17

“Hän astui ylös korkeuteenja antoi lahjoja ihmisille.”

Rev. William Branhamin henkilökohtainen

todistus lahjan tulemisesta

17Rev. William Marrion Branham

1

“Hän astui ylös korkeuteenja antoi lahjoja ihmisille.”Mitä tulee tämän parantamisen lahjan saamiseen, minä

voin vain kertoa teille siitä kokemuksesta niin kuin se minulletapahtui. Vilpitön ja rehellinen uskoni on, että lahjat ovatJumalan ennaltamääräämiä. Monet eivät uskoennaltamääräämiseen, mutta kirjoitukset todistavat, ettämonet tapahtumat Raamatussa ovat olleet jumalallisestiennaltamäärättyjä. Esimerkiksi Kristuksen syntymä oliennaltamäärätty Eedenin puutarhasta lähtien. Ja noin 712vuotta ennen Johannes Kastajan tuloa Jesaja näki hänet japuhui hänestä huutavan äänenä erämaassa. Profeetta Jeremiasanoi, että ennen kuin hänet valmistettiin äitinsä kohdussa,Jumala tunsi hänet ja asetti hänet kansojen profeetaksi. Minäuskon, että ennaltamäärääminen on syynä myös tämän lahjantulemiseen: Minulla ei ollut mitään uskonnollista taustaa.Vanhemmillani oli eri uskonnot ja siitä syystä minä enkoskaan mennyt kirkkoon.

Ensimmäisen kerran kun minulla oli jonkinlainen käsityssiitä, mitä tulevaisuus toisi, tapahtui ollessani seitsemänvuotias, mentyäni juuri kouluun maaseudulla muutama mailipohjoiseen Jeffersonvillestä, Indianassa, missä isäni oli eräänrikkaan perheen yksityisenä autonkuljettajana. Minä olenaina pitänyt paljon kalastamisesta ja metsästyksestä^edeskääntymykseni ei ottanut sitä minusta pois^ja tuonasyyskuun lopun iltapäivänä jotkut pojista olivat menneethyvin kalaisalle lammikolle kalastamaan, kun minun täytyikantaa vettä isälleni. Pahoitellen minun täytyy kertoa, mihinvettä käytettiin. Isäni ryyppäsi runsaasti, ja juuri sillähetkellä he olivat tekemässä viskiä, ja niin minun täytyi

2

kantaa vettä tislauslaitteisiin, jotka toimisivat sinä yönä.Tullessani kujaa pitkin minä laskin pienet siirappiämpärinimaahan ja istahdin puun alle lepäämään hetkeksi, itkienkoska en voinut mennä kalastamaan toisten poikien kanssa.Istuessani siinä puun vieressä jotakin sellaista tapahtui, mitäen voi koskaan unohtaa. Näennäisesti se oli ääni, joka tulisiitä kun tuuli puhalsi lehtien välissä, mutta katsoessani ylösminä en nähnyt lehtien värisevän enkä mitään muutakaanmerkkiä tuulesta. Istuin hiljaa säikähtäneenä ja ihmetellen,mistä se ääni tuli, kun kuulin sen uudestaan, minä otinämpärini mennäkseni taas kujalle. Tällä kertaa se tuliuudestaan, kovempana kuin aikaisemmin, ja kun katsointaakseni, nähdäkseni, mitä oli tapahtunut, minä huomasin,että noin puolivälissä puuta näytti olevan tuulenpyörre, jostaselvä ääni puhui nämä sanat: “Älä koskaan tupakoi, juo taisaastuta ruumistasi millään tavalla, sillä sinulla on työtehtävänäsi, kun tulet vanhemmaksi.” Olin niin pelästynyt,etten tiennyt, mitä tehdä. Huutaen ja juosten taloon, minävaivuin äitini käsivarsille, joka ajatteli, että minua oli purrutkäärme. Minä kerroin hänelle, että olin vain peloissani janiinpä hän laittoi minut vuoteeseen ja aikoi kutsua lääkärin,ajatellen, että minä kärsin hermostollisesta järkytyksestä. Nytystävät, minä olen tietoinen siitä, että monet pilkkaavat tätäkertomusta, mutta en voi vastata siitä, mitä toiset sanovat^minä olen vastuussa ainoastaan omasta kokemuksestani.Tarpeetonta sanoakaan, mutta en enää koskaan mennyt tuonpuun ohitse. Kuljin kiertotietä puutarhan toista puoltavälttääkseni sen, sillä ajattelin, että ylhäällä tuossa puussa olimies. Se oli Jumalan enkeli ja myöhempinä vuosina minäkohtasin hänet kasvoista kasvoihin ja puhuin hänelle.

Muutama viikko myöhemmin minä olin leikkimässä veljenikanssa marmorikuulilla, kun outo tunne valtasi minut. Minävaivuin puuta vasten, ja ikään kuin transsissa, minä näinsuuren sillan kohoavan ja ylittävän joen, ja minä katselin,

3

kun joukko ihmisiä putosi jokeen ja hukkui. Virvottuani minäjuoksin ja kerroin siitä äidilleni ja jälleen hän päätteli, ettäolin vain hermostunut lapsi. Kaksikymmentäkaksi vuottamyöhemmin Kaupungin silta rakennetiin yli Ohio-joen, ja tuosama määrä työmiehiä hukkui pudottuaan sillalta. Niin kuinnäette, nämä asiat eivät tapahtuneet rukouksen tai halunitähden, vaan Jumala oli ne ennaltamäärännyt jumalallisessatahdossaan.

Seuraava tämän luonteinen tapahtuma sattui eräänäpäivänä, kun olin menossa joelle isäni ja erään toisen miehenkanssa. He olivat tarjonneet minulle viskiryyppyä, ja koskahalusin päästä tuon miehen suosioon, että hän antaisi minunkäyttää venettään, aloin ottaa ryyppyä. Mutta yhtä varmastikuin nyt puhun tänään, minä kuulin äänen, joka oli kuinniiden lehtien kahina. Katsottuani ympärilleni, ja kun ennähnyt lehtiä tai merkkiäkään tuulesta, minä laitoin pullontakaisin huulilleni, kun taas kuulin tuon saman äänen, vainvoimakkaampana. Pelko valtasi minut niin kuinaikaisemminkin; minä pudotin pullon ja juoksin pois, samallakun oma isäni kutsui minua mammanpojaksi. Voi, kuinka seteki kipeää! Myöhemmin nuori tyttöystäväni kutsui minuamammanpojaksi, kun kerroin hänelle, etten tupakoinut.Suuttuneena hänen pilkanteostaan minä otin savukkeen jaaioin polttaa sen joka tapauksessa; kun minut pysäytti tuotuttu ääni, saaden minut heittämään savukkeen maahan jalähtemään sieltä itkien, koska en voinut olla sellainen kuintoiset nuoret, samalla kun väkijoukon ivahuudot kaikuivatkorvissani. Nämä ovat vain muutamia niistä monistasamanlaisista tapauksista, joita on tapahtunut koko elämäniajan. Minulla oli aina tuo erikoinen tunne, niin kuin joku olisiseissyt vieressäni, koettaen sanoa minulle jotakin, jaerityisesti niin oli silloin, kun olin yksin. Kukaan ei näyttänytymmärtävän minua yhtään. Ne pojat, joiden kaverina olisinhalunnut olla, eivät halunneet olla missään tekemisissä

4

kanssani, koska en tupakoinut enkä juonut, ja kaikki tytötmenivät tansseihin, joihin myöskään en voinut osallistua,niinpä näytti siltä, että tulisin koko elämäni ajan olemaanmusta lammas, sillä en tuntenut ketään, joka olisiymmärtänyt minua, enkä edes itse ymmärtänyt itseäni. Muttasilloin en tiennyt, mitä tulevaisuus pitäisi sisällään, niin kuinnyt tiedän.

Seuraava tärkeä tapahtuma, jonka muistan, tapahtui kunolin lähellä yhdeksäntoista vuoden ikää. Kuljeskelin tivolinalueella eräänä iltana joidenkin toisten poikien kanssa, kunääni kuului: “Hei, sinä! Tule tänne!” Katsoessani taaksepäin,näin nuoren naisen istuvan teltassa, astrologin. Hän viittoiminua tulemaan luokseen ja ajatellen, että hän halusi minuntekevän jotakin hyväkseen, minä päätin olla hänelle mieliksi.Hän sanoi: “Hei, tiedätkö sinä, että synnyit merkin alla ja ettätähti seuraa sinua? Sinä synnyit lahjan kanssa.” Tietystikinpojat alkoivat kiusata minua ‘lahjasta’, niinpä minä koetinsivuuttaa sen jollakin huomautuksella tuolle naiselle, muttahän kertoi minulle, että vaikka minä en pitänyt siitä, että hänkertoi minulle siitä, jonakin päivänä minä tulisinymmärtämään, mitä hän tarkoitti. Koetin työntää nämä asiattaka-alalle mielessäni, tehden eri töitä, olematta koskaantyytyväinen, muuttaen paikasta toiseen, käyden lävitsevaimoni ja pikkulapseni kuoleman, ja monia muita murheita,jotka olivat melkeinpä enemmän kuin inhimillinen sydän voikestää. Minä etsin rauhaa ja tyydytystä kaikestamahdollisesta, mutta nähtävästi inhimillisessä ruumiissa onpaikka noin kymmenen tuumaa viidennen kylkiluunyläpuolella, joka ei täyty ennen kuin Kristus tulee sisälle. Jaomien murheideni lisäksi oli aina tuo tunne siitä, että jotakinoli minun yläpuolellani, ja se lisäsi kurjuuttani. Lopultarakkauteni luontoon sai minut työskentelemään Indiananosavaltion riistanvartijana, mikä vei minut eri osiinosavaltiota.

5

Eräänä päivänä seisoin täydessä linja-autossa matkallaHenryvilleen, Indianaan, ja tuntiessani, että joku katsoiminua, minä käännyin katsomaan paria teräksen harmaitasilmiä, jotka kuuluivat hyvin hauskan näköiselle naiselle. Hänsanoi minulle: “Sinä olet yksinäinen, etkö vain?”

“En, rouva,” minä vastasin ja katselin ikkunasta ulos,ajatellen, että uniformuni viehätti häntä ja hän vain halusijutella.

Hän puhui jälleen: “Ehkä minun on parempi selittäätarkoitustani. Olen astrologi.”

“No,” minä ajattelin, “Voinhan minä kuunnella, mitähänellä on sanottavaa.”

“Sinä varmasti vastustat tätä, etkö vain?”

“Kyllä rouva, kyllä.”

“Sinä ajattelet, että haluan puhua sinulle uskonnosta, eiköniin?”

“En tiedä.”

“Sinä olet uskonnollinen, etkö vain?”

“En rouva.”

“Ehkä minä voisin kertoa sinulle jotakin itsestäsi. Sinäolet lännestä, etkö vain?” hän kyseli minulta.

“En rouva.”

“Sitten sinä haluat mennä länteen.”

“No juu, se on eri asia. Minä olen aina halunnut mennälänteen,” minä vastasin, ajatellen, että antaisin hänen puhuaja sitten vertaisin sitä sen kanssa, mitä tuo toinen astrologi olisanonut.

“Se johtuu sinun syntymästäsi,” hän jatkoi.

“Mitä sinä tiedät minun syntymästäni?” Minä kysyinuteliaana.

6

“Nuori mies, jos minä kerron sinulle tarkalleen sen hetken,jolloin sinä synnyit, uskotko sinä minua?”

“No, minä olen melkoinen fundamentalisti, ja jos jokukertoo minulle totuuden, minun täytyy uskoa se,” minävastasin. Ja minä yhä uskon sen _ jos se on totta, se on totta.

No, älkää kysykö minulta sitä, miten hän sen teki, muttahän kertoi minulle tarkalleen sen hetken, jolloin olinsyntynyt. Siinä takanani seisoi nuori merimies, ja minä kysyinnaiselta, voisiko hän kertoa tälle, milloin hän oli syntynyt.Hän sanoi, ettei voinut, ja koska en ymmärtänyt sitä, minäkysyin, miksi hän kykeni kertomaan minulle mutta ei hänelle.Hän sanoi, että se johtui siitä, että minua seurasi merkki^jaminun sydämeni masentui, sillä se toi takaisin tuoreenmuiston siitä, mitä toiset olivat minulle sanoneet. Hän kysyiminulta, oliko kukaan astrologi puhunut minulleaikaisemmin, ja minä sanoin hänelle ei, valehdellen naiselle.

“Tiedätkö sinä mitään Jeesuksesta Kristuksesta?” hänkysyi.

“Minä tiedän, että hänen pitäisi olla Jumalan Poika,” olikaikki, mitä saatoin sanoa.

“Tiedätkö sinä mitään siitä, miten Hän syntyi?^Ketkätulivat palvomaan Häntä ensiksi?”

“Kolme tietäjää, jos muistan oikein.”

“Mitä he seurasivat?” hän jatkoi.

“Tähteä, luullakseni.”

“Se on totta. Silloin heidän on täytynyt olla astrologeja,sillä he tarkkailivat tähtiä,” hän vahvisti. “Nuori mies, minäolen puhunut miehille Valkoisessa Talossa. Minä olenvaroittanut presidentti Hardingia hänen oudostakuolemastaan, ja minulla on jotakin sanottavaa sinulle. Sinäsynnyit tietyn tähden alla ollaksesi varustettu lahjalla. Eikökukaan sananpalvelija ole koskaan kertonut sinulle sitä?”

7

“Minulla ei ole mitään tekemistä sananpalvelijoidenkanssa,” minä vastasin.

“Kuuntele sitten minua: Kun Jeesus Kristus syntyi, sielläoli kolme viisasta miestä Idästä, jotka seurasivat sitä, mikäyleisesti tunnetaan tähtenä; mutta itseasiassa siinä oli kolmetähteä, jotka kohtasivat Beetlehemissä ja tullessaan yhteen nemuodostivat yhden tähden, joka riippui Kristuksenyläpuolella. Tuona aikana Jumala lähetti suurimmanLahjansa, mitä Hän on koskaan antanut maailmalle,ainosyntyisen Poikansa. Kun nuo viisaat miehet lähtivät, nuokolme tähteä erkanivat toisistaan eivätkä ne koskaan senjälkeen ole tulleet yhteen. Jumala julistaa aina tekonsataivaalla ennen kuin Hän julistaa ne maan päällä, ja nämäviisaat miehet tarkkailivat profeetta Bileamin profetiaa siitä,että tähti nousee Jaakobista,” hän jatkoi, lainaten moniakirjoituksia, jotka eivät olleet minulle tuttuja, muttakuuntelin tarkkaavaisesti, kun hän jatkoi. “Nyt nämä tähdeteivät ole koskaan sen jälkeen tulleet yhteen, mutta ainamuutaman vuoden välein niiden radat leikkaavat toisensa, jakun se tapahtuu, se merkitsee sitä, että kunnianosoituksenaJeesuksen syntymälle toinen lahja lähetetään maan päälle. Jakun sinä synnyit, nämä tähdet menivät ristikkäin. Sinuaseurasi tähti, kun sinä astuit linja-autoon Jeffersonvillessä;minä näin tähden yläpuolellasi, enkä ymmärrä, miksi muuteivät ole kertoneet siitä sinulle tätä ennen.”

Jotta kukaan ei ymmärtäisi väärin, minä osoitanmyöhemmin, että astrologian harjoittaminen onepäraamatullista eikä kristittyjen todellakaan tuleleikkiä sen kanssa (Jesaja 47:13-14) ja tämäastrologin kertomus Kristus-tähdestä on hänen omaselityksensä, eikä sitä löydy kirjoituksista. Mutta onraamatullista, että jopa saatana todistaa Jumalanlahjasta, ja siitä syystä, minä kerron näistäkeskusteluista.

8

Te voitte kuvitella, miltä minusta silloin tuntui.Saavuttuani määränpäähäni minä kiitin naista ja lähdinautosta, mutta en voinut päästä eroon siitä oudosta tunteesta,joka häilyi päälläni jatkuvasti, tehden minut jännittyneeksi jahermostuneeksi, surkeaksi ihmisten lähellä, kuitenkinpelkäsin yksin oloakin, peläten, että milloin tahansa tuo tuulivoisi puhaltaa. “Mitä se kaikki voisi tarkoittaa?” Minä kysyinitseltäni uudestaan ja uudestaan. Jokin aika sen jälkeen minätulin kääntymykseen ja annoin elämäni Kristukselle. (Olenkirjoittanut lyhyen yhteenvedon elämästäni pienessä kirjassanimeltä “Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään jaiankaikkisesti.”) Kääntymykseni jälkeen, joka tapahtuipienessä vajassa talomme takana, minä liityinBaptistiseurakuntaan ja tulin paikalliseksi vanhimmaksi,johon virkaan minut vihki tohtori Roy Davis Jeffersonvillestä.Menestyksekkään telttakokoussarjan jälkeen he rakensivatminulle rukoushuoneen, joka yhä sijaitsee 8. ja 10. kadunkulmassa, ja tunnetaan Branham Tabernaakkelina, ja useitavuosia olin melko menestyksekäs sananpalvelijana, kastaenuseita tuhansia ihmisiä ja nähden monia kääntymyksiäkaikkivaltiaan Jumalan kunniaksi. Jopa silloin minämenestyksellä rukoilin sairaiden puolesta, vaikka en vielätiennytkään, mitä se kaikki oli, ja monta kertaa näkyjä jasalaperäisiä asioita tapahtui minulle, minkä lukuisat ihmisetympäri Jeffersonvilleä voivat vahvistaa. Erityisesti voisinmainita yhden kerran: Olin tietyssä paikassa Ohio joellakastamassa suurta joukkoa kääntymykseen tulleita, keskelläsuurta väkijoukkoa, joka oli kokoontunut joen rannallenähdäkseen toimituksen. Oli lämmin iltapäivä, ja vaikkataivas oli kuin vaskea, suuri kirkas tähti tuli ja riippui siinäyläpuolella, missä minä seisoin. Monet teistä muistavatlukeneensa siitä sanomalehdistä. Se on ilmestynyt montakertaa sen jälkeen. Jokin aika sitten olin eräässä suuressakaupungissa kolmen illan kokouksia varten, monien satojenihmisten keskellä. Ensimmäinen, jonka puolesta rukoilin, oli

9

pieni lapsi, jonka jalat olivat polion riuduttamat, niin ettähänen täytyi kävellä varpaillaan. Niin kuin tavallisestikokouksissamme, yleisö istui päät kunnioittavastikumarrettuina, kun minulla oli poika käsivarsillani jarukoilin hänen puolestaan, kun näytti siltä, että kirkas valoolisi käännetty minua kohti. Ihmettelin valvojanepäkohteliaisuutta kääntää valonheitin minuun, ja kun avasinsilmäni ihmetellen, siinä minun edessäni oli tuo aamutähti!Pudotin pojan tai sitten hän hyppäsi käsivarsiltani^entiennyt, mitä oli tapahtunut, sillä näytti siltä kuin jokainenhermo ruumiissani olisi halvaantunut. Kun tuo poika osuilattiaan, hänen jalkansa tulivat normaaleiksi ja ensi kertaaelämässään hän käveli normaalisti poistuessaan korokkeelta.Kuulijakunta oli kuohuksissa; hänen äitinsä pyörtyi;nasarealaistyttö, joka oli tämän lapsen ystävä, soitti pianolla:“Suuri Lääkäri,” ja kun hän näki tämän ihmeen, jonka rakasHerramme Jeesus oli tehnyt, hyppäsi hän pystyyn ja juoksiviidentoista jalan päähän pianosta, kädet kohotettuina, itkienja huutaen^ja minä tiedän, että se kuulostaauskomattomalta, mutta sadat voivat vahvistaa tämän^ettäpiano ei jättänyt yhtään nuottia väliin, vaan jatkoi edelleentuon laulun soittamista. Monia suuria asioita tapahtui. Yliseitsemänsataa ihmistä antoi elämänsä Kristukselle sinäiltana. Monet teistä, jotka olitte siellä, luette tämän^Jumalasiunatkoon teitä. Minä koetan yhä tehdä kaiken, mitä voinKristuksen hyväksi.

Nyt haluan selittää kysymystä, joka säännöllisesti nouseeesiin. Monet sananpalvelijat ovat kysyneet minulta: “VeliBranham, mitä sinä ajattelet astrologiasta? Teetkö sinä nämäasiat astrologian voimalla, ja jos et, niin miksi sinä annatjulkista tunnustusta astrologeille siitä, että he ovatennustaneet tämän asian?” Minä voin ainoastaan sanoatämän: kertokaa minulle yksikin paikka maailmassa, missäastrologian voima parantaisi sairaita. Kaikista tähtien

10

tähyilijöistä, ennustelijoista, meedioista jne. jotka maailmatuntee, osoittakaa minulle joku, joka on avannut sokeansilmät, saanut kuuron kuulemaan tai mykän puhumaan. Onvain yksi tapa^Jeesuksen Kristuksen nimen ja HänenGolgatalla vuodatetun verensä kautta. Mutta mikä minustatuntuu niin oudolta, (yhtä hyvin menneinä päivinä kuintänäänkin,) on sellaiset tosiasiat kuten tämä: kun tuo Lahjamakasi seimessä, papit olivat temppelissä kiistellen siitä onkokuolleitten ylösnousemusta vai ei, ja samaan aikaan joukkoviisaita miehiä tuli kaukaa ja tunnisti Jumalan Lahjan maanpäällä. Varmuudella minä sanon, että astrologia on toisestavoimasta, mutta jopa saatanan täytyy todistaa Jumalanlahjasta. Olkoot nuo viisaat miehet mitä tahansaolivatkin^he todistivat Jumalan lahjasta ja tulivatpalvomaan häntä ennemmin kuin papit temppelistä. Myöskun Paavali ja Silas olivat Filippissä ja kaupungin papit jasananpalvelijat kutsuivat heitä petkuttajiksi ja määräsivätheidät vankilaan, tietty pieni ennustelija huusi ihmisille, ettänämä miehet olivat Jumalan lähettämiä osoittamaan heillepelastuksen tien. Eikö ole outoa, että pieni orjatyttö, jossa olipaha henki, tunnisti Jumalan voiman Paavalissa ja Silaassa,kun virkakunta ei edes hyväksynyt heitä. Eikö olekin outoa,että toisessa tapauksessa, kun monet sanoivat, että Jeesus oliBeelsebul, niin riivaajat eräässä miehessä huusivat jasanoivat, että he tiesivät, kuka Hän oli^saatana tunnustiHänen jumaluutensa ja fariseukset sanoivat, että hän olipaholainen. Ja samoin on tänäänkin, kun monet epäilevät jakiistelevät keskenään opeistaan ja teorioistaan, pitäen ihmisetpoissa parantamiskokouksista, kun Jumalan jumalallinenlahja toimii ympäri maapalloa ja monet heistä menevät senohi. Voi kirkonmiehet! Minä luotan Jumalaan siinä, että teheräätte. Ei sen tähden, että minulla on tämä lahja; minulla eiollut mitään tekemistä sen tulemisen kanssa^Jumala lähettisen. Kun Israelin lapset olivat Egyptissä huutaen vapahtajaa,Jumala lähetti enkelinsä Mooseksen tykö. Mooseksella ei ollut

11

mitään tekemistä sen kanssa^Jumalan enkeli oli se, jokateki työn, suoritti ihmeet. Mooses oli vain puhetorvi Jumalanenkelille; ja se on kaikki, mitä minä olen tänään^vainpuhetorvi enkelille.

Minun täytyy kertoa teille enkelistä ja Lahjan tulosta. Enkoskaan tule unohtamaan tuota hetkeä, 7. toukokuuta1946^ hyvin kaunis vuodenaika Indianassa, missä minä yhätyöskentelin riistanvartijana. Olin tullut kotiin lounaalle jaolin juuri menossa talon toiselle puolelle ottaen pois asettani,kun eräs hyvin rakas ystäväni lähestyi minua ja pyysi minuamenemään kanssaan Madisoniin tuona iltapäivänä. Kerroinhänelle, että se oli mahdotonta, koska minun täytyi partioida,ja kulkiessani talon toiselle puolelle vaahterapuun alta näyttisiltä kuin koko puun latva lähtisi irti. Näytti siltä ettäjotakin tuli alas tuon puun läpi kuin suuri kiitävä tuuli^minä hoipertelin^he juoksivat tyköni^vaimoni tulitalosta, pelästyneenä, ja kysyi minulta, mikä oli hätänä.Koettaen saada otetta itsestäni minä istuuduin ja kerroinhänelle, että kaikkien näiden suunnilleen kahdenkymmenenvuoden aikana kun olin ollut tämän oudon tunteen vaivaama,oli tullut aika, jolloin minun täytyi ottaa selvää siitä, mitätämä kaikki oli, tai minä en koskaan palaisi. Kriisi oli tullut.Sanoin jäähyväiset hänelle ja lapselleni ja varoitin häntäsiitä, että jos en palaisi muutamassa päivässä, ettei hänkoskaan etsisi minua. Ja tässä, rakas lukija, tulee se osa tätäsalaperäistä kokemusta, joka on tekemisissä sinunparantumisesi kanssa, niinpä lue rukoillen ja huolella. Tuonailtapäivänä minä menin salaiseen paikkaan rukoilemaan jalukemaan Raamattuani. Syvennyin rukoukseen; tuntui kuinkoko sieluni repeytyisi irti minusta. Minä huusin Jumalanedessä^painoin kasvoni maahan. Katsoin ylös Jumalanpuoleen ja huusin: “Jos sinä annat anteeksi sen tavan, jollaolen toiminut, minä koetan olla parempi^olen pahoillani,että olen ollut niin välinpitämätön kaikki nämä vuodet

12

tehdessäni sitä työtä, jonka sinä olet halunnut minuntekevän^puhuisitko sinä minulle jollakin tavalla, Jumala?Jos sinä et auta minua, minä en voi mennä eteenpäin.” Sittenyön aikana, noin yhdennellätoista hetkellä, minä olinlakannut rukoilemasta ja olin istumassa, kun huomasin valonvilkahtelevan huoneessa. Ajatellen jonkun olevan tulossataskulampun kanssa, minä katsoin ulos ikkunasta, muttasiellä ei ollut ketään, ja kun katsoin taaksepäin, valo olileviämässä lattialle, tullen laaja-alaisemmaksi. No niin, minätiedän, että tämä näyttää teistä hyvin oudolta, niin kuin senäytti minustakin, mutta muistakaa, teidän parantumisenneriippuu siitä uskotteko te sen vaiko ette, niin kuin tulettemyöhemmin näkemään. Kun tuo valo laajeni, minä tietenkintulin jännittyneeksi ja olin nousemassa tuolilta, mutta kunkatsoin ylös, siellä oli tuo suuri tähti. Sillä ei kuitenkaanollut viittä sakaraa kuten tähdellä, vaan se näyttipikemminkin tulipallolta tai valolta, loistaen lattialle. Juurisilloin minä kuulin jonkun kävelevän pitkin lattiaa, mikäsäikäytti minut uudestaan, koska tiesin, ettei sinne olisitulossa ketään muuta paitsi minä. Nyt, tullen läpi valon,minä näin miehen jalkojen tulevan itseäni kohti, yhtäluonnollisesti kuin, jos te kävelisitte minua kohti. Hän näyttiolevan mies, joka inhimillisen painon mukaan painaisi noinkaksisataa naulaa [n. 90 kg_Huom.], puettuna valkoiseenviittaan, kasvot olivat sileät, parrattomat, mutta tummathiukset ulottuivat harteille, melko tummahipiäinen, kasvotolivat hyvin miellyttävät, ja tullessaan lähemmäksi hänenkatseensa tavoitti omani ja nähdessään, kuinka pelokas olin,hän alkoi puhua. “Älä pelkää. Minut on lähetettyKaikkivaltiaan Jumalan läsnäolosta kertomaan sinulle, ettäerikoinen elämäsi ja väärinymmärretty käytöksesi ovatmerkkinä siitä, että Jumala on lähettänyt sinut viemäänjumalallisen parantamisen lahjan maailman kansoille. JOSOLET VILPITÖN JA SAAT IHMISET USKOMAANITSEÄSI, MIKÄÄN EI TULE KESTÄMÄÄN RUKOUSTESI

13

EDESSÄ, EI EDES SYÖPÄ.” Sanat eivät voi ilmaista sitä,miltä minusta tuntui. Hän kertoi minulle monia asioita, joitaminulla ei tässä ole tilaa kertoa. Hän kertoi minulle, kuinkavoisin saada selville sairaudet värähdyksistä kädessäni. Hänpoistui, mutta olen nähnyt hänet monta kertaa sen jälkeen.Hän on ilmestynyt minulle ehkä kerran tai kaksi kuudenkuukauden aikavälillä ja puhunut kanssani. Muutamankerran hän on ilmestynyt näkyvällä tavalla toistenläsnäollessa. Minä en tiedä, kuka hän on, tiedän vain, ettäHän on Jumalan sanansaattaja minulle.

On sanomattakin selvää, että aloin rukoilla sairaidenpuolesta. En väitä ottavani lääkärin paikkaa^Minäajattelen, että Jumala asetti lääkärit täällä auttamaanluontoa, mutta he ovat vain ihmisiä^Jumala onkaikkivaltias. Ne suuret asiat, jotka ovat tapahtuneet näidenkahdenkymmenenyhden kuukauden aikana ovat liianlukuisat tullakseen koskaan kirjatuksi muistiin, mutta Jumalaon vahvistanut enkelin sanat kerran toisensa jälkeen. Kuurot,mykät, sokeat, kaikenlaiset sairaudet ovat parantuneet, jatuhansia todistuksia on kirjattuna muistiin tähän mennessä.Minulla ei ole mitään omaa voimaa tämän tekemiseksi^Minä olen avuton ihminen, kunnes tunnen Hänen läsnäolonsa.Monet ihmiset, jotka ovat käyneet näissä kokouksissa,tietävät, että heidän sairautensa ja syntinsä on kerrottu heillepuhujakorokkeelta. Rakas lukija, ole hyvä, äläkä ymmärräväärin surkeaa ja oppimatonta tapaani koettaessani selvittääsinulle tätä kaikkea. Minä kerron tämän, jotta sinä voisitselkeämmin ymmärtää, kuinka voit käyttää hyväksesiJumalan lahjaa. Hän käski minun olla vilpitön ja saadaihmiset uskomaan, ja juuri sitä minä koetan tehdä.Muistakaa, että me emme koskaan aseta kyseenalaiseksiJumalan kykyjä; me tiedämme, että Hän voi tehdä kaikkiasiat, mutta ongelmana on saada ihmiset uskomaan toinentoistaan. Jumalalla on aina jotakin tai joku, jonka kautta Hän

14

työskentelee, ja minä olen vain välikappale, jota Hän käyttää.Kukaan kuolevainen ei voi ottaa itselleen kunniaa ihmeentekemisestä, ja minä olen vain kuolevainen. Minä en tiedäkuinka pitkään Jumala sallii minun tehdä tätä, mutta Hänenarmostaan minä aion palvella Häntä parhaani mukaanpalvelemalla Hänen kansaansa niin kauan kuin Hän antaaminun elää.

Lopuksi teille, jotka etsitte parantumista näissäkokouksissa. Sallikaa minun antaa nämä kaksi sääntöä, joitateidän täytyy noudattaa, saadaksenne sen, mitä te odotatteJumalalta.

1. Teidän täytyy uskoa tämä kertomus, jonka olen teillekertonut, ja että tämä Parantamisen Lahja, jonka Herra JeesusKristus on antanut, on välikappale, jonka Jumala on antanutsinun parantumistasi varten.

2. Lupaa elää Jumalalle koko sydämestäsi lopun elämääsi.

Julkaistu englanniksi 1950 luvulla. Uusintapainos 1991.Julkaistu suomeksi 1997.

VOICE OF GOD RECORDINGSPL 1, 02761 ESPOO, FINLAND

VOICE OF GOD RECORDINGSP.O.Box 950, Jeffersonville, Indiana 47131 U.S.A.

Tekijänoikeustiedote

Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä kirjaa voidaan tulostaa kotitulostimella henkilökohtaiseen käyttöön tai jaettavaksi ilmaiseksi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin levittämiseksi. Tätä kirjaa ei saa myydä, monistaa suuressa mittakaavassa, laittaa verkkosivuille, tallentaa hakujärjestelmään, kääntää muille kielille, tai käyttää rahan keräämiseen ilman nimenomaista Voice Of God Recordingsin kirjallista lupaa®.

Saadaksesi lisätietoja tai muita saatavilla olevaa materiaalia, ota yhteyttä:

VOICE OF GOD RECORDINGS

PL 1, 02761 ESPOO, FINLAND

VOICE OF GOD RECORDINGS

P.O. BOX 950, JEFFERSONVILLE, INDIANA 47131 U.S.A.www.branham.org