Ensimmäiset ihmiset – Tarina kielletystä hedelmästä

1. Moos. 3:1–7

Marko Kivikoski

Eksegeettinen analyysi EK103

1

Sisällysluettelo 1. Johdanto ............................................................................................................... 2

2. Käännös ............................................................................................................... 2 3. Tekstin konteksti .................................................................................................. 3

3.1 Historiallinen konteksti .................................................................................. 3 3.2 Kirjallinen konteksti ...................................................................................... 5

4. Sisällön analyysi .................................................................................................. 6

5. Tulkintahistoriallinen analyysi – Timothy J. Stone ja

syntiinlankeemuskertomuksen toistuminen Genesiksessä ...................................... 9 Nooa ..................................................................................................................... 9 Abraham ............................................................................................................ 10 Jaakob ................................................................................................................ 10

Joosef ................................................................................................................. 11 Yhteenveto ............................................................................................................. 12 Lähde- ja kirjallisuusluettelo ................................................................................. 12

Lähteet ja apuneuvot .......................................................................................... 12

Kirjallisuus ......................................................................................................... 13

2

1. Johdanto Tarkasteluun valitsemani tekstijakso on 1. Moos. 3:1–7, jossa Jumalan luoma

käärme suostuttelee naisen syömään hedelmän kielletystä puusta. Nainen tarjoaa

hedelmän myös miehelleen ja mies syö hedelmän. Hedelmän syötyään heidän

silmänsä avautuvat ja he tiedostavat olevansa alasti.

Tekstikäännös on tehty Vulgatasta; latinasta suomeksi. Tekstijakson

kontekstin olen jakanut kahteen osaan, historialliseen ja kirjalliseen, sillä

mielestäni se tekee kontekstiosion helppolukuisemmaksi. Sisällön analyysissa

tarkastelen valitsemaani jaksoa jae jakeelta kommentaarien avulla.

Tulkintahistoriallisena analyysina esitän Timothy J. Stonen tulkinnan, joka nitoo

mielenkiintoisella tavalla tekstijaksoni yhteen Nooan, Abrahamin, Jaakobin ja

Joosefin tarinoiden kanssa. Lopuksi esitän vielä yhteenvedon kaikesta käsitellystä.

Käyttämässäni kirjallisuudessa olen mahdollisuuksien mukaan pyrkinyt

käyttämään vain 2000-luvulla kirjoitettuja tieteellisiä julkaisuja.

2. Käännös1 21. sed et serpens erat callidior cunctis animantibus terrae quae fecerat Dominus

Deus qui dixit ad mulierem cur praecepit vobis Deus ut non comederetis de omni

ligno paradisi 2. cui respondit mulier de fructu lignorum quae sunt in paradiso

vescemur 3. de fructu vero ligni quod est in medio paradisi praecepit nobis Deus

ne comederemus et ne tangeremus illud ne forte moriamur 4. dixit autem serpens

ad mulierem nequaquam morte moriemini 5. scit enim Deus quod in quocumque

die comederitis ex eo aperientur oculi vestri et eritis sicut dii scientes bonum et

malum 6. vidit igitur mulier quod bonum esset lignum ad vescendum et pulchrum

oculis aspectuque delectabile et tulit de fructu illius et comedit deditque viro suo

qui comedit 7. et aperti sunt oculi amborum cumque cognovissent esse se nudos

consuerunt folia ficus et fecerunt sibi perizomata

1. Vaan oli käärme ovelin kaikista olennoista, jotka Herra Jumala oli maan päälle

pannut. Se sanoi naiselle: ”miksi Jumala on kieltänyt teitä syömästä mistään

puutarhan puusta?” 2. Jolle (käärmeelle) nainen vastasi: ”Puutarhan puiden

1 http://www.latinvulgate.com/lv/verse.aspx?t=0&b=1&c=3 Pyhän Hieronymuksen Vulgata.

2 Huom. Latinassa perfektimuotoa käytetään imperfektin sijaan. Esim. ”veni, vidi, vici” kääntyisi

suoraan ”olen tullut, olen nähnyt, olen voittanut”. Käännöksessä vuorotellaan suomen imperfektin

ja perfektin välillä tekstin selkeyttämiseksi. Sanoma pysyy samana.

3

hedelmiä syömme”3. 3. ”Puutarhan keskellä olevan puun hedelmää on Jumala

kieltänyt syömästä ja koskemasta, ettemme vahingossa kuolisi”. 4. Mutta käärme

sanoi naiselle: ”Ette te suinkaan kuole”. 5. ”Mutta Jumala tietää, että sinä päivänä,

kun siitä syötte, silmänne avautuvat ja tulette jumalien4 kaltaisiksi, tietäen hyvän

ja pahan”. 6. Silloin nainen näki puun (hedelmien) olevan hyvä ruoaksi, kaunis

silmille, näytti herkulliselta5: hän poimi hedelmän ja söi: antoi siitä myös

miehelleen, joka (myös) söi. 7. Ja heidän silmänsä aukenivat; kun he huomasivat

olevansa alasti, he sitoivat yhteen viikunanlehtiä lannevaatteikseen.

3. Tekstin konteksti

3.1 Historiallinen konteksti

1. Mooseksen kirjan, johon viittaan työssäni tästä eteenpäin sen kansainvälisellä

nimityksellä Genesis, syntyprosessiin liittyy useita määritelmällisiä

epävarmuustekijöitä. Eräät tutkijat, kuten esimerkiksi Thomas L. Brodie, esittävät

Genesiksen olleen alun perinkin yhtenäinen teos, ei useista itsenäisistä teoksista

yhdistelty kokonaisuus.6 Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan ole samaa mieltä ja

muun muassa R. E. Friedman uskoo, että Genesis on koottu useista itsenäisistä

teoksista.7 Niin sanotun nelilähdeteorian mukaan Pentateukilla, johon Genesis

kuuluu, on neljä lähdettä: Jahvisti, Elohisti, Pappiskirja ja Deutoronium. Nykyään

uskotaan laajalti, että Genesiksen lukujen 1–11 lähteinä on käytetty Pappiskirjaa

ja Jahvistia, jotka on laadittu 900–500-luvuilla ennen ajanlaskun alkua.8

On kuitenkin selvää, että Genesiksen mahdollisesti sisältämien eri alkuperää

olevien materiaalien syntyaikoja ei kyetä ajoittamaan erilleen toisistaan. Edellä

mainitusta syystä johtuen käsittelen tässä osiossa Genesiksen historiaa

kokonaisuutena; Genesiksen historiallinen konteksti on yhtä kuin valitsemani

3 ”Käytämme ravinnoksemme”.

4 Hepreankielinen termi אלהים voi viitata myös jumaliin monikossa ja latinankielinen käännös

näkeekin asian olevan niin, sillä termi ´dii´ on sanan ´deus´ nominatiivin monikkomuoto.

Kuitenkin esim. vuoden 1992 suomennoksessa kyseinen kohta on käännetty muotoon ”Jumalan

kaltaiseksi”. Monikon mahdollisuus on tärkeää huomata, sillä hiukan myöhemmin Genesiksen

kolmannessa luvussa, jakeessa 22, Jumala sanookin (jopa vuoden 1992 suomennoksen mukaan):

”ihminen on nyt kuin me”, jossa selvästi puhutaan jumalista monikossa. 5 Sanaan ´delectabile´ ei latinan kielessä sisälly mahdollisen tiedonsaannin aspektia, vaan se viittaa

vain yksinkertaisesti hedelmän houkuttelevuuteen tai herkullisuuteen. Hepreankielinen termi כל ש

kuitenkin vahvistaa, että hedelmä on houkutteleva juuri siksi, että se antaa ymmärrystä. Vuoden

1992 suomennoksessa lukeekin: ”, koska se antoi ymmärrystä”, mikä on mielestäni oikeutettua

hepreankielistä termiä ajatellen. Myös King Jamesin englanninkielisessä käännöksessä lukee: ”to

make one wise”. Vulgatassa termiä כל .ei ole jostain syystä käännetty ש6 Brodie 2001, 11, 25–26. 7 Brodie 2001, 6. 8 Nissinen 2003, 33; Blenkinsopp 2011, 6–7.

4

tekstijakson historiallinen konteksti, sillä tietomme Genesiksen todellisesta

syntyprosessista ovat rajalliset. Kirjallisen kontekstin osiossa palaan käsittelemään

valitsemaamme tekstijaksoa.

Genesiksen kirjoittajaa tai tarkkaa kirjoittamisajankohtaa ei tunneta. On

kuitenkin useita seikkoja, jotka puhuvat sen puolesta, että Genesis olisi kirjoitettu

ja koottu lopulliseen muotoonsa niin sanotun persialaisen imperiumin aikana, eli

vuosien 550–330 ennen ajanlaskun alkua välillä.9 Kirjallisuuden historia eteni

maailmanlaajuisesti eeppisistä runoista hitaasti kohti Genesiksen kaltaisia

proosallisia historiankuvauksia, joista ensimmäiset ovat ilmestyneet

nykytietämyksen mukaan juuri persialaisen imperiumin aikana. Samaan aikaan

kreikkalainen kulttuuri levisi ennennäkemättömällä tavalla läpi Euraasian ja sillä

nähdäänkin olleen suuri vaikutus Genesiksen syntyyn. Esimerkiksi Lähi-idän

historiakirjallisuus persialaisen imperiumin ajalta ei ole tyyliltään tai

mittasuhteiltaan lainkaan vertailukelpoista Genesiksen kanssa, mutta saman ajan

kreikankielinen historiakirjallisuus puolestaan on; muun muassa Hellanikos ja

Herodotos kirjoittivat persialaisen imperiumin ajalla Genesiksen kaltaisia

historiateoksia.10 Vanhan Testamentin alkukertomusten, joihin valitsemani

tekstijakso kuuluu, yhteneväisyys mesopotamialaisiin teksteihin on ollut

tutkijoiden tiedossa jo 1800-luvulta asti. Muun muassa Gilgamesh ja Atrahasis

mainitaan usein samantyylisinä teoksina.11

Vaikka Genesiksen kirjoittajaa ei tunneta, hänestä voidaan kuitenkin

perustellusti päätellä joitakin asioita. Hän on esimerkiksi selvästi tuntenut

babylonialaisia mytologioita ja, tietoisesti tai tiedostamatta, kirjoittanut niihin

pohjautuvia tarinoita Genesikseen.12 Edellä mainitun perusteella näyttääkin melko

varmalta, että Genesiksen taustalla ei ole yksi omissa oloissaan elänyt kirjoittaja.

On toki mahdollista, että kirjoittajia oli vain yksi, mutta Genesis vaikuttaa siltä,

että sitä on kirjoitettu yhteydessä ympäröivään maailmaan. On perusteltua ajatella,

että kirjoittaja on ollut Jerusalemista ja todennäköisimpiä taustavaikuttajia tekstin

syntyyn ovatkin olleet Jerusalemin temppelissä työskennelleet papit. Jerusalemin

temppeli oli persialaisen imperiumin aikaan juutalaisuuden keskus ja sen papit

olivat kirjoitustaitoista väkeä. Genesiksen kirjoittaja oli epäilemättä tutustunut

huomattavaan määrään sekä juutalaista että kansainvälistä kirjallisuutta, joten

9 Brodie 2001, 53, 66; Kuhrt 2007, 1. 10 Brodie 2001, 55, 62–68. 11 Nissinen 2003, 29. 12 Wenham 1987, xlvii–xlix; Johnstone & Moberly & Rogerson 2001, 21, 37–38.

5

hänellä voidaan olettaa olleen yhteys johonkin sellaiseen paikkaan, jossa on ollut

merkittävä kirjasto. Genesiksen kirjoittaja on kirjoitusprosessinsa aikana

todennäköisesti siis ollut yhteydessä johonkin hiukan Jerusalemia isompaan

kaupunkiin.13

3.2 Kirjallinen konteksti

Valitsemani tekstijakso kuuluu siihen osaan Raamattua, jossa kerrotaan kaikkein

varhaisimpien aikojen tapahtumista. Genesiksen luvut 1–11 kertovat lukijalle,

miksi maailma on sellainen, kuin se on.14 Bill T. Arnold tarkentaa asiaa

kirjoittamalla, että 1. Moos. 2:4–3:24, joka sisältää valitsemamme tekstijakson,

edustaa juuri sitä osaa Genesiksestä, jossa vastataan ihmisen olemassaolon

kannalta olennaisimpiin kysymyksiin, kuten miksi ihmiset ovat maailmassa ja

mikä on ihmisen rooli maailmassa.15

Genesiksen kolmas luku liittyy olennaisesti sitä edeltävään, Genesiksen

toiseen, lukuun. Arnold huomauttaa, että Genesiksen kolmannen luvun alkujakeet

kääntävät yhtäkkisesti Genesiksen siihenastisen tarinan suunnan. Kolmatta lukua

edeltävät jakeet kertovat ihmisten läheisestä suhteesta luontoon, eläimiin, toisiinsa

ja ennen kaikkea Jumalaan, mutta Genesiksen kolmas luku kertoo, kuinka kaikki

edellä mainittu läheisyys muuttuu.16

Genesiksen toisessa luvussa17 mainitaan, että puutarhassa, jonne Jumala on

Aadamin ja Eevan asettanut, on hyvän ja pahan tiedon puu, josta Jumala on

kieltänyt heitä kuoleman uhalla syömästä. Mielenkiintoista tekstin tulkinnan

kannalta on se, että Genesiksen kolmatta lukua edetessään lukija huomaa

käärmeen puhuneen totta ja Jumalan puolestaan valehdelleen: ihmisethän eivät

kuole syötyään puun hedelmää. Tämän perusteella Raamatun lukijat kautta

maailman ovat miettineet muun muassa, miksi Jumala valehteli ihmisille ja miten

käärme tiesi totuuden. Genesiksen toisessa luvussa18 Jumalan mainitaan myös

luoneen kaikki eläimet ja ihmiset, ja lisäksi Genesiksen ensimmäisessä luvussa19

mainitaan Jumalan katsoneen kaikkea luomaansa ja todenneen kaiken olevan

hyvää. Edellä mainittujen kohtien vuoksi käärmeen toimet ovatkin historian

saatossa aiheuttaneet paljon keskustelua. On mietitty esimerkiksi, miksi hyvän

13 Brodie 2001, 76, 83–84. 14 Clark 1997, 87–88. 15 Arnold 2009, 54. 16 Clark 1997, 95; Arnold 2009, 62. 17 1. Moos. 2:8–9. 18 1. Moos. 2:7–22. 19 1. Moos. 1:31.

6

Jumalan luomassa maailmassa, jonka Jumala on itse todennut hyväksi, on

käärmeen edustamaa pahuutta20.

Genesiksen toisen luvun lopussa21 mainitaan, että vaikka Aadam ja Eeva

olivat alasti, he eivät tunteneet häpeää. Tämä toimii selvästi johdantona

seuraavaan kappaleeseen, joka on valitsemani tekstijakso. Kirjoittaja antaa

ymmärtää, että ideaalissa maailmassa ihminen ei tunne häpeää alastomuudestaan;

näin Jumala on sen tarkoittanut.

Ihmiset ja käärme saavat Jumalalta tuomion toimistaan myöhemmin

Genesiksen kolmannessa luvussa.22 Tuomiot vaikuttavat erittäin kovilta, joten on

syytä olettaa, että myös tehty vääryys on ollut Jumalan mielestä suuri.

Myöhemmin kristillisyyden parissa on Genesiksen kolmannen luvun pohjalta

syntynyt perisynnin käsite: ensimmäisten ihmisten tekemä synti oli niin

perustavaa laatua, että se periytyy tuleville sukupolville. On kuitenkin tärkeää

huomata, että itse Genesiksessä ei mainita perisyntiä tässä tai muussakaan

yhteydessä.23

4. Sisällön analyysi 1. Vaan oli käärme ovelin kaikista olennoista, jotka Herra Jumala oli maan

päälle pannut. Se sanoi naiselle: ”miksi Jumala on kieltänyt teitä syömästä

mistään puutarhan puusta?”

Perinteisesti kristillisessä ajattelussa käärme on yhdistetty Saatanaan muun

muassa Johanneksen evankeliumissa24 ja Roomalaiskirjeessä25 olevien

mainintojen perusteella. Wenham ja Arnold huomauttavat, että varhaisten

israelilaisten ei kuitenkaan tiedetä ikinä yhdistäneen ajattelussaan pahuutta

johonkin yksittäiseen henkilöön, eikä muualla Vanhan Testamentin varhaisissa

teksteissäkään ole nähtävillä vastaavanlaista personoitunutta Saatanaa.26 James

McKeown painottaa, että tekstijaksossa käärme argumenteillaan ja

tarkoitusperillään kuitenkin selvästi symboloi pahuutta.27 Mielestäni on hyvä

huomata, että nämä mielipiteet eivät ole keskenään ristiriidassa, sillä käärmehän

voi symboloida pahuutta olematta kuitenkaan personoitunut Saatana.

20 Käärmeestä pahuuden symbolina tarkemmin sisällön analyysissa. 21 1. Moos. 2:25. 22 1. Moos. 3:14–24. 23 Brodie 2001, 145; Arnold 2009, 62. 24 Joh. 8:44. 25 Room. 16:20. 26 Wenham 1987, 72; Arnold 2009, 62. 27 McKeown 2008, 34–35.

7

Olen käärmeestä samaa mieltä lainaamieni tutkijoiden kanssa. Personoitu

Saatana olisi ristiriidassa muun tuon ajan tunnetun kirjallisuuden kanssa.

Tulkitsen tekstin niin, että siinä otetaan kantaa ihmisen tiedonhaluun ja

kunnianhimoon, jotka jostain syystä kuvataan negatiivisina elementteinä, sekä

Jumalan tahdon noudattamiseen. Koen, että jos käärme ajateltaisiin Saatanaksi, se

muuttaisi tarinan opetusta perusteellisesti: ihminen ei olisi langennut oman

huonoutensa takia, vaan lähinnä Saatanan oveluuden johdosta. Mielestäni tarinan

opetuksen kannalta oleellista on uskoa, että ihminen olisi langennut ilman

käärmeen juonitteluakin.

Käärmeen tiedetään joka tapauksessa olleen muinaisessa maailmassa

voimakas mielikuvien aiheuttaja ja käärmeen on myös esitetty olevan muinaisten

kanaanilaisten hedelmällisyyskulttien symboli ja täten edustavan vanhaa Baal-

jumalaa. Voidaan kuitenkin kysyä, että miksi käärmeen tällöin mainittaisiin

olevan nimenomaan Jumalan luoma?28 Kaikesta huolimatta tutkijat kokevat, että

Vanhan testamentin kontekstiin käärme sopii kaiken kaikkiaan erittäin hyvin

ikään kuin Jumalan vastavoimaksi: muualla Vanhassa Testamentissa olevien

eläinten kategorisointien perusteella käärme kuuluu epäilemättä likaisiin eläimiin,

ja eräissä ugariittisissa mytologioissa käärmeet esiintyivät Jumalan vihollisina.29

Arnold sanoo käärmeen vetävän naisen mukaan keskusteluun kysymyksellä,

joka vaikuttaa ensisilmäykseltä perin viattomalta, mutta joka todellisuudessa pitää

sisällään ihmetyksen Jumalan käskystä, jonka käärme tulkitsee kohtuuttomaksi.30

2. Jolle (käärmeelle) nainen vastasi: ”Puutarhan puiden hedelmiä syömme.” 3.

”Puutarhan keskellä olevan puun hedelmää on Jumala kieltänyt syömästä ja

koskemasta, ettemme vahingossa kuolisi.”

Nainen korjaa heti käärmeen harhaluulon, mutta käärmeen kysymys on jo avannut

mahdollisuuden Jumalan käskyn toisenlaiselle tulkinnalle, sanoo Wenham. Samaa

mieltä ovat myös McKeown ja Arnold. Jokainen heistä huomauttaa käärmeen

vaikutuksen naiseen tulevan esille siinä, että nainen lisää alkuperäiseen Jumalan

käskyyn kiellon hedelmään koskemisesta.31 Wenham kokee naisen lisäyksen

tarkoittavan myös, että nainen itsekin kokee käskyn jollakin tasolla alistavaksi ja

kovaksi. Arnold ja McKeown eivät vie johtopäätöksiään yhtä pitkälle; ainakaan

niin selkeästi, että olisin sen itse heidän kirjoituksistaan tajunnut. Wenham

28 Westermann 1974, 237; Wenham 1987, 71; Arnold 2009, 62–63. 29 Wenham 1987, 73. 30 Arnold 2009, 65. 31 McKeown 2008, 35; Arnold 2009, 65.

8

huomauttaa lisäksi, että käärmeen puhetapa tarttuu naiseen, sillä nainen ei enää

kutsu Jumalaa Herra Jumalaksi, vaan pudottaa käärmeen tavoin kutsumanimen

edestä ”Herra”-sanan pois.32 Tämä on mielestäni selkeä osoitus siitä, että nainen

on kallistunut vähintään hiukan jo käärmeen puolelle tarinassa.

4. Mutta käärme sanoi naiselle: ”Ette te suinkaan kuole.” 5. ”Mutta Jumala

tietää, että sinä päivänä, kun siitä syötte, silmänne avautuvat ja tulette jumalien

kaltaisiksi, tietäen hyvän ja pahan.”

Arnold, McKeown ja Wenham jakavat jälleen saman tulkinnan: käärme haastaa

suoraan Jumalan auktoriteetin ja tulkitsee Jumalan käskyn uudella, ovelalla

tavalla. Käärme käyttää puolitotuuksia muokatakseen jumalallista totuutta, sillä

ihmisten silmät todella avautuvat ja he saavat tietoa.33 Wenham kiinnittää

huomiota siihen, että raamatullisille kertomuksille on erittäin epätyypillistä

osoittaa Jumalan ikään kuin valehdelleen ihmisille. Hän mainitsee Genesiksen

kolmannen luvun myöhempien jakeiden34 todistavan, että Jumala näyttää

yrittäneen valehdella ihmisille. Wenham lisäksi esittää tulkinnan, jonka mukaan

käärmeen voi tulkita olleen väärässä ainakin kuoleman kieltämisen osalta: hän

esittää, että elämisellä on voitu tarkoittaa Jumalan yhteydessä olemista. Eedenin

puutarhan tarina on hänen mukaansa täynnä symboleita, jotka vihjaavat Jumalan

läsnäolon tekevän ihmiset kuolemattomiksi. Hän lisää, että vanhassa

israelilaisessa kulttuurissa todellinen eläminen tapahtui rukouspaikoissa, joissa

Jumalan uskottiin olevan paikalla, ja muistuttaa Samuelin kokeneen Saulin

kuolleen Saulin hylättyä Jumalan sanan Gilgalissa.35

6. Silloin nainen näki puun (hedelmien) olevan hyvä ruoaksi, kaunis silmille,

näyttävän herkulliselta: hän poimi hedelmän ja söi: antoi siitä myös miehelleen,

joka (myös) söi. 7. Ja heidän silmänsä aukenivat; kun he huomasivat olevansa

alasti, he sitoivat yhteen viikunanlehtiä lannevaatteikseen.

Seitsemäs jae palauttaa kertomuksen todellisen tarkoituksen sen keskiöön: ihmiset

tajuavat olevansa alasti. Hepreankieliselle lukijalle seitsemännessä jakeessa

mainittu alastomuus toimii heti muistutuksena käärmeen oveluudesta, ja tämä on

epäilemättä ollut tekstin alkuperäinen tarkoituskin. Ihminen pyrkii viekkauteen,

mutta päätyykin alastomuuteen. Alastomuuden keskiössä on sen häpeällisyys.

32 Wenham 1987, 73. 33 Wenham 1987, 74; McKeown 2008, 35; Arnold 2009, 65–66. 34 1. Moos. 3:22: “Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan”. 35 Wenham 1987, 73–75.

9

Arnold näkee tekstijakson puhuvan hedonismia vastaan: ihmiset vaihtoivat

viattomuutensa hetkellisen hyvän tavoitteluun.36

Wenham tulkitsee tekstijakson päätöksen niin, että siinä kuvataan selkeästi

ihmisen pyrkimys Jumalan asemaan. Aivan kuten Jumala Genesiksen alussa näki

luomiensa asioiden olevan hyviä, nainen näki hedelmän olevan hyvä; aivan kuten

Jumala otti naisen miehen kylkiluusta, nainen nyt otti hedelmän; ja kuten Jumala

oli tehnyt ihmisille kaiken, minkä he tarvitsivat, ihmiset nyt tekivät itselleen

lannevaatteet.37

5. Tulkintahistoriallinen analyysi – Timothy J. Stone ja syntiinlankeemuskertomuksen toistuminen Genesiksessä Timothy J. Stonen tulkinnan mukaan alkuperäinen syntiinlankeemuskertomus,

hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen, esiintyy eri tavoin useissa Genesiksen

kertomuksissa. Hän näkee syntiinlankeemuskertomuksen toistuvan jollain tasolla

Nooan, Abrahamin, Jaakobin ja Joosefin elämäntarinoissa. Hän avaa teoriaansa

artikkelissaan “Joseph in the Likeness of Adam: Narrative Echoes of the Fall”.

Stonen mukaan maailma muuttui peruuttamattomasti Aadamin ja Eevan

syntiinlankeemuksen, eli hedelmän syömisen, takia; muun muassa ruoka, joka

olisi ilman syntiinlankeemusta saapunut Jumalan lahjana ihmisille, täytyi

syntiinlankeemuksen jälkeen hankkia kovalla työllä. Lisäksi Eedenin puutarhasta

karkottaminen teki ihmisistä kuolevaisia, koska he poistuivat elämän puun

läheisyydestä. Hän jatkaa kertomalla, kuinka Eeva synnytti Kainin, joka

myöhemmin tappoi veljensä. Surman jälkeen syntiinlankeemuksen jakaantuminen

ihmisten keskuudessa lisääntyi, kunnes lopulta Kainin väkivalta täytti koko maan

Nooan elinaikana.38

Nooa

Jumala lähetti maan päälle tulvan, josta Nooa perheineen selviytyi; hän laskeutui

arkistaan maan pinnalle tulvan jälkeen ikään kuin uutena Aadamina. Mutta aivan

kuten Aadaminkin tarinaan, myös Nooan tarinaan sisältyy syntiinlankeemustarina.

Hän humaltui viinistä ja jäi alastomana makaamaan telttaansa, josta hänen

poikansa Haam hänet löysi. Tämän jälkeen, aivan kuten Eeva jakoi hedelmän

36 Arnold 2009, 66. 37 Wenham 1987, 75. 38 Stone 2012, 63.

10

puutarhassa, Haam jakoi tiedon veljiensä kanssa. Ja aivan kuten Jumala peitteli

Aadamin ja Eevan, myös Haam veljiensä kanssa peitti isänsä alastomuuden.

Lisäksi Nooa, aivan kuten Aadam ja Eeva, sai tietää totuuden asiasta. Näin Nooan

kertomuksessa on Stonen mukaan havaittavissa alkuperäisen syntiinlankeemuksen

vaikutus.39

Abraham

Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala valitsi Abrahamin liittoon kanssaan.

Stonen mukaan Abrahamin kautta virtaavat Jumalan alkuperäisen luomistyön

siunaukset, mutta edes Abraham ei pääse pakoon alkuperäiseltä

syntiinlankeemuskertomukselta; aivan kuten Aadam nukahti puutarhassa syvään

uneen40 ja sai Jumalalta naisen, Abraham nukahti syvään uneen ja sai Jumalalta

lahjaksi liiton ja lupauksen monista jälkeläisistä. Kun jälkeläisiä ei

kymmenenkään vuoden päästä liiton solmimisesta vielä ollut, Abraham, Aadamin

tavoin, kuunteli vaimonsa ääntä; hän yhtyi Hagariin. Ja aivan kuten Eeva Eedenin

puutarhassa, Saara otti41 ja antoi42, tässä tapauksessa Hagarin, miehelleen ja

kaikki päättyi odottamattomaan pettymykseen. Aadamin tavoin Abraham on

tarinassa passiivinen henkilö. Tällä tavalla myös Abrahamin kertomuksessa on

nähtävissä syntiinlankeemuskertomuksen vaikutus.43

Jaakob

Lupaus useilla lapsilla siunaamisesta siirtyy Abrahamilta Iisakille ja häneltä

Jaakobille. Rebekka, joka kuuli Iisakin suunnittelevan Esaun siunaamista, päätti

pettää Iisakin ja huijata hänet siunaamaan Jaakob. Kuten Eeva poimi puutarhasta

houkuttelevimman44 hedelmän, myös Rebekka poimi Esaun houkuttelevimman

vaatekappaleen, puki ne Jaakobille ja antoi; tällä kertaa ruokaa Jaakobille.

Puutarhassa ollut käärme kirottiin petoksensa vuoksi ja myös Rebekka suostui

kirottavaksi petoksestaan. Ja aivan kuten Aadam, Jaakob on koko tilanteessa

lähinnä passiivinen toimija. Lisäksi perhe jakautui ja Jaakob joutui eräänlaiseen

karkotukseen, joten tarinassa on nähtävissä selkeitä yhtäläisyyksiä alkuperäiseen

syntiinlankeemuskertomukseen.45

39 Stone 2012, 63–64. 40 Sekä Aadamin että Abrahamin tarinassa muodossa ה מ .תרד41 Sekä Aadamin että Abrahamin tarinassa muodossa ח .ותק42 Sekä Aadamin että Abrahamin tarinassa muodossa ן .ותת43 Stone 2012, 64–65. 44 Sekä Aadamin että Jaakobin tarinassa muodossa ת .החמד 45 Stone 2012, 65.

11

Joosef

Siinä missä Stonen mainitsemat aikaisemmat toimijat ovat tehneet Aadamin ja

Eevan kanssa samalla tavalla, Joosef tuo poikkeuksen jatkumoon, joskin tarina

rakentuu saman kaavan ympärille. Joosefin ollessa Potifarin vankina, häneltä

kiellettiin Aadamin tavoin vain yksi asia: tässä tapauksessa Potifarin vaimo,

Aadamin tapauksessa hyvän ja pahan tiedon puu. Potifarin vaimolle, joka tässä

suhteessa on kuin Eeva, Joosef on kielletty hedelmä; kaunis ulkomuodoltaan,

houkutteleva. Potipharin vaimo katsoi Joosefia, kuin Eeva hedelmää. Kuten

todettua, Joosef kuitenkin toimii toisin kuin muut häntä ennen: Aadam ja muut

ovat kenties tehneet sen virheen, että he ovat kuunnelleet naista. Joosefin tarinassa

hän irrottautuu tuosta jatkumosta olemalla kuuntelematta naista. Siinä missä

Aadam on ”hänen (Eevan) kanssaan”46, Joosef ei ”ole hänen (Potifarin vaimon)

kanssaan”.47

Aadam ja Eeva muuttuvat alkuperäisen syntiinlankeemuskertomuksen

edetessä alastomista puetuiksi, mutta Joosefille kävi päinvastoin, kun Potifarin

vaimo lopulta repi vaatteet hänen yltään. Kuten Aadamin ja Eevan tarinassa,

vaatteet osoittavat syyllisyyden. Ja kuten Aadam, Joosefia houkutellaan, hän

menettää asemansa ja hänet tuomitaan. Tarina eroaa aikaisemmista siinä, että

perhe, joka aluksi hajoaa, palaa lopulta yhteen.48

Lopputulema on se, että Joosef ikään kuin palauttaa pienessä mittakaavassa

osan niistä siunauksista, jotka katosivat Aadamin syntiinlankeemuksen myötä,

sillä hän tuottaa ruokaa ja elämää maan päälle. Stone sanoo, että Joosef on, mitä

Aadamista olisi voinut tulla: Aadamin oli tarkoitus hallita kaikkea maan päällä,

mutta lopulta se onkin Joosef, joka päätyy hallitsemaan Potifarin talossa,

vankilassa ja myöhemmin koko Egyptissä. Joosef kuvataan kaikissa näissä

tarinoissa ideaaliksi johtajaksi. Stone huomauttaa myös, että Joosef ei ikinä uhmaa

hänen yläpuolellaan olevaa auktoriteettia. Stone ehdottaakin, että kenties tämä on

viittaus siihen, mitä Aadamin ja Eevan olisi pitänyt puutarhassa tehdä. Tätä

kuvastaa se, että lopulta Aadamille annettu lupaus toteutuu Joosefin elämässä:

Israelin kansa oli hedelmällinen ja lisääntyi.49

46 Sekä Aadamin että Jaakobin tarinassa muodossa ה .עמ47 Stone 2012, 66. 48 Stone 2012, 67–68. 49 Stone 2012, 68–70.

12

Yhteenveto Valitsemani tekstijakson taustoista ei ole kovinkaan tarkkaa tietoa. Se on

todennäköisesti kirjoitettu ja koottu persialaisen imperiumin aikana, mutta sen

tekijästä ei ole tietoa. Joka tapauksessa tekstijakso kuuluu siihen osaan Raamattua,

jossa selitetään, miksi maailma on sellainen, kuin se on. Valitsemani tekstijakso

pyrkii mielestäni todennäköisesti selittämään, miksi elämä oli kirjoitushetken

yhteiskunnassa raskasta, vaikka hyvä Jumala oli luonut maailman. Lisäksi se

pyrkii mielestäni kertomaan, kuinka ihmisen tulisi käyttäytyä: Jumalaa tuli

kuunnella viimeiseen asti, eikä asioita tullut liikaa itse kyseenalaistaa. Timothy J.

Stonen esittämä teoria mielestäni tukee tällaista tulkintaa tekstijaksostani, sillä

vasta Joosef, joka on alati uskollinen Jumalalle, saa toimistaan palkinnon. Stonen

teoria nostaa mielestäni väkisinkin esille myös ajatuksen siitä, että Genesiksen

kirjoittaja on saattanut haluta kannustaa lukijoitaan olemaan kuuntelematta naista.

Kuten Brodie mainitsee kirjassaan “Genesis as Dialogue. A Literary, Historical,

& Theological Commentary” sivulla 76, on ainakin teoriassa mahdollista, että

Genesiksen on kirjoittanut alusta loppuun yksi henkilö. Mielestäni tältä pohjalta

on siis mahdollista uskoa, että Stonen mainitsemat yhtäläisyydet ja toistot eri

tarinoissa ovat tarkoituksellisia ja saattavat kantaa mukanaan suurempaa

taustasanomaa. Asia vaatii kuitenkin vielä lisää tutkimista, ja henkilökohtaisesti

toivonkin, että sitä tapahtuu tulevaisuudessa myös Stonen mielenkiintoisen teorian

pohjalta.

Lähde- ja kirjallisuusluettelo

Lähteet ja apuneuvot

2002 Pyhä Raamattu. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen

vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. Helsinki: Suomen kirkon

sisälähetysseura

2007 Biblia Sacra Vulgata. Editio quinta. Stuttgart. German Bible Society.

http://www.latinvulgate.com/lv/verse.aspx?t=0&b=1&c=3

Bible Hub

http://biblehub.com/interlinear/transliterated/genesis/3.htm katsottu 3.4.2015

Blue Letter Bible

https://www.blueletterbible.org/Bible.cfm?b=Gen&c=3&v=1&t=KJV#s=3001

katsottu 3.4.2015 ja 8.5.2015

13

Kirjallisuus

Arnold, Bill T.

2009 Genesis. New York: Cambridge University Press.

Blenkinsopp, Joseph

2011 Creation, Un-creation, Re-creation. A Discursive Commentary on

Genesis 1–11. London & New York: T&T Clark International.

Brodie, Thomas L.

2001 Genesis as Dialogue. A Literary, Historical, & Theological

Commentary. New York: Oxford University Press.

Clark, Douglas R.

1997 Introducing the Bible. Volume 1. The Old Testament and

Intertestamental Literature. – Genesis. Toim. John C. Brunt & Douglas

R. Clark. Lanham & New York & Oxford: University Press of America.

Johnstone, William & Moberly, R.W.L. & Rogerson, John W.

2001 Genesis and Exodus. With an Introduction by John Goldingay.

Sheffield: Sheffield Academic Press.

Kuhrt, Amélie

2007 Persian Empire. A Corpus of Sources from the Achaemenid Period.

Volume 1. London & New York: Routledge.

McKeown, James

2008 Genesis. The Two Horizons Old Testament Commentary. Michigan &

Cambridge: William B. Eerdmans Publishing Company.

Nissinen, Martti

2003 Johdatus Raamattuun. – Vanha Testamentti. Toim. Kari Kuula & Martti

Nissinen & Wille Riekkinen. Helsinki: Kirjapaja.

Stone, Timothy J.

2012 Genesis and Christian Theology. – Joseph in the Likeness of Adam.

Narrative Echoes of the Fall. Toim. Nathan Macdonald & Mark W.

Elliott & Grant Macaskill. Michigan & Cambridge: William B.

Eerdmans Publishing Company.

Wenham, Gordon J.

1987 Genesis 1–15. Word Biblical Commentary Volume 1. Texas: Word

Incorporated.

Westermann, Claus

1974 Genesis 1–11. A Commentary. Minneapolis: Augsburg Publishing

House.