkii langatto-man kehoverkon tietoturvaratkaisuja, jot-ta Parkinson-potilaat voisivat langattoman terveysteknologian avulla elää normaalia elämää ja ennen kaikkea mahdollisimman turvallisesti.

Seppäsen tiimi tutkii, kuinka Parkinson-potilaan antureista lähtevät signaalit voi-daan salata niin, ettei niihin pääse tunkeu-tumaan ulkopuolelta ja etteivät signaalit

TEKSTI: SuVI VINBLADKuVA: JuHA SARKKINEN

ETTEI SYDÄMENTAHDISTINTA ENÄÄ HAKKEROITAISI

”Kehittämämme standardin mukainen kehoverkkoratkaisu valmistuu vuoden 2013 lopulla,

minkä jälkeen teollisuus voi tehdä ratkaisuumme perustuvia tuotteita. Uskoisin markkinoille ilmestyvän standardin mukaisia

laitteita jo lähivuosina.”

12 Aktuumi | 5/2013

pääse sekoittumaan. Jatkuva tekniikan ke-hittyminen paitsi auttaa myös teettää Sep-päsellä lisää työtä.

”Tekniikan kehittyminen on kilpajuok-sua. Samalla, kun joku toinen kehittää tek-nologiaa terveyden edistämiseksi, voi jo-ku toinen oivaltaa, kuinka häiritä laittei-den signaaleja. Meidän tehtävämme on py-syä ajan hermolla tai mieluummin askeleen edellä”, Seppänen selventää.

Perusta uudesta standardista

Tarpeen ICMA-projektille loi vuonna 2012 määritelty standardi signaalin algoritmeis-ta. Standardin mukaisten signaalien on tarkoitus saada erilaiset sairauden- tai ter-veydentilaa mittaavat laitteet toimimaan mahdollisimman hyvin keskenään.

”Standardi määrää, mihin muotoon ke-hon anturista saatavaa signaalia muoka-taan, paketoidaan ja lähetetään turvalli-sesti eteenpäin sitä vastaanottavaan lait-teeseen”, kertoo projektin kolmannen tut-kimusryhmän vetäjä, tietoliikenneteorian professori Jari Iinatti tietoliikenneteknii-kan osastosta.

ICMA-hankkeessa Iinatti selvittää tutki-musryhmänsä kanssa Parkinson-potilaan ihossa olevien anturien lähettämän tiedon siirtoa ja sitä, mikä vastaanotinratkaisu il-maisee tiedon luotettavimmin.

Ennen kuin standardia voidaan käyttää tulevaisuuden terveysteknologiassa, tar-vitsee se vielä Jämsän, Seppäsen ja Iinatin osaamisalueet yhdistävää jatkotutkimus-

din mukaisia laitteita jo lähivuosina”, Tapio Seppänen arvioi.

ICMA-hankkeen ohjausryhmässä on myös joukko yrityksiä. Seppänen arvioi yritysten pohtivan, miten ne voisivat hyö-dyntää tutkimusta tuotekehityksessään. Parhaassa tapauksessa professorit voisivat jatkaa yrityksen tuotekehityksessä tutki-muspartnereina.

”Usein yritykset säntäävät tutustumaan uusien standardien mukaisiin ratkaisuihin heti niiden ilmestyttyä. Yritykset kilpaile-vat tuotekehityksen nopeudessa, sillä jo-kainen haluaa uuden standardin mukaisen tuotteen markkinoille ensimmäisenä. Sil-loin kysytään mahdollisimman hyviä stan-dardin mukaisia ratkaisuja, ja tähän mei-dän tutkimuksemme tarjoaa vastaukset”, Seppänen summaa. �

”Tekniikan kehittyminen on kilpajuoksua. Samalla, kun joku toinen kehittää

teknologiaa terveyden edistämiseksi, voi joku toinen

oivaltaa, kuinka häiritä laitteiden signaaleja. Meidän tehtävämme on pitää huoli,

että olemme ajan hermolla tai mieluummin askeleen edellä.”

TAPio SePPänen

Tulevaisuudessa yleistyvät erilaiset potilaan kantamat anturit, jotka lähettävät tietoa hänen terveydentilastaan hoitohenkilökunnan tietojärjestelmään. Projektipäällikkö Martti Huttunen (keskellä) CWC:n anturiverkkolaboratoriosta esittelee kehittämäänsä älyhansikasta, jolla voisi käytännössä testata Jari Iinatin (oik.), Timo Jämsän (takana kesk.) ja Tapio Seppäsen (vas.) tekemää tutkimusta Parkinson-potilaan etäseurannasta.

työtä. Timo Jämsä sanookin ICMA-hank-keen eduksi juuri sen, että kolmen eri tie-teenalan professorit tekevät sitä yhdessä. He pääsevät yhdistämään osaamisalueensa ja tutkimaan asiaa kokonaisuutena.

kilpailu tuotekehityksen nopeudessa

Langattomia terveydentilaa mittaavia tuot-teita, kuten sykemittareita, on ollut mark-kinoilla jo vuosia. Uuden standardin mu-kaisia kehoverkkoratkaisuja ei kuitenkaan ole vielä toteutettu.

”Kehittämämme standardin mukai-nen kehoverkkoratkaisu valmistuu vuoden 2013 lopulla, minkä jälkeen teollisuus voi tehdä ratkaisuumme perustuvia tuotteita. Uskoisin markkinoille ilmestyvän standar-

13

Nokian tutkimuskeskus Sunny-valessa Piilaaksossa on tavan-omaisen steriili toimistora-kennus. Vierailut on sovittava

kirjallisesti etukäteen. Kuvaaminen työti-loissa on ehdottomasti kielletty. Sitä, mitä siellä tutkitaan, ei haluta paljastaa.

”Aiemmin meitä ei haitannut, jos muut seurasivat meitä”, sanoo parikymmentä vuotta Nokiassa työskennellyt tutkimus-johtaja Ilkka Niva. ”Nyt asiat ovat muuttu-neet, kun emme ole enää markkinajohtaja.”

Nokiassa eletään herkkiä aikoja. Jokai-nen uusi keksintö ja patentti on arvokas-ta omaisuutta. Minkään liikesalaisuuteen viittavan tiedon ei haluta leviävän vääriin

TEKSTI JA KuVAT: JuHA EuROPAEuS

NOKIAN TuTKIMuS PIILAAKSOSSA JATKuuPiilaaksossa työskentelevä Oulun yliopiston kasvatti Ilkka Niva on nähnyt läheltä työnantajansa Nokian ylä- ja alamäet. Juuri nyt yhtiössä eletään herkkiä aikoja.

käsiin. Edes kollegat talon sisällä eivät aina tiedä toistensa projekteista.

Yksi syy varovaisuuteen lienee matkapu-helinalan luonne. Kilpailijoista on nykyään vaikea erottautua. Älypuhelimet muistut-tavat entistä enemmän toisiaan.

Päätös myydä matkapuhelinliiketoimin-ta Microsoftille on Nokialle historiallinen käännekohta. Uuden omistajan alaisuu-teen siirtyminen tuo epävarmuutta pait-si Nokian suomalaisille myös ulkomaisille työntekijöille.”Uskon, että Microsoftista tulee kärsiväl-linen omistaja”, Niva sanoo. ”Esimerkiksi pelikonsolimarkkinoilla Microsoft haastoi Xboxillaan vuosien ajan japanilaisia kilpai-

lijoitaan ennen kuin menestystä alkoi tulla.”Niva työskentelee Piilaakson Chief

Technolygy Officessa, joka ei Microsoft-kauppaan kuulunut. Osa Sunnyvalen työn-tekijöistä siirtyy Microsoftin palvelukseen, osa jää Nokiaan.

Jäljelle jäävä verkkoyhtiö toimii kypsällä toimialalla, jonka liiketoiminta on puheli-miin verrattuna vakaata. Liikevoittomargi-naalit ovat pieniä, mutta markkina on pää-asiassa kolmen toimijan, Nokian, Ericsso-nin ja Huawein hallussa.

Ideaali työympäristö

Ilkka Niva on yksi niistä johtajista, joka on

14 Aktuumi | 5/2013

nähnyt aitiopaikalta Nokian kännykkäbis-neksen huiman nousun ja jyrkän laskun. Hän valmistui aikoinaan sähkötekniikan diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta. Ensimmäisen ulkomaankomennuksen hän sai 20 vuotta sitten.

”Ajauduin kansainvälisiin tehtäviin sat-tumalta. Alkuun tehtäväni oli koota Yh-dysvaltoihin San Diegoon tutkimustiimi matkapuhelinten kehittämiseen.”

Nokian liiketoiminta kasvoi parhaim-millaan kymmeniä prosentteja vuodes-sa. Suomi oli eräänlainen matkapuhelina-lan keskus. Nokia työllisti kotimaassa yli 23 000 ihmistä.

Oulussa yliopiston ja Nokian yhteistyö

toimi mallikkaasti. Yliopistossa oli paljon alan osaamista, mikä siivitti yhtiötä eteen-päin. Kun kasvu jatkui, Oulun ja kotimaan matkapuhelinosaaminen ei enää riittänyt. Tutkimustiimejä ryhdyttiin kokoamaan Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Aasiasta.

Niva kertoo pitäneensä Oulun yliopis-toon yhteyttä pitkään sen jälkeenkin, kun hän oli muuttanut San Diegoon. ”Pala-sin Suomeen yhtiön johdon toivomuksesta 1997 neljäksi vuodeksi. Paluu kotimaahan oli vaikeampaa kuin lähtö ulkomaille.”

Piilaakso on monella tavalla täydellinen työympäristö. Mistään muualta maailmas-ta ei löydy yhtä suurta teknologia-alan kes-kittymää. Naapurissa on maailman par-haisiin kuuluvia yliopistoja, muun muassa Stanford ja University of California.

Palveluja ja vapaa-ajanviettomahdolli-suuksia on loputtomiin. Sää on miellyttävä ympäri vuoden.

Neljän Oulussa vietetyn vuoden jälkeen Niva palasi takaisin Kaliforniaan. Voi ol-la, että tällä kertaa pysyvästi. ”Sain vuonna 2006 Yhdysvaltain kansalaisuuden. Lap-seni ovat asuneet Kaliforniassa lähes koko ikänsä. Muutama vuosi sitten suoritin tääl-lä MBA-tutkinnon.”

syitä alamäkeen monia

Yhdysvallat on ollut aina Nokialle hankala markkina-alue. Yhtiön matkapuhelimet ei-

vät koskaan saavuttaneet samanlaista suo-siota Yhdysvalloissa kuin Euroopassa ja Aasiassa. Niva ei osaa sanoa syytä siihen, miksi Nokia ei Pohjois-Amerikkaa toivo-tulla tavalla valloittanut. Kymmenen vuot-ta sitten edelle meni Motorola, myöhem-min Apple.

Syitä nopeaan alamäkeen on useita. Amerikkalaiset operaattorit halusivat rää-tälöidä puhelimet ja erottua toisistaan. ”Globaali suuruuden ekonomia -malli ei enää toiminut Yhdysvaltain markkinoilla. Oman haasteen toi Qualcommin CDMA-teknologia, joka sai hallitsevan markkina-osuuden Yhdysvalloissa mutta jäi globaa-listi alle 20 prosenttiin”, Niva pohtii.

Puhelimien muuttuessa tietokoneiksi amerikkalaisten ohjelmisto-osaaminen al-koi näkyä. Yksi Nokian virhe oli liika in-sinöörimäisyys, liiallinen keskittyminen laitteisiin ja liian vähäinen ohjelmisto-osaaminen. Esimerkiksi Nokian Ovi-pal-velu ei yltänyt lähellekään AppStoren pal-velutasoa.

”Täytyy muistaa, että Apple on alun pe-rinkin ohjelmistoyritys. Nokia oli enem-män laitevalmistaja, joka yritti opetella ohjelmistoliiketoimintaa. Nämä asiat jää-vät tutkijoiden selvitettäväksi. Saamme eh-kä joskus lukea Harvard Business Review -lehdestä selityksiä siihen, miksi kävi niin kuin kävi”, Ilkka Niva toteaa. �

Sähkötekniikan diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta valmistunut Ilkka Niva on työskennellyt parikymmentä vuotta Nokian palveluksessa. Nykyinen työpaikka Chief Technology Office San Diegossa Kaliforniassa ei kuulu Microsoft-kauppaan.

15

sosiaalinen media on 2010-luvul-la kasvanut hurjaa vauhtia niin käyttäjämäärältään kuin sovellus-kohteiltaan. Tykkäykset ja jaka-

miset ovat yhä yleisemmin ihmisten ja yri-tysten arkipäivää.

”Tällä hetkellä kehitys menee niin hui-maa vauhtia eteenpäin, että pari vuotta sit-ten aloitetussa projektissamme alkutilanne tuntuu jo historian tutkimiselta”, projekti-päällikkö Pasi Karppinen toteaa pilke sil-mäkulmassaan.

Puheena on Oulun yliopiston tietojenkä-sittelytieteiden laitoksen SOMELETTI-tut-kimushanke, jonka päätösseminaari pidet-tiin loka-marraskuun vaihteessa. Projek-tipäällikkö Karppinen on tiiminsä kanssa tutkinut erilaisia yritysten asiakkaisiin liit-tyviä sosiaalisen median sovelluksia Ou-lun lentoaseman ja kauppakeskus Kaptee-nin tiloissa.

Hankkeessa tutkittiin, kuinka sosiaa-linen media voi toimia yrittäjien apuna markkinoinnissa ja käyttäjien palauteka-navana sekä kuinka käyttäjät voivat osallis-tua tilan ja palveluiden kehittämiseen. Tär-keänä tutkimuksen aiheena oli myös käyt-täjiin vaikuttaminen teknologian avulla.

lukutoukka kasvaa kirjoista

”Käytimme alustoina jo olemassa olevia sosiaalisen median palveluita, kuten Fa-cebookia ja Twitteria”, Karppinen selittää. Esimerkkinä toimii Facebook-sovellus Lu-kutoukka, jossa tarkoitus on kirjoja luke-malla kasvattaa lukutoukka suuremmaksi ja lopulta kauniiksi perhoseksi.

”Kauppakeskus Kapteenin kirjakauppa Kipassa sijaitsi näyttö, jossa näkyi reaali-aikaisesti erikokoisia lukutoukkia. Tämän näytön avulla asiakkaat houkuteltiin ko-

keilemaan maksutonta sovellusta Faceboo-kissa”, tutkija Liisa Kuonanoja selittää.

”Luetut kirjat merkattiin sovellukseen ylös ja näin voitiin yhdessä kasvattaa touk-kaa isommaksi. Mitä enemmän luettiin, sen koreampia syntyneistä perhosista tuli”, hän jatkaa.

Käyttäjien kasvattamat värikkäät siivek-käät saivat hyvin näkyvyyttä kirjakaupan edessä ja toimivat esimerkkinä tehokkaas-ta houkuttelevasta elementistä. Sovellus sai mukavasti käyttäjiä, ja jatkoa ajatellen Lu-kutoukassa on kehittäjiensä mukaan paljon potentiaalia.

kerro, mitä haluaisit syödä?

Oulun lentoasemalla käytössä oli mikrob-logipalvelu Twitterin kautta toimiva Avia-feedback-järjestelmä. ”Matkustajilla oli mahdollisuus antaa palautetta vastaamalla

TEKSTI JA KuVA: JuHO KARJALAINEN

PETTERI LöPPöNEN / FINAVIA OYJ

SOSIAALINEN MEDIA YRITYKSELLE HYöDYKSI

Sosiaalinen media, kuten Facebook ja Twitter, ovat yksi yrityksen markkinoin-tiviestinnän väline. Lupaavia tuloksia sen käyttämisestä esimerkiksi asiakkaiden

palautekanavana saatiin SOMELETTI-projektissa.

16 Aktuumi | 5/2013

erilaisiin kysymyksiin lentoaseman palve-luista”, tutkija Agnis Stibe kertoo.

Kysymykset käsittelivät turvallisuut-ta, viihtyvyyttä ja muita käyttökokemuk-sia. ”Sovelluksen kautta esimerkiksi lento-aseman Hello Cafen ruokalistalle toivottiin rössypottua”, Stibe hymyilee. Käyttämällä kysymyksen ohessa kerrottua #-tunnistetta oli vastaukset helppo löytää ja lajitella.

Matkustajien palautteet näkyivät lento-kentällä erillisellä Aviafeedback-näytöllä, mikä teki järjestelmästä ja palautteen anta-misesta läpinäkyvää. Eräs palautteen anta-ja valitteli, että turvatarkastuksessa kengät pois riisuttaessa maton olisi oltava kuiva, mikä otettiin jatkossa huomioon.

”Tällaiset konkreettiset palautteet todis-tavat, että järjestelmä toimii. Ongelmana onkin saada ihmiset käyttämään sitä”, Sti-be kertoo. ”Aviafeedbackin yhteydessä huo-mattiin, että paras innostavuus saatiin ai-

kaan näyttämällä palautenäkymän ohessa tunnustus ahkerimmalle käyttäjälle.”

Erilaiset käyttäjien paremmuuslistauk-set tuntuivat iskevän ihmisten kilpailuviet-tiin ja saavan kommentoimaan ja osallistu-maan tehokkaammin.

sosiaalinen mediakin vaatii satsausta

Pasi Karppisen mukaan SOMELETTI-hanke oli kokonaisuutena onnistunut, mutta käyttäjien määrä jäi haluttua pie-nemmäksi. ”Sosiaalinen media on alusta-na lähes ilmainen, mutta se vaatii satsausta käyttäjäpuolelta.”

Jos yritys ei ole valmis vastaamaan käyt-täjien palautteisiin tai kehittämään median sosiaalisuutta myös omalta puoleltaan, on massayleisöjä mahdotonta saada. ”Sosiaali-nen media on yksi kanava kokonaisvaltai-

Agnis Stibe (vas.), Liisa Kuonanoja ja Pasi Karppinen keräsivät ja tutkivat Aviafeedback-järjestelmän avulla palautetta Oulun lentoaseman palveluista.

sessa markkinointiviestinnässä”, Karppi-nen muistuttaa.

”Joka kerta, kun yritys voi hyötyä yleisön osallistamisesta, crowdsourcingista, on sitä syytä harkita. Hyvin käytettynä se voi vas-tata kollegalta avun pyytämistä mutta laa-jemmassa merkityksessä”, Stibe kertoo.

Karppinen tiimeineen kannustaa yrityk-siä tarttumaan sosiaaliseen mediaan, sillä sovelluksia on helppo hyödyntää ja tekno-logia on käyttäjillä jo valmiiksi älypuheli-missaan ja tableteissaan.

”Monet pelkäävät sosiaalisen median mukanaan tuomaa negatiivista kirjoittelua, mutta todellisuudessa suurin osa käyttäjis-tä ei alennu moiseen. Yleisöön ja asiakkai-siin täytyy luottaa”, sanoo Karppinen. �

”Jos yritys ei ole valmis vastaamaan käyttäjien palautteisiin tai kehittämään median sosiaalisuutta myös omalta puoleltaan, on massayleisöjä mahdotonta saada.”

17

TEKSTI: JuHO KARJALAINENKuVAT: JuHO KARJALAINEN JA RODEO / JuHA TuOMI

AVAuTuVAT JA SuLKEuTuVAT RAJATMäärittelemällä rajat ja piirtämällä ne karttoihin on käy-tetty valtaa ja palveltu tiettyjen tahojen etuja politiikasta talouteen tai kulttuuriin. Nykyinen globalisaatio haastaa rajoja, jotka toisaalla sulkeutuvat ja toisaalla madaltuvat.

”Ihmisestä itsestään tulee kehonsa kautta raja,

kun hän liikkuu passinsa kanssa maasta toiseen.”

18 Aktuumi | 5/2013

tamiskorkeakoulun aluetieteen laitos. Tut-kimusteemat ovat valtion tilallinen muutos, tilallinen sosialisaatio ja identiteetit, rajojen ylitys ja globaalien virtojen hallinta.

”Keskeisenä tavoitteena on etsiä uusia tulkintavälineitä ja merkityksiä rajoille ja alueille, jotta tiedämme, mitä maailmassa on tapahtumassa ja miten tätä pitäisi ym-märtää ja lähestyä tutkimuksen keinoin”, Paasi tiivistää. Tutkijoiden voimat halu-taan yhdistää sekä teoreettisten että käy-tännöllisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Rajatutkimus kiinnostaa eritoten poliit-tisen päätöksenteon piireissä, ja sovelta-miskohteita löytyy koto-Suomestakin use-ampia. Esimerkiksi alueliitoksia tehtäessä identiteettiin ja rajanvetoon liittyvät tee-mat konkretisoituvat.

”Kansainvälistymisen kautta esimerkik-si aluesuunnitteluun liittyvät ajatusmallit liikkuvat vapaasti maasta toiseen. Näin esi-merkiksi Yhdysvalloissa luodut käsitteet ja käytänteet voivat heijastua Suomen suun-nittelukäytäntöön.”

”Kansainvälistyminen onkin transna-tionaalinen ilmiö, jossa prosessit ja ideat liikkuvat usein rajoista riippumatta”, Paa-si valottaa.

rajojen seuranta ja kontrolli

Rajanylityksen teemaa pohdittaessa Paasi ottaa esille Maltan pääministe-rin viimeaikaiset kommentit Välime-restä suurena hautausmaana. Liby-asta Euroopan puolelle pyrki-vät pakolaiset ovat valmii-ta vaarantamaan henkensä rajaa ylittäessään.

”Todellinen ongelma ei ole raja, vaan tänne pyrkivien ihmisten ah-dinko. Sille pitäisi pyr-kiä tekemään jotain ei-kä ajatella pelkästään

A luemaantieteellinen tutki-mus tarkastelee erilaisten alueiden rajaamista ja niiden identiteettien muodostumis-

ta. Professori Anssi Paasin johtama RELA-TE-tutkimushanke nimettiin kesäkuussa ensimmäisenä maantieteen alalta Suomen Akatemian tutkimuksen huippuyksiköksi vuosiksi 2014–2019. Rajojen, identiteettien ja transnationalisaation eli ylikansallisten ilmiöiden tutkimiseen keskittyvä yksikkö tarjoaa uusia näkökulmia kohteeseensa.

”1990-luvun puolivälissä talousgurut en-nustivat rajatonta maailmaa, ja tähän mo-nella taholla uskottiinkin. World Trade Centerin terrori-isku vuonna 2001 muut-ti tilannetta, kun tuli ilmi, että meillä on-kin monenlaisia rajoista riippumattomia verkostoja, joita pitäisi pystyä kontrolloi-maan”, Paasi kertoo.

WTC:n isku nosti esille erityisesti rajoi-hin liittyvät turvallisuuskysymykset ja ra-jatutkimuksesta kiinnostuttiin globaalis-ti. ”Rajat ovat nykyään tiukasti valvottuja Kanadassa sekä Meksikon ja Yhdysvaltojen välillä. Myös EU:n ulkorajojen kontrolli on lisääntynyt samalla, kun sen sisärajoja on talouden ehdoilla madallettu.”

Rajat täytyykin ymmärtää laajempina il-miöinä kuin vain maantieteellisinä linjoi-na. ”Rajat toimivat eri puolilla yhteiskun-taa. Kansakuntaa rakennettaessa esimer-kiksi kansalliset tapahtumat ja muistomer-kit ovat rajan symboleita”, Paasi selittää.

Nykyisin globaaleihin virtoihin liittyvät ilmiöt, kuten maahanmuutto, pakolaiset ja esimerkiksi yliopistojen hamuama kan-sainvälinen akateeminen työvoima haasta-vat perinteisesti ymmärrettyjä rajoja.

Globaalissa maailmassa kansakunnat pyr-kivät kuitenkin samanaikaisesti pitämään kiinni kansallisesta identiteetistään. Sosia-lisaatio eli se, kuinka kansalaisista tehdään kussakin maassa maan kansalaisia, onkin yksi huippuyksikön tutkimuskohteista.

rajojen ja alueiden uudet tulkinnat

Paasin johtamassa huippuyksikössä tutki-mus on jakautunut neljään perusteemaan, joista kolmen kotipaikkana toimii Oulun yliopisto ja yhden Tampereen yliopiston joh-

Kansainvälistymisessä prosessit ja ideat liikkuvat usein rajoista riippumatta. Toisaalta rajojen avulla erotellaan haluttuja ja ei-haluttuja liikkujia, kuvaa professori Anssi Paasi.

rajakontrollin tiukentamista.””Rajat ovat tutkimuksemme mukaan

olemassa eräänlaisina teknologisina vallan maisemina, joita luonnehtivat seuranta ja kontrolli. Niiden avulla erotellaan haluttu-ja ja ei-haluttuja liikkujia”, Paasi jatkaa.

Rajan valvonnan teknologisoituessa myös passeja kehitetään jatkuvasti. Rajojen ylityksiä voidaan valvoa tarkemmin eri-laisten passeihin kiinnitettyjen bio-omi-naisuuksien avulla, ja rajamekanismit voi-daan ulottaa toisten valtioiden alueelle.

”Tässä tilanteessa ihmisestä itsestään tulee kehonsa kautta raja, kun hän liikkuu passin-sa kanssa maasta toiseen”, Paasi pohtii.

kohti tieteenalarajojen murtamista

Paasin tutkimusryhmä on vahvasti monitie-teinen ja asiantuntijoita löytyy ihmismaan-tieteen lisäksi muun muassa sosiologian, po-litiikan tutkimuksen, matkailututkimuk-sen, hallintotieteen ja aluetieteen saralta.

Huippuyksikkö-status tuo merkittäviä resursseja tutkimukselle ja lisää suoma-laisen tutkimuksen kansainvälistä näky-vyyttä. Uusia tutkijoita Paasi rekrytoi par-

haillaan. ”Haluamme saada nuorten tutkijoiden luovuuden mukaan ja he pääsevät muovaamaan lopul-lista tutkimussuunnitelmaa”, hän painottaa.

Vuosikymmenten ahkera työ rajatutkimuksen parissa ja kat-

tavat kansainväliset verkostot olivat valtteina akate-mian huippuyk-

sikköhaussa. Syn-tynyt huippuyk-sikkö toimiikin

tärkeänä etappi-na, merkkipaalu-

na alue- ja rajatut-kimuksen historial-lisessa kehityksessä ja tarjoaa loistavan

mahdollisuuden vanhojen tieteen-alareviirien mur-

tamiseen. �

19

TEKSTI: HANNA-MARI VANHASALMI KuVA: JuHA SARKKINEN

NÄKöALATTOMuuS ARKKITEHTuuRIN

SuuRIN uHKA

� 1956 syntyi Ilmajoella

� 1986–1992 osakas 8 Studio Oy:ssä

� 1987 valmistui arkkitehdik-si Tampereen teknillisestä yliopistosta

� 1992 alkaen osakas Lah-delma & Mahlamäki Oy:ssä

� 1997 Oulun yliopiston ark-kitehtuurin professoriksi

� 2000 –05 arkkitehtuurin osaston johtaja

� 2002–2006 Suomen ark-kitehtuurimuseon hallituk-sen puheenjohtaja

� 2007–2011 Suomen arkkitehtiliiton SAFA:n presidentti

� 2012 alkaen Arkkitehtuu-rin tiedotuskeskuksen hal-lituksen puheenjohtaja

Palkintoja: � 1997 Taiteen Nuori Suo-mi -palkinto rakennus-taiteesta

� 2008 Taiteen Suomi -pal-kinto rakennustaiteesta.

� asuu Helsingissä vaimon-sa kanssa, kaksi aikuista poikaa.

rAINer MAHlAMäkI

Rainer Mahlamäki toivoo oman työnsä välittävän tuleville arkkitehtisukupolville perinnöksi kunnioituksen työntekoa kohtaan ja optimistisen mielialan, joka on aina leimannut parasta suomalaista arkkitehtuuria. Taustalla Mahlamäen suunnittelema, ensi vuonna Ouluun valmistuva Kastellin monitoimitalo.

20 Aktuumi | 5/2013

Professuuri Oulun yliopistossa ja aktiivinen suunnittelutyö Lahdel-ma & Mahlamäki Oy:ssä Helsin-gissä vaativat Rainer Mahlamä-

eltä paljon matkustamista ja työtä, mut-ta yhdistelmä on hänelle mielekäs. Hänen mukaansa on tärkeää, että yliopiston ulko-puolisessa työelämässä meritoituneet hen-kilöt siirtävät tietonsa luentosaleihin. Mah-lamäki uskoo, että silloin syntyy luonteva tapa rikastuttaa yliopisto-opetusta.

”Tutkimuksella ei arkkitehtuurissa ole vielä pitkiä perinteitä. Opetus, suunnit-telu ja tutkimus ovat usein samaa työtä, ja minusta se on terve ajattelutapa. Oma työnikin on suuren suuri mytty, jonka osa-sia on joskus vaikeaa erottaa toisistaan. Professor on practise on yleisempää maail-malla kuin meillä, mutta pikku hiljaa se on rantautumassa myös Suomeen.”

Mahlamäki on suunnitellut useita Suo-men arkkitehtuurihistoriaan jääviä raken-nuksia, kuten Suomen Luontokeskus Halti-an Espoossa ja Suomen Metsämuseo Luston Punkaharjulla. Maailmalla hänen huomi-ota herättävimpiin töihinsä kuuluu Puolan juutalaisten historiallinen museo Varso-vassa. Työ voitti kansainvälisen arkkitehti-kilpailun vuonna 2005. Kahdeksan vuoden uurastus projektin parissa päättyi kevääl-lä 2013, kun museo avattiin kävijöille. Tule-vaisuudessa museossa uskotaan vierailevan puoli miljoonaa ihmistä vuosittain.

”Vaikka inhoan sanaa ´vienti´ etenkin arkkitehtuurin kohdalla, kyllä jokainen kantaa palan taustastaan ja kulttuuristaan mukanaan töihinsä. Varsovan museosta onkin sanottu, että se on perin suomalai-nen rakennus.”

Museo on rakennettu puistoon, jonka paikalla sijaitsi toisen maailmansodan ai-kana natsi-Saksan ajan suurin juutalaisge-tto. Mahlamäki odotti projektin kohtaavan poliittisia ristipaineita, mutta yllättyikin vastaanotosta. ”Ei varmasti ollut ollenkaan haitaksi, että suunnittelijana oli suoma-laisarkkitehti. Projekti ei missään vaihees-

Ihminen voi menestyä työssä kuin työssä, jos alaan kytee palava into, uskoo julkisen rakentamisen professori, arkkitehti Rainer Mahlamäki . Opiskelijoilleen hän kuitenkin muistuttaa, ettei itseään kannata ottaa liian vakavasti.

sa joutunut poliittisen kiistelyn alle ja se on otettu positiivisesti vastaan. Rakennus on tärkeä sekä juutalaiselle yhteisölle, Varso-valle että Puolalle.”

Menestys ei edellytä johdatusta

Rainer Mahlamäki kertoo päätyneensä arkkitehdiksi melkein sattumalta. Suunni-telmissa oli myös hakeutua opiskelemaan oikeustieteitä, mutta se jäi, kun tieto si-säänpääsystä Tampereen teknilliseen yli-opistoon tuli.

Ensimmäiset neljä opiskeluvuotta kului-vat pohtiessa alan sopivuutta itselle. Kaik-

ki muuttui, kun Mahlamäki sai kesätyön arvostetun rakennusopin professorin Erk-ki Helamaan arkkitehtitoimistosta. Pian sen jälkeen Mahlamäki perusti opiskeluka-vereidensa kanssa suunnittelutoimiston, 8 Studion, ja hiljalleen myös suunnittelukil-pailujen voittoja alkoi kertyä.

”En usko, että työssä menestyäkseen täy-tyy olla jotenkin valaistunut. Järjestelmäl-lisyys, määrätietoisuus ja ahkeruus riittä-vät. Jos jokin asia syntyy vaivattomasti, se on merkki pitkästä harjoittelusta ja isosta työmäärästä”, hän kiteyttää.

”Sanon aina opiskelijoillekin, etteivät ot-taisi asioita niin vakavasti. Se, että voisim-me menestyä työssä kuin työssä, kertoo vain siitä, että meissä on monenlaisia omi-naisuuksia.”

Perintönä optimismi

Mahlamäen mukaan nykyarkkitehtuuri Suomessa painii saman kysymyksen kans-

sa kuin suomalainen nykydesign: onko se enää edes elossa? ”Meillä on hyvä, kytevä hiillos maineemme pohjalla: Alvar Aalto ja 50- ja 60-lukujen arkkitehtuuri. Parhaat ideat ja keksinnöt suomalaisessa arkkiteh-tuurissa ovat syntyneet sotien jälkeen.”

Vaikeissa olosuhteissa syntyy Mahlamä-en mukaan kestävää ja taiteellista arkkiteh-tuuria, sillä uutta on kehitettävä noina ai-koina tehokkaasti niukoin varoin. ”Nykyi-sin meiltä kuitenkin puuttuu arkkitehtuu-rin kärkinimi, ja julkista keskustelua lei-maa se, että meillä on liian paljon hometta, vuotavia kattoja ja rakennusvirheitä. Ja että asunnot ovat liian kalliita.”

Yltäkylläisyyden aikakaudella länsimai-nen arkkitehtuuri tuntuu polkevan paikal-laan. ”Tämä on yleismaailmallinen tilanne. Meillä on resursseja käytössä, mutta kiin-nostavimmat arkkitehdit tulevat silti nyt Kiinasta, Afrikasta ja Intiasta. Esimerkiksi Kiinasta tulee nuoria, kriittisiä arkkitehte-ja, jotka ymmärtävät hyvin väestönkasvun ja ekologiset ongelmat. Meidän pitäisi Suo-messa seurata muuta maailmaa ja pitää sii-hen tiiviisti yhteyttä.”

Mahlamäki toivoo oman työnsä jättävän tuleville arkkitehtisukupolville perinnök-si kunnioituksen työntekoa kohtaan sekä optimistisen mielialan, sillä juuri se on lei-mannut parasta suomalaista arkkitehtuu-ria aina. Suomen kolmesta arkkitehtikou-lusta valmistuu hänen mielestään eteviä nuoria arkkitehteja.

”En ole lainkaan pessimistinen tulevai-suuden arkkitehtuurin suhteen. Jokainen ikäpolvi tuottaa hyviä arkkitehteja, mut-ta kaikki aikakaudet eivät tuota tasapuoli-sesti mahdollisuuksia hyvään arkkitehtuu-riin. Nyt suuri ongelma on yhteiskunnal-lisen demokratian väärä tulkinta: hyväkin arkkitehtuuri ja  osaavan arkkitehdin työ muussaantuu valitettavan usein harmaak-si soseeksi arkojen päätöksentekijöiden ja hätähousuisten rakennuttajien näköalatto-muudessa. Siinä on tämän päivän arkkiteh-tuurin uhka.” �

”Meillä on resursseja käytössä, mutta

kiinnostavimmat arkkitehdit tulevat silti nyt Kiinasta, Afrikasta ja Intiasta.”

21

koulun ja kodin suhde on par-haimmillaan molemmin puolin sekä kuunteleva että kunnioit-tava. ”Se ei tarkoita nöyristelyä,

vaan sitä, että kunnioitetaan toisen koke-musta, tunteita ja niitä asioita, joita toinen yrittää sanoa”, tutkijatohtori Maija Lanas Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiede-kunnasta kiteyttää.

Suomen Akatemian rahoituksella aihet-ta tutkivan Lanaksen mukaan kodin ja pe-rusopetuksen toimivassa vuorovaikutuk-sessa kummallakaan osapuolella ei ole tar-vetta puolustella.

”Siihen liittyy yhteinen ymmärrys ta-voitteista. Esimerkiksi poronhoitokylässä ristiriita voi näkyä niin, että koulun tavoit-teena on viedä ihmisiä pois kylästä koulu-tuksen ja pysyvien työpaikkojen äärelle, kun kyläläiset taas mielellään soisivat, että lapsia pysyisi kylissäkin jatkamassa poron-hoitoa”, kuvaa etnografista väitöstutkimus-taan tehdessään syyslukukauden lappilais-kylässä asunut, Oulun yliopistosta vuonna 2011 väitellyt Lanas.

Häiriökäytöksestä puhuttaessa tutkija-tohtori painottaisi mieluummin merkityk-siä. ”Häiriökäytöksen sijaan puhuisin lap-

sen haasteellisena näyttäytyvästä toimin-nasta. Merkitys käyttäytymiseen voi tulla opettajan odotuksista, lapsen tarkoituksis-ta ja toisaalta siitä, miten koulussa on mah-dollista toimia.”

Vanhempia kuunnellen

Koulun ja kodin suhteen voi asettaa ko-etukselle niin kiire kuin ylireagointikin. ”Opettajat eivät välttämättä ehdi antaa muutamalle vanhemmalle sitä huomiota, mitä he tarvitsisivat, jotta suhde kehittyisi luottamukselliseksi.”

TEKSTI: MATTI HEININEVA • KuVAT: PIxMAC

”HÄIRIKöT” HOIDETAAN PuHuMALLASanat ”häirikköoppilas” ja ”häirikkövanhempi” tunnetaan keskusteluista koulujen ongelmista. Häiriökäyttäytymisen taustalta löytyy kommunikaa-tiokatkoksia ja väärinymmärryksiä. Sitä korjataan rakentamalla tietoisesti luottamusta koulun, oppilaan ja kodin välille puhumalla ja keskustelemalla.

22 Aktuumi | 5/2013

Kun vanhemmat kohtaavat opettajan, he voivat Lanaksen mukaan samalla näh-dä myös omat pahimmat pelkonsa. Tutkija kuoppaisi kuitenkin termin häirikkövan-hemmista. ”Kuka tahansa vanhempi, joka yrittää kommunikoida tavalla, jota opetta-jalla ei ole välineitä ymmärtää, saa helposti häirikkövanhemman leiman.”

Hän lisää, että ammattitaitoa koske-vat odotukset pitää silti opettajille asettaa. ”Tärkeää on myönteinen panostus, eli jos kyseessä on haastava vanhempi, voi opettaja vaikka soittaa hänelle ja kertoa, että tänään meillä ja sinun lapsellasi oli hyvä päivä.”

Oulun normaalikoulussa opettajia auttaa huoltajien aktiivisuus. ”Koulu luonnollises-ti on aloitteentekijänä, mutta yhteistyön on oltava vastavuoroista, eli koululla tulee ol-la valmiuksia ottaa vastaan koulunkäyn-tiin liittyviä vanhempien aloitteita ja toi-vomuksia”, perusopetuksen rehtori, filoso-fian tohtori Seija Blomberg Koskelan yksi-köstä sanoo.

keinovalikoima ei kurita

Tutkimuksen tavoitteena on löytää tietoa, miten häiriökäytös syntyy. ”Kielteisten

"Koulutuksen pitäisikin antaa opettajille muita keinoja, etteivät he joudu

vaikeassa tilanteessa tekemään yksin sitä

mahdotonta ratkaisua "

tunteiden ilmaisemisen kieltämisen sijaan olisi hyvä oppia ja opettaa hyväksymään erilaiset tunteet itsessään ja muissa sekä kohtaamaan ne myönteisillä tavoilla”, Mai-ja Lanas toteaa. Käyttäytyminen voi myös viestiä siitä, ettei opetusmenetelmä ole pa-ras mahdollinen juuri tälle lapselle.

”Ristiriitatilanteita ei kuitenkaan voida yrittää ratkaista siten, että rikotaan lapsen oikeutta tuntea olevansa fyysisesti turvas-sa. Toisaalta on pohdittava, mitä tehdä ti-lanteessa, jossa lapsi riehuessaan saattaa sa-tuttaa itseään tai muita.”

Monissa muiden maiden kouluissa on

23

tää. Sinällään keskustelu antaa kyllä erään-laisen tunneventtiilin sekä opettajille että vanhemmille.”

Keskustelua häiriökäyttäytymisestä ja opettajien jaksamisesta aktiivisesti seuraa-va Blomberg pitää tärkeänä, että luottamus-ta kodin ja koulun välille pyrittäisiin tietoi-sesti rakentamaan. ”Jos luottamusta on riit-tävästi, ongelmat eivät kärjisty sillä tavoin kuin niitä viime aikoina on kuvailtu.”

Huolettava yhtälö

Häiriötilanteet voivat vaikuttaa opettaji-en työssä jaksamiseen eri tavoin. ”Jotkut-han voivat tuntea olevansa omimmillaan, jos he kokevat pystyvänsä auttamaan lapsia vaikeiden asioiden kanssa, vaikka samalla opettajilla onkin kasvava burnout Suomes-sa”, Lanas arvio.

Hän kertoo, että etenkin aineenopettaja-opiskelijoilla on joskus illuusio, että kaik-

"Käyttäytyminen voi myös viestiä siitä, ettei

opetusmenetelmä ole paras mahdollinen juuri tälle lapselle. "

ki opetuksen ulkopuolinen olisi työn ulko-puolista. ”Jos opettajat taas kokevat työn-sä niin, että siihen kuuluvat myös kasva-tukseen liittyvät tehtävät ja vaikeat tunteet, vaara palaa loppuun on pienempi.”

Tutkija lisää, että Suomessa opettaja har-kitsee alan vaihtoa kuitenkin harvoin jo vaativan koulutuksen ansiosta. Oulun yli-opiston kasvatustieteiden tiedekuntaan ha-kijoita oli esimerkiksi viime vuonna 1547, joista 100 otettiin sisään.

Suuntaus on Lanaksen mukaan silti tär-keää tunnistaa, koska Suomessa lasten kou-luhyvinvointi ei ole kansainvälisesti verrat-tuna korkealla tasolla. ”Jos kouluhyvinvoin-ti on heikkoa samalla, kun meillä on edel-leenkin pieni mutta kasvava määrä opetta-jia, jotka jättävät alan, niin silloin se tietysti ennakoi jotakin”. Keinot asiaan puuttu-miseksi on tutkijatohtorin mukaan otetta-va syyniin sekä opettajakoulutuksessa että kouluissa. Näin on tietysti jo tehtykin. �

"Häiriökäytöksen sijaan puhuisin lapsen haasteellisena näyttäyty-västä toiminnasta. Merkitys käyt-täytymiseen voi tulla opettajan odotuksista, lapsen tarkoituksista ja toisaalta siitä, miten koulussa

on mahdollista toimia. "

Lanaksen mukaan turvallisia huoneita, jo-hon lapsi voi mennä rauhoittumaan. Suo-messa ne ovat vielä harvinaisia. ”Keinova-likoima, etenkin fyysisesti, on tietysti hy-vin rajallinen. Koulutuksen pitäisikin an-taa opettajille muita keinoja, etteivät he joudu vaikeassa tilanteessa tekemään yksin sitä mahdotonta ratkaisua”, Lanas jatkaa.

Normaalikoulussa Koskelassa pääsään-töisin menetelmä on keskustelu. ”Ongelma pyritään analysoimaan ja etsimään ratkai-sua yhdessä. Tarvittaessa oppilas ohjataan eteenpäin, jos ulkopuolista apua tarvitaan. Mikäli tilanteet edellyttävät monialaisen tiimin pohdintaa, asiaa käsitellään oppilas-huoltoryhmässä”, Seija Blomberg kertoo.

Oulun normaalikoulussa noudatetaan myös kiusaamisen vastaista ohjelmaa. ”Kodin ja koulun yhteistyön merkitys ko-rostuu häiriötilanteita ratkottaessa. Mikä-li välille on syntynyt riittävä luottamus, on kokemus osoittanut, että vaikeisiinkin on-gelmiin löytyy ratkaisu.”

raivari ei pilaa kaikkea

Tutkijasta kiehtovaa on pureutua myös opettajien epäonnistumisen tunteisiin. ”Jos opettajat tuntevat, ettei heillä ole kei-noja estää lasten raivokohtauksia, he voi-vat kokea valtavaa epäonnistumisen tun-netta, joka voi heijastua lapseen. Tutki-muksen näkökulmasta parhain keino va-pauttaa painetta on hyväksyä, että joskus lapset vain saavat raivareita. On vain löy-dettävä paras mahdollinen ratkaisu lap-selle ja tilanteelle.”

Lanas muistuttaa, että julkisella kes-kustelulla on tapana syyllistää joko opet-tajia, vanhempia tai mahdottomia lapsia. ”Opettajat saavat siitä hirmu vähän väli-neitä ja tukea myönteisiin ratkaisuihin. Se ei toki tarkoita, että ongelmat pitäisi kiel-

24 Aktuumi | 5/2013

JuH

A T

uO

MI / R

OD

EO

� Koulun ja kodin yhteistyö sekä häiriökäyt-täytyminen nivoutuvat Oulun yliopiston kas-vatustieteiden tiedekunnan tutkimuksessa moneen asiaan, kuten opettajien ja koulun ar-voihin, opettajan välineresursseihin, kulttuuri-eroihin, erilaisiin tunnesääntöihin sekä syrjäy-tymisen ja kuulumisen väliseen rajapintaan.

Living Stories -tutkimusryhmässä näkökul-mia lähestytään viiden eri akatemiaprojek-tin kautta. Suomen Akatemian rahoittamis-ta projekteista on tällä hetkellä käynnissä kol-me. Kuulumisen ja syrjäytymisen ehtoja tut-kitaan yhteistyössä päiväkotien tai koulujen opettajien kanssa.

Tutkimusperustaisessa opettajankoulutuk-sessa kaikki, mitä tutkitaan, opetetaan tulevil-le opettajille. ”Tulevien opettajien on tarkoi-tus oppia tutkimustiedon pohjalta tutkimaan omaa ympäristöään niin, että he osaavat

identifioida näitä samoja asioita ja muuttaa toimintaympäristöään”, tutkijatohtori Maija Lanas selventää.

”Samalla tutkitaan, miten esimerkiksi häi-riökäytökseen liittyviä monimutkaisia emoti-onaalisia ja haastavia asioita voidaan opettaa”, hän lisää vuoteen 2016 jatkuvaan akatemia-projektiinsa viitaten.

Oulun yliopistossa tutkimusperustaisen opettajankoulutuksen kehittämistavoitteis-sa syrjäytymisen ehkäisy, monikulttuurisuus ja erityiskasvatus ovat merkittävässä osassa.

Kentälle tutkimus siirtyy aina, kun jo-kin asia on tutkimuskontekstina. ”Tutki-mus tulee käytäntöön jo silloin, kun sitä tehdään. Kun tutkimusta tehdään yhdes-sä esimerkiksi koulujen kanssa, palvelee se aina myös siihen osallistuvien koulujen tarkoitusperiä.”

"Tutkimus tulee käy-täntöön jo silloin, kun

sitä tehdään. Kun tutkimusta tehdään yhdessä esimerkiksi koulujen kanssa, pal-velee se aina myös sii-hen osallistuvien kou-lujen tarkoitusperiä. "

Tutkimuksesta välineitä häiriötilanteisiin

"Koulu luonnollisesti on aloitteentekijänä,

mutta yhteistyön on oltava vastavuoroista,

eli koululla tulee olla valmiuksia

ottaa vastaan koulunkäyntiin liittyviä

vanhempien aloitteita ja toivomuksia. "

Lanas toivoo vanhempien saavan hyötyjä tutki-muksesta lasten opettajien kautta. Oman väitös-tutkimuksensa aikana Lapissa hän kertoo tavan-neensa koululaisten vanhemmat vähintään kah-desti jutellen muun muassa siitä, mikä heidän lap-silleen on tärkeintä.

Tutkimuksella on Maija Lanaksen mukaan hyvät kansainväliset verkostot. Toistuva Suomen Akate-mian rahoitus puolestaan kertoo, että tutkimus ajankohtaisesta aiheesta on kansallista kärkeä.

MATTi HeininevA

25

TEKSTI: SANNA OLLILA • KuVA: TALVIVAARA

JuuRET SYVEMMÄT KuIN TALVIVAARAN MONTuTTalvivaaran nikkelikaivos on vaikuttanut syvästi kaivosalueen paikallisyhteisön elämään ja ympäristöön. Muutos on hiipinyt

arkeen hiljalleen viime vuosikymmenen aikana, eikä sitä ole aina ollut helppo hyväksyä. Alueen entisille maanomistajille kaivos toi tullessaan tuskaa menetetystä kodista ja epävarmuutta tulevasta.

26 Aktuumi | 5/2013

kulttuuriantropologi Anneli Me-riläinen-Hyvärinen Oulun yli-opistosta tarkastelee post doc -tutkimuksessaan Talvivaaran

paikallisyhteisön elämäkerrallisia paikka-suhteita ja niihin liittyviä kokemuksia kai-vostoiminnasta. Kaivoksen vaikutus on ol-lut kahtalainen: toisaalta se on lisännyt Kai-nuun elinvoimaa, toisaalta aiheuttanut alu-een entisille maanomistajille menetyksiä.

Kaivoksen konkreettinen vaikutus ih-misten elämään on alueella silmin nähtä-vissä. Samalla, kun Sotkamoon on tullut uutta väkeä ja kaivosliikenne on vilkastut-tanut liikennettä, osa paikallisista on siir-tynyt pois alueelta ja luopunut vanhoista asuinpaikoistaan. Muutoksen vaikutukset eivät ole yksiulotteisia: yhden luopuessa ko-distaan toinen saa kauan kaivatun työpai-kan ja turvatun toimeentulon.

Talvivaaran perustamisvaiheessa UPM-Kymmene oli vastikään lakannut toimi-masta Kainuussa, joten uudella kaivoksella oli työllisyyden kannalta suuret vaikutuk-set. Siksi kaivostoiminta nähdään edelleen yleisesti positiivisena. ”Monet toivovat, että kaivos saisi jatkaa sillä ehdottomalla edel-lytyksellä, että ympäristöhaitat saadaan korjatuksi ja tekniikka hallintaan”, Anneli Meriläinen-Hyvärinen kertoo.

Hyvinvointi onnistumisen mittari

Paikallisten mielessä kipsisakka-altaan vuoto yhdistyy kaivoksen hallitsematto-muuteen. Katastrofi aiheuttaa pelkoa tule-vaisuudesta ja peruuttamattomista muu-toksista ympäristössä.

Kaivosalueen paikallisyhteisö on koke-nut tulleensa kaivoksen perustamisvai-heessa kaltoin kohdelluksi. Tämä on aihe-uttanut ristiriitoja kaivoksen ja paikallis-yhteisön välille.

Meriläinen-Hyvärinen painottaa, et-tä etukäteisarviointia ja tämän tiedon so-veltamista myöhemmin pitää kehittää kai-vostoiminnassa. ”Paikallisyhteisön asemaa

tarkasteltaessa sosiaalisten vaikutusten ar-vioinnin pitää olla ehdottomasti laajempi ja sen pitää saada enemmän tilaa menette-lyssä. Kaivosten perustamiseen kaivataan harkintaa. Paikallisyhteisön näkyväksi te-keminen ja aseman turvaaminen ja ylipää-tään ihmisen ja ympäristön hyvinvoinnin turvaaminen on tärkeintä.”

”Paikallisyhteisön näkökulmasta kai-vostoiminnan onnistuminen riippuu sii-tä, miten yhteys paikallisyhteisöön hoide-

taan. Ympäristön ja paikallisyhteisön kus-tannuksella kaivostoiminta ei saa tapahtua. Talvivaaran nikkelikaivoksessa toiminnan hallinta ei ole onnistunut”, Meriläinen-Hy-värinen sanoo.

Tutkijan näkökulmasta kaivostoiminnan onnistumiseksi tarvitaan juridiset menet-telytavat, joiden puitteissa työskennellään. Talvivaaran tapauksessa ongelmat johtui-vat osin kokemattomuudesta niin teknii-kan, ympäristön kuin yhteisönkin suhteen.

kaivos tuli vääjäämättä

Sotkamon Talvivaaran alueen paikallisyh-teisön suhtautuminen kaivokseen oli alun alkaen epäilevää. 2000-luvun alkupuolella kaivoksen perustamiseen ei julkisesta spe-kulaatiosta huolimatta uskottu. Kun päätös perustamisesta vuonna 2004 tehtiin, en-simmäinen reaktio oli tyrmistys.

Kaivosalue perustettiin julkisessa pu-heessa keskelle ”ei-mitään”, joten kaivos-alueen silloisten maanomistajien mielipi-teet jäivät mediassa perustamisvaiheessa vähälle huomiolle kaivoksen itsensä saa-dessa paljon positiivista julkisuutta.

Maa kaivostoimintaa varten hankittiin maanomistajilta vapaaehtoisilla kaupoilla.

”Jos sopimuksia ei olisi saatu aikaan, maat olisivat menneet pakkolunastukseen. Täl-löin korvaussumma olisi todennäköises-ti ollut huonompi”, toteaa Meriläinen-Hy-värinen.

Menetetty koti säilyy muistoissa

Kaivosalueita lunastettaessa moni menetti kotinsa tai lomamökkinsä. Paikka jäi kai-voksen jalkoihin, ja tutusta koti- tai mök-kimaisemasta on nykyisin jäljellä enää muisto paikallisten mielissä. Menetetty ko-ti säilyy ajatuksissa elävänä, vaikka sitä ei enää fyysisesti olisi olemassa.

”Menneisyys ja eletty elämä palaavat mieliin ja tuovat esille ihmisten sidokset kotiseutuunsa, paikkaan, johon he aiem-min ovat itsestään selvästi katsoneet kuulu-vansa,” Meriläinen-Hyvärinen kuvaa. Ko-kemus paikkaan kuulumisesta on tärkeä osa menneisyyttä.

Menneisyyden menetyksen ohella sur-raan menetettyä tulevaisuutta. ”Tiedos-tamme, että sitä, minkä oletimme olevan pysyvää, ehyttä ja muuttumatonta elämäs-sämme, ei tietyn päivämäärän jälkeen ole enää olemassa meille.”

Muistojen merkitys on korvaamaton osa ajatusta kodista, ja ne vahvistavat sidet-tä siihen. Tärkeässä asemassa ovat läheiset ihmiset, suku, paikallisyhteisö, sen histo-ria ja luonto. Muistot koostuvat konkreetti-sista hetkistä, itse tehdystä työstä ja kaikis-ta niistä kerroksista, joita vuosien varrella on kertynyt paikkaan liittyen. Talvivaaran kaivosalueen entiset asukkaat muistavat, miltä paikat tuoksuivat, tuntuivat, kuulos-tivat ja näyttivät. �

”Menneisyyden menetyksen ohella surraan menetettyä

tulevaisuutta.”

27

TEKSTI: HEIDI HAHTOLA KuVA: TuOMAS HEINONEN / RODEO

EI OLE VIELÄ TuRVASSAMERIKOTKA

28 Aktuumi | 5/2013

uhanalaisten merikotkien määrä on lisääntynyt viime vuosikymmeninä, mutta genetiikka paljastaa kannan olevan edelleen haavoittuva. Suojelutoimenpiteistä huolimatta esimerkiksi tuulivoimalat voivat tuoda haasteita lajin elpymiselle.

suomessa on tällä hetkellä noin 1500 merikotkaa. Määrä on mo-ninkertainen verrattuna 1970-lu-kuun, jolloin suomalainen meri-

kotkakanta oli sukupuuton partaalla.”Ympäristömyrkkyjen seurauksena

Suomessa oli vain reilut 30 pesivää paria. Konkreettiset suojelutoimet auttoivat lajia toipumaan, ja nykyään merikotkan levin-neisyysalue kattaa koko länsirannikon sekä alueita Lapissa”, tutkija Suvi Ponnikas Ou-lun yliopiston biologian laitoksesta kertoo.

2000-luku on ollut merikotkalle hyvää aikaa ja laji on osoittanut merkkejä leviä-misestä sisämaahan myös Etelä-Suomessa. Kotkien genetiikkaa valmisteilla olevassa väitöskirjassaan tutkinut Ponnikas kuiten-kin huomauttaa, ettei määrän kasvu vielä yksin riitä varmistamaan kannan tulevai-suutta. ”Merikotkakanta ei ole geneettisesti saavuttanut sellaista tasoa, että se olisi pit-källä aikavälillä elinvoimainen.”

suomessa kaksi populaatiota

Ponnikas on käynyt läpi yli 800 merikotka-yksilön DNA-aineiston, jonka Metsähalli-tus ja WWF:n merikotkatyöryhmä kokosi-vat pesäpoikasten rengastuksien yhteydes-sä vuosina 2003–2007. Muiden Pohjoismai-den merikotkien genetiikkaa on jo tutkittu, mutta Suomessa tutkimus on ensimmäi-nen laatuaan.

”DNA-näytteet paljastavat, että Suomen kaksi maantieteellistä populaatiota ovat erilaistuneet myös geneettisesti. Siksi ran-nikon ja Lapin lintuja täytyy tutkia omina yksikköinään”, Ponnikas toteaa.

Suomessa pesii noin 430 merikotkapa-ria, joista reilut 60 Lapissa. Kannan elin-voimaisuudesta kertoo kuitenkin lintujen lukumäärää paremmin efektiivisen popu-

laatiokoon määritelmä. Se kuvaa populaa-tion kykyä ylläpitää geneettistä monimuo-toisuuttaan.

”Sekä Pohjois-Suomen että rannikon lin-tujen efektiivinen populaatiokoko jää ris-kirajojen alle. Pesivien parien määrä on lii-an pieni, mutta sukusiitoksesta en löytänyt viitteitä kummastakaan populaatiosta. Se on hyvä merkki”, Ponnikas kertoo.

Geenivirtaa naapurista

Merikotkat ovat synnyinpaikkauskollisia eli sukukypsäksi tultuaan ne palaavat pe-simään lähelle synnyinpaikkaansa. Suvi

Ponnikas on kuitenkin havainnut Suomen populaatioon tulevan geenivirtaa myös naapurimaista.

”Lapissa on tehty jonkin verran havain-toja rengastetuista linnuista, jotka ovat tul-leet muualta pesimään. Havaintoja on ol-lut kuitenkin aika vähän, koska pesivi-en lintujen renkaita on vaikea päästä luke-maan. Geneettiset tulokset osoittavat, että Suomen populaatioihin tulee geenivirtaa enemmän kuin aiemmin osattiin olettaa.”

Rannikkopopulaatioon tulee geenejä lä-heiseltä Ruotsin rannikolta ja Lappiin on saapunut pesimään lintuja Pohjois-Ruot-sista ja Kuolan niemimaalta. ”Aineistosta-ni löytyi kaikkina tutkimusvuosina usei-ta yksilöitä, jotka poikkeavat geneettisesti muusta populaatiosta. Lapissa nämä poik-keavat yksilöt eroavat myös toisistaan, jo-

ten ne ovat kahdelta eri suunnalta tulleita”, Ponnikas selittää.

Muualta tuleva geenivirta on tärkeää la-jin säilymisen kannalta, sillä se lisää muun-telua populaation sisällä. ”Etenkin Lapis-sa geenivirta on auttanut merikotkaa toi-pumaan. Vaikka populaatio on pienempi kuin rannikolla, Lapin linnuilla havaittiin enemmän geneettistä muuntelua.”

Tuulivoimaloiden vaikutus tuntematon

Maailmanlaajuisesti verrattuna suoma-laisia merikotkia seurataan tarkasti, mikä Ponnikkaan mielestä on äärimmäisen tär-keää lajin pelastumisen kannalta.

”Kotkien rooli ravintoketjun huipulla sekä alhainen populaatiotiheys tekee niis-tä haavoittuvaisia. Siksi mahdolliset uhat on tärkeää selvittää. Rannikolle on esimer-kiksi kaavailtu suuri määrä tuulivoimala-hankkeita, joiden vaikutusta merikotkiin ei vielä riittävästi tunneta”, hän miettii.

Petolintujen tiedetään lentävän herkästi tuulivoimaloiden lapoihin. Voimalahank-keilla voi siis olla vaikutuksia merikotka-kantaan, jos ne toteutuvat suuressa mitta-kaavassa eikä merikotkien pesimäalueita oteta huomioon voimaloiden sijoittelussa.

Mahdollisista uhista huolimatta tutkija on optimistinen merikotkan tulevaisuuden suhteen ja uskoo lajin toipuvan elinvoimai-selle tasolle. ”Uhanalaisuusluokituksen voi tulevaisuudessa toivottavasti poistaa kan-nan kasvun seurauksena. Samaan hengen-vetoon kuitenkin lisään, ettei suojelutoimia voi jättää sikseen. Kotkia on edelleen seu-rattava, sillä eihän kukaan nähnyt ympä-ristömyrkkyjenkään aiheuttamaa pullon-kaulaa ennakolta”, Ponnikas summaa. �

”Uhanalaisuusluokituksen voi tulevaisuudessa

toivottavasti poistaa kannan kasvun seurauksena.”

29

� 1958 syntyi Vihannissa

� 1977 ylioppilas Vihannin lukiosta

� 1984 filosofian maisteri Oulun yliopistosta alana orgaaninen kemia

� 1984–1996 tutkija, Orion

� 1988–1990 väitösopinnot, Leidenin yliopisto, Hollanti

� 1991 filosofian lisensiaatti ja 1992 filosofian tohtori Oulun yliopistosta alana rakennetutkimuksen kemia

� 2002–2003 johtaja, analyyttinen kehitys ja laadunvalvonta, Biotie Therapies

� 2004 laboratoriojohtaja, molekyylilääketieteen tutkimusohjelma, Helsingin yliopisto

� 2005– johtaja, Kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontalaitos Verifin

� 2011 professori

� perheeseen kuuluu mies ja 15-vuotias poika

� asuu Kirkkonummella Natura-alueen vieressä

TEKSTI: RAIJA TuOMINENKuVA: LINDA TAMMISTO / HELSINgIN YLIOPISTO / KuVAPALVELuT

ALuMNI MAAILMAN TuLIPESISSÄOulun yliopiston Vuoden Alumni 2013, professori Paula Vanninen on tahtomat-taan noussut otsikoihin: hänen tutkimusryhmänsä oli syksyllä mukana selvittä-mässä Syyrian sodan sariinikaasuepäilyjä.

PAulA VANNINeN

”Olisin tietysti voinut valita henkisesti helpommankin työn”, Vanninen miettii päätymistään kemiallisten aseiden pariin.Innostus työhön syntyy elämänasenteista: ”Tunnen, että voin työssäni tehdä omalta osaltani jotakin hyvää, sillä yritämme estää kemiallisten aseiden käyttämisen.

30 Aktuumi | 5/2013

syyskuun kolmannen päivän yönä ruotsalainen sotilaskone laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentälle lastinaan näytteitä Syyriasta. Ko-

ko maailma epäili, että Syyrian sisällisso-dassa oli käytetty kemiallisia aseita, ja näyt-teiden avulla asiasta haluttiin varmuus.

Helsingin yliopiston kemian laitoksen alaisuudessa toimiva Verifin-laboratorio oli valittu yhdeksi niistä neljästä laborato-riosta maailmalla, joille näytteiden tutki-mus luotettiin. Koko maailma odotti tulok-sia. Tilanne oli tulenarka. Yhdysvallat uh-kasi hyökätä Syyriaan, jos epäilyt kemi-allisista aseista osoittautuisivat todeksi.

Jo syyskuun yhdeksäntenä päivänä Verifinin johtaja, professori Paula Van-ninen lähetti YK:lle alustavan tutkimus-raportin, jonka mukaan näytteistä oli löydetty tappavaa sariinihermokaasua. ”Olihan siinä hirvittävä paine, että analy-tiikka menee oikein, kun aikaa oli rajalli-sesti käytettävissä. Kaikki halusivat saa-da nopeasti tuloksia”, Vanninen muistelee syyskuun tapahtumia.

Vannisen mukaan tilanne oli historial-linen: koskaan aiemmin ei YK:n tutkijoi-ta ollut päästetty keskelle sotatoimialuet-ta. Merkittävää oli myös se, ettei Yhdysval-lat kuitenkaan hyökännyt, vaikka sariinin käyttö vahvistui.

Sen sijaan, että sota olisi laajentunut, Syy-ria allekirjoitti neuvottelujen myötä Kemi-allisen aseen kieltosopimuksen, ja sen ase-varastoja alettiin tuhota. ”Minun mielestäni tällä hetkellä ei ole olennaista se, kuka kaa-sua levitti. Olennaista on, että aseet ja varas-tot saadaan tuhottua”, sanoo Vanninen.

universaali sopimus

Vuonna 1997 voimaan astuneen Kemialli-sen aseen kieltosopimuksen on allekirjoitta-nut 190 maata. Sopimuksen kattojärjestö si-jaitsee Haagissa Hollannissa. Paula Vanni-

sen johtama Verifin toimii kieltosopimuk-sessa mainittuna kansallisena viranomai-sena Suomessa. Verifin on yksi niistä 22 laboratoriosta, joille kansainvälinen kemi-allisten aseiden kieltosopimuksen kattojär-jestö voi toimittaa näytteitä analysoitavaksi.

”Olemme olleet aina yksi maailman par-haista laboratorioista. Meillä on erittäin hyvä henkilökunta, sitoutuneita huippu-osaajia, jotka ovat työskennelleet meillä vuosikausia. Lisäksi meillä on toistaisek-si ollut myös kohtuullisen hyvä laitekanta”, Vanninen kertoo.

Laboratorion toiminta on akkreditoitu, ja Verifin osallistuu säännöllisesti kansain-välisiin pätevyystesteihin. Omaa osuuttaan laboratorion menestyksessä Vanninen vä-hättelee: ”Toivottavasti johtajalla on oma osuutensa, meillä johtajat koulutetaan ole-maan osa porukkaa.”

Kansainvälisesti tunnettuna tutkijana professori Vanninen toimii myös kieltoso-pimuksen kattojärjestön tieteellisen neu-vottelukunnan jäsenenä. Hänen ryhmänsä kouluttaa vuosittain jopa sata tutkijaa ke-hittyvistä maista. Jatkuvasti Vannisella on yhteydet eri puolilla maailmaa sijaitseviin laboratorioihin, joiden tutkijat raportoivat tuloksistaan hänelle.

Kiireellisten sotanäytteiden lisäksi Van-nisen johtama laboratorio tutkii myös muun muassa Itämereen toisen maailman-sodan jälkeen upotettujen aseiden ympäris-tövaikutuksia. Erityisen tärkeänä Vanninen pitää laboratoriossa tehtävää perustutki-musta, joka nopeuttaa ja helpottaa esimer-kiksi kriisialueiden näytteiden tutkimista.

kemisti lapsesta saakka

”Olen aina halunnut tulla kemistiksi, vaik-ka opinto-ohjaajan mielestä työstä ei mak-settu hyvin”, Vanninen muistelee kouluai-kojaan Vihannissa. Hän ei kuitenkaan lan-nistunut. Biologian opettajan tarinat ami-nohapoista ja proteiineista saivat nuoren naisen innostumaan entisestään.

Oulun yliopiston kemian laitos oli itses-tään selvä valinta. Vaikka maaseudun tyt-töä jännitti opintojen aloittaminen, pian hän kuitenkin jo toimi aineyhdistykses-

sään ja oli mukana laatimassa tutkin-nonuudistustakin.

Käänteentekevää yliopistossa oli vie-railevan professorin Heikki Pyysalon luento massaspektrometriasta. Lämpi-mästi Vanninen muistaa myös professo-ri Erkki Rahkamaan, jolta hän sai van-

hemman tutkijan tuen koko tulevalle ural-leen. ”Olisin tietysti voinut valita henkises-ti helpommankin työn”, Vanninen miettii päätymistään kemiallisten aseiden pariin.

Innostus työhön syntyy elämänasenteis-ta: ”Tunnen, että voin työssäni tehdä omal-ta osaltani jotakin hyvää, sillä yritämme estää kemiallisten aseiden käyttämisen. Kuulutamme sitä, että jos niitä käytätte, jäätte kiinni, koska meillä on sellaisia me-netelmiä, joilla käyttö voidaan todentaa.”�

”Olen aina halunnut tulla kemistiksi, vaikka opinto-ohjaajan mielestä

työstä ei maksettu hyvin”

31

Oulun yliopiston väitökset 1.10.–30.11.2013

lääketieteellinen tiedekunta

LääketiedeLL Jani Tikkasen 19.10.2013 tarkastetus-sa lääketieteen alan väitöstyössä tutkit-tiin varhaisen repolarisaation esiintyvyyt-tä, ennustearvoa ja kliinisiä erityispiirteitä sydänfilmissä. Jani Tikkanen on syntynyt Kuusankoskella 1986 ja valmistunut yliop-pilaaksi Arkadian yhteislyseosta 2005.

FM Heta Merikallion 1.11.2013 tarkas-tettu sisätautien alan väitöstutkimus an-taa lisätietoa klaudiinien ilmentymisestä ja vaikutuksista keuhkosyövissä sekä tuo eri-laisen näkökulman keuhkoahtaumataudin kehittymisvaiheisiin ja mekanismiin. He-ta Merikallio on syntynyt Oulussa 1980 ja valmistunut ylioppilaaksi Laanilan lukios-ta 1999.

LL Anna Kaisa Pasasen 22.11.2013 tar-kastetun syöpätautien alan väitöstutki-muksen tulokset antavat viitteitä erilaisis-ta biologisista riskiryhmistä lymfoomapo-tilaiden joukossa. Anna Kaisa Pasanen on syntynyt Kemissä 1987 ja valmistunut yli-oppilaaksi Kastellin lukiosta 2006.

LL Sanna Koskelan (o.s. Kallio) 29.11.2013 tarkastettu synnytysten ja nais-tentautien alan väitöstutkimus osoittaa, et-tä munasarjan sairauksia voidaan tunnis-taa uudella kliinisellä merkkiaineella. San-na Koskela on syntynyt Nurmossa 1983 ja valmistunut ylioppilaaksi Nurmon lukios-ta 2002.

LL Emmi Peuralan 29.11.2013 tarkas-tetussa syöpätautien alan väitöskirjatyös-sä tutkittiin hypoksiavasteen ja solusyklin säätelijöitä rintasyövän ennustetekijöinä. Emmi Peurala on syntynyt Nurmijärvellä 1986 ja valmistunut ylioppilaaksi Arkadian yhteislyseon lukiosta 2005.

TerveystieteetTtM Pirjo Kaakisen 15.11.2013 tarkaste-tun hoitotieteen alan väitöstutkimuksen mukaan ohjauksen kirjaamista potilasasia-kirjoihin tulee kehittää, jotta se tukee pit-käaikaissairaan laadukkaan ja turvallisen hoidon toteuttamista. Pirjo Kaakinen on syntynyt Oulussa 1965 ja valmistunut yli-oppilaaksi Pateniemen lukiosta 1984.

luonnontieteellinen tiedekunta

FM Anni Koskelan 18.10.2013 tarkastetun eläinekologian alan väitöstutkimuksen tu-lokset osoittivat, että suden läheisyys oli yksi tärkeimmistä ahman elinalueen valin-taan vaikuttavista tekijöistä. Anni Koskela on syntynyt Sotkamossa 1984 ja valmistu-nut ylioppilaaksi Sotkamon lukiosta 2003.

FM Iikka Salmelan 1.11.2013 tarkaste-tussa biofysiikan alan väitöskirjatyössä tut-kittiin hämäräaktiivisen amerikantorakan fotoreseptorien valovasteita. Iikka Salme-la on syntynyt Kemissä 1979 ja valmistunut ylioppilaaksi Limingan lukiosta 1998.

FM Ilpo Virtasen 8.11.2013 tarkastetus-sa fysiikan alan väitöskirjatyössä havaittiin Auringon magneettisen aktiivisuuden olevan erilaista pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Ilpo Virtanen on synty-nyt Kuusamossa 1983 ja valmistunut yliop-pilaaksi Kuusamon lukiosta 2002.

FM Jana Holmin 29.11.2013 tarkaste-tussa kemian alan väitöskirjatyössä kehi-tettiin uusia mahdollisuuksia sellutehtaan kuitulietteen hyödyntämiseksi. Jana Holm on syntynyt Kokkolassa 1968 ja valmistu-nut ylioppilaaksi Karleby svenska gymna-siumista 1987.

Teknillinen tiedekunta

M.Sc. Adrian Kotelban 1.10.2013 tarkaste-tun tietoliikennetekniikan alan väitöstutki-muksen päätavoite oli opettaa langattomille laitteille uhkapelin matematiikkaa niin, et-tä ne voivat pelata luontoa vastaan viisaasti. Adrian Kotelba on syntynyt Puolassa 1975 ja valmistunut siellä ylioppilaaksi 1995.

DI Thomas Schaberreiterin 14.10.2013 tarkastetussa tietoturvallisuusalan väitös-tutkimuksessa kehitettiin tietoturvamal-li kriittisten infrastruktuurien riskienhal-lintaan. Thomas Schaberreiter on syntynyt Itävallassa 1982 ja valmistunut siellä yliop-pilaaksi 2001.

FM Kati Oravisjärven 18.10.2013 tarkas-tettu ympäristötekniikan alan väitöstut-kimus antaa uutta tietoa päästöjen vähen-nysmenetelmien ja polttoaineiden vaiku-tuksista hiukkasten lukumäärään ja koos-

tumukseen sekä hiukkasten terveyshaittoi-hin. Kati Oravisjärvi on syntynyt Ruukissa 1974 ja valmistunut ylioppilaaksi Raahen lukiosta 1993.

DI Arto Reimanin 18.10.2013 tarkaste-tussa työtieteen alan väitöskirjatyössä tun-nistettiin ja konkretisoitiin erilaisia jake-lukuljettajien työhön liittyviä ergonomisia haittakuormitustekijöitä ja tapaturmavaa-ratilanteita. Arto Reiman on syntynyt Ou-lussa 1979 ja valmistunut ylioppilaaksi Ke-min Lyseon lukiosta 1998.

DI Jukka Remeksen 18.10.2013 tarkaste-tussa tietotekniikan alan väitöstyössä tut-kittiin aivotoiminnan magneettikuvan-tamisessa käytettyjen analyysityökalujen vaikutusta tulosten luotettavuuteen ja luo-tiin uusia menettelyjä työkalujen laadun varmistamiseksi. Jukka Remes on syntynyt Kemissä 1977 ja valmistunut ylioppilaaksi Otavan opistosta 1996.

M.Sc. Animesh Yadavin 18.10.2013 tar-kastetussa langattomien verkkojen alan väi-töstutkimuksessa tarkasteltiin lähetyssig-naalien suunnittelua osittain koherenteis-sa Rayleigh-häipyvissä kanavissa toimiviin monitulo-monilähtöjärjestelmiin (MIMO). Animesh Yadav on syntynyt Intiassa 1978 ja valmistunut siellä ylioppilaaksi 1996.

FM Niina Halosen 8.11.2013 tarkaste-tussa sähkötekniikan alan väitöskirjatyös-sä kehitettiin moniseinämäisistä hiilinano-putkista tehokkaita pienhiukkassuodatti-mia ja superkondensaattoreita. Niina Halo-nen on syntynyt Oulussa 1976 ja valmistu-nut ylioppilaaksi Pateniemen lukiosta 1995.

DI Simo Tammelan 13.11.2013 tarkaste-tussa ympäristötekniikan alan väitöstyös-sä kehitettiin virtaus- ja habitaattimallin-nus erilaisten kalatierakenteiden suunnit-teluun. Simo Tammela on syntynyt Kola-rissa 1978 ja valmistunut ylioppilaaksi Yli-tornion yhteiskoulun lukiosta 1998.

M.Sc. Jakub Czajkowskin 22.11.2013 tarkastettu optoelektroniikan ja mitta-ustekniikan alan väitöstutkimus osoittaa OCT-tekniikan monipuolisuuden ja mah-dollisuudet painettavan elektroniikan ka-rakterisoinnissa. Jakub Czajkowski on syn-tynyt Puolassa 1984 ja valmistunut siellä ylioppilaaksi 2003.

32 Aktuumi | 5/2013

Vä

ITö

ks

eT

Naisen munasarjan toiminnan ja sairauksien kliiniseen tunnistamiseen verinäytteestä on löytynyt uusi merkkiaine, Anti-Müllerian hormoni (AMH). Lääketieteen lisensiaatti Sanna Koskela havaitsi väitöstutki-muksessaan, että AMH-määrityksellä voidaan munasarjan granuloo-sasolukasvain löytää yhtä hyvin kuin nykyisin käytössä olevalla inhibiini B-hormonimäärityksellä.

Koskelan toisena tutkimuksen kohteena oli löytää ennenaikaises-ta munasarjojen hiipumisesta kärsivien naisten joukosta ne, joilla vielä on jäljellä munarakkuloita. AMH osoittautui merkkiaineeksi, jolla hei-

dät voidaan löytää ja tarvittaessa ohjata lapsettomuushoitoihin ajoissa.Munasarjoissa munasolut sijaitsevat munarakkuloiden sisällä. Kasvavien munarakkuloiden

solut erittävät AMH:ta, joten munasolujen määrän vähentyessä myös veren AMH-pitoisuus laskee. Siksi sen pitoisuutta mittaamalla voidaan erottaa naiset, joilla munarakkuloita on jäljellä.

Oulun yliopistossa tarkastetut väitöskirjat luettavissa verkossa: http://jultika.oulu.fi/Search/Results/

DI Mikko Haapalaisen 22.11.2013 tar-kastetussa optoelektroniikan ja mittaus-tekniikan alan väitöstyössä tutkittiin pien-ten partikkelien hallintaa ja karakterisoin-tia sähkökineettisesti. Mikko Haapalainen on syntynyt Kajaanissa 1979 ja valmistunut ylioppilaaksi Linnan lukiosta 1998.

M.Sc. Jozsef Gergely Benen 28.11.2013 tarkastetussa automaatiotekniikan alan väitöstyössä kehitettiin uusia pumppauk-sen aikataulutuksen optimointitekniikoi-ta vedenjakelujärjestelmille. Jozsef Gerge-ly Bene on syntynyt Unkarissa 1985 ja val-mistunut siellä ylioppilaaksi 2003.

DI Esko Juuson 29.11.2013 tarkastetus-sa säätö- ja systeemitekniikan alan väitös-työssä on kehitetty menetelmiä, joilla voi-daan säätää prosesseja muuttuvissa olosuh-teissa, tunnistaa laitteiden vikaantumis-ta aikaisessa vaiheessa ja tuoda käyttökel-poista tietoa prosessin toiminnasta myös johtamista varten. Esko Juuso on syntynyt Ylitorniolla 1951 ja valmistunut ylioppi-laaksi Ylitornion yhteiskoulusta 1970.

DI Petri Komulaisen 29.11.2013 tarkas-tettu tietoliikennetekniikan alan väitöstut-kimus osoittaa, että moniantennitekniikat ja oikea kanavatieto kasvattavat radioverk-kojen kapasiteettia. Petri Komulainen on syntynyt Kiuruvedellä 1971 ja valmistunut ylioppilaaksi Kiuruveden lukiosta 1990.

Taloustieteiden tiedekunta

KTM, DI Tuula Lehtimäen 1.11.2013 tar-kastetussa markkinoinnin alan väitöstutki-muksessa tarkasteltiin vakioidun teollisuus-tuotteen ja innovatiivisen teollisen ratkaisu-tuotteen lanseerausta. Tuula Lehtimäki on syntynyt Kärsämäellä 1981 ja valmistunut ylioppilaaksi Kärsämäen lukiosta 2000.

kasvatustieteiden tiedekunta

FM, KM Outi Autin 25.10.2013 tarkastet-tu sosiologian alan väitöstutkimus käsitteli vesivoimarakentamisen aiheuttamia muu-toksia Kemijoen vesistöalueella paikallisten asukkaiden näkökulmasta. Outi Autti on syntynyt Rovaniemellä 1968 ja valmistunut ylioppilaaksi Korkalovaaran lukiosta 1987.

KM Tuomas Erkkilän 26.10.2013 tar-kastettu musiikkikasvatuksen alan väitös-tutkimus kertoo Tapiolan kuorossa taiteen olevan kasvatusta ja kasvatuksen taidetta. Tuomas Erkkilä on syntynyt Turussa 1976 ja valmistunut ylioppilaaksi Tapiolan luki-osta 1995.

KM Essi Vuopalan 1.11.2013 tarkaste-tun kasvatustieteen alan väitöstutkimuk-sen mukaan riittävän homogeeninen op-pijaryhmä, yhteistä työskentelyä edellyttä-vä oppimistehtävä, yhteisöllisen oppimisen taidot ja monipuolista vuorovaikutusta tu-keva teknologia ovat tärkeitä yhteisöllisen oppimisen edellytyksiä. Essi Vuopala on syntynyt Kemissä 1975 ja valmistunut yli-oppilaaksi Keminmaan lukiosta 1994.

FK Heikki Oinas-Kukkosen 28.11.2013 tarkastetussa kasvatustieteen alan väitöstut-kimuksessa on kehitetty perinteisten alko-holismin hoitojen rinnalle uusi kokemuk-selliseen oppimiseen pohjautuva hoitopara-digma. Heikki Oinas Kukkonen on synty-nyt Muhoksella 1938 ja valmistunut ylioppi-laaksi Merikosken yhteiskoulusta 1958.

KM Aino Beltin 29.11.2013 tarkastetus-sa kasvatustieteen alan väitöstutkimuksessa todettiin opettajilla olevan erilaisia käsityk-siä koulujen työrauhahäiriöistä. Aino Belt on syntynyt Kuopiossa 1959 ja valmistunut ylioppilaaksi Linnanpellon lukiosta 1978.

Humanistinen tiedekunta

FM Petteri Mertalan 23.11.2013 tarkastet-tu historian alan väitöstutkimus tarkas-telee Suomen ja Espanjan välisiä suhteita Suomen itsenäistymisestä vuonna 1917 toi-sen maailmansodan jälkivaiheisiin loppu-vuoteen 1946. Petteri Mertala on syntynyt Raumalla 1977 ja valmistunut ylioppilaaksi Iin lukiosta 1995.

FL Kari Alaniskan 30.11.2013 tarkastet-tu historian alan väitöskirjatyö käsittelee Kemijoen valjastamista ja sitä seurannutta kamppailua joen vaelluskalakannoista. Ka-ri Alaniska on syntynyt Tervolassa 1970 ja valmistunut ylioppilaaksi Keminmaan lu-kiosta 1990.

FM Jari-Matti Kuuselan 30.11.2013 tar-kastettu arkeologian alan väitöstutkimus kertoo Euroopan talouskriisien aiheutta-neen ongelmia Pohjois-Suomessa esihisto-riallisella ajalla. Jari-Matti Kuusela on syn-tynyt Kotkassa 1980 ja valmistunut yliop-pilaaksi Langinkosken lukiosta 1999.

Uusi merkkiaine munasarjan sairauksien tunnistamiseen

3333

JuH

A S

AR

KK

INEN

kArVoNeN

Akateemiset heimokulttuurit

erkki karvonen informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori, Oulun yliopisto

Yliopistoa asuttavat erilaiset akateemiset hei-mot, joilla on omat rituaalinsa, myyttinsä, san-karinsa, kielensä ja heimopäällikkönsä ja ne käyvät ajoittain sotia toisten heimojen kanssa. Noviisi eli opiskelija omaksuu hiljaisena tieto-na heimokulttuurinsa keskeiset hyveet.

Tähän tapaan antropologisesti Tony Becher tutki akateemisia heimoja. Hänen jalanjäljissään oili-Helena Ylijoki sovelsi lähestymistapaa tutkimuksessaan Akateemiset heimokulttuurit ja noviisien sosialisaatio (Vastapaino 1998).

Perusjakoa akateemisten kulttuurien välille voi tehdä kova–pehmeä -ulottuvuudella se-kä perustutkimus–soveltava tutkimus -ulot-tuvuudella. Näin voidaan muodostaa tietei-den ”isojako”: 1) kovat perustutkimuksen tie-teet, 2) kovat soveltavat tieteet, 3) pehmeät perustutkimuksen tieteet ja 4) pehmeät so-veltavat tieteet. Kovuus viittaa matemaatti-siin luonnontieteisiin ja pehmeys ihmistieteel-liseen, merkityksiä tulkitsevaan tutkimukseen.

Lisäksi tieteitä voidaan erotella konvergentti-us–divergenttius- ja urbaanisuus–ruraalisuus -ulottuvuuksilla. Konvergenttien eli yhtenevi-en akateemisten heimojen elämä on yhteis-ten sääntöjen ja toimintatapojen sitomaa. Di-vergenttien eli hajaantuvien heimojen jäsenet taas ovat vain löyhästi sidoksissa toisiinsa. ur-baanit heimot elävät kiivasta ja nopearytmistä kaupunkielämää, kun taas ruraalit maalaisser-kut viettävät verkkaisempaa ja pitkäjänteisyyt-tä vaativaa elämää. Tiheästi asuttuun kaupun-kilaisuuteen liittyy usein kovaa kilpailua ja liik-kuvuutta, maalaisuuteen taas vähemmän näitä.

Niinpä kova perustutkimus, kuten fysiikka, on elämänmuodoltaan kiinteästi sidottua, urbaa-nia, kilpailevaa ja hektistä laumaelämää. Tut-kimus tehdään suurissa tutkimusryhmissä ja usein samoja ongelmia tutkivat monet keske-nään kilpailevat projektit. Kiihkeätempoises-sa tutkimuksessa on tärkeää ennättää julkais-

ta tulokset journaalien tutkimusartikkeleissa mahdollisimman nopeasti ennen kilpailijoita.

Kova soveltava tutkimus, kuten tekniset tie-teet, on luonteeltaan edellisen kaltaista, mut-ta käytännöllisempää. Heimon elämä on kos-mopoliittista, sillä kilpailu teknologisesta ilma-herruudesta on globaalia. Tulokset julkaistaan nopeasti konferenssijulkaisuissa. Nämä heimot ovat yrittäjähenkisiä ja kilpailuhakuisia. Yhteis-työ yritysten kanssa on tiivistä ja arvostettua.

Pehmeät perustutkimuksen kulttuurit, kuten historia ja sosiologia, ovat painotukseltaan perustutkimusta, mutta ero luonnontieteisiin on suuri. Tavoitteena on ilmiöiden ymmärtä-minen ja tulkitseminen. Tieto on luonteeltaan ilmiöitä kokonaisvaltaisesti hahmottavaa. So-siaaliselta muodoltaan heimojen elämä on in-dividualistista: kukin tutkii omaa ongelmaansa ja on vain löyhästi sidoksissa muihin. Elämä on ruraalimpaa, tutkimuksen rytmi on pitkäjän-teinen ja tulokset julkaistaan mielellään aihet-ta kokonaisvaltaisesti käsittelevinä kirjoina.

Pehmeän soveltavan tutkimuksen, kuten hoi-totieteen, alueella tiedon luonne on käytännöl-linen ja se tähtää ammattikäytäntöjen kehittä-miseen. Sosiaaliselta muodoltaan heimot ovat ulospäin suuntautuneita ja pitävät tiiviisti yh-teyttä oman alansa ammattikäytäntöön. Nämä heimot ovat epävarmoja statuksestaan, sillä ne ovat tyypillisesti nuorimpia yliopistoaloja.

Yliopisto ei siis ole ykseys, eikä yliopistopoli-tiikkaa tai julkaisupolitiikkaa saisi sanella yhden akateemisen heimokulttuurin ehdoilla. Kenties Ylijoen tutkimus kuitenkin on jo vanhentunut, sillä uudessa uljaassa yliopistossa manageria-listisen hallintoeliitin kolonialismi on alistanut akateemiset heimopäälliköt eli professorit.

34 Aktuumi | 5/2013

File Message Developer

File Message Developer

From: Marja Sipola

g’day mate!Terveiset Australian pääkaupungista Canberrasta! Täällä on oltu elo-kuun alusta lähtien vaihto-opiskelun merkeissä ja hienoa aika on kyl-lä ollut.

Päälle pari vuotta sitten, kun astelin ensimmäistä kertaa Oulun yliopiston käytävillä, sain tietää, että Oulusta olisi mahdollista läh-teä vaihtoon Australiaan. Vuosi sitten tein päätöksen, että syksy 2013 vietetään toisella puolella maapalloa.

Aloitin Australian-matkani heinäkuun lopussa Cairnsista. Neljä päivää tein omatoimista tutkimusmatkaa. Loppujen kolmen päivän ohjelman oli järjestänyt university of Canberra vaihto-opiskelijoille, jotka halusivat tutustua Australiaan ennen lukukauden alkamista. Ensikosketus australialaiseen kulttuuriin, laitesukeltamista ensimmäisen kerran elämässäni Isolla Valliriutalla, koalan sylissä pitämistä ja hengailua kenguruiden kanssa.

Ennen vaihtoa hain solukämppään kampukselle. Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi. Nimittäin on ollut helppoa viettää ai-kaa uusien ystävien kanssa, kun asutaan parin minuutin etäisyyksillä ja suurin osa tapahtumista on kampuksella. Lisäksi kam-puksella asuminen on kansainvälistä. Jaan asuntoni seitsemän muun henkilön kanssa, joihin lukeutuu irlantilainen, ranskalai-nen, amerikkalainen, palestiinalainen ja australialaisia.

Yliopistomaailma vaikutti alusta lähtien oikein helposti omaksuttavalta. Opintoihini kuuluu neljä kurssia, jotka kestävät koko lukukauden. Kursseilla on yleensä luento ja erillinen tutoriaali, jossa käydään läpi tehtäviä pienemmässä ryhmässä. Fiksu sys-teemi.

Pääkaupunki Canberra on noin 380 000 ihmisen kotipaikka ja tärkeille rakennuksille esimerkkeinä Parlamenttitalo, Vanha Parlamenttitalo, The Australian War Memorial, The National Library ja National Museum of Australia. Canberra ei ole ko-vin suuri kaupunki mutta oikein hyvä paikka opiskella ja elää: täällä pääsee kohtuullisen helposti kulkemaan paikasta toiseen, on siistiä ja ihmiset ovat erittäin ystävällisiä.

Satuin valitsemaan oikein hyvän ajan tulla tänne, koska tänä vuonna Canberra juhlistaa 100:tta vuottaan Australian pääkau-punkina. Tapahtumia on laidasta laitaan. Myös Canberran sijainti on erinomainen: kolmen tunnin bussimatka Sydney´iin ja tunnin lentomatka Melbourneen.

On tullutkin tehtyä useampia reissuja rannikolle telttailuretkien, surffausleirin ja rantapäivien muodossa. Sydney, Melbour-ne, Brisbane ja gold Coastkin on käyty katsomassa. Vaihto onkin hujahtanut opiskelun ja reissujen merkeissä. Enää viimeiset neljä lopputenttiä jäljellä. Sen jälkeen jäähyväiset Canberralle ja kaikille ihanille ihmisille. Suomeen takaisin tammikuussa, mut-ta sitä ennen kahden viikon reissu uuteen-Seelantiin ja kahden viikon reissu Melbourneen.

Marja sipolaKirjoittaja on Oulun yliopiston rahoitus-oppiaineen opiskelija ja opiskellut kuluvan lukukauden University of Canberrassa Australiassa.

.5302

NäYTTelYT

Aktuumi toivottaa lukijoilleen hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2014

TAPAHTuMAT

TAPAHTuMAT kouluTus

18.2.201411th science day of the faculty of Medicine; scientists in societyThe Science Day will include plenary lectures from distinguished researchers, oral abstract presentations, posters, panel discussion and granting of awards such as the best thesis of the year and the best presentations of the Science Day.

The main theme of the Science Day concerns a very important question: “In addition to the university which institutes and to which extent do they need researchers and doctors?” This will be the headline of the panel organized in the afternoon.

More information: www.oulu.fi/ltk/node/2073

7.–9.5.20146. lapsuudentutkimuksen päivät:lapsuudentutkimuksen arvotLapsuudentutkimuksen päivillä pohditaan arvoja lapsuudessa ja lapsuudentutkimuksessa. Monitieteiset 6. Lapsuudentutkimuk-sen päivät ovat vakiinnuttaneet asemansa lapsiin ja lapsuuteen liittyvän tutkimuksen kohtauspaikkana. Konferenssin pääteema tarjoaa erilaisia näkökulmia lapsuuden historiaan, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen sosiologiasta kielentutkimukseen ja terveystutki-muksesta taloustutkimukseen.

Tervetulleita ovat kaikki lapsiin ja lapsuuteen liittyvien kysy-mysten parissa työskentelevät. Tapahtuma järjestetään yhteis-työssä Lapsuudentutkimuksen seuran kanssa.

Lisätietoja: www.oulu.fi/ktk/node/18374H

ILKK

A SA

ND

BER

g

luIdeN kerToMAA -NäYTTelY eläINMuseossAuudessa vaihtuvassa näyttelyssä on esillä eläinmuseon perusnäyttelyyn kuuluvien luustojen lisäksi joitakin hieman oudompien eläinten kalloja, hampaita ja luita, esimerkiksi sarvivalaan hammas ja kirahvin kallo. Näytteillä on myös mm. muuttohaukan ravinnosta, eläinten iänmäärityksestä, loukkaantumisista ja fossiileista kertovia vitriinejä. Perustietoa on tarjolla mm. luiden rakenteesta ja ihmisen luustosta.

Näyttely on avoinna ma–pe 8.00–15.45.

15.1.2014Pesti-päiväVuotuisessa Pesti-päivässä työnantajat kohtaavat opiskelijat ja mahdolliset tulevat työntekijänsä. Ohjelmaan kuuluu tiiviitä yritysesittelyjä. Pesti-päivän järjestävät Oulun yliopiston teknillinen tiedekunta ja sen opiskelijat sekä Oulun Teekkarilupi Oy. Tapahtuma on kaikille kävijöille avoin ja ilmainen.

Lisätietoja: www.pestipaivat.fi/

Avoimen yliopiston opetustarjonta lukuvuonna 2013–2014Lukuvuoden 2013–2014 opetustarjontaan ja -ohjelmiin pääset tutustumaan sivuilla: www.oulu.fi/avoinyliopistowww.avoinyliopisto.fi/

Ilmoittautumiset: www.oulu.fi/avoinyliopisto/ilmoittautuminen