0

GAS -MENETELMÄN (GOAL ATTAINMENT SCALING) KÄYTTÖ AMMATILLISESSA (TYÖHÖN LIITTYVÄSSÄ) KUNTOUTUKSESSA

Tutkimus- ja kehittämishanke Aslak –kuntoutuksessa.

Hankkeen jatko-osa 2011-2012.

Hankeraportti 29.3.2012

Hilkka Ylisassi Verve Consulting

0

GAS -MENETELMÄN (GOAL ATTAINMENT SCALING) KÄYTTÖ

AMMATILLISESSA (TYÖHÖN LIITTYVÄSSÄ) KUNTOUTUKSESSA

Tutkimus- ja kehittämishanke Aslak –kuntoutuksessa. Hankkeen jatko-osa 2011-2012.

Sisältö TIIVISTELMÄ .................................................................................................................................... 1 1.  Hankkeen tausta ja tavoitteet ....................................................................................................... 3 

1.1  Hankekokonaisuus................................................................................................................. 3 1.2  Hankkeen jatko-osan tavoitteet ............................................................................................. 4

2.  Hankkeen jatko-osan toteutus ...................................................................................................... 5 3.  Tulokset ........................................................................................................................................ 7 

3.1   Tavoiteprosessin eteneminen kuntoutusprosessin 3. ja 4. jaksoilla ...................................... 7 3.2  Tavoitteiden arvioinnin tulokset ja uudet tavoitteet .............................................................. 8 3.3   Tavoitteiden suhde jakson sisältöön .................................................................................... 16 3.4   GAS –tavoitteet ja muut tavoitteet ...................................................................................... 23 3.5  Tavoitteiden kuvaaminen selosteissa .................................................................................. 26 3.6   Kuntoutujien ja kuntoutustyöntekijöiden näkökulma ......................................................... 27 3.7   Esimiesten näkökulma työhön liittyviin tavoitteisiin .......................................................... 35 3.8  Palveluntuottajien GAS –seminaari .................................................................................... 40

4  Yhteenveto ja johtopäätökset ..................................................................................................... 43 Lähteet ................................................................................................................................................ 47  Liite 1: GAS –seminaari Aslak- ja Tyk -kuntoutuksen palveluntuottajille 9.2.2012. Seminaarin

ohjelma.

1

TIIVISTELMÄ GAS –menetelmän käyttö ammatillisessa (työhön liittyvässä) kuntoutuksessa. Tutkimus- ja kehittämishankkeen jatko-osa 2011-2012. GAS -menetelmän käyttöä kokeiltiin ja tutkittiin vuonna 2010 kolmessa kuntoutuslaitoksessa Aslak –kurssien 1. ja 2. jaksolla. Hankkeen tavoitteena oli selvittää, millaisia muutoksia GASin käyttöönotto edellyttää kuntoutuksen nykyisissä tavoitteen asettamisen käytännöissä, miten GAS-menetelmä on käyttöönotettavissa ammatillisessa kuntoutuksessa ja tarkastella erityisesti, miten ja millaisia ammatillisia eli työhön liittyviä tavoitteita kyetään synnyttämään ja niiden saavuttamista arvioimaan GAS –menetelmän avulla. Kuntoutuksen alkuvaiheen tulosten perusteella saatiin näkemys tavoitteiden asettamisen haasteista, GAS –menetelmän toimivuudesta ja sen edellyttämistä muutoksista nykyiseen käytäntöön nähden. Kokeilukurssien tutkimista jatkettiin pääosin vuonna 2011 toteutetussa hankkeen jatko-osassa. Tavoitteena oli selvittää tavoiteprosessin eteneminen ja kuntoutuksen aikana asetettujen tavoitteiden kehittyminen kokeilukurssien viimeisillä eli 3. ja 4. jaksoilla. Tarkastelun painopiste oli edelleen ammatillisissa tavoitteissa. Tavoitteiden asettamisprosessia, syntyneitä tavoitteita ja niissä edistymistä tutkittiin havainnointien, dokumenttien ja haastattelujen valossa. Jatko-osassa toteutettiin lisäksi ammatillisten tavoitteiden esimiesarviointi kuntoutujien työpaikoilla kuntoutusprosessin päätyttyä. Tulokset käytiin läpi kuntoutuslaitoksittain työseminaareissa ja hankkeen lopuksi järjestetyssä valtakunnallisessa Aslak- ja Tyk –palveluntuottajille suunnatussa GAS- seminaarissa. Hankkeen rahoitti Kela. Jatko-osan tulokset valottavat lisää tavoitteiden muotoutumista ja tavoiteprosessin haasteita. Tulokset osoittavat, että kuntoutusprosessin loppupuolella tavoitteita muokattiin alkujaksoja enemmän erityisesti asteikoita muuttamalla, mutta myös uusia tavoitteita asetettiin. Niistä vain yksi oli ammatillinen tavoite. Ammatillisia osuuksia oli loppujaksoilla vähän eivätkä ne tuoneet uutta ainesta tavoitteiden pohjaksi. Työn käsittely ei kuntoutujia innostanut siinä määrin kuin muut osiot. Toisella jaksolla oman työn käsittely oli kuitenkin motivoinut muutamaa kuntoutujaa asettamaan työtavoitteita ja loppujaksolle tullessaan kuntoutujat olivat edenneet tavoitteissaan. Tämä viittaa kuntoutuksen mahdollisuuksiin tukea työhön liittyvien tavoitteiden syntymistä ja muutosten edistämistä. Vaikka kuntoutujat pitävät asettamiaan tavoitteita pääsääntöisesti itselleen merkityksellisinä, osa asetetuista tavoitteista jää heille ulkokohtaiseksi. Kuntoutujille tärkeitä tavoitteita jää myös kirjaamatta tai niitä kirjataan muualle kuin GAS –lomakkeisiin. Kuntoutustyöntekijät kokivat, että tavoitteiden asettaminen sujuu nyt aikaisempaa paremmin, asiakkaille merkittäviä tavoitteita syntyy ja niissä on edetty. Tavoitteita osataan tarvittaessa myös muuttaa, mutta haasteeksi koettiin aikataulun asettamat rajoitukset uusiin tavoitteisiin paneutumiselle. Ammatillisten tavoitteiden synnyttäminen ja niiden mittareiden ja asteikkojen määrittäminen koetaan edelleen erityisen vaativaksi. Ammatillisen osion puutteet tunnistetaan ja kehittämistoimia on vireillä. Kuntoutuksen työkytkennän ja ammatillisten tavoitteiden kannalta tärkeitä ovat esimiesten näkemykset kuntoutuksen mahdollisuuksista tukea henkilöstön työssä jaksamista. Useimmat esimiehet näkivät Aslakin ensisijaisesti kunnon ja terveyden kohentamisen keinona, jotta työssä jaksettaisiin paremmin. Kuitenkin esimiehet pitivät tärkeänä, että mikäli työhön liittyviä tavoitteita laaditaan, niitä käsiteltäisiin esimiehen kanssa. Esimiesten arvion mukaan kuntoutukseen eivät ohjaudu ne, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Esimiehet odottavat

2

työterveyshuollolta nykyistä vahvempaa roolia kuntoutuksen tarpeen arvioimisessa yhdessä heidän kanssaan. Kokeilukurssien loppuosan tulokset vahvistavat kokeilun alkuosan tuloksia ja johtopäätöksiä. Kuntoutujan tilanteen selvittäminen on tavoitteiden tunnistamisen lähtökohta. Keskeisimpänä kehittämiskohteena on tavoitteiden asettamisen parempi pohjustaminen erityisesti ammatillisen tilanneanalyysin kautta. Työn käsittelyn välineiden ja osaamisen kehittäminen sekä ammatillisten sisältöjen entistä parempi hyödyntäminen on avainkysymys ammatillisten tavoitteiden kannalta. Jatko-osan tulokset korostavat työpaikka- ja työterveyshuoltoyhteistyön merkitystä ammatillisten tavoitteiden virittämisessä ja tukemisessa. Yhteistyötä varten tarvitaan uusia käytäntöjä ja yhteisiä välineitä. Alkujaksojen kokeilujen perusteella todettiin, että tavoitteiden arviointiin ja uusien tavoitteiden muodostamiseen tarvitaan enemmän huomiota ja aikaa. Tavoitteiden työstämistä ryhmissä lisättiin kuntoutuksen viimeisillä jaksoilla. Jatko-osan tulokset viittaavat siihen, että koko prosessin kehittäminen edellyttää kuntoutuslaitoksilta vielä tavoiteprosessin säätämistä, yhteisiä sopimuksia, työohjeita ja välineitä. Kuntoutuskurssin eri vaiheisiin paikantuvia tavoiteprosessin etenemisen kannalta kriittisiä kohtia on tunnistettu. Parannusehdotuksia niihin esitettiin myös palveluntuottajille järjestetyssä seminaarissa. Kokeilujen perusteella GAS -menetelmän käyttöönotto on jämäköittänyt ja tavoitteellistanut kuntoutustyötä. Se on tuonut vaikuttavuuskysymyksen uudella tavalla kuntouttajien tietoisuuteen ja pakottanut kiinnittämään huomiota koko kuntoutusprosessiin. Tulosten perusteella ensisijainen kehittämiskohde on Aslakin työkytkennän kehittäminen siten, että merkittäviä ammatillisia tavoitteita syntyy. GAS–menetelmän tuomien mahdollisuuksien ohella kokeilut toivat käytännön tasolla hyvin esille myös ne haasteet, joita yleensäkin uuden välineistön käyttöönotto tuo tulessaan olemassa olevaan toimintanmalliin. GAS –menetelmän käyttö edellyttää tekijöiltään ensinnäkin opettelua ja välinekokonaisuutena se vaikuttaa koko kuntoutusprosessiin toimintajärjestelmänä. Sen toteuttamista mekaanisesti irrallisena muusta kuntoutustoiminnasta tulee välttää. Aslak- ja Tyk –palveluntuottajat ovat ottaneet GAS –menetelmän käyttöön vuoden 2012 alussa. Kokeilun tuloksiin nojaten palveluntuottajien GAS-menetelmän käyttöönottoa ja koko kuntoutusprosessia on hyödyllistä sisäisesti arvioida ja kehittää.

3

1. Hankkeen tausta ja tavoitteet 1.1 Hankekokonaisuus Vuonna 2010 Verve Consulting toteutti yhteistyössä Kelan ja STM:n kanssa GASin käyttöönoton kokeilun kolmessa kuntoutuslaitoksessa. Hankkeen tavoitteena oli selvittää, millaisia muutoksia GASin käyttöönotto edellyttää kuntoutuksen nykyisissä tavoitteen asettamisen käytännöissä, miten GAS-menetelmä kokonaisuudessaan on käyttöönotettavissa ammatillisessa kuntoutuksessa ja tarkastella erityisesti, miten ja millaisia ammatillisia eli työhön liittyviä tavoitteita kyetään synnyttämään ja niiden saavuttamista arvioimaan GAS –menetelmän avulla. Hankkeessa tutkittiin kunkin kuntoutuslaitoksen tähänastinen tavoitteen asettamisen käytäntö, koulutettiin jokaisen laitoksen yhdelle Aslak -työryhmälle GAS –menetelmän periaatteet sekä suunniteltiin ja toteutettiin kokeilu, jossa käytettiin Kelan GAS –lomakkeen kokeiluversiota. Tarkastelun painopiste oli aikaisempien tutkimusten perusteella haasteelliseksi osoittautuneessa ammatillisten tavoitteiden aikaansaamisessa. Kokeilussa tutkittiin kussakin kuntoutuslaitoksessa tavoitteiden asettamista ensimmäisellä kuntoutusjaksolla ja tavoitteiden arvioimista ja uusien tavoitteiden asettamista toisella jaksolla. Toisella jaksolla toteutettiin myös ulkopuolisen asiantuntijan tekemä ristiinarviointi. Erityistä huomiota kiinnitettiin ammatillisten tavoitteiden asettamiseen, laatuun ja mittaamiseen. Tähänastisesta tavoitteenasettamisen käytännöstä ja GAS -kokeilusta kerättiin dokumentti-, havainnointi- ja haastatteluaineisto, johon pohjautuen tulokset käytiin läpi laitoskohtaisissa työseminaareissa ja hankkeen lopuksi yhteisessä yhteenveto- ja arviointiseminaarissa. Kirjallinen väliraportti tästä hankeosasta valmistui huhtikuussa 2011 ja se on luettavissa Kelan nettisivuilla (www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/NET/170511150531HN?OpenDocument). Tulokset osoittavat, että tähänastisessa kuntoutuskäytännössä ammatillisia tavoitteita syntyy varsin vähän ja ne ovat yleisluontoisia. Silloinkin kun kuntoutujalla on kuntoutukseen tullessaan työhön liittyviä ongelmia, niihin liittyviä tavoitteita voi jäädä kuntoutuksessa asettamatta. Terveyteen ja liikuntaan liittyviä tavoitteita asetetaan lukumääräisesti enemmän ja niiden koetaan syntyvän vaivattomasti tehtyjen testausten ja mittausten perusteella, mutta myös niiden todettiin jäävän usein epämääräisiksi ja laveiksi. Ammatillinen osio todettiin heikoimmin toimivaksi sisältöalueeksi puutteellisten työn käsittelyn välineiden ja menetelmien vuoksi. Työn käsittelyn tulokset jäävät ryhmätason tuloksiksi eikä niiden perusteella viriä yksittäisten kuntoutujien työhön liittyviä tavoitteita. Nämä havainnot olivat yhteisiä kaikille kolmelle laitokselle, joissa jokaisessa oli kuitenkin omanlaisensa tavoitteenasettamisen käytännöt ja tavoitelomakkeet. Todettuun ammatillisten tavoitteiden synnyttämisen haasteeseen tartuttiin siten, että GAS –perusteiden kouluttamisen yhteydessä kehitettiin apuvälineitä työasioiden avaamiseksi ja ammatillisten tavoitteiden synnyttämiseksi. Tavoitteiden laatua pyrittiin parantamaan SMART – periaatteisiin liittyvien apukysymysten avulla. Kukin kuntoutuslaitos laati kokeilukurssille tavoitteiden asettamisen prosessia varten suunnitelman, johon sisältyi mm. tavoitteisiin motivoiminen ja ohjaaminen jakson aikana, em. apuvälineiden käyttö ja yksilöllisten tavoitekeskustelujen käyttöönotto. Kokeilun perusteella GASin käyttö sinänsä luontuu myös ammatillisiin tavoitteisiin. Kokeilussa ammatillisia tavoitteita saatiin kaiken kaikkiaan aikaan jonkin verran enemmän kuin tähänastisessa käytännössä. Ammatillisten tavoitteiden aikaansaaminen vaihteli jonkin verran

4

laitoksittain. Sekä ammatilliset että terveyteen ja kuntoon liittyvät tavoitteet olivat aiempaa konkreettisempia ja yksilöllisempiä. Havaintoja GAS-menetelmän käyttökelpoisuudesta tukivat kuntoutujien näkemykset tavoitteistaan itselleen tärkeinä, joskin haastavina aikaansaada ja arvioida. Kuntoutustyöntekijät kokivat GASin käytön jämäköittävän työtään ja tuovan yksilöllistä asiakasnäkökulmaa tavoitteiden laatimiseen. Ammatillisten tavoitteiden asettaminen ja niille mittareiden ja asteikkojen laatiminen koettiin kuitenkin vaikeaksi ja mittareista muodostui usein epämääräisiä, mikä näkyi ristiinarvioinnissa poikkeavina arvioina. Havaittiin myös, että arviointi ei johda uusien tavoitteiden muodostamiseen aina silloinkaan, kun siihen olisi tarve, eikä toinen kuntoutusjakso tuonut työn osalta uutta näkemystä kuntoutujan tilanteeseen. Ilmeni myös, että vaikka työhön liittyviä kehittämisideoita saattoi syntyä jaksolla, niitä ei kirjautunut kuntoutujan GAS-lomakkeille. Johtopäätös tuloksista oli, että ammatillisten tavoitteiden synnyttämisen vaikeus on yhteydessä ensiksikin ammatillisen osion sisältöjen ja välineiden kehittymättömyyteen. Pienimuotoiset ammatillisten tavoitteiden virittämisvälineet eivät yksin riitä. Tavoitteiden asettamista tältä osin voidaan parantaa kuntoutuksen ammatillista osiota kehittämällä. Tavoitteiden kannalta olennaista olisi tuottaa kuntoutujakohtainen työtä ja ammatillista kehitystä koskeva tilanneanalyysi, johon ammatilliset tavoitteet ankkuroidaan. Tilanneanalyysi edellyttää työn käsittelyn välineiden ja osaamisen kehittämistä. Osoittautui myös, että olemassa olevia ammatillisia sisältöjä ei hyödynnetä riittävästi tavoitteiden asettamisessa toisin kuin terveyteen ja kuntoon liittyviä sisältöjä, joiden kuntoutujakohtaiset tulokset ovat yleensä asiakkaan käytettävissä heidän asettaessaan tavoitteitaan. Toiseksi kehittämiskohteeksi esitettiin tavoitteiden asettamisprosessin parantamista siten, että tavoitteisiin ohjataan ja tavoitteita pohjustetaan entistä määrätietoisemmin sekä ryhmässä että yksilöllisesti. Tavoiteprosessi tulee suunnitella koko kuntoutusprosessin sisällä kulkevaksi luontevaksi osaksi kuntoutusta, ei irralliseksi tehtäväksi. Tähän tarvitaan työvälineitä niin työryhmälle kuin kuntoutujille itselleen koko kuntoutusprosessin ajalle. Prosessin parantaminen tarkoittaa myös sitä, että tavoitteiden arviointiin ja uusien tavoitteiden muodostamiseen kiinnitetään enemmän huomiota ja aikaa. 1.2 Hankkeen jatko-osan tavoitteet Kuntoutuskurssien alkuvaiheen kokeilujen tulosten perusteella saatiin näkemys tavoitteiden asettamisen haasteista, GAS –menetelmän toimivuudesta ja sen edellyttämistä muutoksista nykyiseen käytäntöön nähden. Tutkimus käsitti Aslak –kurssin 1. ja 2. jakson, jolloin kuntoutusprosessien vielä jatkuessa siitä eteenpäin ei voitu nähdä koko kuvaa kuntoutusprosessin aikana asetettujen tavoitteiden kehittymisestä. Hankkeen jatko-osan tarkoituksena oli seurata ja analysoida kokeilukurssien loput eli 3. ja 4. jaksot ja tutkia, miten tavoiteprosessi etenee kurssin loppuun saakka ja mitä työhön liittyville tavoitteille tapahtuu sen jälkeen kuntoutujien työpaikalla. Tavoitteiden asettamisprosessia ja tuloksia tutkittiin edelleen sekä havainnointien, dokumenttien että haastattelujen valossa. Kuntoutustyöntekijöiden ja kuntoutuja-asiakkaiden näkemysten lisäksi tässä jatko-osassa kysyttiin esimiesten arvioita kuntoutuksen työhön liittyvistä tavoitteista.

5

2. Hankkeen jatko-osan toteutus

Kaikki kokeilussa mukana olleet Aslak-kurssit jatkuivat vuonna 2011. Tavoiteprosessin jatkon seuraaminen ja arviointi kohdistui samoihin kokeilun vuonna 2010 aloittaneisiin kolmeen Aslak –ryhmään (asentajat/mekaanikot ja työnjohtajat sekä opettajat) Kiipulan kuntoutuskeskuksessa, Kuntoutuskeskus Petreassa ja Kuntoutus Peurungassa. Hankkeeseen osallistuneiden kuntoutustyöryhmien kokoonpano oli niin ikään sama kuin 1. ja 2. jaksojen osalta. Petrean pilottikurssi koostui kolmesta jaksosta ja Kiipulan ja Peurungan pilottikurssit neljästä jaksosta. Hankkeen käytännön toteutuksesta vastasi Verve Consultingista tutkija, kehittämiskonsultti Hilkka Ylisassi. Hankeryhmään osallistuivat Kelan asiantuntijoina asiantuntijalääkäri Kirsi Vainiemi, suunnittelija Seija Sukula ja suunnittelija Leena Penttinen. Lisäksi apulaisylilääkäri Jari Turunen Vervestä osallistui hankeryhmän kokouksiin ja loppuseminaarin suunnitteluun ja toteutukseen. Hankkeen rahoitti Kela. Hanke toteutui suunnitellusti. Kokeilukurssien tavoiteprosessien seurantaa ja arviointia jatkettiin kuntoutusjaksoilla niiden päättymiseen saakka. Seuranta toteutettiin rinnakkain kolmessa kuntoutuslaitoksessa noudattaen kokeilukurssien toteutumista samalla periaatteella ja vastaavalla aineistonkeruulla ja raportoinnilla kuin toteutettiin kokeilukurssien 1. ja 2. jaksot lukuun ottamatta Kiipulassa ja Peurungassa aiemmin toteutuneita 3-jaksoja, joilta kerättiin dokumentti- ja haastatteluaineisto jälkikäteen. Lisäksi toteutettiin ammatillisten tavoitteiden esimiesarviointi kuntoutujien työpaikoilla kuntoutusprosessin päätyttyä. Aineistonkeruun päätyttyä pidettiin laitoskohtaiset työseminaarit. Hankkeen päätteeksi järjestettiin Aslak- ja Tyk palveluntuottajille valtakunnallinen koulutuspäivä, jossa raportoitiin hankkeen tuloksia ja työstettiin GAS -kokemuksia ja kehittämisideoita työpajoissa. Jatko-osan tapahtumat, aineisto ja toteutuksen aikataulu vaiheittain on kuvattu taulukossa 1.

6

Taulukko 1. Hankkeen jatko-osan sisältö, aineisto ja toteutuksen aikataulu vaiheittain.

Hankkeen vaihe

Aineisto

Aikataulu

Aslak-ryhmä A

Aslak-ryhmä B

Aslak-ryhmä C

1 Kokeilukurssien 3. ja 4. jaksojen seuranta - tavoitteiden arviointi ja uusien asettaminen

- tavoitekeskustelujen havainnointi loppujaksoilla (11 kpl) - GAS –lomakkeet (3. ja 4. jaksoilta,18 kjaa) - kuntoutusselosteet 3. ja 4. jaksolta (18 kjaa) - 3. ja 4. jakson ryhmäohjelma (5 kpl) - yhteistyöpäivän muistiot (3 kpl) - asiakashaastattelut loppujaksoilla, (10 kpl) - kuntoutustyöntekijöiden haastattelut loppujaksolla (8 kpl) - asiakasorganisaation henkilöstöjohtajan haastattelu

3. jakso 29.11.-3.12. 2010 (takautuvasti) 4. jakso (loppujakso) 6.-10.6.2011

3. jakso (loppujakso) 10.-14.10. 2011

3. jakso 14.3.-18.3.2011 (takautuvasti) 4. jakso (loppujakso) 12.-16.9. 2011

2 Ammatillisia tavoitteita koskevat esimiesarviot kuntoutuksen päätyttyä

kuntoutujien esimiesten haastattelut (yht. 10 esimiehen haastattelut)

23.8., 1.9. ja 2.9.2011 (yht. 3 esimies-haastattelua)

22.11.2011 (yht. 3 esimies-haastattelua)

6.10. ja 11.10.2011 (yht. 4 esimies-haastattelua)

3 Laitoskohtaiset arviointiseminaarit

kussakin laitoksessa, yht. kolme seminaaria; -nauhoitetut seminaarikeskustelut

8.9. 2011

20.12. 2011

8.11.2011

5 Valtakunnallinen seminaari Aslak- ja Tyk -kuntoutuksen palveluntuottajille

GAS –seminaari Aslak- ja Tyk –kuntoutuksen palveluntuottajille 9.2.2012, Helsinki - työpajamuistiot

9.2.2012

6 Raportointi

Raportti 30.3.2012

7

3. Tulokset Tässä luvussa kuvataan tavoiteprosessin kulkua, tavoitteiden arvioinnin tuloksia ja uusien tavoitteiden asettamista sekä tavoitteiden suhdetta kurssin sisältöihin sekä muita kuntoutustavoitteisiin kytkeytyviä ilmiöitä kokeilukurssien 3. ja 4. jaksoilla. Luvussa kuvataan myös kuntoutujien ja kuntoutustyöntekijöiden näkemyksiä tavoiteprosessiin kokeilun loppuvaiheessa sekä esimiesten näkemyksiä työhön liittyvistä tavoitteista. Myös palvelutuottajille järjestetyn seminaarin tulokset sisältyvät tähän lukuun.  

3.1 Tavoiteprosessin eteneminen kuntoutusprosessin 3. ja 4. jaksoilla Kokeilukursseista kaksi Aslakia toteutui nelijaksoisena ja yksi kolmijaksoisena. Tavoiteprosessin kulku vaihteli jonkin verran laitoksittain mm. aikataulujen, ryhmätyöskentelyn ja yksilöllisten tavoitekeskustelujen toteutuksen suhteen. Nelijaksoisista kokeilukursseista pilotissa A tavoitteet arvioitiin 3. jaksolla vain ryhmämuotoisesti, pilotissa C järjestettiin myös 3. jaksolla lyhyet yksilölliset tavoitekeskustelut. Kaikissa piloteissa kokeilun viimeisellä jaksolla (pilotissa B 3. jakso) tavoitteita käsiteltiin ryhmissä ja lisäksi tavoitteet arvioitiin yksilöllisissä tavoitekeskusteluissa, joiden suunniteltu kesto vaihteli 15-30 minuuttiin. Kuntoutustyöntekijä kertoo tavoiteprosessin aikatauluun liittyvästä haasteesta:

Tavoitteet pitää saada ryhmässä käyntiin, kun ne pitäis olla jo keskiviikkona jotenkin hahmotettuna, kun torstaina ja perjantaina on tavoitekeskustelut. Tämä ryhmän kanssa käytiin tosin jo keskiviikkona ja torstaina. Toimitetaan mittaustiedot ja muut sille joka keskustelun käy – jos ne on käytettävissä. Lihaskuntotesti esimerkiksi ei ollut nyt käytettävissä, kun ne tehdään vasta torstaina.

Alun perin kokeilussa kaavailtu tavoitteiden arviointi yksilöllisesti jakson alussa ei toteutunut missään pilotissa. Sen sijaan tavoitteita arvioitiin jakson alussa ryhmämuotoisesti ja arviot muotoiltiin ja kirjattiin lomakkeille jakson lopulla yksilöllisissä tavoitekeskusteluissa. Yksilöllisten arviointikeskustelujen järjestäminen erikseen sekä jakson alussa että jakson lopussa koettiin yhtäältä liikaa aikaa vieväksi ja hankalaksi järjestää. Toisaalta todettiin, että nyt kokeiltuun yhteen tavoitekeskusteluun ei ajallisesti mahdu kunnolla sekä arviointi että uusien tavoitteiden asettaminen. Kahdella viimeisellä Aslak –jaksolla panostettiinkin ryhmämuotoiseen tavoitteiden ”ennakkoarviointiin” ja uusien pohtimiseen. Keinojen vähäinen miettiminen ja kirjaamatta jääminen todettiin jo kuntoutusprosessin alkupuolella. Siltä osin tilanne säilyi samanlaisena kuntoutusprosessin loppuun saakka eikä esim. keinolomakkeita otettu käyttöön. Loppujakson tavoitekeskustelut etenivät eri piloteissa hieman erilaisten käsikirjoitusten mukaan. Kaikissa käytiin tavoitteet läpi lomakkeen avulla, yksi kerrallaan, lopuksi yhteenvetäen. Yhdessä pilotissa kerrottiin kuntoutujille myös t-lukuarvot. Keskusteluissa viitattiin myös testeihin ja mittauksiin. Ammatillisten osioiden sisältöihin ei viitattu missään pilotissa. Kuntoutuslaitoksissa A ja B keskityttiin tavoitteiden arvioimiseen, kun taas kuntoutuslaitoksessa C tavoitekeskustelut olivat sisällöltään laajempia. Siellä tavoitekeskustelut ohjasi lääkäri ja keskustelussa noudatettiin työryhmän aikaisempaa loppukeskustelun käsikirjoitusta, johon oli lisätty gas –tavoitteiden arviointi. Lääkäri kommentoi tavoitekeskustelua näin:

8

Tässä mentiin lääkärin mukaan. Jokaisella voi olla oma käsikirjoitus, ei meillä ole vakiintunutta käsikirjoitusta.

Pilottiryhmän C kuntoutujilta kysyttiin myös yleisarviota kuntoutustavoitteiden toteutumisesta asteikolla 1-5. Tämä käytäntö tuli aikaisemmasta tavasta ennen GAS –menetelmää. Kuntoutustyöntekijä kommentoi sitä näin:

Tämä on minun kehittelemä asteikko. Tätä olen käyttänyt, plus gas tähän lisäksi. On tärkeä saada kuntoutujan oma näkemys asioista, kokonaistilanne. Ei liity millään lailla gas-tavoitteisiin, myös piilotavoitteet näkyy. Kyllä ne menee joskus ristiin meidän näkökulmasta.

Sitaatissa esille tulleeseen ’piilotavoite’ –ilmiöön palataan lähemmin luvussa 3.4. s. 23-25. 3.2 Tavoitteiden arvioinnin tulokset ja uudet tavoitteet Tavoitteiden muutokset ja uudet tavoitteet Toisen kuntoutusjakson jälkeen todettiin, että tavoitteet pysyivät suurimmaksi osaksi ennallaan silloinkin, kun olisi ollut tarvetta niitä muokata, eikä uusia ammatillisia tavoitteita virinnyt odotetussa määrin, vaikka niitä odotettiin syntyvän lisää 2. jaksolla, kun työn käsittelyä oli enemmän. Tarvetta muutoksiin olisi ollut joko siitä syystä, että tavoitteet osoittautuivat epärelevanteiksi, mittari ei ollut tavoitteen kannalta osuva tai siinä oli tyyppivirheitä jotka vaikeuttivat arviointia. Tähän viittasi myös ristiinarvioinneissa todettu melko suuri poikkeavien arvioiden määrä. Joitakin asteikoita tosin muokattiin ja asetettiin uusia liikunta- ja terveystavoitteita (ks. Ylisassi 2011, väliraportti). Taulukkoon 2 on koottu 1. jaksolla asetetut tavoitteet, seuraavilla jaksoilla niihin tehdyt muutokset sekä asetetut uudet tavoitteet. Tarkasteltaessa kuntoutusprosesseja kokonaisuudessaan huomataan, että 1. jakson jälkeisillä jaksoilla yhden pilottiryhmän kaikki tavoitteet pysyivät muuttumattomina koko ajan, kun taas kahden pilottiryhmän tavoitteisiin tehtiin muutoksia kaikilla alkujakson jälkeisillä jaksoilla. Asteikoita muokattiin, mittareita vaihdettiin ja uusia tavoitteita syntyi koko prosessin aikana yhteensä 12. Uusista tavoitteista ammatillisia tavoitteita oli kolme ja muita yhdeksän. Myös jo saavutettuja tavoitteita jätettiin sivuun, ts. niitä ei enää arvioitu tai pidetty voimassa. Eri jaksoilla tavoitteita muutettiin tai uusia asetettiin seitsemän kuntoutujan kohdalla yhteensä 18 kuntoutujan joukosta, joten muutokset osuivat paljolti samojen kuntoutujien tavoitteisiin. Jaksoittain tarkasteltuna 2. jaksolla oli muokattu yhteensä seitsemän tavoitteen asteikkoa (yhteensä 41 ensimmäisellä jaksolla asetetusta tavoitteesta) ja asetettu viisi uutta tavoitetta. Kaksi työhön liittyvää tavoitetta oli lopetettu epätarkoituksenmukaisina. Kahden Aslak -ryhmän kuntoutus toteutui neljässä jaksossa, joten vielä 3. jaksolla voitiin muokata tavoitteita ja asettaa uusia, jotka arvioitiin loppujaksolla. 3. ja 4. neljännellä jaksoilla muutettiin yhteensä neljän tavoitteen asteikkoja ja asetettiin vielä seitsemän uutta GAS –tavoitetta, joista yksi oli ammatillinen. Uusista tavoitteista neljä asetettiin pilotilla B vielä viimeisellä jaksolla GAS -menetelmän mukaisesti.

9

Taulukko 2. Kokeilun 1. jaksoilla asetetut tavoitteet kolmella pilottikurssilla ja niiden muutokset 2-4. jaksoilla. Muutokset, uudet tavoitteet ja huomautukset kurssivilla.

Kuntoutus- laitos/ pilotti

Työhön liittyvät tavoitteet

Terveyteen ja kuntoon liittyvät taviotteet

Muut tavoitteet

A neljä kuntoutus-jaksoa

- oman työn organisointi - osaamisen kehittäminen - stressin hallinta työssä Samat tavoitteet ja asteikot 1> 2> 3> 4 jaksoilla

- terveys - painon pudotus (kahdella kuntoutujalla) - liikunta (kahdella kuntoutujalla) - alkoholia vähemmän - selän työkunto - polvien työkunto Samat tavoitteet ja asteikot 1> 2> 3>4 jaksoilla

- autonkorjaustöiden vähentäminen vapaa-ajalla Sama tavoite ja asteikko 1> 2> 3>4 jaksoilla

B kolme kuntoutus-jaksoa

- tutkin, helpottaako elämääni työasioiden hoitaminen työpaikalla jätettiin pois 1 jakson jälkeen - työpaikan matkapuhelimen käyttö jätettiin pois 1 jakson jälkeen - uusi tavoite 2 jaksolla: asioiden esittäminen työyhteisössä rakentavasti - työasiat jäävät työpaikalle - päästä keskusteluyhteyteen esimiehen kanssa - luoda puitteet työkavereiden ajatusten vaihdolle - uusi tavoite loppujaksolla: Luoda laajemmat puitteet opettajien ajatustenvaihdolle - työajan rajaaminen - työssä priorisointi - työn jakaminen tietyissä tapahtumissa

- painon pudotus terveydellisistä syistä - ylläpitää työn ilo (lenkkeilemällä) 2. jaksolla mittaria muutettiin (sauvakävely) loppujaksolla muokattiin asteikkoa (lenkkeilymäärä) - liikunnan lisääminen - uusi tavoite 2. jaksolla: Verenpainelääkityksen lopettaminen. - uusi tavoite loppujaksolla: Säännöllinen liikunta - uusi tavoite loppujaksolla: Ruokatottumusten muuttaminen terveellisemmiksi

- järkevä suhtautuminen lapsenlapsen syntymään - oman harrastuksen aloittaminen - uusi tavoite loppujaksolla: Luovuuden harjoittaminen

10

C neljä kuntoutus-jaksoa

- työajan rajaaminen 8-9 tuntiin/pvä asteikkoa muokattiin 2. jaksolla - työmotivaation ylläpito (ei arvioitu 3. ja 4. jaksolla) - työn tauottaminen - uusi tavoite 2. jaksolla: satulatuolin käyttöönotto. Jätettiin pois 3> 4 jaksolla

- kuntosaliharjoittelun lisääminen (kahdella kuntoutujalla) toisen kuntoutujan asteikkoa muokattiin 2. jaksolla -venyttelyjen lisääminen (kahdella kuntoutujalla) -venyttelyt - liikunnan lisääminen - lenkkeily - uinti - sauvakävely - painon pudotus - vartalon lihasvoiman lisääminen - vesiliikunnan lisääminen - tupakanpolton lopettaminen asteikkoa muokattiin 2. ja 3. jaksolla - uusi tavoite 2. jaksolla: hiihto (ei arvioitu enää 4. jaksolla) - uusi tavoite 2. jaksolla: alkoholin käytön vähentäminen - uusi tavoite 3. jaksolla: työmatkapyöräily - uusi tavoite 3. jaksolla: Lihaskuntoharjoittelu kotona - uusi tavoite 3. jaksolla: lenkkeily (hölkkä)

11

Miksi tavoitteita muokattiin? Toisen jakson arviointien ja ristiinarviointien perusteella todettiin, että osa asteikoista oli epäonnistuneita, jotkut liian helppoja, osa vaikeita tai epätarkoituksenmukaisia, jolloin niitä jouduttiin korjaamaan. Mittareiden ja asteikkojen muokkaamista voidaan tulkita myös siten, että kyseessä ei ole yhdentekevä asia, vaan kuntoutuja haluaa viilata tavoitteensa niin että ne ovat itselle osuvia. Pilottiryhmässä B (toteutus kolmessa jaksossa) oli toisella jaksolla muokattu kahden kuntoutujan tavoitteita. Heistä toinen oli asettanut kaksi uutta tavoitetta ja hänen kaksi alkuperäistä työtavoitettaan oli ’hylätty’ kuntoutujan arvioitua ne itselleen vähämerkityksellisiksi. Näitä kahta tavoitetta ei myöskään arvioitu. Sama kuntoutuja asetti vielä loppujaksolla itselleen kolme uutta GAS -tavoitetta. Kuntoutujista toinen asetti itselleen päätösjaksolla uuden GAS-tavoitteen, joka oli laajennus aiemmin asetettuun ammatilliseen tavoitteeseen. Huomattakoon, että näiden kahden kuntoutujan tavoitekeskustelut ohjasi sama kuntoutustyöntekijä. Muilla tämän pilottiryhmän kuntoutujilla ei tullut muutoksia tavoitteisiin loppujaksolla. Tämä havainto saa pohtimaan ohjaajan työtavan merkitystä.  Asiaa voidaan tarkastella myös toisesta näkökulmasta: mikseivät tavoitteet muuttuneet sen useammin? Eivätkö epäloogiset tai virheelliset asteikot tai kuntoutujien jo saavuttamat tai ylittämät tavoitteet johtaneetkaan asteikkojen tarkistamiseen? Jo saavutettuja tavoitteita jätettiin voimaan ikään kuin ylläpitotavoitteiksi, jolloin tulos saattoi joko vaihdella eri jaksojen arvioinneissa tai olla koko ajan jopa +2. Yhden tavoitteen kohdalla (Tavoite: työasiat jäävät työpaikalle) sekä kuntoutuja että kuntoutustyöntekijä totesivat kahden eri jakson tavoitekeskustelussa, että tavoitetta on vaikea arvioida, kun asteikolla on monta eri indikaattoria, esim. tavoitetason kohdalla oli kolme eri indikaattoria  (Työasiat jäävät työpaikalle, kirjaan huolet vihkoon, haen apua ajoissa). Mittaria ja asteikkoa ei silti muutettu. Kuntoutustyöntekijä perusteli sitä aikapulalla. Osuivatko jo ensimmäisellä jaksolla kohdalleen kaikki tavoitteet niillä 11 kuntoutujalla, joiden tavoitteisiin ei tullut kuntoutuksen aikana mitään muutoksia? Ilmeisesti osa osui hyvinkin, kun taas joidenkin kohdalla oli havaittavissa, että tavoitteita kuljetettiin mukana, kun ne kerran oli tehty, tai niihin ei ehditty paneutua erikseen. Näistä näkökulmista tuloksia valotetaan seuraavissa alaluvuissa yksityiskohtaisemmin tarkastelemalla havaintoyhteenvetojen ja aineistonäytteiden avulla tavoitteiden etenemistä, tavoitteiden suhdetta jaksojen sisältöihin ja kuntoutujien sekä kuntoutustyöntekijöiden itsensä esittämiä näkemyksiä tavoitteista ja koko kuntoutusprosessista. Tavoitteiden saavuttaminen Kuntoutujat etenivät GAS-arviointien valossa tavoitteissaan koko kuntoutusprosessin aikana siten, että 12 kuntoutujan kohdalla (yhteensä 18 kuntoutujan joukosta) ainakin yksi tavoite oli saavutettu jo sen asettamista seuraavalla jaksolla (16 tavoitteessa). Vähintään yhden tavoitteen GAS -arvio parani toiselta kuntoutusjaksolta viimeiselle jaksolle yhteensä 12 kuntoutujan kohdalla (yht 21 tavoitteessa), pysyi samana 11 kuntoutujan kohdalla (yht 12 tavoitteen kohdalla), heikkeni kolmella kuntoutujalla (yhteensä kolmessa tavoitteessa), heistä kahdella jääden loppujaksoon mennessä saavuttamatta. Tavoitteen saavuttamisen suunta vaihteli nelijaksoisilla piloteilla 2. jaksosta 3. ja 4. jaksolle kolmella kuntoutujalla yhteensä kolmessa tavoitteessa. Seitsemän kuntoutujaa ei saavuttanut jotain tavoitettaan missään vaiheessa koko prosessin aikana.

12

Arvioinnin tulokset antavat aihetta monenlaiseen pohdintaan. Onko osa tavoitteista ollut jo alun perin liian helppoja kun ne on saavutettu jo toiselle jaksolle tultaessa? Vastaavasti jos kuntoutuja ei saavuttanut tavoitetta koko kuntoutuksen aikana, oliko se liian vaikea? GAS –menetelmään sisältyy ajatus tulosten normaalijakaumasta, jolloin ryhmän tulosten kuuluukin asettua koko asteikolle. Toisaalta kuntoutustyöntekijät arvelivat, että kuntoutujat pyrkivät tavoitetason saavutettuaan +1 ja +2 –tasoon, jolloin todellinen tavoitetaso nousee, vaikka asteikko jää ennalleen. Se näkyy t-lukuarvoissa siten, että pistemäärät nousevat korkeiksi. Esimerkiksi eräällä kuntoutujalla oli 3 tavoitetta, joista tuli loppujaksolla arvot +2, +1 ja +2 , jolloin t-lukuarvo on 73. Kun ryhmässä useilla kuntoutujilla tulee korkeita t-lukuarvoja, voidaan päätellä, että tavoitteet ovat olleet todennäköisesti liian helppoja. Arviointiseminaarissa kuntoutustyöntekijät pohtivat omien pilottiensa tuloksia:

Oliko tavoite liian helppo… oliko se muutostavoite ensinkään jos oli jo lähtökohtaisesti tietyllä tasolla. Lähtötason arvioimiseen olisi voinut panostaa enemmän. Halusiko kuntoutuja muuttaa edes? Mihin mennessähän tuon on ajateltu toteutuvan, muutetaanko tavoitetta jos se on toteutunut jo alussa?

Tavoitteiden ajoituksessa oli epämääräisyyttä, mikä vaikeutti osin arviointia. Tavoitteita arvioitiin joka jaksolla ja osa saavutetuista tavoitteista jätettiin voimaan ns. ylläpitotavoitteiksi. Kuntoutustyöntekijöiden mielestä tavoitteet voivat hyvin saada ylläpitotavoitteen merkityksen jatkossa, jos ne on jo saavutettu, koska kuntoutujan tilanne vaihtelee. Ohessa tämänkaltainen esimerkki kuntoutujan tavoitteen etenemisestä kuntoutusprosessin aikana.

Tavoite: Lisää liikuntaa

arvio 2. jaksolla

arvio 3. jaksolla

arvio 4. jaksolla

sohvalla (alle 1 x viikossa) -2 1 x viikossa -1 2.12.10

1 tunti 2 x viikossa kuntoliikunta 0 28.9.10 2 x viikossa + pysyvä harrastus +1 3 x viikossa + pysyvä harrastus +2 7.6.11

  Kuten esimerkistä käy ilmi, välillä tavoitteessa voi tulla notkahdus, jolloin kuntoutuksen tuella tavoitteen etenemistä pitäisi voida tukea. Seuraavassa esimerkissä on ote tavoitekeskustelusta, jossa tuloksesta neuvotellaan ja pohditaan asteikon osuvuutta. Opettajana toimivan kuntoutujan tavoite oli ”Työajan rajaaminen” ja asteikko oli sidottu kuntoutujan silloiseen lukujärjestykseen. Arviointikeskustelussa todettiin, että asteikko ei ollut enää kaikilta osin pätevä, kun lukujärjestys oli nyt toisenlainen kuin tavoitetta asetettaessa. Tavoitteen idea ei siitä tässä tapauksessa kuitenkaan romuttunut. Ohjaaja: … Työajan rajaamisessa tavoitetaso nolla oli, että teet työt koulun seinien

sisäpuolella 8-15 välillä, +1 se että sä pääset lähtemään koulusta jo ennen klo 13, ja selvästi odotettua parempi että (ohjaaja kertaa koko asteikon)… mitä mieltä sä oot nyt, missä mennään?

13

Kuntoutuja: Jos aattelen vuosi sitten tilanteeseen niin kyllä ne työt on selkeästi sinne koululle jääneet enemmän… kyllä mä ne pääasiassa teen koulun seinien sisällä, että joskus saattaa joku juttu tulla jonka sitten tekee nopeasti kotona.

Ohjaaja: Vaikuttaisko se siltä että sä oot nyt tuossa tavoitetasossa? Kuntoutuja: No kyllä mä sitä mieltä oon, kyllä mä siihen oon päässyt … nyt jos tekis nämä

tavoitteet uudelleen niin muotoilis vähän eri lailla kun nää on nyt niin konkreettisia, esim. lukujärjestykseen sidottuja, ja nythän mulla on ihan erilainen lukujärjestys, ei oo tällaista lyhyttä päivää enää…

Ohjaaja: Eli sovitaan, että sä oot päässyt tavoitetasoon ja laitetaan tuohon päiväys

(merkitsee päivämäärän GAS - lomakkeelle toteutuneen lukuarvon kohdalle).

Muutamassa muussa tapauksessa ilmeni, että kun indikaattoriksi on määritelty yksittäisiä keinoja, on tavoitteeseen voitu päästä muuta kautta eikä asteikko ole relevantti arvioitaessa. Eräs kuntoutuja arvioi liikuntatavoitteensa osalta viimeisen jakson arviointikeskustelussa, että asettaisi mittarin nyt toisin. Kuntoutujan tavoitteena oli ”Liikunnan lisääminen” ja mittarina oli hengästyttävän liikunnan määrä entisten liikuntojen lisäksi. Hän oli saavuttanut tavoitteen jo edellisen jakson arvioinnissa ja pohti viimeisen jakson arviointikeskustelussa, että tavoitetaso oli ylitetty mutta ei sillä keinoin mitä asteikolle oli laitettu.

Tavoite: Liikunnan lisääminen

2.jakso 3.jakso

Hengästyttävää liikuntaa epäsäännöllisesti entisten lisäksi ‐2 Hengästyttävää liikuntaa 1 krt/vk entisten lisäksi -1

Hengästyttävää liikuntaa 2 krt/vk entisten liikuntojen lisäksi 0 4.11.10 Lisäksi myös kuntosali 1 krt/vk +1 14.10.11

Kiinteytymistä/solakoitumista havaittavissa +2 Tässäkin tapauksessa voitiin kuitenkin päätellä, että itse tavoitteen merkitys säilyi. Seuraavassa tavoitekeskusteluotteessa ilmenee myös terveyskunto-osioiden sisällön merkitys liikuntatavoitteille. Ohjaaja: … siellä oli liikunnan lisääminen, ja tavoitteena oli että entisten lajien lisäksi

tulis vielä uusi laji… (ohjaaja käy läpi asteikon). … mitä sä nyt itse ajattelet kun katsot tätä asteikkoa?

Kuntoutuja: Täähän on vähän sellainen kakspiippuinen juttu, tässä mä mietin miten

laittaisin tämän asteikon nyt. Mähän kävin siellä kuntosalilla jossakin vaiheessa säännöllisesti mutta sitten mulla tuli jotain muita jumppajuttuja… ajattelin että mä yritän pitää siitä kiinni että siitä liikuntapiirakan keskiosasta tulee kaksi viikossa, ja kun mulla oli sitä venyttelyä, niin nyt kun mä ajattelen, niin tään mä muuttaisin, kun tässä on että lisäksi kuntosalia kerran viikossa, niin mähän en oo siihen päässy. Mut sit jos mä aattelen sillä tavalla, että mikä tässä oli se alkuperäinen ajatus, että tulee siitä ympyrän sisältä kaksi lajia, niin sitten mä oon niin kun päässyt. Ilman muuta oon tehnyt tätä hengästyttävää liikuntaa kaksi kertaa viikossa, jopa enemmänkin, mut jos tuossa ei olis tuota kuntosali –sanaa, niin mä oisin tuossa +1:ssä, että miten tämä nyt.

14

Ohjaaja: Joka tapauksessa… sitä hengästyttävää on tullut vielä se kaksi kertaa viikossa,

että onko se nyt sitä kuntosalia vai onko se venyttelyä… Jos me pidetään tiukasti kiinni tuosta kuntosali -sanasta niin sitten se ei ois +1, mutta toisaalta taas niin me voitais ajatella sitä mikä sulla siinä oli ajatuksena…

Kuntoutuja: Kyllä mä haluun että se on tuo +1 koska kuitenkin konkreettinen muutos on

tapahtunut jos mä ajattelen sitä mun liikkumisen määrää kaiken kaikkiaan. Toki nyt kun otettiin tuo mittaus niin kyllä mä otan varmaan henkilökohtaiseen tavoitteeseen tuon kuntosalin jollakin tavalla.

Ohjaaja: Meinasin sulle sanoakin että nyt kun tehtiin tuo mittaus niin ihan hyvä ottaa se

mukaan. Mutta kun sulla on se alkuperäinen ajatus se liikunnan monipuolistaminen… tää tavoitteen nimi vois olla liikunnan lisääminen ja monipuolistaminen… siinä mielessä kyllä oltais tässä +1 tasossa, ja kun siellä on vielä takana tuo terveysliikuntasuositus takana. Me ei osattu asteikkoa asetettaessa ajatella sitä puolta. Mutta päädytään tähän +1 … (merkitsee lomakkeelle).

Jatkosuunnitelmat kuntoutuksen päättyessä Loppujakson tavoitekeskusteluissa jatkosuunnitelmia käsiteltiin yleensä niukasti. Jatkosuunnitelmista keskustelu ja tavoitteiden ja jatkosuunnitelmien kirjaaminen selosteeseen vaihteli jonkin verran laitoksittain ja työntekijäkohtaisesti. Joiltakin kuntoutujilta kysyttiin jatkosuunnitelmista ainakin käsiteltyjen tavoitteiden osalta, kun taas toisten kohdalla jatkoa ei käsitelty lainkaan. Ohjaaja merkitsi jatkoa koskevat asiat itselleen keskustelutilanteessa, niitä ei kirjattu erikseen esim. lomakkeille missään pilotissa lukuun ottamatta niitä kahta tapausta pilotissa B, joissa tehtiin uudet tai muokatut GAS –tavoitteet jatkoa varten. Pilotissa A jatkosuunnitelmia rajauduttiin käsittelemään yleisellä tasolla, ei niinkään spesifien tavoitteiden jatkamisena. Muita mahdollisia suunnitelmia tai jatkon tarpeita ei käsitelty. Esimerkki kuvaa tyypillistä jatkon käsittelyä:

Ohjaaja: Miten tästä eteenpäin kun tää kuntoutus loppuu, miten jatko? Kuntoutuja: Kova yritys on koittaa pysyä samassa ettei ainakaan huonompaan

mene. Kävelytestit näyttivät että ihan hyvä, ja huomenna on suoritustestit, uskoisin että samassa ollaan.

Ohjaaja: Onko sulla muuta nyt mielessä? Kuntoutuja: Ei, tästä on hyvä jatkaa.

Haastattelussa kuntoutujat kuitenkin kertoivat aikovansa asettaa tavoitteita itselleen jatkossakin:

Kuntoutuja 1: Kun tämä nyt loppuu, niin miten eteenpäin, sitä miettii. Jos asettais tavoitteita jatkossakin itselle… pitäiskö laittaa lapulle, oisko siitä hyötyä.. Osa minun tavoitteista on kirjattu kehityskeskusteluun.

15

Kuntoutuja 2:Vois olla että lapulle laittais tavoitteet ja seuraisi niitä. Muuten unohtuu jos ei ole paperilla. Aion kyllä laittaa jotain seurantaa mitä on helppo seurata itse, kotonakin.

Pilotissa B jatkosuunnitelmia käsiteltiin vastaavalla tavalla lukuun ottamatta kahden kuntoutujan GAS –tavoitteiden laatimista jatkoa varten. Ohessa on havainnointiraportin ote tavoitekeskustelusta, jossa kuntoutujalle laadittiin yksi uusi työtavoite ja toisen tavoitteen asteikkoa muutettiin.

--- Kuntoutujan tavoitteet on arvioitu ja todettu, että tavoite ”Keskusteluyhteyden luominen esimieheen” oli saavutettu odotettua paljon paremmin ja tavoite ”Puitteiden luominen työkavereiden ajatusten vaihdolle” oli toteutunut +1 tasoisesti. Kolmanteen, liikuntaan liittyvään tavoitteeseen alun perin mittariksi määritelty lenkkeilyn määrä oli vaihdettu 2. jaksolla sauvakävelykerroiksi viikossa, mikä ei kuntoutujalta luontunutkaan, ja siltä osin oli päästy tasolle -1. Kun kaikki tavoitteet on arvioitu, siirrytään käsittelemään jatkosuunnitelmia. Ohjaaja: Mitä sä ajattelit jatkon kannalta, onko nämä tavoitteet sulle relevantteja

edelleen, pidätkö niitä yllä? Kuntoutuja: Joo, näitä ainakin, liikunta ja tämä puitteiden luominen työkavereiden

ajatusten vaihdolle. Tätä tavoitetta (”Keskusteluyhteys esimieheen”) en enää tarvitse kun se on jo niin vakiintunut. Tavoite kakkosta haluan kuitenkin laajentaa (”Puitteiden luominen työkavereiden ajatusten vaihdolle”).

Ryhdyttiin tekemään uutta tavoitetta. Kuntoutuja pohtii tavoitteensa muotoilua, mittaria ja asteikkoa. Ohjaaja tekee tarkentavia kysymyksiä siitä, mitä kuntoutuja haluaa aikaansaada, ja millaisia tulokset olisivat. Pitkähkön pohdinnan tuloksena kuntoutuja kirjoittaa uuden tavoitteen uudelle GAS –lomakkeelle (”Luoda laajemmat puitteet työkavereiden ajatustenvaihdolle”), ja laatii siihen asteikon. Sen jälkeen laadittiin vielä uusi liikuntatavoite asteikkoineen. ---

Pilotissa C jatkosta puhuttaessa ohjaaja kirjasi jatkoa koskevat asiat itselleen ja sieltä selosteeseen. Tässä ote yhdestä tavoitekeskustelusta:

Ohjaaja (tavoitteiden arvioimisen päätteeksi): Tällainen on tilanne, miten

jatkotavoitteet, pyritkö tähän suuntaan edelleenkin vai onko jotain muuta?

Kuntoutuja: Ajattelin että näitä jatkaisin (tavoitteet: venyttely, kuntosali, alkoholin

käytön vähentäminen). Haastatteluissa ja arviointiseminaarissa kuntoutustyöryhmien jäsenet pohtivatkin, että kun tavoitelomake ei ohjaa jatkosuunnitelman tekoon, olisi erillinen lomake tarpeen. Esitettiin myös idea, että tavoitelomakkeessa voisi olla kohta jatkosuunnitelmaa varten.

16

3.3 Tavoitteiden suhde jakson sisältöön Kuntoutusjaksojen sisällöt Kuntoutusprosessin alussa tehtävän tilanneanalyysin tarkoitus on pohjustaa tavoitteen asettamista tuottamalla kuntoutujalle ja kuntoutustyöntekijälle käsitys kuntoutujan kokonaistilanteesta ja niistä näköaloista, joihin hän voisi muutostavoitteensa asemoida parantaakseen ja tukeakseen omaa työssä jaksamistaan. Tulkintaa omasta tilanteesta on tarkoitus täydentää ja syventää kuntoutuksen edetessä. Kuntoutuksen tehtävä on myös edistää asetetun tavoitteen saavuttamista. Tästä näkökulmasta katsottuna kuntoutusprosessin kuluessa tavoitteiden voi olettaa muuttuvan ja uusia syntyvän. 3. ja 4. kuntoutusjakson ammatillinen sisältö ei vaikuttanut uusien tavoitteiden asettamiseen. Ammatilliset sisällöt supistuivat kuntoutuksen loppua kohden, eikä niistä tullut uusia aineksia tavoitteille tai tavoitteiden arvioinnin tueksi. Ammatillisen tilannearvion toteutumisen puutteet todettiin jo 1. ja 2. jakson osalta (ks väliraportti, Ylisassi 2011, 31). Idea tilanneanalyysin täydentämisestä ja päivittämisestä myöhemmillä kuntoutusjaksoilla ei toteutunut suunnitellulla tavalla, koska ammatillista osuutta oli vähän eikä kuntoutujakohtaisia tilannearvioita tehty. Se johtui pitkälti välineongelmasta (ei ole tapaa eikä keinoja, joilla työtä käsitellään kuntoutujakohtaisesti, vaan asioita käsitellään yleisellä tasolla, mistä ideat tavoitteisiin tulisi noukkia). Eräs kuntoutuja kertoi tavoitekeskustelun alussa isoista muutoksista organisaatiossaan, mm. työajan seurannasta, eri töiden täsmennetystä kustannuslaskennasta, töiden tietokoneelle viemisestä ja uudesta tehtäväjaosta. Näihin asioihin ei 3. ja 4. jakson sisällöissä palattu. Tavoitekeskusteluissa kuntoutujaa kuunneltiin, mutta kuntoutujan esittämiin työn pulmiin ei tartuttu tai käsitelty ammatillisten osioiden mahdollisesti virittämiä ajatuksia omaan työhön liittyvistä muutostarpeista. Kaikissa kolmessa kuntoutuslaitoksessa 3. ja 4. jaksojen rakenne ja sisältö oli samantyyppinen teemojen vaihdellessa jonkin verran. Viisipäiväisten loppujaksojen ohjelmassa kaikissa kuntoutuslaitoksissa pääpaino oli liikunnassa, testauksissa ja testipalautteissa (kuntotestejä, painon mittaus, kuntosaliharjoituksia, allasjumppaa, ulko- ja sisäliikuntaa, rentoutusta, ravitsemusterapeutin ryhmä, lääkärin luento) ja lisäksi toteutettiin tavoitekeskustelut. Ammatillisia teemoja käsiteltiin viimeistä edellisellä jaksolla lähinnä yhteistyöpäivän suunnittelussa ja yhteistyöpäivässä. Loppujaksolla ammatillisen osuuden tuntimäärät olivat keskimäärin 3,5 - 4,5 tuntia riippuen siitä, mitä siihen luetaan. Aiheita olivat mm. vuorovaikutus työssä, luento ammatillisesta osaamisesta, yhteistyöpäivän kehittämisasioiden eteneminen ja ergonomiaopetuskeskustelu. Lisäksi ryhmämuotoisissa yhteistavoitekeskusteluissa ammatilliset asiat ovat mukana samoin kuin tavoitekeskusteluissa. Yhdellä pilotilla ammatillisia asioita käsiteltiin kuntoutuksen arviointi –ryhmäkeskustelussa, johon osallistui kuntoutujien lisäksi myös asiakasorganisaation henkilöstöjohtaja. Psykososiaalisten osuuksien aiheita olivat esim. sosiaalityöntekijän ryhmäkeskustelu arvoista ja psykologin vuorovaikutus- ja voimavarateema. Kuntoutujien yleistä mielialaa, kuormittumista tai työuupumusta mittaavat testit antavat suuntaa kuntoutujan henkisestä kuormittumisesta, mutta ne eivät selitä, mihin ne kuntoutujan elämän- tai työkontekstissa liittyvät ja miten. Siten mittaukset eivät tarjoa alustaa konkreettisille työhön liittyville tavoitteille.

17

Ammatillisen sisällön mahdollisuudet virittää työhön liittyviä tavoitteita Kahden viimeisen jakson aikana syntyi yksi uusi ammatillinen tavoite (Luoda laajemmat puitteet työkavereiden ajatusten vaihdolle) ja kuusi muuta tavoitetta. Uusi ammatillinen tavoite ei kuntoutujan mukaan virinnyt ammatillisten sisältöjen ansiosta, vaan oli laajennus aikaisempaan tavoitteeseen nähden, kun kuntoutuja oli huomannut tarvetta kohdistaa uudella tavalla yhteistyöhön liittyvää pyrkimystään työpaikalla. Alun perin kyseinen tavoite oli kuitenkin virinnyt psykologin kanssa käydyistä kahdenkeskisistä keskusteluista kuntoutujan työmotivaatioon liittyen, mutta ammatillisten osioiden sisältö ei siihen tuonut uutta näkökulmaa. Erään kuntoutujan kommentti 3. ja 4. jaksojen sisällöistä kuvaa loppujaksojen noudattelevan kuntoutuksen alkujaksoilla esitettyjä näkemyksiä:

Ei sitä (työasiaa) paljoa ollut mikä mua olis koskenut. Lääkäri kyllä oli erinomainen kun piti oppitunnit selkärangasta, sai kysellä ja keskustella. Autonasennushommassa selkä on tärkeä. Ei tarvi jauhaa koko ajan samaa siitä työstä.

Eräs kuntoutuja kertoi haastattelussa työnsä ongelmista laajasti. Hän oli kuitenkin skeptinen sen suhteen, miten kuntoutuksessa työn ja tuotannon ongelmia voitaisiin käsitellä.

Nämä eivät ole kuntoutuksen asioita, ei täältä löydy asiantuntemusta siihen… Asioita on käsitelty täällä, on se hyvä silti, niitä pääsee purkamaan, mutta ei se tuota tulosta että niitä esimiehelle esitetään…

Kuntoutuksen mahdollisuudet nähdään pikemminkin henkilökohtaisen ’sietämispuskurin’ rakentajana ongelmia vastaan, ei varsinaisiin työn ongelmiin puuttumisena tai ratkaisujen edistäjänä. Näin eräs kuntoutuja pohti:

Eväät pitäisi antaa että me pystytään tätä hallitsemaan, kunto pitäis olla hyvä, sosiaalisia taitoja pitäis olla, ettei esim. hermostuta heti, että pystytään käsittelemään asioita rakentavasti … että sä voit toimia siinä ympäristössä. Että minä osaisin viedä rakentavasti asioita eteenpäin, mutta vaikeaa se on… liikunta on millä pystyy purkamaan asioita. Ei voida vaikutta johonkin varaosa-arsenaaliin…

Kuntoutujan edellä esille tuomiin tarpeisiinkin voisi ajatella tavoitteita asetettavan. Kuitenkaan niitä ei tämän kuntoutujan kohdalla syntynyt. Kuntoutustyöntekijä toi haastattelussa esille pulmia työasioiden käsittelyssä:

Työn kehittämiseen liittyviin asioihin meillä ei ole yksityiskohtaista tuntemusta. Tuodaan me sitä esille että me emme ratkaise tai tuo ohjeita. Aiemmin meiltä pyydettiin tämäntapaista enemmän.

Poikkeuksiakin oli, ja ne osoittavat kuntoutuksen mahdollisuuksia virittää merkittäviä, konkreettisia ammatillisia tavoitteita. Kahden kuntoutujan työtavoitteiden syntymiseen kuntoutuksen 2. jakson ammatillisilla sisällöillä oli ollut merkittävä vaikutus ja asiat työssä olivat edenneet. Toinen heistä oli 4. jaksolle tullessaan käsitellyt tavoitettaan esimiehensä kanssa. Hänen työtavoitteensa ei ollut kuitenkaan GAS –lomakkeella, vaan ’toisessa paperissa’ joka syntyi jaksolla työn käsittelystä ja oli tarkoitettu esimiehen kanssa käytävän keskustelun pohjaksi. Tätä työasiaa ei myöskään tavoitekeskustelussa ’herätelty’ tavoitteeksi. Kyse lienee

18

myös uuden työtavan haasteista, kun tavoitekeskustelussa ei työasiaa huomattu ottaa esille (ks. väliraportti Ylisassi 2011, 31-32). Seuraavassa näiden kahden kuntoutujan kertomaa viimeisellä jaksolla työtavoitteensa viriämisestä ja etenemisestä. Häiriöiden tarkastelu ja työn jäsentäminen auttoivat heitä tavoitteiden asettamisessa. Toinen kuntoutujista kertoo: Kuntoutuja 1: Mun kohdalla asiat ne mitä oli epäkohtia, niitä on toteutunut,

esimiespalaveri pidetty… Kyllä nämä asiat noissa yhteisissä keskusteluissa tuli, kun näitä häiriöitä kirjattiin, kuntoutustyöntekijät johdatteli siihen miettimiseen, mutta se konkretisoitui sitten.

Kuntoutujan työssä häiriöitä, viivästyksiä ja sitä kautta ylimääräistä kuormitusta oli aiheuttanut viikonlopputöiden puutteellinen kirjaaminen ja siitä aiheutuvat raportoinnin vaikeudet, jolloin seuraava vuoro ei tiennyt riittävän hyvin mistä töitä jatkaa. Kuntoutuja oli esimiespalaveria varten muotoillut kehittämisehdotukseksi kirjaamiseen paneutumisen. Kuntoutuja kertoi asian edistymisestä:

Pidettiin palaveri kaikille työntekijöille ja otettiin siellä raportointi esille. Asiat kirjataan nyt. Kun maanantaina tulee toinen porukka töihin, ei tarvi alkaa niitä selittelemään … ennen se meni palaveeraamiseksi, ennen kuin päästiin alkuun. Nyt pääsee nopeammin kiinni töihin.

Toinen kuntoutujista kertoi työn muutoksesta ja siihen liittyvistä työnjaon pulmista, jotka aiheuttavat hänelle kiirettä ja stressiä. Kuntoutusjaksolla työtä oli jäsennetty ensin toimintajärjestelmämallin avulla ja sitten oli tutkittu häiriökirjauksia. Haastattelussa kuntoutuja selosti työnsä tarkastelua jaksolla näin: Haastattelija: Kävittekö sitä läpi miten häiriöt liittyy sun työhön? Kuntoutuja 2: Joo, laitoin miinuksilla tuohon työnjakoon, se aiheuttaa kiirettä, kun työ ei

jakaannu tasaisesti. Esim. varaosien hankintaan jouduin sekaantumaan, kun korjaamopuolella ei saa asentajan hommat seisoa, siinä on ainakin. Ja sitten siisteys ja työturvallisuus mistä asentajien pitäis ottaa enemmän vastuuta… Ja kun kalusto on laidasta laitaan, on teknisen tiedon puute ja sen etsiminen joka vei työaikaa muusta pois… Se just että katsottiin asioita, häiriöitä… niin on ehkä saanut jotain parannusta asiaan.

Kuntoutujan työtavoite oli nimetty ”Työajan rajaaminen 8-9 t/päivä”. Ensimmäisellä jaksolla tavoitetasoksi oli määritelty ”2 päivänä viikossa”. Siihen kuntoutuja oli päässytkin ja toisella jaksolla muokattiin asteikkoa siten, että tavoitetasoksi asetettiin ”3 päivänä viikossa”. Viimeisellä jaksolla tavoite arvioitiin saavutetun odotettua paremmin (+1), kun kuntoutuja oli onnistunut työaikansa rajaamisessa neljänä päivänä viikossa. Kuntoutuja kertoi, kuinka muotoillusta tavoitteesta tuli itse asiassa keino taustalla olevaan laajempaan muutostarpeeseen:

19

Kuntoutuja 2: Laitoin tavoitteeksi työajan rajaamista, sain motivaation täältä. Keskustelin asiasta esimiehen kanssa, ja sain toteutettua. Mulla on tuo kiire ja stressin vähentäminen… Mietin että mitä sen sisällä tarkoittaa se seuraava tavoite. Siinä tulee keinoksi kiireeseen ja stressiin tuo työajan rajaaminen. Se oli niinkun ylätavoite mulla tuo stressin ja kiireen vähentäminen.

Toinen tavoite oli etten tee niitä asioita jotka ei mulle kuulu… se olis voinut ollakin kyllä oma tavoitteensa, tuokin kuuluu tuohon samaan, ylätavoitteen suhteen (kiire ja stressi).

Haastattelun ja tavoitekeskustelun perusteella jälkimmäisen kuntoutujan ’toinen tavoite’, jota ei ollut viety GAS –lomakkeelle, oli myös kuntoutujalle merkityksellinen. Kuntoutuja oli päättänyt kokeilla kiireen ja stressin hallitsemiseksi työajan rajaamista lähtemällä kuntosalille tiettyyn aikaan heti työpäivän päätteeksi. Hän kertoo loppujaksolla haastattelussa:

Se lähti siitä että kun toinen tavoite oli käydä salilla kaksi kertaa viikossa, ajoitin ne niin että oli pakko lähteä töistä. Kun olen ollut liikaa töissä, koitan tehdä kaikki työt joita olen luvannut, ei siinä riitä työaika … ja on siinä sekin että vastuunjako ei ole ihan kohdallaan, kaikki hankalat asiat kasaantuu mulle... Nyt olen vain lähtenyt, ja yksi hyvä syy on ollut salille meno.

Työpäivä lyheni ja tavoite toteutui, mutta taustalla oleva ongelma ei yksistään sillä keinolla ratkennut. Esimiehen haastattelussa, jossa kuntoutuja itse oli osan aikaa mukana, kehkeytyi kiinnostava keskustelu esimiehen ja kuntoutujan kesken. Työpäivän lyhentämisen lisäksi keskusteltiin puuttumisesta työnjakoon ja kuntoutujan omaan tapaan toimia työnjohtajana liikaa toisten puolesta tehden. Kuntoutuja 2: Mulla on ollut paha tapa venyä täällä (työpaikalla)… Ei me olla keskusteltu

tästä tavoitteesta (esimiehen kanssa). Esimies: Hyvä että siihen laitetaan tavoite, että johonkin on mihin tähdätä. Onhan

tästä puhuttu ennen kuntoutusta että työt pitäis saada järjestettyä niin ettei tarvi venyttää sitä päivää. Sulla [kuntoutujalla] se tulee siitä että sä käyt koko ajan jelppimässä ja ohjaamassa mekaanikkoja, etkä ehdi hoitaa tiskin takana työnjohtajan tehtäviä, laskutuksia ja muuta normaaliaikana vaan ne venyy. Tollainen tavoite on tosi hyvä, kun sen saa järjestettyä. Oman terveyden kannaltakin kuulostaa järkevältä.  Jokaisella niitä omia tavoitteita varmaan on, mutta … jos olisin tiennyt tästä aikaisemmin olis pystynyt sun kanssa keskustelemaan, minkä takia haluaa Aslakille siihen työhön liittyen ja olis pystynyt valmiiksi miettimään yhdessä sitä tavoitetta.. niin varmaan olis saanut niitä tarpeita esille siinä kohtaa…. mutta tiesitkö sinäkään ennen sitä että olis miettinyt.

Kuntoutuja 2: En kun luulin että ei siellä ole työpainotteista, työterveyshuolto ei siitä

kertonut eikä ollut tietoa sisällöstä.  

Esimies: Järjestelyillä pystyy ottamaan esim. työajan rajaamista. Tänään työnjohtajan ajatellaan olevan suurimman osan ajasta työnvastaanotossa, ja on joukko mekaanikoita jotka käy kysymässä koko ajan ja sä sitten äkkiä

20

siirryt siitä työpöydän äärestä sinne korjaamon puolelle… mekaanikot varmistavat kaikki sulta, se vie sulta aikaa.  Pystytkö heittämään arvion paljonko pystyt olemaan omien hommien kanssa ja paljonko hallin puolella?

Kuntoutuja: 50 ja 50 olis hyvä tavoite mutta se on kaukana nyt siitä. Esimies: Kirjanopillisesti tämän päivän työnjohtajan pitäis olla 80 prosenttia tuossa

ja 20 korjaamolla. Ei ole tarkoitus että pitäis kokonaan vähentää hyvän tiedon antamista.

Kuntoutuja 2: Asiakaskunta on haastavaa, pitäis olla ongelmanratkaisukykyä… yritetään

palvella monta eri tyyppistä asiakasta. Ois hyvä että ne mekaanikot uskaltais ottaa vastuuta siitä… mun on pakko käydä seuraamassa välissä…

Edellä kuvatun perusteella voisi yhtäältä ajatella, että mikäli työn häiriöiden tutkimista olisi viety pitemmälle ja esimiehen kanssa olisi käyty keskustelu tavoitteesta jo kuntoutuksen alussa, olisi tavoitteesta ehkä voinut muotoutua sellainen, jota kautta olisi työn kuvaa ja työn tekemisen tapaa lähdetty muuttamaan ja sitä kautta työpäivää lyhentämään. Toisaalta saattaa olla, että näin määritelty työajan lyhentämistavoite oli yksi askel lähteä myöhemmin muuttamaan tilannetta sieltä käsin missä itse ongelmat olivat. Yhteistyöpäivä ja kuntoutujien keskustelut tavoitteista esimiehen kanssa Kokeilukursseilla ilmeni, että GAS -prosessi ja yhteistyöpäivän kehittämistehtävien laatiminen muodostavat eräänlaisen tavoitteenasettamisen ”kaksoiskäsikirjoituksen” (kahdesta rinnakkaisesta tavoitteenasettamisvälineestä ks. väliraportti Ylisassi 2011, 31). Osa kuntoutujien omista tavoitteista tuli kirjattua GAS –lomakkeen sijaan yhteistyöpäivässä tai esimiespalavereissa käydyissä keskusteluissa tehtyihin kehittämissuunnitelmiin, mikä kuntoutustyöntekijöiden mukaan on ollut tavallista aikaisemminkin. Yhteistyöpäivä oli sekä kuntoutujien että kuntoutustyöntekijöiden mielestä tärkeä. Yhteistyöpäivän potentiaalia työkytkennän rakentamisessa heikentää havainto, että tilaisuus toimi joidenkin kuntoutujien kohdalla, kun taas monet kokivat etteivät asiat sielläkään koskettaneet juuri heidän työtään. Tästä kertoo eräs kuntoutuja haastattelussa:

Ylempi pomo oli mukana… mun lähiesimies ei ollut… Paperille pantiin asioita mutta siihen se jäi. Mun mielestä ei ollut erityisen kiinnostavaa, ei koskenut mua hirveesti.

Yhteistyöpäivämuistioiden ja muun aineiston perusteella suurin osa yhteistyöpäivänä ideoiduista kehittämistehtävistä koski työpaikkakohtaisia, yhteisiä asioita, mutta joistakin virisi kuntoutujakohtaisia kehittämistehtäviä. Parhaimmillaan kuntoutujan työtavoitteet kytkeytyvät työpaikkakohtaisiin kehittämisideoihin, mutta kuten edellä on kuvattu, niistä ei löydy aina kaikkia kuntoutujia koskettavia kehittämisen alueita. Tätä kuvaa erään toisenkin kuntoutujan haastatteluote: Haastattelija: Olisko tavoitelomakkeelle voinut kirjautua sellaisia tavoitteita joita olisi

käsitelty yhteistyöpäivässä?

21

Kuntoutuja: Olin miettinyt omat juttuni, ne oli muuttuneet niin henkilökohtaiseksi, ja yhteistyöpäivänä esille tulleet ongelmat olivat laajempia kuin omat juttuni, ettei kytkeydy niihin. Ne asiat eivät liittyneet niinkään mun omiin. Mutta ne omat tavoitteet gas-lomakkeella tulee niin itselle lähelle.

Keskustelut esimiehen kanssa esimerkiksi työssä esiintyvistä häiriöistä tai omista työtavoitteista rakensivat konkreettista yhteyttä työhön. Osa kuntoutujista oli keskustellut esimiehensä kanssa tavoitteista, osa oli käynyt keskusteluja työn kehittämisideoista välitehtävänään tai omasta aloitteestaan. Erään kuntoutujan tavoite oli ”Työasiat jäävä työpaikalle” ja se oli toteutunut viimeiselle jaksolle tultaessa hieman odotettua paremmin. Hän kertoo:

Esimiehen kanssa en ole keskustellut näistä tavoitteista, mutta kehityskeskustelussa puhuttiin töiden kotiin viemisestä. En ottanut esille tavoitetta. Olin jo siinä vaiheessa ratkaissutkin sitä asiaa, se ei ollut enää ajankohtainen sillä tavalla.

Eräs toinen kuntoutuja oli sen sijaan käynyt välijaksolla keskustelun tavoitteistaan esimiehensä kanssa:

Olen käynyt oman esimiehen kanssa tavoitteista keskustelut. Ei meille ohjeita annettu että käy keskustelu esimiehen kanssa, minä kävin. Yhteistyöpäivän pienryhmissäkään ei välttämättä niistä omista kannata keskustella jos tavoitteet ei ole kaikkia koskevia.

Eräästä tavoitekeskustelusta tulee hyvin esille, kuinka tavoiteprosessi nivoutui esimiesyhteistyön ansiosta kuntoutujan työhön ja kehityskeskusteluihin. Esimiehen kanssa käyty kehityskeskustelu osui kuntoutusprosessin kannalta hyvään vaiheeseen ja edisti sekä kuntoutujan osaamisen kehitystä että hänen työnkuvansa selkiyttämistä. Kuntoutujan tavoite oli ”Osaamisen kehittäminen” ja mittarina koulutukset. Tavoitetasoksi oli määritelty ”Käynyt jonkun koulutuksen”. Toisella jaksolla asia ei ollut edennyt ja arvioksi oli merkitty -2 (asteikolla ilmaus ”tilanne ennallaan”). Viimeisellä kuntoutusjaksolla kuntoutuja kertoi käyneensä jo yhden koulutuksen ja lisää oli suunnitteilla. Kuntoutuja oli ottanut asian puheeksi esimiehensä kanssa ennen jaksolle tuloa, kun kurssin vetäjä oli lähettänyt kutsun ja muistuttanut myös tavoitteista. Ote tavoitekeskustelusta kertoo tästä:

Kuntoutuja: Kun [kurssin vetäjä] laitteli sähköpostia ja muistutteli tavoitteista niin mehän käytiin sitten kehityskeskustelut saman tien (näyttää tavoitekeskustelun ohjaajalle omaa kehityskeskustelulomakettaan).

Ohjaaja: (lukee lomakkeelta): Tulevan kauden tavoitteet: sähkö- ja

elektroniikkakoulutusta, kaksi koulutusta vuoden sisällä plus messut ... Tässähän on kaikenlaista, liittyy hyvin näihin sun tavoitteisiin.

Kuntoutuja: Joo ja oon kysynyt mikä se mun rooli on, teenkö mä [tietyn

ajoneuvomerkin] korjauksia vai mitä, oonko vianmääritysmekaanikko vai ennakkotarkastaja.

Ohjaaja: Joo. Jos katsotaan tätä niin suunnitelmissa on lisääkin koulutusta, aika

hyvältä näyttää, me voidaan laittaa että tavoite on saavutettu. Hienoa. Kuntoutuja viittaa keskusteluotteessa myös oman työroolinsa selkiyttämiseen, mistä hän puhui jo toisella jaksolla. Vaikka tähän liittyvää tavoitetta ei muodostettukaan, näyttää siltä, että

22

kuntoutuja aktivoitui myös tässä itselleen tärkeässä asiassa, ts. tavoitteet virittivät uusia tavoitteita ja tekoja. Kaikissa piloteissa oli panostettu työpaikka- ja esimiesyhteistyöhön ja toimipaikkakohtaisia kehittämissuunnitelmia laadittiin. Yhteistyöpäivän lisäksi pilotissa A asiakasorganisaation henkilöstöjohtaja osallistui kurssin yhteiseen loppuarviointiin. Aslak oli kyseiselle organisaatiolle ensimmäinen. Tilaisuudessa käytiin keskustelua Aslakin sisällöstä, hyödyistä ja mahdollisuuksista uuteen Aslak – ryhmään (ks. myös esimieshaastattelut). Pilotissa C suunniteltiin työterveyshuollon, esimiehen ja kuntoutujan yhteinen tapaaminen välijaksolla, se ei tosin toteutunut suunnitellusti.   Pilotissa B oli sovittu yhteistyöpäivässä yhteisen seurantapäivän järjestämisestä 2. ja 3. jakson välillä. Seurantapäivä pidettiin ja siihen oltiin tyytyväisiä. Kuntoutuja kertoo tästä:

Omassa seurantapäivässä... palattiin yhteistyöpäivän asioihin ja käytiin omia keskusteluja työpisteittäin, mikä toteutunut ja mikä ei, miten jatketaan, onko jotain muuta tullut tässä välillä. Ja esim. ergonomia-asioita on otettu huomioon, niihin ollut selkeä vaikutus.

Terveyteen ja kuntoon liittyvien sisältöjen suhde tavoitteisiin Kuntoa ja terveyttä mitataan ja arvioidaan toistuvasti eri jaksoilla, jolloin kuntoutuja saa niiden perusteella tietoa omasta tilanteestaan ja yksilöllisiä ohjeita kunnon kohentamiseen ja terveyden hoitamiseen. Eivät kaikki kuntotavoitteetkaan syntyneet kuntoutusjaksoilla, mutta niitä voitiin edistää sisältöjen avulla. Tähän viittaa erään kuntoutujan haastatteluote:

Eihän tavoitteet ole täällä syntyneet, on ne olleet nupissa kauan aikaa. Oikeita ohjeita on saanut, tietoa on saanut oikeista tavoista esim. venytellä.

Fyysisen kunnon mittaustuloksia voitiin jossain määrin hyödyntää kuntotavoitteiden osalta silloin, kun mittaustieto oli käytettävissä (tavoitteen asettamisessa, ei niinkään suoraan arvioinnissa lukuun ottamatta esim. painotavoitetta tai selän kunnon indikaattoriksi asetettua testilukemaa, koska mittarit olivat enimmäkseen liikuntakertoja eikä esim. mittausarvoja). Fysioterapeutti kertoo haastattelussa:

Testipalautteissa käydään arviot ja se pitääkö muuttaa jotain jne. Sieltä tulee osviittaa siihen mitä pitäisi jatkossa tehdä. Keinotavoitteet vievät näissä eteenpäin, mitä oikeasti teen, verrattuna siihen että laitettaisiin tavoitteeksi esimerkiksi jokin kuntoluokka tai toiston määrä ja sitten mietitään keinot päästä näihin. Ei siis tavoitella 27 vatsaa vaan säännöllistä liikunta vaikkapa niin ja niin monta kertaa viikossa.

Testituloksiakin asetetaan joskus mittariksi. Erään kuntoutujan tavoitteena oli ”Selän työkunto” ja indikaattorina tietty tulos selän staattisessa testissä. Viimeisellä jaksolla testin perusteella tulos asettui GAS -asteikon kohtaan -1. Loppujakson tavoitekeskustelun ote valottaa jakson terveyskuntosisältöjen suhdetta oman tilanteen ja tavoitteiden arviointiin ja ohjaukseen:

Ohjaaja: Eilen käytiin tekemässä selän staattinen testi, se oli mittarina tavoitteessa. Meni kuten ennenkin, lihakset alkoi väsymään siinä sitten.

23

Kun viimeksi aioit harjoitella saadaksesi selän parempaan kuntoon, miten on käynyt?

Kuntoutuja: Aloitin selkäpenkin kanssa, mutta päänsäryt alkoi tulla voimakkaasti ja

niska meni jumiin… harjoittelu jäi siihen. Muulta osin oon koittanut harjoitella, pitää nyt keksiä joku muu niskaa vähemmän kuormittava liike.

Ohjaaja: Joo, eilen sitä katsottiinkin. Miten selän kanssa olet töissä pärjännyt? Kuntoutuja: Hyvin, ei ole haitannut, kun vaan muistaa että käyttää apuvälineitä

hyväksi ja kavereilta pyytää apua …. Ohjaaja: Koitan toimittaa sulle niitä selkäohjeita ja katsotaan joku aika jossa

käydään niitä läpi että kotona vois niiden kanssa aloitta paremmin… Miten tästä eteenpäin kun tää kuntoutus loppuu, miten jatko?

Kuntoutuja: Kova yritys on koittaa pysyä samassa ettei ainakaan huonompaan mene.

Kävelytestit näyttivät että ihan hyvä, ja huomenna on suoritustestit, uskoisin että samassa ollaan.

Kunto- ja liikuntatavoitteita asetettiin paljon ja niitä tuli vielä lisää kahdella viimeisellä jaksolla. Kuntoutujat asettavat liikuntatavoitteita mielellään ja mittarin määrittäminen ja asteikkojen laatiminen niille koettiin helpommaksi kuin työtavoitteille.  

3.4 GAS –tavoitteet ja muut tavoitteet Aina ei tavoitteesta tule GAS -tavoitetta. GAS –tavoitteisiin lukeutumattomat tavoitteet saivat keskusteluissa erilaisia nimikkeitä, kuten ’muut tavoitteet’. ’omat tavoitteet’ ja ’piilotavoitteet’. Edellä (s. 20) viitattiin ensinnäkin tavoitteenmuodostamisen kaksoiskäsikirjoitukseen, kun työhön liittyviä tavoitteita kirjataan kahteen eri välineeseen: GAS –lomakkeelle ja yhteistyöpäivänä tai esimiehen kanssa käydyn keskustelun perusteella tehtyyn kehittämissuunnitelmaan. Toiseksi joitakin tavoitteita vain jätettiin kirjaamatta mihinkään, kuten esim. jo edellä kuvatussa tapauksessa kuntoutujan työstressiin ja kiireeseen liittyvä tavoite (ks. s. 19). Myös liikuntatavoitteita jätettiin kirjaamatta lomakkeelle, kuten kahden kuntoutujan kohdalla:

Tavoitteeksi laitoin liikuntaa lisää, mutten pannut sinne lomakkeelle. Se kolmas tavoite oli sauvakävely, se ei lähtenyt onnistumaan, sen tilalle laitoin kuntonyrkkeilyä mutten laittanut lomakkeelle.

Kolmanneksi tavoitekeskusteluista, haastatteluista ja selosteista ilmeni, että GAS –tavoitteiden lisäksi kuntoutujilla saattoi olla muita, GAS -tavoitteita tärkeämpiä tavoitteita. Niitä ei kuitenkaan konkretisoitu tai kirjattu mihinkään tavoitteiksi. Kuntoutustyöntekijä nimitti tällaisia tavoitteita ’piilotavoitteiksi’.

24

Kahden kuntoutujan kohdalla tuli arviointikeskustelussa esille suunnan miettiminen nykyisen työnsä suhteen. Toinen heistä toi jo ensimmäisellä jaksolla esille ’leipääntymisen’ nykyiseen työhönsä asentajana. Työ ei tyydyttänyt, hän kertoi haluavansa lisäkoulutusta, kehittyä ja edetä urallaan. Samalla hän koki olevansa ylipätevöitynyt nykyisiin tehtäviinsä. Hän oli kiinnostunut työnjohdollisista tehtävistä ja asiakaspalvelusta. Työasioiden miettiminen kotona kuormitti (tavoitekeskusteluaineisto 1. jaksolla). Kuntoutuja ei asettanut kuitenkaan työhön liittyviä tavoitteita, vaan kaksi liikuntatavoitetta. Hän kertoi viimeisen jakson tavoitekeskustelussa pohtineensa työnsä suhteen eri vaihtoehtoja ja oman tilanteensa muuttuneen, kun hän oli hankkinut tällä aikaa itselleen lisätyön, mihin oli tyytyväinen. Varsinaisen työtehtävän suhteen tilanne ei ollut parantunut ja kuntoutuja myönsi ohjaajan seuraavan tulkinnan oikeaksi:

”Sun työmotivaatio ei hirveen korkealla ole, mutta korvaat sitä muilla asioilla.”

Viimeisen jakson selosteessa kuntoutujan tavoitteet ja työasia tulivat esille näin: Asentajan töiden osalta tilanne on ennallaan, lisäksi toiminut [toisessa työssä]. Eri tyyppisten töiden kokee sopivan hyvin yhteen. … Varsinaisessa työssään ei koe mahdollisuutta työn kehittämiseen tai etenemismahdollisuuksiin. Kuntoutuksen myötä kokee saaneensa uusia vaihtoehtoja liikkumisen tueksi ja henkisten voimavarojen parantumista. Jatkotavoitteena on peruskunnon parantaminen ja yleiseen terveydentilaan huomion kiinnittäminen... Kuntoutujan itsensä arvioimansa tavoitteet toteutuneet varsin hyvin (3/5)…”

(Ote kuntoutusselosteesta) Tässä pilotissa kuntoutujaa pyydettiin viimeisen jakson tavoitekeskustelussa arvioimaan tavoitteidensa saavuttamista asteikolla 1-5. Huomiota kiinnittää ristiriitaisuus em. kuntoutujan GAS -tavoitteilleen antaman arvion ja hänen kokemansa yleisarvion välillä. Kuntoutuja ei päässyt tavoitteeseen kummassakaan liikuntatavoitteessa toisen jäädessä tasolle -2 ja toisen -1. Kuntoutujan ’muu’ kuin GAS -tavoite eli oman tilanteen muuttaminen hankkimalla toinen työ oli ollut hänelle tärkeä ja todennäköisesti selitti arviota. Kuntoutuja kuvasi tätä tavoitettaan ’omaksi tavoitteeksi’. Hän vastasi haastattelussa kysymykseen tavoitteiden yleisarviosta asteikolla 1-5 seuraavasti, viitaten oman tilanteensa muuttumiseen uuden työn johdosta:

No lähtötavoitteet jotain 2 jos ei näitä muutoksia olis. Mutta nää muuttuneet tilanteet, omat tavoitteet on muuttuneet, niin kolmosen pintaan…

Toisella ’piilotavoitteita’ omaavalla kuntoutujalla oli terveysongelmia, yksityiselämän huolia ja työn muutoksiin liittyviä haasteita sekä terveyden että motivaation kannalta. Voimavarakysely osoitti henkistä ja psykososiaalista kuormittuneisuutta. Kuntoutujalla oli yhteensä neljä tavoitetta, joista yksi oli terveystavoite ja kaksi liikuntatavoitetta sekä yksi työn tauottamiseen liittyvä. Kuntoutuja koki saaneensa apua kuntoutuksesta terveysongelmiinsa ja hän eteni GAS -tavoitteissaan hyvin. Hän pohti viimeisessä tavoitekeskustelussa työpaikan tai koko alan vaihtamista. Siihen liittyvää tavoitetta ei kuitenkaan pohdittu tai asetettu aikaisemmilla jaksoilla. Viimeisessä tavoitekeskustelussa todettiin, että jatkossa ammatin vaihto voisi tulla kyseeseen itselle mielekkään ja sopivan työn kannalta. Sitä ei kuitenkaan kirjattu mihinkään eikä asian etenemistä sen enempää suunniteltu. Olisiko kahden edellä kuvatun kuntoutujan ilmeisistä työhön ja ammatilliseen kehitykseen liittyvistä haasteista, ’piilotavoitteista’, voinut kuntoutuksen aikana muodostua tavoitteellista,

25

tuettua vaihtoehtojen etsimistä, ja mitä se olisi edellyttänyt? Kuntoutujakohtaista ammatillista tilanneanalyysiä ei kummankaan kohdalla tehty ja työtilannetta käsiteltiin tavoitekeskusteluissa niukasti. Kuormittuneisuutta ja voimavaroja mittavat testit (voimavarakysely, Rand ym.) sen sijaan jälkimmäisen kuntoutujan kohdalla viittasivat henkiseen kuormitukseen ja alentuneisiin voimavaroihin. Kuntoutujan tilanteen kannalta olennaisten asioiden tulisi näkyä tavoitteissa. Aina näin ei ole. GAS –tavoitteiden idea on, että ne ovat yksilökohtaisia ja itselle merkityksellisiä. Yhtäältä kokeilussa onnistuttiin luomaan tällaisia tavoitteita. Sitä tukevat useiden kuntoutujien mielipiteet tavoitteistaan. Toisaalta oli havaittavissa, että jotkut tavoitteista koettiin ikään kuin tehtäviksi, jotka kuntoutuksessa kuuluu suorittaa, mutta joilla ei ollut itselle syvempää merkitystä. Tähän viittaavat joidenkin kuntoutujien puheet ’omien tavoitteiden’ ja ’GAS –tavoitteiden’ erottelusta, kuten edellä olevasta kuntoutujaesimerkistä kävi ilmi. Tavoitteet voivat olla myös vieraita sen takia, että ne ovat ulkoa annettuja. Tätä kuvaa erään kuntoutujan alkoholin käytön vähentämiseen tähtäävä tavoite, jota kuntoutuja itse ihmetteli ja kyseenalaisti viimeisen jakson tavoitekeskustelussa. Tässä näyte:

Ohjaaja: Sitten sulla on se alkon käyttö, sulla oli se tavoite että kahdesti viikossa? Kuntoutuja: No se ei ole vähentynyt, mutta ei lisääntynytkään, jos ei sitten ole määrät

kasvanut… Ja oliko se nyt oikein tavoitekaan sitten. Ohjaaja: No miten sitten kun se oli täällä (lomakkeessa) tavoitteena? Kuntoutuja: No en tiedä, se vaan tuli, se jotenkin kuulosti silloin hyvältä, tehän siitä

innostuitte (naureskelee).   Eräs toinenkin kuntoutuja pohti viimeisen jakson tavoitekeskustelussa, ettei hän ole varma, onko hänen niin ikään alkoholin käytön vähentämistavoite ollutkaan hänen todellinen tavoitteensa, ja totesi, että ehkä se on ollut 40-60 prosenttisesti. Hän kertoi, ettei hänellä ole ollut motivaatiota edes pyrkiä tavoitteeseen. Siitä huolimatta kuntoutujan tavoite kulki kaikki neljä jaksoa mukana ja sitä arvioitiin kolmesti (GAS-arvio oli -1 sekä 2., 3. että 4. jaksolla). Myös tavoitekeskustelun ohjannut kuntoutustyöntekijä toi haastattelussa esille epäilynsä ko. kuntoutujan kohdalla hänen tavoitteisiin sitoutumisestaan. Kolmen muun kuntoutujan kohdalla tavoite ei ollut tavallaan oma, koska kuntoutustyöntekijät esittivät sen hänelle tai muotoilivat sen niin, ettei hän sitä tunnistanut omakseen. Nämä tavoitteet olivat työhön liittyviä tavoitteita. Yhdessä tapauksessa näistä kuntoutujalle itselleen jäi ensin epävarmaksi, muodostettiinko hänelle tavoite tietystä aiheesta vaiko ei. Toisessa tapauksessa kuntoutuja totesi, etteivät hänen asettamansa kaksi työtavoitetta olleet lainkaan tärkeitä työssä jaksamisen kannalta. Hänen kohdallaan ko. tavoitteet haudattiinkin. Kolmannessa kuntoutujan tavoite ”työmotivaation ylläpito” nimettiin siten, ettei se vastannut kuntoutujan muutostavoitetta. Tavoite arvioitiin 2. jaksolla, mutta jätettiin 3. ja 4. jaksolla arvioimatta Kuntoutuja kertoi haastattelussa:

”Tuota motivaatioasiaa en edes itse laittanut sinne, työkulttuurista puhuin silloin”

Tavoitteen merkitystä voi kyseenalaistaa myös, jos kuntoutuja ei muista enää arviointivaiheessa omaa tavoitettaan. Tässäkin oli kyse ammatillisesta tavoitteesta (”Työasiat jäävät työpaikalle”):

26

Tavoitelomake jäi kotiin, en oikein muistanut sitä tavoitetta… painopudotuksen ja fyysisen tiesin kyllä missä mennään.

Kävi ilmi myös, että terveyteen ja kuntoon liittyvät tavoitteet koetaan herkemmin omiksi, kun taas työhön liittyviä tavoitteita ei koeta yhtä lailla omiksi. Tästä oli tosin myös poikkeuksia, kun työhön liittyvä tavoite onnistuttiin rakentamaan itselle tärkeäksi. Eräs kuntoutuja kertoi, että nimenomaan hänen ammatilliset GAS –tavoitteensa olivat henkilökohtaisia, omia:  

Olin miettinyt omat juttuni, ne oli muuttuneet niin henkilökohtaiseksi… ne omat tavoitteet gas-lomakkeella tulee niin itselle lähelle.

3.5 Tavoitteiden kuvaaminen selosteissa GAS –menetelmän käyttöönotto muuttaa myös kuntoutusselosteiden sisältöä. Eri piloteissa tavoitteet ja niissä eteneminen kuvattiin seosteisiin hieman eri tavoin. Kirjaaminen vaihteli myös laitosten sisällä. Yhteistä kaikille oli, että tavoitelomakkeet laitettiin selosteen liitteeksi. Kahdessa pilotissa kirjattiin selosteisiin myös kuntoutujakohtaiset t-lukuarvot. Hankkeessa tutkittiin viimeisen jakson selosteista otsikot ja se, miten tavoitteet kuvattiin selosteeseen. Pilotissa A tavoiteasia kirjattiin kuntoutujakohtaisiin tietoihin alaotsikolla ”Yhteenveto tavoitekeskusteluista”. Tässä osiossa kaikki tavoitteet kuvattiin selkeästi. Seuraavassa on ote yhdestä selosteesta:

”… Osaamisen kehittämistavoite on edennyt hyvin. Kuntoutuja on välijakson aikana osallistunut yhteen merkkikohtaiseen koulutukseen ja sen lisäksi hän on käynyt esimiehensä kanssa kehityskeskustelun, jossa tehtiin koulutussuunnitelma jatkon osalta… korjaustyöt vapaa-aikana ovat vähentyneet selkeästi, jonkun verran on vielä kyselty neuvoja ja satunnaisesti on voinut jossain ongelmatilanteessa auttaa. Tämänkin tavoitteen osalta tavoitetaso on kuitenkin saavutettu. T-arvoksi tulee kahden tavoitteen osalta 50. ..”

Selosteeseen sisältyi tavoiteyhteenvedon jälkeen myös erillinen otsikko, ”Kuntoutusarvio”. Tämän otsikon alla kommentoitiin kuntoutujan tilanteen edistymistä laajemmin ja siellä oli yleensä eri asioita kuin tavoiteyhteenvedossa. Näiden kahden yhteenvedon suhdetta pohdittiin arviointiseminaarissa. Kuntoutustyöntekijä kommentoi näiden asioiden erillisyyttä toteamalla, että kuntoutujalla voi olla paljon muitakin asioita, joita on pyritty edistämään, mutta joita ei ole asetettu tavoitteiksi. Pilotissa B seurantajakson selosteeseen kirjoitettiin tavoitekeskustelun tiivistelmä otsikon ”Kuntoutuksen toteutuminen ja jatkosuunnitelma” alle. Selosteesta käy ilmi tavoitteet, niiden etenemisen arvio, t-lukuarvo ja jatkosuunnitelma. Esimerkkinä ote kuntoutujan selosteesta:

Kuntoutuja asetti alkujaksolla tavoitteekseen, että pystyy irtaantumaan työasioistaan ja jättämään ne työpaikalle. Kokee onnistuneensa melko hyvin eivätkä asiat ole vaivanneet häntä vapaa-ajalla. Onnistumista hän arvioi suhteessa nukkumiseen. Hän arvioi, että nukkuu hyvin ja herättyään nukahtaa uudelleen (GAS asteikolla +1)…. Toiseksi tavoitteekseen hän asetti …. Kolmantena tavoitteena hänellä oli … Jatkossa kuntoutuja asettaa tavoitteekseen näiden saavutettujen tavoitetasojen ylläpitämisen.

27

Arvioitaessa selostetta kuntoutustyöryhmä oli sitä mieltä, että jatkossa laajaa kliinistä osiota on syytä supistaa. Uusi standardi velvoittaa selosteen laatimiseen vain viimeiseltä jaksolta, joten jatkossa käytäntö tavoitteiden kirjaamiseen osalta voisi olla nyt kuvatun kaltainen. Pilotissa C selosteen Yhteenveto –osioon kirjattiin tulosyyn, terveydentilan ja työtilanteen kehittymisen lisäksi mittaustulokset ja tavoitteissa eteneminen, kuntoutujan oma arvio kuntoutuksesta sekä jatko. Tavoitteista ja niiden saavuttamisesta mainitaan yhteenvedossa ja ilmoitetaan yleisarvio asteikolla 1-5. Seuraava näyte on ote selosteesta kuntoutujalta, jonka tavoitteina oli työajan rajaaminen, kuntosaliharjoittelun lisääminen ja sauvakävely:

… Terveydellisinä haittoina ajoittaiset niska-hartiaseudun oireet... Niskan osalta tilanne pysynyt varsin hyvin hallinnassa… Painoa saanut pudotettua 10 kg ruokavaliota keventämällä ja ... Hyötyliikuntaa ollut aiempaa enemmän, muutoin liikkuminen ennallaan. Myös työpäivän pystynyt rajaamaan ja tältä osin työtavoitekin saavutettu. (…testitulokset…) … Kuntoutuksesta kokee hyötyneensä saaden motivaatiota jatkaa painonhallintaa ja liikunta monipuolistunut. Työn osalta kuormitus vähentynyt. Kuntoutuja itse arvioi saavuttaneensa asettamansa tavoitteet erinomaisesti (5/5).

3.6 Kuntoutujien ja kuntoutustyöntekijöiden näkökulma Edellä on kuvattu kuntoutuja-asiakkaiden ja työntekijöiden tavoitteisiin liittyviä näkemyksiä ja kommentteja erityisissä yhteyksissä tuloksia tarkasteltaessa. Tässä luvussa osapuolten näkökulmia tuodaan esille yleisemmällä tasolla. Kuntoutujien näkökulma

Tavoitteen asettaminen ei ole asiakkaille yhdentekevää. Sitä pidetään tärkeänä, mutta haastavana. Kuntoutujat ottavat sen vakavasti:

Tää tavoitteenasettelu on aika rankka loppujen lopuksi, siinä ei pääse ihan helpolla, vaikka luulisikin, työssä on helpompaa.

Kuntoutujat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä tavoitteisiinsa. Moni asettaisi samat tavoitteet uudelleen, jos nyt aloittaisi kuntoutuksen. Useat kuitenkin muuttaisivat asteikoita tai mittaria (ks. s. 12-14). Joissakin tapauksissa tavoitteen merkitystä itselle epäröitiin, kuten edellä on kuvattu. Tavoitteet saattoivat jossain vaiheessa saada liikaakin painoa:

On ollut ihanaa että vasta nyt viimeisenä päivänä puhutaan tavoitteista, edellisellä jaksolla rupes tulemaan jo korvista gas –tavoitteet. Nyt on kyselty muutakin… Nyt on sitten valmis vuodattamaan ja antamaan kaiken… 

Tavoitteiden merkitystä ja kuntoutuksessa herännyttä motivaatiota oman tilanteen (useimmiten fyysisen kunnon) muuttamiseen kuvaa se, että kuntoutujat aikoivat jatkaa tavoitteisiin pyrkimistä ja seurantaa kuntoutuksen jälkeenkin. Uusiakin tavoitteita aiottiin itselle asettaa ja niitä myös asetettiin tavoitekeskustelussa.

28

Viimeisten jaksojen arviointikeskustelut koettiin antoisina ja kannustavina. Tässä kahden kuntoutujan kertomaa:

Olen hirveen tyytyväinen, ihan kuin oisivat meitä varten, ovat läsnä ja sitoutuvat meidän kanssa työskentelyyn. Fiilis että haluavat tehdä työtä meidän hyväksi. Tavoitekeskustelu oli miellyttävä, ihanaa kun joku on kiinnostunut minun asioista. Tuli vakuuttunut olo siitä että tämä on ok homma ja vetäjä osaa johdatella hyvin kysymyksillä joista pääsee eteenpäin.

Haastattelussa kysyttiin kuntoutujilta Aslakin päättyessä, mitä he ajattelevat kuntoutuksesta nyt. Yleensä ottaen kuntoutujat ovat tyytyväisiä. Työn käsittely pysyi kuntoutujille ’yllätysmomenttina’ koko ajan. Ammatilliset osiot eivät kuntoutuksen loppupuolellakaan vaikuttaneet koskettavan eivätkä innoittavan kuntoutujia. Siihen kuntoutujat olivat tyytyväisiä, että työn käsittelyä oli loppupuolella vähemmän kuin toisella jaksolla. Kysyttäessä kuntoutujilta mielipidettä kuntoutuksesta sen päättyessä he puhuivat liikunnasta ja kuntotesteistä.

Tällä jaksolla oli paljon liikuntaa, kuntosalia, rentoutusta. On palloiltu, uitu ja tehty testit. Testit kunnon puolesta kaikki parani mitkä oli mahdollista kun oli ennestäänkin hyviä. Paino on pudonnut liikunnalla.

Jääkö työn käsittely siinä määrin marginaaliseksi kuntoutusohjelmassa, että sitä ei noteerata yhdeksi osaksi ohjelmaa? Kun joku mainitsee tai kommentoi työhön liittyviä sisältöjä niistä erikseen kysymättä, ne saavat herkästi kielteisen sävyn (sitä oli liikaa, oli yhtä ja samaa jne.).

Täällä on hyvää ja huonoa. Hyvää on että näytetään liikkumisjuttuja ja ohjataan, eri liikkeet näytetään tarkoin, tulee mieleen että vois tehdäkin. Ja näkee ne jätkät ne siviilissä, se on eri asia kuin haalarit päällä. Tulee yhteishenkeä. Huonoa on luennot ja samat asiat uudelleen. Jo käytiin kertaalleen nämäkin yhteistyöpäivän asiat, ois voinut tehdä vesijumppaa, se on jäänyt mieliin, se on tosi hyvä homma.

Asiakkaan käyttämään retoriikkaan kuuluu se, että työn käsittely sinänsä kuntoutuksessa ymmärretään ja hyväksytään - kunhan sitä ei ole liikaa. Yhteistyöpäiviä pidettiin tärkeinä, mutta kehittämisideoiden ei uskota toteutuvan eikä niitä koeta omakohtaisiksi. Kuntoutus saa jossain määrin suorituksen leimaakin ja samojen asioiden toistoa kritisoidaan. Kaksi kuntoutujaa pohti omia kokemuksiaan ja mielikuviaan kuntoutuksesta näin:

Kuntoutuja 1: Mulla oli uteliaisuus, kun ei ole ennen käynyt. Yllätyksiä tuli… oli

ihan hauskaa, mutta nää neuvottelut ja kaikki, ei ollutkaan pelkkää liikuntaa.

Kuntoutuja 2: Kyllä sitä lähti ihan verkkaripojalta. Kuntoutuja 1: Oisko täällä monta ollutkaan jos oltais tiedetty. Kuntoutuja 2: En osaa itse sanoa oisinko tullut jos olisin tiennyt… aika paljon

toistoa, kun on haettu samoja asioita, aamulla käydään asiat läpi ja iltaisella kirjataan, kysytään samat asiat ja taas käydään kolmannen luona samat.

29

Kuntoutuja 1: Joo näitä samoja keskusteluja on pidetty. Lääkärissä juostu, käyty mittauksissa. Venyttelyjä saisi olla enemmänkin.

Kuntoutustyöntekijöiden näkökulma Seuraavassa valotetaan kuntoutustyöntekijöiden käsityksiä GAS -menetelmästä ja sen avulla tuotetuista tuloksista, haasteista ja uusista ratkaisuista vaiheessa, jossa he ovat kokeilleet tavoitteenasettamista yhdellä koko Aslak –kurssilla. Näkökulmat perustuvat työntekijöiden haastatteluihin loppujaksolla tavoitekeskustelujen jälkeen ja laitoskohtaisiin arviointiseminaareihin, joissa kokeilun tuloksia puntaroitiin yhdessä aineistojen valossa. GAS - menetelmä ja aikaansaadut tulokset Kuntoutustyöntekijät ovat edelleen prosessin päättyessä sitä mieltä, että tavoitteenasettelu on jäntevämpää ja täsmällisempää kuin ennen. Tavoitteet olleet tullet tärkeämmiksi ja niitä seurataan. GAS–menetelmä konkretisoi tavoitteitta ja sitouttaa kuntouttajaa pohtimaan niitä aiempaa paremmin. Työntekijät toivat esille hyvinä puolina ja onnistumisina kokeilusta tavoitteiden elämisen prosessin kuluessa ja tavoitteissa etenemisen:

‐ Olis kummallista jos eka jaksolta jo tavoitteet jäisi sellaisiksi; pitkät prosessit kyseessä. Pitäisi pitkin matkaa muistuttaa ja kysyä mihin haluaa muutosta. Ihmisten elämässä tapahtuu muutoksia, ne pitää ottaa huomioon. – Mutta ilmankin gas-tavoitteita työstetään asioita, jotka siellä ei näy.

‐ Tavoitteissa oli edetty hyvin, jopa +2 -tasolle. Kuntoutujat olivat tyytyväisiä, sillä

selvää edistymistä osassa tavoitteissa oli tapahtunut. Kuntoutustyöntekijät iloitsivat asiakkaidensa onnistumisista. Haasteellisissa työtavoitteissakin onnistuttiin. Kuntoutustyöntekijät kertovat näistä tapauksista:

[Kuntoutuja X ] on yksi niitä valopilkkuja joka on mennyt eteenpäin monella tavalla … oli aktivoitunut, ja se näkyi BBI –kyselyssä, lievän uupumuksen pisteet oli laskeneet ja normalisoituneet. Irrottautuminen työn paineista onnistui hänellä, itsetunto vahvistunut, sekin näkyi, ja hänellä oli suunnitelmia, ja esimiehen kanssa oli käynyt keskusteluja. Helppo oli arvioida hänen kohdallaan missä mennään. ‐‐ [Kuntoutujan] asiat työssä olivat muuttuneet selkeästi positiivisempaan suuntaan, hän oli saanut uutta intoa työhön ja aktivoitua työkavereitaan työn kehittämiseen. Lisäksi eräs hänen asettamansa tavoite muutti koko koulun käytänteitä eli kuntoutujan henkilökohtaisella tavoitteella oli suurempaakin merkitystä. Tavoite oli siis varsin realistinen, konkreettinen ja aikataulullisestikin siis onnistunut. 

Menetelmän osaamisen ja käytön haaste Tunnistetuista haasteista osa liittyi edelleen GAS -menetelmän opetteluun ja asteikon laatimiseen, osa taas tavoitteenasettamiseen liittyvien yksittäisten välineiden (esim. seurannan välineet, keinojen kirjaamisen välineet) ja työkäytäntöjen (työnjako tavoitekeskusteluissa,

30

tavoiteprosessin ajoitus, selosteisiin kirjaaminen jne.) muutostarpeisiin. Työn käsittelyn välineiden puutteet ja ammatillisten tavoitteiden aikaansaamisen haaste tunnistetaan niin ikään. Laaja kysymys on, miten tavoiteprosessi sovitetaan luonnolliseksi osaksi kuntoutusprosessia, sillä se edellyttää monien muutosten tekemistä totuttuihin käytäntöihin, yhteensovittamista ja välineiden kehittelyä. Kuntoutusprosessin loppupuolella haasteita tuotiin esille erityisesti tavoitteiden arvioinnin valossa. Tavoitteista useimpiin oli laadittu määrälliset asteikot, esim. liikuntakertoja ja tuntimääriä. Ne koettiin helpommiksi laatia ja arvioida kuin laadulliset asteikot. Määrällisten tavoitteiden arvioimista hankaloittaa, kun kuntoutuja ei ole systemaattisesti seurannut tavoitteessa etenemistään. Kuntoutustyöntekijät pitivät tätä puutteena ja tunnistivat seurannan ja kirjanpidon tarpeen:

‐ Se on tämän menetelmän yksi puoli, että ollaan kuntoutujan kertomuksen varassa täysin, on virhemomentteja. Jos kuntoutuja on asettanut tavoitteeksi vakkapa liikunnan lisääminen kolmesti viikossa, ja kun kysytään, niin minkä ajanjakson hän ottaa siihen missä peilaa, ottaako viimeinen kuukausi vai mikä se on. Pitäisikö olla jotain kirjanpitoa…

‐ Arviointiajankohta on haastava pitkän tauon jälkeen, kesäkin välissä;

yritetään hakea etenemistä pitemmällä aikavälillä. Osa on hyvin kartalla tekemisistään, osalla hakemista, osa haluaa antaa paremman kuvan kuin todellisuudessa on

Asteikkojen merkitystä ja mittarin valintaa sekä tavoitteiden konkreettisuutta pohdittiin:

‐ Ongelma on edelleen se että kun aikaa on se 45 minuuttia ja seuraava jo odottamassa, väliin tulee väkisin pureskelun tuntu. Haasteellisia tavoitteita, ollaan hakuvaiheessa vielä, ihmiset vielä alussa, erilaisissa vaiheissa tavoitteenasettelun kohdalla, tää malli ei ota huomioon sitä. Toisten kohdalla tavoitteet on kuitenkin vielä edelleen epämääräisiä, ja sitten pitää skaalat puristaa. Olen oikonut siinä ettei väkisin puserreta.

‐ Silloin arviointi tökkii, jos tavoitteessa oli useampi kuin yksi muuttuja, kuten

yhdellä kuntoutujallani oli.

‐ Se on haaste, miten pieniä tavoitteita, konkreettisia saadaan, ja miten palastellaan pieneen. Vaikka tässäkin työstettiin niin ne on aika suuria vielä.

‐ Konkreettinen tavoite olis hyvä; mut sitten kun se oli, tämäkin kuntoutuja pääsi

tavoitteeseen toista kautta, lomake ei pelaa, arviointi oli hankalaa.

Keinojen ja jatkosuunnitelmien käsittely tunnistettiin liian vähäiseksi:

‐ Järkevä menetelmä, mutta keinot on haasteellisempia usein kuin itse tavoite. Ja kuka täyttää lomakkeen? Osaako kuntoutuja? Mittarin hakeminen on haastava. Kuntoutustyöntekijä meillä ohjannut paljon ja tehnyt.

‐ Kyllähän me keinoja mietitään, ei ole keinolomaketta, tulee selosteeseen

tavoitteet ja keinot.

31

‐ Ei tullut laitettua jatkotavoitetta, ei niitä tullut mietittyä tavoitekeskustelussa

muuta kuin että sais ylläpidettyä nämä tavoitteet yhtä lukuun ottamatta joka ei ole enää tarpeen.

‐ Pitäis katsoa tulevaisuuteen, olis ollut tarpeellista tehdä vielä tulevaisuuttakin

varten ne suunnitelmat, ja pohtia seurantaakin vielä esim. työterveyshuollossa.

Joidenkin kuntoutujien kohdalla tunnistettiin tavoitteiden muuttamisen tarve, vaikka tavoitteet pidettiin ennallaan. Asiakkaiden tilanteet muuttuvat eikä aika riitä uusien pohtimiseen:

‐ Emme me tavoita tässä riittävästi sitä että nämä tilanteet muuttuu, pitää olla joustava, pitää pystyä muuttamaan, suunnitelma on sitä varten että sitä muutetaan

‐ Mulla jäi olo että pitäisi joka jaksolla kirjoituttaa uudestaan, pientä muutosta edes, vaikka skaaloihin, he vaan sanoo että joo jatkan.

‐ Uusia tavoitteita ei ehditä tässä synnyttää, aika menee arviointiin, etenkin jos on

useampi tavoite, ja mietitään ko. tavoitteen etenemistä. ‐ Osittain varmaan ne oikeesti eläis enemmän, pitäis satsata siihen enemmän niiden

työstämiseen, ja kun ei kerta kaikkiaan ole siihen yksilötyöskentelyyn resurssia, puoli tuntia välijaksoilla arviointiaika, siinä ehtii sen, ja ehkä miettiä jotain uutta keinoja jos ei ole toteutunut.. senkään takia ei tule uusia.

Toisaalta esitettiin arvioita, että jo alussa asetetut tavoitteet osuivat kohdalleen:

‐ Ensikokemukset on että uusia tavoitteita ei juuri tule, se korostais siitä että alkuvaiheen tavoitteet olis merkittäviä.

Tavoitteiden laatua ja niiden merkitystä kuntoutujalle pohdittiin myös kriittisin äänenpainoin:

‐ Tavoitteiden pitäis olla laajempia, ei vastaa ihmisen tilannetta yksi kapea tavoite. Kapea siivu kokonaiselämää.

‐ Pitäis löytyä hyöty tästä gassista, ei vain tyyliin ’tätä pitää tehdä’, kuntoutujan

pitää tähän päästä mukaan. ‐ Pitäis olla niin että tavoitteen arviointi viedään kuntoutujan omaan

toimintaympäristöön, ei tuijoteta pelkkää mittaria, haetaan merkitys. ‐ Mietin että onko nämä (tavoitteet) relevantteja työkyvyn kannalta? Se kysymys

pitäis esittää. ‐ Kyllä niitä tärkeitä tavoitteita jää ulkopuolelle tästä, eivät käy ilmi valitettavasti.

Esim. perhe-elämään liittyviä jää herkästi pois… mutta mitä yksilö tuo itse esiin, sitä pitää kunnioittaa… ei voi runnoa, ohjata voi siihen suuntaan.

Osalla kuntoutustyöntekijöitä on huoli, mennäänkö menetelmä edellä.

32

‐ On hyvä että tavoitteenasetteluun satsataan ja panostetaan mutta kuinka paljon

vaivaa nähdään asteikkojen rakentamiseen ja mikä merkitys sillä on etenemisen kannalta, olen skeptinen sen suhteen että onko se niin tärkeää. Prosessi on tärkeämpi kuin paperi, ei mentäis menetelmä edellä puuhun.

Ammatillisten tavoitteiden aikaansaamisen haaste Kuntoutustyöntekijät pohtivat sitä, mistä johtuu, ettei työhön liittyviä tavoitteita saatu enempää aikaan. Eräs kuntoutustyöryhmän jäsen arvioi, että kuntoutujat eivät luota vaikuttamismahdollisuuksiin työssä. Yleisesti tuotiin esille, että työn käsittely kuntoutuksessa on muutoinkin haasteellista.

‐ Nää (asetetut tavoitteet) on niitä tavoitteita joissa kuntoutuja voi kuvitella että

näissä vois edetä, ja silloin ne menee perinteisin juttuihin, ne toisenlaiset menee harvemmin tavoitteisiin.

‐ Työn käsittely on haasteellinen kuntoutustyöntekijän näkökulmasta – tarvitaanko substanssin hallintaa. Ergonomiapuolelta kyllä saadaan esim. videoiden kautta, mutta työn organisoinnin yms. kysymyksiin ei pysty ottamaan kantaa – keskustelua voi ohjata kyllä.

‐ Esimiehillä on vanhaa odotusta ettei täällä ole työn käsittelyä, samoin kuntoutujilla

 Ammatillisten tavoitteiden vähäisyyttä selitettiin myös ryhmän ominaisuuksilla. Yhden pilottiryhmän kuntoutustyöntekijät pitivät pilottiryhmäänsä ’laimeana’ niin aktiivisuuden suhteen kuin työtavoitteiden viriämisen kannalta, eikä kuntoutujilla heidän nähdäkseen ollut paljoakaan työongelmia. Työseminaarissa eräs työntekijä arvioi näin:

Ryhmissä on eroja aktiivisuudessa, onko totuttu pohtimaan työtä. Tämän ryhmän kanssa vastuu jäi ohjaajalle. Ja ongelmat olivat enemmän terveydessä ja fyysisiä.

Kuntoutuslaitoksissa tunnistetaan ammatillisen osion kehittämistarve ja kokeilun jälkeen onkin kiinnitetty huomiota työn käsittelyyn ja otettu systemaattisesti käyttöön esimerkiksi työlähtöisen kuntoutuksen välineitä:

‐ Eka jaksolla on hankala ammatillisiin tavoitteisiin päästä käsiksi, ne aukeaa vasta prosessin myötä. Kun ekalla jaksolla ei paljoa käsitelty näitä, eivät ne näy tavoitteissakaan. .. Että työhön voi vaikuttaa, on vakuuteltava. Työläs-mallissa jo ennakkotehtävä voisi virittää miettimään näitä. Meillä käydäänkin nyt jo ekalla jaksolla keskustelua näistä, annetaan ennakkotehtävä ja puretaan tuloinfossa, sitten työstetään. Kannattaa vielä miettiä miten vaikutusmahdollisuuksia herätellään.

‐ Häiriöpäiväkirjan kautta saadaan työasiaa esille, muutosanalyysissä sitä tulee. Vielä

ei työläs-mallia tässä käytetty systemaattisesti. Ja työuupumuskysely kertoo.. . fyysisen puolen kuormitus saadaan videoilla.

Kuntoutuslaitoksessa, jossa GAS –menetelmä oli otettu käyttöön kaikilla Aslakeilla työtavoitteita kerrottiin tulevan helpommin ja enemmän kuin pilotissa, missä totuteltiin

33

menetelmään. Kuitenkin työtavoitteiden synnyttäminen koetaan edelleen työlääksi ja niihin on erikseen panostettava. Ohjeistaminen on kehittynyt ja ryhmää osataan hyödyntää entistä paremmin.

‐ Nyt kun on opeteltu käyttämään, valmistellaan keskustelua pitemmälle: ohjeistus ja ryhmässä valmistelu painokkaammin. Skaaloja on sitten jo valmiiksi mietittynä.

Ongelmaksi on koettu myös se, että ammatillinen osio jakaantuu usean ammattihenkilön kesken, jolloin kokonaisuus jää herkästi sirpaleiseksi eikä työn käsittelystä synny antia tavoitteiden perustaksi kuntoutujalle eikä kuntoutustyöntekijälle. Kahdessa kuntoutuslaitoksessa onkin joko pohdittu tai jo päädytty ammatillisten osioiden työnajolliseen keskittämiseen:

‐ Ammatillinen osuus olisi hyvä olla saman ihmisen vetämä yhdellä kurssilla, olisi helpompaa kytkeä tavoitekeskusteluissa kurssisisältöihin… se on työnjaollinen kysymys myös.

‐ Meillä jatkossa työfysioterapeutti tai työelämän asiantuntija ohjaa ammatilliset osiot.

Tavoitteen asettaminen osana kuntoutusprosessissa Kokeilussa suunniteltiin tavoiteprosessin eteneminen ja välineet Aslak –kurssille. Kaikki suunniteltu ei toteutunut ja toisaalta kokeilun perusteella tarvitaan vielä prosessin säätämistä ja välinekehittelyä (millaisia ohjeita kuntoutujalle annetaan, kuka antaa, käytetäänkö esimerkkejä, paljonko varataan aikaa, miten tavoitteita käsitellään ryhmissä ja mitä tapahtuu tavoitekeskusteluissa, mihin keinot ja jatkosuunnitelmat kirjataan, miten tavoitteet kirjataan selosteeseen). Uuden menetelmän käyttöönotto edellyttää sisäisten menettelytapojen uudistamista. GAS-menetelmän laajempi käyttöönotto kuntoutuslaitoksissa on edennyt eri tahtiin. Kun kokeilukurssia arvioitiin loppuvuodesta 2011, yhdessä kokeilleista kuntoutuslaitoksista oli menetelmä otettu kaikilla Aslakeilla käyttöön, kahdessa muussa odotettiin standardin voimaantuloa. Kuntoutuslaitoksessa, jossa menetelmä on otettu käyttöön, on mietitty ja tehostettu ohjausta ja sovittu uusista käytännöistä. Tavoitteisiin virittämisestä kuntoutustyöntekijä kertoo näin:

Käytetään muutosvaihemallia ja mitä se tarkoittaa tavoitteenasettelussa. Näytetään esimerkit ja tavoitelomakkeen täyttämisen ohjeistus, annetaan asteikko-esimerkkejä erilaisista tavoitteista, erityisesti työhön liittyvistä tavoitteista. Osa fysioterapeuteista opastaa jo eka tapaamisessa tavoitteisiin ja alustavien mittareiden ja asteikon laatimiseen. Meillä on tämä nyt entistä etupainotteisempaa.

Tavoiteprosessia on kehitelty eteenpäin, mutta monia avoimia kysymyksiä oli vielä edessä.

Kuntoutujan tilannekartoituksen kannalta tavoitteen asettamisen ajoittaminen on haasteellinen. Kaikki mittaustulokset eivät ehkä ole valmiina ja työn käsittely on vasta alussa… Ettei tavoitteet ja kurssi elä omaa elämäänsä. Pystyttävä tarkentamaan ja muuttamaan tavoitteita prosessin aikana!

34

Kahdessa muussa kuntoutuslaitoksessa GAS –mentelmän laajempi käyttöönotto edellyttää vielä monenlaista suunnittelua, pohdintoja ohjauksesta ja välineistä.

Meillä ei ole vielä tarkemmin työstetty sitä miten tää Gas menee, miten paljon tarvitaan yksilöaikaa ja miten paljon voidaan ryhmässä pohjustaa tavoitteiden antamista. Vois kyllä työstää ryhmässä ja sitten olis ne yksilötapaamisissa.

Keinoista puhuttiin, mutta niitä ei kirjattu. Pitäis olla erillinen paperi keinoihin kunkin tavoitteiden kohdalla. Kyllä sitä on suunniteltu, pitäis olla tulossa sellainen. Standardikin edellyttää. Ei ole sovittu, miten toimitaan jos ei enää arvioida tai tavoite on saavutettu. Onko mahdollista että kaikki kuntoutuksessa tapahtuneet muutokset tulevat Gas-tavoitteeseen vaiko vain ne keskeiset Lomake on haasteellinen. Kun ensi vuoden alusta aloitetaan uusilla kursseilla, joudutaan miettimään, miten ohjeistetaan.

Työryhmät kommentoivat esimiesten näkemyksiä ja ideoita näin (ks. esimiesten haastattelujen tulokset seuraavassa luvussa.):

Kuntoutukseen hakeutumisen kysymys askarrutti esimiehiä; miten me siihen voidaan vaikuttaa? Työterveyshuollon kautta toimii hyvin jos on tuttu työterveyshuolto, vois ehkä neuvotella heidän kanssa. Esimiesten ehdotus ennakkoevästyksestä on hyvä, mennään itse asiaan ja sitoutuminen hoidetaan alussa. Ja uuden standardin yhteistyökokous voisi olla työstämistä ja linkittyy välitehtäviin; asiat ovat jo esimiehen tietoisuudessa.

Kuten edeltä käy ilmi, kuntoutustyöryhmät esittivät arviointiseminaareissa ja haastatteluissa ideoita ja ratkaisuja, joilla tavoitteenasettamisen prosessia parannetaan. Seuraavaan on koottu lisää eri työryhmien esittämiä ajatuksia ja ideoita.

‐ Suunnittelussa ja infossa tulee jo esimiesten ajatuksia työstä esille, niistä jatketaan. Esimiesten ja kuntoutujien käymä keskustelu ennen kuntoutusta ja kuntoutuksen välijaksoilla tukemaan tavoitteen asettamista.

‐ Uuden Aslak -standardin yhteistyökokous toimii yhtenä foorumina tavoitteista

puhumiseen. ‐ Tavoiteajattelua viedään ryhmissä eteenpäin, ja tavoitteenmuodostus tiivistyy

tavoitekeskustelussa. Kaikilta rintamilta ei tarvitse olla tavoitetta. Tavoitteiden arviointia kannattaa myös painottaa ryhmään, siitä saatiin hyviä kokemuksia.

‐ Tavoitteiden arvioimista varten tarvitaan seuranta tai kirjanpito, tässä avuksi

päiväkirjojen yms. lisäksi verkkokuntoutuksen keinot. ‐ Työtavoitteet saadaan entistä paremmin näkyväksi GAS –lomakkeisiin siten, että

tavoitteita pohditaan ennen yhteistyöpäivää ja tarkistetaan yhteistyöpäivän jälkeen ja kuntoutuja käy työtavoitteista keskustelun esimiehensä kanssa.

35

‐ Ammatillisten osioiden anti ei nyt näy tavoitteissa. Tarvitaan ammatillisten

osioiden työtapojen ja välineiden arviointia. Työlähtöisiä välineitä otetaan käyttöön systemaattisemmin. Ammatillisen osion kokonaisuudesta voisi vastata yksi ammattihenkilö.

‐ Kuntoutukseen ohjautumisen kokonaisprosessissa on nyt katkoksia. Yhteistyötä

työterveyshuollon, asiakasorganisaation ja kuntoutuksen kanssa tulee parantaa. Sen lisäksi kuntoutuksen sisällöt pitää panna kuntoon.

3.7 Esimiesten näkökulma työhön liittyviin tavoitteisiin Hankkeessa haastateltiin kymmentä kuntoutujien esimiestä. Haastattelussa kysyttiin esimiesten näkemyksiä Aslak -kuntoutuksen työhön liittyvyydestä ja ammatillisista tavoitteista. Seuraavassa esitetään yhteenveto esimiesten näkemyksistä. Esimiehen kannanottoja työtavoitteisiin on kuvattu myös edellä (ks. s. 19-20). Esimiesten näkemykset Aslakin työkytkennästä Useimpien esimiesten oletus Aslakin sisällöstä liittyi liikuntaan ja kunnon kohentamiseen työssä jaksamisen tukemiseksi. Esimiehet näkivät lähtökohtaisesti työkytkennän tulevan sitä kautta, että työntekijät hoitavat kuntoutuksessa terveyttään ja kuntoaan, jotta jaksavat työssä. Sisällöistä ei ollut kuitenkaan selkeää kuvaa. Eri esimiesten haastatteluotteet kuvaavat näitä käsityksiä:

Tiesin että työhyvinvointia siellä on tarkoitus parantaa, mutta konkreettisesti en tiedä mitä siellä tapahtuu, onko se fyysinen, henkinen vai mitä. Ergonomiajutut tulee ekana mieleen, ja että haetaan sitä kuntoa ja ohjenuoraa parempaan elämään ja hyvinvointiin. Työnantajan edustajana ajattelee että työhyvinvointi paranee ja henkilökohtaisella tasolla että ohjeita tulee kunnon kohottamiseen. Olen nähnyt Aslakin enemmän siihen henkilöön kohdistuvana kuin työhän kohdistuvana, näin olen sen kokenut. Sen takia sinne kannattaa joku laittaa, se liittyy terveyteen ja kuntoon, ja kun puhutaan [työntekijä X:stä], siellä on sairaspoissaoloja ja vaikka mitä.

Harvalla esimiehellä oli näkemys Aslakista nimenomaan työhön liittyvänä kuntoutuksena. Kuntoutukseen sisältyvät muut kuin liikunnalliset sisällöt olivat yllättäviä osalle esimiehistä yhtä lailla kuin kuntoutujille:

En ollut talossa vielä kun [alainen, kja X] haki kuntoutukseen, mutta olin yhteistyöpäivässä. Positiivinen yllätys oli ettei se ollutkaan vain aikuisten miesten jumppakerho vaan monipuolinen, kokonaisuuteen panostettiin. Vanha perinteinen kuntoutus lienee muuttunut, sitä ei osattu odottaa.

36

Kuntoutukselta odotetaan hyötyjä työnantajalle työntekijän paremman jaksamisen ja suorituksen kautta. Sitä, miten hyöty näkyisi, eräs esimies pohti pitkästi:

Jos puhuttaisiin tietystä henkilöstä, näkyyhän se tehokkuudessa, siellä se näkyy. Työilmapiirikartoituksissakin näkyy, oma olon mittaaminen voisi olla. … Mittarit on ongelmallisia, niitä on vaikea seurata, kuka niitä pitää yllä. Pitäisi heijastua suoritukseen, vaikka se on kylmää puhetta. Jos haetaan työntekijän jaksamista viralliseen eläkeikään asti, työnantajalle hyöty on myös että ikääntyvistä työntekijöistä saadaan talolle hyöty…. Ja yhteiskunnalle vielä suurempi tavoite, että jaksaa tehdä töitä niin että kun eläkettä aletaan maksaa, niin pystyään se hoiteleen … Meidän tapausten kohdalla on vaikea arvioida sitä että jos oltais oltu mukana tai ei oltais oltu niin paljonko loppupäässä vaikutus oli. Pitäis miettiä että kun mulla on 10 vuotta tai 5 vuotta työuraa, mitä niiltä odotan, miten näen tulevaisuuden, mihin kohtaan tarvitsen vahvistusta jotta pääsen maaliin. Pitäis ehkä enemmän avata vaihtoehtoja, missä kohtaa tarvit apua, fyysistä vai henkistä vai osaamiseen, mitä siellä on, missä tarvis? Minunkin on vaikea lähteä sitä miettimään.

Esimiesten näkemykset tavoitteista Esimiehet katsoivat kuitenkin, että mikäli työtavoitteita tulee, se on hyvä asia. Kaikki esimiehet pitivät tärkeänä, että työhön liittyviä tavoitteita käsiteltäisiin esimiehen kanssa.

Työpaikalla kannattais niitä miettiä yhdessä esimiehen kanssa, tuntuu vähän kaukaiselta ajatukselta että niitä siellä laitoksessa mietitään Ei kuulosta hullulta että tavoitteita yhdessä mietittäisiin. Ja vois vaikka ennen kuntoutusta miettiä jo esimiehen kanssa.

Muutama esimies oli käynyt kuntoutusprosessin aikana alaisensa kanssa keskusteluja työn häiriöistä, tavoitteista tai kehittämistehtävistä.

Haastattelija: Alaisellasi (kja X) oli yksi työhön liittyvä tavoite. Oletteko siitä

keskustelleet? Miten tavoite on edennyt? Esimies: Olen puhut hänen kanssaan, se oli luonnollista, eikä se varmaan siellä

tullut ensimmäiseksi esille mutta siellä se saatiin paperille… keväällä saatiin toimintajärjestelmä sertifioitua, koulutussuunnitelma kuuluu sinne järjestelmään, se on yksi tärkeä asia.

Työtavoitteiden liittyminen työpaikan toimintaan on esimiesten mielestä tärkeää:

Jos työstä puhutaan niin on tärkeää että se peilautuu siihen työyhteisön toimintaan, joku voi saada työurallaan jonkun suunnan joka ei olis välttämättä ihan hyvä…

37

Esimiehillä oli epäilyjä siitä, miten juuri tätä työtä voidaan konkreettisesti käsitellä kuntoutuksessa. Työn käsittelyä myös vierastetaan tästä syystä. Eräs esimies epäili, käydäänkö työasioita läpi pohjautuen kuvaan ’keskivertomekaanikon työstä’.

Taitaa olla (kuntoutuskurssilla) kosketuspinta työhön taikka siihen työyhteisöön tai työpaikkaan aika ohut... Siinä on tietysti se että on niin monta työpaikkaa ja työntekijää että yhdessä voi olla asiat hyvin ja toisessa huonosti ja kolmannessa keskiverto, niin silloin se tasapäistetään, onko se semmoista silloin että ajatellaan yleisellä tasolla että mekaanikon työ on aina tätä samaa oli se paikka mikä tahansa.

Eräs esimies piti tärkeänä tapaa, jolla työasioita ryhmässä käsitellään. Hänen mielestään keskustelua tulisi ohjata asiantuntevasti siten, että siitä ei tulisi pelkkää valittamista ja esimiesten parjaamista, vaan epäkohtia tuotaisiin esille rakentavasti ja ratkaisuja pohtien. Esimiesten mielestä ennen kuntoutukseen lähtöä työntekijä voisi käydä esimiehensä kanssa keskustelua työasioista ja viritellä siten työhön liittyviä tavoitteita. Työtavoitteet voisivat liittyä ajankohtaisiin haasteisiin, joissa on henkilökohtaista tarvetta kehittyä. Opettajilla työtavoitteet voisivat liittyä esimerkiksi uusiin asioihin tarttumiseen (esim. oppilaan kolmiportainen tuki) sekä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoihin vanhempien ja yhteistyökumppaneiden kanssa muuttuvassa koulumaailmassa. Opettajien esimiehet näkivät, että työn muutoksiin liittyy paljon yhteisiä jaksamishaasteita, joihin olisi kuntoutuksessa hyvä tarttua useamman työntekijän voimin yhdessä, jolloin työn kehittäminenkin etenisi paremmin. Työn haasteista esimiehet kertoivat näin:

Opettajilla on nykyisin haasteina mm. ajankäyttö, ammatilliseen itsetuntoon liittyy kysymyksiä, uusia atk-ohjelmia pitää opetella ja käyttää, työtehtävät laajenee… Opet on taitavia lasten kanssa, se taito on hioutunut mutta vuorovaikutus aikuisten ja huoltajien kanssa koetaan kuormittavaksi, eivät ole opettajan hallussa kuten lapset, voi tulla kritiikkiäkin

Yleinen jatkuvaan muutokseen sopeutuminen on näkyvissä; opettajat on tunnollista väkeä. … Meillä on satsattu paljon kasvatukseen, juhliin, kaikkeen… ja nyt tuli ohjauksen kolmiportainen tuki, niin ei tule tilaa uusille asioille, kun ei osata luopua entisestä, se on aika kuormittavaa.

 Toisen koulun rehtori kertoo vastaavaa:

Tuen portaisiin liittyy esim. kirjaamiskäytänteet uusina, ja lausunnot, ne tulee uusina, ja kun sen suunnitelman kirjoittaa niin pähkäilee miten esitetään huoltajille ja oppilashuoltoryhmään.

Asentajien ja mekaanikkojen esimiehet korostivat niin ikään autokorjaamojen työssä tapahtuneita toiminnan muutoksia, joilla on vaikutuksensa mekaanikkojen työhön. He pitävät tärkeänä kokonaisuuden näkemistä ja talouden ymmärtämistä:

Taloudellinen seuranta on entistä tarkempaa… Ihmisten pitää nähdä kokonaisuus, missä pyöritään ja mikä on tärkeää, jättää epäolennaiset asiat sivuun.

38

Aina nopeammin ja nopeammin pitäis saada autot kuntoon… monta asiaa, pitää ymmärtää aikataulutus, prosessin kokonaisuus, ei riitä että jonkin osa-alueen osaa, pitää ymmärtää koko homma ja järjestys.

Osa asentajien ja mekaanikkojen esimiehistä piti tärkeänä sitä, että työntekijät saisivat myös ajatuksellisesti eväitä jatkuvasti muuttuviin työtapoihin, uudistuvaan teknologiaan ja oman osaamisen kehittämiseen. Esimiehet mainitsivat mahdollisista työtavoitteista esimerkkeinä työasennot ja nostot, tauot, stressin sietämisen, mutta myös erilaisten työsuoritusten parantamiseen ja uusien työtapojen oppimiseen liittyvät tavoitteet.

Jos se (tavoitteenasettaminen) nidotaan mekaanikon työhön, se on oikeiden asentojen, nostojen, vartalon asentojen hyödyntäminen työssä. Henkiseltä puolelta stressin sietokyky, kun paineita on, se vois olla ihan sopivaa ….

Toisaalta kuntoutuksen vaikutusmahdollisuudet nähtiin perinteisemmin kunnon ja terveyden parantamisessa ja elämänhallinnassa.

Jos tehokkuus on riittävä ja osaaminen kasvaa, ne on keskeisiä asioita mekaanikoilla. Niitä käydään läpi täällä kehityskeskusteluissa. Kyllä se tehokkuus näillä liittyy kuntoon ja terveyteen. Jaksaminen saattaa liittyä myös omaan elämään.

Päällimmäisenä tulee mieleen oman elämän hallinta, esim. kunnon kohentaminen jos se on huono. Henkisellä puolellakin voi olla jotain jota ei ole edes havainnut, eli sen havaitseminen mikä itsellä voisi olla, esittää itselle hyviä kysymyksiä. Se varmaan on siellä mahdollista.

Kuntoutukseen ohjautuminen Joidenkin esimiesten mielestä kuntoutukseen eivät ohjaudu ne, jotka sitä tarvitsisivat eniten, vaan kaikkein aktiivisimmat työntekijät. Kaikille kuntoutuksessa nyt olleille alaisilleen he eivät olisi osanneet suositella Aslakia työasioiden puolesta, koska heidän näkemyksensä mukaan heillä ei ollut isompia ongelmia. Osan kohdalla esimiehet yllättyivätkin kuntoutukseen hakeutumisesta:

Ei [työntekijä X] olis kyllä ollut rehellisesti sanottuna ekana sillä listalla joita olisin esittänyt. Mietin miten sinne ihmiset ohjautuu.. Jos meillä on 20 lähellä eläkeikää olevaa henkilöä, jotka pitäis pitää työelämässä niin minkä tyyppinen valitaan kuntoutukseen. Eri tahoiltako lähetään kyseleen kuka haluais lähteä. No sinne lähtee ne jotka muutenkin harrastaa ja on innokkaita... ja ne olis jaksanu muutenkin eläkkeelle asti… mut se kuka oikeesti tarvii, ei näe tästä mitään hyöytä. Semmoiselle pitäis saada rakennettua kokonaisuus.

Muutama esimies piti valintoja osuvina. Eräs esimies kertoi, että työterveyshuolto on tiedustellutkin esimiehen näkemystä siitä, kenen kannattaisi lähteä kuntoutukseen.

On perinteisesti ollut kyselyjä työterveyshuollosta että onko teillä tällaisia henkilöitä, näin meni yhden meni yhden kohdalla (työntekijä X:n kohdalla).

39

Esimiehistä kaksi otti esille sen, että kuntoutukseen lähtöä saattaa estää palkattomuus. Yhden mielestä palkattomuuden takia hän ei itse edes rohkene suositella Aslakia alaiselleen. Kuntoutukseen oikeaan ohjautumiseen esimiehet esittivät ratkaisuksi työnantajan ja työterveyshuollon nykyistä isompaa yhteistä roolia. Kuntoutukseen lähettämisvaiheessa voitaisiin käydä työterveyshuollon, esimiehen ja työntekijän yhteiskeskustelu, ”kolmikantajuttu” ja prosessin kuluessa seurantakeskustelu. Seuraavassa esimiesten ajatuksia tästä asiasta:

Esimiehenä ajattelen että jo siitä pitäis tehdä tavoiteasettelu, mitä kuntoutukselta halutaan. Kun työterveyshuolto on siinä mukana, he tietää mitä lähdetään hakeen, ja motivoimaan ne ihmiset sinne. Esimiehet mukaan siihen myös, esimiehellä on oma näkemys siitä suorituksesta ja tilasta, näitten yhteisestä ajatuksesta löytyis ne oikeat ihmiset. Muutoin tulos voi jäädä aika ohueksi ja hyödyt minimaalisia. Toinen lähestymiskulma on se että kuntoutuslaitokset haluaa tietyt tulonsa, kursseja täytetään … yritetäänkö kahmia itselle niitä, tuosta ja tuosta, ja kun on 20 paikkaa, lähdetään hakemaan niihin.. se tulee väärästä kohtaa se ihminen sinne (täyttämään ryhmää). Ehkä siinä starttivaiheessa olis pykälän enemmän voinut olla työnantajan konsultaatiota. Tykkäisin siitä ajatuksesta että voitaisiin katsoa yhdessä vaikka työryhmänä.

Työterveyshuollolta odotetaan paljon työntekijän työhän liittyvien ongelmien arvioinnissa ja kuntoutukseen ohjaamisessa:

Työnantajan näkemyshän on omansa siihen työntekijään, miten on suoriutunut, mikä odotusarvo tulevaan. Kun olen katsonut millaisten ongelmien kanssa ne painii niin ajattelen että tärkeä rooli on työterveyshuollolla, siellä työntekijät puhuu avoimesti asioista jotka liittyy työn tekemiseen. Työterveyshuollossa on varmaan paras tuntemus – mikäli työterveyshuolto siis on toimiva ja hyvä ja tuntee työtä, ja siellä on tuntemus työstä ja työntekijästä.

Aslakia kuntoutusmuotona kritisoitiin raskaana ja kalliina järjestelmänä joka ei kosketa riittävän laajasti työpaikkaa:

Täähän on raskas ja kallis järjestelmä, saisko siitä poikimaan jotain pienempiä elementtejä, edullisesti ja laajemmassa mittakaavassa… että ottaisi käyttöön vain yhden osuuden ja paljon laajemman työntekijäpiirin, josta useampi pääsis osalliseksi.

Yhteistyöpäivässä mukana olleet esimiehet olivat pääosin tyytyväisiä tilaisuuteen ja yhteistyöpäivästä välittyi kuntoutuksen työhön liittyvyys.

Yhteistyöpäivästä tuli se kuva että oltiin hyvin työkeskeisiä.

Positiivista kuvaa yhteistyöpäivästä himmensi se, että yhteistyöpäivässä sovitut asiat eivät olleet kantautuneet niiden lähiesimiesten korviin, jotka eivät olleet paikalla.

40

Yhden pilotin päätösjaksolla mukana olleen henkilöstöjohtajan odotukset työhön liittyvästä kuntoutuksesta olivat korkealla nimenomaan muun kuin kuntoilun suhteen. Yhteistyöpäivän keskusteluihin henkilöstöjohtaja olikin tyytyväinen. Henkilöstöjohtaja kertoi:

Tämä on meillä eka Aslak. Odotus on se että se tukee työtä nimenomaan työssä jaksamista paremmin kuin kuntoremontti missä on olleet aikaisemmin meiltä, oletus oli että täällä ei vain hölkätä ja sada ravitsemusneuvontaa, vaan esim. oman ajankäytön ja psyyken hallintaa. Yhteistyöpäivässä olin mukana ja tuntuu että kuntoutujat on saaneet enemmän irti tästä kuin olisivat muuten saaneet. On hyvä että on tällainen tilaisuus... Tämä on panostamista, ei palkitsemista, odotetaan hyötyjä.

Eräs esimiehistä kertoi, että organisaation kehityskeskusteluissa asetetaan myös tavoitteita ja niille mittarit. Hänen alaisensa kuntoutuksessa asettama työtavoite istui hyvin työpaikalla asetettuun kehitystavoitteeseensa ja tuki sitä.

Kehityskeskusteluissa laaditaan konkreettisia työsuorituksiin liittyviä tavoitteita... Jos kuntoutuksessa tehdään näin konkreettisia tavoitteita niin pitäis niistä keskustelu käydä työnantajan kanssa, ei huono ajatus. Ei näihinkään kehityskeskustelutavoitteisiin tule mitään suoralta kädeltä, kyllä niitä mietitään yhdessä.

Esimieshaastattelujen yhteenvetona voi todeta, että kuntoutuksen työhön liittyminen konkreettisten ammatillisten tavoitteiden muodossa on esimiehille uutta ja vierasta aluetta. Esimiehet ovat kuitenkin motivoituneita keskustelemaan alaistensa työhön liittyvistä tavoitteista ja tukemaan heitä niissä. Yhteistyötä työterveyshuollon kanssa ja tukea sieltä käsin pidetään tärkeänä. 3.8 PalveluntuottajienGAS–seminaari Kokeilujen päätyttyä hankkeen puitteissa järjestettiin 9.2.2012 Aslak- ja Tyk –kuntoutuksen palveluntuottajille valtakunnallinen GAS –koulutusseminaari (ohjelma liitteenä 1). Tilaisuuteen osallistui n. 50 palveluntuottajien edustajaa 26 eri kuntoutuslaitoksesta sekä GAS –menetelmää kouluttavia opettajia ammattikorkeakouluista ja Kelan henkilöstöä. Seminaarin tavoitteena oli vaihtaa kokemuksia GAS –menetelmän käytöstä ja virittää osallistujia kehittämään erityisesti ammatillisten tavoitteiden asettamista. Tavoitteen asettamisen haasteisiin paneuduttiin kokeiluhankkeessa havaittujen ja osallistujien itsensä havaitsemien ongelmakohtien pohjalta. Seminaarissa Hilkka Ylisassi raportoi tämän kokeiluhankkeen tuloksia ja Jari Turunen Vervestä alusti ammatillisten tavoitteiden aikaansaamisesta. Seija Sukula Kelasta kertoi Kelan Akva –hankkeen tuloksista. Alustusten jälkeen pohdittiin ja ideoitiin työpajamuotoisesti GAS –prosessin haasteita ja edelleen kehittämistä. Osallistujat toivat lisäksi esille kokemuksiaan GAS –menetelmästä ja erilaisia ratkaisujaan tavoitteenasettamisprosessiin liittyen. Seminaarin alustusten power point -esitykset ja työpajojen tuotokset kokonaisuutena teemoittain on tallennettu Kelan nettisivuille www.kela.fi.

41

Työpajojen teemat oli valmisteltu kuntoutuksen tavoitteenasettamisen prosessia seuraten ja kokeiluhankkeen tulosten pohjalta haasteelliset kohdat huomioiden. Työpajat ja teemat olivat seuraavat:

1. Miten ohjata ja ohjeistaa tavoitteenasettamista kuntoutusprosessin alussa ja 1. jaksolla?

2. Mistä kuntoutuja saa ainekset ammatillisten tavoitteiden asettamista varten.

Mihin tavoitteet perustuvat? 3. Tavoitteiden asettaminen SMART –periaatteiden mukaisesti: miten käytännössä

ohjataan tunnistamaan tavoite, valitsemaan mittari ja laatimaan asteikko? 4. Miten toteutetaan tavoitteiden arviointi ja uusien tavoitteiden asettaminen

kuntoutusprosessin edetessä seuraavilla jaksoilla?

Kuhunkin teemaan liittyi apukysymyksiä, joiden avulla asiaan paneuduttiin yksityiskohtaisemmin. Osallistujien kokemukset GAS -menetelmän käytöstä vaihtelivat pitempiaikaisesta käytöstä vähäisempään tai juuri äskettäin ensimmäisten ryhmien kanssa tehtyihin (Uudet GAS –menetelmän käyttöä edellyttävät Aslak- ja Tyk –standardit tulivat voimaan vuoden 2012 alusta). Työpajojen raporteissa tuli esille erilaisia painotuksia ja moniäänisiä näkemyksiä tavoitteen asettamisen prosessista, käytännöistä ja pulmista. Raportit antavat hyvän kuvan siitä, mitä palveluntuottajat pitävät tavoitteenasettamisessa tärkeänä, millaiseksi prosessi ainakin ideatasolla kuvataan ja miten haasteita aiotaan ratkaista. Käytännön toteutus todennäköisesti hakee vielä monessa kohdassa muotoaan, mikä myös tuli esille työpajojen raporteissa. Seuraavassa hankevetäjän yhteenvedossa keskitytään työpajojen pohjalta eräisiin tavoiteprosessin ja erityisesti ammatillisten tavoitteiden kannalta keskeisiin kysymyksiin. Työpajojen tuotokset kokonaisuudessaan löytyvät Kelan nettisivuilta. Työpajoissa käydyistä keskusteluista välittyy kuva, että kuntoutuslaitokset ovat rakentaneet tai parasta aikaa rakentamassa tavoiteprosessia Aslakin ja Tykin rakenteeseen luomalla omia uusia käytäntöjä, laatimalla ohjeita ja työstämällä materiaalia. Yhteistä ainakin ideatasolla on, että tavoitteen asettaminen huomioidaan jo ennen kuntoutusjaksoja ennakkotyöskentelyssä ja tavoitteenasettamista pohjustetaan ryhmissä ja yksilötapaamisissa. Tavoitekeskustelu toimii tavoitteiden viimeistelyfoorumina. Keinolomakkeita ja erilaisia seurannan välineitä on otettu käyttöön. Samalla kuntoutuslaitosten edustajat toteavat, että moni asia on vielä prosessissa hakusalla, on monenlaisia käytäntöjä, ja osassa laitoksia prosessin rakentaminen on vasta alussa. Tässä hankkeessa on korostettu ammatillisen tilanneanalyysin merkitystä kuntoutujan työhön liittyvien tavoitteiden pohjustamiseksi ja kehitetty pienimuotoisia välineitä tukemaan niiden aikaansaamista. Työpajatyöskentelyn perusteella ammatillisten tavoitteiden aikaansaamista ei niinkään nähty huolenaiheena sinänsä. Ammatillisten tavoitteiden syntymisen kannalta tärkeäksi nähtiin esimiehen kanssa tehtävä yhteistyö. Kuntoutusjaksoilla ammatillisia tavoitteita viritetään erilaisilla ryhmätyöskentelyn tekniikoilla ja joitakin erityisiä työn käsittelyn välineitä tuotiin esille. Työpajaraporttien perusteella ammatillisten tavoitteiden osalta huoli koski ensisijaisesti niihin usein liittyvien laadullisten mittarien määrittämistä ja loogisen asteikon rakentamista. Toinen huoli joka tuotiin esille, oli työtä koskevien tavoitteiden liiallinen

42

painotus. Yhdessä työpajassa ammatillisten tavoitteiden tarpeellisuutta kyseenalaistettiin tai niiden tekemättä jättämistä puolusteltiin sillä argumentilla, että kuntoutuja ei ole aina valmis työtavoitteisiin tai ei halua niitä. Vastaavaa epäilyä valmiudesta muunlaisiin tavoitteisiin ei sen sijaan esitetty. Tavoitteiden virittämisen välineistä työpajaraporteissa tuotiin esille erilaiset inventaarit ja kysymyslistat, joiden avulla kuntoutuja tutkailee omia tavoitealueitaan (esim. kyselyt koskien eri elämänalueita; fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja esim. elämänleipä –jäsennys). Ainakin kahdessa työpajassa tuotiin esille työtapa, jossa tavoitteiden hahmottamisen välineenä käytetään ensin omaa vanhaa tavoitelomaketta josta tavoitteet siirretään GAS –lomakkeelle. Omissa lomakkeissa on melko tarkkojakin ennakkoluokituksia, joihin kuntoutuja tavoiteaihionsa sijoittaa (esim. fyysinen kunto ja liikunta, terveys ja terveyskäyttäytyminen, henkinen hyvinvointi, ihmissuhteet ja vapaa-aika, työ ja työolot). Jos kuntoutuja valitsee ’kylmiltään’ oman tavoitealueensa ennalta määritellyistä luokituksista ennen kuin on tehty kunnollista tilanneanalyysiä, lähteekö tavoitealueen hahmottaminen kuntoutujan tilanteesta? Valmiiksi annetut vaihtoehdot rajaavat ongelmat ja tavoitealueet etukäteen, mikä ei ole GAS –menetelmän periaatteiden mukaista. Tavoitteiden tulee perustua kuntoutujan kokonaistilanteen arviointiin (Kela 2010 GAS –menetelmän käsikirja, 7). Ryhmissä käytettävistä tekniikoista mainittiin esim. Learning Cafe –työskentely ja fläppikirjaaminen, joista kuntoutujan ajatellaan saavan ideoita omiksi tavoitteikseen, jotka hän muotoilee GAS –lomakkeelle. Ryhmässä voidaan pohtia tavoiteaiheita oman arjen tai unelmien kautta. Kun mietitään mikä kuntoutujalle on merkityksellistä, huomioidaan konteksti laaja-alaisesti (yksilö, ryhmä, työyhteisö). Ammatillisen osion teemoista ei työpajaraporteissa esitetty kuvauksia. Viitekehyksiä (työlähtöinen menetelmä tai kehittävä työntutkimus yleisemmin, ratkaisukeskeinen lähestymistapa ja ICF) ja yksittäisiä välineitä mainittiin. Yhdessä työpajassa todettiin, että ammatillisen osion käsikirjoitusta pitäisi päivittää. Ammatillisiin tavoitteisiinsa kuntoutuja saa työpajoissa käytyjen keskustelujen mukaan ainekset lähinnä ryhmissä tehtävästä työskentelystä, josta mainittiinkin joitakin työn jäsentämisen välineitä (kyselyt, tehtävät, toimintajärjestelmämalli). Mikäli työn käsittely ryhmissä tuottaa kuntoutujakohtaisia jäsennyksiä, saa kuntoutuja niistä pohjaa tavoitteenasettamiselle. Ryhmissä tehtävä tavoitteiden työstäminen, mittareiden miettiminen ja asteikkojen hahmottelu vie tätä eteenpäin. Työpajoissa esitetty ilmeisen yleinen menettelytapa, jossa kuntoutuja poimii ideat tavoitteilleen ryhmän työskentelystä, sisältää riskin päätyä ’vanhanaikaiseen’ tavoitteenasettamisen tapaan, jossa kuntoutujan luettelemat tavoitteet käydään läpi ilman että hänen tilannettaan arvioidaan tai häntä ohjataan (ks käytäntö ennen GAS-menetelmää, väliraportti Ylisassi 2011). Vaihtoehtona tämänkaltaiselle työskentelylle tässä hankkeessa on esitetty työhön liittyvää tilanneanalyysiä. Sen ideana on, että jokainen kuntoutuja tutkii ohjatusti jäsennysvälineiden avulla omaa tilannettaan työnsä arkikäytännöstä käsin. Tilanneanalyysi palvelee nimenomaan sen selvittämistä, missä ovat asiakkaan oleelliset muutostarpeet ja mistä tavoitteissa lähdetään liikkeelle. Näin asiakkaan tarve ja valmius ammatillisiin ja muihin tavoitteisiin selvitetään tilanneanalyysin avulla. Kuntoutuslaitoksissa eletään uuden menetelmän käyttöönoton vaihetta. Tähän vaiheeseen kuuluu se, että työkäytännöissä elää vanhaa ja uutta rinnakkain. Tarkoitus ei ole rakentaa

43

erillistä uutta prosessia ’muun’ kuntoutusprosessin rinnalle. Esimerkiksi aikapula tuntuu vaivaavan koko prosessin ajan ja haittaavan hyvää tavoiteprosessia. Kuntoutuslaitoksissa olisi paikallaan määrätietoisesti tarkastella, mistä aikaisemman työtavan käytännöistä nyt kannattaisi luopua ja mitä uutta tarvitaan vahvistamaan kuntoutuksen tavoitteellisuutta. Työpajaraportointien perusteella työtä tavoiteprosessin kehittämiseksi ja käyttöönottoa varten on kuntoutuslaitoksissa tehty ja hyvän tavoitteen asettamiskäytännön ideoita ja periaatteita on mietitty. Hyvien ideoiden ja suunnitelmien saattaminen käytännöksi ja vakiinnuttaminen toimintaan vaatii kuitenkin ponnisteluja, minkä nyt raportoitava kokeilu on osoittanut. Tarvitaan myös sen seuraamista ja arvioimista, ovatko ideat käytössä ja miten ne toimivat. Useimmiten käytäntö osoittaa, että uudenlaista prosessia joudutaan kehittämään käyttöönoton myötä. 4 Yhteenveto ja johtopäätökset Kokeilukurssien alkujaksojen jälkeisillä jaksoilla yhden pilottiryhmän kaikki tavoitteet pysyivät muuttumattomina koko ajan, kun taas kahden pilottiryhmän tavoitteisiin tehtiin muutoksia kaikilla alkujakson jälkeisillä jaksoilla. Asteikoita muokattiin, mittareita vaihdettiin ja uusia tavoitteita syntyi. Etenkin asteikkojen osalta tavoitteet elivät enemmän kuin alkujaksoilla. Kuntoutuskurssien 3. ja 4. jaksojen aikana laadittiin yksi uusi ammatillinen tavoite. Suuri osa kokeiluun osallistuneista kuntoutujista saavutti ainakin yhden tavoitteistaan jo sen asettamista seuraavalla jaksolla. Ammatilliset sisällöt supistuivat loppua kohden, eikä niistä tullut aineksia uusille tavoitteille tai tavoitteissa edistymisen arvioinnin tueksi. Poikkeuksiakin oli, ja ne osoittavat kuntoutuksen mahdollisuuksia virittää konkreettisia ammatillisia tavoitteita. Jaksoilla tehtyjä fyysisen kunnon mittauksia voitiin hyödyntää kunto- ja liikuntatavoitteiden asettamisen ja arvioinnin tukena. Yhteistyöpäivänä käytävät keskustelut työstä ovat keskeinen ammatillinen osio kuntoutuksen loppupuolella, mutta niissä laaditut kehittämissuunnitelmat linkittyvät vain harvoin yksittäisten kuntoutujien tavoitteisiin. Joidenkin kuntoutujien välijaksoilla käymät keskustelut esimiehensä kanssa antoivat konkreettisempaa tukea tavoitteille. Kuntoutujien jatkosuunnitelmia käsiteltiin viimeisellä jaksolla niukasti. Niihin ei jäänyt aikaa eikä niitä varten ollut kirjaamisvälinettä. Kuntoutuja-asiakkaat katsoivat, että tavoitteen asettaminen on tärkeää, mutta haastavaa. Arviointikeskustelut koettiin antoisina ja kannustavina. Kuntoutujat aikoivat jatkaa tavoitteisiin pyrkimistä ja seurantaa kuntoutuksen jälkeenkin. Kaksi kuntoutujaa laati GAS -tavoitteet kuntoutuksen jälkeistä aikaa varten. Yksi näistä tavoitteista oli ammatillinen. Työn käsittely säilyi kuntoutujille ’yllätysmomenttina’ koko prosessin ajan. Ammatilliset osiot eivät edelleenkään koskettaneet kuntoutujia, koska ne koettiin yleisenä, ei omaan työhön liittyvinä. Kuntoutuksen mahdollisuudet nähdään pikemminkin henkilökohtaisen ’sietämispuskurin ’ rakentajana työn ongelmia vastaan, ei varsinaisiin työn ongelmiin puuttumisena tai ratkaisujen edistäjänä. Ammatillisten osioiden sisällöistä ei kuntoutujille myöskään muodostunut selkeää mielikuvaa, kun taas liikunnat ja testaukset jäivät mieliin. Osa kuntoutujista kritisoi liikaa toistoa. Kuntoutujille tärkeitä tavoitteita jää GAS –tavoitteiden ulkopuolelle tai niitä kirjataan muualle kuin tavoitelomakkeille, eivätkä kaikki GAS –tavoitteetkaan ole kuntoutujille merkittäviä.

44

Tämä havainto vahvistui kuntoutuksen loppujaksoilla tavoitekeskustelujen ja haastattelujen valossa. Muita kuin GAS –tavoitteita kuntoutustyöntekijät nimittivät ’piilotavoitteiksi’. Kuntoutujat tekivät puheissaan eroa GAS –tavoitteiden ja ’omien’ tavoitteiden kesken. ’Omat tavoitteet’ olivat itselle tärkeitä. GAS –tavoitteista terveyteen ja kuntoon liittyvät tavoitteet koetaan ’omiksi’, työtavoitteita ei niinkään (poikkeuksia oli). Kuntoutustyöntekijät toivat esille niin onnistumisia kuin haasteita ja parannusehdotuksia kokeiluissa havaittuihin pulmakohtiin. Työntekijät kokivat, että tavoitteiden asettaminen sujuu nyt aikaisempaa paremmin, asiakkaille merkittäviä tavoitteita syntyy ja niissä on edetty. Ammatillisten tavoitteiden mittareiden ja asteikkojen määrittäminen koetaan edelleen erityisen vaativaksi. Tavoitteita osataan tarvittaessa myös muuttaa, mutta sitä hankaloittaa ajan puute. Vaikka tavoitteita arvioidaan ja työstetään ryhmissä alkujaksoja enemmän, ei tavoitekeskusteluissa ehditä arvioinnin lisäksi riittävästi paneutua uusiin tavoitteisiin, keinoihin tai jatkosuunnitelmiin. Keinojen miettimiseen ja kirjaamiseen ei tullut parannusta alkujaksojen tilanteeseen nähden. Keinolomakkeita, jatkosuunnitelmalomakkeita ja seurannan välineitä aiotaan ottaa käyttöön uuden standardin myötä. Ammatillisten osioiden vähäisen merkityksen tavoitteille kuntoutustyöntekijät arvelivat johtuvan osittain työtavan (ryhmätason käsittely) tai sisältöjen ja välineiden ongelmasta (ei ole tai ei käytetä riittävän systemaattisesti välineitä joilla ammatillista tilannetta selvitellään). Jotkut katsoivat, että oleelliset ammatilliset tavoitteet näkyvät yhteistyöpäivien kehittämissuunnitelmissa tai kuntoutujan ja esimiesten käymissä keskusteluissa. Ammatillisten piilotavoitteiden saamista näkyville GAS –tavoitteisiin voitaisiin tehostaa linkittämällä yhteistyöpäivän anti ja esimieskeskustellut entistä selkeämmin toisiinsa. Myös uuden standardin yhteistyökokous mahdollistaa pohjustaa työtavoitteita entistä paremmin jo kuntoutuksen alussa. Kuntoutustyöntekijöiden mielestä kuntoutuksen kokonaisprosessi on katkonainen, kun työhön liittyvät asiat eivät tule riittävästi huomioon otetuksi kuntoutukseen ohjautumisessa, mistä seuraa se, että kuntoutujat orientoituvat liikuntakurssille. Esimiesten ehdottamaa ennakkotyötä työterveyshuollon ja työpaikan kesken kuntoutustyöntekijät kannattavat. Useimmat esimiehet näkivät lähtökohtaisesti, että Aslak työssä jaksamisen tukimuotona liittyy kunnon kohentamiseen, terveelliseen elämään ja muuhun oman elämän hallintaan. Kuntoutuksesta odotetaan hyötyjä työnantajalle tätä kautta. Kaikki esimiehet pitivät tärkeänä, että mikäli työhön liittyviä tavoitteita laaditaan, niitä käsiteltäisiin esimiehen kanssa. Muutama esimies oli käynyt alaisensa kanssa keskusteluja työn häiriöistä, tavoitteista tai kehittämistehtävistä. Esimiesten mielestä tavoitteiden liittyminen työpaikan toimintaan on tärkeää. Heidän mielestään työtavoitteet voisivat liittyä ajankohtaisiin haasteisiin, joissa on henkilökohtaista tarvetta kehittyä. Esimiehillä oli kuitenkin epäilyjä siitä, miten juuri heidän edustamaansa työtä voidaan konkreettisesti käsitellä kuntoutuksessa. Työn käsittelyä kuntoutuksessa myös vierastetaan tästä syystä. Esimiesten mielestä kuntoutukseen eivät luultavasti ohjaudu ne, jotka sitä tarvitsisivat eniten. Kuntoutusta tarvitsevien ohjaamiseksi Aslakille esimiehet odottivat työterveyshuollolta nykyistä vahvempaa roolia kuntoutuksen tarpeen arvioimiseen yhdessä esimiehen kanssa. He esittivät työkytkennän ja yhteistyön parantamiseksi myös muita ideoita, kuten kuntoutujan ja esimiehen yhteisiä keskusteluja kuntoutuksen eri vaiheissa. Kokeilun tuloksia tarkasteltiin myös tavoiteprosessin kokonaisuuden näkökulmasta. Kuntoutuksen tulisi tukea kuntoutujalle merkittävien, hänen työkykyään ja työssä jaksamistaan

45

tukevien tavoitteiden asettamista ja niissä etenemistä prosessimaisesti. Kuntoutuskurssilla tähän prosessiin liittyy omat haasteensa sen eri vaiheissa. Seuraavaan on koottu keskeiset kokeilussa esille tulleet tavoitteiden muodostamisen ja edistymisen kannalta kriittiset vaiheet ja asiat.

‐ Prosessin alussa: tavoiteprosessin käynnistäminen ja rakentaminen kuntoutusprosessin sisälle

‐ kurssijakson käytännön järjestelyt, tavoiteprosessin tapahtumien sijoittelu jaksolle, työnjaollinen organisointi, jakson ohjelma

‐ tavoitteisiin ohjaamisen ja motivoimisen keinot ja välineet ‐ Ainekset ammatillisten tavoitteiden asettamiseen

‐ kuntoutujan tilanneanalyysi: ammatilliset sisällöt tavoitteiden tueksi; ryhmien ja yksilötapaamisten hyödyntäminen kuntoutujakohtaisesti, työstämisen ja kirjaamisen tavat

‐ yhteys työhön ja yhteistyö esimiehen kanssa

‐ GAS –tavoitteiden rakentaminen ‐ tavoitteiden asettaminen asteikon laatimisineen SMART –periaatteiden

mukaisesti, keinojen miettiminen ja kirjaaminen ‐ ryhmäosioiden hyödyntäminen tavoitteiden työstämisessä ‐ työnjako tavoitekeskustelujen ohjaamisessa ja tavoitekeskustelun

käsikirjoitus

‐ Ensimmäistä jaksoa seuraavilla jaksoilla tavoiteprosessin jatkuminen, tavoitteiden arviointi ja uusien tavoitteiden asettaminen

‐ tavoitteiden arvioiminen ja uusien tavoitteiden asettaminen käytännössä osana prosessia ja sijoittaminen jaksoille

‐ kuntoutujan ammatillisen tilanneanalyysin päivitys ja täydentäminen ja sen pohjalta tavoitteiden muokkaus ja tarvittaessa uusien asettaminen

‐ arvioinnin ajankohta ja toteutustapa erityisesti 2. ja 3. jaksolla edellinen huomioiden; järkevän kurssiohjelman rakentaminen

‐ jatkosuunnitelmiin panostaminen Kokeilujen suunnitteluvaiheessa luonnosteltiin Aslakin tavoiteprosessin ”ideaalikulku”, jonka pohjalta kukin kuntoutuslaitos laati yksityiskohtaisemman suunnitelman. Tavoitteet asetetaan aloitusjaksolla, mutta ideana on ensimmäisten tavoitteiden asettamisen ’viivyttäminen’ siten, että tavoitteita ei kysytä heti aluksi, vaan vasta sitten kun on yhdessä perehdytty kuntoutujan kanssa hänen tilanteeseensa (fyysiseen, ammatilliseen ja muuhun elämäntilanteeseen). Seuraavilla jaksoilla tavoitteet arvioitaisiin jakson alussa, tilanneanalyysiä täydennettäisiin ja päivitettäisiin yksilöllisesti ryhmässä. Uudet tavoitteet asetettaisiin jakson lopussa. Kokeiluissa tavoiteprosessit etenivät yleisellä tasolla suunnitellulla tavalla. Nykyisissä työkäytännöissä kuntoutujakohtaista ammatillista tilanneanalyysia ei tehdä, joten hankkeessa kokeiltiin ammatillisten tavoitteiden virittämistyökaluja käytettäväksi kuntoutuslaitosten olemassa olevien ammatillisten osioiden sisällä. Ammatillisen tilanneanalyysin osalta tarvittaisiin muutoksia, jotka menevät pidemmälle kuin GAS –hankkeessa kokeillut virittämistyökalut. Yksilöllistä ammatillista tilanneanalyysiä varten tarvitaan uusia välineitä ja työmuotoja. Esimerkiksi työlähtöisessä otteessa on tätä varten kehitettyjä ratkaisuja.

46

Kokeilun ensimmäisten jaksojen pohjalta väliraportissa (Ylisassi 2011) esitetyt johtopäätökset ja jatkokehittämisen linjat pätevät edelleen, kun kokeiluprosessit on tutkittu kokonaisuudessaan. Keskeisimpänä tavoitteiden asettamisprosessin kehittämiskohteena on tavoitteiden asettamisen parempi pohjustaminen erityisesti ammatillisen tilanneanalyysin kautta. Kuntoutujakohtaisen tilannearvion tekemiseen tarvitaan ammatillisen tilanteen tutkimisen ja jäsentämisen välineitä sekä työryhmälle että kuntoutujille itselleen. Ammatillisten osuuksien sisältöjen ja menetelmien kehittäminen kokonaisuudessaan on iso haaste. Työn käsittelyn välineiden ja osaamisen kehittäminen sekä ammatillisten sisältöjen entistä parempi hyödyntäminen tavoitteiden asettamisessa on keskeisin kysymys ammatillisten tavoitteiden kannalta. Nykyisellään kuntoutuja saa fyysisen kunnon osalta monipuolisen yksilöllisen tilannearvion, mihin ei ammatillisen tilanteen osalta päästä. Fyysisen kunnon osalta on siten helpompi asettaa tavoitteita, ja kun työn osalta hajanaisempaa tilannearviota tehdään erillään, jää kuntoutujan kokonaistilanne hahmottamatta, mikä johtaa herkästi yksinomaan fyysisiin tavoitteisiin. Olisi tärkeää muodostaa sellainen kokonaiskuva kuntoutujan tilanteesta, jonka perusteella kuntoutuja voisi tunnistaa itselleen oleellisimmat muutostarpeet ja tavoitealueet. Jatko-osan tulosten perusteella korostuu työpaikka- ja työterveyshuoltoyhteistyön merkitys ammatillisten tavoitteiden virittämisessä ja tukemisessa. Hyvä yhteistyö mahdollistaa ammatillisten tavoitteiden aikaansaamisen ja tuen niiden saavuttamiselle. Yhteistyötä varten tarvitaan niin ikään uusia käytäntöjä ja yhteisiä välineitä. Uusiin Aslak – ja Tyk –standardeihin onkin tehty parannuksia yhteistyötä ajatellen (Kelan avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardit Aslak – ja TYK –palvelulinjalle 2012). Myös Kelan työhön kuntoutuksen kokeiluhankkeissa työpaikkayhteistyö on ollut keskeinen kehittämiskohde (Aalto 2010, Rajavaara ym. 2009). Alkujaksojen perusteella todettiin, että tavoitteiden arviointiin ja uusien tavoitteiden muodostamiseen tarvitaan enemmän huomiota ja aikaa. Kokeilukurssien jälkimmäisillä jaksoilla painopistettä oli siirretty tavoitteiden ryhmissä työstämiseen, mikä osoittautui sinänsä toimivaksi ratkaisuksi aikaresurssin ja vertaistuen kannalta. Palvellakseen yksilökohtaisia tavoitteita ryhmissä tulisi työskennellä kuitenkin kuntoutujakohtaisesti. Jatko-osan tulosten perusteella koko prosessin kehittäminen edellyttää kuntoutuslaitoksilta vielä säätämistä: tarvitaan yhteisiä sopimuksia, työohjeita, apuvälineitä ja materiaaleja tavoiteprosessia varten. Jotta tavoiteprosessi palvelisi kuntoutujien parempaa työhyvinvointia, siitä ei saa tulla muun prosessin päälle liimattu itsetarkoitus tai irrallisten tekojen sarja. Kokeilut osoittivat, että GAS –menetelmä soveltuu ammatilliseen kuntoutukseen. Se on jämäköittänyt ja tavoitteellistanut kuntoutustyötä. GAS -menetelmä on tuonut vaikuttavuuskysymyksen uudella tavalla kuntouttajien tietoisuuteen ja pakottanut kiinnittämään huomiota koko kuntoutusprosessiin. Se on havahduttanut pohtimaan myös kuntoutuksen ammatillisia sisältöjä ja työn käsittelyn menetelmiä. GAS -menetelmän tuomien mahdollisuuksien ohella kokeilut osoittivat käytännön tasolla selkeästi sen, että uuden välineistön käyttöönotto tuo mukanaan haasteita ja muutosvaatimuksia koko kuntoutusprosessiin. Kuntoutuslaitoksissa tämä kehitystyö jatkuu edelleen, kun menetelmä on otettu käyttöön vuoden 2012 alusta voimaan tulleen Kelan Aslak – ja Tyk –kuntoutuksen standardien mukaisesti.

47

Lähteet Aalto, L. 2010. Millaisia innovaatioita Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeesta? 19.3.2010. Kela, Tutkimusosasto, Työhönkuntoutuksen kehittämishanke. http://www.kuntoutussaatio.fi/files/367/aalto.pdf Kela 2010. GAS –menetelmä. Käsikirja, versio 2. I. Autti-Rämö, K. Vainiemi, S. Sukula, A. Louhenperä. Kela 2010. http://www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/(WWWAllDocsById)/68378A01AEDED3A1C2257727003F01B0/$file/GAS_kasikirja_100518.pdf Kelan avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardi. Ammatillisesti syvennetyn lääketieteellisen kuntoutuksen (ASLAK) palvelulinja. Voimassa 1.1.2012 alkaen. Kansaneläkelaitos, Terveysosasto, Kuntoutusryhmä. Kelan avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardi. Työkykyä ylläpitävän ja parantavan valmennuksen (TYK). Voimassa 1.1.2012 alkaen. Kansaneläkelaitos, Terveysosasto, Kuntoutusryhmä. Kelan avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardi. Yleinen osa. Voimassa 1.1.2012 alkaen. Kansaneläkelaitos, Terveysosasto, Kuntoutusryhmä. Rajavaara, M., Aalto, L. & Hinkka, K. (toim.) Kehittämisideoista työikäisten kuntoutuksen käytännöiksi. Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeen lähtökohdat. kela, Tutkimusosasto, Työhönkuntoutuksen kehittämishanke. http://hdl.handle.net/10138/14785 Ylisassi, H. 2011. GAS:n (Goal Attainment Scaling) käyttö ammatillisessa (työhön liittyvässä) kuntoutuksessa. Tutkimus- ja kehittämishanke Aslak –kuntoutuksessa. Väliraportti 12.4.2011. www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/NET/170511150531HN?OpenDocument.

Liite 1.. GAS –semiinaari Aslak-- ja Tyk –kunntoutuksen ppalveluntuotttajille 9.2.20112. Seminaa

48

rin ohjelma.

8