geologian tutkimuskeskus tutkimusraportti...

Valtakunnallisen talousvesi- ja lämpökaivorekisterin tarveselvitys

Summary: Nationwide register for energy wells and drilled water wells – development needs

Heli Lehtinen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Tutkimusraportti 191 2011

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Tutkimusraportti 191 Report of Investigation 191

Heli Lehtinen

VALTAKUNNALLISEN TALOUSVESI- jA LäMpöKAIVOREKISTERIN TARVESELVITYS

Summary: Nationwide register for energy wells and drilled water wells – development needs

Espoo 2011

Kansikuva: Lämpökaivokentän rakennustyömaa Etelä-Savossa. Tämä kaivo on porattu vinoon teräksisen suojaputken läpi ja siihen on asennettu

muoviset lämmönkeruuputket. Kuva: Heli Lehtinen, GTK.

Front cover: Construction site for several heat exchange wells. This well is drilled on a slant and through a steely casing pipe. It is completed with

plastic heat collection pipes. Photo: Heli Lehtinen, GTK.

Lehtinen, H. 2011. Valtakunnallisen talousvesi- ja lämpökaivorekisterin tarve-selvitys. Summary: Nationwide register for energy wells and drilled water wells – development needs. Geological Survey of Finland, Report of Investigation 191, 52 pages, 8 figures, 16 tables and 1 appendix.

For decades we have drilled wells into the bedrock in Finland, earlier to supply potable water and now more often for heating or cooling systems of buildings. Around 5000–10 000 wells for potable water are constructed yearly, and near half of them are drilled into bedrock. The construction of heat ex-change wells accelerated during 2003–2008 from 1000 to around 4500 new wells per year. Together with this accelerating building trend, the problem situations and risks have also grown. Nevertheless, Finland has no nationwide registra-tion of drillings, as exists in all other Nordic countries.

A nationwide register was envisioned that would include information on all drillings of wells, irrespective of their purpose. Earlier reports on this issue were updated and supplemented with a review on legislation, standards, some other development work on nationwide data systems and registration solutions in other Nordic countries. Well drilling contractors, authorities and selected ex-perts were interviewed. Visits were also organized, for instance, to the national geographical institutes in Sweden (SGU) and Denmark (GEUS), Tampere city services for building and city planning, and a couple of sites for the drilling and construction of energy wells. The K.H. Renlund foundation supported the work for this review.

There has been no compulsory registration in Finland for new drillings of wells. Very few municipalities have required any permit for the construction of wells, either. Therefore, information on both the location and features of wells is mainly owned and managed by the owners of the property. All drilling may generate soil and bedrock data that could provide some future economic ben-efit. The recycling of drilling data for use in academic research, innovations and business should be noted in the development of a registration system. There is also opposition to recycling such data, because private drilling and well data is considered to provide a competitive advantage. All interest groups have envi-ronmental liability according to the Finnish constitution. Environmental and health risks need to be minimized.

The recent renewal of land use and construction legislation is welcomed, because it helps in the collection of data from private builders of heat exchange wells. A proposal for the harmonisation of the drilling reports is presented in this study. There is a clear need to develop the identification data on the wells and also create a quality classification system for the location data. It is also proposed, for instance, to develop the filing process for well data as well as the GIS-based data systems in municipalities, to further develop the national reg-ister for buildings and their facilities and to create a new map-based Internet service for drilled wells.

Keywords (GeoRef Theaurus, AGI): water wells, drilled wells, energy wells, information systems, ground heat, construction, ground water, legislation, Fin-land

Heli LehtinenGeological Survey of FinlandP.O. Box 96FI-02151 EspooFinland

E-mail: [email protected]

ISBN 978-952-217-161-0 (PDF)ISSN 0781-4240Taitto: Elvi Turtiainen Oy

Lehtinen, H. 2011. Valtakunnallisen talousvesi- ja lämpökaivorekisterin tar-veselvitys. Summary: Nationwide register for energy wells and drilled water wells – development needs. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 191, 52 sivua, 8 kuvaa, 16 taulukkoa ja 1 liite.

Porakaivoja on tehty Suomessa vuosikymmeniä, aikaisemmin talousveden hankintaan ja nyt yhä useammin rakennuksen lämmitys- tai jäähdytysjärjes-telmää varten. Talousvesikaivoja rakennetaan vuosittain 5 000–10 000, joista noin puolet on kallioporakaivoja. Lämpökaivojen rakentaminen kiihtyi vuosi-na 2003–2008 tuhannesta noin 4 500 uuteen kohteeseen vuodessa. Samalla ovat lisääntyneet ongelmatilanteet ja riskit. Porakaivojen valtakunnallinen rekiste-röinti ei ole kuitenkaan toteutunut Suomessa muiden Pohjoismaiden tapaan.

Visiona oli keskitetty valtakunnallinen rekisteri, joka sisältäisi tietoa kai-kista kallioon poratuista kaivoista, käyttötarkoituksesta riippumatta. K. H. Renlundin säätiön tuella aikaisempia selvityksiä kaivojen rekisteröinnistä päi-vitettiin ja täydennettiin mm. katsauksella lainsäädäntöön, standardeihin, eräi-den muiden valtakunnallisten tietojärjestelmien kehittämistyöhön ja muiden Pohjoismaiden rekisteröintiratkaisuihin. Katsaukseen haastateltiin mm. kai-vonporausurakoitsijoita, viranomaisia ja valittuja asiantuntijoita sekä vierail-tiin Tanskan (GEUS) ja Ruotsin (SGU) geologisten tutkimuslaitosten kaivojen rekisteröintipalveluissa, Tampereen kaupungin teknisissä palveluissa ja parilla kalliolämmön asennustyömaalla.

Suomessa ei ollut säädetty ennen vuotta 2011 mitään ilmoitus- tai rekis-teröintivelvoitetta uuden porakaivon, ei talousvesikaivon eikä lämpökaivon rakentamisesta. Harvoissa kunnissa on vaadittu porakaivon rakentamiseksi rakennus- tai toimenpidelupaa. Kaivon sijainti- ja ominaisuustiedot ovat pää-osin yksittäisten kiinteistön omistajien hallinnassa. Toukokuussa 2011 astuu voimaan asetusmuutos lämpökaivojen luvanvaraisuudesta, ja tämä parantaa mahdollisuuksia lämpökaivojen kattavaan rekisteröintiin.

Jokaisen porauksen tuottama maa- ja kallioperätieto voi olla taloudellises-tikin arvokasta. Poraustietojen uusiokäyttö tutkimuksessa, innovaatioissa ja yritystoiminnassa on myös tärkeää rekisteröinnin kehittämisessä. Uusiokäyt-töä myös vastustetaan, koska omaa kaivotietoa pidetään kilpailuetuna. Yh-teistä kaikille intressiryhmille on vastuu ympäristöstä. Riskit ympäristölle ja terveydelle pitää minimoida.

Porausraporttien sisältöä ja tietojen dokumentointia ehdotetaan yhtenäis-tettäväksi. Porauksille pitää saada rekisteröityä yksilöivä tunnus ja laatuluo-kiteltu sijaintitieto. Sijainti- ja ominaisuustietojen keruulle on tärkeää saada selkeä tuki lainsäädännöstä. Selvityksen perusteella ehdotetaan myös kaivotie-tojen arkistoinnin ja paikkatietojärjestelmien kehittämistä kunnan toimintana, valtakunnallisen rakennus- ja huoneistorekisterin kehittämistä sekä uutta jul-kista, karttahakuun perustuvaa verkkopalvelua.

Asiasanat (Geosanasto, GTK): kaivot, porakaivot, lämpökaivot, tietojärjestel-mät, maalämpö, rakentaminen, pohjavesi, lainsäädäntö, Suomi

Heli LehtinenGeologian tutkimuskeskusPL 96 02151 Espoo

Sähköposti: [email protected]

mailto:[email protected]

4

Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 191 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 191, 2011Heli Lehtinen

SISäLLYSLUETTELO – CONTENTS

1 Johdanto .............................................................................................................................6 1.1 Taustaa ........................................................................................................................ 6 1.2 Tarveselvityksen viimeistely ......................................................................................... 9 1.3 Muutos lämpökaivojen luvanvaraisuudessa................................................................ 112 Pohjoismaiset käytännöt .................................................................................................. 12 2.1 Ruotsi ........................................................................................................................ 12 2.1.1 Taustaa .............................................................................................................. 12 2.1.2 Porakaivojen rekisteröinti ja tietopalvelut ......................................................... 13 2.1.3 Rekisteriin toimitettavat tiedot .......................................................................... 15 2.2 Tanska ........................................................................................................................ 16 2.2.1 Taustaa .............................................................................................................. 16 2.2.2 Porakaivojen rekisteröinti ja tietopalvelut ......................................................... 16 2.2.3 Rekisteriin toimitettavat tiedot .......................................................................... 18 2.3 Norja .......................................................................................................................... 18 2.4 Yhteenveto ................................................................................................................ 193 Kaivon elinkaari ja tietojen saatavuus Suomessa .............................................................. 20 3.1 Tiedon synty ja tarve kaivon elinkaaren eri vaiheissa ................................................ 20 3.1.1 Kaivon suunnittelu ............................................................................................ 20 3.1.1.1 Kiinteän kallion syvyys, maapeitteiden laatu ja pohjaveden pinta .......... 20 3.1.1.2 Kallion rikkonaisuus ja kivilajit ............................................................. 20 3.1.1.3 Lämpökaivon mitoitus ........................................................................... 22 3.1.1.4 Lähiympäristön herkät kohteet ............................................................. 22 3.1.2 Kaivon poraus ja rakentaminen ......................................................................... 22 3.1.3 Kaivon käyttö .................................................................................................... 23 3.2 Tietojen saatavuus ...................................................................................................... 23 3.2.1 INSPIRE-direktiivi ja tukitiedot kaivon suunnittelussa .................................... 23 3.2.2 Kuntien paikkatiedot ........................................................................................ 24 3.2.3 Pohjavesialueet, vedenottamot ja vesijohdot ...................................................... 25 3.2.4 Geologian tutkimuskeskuksen maa- ja kallioperäkartat ................................... 25 3.2.5 Geotekniset tutkimukset maankamaran rakenteesta ......................................... 26 3.2.6 Muut kaivot....................................................................................................... 26 3.2.7 Kaivojen vesi ja pohjaveden pinnan asema ........................................................ 274 Porausraporttien tietosisällön vertailu .............................................................................. 30 4.1 Sijainti- ja tunnistetiedot ............................................................................................ 30 4.2 Rakentamisen työvaiheet, kemikaalit, materiaalit ja laitteet ....................................... 31 4.3 Porattu reikä ja pohjaveden suojausrakenteet ............................................................. 32 4.4 Havainnot maapeitteestä, kalliosta ja vesioloista ........................................................ 33 4.5 Yhteenveto porausraporttien tietosisällöstä ................................................................ 345 Näkökulmia rekisteröinnin kehittämiseen ........................................................................ 34 5.1 Kunnan näkökulma ................................................................................................... 34 5.1.1 Yleistä ............................................................................................................... 34 5.1.2 Rakennusjärjestys ja kunnan ympäristönsuojelumääräykset ............................. 36

5

Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 191 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 191, 2011 Valtakunnallisen talousvesi- ja lämpökaivorekisterin tarveselvitys

5.1.3 Rakennuslupaprosessin tiedot ............................................................................ 36 5.1.3.1 Rakennusluvan hakeminen ja rakennushankeilmoitus ........................... 36 5.1.3.2 Rakennusluvan myöntäminen ja loppukatselmus ................................... 37 5.1.3.3 Tekniset vaatimukset .............................................................................. 37 5.1.4 Pohjaveden ottaminen, suojelu ja kaivovesien tarkkailu ................................... 38 5.1.5 Vesihuolto ......................................................................................................... 39 5.1.5.1 Talousveden laatu .................................................................................. 39 5.1.5.2 Jätevesien käsittely haja-asutusalueella .................................................. 40 5.1.5.3 Vesihuollon kehittäminen ....................................................................... 40 5.1.6 Yhteenveto rekisteröinnin kehitystarpeista Tampereella .................................... 40 5.2 Kaivon rakennuttajan ja käyttäjän näkökulma ........................................................... 41 5.3 Urakoitsijan näkökulma ............................................................................................. 426 Yhteenveto kehitystarpeista ja intresseistä ....................................................................... 437 Johtopäätökset ja ehdotukset jatkotoimiksi ..................................................................... 46 7.1 INSPIRE ja linkit muihin valtakunnallisiin tietojärjestelmiin .................................... 46 7.2 Poraus- ja asennusraporttien tietosisällön harmonisointi ............................................ 47 7.3 Pilotti paikkatietoaineistojen kokoamisesta ja esittämisestä ...................................... 47 7.4 Sähköisen asioinnin ja rekisteröinnin kehittäminen ................................................... 48

Lähde- ja kirjallisuusluettelo ............................................................................................... 50Liite 1 – Appendix 1 ............................................................................................................. 52

6


1 jOHDANTO

1.1 Taustaa

Porakaivoja on tehty Suomessa jo vuosikymme-niä, aikaisemmin talousveden hankintaan ja nyt yhä useammin rakennuksen lämmitys- tai jääh-dytysjärjestelmää varten. Geologisesti oikeaan paikkaan ja hyvin rakennettu porakaivo palvelee käyttäjiään pitkään. Maalämmön hankkijalle luvataan jopa 100 vuoden käyttöikää lämpökai-voilleen.

Tässä selvityksessä porakaivolla tarkoitetaan kallioon porattua reikää, joka on varustettu joko talousvesi- tai energiakäyttöön tarvittavilla raken-teilla ja laitteilla. Perinteisesti termillä porakaivo on viitattu kallioon porattuun talousvesikaivoon ja näin toimitaan paikoin tässäkin selvityksessä, kun viittaus käyttötarkoitukseen on selvä. Talo-usvesikaivoja rakennetaan myös maaperään ns. kuilukaivoiksi tai rengaskaivoiksi. Maaperän kaivot eivät olleet tämän selvityksen kohteena. Energiakäyttöä varten kallioon porataan ns. läm-pökaivoja, joita voidaan, nimestään huolimatta, käyttää myös jäähdytykseen. Tässä selvityksessä käytetään termiä lämpökaivo mutta voitaisiin käyttää myös termiä energiakaivo.

Valtakunnallisen porausrekisterin perustami-sen ajatus oli esillä jo 1990-luvun lopulla, kun Suomen kaivonporausurakoitsijat Poratek ry, Geologian tutkimuskeskus (GTK) ja Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT) hakivat hank-keelle Tekesin rahoitusta. Viranomaisten arveltiin tuolloin tulevan pian vaatimaan joka tapauksessa poraustietojen rekisteröintiä. GTK selvitti tuol-loin mm. alustavasti porakaivorekisterin tilanteen muissa Pohjoismaissa. Muissa Pohjoismaissa geo-logian tutkimuskeskusta vastaava taho oli ja on edelleen vastaavien rekisterien ylläpitäjä. Lisäksi valmisteltiin luonnoksia kentällä täytettävästä tietokortista ja selvitettiin tiedonsiirron mahdol-lisuuksia. Hanke kuitenkin raukesi (B. Backman, henkilökohtainen tiedonanto, 2009). Pohdintaa rekisterin perustamisesta on pidetty yllä mm. asiantuntijoiden muodostamassa kaivoryhmässä, jonka kokoonkutsujana toimii Suomen ympäris-tökeskus (SYKE). SYKE on viimeksi kartoitta-nut vuonna 2004 merkittävimpiä kaivoaineistoja Suomessa (Arosilta 2004). Näissä aikaisemmissa

selvityksissä tietotarpeet ja perusteet rekisterin luomiseksi ovat vaihdelleet sisäl-täen mm. seuraa-via näkökulmia:• veden laadun ja antoisuuden varmentaminen

kaivon suunnitteluvaiheessa• vedenottamoiden suojelu, vedenoton turvaa-

minen poikkeusoloissa• kaivojen rakenteiden ja materiaalien laadun

kehittäminen• yleiset geologian ja hydrogeologian tutkimus-

tarpeet.

Aikaisemmin tärkeiksi sidosryhmiksi kaivojen rekisteröinnin kehittämisessä on mainittu kaivon-poraajat, kaivojen kunnostajat, Geologian tutki-muskeskus, VTT, sosiaali- ja terveysministeriö, Kansanterveyslaitos, Säteilyturvakeskus, ympä-ristöhallinto, Puolustusvoimat ja kunnat.

Ensimmäiset tiedot Geologian tutkimuskes-kuksen arkistoissa porakaivon rakentamisesta ovat 1940- ja 1950-lukujen vaihteesta. Kalliopo-rakaivot yleistyivät kuilukaivojen rinnalla koko maassa vasta 1970-luvun lopulla. Talousvesikäy-tössä olevia kallioon tehtyjä porakaivoja on eri yhteyksissä arvioitu Suomessa olevan 150 000–160 000 ja maaperään kaivettuja rengaskaivoja noin 450 000. Kalliopohjaveden käytön arvioi-daan edelleen lisääntyvän kiinteistökohtaisessa vesihuollossa, mutta yhdyskuntien vesihuollossa osuuden arvioidaan säilyvän vähäisenä. Esimer-kiksi maatiloilla porataan edelleen kaivoja kor-vaamaan tai täydentämään vanhoja kuilukaivoja. Osa kaivoista palvelee loma-asutusta. Nyt vuosit-tain rakennetaan 5 000–10 000 uutta talousvesi-kaivoa, joista noin puolet on ollut viime vuosina kallioporakaivoja. Vuonna 2007 alle 200 porakai-voa käytettiin vesilaitoksen varavedenottamona tai yli 10 talouden vedenhankinnassa. Ainoastaan yhdessä kunnassa, Leppävirralla, kunnan pääve-denottamon kaivoina oli kallioporakaivoja. (Iso-mäki ym. 2007, Hatva ym. 2008)

Omien kaivojen varassa olevan väestön mää-rää on arvioitu yleensä käänteisesti; selvittämällä vesilaitoksiin tai osuuskuntiin liittyneiden kiin-teistöjen ja talouksien määrää kunnittain tai alu-

7


eittain (Taulukko 1). Koko Suomessa arvioitiin vuonna 2001 olevan kokonaan vesijohtoverkosto-jen ulkopuolella noin 500 000 asukasta ja vuonna 2007 yhteensä noin 700 000 asukasta pienten ve-siyhtymien, osuuskuntien tai omien kaivojen va-rassa. Noin 300 000 kotitaloutta ja saman verran kesäasuntoja ottaa talousvetensä kaivosta (Iso-mäki ym. 2007, MMM 2011).

Sekä talousvesi- että lämpökaivojen rakenta-mista on ohjeistettu 2000-luvulla aikaisempaa yk-sityiskohtaisemmin ja samalla myös termistöä on pyritty standardisoimaan. Kaivonporausurakoit-sijat ovat kehittäneet yhdessä kuluttajaviranomai-sen kanssa sopimuspohjia ja aiheesta on kirjoi-tettu oppaita sekä perustettu verkkoon sivustoja. Kaivon paikka -oppaaseen (Hatva ym. 2008) on koottu tietoa talousvesikaivon paikan määrittä-miseksi. Oppaassa on myös laaja lähdeluettelo, sanasto sekä lista aiheeseen liittyvistä internetsi-vustoista.

Yleisin kaivojen vedenlaatuun liittyvä ongelma on liian suuri rauta- ja mangaanipitoisuus. Ter-veyden kannalta suurimmat riskit liittyvät suuriin arseeni-, uraani-, nikkeli- tai fluoridipitoisuuk-siin porakaivovesissä (GTK 2011). Myös radonia voi esiintyä yli suositusmäärien, erityisesti Etelä-Suomessa. Suomessa on 67 kuntaa, joiden alueel-la tutkituista porakaivoista yli 20 prosentissa on

löytynyt radonkaasua yli enimmäisarvon (STUK 2008). Itämeren saaristossa ja rannikkoalueella tyypillinen riski on suolaisen meriveden pääsy kaivoon. Suolaantumisen riskiin varaudutaan yleensä poraamalla tavanomaista matalampia kaivoja, paikoin vain 20–40 metriä. Satunnaisesti suolaista kalliovettä on tavattu jo 60 metrin sy-vyydessä sisämaassakin. Yleisimmin suolaista kalliovettä esiintyy vasta noin 150 metriä syvem-mällä (Hatva ym. 2008). Kuitenkin suurin osa tut-kituista porakaivovesistä on täyttänyt sosiaali- ja terveysministeriön asettaman hyvän talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset. Kalliopohjavesi on melko hyvin suojassa pilaantumiselta ja po-rakaivoista saadaan useimmiten myös riittävästi vettä pientalon asukkaiden tarpeisiin.

Kiinnostus kaivonporausten rekisteröintiin heräsi taas 2000-luvun lopulla kallioon porattu-jen kaivojen yleistyessä rakennusten lämmitys- ja jäähdytysratkaisuissa. Reikiä on porattu viime vuosien aikana metrimääräisesti jo enemmän energia- kuin talousvesikäyttöön. Suomessa ra-kennettiin arviolta 15 000 lämpökaivoa vuosina 2003–2008, ja näistä noin puolet on ollut tilaston keränneen yhdistyksen jäsenten poraamia kohtei-ta ja loput muiden urakoitsijoiden tai ulkomaa-laisten toimijoiden poraamia (Kuva 1). Vuonna 2008 Poratek ry:n jäsenistö toteutti 1 777 kohdet-

Taulukko 1. Arvio väestön määrästä oman kaivon varassa eri osissa Suomea. Table 1. Estimate of the proportion of households (%) and number of people without a connection to a supply network for potable water in different parts of Finland.

Alue Kiinteistökohtainen vedenhankinta % * Asukkaita oman kaivon varassa*

Uusimaa 7 100 000

Lounais-Suomi 7 50 000

Häme 16 50 000

Pirkanmaa 11 (9,6–12,6 % **) 45 000–60 000**

Kaakkois-Suomi 14 45 000

Etelä-Savo 26 40 000

Pohjois-Savo 8 20 000

Pohjois-Karjala 16 25 000

Keski-Suomi 15 40 000

Länsi-Suomi 4 20 000

Pohjois-Pohjanmaa 2 5 000–10 000

Kainuu 11 10 000

Lappi 9 15 000

* Tiedot kiinteistökohtaisen vedenhankinnan osuuksiin ja asukasarvioihin kerätty raportista (Isomäki ym. 2007) sekä alueellisten ympäristökeskusten verkkosivuilta vuonna 2009. Arviot ovat suuntaa-antavia. Niissä ei ole käytetty täysin yhtenäisiä väestötietoja eikä ole tarkistettu, miten luvuissa on huomioitu ympärivuotinen ja loma-asutus.

** Pirkanmaa (Lehtinen ym. 2007).

8


ta ja 2 158 reikää. Porausten keskimääräinen sy-vyys oli samana vuonna 167 metriä. Puolueetto-mia valtakunnallisia tai edes alueellisia selvityksiä lämpökaivojen määristä tai sijainnista ei ole tehty.

Voimakkaaseen kasvutrendiin (Kuva 2) vai-kutti todennäköisesti pientalojen lämmitysjär-jestelmien muutostöihin myönnetty valtion ener-gia-avustus vuosina 2006–2008. Vuoden 2006 energia-avustuskohteista noin puolet oli maalämpö- ratkaisuja ja vuoden 2007 kohteista noin 60 %. Avustuksia voitiin myöntää ympärivuotisessa, omassa asuinkäytössä olevien pientalojen omis-tajille laite- ja materiaali-investointeihin (15 %), joilla parannetaan asuntojen energiataloutta ja vähennetään energiankäytöstä aiheutuvia pääs-töjä sekä lisätään uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottoa. Avustushakemukset otettiin vas-taan kunnissa, jotka myös päättivät yksityisten pientalojen omistajien energia-avustuksista vuo-sittain sekä tilittivät tiedot avustusten saajista ja avustetuista toimenpiteistä asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukseen (ARA). Ruokakunnan tu-loihin sidottu, harkinnanvarainen korjausavustus oli edelleen haettavissa vuosina 2009–2010, myös lämpökaivon rakentamiseen. Tulorajat olivat al-haiset, ja avustus suunnattiin kunnissa yleensä vanhusten asumisolojen parantamiseen. Vuoden

2011 alussa tuli uudestaan mahdolliseksi hakea valtion avustusta öljy- tai sähkölämmityksen kor-vaamiseen, esimerkiksi maalämpöpumppuihin perustuvalla järjestelmällä (1).

Kaivonporausurakoitsijoiden yhdistys Poratek ry on laatinut molemmille kaivotyypeille ns. nor-mikaivon toteuttamis- ja dokumentointiohjeet, vuonna 2003 julkistettiin normilämpökaivo ja vuonna 2004 viimeisteltiin yhdistyksen normipo-rakaivo. Suomessa on myös urakoitsijoita, jotka ovat erikoistuneet yksinomaan lämpökaivojen poraukseen. Vuoden 2009 perustettiin Suomen energiaporaajat ry ajamaan tätä asiaa. Tämä yh-distys ei ole vielä julkistanut omia normejaan. Molemmat edellä mainitut yhdistykset ovat mu-kana SFS-standardin laadinnassa porakaivojen suunnittelusta ja toteutuksesta. Metalliteollisuu-den Standardointiyhdistys ry aloitti standardieh-dotuksen laatimisen vuoden 2011 alussa (Tommi-la 2011). Ehdotuksen valmistelussa huomioidaan sekä energiakaivot että käyttövesikaivot.

Talousvesikäyttöön rakennetun kallioporakai-von tarkat, tekniset tyyppipiirustukset on julkais-tu vuonna 2007 rakennustietokorttien sarjassa (RT 61–10897, LVI 22–10418). Tyyppipiirustuk-set on esitelty myös oppaassa ”Kysymyksiä kai-voista” sekä kaivoja koskevassa verkkopalvelus-

Kuva 1. Maalämpöpumppujen asennuskohteet ja rakennetut lämpökaivot Suomessa vuosina 2003–2008. Lähde: Sulpu ry ja Poratek ry, 19.3.2009. Figure 1. The number of installation sites of ground source heat pumps and the number of drilled heat exchange wells in Finland during 2003–2008.Source: Sulpu ry and Poratek. ry, 19.3.2009.

010002000300040005000600070008000

Maalämpöpumppujenasennuksia

2200 2900 3500 4500 5300 7500

Lämpöpumppu +lämpökaivo(t)

1000 1500 1750 2700 3180 4500

Poratek ry:n jäsentenkohteet

601 800 1032 1426 1515 1750

2003 2004 2005 2006 2007 2008

9


sa, jota päivitetään jatkuvasti (Lapinlampi ym. 2001).

Laajan asiantuntijaryhmän laatima opas läm-pökaivoista julkaistiin syksyllä 2009 (Lämpö-kaivo… 2009). Siinä opastetaan lämpökaivojen suunnittelua, rakentamista, käyttöä ja huoltoa pientalon rakentajalle. Lisäksi oppaassa tarkas-tellaan lämpökaivoihin liittyviä riskejä, lainsää-däntöä, lämpökaivojen tarkastamista ja valvon-taa. Opasta laativa laaja-alainen työryhmä pohti myös kaivojen rekisteröinnin tarvetta yleisellä ta-solla.

GTK aloitti vuosina 2006–2007 oman kehi-tyshankkeensa geoenergian parissa. Hankkeessa selvitettiin mm. pohjoismaisia yhteistyön mah-dollisuuksia (J. Engström, henkilökohtainen tiedonanto, 2009). Vuoden 2009 talvella tutki-muskeskuksessa päätettiin päivittää kaikkia ai-kaisempia selvityksiä kaivojen rekisteröinnistä. Tulevaisuuden visiona oli keskitetty valtakunnal-

linen rekisteri, joka sisältäisi tietoa kaikista kal-lioon poratuista kaivoista, käyttötarkoituksesta riippumatta. Kaksi tunnistettua muutosta tieto-tarpeissa olivat A) porakaivojen lisääntynyt ra-kentaminen ja käyttö ns. lämpökaivoina sekä B) tieto geologista alkuperää olevien haitta-aineiden liukenemisesta kallioperästä pohjaveteen.

Kuntien ohjauksen ratkaisuja ja kehittämistar-peita kartoitettiin talvella 2009 soittokierroksella eräiden kaupunkien mittauspalveluihin, tutustu-malla kuntien rakennusvalvonnan verkkosivuihin sekä käymällä läpi ajankohtaista rakentamisen lainsäädäntöä ja ohjausta. Tietoa ja näkemyksiä saatiin mm. lämpökaivo-oppaan asiantuntijaryh-mältä ja vuosittaisesta GTK-SYKE-tapaamises-ta. Päivityksen tuloksena oli mm. alustava lista (Taulukko 2) sekä paikallisista että valtakunnal-lisista aineistoista, joista voisi koota tietoa pora-kaivoista.

1.2 Tarveselvityksen viimeistely

Kehitystyötä päästiin jatkamaan vuoden 2010 lopulla K. H. Renlundin säätiön myöntämäl-lä rahoituksella. Uutena ajatuksena oli kehittää porakaivojen rekisteröintiä teknisesti ns. pohja-tutkimusrekisterin kehitystyön rinnalla. Pohja-tutkimuksia tehdään maa- ja kallioperästä infra-struktuurin suunnittelua ja rakentamista varten erilaisilla geotekniikan menetelmillä. Geologiset ja geotekniset tutkimukset porausreikää apuna

käyttäen tuottavat samankaltaista tietoa kuin kaivonporaus, mutta tutkimuskohteelta kirjataan usein enemmän havaintoja ja otetaan myös näyt-teitä analysoitavaksi.

Opas lämpökaivoista ja sen lainsäädännön kat-saus oli hyvä tausta lämpökaivojen valtakunnal-lisen rekisteröinnin tarveselvityksellekin (Läm-pökaivo…2009). Lisäksi tarkoitus oli selvittää INSPIRE-direktiivin (2) mahdollista vaikutusta

0

5000

10000

15000

20000

25000

30000

35000

40000

45000

Vuosina 1979-2007

Maalämpökohteet Suomessa

Kuva 2. Maalämpökohteiden arvioitu lukumäärä Suomessa vuosina 1979–2007. Lähde: www.sulpu.fi >tilastot (9.3.2011). Figure 2. The estimated number of ground source heating sites in Finland during 1979–2007. Source: www.sulpu.fi.

10


Taulukko 2. Suomalaisia instituutioita ja niiden tutkimusaineistoja, tietokantoja tai rekistereitä, joista voi löytyä yksittäisiin porakaivoihin liittyviä tietoja. Table 2. Some Finnish institutions and their research material, databases or registers that may include information on individual drilled wells.

JULKINEN SEKTORI Public sector

Suunnittelu ja tutkimus

• Geologian tutkimuskeskuksen nykyiset ja suunnitteilla olevat tietokannat• Säteilyturvakeskuksen tietokanta vesinäytteiden säteilymittauksista• Ympäristöhallinnon teettämä valtakunnallinen kaivovesitutkimus (1990–1991),

sähköinen arkisto • Haja-asutusalueiden vesihuollon suunnitelmat ja muut alueellisesti rajatut

kartoitukset, mm.o Keski-Suomen ympäristökeskuksen kaivorekisteri o Uudenmaan ympäristökeskuksen HAAVE -hanke o Tampereen seudun kaivoveden laatua kartoittaneet

tutkimushankkeet• Tie- ja muu väylähallinto• Puolustusvoimat• Vesi-instituutti

Lupaharkinta ja yleisen edun valvonta

• Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietojärjestelmä ja raportointi EU:n komissiolle isoimpien vesilaitosten veden laadun tarkkailuista (vedenottamot)

• Ympäristöhallinnon tietojärjestelmät; Hertta-tietojärjestelmän POVET-osio ja VELVET-tietojärjestelmä vesilaitoksista

• Väestötietojärjestelmän rakennus- ja huoneisto-rekisteri (RHR) mm. rakennusten varusteista

• Kuntien omat RH-rekisterit ja paikkatietokannat• Kuntien ympäristöterveydenhuollon tietojärjestelmät, valtakunnallinen YHTI-

kehityshanke valvontakohde-järjestelmästä• Kuntien tietojärjestelmät korjaus- ja energia-avustusten käsittelyyn

YKSITYINEN / KOLMAS SEKTORI Others

Kaivon rakentaminen, huolto ja korjaus

• Kaivonporausurakoitsijoiden omat arkistot (poraussopimukset ja -raportit)• PORATEK ry:n vuosittaiset tilastot (lämpökaivojen lukumäärä ja syvyys)• Vesikaivohuolto VIPE Oy:n kuntotarkastukset, lomakkeilla• Laitteiden ja materiaalien toimittajat (mm. vesipumppujen, putkien ja

lämmönsiirtonesteiden myyntitilastot) Vedenotto • Elintarviketeollisuuden ja maitotilojen omavalvontaLämmittäminen ja viilentäminen

• SULPU ry:n myyntitilastot lämpöpumpuista

Asuminen, rakentaminen, maa-ainesten otto

• Isojen konsulttitoimistojen omat rekisterit

porakaivotietojen hallintaan sekä eräiden val-takunnallisten tietojärjestelmien kytkeytymistä porakaivojen rekisteröintiin. Näitä olivat ympä-ristöterveyshuoltoa, pohjavesiä ja rakennuksia koskevat tietojärjestelmät. Liitteeseen I on koot-tu selvitykseen laatimiseen liittyvät yhteydenotot Suomessa tammi-maaliskuussa 2009 sekä elo-joulukuussa 2010. Syksyllä 2010 oltiin yhteydes-sä mm. Väestörekisterikeskukseen, joka vastaa valtakunnallisen rakennus- ja huoneistorekisterin (RH-rekisteri) kehittämisestä.

Syyskuussa 2010 toteutettiin vierailut Tanskan (GEUS) ja Ruotsin (SGU) geologisiin tutkimus-keskuksiin, joissa isäntinä olivat valtakunnallisis-ta porakaivorekistereistä vastaavat yksiköt. Sekä

Ruotsissa että Tanskassa on kehitetty pitkään myös porakaivojen paikkatietojen dokumentoin-tia, sähköistämistä ja luotettavuutta sekä palve-luita tietojen hyödyntämiseen. Lisäksi käytiin Suomessa kahdella lämpökaivokentän työmaalla. Vierailujen tarkoituksena oli tukea selvitystä mm. siitä, mitä yksityiskohtaista tietoa lämpökaivojen rakentamisen eri vaiheista olisi hyödyllistä do-kumentoida ja kerätä rekisteriin. Tarveselvitystä varten vertailtiin eräitä Suomessa käytössä olleita tutkimusten havaintolomakkeita ja kaivojen po-rausraportteja Ruotsin ja Tanskan julkisen käyt-töliittymän kautta selailtaviin tietoihin. Kootut tulokset vertailusta ovat luvussa 4.

Tampereen kaupungin palvelupisteessä jär-

11


jestettiin myös vierailu rakennusvalvonnan isän-nöimänä. Siellä selvitettiin kaupungin nykyisiä menettelyjä lämpökaivojen rakentamisen ohja-uksessa ja tietojen arkistoinnissa sekä pohdittiin kehitystarpeita.

Vuoden 2010 aikana ympäristöministeriö aloit-ti lainsäädännön uudistuksen valmistelun, jonka tarkoituksena oli tukea lämpökaivojen sijainnin

ohjausta kunnissa. Tämä ajankohtainen uudis-tustyö vaikutti tarveselvityksen painotuksiin niin, että syksyn 2010 aikana huomio keskitettiin pääosin lämpökaivoihin. Lisäksi ympäristömi-nisteriön edustaja kutsuttiin lokakuussa keskus-telutilaisuuteen, jossa pohdittiin rekisteröinnin mahdollisuuksia.

1.3 Muutos lämpökaivojen luvanvaraisuudessa

Ympäristöministeriö lähetti lämpökaivoja kos-kevan maankäyttö- ja rakennusasetuksen muu-tosehdotuksen perustelumuistioineen lausunnolle vuoden 2010 joulukuussa (10.12.2010–31.1.2011). Muistiossa (YM 2010) kansalaisten tasapuolinen kohtelu on yksi keskeiseksi esitetty peruste säätää lämpökaivojen rakentamisen lupamenettelystä lailla tai asetuksella. Muita esitettyjä perusteita ovat riskit pohjaveden tai vesistön pilaantumisel-le, lämpökaivojen suunnittelu- ja mitoitusvirhei-den ennakointi ja ongelmatilanteet maanalaisen tilan käytössä.

Perustelumuistiossa todetaan, että toimen-pideluvan myötä lämpökaivojen sijaintitiedot saataisiin kunnissa rekisteröidyiksi ja niiden si-joittumisen lupaharkinta olisi käytännössä mah-dollista. Sijoituslupaa pitäisi harkita erityisesti merkittävillä pohjavesialueilla tai toisten lämpö-kaivojen, porakaivojen, rengaskaivojen, raken-nusten, tontin rajan tai viemärin tai vesijohdon läheisyydessä. Toimenpidelupa voitaisiin evätä myös asemakaavan valmistelun perusteella tai asemakaavan toteuttamisen vaikeutuessa raken-tamisen vuoksi.

Ympäristöministeriön ehdotukseen sisältyi myös ohjeistusta poraamisen yhteydessä ilmoitet-tavista tiedoista. Muistion mukaan lämpökaivon poraamisen yhteydessä saadaan arvokasta tietoa maaperästä ja siksi rakentamisen yhteydessä tulisi sananmukaisesti ilmoittaa (YM 2010) seuraavat asiat:• paikkatieto• reiänkoko,syvyysjasuunta• maapeitteenpaksuus• pohjavedenkorkeus• suojaputkenmateriaalijatiiviys• putkenmääräkallioperässäjaputkenkiinnit-

tämistapa kallioon.

Ehdotuksesta annetuissa lausunnoissa asetus-muutokseen suhtauduttiin pääosin myönteisesti. Kunnan rakennusvalvonnalle tulevaa rasitusta kritisoitiin vahvimmin. Lausunnoissa myös ky-seenalaistettiin, voidaanko porauksen riskejä ym-

päristölle tehokkaasti vähentää yksin toimenpi-delupaa vaatimalla, koska mm. yksityiskohtainen tekninen toteutus työmaalla ei kuulu rakennus-valvonnan toimivaltaan. Joissain lausunnoissa ehdotetaan nimettäväksi vastaava työnjohtaja, joka valvoisi kaivonporausta ja asennuksia sekä vastaisi tietojen toimittamisesta viranomaisille. Moni lausunnonantaja piti tärkeänä erilaisten selvitysten hankkimista lupakäsittelyn yhteydes-sä. Riskinhallintaa tukisivat myös lausunnoissa mainitut sertifiointimenettelyt niin kaivonporaus-urakoitsijoille, porareille kuin asennustyöllekin sekä käytetyille laitteille, rakenteille ja materiaa-leille. Lausunnoissa esitetään myös hajahuomioi-ta kerättävien kaivonporaustietojen sisällöstä ja arkistoinnista. (YM 2011a) • Tärkeimpiäkerättäviätietojaovatpaikkatieto

sekä porausreiän syvyys ja suunta (kaupunki)• …ilmoitettaviintietoihintulisilisätäsuojaput-

ken kokonaispituus, materiaali ja porareiässä olevan osuuden pituus (rakennuttajien edun-valvonta)

• …kaikkimaalämpörakenteetonsaatavakun-nan paikkatiedon piiriin osaksi maanalaisten johtojen rakenteiden tietovarantoa (kaupunki)

• …sopivimmat tahotvoisivatollaympäristön-suojelu- ja mittausviranomaiset. Näillä on asiantuntijuutta ja tiedot heille arkistoituina ovat oikeassa viitekehyksessään ja parhaiten käytettävissä (rakennustarkastajien edunval-vonta)

• Rakennusvalvontaviranomaisia ei voi velvoit-taa luomaan minkäänlaista rekisteriä muisti-ossa mainituille tiedoille…muistiossa ei mai-nita, kenelle kerätyt tiedot ilmoitetaan ja mitä tiedoilla tehdään (kuntien edunvalvonta)

• …poraamisen yhteydessä saadaan oheistuot-teena hyödyllistä tietoa...kirjattavat asiat on syytä pitää teknisinä, helposti todennettavina ja mitattavina tietoina, jolloin ne eivät vaadi erityisasiantuntijoiden paikallaoloa. Seuraava askel voisi olla keskitetyn koko maan kattavan rekisterin luominen sekä lämpö- että porakai-voista (tutkimuslaitos)

12


• Lisäksionselkeätarvevaltakunnallisellepora-kaivorekisterille (kaupunki).

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 §:n 1 mo-menttiin tehtiin lisäys, jonka perusteella toimen-pideluvanvaraiseksi toimenpiteeksi säädettiin maalämmön hyödyntämiseen tarkoitetun lämpö-kaivon poraaminen tai lämmönkeruuputkiston asentaminen rakennuksen lämmitysjärjestelmää vaihdettaessa tai uusittaessa taikka käytettäväksi lisälämmönlähteenä. Toimenpidelupaa ratkais-taessa luvan hakijalta voidaan pyytää hakijalta selvitystä ympäristön herkistä kohteista, kuten

talousvesikäytössä olevista kaivoista. Pohjavesi-alueella lupaharkinnassa pitää huomioida vielä tarkemmin paikallisia olosuhteita. (YM 2011b) Lämpökaivojen luvanvaraisuus astuu voimaan 1.5.2011.

Tämä muutos ei kuitenkaan vielä varmista lämpökaivojen sijaintitietojen keruuta kuntien rakennusvalvonnan rekistereihin. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 63 §:n 1 momenttiin tehtiin samalla muutos, joka antaa kunnalle mahdolli-suuden rakennusjärjestyksellään vapauttaa läm-pökaivon rakentaminen luvanvaraisuudesta koko kunnassa tai sen osa-alueella.

2 pOHjOISMAISET KäYTäNNöT

2.1 Ruotsi

2.1.1 Taustaa

Ruotsissa on tehty vuosittain talousvesikäyttöön porakaivoja 5 000–10 000 ja yli miljoona ruotsa-laista on omien kaivojen varassa talousveden han-kinnassa joko ympärivuotisessa tai vapaa-ajan asumisessaan (Att borra brunn…2007). Pohjave-den laadun seuranta on Ruotsissa pääosin valtion geologisen sektoritutkimuslaitoksen (SGU) vas-tuulla. Ruotsissa on yleinen suositus, että pohja-vesialueilla ei porattaisi kaivoja. Jos porauslupaa ei myönnetä ja lupapäätöksestä valitetaan, niin SGU voi lausua asiantuntijana pohjavesiriskeistä kyseisellä paikalla.

Porausten suunnittelua ja riskien hallintaa pal-velee mm. SGU:n tuottama kartta alueista, joilla riski suolaisen veden purkautumisesta kaivoihin on tavallista suurempi. Samaa riskinhallinnan asiaa palvelevat SGU:n ohjeet kloridi- tai joh-tavuusnäytteiden ottamisesta ja hyödyntämistä porausten yhteydessä. Ohjeita noudatetaan vielä vaihtelevasti, arvioilta 1/10:lla porauksista mita-taan suolaisuutta.

Luvan lämpökaivon rakentamiseen antaa yleensä kunta. Lupaharkinnassa tukeudutaan sekä maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntöön (Plan- och Bygglagen) että ympäristölainsäädän-töön (Miljöbalken). Ympäristöviranomaiset ovat mm. vaatineet maa- ja kalliolämpöjärjestelmien koeponnistusta ja sen dokumentointia. Kunta voi vaatia porausurakoitsijalta sertifikaattia urakoin-tiin alueellaan. SGU ylläpitää virallista listaa ser-tifioiduista yrityksistä ja porareista. Vuoden 2010 syksyllä tällä listalla oli noin 200 poraria, kun ak-tiivisia porareita on koko maassa 600–800.

Ruotsissa käytettiin vuonna 2008 yli 200 000 pientalossa maa-, kallio- tai vesilämpöön tukeu-tuvia lämpöpumppuja pääasiallisena lämmitys-lähteenä. Tämä tarkoittaa 10–12 prosentin osuut-ta kaikista pientaloista (vuonna 2008 tilastoitiin 1 743 000 pientaloa). Tilastossa ei ole eritelty kallio-porakaivoihin perustuvien lämmitysjärjestelmien osuutta, mutta joka tapauksessa lämpökaivoja on Ruotsissa kertaluokkaa enemmän kuin Suomessa (katso Kuva 2). Useamman perheen asuinraken-nuksissa ja muissa rakennuksissa vastaava osuus oli 6–9 prosenttia. Maa- tai kalliolämpöön tukeu-tuvalla lämpöpumpulla on useimmiten korvattu jokin vanha tekniikka, kuten öljykattila. Vuoden 2001 jälkeen rakennetuissa uusissa pientaloissa maa- ja kalliolämmön suosio pääasiallisena ra-kennuksen lämmön lähteenä on ollut vain noin 2 prosenttia. Lähes puolet (47 %) uudemmista pien-taloista on edelleen varustettu yksinomaan säh-köön perustuvalla lämmitysjärjestelmällä. (Statis-tics Sweden 2010)

Lämpökaivojen käyttökokemuksia vuosina 2003–2005 kartoittaneessa tutkimuksessa ha-vaittiin, että yli puolet vastaajista ei ollut saanut mitään dokumenttia kaivon tarkasta sijainnista tontilla. Tämä tulkittiin johtopäätöksissä ura-koitsijoiden laiskuudeksi noudattaa etujärjestön-sä laatimaa ohjetta, jonka mukaan asiakkaalle toimitettavassa raportissa on myös kuvattu kai-von sijainti. Pieni osa vastaajista oli yleisesti tyy-tymätön urakoitsijan antamiin tietoihin, ohjeisiin tai koko palveluun (16 %). Uuteen lämmitysjär-jestelmään vastaajat olivat yleensä tyytyväisiä, koska tavoiteltu energialaskun pienentyminen to-teutui ja pääsi eroon mm. öljystä tai jostain muus-

13


ta vanhasta järjestelmästä. Tyytymättömyyttä il-meni eniten lämpöpumpun aiheuttamaan meluun asunnossa, lämpöpumpun asennuspaikan kyl-myyteen ja lämmönsiirtonesteen vuotoihin heti käytön alkuvaiheessa. Rakennusten lämmitys-järjestelmistä ja lämpökaivojen käyttökokemuk-sista koottiin tilastotietoa otantaan perustuvilla kyselytutkimuksilla. Tutkimusten tilaajana on ollut Ruotsin energiavirasto. Lämmitysjärjestel-mä-kyselyn kohteet poimittiin rekisteristä, jonne tallennetaan kiinteistöjen verotusarvot. (Statens energimyndighet 2007, 2009)

2.1.2 porakaivojen rekisteröinti ja tietopalvelut

Ruotsissa porakaivojen ilmoitusvelvollisuudes-ta geologiselle tutkimuskeskukselle (SGU) on säädetty jo 1970-luvulla ensimmäisen kerran (SFS 1975:424) ja lämpökaivojen ilmoitusvel-vollisuudesta säädettiin vähän myöhemmin (SFS 1985:245). Näitä säädöksiä on myöhemmin tar-kennettu mm. ilmoitettavien tietojen osalta. Vas-tuu porakaivon ilmoittamisesta valtakunnalli-seen rekisteriin on yritystoimintaa harjoittavalla kaivonporausurakoitsijalla. Urakoitsijat on re-kisteröity. Ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta voidaan rangaista sakoilla ja tätä rangaistusta on käytettykin. Tästä huolimatta osa porauskohteis-ta, nykyään arviolta 15–20 % ja aikanaan jopa 35 % (Risberg & Thorsbrink 2002) on jäänyt kuitenkin ilmoittamatta valtakunnalliseen rekisteriin.

Ilmoitusvelvollisuutta perusteltiin 1970-luvulla mm. arvokkaan geologisen tiedon keräämisellä talteen tulevaisuuden tietotarpeita varten. Pe-rustelumuistiossa (3) korostettiin tietojen arvoa. Tietojen keruusta kaivonporauksen (talousvesi-kaivo) yhteydessä arvioitiin tulevan ylimääräisiä kustannuksia kaivon rakennuttajalle, mutta vain noin 1 % koko 60 metrin syvyisen kaivon raken-nuskustannuksista, 1970-luvun hintatasolla.

Perusteluissa lämpökaivojen ilmoitusvelvolli-suudelle (4) mainitaan tietojen tarve kallioperän hyödyntämisestä lämpökaivotekniikalla sekä ympäristö- että energianäkökohdista. Erityisesti nähtiin lämpökaivon poraamisen voitavan rin-nastaa muuhun poraamiseen pohjavesikysymys-ten geologian huomioimisen suhteen.

Ruotsin valtakunnallisessa kaivorekisterissä on nyt kaikkiaan lähes 400 000 kohdetta, ja sen uusista, noin 25 000 vuosittaisesta rekisteröinnin kohteesta jopa 8/10 on ilmoitettu lämpökaivoik-si. Rekisterin tiedoissa on edelleen puutteita, jopa kaivotyypin suhteen. Siksi tämän tarkempaa ar-viota lämpö- ja talousvesikaivojen osuudesta ei ollut saatavilla. Rekisteriin on talletettu jonkin verran tietoja myös rengaskaivoista. Rekisteriin

on viety myös kuntien vedenottamoiden kaivot, mutta niitä koskevat tiedot on suojattu julkiselta käytöltä.

Porakaivorekisterin ylläpidossa eniten huomi-ota ja resursseja kiinnitetään nykyään tunnistei-siin ja sijaintitiedon oikeellisuuteen. Sijaintitiedon tarkastukset pyritään tekemään systemaattisesti. Vuonna 2009 sijaintitiedot oli tarkistettu noin 273 000 kohteelta rekisterissä (Fodgestam 2009). On ollut hyvin vaikeaa saada urakoitsijat do-kumentoimaan ja tallentamaan sijaintitiedot järjestelmään sopivalla tavalla. Koordinaattien tallennustapaa kehitetään edelleen vastaamaan kehittyvien paikannustekniikoiden antamia mah-dollisuuksia. (Rozenberg 2009)

Kaivorekisterin ylläpidon lisäksi SGU tarjoaa muitakin palveluita, jotka on organisoitu nimellä

Brunnsarkivet (Kuva 3). Yhteensä neljä hen-kilöä työskentelee palvelussa osa-aikaisesti. Pal-velussa ylläpidetään kaivorekisterin lisäksi mm. tietokantaa lähteistä ja pohjavesitutkimuksista. Kaivorekisterin tietojen saatavuutta kehitetään, samoin tietojen keruun ja tallennuksen menetel-miä. Tärkeä kehitysaskel kaivorekisterille on ollut sähköisen rekisteröinnin ja tietojen tallennuksen luominen kaivonporausurakoitsijoille. Vuonna 2008 noin 50 urakoitsijaa kaikkiaan 279 rekiste-röityneestä yrityksestä oli valmis sähköiseen tal-lennukseen käyttäjätunnuksineen, ja jo vuoden 2009 syksyllä yli puolet porausraporteista rekiste-röitiin sähköisesti 122 yrityksen toimesta (Rozen-berg 2008, 2009).

Brunnsarkivet järjestää kaivonporausurakoit-sijoille neuvontaa ja koulutusta rekisteröinnistä mm. osana urakoitsijoiden sertifiointia. Porakai-vorekisterin ylläpitoon liittyy lisäksi yleisöpal-veluita, kuten verkkopalvelut ja neuvontapuhe-lin. Verkossa toimivalla karttapalvelulla on nyt yli 20 000 kävijää vuodessa. Vuosittain tulee 3 000–4 000 kyselyä puhelimitse tai sähköpostilla eri käyttäjäryhmistä (Kuva 4). Eniten kysytään tietoa maakerrosten paksuudesta kiinteän kallion päällä, veden antoisuudesta ja veden laadusta.

Yksityishenkilöt ja LVI-suunnittelijat hakevat tietoa mm. lämpöpumpun vaihtoa suunniteltaes-sa. Lämpöpumpun vaihto tulee ajankohtaiseksi esimerkiksi lämmitettävän rakennusalan kasva-essa. Samalla voidaan päätyä kallioporakaivon syventämiseen tai uusien kaivojen poraamiseen.

Verkon kautta käytettävään karttapalveluun pitää ilmoittautua päästäkseen palveluun sisään. Ilmoittautumisen yhteydessä on sitouduttava tiettyihin ehtoihin tietojen käyttämisestä, koska palvelun kautta on tunnistettavissa yksittäiseen kiinteistöön liittyvää, henkilötietosuojan omaa-vaa informaatiota. Tietoja ei saa myydä kolman-

14


sille osapuolille eikä kiinteistön omistajalle saa ai-heutua haittaa. Tietojen julkaisemiseen tarvitaan lupa. Laboratorioilta toimitetaan rekisteriin ve-den laatutietoa kaivoista, jos kaivon omistaja on antanut siihen luvan, mutta yksittäisten kaivojen veden laatutietoja ei ole julkaistu verkkopalvelun kautta. Harkinnassa on ollut mm. suolaisuusha-vaintojen julkaiseminen tulevaisuudessa aikai-sempaa tarkemmassa mittakaavassa.

Brunnsarkivet-verkkopalveluiden suurimmat käyttäjäryhmät ovat kaivonporausurakoitsijat, kunnat ja yksityishenkilöt. Urakoitsijat käyttävät palvelua omien tietojensa systemaattisen arkis-tointiin. Heillä on oikeus selata ja ladata kaikkia omia tietojaan, mutta osa arkistoiduista tiedois-ta on suojattu kaikille avoimelta katselu- ja la-tausoikeudelta. Kunnat valvovat mm. haettujen rakennuslupien/-ilmoitusten toteutumista tietyllä kiinteistöllä. Tietoja käytetään tukena myös po-raussuunnitelmien laadintaan sellaisilla alueilla, joilla on jo ennestään paljon porattuja kaivoja. Lisäksi kunnissa tehdään erilaisia vedenhankin-nan tai vesihuollon suunnitelmia, joihin haetaan

tietoa palvelusta. Brunnsarkivet on aktiivisesti mukana porakai-

vojen rakentamiseen ja käyttöön liittyvän ohjeis-tuksen kehittämisessä. Ruotsin uudistetut normi-kaivot vesi- ja lämpökaivoille julkaistiin vuonna 2007 ja samalla päivitettiin raportointilomaket-ta, jolla tiedot ilmoitetaan rekisteriin (Att borra brunn…2007). Edelliset normikaivot julkistettiin vuonna 1997. Ruotsin geologinen tutkimuskeskus on seurannut ylläpitämänsä rekisterin tietojen avulla mm. normikaivojen julkistamisen vaiku-tuksia. Myönteistä kehitystä näyttää tapahtuneen esimerkiksi likaantumiselta suojaavien rakentei-den minimivaatimusten täyttämisessä. Rekisteriin kerättyjen tietojen perusteella on selvitetty myös paineaukaisun yleisyyttä, lämpökaivojen syvyy-den valtakunnallista kehitystä ja koepumppaus-ten perusteella tehtyjä arvioita porakaivon veden antoisuudesta sekä alueellisia eroja mm. kaivojen syvyyksissä. Selvityksissä on todettu sekä lämpö- että talousvesikaivojen poraussyvyyksien kasvua 1990-luvun lopulta lähtien. (Risberg & Thors-brink 2002)

PalvelutRekisteröintiTietojen keruu

• Karttapalvelu, http://vvv.sgu.se/sguMapViewer/web/ sgu_MV_brunnar.html

• Puhelin- ja sähköposti

• Yksittäisten kiinteistöjen tietojen luovutus

• Urakoitsijoiden arkistointipalvelu

• Raporttientarkastus (sijainti), arkistointi ja skannaus

• Tuotantotietokanta,päätietokanta ja karttakäyttöliittymän tietokanta

• Julkisuutta rajoitettu

Porausraporttiensuoratallennustainternetissä vuodesta 2007 lähtien

Paperisia porausraporttejaja sähköpostin liitetietoja

Laboratorioiltavedenlaatutietoja, jos julkaisulupa

Kuva 3. Pääpiirteet porakaivojen rekisteröinnistä Ruotsissa. Figure 3. The main features of the registration of drilled wells in Sweden.

http://www.sgu.se/dokument/service_sgu_publ/normbrunn-07.pdf

15


2.1.3 Rekisteriin toimitettavat tiedot

Ruotsissa ilmoitusvelvollisuuden tarkemmasta tietosisällöstä vastaa säädösten mukaan SGU, joka laatii tietojen tallennuslomakkeen (Brunns- och borrprotokoll). Ilmoitettavia asioita ovat lain mukaan seuraavat:• poraustyönaikajapaikka• poraustyön tarkoitus, laajuus ja tekninen

toteutus• maa-jakivilajitporausreiästä• pohjaveden esiintyessä pohjaveden pinnan

asema tai asemat• mahdollisetvedenkoepumppauksentulokset• mahdollisetvesianalyysintulokset.

Käytännössä tallennuslomaketta on kehitetty yh-teistyössä eri osapuolien, kuten urakoitsijoiden, kanssa. Tietojen tallennuslomake jakautuu seu-raaviin osiin: rekisteröinti/arkistointi, porauksen sijainti, porauksen tilaaja, maa- ja kivilajit, kai-von tekniset tiedot, vesianalyysit, koepumppaus, pohjaveden pinta, sijaintitietojen tarkistusmer-kinnät ja muut havainnot/lisätiedot. Lisätiedois-sa voi olla huomioita esimerkiksi paineaukaisun käyttämisestä, vinon porauksen suunnasta tai ve-den havaitusta suolaisuudesta.

Työmäärää tietojen dokumentoinnissa ja tal-lennuksessa on pyritty pitämään kohtuullisena. SGU on joutunut karsimaan sähköisesti tallen-nettavaa tietosisältöä, koska vanhempaa pape-

riaineistoa on ollut paljon rekisteröimättä. Ar-kistoiduista lomakkeista tallennetaan kuitenkin myös kirjattuja havaintoja suolaisesta vedestä ja pohjaveden pinnan asemasta. Sähköisten kartta-palveluiden tietosisältö (Taulukko 3) on rajattu poiminta koko rekisterin aineistosta, koska osaa tietoja suojataan. Porauksen tilaajasta tai to-teuttajasta ei julkisteta tietoja verkkopalvelussa. Tällä hetkellä pohdinnassa on mm. kalliolämpö-järjestelmien lämmönsiirtonesteiden rekisteröin-nin kehittäminen ja ohjeistus vinojen reikien do-kumentointiin. Lämpöpumppuyhdistys (SVEP) on ottanut käyttöön omat kansalliset standardit (5) lämmönsiirtonesteenä käytetystä etanolista ja lämmönkeruupiirien muovisista putkituksista. Standardien myötä kiinnostus tietojen dokumen-tointiinkin herää.

Ruotsissa on havaittu lämmönsiirtonesteen vuotojen yhteydessä pohjaveden laadun heikke-nemistä, joka on johtunut hapen kulumisesta jon-kin lämmönsiirtonesteen sisältämän orgaanisen yhdisteen hajotukseen (yleensä etanoli). Olosuh-teiden muuttuessa vähähappisiksi tai kokonaan pelkistäviksi veteen voi ilmaantua haisevaa rik-kivetyä ja liiallisesti rautaa ja mangaania. Lisäk-si nitraatit muuntuvat nitriitiksi ja ammonium-typeksi. Yleensä laatuhaitat häviävät nopeasti, mutta suurempien nestemäärien (yli 50 litraa) ai-heuttamat laatuhaitat ovat voineet kestää yli vuo-denkin. (Att borra brunn…2007)

180

4030 5

55

20

140

Yksityishenkilöt

Kaivonporausurakoitsijat

Lämpöpumppu-urakoitsijat

Konsultit

Kunnat

Korkeakoulut

Kiinteistövälittäjät

Kuva 4. Arvio Ruotsin porakaivorekisterin puhelin- ja sähköpostipalveluiden käytöstä vuoden 2010 aikana. Lähde: Geologi Jonas Gierup, Uppsala. SGU 2010. Figure 4. Estimated number of different users of the telephone and e-mail services that are organized under the well services (Brunnsarkivet) of SGU. Source: Jonas Gierup, SGU 2010.

16


2.2 Tanska

2.2.1 Taustaa

Tanskassa kaivon poraaminen tai pysyvämpi syvä kairaus edellyttää lähes poikkeuksetta jon-kinlaista ilmoitus- tai lupamenettelyä. Perusteena on yleensä pohjaveden suojelu. Tanskan tilastoi-dusta makean veden käytöstä 98 prosenttia pe-rustui vuonna 2009 pohjaveteen (Eurostat 2010). Vedenottamoiden porakaivoja Tanskassa on ar-violta 10 000 ja muita vedenhankintaan käytet-tyjä porakaivoja noin 50 000. Maalämpökohteita on arvioitu Tanskassa maksimissaan olevan noin 25 000, joista murto-osa on perustunut kallioläm-mön hyödyntämiseen. Kallioon porattuja, ver-tikaalisia lämpökaivoja on lähinnä Bornholmin saarella, jossa on Tanskan laajimmat kiteisen kal-lioperän alueet. (Villumsen 2008)

Kaivonporausten luvat hallinnoidaan kunnis-sa. Lupaan liittyy ilmoitusvelvollisuus kunnalle. Lämpökaivon poraaminen edellyttää varsinaista lupamenettelyä kevyempää ilmoitusmenettelyä. Kunnilla on käytössä rakennuksia ja rakentei-ta koskeva ns. BBR-rekisteri, johon ohjeistetaan tallentamaan myös maalämpöjärjestelmät kai-voineen. Tavoitteena on saada dokumentoiduksi myös maalämpöjärjestelmien tekniset ratkaisut sekä käytettyjen kemikaalien määrä ja laatu kun-nan valvonnan ja ohjauksen tueksi. Lupapäätök-sessä voidaan tukeutua ympäristönsuojeluun, määräyksiin maalämpöjärjestelmästä ja määrä-yksiin porauksista maalla (6). (Villumsen 2008)

2.2.2 porakaivojen rekisteröinti ja tietopalvelut

Tanskan geologisen tutkimuskeskuksen rekis-teröinnistä ja palveluista saatiin tietoa pääosin geologi Martin Hansenilta ja muilta Jupiter-jär-jestelmän ylläpidosta vastaavilta tietokeskuksen työntekijöiltä (Geological Data Centre) sekä haas-tattelemalla että julkaisemattomina muistioina.

Porauksia maalla koskeva säädös sisältää mm. määräykset tietojen ilmoittamisesta kuntiin ja val-takunnalliseen rekisteriin. Rekisteristä vastaa val-tion geologinen sektoritutkimuslaitos (GEUS), samoin kuin Ruotsissakin. Valmis reikä tai kaivo on myös merkittävä maastoon sähköisesti luetta-valla tunnuksella, jonka GEUS luo jokaiselle il-moitetulle kohteelle. Tällä hetkellä maastokäytös-sä on viivakoodeja.

Porausurakoitsijan pitää Tanskassa poratak-seen hankkia työn laadun takaava sertifikaatti. Tanskassa on noin 100 ns. A-luokan sertifikaatin saanutta porausurakoitsijaa, jotka keräävät työ-maallaan valtakunnalliseen rekisteriin vaadittuja tietoja kaivonporauksista.

GEUS aloitti systemaattisen syvien poraus-ten ja kairausten tietojen keruun jo 1920-luvulla Tanskassa. Ensimmäisiä tietokantoja perustettiin 1970-luvun lopulla. Aikaisemmin tietojen keruu ja päivitys toteutettiin aluehallinnossa, ja sieltä tiedot toimitettiin vuosittain valtakunnalliseen järjestelmään. Kunnissa oli valvontavastuu yksit-täisten talouksien porakaivoista. Vuodesta 2007

Taulukko 3. SGU:n Brunnsarkivet-verkkopalvelun tietosisältö porakaivoista. Lihavoidut tiedot pyritään tallentamaan sähköisesti myös arkistoiduista paperilomakkeista. Table 3. The data content of the web service Brunnsarkivet (SGU) regarding drilled wells. The bolded information is collected from drilling reports that are still on paper files and saved in electric form.

Tunnisteet, sijainti ja käyttö

• Kaivon ID-numero, joka muodostuu karttalehdestä ja juoksevasta numerosta• Kunnan nimi, jonka alueella kaivo sijaitsee• Tarkentava alueen nimi• Kiinteistötunnus• Porauksen katuosoite• Kaivon sijainnin kuvaus kiinteistöllä• Koordinaatit P ja E tietyssä järjestelmässä• Sijaintitiedon tarkkuus, kolme luokkaa 0= < 100 m, 1= < 250 m ja 2= ei tietoa• Tietojen tallennuspäivämäärä• Kaivon käyttötarkoitus: kotitalouden vedenhankinta, energiakaivo tai muu

Porattu reikä ja rakenteet

• Porauspäivämäärä• Kokonaissyvyys• Kiinteän kallion syvyys• Halkaisija reiän pohjalla• Teräksisen suojaputken syvyys• Muovisen suojaputken syvyys• Tiivistystapa

Vesi • Veden antoisuus koepumppauksessa l/h

17


lähtien näiden tietojen hallintaa on voimakkaasti keskitetty valtakunnalliseen Jupiter-tietojärjes-telmään. Taustalla on sekä aluehallinnon uu-distamista että tietojärjestelmien kehitystyön te-hostamistarpeita. GEUS, viranomaiset (pääosin kunnat), urakoitsijat ja analyysilaboratoriot tal-lentavat nyt omalta osaltaan tietoja keskitettyyn järjestelmään.

Jupiter-tietojärjestelmään on koottu tietoa porakaivoista, poraus- tai kairaushavainnoista, pohjaveden laadusta ja asemasta sekä juomave-sidirektiivin määrittelemästä vedestä. Tietojärjes-telmän tiedot ovat pääosin julkisia. Ainoa suojat-tu osio koskee henkilötietoja, joita on tallennettu mm. tiettyjä vesimaksuja varten.

Varsinaisten porakaivojen lisäksi järjestelmän kohteita ovat geotekniset tutkimukset, tutki-muskairaukset (mm. ympäristöseurantaan tai mineraalisten raaka-aineiden hyödyntämisek-si), suljetut porausreiät sekä historialliset po-rauskohteet, joiden käyttötarkoituksesta ei ole tarkempaa tietoa. Valtaosa kohteista liittyy ve-sihuoltoon (40 %) tai geoteknisiin tutkimuksiin (26 %). Laboratorioiden toimittamien vesianalyy-sien tulokset julkistetaan, kun paikallinen terveys-

viranomainen on tarkastanut tiedot. Geoteknisistä tutkimuksista tietoa toimittavat mm. alalla toi-mivat konsultointiyritykset erilaisin sopimuksin. (Kuva 5)

Yleisin tapa viedä tietoa rekisteriin on käyttää tallennukseen urakoitsijan omalle koneelle ladat-tavaa PC-tallennusohjelmaa. Koko valtakunnal-linen PC Jupiter XL -tietokanta on ladattavissa ja käytettävissä omalla ohjelmallaan. Ohjelma on maksullinen, mutta ladattava tieto on ilmais-ta. Erilaiset suunnittelu- ja konsultointipalvelut ovat aktiivisimmin ladanneet tietokantaa, noin 3 500 latausta 1.1.2007 jälkeen. Lisäksi merkit-täviä kannan lataajia ovat olleet ympäristöhal-linto (> 500 latausta), kunnat (> 500), yksittäi-set henkilöt (> 500), oppilaitokset, maakunnat, laboratoriot, vesilaitokset ja porausurakoitsijat. (Hansen 2010)

Tanskan Jupiter-järjestelmän verkkosivuille on mitattu 50 000–10 000 ja satunnaisesti jopa 200 000 käyntiä kuukaudessa (Hansen 2010). Suurin osa käyttäjistä edustaa kuntia ja alueelli-sia viranomaisia. Tietoja voi helposti hakea kart-tojen avulla ja tulostaa verkosta. Porausraportti ja karttaliite kaivon paikannukseen on usein lii-

Kuva 5. Pääpiirteet porakaivojen rekisteröinnistä Tanskassa. Figure 5. The main features of the registration of drillings and borings in Denmark.

PalvelutRekisteröintiTietojen keruu

• Jupiter www palvelut (SOAP, WMS, WFS)

• PC Jupiter XL tietokannan lataus

• Puhelin- ja sähköposti

• Mobiili karttasovellus

• Sähköisesti luettava maastomerkintä kohteille (viivakoodi)

• Ympäristöportaali ja EU -raportoinnit

• Raporttien tarkastus (sijainti) ja arkistointi

• Rekisterinumeroporaukselle

• Julkinen tietomalli ja data pääosin julkista

• Tuotanto-, siirto-, testaus- ja varmuustietokannat

• Käyttäjäoikeuksien hallinta

• GEUS ei omista tai hallinnoi veden laatutietoja

PC Jupiter XL tietokanta (62 taulua) ja GIS paikkatietosovellus

Kunnat ja laboratoriot toimittavat veden laatutietoja, GEUS tallentaa geologisten näytteiden analyysit

18


tetty sähköisenä dokumenttina kohteen tietoihin. Dokumenttien sähköiseen tallennukseen on saa-nut valtion tukea.

Koottujen rekisteröintipalveluiden (Borearki-vet) parissa työskentelee osa- tai kokoaikaisesti muutama geologisten tietopalveluiden työntekijä. Tarjolla on myös puhelin- ja sähköpostineuvontaa Ruotsin tapaan. Tietojärjestelmän ja palveluiden kehittämisessä on mukana laaja-alainen asian-tuntijaryhmä sekä ohjausryhmä, jossa on jäseniä geologisen tutkimuskeskuksen lisäksi mm. alueel-lisesta ympäristökeskuksesta, kunnasta, kuntien etuja ajavasta yhdistyksestä, pääkaupunkiseudun aluehallinnosta ja kansallisesta ympäristöportaa-lista (National Environmental Portal).

Rekisteröintipalveluiden resursseja kohdenne-taan sijaintitiedon oikeellisuuteen Tanskassa sa-maan tapaan kuin Ruotsissakin. Tietyillä paikka-tiedoilla on myös kaupallista merkitystä. Tämän vuoksi valtakunnalliseen paikkatietoaineistoon porakaivoista ei ole saatu kattavasti paikkatieto-ja esimerkiksi Kööpenhaminan kaupungin hal-linnoimalta alueelta. Aluksi Jupiter-järjestelmän tiedot olivat maksullisia, mutta tästä on luovuttu kannattamattomuuden vuoksi.

Rekisterin ylläpidosta vastaava työntekijä ker-toi, että sijaintitietojen rutiinitarkastukseen ku-luu 5–10 minuuttia sitä varten kehitetyillä paikka-tietotyökaluilla. Erityisen epäselvissä tapauksissa voidaan soittaa porausurakoitsijalle tarkennuk-sia varten. GEUS myös kouluttaa urakoitsijoita sijaintitietojen dokumentointiin ja sähköiseen tallennukseen. Kaivojen sijaintitietoja on tarken-nettu vähitellen rekisterissä. Aikaisemmin oli ta-pana kiinnittää kaivon paikka tietojärjestelmässä

keskelle kiinteistöä katuosoite- ja kiinteistötieto-ja hyödyntäen. Nyt kaivo linkitetään lähimpään rakennukseen, jos poraukselle ei ole tallennettu omia koordinaatteja. Koordinaatit on pyydetty UTM -tasokoordinaatteina (x, y), mutta yhä use-ammin koordinaatit on toimitettu asteina, suo-raan luettuna GPS-laitteesta.

2.2.3 Rekisteriin toimitettavat tiedot

Tanskassa on suhteellisen tarkat määräykset tie-tosisällöstä, joka porauksista pitää toimittaa valtakunnalliseen rekisteriin. Taustatietoja pitää kirjata mm. porauksen tarkoituksesta ja ajankoh-dasta, urakoitsijasta sekä työn tilaajasta. Määrä-yksiä on lisäksi annettu mm.• sijainnin• porausmenetelmän• porauksen,rakenteidenjapumppaustentekni-

sen toteutuksen • vesihavaintojen• geofysikaalistentutkimusten• maaperätutkimustendokumentoinnista.

Lämpökaivojen rekisteröintivelvoite on käytän-nössä ollut tietosisällöltään vesikaivoja suppe-ampi. Tämä johtuu osin suhteellisen nopeasta ja kovalla paineella toteutetusta porauksesta, jota käytetään syvien lämpökaivojen rakentamises-sa kiteisen kallioperän alueella. Tällä tekniikalla näytteiden ottaminen reiästä ei yksinkertaisesti onnistu samaan tapaan kuin sedimenttikiveen hi-taammalla tekniikalla tehdyllä reiällä. Taulukossa 4 on esimerkki erään lämpökaivon tietosisällöstä verkkopalvelussa.

2.3 Norja

Norjassa arvioidaan olevan kaikkiaan 150 000–200 000 kaivoa. Porakaivojen ilmoitusvelvolli-suudesta valtion geologiselle sektoritutkimuslai-tokselle (NGU) säädettiin vuonna 1997, mutta tutkimuslaitos oli aloittanut kaivotietojen syste-maattisen arkistoinnin jo 1950-luvulla. Nykyinen porakaivorekisteri on osa NGU:n ylläpitämää pohjavesitietojärjestelmää nimeltään Granada. Julkinen karttapalvelu avattiin verkossa vuonna 2004.

Rekisteröitävien porakaivojen käyttötarkoitus voi olla veden tai energian hankinta tai tutkimus. Noin puolet rekisteröinneistä koskee nykyään energiakaivoja. Usean lämpökaivon kohteet re-kisteröidään järjestelmään omaan luokkaansa ni-meltään ”energibrønnpark”. Vuoden 2011 alussa (11.2.2011) Granada sisälsi kaikkiaan 56 631 koh-

detta ja tietoja oli mm. seuraavista:• 24 681vedenottoonliittyvääkallionporausta• 12 241energiakaivoakalliossa• 260tutkimusreikäätai-kaivoakalliossa• 15034kohdetta, joidenkäyttötarkoituseiole

varmuudella tiedossa• 3 818irtaimenmaa-aineksenlähdettä,kaivoa

tai havaintoputkea.

Tietojen rekisteröintiä varten on lomake, jonka urakoitsija on velvollinen toimittamaan kolmen kuukauden sisällä toteutuneesta urakasta rekis-terin pitäjälle. Urakoitsijat toimivat joko kaivon-porausalalla, tai ne ovat suunnittelu- ja konsul-tointiyrityksiä, joilta ostetaan pohjatutkimuksiin liittyviä palveluita. Vaikka NGU tarkastaa rekis-teröitävät tiedot, niin urakoitsijoiden vastuu tieto-

19


sisällöstä säilyy. Lomake on tietosisällöltään var-sin laaja. Siinä huomioidaan mm. vinot poraukset ja sijainnin määrittämistapa. Porattujen kaivojen käyttötarkoitusta selvitetään myös yksityiskohtai-

sesti. Lomake jakautuu viiteen osaan: 1) sijainti- ja tunnistetiedot, 2) havainnot profiililta, 3) kaivon tekniset tiedot, 4) veden antoisuutta lisäävät toi-menpiteet ja 5) huomautukset. (NGU 2011)

2.4 Yhteenveto

Porakaivotietojen keruu on aloitettu vesihuollon ja pohjaveden suojelun tarpeita varten jo vuosi-kymmeniä sitten. Nykyään tietojen toimittami-nen kaivonporauksesta julkiseen, valtakunnal-liseen porakaivorekisteriin perustuu selkeisiin säädöksiin kaikissa tarkastelluissa maissa. Tiedot on toimitettava kaikista porauksista, käyttötar-koituksesta riippumatta. Rekisteriä ylläpidetään valtion geologisessa tutkimuskeskuksessa, joka tarjoaa myös muita porakaivoihin liittyviä asian-tuntijapalveluita.

Tanskassa ja Ruotsissa kalliopohjaveden laa-tuongelmat liitetään myös lämpökaivojen raken-tamiseen. Eniten huolta on aiheuttanut suolaisen veden kulkeutuminen uusiin uomiin porauksen yhteydessä. Ruotsissa porausraporteista tallen-netaan sähköiseen rekisteriin aina myös suolai-suushavainnot ja urakoitsijoita ohjeistetaan mit-taamaan joko johtokykyä tai kloridipitoisuutta työmaalla. Näitä havaintoja ei ole vielä julkistettu internetin kautta käytettävässä karttaliittymässä. Yhtenä syynä ovat juridiset epäselvyydet.

Porauksen aikana kerättävä tieto ei ole pysynyt täysin samana Tanskan ja Ruotsin porausrekis-terien vuosikymmenten historian aikana. Uusia

tietotarpeita on pyritty ottamaan huomioon ke-hitettäessä mm. havaintolomakkeita ja sähköi-siä tietojen tallennustyökaluja. Tietojärjestelmiä ja palveluita on kehitetty vähitellen vastaamaan ajankohtaisia tarpeita, kuten verkkoviestintää. Nyt näillä kaikilla tutkimuskeskuksilla on paik-katietoon perustuva julkinen palvelu verkossa, jonka välityksellä porakaivotieto on helposti saatavilla. Tietojen suojauskäytännöt vaihtelevat jonkin verran. Tanskassa poraustiedot sisältävä tietojärjestelmä on lähes kokonaan julkinen, vain eräitä verotukseen/maksuihin liittyviä henkilötie-toja on suojattu.

Poraustietojen toimittamisesta valtakunnalli-seen rekisteriin vastaa urakoitsija, joka on toteut-tanut porakaivo-urakan tai pohjatutkimuksen. Näin tietojen keruu on järjestetty mahdollisim-man yksinkertaisella ketjulla ja tietojen laadun varmistaminen voidaan varmistaa vaikka yhdel-lä puhelinsoitolla tai sähköpostiviestillä. Tiedon prosessointi vesianalyyseistä on monimutkaisem-pi kuin poraus- ja kaivotiedoista.

Eniten ylläpidon resursseja käytetään sijainti-tietojen tarkastuksiin. Lisäksi urakoitsijoita kou-lutetaan sijaintitiedon dokumentoinnista. Myös

Taulukko 4. Esimerkki GEUS:n Jupiter-verkkopalvelusta: Bornholmissa sijaitsevan lämpökaivon tiedot. Table 4. An example of the data content in the JUPITER web service (GEUS) regarding energy wells on the island of Bornholm, Denmark.

Tunnisteet ja sijainti

• ID-numero, muodostuu karttalehdestä ja juoksevasta numeroinnista• Katuosoite• Kunta, alue ja ympäristökeskus• Koordinaatit kahdella eri järjestelmällä (UTM ja EUREF89)

Porattu reikä ja tekniset rakenteet

• Sähköinen porausraportin kuva linkitetty, ei aina porauspäivämäärää• Poraaja• Porausmenetelmä• Porauksen kokonaissyvyys• Suojaputkien lukumäärä, sijoittuminen reiän syvyysprofiilissa, materiaali ja halkaisija

Geologia • Kerrosten kuvaukset (pintamaalajit, kallio) ja näytteiden ottosyvyydet• Geologiaa kuvaava osio voi puuttua lämpökaivoista kokonaan!

Vesi • Pohjaveden pinnan syvyys referenssipisteestä• Päivämäärä pinnan syvyyden havainnolle• Havaintojen lukumäärä, seurannasta trendikuva• Referenssikorkeuspiste meren pinnasta

Käyttö • Lämpökaivot on luokiteltu hakutermeillä ”Maalämpö” tai ”muu käyttötarkoitus”• Käyttö vedenottoon pääosin yksityisten talouksien kaivoja Bornholmin saarella• Muu vaihtoehdot: geotekniset tutkimukset, mineraalisten raaka-aineiden

hyödyntäminen, ympäristöseuranta, suljettu reikä tai ”ei tietoa käyttötarkoituksesta”

20


vanhoja, epäselviä kohteita pyritään paikanta-maan. Tanskassa kunnat ovat jopa palkanneet tähän paikannustyöhön ja kaivojen seurantatut-kimuksiin erityisiä konsultteja.

Tanskassa ja Ruotsissa pidetään yllä ”sertifioi-tujen” urakoitsijoiden ja porarien listoja. Ruot-sin SGU:n rekisterin julkiseen karttakäyttöliitty-mään ei ole viety kaivonporausurakoitsijan nimeä

toisin kuin Tanskassa, jossa yrityksen tiedot ovat selkeästi esillä. Tanskan rekisterissä on muutenkin hyvin vähän salattavia tai paikkatietosovelluksis-sa piilotettuja tietoa. Yleensä Tanskan rekisteris-sä on linkki myös alkuperäiseen porausraporttiin, joka on skannattu sähköiseen muotoon. Vastaa-vaa palvelua ei ole Ruotsissa, mutta porausrapor-tin päivämäärä mainitaan.

3 KAIVON ELINKAARI jA TIETOjEN SAATAVUUS SUOMESSA

3.1 Tiedon synty ja tarve kaivon elinkaaren eri vaiheissa

Kaivon elinkaari on samankaltainen sekä talous-vesi- että lämpökaivolla. Tietoa syntyy ja tietoa tarvitaan kaikissa vaiheissa: suunnittelu, poraa-minen, kaivon rakentaminen ja käyttö (Kuva 6).

3.1.1 Kaivon suunnittelu

Kaivon suunnittelussa tarvitaan ns. tukitietoa, joka koskee tulevan kaivon lähiympäristöä. Tu-kitietoa tarvitaan erityisesti kaivon tarkkaa paikkaa ja mitoitusta suunniteltaessa. Yhteistä kaikille kallioporausten suunnittelulle on riskei-hin ja ongelmatilanteisiin varautuminen (Läm-pökaivo…2009). Tärkeitä suunnitteluvaiheen dokumentteja ovat sopimus kaivon tai maaläm-pöjärjestelmän rakentamisesta ja mahdolliset lupahakemukset karttaliitteineen. RT-korttien sarjassa on julkaistu kaivosopimuksen malli ta-lousvesikaivon rakennuttajalle (RT 80323). Li-säksi Poratek ry on kehittänyt yleisemmän sopi-musmallin porakaivon toteuttamisesta yhdessä kuluttajaviranomaisten kanssa.

Ongelmallisia tilanteita voi syntyä porattaessa lähellä kiinteistön rajaa, jos naapurin kuulemista tai lupamenettelyjä ei ole toteutettu asianmukai-sesti. Hankalia ovat myös vastuukysymykset va-hingon sattuessa. Tällaisissa ongelmatilanteissa kaivon sijainnin ja taipuman mittauksen pitäisi olla hyvinkin tarkkaa; karttatulkinta ei välttä-mättä riitä. Näissä tapauksissa voi olla tärkeää tietää myös rakennuttajasta, maanomistusoloista, kaivon tai LVI-järjestelmän suunnittelijasta, ura-koitsijasta, porakaivon rakentajasta, laitteistojen asentajasta ja huoltojen tai korjausten toteutta-jasta. Vastuukysymyksissä tietoa tarvitaan myös sopimuksista ja tapahtumien kulusta päivämää-rineen.

Kaivonporauksen ja kaivon käytön riskit voivat liittyä mm. pintavesien kulkeutumiseen kaivoon ja kaivon kautta muualle pohjavesiin,

pohjaveden geokemiallisiin ominaisuuksiin, uu-sien hydraulisten yhteyksien aukeamiseen kallion rakoilusysteemissä, kaivon romahdusvaaraan, lämmönkeruuputkiston vuotoihin tai väärin mi-toitettuun lämpökaivoon. Mahdollinen riski on myös porauksen osuminen johonkin herkkään maanalaiseen kohteeseen tai tärinän ja paineen aiheuttama välillinen vaurio rakennukselle tai lä-hialueen kaivoille.

3.1.1.1 Kiinteän kallion syvyys, maapeitteiden laatu ja pohjaveden pinta

Kiinteän kallion syvyys on yksi tärkeimpiä tietoja porauksen kustannusten arvioinnissa ja yksi mi-toitustieto lämpökaivon suunnittelussa. Samaa tietoa haetaan myös suunniteltaessa lähes mitä tahansa maa- ja kalliorakentamista. Maapeittei-den laatu vaikuttaa puolestaan mm. raskaiden koneiden kantavuuteen ja pintavesien kulkeutu-miseen kaivoa toteutettaessa. Pohjaveden asema vaikuttaa esimerkiksi lämpökaivon teholliseen syvyyteen (Katso 3.1.1.3).

Varmin tieto kiinteästä kalliosta saadaan po-raamalla tai kairaamalla kallioon reikä maaperän ja kallion rikkonaisten kerrosten läpi. Tätä tietoa syntyy kaivonporausten lisäksi pohjatutkimuk-sissa ja geologisissa tutkimuksissa, kun menetel-mänä on porakonekairaus tai kallionäytekairaus. Arvioita kallion pinnan asemasta voidaan tuot-taa myös muilla menetelmillä, mutta ne eivät ole yhtä luotettavia yksittäisen pisteen kohdalla.

3.1.1.2 Kallion rikkonaisuus ja kivilajit

Tieto suuremmista kallion ruhjeista ja voimak-kaasta rikkonaisuudesta voi olla myös tärkeää, koska hyvin rikkonaista kalliota pyritään välttä-mään. Kaivon poraaminen on hyvin vaativaa rik-konaisessa ja veden antoisuudelta merkittävässä

21


muodostumassa. Lisäksi ruhjeisiin on voinut ker-tyä kalliopohjaveden laatua heikentäviä ainek-sia. Esimerkiksi terveydelle haitallista arseenia voi esiintyä rikastuneena kallion rako- ja muut-tumisvyöhykkeissä (Hatva ym. 2008). Toisaalta vedenhankinnan näkökulmasta rikkonaisen kal-lion veden antoisuus on useimmiten hyvä. Veden riittävyyttä voikin arvioida ns. ruhjetulkinnalla. Kallioperän rikkonaisuutta ja kivilajeja on kuvat-tu mm. geologisissa kartoissa ja erilaisissa tutki-musraporteissa.

Junkala (2009) on opinnäytetyössään selvit-tänyt IKEA-konsernin toimitilojen maalämpö-ratkaisujen toimivuutta maailmalla. Ruotsissa, Uppsalan tavaratalon lämpöjärjestelmää raken-nettaessa kallioporauksen teknisten ongelmien arveltiin aiheuttaneen noin 100 000 euron ylimää-räiset kustannukset. Systeemissä on yhteensä 100 valmista kaivoa. Porattaessa ilmeni kallion ruh-jeista aiheutuvaa runsasta veden virtausta ja rei-kien epävakautta, joka ilmeisesti esti alkuperäisen suunnitelman toteuttamisen.

Kallioperän kivilajeista ja mineraaleista voi-daan tarvita tietoa, koska ne vaikuttavat mm.

pohjaveden laatuun ja antoisuuteen sekä kallion lämmönjohtavuuteen. Graniitit ovat esimerkik-si jonkin verran parempia antoisuuden kannalta kuin emäksiset kivet, kuten amfiboliitti. Kalliope-rän eräät mineraalit ovat juomaveteen liuenneina terveydelle haitallisia. Näitä mineraaliesiintymiä voidaan yrittää välttää sijoituspaikkaa ja kaivon syvyyttä suunniteltaessa (Hatva ym. 2008).

Suomen kallioperän erityyppisten kivien läm-mönjohtavuutta ovat tutkineet mm. Kukkonen ja Peltoniemi (1998). Heidän tutkimuksessaan läm-mönjohtavuutta mitattiin 63 kohteelta otetuista 2 496 näytteestä, jotka luokiteltiin yli 40 erilai-seksi kiveksi viidessä ryhmässä: syväkivet, juonet, vulkaaniset kivet, sedimenttikivet, metamorfiset kivet ja muuttuneet kivet. Lämmönjohtavuus oli keskimäärin 2–4 W m-1 K-1 ja kaikkien näyttei-den keskiarvo oli 3,24 W m-1 K-1. Suurin vaihtelu havaittiin metamorfisissa kivissä. Tämä voi Kuk-kosen ja Peltoniemen mukaan johtua esimerkik-si vaihtelevista määristä hyvin lämpöä johtavia mineraaleja, kuten grafiittia. Suurimmat mitatut lämmönjohtavuudet näytteissä saavuttivat 10 W m-1 K-1.. Leppäharju (2008) on arvioinut lasken-

KAIVON ELINKAARI

Suunnittelu [kaivosopimus, rakennuslupa]• Käyttötarkoitus• Tukitiedotgeologiasta• Riskit,lähiympäristönherkätkohteet• Suunnittelija,suunnitelmanhyväksymis-pvm,• Sijaintijamitoitussuunnitelmassa

Poraaminen [porausraportti]• Poraaja,poraus-pvm• Tarkkasijainti• Maaperänkerroksetjakallionasema• Valmiinreiänjakallionominaisuudet• Vesiolosuhteet

Kaivon rakentaminen [putkitus- tai asennusraportti]• Rakentaja/asentaja,asennus-pvm• Rakenteet,laitteetjakemikaalit• Asennukset,työtavat,laadunvarmistus (mm. lämmönsiirtojärjestelmän tiiviyden varmistus)

Kaivon käyttö [tutkimus-, seuranta- ja valvonta-dokumentit]• Vanhankaivonsijainti• Havaintojentekijä,menetelmäjapvm• Pohjavedenpinnankorkeus• Vedenantoisuusjalaatu• Vedentaienergiankäyttökohde• Käytönmäärä,käytönvaikutuksetympäristöön• Huolto,korjausjakäytönlopettaminen

Kuva 6. Talousvesikaivon ja lämpökaivon elinkaaren eri vaiheissa syntyvät dokumentit ja tiedot. Piirros: Poratek ry. Figure 6. The documents and data that are produced during the life cycle of a drilled well. Drawing: Poratek ry.

22


nallisesti tarvittavaa lämpökaivon syvyyttä eri lämmönjohtavuusarvoilla. Laskennassa mukana olleiden ääriarvojen 2,25 ja 4,25 m-1 K-1 välille arvioitiin melkein 40 metrin ero lämpökaivon sy-vyydessä.

3.1.1.3 Lämpökaivon mitoitus

Lämpökaivojen suunnittelussa tärkeää on niiden mitoittaminen ja sijoittelu siten, että energiaa saa-daan riittävästi laskettuun tarpeeseen nähden ja järjestelmän jäätymistä ei tapahdu pitkälläkään aikavälillä. Yksittäistä reikää ei yleensä porata yli 200 metrin syvyiseksi, koska nesteen pumppauk-seen vaadittava teho ja samalla kustannukset kas-vavat huomattavasti näissä syvyyksissä. Riittävän energiamäärän tuottamiseksi kaivoja porataan-kin isommissa kohteissa useampia (Sulpu 2011). Poratek ry:n normikaivolle asetetuissa vaatimuk-sissa mainitaan myös tilanne, jossa veden tulo tai kallion ruhje estää riittävän syvän kaivon toteut-tamisen. Tässäkin tilanteessa suositellaan tehtä-väksi useampia kaivoja. Ahtaalla tontilla kaivot voidaan porata vinoon, jolloin suorien reikien välisestä suositusetäisyydestä voidaan poiketa. (Poratek 2011)

Lämpökaivojen sijainnin ja mitoituksen suun-nittelussa pitäisi erityisesti ottaa huomioon etäi-syydet muihin lämpökaivoihin, koska tyypillisesti lämmönotto kaivosta laskee ympäristön lämpö-tilaa jollain tasolla jopa 75 metrin säteellä läm-pökaivosta. Jos lämpökaivo asennetaan toisen lämpökaivon vaikutussäteen sisälle, lämpöä on jo lähtötilanteessa vähemmän tarjolla. Mitoituk-sessa huomioidaan vähintään kymmenen vuoden jakso, jolloin ympäristön lämpötila laskee tietylle, suhteellisen pysyvälle tasolle. (Leppäharju 2008)

Lämpökaivon optimaalista syvyyttä voidaan etukäteen tutkia mm. laskentatyökaluilla, joihin syötetään muutamia perustietoja. Yksi tällainen on ruotsalainen EED (Earth Energy Designer) -tietokoneohjelma. Tässä ohjelmassa ei huomioi-da pohjaveden virtausta kohteella. Laskennassa voidaan käyttää keskimääräisiä arvoja, mutta yk-sityiskohtaisilla tiedoilla mm. kivilajeista poraus-kohteella voidaan tarkentaa arviota. Tarvittavan energiamäärän lisäksi syötettäviä perustietoja ovat tietyt maankamaran ja lämpökaivon tekniset ominaisuudet. Syöttötietoja maankamarasta ovat • maakerroksienpaksuuskiinteänkallionpäällä• porattavanaineksenlämmönjohtavuus• maanpinnankeskilämpötilaalueella• lämpövuontiheysalueella.

Maanpinnan keskilämpötilan vaikutusta on pidetty erityisen merkittävänä. Optimointiin

tarvitaan lisäksi tietoja lämmönkeruuputkiston pituudesta ja ominaisuuksista. Keruuputkiston pituudessa huomioidaan porattujen kaivojen kokonaissyvyys, tehollinen syvyys (osuus, jos-sa keruuputket ovat vedessä ympäri vuoden) ja vaakaosuus kaivolta lämpöpumpulle. Tehollisen syvyyden perusteella lasketaan lämpökaivon kes-kiteho metriä kohden. Suomessa käytetään ns. märkiä energiakaivoja, joissa kalliopohjavesi toi-mii lämmön siirron väliaineena. Erittäin harvoin porattu reikä jää meillä kuivaksi, ja silloin se oh-jeistetaan täyttämään vedellä. (Leppäharju 2008, Lämpökaivo…2009)

Mittauksilla voidaan saada tarkempia paikal-lisia arvoja lämmönjohtavuudelle ja kaivon läm-pövastukselle. Suomessa on käytetty ns. termistä vastetestiä (TRT-mittaus) kallioperän tehollisen lämmönjohtavuuden ja energiakäyttöön raken-netun kaivon lämpövastuksen arvioimiseen. Tu-ekseen mittaus tarvitsee monipuolista osaamista geologisen ja geofysikaalisen tiedon yhdistämises-sä. Näitä mittauksia on haluttu käyttää erityisesti energiatarpeeltaan suurten kohteiden suunnitte-lussa, kun on tarkoitus porata useiden kaivojen kenttiä. Mittaustietojen avulla voitaisiin kehittää myös laskennallista mitoitusta, jota käytetään yleensä yksittäisten lämpökaivojen mitoitukses-sa. Mittaustiedot ovat lähes poikkeuksetta olleet kaivon rakennuttajan omistuksessa, eikä niitä ole julkisesti saatavilla.

3.1.1.4 Lähiympäristön herkät kohteet

Kaivonporauksen suunnittelussa huomioitavia herkkiä kohteita ovat mm. luokitellut pohjavesi-alueet, talousvesikaivot ja lämpökaivot, läheiset rakennukset, maaperään sijoitetut johdot ja put-ket sekä maanalaiset tunnelit ja luolastot. Maape-rään sijoitetut jätevesijärjestelmät ja pilaantuneet maamassat tai -vedet lisäävät entisestään riskiä pohjaveden pilaantumiselle porauskohteella. Maan alle on voitu sijoittaa myös säiliöitä, joissa varastoidaan pilaavia yhdisteitä. Nämä olisi tär-keää selvittää kaikissa kaivu- ja porauskohteissa ennen työn aloittamista. (Lämpökaivo…2009)

3.1.2 Kaivon poraus ja rakentaminen

Kallioporakaivoja on toteutettu paineilman avul-la ja yleensä iskevää porakonetta käyttäen. Ir-tainten maakerrosten läpi porataan vahvan suo-japutken avulla. Työskentelypaine on ollut noin 20 baaria, jolla pääsee rikkonaisemmassakin kal-liossa noin 150 metrin syvyyteen yhden työpäivän aikana. Uudemmissa kalustoissa hydraulinen laitteisto on voinut korvata paineilman (Rosen

23


ym. 2001). Nykyisillä porauskalustoilla työsken-telypaineet voivat ylittää 30 baaria ja poraus voi olla entistäkin nopeampaa, jos mitään yllättävää ei tule vastaan porattaessa. Nopeaa porausta suo-sitaan erityisesti lämpökaivoja rakennettaessa. Kaivonporaus on kuitenkin hyvin samankaltaista vesi- ja lämpökaivoilla ja sen yhteydessä voidaan kerätä myös hyvin samankaltaista tietoa. Edellä viitatussa ruotsalaisessa tutkimusraportissa (Ro-sen ym. 2001) on esimerkiksi pohdittu, mitä tie-toa porauksen aikana on mahdollista kerätä mit-taamalla tai näytteitä ottamalla:• porauksessasyntyvänkivipölynnäytteet• vesinäytteet• vedenkloridipitoisuudenjajohtokyvyn mittaus • porauksennopeusalaspäinkalliossa• hydraulisenpaineenmittaus• porausnesteenhävikki• vedenkapasiteetti• syöttöpaine,momentti, kierrosnopeus, ilman-

paine ja nestepaine.

Kaivon porauksesta ja rakentamisesta sekä läm-mönkeruujärjestelmän asentamisesta täytetään jonkinlainen porausraportti tai työmaapöytäkir-ja. Suomessa ei ole ollut käytössä mitään katta-vasti hyväksyttyä standardia raportin sisällölle tai muodolle, mutta Suomen kaivonporausura-koitsijat Poratek ry on antanut suosituksen rapor-toinnista jäsenilleen. Luvussa 4 tarkastellaan yk-sityiskohtaisemmin poraus- ja rakennusvaiheen dokumentointia.

3.1.3 Kaivon käyttö

Usein lämpökaivon reikä suljetaan ja peitetään rakentamisen jälkeen niin, että havaintojen teke-

minen kaivosta ei ole enää kovinkaan yksinker-taista. Lämpökaivoille luvataan jopa 100 vuoden huoltovapaata käyttöikää, mutta tämä edellyttää, että mitään vahinkoja ei tapahdu. Joskus voi olla myös tarpeen syventää vanhaa reikää, jos kaivos-ta halutaan saada aikaisempaa suurempi läm-pöteho esimerkiksi lämmitettävän rakennusalan kasvaessa. Ruotsissa tähän varaudutaan kaivotie-toja kerättäessä.

Lämpökaivosta ei pumpata yleensä ollen-kaan vettä. Joskus omistaja on voinut asentaa veden tuotoltaan antoisaan lämpökaivon rei-kään vesipumpun, jota käytetään kasteluveden pumppaukseen. Lämmönotto kaivosta viilentää lähiympäristöä, ja jos lämpökaivoa puolestaan käytetään viilennykseen, niin ympäröivän kallion ja pohjaveden vähittäiseen lämpenemiseen pitäisi varautua. Tätä lämpötilan nousua ei yleensä seu-rata mittauksin, vaan siihen varaudutaan mitoit-tamalla laskennallisen mallin avulla. Lämpötilan hitaita muutoksia voidaan myös mitata tarkoituk-seen sopivilla, herkillä menetelmillä. Suomessa seurantaa ollaan vasta aloittamassa parissa tut-kimuskohteessa ns. DTS-laitteella, joka perustuu optiseen lämpötilan mittaukseen.

Talousvesikaivon käyttäjä seuraa tarpeen mu-kaan pohjaveden pintaa kaivossa, pumpattavan veden laatua sekä kaivon rakenteiden ja pumpun kuntoa. Huonokuntoisia porakaivoja kunnoste-taan jonkin verran. Kaivon käyttö talousveden-hankintaan voidaan lopettaa, jos veden laatu ei ole riittävän hyvä. Kaivoveden pumppaamisen lo-pettaminen ei ole Suomessa ollut dokumentoin-nin aiheena. Tanskassa poratut reiät pitää sulkea lain määräämin menettelyin, jos niitä ei enää käy-tetä. Tämä johtuu reikien aiheuttamista, suurista pohjaveden pilaantumisriskeistä sedimenttikivila-jien muodostamissa kerrosrakenteissa.

3.2 Tietojen saatavuus

3.2.1 INSpIRE-direktiivi ja tukitiedot kaivon suunnittelussa

Sijaintitarkkuudeltaan sopiva ja karttamuotoon koottu paikkatieto on yleensä käyttökelpoisinta tukitietoa rakentamisen suunnittelussa. Uudeh-ko laki paikkatietoinfrastruktuurista on säädetty viranomaisten hallussa olevien paikkatietoaineis-tojen saatavuuden ja käytettävyyden parantami-seksi. Paikkatietoinfrastruktuurilla tarkoitetaan INSPIRE-direktiivin mukaisesti tuotettuja, yllä-pidettyjä tai saataville asetettuja• metatietoja• paikkatietoaineistoja

• paikkatietopalveluita• verkkopalveluitaja-teknologioita• sopimuksiatietojenluovuttamisesta,saatavuu-

desta ja käytöstä• koordinointi-jaseurantamekanismejapaikka-

tiedoille.

Palvelu nimeltään Paikkatietohakemisto2.0 avat-tiin INSPIRE-direktiivin toimeenpanoon liittyen joulukuussa 2010 (www.paikkatietohakemisto.fi). Siitä löytää kuvauksia julkisesti saatavilla olevas-ta paikkatietoaineistosta sisällön ja sijainnin pe-rusteella. Valtioneuvoston antamalla paikkatie-toasetuksella on tarkennettu lain soveltamisalaan

24


kuuluvat paikkatietoaineistot. Nämä aineistot pitää laatia ja käsitellä niin, että ne ovat yhteis-käyttöisiä. Aineistojen käsittelylle on annettu määräaikoja kolmessa eri kiireellisyysluokassa. Luettelo direktiivin piiriin kuuluvista paikkatie-toaineistoista ja aineiston käsittelyn kiireellisyy-destä löytyy palvelusta www.paikkatietoikkuna.fi. Paikkatietojen käsittelyssä ja julkistamisessa on myös noudatettava, mitä henkilötietolaissa (523/1999) ja viranomaisten toiminnan julki-suudesta annetussa laissa säädetään. (Pikaopas INSPIRE-direktiivin…2010)

Porakaivon toteutuksen suunnitteluun asetuk-sen määrittelemät aineistot voivat olla mittakaa-valtaan liian karkeita. INSPIRE-direktiivin piiriin kuuluvat paikkatietoaineistot esimerkiksi maa- ja kallioperästä ovat pääsääntöisesti mittakaaval-taan liian suurpiirteisiä, jotta ne tukisivat yksittäi-seen porakaivoon liittyviä päätöksiä. Yleiskuvan suunnitellun kaivon rakennusalueen maastosta saa vaikka maanmittauslaitoksen tuottamista pe-ruskartoista 1:20 000 tai maastokarttarasterista 1:50 000. Samaa tarkkuusluokkaa ovat Geologi-an tutkimuskeskuksen tuottamat maaperäkartat ja Suomen ympäristökeskuksen tuottamat alue-rajaukset luokitelluista pohjavesialueista.

3.2.2 Kuntien paikkatiedot

Kunnan paikkatiedon yhteistyöryhmä vastaa verkossa julkaistavasta paikkatiedon luokituk-sesta ja paikkatiedon oppaasta. Luokittelua on hyödynnetty kunnissa paikkatietojärjestelmien perustamisessa ja entisiä järjestelmiä uudistetta-essa. Luokitteluun perehtymällä saa yleiskuvan kuntien järjestelmissään pitämistä paikkatieto-aineistoista. Oppaassa kunnan paikkatiedot on ryhmitelty toiminnallisesti ja rakenteellisesti yh-tenäisiksi ryhmiksi, joista tärkeitä kaivonpora-uksen suunnitteluvaiheessa voivat olla seuraavat maastotiedon ryhmät tai ryhmien yhdistelmät (Kuntaliitto 2010):• maa-jakallioperä• ympäristön seuranta (ml. pohjavesialueet ja

tarkkailukaivot)• hallinnolliset aluejaot ja kiinteistöyksiköt

(kiinteistöjen tarkat rajat) • maankäytön suunnitelmat (tonttijako asema-

kaavassa, asemakaavamääräykset)• rakennetut tilat ja rakenteet (rakennukset,

maanalaiset tilat ja rakennelmat).• johtoverkot.

Maa- ja kallioperätiedot on ryhmitelty maa- ja kallioperän tutkimuksiin, tutkimusten tulkintaan ja suunniteltuihin rakenteisiin. Tutkimukset on

vielä jaettu maa- ja kallioperäkohteiksi ja pohja-tutkimuskohteiksi. Varsinaisten tutkimustulkin-tojen lisäksi kunnissa voi olla saatavissa muokat-tua paikkatietoaineistoa esimerkiksi maaperän rakennettavuudesta. Maa- ja kallioperätietojen luokittelussa ja käsitteiden mallintamisessa on tukeuduttu pääosin Suomen geoteknillisen yh-distyksen luokitustyöhön, Suomen rakennusinsi-nöörien liiton pohjarakennusohjeisiin (SFS 4315) sekä Espoon kaupungin ns. TEKMA-selvityk-seen aiheesta.

Kiinteistöt ja rakennukset sisältyvät niihin INSPIRE-direktiivin tarkoittamiin paikkatietoai-neistoihin, joista kunnat ovat vastuussa. Vastuu voi olla jaettu valtakunnallisen toimijan, kuten maanmittauslaitoksen, kanssa. Kiinteistöjen ra-joista pidetään itse yllä paikkatietoa vain suu-rimmissa kaupungeissa. Muita kuntien vastuul-la olevia ja direktiivin piiriin kuuluvia aineistoja ovat myös osoitetiedot (opaskartta) ja ajantasa-asemakaava. Kunnissa tuotetaan näistä erillisistä aineistoista ja maankäytön elementeistä ns. kan-takarttoja, jotka kuuluvat myös direktiivin pii-riin, mutta myöhäisempään toteutusvaiheeseen. Direktiivin toteutuksen kolmosvaiheen aineistoja ovat myös johtoverkoista tuotetut johtokartat ja asemakaavamääräykset.

Kuntien rakennusvalvonta ylläpitää yhdessä maistraatin kanssa lupavelvollisten rakennus-hankkeiden tietoja valtakunnallisessa rakennus- ja huoneistorekisterissä (RHR). Nämä tiedot kuuluvat INSPIRE-direktiivin kolmanteen toteu-tusvaiheeseen. Tietojen ylläpidosta on säädetty monissa eri yhteyksissä (7). Rakennuksen lämmi-tysjärjestelmän yksityiskohtia ja myös liittymistä mm. vesijohtoverkostoon tiedustellaan rakennus-lupahakemuksen yhteydessä ns. rakennushankeil-moituksella (RH1). Näiden ilmoitusten tiedot kootaan rakennus- ja huoneistorekisteriin. RHR on osa Väestötietojärjestelmää. Uudesta raken-nuksesta pitää ilmoittaa tiettyjä tietoja tähän rekisteriin jo rakennuslupaa haettaessa. Tiedot kerätään ja tallennetaan kunnissa. Väestötieto-järjestelmään kerätään muun muassa seuraavia kaivoasioihin liittyviä tietoja:• liittymät verkostoihin (esimerkiksi viemäri,

vesi ja sähkö) • lämmitystapa (esimerkiksi öljy-, sähkö- tai

puulämmitys)• polttoaine (esimerkiksi öljy, sähkö, puu tai

maalämpö)

Rakennusten tiedot liittymisestä verkostoihin on havaittu puutteellisiksi mm. vesihuollon suunnit-telun ja seurannan tarpeisiin. Myöskään yksilöi-tyä tietoa lämpökaivoista ei saa RH-rekisteristä.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990523

25


Tallennuslomakkeessa ei ole ollut kenttää näin yksityiskohtaiseen lämmitysjärjestelmän kuvaa-miseen. Niissä kunnissa, joissa ei ole velvoitettu ilmoittamaan lämpökaivon rakentamisesta ra-kennusvalvontaan, ei ole välttämättä mitään tie-toa lämmitysjärjestelmän muutoksen yhteydessä rakennetuista kaivoista. Uuden rakennuksen lu-pahakemukseen on lämmitysjärjestelmä kaivoi-neen varmasti jollain tasolla kuvattu.

Valmiista rakennuksista tuotetaan myös val-takunnallisesti koottua, julkista paikkatietoa. Sitä voi katsella mm. paikkatietoikkunan kautta. Tämä tieto ei ole vielä yhtä ajantasaista ja yksi-tyiskohtaista kuin kunnan rakennusvalvonnasta saatava tieto, ei myöskään alueellisesti kattavaa.

Kunnan johtokartastosta voidaan yleensä eri-tellä vesi-, viemäri-, sähkö-, puhelin-, kaukoläm-pö- ja kaasujohtojen kartat. Lisäksi samoihin järjestelmiin on voitu kerätä tietoa myös maan-alaisista tunneleista, rakenteista, säiliöistä ja myös kaivonporauksista. Koottujen, maanalais-ten paikkatietojen saatavuus vaihtelee paljon pai-kallisesti.

Kunnissa on omia paikkatietojärjestelmiä, jon-ne on tallennettu paljon muutakin kuin INSPI-RE-direktiivin edellyttämiä tietoja. Osa paik-katiedoista palvelee käytännössä vain hallinnon omaa työtä ja vain osaa käytetään julkisissa tieto-palveluissa, kuten kunnan karttapalvelun tuotta-misessa. Kunnilla on käytössään noin kymmenen erilaista paikkatieto-ohjelmistoa teknisen ja ym-päristötoimialan tietojen hallintaan, joista kolme yleisintä kattaa noin 80 % käyttäjistä.

3.2.3 pohjavesialueet, vedenottamot ja vesijohdot

Pohjavesialueiden paikkatiedot sisältyvät INSPI-RE-direktiivin tarkoittamiin aineistoihin.

Suomen ympäristökeskuksessa pidetään yllä numeerista aineistoa tärkeiksi tai muuhun ve-denhankintakäyttöön soveltuviksi luokitelluista pohjavesialueista. Alueet on rajattu 1990-luvulla 1:20 000- tai 1:50 000-kartoille. Kyseisille kartoil-le digitoidut rajat vastaavat maastossa noin 30 metrin vyöhykettä. Tämän paikkatietoaineiston käyttöä ei ole rajoitettu, kunhan tiedon lähtee-seen viitataan.

Pohjavesialueiden rajauksia ja luokituksia on voitu myöhemmin päivittää tarkentavien tutki-musten perusteella. Pohjavesialueiden rajojen tarkistamistarvetta on juuri selvitetty maa- ja metsätalousministeriön, ympäristöministeriön ja Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökes-kuksen yhteisessä hankkeessa. Tarve koettiin ELY-keskusten alueilla suureksi. Noin 90 koh-teella arvioitiin tarvittavan kiireellisesti rajojen

tarkistamista. (Hanski ym. 2010)Ympäristöhallinnon valtakunnallisiin tietojär-

jestelmiin on koottu paikkatietoa myös vedenot-tamoista ja niiden kaivoista. Tämä tieto on osin suojattua. Vesilaitoksilta on kerätty tietoja mm. vedenhankinnasta sekä jätevesien viemäröinnis-tä ja käsittelystä valtakunnalliseen vesihuolto-laitosrekisteriin (VELVET). Vedenhankinnasta kerätään tietoja lähinnä otetuista ja toimitetuista (talous)vesimääristä. Haja-asutusalueilta ei ole kerätty vesihuoltotietoja valtakunnalliseksi paik-katietoaineistoksi.

Keskeisiä vesihuollon paikkatietoaineistoja ovat myös vesihuoltolaitosten omat johtokartat ja asiakasrekisteri sekä RHR, johon pyritään ke-räämään tiedot rakennusten liittymisestä vesi- ja viemäriverkostoihin. Tiedoissa on havaittu mer-kittäviä puutteita. Tämä johtuu osin siitä, että tieto liittymisestä perustuu uuden rakennuksen lupahakemuksen laatijan antamiin tietoihin (RH 1 lomake). Rakennuksen liityttyä myöhemmin vesijohtoon tai viemäriin, muuttunutta tietoa ei ole tallennettu rekisteriin. Paikkatiedot vesihuol-lossa -ympäristöoppaan valmistelussa (Harju ym. 2004) ja Vesihäme-hankkeessa vuosina 2006–2008 on kehitetty menetelmää, jolla tietojen laatua voi parantaa, sekä ohje (Vesihuollon…2009), jolla liittyjämääriä pitäisi laskea.

3.2.4 Geologian tutkimuskeskuksen maa- ja kallioperäkartat

Paikkatietoikkunassa (www.paikkatietoikkuna.fi) voi katsella mm. 1:100 000-mittakaavan aineis-toa kallioperästä, joka on muodostettu vuosien 1948–2007 tutkimustuloksista geologian tutki-muskeskuksella. Se sisältää mm. kivilajitiedot aluerajauksina sekä kallioperähavaintojen ja kai-rausten pisteet.

Digitaaliset maaperäkartat 1:20 000 tai 1:50 000 perustuvat puolestaan vuosien 1972–2007 aikana toteutettuihin GTK:n tutkimuksiin. Vuo-desta 1998 lähtien maastohavaintoja on paikan-nettu GPS-laitteilla. Näissä maaperäkartoissa ns. pohjamaan (1 metrin syvyys) kuviot ovat yleensä yli 2 hehtaaria ja pintamaan kuviokoko on mini-missään 4 hehtaaria. Pistemäisiä tai viivamaisia havaintoja on myös kallioista. Vuosina 2002–2009 tuotettiin lisäksi 1:200 000-mittakaavainen digitaalinen aineisto Suomen maaperästä. Tässä yhteydessä kerättiin uuden tulkinnan lisäksi vie-lä jonkin verran maastohavaintoja maapeitteen paksuudesta, kerrosjärjestyksestä pinnassa sekä kalliopaljastumista. Maastohavaintoja on eniten teiden varsilla. Maalajien kuviot ovat yleensä yli 6 hehtaarin suuruisia.

26


Geologian tutkimuskeskus on tuottanut myös digitaalisen aineiston yksittäisistä kallioperä- ja lohkarehavainnoista. Havaintojen paikannus-tarkkuus ja sisältö vaihtelevat tässä aineistos-sa huomattavasti, koska havaintoja on kerätty 1800-luvun lopulta lähtien. Taajamien havainnot voivat olla peräisin vuosina 1999–2002 ja 2003–2006 toteutetuista projekteista.

3.2.5 Geotekniset tutkimukset maankamaran rakenteesta

Suomen geoteknillinen yhdistys on ollut mm. mukana luomassa ns. Infra-pohjatutkimusfor-maattia (SGY 2010). Tämä formaatti ohjeistaa eri pohjatutkimusmenetelmillä saatujen tietojen esitystapaa. Formaatin käyttö edistää kohdetut-kimuksen pohjatutkimustietojen uusiokäyttöä. Pohjatutkimukset kerryttävät vuosittain kymme-niä tuhansia uusia tutkimuspisteisiin sidottuja tietueita eri organisaatioissa. Pohjatutkimuksissa kerätään paljon tietoa, jota voi hyödyntää alkupe-räisen käyttötarkoituksen jälkeen muussakin yh-teydessä. Tällainen tietojen uusiokäyttö vähentää tiedon tuottamiseen käytettyjä kustannuksia.

Geologian tutkimuskeskuksessa rakennetaan pilotti ns. pohjatutkimustietojen uusiokäyttöä tukevasta rekisteristä vuoden 2011 aikana (Lisä-tietoja: www.gtk.fi tutkimus > taajamat > tutki-musteemat ja hankkeet) . Osasta tutkimustietoja on saatavilla vain ns. metatietoja esimerkiksi tut-kimuksen tarkoituksesta ja toteuttajasta. Osasta tutkimuksia saatavilla on myös tarkempia paikka-tietoja, kuten maapeitteiden laatu profiilissa, ha-vaittu kovan kallion pinta tai pohjaveden pinnan asema. Liikennevirasto on ollut merkittävä pohja-tutkimusten teettäjä, joka tarjoaa jatkossa rekis-terin kautta tietoa julkiseen käyttöön. Kunnissa on teetetty myös paljon pohjatutkimuksia, mutta niiden saatavuus vaihtelee tietojen luovutuskäy-täntöjen mukaan paljon.

3.2.6 Muut kaivot

Kattavaa sijaintitietoa vanhoista kaivoista ei ole saatavilla julkisesti ja yhteen koottuna vielä mil-tään alueelta. Valtionhallinnon rekistereissä ja tutkimuslaitoksissa on jonkin verran koottuna porakaivojen paikkatietoja (Taulukko 5). Tutki-muslaitosten omia havaintotietokantoja ylläpide-tään edelleen, mutta niiden vuosittainen kertymä porakaivojen osalta on nykyään vähäinen.

Pohjavesijärjestelmä POVET on osa valtion ympäristöhallinnon ympäristötiedon hallintajär-jestelmää HERTTA, ja kaivot ovat puolestaan yksi POVET-tietojärjestelmän havaintopaikoista.

Muita havaintopaikkoja ovat pohjavesiputket, lähteet, pohjavesilammikot tai vesilaitosten seu-rantaan valitut pisteet (vesihana) verkostossaan. Porakaivotietojen tallentaminen POVET-järjes-telmään ei ole ollut tavoitellun laajuista erityisesti aluehallinnon resurssien puutteen vuoksi, mutta tavoitteena on edelleen pitää yllä tätä keskitettyä pohjavesien tarkkailu- ja seurantatietojärjestel-mää myös porakaivojen osalta.

POVET-järjestelmään on koottu tietoja ym-päristöviranomaisten vaatimista tarkkailuha-vainnoista, pitkäaikaisesta ympäristön tilan seurannasta ja yksittäisten tutkimushankkeiden havainnoista. Havaintopaikoilta kerätään tietoa mm. pohjaveden korkeudesta, pohjaveden laadus-ta, lähdevirtaamista ja tutkimusten yhteydessä mitatuista veden antoisuuksista.

Ympäristöhallinnon verkossa toimivasta OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelusta asiantun-tijoille voi etsiä julkiseksi määriteltyjä tietoja. Käyttö edellyttää rekisteröitymistä. Porakaivoja ei ole kuitenkaan eritelty hakutermiksi, mikä vai-keuttaa kokoomatietojen saantia tästä palvelusta. INSPIRE-direktiivin perusteella Suomen ym-päristökeskuksen paikkatiedot ympäristön tilan seurantaverkostoista ja -laitteista tulevat jossain vaiheessa osaksi yhteiskäyttöisiä aineistoja. Tä-hän aineistoon sisältyvät mahdollisesti myös ne porakaivot, jotka ovat ympäristön tilan seuran-nassa mukana.

GTK:n numeerinen aineisto pohjavesigeokemi-asta sisältää kaikkiaan tietoja yli 17 000 kaivos-ta ja lähteestä. Kaivoista on pyritty kokoamaan paikkatiedot, kaivon syvyys ja antoisuus ja pai-kan geologiset tiedot. Tämä koko Suomen alueen kattava aineisto on tallennettu erilliseen relaatio-tietokantaan, jota ei ole vielä kytketty internetin välityksellä käytettäviin tietopalveluihin (Kuva 7). Säteilyturvakeskuksella (STUK) on myös koko Suomen alueen kattava tietokanta vesinäytteille, joista se on mitannut säteilyä. GTK:n ja STUK:n tietokannoissa on osittain samat kaivot, koska laitokset ovat tehneet näytteenotossa yhteistyötä.

Isoimmissa kaupungeissa, kuten Espoossa, Helsingissä ja Tampereella, kaivojen paikkoja on talletettu jo pidempään kaupunkien omiin johto-tietojärjestelmiin tai muihin paikkatietojärjestel-miin. Kaivojen porauksiin on voitu vaatia aikai-semminkin jonkinlainen kunnan viranomaisen myöntämä lupa. Kaivon suunniteltu sijainti on kirjattu viranomaiskäsittelyssä ja sijainnin kuvaa-miseksi on voitu vaatia asemapiirrosta liitteeksi. Tarpeen mukaan valmiin kaivon sijainti on tarkis-tettu tontilla tehdyin mittauksin ja suoritettu ns. sijaintikatselmus, josta tehdään oma pöytäkirja. Jos kaivon sijaintia ei ole ilmoitettu kuntaan ja tie-

27


Taulukko 5. Kaivojen lukumäärä koko Suomen alueen kattavissa tietojärjestelmissä. Lähteet: POVET/SYKE (2009), GTK (2009), STUK (maaliskuu 2011). Table 5. The number of wells in some nationwide data systems. Sources: POVET/SYKE (2009), GTK (2009), STUK (March 2011).

JärjestelmäData system

Havaintopaikkana kaivojawells

Kallioporakaivo kaivotyyppinädrilled wells

Ympäristöhallinnon pohjavesitietojärjestelmä SYKE, POVET 4 281 539*

GTK, tietokanta geokemian analyysitiedoille 17 000 5248

STUK, tietokanta säteilyn mittaustiedoille vesistä 8 934 + 3 036**

* Näistä 5 kaivoa seurannassa.

** Vuoteen 2000 asti porakaivonäytteiden sijainti dokumentoitiin koordinaatein (8 934 kohdetta). Koordinaattien määritys on kuvattu STUK:n julkaisussa (Voutilainen ym. 2000). Näistä kohteista vähintään 245 on samoja kuin GTK:n tietokannassa, 2 633 kohdetta on tallennettu paikallisen ympäristö- ja terveysvalvonnan lähettämistä näytteistä ja loput 6 056 ovat STUK:n omia kartoituskohteita. Vuoden 1999 jälkeen vastaanotettujen näytteiden (3 036 kohdetta) sijainti on dokumentoitu postiosoitteena ja osin myös kiinteistötunnuksen avulla.

tojen tarvetta myöhemmin ilmenee, niin tietojen hankkiminen kaivojen sijainnista ja ominaisuuk-sista voi olla mahdotonta. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on pyytänyt kaivonporausurakoitsijoil-ta jälkikäteen tietoa vanhojen porausten sijainnis-ta, mutta tietoja on saatu hyvin niukasti. Suoraan kiinteistön omistajille suunnattu kirje toimi pa-remmin tietojen keruussa (R. Mansala, henkilö-kohtainen tiedonanto, joulukuu 2010).

Kaivonporausurakoitsijoilla on myös omat ar-kistonsa tai rekisterinsä vuosien aikana rakenta-mistaan porakaivoista. Näissä raporteissa ei ole yleensä dokumentoitu kaivon paikkaa kovin tar-kasti. Sijaintitietona saattaa olla pelkästään tilaa-jan katuosoite. Sähköinen raporttien arkistointi ei ole vielä yleistynyt.

3.2.7 Kaivojen vesi ja pohjaveden pinnan asema

Käytössä olevan kaivon ominaisuus- ja seuran-tatiedot ovat vain omistajansa saatavilla, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Kaivon antoisuus, pohjaveden pinnan asema tai veden laatu voivat olla ympäristö- tai terveysviranomaisen valvon-nan kohteena. Tällöin niistä on toimitettava tieto-ja viranomaiselle määräysten mukaisesti. Ympä-ristöterveyshuollon sähköisiin tietojärjestelmiin tallennetaan valvontakohteittain tietoa, mutta yksittäinen porakaivo on ollut suhteellisen har-voin valvonnan kohteena.

Kaivoveden laatua on tutkittu ja dokumentoitu alan laboratorioissa eri tilaajien toimesta. Tiedon omistaa tilaaja, joka on voinut olla jokin julkisen sektorin edustajakin. Tällöin tietojen uusiokäyttö

julkisessa rekisterissä voi olla helpompaa järjes-tää. Henkilötietojen suoja on tulkittu erityisen vahvaksi kalliopohjaveden laadun tietoaineistois-sa, koska talousvedeksi otetun veden laatu voi vaikuttaa terveyteen. Tutkimustarkoitusta varten kaivon omistajilta on yleensä pyydetty lupa vesi-näytteiden analyysitietojen käyttämiseen. Lupaa ei välttämättä ole kaivokohtaisten tietojen esittä-miseen vaan tilastokoosteisiin. Tällaisia aineisto-ja on tuotettu mm. Geologian tutkimuskeskuksen kahdessa laajassa, koko maan kattavassa kaivo-tutkimuksessa (Taulukko 6: Lahermo ym. 1990, 2002), joissa on käsitelty myös kalliopohjavesien vedenlaatua. Porakaivoista on otettu näytteitä myös mm. maaperäkartoituksen ja erilaisten alu-eellisten, mm. arseeniin, uraaniin ja fluoridiin liit-tyvien tutkimusten yhteydessä. GTK:n näytteistä on tehty laaja vesianalyysi, yli 50 eri laatupara-metria.

Useat eri tutkimuslaitokset ovat Suomessa osallistuneet valtakunnallisiin tutkimuksiin kal-liopohjavesistä tai yleisemmin kaivovesistä (Tau-lukot 6 ja 7). Porakaivotutkimuksiin liittyvien yksittäisten näytteiden, analyysitulosten ja niistä muokattujen aineistojen saatavuus eri tarkoituk-siin vaihtelee. Tietojen saatavuuteen vaikuttaa olennaisesti se, minkälaisia sopimuksia julkista-misesta on tehty.

Pohjaveden pinnan tasoa mitataan moniin eri tarkoituksiin. Pohjaveden pinnan vaihteluita seu-rataan säännöllisesti ympäristöhallinnon pohja-vesiasemilla (Hatva ym. 2008). Paikallisesti katta-vin aineisto muodostuu rakentamista edeltävistä pohjatutkimuksista.

28


Kuva 7. Kallioporakaivot GTK:n geokemian analyysien tietokannassa (2009). Figure 7. The drilled wells in the database for geochemical analysis conducted at GTK (2009).

29


Taulukko 6. Valtakunnallisia pohjavesi- ja kaivotutkimuksia, joissa on tietoja myös porakaivoista. Table 6. Some research reports on Finnish groundwater or wells that also include information on drilled wells.

Raportti Tekijät LähdeKaivoveden luonnollinen radioaktiivisuus – otantatutkimus 2001

Vesterbacka ym. 2004 STUK, raportti

500 kaivoa -tulokset vuoden 2001 pohjavesikartoituksesta

Hatakka ym. 2003 GTK, raportti

Tuhat kaivoa – Suomen kaivovesien fysikaalis-kemiallinen laatu vuonna 1999

Lahermo ym. 2002 GTK, verkkosivut

Porakaivoveden radonkartasto Voutilainen ym. 2000 STUK, www.stuk.fi>julkaisut

The occurrence and geochemistry of fluorides with special reference to natural waters in Finland

Lahermo & Backman 2000 GTK, raportti

Geologian ja ihmisen toiminnan vaikutus pohjaveteen. Seurantatutkimusten tulokset vuosilta 1969–1996

Backman ym. 1999 GTK, raportti

Etelä-Suomen kallioporakaivojen uraani- ja radontutkimukset

Juntunen 1996 GTK, raportti

Valtakunnallinen kaivovesitutkimus. Talousveden laatu ja siihen vaikuttavat tekijät

Korkkaniemi ym. 1993 Vesi- ja ympäristöhallitus, raportti

Suomen Geokemiallinen Atlas, osa 1. Suomen pohjavesien hydrogeokemiallinen kartoitus

Lahermo ym. 1990 GTK, raportti

Taulukko 7. Muuta kirjallisuutta vesien terveellisyydestä ja laadusta Suomessa. Table 7. Other literature on the quality and health of Finnish ground waters.

Raportti Tekijät LähdeSuomalaisen talousveden laatu raakavedestä kuluttajan hanaan vuosina 1999–2007

Ahonen ym. 2008 Vesi-instituutti/Prizztech*

Water sources and quality at livestock farms in Finland

Sorvala ym. 2008 Journal of Food, Agriculture & Environment Vol.6(2), 411–417

Natural radioactivity in drinking water in Finland Vesterbacka, P. 2007 Boreal Environmental Research 2007, 12, 11–16

Arseeni Pirkanmaalla – esiintyminen, riskinarviointi ja riskinhallinta

Loukola-Ruskeeniemi ym. 2007

RAMAS-loppuraportti**

• Risk assessment of natural and anthropogenic arsenic in the Pirkanmaa region, Finland.

Sorvari, J. ym. 2007 RAMAS-loppuraportti

• Arseeni pohjavesissä Backman & Lahermo 2004

Kirjassa Arseeni Suomen luonnossa, ympäristövaikutukset ja riskit, GTK 2004.

Uraani • Altistumisen mittaamisesta

Karpas ym. 2005 ja 2006

Radiation Protection Dosimetry 2006, 118, 106–110.Health Physics 2005b, 89 (4), 315–321 ja 2005a, 88 (3), 229–242.

• Munuais- ja luustovaikutuksista Kurttio ym. 2005 ja 2006

American Journal of Kidney Diseases 2006, 47 (6), 972–982Environmental Health Perspectives 2005, 113 (1), 68–72

* http://www.prizz.fi > Vesi-instituutti Wander > julkaisut** http://projects.gtk.fi/ramasfi/raportit >

http://projects.gtk.fi/ramasfi/raportit

30


Taulukko 8. Sijaintitietojen kirjaaminen suomalaisissa havaintolomakkeissa. Table 8. Documentation of positioning data in the studied Finnish observational forms.

Lomake Sijaintitiedon kirjaaminen

Poratek katuosoite, kuntaA, B ja C

urakoitsijakatuosoite

Infra kunta,mahdollisestikarttaliite,koordinaatitx,yjaz,koordinaattijärjestelmäjakorkeusjärjestelmä,kairauksen aloitustaso, alkuperäiset x- ja y-koordinaatit

POVET havaintopaikantunnus,karttalehdennumero,koordinaatitx,yjaz,koordinaattijärjestelmäjakorkeusjärjestelmä, koordinaateilla tarkkuusluokitus, kunta, alue

GTK karttalehdennumero,koordinaatitx,yjaz,kunta,alue,vapaakuvaus,alkuperäisetkoordinaatit

4 pORAUSRApORTTIEN TIETOSISäLLöN VERTAILU

Tarkoituksena oli selvittää yhtäläisyyksiä ja ero-avaisuuksia erilaisissa tietojen keruuta varten luo-duissa lomakkeissa. Ruotsista ja Tanskasta otet-tiin vertailuun julkisessa karttapalvelussa esitetyt kaivokohtaiset tiedot. Ruotsissa kerätään lisäksi muutakin tietoa, joka ei ole julkista. Suomesta vertailtavana olivat Poratek ry:n normikaivot, kol-men eri urakoitsijan täyttämät raportit (A, B, C) muutamasta toteutuneesta porauksesta, POVET-

rekisterin kaivolomake ja Geologian tutkimus-keskuksen alueellisen geokemian havaintolomake sekä Infra-pohjatutkimusformaatti (SGY 2010). Porakaivon rakentamisen voi osin rinnastaa poh-jatutkimuksiin, koska pohjatutkimuksia voidaan tehdä kallionporauskalustolla. Porakaivosta voi-daan mitata myös pohjatutkimuksissa tarvittavaa tietoa, kuten pohjaveden pinnan korkeus.

4.1 Sijainti- ja tunnistetiedot

Selvityksen suomalaisissa lomakkeissa sijaintitie-tojen esittämistapa ja -tarkkuus vaihtelivat paljon (Taulukko 8). Kaivonporausurakoitsijat kirjasi-vat yleensä vain katuosoitteen työmaalleen. Jos kunta on vaatinut selvitystä kaivojen suunnitel-lusta sijainnista, niin kohteelta voi löytyä myös asemapiirros. Porakaivojen tarkkaa paikkaa ei ole yleensä mitattu maastossa paikannuslaittein.

Tanskan rekisterin kohteita voi selata kartta-käyttöliittymillä, joissa erottuu hyvin kaivon si-jainti suhteessa rakennuksiin. Lisäksi rekisteristä löytyy tieto katuosoitteesta, kunnasta ja aluehal-linnon rajoista. Kaivojen sijaintia ei ole välttä-mättä tarkistettu maastomittauksin, mutta tätä sijaintitietoa päivitetään jatkuvasti vanhoiltakin kohteilta. Paikkatietojen yhteydessä on ilmoi-tettava tasokoordinaattijärjestelmä, mutta kor-keusjärjestelmää tai z-koordinaattia ei ole käy-tetty. Rekisteriin tallennetaan myös alkuperäiset, muuntamattomat koordinaatit.

Kun uusi kohde rekisteröidään, sen paikka-tiedot tarkistetaan karttapohjalla, jossa näkyvät rakennukset ja kiinteistön rajat. Uuden kohteen pitää osua kiinteistölle. Vastaava menettely on käytössä Ruotsissakin uusia kohteita rekisteröi-täessä. Sijaintitietoja ei julkisteta Ruotsin kart-takäyttöliittymässä yhtä tarkassa mittakaavassa kuin Tanskassa. Selailupalveluun on liitetty luo-

kittelu sijainnin tarkkuudesta: 0 = < 100 metriä, 1= < 250 metriä ja 2= ei tietoa. Maakerroksilla peitettyjen lämpökaivojen sijainti ohjeistetaan ny-kyisin ilmoittamaan ±0,1 m:n tarkkuudella (Att borra brunn…2007). Ruotsin rekisterissä kaivon sijaintia kiinteistöllä on voitu kuvata sanallises-ti ja kiinteistötunnus on kirjattu lomakkeeseen. Ruotsissa ja Tanskassa myös rekisterin kohteelle annettu tunnistenumero kertoo sijainnista, kos-ka sen alkuosa muodostuu sijoittumisesta tietylle karttalehdelle.

Kaivon tunnistetietoja ovat sijainnin lisäksi kaivotyyppi, kaivon yksilöivä tunnus, urakoitsija tai muu havaintojen tekijä, erilaiset päiväykset ja tiedon omistaja. Kiinteistön omistajan tai muun kaivon rakennuttajan nimeä ei poimita julkisiin käyttöliittymiin Tanskassa tai Ruotsissakaan. Valtakunnalliseen rekisteriin viedyt tiedot ovat näissä maissa geologisen tutkimuskeskuksen hal-linnassa. Suomessa kaivoa koskevan tiedon omis-taja on useimmiten jokin yksityinen taho, ellei tie-don tuottamiseen ole käytetty julkista rahoitusta. Tanskassa ja Ruotsissa kaikilla rekisteröidyillä kaivoilla on yksilöivä tunnus (Taulukko 9). Suo-messa ei ole mitään vastaavaa käytäntöä.

Päiväykset erilaisissa havaintolomakkeissa viit-taavat eri asioihin (Taulukko 10). Kaikissa lomak-keissa ei ollut ollenkaan tietoa siitä mihin lomak-

31


keen päiväys viittaa, tietojen tallennuspäivään vai esimerkiksi porauspäivään. Infra -pohjatutkimus-formaatti ohjaa päiväämään koordinaattitiedot ja GTK:n geokemian aineistoon on tallennettu

näytteenoton päivät. POVET-rekisterissä eritel-lään päiväykset havaintokaivon käyttöönotolle, käytöstä poistamiselle ja veden laatuhavainnoille.

4.2 Rakentamisen työvaiheet, kemikaalit, materiaalit ja laitteet

Kaivon rakentamisen työvaiheet sekä käytetyt materiaalit ja laitteet voivat poiketa toisistaan vesi- ja lämpökaivoissa, ja samoin kaivojen pe-rusrakenteet eroavat joiltain osin toisistaan. Po-rakaivon yläosa mm. varustetaan suojaputkella ja huoltokaivolla, jossa on ilmastointiaukko. Läm-pökaivoihin on myös rakennettava riittävät ra-kenteet pohjaveden suojelemiseksi, mutta niihin ei ole välttämätöntä rakentaa tuulettuvaa huolto-kaivoa, koska veden laatuvaatimukset lämpökai-vossa ovat lähes olemattomat. Vedenhankintaa varten poratussa kaivossa testataan taas usein veden saatavuutta koepumppauksin ja tehdään muitakin havaintoja vedestä. Työvaiheita ja do-kumentoitavia yksityiskohtia porakaivon raken-

tamisessa voisivat olla mm. • työmaanrajaaminenjaliikenteenohjaus• työkoneidenhuoltaminenjasäilytys(öljyt)• suojaaminenkivipölyroiskeilta• poraus (paine, nopeus, vedenkulutus, kivi-

pölyn poistuminen) • TRT-mittaus,lämpötilanmittauserisyvyyksil-

lä• paineaukaisu(käytettypainejasyvyys)• suojarakenteiden toteutus (suojaputket ja

-tekstiilit, tiivistykset, maarakenteet)• materiaalienjalaitteidenvarastointijaasennus

(lämmönsiirtoputket ja liitokset, lämmönsiir-tonesteen varastointi ja laimennus, nestetäyttö, tulppaus, vesipumppu)

Taulukko 9. Kaivojen yksilöintitapa ja kaivotyypin luokittelu selvityksen lomakkeissa. Table 9. The way of individualizing the wells and the classification of the purposes of the wells in the studied forms.

Lomake Kaivon yksilöinti Kaivotyyppi

Ruotsi Karttalehti + juokseva numerointi

Kotitalouden vedenhankinta, energiakaivo, muu käyttötarkoitus

Tanska Karttalehti + juokseva numerointi

Vedenotto, maalämpö, geotekninen tutkimus, mineraalisten raaka-aineiden hyödyntäminen, ympäristöseuranta, muu käyttötarkoitus, suljettu, ei tietoa

Poratek Työselostuksen numero Vedenhankintaan poratuille kaivoille on lomakepohja ja lämpökaivoille vapaamuotoisempi raportointisuositus

A, B ja C urakoitsija

Ei kunnalle toimitetuissa raporteissa

Kalliolämpö, kalliokylmä, vesihuolto (osa yrityksistä poraa vain lämpökaivoja)

Infra Työnumero Tutkimustapa, mm. PO(KA) porakonekairaus

POVET Tunnus, karttalehden numero

Kaivon tyyppi = kallioporakaivo, käyttötarkoitus on dokumentoitu erikseen

GTK Havaintonumerot, laboratorionumerot, karttalehden numero

Näytepaikka PK = porakaivo

Taulukko 10. Tiedot urakoitsijasta ja päiväyksistä selvityksen lomakkeissa. Table 10. Data on the drilling contractor and the dates of certain events.

Lomake Urakoitsijan nimi Päiväykset

Poratek Kuittaus + Poratek-leima

Porausajankohta


Kuittaus Porausajankohta, porauksen lopetusajankohta, takuun alkamisajankohta

Infra Tutkimusorganisaation nimi (OR) Koordinaattien tallennusajankohta

POVET ei tietoa Näytteenoton tai havainnon ajankohtaGTK ei tietoa Näytteenoton ajankohta

32


• lämmönsiirtoputkiston koeponnistus (Pora-tek ry ohjeistaa normilämpökaivon rakentajaa testaamaan putkien tiiviyden jo ennen niiden asennusta syvään kaivoon)

• huoltokaivonrakentaminen• siistiminen(mm.märänkivipölynasianmukai-

nen käsittely)• sijainnin merkitseminen (korjaus asemapiir-

rokseen, sisätiloihin tarralla, ulkoseinään laa-talla)

• maaperä-,kallioperä-javesihavaintojendoku-mentointi

• porausraportin täyttäminen ja toimittaminenasiakkaalle ja viranomaisille.

Lämpökaivoista kerättävät tiedot askarruttavat sekä Ruotsissa että Tanskassa rekisterin ylläpitä-jiä. Tanskassa ei edellytetä läheskään yhtä laajaa tietojen dokumentointia lämpökaivojen porauk-sesta kuin talousvesikaivojen porauksesta. Kai-vonporausmenetelmä on Tanskassa mainittava toisin kuin meillä kiteisten kallioiden alueella, koska heillä voidaan geologisten erityispiirtei-den vuoksi valita erilaisia porausmenetelmiä. Tietoa lämmönsiirtoputkista tai -nesteestä ei ole julkaistu Tanskan tai Ruotsin rekisterien kartta-käyttöliittymissä. Näitä tietoja ei ole myöskään velvoitettu toimittamaan geologisen tutkimuskes-

kuksen ylläpitämään rekisteriin, ainakaan Ruot-sissa.

Porakaivojen laitteista ja materiaaleista ei ole kovinkaan paljon koottua tietoa Suomessa. Kal-liopohjaveden laatua kartoittaneissa tutkimuk-sissa on havaittu, että käytössä olevien kaivojen teknisiä ominaisuustietoja on dokumentoitu ja arkistoitu hyvin vaihtelevasti. Kaivon syvyys on ehkä yleisin kerätty tieto, koska sen perusteella kaivon rakentaminen on hinnoiteltu. GTK:n geo-kemian tietokannassa on lähes 90 %:ssa näytteen-oton kohteena olleista porakaivoista tallennettu tieto kokonaissyvyydestä. Muut tekniset tiedot ovat hajanaisia, jopa rakennusvuosi. Talousve-denhankintaan rakennetun kaivon porausrapor-tissa voi olla maininta siitä, minkälainen vesi-pumppu kaivoon soveltuu. POVET-rekisteriin on voitu tallentaa tietoja kaivon rakennusmate-riaaleista.

Poratek ry ohjeistaa Suomessa kirjaamaan tiedot lämmönsiirtonesteestä ja sen jäätymispis-teestä sekä mahdollisesta koeponnistuksesta tii-viyden varmistamiseksi. Näitä tietoja on kirjattu asiakkaalle toimitettavaan raporttiin hyvin vaih-televasti. Lisäksi on voitu kirjata tietoa mm. asen-nusajankohdasta, keruuputkiston kokonaispituu-desta, liitoksista, vaakaputkituksen pituudesta sekä maapiiriventtiilien ryhmistä.

4.3 porattu reikä ja pohjaveden suojausrakenteet

Huolellinen poraaja tekee reiästä suoran tai vi-non, suunnitelmien mukaan. Valmiin reiän ko-konaissyvyyden mittaaminen on yksinkertaista, ja se tapahtuu automaattisesti porauksen yhtey-dessä. Reiän halkaisijan mittana käytetään Suo-messa yleensä poranterän ulkomittoja. Ruotsissa dokumentoidaan halkaisija reiän pohjalla, koska tulevaisuudessa voi olla tarvetta jatkaa reikää. Poratun reiän tai kaivon kokonaissyvyys esiintyy jossain muodossa kaikissa tarkastelluissa lomak-keissa. Infra-pohjatutkimusformaatissa viimei-nen havaintorivi edustaa syvintä havaintoa reiäs-tä. POVET-järjestelmässä kokonaissyvyyden voi laskea maanpinnan korkeuden ja kaivon pohjan korkeuden erotuksena. Muiden porausreikää kos-kevien tietojen esiintyminen lomakkeissa on haja-naisempaa (Taulukko 11).

Porareiän taipumisen mittaamiseen ei ole ke-hitetty kovin edullisia ja samalla luotettavia menetelmiä. Reikien vinoutta on mitattu tut-kimustarkoituksissa mm. Sipoossa sijaitseval-la energiakentällä, jonne on porattu 150 reikää.

Mittauksissa todettiin pystysuoraksi tarkoitettu-jen reikien selvää taipumista (I. Martinkauppi, henkilökohtainen tiedonanto, syyskuu 2010). Tai-pumiseen näytti vaikuttavan mm. muutokset kal-lioperän rakenteessa ja porauksen nopeus. Myös Helsingin kaupunki on teettänyt pystysuorien po-rausten taipuman mittauksia. Magneettisella me-netelmällä (Reflex EMS II Multishot) tutkittujen reikien syvyydet vaihtelivat 130 ja 200 metrin vä-lillä ja reikien pohjalla mitattu taipuma pystysuo-rasta linjasta vaihteli 6 ja 28 metrin välillä (R. Nii-nimäki, henkilökohtainen tiedonanto, 22.3.2011).

Suojausrakenteista dokumentoidaan yleisim-min maakerrosten läpi kulkevan suojaputken pi-tuutta mutta harvemmin suojaputken materiaalia, paksuutta, halkaisijaa tai lukumäärää. Ruotsissa erityistä huomiota on kiinnitetty myös suojaput-ken kiinnitystapaan ja tiivistykseen. Poratek ry on kirjannut tekniset minimivaatimukset mm. suoja-rakenteista normikaivoihin. Niitä ei välttämättä erikseen dokumentoida asiakkaalle lähetettävään raporttiin.

33


4.4 Havainnot maapeitteestä, kalliosta ja vesioloista

Ruotsin porakaivorekisterin kysytyin tieto on ollut kiinteän kallion syvyys maapeitteiden alla. Maapeitteiden paksuutta ja laatua kuvataan mm. profiilikuvauksilla, erilaisilla maalajiluokituksilla ja sanallisin huomioin.

Suomessa havaintoja maapeitteestä, kovan kal-lion asemasta ja kallion laadusta on ohjeistettu kirjaamaan systemaattisesti vain tutkimustarkoi-tuksiin, kuten rakentamista edeltävien pohjatutki-musten yhteydessä. GTK:n geokemian tietokan-nassa vain noin kolmasosalle porakaivokohteista on tallennettu nollasta poikkeavia tietoja irtainten maapeitteiden paksuudesta. Pohjatutkimusten porakonekairauksessa kirjataan mm. maaperän kerrokset ja kovan kallion asema sekä kairaus-vastus. Erillisiä havaintoja voidaan kirjata mm. kallion rikkonaisuudesta. Tanskassa laki velvoit-taa kuvaamaan ne maa- ja kallioperän kerrokset, joihin porataan talousvedenhankintaan tarkoitet-tu kaivo. Porauksen aikana kirjataan myös useita erilaisia tietoja pohjaveden asemasta ja otetaan näytteitä analysoitavaksi. Lämpökaivoja porat-taessa käytäntö on vaihdellut. (Taulukko 12)

Kaivonporauksen yhteydessä kirjatut ha-vainnot vaihtelevat Suomessa kunkin yrityksen toimintatapojen mukaisesti. Porauksen aikana tehdään ja dokumentoidaankin jonkin verran havaintoja kallioperästä ja märästä kivipölystä sekä reikään tulevasta vedestä. Porausraporttei-hin on voitu kirjata yksittäisiä huomioita mm. syvyyksistä, joissa vesi on alkanut purkautua

reikään, sekä sanallisia kuvauksia tai mittauksiin perustuvia arvioita veden antoisuudesta. Lisäksi paineaukaisu ja koepumppaukset voi olla kirjat-tu. Kaivonporausurakoitsija ei anna Suomessa vedenlaatuun liittyvää takuuta, mutta useim-miten urakoitsija antaa työlleen vesitakuun eli toisin sanoen kaivon rakentamiskustannuksia ei tarvitse maksaa, jos tarvittavaa vesimäärää ei saada vesipaineaukaisusta huolimatta. Paineella pyritään lisäämään kallion rakoilua poratussa reiässä. Voidaan myös asettaa raja poratun rei-än syvyydelle, jota vesitakuu koskee. Veden tulon urakoitsija voi vielä varmistaa koepumppauksin ja kaivoa puhdistetaan kivipölystä puhdistus-pumppauksin.

Ruotsissa yksittäisiä havaintoja vedestä ei ole yleensä julkistettu karttakäyttöliittymässä, koe-pumppauksen antoisuuden tietoja lukuun ot-tamatta. Yksittäiset porauksen aikana kirjatut havainnot kerätään kuitenkin rekisteriin. Rekiste-riin tulee myös merkintä, jos kohteelta on otettu vesinäyte ja lähetetty se analysoitavaksi.

Suomessa ei ole yleensä vaadittu ottamaan näytettä kalliopohjavedestä kaivon poraus- ja rakennusvaiheessa. Veden laatu tasaantuu kai-vossa vasta joitakin päiviä tai viikkoja porauksen jälkeen. Myös pohjaveden pinta asettuu kaivossa vähitellen omaan, vuodenaikaisvaihtelujen ryt-mittämään tasoonsa. Havaintoja pohjaveden pin-nan tasosta välittömästi kaivonporauksen jälkeen ei ole useinkaan dokumentoitu.

Taulukko 11. Porattua reikää koskevia ominaisuustietoja lomakkeissa: maalajit maaporauksessa, kiinteän kallion syvyys, reiän suuntakulmat, porauksen halkaisija ja mahdollinen paine- tai räjäytysaukaisu. Table 11. Some feature data on features the drilled holes in the studied forms: soil types, depth of the solid bedrock, directions of the drilling (degrees), diameter of the hole, and the possible use of pressure or blasting of the rock.

Lomake Kiinteän kallionsyvyys, m

Suuntakulmat Maalaji Kallioporauksen halkaisija

Paine-aukaisu

Ruotsi x ? - Halkaisija reiän pohjalla

-

Tanska Epäsuora ? profiili ? ?Poratek, vesi x - - x ei/tehty

+ pvmPoratek, lämpö x - - -


x tai maaporauksen osuus

x tai sanallinen kuvaus

kahdella oli havaintoja

x yksi merkintä

Infra Havaintorivi Ka porakonekairauksessa

Vinoille kairauksille suuntakulma,

pystykulma asteina

profiili x, ei pakollinen tieto

-

POVET ? - ? kaivon halkaisija -GTK irtomaan

paksuus- x - -

34


4.5 Yhteenveto porausraporttien tietosisällöstä

Sijainti- ja tunnistetiedot ovat tärkeitä valtakun-nallisessa rekisterissä, jossa kaikki kohteet on yk-silöity tunnuksin ja parhaassa tapauksessa myös paikantavin koordinaatein. Suomesta puuttuu yhtenäinen käytäntö.

Tanskassa porauksista rekisteriin toimitetta-van tiedon sisällöstä on säädetty hyvinkin tar-kasti, mutta maalämpöjärjestelmien teknisten yksityiskohtien tietojen toimittamisesta valta-kunnalliseen rekisteriin ei ole mitään vastaavia määräyksiä. Nämä tiedot vaaditaan mahdollises-ti kunnissa, jotka myöntävät luvat kaivon raken-tamiseen. Ruotsissakin lainsäädännössä mainittu virallinen SGU:n tietojen tallennuslomake keskit-tyy porauksen ja kaivon pohjavesisuojausten ra-kentamisen aikaisiin työvaiheisiin ja havaintoihin. Tietoa maalämpöjärjestelmistä tai vesipumpuista ei ole kerätty.

Suomessa kaivonporausurakoitsijoiden asi-akkaalleen toimittamat raportit ovat tietosisäl-

löltään melko suppeita verrattuna geologisen tai geoteknisen tutkimuksen dokumentointiin. Toi-saalta urakoitsijat kirjaavat teknisiä tietoja kai-von rakenteista ja maalämpöjärjestelmästä, joita ei ole yleensä kirjattu tutkimustarkoituksiin. Tätä selvitystä varten poimitut raportit olivat Tampe-reen kaupungille toimitettuja. Kaikkia kaupun-gin rakennusvalvonnan pyytämiä tietoja ei löyty-nyt raporteista. Niiden sisältö vaihteli yllättävän paljon, vaikka urakoitsijoiden yhdistykset ovat pyrkineet harmonisoimaan dokumentointia.

Tanskassa ja Ruotsissa maaperä-, kivi- tai vesi-näytteiden ottaminen vaihtelee käytännössä koh-teilla, vaikka näytteiden ottamisesta on erillisiä määräyksiäkin. Esimerkiksi lämpökaivojen osalta Tanskassa on tehty poikkeuksia tietojen toimitta-misvelvollisuudesta. Tiedot seurantahavainnoista veden pinnan asemasta tai veden laadusta kerä-tään erikseen, ja niistä kaivonporausurakoitsijat eivät ole vastuussa.

5 NäKöKULMIA REKISTERöINNIN KEHITTäMISEEN

5.1 Kunnan näkökulma

5.1.1 Yleistä

Kunnan näkökulmaa porakaivojen rekisteröin-titarpeisiin ja tiedonhallinnan kehittämiseen lähestyttiin pääosin rakentamisen ohjauksen näkökulmasta. Lisäksi tarkasteltiin kaivoja poh-

javedensuojelun, ympäristönsuojelun ja vesihuol-lon kehittämisen näkökulmista. Esimerkkinä toi-mii Tampereen kaupunki, jonka teknisen toimen henkilökuntaa myös haastateltiin. Vierailukäyn-nillä katsottiin esimerkkejä tietojen saatavuudes-ta eri tietojärjestelmistä, erityisesti paikkatietona.

Taulukko 12. Havainnot kalliosta ja vesioloista lomakkeissa. Table 12. Observations of the bedrock and water conditions in the studied forms.

Lomake Kallioperähavainnot Kivipöly Vesihavainnot

Poratek - - (vesikaivo) Vapaa vesipinta m, vedentuotto ja sen mittaustapa ja pvm


Kahdella havaintoja esimerkiksi

rikkonaisuudesta

Kahdella havaintoja

värimuutoksista

Sanalliset havainnot, tai arvioituvedenpainel/hxmetrissä,taivedentulon alkamissyvyys, vesipinta porauksen jälkeen ja veden tuotto poratessa

Infra Kairausvastus porakonekairauksessa,

paljon erillisten havaintojen kirjaamisvaihtoehtoja

- Vesipinnan havainnot, muitakin kirjaamisvaihtoehtoja

POVET ? - Veden antoisuus, havaintomenetelmä, havainnot veden laadusta (kenttä- ja laboratoriomäärityksiä)

GTK Karttatulkinta - Vesipinnan syvyys maan pinnasta m, vesimääräm³/vrk,akviferivapaa/arteesinen/orsivesi, havainnot veden laadusta (kenttä- ja laboratoriomäärityksiä)

35


Yhteydenotot muiden kaupunkien edustajiin ja rakentamisen ohjauksen asiantuntijoihin on pää-asiallisesti koottu liitteeseen I.

Lämpökaivoverkostojen maankäyttö- ja ra-kennuslain mukaisia luvanvaraisuuksia ja ra-kennuspaikan valintaan vaikuttavia säännöksiä on tutkittu myös lainopillisesta näkökulmasta (Kangas 2009). Kangas johdattelee tutkimus-taan katsauksella ajankohtaisiin poliittisiin strategioihin energia- ja ilmastoasioista sekä lainsäädännön muutoksista. Lämpökaivot liit-tyvät tavoitteisiin lisätä uusiutuvien energialäh-teiden osuutta rakennusten lämmityksessä. Vas-takkainen vaikutus voisi Kankaan mukaan olla maankäyttö- ja rakennuslain (1129/2008) muu-toksella, joka mahdollistaa uusien rakennuksien pakollisen liittymisen kaukolämpöverkostoon, etenkin jos kaukolämpö tuotetaan fossiilisilla energialähteillä. Liittymisvelvollisuudesta voi-daan kuitenkin poiketa, jos rakennetaan mata-laenergiatalo tai valitaan uusiutuvaa energiaa hyödyntävä, vähäpäästöinen järjestelmä.

Rakentamisen ohjauskeinoista Kangas kä-sittelee tarkemmin asemakaavaa, rakennusjär-jestystä, rakennus- ja toimenpidelupaa sekä maisematyölupaa. Kangas päättelee, että lu-vanvaraisuutta pitäisi pohtia tapauskohtaises-ti, mutta viranomaisen näkökulmasta olisi pa-rempi, että maalämpöjärjestelmien ja erityisesti lämpökaivojen rakentaminen tulisi heidän tie-toonsa jollain tavalla. Lämpökaivojen yleistyes-sä on tärkeää tietää, mihin kaikkialle niitä on rakennettu. Kankaan tutkimuksessa esitetään myös tarve arvioida maalämpöjärjestelmien ympäristövaikutuksia ja tarkastella niiden ra-kentamista myös ympäristönsuojelulain näkö-kulmasta. Tämä näkökulma on otettu vakavasti esimerkiksi Vihdin kunnassa, jossa ympäristö-valvonta pitää viranomaiskäyttöön rekisteriä maalämpöjärjestelmistä. Rekisterin avulla voi-daan kohdentaa neuvontaa kiinteistönomistajil-le (Vihdin kunta 2011).

Yksittäisiä talousvesikaivojen pilaantumisia on tapahtunut Suomessakin lämpökaivojen raken-tamisen yhteydessä, mutta laajemmat pohjavesi-esiintymät eivät ole olleet vaarassa (Lankia 2010). Tampereella on rakennettu vajaa tuhat lämpö-kaivoa vuodesta 2006 lähtien, jolloin kaupunki alkoi vaatia niiden rakentamiseen rakennuslupaa. Näistä yhdellä työmaalla on tapahtunut vahinko, jossa lämmönsiirtoneste valui juuri kaivoon asen-netusta, rikkoutuneesta putkesta maa- ja kallio-perään (J. Brunnila, henkilökohtainen tiedonan-to. syyskuu 2010).

Koska porakaivojen rakentamisesta ei ole ai-kaisemmin yksiselitteisesti säädetty missään lais-

sa, niin ohjauksen käytännöt ovat paikallises-ti vaihdelleet paljon. Kuntaliiton vuonna 2009 kuntien rakennustarkastajille tekemän kyselyn mukaan 68,5 % kunnista ei ole lainkaan käyttä-nyt viranomaisvalvontaa lämpökaivojen sijainnin ohjauksessa. Osa kunnista on vaatinut lämpökai-von poraamiselle rakennusluvan, osa toimenpi-deluvan ja osalle on riittänyt toimenpideilmoitus. (YM 2010)

Muutamassa isommassa kaupungissa, kuten Tampereella ja Lahdessa, lämpökaivon rakenta-minen on jo jonkin aikaa edellyttänyt asiointia rakennusvalvonnan lupaviranomaisen kanssa. Helsingin kaupungin ohjeistus koskee myös talo-usvesikaivon poraamista, koska ohjauksen perus-teena ovat yleensä maanalaiset tilat ja rakenteet, joita kaupungissa on suhteellisen paljon. Haas-tattelujen, kuntien verkkosivujen ja rakennusjär-jestysten perusteella porattujen kaivojen raken-tamisen ohjauksen tarpeelle kunnissa on annettu perusteluiksi mm. • maanalaisetkäyttövaraukset,jotkarajoittavat

syvien kaivojen rakentamista • riskit maanalaisten rakenteiden vaurioitumi-

selle • riskitpohjavedenpilaantumisellejatalousvesi-

kaivoille • etäisyyksienvalvontaympäristönherkkiinkoh-

teisiin ja naapurikiinteistölle maan pinnalla • maalämpöjärjestelmänriittävämitoitus.

Helsingin kaupungilla on pohdittu rakentamisen ohjauksen ongelmaa maa-alueilla, jotka ovat yk-sityisessä omistuksessa. Omaisuuden suojaa ja sen hyödyntämistä voidaan rajoittaa vain lailla, joten kaupunki ei voi kieltää porakaivon rakenta-mista yksityisellä kiinteistöllä ilman lakisääteisen menettelyn tukea, kuten esimerkiksi asemakaa-voitusta. Yleisen edun tai painavan yhteiskun-nallisen tarpeen perusteella voisi kuitenkin olla tarpeen ohjata porauksia nykyisten ja suunnitel-tujen maanalaiset alueiden, tilojen ja tunnelien lähiympäristössä, kallioresurssialueilla, tärkeil-lä pohjavesialueilla ja raakavesitunnelien lähellä sekä yleisten alueiden ja vesialueiden lähellä. Tä-hän omaisuuden suojaan liittyvään epäselvyyteen toivotaan joustavaa ratkaisua (Helsingin kaupun-ginhallitus 2010).

Tampereella lämpökaivojen sijainnin ohjaus-tarpeeseen herättiin, kun asuinrakennusten ener-gia-avustuksia alettiin kiihtyvään tahtiin käyttää rakennuksen lämmitysjärjestelmän muuttamiseen lämpöpumppuihin ja kaivoihin perustuvaksi. Muissakin kunnissa on tämän pientalojen kor-jauksiin liittyvän avustusjärjestelyn kautta hyvin tarkkoja tietoja vuosien 2006–2008 aikana toteu-

36


tetuista lämpökaivokohteista. Hakemuslomak-keessa kysyttiin mm. kiinteistötunnus.

5.1.2 Rakennusjärjestys ja kunnan ympäristön-suojelumääräykset

Tampereen kaupungin parhaillaan uudistetta- vaan rakennusjärjestykseen on valmisteltu kart-taa ”rajoitusalueista”, joilla ei pääsääntöisesti olisi maalämpökaivojen rakentamiselle edelly-tyksiä. Uuden rakennusjärjestyksen laadinta ja vahvistusprosessi oli vielä kesken talvella 2011. Rakennusjärjestyksellä on mahdollista myös vapauttaa kunnan alueella tai osassa kunnan aluetta toimenpideluvan edellyttäviä rakennel-mia luvanvaraisuudesta. Samalla tavoin voidaan rakennusjärjestyksessä määrätä soveltamaan toi-menpideluvan sijaan ilmoitusmenettelyä, mutta tietyin rajoituksin. Esimerkiksi naapurien oikeus-turva on aina huomioitava.

Tampereen kaupungin rakennusjärjestykses-sä on jo määritelty ns. suunnittelutarvealueita. Vahvistetun asemakaavan ulkopuolisilla alueil-la tulevaa maankäyttöä voidaan ennakoida ns. suunnittelutarvealueilla (MRL 16§). Rakentami-nen suunnittelutarvealueella ei saa mm. aiheut-taa haittaa kaavoitukselle, eikä se saa aiheuttaa merkittäviä ympäristö- tai muita vaikutuksia. Ra-kennusjärjestyksen liitteenä on ohjeellisia kartto-ja mm. pohjavesialueista, radon-haitta-alueista, arseeni- ja fluoridialueista sekä jäteveden käsitte-lyalueista. Arseeni- ja fluoridialueilla ei suositella uusien porakaivojen rakennuttamista talousve-den hankintaan.

Rakennusjärjestyksissä tai kunnan ympäris-tönsuojelumääräyksissä voi olla myös määräyk- siä suojaetäisyyksistä herkkiin kohteisiin. Tam-

pereella ollaan uusimassa ohjetta suojaetäisyy-destä lämpökaivojen osalta mm. siten, että etäi-syys tontin rajaan tulisi olla vähintään 7,5 metriä. Etäisyyksien valvonnan tueksi tarvitaan tarkkaa sijaintitietoa, mm. kiinteistön rajoista ja raken-nusluvan saaneista rakennuksista. Ohjeistus mi-nimietäisyydelle tontin rajasta voi olla perusteltu riskien hallinnan lisäksi myös naapurin perusoi-keuksien turvaamisella. Espoon kaupunki edel-lyttää esimerkiksi naapurin kirjallista lupaa kai-vonporaukselle alle 4 metrin etäisyydellä tontin rajasta.

Paikalliset suositukset lämpökaivojen suojae-täisyyksistä vaihtelevat paljon, eivätkä suoraan noudata mitään valtakunnallisia ohjeita. Suo-situksia suojaetäisyyksille Suomessa on esitetty mm. Suomen ympäristökeskuksen julkaisemas-sa oppaassa (Lämpökaivo…2009). Ruotsissa ja Tanskassa on julkaistu vastaavat suositukset (Taulukko 13).

5.1.3 Rakennuslupaprosessin tiedot

5.1.3.1 Rakennusluvan hakeminen ja rakennushankeilmoitus

Tampereella lämpökaivojen rakentaminen edellyt-tää rakennuslupaa uudisrakennusten lisäksi myös lämmitysmuodon muutostöiden yhteydessä. Lu-vanvaraisuutta on perusteltu kaupungin internet-sivuilla seuraavasti: ”Tämä on tarpeellista muun muassa sen varmistamiseksi, ettei reikää poratessa vahingoiteta maanalaisia putkistoja, johtoja tai kaapeleita. Niiden lisäksi Tampereella on useita erilaisia kalliokattoisia tiloja kuten väestönsuojia, pysäköintilaitoksia, kriisiajan öljy-säiliötiloja, joi-den sijainti ja vaikutus porareiän tekemiseen tulee

Taulukko 13. Lämpökaivon suositeltavia minimietäisyyksiä eri kohteisiin. Table 13. Some guidelines for protective distances regarding heat exchange wells.

Kohde Lämpökaivo-opas Finnish

Normbrunn -07 Swedish

Tanska 2008 Danish

Porakaivo, Drilled well, water supply 40 30 50

Rengaskaivo, Other wells, water supply 20 20 50

Talousvedenottamon kaivo, Bigger water supply for potable water

300

Toinen lämpökaivo, Heat exchange well 20 20

Rakennus, Building 3 1,5

Kiinteistökohtainen jätevesien puhdistus• Kaikki jätevedet, All waste water systems• Harmaat vedet, Grey waste water

systems• Viemärit ja vesijohdot, Water pipelines

30205 1,0

Tontin raja, Border of the site or property 10

37


selvittää tonttikohtaisesti ennen lämpökaivon po-raamista.” Lainsäädännössä viitataan MRL 125 §:n kohtaan rakennuksen korjaus- ja muutostöi-den rakennusluvan tarpeesta, jos työllä ilmeisesti voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turval-lisuuteen ja terveydellisiin oloihin.

Riskejä olemassa olevien maanalaisten raken-teiden vaurioitumiselle pyritään vähentämään riittävällä informaatiolla. Rakentamista ei saa esimerkiksi aloittaa ennen selvitystä maanalaisis-ta rakenteista ja kaapeleista. Tampereella ei ole käytössä erillistä johtotietoselvitystä Helsingin tai Espoon tapaan. Myöskään täysin kattavaa paikkatietoa kaivojen paikoista ja syvyyksistä ei ole vielä saatavilla, vaikka rakennuslupahake-mukseen, johon liittyy lämpökaivoja, on vaadittu liitteeksi asemapiirros. Tapauskohtaisesti raken-nusluvan liitteeksi voidaan vaatia myös naapurin kirjallinen lupa.

Rakennusluvan yhteydessä täytetty rakennus-hankeilmoitus (RH1) tallennetaan aina sähköi-sesti, koska siihen on lailla velvoitettu. Rakennus-hankeilmoituksen lomake sisältää osion lämmön lähteestä, ja yksi vaihtoehto siinä on ”maalämpö yms.” Rakennusten koordinaatit, joiden lämmön-lähteeksi on tallennettu tämä vaihtoehto, voidaan helposti poimia tietojärjestelmästä. Tampereella rakennuslupahakemukseen on voitu liittää tark-kakin sijaintitieto suunnitelluista lämpökaivoista ja talousvesikaivosta. Parhaassa tapauksessa van-hatkin porakaivot on sijoitettu tarkasti asemapiir-rokseen paikalleen. Yleisesti asemapiirrosten laa-tuun toivottiin kiinnitettävän enemmän huomiota.

Uudisrakennusten lupahakemusten mukana tu-leva liitetieto, kuten asemapiirrokset, on työlästä käsitellä ja siksi sähköistä kaivojen sijaintitiedon tallennusta ei ole tehty kattavasti. Uudisraken-nusten pääpiirustukset, joihin asemapiirroskin si-sältyy, on kaikki tarkoitus viedä sähköiseen muo-toon Tampereella. Lämmitysmuodon kaikkia muutospiirroksia ei ole vielä sähköistetty, mutta Tampereella lämpökaivojen suunnitellut paikat on digitoitu kaikista lämmitysmuodon muutoslu-piin liittyvistä asemapiirroksista ja viety kaupun-gin tietojärjestelmiin pistemäisenä koordinaatti-tietona.

5.1.3.2 Rakennusluvan myöntäminen ja loppukatselmus

Rakennusluvan myöntämisen edellytyksiä har-kittaessa selvitetään mm. etäisyyksiä ympäristön herkkiin kohteisiin ja naapurikiinteistölle. Raken-nusluvan yleisiä edellytyksiä ovat mm. seuraavat 135 §:n 5 momentissa: vedensaanti ja jätevedet voidaan hoitaa tyydyttävästi ja ilman haittaa ym-

päristölle, ja 6 momentissa: rakennusta ei sijoiteta tai rakenneta niin, että se tarpeettomasti haittaa naapuria tai vaikeuttaa naapurikiinteistön sopi-vaa rakentamista.

Periaatteessa rakennusvalvonta voi lupahar-kinnassaan tukeutua ympäristöviranomaisiin ja ympäristöviranomaisenkin lupaharkintaa ympä-ristönsuojelulain perusteella voidaan edellyttää. Tällainen tapaus voisi olla vaikka poraaminen pilaantuneella maa-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä.

Rakentamisen laatua voidaan valvoa mm. edellyttämällä tiettyä pätevyyttä rakentamisen eri vaiheista vastaavilta ammattilaisilta. Tampe-reella on rakennuslupakäsittelyn yhteydessä vaa-dittu nimeämään lämpökaivotyömaalle erityinen työnjohtaja, joka toimii yhdyshenkilönä kaivon-porauksessa ja -rakentamisessa. Tarkoituksena on ollut varmistaa tiedon kulku työmaan aikana. Myönnetyt rakennusluvat ehtoineen on tallennet-tu rakennusvalvontaan, samoin lista erityisistä työnjohtajista lämpökaivotyömailla.

Lupahakemuksissa on vain suunnitelma raken-nuksen lämmitysjärjestelmästä, ei toteutunutta ratkaisua. Rakennushankkeen edistyessä kaivojen sijaintiin, lukumäärään ja jopa koko lämmitysjär-jestelmään voi tulla muutoksia. Nämä muutokset eivät päivity automaattisesti tietojärjestelmiin, ja Tampereen kaupungilla onkin huomattu puuttei-ta karttatietojärjestelmien ajantasaisuudessa.

Tampereella rakennusvalvonnan toteuttaman loppukatselmuksen yhteydessä pitäisi viimeistään ilmoittaa porattujen reikien syvyys, pohjaveden syvyys ja kalliopinnan syvyys maanpinnasta sekä tehdä reikien sijainnista ns. tarkepiirustus, mikä-li niiden paikka on muuttunut lupahakemuksen suunnitelmista. Osa kaivojen paikoista on käyty maastossa mittaamassa ja sijainti on kiinnitetty tarkasti kaupungin koordinaatistoon. Porausra-portit tallennetaan rakennusvalvonnan arkistoon, nykyisin vielä paperimuodossa.

5.1.3.3 Tekniset vaatimukset

Rakennuksen tulee täyttää tekniset perusvaati-mukset terveyden ja ympäristön, käyttöturvalli-suuden ja energiatalouden suhteen. Näitä teknisiä vaatimuksia tarkennetaan jatkuvasti mm. kehit-tämällä Suomen rakentamismääräyskokoelmaa. Teknisiä vaatimuksia on voitu asettaa rakennuk-sen lisäksi myös monille rakennusmateriaaleille ja -komponenteille. Rakennustuotteen kelpoisuus pi-tää nyt osoittaa ns. CE-merkinnällä, kansallisella tyyppihyväksynnällä tai asiantuntijalausunnolla. CE-merkintä liittyy EU:n rakennustuotedirektii-viin ja siinä mainittuihin olennaisiin terveys-, tur-

38


vallisuus- ja ympäristövaatimuksiin. Juomaveden kanssa kosketuksissa oleville rakennustuotteille ollaan valmistelemassa erityistä hyväksymisme-nettelyä CE-merkinnän saamiseksi. Suomessa mm. Vesi-instituutti on aktiivisesti osallistunut edellä mainittuun kehitystyöhön (Pelto-Huikko & Kaunisto 2010). Juomavesikaivojen rakenne-materiaaleista tai -tuotteista ei ole meillä kansal-lisia säädöksiä, mutta Vesi-instituutin Kaunisto (2010) katsoo tulevan, pakollisen CE-merkinnän koskevan näitäkin rakenteita.

Kaivonporausurakoitsijoiden yhdistys Poratek ry on luonut omat miniminorminsa kaivojen ra-kenteille, jotka on kirjattu ns. normikaivojen ku-vauksiin. Tarkimmat materiaalivaatimukset näis-sä on esitetty ns. suojaputkille ja lämpökaivoihin asennettavalle lämmönkeruuputkistolle.

Lämpökaivojen mitoitukseen liittyvät mo-net velvoitteet rakennusten energiatehokkuu-desta. MRL 166 1:n mukaan rakennus ja sen energiahuoltoon kuuluvat järjestelmät on pidet-tävä sellaisessa kunnossa, että ne rakennuksen ra-kennustapa huomioon ottaen täyttävät energiate-hokkuudelle asetetut vaatimukset. Mitoituksessa on huomioitava vaatimukset vesijohtoveden läm-pötilasta ja riittävyydestä sekä asunnon terveelli-sestä lämpötilasta ja ilmankosteudesta (8). Koko lämmönkehityslaitteiston tulee lisäksi toimia hy-vällä hyötysuhteella huippu- ja osakuormilla.

Mitoituksesta vastaa urakoitsija, jolta työ on tilattu. Luotettavin mitoitus ja kaivojen sijoitus-ohje saadaan tarkoilla kohdekohtaisilla tiedoilla, mutta maalämpöjärjestelmä voidaan mitoittaa laskennallisestikin käyttäen vain vähän tietyn rakennuskohteen tietoja. Haastatteluissa ei tul-lut esille, miten lämpökaivojen mitoituksia on käytännössä valvottu Tampereella. Tampereen rakennusvalvonta ei ole tähän mennessä vaatinut tietoja lämpökaivoihin käytetyistä materiaaleista tai yksityiskohtaisista teknisistä ratkaisuista.

5.1.4 pohjaveden ottaminen, suojelu ja kaivovesien tarkkailu

Lämpökaivo-oppaassa (2009) on otettu esille ym-päristönsuojelulain pohjaveden pilaamiskielto, jossa erikseen kielletään luokiteltujen pohjave-sialueiden pohjaveden olennainen laadun huo-nontaminen. Oppaassa viitataan myös kuntien ympäristönsuojelumääräyksiin ja rakennusjärjes-tyksiin, joihin on jonkin verran lisätty maaläm-pöjärjestelmiä ja niiden rakentamista koskevia erityismääräyksiä pohjavesialueilla. Esimerkiksi Helsingin rakennusjärjestyksessä on määräyk-siä pohjaveden suojelun edistämiseksi ja lisäksi rakennusvalvontaosasto on antanut määräyksiä

tarkentavan ohjeen lämpöpumppujen porareikien ja talousvesikaivojen poraamisesta. Ohjeessa mm. kielletään poraamasta kaivoja kallioon tärkeillä, erikseen kartalla rajatuilla pohjavesialueilla (Hel-singin kaupunki 2010).

Pohjaveden ottamista, veden johtamista nestee-nä käytettäväksi ja vedenottamon suoja-aluetta koskevat lainkohdat sisältyvät vesilakiin (9 luku sekä luvut 1, 2 ja 11) ja osin ympäristönsuojelu-lakiin. Omalta maalta voi ilman ympäristölupa-viraston myöntämää, vesilain tarkoittamaa lupaa ottaa pohjavettä pieniä määriä talousvedeksi ja rakentaa sitä varten kaivo. Tätä on tulkittu niin, että lämpökaivonkaan poraamiseen ei tarvita ve-silain tarkoittamaa lupaa. (Lämpökaivo…2009)

Vesilain nojalla on annettu valtioneuvoston päätös pohjavesien suojelemisesta eräiden ympä-ristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden aihe-uttamalta pilaantumiselta (VNp 19.5.1994/364). Tässä listassa on myös eräitä lämmönsiirtoainei-ta, joita käytetään tai on joskus käytetty maa- ja kalliolämpökohteissa. Tämän vuoksi dokumen-toitu tieto käytetyn lämmönsiirtonesteen laadus-ta ja määristä olisi erittäin tarpeellinen, mutta tätä tietoa ei ole ainakaan Tampereella kerätty systemaattisesti.

Pohjavesi yleensä ja erityisesti pohjaveden ot-tamot ovat sellaisia herkkiä ympäristötekijöitä, jotka on huomioitava kaikessa rakentamisessa. Vesilain 9 luvun 5 §:ssä määritellään kaivo erääksi pohjaveden ottamoksi. Naapurin kaivossa ole-van veden omistaa naapuri, mutta maa- tai kal-lioperässä olevaa pohjavettä ei omista kukaan. Pohjavettä koskee kuitenkin aina ympäristön-suojelulain (YSL 8 §) pohjaveden pilaamiskielto ja vesilain pohjaveden muuttamiskielto (VL 1:18 §). Pohjaveden pilaamiskielto koskee sekä pilaa-via aineita että energiaa. Lämpökaivojen käy-töstä aiheutuva kallioperän ja kalliopohjaveden lämpeneminen sisältyy tähän. Pilaamiskieltoa on vielä tarkennettu tärkeillä tai muutoin veden-hankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla. Pohjavesialueilla veden laadun huonontumista ei mitata pelkästään talousveden laatukriteereil-lä, mutta yksittäisellä kiinteistöllä huomioidaan nimenomaan pohjaveden mahdollinen käyttö talousvetenä. (Toivila 2010)

Pohjaveden suojelua toteutetaan mm. pää-tettäessä toimintojen sijoittelusta kaavoissa sekä erilaisista toimenpide- tai rakennusluvista. Lah-dessa lämpökaivon rakennuttajan on selvitettävä, onko suunniteltu kohde pohjavesialueella. Mikä-li rakentaminen tapahtuisi pohjavesialueella, on Lahden seudun ympäristöpalveluista mahdollista saada maksullinen ennakkolausunto. Ennakko-lausunnon edellytyksenä on sijainnin osoittava

39


kartta kiinteistötunnuksella sekä keruuputkistos-sa käytettävän lämmönsiirtoaineen ja lisäaineiden koostumus ja määrä. Ennakkolausunto antaa tietoa rakennuttajalle lupaedellytysten mahdolli-sesta täyttymisestä, jos lupaprosessiin ryhdytään (Malin 2010).

Pohjaveden suojelua toteutetaan myös ohjeilla ja neuvonnalla. Lämpökaivon rakennuttajaa ohjeiste-taan esimerkiksi Tampereen kaupungin verkkosi-vuilla ehkäisemään pohjaveden pilaantumista näin: ”Lämpökaivon porareiän yläpäästä on tehtävä eh-dottoman tiivis siten, ettei pohjavesi pääse saastu-maan lämpökaivon kautta. Auton pesu kaivon vä-littömässä läheisyydessä on kielletty.”

Ympäristölupien valvonnassa voidaan käyttää apuna kaivovesien tarkkailua. Tarkkailutietoa ovat keränneet kuntien ympäristönsuojeluviran-omaiset ja alueelliset ympäristökeskukset. Tam-pereen kaupungin alueella ei ole tallennettu yh-tään kaivoa havaintopaikaksi valtakunnalliseen POVET-tietojärjestelmään, mutta 44 havaintopai-kassa on POVET-järjestelmän perusteella asen-nettu pohjavesiputki ja viidessä muussa paikassa on otettu näytteitä ottamon hanasta tai lähtees-tä (OIVA 2010). Tampereella kaikilla valvonnan kohteena olevilla maa-ainesten ottoalueilla on esimerkiksi vähintään yksi porattu reikä pohja-veden pinnan seurantaa varten. Maa-aineslupien toiminta-alueet on tallennettu paikkatietona. Kalliokiviainesten ottoalueet ovat sijainneet kau-kana asutuksesta. Niillä ei ole edellytetty pohjave-den seurantaa omasta tarkkailuputkesta.

5.1.5 Vesihuolto

5.1.5.1 Talousveden laatu

Kaivovesien laatuasioissa on lisäksi huomioita-va terveydensuojelulaki ja asetukset talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. Kuntien terveydensuojeluviranomaiset vastaavat talousvedeksi määritellyn veden laadusta. Heillä on periaatteessa hyvät mahdollisuudet pitää yllä kattavaa rekisteriä vedenottamoista, joista jae-taan terveydensuojelulain mukaista talousvettä vesijohtoverkostoon tai muuten myytäväksi. Ter-veydensuojelulain 18 §:n perusteella talousvettä toimittavan laitoksen vedenottopaikasta, veden laadusta ja käsittelytavasta on tehtävä ilmoitus kunnan terveydensuojeluviranomaiselle. Tämän viranomaisen on puolestaan valvottava säännöl-lisesti näiden laitosten toimittaman talousveden laatua. Näillä laitoksilla ei ole kuitenkaan ko-vin usein kallioporakaivoja vedenottopaikkana. Tampereen kaupungin ympäristöterveysvalvon-nan kohteena oli vuoden 2010 syksyllä vain 26

tällaista porakaivoa. Näiden porakaivojen tieto-ja arkistoidaan kaupungin ympäristöterveyden-huollon tietojärjestelmään.

Parhaillaan kehitetään valtakunnallista YHTI-tietojärjestelmää, johon tullaan keräämään tietoa kuntien ympäristöterveydenhuollon järjestelmis-tä. Tämä järjestelmä rakentuu valvontakohteista, joita ovat myös talousvedenottamot. STM:n yli-tarkastajien mukaan yksittäisistä kaivoista ei ole tarkoitus tallentaa kovin yksityiskohtaisia tietoja YHTI-järjestelmään kohteiksi ja ne muutenkin tallennetaan järjestelmän kohteiksi vain, jos nii-hin kohdistuu valvontatoimenpiteitä. Suunnitel-tuja kohteita ovat mm. seuraavat:• talousvedenjakelujakäyttö• talousvettätoimittavatlaitokset(toimitettavan

veden määrä, veden käyttäjien määrä)• elintarvikealanyritystenoma talousvesi (suu-

ret yritykset STMa 461/2000, pienet yritykset STMa 401/2001)

• veden jakaminenosana julkista taikaupallis-ta toimintaa (laaja toiminta, STMa 461/2000, suppea toiminta STMa, 401/2001)

• muutalousvedenjakelu(mm.juoma-automaa-tit ja pakattu vesi)

• talousvesikaivotja-lähteet.

Tallennettavat tiedot siirtyvät paikallishallinnon käytössä olevista tiedonhallintajärjestelmistä suo-ran sanomanvälityspalvelun ansiosta automaatti-sesti valtakunnalliseen rekisteriin. Tämän lisäksi alkuvaiheessa mahdollisesti ylläpidetään rinnak-kaisena menetelmänä selaimella toimivaa käyt-töliittymää. Kuntien ympäristöterveydenhuollon tietojärjestelmiä on ollut muutamia markkinoilla (Tarkastaja, TerveKuu, YtBOSS).

Talousveden laatuvaatimuksista, säännöllisestä valvonnasta ja tarvittavista tutkimuksista on sää-detty sosiaali- ja terveysministeriön asetuksilla. Näistä jälkimmäistä (401/2001) sovelletaan osin myös yksittäisten talouksien kaivovesiin. Yksit-täisen talouden kaivoveden laatu on ensisijaisesti käyttäjänsä vastuulla, mutta terveydensuojeluvi-ranomaisellakin on määrättyjä velvoitteita mm. liittyen neuvontaan ja tiedottamiseen. Esimerkik-si neuvolassa saatetaan kysyä uuden vauvaper-heen käyttämän veden laatutietoja ja neuvotaan poikkeustilanteissa mm. silloin, jos vedessä on korkea fluoridi- tai nitriittipitoisuus. Yksittäisten kaivojen paikka- tai vedenlaatutietojen päätymi-nen kunnan rekisteriin on kuitenkin yleensä ollut satunnaista, ellei jollain alueella ole teetetty julki-sin varoin systemaattista kartoitusta.

Tampereen kaupunki on teettänyt alueelli-sia tutkimuksia porakaivojen veden laadusta, koska kaupunki on rakentunut kallioperältään

40


osin ongelmalliselle alueelle. Riskikartoitus on rajoittunut pääosin kaupungin pohjoisille haja-asutusalueille. Kallioporakaivojen vesi voi olla laadultaan heikkoa tai aiheuttaa jopa vakavas-ti otettavan terveysriskin. Porakaivovesistä on terveydensuojelun perusteella analysoitu mm. arseenia, radonia ja fluoridia. Tutkimusten koh-teena olleet kaivot (noin 450 kpl) on tallennettu paikkatietona MapInfo-työkalulla. Samat kaivot löytyvät myös Geologian tutkimuskeskuksen nu-meerisesta pohjavesigeokemian aineistosta, koska tutkimuksissa on tehty yhteistyötä.

Jossain kunnissa, kuten Tampereella ja Hyvin-käällä, vesilaboratorioon toimitettavaan analyy-silomakkeeseen on lisätty kohta, jossa kysytään kaivon omistajan lupa tietojen arkistointiin kun-nan ylläpitämässä ympäristöterveydenhuollon re-kisterissä. Näin tiedot on saatu talteen mutta ei suinkaan täysin julkiseen käyttöön.

5.1.5.2 Jätevesien käsittely haja-asutusalueella

Vesihuoltoverkostojen ulkopuolella samalle ton-tille pitää yleensä sijoittaa sekä jätevesien käsittely että talousveden otto. Näissä tilanteissa talousve-sikaivo voi herkästi pilaantua, jos järjestely ei ole toimiva. Niin sanotun hajajätevesiasetuksen (9)

perusteella kunnat ovat valvoneet jätevesien kä-sittelyn toimivuutta. Tonteilla voidaan tehdä kat-selmuksia, joissa kartoitetaan myös talousveden lähde. Tämä on yksi tapa saada koottua ja paikan-nettua tietoa vanhoista kaivoista (T. Sillanpää, henkilökohtainen tiedonanto, 22.1.2009).

Hajajätevesi-ilmoitusten laatimisessa ohja-taan käyttämään lomaketta, jossa kysytään myös kiinteistön vesilähdettä: porakaivo, kuilukaivo, lähde tai järvi. Tampereella ilmoitusten mukana on toimitettu asemapiirros, joka on arkistoitu paperisena. Tarkimmat asemapiirrokset on tehty 1:500-karttapohjalle huolellisesti mitaten, mutta piirrosten laatu on hyvin vaihtelevaa. Vuodesta 2005 lähtien kokonaan uuden jätevesijärjestelmän tai sen tehostamisen suunnitelma on pitänyt liit-tää rakennus- tai toimenpidelupahakemukseen. Tätä kautta tieto kulkee tehokkaimmin kunnan rakennusvalvontaan.

Tampereella on paikkatietotyökalulla sähköi-sesti arkistoitu sellaiset kiinteistöt tai pisteet kar-talla, joille on tehty hajajätevesi-ilmoitus. Pisteen kohdistus on tehty oletetun jätevesien käsittely-pisteen mukaisesti, ei kaivoille. Näitä on noin 600 pistettä.

5.1.5.3 Vesihuollon kehittäminen

Myös erilaisista vesihuollon avustushakemuksis-

ta voi kertyä kaivotietoa kuntiin. Kiinteistökoh-taisiin vesihuollon järjestelmiin on voinut hakea vesihuollon avustuslain (686/2004) ja asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuslain (1184/2005) perusteella rahallista tukea. Näistä on kerätty tietoa kunnissa, jotka myöntävät avustuk-set valtion niille osoittamasta määrärahasta. Vuo-den 2009 alusta työkustannuksia kiinteistöllä on voinut vähentää kotitalousvähennyksenä, mutta kotitalousvähennysten kohdentumisesta erilaisiin töihin ei ole kerätty yksityiskohtaista tietoa.

Haja-asutusalueilla voidaan tukea myös ve-siosuuskuntien perustamista tai laajentamista. Tässä yhteydessä osa alueen asukkaista saattaa hakea vapautusta vesijohtoon liittymisestä, johon muuten tulisi vesihuoltolain mukainen pakote (10). Hakemusta on perusteltava mm. osoitta-malla, että käytössä on riittävästi hyvälaatuista talousvettä, ja hakemuksen liitteenä on oltava hy-väksytyn laboratorion tekemä kemiallinen ja hy-gieeninen talousveden laadun perusselvitys, jonka perusteella veden juomakelpoisuus on arvioitu. Yleensä hakemus osoitetaan paikalliselle ympä-ristöterveyden valvonnalle, ja se rekisteröi tiedot omaan järjestelmäänsä.

Tampereen kaupungin alueella viimeisin isompi vesihuolto-osuuskunta rakennettiin vuonna 2000 Nurmi-Sorilan alueelle. Yksittäiset vapauttamiset on käsitellyt ympäristötoimi, ja lausunnon anta-jana on ollut Tampereen Vesi. Rakennusvalvon-taan ei ole kohteista toimitettu tietoja.

5.1.6 Yhteenveto rekisteröinnin kehitystarpeista Tampereella

Lupamenettelyn kautta tietoa on mahdollista saada lämpökaivoista, mutta ei voida olla var-moja, tulevatko kaikki kohteet arkistoiduiksi kaupungilla. Tampereella oli syksyllä 2010 noin 600 lämmitysmuodon muutostöiden yhteydessä luvitettua lämpökaivoa ja uudisrakennusten yhte-ydessä toteutettuja kallio- tai maalämpökohteita oli rekisteröity noin 300. Ongelmallisia ovat mm. uudisrakentamisen kohteet, joissa lämmitysjärjes-telmä toteutetaan eri tavalla kuin lupaprosessin alkuvaiheessa on ilmoitettu RH1-lomakkeella.

Osasta uudisrakennusten lämpökaivoja saa sijaintitiedon kaupungin kantakartalta, johon on viety rakennus- ja huoneistorekisteriin tal-lennettuja tietoja sekä joitain maastomittausten pisteitä. Tampereen kaupungin kantakarttaa voi katsella myös verkossa toimivan paikkatietoikku-na-palvelun kautta. Kantakarttaan on määritelty omat symbolit talousvesikaivoille ja lämpökai-voille. Paikkatietojen vienti kantakarttaan teh-dään Stella-järjestelmän kautta.

41


Lämpökaivon valmistuttua rakennusvalvonta on pyytänyt muutamia perustietoja porausra-porteista arkistoitavaksi. Tietoja ei ole useinkaan toimitettu pyynnön mukaisesti. Selkeät ohjeet uu-sista kaivoista kerättävistä tiedoista ovat tarpeen kaikille osapuolille, niin rakennusvalvonnalle, ra-kennuttajalle kuin urakoitsijallekin. Tampereella onkin tarkoitus lähitulevaisuudessa tarkistaa uu-disrakentamisen yhteydessä rakennettujen läm-pökaivojen paikkatietoja ja ohjeistaa paremmin tietojen keräämistä eri vaiheissa.

Talousvesikäyttöön poratuista kaivoistakin kaupungilla on jonkin verran paikkatietoja tallen-nettuna, mutta mitään järjestelmällistä porakai-vojen paikkatietojen tarkistamista ja kokoamista ei ole tehty. Tietoa on kertynyt eri yhteyksissä kaupungin tietojärjestelmiin:• Facta: kaupunkimittaus ja rakennusvalvonta.

Factaan ollaan tekemässä osiota myös ympä-ristölupien valvonnasta ja yleisestä ympäris-tönsuojeluun liittyvästä valvonnasta.

• Stella:kaupunkimittauksentyökalu,jostavie-dään tietoja Factaan.

• YVI: rakennusvalvonnan työkalu, josta vie-dään tietoja Factaan.

• MapInfo:paikkatietotyökalu,jokaonlähinnäkaavoittajien käytössä.

• YtBOSS:ympäristöterveysvalvonnantietojär-jestelmä valvontakohteille.

Kaupunkilaisille avoimissa verkkopalveluissa ei ole esitetty talousvesikäyttöön tarkoitettujen po-rakaivojen paikkatietoa, vaan sen on ollut aino-astaan viranomaiskäytössä. Tampereella on arvi-oitu olevan 3 000–9 000 asukasta omien kaivojen varassa talousveden hankinnassa (Lehtinen ym. 2007). Kaikkia talousvesikäyttöön porattuja kai-voja tuskin on saatu rekisteröidyksi.

Olisi hyödyllistä koota johonkin yhteisessä käytössä olevaan järjestelmään kaikki kaivojen paikkatiedot ja ominaisuustiedoista vähintään kokonaissyvyys. Paikkatietoja voitaisiin tarken-taa vähitellen katuosoitteen, kiinteistötunnuksen ja lopulta maastossa mitattujen koordinaattipis-teiden avulla.

Maalämmön markkinaosuus uusien pientalojen lämmitysjärjestelmissä oli kasvanut 2000-luvulla noin 10 prosentista lähes kolmasosaan vuoteen 2008 mennessä. Lämmitysjärjestelmän investoin-tipäätöksessä painavat todennäköisesti eniten pit-kän aikavälin kokonaiskustannukset ja saatava hyöty. Lämpöpumppuun perustuvan järjestelmän investointikustannukset ovat kokonaisuudessaan suhteellisen korkeat, 15 000–20 000 euroa. (Moti-va 2009) Vanhaa lämmitysjärjestelmää uusittaes-sa investointiin voi tietyin edellytyksin hakea val-tion korjausavustusta. Kaivonporauksen osuus on yleensä vajaa puolet koko investoinnista. Pora- kaivon rakennuskustannuksiin vaikuttaa merkit-tävästi porauksen kokonaissyvyys ja maapeittei-den läpi porattava osuus. Maaporauksen osuus on voitu hinnoitella jopa kaksinkertaiseksi kallio-poraukseen verrattuna.

Kaivosta saatavan hyödyn arviointi on kustan-nuksia vaikeampaa, ja se riippuu kaivon käyttö-tavasta ja tarkoituksesta. Tärkeä hyöty voi olla vaikka lämmitysmuodon muuttaminen helppo-hoitoisemmaksi ja vähemmän aikaa vieväksi. Ennen varsinaista palvelun ostopäätöstä ja sopi-musten laadintaa rakennuttaja voi pohtia vaihto-ehtoja:• kiinteistökohtaisen ratkaisun ja verkostoon

liittymisen välillä (vesihuolto, kaukolämpö)• kalliolämmön ja muiden kiinteistökohtaisten

energiaratkaisujen välillä

• porakaivonjamuidenkiinteistökohtaistenrat-kaisujen välillä. Porakaivon vaihtoehto voi ve-denhankinnassa olla myös vanhan rengaskai-von kunnostus tai kokonaan uusi rengaskaivo.

Kaivon rakennuttajalla ja omistajalla on puolus-tettavanaan oikeutensa suunnittelu-, poraus- ja rakennuspalvelun kuluttajana sekä perusoikeudet koskien mm. henkilötietojen suojaa ja omaisuu-den suojaa. Vierailulla Ruotsin porakaivorekis-terissä (Borrarkivet, SGU) keskusteltiin mm. eri ohjauskeinojen vaikuttavuudesta rakennustyön laatuun maalämpösektorilla. Porakaivorekisteriä ylläpitävät asiantuntijat näkivät kuluttajasuoja-lain vaikuttaneen eniten työn laadun paranemi-seen Ruotsissa. Tärkeässä asemassa ovat mm. so-pimukset urakoitsijoiden kanssa ja rakennuttajan oma valvonta kohteella. Suomessa on joitain vuo-sia ollut tarjolla sopimuspohja, jonka laatimisessa on ollut mukana kuluttaja-asiamies. RT-kortteja ei ole yleensä käytetty yksittäisten kaivojen tar-jouksissa.

Kun porakaivo on päätetty rakentaa, tarvitaan usein vielä tarkempaa tietoa kustannuksiin, tek-nisiin (ml. sijoittaminen tontilla) ratkaisuihin ja mahdollisiin lupaedellytyksiin vaikuttavista teki-jöistä. Tätä tietoa haetaan yhä enemmän inter-netin kautta. Alustava päätös kaivon tai kaivojen sijainnista sekä reikien ja kaivojen tavoitelluista ominaisuuksista tehdään poraussopimuksen yh-

5.2 Kaivon rakennuttajan ja käyttäjän näkökulma

42


teydessä. Rakennuttaja voi käyttää apuna am-mattilaista mitoituksen ja sijoittelun suunnit-telussa, mutta hän hakee itse vaadittavat luvat viranomaisilta ja toimittaa myös niihin vaaditut liitekartat ja lisäselvitykset. Suomen Omakoti-liitto ry muistuttaa lausunnossaan maalämmön luvanvaraisuudesta (YM 2011), että rakentaja vastaa itse mahdollisista vahingoista. Toimenpi-delupajärjestelmä voisi vähentää rakennuttajan riskiä joutua korvausvastuuseen.

Valmista kaivoa voi pitää kiinteistön arvoa kohottavana tekijänä ja toisaalta tietynlaisena rasitteena. Rasitteeksi kaivo muodostuu erityi-sesti silloin, kun reikä on porattu vinoon ja se voi ulottua naapurin tontille. Naapuri voi antaa luvan kaivon sijoittamiselle omalle tontilleen. Ympäristöministeriön julkaisema lämpökaivo-opas (2009) suosittelee luvan lisäksi kiinteistön-muodostamislain (554/1995) mukaisen rasitteen perustamista erityisesti, jos naapurin tontin alle porataan vino reikä.

Kaivon käytön aikana riskit kohdistuvat myös itse kaivoon. Räjäytykset ja louhinnat voivat mm. muuttaa kallioperän rakoiluominaisuuksia, joiden ansiosta veden antoisuus tai laatu voi heikentyä. Näitä yhteyksiä on tosin käytännössä usein vaikea todentaa seurantatietojen puutteen vuoksi. Van-hasta kaivosta voidaan tarvita lisätietoja myös, kun omistus tai käyttäjät muuttuvat. Tietoja voi-

Tanskassa porausrekisteriä käyttävät aktiivi-sesti monet suunnittelu- ja konsultointiyritykset. Valmiiksi koottu tieto on arvokasta tällaisessa työssä. Tässä hankkeessa vastaavia alan toimi-joita Suomessa ei vielä haastateltu, mutta he ovat mukana valtakunnallisen pohjatutkimusrekiste-rin kehityshankkeessa. Vastaavaa kiinnostusta kaivonporaustietoihin voisi olla myös erilaisilla laite- ja materiaalitoimittajilla ja kiinteistöalalla.

Suomessa osa kaivonporausurakoitsijoista on järjestäytynyt yhdistyksiin Poratek ry (http://www.poratek.fi) ja Suomen energiaporaajat ry (http://geoenergytec.fi). Vuoden 2009 alussa ak-tiivisista porausurakoitsijoista vajaa puolet oli Poratek ry:n mukaan heidän jäseniään (20 yritys-tä) ja noin puolet toteutuneista kaivoista oli hei-dän rakentamiaan. Suomessa on toiminut myös ruotsalaisia porausurakoitsijoita. Osa urakoitsi-joista on erikoistunut kaivojen huoltoon ja kor-jaukseen. Tietoa lämpöpumppualan kehityksestä kulkee mm. Suomen lämpöpumppuyhdistyksen eli SULPU ry:n jäsenyyden kautta. Myös muissa Pohjoismaissa urakoitsijat ovat perustaneet useita yhdistyksiä. Nämä yhdistykset ovat olleet aktiivi-

daan tarvita myös, jos naapurustossa maankäyttö on muuttumassa tai haetaan lupaa jollekin pohja-veteen tai kallioperään vaikuttavalle toiminnalle. Tällöin naapuria kuullaan ja tietoa tarvitaan mie-lipiteen muodostamiseen lausuntoa varten.

Kaivon omistaja ei ole läheskään aina tallenta-nut dokumentteja kaivon rakentamisesta tai ana-lysoiduista vesinäytteistä. Tämä on todettu mm. Geologian tutkimuskeskuksen toteuttamissa kai-votutkimuksissa. Toteutuneesta porauksesta pi-täisi osata vaatia selkeä raportti, joka sisältää ku-vauksen tai piirroksen reikien sijainnista tontilla.

Perusoikeuksien puolustaminen perustuslain mukaan

• 10§Yksityiselämänsuoja,johonliittyyhenkilötie-tojen suoja. Kaivon omistaja tai rakennuttaja omis-taa myös sitä koskevan tiedon. Tietojen luovutta-minen on vapaaehtoista, ellei siitä ole säädetty jotain velvoitetta.

• 15§Omaisuudensuoja,kutenomanlämpöjärjes-telmän suojaaminen. On kuitenkin epäselvää, mi-ten syvälle maaperään kiinteistön omistusoikeus missäkin tapauksessa ulottuu.

• 20§Vastuuympäristöstä.Vastuuluonnostajasenmonimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuri-perinnöstä kuuluu kaikille.

Ruotsissa ja Tanskassa rekisteröityneet kaivon-porausurakoitsijat ovat suoraan ilmoitusvelvol-lisia kaivonporauksista valtakunnalliseen re-kisteriin. Rekistereitä ja tietojen keruuta onkin kehitetty tiiviissä yhteistyössä urakoitsijoiden kanssa. Kaivonporausrekisterin kiinteä osa on lista rekisteröidyistä ja sertifioiduista porareista. Keskustelujen perusteella ainakin osa kaivoalan urakoitsijoista toivoisi Suomeen sertifiointime-nettelyä Ruotsin tapaan, jolla rakennuttaja voisi varmentaa porarin osaamisen. Tämä voisi karsia alalta sellaisia yrittäjiä, jotka kilpailevat pelkällä hinnalla laadun ja koko alan imagon kärsiessä. Ruotsissa yrittäjiä on todella hävinnyt markki-noilta.

Osa kaivonporausurakoitsijoista käyttää Ruot-sin keskitettyä rekisteriä oman yritystoimintansa kehittämiseen erityisesti niiltä osin, kun tieto ei ole määritelty julkiseksi. Systemaattinen tietojen keruu tähän järjestelmään minimoi oman tieto-järjestelmän ylläpitotarvetta. Tietojen julkista-misesta käydään aika ajoin uusia keskusteluja Ruotsissa. Viimeisin julkistamiskeskustelu koskee havaintoja veden suolaisuudesta.

5.3 Urakoitsijan näkökulma

43


sesti mukana porakaivojen rekisteröinnin kehittä-misessä.

Vuoden 2011 alusta edellä mainitut yhdistykset ovat olleet mukana työryhmässä, joka valmistelee yhteisten kansallisten standardien laatimista po-rakaivoille. Putkitusmateriaaleille (muoviputket, teräsputket) on olemassa eurooppalaisia stan-dardeja, mutta porakaivoille ei ole vielä EU:n mandaatilla tehtyjä standardeja. Siksi Suomessa aloitettiin kansallisen standardin valmistelu. Vas-taavia kansallisia standardeja on otettu käyttöön mm. Ruotsissa. Ruotsin standardien laatimisessa on ollut mukana myös SGU (geologinen tutki-muslaitos) ja lämpöpumppualaa edustava SVEP. Ruotsin standardeihin on sisällytetty poraustieto-jen toimittaminen kansalliseen rekisteriin.

Yhdistykset kokoavat tietoja jäsentensä etu-jen ajamiseksi ja alan toiminnan kehittämiseksi. Poratek ry on pyrkinyt vuosittain tilastoimaan lämpökaivokohteiden ja porattujen reikien mää-rää sekä reikien keskisyvyyttä kohteilla. Kaikki jäsenet eivät ole suhtautuneet myönteisesti sy-vyystietojen keräämiseen, ja siksi yhdistys onkin mahdollisesti luopumassa tilastoinnista. Tästä voidaan päätellä, että vapaaehtoisuuteen perustu-va keskeisten kaivonporaustietojen julkistaminen on tällä hetkellä varsin epätodennäköistä.

Kaivonporausurakoitsijat suhtautuvat rekiste-

Liikkeelle lähdettiin visiosta, jossa luotaisiin val-takunnallinen porakaivorekisteri. Rekisteri sisäl-täisi tietoa kaikista kallioon poratuista kaivoista, käyttötarkoituksesta riippumatta. Tunnistettiin kaksi erilaista muutosta tietotarpeissa: pora-kaivojen lisääntynyt rakentaminen ja käyttö ns. lämpökaivoina ja toisaalta uusimmat tiedot geo-logista alkuperää olevien haitta-aineiden liukene-misesta kallioperästä pohjaveteen. Selvitystä laa-dittaessa tilanne muuttui niin, että lämpökaivojen sijainnin rekisteröinnistä tuli entistä ajankohtai-sempaa. Talousvedenottoon porattujen kaivojen rekisteröinnin tarvetta ei lopulta selvitetty samal-la intensiteetillä.

Toisaalta tietoa kalliopohjaveden laadusta ke-rätään jo nyt viranomaisten käytössä oleviin tie-tojärjestelmiin, eikä uutta rekisteriä välttämättä tarvita tähän tarkoitukseen.

Suomessa ei ole aikaisemmin säädetty mitään yksiselitteistä ilmoitus- tai rekisteröintivelvoitetta porakaivon rakentajalle kuten muissa Pohjois-maissa on tehty. Meillä ei ole yleensä vaadittu

myöskään rakennus- tai toimenpidelupaa kai-von rakentamiseksi. Tiedot kaivojen sijainnista, käyttötarkoituksesta ja ominaisuuksista ovatkin pääosin olleet vain yksittäisten käyttäjien tai kiinteistön omistajien hallinnassa. Vuoden 2011 toukokuun alusta lämpökaivojen luvanvaraisuu-den myötä kunnissa on mahdollista kerätä aikai-sempaa helpommin paikkatietoa lämpökaivoista. On kuitenkin todettava, että luvanvaraisuus ei ole alueellisesti kattavaa, jos kunnissa rajataan luvan-varaisuutta rakennusjärjestyksissä. Asetusehdo-tuksessa ei otettu kantaa talousvesikäyttöön po-rattuihin kaivoihin, ja sijaintitietojen kerääminen näistä tulee edelleen olemaan vaivalloista.

Valtakunnallisissa tietojärjestelmissä on suh-teellisen vähän tietoja yksittäisistä porakaivoista verrattuna muiden Pohjoismaiden järjestelmiin (Kuva 8). Ruotsissa ja Norjassa samaan rekis-teriin on koottu kallioporakaivot ja lämpökai-vot sekä osin myös rengaskaivot. Norjassa noin 50 000 rekisteröidystä kohteesta reilu 8 000 on lämpökaivoja. Viime vuosina Ruotsissa 8/10 il-

röintiin epäilevästi ja riskejä korostaen. Julkisen rekisteröinnin nähdään palvelevan parhaiten kil-pailevia, uusia yrittäjiä omalla tutulla markkina-alueella. Lisäksi ”lippujen ja lappujen” täyttämi-nen vie turhaan kallista työaikaa. Aikaisemmin, 1990-luvulla kaivonporausurakoitsijoiden yh-distyksen nimissä on keskusteltu GTK:n kans-sa hyvinkin laajasta yhteistyöstä kaivotietojen keruussa ja tietojen rekisteröinnissä. Tuolloin urakoitsijat olivat periaatteessa valmiita toimitta-maan jopa kivipöly- ja murskenäytteitä tutkimus-laitokselle, mutta vesinäytteen ottoa he eivät ko-keneet omaksi työkseen. Ideoitiin toimintatapaa, jossa näytteiden analyysikustannukset jaettaisiin urakoitsijan ja GTK:n kesken puoliksi ja porarit voitaisiin GTK:n toimesta kouluttaa näytteenot-tajiksi.

Poraaminen irtaimen maa-aineksen läpi on yleensä hinnoiteltu kalliimmaksi kuin kalliopo-raus, koska se on urakoitsijalle suurempi kustan-nuserä. Irtaimen maan paksuus onkin tärkeimpiä yksittäisiä tietoja, joita voisi hyödyntää poraus-sopimusta laadittaessa. Eräs yritys on koonnut verkkosivuilleen kalliosyvyyskartan toteuttamis-taan kohteista, ja sitä on tarkoitus jatkuvasti päi-vittää. Tietojen paikannuksessa on käytetty tien nimeä tai postinumeroa. (Suomen Porauspalvelu 2011)

6 YHTEENVETO KEHITYSTARpEISTA jA INTRESSEISTä

44


Kuva 8. Kohteiden lukumäärä eräissä pohjoismaisissa, valtakunnallisissa tietojärjestelmissä. Figure 8. The number of registered objects in some Nordic nationwide data systems.

0 100000 200000 300000 400000

Norja (Granada)

Ruotsi(Brunnsarkivet)

Tanska (JUPITER)

Suomi (GTK, STUKja POVET)

Kaikkikohteet

Porakaivot

moitetusta kaivosta on ollut lämpökaivoja. Tans-kassa rekisteriin kootaan tietoa kaikista porauk-sista, myös geoteknisistä tutkimuksista. Tanskan laajan rekisterin kohteista reilu 50 000 on porattu vedenhankintaan.

Tanskan ja Ruotsin porakaivorekistereihin liit-tyy pitkälle kehitettyjä julkisia palveluita, jotka tuovat arvokkaan aineiston helposti käyttäjien ulottuville. Myös tietojen keruuta on tehostettu sähköisillä palveluilla. Näitä käytäntöjä ei voi sel-laisenaan kopioida meille. Vastaavan isännän löy-täminen keskitetylle rekisteröinnille on vaikeaa. Suomessa valtion geologisella tutkimuslaitoksella (GTK) ei ole kalliopohjaveteen tai lämpökaivoi-hin liittyviä viranomaistehtäviä muiden Pohjois-maiden tapaan.

Tavoitteet uusiutuvien energialähteiden lisää-miseksi pysyvät ja vahvistavat edelleen maaläm-mön ja lämpökaivojen suosiota rakennusten läm-mön lähteenä. Samalla kun porattujen kaivojen rakentaminen on lisääntynyt voimakkaasti, myös mahdolliset ongelmatilanteet ja riskit ovat lisään-tyneet. Taajama-alueen pienillä tonteilla uuden porakaivon sijoitusvaihtoehtoja ei ole paljon, ja siksi on päädytty poraamaan myös vinoja lämpö-kaivoja riittävän aktiivisyvyyden varmistamisek-si. Suoja-alueet huomioiden kaivot muodostavat merkittävän maa-alueiden käyttöä rajoittavan ko-konaisuuden. Ongelmien odotetaan tulevaisuu-dessa kulminoituvan erityisesti kasvukeskusten ympärillä, joissa taajama levittäytyy haja-asutus-alueille. Paikallisia vahinkoja on jo sattunut ja joi-tain riitatapauksia on ratkaistavana.

Selvityksessä tunnistettiin erilaisia ryhmiä (Taulukko 14), joilla voi olla intressi kaivonpo-rausten rekisteröinnin kehittämisessä. Kaivon sijaintipäätöksessä ovat aikaisempina vuosikym-meninä olleet mukana yleensä vain kaivon raken-nuttaja ja porausurakoitsija. Nyt kalliolämmön hyödyntämiseen liittyvässä päätöksenteossa ovat yhä useammin mukana myös lämmitys- tai viilen-nysjärjestelmän suunnittelija, rakentamisen pää-urakoitsija sekä eri tahojen paikalliset viranomai-set. Naapurien kuuleminenkaan ei ole tavatonta, jos syvät poraukset toteutetaan lähellä kiinteistö-jen rajaa. Poraaminen alueellisesti merkittävillä ja/tai herkillä kohteilla, kuten luokitelluilla poh-javesialueilla, voi edellyttää alueellistenkin viran-omaisten osallisuutta sijaintipäätöksissä.

Tässä selvityksessä ei haastateltu ELY-keskus-ten edustajia, joten tämä intressinäkökulma jäi turhan vähäiselle huomiolle. Tietojen uusiokäyt-töä asiantuntijatehtävissä ja rakennuttajien tieto-tarpeita pitäisi selvittää myös tarkemmin, koska nämä ovat tärkeitä porakaivotietojen käyttäjiä muissa Pohjoismaissa.

Uuden porakaivon rakennuttajalle tärkeitä re-kisteröinnistä saatavia tietoja voisivat olla mm. etäisyydet muihin kaivoihin sekä lähiympäris-tön kovan kallion syvyys ja havainnot vesioloista kaivonporauksissa. Porattavan pisteen kohdalla maa- ja kallioperän ominaisuuksista ei voida saa-da kovin tarkkaa tietoa ennen työn aloittamista, koska tällaiset tutkimukset ovat suhteettoman kalliita. Toisaalta tämä tarkoittaa, että jokaisen porauksen tuottama maa- ja kallioperätieto voi

45


olla taloudellisestikin arvokasta ja pitäisi saada talteen. Tärkeä näkökulma onkin poraustietojen uusiokäyttö tutkimuksessa, innovaatioissa ja yri-tystoiminnassa. Tietojen uusiokäyttöä myös vas-tustetaan, koska tietoa pidetään kilpailuetuna. Esimerkiksi kaivonporausurakoitsijoiden yhdis-tyksen oma, vapaaehtoiseen tietojen toimittami-seen perustuva tilastointi ei ole enää viime vuosi-na onnistunut.

Yhteistä kaikille intressiryhmille on vastuu ympäristöstä. Riskit ympäristölle ja terveydelle pitää minimoida. Yhteistä on myös mahdollis-ten muiden ongelmatilanteiden ennakoiminen rakentamisessa, kuten lupaehtojen selvittäminen ja omaisuuden suojaaminen omalla ja naapurien kiinteistöillä. Monien ryhmien intressinä on myös oman työtaakan ja kustannusten pitäminen koh-tuullisena. Tietojen dokumentointi ja rekisteröin-ti eivät saisi aiheuttaa kohtuutonta lisätyötä, ja

tietojen saatavuuden pitäisi olla erittäin helppoa. Tämä intressi on herkästi ristiriidassa muiden re-kisteröinnin kehittämisestä mahdollisesti saavu-tettavien etujen kanssa.

Tärkein vaihe riskinhallinnassa on uuden kai-von porauspaikan valinta ja reiän ominaisuudet maan alla. Päätöksiä varten voidaan tarvita hy-vin monenlaista tukitietoa, jonka pitäisi olla hel-posti saatavilla eri osapuolilla. Suojaetäisyydet herkkiin kohteisiin voivat koskea maan pinnalta mitattuja etäisyyksiä tai toisaalta poratun reiän koko ulottuvuutta maan pinnan alla, jolloin reiän suuntakulmatkin tulee huomioida.

Sijainnin suunnittelun lisäksi riskinhallintaa ovat tietojen dokumentointi, huolellinen porauk-sen toteutus ja tekniset suojarakenteet. Käytettyjen kemikaalien dokumentointi tukisi osaltaan laatu- ja turvallisuuskysymysten huomioimista työmaal-la. Porattavien kaivojen rakennustyömaalla riski-

Taulukko 14. Intressiryhmät kaivonporausten rekisteröinnin kehittämisessä. Table 14. The different interest groups and their role in the development of registration for the drilling and construction of wells.

Intressiryhmä Hyöty rekisteröinnin kehittämisestä/ rooliLämpö- tai talousvesikaivon rakennuttajaBuilders of the wells

Järkevä investointipäätös• Porakaivo sijoitetaan ja mitoitetaan oikein• Kustannukset ennakoitavissa paremmin• Riskit ennakoitavissa paremmin• Aikaa säästyy, jos tiedot helposti saatavilla

Kiinteistön omistaja tai haltija, kaivon rakennuttajan naapuriOwners or holders of the property

Omaisuuden ja terveyden suojaaminen• Rakenteiden suojaaminen mm. porauksen pölyltä ja tärinältä,

melun rajoittaminen• Oman kaivon hyvälaatuinen vesi• Oman kiinteistön energiapotentiaalin hyödyntäminen

Yritys Private companies• Rakentamisen suunnittelija, LVI-

suunnittelija• Urakoitsija tai aliurakoitsijana toimiva

kaivonporausyritys• Muu maa- tai kalliorakentaja• Tietojärjestelmä- ja mobiilipalveluiden

tuottaja• Energiapalveluiden tuottaja

Yritystoiminnan jatkuvuus ja kehittyminen• Riskit ja kustannukset ennakoitavissa paremmin• Vastuut selviksi, asiakas tyytyväiseksi• Asiakasrekisterien ja oman työn laadun kehittäminen • Uusia tuote- ja palveluideoita, esim. mobiilit työmaasovellukset

paikannukseen ja tietojen sähköiseen dokumentointiin, vuorovaikutteiset, sähköiset asemapiirrokset, porausraporttien arkistointi- ja latauspalvelut, verkkomarkkinointi

Viranomainen /päättäjä Authorities/ policymakers• Maankäyttö- ja rakennuslain

määrittelemät viranomaiset• Ympäristö- tai

terveydensuojeluviranomainen

Lainmukaisuus, oman työtaakan keventäminen, kuntalaisten tyytyväisyys ja osallistumismahdollisuudet• Asukkaiden tasapuolinen kohtelu • Maankäytön ohjaus• Rakennuspaikan soveltuvuuden arviointi• Energiatehokkuus, rakentamisen laatu• Pohjaveden suojelu ja talousveden laadun valvonta• Vesihuoltoasiat

Asiantuntija Experts• Maankäyttö- ja suunnittelupalvelut• Maanmittaus- ja paikannuspalvelut• Geotekniikka ja geologia• Energia- ja ilmastoasiat• Tilastointipalvelut

Kaivonporaustiedon käyttö suunnittelu- ja tutkimustarkoituksissa• Asemakaava• Kiinteistötiedot• Rakennus- ja huoneistotiedot• Uusiutuvan energian käyttö • Maaperän kerrokset, kovan kalliopinnan syvyys, kallioperän

ominaisuudet, hydrologia

46


nä voivat olla mm. työkoneiden öljyt ja erilaiset kemikaalit, kuten lämmönkeruuputkissa käytetty lämmönsiirtoneste (Lämpökaivo…2009). Tär- keää on myös erilaisten työvaiheiden ja käytetty-jen materiaalien sekä laitteiden dokumentointi. Kaivonporausyhdistysten normikaivoihin on si-sällytetty viittaukset sovellettaviin laite- ja mate-riaalistandardeihin. Poikkeamiset standardeista pitäisi ehdottomasti mainita.

Rakennustyön hyvä laatu edistää riskinhal-lintaa, erityisesti herkillä kohteilla. Huolta ovat aiheuttaneet mm. porausten taipuminen, läm-mönsiirtoputkien vauriot ja pintavesisuojausten huolimaton toteutus. Porakaivojen rekisteröinti ei suoraan ratkaise ongelmaa puutteellisesta ra-kennustyön laadusta, mutta rakennustyön huolel-linen dokumentointi voi osaltaan kiinnittää huo-miota mahdollisiin ongelmakohtiin.

Riskinhallinta on osa myös alueellista maan-käytön suunnittelua ja siihen liittyvää yhdys-kuntateknisten verkostojen suunnittelua. Tieto porakaivoista ja lämpökaivoista on tarpeen, kun näiden verkostojen vaikutusalueita (ja tulevai-suudessa supistamistakin) kartoitetaan ja uusia yhteyksiä suunnitellaan. Kiinteistökohtaiset ve-denhankinnan tai lämmityksen ja viilennyksen ratkaisut ovat tietyillä alueilla vaihtoehtoisia verkostoon liittymisen kanssa. Paikallista näkö-kulmaa laajempia tietotarpeita on myös ilmasto-tavoitteiden toteutumisen seurannassa, tärkeiden pohjavesialueiden ja vedenottamoiden riskinhal-linnassa sekä geologisessa perustutkimuksessa.

Geologista tutkimustarvetta on esimerkiksi il-mastonmuutokseen sopeutumisessa. Nykyistä voimakkaammat pohjaveden pinnan muutokset voisivat vaikuttaa laajemminkin veden laatuun. Kloridi-, natrium-, rauta- ja mangaanipitoisuu-det voivat kasvaa, ja veden mikrobiologinen laa-tu heikentyä. (Backman ym. 2007, Isomäki ym. 2007) Näitä muutoksia pitäisi seurata myös kal-lioporakaivoista, jotta osataan suunnitella kestä-vää rakentamista.

Pahin uhkakuva julkisesta rekisteröimisestä liittyy tietojen käyttöön laajamittaiseen kaivojen turmelemiseen tai vesien pilaamiseen. Julkises-ti saatavilla olevat, kaivojen tarkat paikkatiedot voivat houkutella myös tietojen käyttöön ilkival-lan tai kiusanteon suunnittelussa. Tällaista ei ole vielä tapahtunut ainakaan Ruotsissa tai Tanskas-sa. Tanskalaisesta porakaivorekisteristä kaivon rakennuttaja löytää tietoa lähiseudulle rakenne-tuista kaivoista ja niiden rakentajista. Hän voi halutessaan ottaa yhteyttä mm. rekisterissä mai-nittuihin urakoitsijoihin. Rekisteristä voi löytää parhaassa tapauksessa myös digitaalisen poraus-raportin, joka kertoo kyseisen kohteen poraus- ja rakentamisolosuhteista hyvin tarkasti.

Kaikkia tulevaisuuden tietotarpeita ei voida nyt ennustaa. Tietoa olisi syytä kerätä monipuo-lisesti mm. siksi, että uudehkojen lämpökaivojen teknisten ratkaisujen pitkäaikaisia vaikutuksia ei vielä tunneta kovin hyvin. Kiinnostus on herän-nyt mm. lämpökaivojen pohjavesivaikutusten tut-kimukseen (Lankia 2010).

7 jOHTOpääTöKSET jA EHDOTUKSET jATKOTOIMIKSI

7.1 INSpIRE ja linkit muihin valtakunnallisiin tietojärjestelmiin

INSPIRE-direktiivin myötävaikutuksella viran-omaisten yhteiskäyttöön saadaan aikaisempaa kattavammin paikkatietoa, mutta näistä aineis-toista ei ole välttämättä kovin paljon hyötyä po-rakaivon suunnittelussa. Julkisesti saatavilla ole-va paikkatieto on mittakaavaltaan liian pientä. Poikkeuksiakin on, kuten kuntien tuottama kan-takartta, johon on viety esimerkiksi Tampereella kaivojen paikkatietoja. Tietojen hyödyntämisessä on kuitenkin aina ratkaistava myös kysymykset henkilötietojen suojasta ja julkisuudesta, sillä niitä on tulkittu esimerkiksi talousvedenottamoi-den (ml. porakaivo) osalta suhteellisen tiukasti. Julkisessa palvelussa porakaivojen paikkatieto voidaan joutua esittämään karkeammalla mitta-kaavalla kuin viranomaiset tarvitsevat valvonta-

työssään. Rekisteröinnin kehittämisessä pitäisikin huomioida sijaintitiedon eri tarkkuusasteet.

Porakaivon voisi ajatella myös tilastoyksikön ”rakennus” ominaisuudeksi, ja rakennusten paik-katieto on direktiivin tarkoittamaa aineistoa. Suomessa tiedot rakennuksesta on rekisteröity osaksi väestötietojärjestelmää ja sen rakennus- ja huoneistorekisteriä. Väestörekisterikeskuk-sessa koordinoidaan kehittämishanketta, jonka yhteydessä on selvitetty kyselyin RH-rekisterin tietojen tuottajien ja tietojen käyttäjien tarpeita. Kyselyn vastauksissa on ilmennyt tarve kehittää rakennustietojen osuutta, kuten liittymätietoja verkostoihin ja energiaratkaisuihin liittyviä yksi-tyiskohtia. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat myös porakaivot, sillä ne palvelevat yhtä rakennusta tai

47


useampia rakennuksia joko talousveden lähteenä tai lämpökaivoina. Rakennushankeilmoituksilla kerätään tietoa rakennusten lämmitysmuodosta, jossa yhtenä vaihtoehtona on maalämpö. Tämä ei vielä riitä yksilöimään rakennuksia, joiden läm-mittämiseksi tai jäähdyttämiseksi on rakennettu syviä porakaivoja, eikä myöskään kaivojen luku-määrää. Muutokset rekisterissä edellyttävät muu-toksia myös lainsäädännössä.

Valtakunnallisen ympäristöterveyshuollon tie-tojärjestelmän (YHTI, STM) ja toisaalta poh-javesiin keskittyvän rekisterin (POVET, SYKE) tietorakenteisiin ei ole tiedossa mitään olennaisia muutoksia. Näissä rekistereissä kohteet liittyvät jollain tavoin viranomaistehtäviin, eikä tavoittee-na ole ollut kerätä kattavasti tietoa kaikista kai-vonporauksista. Ympäristöhallinnon edustajat ovat korostaneet POVET-järjestelmän asemaa en-sisijaisena tallennuspaikkana havainnoille kaivoja pohjaveden asemasta ja laadusta. Talousvesien laatua koskevat valvontatapahtumat tallennetaan edelleen YHTI-rekisterin mukaiseen tietoraken-

teeseen. Ympäristö- ja terveysviranomaisten tie-tojärjestelmät ovat vain osin julkisia. Porakaivo-jen määrä näissä valtakunnallisissa järjestelmissä on ja tulee oletettavasti jatkossakin olemaan suh-teellisen pieni kaivojen kokonaismäärään nähden.

Aineistoa kartoitettaessa kävi selväksi, että vi-ranomaisten ja tutkimuslaitosten keräämää tietoa porakaivojen sijainnista ja niiden ominaisuuksis-takin on jonkin verran olemassa eri muodoissa. Valtakunnallista porakaivotietoa on kerätty ta-lousveden laadun ja pohjaveden suojelun näkö-kulmasta. Havainnot on tehty pääosin ennen 2000-lukua erilaisissa kartoittavissa tutkimuksis-sa tai ympäristö- ja terveysvalvontaviranomaisten hallinnoimissa valvonta-, tarkkailu- ja seuranta-kohteissa. Isoimmissa kaupungeissa on voitu ke-rätä paikkatietoa lämpökaivoista noin 2000-lu-vun puolivälin jälkeen. Tieto ei ole kuitenkaan helposti saatavilla kaikille osapuolille. Ongelmia on tietojen teknisessä yhteensopivuudessa, paik-katietojen laadussa ja tietojen julkisuutta koske-vissa asioissa.

Kaivonporausten dokumentointi ja tietojen arkis-tointikäytännöt ovat nykyisellään urakoitsijoilla, tutkimuslaitoksilla ja kunnissa varsin kirjavia. Tä-män kirjavuuden harmonisointi koetaan vahvasti yhteiseksi tavoitteeksi eri intressiryhmissä. Ura-koitsijoiden omat ponnistelut porausraporttien yhtenäistämiseksi eivät ole olleet vielä riittäviä. Pöytäkirjan malli porauksesta ja kaivon rakenta-misesta on nyt tarkoitus liittää ehdotukseen pora-kaivon SFS-standardista, jota on aloitettu valmis-telemaan vuoden 2011 aikana. Tämän toivotaan vahvistavan yhtenäistä tietojen dokumentointia.

7.2 poraus- ja asennusraporttien tietosisällön harmonisointi

Tietosisältö raportoinnissa voidaan jakaa seu-raaviin ryhmiin: sijainti- ja tunnistetiedot, po-raus- ja reikätiedot, kaivotiedot sekä havainnot ja linkitetyt dokumentit. Sähköiseen rekisteriin voitaisiin tallentaa valikoituja tietoja näistä tie-toryhmistä ja linkittää sähköinen tallenne koko poraus- tai havaintoraportista Tanskan tapaan. (Taulukko 15.) Porausta ja reikää koskeviin tie-toihin voisi mahdollisesti soveltaa geoteknisten tutkimusten dokumentointiin kehitettyä Infra-pohjatutkimusformaattia. Tämä pitää selvittää tietosisältöä kehitettäessä.

7.3 pilotti paikkatietoaineistojen kokoamisesta ja esittämisestä

Selvityksen perusteella ehdotetaan rakennetta-vaksi pilotti paikkatietopalvelusta, jonka avulla voidaan testata uusien ja vanhojen kaivotieto-jen siirtoa yhtenäiseen tietomalliin sekä kehittää havainnollisia tiedon esitys- ja hakutapoja eri mittakaavoissa ja erilaisin julkisuusmäärittelyin. Pilotin ohella tulisi kehittää palvelumallia, jossa tuotettaisiin kaivoihin liittyviä paikkatietopalve-luita tulevaisuudessa.

Paikkatietopalveluun voitaisiin liittää osin jul-kiselta käytöltä suojattu, sähköinen arkistopalve-lu Ruotsin tapaan. Kaivonporausurakoitsijat yl-läpitävät Suomessakin jo jonkin verran arkistoja porausraporteista, jopa sähköisesti.

Geologian tutkimuskeskus (GTK) toimii meil-

lä kansallisena geotietokeskuksena. Tähän tehtä-vään liittyen GTK pyrkii saamaan omassa kartoi-tus- ja tutkimustoiminnassaan kertyneen tiedon helposti saataville. Lisäksi kehitetään yhteistyössä muiden tahojen kanssa erilaisia tietopalveluita. Yksi tällainen paikkatietopalvelu, nimeltään Poh-jatutkimusrekisteri, kokoaa tietoa rakentamista edeltävistä, geoteknisistä tutkimuksista. Pohjatut-kimusrekisterin rinnalle voitaisiin periaatteessa ottaa vastaan valikoituja tietoja kaivonporauksis-ta ja sinne voitaisiin mahdollisesti siirtää kaivojen sijaintitietoja ja joitain teknisiä ominaisuustietoja GTK:n hallinnoimasta geokemian tietokannasta sekä Säteilyturvakeskuksen hallinnoimasta sätei-lyn vesimittausten tietokannasta.

48


Taulukko 15. Ehdotus porausrekisteriin raportoitavista tietoryhmistä.Table 15. A proposal for the data groups in the envisioned register for the drilled wells.

Sijainti- ja tunnistetiedotPositioning and identification

· Yksilöivä tunnus· Porakaivon käyttötarkoitus · Sijainti koordinaatteina tai sijainnin muu kuvaus [linkitetty asemapiirros]· Sijainnin viimeisin määritystapa ja -päivämäärä· Sijaintitarkkuuden luokka· Paikkatiedon omistaja

ReikäFeatures of the drilled hole

· Kokonaissyvyys· Maaporauksen osuus· Halkaisija · Porauksen suuntaus (lähtökulma alaspäin sekä kompassin suunta)

PorakaivoFeatures of the well

· Suojaputken pituus· Suojaputken laatu (standardi ja poikkeamat)· Suojausten kiinnitystapa kallion ja irtaimen maa-aineksen rajapinnalla (standardi ja

poikkeamat)· Muut mahdolliset tekniset standardit ja niiden noudattaminen (huoltokaivo,

lämmönsiirtoaine, liitokset, pumput, tiiviyden testaaminen paineella)Havainnot ja linkitField observations and linked documents

· Poraus ja rakentaminen [linkitetty porausraportti] o Porausurakoitsijan nimi tai koodio Paineaukaisun tarve ja toteutuso Havainnot pohjaveden pinnan tasosta ja muista vesioloistao Koepumppaukset ja niiden tulos veden antoisuudestao Havainnot kallioperästä

· Seuranta ja näytteenotto [linkitetty raportti] o Havainnon päivämäärä ja tarkoituso Havainnoitsijan tai havaintotiedon omistajan nimi tai koodi

· Korjaus tai huolto [linkitetty korjaus- ja huoltoraportti] o Päivämäärä ja tarkoitus

7.4 Sähköisen asioinnin ja rekisteröinnin kehittäminen

Sähköisiä tietojen tallennuksen ja siirron muoto-ja on tarpeen kehittää, koska näin säästyy aikaa vieviä työvaiheita ja vuorovaikutus eri toimijoi-den tietojärjestelmien välillä saadaan toimimaan. Ruotsin ja Tanskan kokemuksista voitaisiin ottaa oppia niin, että tietojen tallennus saataisiin alus-ta lähtien sähköiseksi ja mahdollisimman lähelle tietojen syntyvaihetta. Tämä tarkoittaa sellaista sovellusta, jossa kaivon sijaintitiedot, valitut omi-naisuustiedot ja havainnot porauksesta viedään työmaalla tai toimistolla rakennuspäivänä suo-raan sähköiseen muotoon.

Kunnissa kehitetään jatkuvasti tietojärjestel-miä esimerkiksi vesihuollon, rakennusvalvonnan ja maankäytön suunnittelun tarpeisiin ja toisaal-ta niiden yhteyksiä valtakunnallisiin järjestelmiin. Porakaivotietojen rekisteröinti ja paikkatietojen hallinta pitäisi sovittaa tähän alati muuttuvaan tietojärjestelmien verkkoon.

Tärkeää paikkatietoa kaivon sijainnin ohjauk-sessa voivat olla asemakaava ja sen määräykset, tontin ja kiinteistön rajat, rakennusten paikat, ympäristön herkät kohteet maan päällä ja erityi-

sesti maan alla, maaston muodot, kiinteän kal-lion syvyys, maapeitteiden laatu, pohjavesiolot sekä kallioperän kivilajit, mineraalit ja rikko-naisuus.

Sähköisten palveluiden teknisen kehitystyön lisäksi tulee määritellä yhtenäisesti porakaivoja koskevan paikkatiedon sisältö ja laatu niitä luo-taessa sekä menettelyt, joilla tietoja voidaan luo-vuttaa ja käyttää eri tarkoituksiin. Samoin tulee järjestää tietovirrat sekä kunnan sisällä että ulko-puolisten toimijoiden kanssa. Taulukossa 16 on esimerkki tietovirtojen määrittelystä lämpökai-von rakentamisen yhteydessä uuteen rakennuk-seen. Vastaava määrittely pitäisi tehdä lämmitys-järjestelmän uusimisesta ja talousvedenottoon poratuista kaivoista sekä vanhojen aineistojen viemisestä paikkatietona julkiseen palveluun. Li-säksi tietojen rekisteröinnin käytännön toteutusta on selvitettävä yksityiskohtaisemmin.

Valtakunnallisen rakennus- ja huoneistorekis-terin kehittäminen liittyy valtiovarainministeriön ohjelmaan sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisesta (SADe) ja sen palvelukokonai-

49


suuteen rakennetusta ympäristöstä ja asumisesta. Koko SADe-ohjelman tavoitteena on koordinoi-da ja selkiyttää kansalaisille ja yrityksille tarjot-tavia julkisia, sähköisiä palveluita sekä samalla parantaa koko julkisen hallinnon tietojärjestelmi-en yhteentoimivuutta. Tässä ohjelmassa pyritään

edistämään mm. rakennusvalvonnan asioinnin sähköistämistä. Esimerkiksi kaivonporauksen lupahakemusten ja vaadittujen liitetietojen säh-köistäminen helpottaisi huomattavasti tietojen järjestelmällistä rekisteröintiä ja palveluiden tuot-tamista kunnissa.

Taulukko 16. Tapahtumien ja tietovirtojen määrittely, kun lämpökaivo rakennetaan osaksi uuden rakennuksen lämmitys-järjestelmää. Table 16. The definition of events and data flows during the local building permit procedure for a new building and its heating system (incl. energy wells).

Tapahtuma Vastuutaho Tehtävät Rekisteri1. Yleissuunnittelu rakennuttaja Tukitietojen hankinta, mm.

pohjatutkimukset ja etäisyydet riskikohteisiin

(Tietojen katselu)

2. Rakennus- tai toimenpideluvan hakeminen

rakennuttaja Lämmitysratkaisun esiin tuominen, energiatodistus ja alustava kaivojen sijainti asemapiirustuksessa

3. Rakennusluvan harkinta, päätös ja muu ohjeistus

rakennusvalvonta Lupapäätös, RH-rekisterin tiedonkeruulomake ja ohjeet mm. kaivon rakentamisen dokumentoinnista ja katselmuksista

(Tietojen katselu)

Tunnistetietojen luominen uudelle kaivokohteelle

4. LVI-suunnittelu rakennuttaja Tarkempi LVI-suunnittelu, sijainti- ja mitoitusvaihtoehdot kiinteistöllä

5. Porausurakoitsijoiden ja laitetoimittajien vertailu

rakennuttaja Tarjouspyynnön laadinta, kilpailutus

6. Tarjouksen laatiminen porausurakoitsija Alustava kaivojen mitoitus ja järjestelmän suunnittelu, tarjouksen antaminen

(Tietojen katselu)

7. Porausurakoitsijoiden ja laitetoimittajien valinta

rakennuttaja Sopimus urakoitsijan kanssa

8. Aloituskatselmus rakennusvalvonta Yhteyshenkilöt, ohjeet työmaalla Urakoitsijan edustaja9. Poraus /porausurakoitsija Yksityiskohtainen suunnittelu ja

mitoitus, porausurakointi, kaivon sijainti- ja ominaisuustietojen sekä havaintojen (vesi, maa- ja kallioperä) kirjaaminen porausraporttiin

10. Poraustyön vastaanotto rakennuttaja Työn tarkistus ja raportin vastaanottaminen

11. Rakennuskohteen loppukatselmus/erillinensijaintikatselmuskaivoille

rakennuttaja Vaaditut poraus- ja kaivotiedot sekä toteutuneen tilanteen mukainen asemapiirustus toimitetaan rakennusvalvontaan, mieluiten sähköisesti

Sijaintikatselmuksesta tarkat paikkatiedot

13. Tietojen rekisteröinti rakennusvalvonta/porausurakoitsija

Tietojen siirto eri tietojärjestelmiin Kaivon sijainti- ja ominaisuustiedot, havainnot maa- ja kallioperästä sekä vesioloista

50


Arosilta, A. 2004. Muistio kaivoaineistoista Suomessa. Suo-men ympäristökeskus 16.4.2004.

Att borra brunn för energi och vatten – en vägledning. 2008. NORMBRUNN –07. SGU 2008. Saatavissa: http://www.sgu.se/dokument/service_sgu_publ/normbrunn-07.pdf (10.2.2011).

Backman, B. Luoma, S., Schmidt-Thomé, p & Laitinen, j. 2007. Potential risks for shallow groundwater aquifers in coastal areas of the Baltic Sea: a case study in the Hanko area in South Finland. CIVPRO Working Paper 2007:2. 36 s. Saatavissa: http://www.helsinki.fi/aleksanteri/civpro/publications/WP2.pdf (18.3.2011).

Eurostat 2010. Vesitilastot. Saatavissa: http://epp.eurostat.ec.europa.eu (10.2.2010)

Fodgestam, B. 2009. Om SGUs Brunnsarkiv och certifierin-gen av borrentreprenörer. (Esitys seminaarissa 22.9.2009 Göteborg). Saatavissa: http://www.sgu.se/dokument/ny-heter_2009/temadag-vatten_gbg-09.pdf

GTK 2011. Geokemiallinen ympäristövaikutuskartta. Kart-tapalvelu saatavissa: http://geomaps2.gtk.fi/website/geo-kemYVkartta.htm (23.5.2011).

Hansen, M. 2010. Læsninge i Jupiter via fagsystem. Kuukau-sittainen tilannekuva ajalta marraskuu 2007 – syyskuu 2010 esitykseen JUPITER-palveluista. Martin Hansen, GEUS 25.11.2010.

Hanski, M. (toim.), Britschgi, R., Friman, T., Leino, j., Mäki-nen, M., palmu, j.-p., poutiainen, j., pullola, T., päätalo, p., Siiro, p. & Vänskä, M. 2010. Selvitys pohjavesialu-eiden rajaamismenettelystä. Ympäristöministeriö, Suo-men ympäristö 7/2010, Luonnonvarat, s. 204. Saatavissa: www.ymparisto.fi/Julkaisut.

Harju, K., Etelämäki, L., Lapinlampi, T., Oinonen, K. & San-tala, E. 2004. Paikkatiedot vesihuollossa. Suomen ympä-ristökeskus, Ympäristöopas 112. 86 s. Saatavissa: www.ymparisto.fi/Julkaisut (18.3.2011).

Hatva, T., Lapinlampi, T. & Vienonen, S. 2008. Kaivon paik-ka. Selvitykset ja tutkimukset kiinteistön kaivon paikan määrittämiseksi. SYKE, Ympäristöopas. Saatavissa: www.ymparisto.fi/Julkaisut.

Helsingin kaupungin hallitus 2010. Helsingin kaupunginhalli-tus. Khs 2010–2340, 2010–2091. Päätöshistoria/Lausunto YM:lle MRA 62 § muutoksesta, jolla maalämmön hyö-dyntämisestä tehdään luvanvaraista. Saatavissa: http://www.hel.fi/ > Päätöksenteko ja hallinto > Päätöksenteko > Kaupunginhallitus > Päätösasiakirjat (23.5.2011).

Helsingin kaupunki 2010. Porareiät ja porakaivot. Ohje. Ra-kennusvalvontavirasto. Saatavissa: www.hel.fi/ Raken-nusvalvontavirasto > Asiakasohjeet > Ohjeet ja raken-tamistapaohjeet >

Isomäki, E., Britschgi, R., Gustafsson, j., Kuusisto, E., Munsterhjelm, K., Santala, E., Suokko, T. & Val-ve, M. 2007. Yhdyskuntien vedenhankinnan tule-vaisuuden vaihtoehdot. SYKE, Suomen ympäristö 27/2007. 83 s. Saatavissa: www.ymparisto.fi/Julkaisut. junkala, M. 2009. Maalämpöpumppulämmitys IKEA-tavarataloissa. Tampereen ammattikorkeakoulu. 86 s. + liitteet.

Kangas, H. 2009. Lämpökaivoverkoston rakentaminen ase-makaava-alueelle. Pro gradu –tutkielma, Oikeustieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto. 94 s.

Kaunisto, T. 2010. Kaivoihin liittyvät rakennemateriaalit ja tuoteturvallisuus. Vesi-instituutti WANDER. Kaivokou-lu 24.8.2010, Turku. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=120394&lan=fi (4.3.2011).

Kukkonen, I. T. & peltoniemi, S. 1998. Relationships between Thermal and other Petrophysical Properties of Rocks in Finland. Physics and Chemistry of the Earth. Vol. 23/3:341–349. Elsevier Science Ltd.

Kuntaliitto. 2010. Maastotiedon luokittelut. Paikkatiedon opas. Saatavissa: http://www.kuntaportaali.org /verkko-oppaat.

Lankia, O. 2010. Case–Maalämpökaivosta johtuva talous-vesikaivon pilaantuminen ja pohjavesivaikutukset. Esi-telmä seminaarissa Maalämpökaivojen pohjavesiriskit. 14.10.2010 Lahti. Saatavissa: http://www.lahti.fi / Asu-minen ja ympäristö > Ympäristönsuojelu > Pohjavedet > Pohjaveden suojelusuunnitelman aineisto (18.3.2011).

Lapinlampi, T., Sipilä, A., Hatva, T., Kivimäki, I., Kokkonen, p., Kosunen, j., Lammila, j., Lipponen, A., Santala, E. & Rissanen, j. 2001. Kysymyksiä kaivoista. Ympäristöopas 86. Oppaan liitteet ja päivitykset. 154 s. Saatavissa: www.ymparisto.fi /Julkaisut tai www.ymparisto.fi /Kaivot. (18.3.2011).

Lehtinen, H., Sorvari, j. & pyy, O. 2007. Risk management of environmental arsenic in Finnish conditions – case Pirkanmaa region. Espoo: GTK. 66 s. Saatavissa: http://en.gtk.fi/Geoinfo/Publications/latest/publication/EJ69.html (18.3.2011).

Leppäharju, N. 2008. Kallioenergian hyödyntämiseen vaikut-tavat geofysikaaliset ja geologiset tekijät. Pro gradu –tut-kielma, Oulun yliopisto. 79 s. + liitteet.

juvonen, j. (toim.) 2009. Lämpökaivo – Maalämmön hyö-dyntäminen pientaloissa 2009. SYKE, Ympäristöo-pas 2009. 44 s. Saatavissa: www.ymparisto.fi /Julkaisut (18.3.2011).

Malin, I. 2010. Maalämpökaivojen pohjavesiriskit. Esitel-mä seminaarissa Maalämpökaivojen pohjavesiriskit. 14.10.2010 Lahti. Saatavissa: http://www.lahti.fi / Asu-minen ja ympäristö > Ympäristönsuojelu > Pohjavedet > Pohjaveden suojelusuunnitelman aineisto (18.3.2011).

MMM 2011. Vesivaramittarit. Maa- ja metsätalousministe-riö. Saatavissa: http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/vesi-varat/vesivarastrategia_mittarit.html > vesivaramittarit (9.3.2011).

Motiva 2009. Pientalon lämmitysjärjestelmät. Motiva Oy. 35 s. Saatavissa: www.motiva.fi/ Julkaisut > Lämmitysjärjes-telmät > Pientalon lämmitysjärjestelmät, pdf (18.3.2011).

NGU 2011. Norjan Geologinen Tutkimuskeskus. Verkkopal-velut: http://www.ngu.no (11.2.2011).

pelto-Huikko, A. & Kaunisto, T. 2010. Rakennustuotteet, ta-lousvesi ja tuotehyväksyntä. Vesi-instituutin julkaisuja 6. 231 s.

OIVA 2010. OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelu 17.12.2010. Saatavissa: http://wwwp2.ymparisto.fi/sc-ripts/oiva.asp

pikaopas INSpIRE -direktiivin toimeenpanoon 2010. Sisältää liitteen 4: Luettelo INSPIRE -direktiivin piiriin kuuluvis-ta paikkatietoaineistoista. Saatavissa: http://www.paik-katietoikkuna.fi/web/fi/inspire-pikaopas. (4.10.2010).

poratek 2011. Normilämpökaivon kriteerit. Poratek ry. Saatavissa: http://www.poratek.fi/fi/lampokaivot/normi-lampokaivon+kriteerit/ (21.4.2011).

Risberg, G & Thorsbrink, M. 2002. Brunnsborrning i Sverige 1976–2000. Grundvatten nr 1/2002,16–17.

Rosen, B., Gabrielsson, A., Fallsvik, j., Hellström, G. &Nils-son, G. 2001. System för värme och kyla ur mark. – En ny-lägesbeskrivning. Varia 511. Linköping: Statens Geotek-niska Institut. Saatavissa http://www.swedgeo.se/upload/

LäHDE- jA KIRjALLISUUSLUETTELO



http://www.helsinki.fi/aleksanteri/civpro/publications/WP2.pdf

http://www.helsinki.fi/aleksanteri/civpro/publications/WP2.pdf

http://epp.eurostat.ec.europa.eu

http://epp.eurostat.ec.europa.eu

http://www.sgu.se/dokument/nyheter_2009/temadag-vatten_gbg-09.pdf

http://www.sgu.se/dokument/nyheter_2009/temadag-vatten_gbg-09.pdf

http://geomaps2.gtk.fi/website/geokemYVkartta.htm

http://geomaps2.gtk.fi/website/geokemYVkartta.htm

http://www.environment.fi/default.asp?node=67&lan=fi







http://www.hel.fi/

http://www.hel.fi/

http://www.hel.fi/hki/Rakvv/fi/Etusivu

http://www.hel.fi/hki/Rakvv/fi/Etusivu

http://www.hel.fi/hki/rakvv/fi/Asiakasohjeet

http://www.hel.fi/hki/rakvv/fi/Asiakasohjeet/Ohjeet

http://www.hel.fi/hki/rakvv/fi/Asiakasohjeet/Ohjeet



http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=120394&lan=fi


http://www.sciencedirect.com/science/journal/00791946

http://www.kuntaportaali.org

http://www.lahti.fi

http://www.lahti.fi/www/cms.nsf/pages/asuminen+ja+ymparisto?opendocument


http://www.lahti.fi/www/cms.nsf/subpages/asuminenjaymparistoymparistonsuojelu?opendocument

http://www.lahti.fi/www/cms.nsf/subpages/asuminenjaymparistoymparistonsuojelupohjavedet?opendocument

http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=67&lan=fi

http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=561&lan=fi

http://en.gtk.fi/Geoinfo/Publications/latest/publication/EJ69.html



http://www.lahti.fi



http://www.lahti.fi/www/cms.nsf/subpages/asuminenjaymparistoymparistonsuojelu?opendocument

http://www.lahti.fi/www/cms.nsf/subpages/asuminenjaymparistoymparistonsuojelupohjavedet?opendocument

http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/vesivarat/vesivarastrategia_mittarit.html

http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/vesivarat/vesivarastrategia_mittarit.html

http://www.motiva.fi/

http://www.motiva.fi/julkaisut

http://www.motiva.fi/julkaisut/lammitysjarjestelmat

http://www.motiva.fi/julkaisut/lammitysjarjestelmat

http://www.ngu.no

http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp

http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp

http://www.poratek.fi/fi/lampokaivot/normilampokaivon+kriteerit/

http://www.poratek.fi/fi/lampokaivot/normilampokaivon+kriteerit/

http://www.swedgeo.se/upload/Publikationer/Varia/pdf/SGI-V511.pdf

51


Publikationer/Varia/pdf/SGI-V511.pdf (26.4.2011).Rozenberg, H. 2008. Borrprotokoll via nätet, tack. Borrsvän-

gen 2/2008. Saatavissa: http://www.geotec.se/borrsvan-gen/2_2008_borrprotokoll_low.pdf (18.3.2011).

Rozenberg, H. 2009. Digitala borrprotokoll ökar snabbare än väntat. Borrsvängen 3/2009. Saatavissa. http://www.geotec.se/borrsvangen/borrsv_3_2009_protokoll_low.pdf (10.2.2011).

SGY 2010. INFRA -pohjatutkimusformaatti v2.1a. SGY 204. 19 s. Saatavissa Suomen Geoteknillisen Yhdistyksen (SGY) internet sivuilla http://www.sgy.fi.

Statens energimyndighet STEM 2007. Enkät och fältunder-sökning av bergvärmepumpar 2003–2005. P3 02402-1 Enkät och fältundersökning. STEM. Saatavissa: http://www.energimyndigheten.se/sv/Hushall/Din-uppvarm-ning/Varmepump/Bergvarme/ (9.2.2011).

Statens energimyndighet STEM 2009. Energistatistik för småhus, flerbostadshus och lokaler 2008 (Energy statis-tics for one- and two-dwelling buildings in 2008). Ener-gistatistik 2009. Saatavissa: http://www.scb.se/EN0102. (9.2.2011)

Statistics Sweden 2010. Yearbook of Housing and Building Statistics 2010. Official Statistics of Sweden, Statistics Sweden 2010. Saatavissa: http://www.scb.se/ statistik/ publikationer (9.2.2011).

STUK 2008. STUK tiedottaa. STUK muistuttaa kuntien ter-veysviranomaisia porakaivojen radonongelmasta. Saata-vissa: www.stuk.fi / tiedotteet/ tiedotearkisto 30.5.2008.

Sulpu 2011. Porakaivo maalämmön lämmönlähteenä. Sulpu ry. Saatavissa: www.sulpu.fi > Lämpöpumput > Maa-lämpöpumppu >Porakaivo maalämmön lämmönlähtee-nä (21.4.2011).

Suomen porauspalvelu 2011. Kalliosyvyyskartta. Saatavissa: http://www.suomenporauspalvelu.fi/kallio-syvyys-kartta (21.4.2011).

Toivila, K. 2010. Kaivo lainsäädännön näkökulmasta. Esitel-mä 24.8.2010. Kaivokoulu.,Turku. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=120413&lan=fi

Tommila, T. 2011. Porakaivojen standardisointihanke. Esitys Tampereen Porapäivillä 1.4.2011. Tuire Tommila, Metal-liteollisuuden standardointiyhdistys.

Vesihuollon liittymätietojen tarkastaminen (Vehti) paikka-tietojen avulla 2009. Vesihäme-hanke. Loppuraportti 26.8.2009. Saatavissa: www.ymparisto.fi> Häme> Vesi-varojen käyttö> Vesihuolto> Vesihäme-hanke.

Vihdin kunta 2011. Ohjeita maalämpöjärjestelmän rakenta-miseen Vihdin kunnassa. Saatavissa: www.vihti.fi >pal-velut >ymparistoasiat > (8.3.2011).

Villumsen, B. 2008. COWI A/S. Jordvarmeanlæg. Teknolo-gier og risiko for jord- og grundvandsforurening. 2008. Miljøprojekt Nr. 1238. 2008. Miljøministeriet. 86 s. + liitteet (yht. 178 s.). Saatavissa: http://www2.mst.dk/Udgiv/publikationer/2008/978-87-7052-780-4/pdf/978-87-7052-781-1.pdf

YM 2010. Lausuntopyyntö maankäyttö- ja rakennusasetuk-sen 62 §:n muutoksesta, jolla maalämmön hyödyntämi-sestä tehdään luvanvaraista 10.12.2010. Liitteenä asetus-muutos ja muistio. Ympäristöministeriö.

YM 2011a. Lausuntoyhteenveto 23.2.2011. Hallitussihteeri Kirsi Martinkauppi. Ympäristöministeriö.

YM 2011b. Valtioneuvoston asetus maankäyttö- ja raken-nusasetuksen muuttamisesta. Lainsäädäntöneuvos Kirsi Martinkauppi. Muistio 17.3.2011. Ympäristöministeriö.

Henkilökohtaiset tiedonannot

Backman, B. 2009. Hydrogeologi Birgitta Backmanin (GTK, Espoo) haastattelu 2009 ja julkaisemattomat muistiot 1990-luvulta.

Brunnila. j. 2010. LVI tarkastusinsinööri Juha Brunnilan haastattelu Tampereen kaupungilla syyskuussa 2010.

Engström, j. 2009. Geologi Jon Engströmin (GTK, Espoo) haastattelu 2009 ja julkaisemattomat muistiot vuodelta 2007.

Mansala, R. 2010. Jaospäällikkö (Kaupunkimittaus, Helsin-gin kaupunki) Risto Mansalan haastattelu joulukuussa 2010.

Martinkauppi, I. 2010. Tutkimusassistentti Ilkka Martinkau-pin (GTK, Kokkola) haastattelu Sipoossa. syyskuussa 2010.

Niinimäki, R. 2011. Rakennusgeologi Risto Niinimäen (Geotekninen osasto, Helsingin kaupunki) haastattelu maaliskuussa 2011.

Sillanpää, T. 2009. Terveysinsinööri Tuula Sillanpään (Ym-päristöterveydenhuolto, Tampereen kaupunki) haastat-telu tammikuussa 2009.

Numeroidut viittaukset lainsäädäntöön ja standardeihin

1. Valtioneuvoston asetus asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annetun asetuksen muuttami-sesta, 23 c §.

2. INSPIRE-direktiivi tarkoittaa Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiiviä 2007/2/EY Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta. Suomessa laki direktiivin tarkoittamasta paikkatietoinf-rastruktuurista tuli voimaan kesäkuussa, 421/2009 ja ase-tus paikkatietoinfrastruktuurista lokakuussa, 725/2009.

3. Lag (1975:424) om uppgiftsskyldighet vid grundvat-tentäktsundersökning och brunnsborrning. Saatavissa: https://lagen.nu/1975:424, katso linkki lain peruste-lumuistioon.

4. Lag (1985:245) om ändring i lagen (1975:424) om up-pgiftsskyldighet vid grundvattentäktsundersökning och brunnsborrning. Förarbeten (perustelumuistio) Prop. 1984/85:100 (bil. 14 s. 63), NU 1984/85:20, rskr 1984/85:209.

5. SVEP-standard för etanol som köldbärarvätska i kollek-tor för värme- och kylpumpsystem i jord, berg och vatten ja SVEP-standard på kollektorsystem för värme- och kyl-pumpsystem i jord, berg och vatten.

6. § 19 laissa: Bekendtgørelse af lov om miljøbeskyttelse, nr. 1757 af 22. december 2006, Bekendtgørelse om jordvar-meanlæg nr. 1203 af 20. november 2006 ja Bekendtgø-relse om udførelse og sløjfning af boringer og brønde på land, nr. 1000 af 26. juli 2007.

7. Väestötietolaki (VTL) (507/93), Väestötietoasetus (VTA)(895/93), Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL)(132/99), Maankäyttö- ja rakennusasetus (MRA)(895/99), Kiin-teistörekisterilaki (KRL)(392/85) ja Kiinteistörekisteri-asetus (KRA) (970/96).

8. Sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysohje (2003) ja Terveydensuojelulaki 7 luku 26 §.

9. Valtioneuvoston asetus 542/2004 talousjätevesien käsit-telystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuoli-silla alueilla.

10. Vesihuoltolaki 119/2001, 11 §.

http://www.swedgeo.se/upload/Publikationer/Varia/pdf/SGI-V511.pdf

http://www.geotec.se/borrsvangen/2_2008_borrprotokoll_low.pdf

http://www.geotec.se/borrsvangen/2_2008_borrprotokoll_low.pdf

http://www.geotec.se/borrsvangen/borrsv_3_2009_protokoll_low.pdf



http://www.energimyndigheten.se/sv/Hushall/Din-uppvarmning/Varmepump/Bergvarme/



http://www.scb.se/EN0102

http://www.stuk.fi

http://www.sulpu.fi

http://www.sulpu.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=19&Itemid=113

http://www.suomenporauspalvelu.fi/kallio-syvyys-kartta



http://www.ymparisto.fi

http://www.vihti.fi

http://www2.mst.dk/Udgiv/publikationer/2008/978-87-7052-780-4/pdf/978-87-7052-781-1.pdf



https://lagen.nu/1975:424

52


GEO

LOG

IAN

TUTK

IMU

SKESK

US • Tutkim

usraportti 191 • Heli Lehtinen

www.gtk.fi [email protected]

Porakaivoja on tehty Suomessa vuosikymmeniä, aikaisemmin vedenottoon ja nyt yhä useammin rakennuksen lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmää varten. Julkai-sussa luodaan laaja kirjallisuuteen ja haastatteluihin perustuva katsaus porakai-vojen rekisteröinnin nykytilaan ja kehitystarpeisiin. Katsaukseen haastateltiin kaivonporausurakoitsijoita, kuntien edustajia ja erilaisia asiantuntijoita, myös Tanskan (GEUS) ja Ruotsin (SGU) geologisten tutkimuslaitosten kaivojen rekis-teröintipalveluissa. Kaivon sijainti- ja ominaisuustiedot ovat olleet pääosin yksit-täisten kiinteistön omistajien hallinnassa, eikä meillä ole valtakunnallista kaivon-porausten rekisteröintiä muiden Pohjoismaiden tapaan. Julkaisussa ehdotetaan useita toimenpiteitä poraus- ja kaivotietojen käyttökelpoisuuden parantamiseksi.

For decades we have drilled wells into bedrock in Finland, earlier to supply potable water and now more often for heating or cooling systems of buildings. This publication includes an extensive overview of the development needs for nationwide registration of the drillings and drilled wells in Finland. Well drilling contractors, authorities and selected experts were interviewed. Visits were also organized to the national geographical institutes in Sweden (SGU) and Denmark (GEUS), and to Tampere city services for building and city planning. There has been no compulsory registration in Finland for new drillings of wells, as exists in all other Nordic countries. This publication lists several measures that could improve the feasibility of the drilling and well data.

ISBN 978-952-217-161-0 (PDF)ISSN 0781-4240

Liite 1Appendix 1

Yhteydenotot Suomessa tammi-maaliskuussa 2009 sekä elo-joulukuussa 2010.

Instituutio Asia

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus

Marja Kostiainen

Pientalojen korjaus- ja energia-avustukset

Geologian tutkimuskeskus

mm. Jarmo Kallio, Jon Engström, Ilkka Martinkauppi, Kimmo Korhonen, Birgitta Backman, Timo Ruskeeniemi, Petri Lintinen, Hannu Idman, Antti Kahra, Ossi Ikävalko, Jussi Ahonen, Sirkka Vartiainen, Hilkka Kallio

Kalliolämpö, kalliopohjavesi, lämpökaivokentän työmaavierailu, GTK:n omat paikkatietoaineistot ja kehittämishankkeet niiden parissa, pohjatutkimusrekisteri, INSPIRE-direktiivi

Kaupungit

Tampere, mm. Juha Brunnila, Matti Anttila ja Tuula Sillanpää

Helsinki, Risto Mansala (kaupunkimittaus)

Espoo, Jani Havukainen (johtotietopalvelu)

Turku, Ilkka Saarimäki (kaupunkimittaus)

Lahti, Raisa Rihkavuori (ympäristöpalvelut) ja Juha Uurtamo (kaupunkimittaus)

Porvoo, Outi Lankia (terveydensuojelu)

Käytännöt kaivon rakentamisen lupa- ja ilmoitusmenettelyissä sekä kaivoihin liittyvien tietojen rekisteröinnissä, riskit ja ongelmatilanteet

Kuntaliitto

Markku Axelsson ja Matti Holopainen

Asetusmuutos lämpökaivoista, rakennusvalvonnan tietopalveluiden kehittämishankkeet (Kunta GML, RHR rekisteri)

Sosiaali- ja terveysministeriö

Jyrki Huikari ja Jari Keinänen

Valtakunnallisen YHTI-tietojärjestelmän kehitystyö ympäristöterveydenhuollon tarpeisiin

Suomen ympäristökeskus

mm. Ritva Britschgi, Janne Juvonen, Toivo Lapinlampi, Lauri Etelämäki, Erkki Santala

Pohjaveden suojelu ja sitä palvelevat tietojärjestelmät (POVET), vesihuolto ja sitä palveleva rekisteri (VELVET), vesihuollon paikkatietojen kehittäminen, lämpökaivo-opas, internet-sivusto kaivoista, kaivoryhmä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Hannu Komulainen

Toksikologian ja terveydensuojelun näkökulma

Urakoitsijat

Poratek ry: mm. Jukka Stenberg, Tuija Hoikkala, Peter Dahlbom ja Sami Eskelin

Suomen energiaporaajat ry, Jouni Salakari

Sulpu ry, Petri Koivula

Kaivonporausurakoitsijoiden ja lämpöpumppualan näkökulma, tilastot

Väestörekisterikeskus

Riitta Hagrén ja Timo Salovaara

Rakennus- ja huoneistorekisteri (RHR)

Ympäristöministeriö

Pekka Kalliomäki, Jukka Matinvesi, Pirjo Saksa, Katja Outinen ja Kirsi Martinkauppi

Normien ja ohjeistuksen kehittäminen rakentamisen näkökulmasta, lämpökaivot, energiatehokkuus, rakennusmateriaalien laatu

Asumisen ja rakentamisen palvelukokonaisuus SADe-ohjelmassa

Kaivorekisterin hyöty vesien laadun seurannassa: pohjavesi, raakavesi, talousvesi eri ministeriöiden vastuulla > yhteistyön tarve

GEO

LOG

IAN

TUTK

IMU

SKESK

US • Tutkim

usraportti 191 • Heli Lehtinen

www.gtk.fi [email protected]

Porakaivoja on tehty Suomessa vuosikymmeniä, aikaisemmin vedenottoon ja nyt yhä useammin rakennuksen lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmää varten. Julkai-sussa luodaan laaja kirjallisuuteen ja haastatteluihin perustuva katsaus porakai-vojen rekisteröinnin nykytilaan ja kehitystarpeisiin. Katsaukseen haastateltiin kaivonporausurakoitsijoita, kuntien edustajia ja erilaisia asiantuntijoita, myös Tanskan (GEUS) ja Ruotsin (SGU) geologisten tutkimuslaitosten kaivojen rekis-teröintipalveluissa. Kaivon sijainti- ja ominaisuustiedot ovat olleet pääosin yksit-täisten kiinteistön omistajien hallinnassa, eikä meillä ole valtakunnallista kaivon-porausten rekisteröintiä muiden Pohjoismaiden tapaan. Julkaisussa ehdotetaan useita toimenpiteitä poraus- ja kaivotietojen käyttökelpoisuuden parantamiseksi.

For decades we have drilled wells into bedrock in Finland, earlier to supply potable water and now more often for heating or cooling systems of buildings. This publication includes an extensive overview of the development needs for nationwide registration of the drillings and drilled wells in Finland. Well drilling contractors, authorities and selected experts were interviewed. Visits were also organized to the national geographical institutes in Sweden (SGU) and Denmark (GEUS), and to Tampere city services for building and city planning. There has been no compulsory registration in Finland for new drillings of wells, as exists in all other Nordic countries. This publication lists several measures that could improve the feasibility of the drilling and well data.

ISBN 978-952-217-161-0 (PDF)ISSN 0781-4240

geologian tutkimuskeskus tutkimusraportti...

Documents