delfiinin pyydystäjät - aamulehti · – muistan aina, kun niki tuli ensimmäistä ker-taa...

Aamulehti // Sunnuntaina 13. heinäkuuta 2014A12 // UUTISET // rEporTAASI

Niko kettuNeN, teksti /// kuvat olli HeleNiN arkisto ja ilkka laitiNeN

Delfiinin pyydystäjätDelfiininpyyntivene viistää Meksikonlahden kirkkaita vesiä Floridan Pine Islandin edustalla. Kapteeni Gene Hamilton ottaa huikan oluttölkistä ja ohjaa toisella kädellä venettä. Kauempana pari evää pilkahtaa veden pinnassa. Hamilton osoittaa kädellään ja antaa käskyn. Kaksi pienempää moottorivenettä lähtee ajamaan kehää delfiiniparven ympärillä ja rajaa ne verkolla. On maanantai 20. elokuuta 1984. Perjantaihin mennessä näistä vesistä nostettaisiin Särkänniemeen viisi delfiiniä.

Aamulehti // Sunnuntaina 13. heinäkuuta 2014 reportaasi // UUtiset // a13

Näkyykö tuolla evä? Gene Hamilton tähystää delfiinejä pyyntiveneen ohjaamosta Floridassa

elokuussa 1984.

Aamulehti // Sunnuntaina 13. heinäkuuta 2014A14 // UUTISET // REpoRTAASI

Kohta 30 vuotta delfiinejä

12.5.1985 Särkänniemen delfinaario avataan yleisölle äitienpäivänä. Ensimmäinen delfiiniesitys kestää noin vartin.

1989 Yhdysvallat lakkasi myöntämästä delfiininpyyntilupia alueellaan.

1.9.1990–5.10.1990 Särkänniemessä kuolee noin kuukauden sisällä neljä delfiiniä: Veeran, Nikin ja Näsin ensimmäiset poikaset sekä Joona, joka menehtyy keuhkokuumeeseen arviolta 12-vuotiaana.

16.10.1991 Veeran poikanen

2.11.1991 Näsin poikanen

18.8.1993 Leevi syntyy.

30.8.1993 Nikin poikanen


9.9.1996Eevertti syntyy.


1.9.1999Nikin poikanen

27.10.2000 Niki synnyttää poikasen, joka kuolee parin viikon päästä 7.11.

18.11.2004 Niki kuolee arviolta 33-vuotiaana.


2007 Delfiinien allasta laajennetaan. Pinta-ala ja tilavuus kaksinkertaistuvat.


27.5.2014Aloite delfinaarion sulkemisesta Tampereen kaupunginvaltuustoon.

6.9.2010Veeran poikanen syntyy ja selviää noin viikon (15.9.).

18.6.2014 Särkänniemi ilmoittaa Veeran olevan taas raskaana.

1998 Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä kieltää luonnosta pyydystettyjen delfiinien tuonnin Suomeen. Delfinaariot saavatyhä vaihtaa delfiinejä keskenään.

1985 1995 2005

Kuollut

T amperelaiset päättäjät kävi-vät 1960-luvulla opintomatkoilla USA:ssa. He ajelivat Disneylandin vuoristoradoissa, ihmettelivät me-rieläimiä hulppeissa akvaarioissa ja tuikkivia tähtiä planetaarioissa.

Tampereellekin pitäisi saada kunnon matkailu-kohde, tuumittiin. Delfinaariotakin suunniteltiin, mutta siihen eivät rahat riittäneet. Särkänniemi avattiin 1969, ja samana vuonna Ruotsissa aloitti Pohjoismaiden ensimmäinen delfinaario Kolmår-denin eläintarhassa. Delfinaarioita pykättiin tiu-haan tahtiin muuallekin.

1980-luvun alussa päätettiin lopulta, että del-finaario tulee Suomeenkin. Särkänniemi hank-ki sitä varten konsultiksi hollantilaisen tohtori Willem Dudok van Heelin, Harderwijkin delfi-naarion johtajan. Dudok van Heel oli Euroopan johtava delfiiniasiantuntija. Hän järjesti kontak-tit Yhdysvaltoihin, jossa toimi tuolloin vain kaksi laillistettua delfiinien pyytäjää. Toinen heistä oli eläinlääkäri, tohtori Jay Sweeney, joka pyydys-ti delfiinejä Meksikonlahdella Floridan liepeillä. Sweeney sai tilauksen viidestä nuoresta delfiinis-tä: kolme naarasta ja kaksi urosta. Pyyntireissu al-koi elokuussa 1984.

VERkko kIRISTyy dElfIInIpARVEn ympärillä, kun-nes sen halkaisija on enää kymmenisen metriä. Vesi on niin matalaa, että se ulottuu vain rinnan korkeudelle. Pullonokkadelfiinit uivat ihmeissään, mutta eivät yritä karkuun. Sitten tapahtuu jotain hämmästyttävää. Pyytäjät hyppäävät veteen, kah-laavat delfiinien luokse ja ottavat ne kainaloon. Eläimet eivät juuri tee vastarintaa.

– Se oli hämmästyttävää, etteivät ne villit delfii-nit panneet yhtään hanttiin. Sitten eläinlääkärit tutkivat ne tarkkaan. He tarkistivat iän, sukupuo-len ja sen, ettei eläimissä ollut pahoja naarmuja, muistelee pyydystysretkellä mukana ollut entinen Aamulehden toimittaja Olli Helen.

Ensimmäisenä pyyntipäivänä ei onnista. Delfiini toisensa jälkeen todetaan alamittaiseksi tai liian vanhaksi ja vapautetaan. Ikää saisi olla 2-6 vuot-ta. Sweeney pystyy arvioimaan delfiinin iän koon perusteella melko tarkasti. Siispä tiedetään, et-tä esimerkiksi viimeisenä päivänä pyydetty Vee-ra-delfiini on syntynyt joskus vuonna 1978. Maa-nantaina saaliiksi jää lopulta vain pieniä haikalo-ja, joita tulee delfiinien mukana verkkoon. Kap-teeni Gene Hamilton kerää ne talteen ja heittää veneen pakastimeen: samaan, jossa kaljatkin kyl-menevät. Onpahan grillattavaa illaksi.

Joka aamu pyyntiporukka lähtee seitsemältä me-relle. Päämajana toimii kapteeni Hamiltonin ko-ti Pine Islandilla. Siitä on amerikkalainen show-meininki kaukana.

– Asunto on itse asiassa valtava romukasa rämei-kön reunassa. Makuuhuoneina toimii pari asun-tovaunua, jotka eivät varmasti ole kymmeneen vuoteen liikkuneet, kirjoittaa Helen paikan päältä.

Hamiltonin ja Sweeneyn alaiset, parikymppiset pyyntimiehet ovat todellisia Floridan takametsien miehiä, kuin suoraan pusikoista kömpineitä. Sel-laisia, joita näkee kalja kädessä Nascar-kisoissa. Elokuisen auringon paahteessa ahavoituneiden rämemiesten virka-asuna toimivat punaiset Spee-dot. Eläinlääkäri, tohtori Jay Sweeney on yliopis-tomiehiä, mutta uikkareissa hänkin. Hän johtaa koko operaatiota apulaisensa Rae Stonen kanssa

ja huolehtii eläinten kohtelusta.– Se touhu tehtiin todella asiallisesti ja tyylik-

käästi. Ne delfiinit eivät varmasti kärsineet pyy-dystämisestä, uskoo Helen.

SIInä SE on VIImEIn, kymmenen tuhannen dolla-rin saalis. Särkänniemen ensimmäinen delfiini. Hollantilainen biologi ja delfiinien ensimmäinen kouluttaja Jaap van der Toorn antaa naarasdel-fiinille nimen ”Nicky”, koska sen evästä puuttuu pieni pala. Eläin makaa Dolphin Doll -pyyntialuk-sen kannella täysin säyseänä.

Nicky - Niki - kääritään harsoon, jota kastel-laan jatkuvasti. Eläimen pintaan levitetään ras-vaa suojaamaan sitä Floridan elokuun paahtaval-ta auringolta. On tiistai, toinen pyyntipäivä. Nyt on onnea matkassa. Päivän lopussa Nickyn vie-ressä köllöttää kaksi nuorta urosta, Joona ja Delfi. Van der Toorn antaa niille ensin nimet ”Raggy” ja ”Burny” - Raggyn takaevässä on nirhaumia, luul-tavasti hain puremia. Burnyn otsassa puolestaan on liekkikuvio. Se näkyy Delfin otsassa vieläkin.

Joona ja Delfi ovat Särkänniemen delfiineistä ainoat, jotka pyydystettiin yhdessä. Muut tuli-vat eri parvista. Nuoret urokset uivat tyypillises-ti keskenään, ikään kuin taistelutovereina. Tove-ruus kestää delfinaariossakin vuoteen 1990, jol-loin Joona kuoli, vain 12-vuotiaana.

Särkänniemi maksoi vuonna 1984 yhdestä del-fiinistä nykyrahassa 17 000 euroa. 30 vuodessa delfiinien arvo on moninkertaistunut. Eläimiä ei saa enää tuoda luonnosta, mutta toisista delfinaa-rioista niitä saa hankkia. Hintalappu olisi silloin tähtitieteellinen.

– Satoja tuhansia, jopa miljoonia. Mutta harva niitä suostuisi nykyään edes myymään, niin kuin ei ravihevosestakaan haluta luopua, kertoo Sär-känniemen entinen osastopäällikkö ja delfinaa-

rion johtaja Timo Rahunen, joka myös oli mu-kana pyyntimatkalla.

Delfiinejä ei ole pyydetty Yhdysvalloissa vuo-den 1989 jälkeen. Enää ei ole myöskään kapteeni Hamiltonia eikä Dolphin Doll -alusta. Erään tie-don mukaan Hamilton on kuollut vuosia sitten ja pyyntialus romuttui Charley-hurrikaanissa vuon-na 2004. Samana vuonna kuoli myös Niki Särkän-niemessä, 33-vuotiaana.

pyynTIVIIkko on ohI ja viisi delfiiniä polskii vä-liaikaisissa altaissa Pine Islandin rannalla: Spot-ty, Burny, Raggy, Nicky ja Happy. Särkänniemen toimitusjohtaja Olavi Joenpolvi vuokraa Aamu-lehden ja Seuran toimittajien kanssa amerikanrau-dan ja porukka lähtee kiertämään Floridaa. Taka-penkillä kiertää pullo bourbonia.

Delfiinit viedään Floridan Keys -paratiisisaaril-la sijaitsevaan koulutuskeskukseen, jossa ne op-pivat uuteen elämään. Niille on rajattu allas me-renrantaan. Jaap van der Toorn viettää vaimonsa Jolandan kanssa yli 12 tuntia päivässä delfiinien kanssa. Luottamus ihmiseen pitää rakentaa hiljal-leen. Ensin delfiinit täytyy saada syömään kuol-lutta kalaa. Sitten ne opetetaan syömään koulut-tajan kädestä, jotta niitä voidaan palkita kalalla.

– Muistan aina, kun Niki tuli ensimmäistä ker-taa koskettamaan käsiäni kuonollaan. Se oli no-pein oppija. Delfi oli hitain, van der Toorn kertoo.

Viereisissä altaissa polskii muihin delfinaarioi-hin vietäviä eläimiä. Joukossa on myös yksi Flip-per-delfiineistä, ”Mister Gipper”, joka sai hoitaa vaativimmat temput vuoden 1963 elokuvassa. Se on eläkkeellä: vähän kai sellaisella, jota nyt Sär-känniemen delfiineillekin toivotaan. Välillä Gip-per hyppää aitauksen yli avomerelle, on siellä ai-kansa, mutta palaa aina takaisin hakemaan ruo-kaa ja ihmisten seuraa. Villinä se ei pärjäisi, eikä karkuun pyrikään.

AAmUllA 16. SyySkUUTA Jaap van der Toorn me-nee tuttuun tapaan delfiiniaitaukselle. Jotain on vialla. Tässä altaassa pitäisi olla kolme delfiiniä, mutta vain kaksi, Spotty ja Nicky eli Veera ja Ni-ki, tulevat tervehtimään kouluttajaansa. Van der Toorn laittaa maskin päähän ja sukeltaa altaaseen. Pohjalla makaa kuollut delfiini.

Happy on kuollut yön aikana. Sen päässä on ou-toja vammoja.

Ruumiinavauksessa Happyn vatsasta löytyy su-lamatonta ruokaa ja sen maksa kuhisee matoja. Happy on selvästi ollut sairas, mutta kuolinsyy ei selviä koskaan.

– Se oli syönyt huonosti edellisinä päivinä. Mut-ta emme tiedä, mitä tapahtui. Päävammat tuskin syntyivät pyydystettäessä, sillä se eli vankeudessa 25 päivää. Voi olla, että se sai jonkinlaisen krampin ja loukkasi itsensä, van der Toorn kertoo.

Voi olla, että se on tapellut Veeran ja Nikin kans-sa. Van der Toornin mukaan delfiinit eivät olleet aggressiivisia. Särkänniemi saa tiedon Happyn kuolemasta viiveellä. Tieto ei päädy julkisuuteen.

Muutama päivä ennen Happyn kuolemaa Sär-känniemi ja Aamulehti käynnistivät nimikilpailun, jossa lukijat saivat ehdottaa delfiineille suomen-kielisiä nimiä. Happyn ruumis hävitetään kaikes-sa hiljaisuudessa, kun Suomessa pohditaan kivoja nimiä delfinaarion tuleville asukeille. Koska vuosi on 1984, Dallasin roolihahmot keräävät suosiota nimikisassa: JR, Bobby, Pamela...

aamulehti seurasi delfinaarion alkuvai-heita. 2.9.1984 ilmestyneellä etusi-vulla Rae Stone, Jay Sweeney ja Steven Hamilton nostavat yhtä Särkänniemen delfiineistä väliaikai-seen altaaseen Floridassa.

Delfiinien matka Suomeen

ATLANTA

AMSTERDAM

TAMPERE

FLORIDA

GEORGIA

Miami

250 KM

Pine Island

Grassy KeyMarathon

• Särkänniemen delfiinit pyydystettiin Floridan Pine Islandin edustalta 20.8.–24.8.1984. • Delfiinit vietiin koulutettavaksi Grassy Keyn Dolphin Research Centeriin Floridan Keys-saarille .• Happy-delfiini sairastui ja kuoli keskuksessa 16.9. Syytä ei tiedetä. Happyn tilalle pyydystettiin uusi delfiini 20.12.1984: siitä tuli Näsi. Muut parven delfiinit päätyivät Harderwijkin delfinaarioon Hollantiin. • Särkänniemen delfiinien matka Suomeen alkoi lauantaina 30.3.1985. • Delfiinit kuljetettiin rekalla Marathonin lentokentälle ja sieltä Atlantaan. • Ne tuotiin Amsterdamiin hollantilai-sella jumbojetillä ja sieltä Tampereelle sunnuntaina 31.3.1985 kello 18.30.

.

Aamulehti // Sunnuntaina 13. heinäkuuta 2014 reportaasi // UUtiset // a15

Kohta 30 vuotta delfiinejä

12.5.1985 Särkänniemen delfinaario avataan yleisölle äitienpäivänä. Ensimmäinen delfiiniesitys kestää noin vartin.

1989 Yhdysvallat lakkasi myöntämästä delfiininpyyntilupia alueellaan.

1.9.1990–5.10.1990 Särkänniemessä kuolee noin kuukauden sisällä neljä delfiiniä: Veeran, Nikin ja Näsin ensimmäiset poikaset sekä Joona, joka menehtyy keuhkokuumeeseen arviolta 12-vuotiaana.



18.8.1993 Leevi syntyy.

30.8.1993 Nikin poikanen


9.9.1996Eevertti syntyy.


1.9.1999Nikin poikanen

27.10.2000 Niki synnyttää poikasen, joka kuolee parin viikon päästä 7.11.

18.11.2004 Niki kuolee arviolta 33-vuotiaana.


2007 Delfiinien allasta laajennetaan. Pinta-ala ja tilavuus kaksinkertaistuvat.


27.5.2014Aloite delfinaarion sulkemisesta Tampereen kaupunginvaltuustoon.

6.9.2010Veeran poikanen syntyy ja selviää noin viikon (15.9.).

18.6.2014 Särkänniemi ilmoittaa Veeran olevan taas raskaana.

1998 Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä kieltää luonnosta pyydystettyjen delfiinien tuonnin Suomeen. Delfinaariot saavatyhä vaihtaa delfiinejä keskenään.

1985 1995 2005

Kuollut

Nimikilpailun tulokset julkaistiin kuukausi Hap-pyn kuoleman jälkeen, 13.10.1984. Veera, Näsi, Ni-ki, Joona ja Delfi. Nimiä oli viisi, mutta delfiinejä vain neljä. Särkänniemi tiesi, että se saa kuolleen delfiinin tilalle uuden, sillä se kuului pyydystäjä Sweeneyn sopimukseen. Tällaista tapahtuu jos-kus: ensimmäiset viikot vankeudessa aiheutta-vat stressiä.

Aamulehti kertoi jutussa, mitkä delfiinien edel-liset nimet olivat olleet. Happysta kerrottiin näin: ”Näsi on toistaiseksi Happy”. Oikeasti Näsiä ei ollut vielä olemassakaan. Jay Sweeney pyydysti sen vas-ta joulukuussa. Kuolema pysyi näppärästi salassa.

Näsiksi nimetty delfiini pyydystetään Happyn tilalle 20.12.1984. Delfiinejä on taas viisi. Näsi op-pii nopeasti paitsi kouluttajilta, myös muilta del-fiineiltä, jotka ovat jo tottuneet oloihinsa.

tampere-pirkkalan lentokentällä on kuuti-sen astetta pakkasta sunnuntai-iltana 31. maalis-

kuuta 1985. Maassa on vielä kevyt lumipeite. Si-nivalkoinen Fokker F27-potkurikone rullaa kohti terminaalia. Delfiinit, jotka matkustivat omissa vesialtaissaan, lastataan lämmitettyyn kuorma-autoon. Se vie ne Särkänniemeen. Jos delfiini nä-kisi ulos kuljetusaltaastaan, se voisi ihmetellä, mi-hin kummaan paikkaan se on lennätetty. Mutta ne eivät ehdi nähdä Pirkkalan talvista metsää tai tai-vaalle piirtyviä tehtaanpiippujen savuvanoja, sillä laatikot on peitetty kylmyyden vuoksi.

Tohtori Dudok van Heel ja Jaap van der Toorn ovat valvoneet delfiinien vierellä koko pitkän mat-kan Keys-saarilta Tampereelle. Atlantin yli mentiin 747-matkustajakoneen ruumassa. Delfiinit olivat rauhallisia. Välillä ne vingahtelivat toisilleen ikään kuin varmistaakseen, että yhdessä tässä ollaan.

Delfinaarion allas on pieni, mutta vesi on sen-tään melkein kuin kotona Floridassa. Klooria sii-nä ei ole: hollantilaiset ovat rakentaneet Särkän-niemeen biologisen vedenpuhdistusjärjestelmän,

tuohon aikaan maailmassa ainutlaatuisen. Vesi jäl-jittelee merivettä, ja samanlaista se on yhä.

– Jos Särkänniemessä olisi ollut samanlainen neliömäinen kloorivesiallas kuin muualla, en oli-si ehkä lähtenyt koko projektiin. Totta kai mie-tin, teemmekö oikein pyydystäessämme eläimiä. Silloin ajattelin, että delfinaario auttaa ihmisiä ymmärtämään delfiinejä paremmin, ja sen avul-la tiedekin voisi oppia niistä lisää, van der Toorn sanoo nyt.

Hän koulutti delfiinit sekä niiden suomalaiset hoitajat. Särkänniemi ei lupauksista huolimatta sallinut tutkimusprojekteja, joita van der Toorn olisi halunnut toteuttaa. Show oli tärkeämpi. Van der Toorn pakkasi tavaransa ja lähti takaisin Hol-lantiin vuonna 1987. Siitä lähtien hän on työsken-nellyt ohjelmoijana, mutta hän tutkii ja seuraa yhä delfiiniasioita.

Satimeen jäänyt delfiini nostetaan verkosta veneeseen tutkittavaksi.

Jatkuu seuraavalla aukeamalla

Aamulehti // Sunnuntaina 13. heinäkuuta 2014A16 // UUTISET // REpoRTAASI

Van der Toorn muistaa, kuinka delfiinit laske-taan liinoissa altaaseen yksitellen. Hän pitelee nii-tä kiinni. Mutta Niki on vahva: se riuhtoo itsensä vapaaksi ja ui suoraan altaan pohjaan. Niki pysyy pohjassa niin kauan, että van der Toornin on su-kellettava hakemaan sitä. Delfi käy tökkäämässä Nikiä kuonollaan, ja molemmat uivat pois.

ITSEmURhA vAnkEUdESSA. Se on hurjin teko, jo-hon delfiinin on väitetty pystyvän. Niinkin inhi-millisinä delfiinejä pidetään.

Amerikkalainen aktivisti Ric O’Barry pyydysti ja koulutti 1960-luvun Flipper -sarjassa esiinty-neet viisi delfiiniä. O’Barry - joka pyörähti hiljat-tain Ruotsin Kolmårdenissa vaatimassa Särkän-niemenkin sulkemista - on kertonut, että eräänä päivänä yksi niistä, Kathy, katsoi O’Barrya silmiin ja sukelsi altaan pohjaan. Se lakkasi hengittämäs-tä. O’Barry tulkitsi tämän itsemurhaksi ja on sii-tä lähtien kampanjoinut tunteikkaasti delfiinien vapauttamiseksi.

– Jos delfiini lakkaa hengittämästä, kyse on yleen-sä vakavasta sairauskohtauksesta, jonka vuoksi se menettää tajuntansa ja hukkuu. En usko itsemur-haan, van der Toorn sanoo.

Vuonna 1996 O’Barry vapautti omin luvin kak-si delfiiniä erään motellin takapihalla olevasta al-taasta Floridassa. Ajatus oli kaunis - kyseisten del-fiinien olot olivat todella kurjat - mutta toteutus väärä. Nälkiintyneet ja veriset delfiinit löydettiin viikkoja myöhemmin mereltä lähes kuoleman kie-lissä. Ne olivat käyneet kerjäämässä kalastajilta ruokaa. Delfiinit vietiin hoitoon ja O’Barry tuo-mitaan sakkoihin eläinsuojelurikoksesta.

pyydySTäjä jAy SwEEnEy kAIvERTAA nykyään puisia delfiinejä Kaliforniassa. Kuvassa hän hy-myilee havaijipaidassa viikset tanassa uusimman työnsä vieressä. Eläinlääkäri Sweeney on kehit-tänyt delfiinien hoitokeinoja monta vuosikym-mentä. Toisaalta hän on myös monen aktivistin vihaama mies, joka pyydysti aikoinaan vähintään sata delfiiniä ja on tienannut miljoonia Rae Sto-nen kanssa perustamallaan Dolphin Quest -yri-tyksellä. Se myy ihmisille delfiiniuinteja Bermu-dalla ja Havaijilla.

Sweeney vastaa kotoaan San Diegosta. Hän ei suostu kommentoimaan yksittäisiä pyyntimatko-ja. Kysytään sitten delfiinien turvakodin perusta-misesta Yhdysvaltoihin.

– Paljon riippuu siitä, voidaanko löytää sellainen merialue, jossa delfiinit ovat suojassa luonnonmul-listuksilta ja saasteilta, joita ne luontaisesti pake-nisivat. Ne ovat myös edelleen riippuvaisia ihmi-sistä, joten niitä ei voi vain jättää omiin oloihinsa. Toisekseen, delfiinihoitolan kustannukset ovat sa-mat kuin delfinaarioilla, mutta ilman lipputuloja. Ja jos lippuja myydään, miten tilanne eroaa siitä, missä delfiinit ovat nyt?

vEERA-dElfIInI SAI SwEEnEylTä aikanaan lempini-men ”Mutiny” - kapina - koska se pyristeli pois ai-na verikokeita otettaessa. Muut olivat säyseämpiä.

Mutta tässä, delfinaarion kotialtaassa, on nyt Veera, seitsemättä kertaa raskaana. Kouluttaja Petri Myllylä kysyy, haluanko koskettaa delfii-niä. Miksi en haluaisi? Veera pyörähtää Petrin käs-kystä ympäri ja mies tarttuu sitä pyrstön tyvestä.

Veera työntää pyrstönsä kiltisti altaan reunan yli ja pysyy siinä kuin naulattu. Petri pitää sitä ke-peästi kiinni, kuin oikeaa sointua tavoitteleva ki-taristi. Delfiiniä ei voi pakottaa.

Silitän. Delfiinin pyrstö on kuin märällä kumilla päällystettyä vanerilevyä. Enää Veera ei kapinoi.

Kun ihminen katsoo lasiseinän läpi delfiiniä sil-miin, hän näkee itsensä. Älykkään olennon, joka on tuomittu elämään lasiseinän takana. Ihminen on sillä tapaa itsekäs. Ihminen näkee delfiinissä

”Jotain on vialla. Happy-delfiini on kuollut yön aikana.Kuolinsyy ei selviä koskaan”

juuri sen, mitä itse haluaa nähdä, ja kokee sen tuntevan niitä tunteita, joita itse tuntisi samas-sa tilanteessa. Mutta delfiini on villieläin. Evo-luutio on luonut sille kasvot, jotka ovat lukittu-neet ikuiseen hymyyn, kuin naamarin.

On kiistatonta, että delfiini on älykäs, mutta sitä on vaikea mitata. Delfiinien kanssa on yri-tetty viestiä radioaalloilla, turhaan. Me emme tiedä, mitä delfiini ajattelee. Me voimme vain syöttää sille kalaa ja katsoa, kuinka se reagoi pil-lin vihellykseen. Ovatko ne muukalaisia, kirjoit-ti Aamulehti jo maaliskuussa 1985, kun delfiinit olivat matkalla Suomeen.

Kärsiikö delfiini vankeudessa?Van der Toorn kertoo, että pullonokkadelfii-

nit ovat suosittuja delfinaarioeläimiä juuri nii-den sopeutuvaisuuden takia. Luonnossakin ne elävät usein alle parin metrin syvyisessä ranta-vedessä ja joissa, toki käyvät välillä syvissäkin vesissä. Mutta altaan syvyys ei van der Toornin mukaan ole ongelma, kunhan sen syvyys vaih-telee ja delfiineillä on virikkeitä.

– On mahdoton sanoa, kärsiikö delfiini vankeu-desta. Emme tiedä, ovatko koiratkaan tyytyväisiä siihen, että ihmiset kohtelevat niitä kuin pieniä lapsia. On yleinen väärinkäsitys, että luonnos-sa elävä delfiini olisi ”onnellinen”. Esimerkiksi parven heikoin delfiini on stressaantunut, ku-ten myös lauman johtaja, sillä se joutuu taiste-lemaan asemastaan jatkuvasti.

Tutkimuskeskuksissa pidetyt delfiinit pysty-vät halutessaan hyppäämään reunojen yli me-reen, mutta ne eivät tee sitä. Hurrikaanien ajak-

si portit avataan, jotta delfiinit voivat etsiä par-haan turvapaikan. Mutta eläimet palaavat aina takaisin. Minusta se osoittaa, että vapauden kä-site ei ole niille relevantti. Se on ihmisen ajatel-ma, van der Toorn uskoo.

dElfInAARIoSSA pyöRII TUTTU Show. Särkän-niemessä syntynyt 18-vuotias Eevertti nyökyttää päätään Nightwishin tahdissa läpi altaan. Biisik-si on tänään valittu Bye Bye, Beautiful.

Vieressäni show’ta katsoo Särkänniemen vies-tintäjohtaja Tiina Mörttinen. Hän viittaa yllät-täen epäselvään tapaukseen Sveitsin Connylan-dissa vuonna 2012, jossa kaksi delfiiniä kuoli jon-kinlaiseen myrkytykseen.

– Mitä jos tämä aktivismi muuttuu anarkis-miksi? Meillä ei ole syytä tietysti epäillä tällais-ta, mutta me olemme aina huolissamme delfii-nien turvallisuudesta.

Heitto kuvaa sitä prässiä, jonka keskellä del-finaariot nyt ovat. Tämä on nyt PR-peliä: kovaa ja tunteikasta. Vihreiden Juhana Suoniemi taas ilmoitti eduskuntavaaliehdokkuudestaan välit-tömästi sen jälkeen, kun oli jättänyt valtuusto-aloitteen delfinaarion sulkemisesta.

Esitysaltaassa yksi delfiineistä ottaa hoitaja Petriä jalasta kiinni ja työntää hänet valtavalla puskuvoimalla yläilmoihin, vuosien saatossa ra-kentuneen luottamuksen vahvistamana.

Delfiineillä ratsastetaan altaassa ja politiikassa.Musiikki soi pimennetyssä delfinaariossa. Bye

bye, beautiful. Hei hei, kaunis?

Pyyntiveneen kannelle nostettuja delfiinejä täytyy kastella ja rasvata jatkuvas-ti, ennen kuin ne viedään tilapäiseen säilytysaitauk-seen. Kuvassa kaksi Särkän-niemen delfiiniä.

tähtitieteen tohtori, delfinaarion entinen johtaja Timo Rahunen ja delfinaa-rion kaksoistähdet Leevi ja Eevertti.

a Katso video

6 Katso osoitteessa aamu-lehti.fi/videot, miltä näyt-tää särkänniemen delfiinien kotiallas.

Jatkuu edelliseltä aukeamalta

Aamulehti // Sunnuntaina 13. heinäkuuta 2014

Kommentti

Niko [email protected]

D elfiinien tulevaisuutta pohtiessa vanha heitto tuntuu ikävän osuvalta: turha on itkeä, kun maito on jo kaatunut.

Virhe on tehty silloin, kun delfiinit on haettu. Kaikki delfinaarion sulkemiseksi esitetyt vaihto-ehdot olisivat eläimille stressaavia. Yksi asia on täysin selvä. Vapauteen Särkänniemen delfiinejä ei voi päästää. Se olisi heitteillejättö. 30 vuoden jälkeen eläinten täytyisi opetella uudestaan pyy-dystämään kalaa ja yrittää sulautua delfiiniparviin. Mutta näin kauan vankeudessa eläneet delfiinit ei-vät pärjäisi enää luonnossa. Kaksi nuorinta eivät ole koskaan luontoa nähneetkään.

”Hallitusta vapauttamisesta” puhuminen on naiivia. Se on onnistunut ainoastaan vähän aikaa vankeudessa eläneillä delfiineillä. Muut ovat palan-neet kerjäämään ihmisiltä ruokaa ja huomiota. Su-rullisin tapaus on tietysti Free Willy -miekkavalas Keiko, joka vapautettiin mereen Islannissa ja kuo-li nälkiintyneenä Norjan vuonoon vuonna 2003.

Entä leppoisat eläkepäivät Floridassa vanhoil-la kotivesillä? Miksi ei. Mutta siirto uuteen paik-kaan olisi erittäin stressaavaa delfiineille, eivät-kä vanhimmat delfiinit välttämättä enää selviäi-si matkasta.

Eläimet varmasti tottuisivat uuteen elämään-sä hoitolassa - meren rantaan rajatussa altaassa. Eräs Baltimoressa sijaitseva delfinaario tutkii tä-tä vaihtoehtoa omille delfiineilleen. Mutta kuka maksaa? Delfiinien hoitaminen on kallista, ja elä-kealtaaseen tarvitaan aivan samalla lailla virikkei-tä ja hoitajia kuin nyt delfinaariossakin. Moraali-nen vastuu asiasta olisi toki Tampereen kaupun-gilla ja Särkänniemellä. Mutta huvipuisto ei voi yksin rahoittaa koko ulkomaista hoitolaa, jonne tulisi delfiinejä muualtakin. Pahimmillaan joku toinen rahoittaja lyö hanat kiinni. Se vaikuttaa koko hoitolan toimintaan. Silloin meidän delfii-niemme seuraavan viikon ruoka ja hoiva riippui-si ulkomaisten rahoittajien maksuhaluista. Ehkä sitten pitäisi ruveta myymään pääsylippuja delfii-nien eläkealtaalle, mutta miten se eroaisi nykyti-lanteesta? Eikä ole edes varmaa, kärsivätkö eläi-met vankeudesta mitenkään.

Kolmas vaihtoehto on, että jos delfinaariosta luovutaan, se hoidettaisiin luonnollisen poistu-man kautta. Yksi kerrallaan Särkänniemen delfii-nit kuolisivat, eikä tilalle otettaisi uusia. Ongelma on kuitenkin, että lopulta jäljelle jää yksi delfiini, luultavasti Leevi tai Eevertti. Sillä, luonnostaan laumaeläimellä, olisi viimeisinä vuosinaan seu-raa enää ihmisistä.

Millä tavalla rakastamme ne kuoliaaksi?

Rakastetaan ne kuoliaaksi

Joona, Veera ja Delfi sekä hoitaja Jaap van der Toorn delfiinien koulutuskeskuksessa Floridassa 1985.

PyydystäJä Jay Sweeney rantajuhlissa pyynti-päivän jälkeen. Taustalla Särkänniemen delfiinien ensimmäinen kouluttaja Jaap van der Toorn.

reportaasi // UUtiset // a17

delfiinin pyydystäjät - aamulehti · – muistan aina, kun niki tuli ensimmäistä ker-taa...

Documents