Suomen Huiluseuran julkaisu 2/2019ISSN 1238-6243
• Levyn hinta 20 e• Tilaukset ja tiedustelut:Suomen Huiluseura c/o Auli FrigårdJokipiintie 387 B, 61250 [email protected]
• 28 teosta• 20 säveltäjää
• HuilusolisteinaPetri Alanko
Sami JunnonenHanna JuutilainenAlbert LenkiewiczAnnaleena Puhto
Jaana RantaLauri Toivio
• Jalas Chamber &kapellimestari
Juhani Numminen
HUILISTI 2/2019 • 3
Arvoisa lukija, olet juuri avanut viimeisen[1] paperille painetun Huilisti-
lehden. Tästä eteenpäin Suomen Huiluseuran ylläpitämä journalismi
siirtyy digitaaliseen avaruuteen seuran verkkosivuille. On siis tullut
aika jättää hyvästit painetulle Huilisti-lehdelle, jonka kunniakas tarina
kesti 36 vuotta. Tuona aikana on ilmestynyt yhteensä 95 julkaisua,
jotka on nimetty Huilisteiksi, Huilulehdiksi, Huilisti lehdeksi,
Huilisti-infoiksi ja Huilisti Piccoloiksi.
PääkirjoitusViimeisen lehden äärellä –Huilistin tarina 1983–2019
Prologi
hteinen taipaleeni lehden kanssa alkoi vuonna1983 sen ensimmäisen numeron ilmestyessä, japäättyy iltapäivällä kesäkuun 12. päivä 2019, kun
käväisen Keravalla Savion kirjapainossa tarkastamassa56:nnen SHS:lle taittamani lehden, Huilistin numeron2/2019 vedoksen ennen sen painamista. Sain kun-nian kirjoittaa viimeiseen numeroon pääkirjoi-tuksen, ensimmäisen ja viimeiseni;siksi ennen porautumista sivuille la-dottuun sisältöön, käytän tilaisuuttahyväkseni ja palaan ajassa taaksepäin neljävuosikymmentä.
1970-luku veteli viimeisiään aloittaessanisamaan aikaan koulun ja musiikkiharras-tuksen Salpausselän maisemissa Lahdessa.Muovinen nokkahuilu vaihtui jo vuodenpäästä oikeaksi poikkihuiluksi, jonka suu-kappaleesta kaukana suoran rungon toises-sa päässä sijainneelle c-jalalle oikea pikku-sormeni juuri ja juuri ulottui. Vakaasti eteni-vät opinnot 1/3-perustutkinnon suorittami-seen, minkä jälkeen opettajani Eeva Heik-kilä kertoi Suomeen juuri perustetusta Huilu-seurasta, SHS:sta. Liityin saman tien. Tämän an-siosta todistin ihka ensimmäisen Huilisti-leh-den putkahtamisen postilaatikkoon; valkokan-tinen julkaisu teki heti vaikutuksen nuoreenhuilistinalkuun.
Vasta peruskurssitasoille edenneenä en kui-tenkaan ymmärtänyt kovinkaan paljoa uudenlehden sisällön päälle; arvioin sen silti niintärkeäksi, etten hävittänyt lehtiä vaan säilöinne uskollisesti myöhempää tarkastelua varten– onneksi. Bill Dyerin antaumuksellisen työntuloksena lehti ilmestyi niin pitkään, että ehdinaloittaa ammattiopinnot ja saada kosketuksen
YYoikeaan muusikon ammattiin. Huilistin artikkelit alkoivatsiinä sivussa viimein avautua ja niiden merkitys ajankuvinaja kulttuurihistorian tallentajina kasvaa nuoren opiskelijanmielessä. Suuren lama-aallon iskettyä voimalla Suomeenuhkasi Huilistinkin tarina lopahtaa. 19 numeroa toimitet-tuaan Dyer vetäytyi, mutta lehdenteko jatkui parin välivuo-
den jälkeen neljän Huilulehden nimellä 1995–96 kun Turun Huiluklubin toimituskunta IsmoLähdetien johdolla otti sen vastuulleen.
Huiluseuran palvelukseen
Keikat ja opetustyö tulivat mukaan ku-vioihini, mutta Huiluseuran toimin-nasta olin saanut vihiä toistaiseksi vain
lehtien kautta. Vuoden 1993 HelsinkiFlute Summit oli kuitenkin niin suuri ta-pahtuma, että kaikki kynnelle kykenevätvoimat tarvittiin auttamaan. Yhtenä tehtävä-näni oli hakea William Bennett lentoase-malta ja tuoda hänet Pohjoiselle Rautatieka-dulle Sibelius-Akatemiaan kurssia mestaroi-maan. Summitissa esiinnyin itsekin huilu-yhtyeen riveissä, kun Ilpo Mansnerus johtiBoismortier’ta ja Oliver Kohlenbergin kantaesi-tyksen. SHS:n toiminta alkoi kiinnostaa, muttavielä piti opiskella hieman jotain muuta Tek-nillisessä Korkeakoulussa, työskennellä sen yli-oppilaskunnassa tietokoneavusteiseen taittoontutustuen, sekä käydä huilistina vaihto-oppilaa-na Saksassa, ennen kuin sopiva rooli seurassalöytyi.
1990-luvun loppupuolella innokkaan ama-töörihuilistin ja Energia-lehden päätoimittajanIlkka Lepän johtama ETY-lehdet otti päätoi-mitus- ja kustannusvastuun Huiluseuran jo pe-rinteikkäästä julkaisusta. Satuin paikalle kes-ken epävirallisen keskustelun, jossa Leppä etsi
4 • HUILISTI 2/2019
lehdelle taittajaa. Onneksiammattimaiset graafisenpuolen ohjelmistot olivat jomuutaman vuoden ajan olleetsen verran halpoja ja helppo-käyttöisiä, että lehteä saattoi alkaa taittaakämpällään jopa amatöörigraafikkonatoimiva huilistiopiskelija, joka liian har-voin vaivautui lukemaan PageMakerintai Photoshopin tiiliskiven paksuisiamanuaaleja. Tästä huolimatta – tai juurisiitä johtuen – aloin taittaa Huilisti-lehteä vuoden 1997 alussa.
Puutteet silloisessa osaamisessa kor-vasi aluksi kova innostus ja armotonheittäytyminen taitto- ja toimitustyöhön,joka pahimmallaan – tai parhaimmillaan – ei tehnyt eroaaamuyön tai keskipäivän välillä, mitä tulee soveliaisiin työ-aikoihin. Sitä paitsi, työ tekijäänsä opettaa (vai oliko seSiperia)… Huilisti-lehden parissa hankittu kokemus oliyksi merkittävä syy siihen, miksi tienasin pääosan leivästänigraafikkona seuraavat 20 vuotta. Kuriositeettina mainitta-koon, että ensimmäiset taittamani lehdet toimitettiin pai-noon “korpulle” (alunperin 1984 esitelty, ikoninen 3 ja1/2 tuuman disketti) tallennettuna tiedostona; vaikka suu-rin osa kuvista vielä tuolloin skannattiin vasta painossa(koska ne usein olivat diakuvia), oli melkoinen ihmepuristaa koko taitto tuohon 1,44 Mt:n tilaan[2].
Jälleensyntymisestä uuteen nousuun
ETY-lehtien saldo näytti kymmentä kappaletta Huilistin nu-meroita, kun allekirjoittaneen oli viimein aika siirtyä pal-velemaan valtiota Huiluseuran sijaan. Varusmiessoittokun-nan riveissä Suomea kiertäessäni ei kustantaja löytänyt uut-ta taittajaa Huilistia tekemään, eikä kollektiivinen into kuk-kinut enää entiseen malliin palattuani reserviin. Toisen ker-ran oli siis lehti katkolla, mutta onneksi reinkarnaatio to-
teutui vuoden 2003 syksylläMarja-Leena Mäkilän pää-toimittaman ja taittaman Hui-
listi 2003:n muodossa. Ennenvuodenvaihdetta seurasi vielä Tampe-
reen lokakuisen huilutapahtuman siivittä-mänä Joel Dyerin kokoama, värikäs japaksu 20-vuotisjuhlanumero Huilistilehti.
Tunnustan tässä vaiheessa tipahtanee-ni kuvioista, enkä kiinnittänyt julkaisui-hin huomiota. Jossain vaiheessa Leppäyritti käynnistää lehdenteon entistä kun-nianhimoisemmin, mutta vähin erin se-kä hän että ETY-lehdet haihtuivat teilletietymättömille, ennen kuin mitään
konkreettista tapahtui. Puhetta oli myös eri puhallinseu-rojen yhteiseksi “Puupuhallinlehdeksi”, mutta ajatus einostattanut innostusta muissa seuroissa[3]. Huiluseura olikuitenkin jälleen aktivoitunut: sen voimainponnistus vuo-delle 2004, Finnish Flute Festival, järjestettiin syyskuussaKuhmossa, Espoossa ja Turussa, lehden ilmestyessä kah-desti Mäkilän toimesta. Mutta parempaa oli luvassa: ensikertaa kahdeksaan vuoteen ilmestyi lehtiä vuoden 2005aikana jälleen neljästi.
Yhdistys pystyy välttämään lehdenteon synnyttämät alv-maksut julkaisemalla vähintään neljä julkaisua vuodessa.Huiluseuran erinomainen ratkaisu oli jakaa lehti kahteenosaan: pieni, valokopioitu Huilisti-info A5-koossa ja isom-pi, offset-painettu A4-Huilisti ilmestyivät jatkossa vuoron-perää, kumpikin kahdesti. Vetovastuun ensimmäiseen vuo-sikertaan oli ottanut Aija Lehtonen, joka sekä päätoimittiettä taittoi julkaisut.
Vain silitys ja Helsinki Flute Summit 1993-t-paita olisi valmis jälleen päälle-
puettavaksi.
ETY-lehtien kustantamien Huilistivuosikertojen ykkösnumerotvuosilta 1997–2000: James Galway, Emilia Kauppinen ja Anja
Voipio päätyivät näiden numeroiden kansiin.
HUILISTI 2/2019 • 5
Lehti vakiintuu
Vuoden 2006 alussa piip-pasi puhelimessa. Seuranpuheenjohtajaksi siirtynytMarja-Leena Mäkilä kertoitekstiviestissään haluavansa“lähettää jotain”, ja pyysiosoitettani. Kului pari päi-vää kun Huilisti putkahtipitkästä aikaa postilaatik-kooni. Puheenjohtajan yti-mekäs rekrytointikampan-ja tuotti kohdallani tulosta:ennen auringonlaskua olinjälleen Huiluseuran jäsen jalupautunut taittamaan leh-teä. Lehtosen harteille jäivätvielä neljän vuoden ajaksiHuilisti-infot, joten omatyöni alkoi numerosta 2/2006. Uuden SHS-yhteistyö-
ni ja kevään kunniaksi lehden kanteen päätyi maasta verso-va suukappale.
Päätoimittajuus kollektiivisoitiin aluksi toimitusneuvos-ton vastuulle. Sitten Mäkilä toimi päätoimittajana vuoden2007 lopusta seuraavissa kahdeksassa numerossa, kunnesneljän lehden ajan puikkoja piti käsissään Eveliina Laineja yhdestä vastasi Åsa Gustavsson. Vuodeksi 2014 saatiinjälleen uusi päätoimittaja, Hanna Tissari, joka kannattiehdotustani muuttaa Infon nimi Huilisti Piccoloksi. Sa-malla pikkulehtikin sai väriä kansiinsa, kun kopioinnistasiirryttiin digipainamiseen. Kevään ison lehden koonti ta-pahtui uuden toimitusneuvoston voimin. Kotoisammanoloinen “lehtitoimikunta” vakiintui käyttöön niin, että pää-tin viimein itsekin luovuttaa ja kutsua viimeisen Huilistinsivuilla pientä mutta tehokasta tiimiämme samoin.
Viiden vuoden ajan on lehtitoimikunta kokoontunutsäännöllisesti ja useimmiten Helsingin Musiikkitalon läm-piöön pohtimaan tulevien lehtien teemoja ja sisältöjä, pu-reskelemaan viimeksi ilmestynyttä lehteä sekä tarjoamaanvertaistukea lehdenteon haasteiden edessä painiskelevilleinnokkaille, mutta joskus hieman stressaantuneille jäse-nilleen. Taittotyö sujui useimmiten mallikkaasti parantu-neilla ohjelmistoilla ja tehokkaammilla laitteilla, vaikkapariin otteeseen koneen kovalevyn hajotessa ja kerran senpiirilevyn kärähtäessä tuntui graafikko roikkuvan hetkenaikaa löyhästi hirressä, kun kymmenien tuntien työ taitto-tiedoston parissa valui hiekkaan painoon toimittamistaedeltävänä iltana.
Ennen tummia pilviä
Tissarin vakaasti kipparoimien kolmen täyden vuosikerranjälkeen päätoimittajaksi saatiin Riikka Suuronen, joka
kuusi lehteä ansiokkaasti koottuaan väistyi antaen tilaaKatri Somerjoelle. Tämän pikaisen visiitin jälkeen vii-meisestä Piccolosta ja Huilistista ovat jaetun päätoimitta-juuden mandaatilla pitäneet hyvän huolen lehtitoimikun-nassa pitkään vaikuttaneet Anne-Leena Rysä ja JohannaSalminen.
Lehden tekemiseen alkoi toimikunnan myötä tulla enem-män ammattimaista otetta. Numerot pyrittiin rakentamaaneri teemojen ympärille, ja artikkeleiden laatuun ja moni-puolisuuteen satsattiin myös kuvapuolella. Lehden haluttiinantavan kaikille Huiluseuran jäsenille jotain – iästä, tai-doista tai työympäristöstä riippumatta. Mielestäni tässä on-nistuttiin resursseihin nähden paikoin erinomaisesti; mieltäovat lämmittäneet esimerkiksi monipuoliset numerot 4/2015 (ääni-teema), 4/2016 (huilu eri genreissä) tai 2 ja4/2017 (Suomi).
Kansissa suosittiin erityisesti taidetta; huiluaiheiset veis-tokset ja maalaukset saivat kuvakäsittelyn avulla usein uu-denlaisen esiintymisympäristön. Etukannen työstön parissasaattoi joskus vierähtää tovi jos toinenkin, kun perfektio-nismi kukki ja aihe tuntui vaativan aina vain uusia Photo-shop-kuvatasoja ja efektejä. Eräänlainen ennätys löytyy nu-merosta 3/2011, jonka kansikuva on kollaasi 57:stä aikai-sempina vuosina lehdessä julkaistusta, taustastaan irtilei-katusta henkilöstä tai hahmosta.
Numerot 1/2010 ja 3/2011 vetivät muhkeina 68- ja 64-sivuisina[4] lukupaketteina vertoja vuoden 1986 viimeiselle,72-sivuiselle mammuttijulkaisulle. Lehden voi tänä aikanasanoa vakiintuneen, sillä 2005–18 ovat Huilisti ja Huilisti-info/Piccolo ilmestyneetneljästi vuodessa 14 vuosi-kerran ajan ilman katkoja.
Kunnianhimoisempi oteei kuitenkaan estänyt tum-mien pilvien kerääntymistätaivaalle. Pikku hiljaa Hui-luseuran taloutta jälleen na-kertaneet jäsenkato, mai-nostajien siirtyminen verk-koon sekä valtionavustuk-sen lakkauttaminen pien-lehdiltä aiheuttivat painettamenojen leikkaamiseen,sillä suhteessa yhä suurem-pi osuus SHS:n varoista ku-lui vain lehden saattamiseenlukijoilleen. Lakkautusuhanvarjon allakin lehdentekoajatkettiin entisellä intensi- japieteetillä. Huilistin tulevai-suutta palloteltiin useassajohtokunnan kokouksessa;viimein loppuvuodesta2018 teki seura lopullisenpäätöksen fyysisen lehden
Riikka Suuronen ja HannaTissari päätoimittivatHuilistia 2014–18.
Allekirjoittanut Musiikkitalonkuppilassa. Lehtitoimikunnanaamuisessa kokouksessa ehti
juoda kupin kahvia ja tarkas-tella työn hedelmää, juuri il-
mestynyttä Huilistin numeroa.
6 • HUILISTI 2/2019
lakkauttamiseksi. Johto- ja lehtitoi-mikunnan yhteisellä päätökselläjulkaisua päätettiin jatkaa vielä seu-ravan vuoden keväälle niin, että vii-meinen Huilisti ilmestyisi kesäksi2019.
Viimeinen Huilisti
Ja tässä se nyt on, tuo viimeinenHuilisti jota voit vielä pidellä käsis-säsi, arvoisa lukija. Seitsemän eriteeman jälkeen viimeinen lehti kes-kittyy itseensä; numeron teemanaon siis yksinkertaisesti Huilisti-lehti. Mukaan kirjoittajiksi halut-tiin mahdollisimman monta sellais-ta henkilöä, jotka vuosien varrellaovat erityisesti ottaneet vastuutaHuilistin sisällöstä ja sen kehittä-misestä. Mutta lehteen mahtuumuutakin.
Tervehdyksensä lukijoille ja hy-västinsä Huilisti-lehdelle tuovatHuiluseuran uusi puheenjohtajaLaura Raudaskoski, Herbert Lindholm, Åsa Gustavs-son ja suomalaiset sukujuuret omaava Robin Soldan. ReaMetsähonkala kirjoittaa lehden alkutaipaleesta yhdessäPäivi Pöyhösen sekä Marjukka, Joel ja Bill Dyerin kans-sa. Hellevi Lassfolk raportoi hollantilaisen Rogier dePijperin uusien soittotekniikoiden kurssista maaliskuunlopulta, ja Anni Ranta kirjoittaa ajatuksiaan traverson ää-nenmuodostuksesta.
Lehtitoimikunnassa jo pitkään vellonut ajatus huilisteistaalanvaihtajina konkretisoituu viimein tässä numerossa, kunAnna-Leena Rysän haastattelemat Kassu Halonen, JariSinkkonen ja Outi Nieminen sekä Johanna Salmisenhaastattelema Juha Uusitalo kertovat syitä ratkaisuihinsa.Terveiset pultista -sarja esittelee Lahti Sinfonian soolohui-listin Outi Viitaniemen.
Ilari Lehtinen kirjoittaa Beethovenin 3. sinfonian huilu-paikkojen lisäksi myös Rantasalmella 1839 syntyneen Lau-ra Netzelin sekä aikansa kosmopoliitti Sigismund Neu-kommin (1778–1858) huiluteoksista. Näiden juttujenmyötä Ilarin saldoksi SHS:n lehdissä julkaistujen artikke-leiden määräksi saadaan huikeat 136 kappaletta!
Kolumneja viimeisessä lehdessä on kaksin kappalein:Ilpo Mansnerus pureutuu Teräsmiehen ja Mustanaamionavulla korkeakouluihin pesiytyneeseen identiteettioppiin,Malla Vivolin pohtii aidon läsnäolon merkitystä tekno-logistuvassa ja pitkäjänteisyydettömässä maailmassa. Levyjäon arvioinnissa kaksi: Erica Nygårdin huilu-urku -duonuunituore CD sekä italialaisen Claudia Giottolin yhty-eineen levyttämä Debussy-kiekko. Viimeinen Ilmiantoesittelee Katja Cederin ja Teea Karttusen. Kirsi Joke-
lan laatima TouHuilu, Hanna Tis-sarin kesähoroskoopit ja allekir-joittaneen sarjakuvat täydentävätlukupaketin.
Tiedon katoavaisuudesta
Vilkaiskaapa kuvaa sivulla 14:Herbert Lindholmin kanssa ku-vaan ovat mahtuneet kaikki kos-kaan julkaistut Suomen Huiluseu-ran lehdet (tätä viimeistä lukuunottamatta). Huolimatta melkoverkkaisesta ilmestymistiheydestä,on 95 kappaletta silti melkoinenmäärä. Mitä tällaisella lehtikasallapitäisi tehdä? Ei niitä kaikkia tulekoskaan luettua, ajattelee ehkämoni ja on valmis jo kärräämäänne asianmukaisesti kierrätyspis-teeseen. Jos tässä kohtaa pitäisiantaa jokin neuvo, se olisi: sääs-täkää Huilisti-lehdet! Uskallanväittää, että niiden arvonnousu onsuoraan verrannollinen digitaali-
sesti tallennetun tiedon määrän kasvuun ympärillämme.Sillä emme tällä hetkellä tiedä, miten kannattaisi säilöä
kulttuuriperintöämme tai mitään muutakaan tietoa digi-taalisena aikakautena. Tiedostomuodot tulevat ja menevät,samoin niiden lukemiseen ja tulkitsemiseen käytetyt oh-jelmat ja laitteet. Tulevaisuuden digiargeologeilta ei haas-teita tule puuttumaan: kuinka avata ajan hapertamille SSD-kiintolevyille, USB-tikuille, SD/SDHC-muistikorteille,DVD-, CD-, Zip-, korppu- tai peräti lerppulevyille[5] am-moisina aikoina tuntemattomilla aplikaatioilla tallennettutieto? Savitauluja, papyruskääröjä tai kirjoja voi tulla yllät-tävän ikävä.
Vaikka teoreeettisesti järjettömän kauan tietoa säilyttäviälaserpulssikaiverrettuja 5D-kvartsilasikiekkoja tai rauta-nanopartikkeli-hiiliputki -tallentimia[6] saataisiin joskuskuluttajamarkkinoille, ongelmana olisi silti aina binääri-datan tulkinta ja oikean tulostusmenetelmän valinta[7]. Tu-levaisuuden tutkija voi raapia päätään JPG- tai PDF-tiedos-ton äärellä siinä missä me tänään mekaanisia reikäkortte-ja ja -nauhoja hypistellessämme. Paljon korvaamatonta tie-toa häviää käsistämme lopullisesti kaiken aikaa digitali-saation vuoksi.
Epilogi
Luottakaamme siis kuitenkin siihen etteivät Suomen hui-listit jätä tulevaisuuden tutkijoita pulaan: useammista ar-kistoista löytykööt vielä vuosituhansien päästäkin vajaan40 vuoden aikana luomamme Huilistit siististi säilöttyinä,kenties peräti nahkakansiin sidottuina. Tämän melkein täy-
Hiiri istahti kivelle soittelemaan ja pääsi Huilistinnro 2/2007:n ja myöhemmin 2/2009:n kanteen
(piirros: Lauri Toivio).
HUILISTI 2/2019 • 7
Viitteet
[1] Ainakin toistaiseksi viimeinen (toim. huom.).
[2] Vertailun vuoksi: tämänkin lehden taitosta tehdään PDF-tiedosto,joka ladataan pilvipalveluun ja toimitetaan painoon linkin avulla.Tiedoston koko on noin 40 Mt, eli datamäärältään vajaat 30 kertaavuoden 1997 Huilisti-taittojen kuvattomia tiedostoja suurempi. 1990-luvun lopussa ennen polttavia CD-asemia yleistynyt Iomegan uudelleen-kirjoitettava Zip-levyke nosti tallennuskapasiteetin huikeaan 100Mt:uun, mikä oli merkittävä parannus graafisissa töissä.
[3] Toisin oli muutaman vuoden päästä, kun muut seurat lähestyivätvuorostaan SHS:aa samalla asialla. Puskaradion mukaan Huilisti-lehtisaattoi tuolloin aiheuttaa jopa kateutta. Puupuhallinlehti “Pillistiä” eikuitenkaan ole toistaiseksi näkynyt.
[4] Lehtijulkaisuissa sivumäärään lasketaan normaalisti mukaan myöskannet. Näin ei aina ole ollut Huiluseuran julkaisuissa; joissakin sivu-numerointi on aloitettu sivulta kolme etukansien jälkeen.
[5] Vuonna 1976 esitelty 5 ja 1/4 tuuman taipuva disketti, tallennus-kapasiteetti parhaimmillaan 1200 kt.
[6] Laserilla koverretun kvartsilasin tai hiilikuituputkeen sullottujenrautananopartikkelien on arvioitu kestävän fyysisesti muuttumatto-mina vähintään 13,8 miljardia vuotta, siis yhtä kauan kuin maailman-kaikkeudella on tähän mennessä ikää. Huomattava parannus vaikkapakemiallisesti epävakaammasta polykarbonaatista valmistetun CD-rom-levyn 30–100 vuoteen verrattuna!
[7] Säilyvyyttä suurempi ongelma on se, miten binäärimuodossa tal-lennettua tietoa voidaan avata, tulkita ja tulostaa. Binääridata kunkoostuu periaatteessa vain päällä- tai pois-tiloista, eikä sellaisenaankerro sisällöstään mitään, vaikka mikroskooppi toisi nanopartikkelittai laserkaiverretut pisteet nähdäksemme.
det neljä vuosikymmentä kestäneen kulttuuriteon ovatmahdollistaneet lukuisat yksilöt ja tahot, joiden epäitsekästyö ansaitsee tulla muistetuksi.
Kiitos Bill Dyerille, jonka työteliään ennakkoluulotto-muuden ansiosta lehti aikoinaan syntyi, kasvoi ja kukoisti;kiitos Huiluseuran puheenjohtajille ja johtokunnille, jotkatukivat lehden tekemistä; kiitos seuran jäsenille sekä leh-dessä mainostaneille, joiden maksamien jäsen- ja ilmoi-tusmaksujen turvin olemme kyenneet julkaisemaan suo-malaista (ja vähän muutakin) huilismia ja kulttuurihisto-riaa; kiitos kirjoittajille, joita ilman ei lehti olisi saanutlihaa kansiensa väliin; kiitos päätoimittajille ja lehtitoimi-kunnan jäsenille, joiden innostavan ymmärtävässä seurassalähestyvän deadlinen aiheuttama tuskanhiki on aina haih-tunut jälkiä jättämättä; kiitos lukijoille palautteesta ja toi-mitustyötä kannustaneista ideoista; kiitos Savion Kirjapai-nolle laadukkaasta painojäljestä ja miellyttävästä yhteis-työstä.
Oli etuoikeus jakaa huilismia ja tehdä töitä teidän kaik-kien kanssa.
Lopuksi toivotan onnea Huiluseuran kaikille niille vas-tuullisille, jotka kantavat julkaisutoimintaa harteillaan tästäeteenpäin. Ottakaa sitä ennen kesästä kaikki irti älkääkähuilunsoittoa liian vakavasti; ennen kaikkea, pitäkää sitä“harrastuksena parhaasta päästä”, huiluprofessori MikaelHelasvuota siteeraten.
Järvenpäässä 31.5.2019,Lauri Toivio
P.s. Tässä vaiheessa voin huoletta julistaa kaikille lukijoille yöunetvievän kilpailun: laskekaa jos jaksatte, kuinka monta kertaa paperillepainettujen Huiluseuran lehtien sivuilla 36 vuoden aikana on esiintynytsana “huilisti” (perusmuodossaan nominatiivina, joko ISOLLA tai pie-nellä kirjoitettuna, lihavoituna tai kursiivina, kannen otsikot mu-kaanluettuina). Oikein vastanneiden kesken ei tällä kertaa arvotayhtään mitään, mutta heidän uskomaton saavutuksensa saa ainakinyllekirjoittaneen kumartamaan syvään ja iloitsemaan siitä, että heovat joko säästäneet kaikki lehdet tai hankkineet ne innostuksen sii-vittäminä jollain keinoin käsiinsä.
Se on täytetty! Lehtitoimikunnan viimeinen ehtoollinen, tälläkertaa Manalan pizzojen äärellä. Vasemmalta Lauri Toivio,Johanna Salminen & Anna-Leena Rysä.
Lehtitoimikunta ja Suomen Huiluseuran johtokunnan jäseniäyhteisessä palaverissa Musiikkitalolla syksyllä 2017; vasemmaltaLauri Toivio, Henna Helistekangas, Tiina Rantala, JohannaSalminen, Riikka Suuronen, Hanna Tissari, Niclas Joensuu jaJolanda Ojanen.
8 • HUILISTI 2/2019
HUILISTI-lehti • Suomen Huiluseura ry:n (SHS) jäsenjulkaisu. Ilmes-tynyt vuodesta 1983 lähtien, yhteensä 95 julkaistua lehteä. SHS:njäsenille ilmainen. Viimeinen vuosikerta 2019 sisältää kaksi lehteä:HUILISTI Piccolo 1/2019:n ja HUILISTI 2/2019:n. Julkaisut siirtyvättämän jälkeen verkkosivuille osoitteeseen www.suomenhuiluseura.fi
Lehtitoimikunta:
Päätoimittajat
Anna-Leena Rysä, [email protected] Salminen, [email protected] Hanna Tissari, [email protected] ja ulkoasu Lauri Toivio, [email protected]
Suomen Huiluseura ry / johtokunta
• Laura Raudaskoski, puheenjohtaja,• [email protected]• Pia Tiainen, varapuheenjohtaja, [email protected]• Reea Metsähonkala, sihteeri, [email protected]• Jolanda Ojanen, taloudenhoitaja, [email protected]• Tiina Rantala, jäsensihteeri, [email protected]• Petri Alanko, jäsen, [email protected]• Mari Hirvonen, jäsenVarajäsenet:
• Eija Puukko, [email protected]• Hanna Turunen
Jäsenmaksu: 35 e / v. (yli 25 v.), 15 e / v. (alle 25 v.)Jäsenhakemukset:
Jäsensihteeri Tiina Rantala, [email protected]: Nordea FI79 2236 1800 0005 72.Jäsenmaksua maksaessasi kirjoita viitteeksi numero, joka löytyypostitse saamasi HUILISTI-lehden ja HUILISTI Piccolon takakannenosoitetarrasta.
Painopaikka Savion Kirjapaino Oy, KeravaJäsenhakemukset, tilaukset ja osoitteenmuutokset
Jäsensihteeri Tiina Rantala, [email protected]
Nro 2/2019:n tekijät
Bill Dyer, Joel Dyer, Marjukka Dyer, Annika Gummerus-Putkinen, ÅsaGustavsson, Kirsi Jokela, Hellevi Lassfolk, Ilari Lehtinen, Herbert Lind-holm, Ilpo Mansnerus, Rea Metsähonkala, Laura Raudaskoski, AnniRanta, Anna-Leena Rysä, Johanna Salminen, Robin Soldan, HannaTissari, Lauri Toivio, Auli Frigård, Outi Viitaniemi & Malla Vivolin
w w w . s u o m e n h u i l u s e u r a . f i
Päätoimittajat Anna-LeenaRysä & Johanna SalminenSipoon kirkossa (kuva:Lotta Kyrönaho).
Päätoimittajat kiittävät
Huilisti-lehden lukijoita
menneistä vuosista.
Hyvää kesää!
K i i t o s . . ....Huiluseuran puolesta väistyvälle puheenjohtajalle
Annika Gummerus-Putkiselle, Niclas Joensuullenettisivujen osalta sekä koko lehtitoimikunnallearvokkaasta ja pitkäjänteisestä työstä SHS:n hyväksi!
Kansikuva 2/2019
Viimeisen Huilisti-lehden kannessa ovatkaikki vuosina 2006–2018 julkaistutHuilisti-lehdet, yhteensä 26 numeroa.Kuvasta puuttuvat samoina vuosina jul-kaistut Huilisti-infot /Piccolot.
HUILISTI 2/2019 • 9
nnen mitään muuta haluankiittää sydämellisesti AnnikaGummerus-Putkista hänen
tekemästään työstä Suomen Huiluseu-ran puheenjohtajana. Uskon, että kii-toksiini yhtyy johtokunnan lisäksi ko-ko Huiluseuran väki! Samoin nyt joh-tokunnasta väistyneille suuren suuretkiitokset. Menköön samojen kiitostenjoukkoon: kiitos luottamuksestannevalittuanne minut puheenjohtaksi. Py-rin olemaan luottamuksenne arvoinen.
Omasta puolestani haluan myös kiit-tää uutta johtokuntaa. Olemme saaneethyvän alun tulevan suunnittelulle. Syys-kuussa on Sibelius-Akatemialle tulossatoistamiseen, viime syksynä suurensuosion saanut pedipäivä. Seuratkaailmoittelua! Olemme myös pyytäneetjäsenistöltä ehdotuksia ja mielipiteitätulevista tapahtumista, ja jatkamme tä-tä edelleen. Yksi kiinnostavaksi todettuaihe on mestarikurssi ammattilaisille.Yhdessä tekeminen on parasta ja mei-dän kaikkien, niin pedagogien kuin
Uuden puheenjohtajantervehdys
orkesterihuilistien ja nuorten muusi-kon alkujen sekä huilunsoiton harras-tajien arjessa on yksin puurtamista ai-van tarpeeksi, eikö totta.
Kuten hyviin tapoihin kuuluu, esit-telen vielä itseni. Olen huilunsoiton-opettaja ja paljasjalkaisena rovanie-meläisenä työskentelen niin pitkälläkuin poroja jolkottelee eli Lapin- jaKoillis-Lapin musiikkiopistoissa. Tyk-kään projekteista ja olenkin itse jär-jestänyt sellaisia työpaikoillani. Lisäksiolen osallistunut oppilaitteni kanssalukuisiin tapahtumiin ympäri Suomea.
Samalla minulla on ollut ilo tutustuauseisiin teistäkin ja toivottavasti tutus-tun vielä moneen uuteen ihmiseen tä-män puheenjohtajan pestin kautta! Ai-koinaan valmistuin Lahden ammatti-korkeakoulusta Rainer Risberginhuiluluokalta. Nyt opiskelen ylempääamk-tutkintoa Tampereella töidenohessa.
Minulla on oma eskari-ikäinen lap-sukainen, orkesterileiri Nuorten Luos-
toClassic, jonka taiteellinen johtajaolen. Tunturissa soi tänäkin vuonnaloppukesästä innokkaiden pidemmäl-le ehtineiden jousisoittajien ja huilis-tien ryhmä Erkki Lasonpalon johta-mana. Olen myös saanut opettaa viimekesänä Veronassa kansainvälisessämusiikkitapahtumassa suomalaisia jaitalialaisia huilunsoittajia. Lempiaihei-tani opettajana on oppilaan motivaa-tio. On kiehtovaa millaisin tavoin opet-taja voi vaikuttaa lapsen soittoharras-tuksen mielekkyyteen, ja millainenvaikutus omaan työn sisältöön on kunlapsi tai nuori todella motivoituu soit-tamisesta.
Haikein mielin hyvästelemme pape-rilehden, mutta tulossa on nopeam-min jäsenistön tavoittavaa uutisointia,juttuja ja artikkeleita. Malttakaa vielähetki! Oikein ihanaa kesää kaikille, lo-milla ja töissä.
Laura RaudaskoskiKuva: Arttu Nieminen
EE
10 • HUILISTI 2/2019
HUILISTI Piccolo 1/2019 >>> HUILISTI 2/2019 >>> Digiaika alkaa...
Pääkirjoitus: Viimeisen lehden äärellä –Huilistin tarina 1983–2019 ... 3
Lauri Toivio
Info: HUILISTI-lehti & Suomen Huiluseura ... 8Päätoimittajat kiittävät lukijoita . . . 8
Uuden puheenjohtajan tervehdys ... 9Laura Raudaskoski
Sisällys ... 10
Kuinka kaikki alkoi
– Huilisti-lehden alkusynty ... 12Rea Metsähonkala
Huilisti-lehti
– runsauden ja asiantuntemuksen sarvi ... 14Herbert Lindholm
Huilistista on moneksi:
1. Jari Sinkkonen
– lastenpsykiatrian dosentilta taittuu myös Poulenc ... 15Anna-Leena Rysä
2. Kassu Halonen
– soitto-oppilaasta hittisäveltäjäksi ... 18Anna-Leena Rysä
3. Juha Uusitalo
– orkesterimontusta maailman oopperalavoille ... 20Johanna Salminen
4. Outi Nieminen
– kilpailuvoittaja valitsi lääketieteen ... 23Anna-Leena Rysä
Huilistien kesähoroskooppi ... 26Hanna Tissari
S i s ä l l y s
Huilisti kuuntelee: Debussy – Musique de Scéne ... 42Johanna Salminen
Huilisti kuuntelee: Momentum ... 44Åsa Gustavsson
Teräsmies & Mustanaamio ... 46Ilpo Mansnerus
Huilu Beethovenin sinfonioissa, osa 3:
sinfonia nro 3, Eroica ... 47Ilari Lehtinen
Kuulumisia: Kasvusta ... 51Malla Vivolin
TouHuilu ... 52Kirsi Jokela
Chopin à la Crème-Brûlée ... 53Neroja & robotteja ... 54
Lauri Toivio
Matkalla Uuteen Seelantiin ... 55Jalasjärven huilistit & co.
HUILISTI 2/2019 • 11
Rogier de Pijperin kurssi
30.3.2019 Pop & Jazz Konservatoriolla ... 28Hellevi Lassfolk
Allt har sin tid ... 31Åsa Gustavsson
Terveiset Pultista: Outi Viitaniemi ... 32Outi Viitaniemi
Puu soi – ajatuksia traverson äänenmuodostuksesta ... 34Anni Ranta
Ilmianto: Katja Ceder & Teea Karttunen ... 38
Some Memories ... 39Robin Soldan
Huilisti lukee: uusia nuotteja ... 40Ilari Lehtinen
12 • HUILISTI 2/2019
”Ajatukset muuttuvat teoiksi
kypsyessään. Onko nyt se aika,
jolloin uusi ammattilehti Huilisti
voisi nähdä päivänvalon? Me
täällä Tampereen huiluklubissa
uskomme niin ja olemme var-
moja, että käsissäsi olevasta
lehdestä tulee Suomen
luetuin alallaan!”
äillä sanoilla Huilisti-leh-den perustaja ja ensimmäi-nen päätoimittaja William
“Bill” Dyer aloitti päätoimittajanpalstan historian ensimmäisessä Hui-listi-lehdessä vuonna 1983.
William nimitti tätä ensimmäistälehteä ”juhlakakuksi”. Hän koki ettäTampereen huiluklubilla oli aineksiaensimmäisen numeron leipomiseen.
Kuinka kaikki alkoi –Huilisti-lehden alkusynty
Toiseksi ja kaikkein tärkeimmäksi ai-nesosaksi William mainitsi lukijat jatilaajat. William tunsi hyvin opettajantyön haasteet, inspiroinnin ja aktivoin-nin tärkeyden. Hän koki, että omaainstrumenttia käsittelevä lehti on hyväinnoittaja sekä opettajille että oppi-laille. Viimeisinä juhlakakun aineksi-na hän mainitsi hyvin valmistetut, mie-lenkiintoiset ja monipuoliset artikke-lit. Näillä aineksilla ja yhteistyölläkakku saatettiin uuniin.
Lehden syntyyn ja valmistumiseenvaikuttivat myös vahvasti suomalaisetja ulkomaisetkin yritykset, jotka leh-dessä mainostaessaan mahdollistivatHuilisti-lehden toteuttamisen.
Pyynikissä valopöydän
äärellä
Alkuvuosina lehden toimittaminenkeskittyi paljolti Dyerin perheen ym-
pärille Tampereen Pyynikille. Kel-larikomeron valopöydän ääressäkoettiin monia hauskoja ja haas-taviakin hetkiä, kun toimitus lii-
maili tekstejä ja kuvia paikoil-leen. Kuvankäsittely oli
tuohon aikaan melko
alkuvaiheissaan ja koettiin välillähikisiäkin hetkiä, jotta lehti saatiinajoissa printtimuotoon. Lopputulos olikuitenkin aina laadukas!
Williamin oppilaat Tampereen kon-servatoriolta saivat konkreettisesti tu-tustua lehden toimittamiseen. He oli-vat apuna jopa sisällön tuottamisessaja käännöstöissä. Myös Williamin vai-molla Marjukalla oli tärkeä rooli leh-den alkuvaiheessa, toimeliasta ja ai-kaansaapaa ilmapiiriä tukemassa.William toimi lehden päätoimittajanavuoteen 1992 saakka. Siihen mennes-sä uunista oli tullut ulos 19 numeroa.
Lehdessä on alusta alkaen ollut laa-dukkaita artikkeleita mm. huilisteistaympäri maailman, sävellyksistä, eri-laisten musiikin tyylien esitystavoista,huilun historiasta, huilukilpailuista jahuilun huollosta. Artikkeleiden kir-joittajia on ollut lukematon määrä.Heidän joukostaan täytyy kuitenkinerikseen mainita aivan alusta lähtientasokkaita lukuhetkiä tarjonneetHannu Lehtinen, Matti Helin jaIlari Lehtinen.
Hyvä kakkuresepti
Yhtenä alkuvuosien suurimmista ta-pahtumista voisi nostaa esille vuonna1985 Tampereella toteutetun Huilu-viikon, Flute week 12.–18.8.1985,joka tarjosi luentoja, mestarikurssejaja konsertteja miltei aamusta iltaan.Myös tämän tapahtuman alullepani-jana toimi William Dyer.
Varmasti me kaikki ainutlaatuistahuilistilehteä lukeneet olemme sitä
mieltä, että tämä kakku todellakinkannatti leipoa.
Huilisti-lehti seuraa aikaansaja kehittyy sen mukana. Lehtisiirtyy jatkossa sähköiseen muo-
Huilisti-lehden perustaja jaensimmäinen päätoimittaja
Bill Dyer (kuva: RobinSoldan).
NN
HUILISTI 2/2019 • 13
toon. Toivotaan että tulevai-suudessa se tavoittaa lukijatentistäkin kattavammin, vä-littää laadukasta sisältöä se-kä yhdistää ja inspiroi kaik-kia Suomen huilisteja niinkuin Bill lehteä perustaes-saan toivoi.
Näiden muistojen koosta-miseen osallistuivat kanssaniMarjukka Dyer, Joel Dyer,Päivi Pöyhönen ja tottakaimyös Bill.
Rea Metsähonkala
Vieressä: Huilisti-lehti nro 1vuodelta 1983;
alla: Huiluviikko, Flute week 12.–18.8.1985. Trevor Wye selvittämäs-sä ”diminuendoa”. (kuva Huilisti-lehdestä nro 8);
alla oikealla: Huilisti-lehden isäja Tampereen huiluklubi ry:nperustaja William Dyer, sellistiMarjorie Harmer ja huilisti RobinSoldan. Kuva otettu Tampereenhuiluklubin kesäkonsertin31.7.2008 jälkeen.
O
14 • HUILISTI 2/2019
lemme astumassa uuteen aikakauteen, kun rak-kaamme HUILISTI-lehti, sekä HUILISTI Piccolomuuttuvat digitaalisiksi. Vuodesta 1983 olemme
saaneet postilaatikkoihimme tietoa kaikkeen mitä liittyyhuilunsoittoon; huilistien historiaa ja haastatteluja, ajan-kohtaisia uutisia, soittotekniikoita ym. Huilistien joukostaon riittänyt lahjakkaita ja paneutuneita kirjoittajia ensim-mäisestä numerosta lähtien tähän päivään asti. Lopputu-loksena on korkea pino kulttuuriaarretta, joka toivottavastion säilynyt huilistien kaapeissa ja toivottavasti joskus digi-toidaan jälkipolvia varten! Selaillessa pinoa herää ajatuslukea niitä uudestaan. Ensimmäisessä numerossa oli esim.luettelo kaikista Suomen ammattihuilisteista eri musiikki-oppilaitoksissa ja orkestereissa sekä tietoa, montako hui-listia opiskelee oppilaitoksissa!
Olemme kiitollisia kaikille tekijöilleensimmäisestä päätoimitta-jasta William Dyeristä läh-tien. Resepti oli heti upea si-sällöltään, ja on säilynyt sel-laisena tähän päivän saakka!Tampereen huiluklubin (1983–92) jälkeen lehteä toimitti Turunhuiluklubi (Huilulehti, 1995–96), ETY-lehdet (1997–2000);Suomen Huiluseura aloitti tuotan-non 2003. Alusta lähtien on kol-me nimeä esiintynyt kantavanavoimana jo 36 vuotta; nimittäinHannu Lehtinen, Ilari Lehti-nen ja Matti Helin. Pitkältiyli 20 vuotta on myös
HUILISTI-lehti
– runsauden jaasiantuntemuksensarvi
monitaitoinen Lauri Toivio ollut tärkeässä asemassa leh-den toimituksessa. Erityiset kiitokset heille! Lehdet ovatolleet Huiluseuran koossapitävä voima, joka on luonut ai-nutlaatuista yhteisöllisyyttä huilistien kesken. Varmaan digi-taalinen versio jatkaa samaa työtä ja toivotamme toimi-tukselle ja Huiluseuralle loistavaa tulevaisuutta!
Herbert
Lindholm
O
Jari Sinkkonen on arvostettu
lastenpsykiatri. Lukion
jälkeen hän mietti
ammatinvalintaa huilunsoiton
ja lääketieteen välillä.
apaan lastenpsykiatri Jari
Sinkkosen Musiikkitalon
alalämpiössä, jonne hän saa-
puu suoraan rehtoreille ja opettajille
pitämältään luennolta. Sinkkonen on
kiireinen mies. Jäätyään eläkkeelle
nelisen vuotta sitten Pelastakaa lapset
ry:stä hänen kalenterinsa on täyttynyt
konsultaatiosta, terapiasta, luennoista
ja koulutuksista. Hän on myös edel-
leen Turun yliopiston dosentti. Kes-
kustelu kääntyy nopeasti työasioista
musiikkiin. Sinkkonen kehuu Radion
sinfoniaorkesterin Mahler-tulkintaa ja
ylistää tämänhetkisen suosikkihuilis-
tinsa Yubeen Kimin häikäisevää soit-
toa. Vaikka tapaamme ensimmäistä
kertaa, soljuu puhe tuttavallisesti ja
lämminhenkisesti.
Alvaksen tuikkivat silmät
Jari Sinkkonen on kotoisin Joensuus-
ta. Lääketieteen opinnot hän suoritti
Sveitsissä: kandivaiheen Fribourgissa
ja loput Lausannessa. Samanaikaisesti
hän myös opiskeli konservatoriossa
huilunsoittoa Jean-Paul Haeringin
ja Edmond Defrancescon oppilaa-
na.
Mutta palataan lapsuuteen. Jari
aloitti huilunsoiton 11-vuotiaana va-
ruskunnan soittokunnan huilistin joh-
dolla. Soittimen valinta oli sattuma.
Huilistista on moneksi
Lastenpsykiatrian dosentiltataittuu myös Poulenc
1.
Nuori lääketieteen opiskelija jahuilisti 1970-luvun alussa (kuva:
Keskus Kuvaamo, Joensuu).
HUILISTI 2/2019 • 15
Huilisti tapasi neljä eri aloilla menestynyttä henkilöä.
Heidän menneisyydestään löytyy kuitenkin huilunsoiton
ammattiopintoja ja jopa orkesterihuilistin uria. Alanvaihdosta
huolimatta palo musiikin tuottamiseen on säilynyt.
TT
16 • HUILISTI 2/2019
Koulun musiikinopettaja oli ensin tar-
jonnut puhtaasti laulavalle pojalle
selloa, mutta tilaisuus meni ohi. Seu-
raavaksi tarjottavaan soittimeen, hui-
luun Jari tarttui oitis, vaikka hänellä
ei ollut selvää käsitystä mikä huilu on.
Soittoinnostus heräsi toden teolla, kun
Joensuuhun saapui Juho Alvas. ”Mä
olin varmaan vuoden päivät silleen
hyvin laiskasti soitellut. Ja sitten tuli
Alvas. Se oli semmoinen kulttuurise-
minaari, jonka Joensuun kaupungin
kamreeri oli sinne pystyttänyt. Siis
vuosi oli jotain tämmöistä
kuin -62. Sinne tuli Sibik-
sen opettajat Sven Lave-
la, Olavi Lampinen,
Kaarlo Pietikäinen,
oboe ja Pekka Kari ja
Tuomas Haapanen. Ja
sehän [Joensuu] oli uinu-
va pikku kaupunki, niin se
oli iso juttu. Jussin oppi-
laana innostuin sitten ihan
hirveästi, että rauha hänen
muistolleen. Hän oli mulle
just sopiva. Vaativa ja läm-
min.”
Jari arvostaa erityisesti
Alvaksen taitoa antaa pa-
lautetta. ”Mä muistan sen
perhanan Prillin etydinkin
vielä… tit-ta dat-ti…. Ja
mä olin sitä sahannut, ihan hirveesti
harjoitellut. Ja sitten se meni hyvin ja
Jussi kattoo mua silmiin ja sanoo: ’Sii-
nä makaa mies’. Että mikä siinä on
niin ihastuttavaa on, että siinä ei ole
pilkku mutta. Meillä on tapana ihan
tavallisilla vanhemmilla ja opettajilla
ja kaikilla jotenkin, että ’mutta olis
voinut kuitenkin vielä…se fis oli
vähän matala…’ tai jotain muuta. Ei,
sitten kun se hyvä, niin se on hyvä. Ja
hän osasi sen, kun vielä sen silmät
tuikki, Jussin silmät… ja on tosissaan.
Ja se on jäänyt mieleen.”
Gazzellonin opissa
Lukioikäisenä Jari osallistui Severino
Gazzellonin kesäkursseille Sibelius-
Akatemiassa ja Accademia Musicale
Chigianassa Sienassa. Gazzellonin Jari
muistaa mukavana henkilönä, ei
koskaan loukkaavana tai autoritaari-
sena. Sienan kursseilla oli myös mah-
dollisuus soittaa maailmanluokan pia-
nistin kanssa ja käydä konserteissa.
”Siellä oli aina pianisti ja vielä Bruno
Canino, että ei ihan kuka tahansa. Se-
hän oli tämmöiselle 16–17-kesäiselle
ihan suurta juhlaa pelkästään saada
soittaa loistavan pianistin kanssa. Ja
sitten mä olin kaikki illat konserteissa.
Kahdeksassatoista konsertissa ensim-
mäisenä kesänä, muistan vieläkin.
Joensuulaiselle, jossa oli suurin piir-
tein kolme konserttia vuodessa, se oli
iso juttu. Vaikka ne oli oppilaskonsert-
teja, mutta kun ne [esiintyjät] oli tullut
ympäri ämpäri maailmaa, ne oli hir-
veen hyviä.”
Uravalinta ”kiikun kaakun”
Gazzellonin kurssien jälkeen Jari oli
orientoitumassa ammattihuilistiksi.
Alvas tarjosi opiskelupaikkaa Sibelius-
Akatemiassa ja olisi järjestänyt töitä
kolmessa musiikkiopistossakin, mikä
olisi taannut toimeentulon. Myös Gaz-
zellonilta tuli kutsu opiskelemaan
Santa Ceciliaan. Toisaalta Jaria oli
kiinnostanut Freud ja psykoanalyysi
15-vuotiaasta lähtien. Kun lääketie-
teellisen tiedekunnan ovet eivät avau-
tuneet heti lukion jälkeen Helsingissä
hän pääsi opiskelemaan lääkintöhal-
lituksen takaaman opintolainan turvin
Sveitsiin. Myös huilunsoitto jatkui.
”Sveitsissä oli se hyvä puoli, että siellä
oli hirveän isoina kokonaisuuksina
tentit. Hesassa on sitä, että on jatku-
vasti pieniä tenttejä. Ei varmasti olisi
pystynyt soittamaan niin paljon. Niin
siellä soitin ihan alusta alkaen. Olin
jo aloittanut medicinan, niin mä vaan
menin sinne konservatorion toimis-
toon, että ’hei, kuka teillä opettaa hui-
lunsoittoa?’. Ja sitten Jean-Paul Hae-
ring oli se arvostettu opettaja. Hän
suostui mut tapaamaan ja se oli siitä
selvä, että milloin aloitetaan.”
Huilunsoittoa ja lääketieteen opis-
kelua oli mahdollista harjoittaa rin-
nakkain. Välillä Jari toimi konservato-
rion opettajan sijaisena, soitti yliopis-
ton orkesterin solistina ja teki radio-
nauhoja. ”Yliopiston orkesterin solis-
tina me soitettiin Peter-Lukas Grafin
kanssa Willy Burkhartin Canzona,
muistaakseni. Siinä on kaksi huilua
ja matalat jouset. Valtavan hieno teos,
jota en ole koskaan sen koommin
kuullut. Tämmöistä oli koko ajan. Ja
Lausannessa olin yliopiston orkeste-
rissa ja soitin [Bachin] h-molli sarjan
osia. Tein radionauhoituksia romaa-
nisen Sveitsin radiolle. Soitin muun
muassa Salmenhaaran Preludi, iskel-
Trio Erik Antere (vas.), Jari Sinkkonen ja Tapio Jalas vuonna 1968Gazzellonin kurssilla Jyväskylän kesässä (kuva: Panu Antere).
HUILISTI 2/2019 • 17
mä ja fuugan silloin. Julien-Fran-
çois Zbindenilla, hän oli siis radion
musiikkipomo, on muutama mainio
huilukappale. Mä soitin niitä jotain
Suomessakin, muistan Fantasian tai
jotain. Hänellä on joku pieni sonatiini
huilulle ja pianolle. Että se oli hyvin
aktiivista, tämä soittoelämä.”
Kiinnostus ihmisen mieleen
Sveitsissä Jarin kiinnostus ihmisen
mieleen kasvoi entisestään. ”Ja Sveitsi
on siinä [psykiatriassa] tietysti hirveän
hyvä maa. Siellä on ollut näitä eri puo-
lilta asioita katselevia psykiatreja ja
psykoanalyytikkoja aina, tai kauan. Ja
Lausannessa oli hirveän hyvä opetus,
psykiatrian opetus. Siellä oli sitten
loistava lastenpsykiatrian professori.
Ja tunsin oloni luontevaksi lasten
kanssa. Ja ilmeisesti mulla on, sen on
muut sanoneet monessa yhteydessä,
kyky luoda turvallinen tilanne lapsen
kanssa, että ne uskaltaa sitten ruveta
puhumaan.”
Muusikkotaustaansa Jari on hyödyn-
tänyt muun muassa toimiessaan Män-
tän Nuorten pianoakatemian ”ylim-
mäisenä kallonkutistajana”. ”Siellä
mä oon käynyt muutamana kesänä ja
jututtanut näitä nuoria lahjakkuuksia.
Ja nimenomaan siitä oppilas–opettaja
-suhteen näkökulmasta ja siitä, että
miten ne on kokenut. Sieltä tulee mel-
koisia tarinoita. Valtaosa, ylivoimainen
valtaosa positiivisia ja sitten jotain, että
oppilas olisi sitä mieltä että pitäisi
vaihtaa. Tämä on se kipeä kohta mo-
nelle opettajalle. Se on semmoinen
narsistinen loukkaus. Ja sitten tulee
sellaista hylkäämistä, ja kun onkin toi-
sen opettajan oppilaana, niin entinen
opettaja tulee matinean jälkeen sano-
maan jotakin ihan tosi, tosi pottumais-
ta siitä ’olihan siinä jotain mielenkiin-
toisiakin kohtia’ tai jotain tämmöistä.”
Jarilla itsellään on kokemusta opet-
tajuudesta myös Suomessa. Työsken-
nellessään Joensuussa terveyskeskus-
lääkärinä hän soitti samalla kaupun-
ginorkesterissa ja opetti musiikkiopis-
tossa parina iltana viikossa. Hänen op-
pilaitaan oli muun muassa nuori Petri
Alanko.
Musiikki yhdistää
Soittaminen on luonut myös tärkeitä
ystävyyssuhteita. Teini-ikäisenä hui-
listina hän tutustui toiseen joensuu-
laismuusikkoon, sellisti Seppo Ki-
maseen. Myöhemmin Jari toimi kol-
mena ensimmäisenä kesänä Kimasen
perustaman Kuhmon kamarimusiikin
taiteilijana. Sveitsin aikoina Jarin par-
haimmat kontaktit olivat soittajia.
Näistä mainittakoon Tonhalle-orkes-
terin soolopikkolonsoittaja Janek
Rosset, johon hän on edelleenkin yh-
teydessä.
Soittokuntoaan Jari pitää yllä lääke-
tieteen dosenteista koostuvassa Do-
centus Musicus -triossa. Myös Poulen-
cin sonaatti on Jarin ajankohtaista oh-
jelmistoa. Mäntässä ”ylimmäinen kal-
lonkutistaja” on päässyt nuorten kans-
sa estradeille. ”Ja mulla oli kaikkein
hurmaavinta siellä Mäntän pianoaka-
temiassa. Se oli semmoinen vähän
show. Siellä oli Tarmo Peltokoski,
piano ja Samuel Eriksson, klari-
netti, joka on myös loistava pianisti ja
minä. Me soitettiin Saint-Saënsin Ta-
rantella. Ja sitten siinä piti vähän
huulta heittää ja mulla oli semmoinen
Freud-hattu päässä. Ja mä siinä sa-
noin, että yksi lastenpsykiatri on sano-
nut, että ikätoveriseura on hirveän
tärkeätä ihmisille, että sen takia mä
oon tässä 17-kesäisen Samuelin ja 18-
kesäisen Tarmon kanssa esiintymässä.
Se oli tietenkin aivan mahdottoman
hauskaa.”
Anna-Leena Rysä
Jari Sinkkonen Huilistinhaastattelussa (kuva:
Anna-Leena Rysä 2019).
18 • HUILISTI 2/2019
2.Kalervo ”Kassu” Halonen on
tunnettu populaarimusiikin
säveltäjä, jonka tuotantoon
kuuluu noin 1500 levytettyä
sävellystä. Niistä suosituim-
pia ovat ’Sydämeeni joulun
teen’, ’Rentun ruusu’, ’Surun
pyyhit silmistäni’ sekä ’Oot
täydellinen’. Harva tietää,
että Kassu on taustaltaan
orkesterihuilisti.
aalan Manamansalossa
kasvaneen Kassu Halo-
sen musikaalisuus ilmeni
varhain. Laulamaan hän oppi ennen
kuin puhumaan ja ensimmäiset sävel-
lykset syntyivät 4-vuotiaana. Soittami-
nen alkoi isän tekemällä mandolii-
nilla. Seuraava instrumentti oli lahjak-
si saatu haitari. Sillä Kassu harjoitteli
tosissaan, hankki laajan ohjelmiston
ja voitti useita kilpailuja. ”Ja sitten,
kun mulla oli hirveä hinku lähteä
opiskelemaan musiikkia, eihän meillä
varaa ollut, hokasin että Kajaanissa-
han on varuskuntasoittokunta. Mä ryy-
säsin sinne ja sanoin kapellimestarille
’tänne nyt’, että mulla ei ole paluulip-
pua sitten, mä jään tänne. Olin just
lopettanut kansalaiskoulun. Eikä siel-
lä ollut mikään sisäänottoaika eikä
mikään. Mä sanoin sille, kun se sanoi
ettei se niin vaan onnistu, että pannaan
onnistumaan. Pyydän, että teette musi-
kaalisuustestin ja katotaan sitten asiaa
uudestaan. No, testi tehtiin ja se meni
kyllä siihen malliin, että se sanoi, että
kyllähän tämä selvä on. Täällä huilis-
tille tulee olemaan yks paikka. Sanoin,
että ihan sama, kunhan pääsee kyytiin.
Ja niin mulle annettiin huilu, intin ku-
teet ja jäin siltä istumalta sinne.”
Viiden vuoden koulutus
lyheni puolella
Soitto-oppilaan koulutus kesti viisi
vuotta ja vastasi aika lailla konserva-
toriota. ”Siinä on kenraalibassot,
kontrapunktit ja musiikinhistoriaa,
Soitto-oppilaasta hittisäveltäjäksi
VVteoriaa, soittimen opetus, nuotinkir-
joitus ja kaikki. Koko paketti. Mä oon
aina ollut silleen epäsosiaalinen ih-
minen, että en tekemällä tehtyjä auk-
toriteettejä osannut oikein koskaan
pokkuroida. Ja armeijassa kun ollaan,
vaikka se ei ookkaan armeija, mutta
kapiaisethan siellä on soittajina, niin
siellä valikoitu yks sellainen, joka otti
mut sitten henkilökohtaiseksi ’suoja-
tikseen’ ja järjesti mulle aina poistu-
miskieltoja.”
Arestissa ollessaan Kassu opetteli
huilun lisäksi soittamaan monia mui-
takin instrumentteja kuten kitaraa,
bassoa ja rumpuja. Välillä hän toimi
soittokunnan rumpalina.
Poistumiskieltojen ta-
kia koulusta valmis-
tuminen onnistui
kahdessa ja puo-
lessa vuodessa.
Huilunsoiton
opetusta
Varuskunnan soitto-
kunnassa Kassu sai
myös soitonopetusta. ”Hen-
kilökohtainen opettajani oli Jorma
Joensuu, joka oli ihan loistava hui-
listi. Se osasi koko soittokunnan oh-
jelmiston ulkoa, ei tarvinnut nuotteja
mihinkään. Paraatissa se soitti pikko-
loa, kun halus että mä soitan huilua,
kun se on liian iso roudattava”
Pian soitto-oppilaaksi mentyään
Kassun potentiaali huomattiin ja soit-
tokunnan kapellimestari järjesti hä-
nelle huiluopettajan Helsingistä.
”Vaikka ei Jorma Joensuu ollut huono
opettaja ollenkaan, mutta se halus niin
kuin äkkiä saada lisää hönkää. Mulla
oli semmoinen opettaja vähän aikaa
kuin Ilpo Mansnerus. Kävin Ilpon
luona tunneilla ja sitten kävin myös
pyrkimässä Sibelius-Akatemiaan, jo-
hon pääsin sisälle mutta en mennyt.”
Syynä kieltäytymiseen oli se, että soitti-
meksi olisi tullut fagotti. Armeija mak-
soi tietyn kiintiön vuodessa oppilas-
paikoista Sibelius-Akatemialle ja kaik-
ki huilupaikat olivat jo täynnä.
Pääsykokeista Kassulla on hauska
tarina. ”Seija-Sisko Rautio, joka
kirjoitti säveltapailukirjankin muis-
taakseni, oli lautakunnan puheen-
johtaja. Siellä oli pakollinen pianonu-
mero, joku. Ne soitti vaikeusasteeltaan
tämmöisiä Ukko-Nooa ja Satu meni
saunaan. Mä olin treenannut, tein ko-
tiläksyt hyvin tähän kokeeseen. Tree-
nasin korvakuulolta Chopinin cis-
molli-valssin. Ja mä kajautin sen siellä
tulemaan, pirulauta. Seija-Sisko sanoi,
että oota vähän. Se lähti ja haki sem-
moisen nuottikirjan, jossa oli Bachin
inventioita. Semmoinen hirveä opus.
Ja niin tiuhaan kirjoitettua,
niin pientä. Mä rupe-
sin kattoon sitä: c...
Niin se sanoi, että
millä oot oppinut
tämän? Sanoin,
että korvikselta
tempaisin. Hän
sanoi, että ei voi
olla totta! Ei siellä
montaa väärää ään-
tä ollut. Joku sointu-
käännös oli ollut väärin,
mutta päällisin puolin [meni oikein].
Kyllähän mä nuotteja osasin silleen ta-
vata jo siinä vaiheessa, mutta en suju-
vasti osannut lukea ollenkaan. Enhän
olisi kerennyt, jos olisin nuoteista
[opetellut], niin ei olisi aika riittänyt.
Mä ajattelin: nyt nuotit nurkkaan ja
soitetaan!”
HUILISTI 2/2019 • 19
Pillit pussiin ja Ruotsiin
Soitto-oppilasajan loputtua Kassu ”löi
pillit pussiin” ja lähti Ruotsiin Eiserin
tehtaalle vuorotyöhön. ”Ajattelin, mä
en Kajaaniin jää tanssimuusikoksi. Se
on ihan varma. Jos ei korkeammalle
rimaa saa, niin on ihme. Lähdin Ruot-
siin Boråsiin, koska mun siskot olivat
siellä töissä. Mä ajattelin, että haluan
mennä töihin ja tienata rahaa.” Elä-
mään tuli käännekohta, kun Kassu
näki lehti-ilmoituksen, jossa kaupun-
ginorkesteriin haettiin huilistia. Hän
meni koesoittoon ja tuli valituksi oppi-
lassoittajaksi. ”Sehän oli ihan mahtava
paukku!”. Borås Symfoniorkester oli
jo tuolloin laadukas ja melko iso or-
kesteri, jossa vieraili nimekkäitä ul-
komaisia solisteja ja kapellimesta-
reita.
Kassun elämä sai kuitenkin taas
uuden suunnan, kun hän innostui
rockmusiikista. ”Kirka oli Borås Par-
killa keikalla ja mun pikku-
sisko sanoi, että nyt lähde-
tään kattomaan, se on mah-
tava. Sanoin, ettei mua kiin-
nosta. Mua ei kiinnostanut
kuin klassinen musiikki.
Kuitenkin se sai mut sinne
ja kyllä totesin sen saman,
että jestas mikä energia! Se
teki semmoisen vaikutuk-
sen, että sanoin, että haluan
tohon bändiin, ihan yksin-
kertaisesti. Puolitoista vuot-
ta annan itelleni aikaa, että
oon tuossa bändissä. Se oli
tietysti aika kova tavoite,
kun ei ollut ikinä soittanut
edes semmoista musiikkia
eikä mitään paljoa.” Kassu
hankki sähköurut ja rupesi
treenaamaan. Päätöstä
rockmusiikkiin siirtymi-
sestä ei muuttanut edes se,
että hän olisi päässyt orkes-
terioppilaaksi Tukholman
kuninkaalliseen filharmoni-
seen orkesteriin!
Kirkan bändistä säveltäjäksi
Kassu palasi takaisin Suomeen ja pe-
rusti oman bändin, joka keikkaili ym-
päri maata. Hän alkoi kehittää itseään
myös laulajana. ”Silloin oli laulutek-
niikkaa ja äänialakin oli yli kolme
oktaavia. Katsoin, että näillä mä pär-
jään. Se bändi loppui omaan mahdot-
tomuuteensa, koska ei ollut töitä. Soi-
tin Tampereelle ohjelmatoimistoon ja
sain kuukauden soittokeikan tuolta
Sodankylän Kantakrouvista.” Sodan-
kylässä ollessaan tutulta muusikolta
tuli tieto, että Kirka etsii urkuria. ”Sit-
tenhän se Kirka soitti, että tuutko käy-
mään Helsingissä niin mennään soit-
tamaan vähän tuonne klitsuun. Sa-
noin, että bingo! Minä tulen, ja minä
tulin. Ja se oli sillä selvä.”
Aloitettuaan Kirkan bändissä hän
pääsi tarjoamaan levytyksiin myös
omia sävellyksiään. Seuraava tavoite
oli tutustua iskelmämusiikin huippu-
tekijöihin Jaakko Saloon ja Toivo
Kärkeen, mikä onnistuikin. ”Jaakko
Salo opetti mulle äänilevyn tuotta-
mista. Se antoi kaikki neuvot, mitä
pystyi. Olen todella kiitollinen siitä.
Sain ensin olla sen apparina studiossa
ja kirjoittaa muutamia sovituksia ja
vähitellen päästä siihen hommaan
sisään. Sitten Toivo Kärki halusi tavata
mut ja hänestä tuli sävellyksen opet-
tajani. Niin mä ajattelin, että nyt on
kerrankin koulu, että ei oo kiire mi-
hinkään.”
Varsinainen läpimurto säveltäjänä
tapahtui 1980-luvulla, kun Vexi Sal-
mi antoi Kassulle Irwinin Härmäläi-
nen perusjuntti -albumin tekstit sä-
vellettäväksi. Hanat aukesivat toden
teolla, kun saman syksyn aikana syn-
tyivät ikivihreiksi muodostuneet iskel-
mät ’Rentun ruusu’, ’Sydämeeni jou-
lun teen’, ’Surun pyyhit silmistäni’ ja
’Kaksin rannalla yksinäiset’.
Tulevassa sinfoniassa
huilut ovat
merkittävässä
asemassa
Laulujen säveltäminen jat-
kuu edelleen. Lisäksi Kassu
pyörittää lapsuuden maise-
missa Manamansalossa Tai-
detaloa, jossa järjestetään
konsertteja, näyttelyitä ja
muita tapahtumia. Tällä
hetkellä hän toteuttaa myös
pitkäaikaista haavettaan,
joka on sinfonian säveltä-
minen. Vaikka huilunsoitto
on häneltä itseltään jäänyt,
ovat huilut tulevassa revon-
tuliaiheisessa teoksessa
merkittävässä asemassa.
Säveltämisessä Kassu luot-
taa traditionaaliseen ilmai-
suun. ”Uskon, että hyville
melodioille on tässä maail-
massa käyttöä.”
Anna-Leena Rysä
Kassu Halonen (kuva Anna-Leena Rysä 2019).
3.
Bassobaritoni Juha Uusitalo
tunnetaan näyttävän kansain-
välisen uran luoneena ooppe-
ralaulajana. Muusikon taival
alkoi kuitenkin ensin huilis-
tina. Viisivuotiaana syttynyt
palo näyttämölle lopulta
kiskaisi huilistin orkesteri-
montusta oopperalavalle. Nyt
näyttämötyön jäätyä taakse,
Uusitalo on jälleen uuden
edessä. Kävin haastattele-
massa Juhaa Tampereella ja
näin hän kertoo omin sanoin
uravaiheistaan.
“Ei ollut klarinettia vaan oli
romuhuilu”
uilunsoiton opiskelun aloi-
tin 9-vuotiaana. Huilu ei to-
sin ollut ykkösvalintani.
Pyysin vanhinta veljeäni, joka soitti
trumpettia, tuomaan seurakunnan
soitinvarastosta klarinetin. Meidän
naapurissamme asui siihen aikaan
Vaasan varuskuntasoittokunnan klari-
netisti Kyösti Rytkönen, joka oli niin
mahdottoman mukava mies, että ajat-
telin minustakin tulevan samanlainen,
jos valitsen saman soittimen. Se oli siis
ainoa kriteeri. Soitinvarastossa ei kui-
tenkaan ollut klarinettia vaan oli ro-
muhuilu ja sillä sitten piti aloittaa.
Ensimmäinen opettajani oli Vaasan
varuskuntasoittokunnan huilisti Sep-
po Mähönen. Seppo oli minulle suu-
ren ihailun kohde, jota katsoin kuin
“yökkö aurinkoa”. Hän oli tärkeä
kimmoke muusikon uralle ja on yhä
edelleen inspiraation lähde ja idoli,
niin soittajana kuin pedagoginakin.
Sepon kanssa pidetään edelleen yh-
HH
teyttä. Sittemmin opettajakseni tuli
Ole Gustafsson, diplomihuilisti, joka
tuli Helsingistä Vaasaan saatuaan pai-
kan kaupunginorkesterista. Ole joh-
datti minua opinnoissa sitten aika pit-
källe. Tosin rupesin vasta lukion vii-
meisellä luokalla harjoittelemaan
kunnolla, kun lukeminen ei oikein
maistunut ja läksyjen sijaan käytin
mieluummin aikani soittamiseen. Am-
mattiopinnot aloitin suoraan armeijan
jälkeen, kun pääsin sisään Helsingin
konservatorioon ja Timo Pulakan
oppilaaksi.
Orkesterimontustamaailman
oopperalavoille
Orkesterimontustamaailman
oopperalavoille
20 • HUILISTI 2/2019
HUILISTI 2/2019 • 21
“Vaikka olis kuinka hyvä
urheilija, ei välttämättä ole
hyvä valmentaja”
Sibelius-Akatemiaan ovet aukenivat
vuonna 1988. Oma tarinansa on se,
miten pääsin Petri Alangon oppi-
laaksi. Petri oli juuri palannut Sveit-
sistä Suomeen ja aloitti opettajana Si-
belius-Akatemialla. Samaan aikaan
kuvioon tuli mukaan Tapio Jalas,
joka halusikin minut itselleen oppi-
laaksi toteamalla: “Vaikka olis kuinka
hyvä urheilija, ei välttämättä ole hyvä
valmentaja”, vihjaten ettei Petri taita-
vana huilistina olisi hänen mielestään
automaattisesti hyvä opettaja. Petri oli
kuitenkin sekä hyvä pedagogi että ur-
heilija. Aloitin siis opinnot Petrin Alan-
gon oppilaana ja myöhemmin siirryin
Matti Helinille, jonka kanssa tein
huiludiplomin.
Vuosina 1995–1998 toimin kansal-
lisoopperan orkesterissa viransijai-
sena. Sitten sain vakituisen keikka-
laisen paikan oopperalta. Jos tarvittiin
huilistia ja aina soitettiin minulle ja
keikkoja tuli monesti vain päivän va-
roitusajalla, joten prima vista -soiton
piti olla hallinnassa. Samaan aikaan
orkesterityön ohessa olin aloittanut
laulutunnit harvakseltaan. Olihan se
kuitenkin kivaa saada soittaa huilua
orkesterissa. Uskoisin, että orkesteri-
työstä oli hyötyä tulevalle laulu-uralle.
Näin läheltä miten kapellimestari–
lava–orkesteri -triangeli toimii ja opin
seuraamaan kapellimestarin työsken-
telyä.
Huilunsoitto jäi kokonaan vuonna
1998 kun tein viimeisen huilutyön,
joka oli Wagnerin Siegfried. En enää
ehtinyt soittaa, kun piti opiskella roo-
leja. Yllättäen viimeinen työni orkes-
terisoittajana oli sama teos, mitä oop-
peralaulajan urallani esitin eniten ja
mistä sain suurimmat kiitokset.
“Enhän mä edes päässyt
oopperakoulutuksen
varsinaiseksi oppilaaksi!”
Viisivuotiaasta asti olen himoinnut
päästä näyttämölle. Kävimme vanhem-
pieni kanssa katsomassa näytelmiä, ja
kun näin näyttämön, sanoin äidille
että “mäkin haluan tonne”. Se oli se
näyttämö! Tuossa iässä syttynyt palo
näyttämölle oli se inspiraatio, mikä
myöhemmin vei laulamisen pariin.
Näytteleminen toki kiinnosti myös. Ka-
verini Upan kanssa uhosimme aikoi-
naan, että pyritään teatterikorkea-
kouluun, mutta se sitten jäi.
Laulutunneilla kävin ensin yksityi-
sesti. Opettajani oli vaasalainen Tom
Nyman, joka silloin oli ainoa laulaja
jonka ylipäätään tunsin. Kun vihdoin
pääsin vuonna 1995 tavallaan “keit-
tiön kautta” Sibelius-Akatemian oop-
perakoulutukseen, aloin saada näyt-
telijäntyön opetusta. Näyttelijäntyön
opettaja toimi Jukka Rantanen Kan-
sallisteatterista. Se oli niin hauskaa,
herranjestas sentään! Koelaulua teh-
tiin kuvitteellisesti lehmän vatsasta
niin, että ensin piti mennä sinne leh-
mään sisälle peräpäästä, ja piti näy-
tellä kuinka siellä mennään eteenpäin,
laulaen samalla Toreadoria. Kun näyt-
telemiseen näin yhdistyi musiikki ja
laulaminen, niin tiesin että tää on mun
juttu!
Ei mennyt kauaakaan, kun pääsin
tekemään matalampia miesääniä, kun
muita mun tyyppisiä ei Sibelius-Aka-
temian oopperakoulutuksessa silloin
ollut. Se oli minulle vähän niin kuin
onnenpotku. Vuonna 1995 aloitin ja
1996 teimme jo William Waltonin
oopperaa Karhu, jossa tein karhun
roolin. Menimme produktion kanssa
ympäri maailmaa (Washington DC,
Portugali, Tanska) Edustin Sibelius-
Akatemian oopperakoulutusta, vaikka
enhän mä edes päässyt oopperakou-
lutuksen varsinaiseksi oppilaaksi!
“Laulajana aukesi ihan eri
maailma”
Irma Rewell, Vaasan oopperan pe-
rustaja ja Ilmajoen musiikkijuhlien
taiteellinen tuottaja oli ensimmäinen,
joka kiinnitti minut ammattimaiseen
oopperaproduktioon. Soitin Vaasan
orkesterissa huilua Ilmajoen musiik-
kijuhlilla 1995. Teoksena oli Jääkäri
Ståhl ja muistan kuinka potutti, kun
soittamisen sijaan olisin halunnut
päästä lavalle laulamaan. Kiertelin
Irmaa kuin kissa kuumaa puuroa ja
odotin sopivaa hetkeä, jotta voisin pyy-
tää Irmaa kuuntelemaan mun laulua.
“No, mitä aiot laulaa? “ kysyi Irma.
“Voisin vetää vaikka ton O Sole Mion”
vastasin. Ilmajoen kaupungintalon sa-
lissa suoritetun koelaulun tuloksena
Irma Rewell kiinnitti minut seuraavan
kesän tuotantoon, mikä oli Jaakko
Ilkka. Kansallisoopperan lavalla deby-
toin vuonna 1997 ja kuuluin talon
vakituiseen solistikuntaan 2000–08.
Varsinainen läpimurto ulkomailla
tapahtui vuonna 1999. Olin tehnyt tätä
ennen pari kesää Ilmajoella ooppe-
roita, Kuopiossa Faustin Mefistofe-
leen sekä Lentävän hollantilaisen
Keski-Euroopan kiertueella. Tirolissa,
paikassa nimeltä Erl oli tällainen kesä-
tapahtuma, festivaali, jossa olin kaksi
kuukautta ja harjoittelin maailman
suurimman oopperaroolin, joka on
Wagnerin Ringin Siegfriedin Wan-
derer. Kävin joka päivä harjoituksissa
ensin kapellimestarin kanssa, sitten
korrepetiittorin kanssa ja preppausta
riitti. Vähitellen aloin oppia roolia
ulkoa. Oikea Wanderer tuli myöhem-
min paikalle ja minun oli siis tarkoitus
olla varamiehenä. Solisti kuitenkin
sairastui ja minut pyydettiin tekemään
kenraaliharjoitus. Tein sen ja sen jäl-
keen pyydettiin tekemään myös ensi-
ilta. Ja sitten vielä se toinenkin esitys,
mistä tehtiin tallenne. Siitä tuli minun
ensilevytykseni (“aivan hirveetä kuun-
nella sitä”). Lehdistöä oli runsaasti
paikalla ja siitä se sitten lähti!
“Sen tajuaa vasta
myöhemmin, missä joukossa
on ollut mukana”
Otin agentin vasta 2002, kun sain Ka-
rita Mattila -palkinnon. Karita kysyi
haluaisinko tulla IMG:lle, joka edusti
silloin mm. Michael Schumacheria
(tosin eri osastolla). No halusin! Kari-
ta järjesti agenttinsa kuntelemaan mi-
nua Lontooseen yhteen konserttiin.
Teoksena oli Samson et Dalila, ja lau-
loin siinä ilkeän ylipapin Daconin
roolin. Konsertin johti sir Colin Da-
vis ja orkesterina oli Lontoon Sinfo-
nikot. IMG:n pomo kuuli minua ja yksi
Shirley, josta tuli sitten mun varsi-
nainen agentti. Shirleyn kanssa yhteis-
työ jatkui aina tämän vuoden alkuun
saakka.
Vuonna 2003 oli ensimmäinen työ
Zubin Mehtan kanssa Münchenissä.
Teoksena oli Jumalten tuho. Matti
Salminen, kuningasbasso, oli siinä
Hagen ja minä Hagenin velipuoli Gun-
ther. Se oli niin mahtavaa
nähdä läheltä sellainen
superjulkkis, joka osaa
kaiken ulkoa, tekee töitä.
Oopperalaulajan työ ei to-
dellakaan ole mitään
“huuhaata”. Harjoitussalit
olivat hirveitä lääviä. Siellä
ryömittiin pitkin pölyisiä
lattioita tai mitä ohjaaja
ikinä halusikin. Kyllä gloo-
ria on kaukana tästä hom-
masta, mutta yleisöhän
näkee vain sen lopputu-
loksen. Onhan sitten tie-
tysti se “afterlife”, joka on
joillekin sitä glooriaa.
Fanilaumat seurasivat
minua, ihan Jenkkeihin
asti. Olin Wienissä suu-
rempi julkkis kuin kos-
kaan Suomessa. Siellä tun-
nistettiin kadulla, olis sit-
ten millaisessa maskissa
tahansa. Oli huimaa kun
opiskeluaikoina oli soitta-
jakollegoiden kanssa pu-
huttu Wienin filharmonikoista ja
muista huippuorkesterista ja yhtäkkiä
saatkin tehdä toitä niitten kanssa ja
saat vielä kehuja. Tuli kummallinen
olo.
Tein Wienin valtionoopperaan ehjän
oman suorituksen ihan uuteen Wag-
nerin Ringiin. Ja kun näki ketkä
maailman superkuuluisuudet ovat
tehneet saman roolin, oli hauska ha-
vaita, että oli kuulunut samaan ket-
juun. Senkin tosin tajuaa vasta myö-
hemmin, että missä joukossa on ollut
mukana (ja samoissa pukuhuoneis-
sa!) Laulajakollegat olivat suuria ni-
miä, mitä ei siihen aikaan, kun sitä
työtä teki edes miettinyt, että toi on
toi kuuluisuus. Ei voinut voinut edes
miettiä, kun piti keskittyä omaan
tekemiseen.
“Nää on tavallaan niitä
käynnistymisiä uudelle
uralle”
Mut on kolme kertaa leikattu päästä
ja yhden kerran sydämestä. 2008 oli
ensimmäinen leikkaus kun olin Firen-
zessä. Sitä ennen, en koskaan ollut
joutunut olemaan sairaalassa. Nää on
tavallaan niitä käynnistymisiä uudelle
uralle, kun huomaa, että vaikka kuin-
ka yrittää mennä eteenpäin niin silti
joku muu puuttuu sun peliin. Se on
toi, mikä se nyt onkaan, “kohtalo”.
Mulla oli hirveesti stressiä. Tein maail-
man suurimpia rooleja, kuuluisim-
pien kapellimestareiden kanssa ym-
päri maailmaa. Lentävä Hollantilainen
120 kertaa 16 eri produktiossa James
Levinen kanssa. Ja paljon muuta.
Sairastumiset oli tavallaan vihjeitä siitä
että pian loppuu sun ura, ainakin näin
jälkeenpäin katsoen. Ihminenhän
yrittää jälkikäteen perustella tapah-
tumia, haluten löytää niille syyn. Mutta
itseään ei todellakaan kannata syyttää
mistään.
Mun ura oli tosi tehokas ja lyhyt.
Näyttämötyö ei loppunut kertaheitolla,
se meni katkerina askelina. Minut oli
buukattu Woltanin rooliin ympäri
maailmaa: Australiaan, moneen paik-
kaan Keski-Euroopassa ja myös Met-
ropolitaniin. Agenttini Shirleyn kanssa
tapasimme tämän vuoden alussa ja oli
pakko todeta, ettei
kukaan enää halua minua
oopperaproduktioihin,
kun en pysty liikkumaan
näyttämöllä. Se oli kova
paikka.
“Näyttämö jäi,
mutta laulu jatkuu”
Laulu on niin älyttömän
kivaa. Ja opettaminen.
Olen oppinut ymmärtä-
mään musiikin avulla pal-
jon laajempia asioita. Mu-
siikilla on uskomaton voi-
ma. Ihan niin paljon en
enää laula, kuin aiemmin,
mutta konsertoin ja ope-
tan edelleen.
Kuusi vuotta sitten pe-
rustivat Johanna Rusa-
nen-Kartano ja pianisti
Pami Karvonen Laulu-
akatemian. Kun Johan-
nalla urakiireet alkoivat
viedä yhä enemmän aikaa,
minut pyydettiin mukaan. Ja nyt on
menossa kolmas vuosi opettajana ja
toinen kesä taiteellisena johtajana.
Lauluakatemian puitteissa järjestäm-
me mestarikursseja ja erilaisia koulu-
tuksia. Huhtikuun lopulla 27.4 on
Delicious Arias -oopperaillallinen
Mustion Linnassa ja kesällä samassa
paikassa vuotuinen kesäkurssi kon-
sertteineen 5.–9.6.2018. Kurssin pää-
opettajina toimivat minun lisäkseni
oopperalaulaja Päivi Nisula ja pianisti
Pami Karvonen, laulupedagogi Bianca
Hösli sekä Wagner-asiantuntija, pia-
nisti Pekka Asikainen.
Näyttämö jäi, mutta laulu jatkuu!
Johanna Salminen
22 • HUILISTI 2/2019
Martina Serafin ja Juha Uusitalo, Tosca ja Scarpia, PuccininTosca -produktiossa Lontoon Kuninkaallisessa Oopperassa
2010–11 (kuva: Catherine Ashmor).
HUILISTI 2/2019 • 23
4.
Outi Nieminen muistetaan
muusikkopiireissä Tampereen
huilukilpailun (1985)
voittajana ja jo hieman ennen
sitä Radion sinfoniaorkesterin
nuorten solistien konsertin
esiintyjänä. Musiikki jäi
kuitenkin käsikirurgin
rakkaaksi harrastukseksi.
uti Nieminen aloitti huilun-
soiton nykymittapuun mu-
kaan suhteellisen vanhana,
13-vuotiaana. ”Huilu ei ollut ensim-
mäinen instrumenttini. Sain joskus
kymmenvuotiaana joululahjaksi kita-
ran, vaikka olin toivonut viulua. Soitin
kitaraa entisellä kotipaikkakunnallani
eli Varkaudessa musiikkiopistossa
muutaman vuoden, olisinko kolme
vuotta soitellut. Siellä tietysti oppilas-
Kilpailuvoittajavalitsilääketieteen
konserteissa esiintyi muitakin instru-
mentteja. Silloin jotenkin ihastuin hui-
lun ääneen. Otin sen ensin sivusoitti-
meksi ja oikeastaan sitten aika nope-
asti huilusta tuli pääinstrumentti. Se
lähti sujumaan ihan [hyvin]. Olin en-
sin Varkaudessa pari kolme vuotta ja
sitten siirryin Kuopion konservatori-
oon Herbert Lindholmin oppilaak-
si.”
Marraskuussa 1984 Outi
esitti Radion sinfonia-
orkesterin nuorten
solistien konsertis-
sa Cécile Chamina-
den Concertinon
ja seuraavana kesä-
nä hän saavutti Tampe-
reen huilukilpailussa ensim-
mäisen palkinnon. Pyrkiminen
Sibelius-Akatemiaan ylioppi-
laskirjoitusten jälkeen oli
OO
24 • HUILISTI 2/2019
Outille ja lähipiirille itsestäänselvyys.
Samanaikaisesti hän pyrki myös lää-
ketieteelliseen tiedekuntaan. ”Mä
aloitin sitten molemmissa yhtä aikaa,
mikä oli tosi huono yhdistelmä. Siinä
piti itsensä kyllä tosi kiireisenä. Lää-
kiksessä on sen verran pakollisia
opintoja, ja sitten alkuvaiheessa tietysti
Akatemiallakin oli kaikenlaista sävel-
tapailuryhmää ja muuta sellaista. Ja
sitten suhtautui pienenä opiskelijana
kauhean tunnollisesti kaikkeen. Siellä
fillaroitiin edestakaisin.”
Outi opiskeli Sibelius-Akatemiassa
pari vuotta aktiivisesti ja sen jälkeen
vähän epäsäännöllisemmin. Ammatin-
valinta ei ollut selvillä heti. ”Mulla ei
ollut hirveän selkiytynyttä ajatusta sii-
nä vaiheessa, kun lähdin Helsinkiin
opiskelemaan, että mitä minusta sitten
oikeasti tulee. Se oli ehkä vaan sillä
lailla ajautumista kanssa. Lääkishän
on tosi intensiivinen yhteisö ja siellä
on tosi intensiivinen kurssihenki. Sin-
ne ajautui niihin porukoihin, mikä
ratkaisi asian.”
Huilunsoitto jatkui kuitenkin har-
rastuksena Sibelius-Akatemian opin-
tojen loputtua. ”Oli varmasti opiske-
luaikana muutama tämmöinen hiljai-
sempi vuosi, ettei kertakaikkiaan ollut
aikaa mihinkään. Mutta kyllä sitten
muutama keikka vuodessa oli ja eri-
laisia orkesteri- ja kamarimusiikki-
juttuja. Ja tavallaan koko ajan ehkä
tässä aikuisiällä lisääntyvästi on sitten
ollutkin monenlaista soittamiseen liit-
tyvää tekemistä, erilaisia orkestereita
ja muita virityksiä. Kamarimusiikkia
ja ehkä muutama solistikappale, joita
tilauksesta on sitten valmistanut aina
muutaman kappaleen vuodessa. Ehkä
jotain ihan uuttakin ohjelmistoa.”
Ja soitto jatkuu edelleenkin. ”Nyt
soitan taas aktiivisemmin tässä näin
viime vuosina kuin mitä pitkään ai-
kaan. Lapset alkavat olla silleen itse-
ohjautuvia, niin että pystyy jättämään
niitä pitemmäksikin aikaa ja käymään
jossain ulkomailla keikoilla. On ole-
massa Maailman lääkäriorkesteri,
World Doctor’s Orchestra, joka just
vietti kymmenvuotisjuhliaan. Se on
Berliinissä perustettu periodiorkes-
teri, jossa on lääkärimuusikoita, joilla
on sekä lääkiksen että jonkun musiik-
kikorkeakoulun puolelta opintoja.
Tällaisessa olen pyörinyt mukana. Ja
viime aikoina Savon soitannollisessa
seurassa, joka sitten taas on profiloi-
tunut romantiikan ajan suurteoksiin,
joita ovat säveltäneet unohdetut tai vä-
hemmälle huomiolle jääneet säveltä-
jät, erityisesti naissäveltäjät. Että niitä
ollaan nyt tässä pari kertaa vuodessa
esitetty tuolla Kuopion ja Varkauden
suunnassa. Ja siihen kuuluu myös näi-
den harvinaisten sävellysten etsimi-
nen. Veljeni digitoi ja myöskin myy
niitä nuotteja eri puolelle maailmaa.”
On kiinnostavaa kuulla, pystyykö
huilistin koulutusta ja ammattitaitoa
hyödyntämään käsikirurgin työssä?
”No, itse asiassa aika paljonkin. Suo-
messahan on tällainen aika aktiivisesti
toimiva Musiikkilääketieteen yhdistys,
ja on musiikkilääketieteen erityispäte-
vyys olemassa. Ja meitä musiikkilää-
käreitä on semmoinen ehkä 10–20
aktiivista täällä Helsingin ympäristös-
sä. Me tarvittaessa aina yhteisvoimin
pohditaan erilaisia soittamiseen liit-
tyviä ongelmia, tukirangan toimimi-
seen liittyviä ongelmia. Siinä on hyö-
tyä, että ymmärtää jotenkin miten soit-
tamista ihan oikeasti tehdään. Kyllä
olen lasten soitonopintoja hyödyntänyt
siinä, sellotekniikkaa ja pienemmän
pojan piano-opettajan hyviä neuvoja,
erilaisia rentouttavia harjoituksia kä-
delle ja niin edelleen. Kaikki menee
kyllä ihan hyötykäyttöön.”
Entä kaduttaako Outia, ettei hän
jäänyt huilistin uralle? ”Ehkä se on
väärin sanottu, että kaduttaa, mutta
aina välillä on vähän semmoinen hai-
HUILISTI 2/2019 • 25
kea olo. Että minkähänlaista
elämä sitten olisi, jos olisi
jatkanut soittamista ihan am-
matiksi saakka. Varmasti mo-
nessa suhteessa erilaista kuin
mitä nykyään. Toisaalta minus-
ta tuntuu, että lääketieteen pa-
rissa työskentely on sitten taas
monessa suhteessa helpom-
paa. Siinä on tietyt rutiinit ja
tietyt tavat miten sairaalamaail-
ma pyörii. Ja sitten, kun niihin
pääsee sisälle ja hallitsee oman
erikoisalansa, niin siihen ei tar-
vitse niin kauheasti pistää omaa
persoonaansa. Riittää ajatuksia
ja intensiteettiä tehdä kaikkea
muuta myöskin.”
Entä olisiko huilistin uralla
kiinnostanut orkesterityö? ”Sil-
loin pienempänä just en olisi
halunnut orkesteriin. Että oike-
astaan se orkesterisoiton ilo ja
upeus on löytynyt vasta pikku
hiljaa. Tietysti tässä on varmasti
sekin, että silloin tuolla Var-
kauden ja Kuopion seudulla ei
hirveästi ollut mitään orkesteri-
soittomahdollisuuttakaan. Kyllä
ne enemmän jäi sitten musiikki-
leireille ne orkesterisoittokoke-
mukset. Tykkäsin kauheasti
puurtaa ja harjoitella itsekseni ja
soittaa mahdollisimman haas-
tavia kappaleita ja saada teknii-
kan sujumaan. Mutta toisaalta
ihan tehdä kaikenlaista pieni-
muotoisempaa kamarimusiikkia
kanssa.”
• • •
”Tulevaisuus näyttää, valitsenko
opiskelun joko Sibelius-Akatemi-
assa tai Lääketieteellisessä tiede-
kunnassa”, kertoo 19-vuotias Ou-
ti Nieminen Ilta-Sanomien haas-
tattelussa. Vastauksenhan jo tie-
dämme.
Anna-Leena Rysä
Kuvat s. 23:Outi Nieminen soittaa edelleenkin kilpailuvoittona saamallaan Albert Cooperinsuukappaleella (kuva Anna-Leena Rysä 2019); Outi Ilta-Sanomien haastattelussa 1985.
Vieressä: musiikkileirillä; yllä: lehtihaastattelu kilpailuvoiton jälkimainingeissa.
Huilistin kesähoroskooppi 2019
26 • HUILISTI 2/2019
Oinas (21.3.–20.4.)
äitä hattuun! Tänä kesänä kollegoillasi sävelet
osuvat paremmin kohdilleen kuin sinulla ja saatat
tuntea siitä kateutta. Parempi olisi kuitenkin pitää
pää kylmänä ja iloita muiden onnistumisista, kyllä syksy
tuo taas myötätuulta puhallukseen. Oi-
naalle tähdet suosittelevat kesärentou-
tumista soiton parista ja inspiraation
hakemista kesäisten festarien kautta.
Yllätä itsesi ja ystäväsi ja suuntaa mah-
dollisimman yllättäviin poikkitaiteellisiin
bakkanaaleihin ympäri Suomen… ja myös
Suomen ulkopuolelle.
Härkä (21.4.–20.5.)
inulla pyyhkii keikkarintamalla
hyvin! Ovet avautuvat tänä kesänä
niin Kuhmoon kuin Cruselliin-
kin ja omien poikkitaiteellisten konsert-
tikokeiluidesi ohessa ehdit vielä opettaa
muutamalla leirillä. Mainetta ja mammonaa lu-
vassa, mikä pistää ärsyttämään kanssasoittajia ympä-
rilläsi. Saatat kokea kateutta vähemmän kyvykkäiden ta-
holta, varo kilpailijoita! Kannattaa laittaa keikkapalkoista
osa sukan varteen, kesän lopulla planeettojen kulma en-
nakoi jonkinlaista remontin tarvetta huilulle.
Kaksoset (21.5.–21.6.)
inulla on motivaatiota nyt vaikka muille jakaa!
Tiedossa on matkoja, mahdollisesti kesäleiriä tai
kurssia pukkaa ulkomailla. Jonkinlaisen sydän-
surun mahdollisuus vaanii kuitenkin taus-
talla… kolmiodraama? Se saa huilusi
soimaan alavireisesti; vahdi terssejä. Älä-
kä myöskään hätiköi suunnitelmissasi,
vaikka pulssisi hakkaa kesälämmössä al-
legroa. Hätiköidyt toimet aiheuttavat vain
turhaa uupumusta.
Huilistin kesähoroskooppi 2019
Rapu (22.6.–22.7)
ijoi, suututat paikallislehden pahansuovan ja kat-
keran kriitikon, joka arvostelee sovinnaisen kesä-
konserttisi maan rakoon. Mitäs valitsit Kuhlauta oh-
jelmistoon! Nyt kannattaa olla häpeilemätön ja rohkea
teosvalinnoissa ja lyödä ällikällä kuulijat. Se vie sinut kohti
glooriaa ja lähemmäksi tavoitteitasi.
Muista lomailun tärkeys myös,
liian ryppyotsainen puurtami-
nen saa aikaan läppävian…
sekä sinuun, että huiluusi.
Leijona (23.7.–22.8.)
ähdet enteilevät, että Leijona ottaa kesällä kan-
taakseen muiden taakkoja – ethän ala kenenkään
alttohuilun roudariksi?? Kieltäydy ajoissa ja luovu
kesän korvalla velvollisuuksista, jotka eivät itseasiassa kuu-
lu sinun huilupussiisi ollenkaan. Kulunut talvi oli sen verran
raskas, että se tylsisti taiteellista sieluasi ja sai sinut suh-
tautumaan välinpitämättömästi ja arasti kaikenlaisiin mie-
lenkiintoisiin kutsuihin ja projektei-
hin. Menikö tilaisuus sivu suun?
Karaise itsesi, sylkäise muutama
vihainen jet whistle sotahuudon ta-
voin huiluusi ja rynnistä mukaan ka-
hinoihin.
Neitsyt (23.8.–22.9.)
inulla on tulevana kesänä liikaa vaihtoehtoja, jois-
ta valita. Raudaskylään vai Crusellille? Kvintettinä
vai kvartettina? Kiertoilmahengitys Bachin Parti-
taan vai ei? Valintoja on tehtävä, luota siinä intuitioosi ja
keuhkojesi kapasiteettiin. Tähdet enteilevät Neit-
syelle nopeutta kesään, jätä sonaattien hitaat osat
suosiolla odottamaan syyssateita. Varo kuiten-
kin liian nopeaa kommunikointia kolle-
goiden ja soittokavereiden kanssa, se
voi hankaloittaa hedelmällistä yhteis-
työtä.
Lupailevatko tähdet kesääsi riitasointuja vai harmonista lomailua? Huilisti-lehden
oraakkeli tulkitsee taivaankappaleiden tahdon Pythagoraan tarkkuudella.
J
S
S
O
T
S
HUILISTI 2/2019 • 27
Vaaka (23.9.–22.10.)
aa’an kesä on kaksijakoinen. Alkukesästä toteu-
tuu jokin iso tavoite, tuoden kunniaa. Olet tehnyt
sen eteen kovasti töitä, joten nauti. Loppukesää
varjostaa sairastelu, joka pistää hommat kenraalipaussille
totaalisesti. Älä pyristele vastaan, tarvitset täl-
laisen fermaattitilan juuri tuohon hetkeen. Se
lienee myös siunaus ihmissuhteiden osalta,
sillä huomaat joutuneesi mukaan kuvioi-
hin, joissa yhdistelmät eivät toimi ja yh-
teinen tekeminen luo vain dissonansseja.
On aika purkaa elämäsi terssit oikein!
Skorpioni (23.10.–22.11.)
korpionin on pidettävä tänä kesänä varansa ja
varottava luottamasta liikaa. Vaarana on petos tai
huijaus, älä ole liian luottavainen soitinkaupoilla
äläkä varsinkaan jätä huiluasi vartioimatta mihinkään het-
keksikään. Ole myös varovainen mestarikurssien ja leirien
gurujen ohjeiden kanssa, pohdi tarkkaan sopivatko ihan
kaikki niksit kuitenkaan juuri sinulle.
Kuuntele sydäntäsi, millainen
huilisti juuri sinä haluat olla?
Varovaisuuden lisäksi skorpi-
onin kesään kuuluu etsintä;
kadonneen huilun, soinnin tai
oman ilmaisun.
Jousimies (23.11.–22.12.)
ousimies sinkoilee huilu kolmantena jalkana pit-
kin poikin pitäjiä, niin että hitaampia hirvittää.
Jonkinlainen sekaannus sovittuihin konserttijär-
jestelyihin on luvassa, ellet pysähdy ja tarkista
ovatko kaikki nuotit nyt varmasti mu-
kana. Stressiä aiheuttaa myöskin iso
mullistus Juhannuksen jälkeen,
vaihdatko suukappaletta? Tai-
vaankappaleet ryhmittyvät kartas-
sasi tänä kesänä pohjalle, se lupaa
hyvää alaäänien soinnille, onnek-
si olkoon!
Kauris (22.12.–19.1.)
auris tuntee kesällä pitkästymistä. Jäivätkö kesä-
suunnitelmat tekemättä kiireisen kevään aikana?
Et ehkä uskaltanut ilmoittautua juuri sille mie-
lenkiintoisimmalle kurssille ja lentolippu Berliiniin jäi os-
tamatta ilmastoahdistuksen vuoksi – mutta kaipaat nimen-
omaan nyt kipinää elämään ja ylä-ääniin. Uskalla repäistä
ja olla jopa hieman itsekäs tänä kesänä; voit vähintäänkin
ilahduttaa mökkinaapureita tunteikkailla laituri-
serenadeilla jollei muuta yleisöä ole tarjolla.
Ole kuitenkin tarkkana rahan kans-
sa, pitkästymistä ei kannata hoi-
vata holtittomalla soitin- tai nuot-
tishoppailulla.
Vesimies (20.1.–19.2.)
esimiehen kevät oli huolia täynnä, onneksi kesä
tuo niihin vihdoin helpotuksen. Tähdet lupailevat
uusia alkuja; projekteja, kokoonpanoja, kappa-
leita. On tärkeää käynnistellä uutta jahka olet
palautunut edellisistä, tämän kesän star-
teissa on mukana mainioita tilaisuuk-
sia. Lyöttäydy naispuolisten soittaja-
tuttujesi mukaan, heillä on Vesimie-
helle annettavanaan tärkeitä neuvoja.
Neuvoja kannattaa kuunnella, vaikka
omanarvontuntosi saisikin pienen kolauk-
sen.
Kalat (20.2.–20.3.)
arvitset tänä kesänä ystävien ja kollegoidesi tukea,
sillä luvassa on ikäviä yllätyksiä vastakkaisen su-
kupuolen taholta, mitä luultavimmin lähisuvusta.
Perheen kesäjuhlilla pikkuserkkusi kyseenalaistavat am-
matinvalintasi ehkä liiankin kärkkäästi tai vanha tätisi huo-
kailee edelleen, milloin alat käydä oikeissa töissä. Häntä
pystyyn, käske heidän haistaa huilu ja kutsu soittajakaverisi
picnicille seuraavana päivänä päivittele-
mään maailman menoa. Ole lem-
peä itsellesi ja muille, kaikki
vaan eivät voi olla vihkiytyneitä
tämän hienon soittimen saloi-
hin niin kuin sinä!
Hanna Tissari
V
S
J
K
V
T
Rogier de Pijperin
kurssiRogier de Pijperin
kurssi
ogier de Pijper on alanko-
maalainen huilisti, joka on
paneutunut erityisesti hui-
lun laajennettujen tekniikoiden käyt-
töön huilunsoitossa. Tekniikoiden
avulla on mahdollista löytää uusia
saundimahdollisuuksia, avartaa näke-
mystään huilunsoitosta sekä lisätä
soittimen hallintaa. Lisäksi ne ovat
hauskoja ja voivat tuoda musisointiin
kokonaisen uusien mahdollisuuksien
maailman. Toki laajennettuja teknii-
koita ja niiden hyvää hallintaa tarvi-
taan myös useissa moderneissa huilu-
sävellyksissä.
Kurssipäivä oli jaettu kahteen ses-
sioon. Aamupäivä oli tarkoitettu nuo-
remmille soittajille ja iltapäivä pidem-
mälle edistyneille. Aamupäiväsessioon
osallistui 16 huilistia ja iltapäivällä
paikalle tuli 24 soittajaa. Suurimman
osallistujajoukon muodostivat huilu-
pedagogit ja ammattiopiskelijat. Muu-
tama oppilastason soittaja uskaltautui
kyllä myös mukaan! Toisaalta näin
suuren opettajajoukon kautta kurssil-
ta saadut opit ja ideat lienevät saaneet
paljon kasvualustaa.
Kurssin aluksi Pijper totesi, että hä-
nen kurssillaan ei ole mahdollista teh-
dä virheitä! Sen sijaan päivän aikana
oli mahdollista kokeilla huilusta hul-
luja, hauskoja, rumia ja ylipäätään eri-
laisia ääniä. Koko ajan voi liioitella,
etsiä ja kokeilla, koska tällöin voi löy-
tää jopa vielä kauniimman äänen hui-
lustaan, esimerkiksi wind sounds -har-
joituksessa ”hukkaamalla” äänen ja
sitten tulemalla siihen takaisin.
RR
28 • HUILISTI 2/2019
”Cha, cha jaklick, klick”
30.3.2019 Pop & Jazz KonservatoriollaAurinkoisena lauantaiaamuna maaliskuun lopulla kokoontui joukko
huilupedagogeja ja huiluharrastajia Arabialle Pop & Jazz Konservatoriolle
tutustumaan Rogier de Pijperin Flute Colors -menetelmään. Flute Colors
tarkoittaa huilun laajennettujen tekniikoiden harjoittelua ja käyttöä myös ns.
normaalin huilutekniikan harjoittelun apuna. Ei siis pelkästään huilun modernin
soittotekniikan harjoittelua sen itsensä vuoksi.
HUILISTI 2/2019 • 29
Viereisellä sivulla: Rogier de Pijperinkurssin aamupäivän sessiossa oli mukana 16 huilistia;
alla: Iltapäiväsession 24-päistä osallistujajoukkoa (kuvat Hellevi Lassfolk).
Tongue ram ja whisper tones -har-
joitukset saivat kurssilaiset todella ak-
tiivisiksi. Kurssilla jokaiselta haluk-
kaalta tarkistettiin, kuinka he onnis-
tuvat, ja jokaiselle annettiin yksilöllisiä
neuvoja, miten edistyä kyseisen tek-
niikan harjoittelussa. Ilmapiiri kurs-
silaisten parissa oli vapautunut ja iloi-
nen. Kuultiin mainioita läpsähdyksiä
huiluista! Pizzicaton (slap tongue) ja
tremolokielen harjoittelemisesta on
myös apua kielen hallintaan, ja ne ke-
hittävät huilun artikulaatiota. Näitä siis
kannattaa harjoittaa jo nuorillakin
soittajilla. Eikä pelkän huvin vuoksi.
Yksi hankalista huilun erityistek-
niikoista on kiertohengitys. Tästä on
Pijperilla myös selkeä harjoitusoh-
jelma Flute Colors -kirjassa. Asia
kiinnosti kovasti osallistujia ja Pij-
perin harjoitusmetodin ensimmäisiä
harjoituksia testattiinkin päivän ai-
kana. Pijper vakuutti, että kiertohen-
gitystekniikan kyllä oppii, kunhan vain
harjoittelee pitkäjänteisesti ohjelman
mukaan.
Kurssilla ei pelkästään kokeiltu
Flute Colors -kirjan harjoituksia eri
tekniikoista, vaan siellä soitettiin myös
yhdessä Pijperin tekemiä sovituksia
sekä klassisista- että popsävellyksistä.
Pop-sävellykset olivat play along -ver-
sioita eli niissä huilustemmaa soitettiin
YouTubesta löytyvän biisin kanssa.
Varsinaista teinikamaa! Ja juuri sitä,
millä herättelisi ryhmätunnilla murk-
kurivistön toimimaan. Klassisissa kap-
paleissa sovitukset tuovat uuden ja
hauskan näkökulman tuttuun kappa-
leeseen. Rikkomalla välillä perintei-
sen soittotavan linjan jollain erilaisella
soittotavalla, tulee soittimen hallintaan
lisää joustavuutta, kun vaihdellaan
soittotapaa. Myös kappale itsessään
avautuu uudella tavalla, kun siinä
kuulee erilaisia säkeitä ja äänenvärejä.
Lauantaipäivän ohjelma perustui
Pijperin Flute Colors -kirjaan, jossa
huilun laajennetut tekniikat on esitelty.
Kurssilla soitettiin muun muassalaajennetuilla soittotekniikoilla
tuunattuja popsävellyksiä;
pikkukuva: myös pienet huilistitpääsivät kokeilemaan uusia
soittotekniikoita.(kuvat Hellevi Lassfolk).
Kirjassa jokaiselle tekniikalle on har-
joituksia aloittelijatasolta aina ammat-
titasolle asti. Päivä oli todella valaiseva
kirjan käytön kannalta. Flute Colors
on mahdollisuus monipuolistaa huilu-
opetusta käyttämällä laajennettuja
tekniikoita pieninä annoksina ja lisä-
mausteena soittotunneilla.
Flute Colors -kirjan lisäksi on saa-
tavilla Flute Colors Study Guide, Flute
Colors Magazine ja opetusvideoita. Jot-
ta harjoittelu ja oppiminen olisi hel-
pompaa, on Study Guide -kirjassa ja
Flute Colors Magazinessä valmiiksi
laadittuja eritasoisia harjoitusohjel-
mia. Näihin Pijper on valinnut har-
joituksia eri tekniikoista. Niitä on
helppo seurata, eikä yhden päivän
osuus ole liian rankka. Tämän lisäk-
si Pijper on tehnyt paljon sovituksia
sekä klassisista sävellyksistä että
popkappaleista, joissa käytetään
näitä erityistekniikoita. Ne ovat
hauskoja, ja tuovat oppimiseen haus-
kan ja mukavan ilmapiirin. Lisää tie-
toa voi halutessaan hakea Pijperin
Flute Colors -sivustoilta.
Hellevi Lassfolk
30 • HUILISTI 2/2019
GG ång på gång bestämde vi dock oss för att behålla
tidningen. Den har varit ett viktigt språkrör för
flöjtsällskapets medlemmar, där varje medlem
har haft möjlighet att skriva om olika flöjtrelaterade saker
och händelser. Vi har kunnat läsa vad som händer på flöjt-
fronten i vårt land från norr till söder, från väster till öster
och i praktiskt taget varje nummer har vi även kunnat
bekanta oss med vad som händer i den stora flöjtvärlden
utanför vårt lands gränser. Huilistilehti har inte kommit
ofta, men den har varit desto mera väntad när den dykt
upp i postlådan. Från att på 1980- och 90-talet varit en lite
grå tidning med mycket text har den tack vare Lauri
Toivios layout moderniserats till en färgglad tidning med
högklassiga bilder. Att man dessutom har satsat på att ha
en redaktion för tidningen har gjort tidningen ännu mer
professionell. Själv har jag haft glädjen av att få sitta med i
redaktionen under några år, vilket var både utmanande
och roligt.
Men allt har sin tid. Som vi vet är många tidningar i
dagens läge i kris. Annonsintäkterna minskar och man får
kämpa för att behålla sina prenumeranter. Men en kris
kan även betyda en nystart, en början på något nytt och
Allt har sin tidUnder vårvintern 2019 skickade Finska flöjtsällskapets dåvarande ordförande Annika Gummerus-
Putkinen ett meddelande till mig som löd: “Vi har bestämt att sluta trycka flöjttidningen i
pappersversion, vad tycker du?”. Nyheten kom inte direkt överraskande. Redan under min tid i
flöjtsällskapets styrelse under åren 2009-2015 var tidningens varande eller icke varande på
tapeten. Att trycka en tidning är som bekant inte gratis och när kostnaderna emellanåt kändes
allt för betungande och stipendieansökningarna inte bar frukt gled vi in på diskussionen om man
borde ha en fysisk tidning eller ej.
bättre. Min dröm nu när Huilistilehti övergår till att bli en
nättidning är att vi ska kunna nå lätt ut till alla flöjtister,
såväl amatörer som yrkesflöjtister, i Finland. Tidningens
huvudspråk är givetvis finska, men tänk så fint om man
även kunde nå ut till våra nordiska kollegor via det svenska
språket och till övriga världen via engelskan. Det digitala
formatet inbjuder ju till detta!
Själv minns jag med nostalgi min första kontakt med
tidningen under min studietid i Jakobstad, vilket också
var en första kontakt till den finska flöjtvärlden. Som
uppvuxen i svenska Österbotten öppnade sig en helt ny
värld, vilket gett mig många vänner över språkgränsen.
Föga anade jag då att även jag skulle skriva i tidningen en
dag. Oftast har jag ju gjort det på svenska, vilket tagits
emot utan fördomar utan tvärtom; alltid i positiv anda.
Det är trots allt innehållet och vårt gemensamma intresse
för flöjt och flöjtmusik som styrt oss i rätt riktning. Stort
tack till alla som genom åren fungerat som chefredaktörer
och på annat sätt bidragit till vår tidning! Med nyfikenhet
väntar jag på den första digitala tidningen och vad den
kommer att föra med sig!
Åsa Gustavsson
Åsa Gustavsson (fotoKasper Dalkarl 2018).
HUILISTI 2/2019 • 31
Olen Outi Viitaniemi, Sinfonia
Lahden huiluryhmän äänen-
johtaja. Aloitin huilunsoiton
opiskelun 11-vuotiaana Espoon
musiikkiopistossa. Vanhemmis-
tani kumpikaan ei ole muusik-
ko, mutta kotonani laulettiin ja
soitettiin pianoa varsin ahke-
rasti. Kävimme myös konser-
teissa Helsingissä ja siellä
ihastuin kauniisti kiiltelevään
soittimeen orkesterin keskellä.
han aluksi olin varsin laiska har-
joittelija, mutta kun taidot yllät-
täen karttuivat, alkoi harjoitte-
lukin maistua. Abi-keväänä pyrin ja
pääsin Sibelius-Akatemiaan solistisel-
le osastolle ja valmistuin sieltä 1980-
luvun loppupuolella. Kesät opintoai-
kana kuluivat erilaisilla mestarikurs-
seilla, niin koti- kuin ulkomaillakin.
Koesoiton Sinfonia Lahteen voitin sa-
OutiViitaniemi,SinfoniaLahti
TERVEISE
T
PULTISTA
man vuoden lopulla, kun keväällä olin
lopettanut Akatemian opinnot. Ja tääl-
lä olen siis vieläkin, samalla tuolilla
istuen viimeiset 30 vuotta.
Tämän kuluvan kauden ohjelmiston
punaisena lankana on ollut Beetho-
venin sinfoniat. Syyskaudella loimme
elokuvan ystäville elämyksiä soitta-
malla musiikin valkokankaalla pyöri-
vään elokuvaklassikkoon Vertigo.
Sibelius-festivaali oli tuttuun tapaan
syyskuussa. Kävimme myös konsertoi-
massa Pietarin filharmoniassa, soitim-
me välillä viihdemusiikkia sitä jano-
aville ja tarjosimme “Sukelluksen or-
kesteriin” Santtu-Matias Rouvalin
johdolla marraskuussa 2018. Ohjel-
mistossa oli myös virkistävästi minulle
täysin uusia, mutta mielenkiintoisia
teoksia, joita taiteellinen johtajamme
Dima [Slobodeniouk] on ansiok-
kaasti tuonut ohjelmistoon.
Minulle itselleni läheisintä musiik-
II
kia on vanhat mestarit J. S. Bach, Mo-
zart ja Beethoven, mutta usein har-
joitusviikon aikana opin tykkäämään
sillä hetkellä harjoitettavasta ohjelmis-
tosta. Eli ilmeisesti olen varsin kaikki-
ruokainen.
Sinfonia Lahden erikoisala on Sibe-
lius; syyskuussa jo lähes parinkymme-
nen vuoden ajan olemme järjestäneet
Lahdessa Sibelius-talossa Sibelius-
festivaalia, jossa soitetaan siis vain Si-
beliusta. Festarin aikana Lahdessa käy
kova kuhina, saapuuhan kaupunkiin
silloin runsaasti Sibeliuksen musiikin
faneja ympäri maailmaa.
Niiden 30 vuoden aikana, mitä olen
täällä ollut on kapellimestarin korok-
keella nähty monenlaisia kippareita:
toisille on tärkeää hioa pienen pieniä
yksityiskohtia, toiset luovat suuria
linjoja. On hyvin “diktaattorimaisia”
tyyppejä, joiden näpeissä orkesteri
tuntuu olevan kuin puristuksissa ja
32 • HUILISTI 2/2019
Outi Viitaniemi (kuva: Marco Borggreve).
sitten toisaalta hyvinkin kaverillisia
kapuja. Hyvä kapellimestari on mää-
rätietoinen, karismaattinen, energiaa
luova ja orkesterin omaa “sielua”
kuunteleva musiikillinen “kippari!”
Lopputulos on kuitenkin aina se, mikä
merkitsee; että saamme luotua elä-
myksiä meitä kuulemaan tulleille ja
tietenkin myös itsellemme.
Orkesterihuilistin työssä haastavinta
ja samalla myös palkitsevinta on ohjel-
miston harjoittelu ja omaksuminen;
moneen kertaan soitetusta teoksesta
voi aina löytää uusia puolia, aina voi
yrittää tehdä paremmin kuin edelli-
sellä kerralla. Jos kaikki palaset lok-
sahtavat niin omassa kuin kollegoit-
tenkin soitossa kohdalleen, pääsee
mahtavaan flow-tilaan, joka varmasti
tuottaa yleisölle hienon elämyksen.
Sinfonia Lahti on varmasti tuonut
Lahden kaupungille paljon näkyvyyttä
myös kulttuurin alalla. Perinteinen
urheilukaupunki tunnetaan nyt myös
erinomaisen akustiikan omaavasta
Sibelius-talosta ja kaupungin omasta
orkesterista, Sinfonia Lahdesta!
Elämme tänä päivänä maailmassa,
jossa asiat tapahtuvat paljolti nappia
painamalla ja usein myös “mulle-
kaikki-heti-nyt” -periaatteella. Orkes-
terihuilistin työ, stemmojen opiskelu
ja instrumentin taitaminen vaativat
kuitenkin ihan perinteistä, väsymä-
töntä ja määrätietoista harjoittelua;
tutustumista harjoituskopin “rauhas-
sa” oman soittimen salaisuuksiin.
Nappia painamalla ei synny kosketta-
via huilusooloja!
Outi Viitaniemi
Sinfonia Lahdenpuhaltajia (kuva: Marco
Borggreve).
Sinfonia Lahden kotipesä,Vesijärven rannalla sijaitseva vuonna 2000valmistunut Sibeliustalo, joka on useissa listauksissa arvioitu maailmankymmenen parhaan konserttitalon joukkoon [toim. huom].
HUILISTI 2/2019 • 33
Saan usein kysymyksiä, miten traverson soitto
eroaa Böhm-huilusta ja miten siirtyminen
modernista soittimesta historialliseen tapahtuu.
Vastaan kyselijöille, että alku oli hankalaa,
mutta paluuta ei ole. Ainakin omalla kohdallani
puusoittimen lämpimästi resonoiva ääni peittosi
nopeasti Böhm-huilun tarjoamat soittokoke-
mukset. Pohdin seuraavassa traverson sointiin
ja äänenmuodostukseen liittyviä tekijöitä
huomioiden modernin huilistin näkökulmaa.
Lähteenä käytän omien kokemusteni lisäksi
veteraani traversisti Oskar Peterin artikkelia,
Herbert Lindholmin tekstejä sekä Quantzin ja
Hotteterren historiallisia lähteitä.
Puu soi– ajatuksia traverson äänenmuodostuksesta
34 • HUILISTI 2/2019
Traverso vs. Böhm-huilu
raversolla tarkoitetaan tässä
yksiläppäistä barokkihuilua,
vaikka termillä voidaan
muissa yhteyksissä viitata myös use-
ampiläppäisiin puuhuiluihin. Traverso
ja Böhm-huilu ovat lähtökohtaisesti
kaksi eri soitinta, joiden soittotekniik-
ka, intonaatio, viritys ja saundimaail-
ma eroavat suuresti toisistaan. Vaikka
kyseessä on poikkihuilu, traverso on
materiaalinsa ja sormitustensa suh-
teen paljon lähempänä nokkahuilua
kuin Böhm-huilua.
Suurin ero on huilujen materiaa-
lissa sekä traverson koneiston puut-
teessa. Barokkihuilussa on vain yksi
dis-läppä, tosin myöhempiin mallei-
hin lisättiin niitä pikku hiljaa. Puhal-
lusaukko on traversossa huomattavas-
ti pienempi kuin Böhm-huilussa. Mui-
ta haasteita ovat soitinten toisistaan
eroava intonaatio ja erilaiset artiku-
laatiotavat. Eroavaisuuksista riittäisi
kirjoitettavaa oman artikkelinsa ver-
ran, mutta pidän tämän kirjoituksen
fokuksen äänenmuodostuksessa.
Huilu laulaa historian havinaa
Traverson äänenmuodostuksesta on
kirjoitettu jo 1700-luvulla. Nykyisetkin
traversistit lukevat ahkerasti oppi-
isien Hotteterren ja Quantzin ohjeita.
Huilun yhteys ihmisääneen huomattiin
jo varhain. Äänenmuodostuksen yti-
messä niin laulaessa kuin huilun-
soitossakin on resonanssi-ilmiö. Se
merkitsee soittimen ja soittajan yhdes-
sä aikaansaamaa värähtelyä. Jokaisel-
la soittajalla on omanlaisensa saundi.
On hämmästyttävää huomata, kuinka
erilaiselta sama soitin voi kuulostaa
eri soittajalla.
Hotteterren soitto-opas keskittyy
sormitus- ja trillikarttojen esittelyyn,
mutta sisältää joitakin yksittäisiä oh-
jeita äänenmuodostuksesta ja ansat-
sista:
”Haluan korostaa, että kun aloitte-
lijat ryhtyvät soittamaan instrumen-
tillaan korkeammalta, he huomaavat
ansatsin muuttuvan vaikeammaksi.
Pehmentääkseen korkeita ääniä ja
pystyäkseen tuottamaan ne helpom-
min, heidän on nähtävä vaivaa sen
eteen, tiukentamalla huuliaan vähi-
tellen, levittämällä niitä reunoilta,
tuomalla kieltä kohti huulia ja kasvat-
tamalla ilman intensiteettiä.”
Hotteterre käy läpi traverson skaa-
lan ja kertoo sävelten erityispiirteistä.
Hänen mukaansa e3:n yläpuolella ole-
vat äänet ovat ”pakotettuja” eivätkä
kuulu soittimen luontaiseen rekis-
teriin.
Quantz sen sijaan kuvailee laveam-
min äänenmuodostusta: ”Huilun ääni
muodostetaan huulten liikkeiden
avulla sen mukaan, miten ulosvirtaa-
vaa puhallusilmaa on tarve muokata.
Suulla ja sen osilla voidaan kuitenkin
merkittävästi muuttaa ääntä.”
Quantzille traverson ja ihmisänen
yhteys on ilmeinen. Hän puhuu kah-
desta sointirekisteristä, joita niin hui-
listi kuin laulajakin käyttävät: ”Huilun
matalaa oktaavia voidaan verrata rin-
taääneen ja korkeaa oktaavia falset-
tiin” ja neuvoo, miten ”oikeanlainen,
tasainen hampaiden ja suun aukipi-
täminen sekä kurkun laajentaminen
saavat aikaan paksun, pyöreän ja mas-
kuliinisen äänen.”
Hän myös kannustaa huilisteja lau-
lun opiskeluun: ”Jos aloittelijalla on
mahdollisuus opiskella laulua ennen
tai samaan aikaan huilunsoiton opis-
kelun kanssa, suosittelen tätä hänelle
erityisesti. Siten hyvän esityksen tuot-
taminen on hänelle entistä helpom-
paa”.
Äänenmuodostuksenpainopisteet
Modernin huilunsoiton äänenmuo-
dostuksesta on jonkin verran julkai-
suja, mm. Herbert Lindholmin Flau-
tissimo-teos on edelleen käytössä
huilupedagogiikkaa opiskelevien
kurssikirjana. Sen sijaan traversonsoi-
ton pedagoginen materiaali on niuk-
kaa ja erityisesti äänenmuodostuksen
opetukseen on vaikea löytää kättä pi-
dempää.
Lindholmin mukaan huilun äänen-
muodostukseen vaikuttavat ilmavirran
koko, muoto ja nopeus sekä tulokul-
ma ja huulten aukon etäisyys puhal-
lusaukon reunaan nähden. Hän mai-
nitsee myös suuontelon resonanssin
sekä soittimen kuntoon ja laatuun
liittyvät tekijät. Samat lainalaisuudet
pätevät traversoon, mutta painopiste
on erilainen. Traverson omaleimai-
seen saundiin vaikuttavat ratkaisevalla
tavalla resonanssi sekä soittimen val-
mistusmateriaali ja malli. Lisäksi sekä
soittajan että kuulijan kannalta on
tilan akustiikalla erittäin suuri
merkitys. Kaikuisassa tilassa vaa-
timatonkin soitin saattaa kuulos-
taa oikein hyvältä.
Yleisimmin traverson valmis-
tuksessa käytettävät puulajit ovat
grenadilla ja puksipuu. Niistä vä-
riltään musta grenadilla on tihe-
ämpää, painavampaa ja tuottaa
soitettaessa jykevämmän ja kuu-
luvamman äänen. Vaalea puksi-
puu on kevyttä, vähemmän painet-
ta sietävää materiaalia, joka antaa
huilulle hienostuneen, notkean ja
Jacques-Martin Hotteterre (1674–1763)
oli ranskalainen säveltäjä ja huilisti, suuren
muusikko- ja soitinrakentajasuvun kuuluisin
jäsen. Uran alkuvaiheen Rooman-opintojen
jälkeen hänestä tuli ranskan kuninkaan hovin
kamarimuusikko. Hotteterre soitti myös en-
simmäisenä huilistina Pariisin oopperassa ja
julkaisi 1719 teoksen “L’Art de préluder sur
la flûte traversière”, kautta aikojen ensim-
mäisen huilunsoiton oppaan Euroopassa. Mo-
dernin huilunsoiton onkin sanottu alkaneen
Hotteterresta. [toim. huom.]
TT
Puu soi – kuka kukin on 1
HUILISTI 2/2019 • 35
lintumaisen äänensävyn. Puun kunto
vaikuttaa myös huomattavasti sen
sointiin. Traversoa on öljyttävä sään-
nöllisesti ja säilytettävä soittamisen jäl-
keen vertikaalisessa asennossa, jotta
sointi pysyy optimaalisena. Traverso-
mallit eroavat toisistaan soittimen pro-
portioiden, puhallusaukon koon ja
putken paksuuden mukaan. Erityisesti
puhallusaukon koolla on ratkaiseva
merkitys soittimen volyymiin ja äänen-
sävyyn. Yksinkertaistaen: mitä suu-
rempi puhallusaukko, sitä suurempi
ääni. Modernista soittimesta traver-
soon siirtyvän suurin haaste liittyykin
usein ilmankäytön ja ansatsin mukaut-
tamiseen. Usein on helpompi aloittaa
soittimella, jossa on suuri puhallus-
aukko.
Traverson putkessa on lieriömäinen
poraus, sormiaukot ovat kooltaan pie-
niä samoin kuin puhallusaukko. Siitä
johtuen ilmanvastus puhallusaukon
reunaa vasten on melko suurta. Böhm-
huilussa on sitä vastoin sylinterimäi-
nen poraus, suuret sormiaukot ja suu-
ri puhallusaukko. Soitin vaatii traver-
soon verrattuna enemmän puhallus-
ilmaa. Silti ilman vastuksen tuntu pu-
hallusaukolla on vähäisempää kuin
traversossa. Peterin mukaan edellä
mainituista huilujen ominaisuuksista
johtuen on traversolla mahdollista
hyödyntää suun resonanssionteloita
enemmän kuin Böhm-huilulla:
”Traverson äänen salaisuuden jäljil-
le voidaan päästä, kun puhallusaukon
reunalle muodostuvan tiivistyneen il-
mamassan annetaan ’takaisinvai-
kuttaa’ – löytää tiensä soittajan suun
resonanssitiloihin. Tämän kaltainen
menettely vie soittajan lähelle laulajille
tuttua ‘inhalare la voce’ -kokemusta.”
Termi on italialaisen ”bel canto”
-laulusuuntauksen sanastoa ja viittaa
mielikuvaan äänen ”sisäänhengittämi-
sestä”.
Heikot ja vahvat äänet
Aloitteleva traverson soittaja saattaa
joutua hämmennyksen valtaan, kun
huomaa kuinka intonaatioltaan erilai-
silta eri sävellajit kuulostavat.
Soittaminen on jatkuvaa
tasapainoilua ”vahvojen” ja
”heikkojen” äänten välillä.
Traversolla on helpompaa soi-
ttaa sille luontaisissa sävel-
lajeissa kuten D-duuri ja G-
duuri, joissa vahvojen ja vai-
vatta resonoivien äänten mää-
rä on suuri. Mitä enemmän
etumerkkejä tulee, sitä työ-
läämmäksi soittaminen muut-
tuu. Tämä johtuu siitä, että
heikkojen haarukkaotteisten
äänien soivuutta joudutaan tu-
kemaan entistä enemmän pu-
hallusta ja resonanssia ohjaa-
malla. Peterin mukaan jokai-
sella sävelellä on omat ”ase-
tuksensa” samalla tavoin kuin
laulajat ”asettavat” ääniä soimaan
resonanssissa. Tavoitteena on paras
mahdollinen soivuus ja puhtaus (jos
nyt niin voidaan sanoa soittimesta, jo-
ka ei ole tasavireinen!). Traverson
soittaminen on jatkuvaa kompromis-
sien tekemistä. Tasavireiseen virityk-
seen koulutettu muusikon korva jou-
tuu mukautumaan täysin uudenlai-
seen sointiympäristöön. Toisaalta
omaleimaiset sävellajit ovat tie eri kap-
paleiden karaktääreihin ja tunnel-
miin, mikä on osa traversonsoiton
viehättävyyttä. On myös todettava, että
traversoa usein säestävät soittimet –
cembalo, luuttu ja viola da gamba –
viritetään historiallisiin virityksiin,
jotka tukevat traverson intonaatiota.
Johann Joachim Quantz (1697–1773) oli
saksalainen säveltäjä, huilisti ja huilunra-
kentaja. Vuosien 1724 ja 1727 välillä Quantz
kierteli pitkin Eurooppaa huilistina, tavaten
mm. Pariisissa huilisti Michel Blavet’n, sekä
Lontoossa Händelin, joka yritti suostutella tätä
jäämään Englantiin. 1728 Preussin kruunun-
prinssi Fredrik II (myöh. Fredrik Suuri) päätti
opiskella huilunsoittoa, ja Quantzista tuli
hänen opettajansa useiksi vuosiksi. Fredrikin
valtaistuimelle nousua seuraavana vuonna,
1741, Quantz hyväksyi tarjouksen siirtyä
muusikoksi kuninkaan hoviin, jossa hän vietti
lopun elämäänsä. Paitsi tuotteliaana säveltä-
jänä (mm. yli 200 sonaattia ja 300 konserttoa
huilulle), Quantz tunnetaan teoksestaan “Ver-
such einer Anweisung die Flöte traversiere zu
Puu soi – kuka kukin on 2
spielen” vuodelta 1752. Tämän ansiokkaan
huilunsoiton oppaan tekee arvokkaaksi myös
sen sisältämä informaatio 1700-luvun esitys-
käytännöistä. [toim. huom.]
Herbert Lindholm (s. 1946) on suoma-
lainen huilisti, huilupedagogi ja säveltäjä.
Hän on opiskellut huilunsoittoa mm. Juho
Alvaksen sekä sävellystä Sakari Monosen
ja Joonas Kokkosen johdolla. Lindholm on
toiminut Kuopion orkesterin äänenjohta-
jana sekä lehtorina ja yliopettajana Kuo-
pion konservatoriossa ja Savonia AMK:ssa.
Hänen lähes sataan nimikkeeseen kas-
vanut sävellystuotanto sisältää suurimuo-
toisten teosten ohella runsaasti myös pe-
dagogista materiaalia huilulle. Lindholmin
pedagoginen huilukansio “Flautissimo”
vuodelta 1985 on uranuurtava huilunsoi-
Puu soi – kuka kukin on 3
ton tekniikkaa kattavasti käsittelevä
teos Suomessa. [toim. huom.]
36 • HUILISTI 2/2019
Mikään ei ole traversistille ikävämpää
kuin soittaa tasavireisen cembalon
säestyksellä!
Peterin malli
Oskar Peteriä voidaan pitää modernin
traversopedagogiikan uranuurtajana,
joka kehitti ja testasi oppilaillaan käy-
tännössä äänteiden ja laulamisen käyt-
töä soitonopetuksessa. Peter työsken-
teli pedagogina Baselin Schola Canto-
rum Basiliens -korkeakoulussa yli 30
vuoden ajan. Hän kertoo havainnois-
taan näin:
”Laulaja työskentelee puhtaasti kie-
len äänteiden kanssa, joille hän antaa
soivan muodon. Huilistille tämä ei ole
sellaisenaan mahdollista, sillä huulten
muodostama ansatsi estää sen. Hui-
listille kyse on sellaisten äänteiden löy-
tämisestä, jotka auttavat suun reso-
nanssitilaa antamaan tietyille soiville
sävelille (otteille) adekvaatin muo-
don.”
Peterin malli perustuu tietyille ään-
teille, joille etsitään sopivat soivat vas-
teet. Hän käyttää vokaaleja e, i ja o, ä,
ö ja ü sekä Ranskan kielen nasaali-
äänteitä an, on, un. ”Äänteistä saam-
me mielikuva-apua kulloisenkin säve-
len soinnin löytämiseen ja ylläpitämi-
seen. Ne auttavat meitä löytämään
kunkin sävelen vastaavat suun reso-
nanssiontelot ja aktivoivat tarvittavat
lihakset, jolloin soinnilla on mahdol-
lisuus löytää oma tiensä”.
Peter laajentaa Quantzin sointirekis-
teriajatusta ja jakaa rekisterit kolmeen:
suun seutu (=keskirekisteri n. c2–a2),
pään seutu (= korkea rekisteri a2:sta
lähtien) ja rinnan seutu (= matala
rekisteri h1:een asti). Rekisterien li-
säksi hän kehottaa kiinnittämään huo-
miota äänen korkeuteen ja sen väriin:
”Ensimmäisen ja toisen oktaavialan
sameat haarukkaotteilla tuotetut säve-
let vaativat nasaalia väritystä, jotta ne
saadaan kirkkaammiksi (tuomalla
ylähuulen keskiosaa eteenpäin ja avaa-
malla sieraimia).” Peterin mukaan sä-
vel tulee ohjata tiettyyn suuntaan sen
korkeuden ja värin mukaan.
Peter esittelee mallissaan 25 pientä
asteikko- ja intervalliharjoitusta, jois-
sa vaihdellaan eri vokaalitiloja suussa
samalla kun soitetaan. Harjoituksia
edeltää laulamalla tai lausumalla teh-
dyt vokaaliharjoitukset. On huomat-
tava, että eri kielissä vokaalit lausutaan
hieman eri tavoin ja niiden sävyt kuu-
lostavat erilaisilta. Peter edustaa sak-
salaista kielialuetta, jossa esimerkiksi
ä-kirjain äännetään yleensä e:nä. Esi-
merkki Peterin harjoituksista:
Oskar Peter (s. 1943) on sveitsi-
läinen traversohuilisti ja -pedagogi.
Winterturissa ja Kölnissä suoritettu-
jen opintojen jälkeen hän on opet-
tanut kotimaassaan Winterthurin
konservatoriossa ja Baselin musiik-
kiakatemiassa, esiintynyt levytysten
ohella aktiivisesti vanhan musiikin
yhtyeissä, editoinut mm. Hotteterren
ja Bachin nuottijulkaisuja. [toim.
huom.]
Puu soi – kuka kukin on 4
Lopuksi
Omat havaintoni sekä laulun harras-
tajana että huilistina tukevat vahvasti
Peterin ajatuksia. Muistan kuinka vuo-
sia sitten sain ahaa-elämyksen laulu-
tunnilla, kun vihdoin tajusin, mitä tar-
koittaa ”etinen” sointi. Äänen reso-
nointi suun etuosassa ja nasaalionka-
loissa tuotti toivotun kirkkaan ja soi-
van äänen kun taas kitalakeen tarttuva
samea ääni oli jotakin, jota piti lau-
lunopettajani mielestä välttää kuin rut-
toa. Sama ilmiö voidaan huomata hui-
lunsoitossa. Kun ajattelee, että sierai-
met ovat auki ja ilma kulkee mahdol-
lisimman edestä soittaessa, saa hui-
lusta huomattavasti kirkkaamman
saundin.
On sääli, että Peter ei julkaissut mal-
listaan yleistajuista oppikirjaa. Tässä
lähteenä käytetyn artikkelin lisäksi
Peter on tehnyt julkaisemattoman kä-
sikirjoituksen, jossa aihetta käsitel-
lään laajemmin ja yksityiskohtaisem-
min. Peterin viitekehys kumpuaa fysi-
ologian ja anatomian lisäksi antropo-
sofiasta. Siihen perehtymättömälle se
herättää paljon kysymyksiä ja tuntuu
käsitteistöltään vaikeatajuiselta. Jää-
käämme siis odottamaan traverson-
soiton selkeää oppimateriaalia, joka
valaisisi havainnollisesti nykysoittajal-
le äänenmuodostusilmiöitä ja tar-
joaisi pohjaa jatkotutkimukselle.
Anni Ranta
Lähteet: Hotteterre, Jacques-Martin: Principles of the Flute, Recorder and Oboe. 1983.
Alkuperäinen lähde Principes de la Flute Traversiere 1707. • Lindholm, Herbert: Flautissimo.
1985. • Quantz, Johann Joachim: On Playing the Flute. 2001. Alkuperäinen lähde Versuch
einer Anweisung die Flöte traversiere zu spielen 1752. • Peter, Oskar: Ein Weg zum Klang
der einklappigen Traversflöte. Tibia-lehti 4/1986.
HUILISTI 2/2019 • 37
Teea Karttunen • huilisti / Kuopion
konservatorion huilunsoitonopettaja
1. Olen huilistina huipulla kun...
...musiikki herättää jotakin kuulijassa.
2. Kehu itseäsi huilistina / opettajana kah-
della adjektiivilla. – Innokas ja myönteinen
3. Anna huilisteille yksi lause elämän evääksi.
– F. Pessoa: “Pane kaikki mitä olet, pienimpäänkin
mitä teet. Älä itsessäsi mitään liioittele, älä mitään
sulje pois. Kuu mahtuu lampeen, koska se paistaa
niin korkealta.”
4. Mikä on ihaninta työssäsi?
– Musiikki ja kohtaamiset.
5. Mikä harmittaa työssäsi?
– Joskus aikataulutus.
6. Kerro intohimosi kohde (muu kuin mu-
siikkiin liittyvä). – Liikunta, kukat ja kasvit.
7. Rakkain huilukappaleesi?
– Voi, niitä on niin monia. Kulloinkin työn alla
olevasta kappaleesta tulee usein jollakin tavalla ra-
kas ja tärkeä. Orkesterikirjallisuudesta suurimman
vaikutuksen minuun on tehnyt Verdin Requiem.
8. Jos et olisi huilisti, niin mikä olisit?
– Fysioterapeutti tai puutarhuri.
9. Terveiset Suomen huilisteille: – Aurinkoista
kevättä ja kesää! Myötätuulia jokaiselle!
Kuva: Mikko Karttunen
Katja Ceder •
orkesterifreelancer ja kamarimuusikko
1. Olen huilistina huipulla kun...
...saan soittaa vaikkapa Mahlerin, Sibeliuksen tai
Sostakovitsin sinfoniaa isossa orkesterissa huippu-
kollegojen ja -kapellimestarin kanssa, tai sitten
soittaessamme jotain mieluisaa kamarimusiikkibii-
siä oman Colori-kvintettimme kanssa. Tai joskus
mikä tahansa hetki yksin treenikopissa, kun musiik-
ki nousee siivilleen ja nostaa mukaansa.
2. Kehu itseäsi huilistina kahdella adjektii-
villa. – Monipuolinen, kollegiaalinen uskoakseni
:-)
3. Anna huilisteille yksi lause elämän evääksi.
– Ei se soittaminen ole ihan niin vakavaa, vaikka
onkin tosi tärkeää ja rakasta!
4. Mikä on ihaninta työssäsi? – Ihaninta töissäni
on vaihtelevuus, uusiin orkestereihin ja soittopaik-
koihin tutustuminen ja sopeutuminen. Ei ole kahta
samanlaista työviikkoa ja -vuotta.
5. Mikä harmittaa työssäsi? – Freelancerina
pukukaapin tyhjennyksen hetki pitkän orkesteri-
pestin loppuessa. Se kuulumattomuuden tunne on
jotain, mihin en ole vielä 17 free-vuodessa turtunut.
Toisaalta kääntöpuolena on aina vapaus ja uudet
seikkailut.
6. Kerro intohimosi kohde. – Soittaessa eloisa,
virtaava, lämpimän puhutteleva soundi. Muussa elä-
mässä yksi intohimoistani on meren kohina purje-
veneen keulassa noin kuuden solmun matkavauh-
dissa ja unelma isojen merien seilaamisesta.
7. Rakkain huilukappaleesi? – Coplandin Duo
vai C. P. E. Bachin a-molli-soolosonaatti? Vai sitten-
kin Nielsenin huilukonsertto? Ehkä kumminkin jo-
kin ohikiitävä soolohetki suuren orkesterin keskel-
lä. Lempikappale tulee, menee ja palaa läpi vuo-
sien. Tähän kysymykseen on mahdotonta vastata!
8. Jos et olisi huilisti, niin mikä olisit? – Saat-
taisin olla vaikka vanhan (keltaisen) puutalon
emäntä ja suurperheen äiti jossain maaseudulla.
Vaihtoehtoisesti voisin olla kyllä myös auringon-
paahtama nomadi-irtolainen kulkemassa maailman
meriä 40-jalkaisessa purjeveneessä. Tallentaisin
sadevettä ja kalastaisin eksoottisia kaloja valtamer-
ten ylityksillä!
9. Terveiset Suomen huilisteille: – Soiton iloa
ja intoa ja sopivasti lepoa ja muuta elämää myös!
Pidetään huolta hyvästä fyysisestä kunnosta, kehon-
huollosta sekä ergonomiasta jo nuorella iällä.
Kuva: Matti Jousilahti
38 • HUILISTI 2/2019
Ilmiannot kokosiAnna-Leena Rysä
y career as a professional flute player and
teacher in England has included coaching and
conducting large flute choirs, in a period when
such groups were gradually becoming established
in schools and colleges.
Born in Helsinki to a Finnish father and English
mother, I regularly come back to Finland to spend
the summer on my boat in the Tammisaari
archipelago. I got involved with Huiluseura
in the 1980s by meeting Bill Dyer and
Hannu Lehtinen, the pioneers of the
Association, when they visited a British
Flute Society Convention in Manchester.
Over the years we have become good
friends, and I also got to know Herbert Lind-
holm. Apart from the warm hospitality of
their families, they have given me some
excellent flute choir compositions and
arrangements for my own ensembles in
the UK.
Huiluseura has invited me to take part in several
flute events over the years, giving masterclasses to
young players and coaching flute choirs in Tampere,
Kuhmo and Espoo. Working alongside William
Bennett, Trevor Wye, and Robert Dick, among
many others, was a great experience, and I have also
enjoyed hearing so many fine Finnish flute players,
including Mikael Helasvuo and Petri Alanko. I was
even inspired to play Suvisoitto by Usko Merilainen,
that eccentric solo piece for flute and grasshoppers! In
the new and acoustically amazing Tampere Talo, surely
one of Europe’s finest concert halls, we heard a
wonderful avant-garde concert for 4 flutes led by
Pierre-Yves Artaud. Dining in the revolving
restaurant high on top of Tampere tower, with
stunning views across the far-off islands and
lakes, is still a vivid memory.
Now I’m 80, and still enjoying life. I keep
up my flute playing, and I am learning the cello
and trying to improve my watercolour painting. I
also enjoy walking in Scotland and the Pyrenees,
and in 2017 I took part in a trek for charity in the
Arizona Desert. I’ll be on my boat again in July, and
also celebrating my birthday with cousins and
friends in Ahola, my grandfather’s home many years
ago!
I send my very best wishes to all the organisers
and members of Huiluseura, and I’m sure that
the Association will continue to thrive into the
future.
Robin Soldanformerly on the Council of the British Flute Society
S Mome emories
HUILISTI 2/2019 • 39
MM
On top: Robin Soldan plays on therocks near by Tvärminne and hischildhood landscape of Toska;Left: Robin with Bill Dyer.
40 • HUILISTI 2/2019
On olemassa aivan uusia
nuotteja ja ”uusia nuotteja”.
Edelliset ovat vasta sävellettyjä
teoksia, jotka meidän on luet-
tava joko käsikirjoituksesta –
jopa käsin kirjoitetusta nuotista
tai sen saamasta painetusta
asusta. Jälkimmäiset taas ovat
vanhojen unohdettujen sävel-
lysten uusia painoksia. Eli jopa
satoja vuosia sitten sävelletty-
jen teosten nykyaikaisia julkai-
suja. Sellaisten tekemiseen on
erikoistunut Johann Tillin
nuottikustantamo Edition Tilli.
Rantasalmen Laura
ohann Tilli otti minuun yhteyttä
jokin aika sitten kysyen, tiedän-
kö, että on olemassa Suomen
Rantasalmella vuonna 1839 syntynyt
naissäveltäjä, joka on tehnyt pari hui-
luteostakin. Vastasin, että en, kerro li-
sää! Kuka, missä, miten? Paluupostissa
sainkin kopion painetusta nuotista,
jonka otsikossa lukee: ”N. Lago: Suite
Op. 33 pour Flûte avec accomp. de
Piano. À Monsieur P. Taffanel”.
Uusia nuottejaSäveltäjän nimi ei löydy nuottiluet-
teloistani eikä nuotin kustantaja ”Bac-
hette & Cie, Paris” ole liittänyt paino-
asuun sävellysvuotta. Omistuskirjoitus
viittaa kuitenkin selvästi 1800-luvun
loppuvuosiin. Johann Tilli oli kuiten-
misiin Karoliinisen instituutin profes-
sori Wilhelm Netzelin kanssa. Laura
Netzel jatkoi musiikin opintojaan Pa-
riisissa Charles Maria Widorin johdol-
la 1880-luvulla, palasi Tukholmaan ja
järjesti ja johti siellä konsertteja
1894–1907.
Laura Netzel kuoli Tukholmassa
1927. Hän sävelsi ahkerasti: sävellys-
luettelossa opusnumeroita on 83. Tä-
män suomalaissyntyisen (!) naissävel-
täjän (!) teoksissa on kolme huilukap-
paletta, joista Edition Tilli nyt julkai-
see kaksi. Sain oikoluettavakseni yl-
lämainitun Suiten ja lyhyemmän
Kehtolaulun (Berceuse).
Suite Op. 33 koostuu vain kol-
mesta lyhyestä osasta, jotka soitetaan
attacca. Kokonaiskesto lienee noin
6.30. Teos alkaa johdannolla, jossa
huilu ikään kuin improvisoi f-mol-
lissa, kunnes päästään pääteemaan
Andante, joka tuo mieleen kaihoisat
suomalaiset kansalaulut. Seuraava
Allegretto non troppo vivo (g-molli,
B-duuri) vie meidät Pariisin salon-
keihin samoin kuin III osa Allegro (F-
duuri), jossa virtuositeetti vain kiihtyy
loppua kohden. Suite on selvästi tehty
Pariisin konservatorion tai Paul Taffa-
nelin ehdoilla. Se vastaa muodoltaan
tarkalleen Premier prix -kappaleita ja
siihen on ladattu sopivasti huilistisia
vaikeuksia.
kin jo ottanut selvää säveltäjästä: ”N.
Lago” on salanimi, jonka taakse kät-
keytyy Laura Netzel os. Pistolekors.
Hän syntyi siis Rantasalmella ja muutti
vain yksivuotiaana vanhempiensa mu-
kana Tukholmaan. Siellä hän sai mu-
siikin opetusta Wilhelm Heintzelta ja
debytoi pianistina vuonna 1856. Kym-
menen vuoden kuluttua hän meni nai-
JJ
HUILISTI 2/2019 • 41
Laura Netzelin (N. Lago) Berceuse
Op. 69 on enemmän viulu- kuin hui-
lukappale, vaikka ensipainoksessa su-
luissa lukeekin ”huilu”. Sen pääsävel-
laji on Fis-duuri, joka soi viulistisesti
mutta on huilun intonaatiolle vaikea.
Berceuse on harmonisesti edistyksel-
linen verrattuna Suiteen. Se onkin sä-
velletty vuonna 1900. Huilistin on kek-
sittävä joitain editointeja stemmaansa,
sillä melodia liikkuu melko matalalla
– alin sävel on a. Sävellyksen harjoit-
tamisen on tapahduttava yhdessä pia-
nistin kanssa, koska muutoin moni-
mutkaiset harmoniat eivät avaudu
huilistille. Toisaalta niitten onnistunut
toteuttaminen on palkitsevaa.
Salzburgin Sigismund
Kun Johann Tilli toi tietoisuuteeni Lau-
ra Netzelin, minä vastavuoroisesti an-
noin hänelle vinkin ”uusista huilu-
teoksista”. Olen jo 1970-luvulta läh-
tien soittanut muutamaa Sigismund
Neukommin huiluteosta, jotka on voi-
nut saada vain löytämällä ne arkistois-
ta. Sigismund Neukomm (1778–
1858) oli Salzburgissa syntynyt var-
haiskypsä säveltäjä. Hän pääsi 11-vuo-
tiaana asumaan Haydnin perheeseen.
Näin hän sai erinomaisen koulutuksen
ja huolehti puolestaan Haydnin sinfo-
nioitten ja oratorioitten johtamisesta
sekä siitä, että Haydnille aikaansaatiin
muistopatsas Wienin hautausmaalle.
Itavaltalainen säveltäjä ja pianisti SigismundNeukomm (1778–1858). A. Grahlin minia-tyyrimaalaus vuodelta 1826.
Neukomm oli sangen kosmopoliit-
tinen henkilö, joka matkusteli laajalti
Euroopassa ja toimi useita vuosia Bra-
silian kuninkaan musiikin opettajana.
Hänen laaja tuotantonsa käsittää suu-
ria orkesteriteoksia, oopperoita ja
kirkkomusiikkia. Hänen omassa teos-
luettelossaan on 1265 (!) sävellystä.
Tyyliltään Neukomm on Beethoveniin
vivahtavaa, mutta ei tavoittele monu-
mentaalisuutta vaan kamarimusiikil-
lista herkkyyttä. Huiluteoksissa esiin-
tyy mm. erikoisina tahtilajeina 5/8 ja
7/8.
Edition Tilli on nyt tuonut markki-
noille uuspainoksena Neukommin
Duon Op. 26 e-molli huilulle ja pia-
nolle, joka on sävelletty Rio de Janei-
rossa 23.3.1820, ja jonka esityspituus
on lähes 20 minuuttia. Teos on oikeas-
taan suuri sonaatti: Andantino–Alleg-
ro agitato, Adagio religiosamente ja
Allegretto. Hieman lyhyempi saman-
tapainen teos on Adagio & Allegro
huilulle ja pianolle. Molemmissa ajan
tyyliin pianostemma on virtuoosinen
ja huilustemma ajoittain säestävän
tuntuinen, ei kuitenkaan ”obligato”,
vaan tasa-arvoinen ja kamarimusiikil-
linen, siis mielenkiintoinen. Soitetta-
essa nykyaikaisen konserttiflyygelin
kanssa on huilistin välttämätöntä soit-
taa usein oktaavia ylempää kuin sä-
veltäjä aikoinaan on merkinnyt, jotta
dynaaminen tasapaino olisi saavu-
tettavissa. Editoijana olen tehnyt myös
joitain stemmansiirtoja siten, että
huilu soittaa joitain asioita, jotka ovat
pianon stemmassa. Tämä menettely
toisaalta helpottaa myös pianistin
työtä.
Unohdettuja aarteita
Tärkeintä oli se, että Edition Tilli otti
kustantaakseen Neukommin Fanta-
sian d-molli soolohuilulle. Käsikir-
joituksessa näkyy teoksen valmistu-
mistieto: ”10.11.1823, Paris”. Sain
teoksen nuotin oheisen kuvan mukai-
sessa asussa. Siitä oli siis pakko tehdä
Viereisellä sivulla: suomalaissyntyinen, ruotsissa elämäntyönsätehnyt säveltäjä ja pianisti Laura Netzel (1839–1927); alla kopioNeukommin Fantasian d-molli käsikirjoituksesta.
42 • HUILISTI 2/2019
selvempi omakätinen käsikirjoitus,
jonka Edition Tilli nyt on painanut.
Olen esittänyt Fantasiaa monia kertoja
ja kokemuksistani viisastuneena olen
editoinut sitä huomattavasti. Teos vaa-
tii silti hyvin vahvaa persoonallista ja
mielikuvitukseen vetoavaa vapau-
tunutta tulkintaa. Teknisesti se on erit-
täin vaativa, koska vaikeudet eivät saa
kuulostaa ylittämättömiltä vaan voite-
tuilta. Nopeusennätyksetkin on tehty
rikottaviksi: Tilli ehdotti teoksen kes-
toksi 9.30, vastasin 6.30. Pankaapa
paremmaksi!
Miksi näitä ”uusia nuotteja”? Erilai-
sissa arkistoissa, kirjastoissa ja mu-
seoissa lojuu valtava määrä nuotteja,
jotka aikoinaan on soitettu ja painet-
tukin, mutta sitten unohdettu. Ehkä ne
on muutaman vuoden kuluttua synty-
misestään koettu epämuodikkaina ja
on haluttu tehdä taas uutta musiikkia.
Kun tunnemme joltain säveltäjältä
jonkin hyvän teoksen, oletamme, että
hän on tehnyt muitakin erinomaisia
kappaleita. Siten voimme lähteä etsi-
mään ja löytämään näitä unohdukseen
vaipuneita teoksia, joista sitten tulee-
kin taas ”uusia” ja voimme painaa ne
uudelleen. Nykymuusikoille vanhojen
nuottien painoasu saattaa olla este
soittaa niitä. Siksi on hyvä saada ne
selkeiksi ”uusiksi nuoteiksi”.
Seuratkaapa Edition Tillin uusjul-
kaisuja, sekä vanhoja että uusia. Voitte
tehdä arvaamattomia löytöjä. Osoite
on www.editiontilli.fi.
Ilari Lehtinen
älle levylle on koottu neljä
teosta, joiden pohjana De-
bussy on käyttänyt ystävänsä
ja runoilijan Pierre Louÿs’n tekstejä.
Levyllä ensimmäisenä kuullaan mez-
zosopraanolle ja pianolle sävelletty
Chansons de Bilitis (1897), jonka
teksteinä Debussy käytti La Flûte de
Pan -runokokoelmaa. Säveltäessään
samanaikaisesti teosta Pelléas ja
Mélisande, Debussy haki uudenlaista
laulullista muotoa, mikä on kuulta-
vissa jo tässä aiemmin valmistuneessa
kolmen laulun sarjassa.
Les Chansons de Bilitis (1901)
kertojalle, kahdelle huilulle, kahdelle
harpulle ja celestalle on näyttämölle
tilattu sävellystyö, joka pohjautuu sa-
mannimiseen 143 runon kokoelmaan
ja siitä poimittuihin 12:een runoon.
Pierre Louÿs väitti itse tehneensä kään-
nöstyön teoksesta, joka löytyi 500-lu-
vulla eKr. eläneen kreikkalaisen ru-
noilijan Bilitiksen haudasta. Itse asi-
assa Louÿs oli keksinyt ne itse ja ky-
seessä on eräänlainen kirjallinen vää-
rennös. Debussyn sävellystyössä kuul-
laan siitä huolimatta viitauksia kreik-
kalaiseen musiikkiin ja mytologiaan.
Nelikätinen pianosävellys Six épi-
graphes antiques (1914) on uudis-
tettu versio edellisestä teoksesta Les
Chansons de Bilitis. Tällä kertaa osia
Claude Debussy
Musique de Scéne; Les Chansons de
Bilitis; la Flûte de Pan
2019 Brilliant Classics
Elisabette Lombardi,
mezzosopraano
Claudia Giottoli, huilu
Filippo Farinelli & Raffaele
D’Aniello, piano
Magadis Ensemble
TTVanhaa Rantasalmea,
kuva Laura Netzelinsyntysijoilta.
HUILISTI 2/2019 • 43
kahdentoista sijaan kuusi ja
aiemman sävellyksen teemo-
ja on muokattu uudelleen.
Kertoja on jätetty tästä versi-
osta pois. Sen sijaan musii-
killa luodaan mielikuvat ru-
nojen tapahtumista ja hen-
kilöhahmoista.
Levyn viimeinen kappale
on La Flûte de Pan (1913),
jonka huilistit tuntevat pa-
remmin soolohuiluteoksena
nimellä Syrinx. Lyhyt kappa-
le on sävelletty Gabriel
Moureyn näytelmään Psyc-
hé ja se esitettiin näytelmässä
juuri ennen Panin kuolemaa.
Tässä levytyksessä kuullaan
ensimmäisen näytöksen kol-
mannen kohtauksen teksti
kokonaisuudessaan kahden
kertojan toimesta, soolohui-
lun luodessa kertomukselle
taustaa. Syrinxin teema on
tässä alkuperäisversiossa pil-
kottu osiin, joilloin huilun
tehtävänä on tukea ja värittää
kahden lukijan kertomusta.
Erityisesti 1900-luvun musiikkin
esittämiseen perehtynyt italialainen
Magadis Ensemble yhdessä mez-
zosopraano Elisabette Lombardin,
huilisti Claudia Giottolin ja pianis-
tien Filippo Farinelli ja Raffaele
D’Aniello kanssa, ovat levyttäneet
hienon kokonaisuuden Debussyn
näyttämömusiikkia. Kuuntelijana nau-
tin erityisesti La Flûte de Pan -teokses-
ta ja sen erikoisesta kokoonpanosta,
joka loi vaihteeksi toisenlaisia ääni-
maailmoja. Hiljainen ja harmoniari-
kas sointi hiveli korvia ja sielua. Muu-
sikot toteuttivat upeasti eri osien tun-
nelmat ja loivat näin mieleen näyttä-
mökuvaa ilman näyttämöä. Syrinx, jo-
ka yleensä mielletään yksinomaan
huilusoolona, sai uuden ulottuvuu-
den, kun se tässä toimi kertomuksen
taustana ja tunnelman luojana. Kuun-
telijan kannalta ainoa haittapuoli tässä
levytyksessä on se, että kaikki kerto-
jan osuudet puhuttiin ranskaksi eikä
levyn ohjelmalehtiseen oltu sisällytetty
lainkaan kertojan tekstejä esimerkiksi
englanniksi. Tekstitys olisi auttanut
kokonaiskuvan hahmottamisessa. Nyt
tarinoiden sisällöt jäivät paljolti avau-
tumatta, vaikka musiikki itsessään ja
sen tulkinta toki kertoi jo paljon. Jään
siis odottamaan tilaisuutta nähdä nä-
mä teokset joskus näyttämöllä.
Johanna Salminen
Claudia Giottoli.
MomentumCD-inspelning med Erica Nygård, flöjt,Niels Burgmann, orgel. Inspelat i Laihelakyrka, inspelad och mixad av Kjell Lolax,AIM studio, master av Markku Veijonsuo,Varistoteles studios, grafisk design: JeanNygard, producent: Erkki Nisonen, skiv-bolag: ALBA, ABCD-439
Skiva med åländska och
franska tongångar
et är ett tag sedan sist det
gjordes en inspelning med
flöjt och orgel i Finland, så
man kan gott påstå att flöjtisten Erica
Nygårds och organisten Niels Burg-
manns CD Momentum är ett välkom-
met tillskott i skivhyllan. Duon har
samarbetat sedan 2016 och fokuserar
främst på musik komponerad från
1900-talet och framåt. Skivan inne-
håller så väl originalverk för flöjt och
orgel som arrangemang. Utmaningen
och hemligheten att få flöjt och orgel
att fungera ihop ligger i organistens
44 • HUILISTI 2/2019
förmåga att registrera och utnyttja sitt
instrument. Här vilar Nygårds flöjt i
trygga händer och således kommer de
båda instrumenten till sin rätt i stort
sett hela tiden.
Glädjande nog har duon valt att spe-
la in två verk av de åländska kompo-
sitörerna Jack Mattsson och Lars
Karlsson. Mattssons Cavatina e Vi-
vace, ursprungligen komponerad för
flöjt och piano, fungerar även väl med
orgel. Mattsson var själv både kyrko-
musiker och flöjtist och skrev verket
till sig själv inspirerad av Gabriel Fau-
rés Fantasie op. 79. Mattssons verk
är kanske inte lika fulländat, men den
inledande satsen innehåller vackra
melodier och den påföljande snabba
satsen ger ett sprittande intryck. Mera
dramatiskt och kargt i tonspråket är
Karlssons Recitativo et aria, kompo-
nerad 1990 och tillägnad Jack Matts-
son och organisten Folke Forsman.
Skivans inledning med ett arran-
gemang av Francis Poulencs välkända
och näst intill sönderspelade Sonat för
flöjt och piano tar några genomlyss-
ningar att smälta. Så pass mycket skill-
nad gör orgelns något bökiga sats att
den franska esprin och lättheten vid
första genomlyssningen försvinner. I
detta arrangemang kommer musiken
mest till sin rätt i den långsamma
andra satsen där orgelns mäktiga
klanger lyckas understryka en under-
liggande tragisk och melankolisk
stämning.
Niels Burgmann bidrar även med en
egen komposition Diptyque. Tonalt
rör sig musiken i franskinspirerande
sfärer och känns besläktad med Jehan
Alains musik, som även fått komma
med på skivan med stycket Aria.
Alains musik står kanske för det mest
mystiska och även mest intressanta
spåret på skivan. Det avslutande
verket Svit för flöjt och piano op. 34
av den franska tonsättaren och orga-
nisten Charles Marie Widor sam-
manfattar egentligen vad hela den här
inspelningen handlar om: att fånga
flöjtens väsen. Flöjten fick ett stort
uppsving kring sekelskiftet 1900 i och
med att de franska tonsättarna upp-
täckte möjligheterna som låg i den
moderna flöjtens klangvärld, ett
uppsving som hållit i sig även i vår nu-
tida musik. Det roliga är att ålännin-
garna Mattsson och Karlsson mycket
väl passar in i detta sällskap av franska
tonsättare.
Åsa Gustavsson
• • •
Momentum, CD-äänite. Erica Nygård,huilu, Niels Burgmann, urut. ÄänitettyLaihian kirkossa, äänitys ja miksaus KjellLolax, AIM studio, masterointi MarkkuVeijonsuo, Varistoteles studios. Graafinenulkoasu: Jean Nygard. Tuottaja: ErkkiNisonen. Levy-yhtiö: ALBA, ABCD-439
Ahvenanmaalaisia
ja ranskalaisia
sävelkulkuja
iitä onkin ai-
kaa kun Suo-
messa viimek-
si tehtiin äänite huilulle
ja uruille, joten voidaan
hyvinkin väittää, että
huilisti Erica Nygår-
din ja urkuri Niels
Burgmannin CD Mo-
mentum on tervetullut
lisä levyhyllyyn. Duo on
tehnyt yhteistyötä vuo-
desta 2016 lähtien ja
keskittyy lähinnä 1900-
SS
DD
HUILISTI 2/2019 • 45
luvun ja sitä tuoreempiin sävellyksiin.
Levy sisältää sekä alkuperäisiä että
sovitettuja teoksia huilulle ja uruille.
Huilun ja urkujen yhteensovittamisen
haasteellisuus ja sen salaisuus piilee
urkurin kyvyssä kartoittaa ja hyödyn-
tää soitintaan. Nygårdin huilu saa
levätä turvallisissa käsissä, ja molem-
mat soittimet pääsevät oikeuksiinsa
yleisesti ottaen koko levyn ajan.
Ilahduttavasti duo on valinnut kaksi
sävellystä ahvenanmaalaisilta Jack
Mattssonilta ja Lars Karlssonilta.
Mattssonin Cavatina e Vivace, alun-
perin sävelletty huilulle ja pianolle,
toimii myös hyvin uruilla. Mattsson oli
kirkkomuusikko sekä huilisti ja sävel-
si teoksen itselleen Gabriel Faurén
Fantasiasta op. 79 inspiroituneena.
Sävellys ei ehkä ole yhtä täydellinen,
mutta alkuosa sisältää kauniita melo-
dioita ja sitä seuraava nopea osa antaa
räiskyvän vaikutelman. Dramaattisem-
paa ja karumpaa sävelkieltä edustaa
Lars Karlssonin vuonna 1990 sävellet-
ty Recitativo et aria. Se on omistettu
Jack Mattssonille ja urkuri Folke
Forsmanille.
Levyn alussa kuultava sovitus Fran-
cis Poulencin tunnetusta, ja melkein-
pä loppuun soitetusta Sonaatista hui-
lulle ja pianolle vaatii muutaman
kuuntelukerran ”upotakseen”. Suu-
ren eroavaisuuden tekee urkujen hie-
man kovaääninen osuus, jolloin rans-
kalainen sielu ja kepeys katoaa ensim-
mäisen kuuntelukerran aikana. Tässä
sovituksessa musiikki pääsee parhai-
ten oikeuksiinsa hitaassa toisessa
osassa, missä urkujen mahtavat soin-
tivärit onnistuvat alleviivaamaan pii-
levät traagiset ja melankoliset tunnel-
mat.
Levyllä on mukana myös Niels Burg-
mannin oma sävellys Diptyque. To-
naalisesti musiikki kulkee ranskalais-
vaikutteisissa sfääreissä ja vaikuttaa
samanhenkiseltä kuin Jehan Alainin
musiikki, josta levyllä löytyy teos Aria.
Alainin musiikki edustaa ehkä mysti-
sintä ja myös kiinnostavinta raitaa le-
vyllä. Levyn viimeinen teos Sarja hui-
lulle ja pianolle op. 34 on ranskalai-
sen säveltäjän ja urkurin Charles
Marie Widorin käsialaa. Sävellys ki-
teyttää itse asiassa sen, mistä koko ää-
nitteessä on kyse: huilun olemuksen
vangitseminen. Huilu koki suuren
nousun 1900-luvun taitteessa, rans-
kalaisten havaittua modernin huilun
sointivärin monet mahdollisuudet –
nousu joka on pitänyt pintansa myös-
kin aikamme musiikissa. Ilahduttavaa
on, että ahvenanmaalaiset Mattsson ja
Karlsson sopivat erittäin hyvin ranska-
laisten säveltäjien seuraan.
Åsa Gustavssonsuom. Annika Gummerus-Putkinen
Sarjakuva: Lauri Toivio
46 • HUILISTI 2/2019
aidekorkeakouluihin on
pesiytynyt uusi oppiaine,
identiteettioppi. Opiskelijat
ohjataan määrittelemään itsensä ja ar-
vioinnin jälkeen asettumaan näytteille
mahdollisimman edullisessa valossa.
Taiteilijaa koulitaan tuotteeksi ja tätä
tarkoitusta palvelee jatkuvasti yleistyvä
portfolio-opetus ja jopa stailauskurs-
sit. Siinä harjoitellaan muunnellun to-
tuuden muotoilemista valheen rajaa
hipoen, ja itsekehua, jossa kuitenkin
pyritään säilyttämään jonkinlainen
eleganssi. Stailaus taas vastaa kysy-
mykseen: miten minun tulee tälläytyä,
jotta minusta ajateltaisiin niin kuin
haluan itsestäni ajateltavan?
En halua ykskantaan tuomita näitä ponnisteluja. Kun
kaikkea on loputtomasti tyrkyllä, kainous on varma keino
haudata arvokkaatkin asiat. On ymmärrettävää, että ne jot-
ka kaipaavat työtilaisuuksia, yhtyvät maailmalla vallitsevaan
markkinarummutukseen, koska muutoin estottomasti re-
hentelevät amerikkalaiset kahmisivat kaikki työt. Ja olisi
vahinko, jos vuosien uurastus ei realisoituisi taiteelliseksi
toiminnaksi, koska vasta käytäntö tarjoaa ne kehittävät
haasteet, joihin opinnot ovat valmistaneet.
Silti esiintyjän mestarointi ulkopuolelta on ongelmallista,
koska siinä törmää kaksi toisilleen vierasta todellisuutta.
On kyse huomion kohdistumisesta joko asiaan tai tekijään.
Epäilemättä moni pystyy seuraamaan tekemäänsä vaiku-
telmaa ilman itsekeskeisyyttä; kuuluuhan tällainen tark-
kailu luonnostaan tanssijan työhön ja kapellimestarin tek-
niikan hiomiseen. Mutta vaarat väijyvät, ja erityisen voi-
makkaasti, jos koulutuksen painopiste siirtyy työlle omis-
tautumisesta imagon rakenteluun.
Uudempi mytologia on käsitellyt tätä ongelmaa sarja-
kuvasankareiden tarinoissa.
Vastapoolit ovat Teräsmies ja Mustanaamio. Teräsmies
pyrkii salaamaan todellisen olemuksensa piiloutumalla
nyhverön lehtimiehen hahmoon; valtavat voimansa hän ot-
taa käyttöön vasta kutsumuksellisessa taistelussaan vää-
ryyttä vastaan. Sen sijaan Mustanaamio on oma itsensä viet-
täessään idyllistä perhe-elä-
mää kodikkaassa Pääkallo-
luolassaan. Tehtävien vaati-
essa hän vaihtaa identiteettiä
pynttäytymällä trikoisiin ja
hassuihin uimahousuihin.
Hän joutuu siis tekemään
ulkoisia muutoksia täyttääk-
seen legendan mitat; Teräs-
Teräsmies Mustanaamiomies taas on olemukseltaan legenda,
joka kätkee luontaiset tunnuksensa
kun tilanne ei niitä vaadi.
Melkoinen mies on toki Mustanaa-
miokin, väkevä, onnekas ja neuvokas.
Mutta hänen hahmossaan keskeistä
ei ole persoonallisuus, vaan muotti,
jonka aina uusi sukupolvi täyttää.
Voisi sanoa, että Mustanaamio on
kertaalleen stailattu. Teräsmiehellä ei
ole täytettävää muottia: sisäinen voima
ja poikkeava perimä tekevät hänestä
ainoalaatuisen –ja kaikesta päätellen
myös liehuva viitta on synnynnäinen.
Näihin päiviin asti muusikoiden
kasvatus on noudattanut teräsmies-
mallia. On vahvistettu keskusta ja luo-
tettu siihen, että taiteelle omistautuminen, osaaminen ja
ilmaisun vapaus takaavat riittävän säteilyn. Tuskinpa
Svjatoslav Richter tai Andrei Gavrilov kohenisivat stai-
laamalla. Mutta samaan aikaan kun taideoppilaitoksiin hii-
pi liikemaailman hallintomalli, tapahtui myös keskeisellä,
perinteen siirtymisen alueella jotakin, ikään kuin kylkiäi-
senä. Eikä vain musiikissa. Silmiini sattui Kristian Smedsin
lausuma: ”Kun opetuksen lähtökohta oli ennen sisällössä,
persoonallisen ilmaisun kehittämisessä, on se nykyisin us-
kottavan ja hyvin myyvän identiteetin kehittämisessä työ-
markkinoita varten.” Sama ongelma näyttää siis vaivaavan
myös näyttämökoulutusta.
Taiteen omat lähtökohdat ovat hautautumassa sosiaa-
listen ja taloudellisten näkökohtien alle. Taideoppilaitokset
alistuvat strategioissaan innokkaasti sosiaaliseen tilauk-
seen, ne vastaavat nykyajan haasteeseen haluten tyydyttää
tilaukset ja tarpeet. Ne ovat huomaamattaan alkaneet puhua
viihteen kieltä. Viihteen kaikin puolin kunnioitettava kutsu-
mus on tarjota sitä, mitä kansa haluaa.
Taiteen tehtävä on toinen: se ei ole taidetta, ellei se ylitä
tilausta ja tarjoa yltäkylläisesti enemmän kuin ymmärretään
pyytää. Nerokkaat yksilöt ovat vuosituhannen mittaan ke-
hittäneet länsimaisen taidemusiikin rikkaudet, polyfonian,
harmonian, vivahteikkaan rytmiikan, sointivärit ja ilmeik-
käät soittimet. Kaikki tämä on myös viihteen käytössä, sen
perustana.
Viihteen asentein kulttuu-
rin kehitys olisi pysähtynyt
aikoja sitten.
Ilpo Mansnerus
Kolumni julkaistu ensi kertaaYLE:n Kultakuume-ohjelmassamarraskuussa 2008.
TT&
Mustanaamionloi Lee Falk1936 jaTeräsmiehenJerry Siegel &Joe Shuster1938.
HUILISTI 2/2019 • 47
Huilisti-lehdessä 4/2018
kerroin Beethovenin kolmen
ensimmäisen sinfonian synty-
ajat ja kantaesitysten tapahtu-
mahetket. Totesin, että kaksi
ensimmäistä noudattelevat
Mozartin ja Haydnin myöhäi-
simpien sinfonioitten mallia.
Beethoven oli kuullut niitä
konserteissa ja varmasti myös
soittanut niitten pianosovi-
tuksia opiskellakseen niitä.
Uutta voi luoda vain osaamalla
vanhat periaatteet.
eethoven mietti jo ensim-
mäisiä sinfonioita säveltäes-
sään, miten hän kehittäisi
sinfoniaa sävellysmuotona. Kolman-
nen sinfonian – kutsun sitä tästedes
Eroicaksi – suunnitelmia tiedämme
hänen tehneen jo vuonna 1797. Silloin
oli Ranskan suurlähettiläänä Wienissä
Napoleon Bonaparten veli kenraali Je-
rome Bonaparte. Hän ihaili Beetho-
venia säveltäjänä ja halusi, että tämä
kirjoittaisi jonkin sävellyksen veljensä
kunniaksi. Beethoven taas puolestaan
ihaili vallankumousjohtaja Napoleo-
nia ja suhtautui siksi sävellysideaan
myönteisesti. Hän halusi säveltää val-
lankumouksellisen sinfonian ja siksi
prosessi vei aikaa vuoden 1804 ke-
vääseen asti. Valmiin teoksen kansi-
lehdellä luki ylhäällä ”Bonaparte” ja
alhaalla ”Luigi van Beethoven” (Alt-
mann 1936, IV).
Ennen kuin sinfonian partituuri eh-
dittiin lähettää Wienistä Pariisiin, Bo-
naparte kruunautti itsensä Ranskan
keisariksi. Tämä tapahtuma sai Beet-
hovenin raivostumaan ja repimään
Beeth veniniss
a
sinfoni
Huilu
Osa 3Sinfonia nro 3, Eroicapartituurin kansilehden riekaleiksi,
koska Bonaparte näin oli paljastunut
vain vallanhimoiseksi tyranniksi.
Omistuskirjoituksen hän muutti muo-
toon: ”Sankarillinen sinfonia erään
suurmiehen muistoksi” (eroica =
sankarillinen). Teoksen ensiesitys oli
huhtikuussa 1805.
Mikä tekee Eroicasta vallanku-
mouksellisen? Matthews (2002, 52)
vastaa, että Eroica on kaksi kertaa pi-
tempi kuin aikaisemmat sinfoniat. Sii-
nä on väkivaltaisia kontrasteja, rajuja
synkooppeja ja toistoja sekä teemat-
tomia jännitteisiä sävelkulkuja. Se on
rakenteellisesti ja tunteellisesti ai-
“Napoleon ylittämässä Alppeja” onranskalaisen taiteilijan Jacques-LouisDavidin öljyvärityö, josta hän teki viisieri versiota vuosina 1801–05. Kuvanmaalaus on ensimmäinen versiovuodelta 1801, kooltaan 261 x 221 cm.Maalaus on lukuisten vaiheiden jälkeensaanut pysyvän paikan Château deMalmaisonin kokoelmissa.
BB
48 • HUILISTI 2/2019
kaansa edellä (emt, 191). Beethove-
nin kehityksessä säveltäjänä Matthews
(emt, 49) näkee Eroican merkitsevän
toisen kauden alkua (vuodet 1803–
1812). Uutta Eroicassa on myös soitti-
mistoon lisätty kolmas käyrätorvi. III
osan Triossa Beethoven näyttää, kuin-
ka komeasti käyrätorvet soivat triona.
Huilu Beethovenin
Sinfoniassa nro 3
I Allegro con brio
Beethoven lisäsi myöhemmin v. 1817
metronomimerkinnän M.M. = 60.
Matthews (2002, 190) sanookin, että
osan luonne on nimenomaisesti con
brio, ei moderato tai non troppo, jot-
ka mitätöisivät osan alkuvoimai-
suuden. Alun nopea tempo antaa
mahdollisuuden soittaa vastakoh-
taisesti II osan surumarssi laveasti
ja korostaen sen intensiivisyyttä ja
pitkäjänteistä lineaarisuutta. Suoras-
taan shokkialkuna I osa alkaa kah-
della Es-duuriakordilla forte, jotka
ikään kuin edustavat konventionaa-
lisen sinfonian hidasta, enemmän tai
vähemmän pitkää johdantoa. Ja heti
kolmannessa tahdissa alkaa sinfonian
pääteema sellojen soittamana piano.
(Sitä voi soittaessaan/kuunnellessaan
laulaa sanoilla ”Napoleon sankari
suuri”.) Pääteema on vain neljän tah-
din mittainen, ja säveltäjä vie melodian
päättymään cis-säveleen, mikä on
todella kaukana Es-duurin toonikasta.
I.1. Huilu aloittaa tahdissa (T) 13
ja yhden tahdin aikana on saatava ai-
kaan jyrkkä crescendo, jotta päätee-
man alkuun tulisi subito piano, ku-
ten säveltäjä vaatii.
I.2. Beethoven noudattaa T 81–
82 omaa logiikkaansa oktaavisiir-
roissa. Sointiin tulisi lisää loisteli-
aisuutta, jos huilisti soittaisi oktaa-
visiirron jo kaksi ääntä aiemmin (b3
ja a3). Lupaa voi kysyä kapellimes-
tarilta. Mainitsen, että Beethoven teki
itse vastaavanlaisia korjauksia vuonna
1800 valmistuneeseen III pianokon-
serttoonsa. Kun sen nuotit painettiin
vasta 1804, hän lisäsi siihen sellaisia
korkeita säveliä, joita sai hänen uu-
desta pianosta (Matthews 2002, 41).
I.3. T 90 huilulta puuttuu merkintä
sf, joka on muissa soittimissa.
I.4. T 135 jälleen puuttuu sfp.
I.5. T 181 huilulla lukee cresc. ja
p. Aiemmin on nyanssi päättynyt pp.
On siis soitettava crescendo vähintäin
mf:een asti, jotta p olisi subito. Tämä
efekti ilmenee jousien stemmoista.
I.6. T 229 huilun repliikki alkaa
sfp ja vaikka sävelkulku nousee
a3:een asti, se ei saa olla voimakkaam-
pi kuin piano.
I.7. T 284: Molemmat huilut ja I
viulu soittavat säestävän synkooppi-
aiheen, kun melodia on oboella, II
viululla ja sellolla. Jos synkooppi-
äänten alut soitetaan ei pehmeästi
vaan hieman korostaen,
muodostuu hieno rytmi-
kudos. 8 tahdin kuluttua
soittimien roolit kääntyvät
päinvastaiseksi.
I.8. T 331 huilun stemmasta puut-
tuu sfp.
I.9. T 482: Kapellimestari Paul
Kletzki halusi huilujen soittavan ok-
taavia ylempää. Itse suosittelen pitkän
äänen soittamista kuten Beethoven on
kirjoittanut ja sitten h3 ja as3.
I.10. T 516: I huilu voi soittaa b3,
II huilu kuitenkin b2.
I.11. T 546–547: I huilu soittaa jäl-
leen oktaavia ylempää. II huilun koh-
dalla asiaa voi harkita ja keskustella
kapellimestarin kanssa.
I.12. T 604 on ehkäpä
osan hiljaisin kohta. Huilisti
ei saa tehdä vähintäkään crescendoa
ylöspäisellä kulullaan.
I. 13. T 619 Beethoven on kirjoitta-
nut cresc. ja seuraavaan tahtiin de-
cresc. sekä 2 tahdin päähän p. Kapel-
limestarilta voi kysyä, haluaako hän
soitettavan kirjaimellisesti vai mahdol-
HUILISTI 2/2019 • 49
lisesti tehdä diminuendon vasta tah-
tia myöhemmin. Erilliset d2-äänet soi-
tetaan tässä pehmeästi, mistä helposti
seuraa tahaton viivästyminen. Samoin
1/8-osatauot melodiassa ovat todella
lyhyitä. T 630 on subito p !
I.14. T 657–658 ja 661–662: Jopa
molemmat huilut voivat soittaa b3.
I.15. T 665– Beethoven on kirjoit-
tanut 3 tahtiin sf, mutta sitten jättänyt
seuraavat 3 tahtia ilman sf-korostusta.
Varmaankin tämän menettelyn selittää
tahtien 671–672 huipennus, jonka sä-
veltäjä on halunnut tapahtuvan jyrk-
känä ja yllättävänä ff.
II Marcia funebre. Adagio assai
Beethovenin metronomimerkintä
M.M. = 80 on oikeastaan nopeahko,
jos ajattelemme surumarsseja yleensä.
Matthews (2002, 190) selittää leikki-
sästi, ettei ole tarkoitus tappaa sankari
jo osan alkumetreillä. Sinfoniahan ei
ole elämäkerta eikä tapahtumien ku-
vailua vaan ennen kaikkea tunteiden
ilmaus. Altmann (1936, V) kertoo, että
Beethoven ajatteli Surumarssia sävel-
täessään englantilaisen kenraali Ralph
Abercombien kohtaloa, kun tämä
kuoli viikon kuluttua haavoituttuaan
21.3.1801 Alexandrian taistelussa.
II.1. Jos oboen laulu on Surumars-
sin alussa traagista ja valittavaa, niin
huilu on ehkä kyynelehtivä ja hätäile-
vä, mitä vielä korostaa tahdin 82 cre-
scendo ja subito p. Triolien paussit
ovat todella lyhyitä. Kuvioiden lopetus-
äänien 1/8-osanuotit olen itse aina
soittanut pitkänä. Tästä käytännöstä
voi keskustella kapellimestarin kans-
sa, sillä viuluille on yhteen tahtiin
(T 86) merkitty vastaavanlaiseen
paikkaan staccato-piste ja tahdis-
sa 89 huilu lopettaa viulujen kak-
sintamisen, vaikka trioli-kuvio
edelleen jatkuu viuluilla. Oikea ai-
ka-arvo nuotille olisi siis triolin 1/
16-nuotti eikä 1/8-nuotti.
II.2. Vaikka tahdin 91 aikana val-
litsee sempre p, voi huilisti tehdä ku-
vioissaan espressivoa melodian lin-
jan mukaisesti. T 93 voi huilu alkaa
mf, sillä muilla soittimilla on cre-
scendo jo tahtia aiemmin.
II.3. T 145 on II huilun kuningas-
hetki, kun sen soitettavaksi tulevat syn-
kooppiäänet, jotka on merkitty sf.
Tämä välike hajottaa nerokkaasti II
osan keskelle sijoittuvan fuugan, joka
on sen emotionaalinen huipentuma.
II.4. T 168– I huilu ja I viulu jäävät
pitkäksi toviksi (14 tahtia) soittamaan
hermostunutta trioliaihetta. Se on vä-
hän kuin sydämen eteisvärinää, eten-
kin kun aksentit on merkitty epäisku-
jen kohdalle. Sen alla alkaa soida alun
surumarssiteema, jota ei saa peittää
liian voimakkaalla soittamisella –
yleisnyanssihan on vain p. Kirjoitan
nuottiesimerkkiin vain tapahtuman lo-
pun, jossa crescendon voi soittaa roh-
keasti, vaikka se on korkeassa rekis-
terissä.
II.5. T 236: I huilu tu-
lee mukaan I viulun esittä-
mään melodiaan jalosta-
maan sointia. Siksi cre-
scendo tulee soittaa niin
solistisesti, että viulut eivät
peitä huilua.
III Scherzo.
Allegro vivace
Matthews (2002, 191) luonnehtii, että
on mielikuvituksellista siirtyä (n. 17
minuuttia kestävän) Surumarssin jäl-
keen äärimmäisen nopeaan Scher-
zoon (M.M. = 116, pituus 6.30), joka
rientää puolet matkasta pp. Sen pon-
nahteleva aihe soitetaan ei
pääsävellajissa (Es) vaan
B-duurissa (oboe T 8) ja
F-duurissa (huilu T 26).
Beethoven säästää Es-duu-
ria viivästyttämällä sitä ja esittämällä
sen yhtäkkiä ff T 93.
III.1. T 123–125 koko orkesteri
soittaa yhdessä subito f ja sf jokaisen
tahdin toiselle iskulle ikään kuin rytmi
luiskahtaisi väärään paikkaan. Yllätys-
vaikutus pitää tavoittaa ja hidastella ei
saa!
50 • HUILISTI 2/2019
III.2. Huilu, oboe ja fagotti soittavat
unisono oktaavin päässä toisistaan
kuin jonkin erillisen unikuvan, johon
soittajien on luotava yhteisväri. joka
vaihtuvista intervalleista ja nopeasta
temposta huolimatta on muuttumaton
ja tasainen. 11 tahdin pituisesta kuvi-
osta kirjoitan esimerkkiin vain ensim-
mäiset 6 tahtia. Kuten Beethoven on
merkinnyt: piano dolce sempre lega-
to. Se on oikea yhteissoiton koetinkivi!
IV Finale. Allegro molto
Tämän osan muotoratkaisun selitys on
hyvin monimutkainen. En siis esitä sitä
tässä, mutta totean, että Eroican finaali
on muunnelmasarjan ja fuugan hyb-
ridi, jossa Es-duurin varjostumana on
g-molli, ja joka viittaa sonaattimuo-
toon takaperoisella kertautumisel-
laan. Finaali alkaa kuin sirkusesitys:
kaikki ryntäävät paikalle 10 tahdin ai-
kana ja pitkä fermaatti vaientaa me-
lun. Alkaa yksinkertainen teema piz-
zicatossa piano ja sitä seuraavat va-
riaatiot, monimutkaiset sirkustaiteili-
joiden temput. Poco andante -jaksos-
sa Beethoven lainaa omaa teemaan-
sa, jota hän oli käyttänyt Kontratans-
seissaan (1800) ja Prometheus-bale-
tissaan (1801). Nyt hän kaivaa tästä
teemasta entistä suurempia ja syvem-
piä tunteita. Monenlaisia tapahtumia
tuntuu riittävän loputtomasti, kunnes
Presto (M.M. = 116) ilmoittaa teok-
sen loppuvan: Aplodeja, olkaa hyvät!
T 175 alkaa 22 tahdin pituinen jak-
so, josta en sen pituuden vuoksi kir-
joita nuottiesimerkkiä. Sen aikana I
huilu ensin kaksintaa I viulua oktaavia
ylempänä (8 tahtia). Beethovenin kir-
joittaman espressivon voi soittaa lä-
hes liioitellen (p–cresc.–f–dim.– p),
mutta kun I viululla alkaa virtuoosinen
juoksutuskulku (8 tahtia), ei sitä saa
peittää. Silti merkitty crescendo vie-
dään forteen asti, jotta subito piano
on yllättävä. Jakso päättyy niin, että
viulujen taiturikuvio siirtyy huilulle.
Sen aikana (6 tahtia) ei ole yhtään
hengityspaikkaa, joten ilmaa on muis-
tettava kerätä monilla pienillä hen-
käyksillä hyvissä ajoin ennen sooloa.
Lopetustrilliin voi lisätä heleen. Monet
orkesterit käyttävät tätä huilun erilai-
sia vaikeuksia sisältävää episodia
koesoittomateriaalinaan.
IV.1. I huilisti saakin sitten huilata
kirjaimesta C (T 209) eteenpäin,
kun II huilu soittaa melodiaa yhdes-
sä oboen, fagottien ja I viulun kanssa
sempre forte. I huilu vilauttaa vain
yhden tahdin pituisen g-molli-as-
teikon koko muuta orkesteria vas-
taan tahdeissa 213 ja 221 sekä 241
ja 245. Sen pitää kuulostaa pikkolon
kirkkaalta välähdykseltä.
IV.2. Miksi Beethoven on jättänyt
huilut pois tahdista 314? Lisään ne ja
siirrän tahdin 316 äänen oktaavia kor-
keammaksi. Lopputulos kuulostaa va-
kuuttavalta.
IV.3. Samoin tahdissa 327 I huilu
voi kaksintaa oboen kaksi viimeistä
ääntä oktaavia ylempänä.
IV.4. T 400 ja 404 Beethoven on
kirjoittanut p, joka yleisesti tulkitaan
subito pianoksi, koska kaksi tahtia
aiemmin lukee p crescendo. Monet
kapellimestarit haluavat kuitenkin täs-
sä pianoa edeltävässä tahdissa tehtä-
väksi diminuendon ehkä vasta vii-
meisellä triolikuviolla. Ensimmäisellä
kerralla tilanne on selkeämpi, koska
ollaan Es-duurissa, kun jälkimmäisel-
lä päädytään f-molliin.
IV.5. T 420 alkaa huilun ja fagotin
vuoropuhelu jousien kanssa. Itse ajat-
telen, että kaksi samaa ääntä eivät ole
samanlaisia, vaan ensimmäinen on
tärkeämpi ja siis painokkaampi kuin
toinen. Kannattaa liioitella merkittyjä
svellareita, sillä siten on sitten hel-
pompi toteuttaa ylimmillä äänillä vaa-
dittu decrescendo ja pp, jotta loppu-
preston räjähtävä lähtö olisi mahdol-
lisimman yllättävä. Koko orkesteri
soittaa teoksen loppuun asti ff, mutta
silti yhtä mittaa toistuvat sforzatot
pitää saada kuuluville.
Ilari Lehtinen
Kirjallisuus
Altmann, Wilhelm 1936: Beethoven,
Symphonie No. 3, Es-Dur (Eroica), Op.
55. Introduktion. Ernst Eulenburg Verlag.
Zürich. • Brodsky, Franz 1967: Beet-
hoven. Ein Tagebuch. Juncker. Budapest.
• Matthews, Denis 1985: Beethoven.
J. M. Dent & Sons Ltd. London. Suomen-
nos 2002: Otava. Keuruu.
HUILISTI 2/2019 • 51
HUILISTI-lehden kolumnisti Malla Vivolin kirjoittaa
ajatuksiaan huilu- ja musiikkielämästä
Suomesta ja maailmalta.
~ KUULUMISIA ~
KAS
V U S
T A
Vain jatkuva muutos lie-
nee elämässä ja maail-
massa varmaa. Joskus
se iskee vastoin kasvojamme yl-
lättäen, pakottaen reagoimaan
jatkon varmistamiseksi, joskus
eteneminen on niin hidasta ettei
sitä erota taustakohinasta edes
silmät kiinni, henkeä pidätellen.
Kasvua voi ja sopii odottaa, mut-
ta realistisesti. Kasvu kasvun
päälle ei ole pidemmän päälle
luonnollista ja liian kova kouli-
minen saattaa tappaa taimen.
Kasvamme ihmisinä meille
annettujen työtehtävien arvoi-
siksi, kiinni toisiin ihmisiin,
toisten seurassa ja joskus myös
eroon toisistamme. Aikana, jol-
loin kriisi tuntuu olevan maail-
manjärjestyksessä enemmän
sääntö kuin poikkeus, huutaa
henkinen kasvu kovien arvojen
rinnalle pehmeyttä ja harmo-
niaa.
Musiikkiopistojen hakija-
määrät ja soitonopiskelusta
kiinnostuneiden rivit ovat jo muutaman vuoden olleet har-
venevat. Elämme maailmassa, jossa lähes kaikki on heti
saatavilla ja tarvittaessa rahalla ostettavissa – tai ilmaiseksi
nettivideoilta opeteltavissa – eikä pitkäjänteisyyden ja kär-
sivällisyyden opettelulle ole kahdeksaa harrastusta seitse-
mälle illalle sovittavan perheen sähköisessä kalenterissa
tilaa. Mikä virka on kuolevan (sävel)kielen opettelulla yh-
teiskunnassa, jolla on huutava pula ykkösiä ja nollia käs-
kyttävistä koodareista?
Seuraava lause on jo klisee: olemme yhteydessä toisiim-
me enemmän kuin koskaan ja silti yksinäisempiä kuin iki-
nä aiemmin. Hyvinvointiyhteiskuntamme synnyttämää pa-
hoinvointia lääkitsemme turruttavin pillerein, poliittisella
polarisaatiolla ja vetäytymällä entistä syvemmin kuoriimme.
Olen ollut soittotunneilla, joilla soittaminen on ollut sel-
västi toissijaista sille, että oppilaalla on sen hetken käytös-
sään vain häneen keskittyvä
turvallinen aikuinen. Olen ollut
tällaisilla tunneilla sekä opet-
tajana että oppilaana, kiitolli-
sena molemmista rooleista.
Tarvittavan ajan lisäksi kasvu
tarvitsee tapahtuakseen otolli-
sen maaperän ja ymmärtävän
henkilön hoivaa. Soittajan
kuuntelu auttaa soittajaa kuun-
telemaan.
Tuoreen tutkimuksen mu-
kaan sellaiset harrastukset,
joissa hengitämme yhdessä
opettavat meille empatiaa. Jos
hengitysten välissä tapahtuu sa-
natonta kommunikointia ja
hienomotoriikan harjoittamis-
ta sekä useiden eri aistien pääl-
lekkäin käyttämistä, tulemme
torjuneeksi myös muistisai-
rauksia ja edistäneeksi muita-
kin taitoja ja hyvinvointiamme.
Ehkä opistomaailma tai ko-
ko klassisen musiikin harras-
tus kaipaakin vain lisävauhtia
nykyään niin muodikkaasta
itsensä uudelleen keksimisestä. Me muusikot toki tiedäm-
me lajimme vetonaulat ja taiteemme arvon, mutta suuri
yleisö odottanee nyt dynaamisesti brändättyä uuden ajan
wellbeingiä ja mindfullnessin täyteistä meditatiivista ref-
lektiota yhdistettynä korkeatasoiseen kognitiivisten taitojen
hiomiseen ja luovuuden vapauttavaan flow-kokemukseen!
Luovutan seuraavat mainoslauseet maksutta tarvitsevalle
taholle. Tuo lapsesi soittotunneille. Anna jälkeläisellesi het-
ki ilman laitteita, kiirettä, vaihtuvia ärsykkeitä, ilman pois-
saolevaa aikuista. Anna lapsellesi soitin, kiinnostunut ja
sitoutunut ammattikasvattaja, kärsivällisyyden jalostusta,
hienomotorista urheilua, iloisia lapsuusmuistoja ja van-
huus vailla muistisairauksia. Anna pako arjesta, anna tai-
teeksi pukeutunutta yksilö- ja ryhmäterapiaa. Me kuun-
telemme, kuuletko?
Malla Vivolin
52 • HUILISTI 2/2019
Pikkuhuilistien aikamatka musiikin historiaan.
Musiikin tyylikausien kirjaimet ovat menneet sekaisin.
Mitä tyylikausia löydät niistä?
Yhdistä kirjainsotku oikeaan sanaan.
salimissk renessanssikoribak modernismi
ssssreenian romantiikkatikkamonira barokkinimisermod klassismi
TouHUILU
Valitse yksi harjoiteltavistasi kappaleista. Tutki sen neljää ensimmäistä tahtia. Merkitse rasti ruutuun,
jos löydät niistä seuraavia musiikkiasioita. Jos löydät niitä, merkitse seuraavaan ruutuun kuinka monta.
Kopioi sitten ne neljä tahtia vihkoosi ja opettele soittamaan ne ulkoa.
neljäsosanuotti: neljäsosatauko: puolinuotti:
kokonuotti: hengitysmerkki: tahtiviiva:
tilapäinen etumerkki: etumerkki:
kertausmerkki: g-avain:
Tee tähän oma harjoittelusuunnitelmasi yhdelle viikolle. Merkitse siihen soitettavat
kappaleet/harjoitukset, niihin käytettävä aika ja mihin teknisiin tai tulkinnallisiin asioihin kiinnität
niissä erityisesti huomiota (esim. legatot, staccatot, hengitys, äänenmuodostus, sormitukset, fraasit).
Muista kuitenkin, että aika sinänsä ei ole ratkaisevaa harjoittelussa vaan se, kuinka hyvin
keskitymme tekemiseemme. Parempi harjoitella useana päivänä viikossa lyhyen ajan kuin yhtenä
päivänä pitkän ajan. Toistuva ja säännöllinen harjoittelu auttaa meitä oppimisessa. Muista pitää
myös taukoja, venytellä ja huoltaa lihaksia liikkumalla. Ajatuskin kulkee silloin paremmin.
Harjoittelusuunnitelmani viikolle:
Soitettava kappale/harjoitus:
Aika: Muut merkinnät:
TouHUILUN laati
Kirsi Jokela / Musiikkikoulu Taikahuilu
HUILISTI 2/2019 • 53
Chopin à la Crème-Brûlée
Lauri Toivio
54 • HUILISTI 2/2019
Neroja & robotteja
Lauri Toivio
HUILISTI 2/2019 • 55
alasjärven ja lähialueen huiluoppilaat ovat kiertäneet
maapalloa Auli Frigårdin (ent. Tuohimäki) johdolla.
Innostus konserttimatkailuun on lähtenyt opettajan
motivoivista sanoista: “Jos te kulkaa harjoittelette, niin mina
kierrän teidän kanssanne vaikka koko maapallon.” Ja kun me
olemme harjoitelleet, niin Auli on myös pitänyt sanansa ja ym-
päri maapalloa on viihdytetty eri yhteistyötahoja ja konsert-
tiyleisöä huilumusiikilla. Monesti on ollut vietävänä muutakin
kuten nuottimateriaalia ja levytyksiä. Eikä ajatusmaailma ole
liittynyt vain musiikkiin, vaan mukana on ollut syvällisempiäkin
motiiveja ja opettavaisia tarinoita elämän varrelle. On vierailtu
vankiloissa, orpokodeissa, huumekouluissa ja alkeellisissakin
konserttisaleissa, Afrikan lapsille on viety mukana koulutar-
vikkeita tai Peruun on viety soittimia pari esimerkkiä maini-
taksemme.
Tähän saakka huiluryhmä on konsertoinut seuraavissa mais-
sa: Unkari, Italia, Ranska, USA (YK), Puola, Tsekin tasavalta,
Saksa, Japani, Viro, Peru, Brasilia, Australia, Malesia, Etelä-
Afrikka, Iso-Britannia ja Ruotsi. Monet huilisteista ovat lisäksi
matkanneet vielä erikseen puhallinorkesterin tai jousiorkesterin
kanssa muissakin maissa. Tukijoukkoina on edelleen mukana
pari entistä oppilasta aivan ensimmäisiltä matkoilta asti: Leena
Rajala (ent. Hirsimäki) ja Merja Raumanni-Mäkynen. Merja
on myös lääkäri, joten tämäkin apu on hyvä matkalla tarvit-
taessa.
Uuteen SeelantiinTällä kertaa huiluryhmä päätyy ihan toiselle puolelle maa-
palloa 13.10.–22.10.2019. Matkaan liittyy work shop -yhteistyö
konsertteineen Dr. Kathryn Moorheadin1 oppilaiden kanssa
Aucklandissa, joten nuottimateriaaleja lähetellään jo etukäteen
harjoiteltavaksi. Wellingtonissa on luvassa koulukonsertteja.
Matkalla tavataan myös Aulin veljen luona vuoden vaihto-oppi-
laana asunut Rose, joka opiskeli ammattiinkin asti Suomessa,
mutta asuu jälleen tällä hetkellä Uudessa-Seelannissa. Rose on
luvannut olla apuna koulukonserttien osalta. Huiluryhmän mu-
kana matkustaa lisäksi viulistina Anri Tuohimäki sekä pianistina
Ari-Matti Tuomisto.
Uudessa-Seelannissa on varmasti paljon nähtävää muutenkin
kuin huilumaailman osalta. Kahden viikon matkaohjelmaan
Singaporen kautta kuuluu nähtävyyksiä ja kokemuksia pohjoi-
sella saarella mm. seuraavissa paikoissa: Auckland, Rotorua,
Taupo, Tongariro, Wellington, Napier, Coromandel. Matkalla
tullaan näkemään kuumia lähteitä ja tulivuoria sekä tekemään
mm. kanoottiretki, jonka aikana on sitten ehkä viisasta laittaa
pillit pussiin vähäksi aikaa.
Kuvassa takaa vasemmalta: Hanna Viljanmaa, Anri Tuo-
himäki, Emilia Myllyviita, Juulia Rajamäki, Inari Ruohoniemi,
Merja Raumanni-Mäkynen, Emmi Keski-Nikkola, Elle-Maija Ka-
hari, Leena Rajala, Maiju Rajala ja Susanna Yli-Peltola. Kuvasta
puuttuu Tiina-Kaisa Aro-Heinilä. Edessä: Auli Frigård ja pianisti
Ari-Matti Tuomisto.
[1] www.kathrynmoorhead.com
Huiluryhmä matkalla
lokakuussa 2019
J
Mikäli vastaanottajaa eitavoiteta, palautetaanosoitteeseen:Viertotien aukio 2 D 3700350 HELSINKI
HUILISTI! Liity Suomen Huiluseuraan!
Jäsenmaksu: 35 e / v. (yli 25-v.), 15 e / v. (alle 25-v.)
jäsensihteeri [email protected]
w w w . s u o m e n h u i l u s e u r a . f i