Esiopetussuunnitelma

KH hyväksynyt 15.6.2011

Sisältö

1 Esiopetuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet.........................................................................................22 Esiopetuksen toteuttaminen Kauniaisissa.........................................................................................3

2.1 Esiopetuksen järjestäminen.......................................................................................................32.2 Oppimiskäsitys............................................................................................................................42.3 Oppimisympäristö......................................................................................................................52.4 Työtavat......................................................................................................................................7

3 Esiopetuksen yksityiskohtaiset tavoitteet ja sisällöt..........................................................................93.1 Eheyttäminen.............................................................................................................................93.2 Keskeiset sisältöalueet..............................................................................................................10

3.2.1 Kieli ja vuorovaikutus.........................................................................................................103.2.2 Matematiikka.....................................................................................................................113.2.3 Etiikka ja katsomus............................................................................................................113.2.4 Ympäristö- ja luonnontieto................................................................................................123.2.5 Terveys...............................................................................................................................123.2.6 Fyysinen ja motorinen kehitys...........................................................................................133.2.7 Taide, kulttuuri ja mediakasvatus......................................................................................13

4 Kasvun ja oppimisen tuki ja tukimuodot........................................................................................154.1 Tuen tasot.................................................................................................................................16

4.1.1 Yleinen tuki........................................................................................................................164.1.2 Tehostettu tuki...................................................................................................................174.1.3 Erityinen tuki.....................................................................................................................18

4.2 Yksilölliset suunnitelmat esiopetuksessa.................................................................................194.2.1 Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma (LEOPS)..........................................................194.2.2 Henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS).......................19

5 Kasvun ja oppimisen tukimuodot esiopetuksessa..........................................................................215.1 Esiopetuksen opetusjärjestelyihin liittyvä tuki.........................................................................21

5.1.1 Erityisopetus......................................................................................................................215.1.2 Pidennetty oppivelvollisuus...............................................................................................21

5.2 Esiopetuksen muu tuki.............................................................................................................225.2.1 Yhteistyö kodin kanssa......................................................................................................225.2.2 Tulkitsemis- ja avustajapalveluiden järjestäminen............................................................23

5.3 Esiopetuksen oppilashuolto ja turvallisuuden edistäminen....................................................235.3.1 Oppilashuolto....................................................................................................................235.3.2 Turvallisuuden edistäminen..............................................................................................255.3.3 Henkilötietojen käsittely, salassapito ja tietojen luovuttaminen......................................26

6 Eri kieli- ja kulttuuriryhmien esiopetus ja kotimaisten kielten kielikylpy........................................286.1 Maahanmuuttajat, saamenkieliset, romanikieliset ja viittomakieliset....................................286.2 Kielikylpy...................................................................................................................................28

7 Arviointi...........................................................................................................................................307.1 Esiopetuksen arviointi..............................................................................................................307.2 Lasten kehityksen ja oppimisen seuranta ja arviointi..............................................................30

8 Varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja alkuopetuksen niveltäminen................................................319 Esiopetuksen opetussuunnitelman laatiminen...............................................................................32Kirjallisuutta........................................................................................................................................33Hyödyllisiä nettisivustoja....................................................................................................................34Liitteet.................................................................................................................................................34

1

1 Esiopetuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet

Esiopetuksen tehtävänä on edistää lapsen kasvua ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen ohjaamalla häntä vastuulliseen toimintaan ja yhteisesti hyväksyttyjen sääntöjen noudattamiseen sekä toisten ihmisten arvostamiseen. Esiopetus rakentuu yhteiskunnan perusarvojen ja kansainvälisten lapsia koskevien sopimusten pohjalle, kuten YK:n Yleissopimuksen lapsen oikeuksista 1989.

Esiopetuksessa tuetaan lapsen kasvua yhteisön jäseneksi, ja häntä ohjataan toimimaan muiden lasten kanssa vertaisryhmässä. Lapsi oppii pohdintaa oikeasta ja väärästä sekä sisäistää hyviä tapoja ja kypsyy hyväksymään ihmisten erilaisuutta. Lapsen kieli- ja kulttuuri-identiteetti sekä hänen kykynsä ilmaista itseään monipuolisesti vahvistuvat ja kehittyvät, ja sukupuolten erityistarpeet huomioidaan. Lähiympäristöön luodaan elävää suhdetta, ja oman toiminnan vaikutuksia ympäristöön tarkastellaan.

Esiopetuksessa seurataan ja tuetaan lapsen yksilöllistä kehitystä – fyysistä, psyykkistä, kognitiivista ja emotionaalista. Hyvän vuorovaikutuksen ja monipuolisten oppimiskokemusten kautta lapsen kokemusmaailma laajenee ja myönteinen minäkuva vahvistuu. Lapsille luodaan tasavertaiset oppimismahdollisuudet ja oppimaan oppimisen taitoja tuetaan. Leikin kautta oppiminen on keskeistä. Esiopetuksen tavoitteellisuuden ja toiminnan monipuolisuuden mielessä pitäen haluamme yhtyä lapsiasiainvaltuutettu Maria-Kaisa Aulan (2006) sanoihin: ”Lapsen elämään tarvitaan enemmän leikkiä ja vähemmän suorittamista”. (Vrt. Kauniaisten mielenterveyssuunnitelma 2007)

Lähtökohta lapsen esiopetuksen suunnittelulle on lapsen huoltajien ensisijainen vastuu lapsensa hyvinvoinnista. Lapsen elämänkokonaisuuden ymmärtäminen ja huomioon ottaminen on mahdollista ainoastaan huoltajien avulla. Huoltajan oman lapsuuden, arvojen ja omien kokemusten synnyttämä kasvatusnäkemys sekä oman lapsensa tuntemus ja lapsen ainutkertaisuuden ymmärtäminen ovat lähtökohtana vanhemmuuden arvostamiselle lapsen esiopetusta suunniteltaessa. Yhdessä lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa esiopetuksessa etsitään ja löydetään kullekin lapselle ominaisia kiinnostuksen kohteita ja toimintatapoja, vahvuuksia ja oppimisen haasteita.

Varhaiskasvatus, esiopetus ja alkuopetus muodostavat suunnitelmallisen jatkumon, joka on lapselle kehityksellisesti, kasvatuksellisesti ja opetuksellisesti eheä kokonaisuus. Elinikäisen oppimisen polun alkuvaiheet ovat lapsen hyvinvoinnin, minäkäsityksen, oppimismotivaation ja oppimisvalmiuksien muodostumisen kannalta merkitseviä. Esiopetuksessa tarjotaan jokaiselle lapselle häntä arvostavaa tavoitteellista hoitoa, opetusta ja kasvatusta vertaisryhmässä, ja siten edistetään lapsen suotuisia kasvu-, kehitys- ja oppimisedellytyksiä. Tavoitteellisen työskentelyn onnistumiseksi on tärkeää, että lapsen huoltajat, esiopettaja ja muu henkilöstö kantavat yhdessä vastuun lapsen säännöllisestä osallistumisesta esiopetukseen.

2

2 Esiopetuksen toteuttaminen Kauniaisissa

2.1 Esiopetuksen järjestäminen

Kauniainen on kaksikielinen n. 8600 asukkaan pientalovaltainen kaupunki pääkaupunkiseudulla. Tavoitteenamme on tukea asukkaitamme elämän eri vaiheissa sekä kunkin oman että yhteisen hyvinvoinnin ja hyvän elämän edistämiseksi (Kauniaisten kaupungin henkilöstöstrategia 2006-2008). Kaupungin strategioiden lähtökohtana on laadukkaiden palveluiden ja hyvän elin- ja asuinympäristön tarjoaminen asukkailleen. Kauniaisten varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kehittämisen lähtökohtina ovat kaupungin painopisteet kuten lasten terveyden edistäminen, lapsen ja vanhemmuuden tukeminen sekä ennaltaehkäisevä mielenterveys- ja päihdetyö perhekeskusmaisen työskentelyn kautta. Pikkukaupunkimaisuus, luonnonläheisyys ja kaksikielisyys luovat erityispiirteensä esiopetuksellemme.

Esiopetusta järjestetään noudattaen perusopetuslakia, esiopetuksen opetussuunnitelman perusteita (2010) ja Kauniaisten omaa, kaupunginvaltuuston hyväksymää esiopetussuunnitelmaa. Kaupunkimme esiopetussuunnitelmaa täydentävät esiopetusyksiköiden vuosittaiset esiopetuksen toimintasuunnitelmat, jotka varhaiskasvatuspäällikkö hyväksyy vuosittain syyskuun loppuun mennessä. Yksikkökohtaisista toimintasuunnitelmista ilmenee esiopetukseen liittyvät käytännön järjestelyt.

Jokaisella lapsella on perusopetuslain mukaan oikeus maksuttomaan esiopetukseen vuotta ennen oppivelvollisuuden alkamista. Lapsi saa esiopetuksen työpäivinä opetussuunnitelman mukaisen opetusta, oppilashuoltoa, ohjausta sekä riittävää kasvun ja oppimisen tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Esiopetus on perusopetuslain alaista toimintaa, jossa sovelletaan myös päivähoitolainsäädäntöä. Siihen osallistuminen on vapaaehtoista.

Hallinnollisesti varhaiskasvatus, ja vuotta ennen oppivelvollisuuden alkamista tarjottava esiopetus, kuuluvat Kauniaisissa sosiaali- ja terveystoimeen ja sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä esiopetusjaostojen alaisuuteen.

Esiopetusjaostojen päätöksen mukaisesti esiopetuksen järjestämisen edellytyksenä on esiopetusryhmän toiminnan kannalta riittävän kokoinen vertaisryhmä (vähintään 7 esioppilasta). Maksuttoman esiopetuksen tarkemmat järjestämispaikat päätetään vuosittain esiopetusjaostoissa esiopetuksen järjestämistä edeltävänä keväänä.

Maksutonta esiopetusta tarjotaan arkipäivisin, vähintään 700 h/toimintavuosi ja 4 h päivässä. Esiopetuksen toiminta-aika noudattaa koulujen toiminta- ja loma-aikoja. Esiopetusta tarjotaan klo 8.30-13.30 välisenä aikana. Toimintayksiköt määrittelevät vuosittain maksuttoman esiopetuksen tarkemman toiminta-ajan edellä mainitun ajan puitteissa.

Esiopetuksen hakumenettely on sähköinen, ja siitä tiedotetaan vuosittain Kaunis Grani -paikallislehdesssä. Hakemuslomakkeita saa myös kaupungintalolta ja päiväkodeista.

3

2.2 Oppimiskäsitys

Esiopetusikäisen lapsen oppiminen on kokonaisvaltainen prosessi ja pohja elinikäiselle oppimiselle. Esiopettaja ja esiopetusryhmän muut kasvattajat tukevat ja ohjaavat lapsen oppimisprosessia.

Varhainen vuorovaikutussuhde on yksi tärkeimpiä lapsen kehitykseen ja psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. (Mäkelä 2003, 107). Painotamme Kauniaisissa vuorovaikutusnäkökulman huomioonottamista kaikessa varhaiskasvatus- ja esiopetustoiminnassa. Jo pienen lapsen vuorovaikutuskokemuksilla on merkitystä, sillä ne varastoituvat lapsen aivoihin. Mitä sensitiivisempi hoivaympäristö ja turvallisempi kiintymyskokemus lapsella on ollut, sitä herkemmin ja rohkeammin lapsi on valmis oppimaan uutta. Varhaisten vuosien vahva pohja vähentää riskejä erilaisiin oppimisvaikeuksiin. Arvostamme lapselle syntyvää kokemusta vertaisryhmän jäsenyydestä sekä läsnä olevasta sensitiivisestä aikuisesta ja pidämme sitä lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen kannalta erittäin merkitsevänä. Lapsen näkemyksiä kuullaan ja niitä arvostetaan ja hänet hyväksytään omine yksilöllisine piirteineen.

Lapsen tulee saada esiopetuksessa kokea riittävästi sekä häntä haastavia että onnistumisia tuottavia ja innostavia tähteyden hetkiä, jotka vievät hänen kehitystään myönteisesti eteenpäin. Lapsille luodaan turvallinen ympäristö, jossa erilaiset tunteet ja tarpeet tulevat huomioiduiksi. Lapsia havainnoimalla esiopettaja valitsee monipuolisia toimintatapoja toteuttaa esiopetusta.

Leikki on ensiarvoinen oppimisen muoto esiopetusikäisille. Se on lapselle ominaisin tapa käsitellä asioita. Leikin avulla lapsi harjoittelee uutta ja jäsentää ympäröivää maailmaa ja kokemuksiaan sekä ilmaisee tunteitaan ja tarpeitaan. Aikuisen tehtävä on aktiivisesti tukea yhteisleikkiä luomalla lapselle ympäristö, joka mahdollistaa leikin ja innostaa lasta leikkimään – leikkiin tarvitaan aikaa ja tilaa. Leikkiä havainnoimalla ja/tai osallistumalla leikkiin aikuinen saa ainutlaatuista tietoa lapsen sisäisestä maailmasta: tunteista, toiveista, kehitysvaiheista jne. Osallistuessaan leikkiin aikuinen voi myös rikastaa sitä.

4

Kuvio 1: Leikin merkitys (Lähde: THL, materiaalin alkuperäislähde tuntematon, idea saatu tukholmalaisesta päiväkodista).

Esiopetuksemme perustuu konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen. Oppiminen nähdään lapsen aktiivisena, aiempiin kokemuksiin ja tietorakenteisiin perustuvana päämääräsuuntautuneena prosessina. Tietoa ei siis voida suoraan opettamalla siirtää lapselle, vaan esiopetuksessa lapsi itse rakentaa aiemmin omaksutun ja uuden tiedon pohjalta uudet käsityksensä (ks. myös Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2010, 10). Oppiminen on aikaisempien ajatus- ja toimintamallien täydentymistä ja niiden uudelleen järjestymistä. Lapset oppivat eri tavoin ja jokainen nähdään ryhmässäkin oppiessaan yksilönä. Esiopetuksessa huomioidaan erilaiset oppijat ja oppimistyylit.

Esiopetusikäinen lapsi oppii parhaiten saadessaan kysyä, tutkia ja kokeilla itselleen merkityksellisiä asioita sekä toimiessaan yhdessä toisten lasten kanssa. Vertaisryhmää ja lasten keskinäistä vuorovaikutusta ja toisilta oppimista arvostetaan ja sitä pidetään oppimisen kannalta merkittävänä.

2.3 Oppimisympäristö

Esiopetuksen oppimisympäristöllä tarkoitetaan Esiopetuksen perusteiden (2010, 10) mukaan toiminnan toteutumisen fyysistä (tilat, välineet, materiaalit), psyykkistä, sosiaalista, kognitiivista ja emotionaalista ympäristöä. Esiopetuksen toiminta- ja oppimisympäristö koostuu paitsi fyysisestä tilasta niin myös lasten ja aikuisten välisistä vuorovaikutusverkostoista, ihmissuhteista ja vallitsevasta ilmapiiristä. Oppimisympäristöä rakentavat ryhmän pedagogiset ratkaisut ja toimintatavat. Kiireettömyyden tuntu tuo hyvinvointia.

Seuraavassa on koottuna Kauniaisissa korostuvan hyvän oppimisympäristön piirteitä.

5

AIKAA, TUKEA JATILAA

LEIKKIIN JA LIIKKU-MISEEN

TILAATOIMIA

YKSIN JARYHMÄSSÄ

ESTEET-TISYYTTÄ

TURVAL-LISEN JAOPPIMISEEN INNOSTAVAN

ILMAPIIRIN

MAHDOLLI-SUUDENTUTKIAKYSYÄ

KOKEILLA

TUKEAYKSILÖNÄ JA YHTEISÖLLI-SYYTEEN KASVAMI-SESSA

PAIKANLEVÄTÄ JARENTOUTUA

MONIPUO-LISIAVÄLINEITÄVIRIKKEITÄTYÖTAPOJA

HYVÄOPPIMIS-YMPÄRISTÖTARJOAALAPSILLE

Kuvio 2: Hyvä oppimisympäristö.

Kauniaisten päiväkodit ovat rakenteeltaan, puitteiltaan ja henkilöstöltään erilaisia. Esiopetuksen oppimis- ja toimintaympäristönä voi olla ikätasoryhmä tai eri-ikäisistä lapsista koostuva ryhmä, jossa esiopetusikäisten toimintaa osittain eriytetään. Jokaisessa päiväkodissa suunnitellaan ja arvioidaan oppimisympäristöä tavoitteellisesti ja suhteessa kulloiseenkin lapsiryhmään. Kasvattajilla on yhteinen vastuu oppimisympäristön tarkoituksenmukaisuudesta ja turvallisuudesta.

Esiopetus tekee yhteistyötä mm. neuvolan, seurakunnan, kirjaston, koulun, sosiaalitoimen, ympäristötoimen, liikunta- ja kulttuuritoimen kanssa. Esiopetuksen oppimisympäristöjen suunnittelu ja kehittäminen on jatkuva prosessi ja siihen osallistuvat lapset, henkilöstö ja vanhemmat yhdessä.

6

2.4 Työtavat

Päävastuu esiopetusryhmän toiminnan suunnittelusta on esiopettajalla. Esiopettaja suunnittelee esiopetusryhmälle toimintaa, jonka tavoitteena on tukea lapsen kehitystä. Suunnittelu tapahtuu yhteistyössä esiopetukseen osallistuvan henkilöstön kanssa ja suunnittelussa kuullaan huoltajien ja lasten näkemyksiä.

Esiopetuksen lähtökohtana ovat esiopetuksen valtakunnalliset linjaukset ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2010). Toiminnan suunnittelussa huomioidaan ryhmän koko ja ominaispiirteet (lasten mieltymykset, tarpeet jne.). Aikuisella on leikin ja muun toiminnan havainnoinnin avulla mahdollisuus tavoittaa sekä ryhmän tarpeita ja toiveita että kiinnostuksen kohteita.

Lapsilähtöisyys on toimintamme perusta. Tällä tarkoitamme sitä, että päivittäinen esiopetustoiminta ei perustu vain aikuisten määrittämiin valmiisiin toimintamalleihin, vaan myös lapsen ajatukset ja ideat huomioidaan suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Lasten osallisuus on keskeistä: heitä kuunnellaan arjessa ja heidän kanssaan myös keskustellaan heitä kiinnostavien aiheiden selvittämiseksi. Lapsia voidaan haastatella näkemysten selville saamiseksi. Vastuu esiopetuksesta on aina aikuisilla, mutta lasten näkemykset ja kiinnostuksen kohteet otetaan huomioon. Aikuinen luo esiopetuksessa lapsen aktiivisuutta, yksilöllisyyttä ja yhteistoiminnallisuutta tukevat puitteet. Hän herättelee kiinnostusta uusiin asioihin tarjoamalla lapsille mielekkäitä, ikätasolle sopivia toimintamahdollisuuksia, kokemuksia ja ohjattua toimintaa sekä mahdollisuuksia omien valintojen tekemiseen. Aikuinen järjestää tilaa ja aikaa vapaalle leikille ja hyödyntää pedagogisesti ohjattua leikkiä.

Esiopetusikäisten toiminnassa ja oppimisessa painotamme erityisesti oppimisprosessia. Esiopettaja ohjaa oppimista. Sopivien haasteiden, onnistumisen kokemusten ja myönteisten oppimiskokemusten kautta lapsen innostus oppimiseen kasvaa. Kun lapsi saa hahmottaa ja jäsentää elämää ja opittavia asioita kiireettömästi ja omista lähtökohdistaan turvallisessa ilmapiirissä, hän kokee oppimisen iloa.

Oppimista tapahtuu kaikissa toimintatilanteissa vuorovaikutuksessa sekä vertaisryhmän että aikuisen kanssa. Työ- ja toimintatapoja määrittävät esiopetukselle asetetut tavoitteet ja tarkoituksenmukaisuus suhteessa opittavaan asiaan. Esiopetuksessa käytetään monipuolisia varhaiskasvatuksen työtapoja leikistä työtehtäviin. Monipuoliset työskentelytavat erilaisissa ryhmätilanteissa ohjaavan aikuisen kanssa auttavat lasta tiedostamaan oman tapansa oppia sekä havainnoimaan omaa oppimistaan. On tärkeää, että lapselle muodostuu myönteinen kuva itsestään oppijana. Monipuolisuus tekee oppimisesta hauskaa ja motivoi lasta uusiin sekä ohjattuihin että omaehtoisiin oppimiskokemuksiin. Työskentely perustuu leikinomaiseen, lapsen kehitystason huomioivaan toimintaan.

Sosiaalisten taitojen oppimisella on suuri painoarvo esiopetuksessa. Aikuiset ovat omien asenteidensa, toimintatapojensa ja eri asioihin suhtautumisensa kautta lapsille tärkeitä malleja. Esiopetuksessa tarvitaan sensitiivisesti lapsen ja lapsiryhmän tarpeisiin reagoiva, myönteisesti lapsiin ja oppimiseen suhtautuva ja pedagogisesti tietoinen henkilöstö, joka on aidosti läsnä ja havainnoi sekä dokumentoi lasten toimintaa. Esiopetuksen tavoitteena on oppimisen kytkeminen merkityksellisiin, lapsen elämänpiiriin kuuluviin asioihin. Lapsi oppii myös kotona ja muissa

7

kasvuympäristöissään sekä median kautta. Nämä oppimisympäristöt huomioidaan esiopetuksessa. Erilaisille kokemuksille ja tunteille tulee siksi olla arjessa tilaa ja mahdollisuus niiden jakamiseen yhteisesti turvallisessa ilmapiirissä.

Aikuisen avulla ja oman kokemuksensa kautta lapsi oppii muiden huomioon ottamista eli hyvien tapojen, itsehallinnan, tasavertaisuuden ja erilaisuuden hyväksymistä. Yhteisön jäsenyys opettaa lapselle yhteisten sääntöjen ja sopimusten mukaan toimimista. Esiopetuksessa lapsi oppii oppimaan ryhmässä. Lapsen yksilölliset tarpeet huomioidaan menetelmällisesti ryhmän toiminnan puitteissa. Monipuolisilla työtavoilla turvataan jokaiselle mahdollisuus löytää omat oppimistapansa (visuaalinen, auditiivinen, motorinen, kinesteettinen jne.).

8

3 Esiopetuksen yksityiskohtaiset tavoitteet ja sisällöt

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2010) tarkastelee sisältöalueita tarkemmin, joten tässä kaupungin esiopetussuunnitelmassa tarkastellaan niitä vain yhteisten linjausten osalta. Kaikissa kaupungin esiopetusryhmissä toiminta on monipuolista ja siinä huomioidaan kaikki esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa esitetyt sisältöalueet:

Kieli ja vuorovaikutus Matematiikka Etiikka ja katsomus Ympäristö- ja luonnontieto Taide, kulttuuri ja mediakasvatus Terveys Fyysinen ja motorinen kehitys

3.1 Eheyttäminen

Toimimme esiopetuksessa eheyttävän periaatteen mukaisesti ja lasten osallisuus nähdään tärkeänä. Eheyttävä esiopetus muodostuu kokonaisuuksista ja lasten elämään liittyvät asiat, kokemukset ja kiinnostukset ohjaavat teemojen ja projektien valintaa sekä suunnittelua. Huomioimme suunnittelussa ja toteutuksessa esiopetuksen tiedonalat, ja opetus tarjoaa lapsen maailmankuvaa laajentavia ja jäsentäviä sisältöjä sekä kokemuksia.

Valtakunnallisten esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2010 linjaamiin sisältöaluetavoitteisiin päästään näin huomioiden samalla lasten kiinnostusten kohteet. Esiopetuksen sisältöalueet limittyvät toisiinsa niin erilaisissa tuokioissa kuin pidemmissäkin projekteissa, ja niitä tarkastellaan eri aistien avulla.

Eheyttävä toimintatapa näkyy kaikessa esiopetuksen toiminnassa. Esimerkiksi esiopetuksen ruokailutilanteessa huomioidaan mm. kielen ja vuorovaikutuksen, matematiikan, etiikan ja katsomuksen sekä ympäristö- että luonnontiedon sisältöalueet. Ruokailutilanteessa harjoitellaan keskustelutaitoja tarjoamalla jokaiselle lapselle mahdollisuus osallistua sekä puhumalla että kuuntelemalla. Matemaattisia valmiuksia harjoitetaan esim. laskemalla, kuinka monelle lapselle katetaan aterimet tai kuinka monta lihapullaa voi vielä ottaa, jos niitä saa ottaa enintään viisi. Eettistä kasvatusta ovat ruoan arvostamiseen sekä muiden huomioimiseen opettaminen ja kasvattaminen ja hyvien ruokailutapojen opetteleminen ruokailutilanteissa. Ympäristö- ja luonnontieto huomioidaan esimerkiksi ruoan alkuperää mietittäessä ja jätteiden lajittelussa. Lapsia ohjataan ottamaan sopiva määrä sekä salaattia että lämmintä ruokaa (fyysinen terveys).

9

YMPÄRISTÖ- JA LUONNONTIETO- RAAKA-AINEET

- ENERGIANSÄÄSTÖ- KOMPOSTOINTI

- KIERRÄTYS

MATEMATIIKKA- MÄÄRÄ

- ENEMMÄN/ VÄHEMMÄN

ETIIKKA JA KATSOMUS- RUOAN ARVOSTAMINEN- TOISTEN HUOMIOIMINEN

KIELI JA VUOROVAIKUTUS- KESKUSTELU

-RUOKAILUUN LIITTYVÄT KÄSITTEET

RUOKAILU

Kuvio 3: Esimerkki eheyttävästä opetuksesta ruokailutilanteessa.

Lasten leikkejä ja keskusteluita havainnoimalla voidaan kartoittaa heitä kiinnostavia asioita. Esimerkiksi kiinnostusta dinosauruksiin voidaan laajentaa isommaksi projektiksi: tarkastella useamman sisältöalueen kautta ja työstää mm. museovierailun, kädentaitojen, leikin ja liikunnan, musiikin sekä kirjallisuuden kautta. Aihetta voidaan käsitellä esimerkiksi matematiikan tai luonnontiedon näkökulmasta pohtien ja ihmetellen dinosaurusten painoa, pituutta, elinaikaa, ravintoa ja häviämistä. Myös mielikuvitus voi saada siivet – fakta ja fiktio voidaan yhdistää seikkailuksi ilmaisun keinoin.

3.2 Keskeiset sisältöalueet

3.2.1 Kieli ja vuorovaikutus

Kielen ja vuorovaikutuksen sisältöalueen tavoitteena on lapsen ajattelun, sosiaalisten taitojen ja kielellisen tietoisuuden kehittäminen. Ryhmän toimintatavat antavat lapsille päivittäisiä kokemuksia toisten huomioimisesta ja arvostamisesta. Arjen tilanteet tarjoavat oivallisia tilaisuuksia kielellisten taitojen kehittämiseen. Kiinnitämmekin huomiota puhumiseen, kuunteluun ja itsensä ilmaisemiseen kaikissa tilanteissa. Sadutusta käytetään työtapana monessa

10

esiopetusryhmässä. Tarjoamme lapsille monipuolisia kielellisiä kokemuksia esimerkiksi luku- ja kirjoittamisvalmiuksissa tärkeiksi havaittujen äännetietoisuuden ja nimeämistaitojen kehittymisessä. Kauniaisissa leimansa kielen ja vuorovaikutuksen sisältöalueeseen luo kaksikielisyyden kulttuuri. Huomioimme lapsen kielelliset lähtökohdat esiopetuksessa ja tuemme suomea/ruotsia toisena kielenä pääkaupunkiseudun yhteisen toimintamallin pohjalta. Jokaisessa kaupungin päiväkodissa tutustutaan ruotsin kieleen (ruotsinkielisissä päiväkodeissa suomen kieleen) kielisuihkutuksen avulla.

3.2.2 Matematiikka

Matemaattiseen sisältöalueeseen liittyvän toiminnan tärkein tavoite esiopetuksessa on myönteisen asenteen muodostuminen matematiikkaa kohtaan. Lapsi oppii havainnoimaan ympäristöään laskemalla, mittaamalla ja vertailemalla, mikä tekee matematiikasta luonnollisen ja konkreettisen osan elämää. Esiopetuspäivän aikana tarkastellaan esineitä, kappaleita, kuvioita, aineita ja ilmiöitä arjen tilanteissa ja samalla harjoitetaan matemaattisia valmiuksia. Ajattelutaitojen kehittämiseen pyritään ohjaamalla lapsen huomio omaan ajatteluprosessiinsa rohkaisemalla häntä kertomaan siitä, mitä hän ajattelee tai miten hän pulmaa ratkaistessaan ajatteli. Monipuoliset opetusmenetelmät ja -materiaalit antavat kaikille lapsille mahdollisuuden onnistumisen kokemuksiin.

3.2.3 Etiikka ja katsomus

Esiopetuksessa etiikka- ja katsomusaihekokonaisuuteen sisältyvät kaikille yhteisesti eettinen kasvatus ja kulttuurinen katsomuskasvatus sekä valinnaisesti uskontokasvatus tai elämänkatsomustietokasvatus. Kunnioitamme erilaisia vakaumuksia ja sovimme uskontokasvatuksesta aina huoltajien kanssa. Uskontoon liittyvät kysymykset ja eettiset pohdinnat ovat arjessamme läsnä ja tartumme keskustelutilaisuuksiin niiden ollessa ajankohtaisia.

Tutustumme kristillisiin juhlapäiviin ja teemme yhteistyötä seurakunnan kanssa. Mikäli lapsi ei uskonnollisista syistä voi osallistua esim. seurakunnan kanssa tehtävään yhteistyöhön, hänelle järjestetään siksi ajaksi muuta mielenkiintoista toimintaa.

Eri uskontokuntien tunnustuksen mukaista uskontokasvatusta tai elämänkatsomustietokasvatusta toteutamme eriytetysti teemapäivinä tai kunkin uskonnon keskeisiin juhlapyhiin liittyen. Yhteistyökumppaneina voivat olla esimerkiksi erilliset toimijatahot, yksittäiset kyseisen uskontokunnan edustajat ja lasten vanhemmat.

Elämänkatsomustietokasvatuksen tavoitteena on kehittää valmiuksia kohdata vakaumuksellisia kysymyksiä, jotka liittyvät ihmissuhteisiin, kulttuuri-identiteettiin, ihmisen ja luonnon suhteeseen ja yhteisöön. Arjen tilanteiden kautta käsitellään esimerkiksi suvaitsevaisuutta ja kohtuullisuutta, oikeudenmukaisuutta ja reiluutta, rohkeutta ja omaa identiteettiä sekä hyväntahtoisuutta ja huolenpitoa.

Esimerkiksi silloin, kun tiettyyn uskontokuntaan kuuluvien lasten määrä on vähäinen, esiopetuksen järjestäjä voi päättää, ettei kyseisen uskontokunnan tunnustuksen mukaista uskontokasvatusta

11

järjestetä. Vastaavasti voidaan päättää elämänkatsomustietokasvatuksen järjestämisestä, jos kohderyhmässä olevia lapsia on hyvin vähän.

Eettinen pohdinta ja ajattelu ja sen kehityksen tukeminen on mukana kaikessa esiopetustoiminnassa. Eettinen kasvatus on yhteistä koko ryhmälle, ja oman ryhmän toimintatavat, ilmapiiri ja aikuisten malli arjen tilanteissa ovat lapsille tärkeitä peilauspintoja eettisille kysymyksille. Esiopetusryhmän aikuisten keskinäinen kommunikaatio ja yhteistyö on lapsille olennainen vuorovaikutuksen malli.

Arjen tilanteissa pysähdytään keskustellen miettimään oikeita, oikeudenmukaisia ratkaisuja ja toimintatapoja. Empatian kehittymisen edellytyksenä on, että lapsi itse on tunteineen ja tarpeineen tullut hyväksytyksi – muita on mahdollista arvostaa tuntiessaan itsensä ymmärretyksi ja arvostetuksi. Arjessa harjoitellaan muiden huomioonottamista ja erilaisuuden hyväksymistä. Lapsen itsetunnon ja sosiaalisten taitojen kehittäminen helpottavat lapsen siirtymistä kouluun.

3.2.4 Ympäristö- ja luonnontieto

Sisältöalueen tavoitteena on, että lapsi luo ympäristöönsä ja luontoon läheisen tunnesiteen, jonka kautta hänessä herää halu suojella ja vaalia luontoa ja ympäristöä ja toimia sen hyväksi. Tavoitteen saavuttamisen edellytyksenä on, että lapsi kokee luonnon merkitykselliseksi omassa elämässään. Esiopetuksessa lapsi tutustutetaan lähiympäristöönsä ja luontoon innostavana tutkimus- ja leikkipaikkana.

Kaupungissamme on paljon luonnonvaraisena säilytettyä luontoa ja jokaisella päiväkodilla on mahdollisuus luontoretkiin lähiympäristöönsä. Luontoretket antavat virikkeitä kekseliäisyydelle ja luovuudelle raviten kaikkia aisteja. Lapsi tutkii, kokeilee ja havainnoi ja oppii näin nauttimaan luonnosta ja siellä liikkumisesta sekä kokemaan luonnon rauhoittavana.

Arvostuksen syntymisen luonnollinen seuraus on halu vaalia ympäristöään ja toimia sen suojelemiseksi. Jokaisessa päiväkodissa on oma ekotukihenkilö. Esiopetuksessa opetetaan lasta toimimaan luontoa säästävällä tavalla ohjaamalla kestävään kulutukseen, kierrätykseen lajitteluun ja energian säästämiseen. Ajatuksena on, että jokainen meistä voi vaikuttaa.

Haluamme tehdä perheen kanssa yhteistyötä ympäristön vaalimiseksi. Luontoretkille mukaan otettavat eväät pakataan kotona luontoystävällisesti (ei kertakäyttöisiä astioita, kelmua, foliota, pillimehuja jne.). Lapsen kanssa keskustellaan energiasta, sen säästämisestä ja omista vaikutusmahdollisuuksista esimerkiksi turhia valoja sammuttamalla. Lajittelussa aikuisen mallilla on suuri merkitys pahvin, paperin ja biojätteen keräyksessä. Kestävän kehityksen ajatuksen myötä lisääntynyt erilaisten materiaalien uusiokäyttö kädentöissä antaa lasten luovuudelle tilaa. Luonnonsuojelulliset arvot kuten kierrätyksen korostaminen yhdistyvät etiikan sisältöalueeseen.

3.2.5 Terveys

Edistämme esiopetuksessa kokonaisvaltaisesti lapsen terveyttä. Siihen kuuluu niin fyysinen, psyykkinen kuin sosiaalinenkin hyvinvointi. Liikunnan, ravinnon, riittävän levon sekä ystävyyden merkityksestä keskustellaan ja niiden tärkeyttä korostetaan. Kiinnitämme huomiota terveellisiin

12

ruokailutottumuksiin sekä hyviin ruokailutapoihin, keskustelemme ja harjoittelemme niitä esiopetuksessa päivittäin. Retkillä käymme läpi liikenneturvallisuuteen liittyviä asioita. Ohjaamme säänmukaiseen pukeutumiseen ja harjoittelemme sitä.

Esiopetuksen oppilashuolto, jota toteutetaan tarvittaessa moniammatillisena, on keskeinen lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Oppilashuoltoa esitellään lähemmin luvussa 5.3.1. Painotamme psyykkisen terveyden osalta jokaisen lapsen oikeutta kokea hyväksyntää ja onnistumisen kokemuksia. Tarkempia psyykkisen turvallisuuteen liittyviä asioita käsitellään luvussa 5.3.2.

3.2.6 Fyysinen ja motorinen kehitys

Esiopetuksessa rohkaisemme ja kannustamme lapsia liikkumaan. Aikuisten innostava rooli ja mukana tekeminen on tärkeää. Oppimisympäristöä muokaten ja luontoa hyödyntäen lapsille turvataan riittävät mahdollisuudet liikkua kaikkina vuodenaikoina sekä sisällä että ulkona. (Ks. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset). Yhteistyössä liikuntatoimen kanssa järjestettävä uimakoulu on osa esiopetustamme. Ryhmien toiminnassa hyödynnämme palloiluhallia, luistinratoja, hiihtolatuja ja muita kaupungin liikuntapaikkoja. Jokaisessa päiväkodissa on liikuntavastaava, jonka tehtäviin kuuluu erilaisten liikuntatapahtumien järjestäminen, liikkumismahdollisuuksista huolehtiminen sekä tarpeellisten liikuntavälineiden hankkiminen. Toivomme kaikkien lasten kokevan liikkumisen iloa, ja korostamme arkiliikunnan merkitystä. Vanhempien roolia korostetaan ja perheitä kannustetaan liikkumaan yhdessä. Vanhempien kanssa otetaan puheeksi esiopetusmatkojen kulkeminen arkiliikunnan näkökulmasta. Vastapainoksi arjen aktiviteeteille lapsi tarvitsee lepoa ja rentoutumista.

Lapsen hienomotoriikka hioutuu monin tavoin arjen toiminnan ohessa. Esimerkiksi pienten legojen rakentelu vahvistaa kädentaitoja sekä käden ja silmän yhteistyötä.

3.2.7 Taide, kulttuuri ja mediakasvatus

Opetusministeriö julkaisi 2010 poikkihallinnollisen Taiteesta ja kulttuurista -toimintaohjelman, jossa halutaan tukea ennaltaehkäisevästi ihmisten hyvinvointia lisäämällä taidetta ja kulttuuria esim. julkisiin palveluihin (Liikanen, H.-L. 2010). Haluamme Kauniaisissa korostaa taiteen ja kulttuurin merkitystä lasten hyvinvoinnin lisääjänä. Taide ja kulttuuri antavat merkitystä elämälle ja lisäävät osallisuuden kokemusta, ja siksi tavoitteenamme on lisätä kulttuurista sensitiivisyyttä jo lapsuudessa. Kiinnostus kulttuuriharrastuksiin syntyy usein lapsuuden ympäristössä.

Taide koskettaa lasta yksilönä ja myös lapsiryhmää yhteisönä. Taiteella on mahdollisuus laittaa mieli liikkeelle. Erilaisten aistien kautta saatu kokemus auttaa lasta tunnistamaan tunteensa paremmin ja näin voidaan tavoittaa lapsen sanatonta maailmaa. Lapsia tutustutetaan ja kannustetaan erilaisiin itseilmaisukeinoihin ja heitä rohkaistaan löytämään itselleen mieluisin ja luontevin tapa ilmaista itseään. Esimerkiksi draama lisää lasten rohkeutta monipuoliseen itseilmaisuun. Omien sekä muiden ilmaisutapojen ja tuotosten arvostamista pidetään tärkeänä.

Sijaintimme pääkaupunkiseudulla antaa esiopetusryhmille mahdollisuuden hyödyntää sekä oman kaupungin että lähiympäristön konsertteja, teatteriesityksiä ja museoita. Taiteen ja kulttuurin

13

toimintaohjelman mukaisesti taiteilijat pyrkivät jalkautumaan tehden enemmän yhteistyötä päiväkotien ja koulujen kanssa.

Lapsuuteen liittyy valtava määrää erilaista mediaa, yhtä lailla perinteisessä muodossa kuten kirjoina ja uudemmassa kuten tietokoneen avaamina mahdollisuuksina. Mediaympäristö vaikuttaa lapsen elämään ja omalta osaltaan myös sosiaalistaa ja kasvattaa lasta. Kauniaisten esiopetussuunnitelman näkemys mediakasvatuksesta vastaa valtakunnallista THL:n ja Opetus- ja kulttuuriministeriön viitoittamaa linjaa. Kasvattajina meidän tulee tunnistaa ja ymmärtää sekä median tarjoamat mahdollisuudet että ne vaarat, joilta suojelemme lapsia (Mediakasvatus varhaiskasvatuksessa 2008). On tärkeää, että kasvattajat ovat tietoisia median sekä myönteisistä että kielteisistä vaikutuksista ja että mediaa käytetään pedagogisesti hyödyllisellä tavalla. Mediaa monipuolisesti käyttämällä voimme tukea esiopetuksen sisältöjen toteutumista: kehittää matemaattista ajattelua ja lukemisen ja kirjoittamisen valmiuksia, herättää lapsen kiinnostusta luontoon ja muuhun ympäristöön ja havainnoida yhteiskunnallisia ilmiöitä. Mediaa käytetään esiopetuksessa lapsen ikätasoon soveltuvalla tavalla esimerkiksi oikean ja väärän pohtimiseen.

Mediakasvatuksen tavoitteena on, että lapsesta kehittyy medioita järkevästi käyttävä ja ymmärtävä viestien vastaanottaja, joka kykenee tulkitsemaan erilaisia viestejä (Tuononen 2007). Esiopetuksen mediakasvatuksessa harjoitellaan mediataitoja ja luodaan pohjaa lapsen kriittiselle medialukutaidolle. Pohdimme lasten kanssa erilaisia viestinnän välineitä kuten kirjaa, televisiota, tietokonetta ja radiota, ja erilaisia viestimisen muotoja kuten mainoksia ja uutisia esimerkiksi niiden totuusarvon näkökulmasta. Kuuntelemme lapsia, jotta he voivat jakaa median herättämiä ajatuksia ja tunteita aikuisen ja muiden lasten kanssa. Esiopettajan on tärkeää olla tietoinen kotien median käytöstä voidakseen tukea lapsen turvallista kasvua yhdessä vanhempien kanssa. Vanhempainilloissa voidaan keskustella ja vaihtaa tietoja lasten mediakäyttäytymisestä sekä median lapsille ja perheille tarjoamista oppimismahdollisuuksista. Koska Kauniaisissa kotien av-välineistö on runsasta ja käytön on havaittu olevan melko yleistä, tv-ohjelmien, video- tai dvd-elokuvien sekä tietokoneen käyttö on esiopetuksen arjessa Kauniaisissa vähäistä.

14

4 Kasvun ja oppimisen tuki ja tukimuodot

Esiopetuksemme kuten muunkin varhaiskasvatuksemme perusta on lapsen turvallisen kokonaisvaltaisen kehityksen tukeminen. Varhainen vuorovaikutus on yksi tärkeimmistä lapsen kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Tämän näkökulman huomioonottaminen on jatkuvasti lisääntynyt osana varhaiskasvatuksen ennaltaehkäisevää työtä. Lapsen ja perheen tukeminen aloitetaan aikaisessa vaiheessa. Usein työ lapsen ja perheen kanssa on aloitettu jo ennen esiopetusvuotta ja näin jatkumo varhaiskasvatuksesta esiopetukseen nousee merkitykselliseksi. Opettaja pyrkii havainnoimaan ja tunnistamaan varhain oppimisen riskejä ja esteitä. Lapsen hyvän itsetunnon ja minäkuvan kehittymistä vahvistetaan huomioimalla lapsen kehitystaso ja hänen yksilölliset tarpeensa, ja lasta kannatellaan ryhmän jäsenyyteen. Turvallisuuden tunne mahdollistaa uuden oppimisen.

Tuen järjestämisen lähtökohtana ovat lapsen ja ryhmän vahvuudet. Avun tarve voi vaihdella lyhytaikaisesta pitempiaikaiseen ja yhden tukimuodon tarpeesta useamman tukimuodon tarpeeseen. Esiopetuksessa otetaan huomioon erilaiset oppijat niin, että jokaista kannustetaan yksilöllinen oppimistyyli huomioiden kuitenkin ryhmän toimintaan tukien.

Esiopetukseen osallistuvalla on oikeus saada tarvittava tuki heti tarpeen ilmaannuttua. Yhdessä vanhempien kanssa ja tarvittaessa monitoimijaisesti arvioidaan lapsen tuen tarvetta ehkäisten näin ongelmien syvenemistä. Tukea annetaan niin kauan kuin se on tarpeellista.

Opettajien asiantuntemus ja henkilökunnan yhteistyö on välttämätöntä tuen tarpeen havainnoinnissa ja tuen antamisessa. Esiopettaja on vastuussa tuen järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyvissä ratkaisuissa. Lapsella on oikeus saada tukea omassa arkiympäristössään, ellei tuen tarpeen antaminen välttämättä edellytä muunlaisia ratkaisuja, ja tuki annetaan joustavasti pienryhmä- tai yksilötyöskentelynä. Yhdessä vanhempien kanssa huolehditaan tarvittavan tiedon ja tuen siirtymisestä esiopetuksesta perusopetukseen.

Erityisissä tilanteissa kuten sairauden takia sairaalan sijaintikunta järjestää sairaalassa potilaana olevalle esiopetusta lapsen terveydentila huomioon ottaen. Esiopetuksen järjestämisestä kodin ulkopuolelle sijoitetuille lapsille vastaa lapsen asuinkunta.

Esiopetuksen erilaisia tukimuotoja:

esioppilaiden pehmeä lasku, kotikäynti, omahoitajuus pienryhmätoiminta eriyttäminen tunteiden sanoittaminen erilaiset kommunikaatiokeinot (viittomat, kuvat) kuntouttavat ja hoidolliset työmenetelmät, esimerkiksi

o draamao sadutuso terapeuttinen kuvataide o vuorovaikutusleikkiryhmäto terapeuttinen hiekkaleikkio suujumppa

15

o Kili: kielellisen ja liikunnallisen ryhmäkuntoutuksen menetelmäo Kuttu: kuvin tuettu leikkimenetelmäo Askeleittain: ohjelma tunnetaitoihin ja sosiaalisiin taitoihino lapsen ja vanhemman yhteiset vuorovaikutusleikkijaksot

huolen puheeksiotto tiiviimpi ja tukea antavampi yhteistyö vanhempien kanssa oppilashuollon toiminta, yhteistyö muiden toimijatahojen kanssa ja lastensuojelun tuki rakenteelliset tukitoimet (avustaja, suhdeluvun väljennys) pehmeä lasku kouluun, nivelvaiheen työskentely koulun kanssa

Kuvio 4: Kasvun ja oppimisen tuki, muokattu versio Jarkko Hautamäen ja Helena Thunebergin havainnollistuksesta.

4.1 Tuen tasot

4.1.1 Yleinen tuki

Esiopetus sekä mahdollisuus saada tukea kasvuun ja oppimiseen kaikkina esiopetuksen työpäivinä on lapsen oikeus. Laadukasta esiopetusta annetaan lämpimässä, iloisessa ja välittävässä työyhteisössä.

16

Esiopetusryhmän opettaja huomioi esiopetusryhmän jokaisen lapsen tarpeet. Hän havainnoi ryhmädynamiikkaa ja hyödyntää sitä lasten oppimisen ja hyvän itsetunnon ja tekemisen ilon vahvistamiseksi.

Opetustyöhön sisältyy ohjauksellisia ja oppilashuollollisia tehtäviä. Opettaja arvioi tuen tarvetta ja rakentaa tukea yhteistyössä vanhempien, muun henkilökunnan ja tarvittaessa eri asiantuntijoiden kanssa.

Kasvun ja oppimisen tuen tarpeisiin vastataan hyvällä vuorovaikutuksella, riskien varhaisella tunnistamisella, opetuksen eriyttämisellä ja joustavilla muilla opetusjärjestelyillä. Konsultoivan erityislastentarhanopettajan tai muun asiantuntijan arviointia ja tukea käytetään tarvittaessa. Tukea voidaan tarjota tiiviimmällä yhteistyöllä vanhempien kanssa sekä tarvittaessa rakenteellisin tukitoimin. Jokaiselle lapselle tehdään lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma.

4.1.2 Tehostettu tuki

Lapselle, joka esiopetuksessa tarvitsee säännöllistä ja vahvempaa tukea tai useita eri tukimuotoja, annetaan pedagogiseen arvioon perustuen tehostettua tukea lapselle tehdyn oppimissuunnitelman mukaisesti.

Tehostetun tuen aikana käytetään yleisen tuen muotojen lisäksi tehostetusti oppilashuollista tukea, monimuotoisempia ohjauksellisia menetelmiä sekä rakenteellisia tukitoimenpiteitä. Konsultoivan erityislastentarhanopettajan asiantuntijuus lapsen tuen rakentamisessa korostuu. Tuki järjestetään laadultaan ja määrältään lapsen kehitystason ja henkilökohtaisten tarpeiden mukaisesti. Lapselle etsitään erilaisia pedagogisia ja hoidollisia sekä yksilöllisiä ja ryhmämuotoisia tuen muotoja. Tärkeää on, että lapsi saa onnistumisen kokemuksia oppimisessaan sekä ryhmän jäsenenä. Perheen osallisuutta korostetaan entisestään. Rakenteellisia tukitoimenpiteitä laajennetaan. Mahdollista avustajan tukea käytetään enemmän ja suunnitellummin kuin yleisen tuen piirissä olevan lapsen kohdalla. Varhaiskasvatusryhmän kokoa voidaan myös pienentää.

Lapsen kasvua ja oppimista havainnoidaan ja arvioidaan säännöllisesti. Mikäli lapsen tilanteessa tapahtuu muutoksia, oppimissuunnitelma tarkistetaan vastaamaan lapsen kulloistakin tuen tarvetta.

Pedagoginen arvio:Pedagogisessa arviossa kuvataan lapsen kasvun ja oppimisen tilanne, saatu yleinen tuki ja arvio sen vaikutuksista, lapsen oppimisvalmiudet ja kokonaiskehitykseen liittyvät tuen tarpeet sekä arvio siitä, mitä muita tukitoimia lapsi ja perhe tarvitsevat.

Lapsen esiopetusryhmän opettajat tai opettaja laativat kirjallisen pedagogisen arvion yhdessä vanhempien ja asiantuntijoiden (konsultoiva erityisopettaja eli kelto ja tarvittaessa muut asiantuntijat) kanssa. Arvion laatimisessa hyödynnetään jo tehtyä lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelmaa sekä varhaiskasvatus- ja/tai muuta tuen suunnitelmaa.

17

Tehostetun tuen aloittaminen, järjestäminen ja tarvittaessa siirtyminen takaisin yleisen tuen piiriin käsitellään yhdessä vanhempien, kelton ja tarvittaessa muiden asiantuntijoiden kanssa. Tehostettu tuki kirjataan lapsen oppimissuunnitelmaan.

4.1.3 Erityinen tuki

Erityistä tukea annetaan niille lapsille, joiden esiopetusta ei kasvun ja oppimisen vaikeuksien vuoksi voida järjestää muuten. Lapsen edellytykset ovat heikentyneet vamman, sairauden tai kasvuympäristöön liittyvien riskitekijöiden vuoksi. Erityisen tuen tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon esiopetusyksikön henkilöstön, oppilashuollon palveluista vastaavien sekä huoltajan näkemys lapsen kehitykseen liittyvistä riskeistä.

Erityinen tuki järjestetään pääasiassa pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä. Erityinen tuki muodostuu erityisen tuen päätökseen perustuvasta erityisopetuksesta sekä muista tukimuodoista. Lastentarhanopettaja voi antaa erityisopetusta erityisopettajan konsultoinnin tuella.

Erityisen tuen antamiseksi esiopetuksen järjestäjä tekee kirjallisen päätöksen. Erityisen tuen päätöksessä määritellään lapsen pääsääntöinen opetusryhmä, mahdolliset tulkitsemis- ja avustajapalvelut sekä muut tarvittavat palvelut sekä tarvittaessa lapsen opetuksen poikkeava järjestäminen. Päätös tehdään hallintolain mukaisesti.

Erityisen tuen päätös voidaan tehdä ennen esi- tai perusopetuksen alkamista tai esi- ja perusopetuksen aikana ilman pedagogista selvitystä ja tehostetun tuen vaihetta, jos psykologisen tai lääketieteellisen arvion perusteella ilmenee, että lapsen opetusta ei voida muuten antaa.

Pedagoginen selvitys:Ennen erityistä tukea koskevan päätöksen tekemistä esiopetuksen järjestäjä kuulee lasta ja tämän huoltajaa. Pedagogisen selvityksen laatimista varten esiopetuksen opettaja kokoaa tiedot lapsen oppimisen etenemisestä, oppilashuollon yhteistyönä tehdyn selvityksen lapsen saamasta tehostetusta tuesta sekä lapsen kokonaistilanteesta. Selvityksen perusteella esiopetuksen järjestäjä arvioi erityisen tuen tarpeen.

Kirjallisessa pedagogisessa selvityksessä kuvataan lapsen kasvun ja oppimisen kokonaistilanne, lapsen saama tehostettu tuki ja sen vaikutukset, lapsen oppimisvalmiudet ja erityiset tarpeet sekä arvio siitä, millaisilla pedagogisilla, oppimisympäristöön liittyvillä, oppilashuollollisilla ja muilla tukijärjestelyillä lasta tulisi tukea.

Tukijärjestelyt voivat sisältää mm. opetushenkilöstöön, oppilashuoltoon, avustajiin ja muihin tarvittaviin palveluihin, opetusmenetelmiin, työtapoihin, materiaaleihin ja välineisiin liittyviä tekijöitä. Pedagogista arviota ja muita lapsen kasvun suunnitelmia hyödynnetään pedagogisessa selvityksessä. Pedagogista selvitystä voidaan käyttää erityisesti koulun valmistautuessa erityisen tuen päätökseen yhdessä perusopetuksen oppilashuollon kanssa. Muutoin erityisen tuen päätös esiopetuksen alkaessa on paikallisesti mahdollista tehdä suoraan asiantuntijalausunnon perusteella.

Erityisen tuen tarpeellisuus tarkistetaan esiopetusvuoden aikana tuen tarpeen muuttuessa. Tarkistamista varten lapsesta tehdään uusi pedagoginen selvitys. Mikäli katsotaan tuen tarpeen

18

muuttuneen, tehdään päätös erityisen tuen lopettamisesta ja siirrytään tehostettuun tukeen. Tämä on kuitenkin harvinaista esiopetuksen aikana.

4.2 Yksilölliset suunnitelmat esiopetuksessa

4.2.1 Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma (LEOPS)

Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma on yksilöllinen katsaus lapsen kasvuun ja tarvittaviin tukijärjestelyihin. Se on pedagoginen asiakirja, joka tehdään kaikille esiopetuksessa oleville lapsille yhdessä lapsen ja vanhempien kanssa. Oppimissuunnitelma tehdään syksyllä ja tarkistetaan keväällä.

Oppimissuunnitelman tavoitteena on turvata lapselle hyvät ja turvalliset kasvun ja oppimisen edellytykset. Suunnitelma auttaa opettajia seuraamaan jokaisen esikoululaisen kehitystä ja vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä. Lapsen tietoisuus omasta kehityksestään kasvaa ja oppimissuunnitelma tukee lapsen osallisuutta ja edesauttaen näin hänen hyvinvointiaan. Suunnitelma auttaa myös vanhempia tukemaan omaa lastaan paremmin. Oppimissuunnitelmassa ei kuvata lapsen henkilökohtaisia ominaisuuksia. Lapsen oppimissuunnitelmaan ei voi hakea muutosta. Oppimissuunnitelma laaditaan yhteistyössä lapsen ja huoltajien sekä tarvittaessa muun laillisen edustajan kanssa, ellei siihen ole ilmeistä estettä.

Lapsen tarvitessa tehostettua tukea opettajan tekemä pedagoginen arvio antaa tarvittavat tiedot oppimissuunnitelmaa varten. Opettaja kuvaa oppimissuunnitelmaan tuen tarpeet yhteistyössä vanhempien, konsultoivan erityisopettajan eli kelton ja tarvittaessa muiden asiantuntijoiden kanssa.

Tehostettua tukea tarvitseville lapsille LEOPSiin kuvataan lapsen oppimisvalmiudet, kokonaiskehitykseen liittyvät erityistarpeet, pedagogiset tuen muodot, oppimisympäristöön ja oppilashuoltoon liittyvät ratkaisut, monitoimijainen yhteistyö, vanhempien kanssa tehtävä työ, vanhempien antama tuki, kehityksen seuranta, arviointitavat ja ajankohdat sekä lapsen itsearviointi ja suunnitelmaan osallistuneet. Erityistä tukea saaville lapsille tehdään LEOPSin lisäksi henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma.

Kun lapsi on saanut lykkäystä koulunkäyntiin, hänen oppimissuunnitelmaansa kirjataan tuen tarpeet lykkäysvuoden ajaksi.

4.2.2 Henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS)

Erityistä tukea saavalle lapselle tehdään henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Suunnitelmassa ilmenee lapsen erityistä tukea koskevan päätöksen mukainen opetus ja muu tuki.

HOJKS on opetussuunnitelmaan perustuva kirjallinen, pedagoginen asiakirja. Lapsen opettajat laativat suunnitelman yhteistyössä huoltajan ja lapsen kanssa, ellei siihen ole ilmeistä estettä.

19

Tarvittavilta osin HOJKS valmistellaan moniammatillisessa oppilashuoltotyössä. Suunnitelman tavoitteena on tukea lasta pitkäjänteisesti. HOJKS on suunnitelma esiopetuksen sisällöstä, pedagogisista menetelmistä ja muista tukitoimista.

HOJKS sisältää seuraavat asiat: lapsen oppimisvalmiudet sekä kasvuun ja oppimiseen liittyvät erityistarpeet lapsen oppimisvalmiuksiin, työskentelytaitoihin, sosioemotionaalisiin taitoihin sekä

motorisiin taitoihin liittyvät tavoitteet edistymisen seuranta ja arviointi, arviointitavat ja ajankohdat sekä lapsen itsearviointi pedagogiset ratkaisut, kuten joustavat ryhmittelyt, samanaikaisopetus, opetusmenetelmät,

työskentelytavat, kommunikointitavat, erityiset apuvälineet, oppimateriaalit ja muu tuki fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen oppimisympäristöön liittyvät oppilashuollolliset tai

muut ratkaisut erityistä tukea koskevan päätösten mukaisten tulkitsemis- ja avutajapalveluiden, muiden

ostopalveluiden sekä tuki- ja kuntoutuspalvelujen järjestäminen ja eri toimijoiden vastuualueet

kuvaus lapsen esiopetuksen järjestämisestä muun esiopetuksen yhteydessä ja/tai erityisryhmässä

kuvaus siitä, miten erityisryhmässä esiopetusta saava lapsi integroituu muuhun esiopetukseen

moniammatillisen yhteistyön kuvaus ja eri toimijoiden vastuualueet kuvaus lapsen esiopetuksen kuljetusten järjestelyistä ja vastuista sekä kuljetusta odottavan

lapsen ohjauksesta ja valvonnasta lapsen mahdollinen osallistuminen muuhun varhaiskasvatustoimintaan ja kuvaus

yhteistyöstä muun varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa yhteistyön toteuttaminen lapsen ja huoltajan kanssa, huoltajan tarjoama tuki suunnitelman laatimiseen osallistuneet

HOJKSissa hyödynnetään tehostetun tuen oppimissuunnitelmaa, jos sellainen on, sekä muita varhaiskasvatuksen suunnitelmia vanhempien luvalla. HOJKSiin ei voida hakea muutosta.

Suunnitelma tarkistetaan tarvittaessa, vähintään kerran lukuvuodessa. HOJKSia muutetaan lapsen tarpeiden mukaisesti. Kokemukset käytetyistä esiopetusjärjestelyistä, toimintatavoista ja tukipalveluista voidaan kirjata HOJKSiin ja hyödyntää tätä tietoa opetuksessa.

20

5 Kasvun ja oppimisen tukimuodot esiopetuksessa

5.1 Esiopetuksen opetusjärjestelyihin liittyvä tuki

5.1.1 Erityisopetus

Erityinen tuki muodostuu erityisopetuksesta sekä muista esiopetuksen tukimuodoista. Erityisopetus on erityisen tuen keskeinen pedagoginen osa-alue ja sen tehtävänä on tukea lapsen oppimista. Erityisopetus annetaan HOJKSin mukaisesti.

Erityisopetus järjestetään muun esiopetuksen yhteydessä konsultoivan erityislastentarhanopettajan tuella, pienennetyssä ryhmässä tai erityisryhmässä ostopalveluna.

5.1.2 Pidennetty oppivelvollisuus Esiopetus voi pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä oleville lapsille annettavassa erityisopetuksessa kestää yhden tai kaksi vuotta.

Pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluvat vaikeasti vammaiset lapset. Päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta tehdään pääasiassa ennen oppivelvollisuuden alkua ja sen tekee opetuksen järjestäjä pedagogisen selvityksen/asiantuntijalausunnon perusteella. Vanhempia ja lasta kuullaan ja tämä kirjataan pedagogiseen selvitykseen tai lausuntoon. Lapselle tehdään tällöin myös päätös erityisestä tuesta ja tämän päätöksen tekee opetuksen tai esiopetuksen järjestäjä. Lapsella on oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna oikeus saada esiopetusta. Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevalla lapsella tämä oikeus alkaa sen vuoden syyslukukauden alussa, jolloin lapsi täyttää viisi vuotta.

Lapsen ohjautuminen riittävän varhain tuen piiriin edellyttää yhteistyötä opetustoimen oppilashuollon kanssa jo syksyllä sinä vuonna, kun lapsi täyttää neljä vuotta, jotta mahdollisuus hakea esiopetuspaikkaa ennen oppivelvollisuuden alkua toteutuu. Lapsen huoltajalle tulee antaa riittävän varhain tietoa pidennetyn oppivelvollisuuden eri vaihtoehdoista ja valinnan vaikutuksista. Huoltaja päättää, osallistuuko lapsi oppivelvollisuutta edeltävään esiopetukseen.

Pidennetty oppivelvollisuus voidaan järjestää vaihtoehtoisesti seuraavilla tavoilla. Lapsi aloittaa oppivelvollisuutta edeltävässä esiopetuksessa sinä vuonna, kun hän täyttää

viisi vuotta, jatkaa toisen vuoden oppivelvollisuuden suorittamiseen kuuluvassa esiopetuksessa ja aloittaa tämän jälkeen perusopetuksen.

Lapsi aloittaa pidennetyn oppivelvollisuuteen kuuluvan esiopetuksen sinä vuonna, kun hän täyttää kuusi vuotta ja opiskelee esiopetuksessa yhden vuoden, minkä jälkeen hän aloittaa perusopetuksen.

Lapsi aloittaa pidennetyn oppivelvollisuuteen kuuluvan esiopetuksen sinä vuonna, kun hän täyttää kuusi vuotta ja opiskelee esiopetuksessa kaksi vuotta. Tällöin lapsi aloittaa perusopetuksen vuotta säädettyä myöhemmin eli sinä vuonna, kun hän täyttää 8 vuotta. Perusopetuksen myöhemmästä aloittamisesta tehdään hallintopäätös.

21

Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevalle, erityistä tukea saavalle lapselle laaditaan aina henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma esiopetuksen alkaessa. HOJKSin laatimisessa hyödynnetään aikaisempaa varhaiskasvatussuunnitelmaa ja/tai muuta suunnitelmaa.

Jos lapsi ei enää kuulu pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin, tehdään päätös pidennetyn oppivelvollisuuden päättämisestä, jolloin lapsi siirtyy yleisen oppivelvollisuuden piiriin. Päätöksen tekee opetuksen järjestäjä.

5.2 Esiopetuksen muu tuki

5.2.1 Yhteistyö kodin kanssa

Kauniaisten esiopetusta kuten muutakin varhaiskasvatusta ohjaa kasvatuskumppanuusperiaate. Vanhempien kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä. Keskustelut vanhempien kanssa auttavat hahmottamaan sitä, millaisessa maailmassa lapsi elää. Ympäröivä yhteiskuntakin tuottaa monenlaisia vaikutteita. Yhdessä haetaan keinoja, joilla tuetaan lasta hänen kehitysikänsä mukaisesti. Vanhemmilta tuleva tieto lisää opettajan lapsen tuntemusta ja auttaa lasta kasvamaan turvallisessa esiopetusympäristössä. Lapsen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että henkilökunta luo luottamuksellisen yhteyden vanhempiin.

Huoltajalla on ensisijainen vastuu lapsensa kasvatuksessa. On tärkeää, että vanhemmat tukevat lastansa esiopetusvuoden aikana sekä tärkeässä kouluun siirtymisvaiheessa.

Vanhempien osallisuutta lastensa kasvatustyön tavoitteiden asettamisessa tuetaan. Kodin kanssa yhteistyötä toteutetaan sekä yhteisö- että yksilötasolla. Esiopetuksen aikana luodaan myös mahdollisuuksia vanhempien/perheiden keskinäiselle vuorovaikutukselle. Esimerkiksi vuorovaikutteisten vanhempainiltojen avulla vanhempia voi tukea ryhmäytymään.

Vastuu kodin kanssa tehtävän yhteistyön kehittämisestä on esiopetuksen järjestäjällä. Yhteistyö edellyttää esiopetuksen henkilöstön aktiivisuutta ja aloitteellisuutta. Yhteishuoltajuustilanteissa kumpiakin vanhempia tiedotetaan lapseen liittyvistä asioista ja päiväkodin toiminnasta. Perheiden erilaisuus sekä perheen kieli- ja kulttuuritausta huomioidaan. Osapuolien keskinäinen kunnioitus heijastuu suoraan lapsen turvallisuuden tunteeseen.

Huoltajille annetaan tietoa opetussuunnitelmasta, esiopetuksen järjestämisestä, lapsen tuen tarpeista ja tuen saannin mahdollisuuksista ja huoltajan mahdollisuuksista osallistua yhteistyöhön, lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämiseen sekä oppilashuollon toimintaan. Vanhemmille tiedotetaan myös toimintamalleista erilaisissa ongelma-, onnettomuus- ja kriisitilanteissa.

Käsiteltäessä yksittäisen lapsen tukea koskevaa asiaa, huoltajalle annetaan tietoa lasta koskevien tietojen käsittelystä, tietojensaannista ja niiden luovuttamisesta sekä salassa pitoon liittyvistä kysymyksistä. Huoltajan kanssa keskustellaan kirjallisen suostumuksen merkityksestä lasta koskevan asian käsittelyssä sekä yhteistyön merkitystä lapsen kehityksen tukemisessa. Oppilashuollon kanssa tehdään yhteistyötä kouluun siirtymisen helpottamiseksi. Erilaisia kodin, esiopetuksen ja koulun välisiä yhteistyömuotoja kehitetään.

22

5.2.2 Tulkitsemis- ja avustajapalveluiden järjestäminen Lapsella on oikeus saada maksutta opetuksen osallistumisen edellyttämät perusopetuslain mukaiset tulkitsemis- ja avustajapalvelut. Lapsi voi tarvita tulkitsemista esimerkiksi kuulovamman tai kielellisen erityisvaikeuden takia. Hän voi tarvita myös puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiokeinoja, kuten erilaisia symbolijärjestelmiä puutteellisten kommunikaatiotaitojensa vuoksi.

Lapsen kanssa toimivat suunnittelevat kommunikoinnin tuen eri oppimistilanteisiin hyödyntäen asiantuntijoita. Lisäksi suunnitellaan muutkin tukitoimet lapsen yksilöllisten tuen tarpeiden mukaisesti. Tulkitsemisessa avustava henkilö voi tukea yhtä tai useampaa lasta samanaikaisesti.

Lapsen tuen tarve voi olla hyvin yksilöllistä, ja lapsikohtainen tuki voi olla osa- tai kokoaikaista. Avustaja tukee lasta kasvuun ja oppimiseen lapsen tuen tarpeiden mukaisesti opettajan, konsultoivan erityisopettajan eli kelton ja muiden asiantuntijoiden säännöllisen ohjauksen avulla ja osallistuu tarvittaessa tuen suunnitteluun. Hän ohjaa lasta esiopetuksen päivittäisissä tilanteissa. Avustajalla voi olla aktiivinen rooli kouluun siirtymisessä.

Tulkitseminen ja avustaminen osana yleistä tukea:Lapsi saattaa tarvita tulkitsemis- ja avustajapalvelua ilman, että hänellä on muuhun tukeen tarvetta. Avustajapalvelu voi olla lyhytaikaistakin. Oikea-aikainen ja riittävä avustajan apu voi ehkäistä kokonaan tehostetun ja erityisen tuen tarpeen.

Tulkitseminen ja avustaminen tehostetun tuen aikana:Osana pedagogista arviota arvioidaan avustajatarve. Tehostetun tuen oppimissuunnitelmaan kirjataan lapsen avustajapalvelut, niiden järjestäminen ja seuranta. Muutokset avustajapalveluiden käytössä kirjataan oppimissuunnitelmaan.

Tulkitseminen ja avustaminen erityisen tuen aikana: Näiden palveluiden riittävyys arvioidaan pedagogisessa selvityksessä. Erityisen tuen päätöksen pohjalta tehtävässä HOJKSissa kuvataan lapselle järjestettävät tukipalvelut sekä henkilöt, jotka osallistuvat tukipalveluiden järjestämiseen, heidän vastuualueensa ja tukipalveluiden seuranta. Esiopetuksen järjestäjä hankkii palvelut mutta opetustoimi kattaa kustannukset esiopetuksen aikana silloin kun lapsi on oppivelvollinen. Erityisen tuen aikana lapsi tarvitsee usein yksilöllisesti suunnattua tukipalvelua.

5.3 Esiopetuksen oppilashuolto ja turvallisuuden edistäminen

5.3.1 Oppilashuolto

Oppilashuollolla tarkoitetaan lapsen hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa. Oppilashuoltoon sisältyy opetussuunnitelmaan kuvattu oppilashuollollinen työ sekä oppilashuollolliset palvelut, jotka ovat kansanterveyslaissa tarkoitettu kouluterveydenhuolto sekä

23

lastensuojelulaissa tarkoitettu koulunkäynnin tukeminen. Esiopetuksessa olevan lapsen yksilölliset terveystarkastukset ja yksilöllinen terveysneuvonta järjestetään kansanterveyslain mukaisina neuvolapalveluina.

Esiopetuksen oppilashuolto on osa muun varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen oppilashuollollista jatkumoa. Esiopetuksen oppilashuolto kuuluu kaikille esiopetusyksikössä työskenteleville sekä oppilashuoltopalveluista vastaaville viranomaisille. Sitä toteutetaan yhteistyössä huoltajan ja lapsen kanssa. Esiopetuksen oppilashuolto on sekä yhteisöllistä että yksilöllistä tukea. Oppilashuollolla edistetään lapsen tasapainoista kasvua ja kehitystä ja tuetaan oppimista.

Oppilashuollon tehtävänä on vahvistaa yhteisöllistä kulttuuria. Huoltajan ja lapsen osallisuutta edistetään, ja toimitaan joustavilla moniammatillisilla kokoonpanoilla. Monihallintokuntaisella työllä edistetään keskinäistä huolenpidon ilmapiiriä sekä puututaan tarvittaessa ongelmiin. Tarkoitus on luoda turvallinen kasvu- ja oppimisympäristö, suojata lasten mielenterveyttä sekä edistää koko esiopetusyhteisön hyvinvointia. Oppilashuollossa kehitetään, seurataan ja arvioidaan hyvinvointia yksilön, ryhmän ja koko yhteisön tasolla.

Kauniaisissa pyritään tunnistamaan oppimisen ja hyvinvoinnin riskejä mahdollisimman varhain. Jokaisen lapsen hyvinvointia seurataan ja tarvittaessa tuetaan lasta ja vanhemmuutta sekä puututaan hyvinvoinnin muutoksiin yhdessä huoltajan kanssa. Oppilashuollon yhteistyössä sovitaan menetelmistä ehkäisevän lastensuojelutyön ja terveydenhuoltoon kuuluvan erityisen tuen toteuttamisessa. Yhteistyössä tulee ottaa huomioon lapsen kehityksen vaarantuminen kasvuympäristössä olevien riskitekijöiden johdosta sekä lastensuojelulain mukainen ilmoitusvelvollisuus lastensuojelutarpeen selvittämiseksi.

Oppilashuoltotyötä ohjaavat luottamuksellisuus, kunnioittava suhtautuminen lapseen ja huoltajaan sekä heidän osallisuutensa tukeminen. Huoltajan ja lapsen näkemyksiä kuunnellaan. Oppilashuoltotyöstä annetaan tietoa huoltajalle, ja heitä informoidaan siitä, miten lapsen asiaa käsitellään.

Kauniaisissa esiopetuksen oppilashuoltotyötä koordinoidaan osana alle kouluikäisten lasten hyvinvointiryhmää. Ryhmässä suunnitellaan yhteisöllisen ja yksilöllisen oppilashuollon periaatteet ja toimintatavat. Foorumilla sovitaan yhteistyön rakenteista, käytännön järjestelyistä, keskinäisestä työnjaosta ja vastuista. Toiminnan koordinoinnissa otetaan myös huomioon muiden yhteistyökumppaneiden kanssa tehtävä yhteistyö terveyteen ja turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Hyvinvointia voidaan edistää yhteisötasoisesti monitoimijaisesti salassapitosäännösten estämättä toisin kuin yksittäistä lapsen koskevassa asiassa.

Opetukseen osallistuvalle on annettava jokaisena työpäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu maksuton ateria. Ruokailu rauhoitetaan virkistäväksi hetkeksi, jolle sensitiivinen aikuinen luo myönteiset puitteet. Lapselle annetaan mahdollisuus osallistua ruokailun suunnitteluun ja toteuttamiseen.

24

5.3.2 Turvallisuuden edistäminen

Opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Siihen kuuluu fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus. Esiopetuksen lähtökohtana on lasten ja henkilöstön turvallisuuden takaaminen.

Psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus rakentuvat päiväkodin selkeän arkirakenteen ja myönteisen ilmapiirin varaan. Ryhmän turvallisuutta pohjustetaan helpottamalla lasten tutustumista toisiinsa ja päiväkodin aikuisiin. Lasten ohjaaminen toimimaan eri kokoonpanoissa tekee koko ryhmää keskenään tutuksi ja opettaa tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Joskus on hyvä olla mahdollisuuksia leikkiä tai toimia muuten itse valitsemassaan seurassa. Esiopettajan ja lapsen välinen suhde lujittuu, kun aikuinen kuuntelee lasta hyvin ja osoittaa lämpöä ja kiinnostusta lapselle tälle luontevin tavoin. Lapsi, jolla on kokemus omasta arvokkuudestaan, toimii vertaisryhmässään kunnioittavammin toisia kohtaan. Läheistä vuorovaikutusta aikuisen ja lapsen välillä sekä lasten kesken tuetaan myös esimerkiksi pienryhmätoiminnan keinoin.

Vapaan leikin aikoina aikuiset havainnoivat lapsia voidakseen ohjata ja tukea tarvittaessa. Tutut rutiinit luovat turvallisuutta ja jäsentävät esiopetuspäivää. Siirtymävaiheissa toimintojen välillä tavoitteena on rauhallisuus ja vuorovaikutteisuus, joita edesauttaa lasten oleminen pienissä ryhmissä.

Ilmapiiriä parantaa olennaisesti lasten sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen tukeminen. Tähän tarkoitukseen Kauniaisten päiväkodeissa käytetään Askeleittain-ohjelmaa (ja sen ruotsinkielistä versiota Stegvis), jossa harjoitellaan empatian, tunteiden säätelyn ja ongelmanratkaisun taitoja. Erillisillä oppituokioilla keskustellaan lasten elämään kuuluvista tilanteista, joissa näitä taitoja tarvitaan. Päiväkodin arjessa nostetaan esiin samoja oppisisältöjä ja vahvistetaan toivottua käyttäytymistä esimerkiksi positiivisen palautteen kautta. Lisäksi vuorovaikutusleikkiryhmillä luodaan lapsille kokemuksia hoivaavasta, välittävästä ilmapiiristä.

Ilmapiirin kannalta on keskeistä turvata kaikille lapsille mahdollisuuksia hyväksynnän ja onnistumisen kokemuksiin. Kannustamme onnistumisista iloitsemiseen. Sallivaa suhtautumista epäonnistumisiin tarvitaan puolestaan, jotta oppimisprosessiin kuuluvat virheet ja takapakit eivät lannista. Mallista oppiminen on lapsella vahvaa, joten päiväkodin aikuisten on tärkeää pohtia antamiaan malleja. Kun aikuinen uskaltaa kokeilla virheitä pelkäämättä ja sanoittaa omaa epävarmuuttaan, niin lapsikin rohkaistuu samaan. Epäonnistumisia pidetään luonnollisina ja eteenpäin kuljettavina, ja kannustamme uudelleen yrittämiseen.

Väkivallan, kiusaamisen ja häirinnän ehkäisy kuuluu koko henkilökunnalle. Väkivalta, kiusaaminen ja häirintä voi olla suoraa tai epäsuoraa voimankäyttöä tai manipulointia, joka loukkaa lapsen tai aikuisen koskemattomuutta. Tekijänä voi olla lapsi, aikuinen tai yhteisön ulkopuolinen henkilö.

Lapsille, heidän huoltajilleen ja henkilökunnalle annetaan tietoa sekä myönteisen vuorovaikutuksen tukemisesta että sen kääntöpuolesta eli kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ilmenemistavoista, ennaltaehkäisystä ja esiopetuksen toimintatavoista näissä tilanteissa. Havaitut kiusaamistilanteet tiedotetaan vähintään osallisten vanhemmille, päiväkodin johtajalle ja keltolle. Henkilöstö kantaa vastuun päiväkodissa tapahtuneen kiusaamisen selvitysprosessista.

Fyysistä turvallisuutta edistetään huolehtimalla rakennukseen, opetustiloihin, välineisiin, opetusjärjestelyihin, opetustilanteisiin sekä esiopetusyhteisön ulkopuolella tapahtuvaan

25

esiopetukseen liittyvistä turvallisuustekijöistä. Turvallisuuden edistämiseen kuuluvat myös esiopetuksen kuljetuksiin, tapaturmien ennaltaehkäisyyn ja tietoturvallisuuteen liittyvät tekijät.

Oppilashuollon tavoitteena on huolehtia fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn säilymisestä erilaissa ongelma-, onnettomuus- ja kriisitilanteissa. Kauniaisten päivähoidon turvallisuussuunnitelma linjaa toiminnan. Tapaturmien ehkäisyyn liittyvässä ohjeistuksessa otetaan huomioon tapaturmien torjunnan kansalliset linjaukset sekä toiminnan edellyttämä yhteistyö. Oppilashuollon yhteistyössä sovitaan tapaturmien ehkäisyyn, ensiapuun ja hoitoon ohjaukseen ja tapaturmien seurantaan liittyvistä menettelytavoista. Näistä annetaan tietoa lapselle ja huoltajalle. Turvallisuutta ohjaavat myös työturvallisuuslaki sekä pelastussuunnitelma.

Esiopetuksen järjestäjä vastaa turvallisuusohjeiden ajanmukaisuudesta ja toimintaohjeiden noudattamisesta. Esiopetusyhteisön terveyttä ja turvallisuutta arvioidaan moniammatillisessa alle kouluikäisten hyvinvointiryhmässä.

5.3.3 Henkilötietojen käsittely, salassapito ja tietojen luovuttaminen

Henkilötietojen käsittelyssä tärkeää on luottamuksellinen ja arvostava yhteistyö vanhemman kanssa. Kun oppilashuollossa käsitellään yksittäistä lasta koskevaa asiaa, asian käsittelyyn voivat osallistua ne lasten opetukseen ja oppilashuollon järjestämiseen osallistuvat, joiden tehtäviin lapsen asian käsittely välittömästi kuuluu. Avainhenkilöitä ovat esiopettaja(t), päiväkodin johtaja ja kelto. Lisäksi voidaan tarvita terveydenhoitajan, erityisopettajan, avustajan, puheterapeutin, (koulu)psykologin, koulukuraattorin, lääkärin ja/tai lastensuojelun työntekijän osallistumista. Ratkaisu tarvittavista ammattilaisista tehdään tapauskohtaisesti. Perusopetuslaissa säädetään tilanteista, joissa lapsen asiaa voidaan käsitellä myös ilman huoltajan suostumusta. Käsiteltäessä yksittäistä lasta asiat kirjataan lapsen oppilashuoltotyön lapsikohtaiseen lomakkeeseen. Henkilötietojen käsittelystä vastaa rekisterinpitäjänä esiopetusyksikkö.

Oppilashuoltotyössä käsitellään salassa pidettäviä lapsen ja perheen asioita. Salassapidolla tarkoitetaan vaitiolovelvollisuutta sekä kieltoa käyttää salaista tietoa omaksi eduksi tai toisen vahingoksi. Kaikki oppilashuoltotyöhön osallistuvat työntekijät ovat salassapitovelvollisia. Salassa pidettäviä asioita ovat mm. lasten ja heidän perheenjäsentensä henkilökohtaisista oloista, kuten elintavoista, vapaa-ajan harrastuksista, perhe-elämästä, poliittisesta vakaumuksesta, yksityiselämän piirissä esitetyistä mielipiteistä ja osallistumisesta yhdistystoimintaan, sekä tiedot taloudellisesta asemasta, terveydentilasta ja vammaisuudesta.

Tiedot tehostetun ja erityisen tuen antamisesta ovat salassa pidettäviä samoin kuin oppilashuoltoa koskevat asiakirjat, tiedot lapselle suoritetusta psykologisesta testistä tai soveltuvuuskokeesta. Vanhemmilla on lupa tutustua kaikkiin lastaan koskeviin asiakirjoihin.

Oppilashuoltotyöhön osallistuvalla on oikeus saada toisiltaan ja luovuttaa toisilleen sekä lapsen opettajille ja perusopetuslain mukaisesta esiopetuksesta vastaavalle viranomaiselle lapsen opetuksen asianmukaisen järjestämisen edellyttämät välttämättömät tiedot. Tiedon luovuttaja joutuu harkitsemaan sitä, onko kyse sellaisesta tiedosta, joka on välttämätön lapsen itsensä tai muiden lasten turvallisuuden varmistamiseksi. Luovutettava tieto voi koskea mm. sellaista lapsen sairautta, joka tulee ottaa opetustilanteissa huomioon. Luottamuksen turvaamiseksi on kuitenkin pyrittävä hankkimaan huoltajan suostumus salassa pidettävän tiedon luovuttamiseen.

26

Huoltajan yksilöidyllä kirjallisella suostumuksella voidaan opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömiä salassa pidettäviä tietoja pyytää myös muilta tahoilta. Esiopetuksen järjestäjällä on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada maksutta lapsen esiopetuksen järjestämiseksi välttämättömät tiedot sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaiselta, muulta sosiaalipalvelujen ja terveydenhuollon palvelujen tuottajalta sekä terveydenhuollon ammattihenkilöltä.

Jos lapsi siirtyy toiseen perusopetuslain mukaisesti järjestämään opetukseen, aikaisemman opetuksenjärjestäjän on viipymättä toimitettava lapsen opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömät tiedot uudelle opetuksen järjestäjälle. Uudella opetuksen järjestäjällä on pyynnöstä oikeus saada vastaavat tiedot.

27

6 Eri kieli- ja kulttuuriryhmien esiopetus ja kotimaisten kielten kielikylpy

6.1 Maahanmuuttajat, saamenkieliset, romanikieliset ja viittomakieliset

Eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvien lasten esiopetus hoidetaan esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Kauniaisissakin monikulttuuristen lasten määrä on kasvanut, mikä edellyttää jatkuvaa henkilökunnan lisäkouluttautumista aihealueeseen. Myös hallinnon on tärkeää seurata tilannetta, jotta monikulttuurisuuden huomioimista tukevia resursseja pystytään joustavasti lisäämään.

Esiopetuksen lähtökohtana on lapsen kulttuuritausta ja äidinkieli, ja rohkaisemme vanhempia näiden tukemiseen ja vahvistamiseen. Henkilöstöltä edellytetään hyvää kulttuurista ymmärrystä ja kunnioitusta kohdatessaan erilaisten lasten ja perheiden tilanteita. Tarvittavan yhteisymmärryksen löytämiseksi käytetään tulkkipalveluja. Perheen on voitava kommunikoida omalla äidinkielellään etenkin tärkeistä ja vaikeista asioista.

Esiopetus edistää maahanmuuttajataustaisten lasten ja perheiden kotoutumista sekä tutustumista suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Lapsen ja perheen kulttuuriin, elämäntapoihin ja historiaan perehdytään ja niitä arvostetaan. Aiheeseen tutustunut henkilöstö tuo tätä tietoutta muuhun ryhmään tehden näin näkyväksi maahanmuuttajalapsia ja heidän arvojaan. Pienin arjen asioin voi vaikuttaa eri taustasta tulevien lasten arvokkuuden kokemuksiin. Esim. lapsen syntymäpäivänä voi laulaa syntymäpäivälaulun lapsen omalla kielellä. Perheen kotoutumista, kulttuuriimme tutustumista ja heidän kulttuurinsa esiin tuomista voi tukea esimerkiksi kutsumalla usein vanhempia tutustumaan ryhmän toimintaan. Esiopetuksessa ei järjestetä lapsen oman äidinkielen opetusta. Päiväkodeissa lapsen suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetus toteutetaan lapsen tarpeiden mukaisesti integroiden se arjen esiopetustoimintaan. Koulun erityisopetuksen kanssa tehdään yhteistyötä.

Lähtökohtana suomi toisena kielenä -opetuksessa on pääkaupunkiseudun Moniku-hankkeessa kehitetty toimintamalli menetelmineen. Jokaisessa päiväkodissa on ns. Moniku-vastaava, jonka tehtävänä on päiväkodin johtajan kanssa kehittää päiväkodin eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten kasvatukseen liittyviä käytäntöjä yhteisen toimintamallin mukaisiksi sekä tuoda monikulttuuristen lasten määristä tietoa varhaiskasvatuksen johdolle.

6.2 Kielikylpy

Kielikylpyryhmässä noudatetaan muiden ryhmien tapaan kaupungin esiopetussuunnitelmaa, mutta toiminnan erilaisen luonteen vuoksi kielikylvyn esiopetus poikkeaa hieman muissa esiopetusryhmissä tarjottavasta esiopetuksesta. Tässä suunnitelmassa esitetyt painotukset toteutuvat myös kielikylpytoiminnassa.

Ruotsinkielinen kielikylpyesikoulu on suunnattu suomenkielisten kotien lapsille. Kielikylvyssä 28

henkilökunta puhuu lapsille ruotsia ja ympäristö muokataan tukemaan kielenomaksumista, esim. pelein, lasten omin tuotoksin seinillä avainsanojen ja fraasien kera. Lapsia kannustetaan käyttämään ruotsin kieltä mahdollisimman paljon, mutta keskenään he voivat puhua suomea. Henkilökunta on kaksikielistä, ja yhteistyö huoltajien kanssa tapahtuu suomeksi.

Yleis- ja sisällölliset tavoitteet, sekä toimintaperiaatteet ovat kielikylvyssä samat kuin muillakin esikoululaisilla. Tavoitteemme kielikylvyssä on vaikuttaa myönteisesti asenteisiin uutta kieltä ja kulttuuria kohtaan. Haluamme kehittää lasten valmiuksia toimia kaksikielisessä ympäristössä. Kielikylvyssä omaksutaan esikoulun toimintaan liittyvää kieltä ja käsitteistöä. Tavoitteena on arjen perussanaston omaksuminen ja sen aktiivinen käyttäminen. Etätavoitteena on toiminnallinen ruotsinkieli.

Kielikylvyssä teemme toiminnan suunnittelemisen ohessa erillisen kielellisen suunnitelman, jossa asetetaan kielellisiä tavoitteita, sovitaan niitä tukevia käytäntöjä ja arviointimenetelmiä. Kielellinen suunnitelma voi sisältää esim. teemaan liittyviä avainsanoja, sanontoja ja kysymyssanoja ja painotettuja kieliopillisia osioita, esim. yksikkö ja monikko.

Kielikylvyssä toimimme pääsääntöisesti pienryhmissä, mikä mahdollistaa jokaisen lapsen aktiivisen kielenkäytön. Koko ryhmän yhteinen toiminta on tärkeää ryhmähengen luomisen ja ylläpitämisen kannalta. Kielikylvylle tyypillisiä menetelmiä ovat leikki- ja työpistetoiminta. Toiminta on teemapainotteista ja teemat ovat kestoltaan pitkiä, jotta kielellistä toistoa olisi riittävästi.

Kielikylpylapsille on tärkeää osoittaa, että ruotsi on elävä kieli. Kauniaisissa se on helppoa. Käytämme ruotsia yhteistyökumppanien kanssa aina kun se on mahdollista ja hyödynnämme ruotsinkielistä tarjontaa kuten uimakoulua, kirjastoa, elokuvia ja konsertteja. Kielikylpyoppilaiden huoltajilla on tärkeä rooli suomen kielen ja kulttuurin vahvistajina.

Teemme yhteistyötä Kauniaisten ruotsinkielisten esikouluryhmien sekä Mäntymäen koulun kielikylpyluokkien kanssa. Esikouluvuoden jälkeen lapset siirtyvät Mäntymäen koulun kielikylpyluokalle.

29

7 Arviointi

7.1 Esiopetuksen arviointi

Esiopetusta arvioidaan Kauniaisissa vuosittain suhteessa esiopetuksen yleisten tavoitteiden toteutumiseen sekä Kauniaisten kaupungin yhteisessä esiopetussuunnitelmassa esitettyihin tavoitteisiin ja linjauksiin. Esiopetuksessa työskentelevä henkilöstö kehittää ja arvioi esiopetusta vanhempien ja lasten näkemyksiä kuunnellen. Esiopetusta arvioidaan myös sekä pitkäaikaisten että vuosittaisten toimialan ja tulosalueen tavoitteiden ja niiden toteutumisen pohjalta. Arvioinnissa hyödynnetään toimivia verkostoja. Vanhempien näkemyksiä seurataan esimerkiksi asiakastyytyväisyyskyselyllä, jota toteutetaan yhteistyössä muiden pääkaupunkiseudun kuntien kanssa.

7.2 Lasten kehityksen ja oppimisen seuranta ja arviointi

Esiopetuksessa lapsi hyväksytään yksilöllisine piirteineen ja temperamentteineen. Lapsen esiopetussuunnitelmassa (LEOPS) asetetaan lapselle yhdessä lapsen ja hänen huoltajiensa kanssa tavoitteita, joiden etenemistä seurataan ja arvioidaan. Arviointi perustuu pääsääntöisesti näihin lapsen esiopetussuunnitelmassa asetettuihin yksilöllisiin tavoitteisiin. Huoltajien kanssa sovitaan miten lapsen oppimista seurataan ja miten siitä viestitetään kotiin. Lasten muu arviointi perustuu ajatukseen lapsen tuen tarpeen mahdollisimman varhaisesta havaitsemisesta ja tarvittavan tuen järjestämisestä. Ryhmässä edistetään myös lapsen itsearviointikykyä kuitenkin muistaen, että hyvän itsetunnon kannalta aikuisen kannustava palaute motivoi lasta oppimiseen parhaiten.

Esiopetusryhmän henkilöstö havainnoi lapsia toiminnassa. Tavoitteena on tutustua lapseen ja hänen vahvuuksiinsa ja sitä kautta tukea lasta myös mahdollisissa kehitys- ja oppimishaasteissa. Opettajan oma ammatillisen toiminnan havainnointi ja reflektointi on sekin tärkeää, jotta tarvittaessa voi muuttaa tapaansa toimia tietyn lapsen kanssa helpottaakseen hänen oppimisprosessiaan.

Lasten toimintaa dokumentoidaan ja huoltajille kerrotaan sekä lapsen toiminnasta, kokemuksista että hänen oppimisestaan. Esiopetusryhmillä on käytössä erilaisia dokumentoinnin tapoja, esim. kirjallista havainnointia, videointia ja valokuvia. Monissa ryhmissä käytetään lapsen kehityksen tarkastelussa kasvun kansiota (ns. portfoliota). Tavoitteenamme on, että lapsi oppii seuraamaan omaa kehitystään aikuisten avulla – niin vanhempiensa kuin päiväkodin henkilökunnankin.

Esiopetusvuoden päätteeksi lapsi saa osallistumistodistuksen. Lisäksi jokaisella päiväkodilla on oma käytäntönsä kouluun siirtyvien lasten muistamisessa.

30

8 Varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja alkuopetuksen niveltäminen

Esi- ja alkuopetuksen yhteistyön tarkoituksena on luoda lapselle varhaiskasvatuksesta esiopetuksen kautta alkuopetukseen mahdollisimman kynnyksetön jatkumo. Perusopetuslaki velvoittaa esi- ja alkuopetuksen yhteistyöhön. Esiopetuksen ja alkuopetuksen välinen yhteistyö on Kauniaisissa säännöllistä. Sitä tehdään sekä verkostojen (esi- ja alkuopetuksen verkosto/skola - förskola grupp) kautta että suoraan esi- ja alkuopettajien välisenä käytännön yhteistyönä. Myös koulun aloittamiseen ja luokkajakoon liittyvissä asioissa tehdään yhteistä suunnittelutyötä.

Esi- ja alkuopetuksen yhteistyössä noudatamme yhteisesti hyväksyttyä yhteistyön vuosikelloa. Yhteistyötä ja yhteistyömuotoja kehitetään edelleen toimivammiksi ja joustavammiksi arvioiden säännöllisesti sovittujen toimintatapojen toimivuutta.

Huoltajilla on lapsen kouluun siirtämisessä tärkeä rooli ja vastuu. Perheen kiinnostusta ja mukana olemista pidetään lapsen kouluun siirtymiselle erittäin tärkeänä, ja vanhempia sekä kannustetaan että rohkaistaan tärkeässä roolissaan.

Lapsen opetuksen järjestämisen kannalta olennainen tieto siirtyy kouluun. Tiedonsiirron on tarkoitus toimia esiopetuksen ja alkuopetuksen niveltämisvaiheessa joustavasti ja lasten edun mukaisesti. Lapsen huoltajat ovat keskeisessä roolissa myös tiedon siirtymisessä esiopetuksesta lapsen tulevaan kouluun.

31

9 Esiopetuksen opetussuunnitelman laatiminen

Kun esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2010 julkistettiin, Kauniaisissa aiemmin työstetty esiopetussuunnitelmaluonnos uudistettiin vastaamaan tuoreita perusteita. Työryhmään kuului varhaiskasvatuspäällikkö, konsultoiva erityislastentarhanopettaja, esiopetuksessa työskennellyt lastentarhanopettaja ja sosiaalipsykologi. Suunnitelmaa on työstetty lisäksi lastentarhanopettajista koostuvassa Kelpo-hankkeen kenttäryhmässä, ja sitä ovat käsitelleet esiopetusjaostot sekä moniammatillinen alle kouluikäisten hyvinvointiryhmä. Lisäksi kahta vanhempaa kaikista Kauniaisten päiväkodeista on pyydetty kommentoimaan esiopetussuunnitelmaa. Henkilökunnalle on järjestetty kaksi iltaa, jolloin koko Kauniaisten päivähoitohenkilöstö on voinut keskustella ja kommentoida esiopetussuunnitelmaluonnosta. Kauniaisten sosiaali- ja terveyslautakunta käsittelee esiopetussuunnitelmaluonnosta kokouksessaan 17.5.2011.

32

Kirjallisuutta

Alasuutari, M., Hännikäinen, M., Karila, K., Nummenmaa, A. R. & Rasku-Puttonen, H. (toim.) (2006) Kasvatusvuorovaikutus. Jyväskylä: Gummerus.

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2010. Helsinki: Opetushallitus, Määräykset ja ohjeet 2010:27.

Helenius, A. (1993) Leikin kehitys varhaislapsuudessa. Tampere: Tammerpaino.

Hujala, E. (2001) Uudistuva esiopetus. Jyväskylä: Gummerus.

Hujala, E., Puroila, A., Parrila-Haapakoski, S. & Nivala, V. (1998) Päivähoidosta varhaiskasvatukseen. Jyväskylä: Gummerus.

Hytönen, J. (2008) Lapsikeskeisen kasvatuksen ydinkysymyksiä. Helsinki: WSOY.

Högström, B. ja Saloranta, O. (toim.) (2002) Esiopetus tavoitteellisen oppimispolun alkuna. Helsinki: Opetushallitus.

Kauniaisten kaupungin henkilöstöstrategia 2006–2008 (2006).

Kauniaisten kaupungin mielenterveystyön kokonaissuunnitelma 2008-2015 (2007).

Kauniaisten kaupungin ympäristötoimen toteuttamisohjelma ILME (2010).

Kinos, J. ja Luoma, A. (2001) Lapsilähtöisyys omintakeista varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa. Lastentarha 1/2001, 46–50.

Kirves, L. ja Stoor-Grenner, M. (2011) Kiusaamisen ehkäisy varhaiskasvatuksessa. Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelman laatiminen. Helsinki: Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Folkhälsan.

Lapsiasiavaltuutetun toimintakertomus 2006. (2007) Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007: 33.

Liikanen, H-L. (2010) Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia. Ehdotus toimintaohjelmaksi 2010-2014. Helsinki: Opetusministeriö.

Mediakasvatus varhaiskasvatuksessa. (2008) Helsinki: Stakes ja Opetusministeriön Mediamuffinssi-hanke. M 254.

Mäkelä, J. (2003) Piirteitä aivojen varhaisesta kehityksestä. Teoksessa P. Niemelä, P. Siltala & T. Tamminen (2003) Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. Juva: WSOY, 107-124.

33

Pentikäinen, L. Ruhala, A. & Niinistö, H. (toim.) (2007) Mediametkaa! Osa 2. Kasvattajan matkaopas lasten mediamaailmaan. Helsinki: Mediakasvatuskeskus Metka ry.

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 (2007).

Tuononen, P. (2006) Lööpit osana lapsen kasvuympäristöä. Vanhempien kokemuksia kartoittava selvitys. Jyväskylä: Lapsiasiavaltuutetun toimisto, Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 2006:2.

Tynjälä, P. (2002) Oppiminen tiedon rakentamisena. Helsinki: Tammi.

Utvärdering av skolberedskap. Skolberedskapsundersökning i grupp. (2003) Turku: Åbo stads socialcentral, publikation 1A/2003.

Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista. (2009) Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:9.

Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:17.

Webster-Stratton, C. (2005) Ihmeelliset vuodet. Ongelmaratkaisuopas 2-8-vuotiaiden lasten vanhemmille. Helsinki: Profami.

Hyödyllisiä nettisivustoja

Näkökulmia lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyen:www.thl.fi/kasvunkumppanitwww.mll.fi/vanhempainnetti

Mediakasvatuksesta:www.kerhokeskus.fi/mediakasvatuswww.mediametka.fi

Opetusmateriaaleja:www.earlylearning.fiwww.opperi.fiwww.lukimat.fi

Liitteet

Liite 1: LEOPS-lomakeLiite 2: Saatekirje vanhemmille LEOPSia varten

34