Viestejä Turunkristillisestä

opistosta

toukokuu 2019

Turun kristillisellä opistolla on mahdollista asua opintojen ajan asuntolassa. Opistolla on yhteensä 88 asuntolapaikkaa. Asuntolassa järjestetään iltaisin erilaista ohjelmaa mm. käsityö- ja liikuntapajoja ja erilaisia retkiä.

Asuntolaohjaajana työskentelee ai-na iloisesti hymyilevä Katri Lou-ko. Hänellä on monipuolinen koke-mus, jota hän saa käyttää työssään eri tavoin. Hän on alkuaan opiskel-lut kudonnan artenomiksi ja pitä-nyt omaa käsityöalan liikettä. Sen jälkeen hän on työskennellyt kym-

Asuntolassa ei tarvitse olla yksin

menen vuotta liikunnan ja käsi-työn opettajan sijaisena Turun Stei-ner-koulussa. Siinä välissä hän ehti suorittamaan monimuotoisesti Tu-run kristillisellä opistolla koulun-käynnin ja aamu- ja iltapäivätoi-minnan ohjauksen ammattitutkin-non. Hän piti paljon opiston lämpi-

mästä ilmapiiristä ja se antoi innos-tuksen hakea avointa asuntolaoh-jaajan paikkaa syksyllä 2017. – Tä-mä on unelmieni työpaikka, jos-sa voin käyttää omia vahvuuksiani kuten käsitöitä ja liikuntaa. Minul-la on vapaat työajat ja voin itse vai-kuttaa työpäivien kulkuun. Esimies antaa sopivasti tilaa ja vapautta ja on tarvittaessa tukena vaikeissa ti-lanteissa. Keneltä vaan työkaverilta voi mennä kysymään ja kaikki aut-tavat ilomielin. Työntekijöiden yh-teisellä iltapäiväkahvilla pysähdy-tään hetkeksi juttelemaan toisten kanssa – se on tosi tärkeää ja luo avoimuutta ja yhteisöllisyyttä työ-ympäristöön, kertoo Katri.

Janni Mäkinen ja Matti Suu-tari asuvat molemmat asuntolassa. Janni opiskelee toista vuotta lapsi- ja perhetyön perustutkintoa ja Mat-ti opiskelee lääketieteelliseen suun-taavissa opinnoissa. He ovat mo-lemmat viihtyneet asuntolassa hy-vin ja saaneet paljon uusia ystäviä. Opiskelijat asuvat kahden hengen huoneissa, joissa on oma vessa ja suihku. – Huonekaverin kanssa on ollut mukava keskustella ja saada vertaistukea. On kiva moikkailla ja jutella kaikille. Sellaista mahdolli-suutta ei kylläkään asuntolaelämäs-

sä ole, että vaikka söisi iltapalan yk-sin. Tosin tällä hetkellä en sitä kai-paakaan, sanoo Matti.

Katrin työpäivä alkaa yleen-sä puolen päivän aikaan ja hän on opistolla opiskelijoiden tukena noin 3 – 4 iltana viikossa ja muina aikoi-na hän on tavoitettavissa puheli-mitse. Katri sanookin: – Tavoitetta-vuus ja läsnä oleminen luovat opis-kelijoille turvallisuuden tunteen. Asuntolassa asuu monta juuri pe-ruskoulun päättänyttä nuorta, jotka tarvitsevat turvallista ja helposti lä-hestyttävää aikuista. Katri on mah-dollisimman paljon nuorten kanssa: hänen toimistoonsa voi tulla katso-maan televisiota ja juttelemaan ja hän osallistuu aktiivisesti kaikkiin eri asuntolan tapahtumiin. – Katri on tosi omistautunut työlleen. Hän haluaa opiskelijoiden parasta ja jär-jestää kaikenlaisia tapahtumia. Hä-net saa aina vähintään puhelimella kiinni, kertovat Janni ja Matti.

Asuntolassa on joka viikko mo-nenlaista toimintaa. Yhtenä iltana pääsee taiteilemaan käsitöitä, toise-na iltana pelataan eri pelejä liikun-tasalissa ja sen lisäksi tehdään opis-kelijoiden itse ehdottomia asioita: retket eri paikkoihin mm. Megazo-ne, kiipeily, avantounti tai vaikka

Opisto tukee asuntolan opiskelijoiden harrastamista maksamalla puolet sisäänpääsymaksuista. Pakopelit kuuluvat suosituimpiin aktiviteetteihin.

Kiipeilypalatsissa voi testata omia voimiaan ja rohkeutta.

leipominen yhdessä ja lautapelien pelaaminen. – Toiminnan järjestä-minen luo yhteisöllisyyttä. Kaikille avoimeen toimintaan on helppo tul-la mukaan. Hiljaiset opiskelijat ja joilla ei ole suurta sosiaalista piiriä, voivat tutustua pikkuhiljaa muihin opiskelijoihin, kertoo Katri. Janni on asuntolan tutoroppilas, joka tu-tustuttaa uudet opiskelijat asunto-lan tapoihin ja ihmisiin. Tutoroppi-laan tehtävä on huolehtia, ettei ku-kaan jäisi yksin. Hänen on hyvä ol-la esillä ja saatavissa, jos jollain op-pilaalla on tärkeää kerrottavaa.

Parasta asuntolassa on Matin mielestä ihmiset ja ruoka. – On to-si helppoa, kun ei mene aikaa ruo-an laittoon, Matti toteaa. Jannin mielestä parasta on yhteisöllisyys. – Kotona joutuu näkemään pal-jon vaivaa, että voi tavata kave-reita. Täällä voi tavata käytävällä ja tehdä yhdessä jotain. Toimintaa on laidasta laitaan. Katrin mieles-tä nuoret ovat fiksuja ja kivoja. Hä-nen mielestään tärkeintä on hyvä ja luottamuksellinen suhde nuoriin.

Niina Heikkilä

Asuntolaohjaaja Katri Louko (vasemmalla) on ollut mukana ideoimassa peli-huonetta, jossa Matti Suutari ja Janni Mäkinenkin ovat käyneet pelailemassa.

Jann

e Pe

ltone

n

Kat

ri L

ouko

Hänellä oli aivan hyvä lapsuus. Hänellä oli tavalli-nen koti ja perhe. Se saattoi olla ydinperhe, yksinhuolta-japerhe tai sateenkaariper-he, mutta siis perhe, jossa hän sai riittävästi syliä, ruo-kaa, unta ja oli rakastettu se-kä sai rakastaa. Hän sai ko-keilla harrastuksia – ehkä jo-ku harrastus oli niin mielen-kiintoinen, että hän harras-taa sitä vielä nykyäänkin tai sitten harrastukset vaihtui-vat yhdestä toiseen vuosien aikana.

Koulussa kaikki meni hy-vin, mutta ei siis loistavas-ti. Hän oli seiskan tai kah-deksikon oppilas. Hän osa-si siis ihan hyvin asioita – ei

ollut huono eikä myöskään luokan priimus. Hän ei jää-nyt luokalleen tai saanut eh-toja, mutta toisaalta hän ei koskaan kuitannut kokeis-ta kymppejä. Ei hän myös-kään ollut luokassa joukko-ja yhdistävä yhteishengen luoja tai muiden oppilaiden suosikki. Hymypatsaita ja stipendejä ei hänen kohdal-leen osunut. Kuitenkin kaik-ki meni ihan hyvin – keskin-kertaisesti. Hän oli oppilas, joka hoiti osuutensa, luki riittävästi, selvisi kokeista ja koulun arjesta hyvin. Hän ei aiheuttanut huolta opettajille tai muille aikuisille.

Koulupolku päätyi lu-kioon ja sen jälkeen oli ai-

ka päättää, mihin ammat-tiin suuntautuisi. Unelmia oli varmasti paljon – ehkä olisi hienoa olla huippuluo-kan kirurgi, kaikkien arvos-tama juristi, maailman kuu-lu laulaja tai kaikkien rakas-tama näyttelijä? Miten oli-si NHL:n huippukiekkoili-ja tai sitten voisi valloittaa maailman haasteellisimmat vuoret? Tai löytyisikö vie-lä maapallolta paikka, jos-sa yksikään ihminen ei oli-si käynyt?

Kenties unelmana oli suuri onnenpotku ja lotto-voitto, mutta näin ei käy-nyt. Hän valitsi tien tai eh-kä tie valitsi hänet ja se joh-

datti hänet ammattiin, jos-sa hän sai toisaalta kokeilla hieman rajojaan ja toisaal-ta kokea onnistumisia. Asi-at olivat edelleen ihan hy-vin. Työssään hän ei kos-kaan ollut huippusuorittaja, mutta hän löysi hyvän tasa-painon työn ja oman elämän välillä. Hän oli ihan pidetty työtoveri. Hän ei herättänyt työssä ihastusta tai vihas-tusta, mutta hän oli yksi jä-sen työyhteisössä – siis kes-kiverto tyyppi. Matkan var-rella oli ehkä hetki työttö-myyttä tai epävarmuutta ta-loudellisesta toimeentulosta, mutta kuitenkin lopulta asi-at järjestäytyivät kohdilleen ja kaikki oli ihan hyvin. Jos-

sain kohtaa hänen elämäs-sään sijaa sai puoliso tai hän päätti kokea asioita ilman puolisoa. Elämässä oli mu-kana ehkä lapsia tai sitten ei. Hän matkusteli paljon ja nä-ki maailmaa tai ehkä sitten-kin hänen elämänsä tärkein paikka olikin oma koti ja pi-ha, jossa hän rakasti viettää aikaansa. Ehkä hänellä oli kertynyt ympärilleen paljon tärkeitä ihmisiä tai ehkä nii-tä oli vain muutama, mutta hän oli hiljalleen elämänsä aikana tehnyt itselleen so-pivia valintoja ja kaikkea oli juuri sopivasti, riittäväs-ti – ei liikaa eikä liian vähän. Kaikki oli ihan hyvin.

Ystävät soittavat hänelle ja kysyvät mitä kuuluu. Hän vastaa, että hänelle kuuluu hyvää. Matkan varrella on ollut suruja, pettymyksiä ja luopumisia, mutta myös ilo-ja, onnen pisaroita ja paljon hyviä asioita. Hän on saa-nut rakastaa ja olla rakastet-tu. Hän on selvinnyt elämäs-tään juuri sopivasti. Ja vaik-ka jotkut tiet ovat sulkeutu-neet, on elämässä ollut mah-dollisuuksia kokea asioita ja elää juuri itselle sopivaa, ikiomaa elämää. Hän on on-nellisesti keskinkertainen.

Leena Haarala opettaja ja opistopappi

Uusia tuuliaSignaali-lehti on palvellut viestivälineenä Turun kristillisen opiston ja sen nykyisten ja en-tisten opiskelijoiden, henkilökunnan jäsenten, eläkeläisten, ystävien ja yhteistyökumppaneiden välillä. Lehti on kertonut välähdyksiä opiston arjesta, juhlista ja arvoista sekä tiedottanut kou-lutuksista, kursseista ja muista tapahtumista.

Verkkoviestinnän rooli oppilaitosten vies-tinnässä on vuosien mittaan jatkuvasti vahvistu-nut. Näin myös omassa opistossamme. Verkko-viestintä on onnistuessaan nopea ja joustavasti päivittyvä viestikanava. Viime vuosina Signaa-li-lehti on ilmestynyt vain kaksi kertaa vuodes-sa, mikä on tehnyt siitä myös kriittisessä mie-lessä liian ajattoman.

Tarkoitus on kehittää opiston verkkosivuja siten, että kuukausittain on luettavissa uusia jut-tuja ja blogeja opistoelämästä, katsottavissa va-lokuvia ja nähtävissä tulevia koulutuksia ja ta-pahtumia.

Tarkoitus on myös lähettää edelleen postitse infokirjeitä opiston tapahtumista sellaisille opis-ton ystäville, jotka lukevat mieluummin paperi-postia kuin verkkosivuja.

Kiitän lämpimästi Signaali-lehden lukijoita ja tekijöitä tähänastisesta taipaleesta. Pidetään yh-teyttä ja viestitään edelleen.

Hyvää kesää!

Keskinkertainen

Pääkirjoitus

Palstan nimi tulee Ukko-Paavon eli Paavo Ruotsalaisen käyttämästä ilmaisusta. Hänen mukaansa ihmistä ei pidä komentaa Jumalan puoleen. Häntä tulee lempeästi kutsua ja ojentaa kättä, ”pikottaa”, kuten arkaa lammasta houkutellaan.Pikottaen

2

Tapani Rantalarehtori

Tiedät varmaan tunteen, mi-ten koko loma tuntuu sujahta-van ohi ennen kuin sitä ehtii edes kunnolla tajuta. Puhu-taan paljon myös työn imusta tai päinvastoin työssä tylsis-tymisestä, boreoutista. Tyl-sistyneenä 10 minuuttia voi tuntua tunnilta. Ajan kulumi-seen vaikuttaa se, onko elä-mässä mieluista tekemistä. Mukava puuha saa ajan ku-lumaan. Oppilaitoksen vuo-sirytmissä toimintasuunni-telman ja vuosikertomuk-sen laatimiset ovat hyvä peili katsoa sitä, mitä vuoden aika-na on tapahtunut ja mitä seu-raavan vuoden aikana tapah-tuu. Jokaisella kerralla näi-tä asiakirjoja kirjoittaessani huomaan ajan hämärtymisen. Vuosi on kulunut nopeasti ja asiat, jotka omassa mielessä ovat jo vanhoja asioita, ovat-kin tapahtuneet vasta viime vuonna. Monialaisessa kan-sanopistossa alituinen muu-tos on muita oppilaitosmuo-toja enemmän arkea ohjaava asia. Koko ajan vähintään yk-si koulutusala tai -muoto uu-distuu. Tosin viimeistä pa-

ria vuotta koskee ennemmin-kin kaikkien koulutusalojen ja koko toiminnan yhtäaikai-nen uudistuminen. Seuraava tiivistelmä viimeisen kahden vuoden uudistuksista ja muu-toksista ei ole kattava, mutta se kertoo itselleni ja lukijoil-le siitä, kuinka paljon vuosiin mahtuu.

Ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö ja rahoitus ovat muuttuneet täysin. Tämä tar-koittaa käytännössä, että ko-ko ammatillisen koulutuksen toteutustapa opistolla on uu-distunut. Rahoituksen uudis-tus merkitsi, että opiskelija-määrä ja siten uusien ryhmi-en määrä kasvoi noin 10%. Yritysten ja yhteisöjen hen-kilöstökoulutuksen rahoi-tus loppui kokonaan. Opis-to aloitti oman oppisopimus-koulutuksen järjestämisen. Ammatilliset tutkinnot uu-distuivat kokonaan ja yhtään aikaisemmista tutkinnoista ei järjestetä enää parin vuoden kuluttua.

Vapaan sivistystyön maa-hanmuuttajakoulutuksen ra-hoitus uudistui. Lisäksi val-

tio on antanut vapaalle si-vistystyölle ja siten opistol-le lisätehtäviä ja -rahoitus-ta nuorten maahanmuuttajien ja heikot perustaidot omaavi-en maahanmuuttajien koulut-tamiseen. Kotoutumiskoulu-tuksen opetussuunnitelma on uudistettu enemmän työelä-mälähtöiseksi ja kurssimuo-toiseksi. Korkeakoulujen va-lintauudistus, jossa pitkää valmistautumista vaativis-ta pääsykokeista luovutaan ja painopistettä siirretään yo-todistuksen arvosanojen tai avoimen yliopiston suoritus-ten perusteella tehtävään va-lintaan, on vaikuttanut ja vai-kuttaa jatko-opintoihin val-mistavien kansanopistolinjo-jen sisältöön ja toteuttamis-tapaan.

Aikuisten perusopetuk-sen lainsäädäntö, rahoitus ja toteuttamistapa uudistuivat täysin. Uudistus toi opistol-le uuden koulutuspolun maa-hanmuuttajille, joilla on heik-ko koulutustausta kotimaas-taan. Opisto aloitti luku- ja kirjoitustaidon koulutuksen aikuisille maahanmuuttajille.

Alituista muutosta

Myös kymppiluokan sisältöä ja markkinointia on uudistet-tu merkittävästi.

Linnasmäen asiakasmäärät ovat kasvaneet neljänneksel-lä. Se, yhdessä opiston kasva-neen opiskelijamäärän ja pie-nentyneen valtionrahoituk-sen kanssa, on vaatinut muu-toksia työnkuviin, työssä käy-tettäviin resursseihin sekä ti-lojen käyttöön. Tilojen perus- ja vuosikorjauksia on tehty laajasti. Tekniikkaa on uudis-tettu ja koulutuksen digitaali-suutta on kehitetty. Signaali-lehti tässä muodossa lopete-taan ja tilalle tulee paperileh-teä tiiviimpää ja aktiivisem-paa verkkotiedottamista. Sit-ten tuli mieleeni vielä monta muuta uudistusta, mutta hups, niistä onkin jo monta vuotta. Aika kuluu todellakin nopeas-ti. Toisaalta monta parin vuo-den sisällä tapahtunutta uu-distusta jäi varmasti mainit-sematta, koska muutoksia on niin paljon.

Säätiölle, opistolle ja Lin-nasmäelle on laadittu uusi strategia, jonka yhtenä kes-keisenä ajatuksena on se, et-tä emme suunnittele tulevai-suutta enää viisivuotiskausik-si. Se on mahdotonta. Muu-tokset tapahtuvat aikaisempaa enemmän tässä ja nyt. Vaikka perustehtävää ja arvoja ei jo-ka hetki muuteta, strategiam-me perustehtävän toteuttami-sesta muovautuu koko ajan. Olemme ajan vankeja. Emme voi vaikuttaa sen kulumiseen, mutta voimme hidastaa sitä tekemällä asioita, joista nau-timme ja jotka koemme mie-lekkäiksi ja tärkeiksi. On it-sestä kiinni, kuinka nopeasti aika kuluu. Ihminen tekee it-se elämänsä ja aikansa.

Juha Kaivolapedagoginen rehtori

Lähdin Ljubljanaan tutustumaan viiden eri koulun ja päivä-kodin keittiöön. Matka alkoi jo edellisen viikon sunnuntaina. Ljubljanaan päästyäni huomasin, että matkalaukku ei tullut-kaan perille. Se löytyi Frankfurtista ja luvattiin toimittaa pe-rille vielä saman illan aikana. Lähdin hotellille ilman laukkua, ja taksia maksaessani huomasin, että luottokorttini siru oli ha-jonnut eli kortti ei toiminut. Näiden kokemusten jälkeen mie-lessä pyöri, että koko reissu oli suuri virhe: miksi olinkaan lähtenyt tänne. Onneksi luottokorttini oli ladattuna myös pu-helimeeni ja lähimaksu puhelimella toimi ainakin Ljubljanan kaupunkialuella. Myös matkalaukkuni saapui sunnuntai-illan aikana. Siis kohti uusia seikkailuja.

Matkani aikana tapasin MAHTAVIA ja YSTÄVÄLLISIÄ ihmisiä, jotka kertoivat koulusysteemin toiminnasta ja ravit-semussuosituksista Sloveniassa. Pääsin myös tutustumaan paikkoihin, joihin tuskin turistimatkalla olisi tullut mentyä. Kerron kuvien kautta matkastani.

maanantai 21.1.2019

Ensimmäisenä päivänä tutustuin kouluun nimeltä Zavod za gluhe in naglušne Ljubljana. Heillä opetettiin huonokuuloi-sia ja autistisia lapsia viittomakielellä. Projektikoordinaatto-ri Vanja Dolenc otti minut lämpimästi vastaan ja kertoi kou-lusysteemistä Sloveniassa sekä esitteli koulun ja asuntolan.

tiistai 22.1.2019Tiistaina pääsin tutustumaan Galjevican päiväkodin keittiön arkeen ja ravitsemusvastaava Maja Berlic esitteli keittiötoi-minnan ja yleisesti Sloveniassa olevat ravitsemussuositukset ja lait, koskien päiväkoteja. Kaikissa vierailemissani keitti-öissä oli tosi siistiä: kylmät tavarat olivat kylmässä ja lämpi-mät lämpimässä. Majan kanssa syötiin myös aamupalaa. Ilta-päivällä kapusin Ljubljanan huipulle linnaan, josta näkyi ko-ko kaupunki. Matkaa kertyi noin kolme kilometriä ylämäkeä ja viimeisenä vielä hirmuiset portaat. Alas päätin mennä fu-nikulaarilla korkean paikan kammoa uhmaten.

keskiviikko 23.1.2019

Keskiviikkona lähdettiin Vanjan kanssa 33 kilometrin päähän Ljublianasta Kamnikin kylään. Siellä tutustuin Rudolf Maist-ran kouluun. Ensin vierailimme keittiössä, jossa oppaanam-me toimi Peter. Hän kertoi keittiön toiminnasta, tavaroiden tilaamisesta ja lähettämisestä. Tässä koulussa 2200 oppilaal-le muussataan perunat käsin. Tässä kohtaa totesin, että kyllä meillä on ”helppoa” ja sanoin myös työkavereille, että pitä-kää tämä mielessä huonoina päivinä. Kamnikin koulusta läh-tee ruokaa myös muihin kouluihin ja päiväkoteihin. Samalla kuljetuksella ruokaa kuljetetaan myös lähialueen vanhuksil-le, jotka asuvat vielä kotona, mutta eivät tee enää ruokaa ko-tona. Kuvassa ”mammojen” ruokatermoksia

Kierroksen jälkeen tutustuin itsenäisesti kylään muutaman tunnin ajan. Sen jälkeen tapasin koululla Tatjana Lozarin, joka toimii koulussa englannin opettajana. Opettajalle piti tie-tysti tunnustaa, että en puhu täydellistä englantia, mutta hy-vin pärjättiin ja mukavaa oli. Tatjana esitteli minulle koulun ja pääsin mukaan oppitunnille opettelemaan englanninkieli-siä eläinviittomia. Tämän jälkeen piti vielä selvitä omin avuin junalla takaisin Ljubljanaan.

torstai 24.1.2019

Torstain tutustumiskohteeni olikin hotellin lähellä oleva päiväkoti Ledina. Tässä päiväkodissa oli myös kolme mei-dän koulun opiskelijaa harjoittelemassa. Ledinassa päiväko-din johtaja Lučka Postružin kertoi päiväkodin toiminnas-ta ja pääsin myös tutustumaan päiväkodin keittiöön. Tämä päiväkoti on Ljubljanan ainoa, joka on auki klo 23 asti il-lalla. Päiväkoteja, joissa ollaan yötä, ei Sloveniassa tunneta. Julkisissa päiväkodeissa ja kouluissa saa erikoisruokavalio-ruoan lääkärintodistuksella. Uskonto tai vakaumus ei ole syy saada erikoisruokavalioruokaa. Yksityisissä päiväkodeissa ja kouluissa säännöt eivät ole yhtä tiukat. Iltapäivällä treffasin ”oman koulun tyttöjä”. Oli mukavaa puhua taas suomea jon-kun kanssa!

perjantai 25.1.2019

Perjantaina pääsin tutustumaan Živa Ribičičin omistamaan montessoripäiväkotiin. Päiväkodissa ei itse tehdä ruokaa, mutta Živan kanssa ajeltiin Medvodeen tutustumaan suur-keittiöön, josta ruoka heillekin tuodaan. Yritys, josta ruoka montessoripäiväkotiin tuodaan, on saanut eko-sertifikaatin. Se tarkoittaa, että 95% käytettävistä raaka-aineista on ekolo-gisia. Živa oli ystävällinen ja vei minut myös tutustumaan lä-hellä olevaan kauniiseen kylään Skofja Lokaan ja esitteli mi-nut myös siskolleen, joka asui kylässä. Kävimme myös sis-kon huovutusateljeessa. Kylässä on erittäin vireä käsityöläis-yhteisö, joka valmistaa mitä erilaisempia tuotteita myyntiin. Ljubljanassa kävimme Živan kanssa vielä uudehkossa kas-visruoka-lounaspaikassa syömässä. Živan hyvästeltyäni ostin vielä viimeiset tuliaiset, pakkasin haikein mielin tavarat mat-kalaukkuun ja menin nukkumaan, koska aamulla piti herätä kukonlaulun aikaan matkustamaan kohti kotia.

Reissusta jäi paljon kivoja muistoja ja sain mahtavia uu-sia ystäviä! Suosittelen Erasmus-hankkeen kautta tutustumis-ta eri kohteisiin kaikille!

Teksti ja kuvat: Riikka KuhaKirjoittaja toimii opiston ja

Linnasmäen ravintolapäällikkönä.

3

LJUBLJANA 21.–25.1.2019

Erasmus+ liikkuvuusapurahaa voivat saada sekä ammatillisen koulutuksen opiskelijat, oppilai-toksen henkilöstö ja työelämä-kumppanit. Opiskelijat voivat suorittaa osan tutkintoon kuulu-vasta työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta kansainvälisessä työympäristössä. Hankekump-paneita on noin viidessätoista eri Euroopan maassa.

Yhteisrahoitettu Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelmasta

Teatterin taikaaMiten teatteritausta on hyödyksi työelämässäJännittynyt puheensorina hiljenee vähi-tellen katsomovalojen laskiessa, on aika polkaista näytelmä käyntiin. Biisi alkaa soimaan ja näyttelijöiden on aika ylittää jännityksensä ja singahtaa lavalle yleisön eteen. Yleisö seuraa jokaista tarkkaan harkittua liikettä ja hahmoa lavalla näh-den kaiken. Näyttelijät pelaavat hienosti yhteen toistensa ja tekniikan kanssa luo-den yhteisen esityksen alusta loppuun.

Teatterin harrastaminen on erittäin kehittävää. Missään muussa harrastuksessa ei saa samoja eväitä elämään, mutta samalla mikään muu harrastus ei vaadi niin pal-joa keskittymistä ja sitou-tumista. Ryhmä on mones-ti kuin perhe, sieltä löytyy parhaat kaverit, kumppanit sekä roolimallit.

Olen harrastanut teatte-

ria jo pitkään Turun nuo-ressa teatterissa. Teatterim-me on ammattijohtoinen harrastajateatteri, jossa lap-set ja nuoret pääsevät itse, ammattilaisten kanssa, te-kemään teatteria. Näytteli-jöiden ikä vaihtelee usein 7-18-vuoden välillä, joten vuorovaikutuksessa ollaan kaiken ikäisten kanssa. Jo seitsenvuotiaat ovat kovas-

Jasmin Mehtälä harjoituksissa trapetsilla.

ja nauretaan yhdessä, välil-lä myös itketään. Jokaisel-la on mahdollisuus olla oma itsensä huolimatta taustois-ta tai rajoitteista. Esityksen tekeminen on kokoaikais-ta vuorovaikutusta jokaisen osa-alueen kanssa. Ohjaaja, näyttelijät, teknikot, puvus-tajat, tarpeistontekijät jne. tähtäävät kaikki samaan: hyvään esitykseen.

Esityksissä näyttelijät ja teknikot sekä muut taustal-la toimivat toteuttavat oh-jaajan ja suunnittelijoiden tarkkaa visiota omilla höys-teillään. Kukaan ei ole sep-pä syntyessään, siksi kaik-kea harjoitellaan. Näytteli-jät ovat opetelleet omat koh-tauksensa ulkoa ja teknikko oman tonttinsa. Kaikilla on omat roolivaattensa ja tar-peistonsa sekä taustahom-mansa. Omien osien lisäk-si pitää huolehtia myös että kaverit hoitaa omansa, jotta esitys pysyy kasassa ja ylei-sö viihtyy. Esitys kasautuu hyvin täsmällisesti, harjoi-tuskausi päättyy ensi-iltaan jota seuraa lisää esityksiä. Kaikelle on aikansa, esival-misteluille, esityksen alka-miselle, jokaiselle omat het-kensä lavalla tai taustalla.

Teatterilaisilta itseltään kysyttäessä mitä työelä-mään valmistavia taitoja he ovat teatterissa oppineet, vastaukset ovat samankal-taisia.

– Olen oppinut esilläoloa sekä ihmisten edessä esiin-tymistä. Lisäksi olen oppi-nut vastuunkantoa. Teatte-rissa olet vastuussa mones-

ta asiasta, omista puvuis-ta ja tarpeistoista, meikeis-tä, tilojen siisteydestä sekä vuorosanojen opettelusta. Se tietenkin kehittää myös muistia, kun pitää muistaa tarkistaa, että kaiken on teh-nyt, sanoo Noora Grund-ström.

– Teatterissamme nuo-ret myös siivoavat tiloja it-se yhteisen viihtyvyyden ta-kaamiseksi. Kukaan ei sot-ke jos tietää että joutuu sen itse siivoamaan. Samal-la harjoittelemme vastuun-kantoa ja käytännöntaitoja, joita jokainen tulevaisuu-dessa tarvitsee. Moni ker-tookin oppineensa siivoa-maan juuri teatterilla.

– Tulin itse teatterille seitsenvuotiaana etsimään itselleni kavereita ja jotain vapaa-ajan tekemistä. Sa-mojen asioiden takia py-syttelen täällä yhä edelleen. Teatteri on kotoisa paikka täynnä kivoja ihmisiä ja te-kemistä, kiteyttää Grund-ström.

Monen kohtauksen ja juo-nenkäänteen jälkeen esitys on tullut päätökseen. Ylei-sö taputtaa ja hurraa näytte-lijöiden kumartaessa. Kai-killa on onnistumisen tunne ja hyvä fiilis. Katsomovalo-jen noustessa alkaa jälleen puheensorina, tällä ker-taa lumoutuneena esityk-sen käänteistä ja harrastaji-en yhteispelistä.

Jasmin Mehtälä

Mik

ko V

iher

vaar

a

4

– Teologista aineistoa on pal-jon, sillä meillä oli joskus teologinen linja, kirjaston-hoitaja Hanna Saario ker-too.

Oppikirjalainaus työllis-tää etenkin kirjastosivari Jo-ni Suojasta paljon.

– Varsinkin sadut ja selko-kirjat ovat kysyttyä kamaa,

Opiston kirjasto on kiva paikka

Turun kristillisen opiston kirjastosta laina-taan paljon opiston eri koulutusaloihin liit-tyvää kirjallisuutta. Kasvatusalan, etenkin varhaiskasvatuksen, ympäristökasvatuk-sen, psykologian ja kristillisen kasvatuk-sen kirjojen kysyntä on kova.

tä aineistoa eri aloilta onkin olemassa paljon. Mutta jos haluaa perehtyä aiheeseen syvällisemmin, on tartuttava kirjaan.

Kirjastolla on yli tuhat asiakasta, ja kaiken aikaa on kolmisen tuhatta nidettä lai-nassa. Yleisin hakusana on ”lapset”.

Joni on ollut kirjastosiva-rina helmikuusta alkaen, ja hän hoitelee hommia 19. jou-lukuuta saakka. Hän on viih-tynyt opistolla hyvin.

– Siivoojat ottivat he-ti porukkaansa, ja osa opis-kelijoista tulee juttelemaan vaikkei varsinaista asiaa oli-sikaan, Joni kertoo.

Jonia viehättää maahan-muuttajien välittömyys. – On kiva kun tullaan juttelemaan ihan muuten vaan ja teke-mään fist bumpeja, Joni nau-

rahtaa.Joni on päävastuussa kir-

jastosta, sillä Hanna on pai-kalla vain maanantaisin. Kir-jasto on avoinna arkisin kello 9-16, paitsi perjantaisin vain yhdeksästä kahteen.

– Aikaisempina vuosina kirjasto oli kuuteen saakka auki, koska asuntolassa asui enemmän porukkaa kuin ny-kyään, Hanna kertoo. – Ny-kyään on usein jo kolmen ai-kaan hiljaista.

– Silloin kun Diakonia-ammattikorkeakoulu oli vielä meidän kanssamme samoissa tiloissa, tein usein vuorotyötä sivarin kanssa.

Hanna ja Joni auttavat ai-hehaussa niin opettajia kuin opiskelijoitakin. Aina voi tul-la juttelemaan tai laittaa säh-köpostia. Kirjastolla on myös hiljainen opiskelutila, josta

opiskelijat pitävät kovasti. – Meillä on melko hy-

vät hankintamäärärahat, ja meiltä löytyy paljon sellais-ta aineistoa mitä ei yleisistä kirjastoista välttämättä saa, Hanna toteaa.

Nykyään pinnalla ole-via aiheita ovat seikkailu-kasvatus ja ympäristökasva-tus. Varhaiskasvatuksesta on myös paljon puhetta.

– Päivähoitolakikin on ny-kyään nimeltään varhaiskas-vatuslaki, mikä kertoo paino-pisteen muuttumisesta, Han-na sanoo. Hänen mielestään työn mukavia puolia onkin se, että pysyy kartalla myös kasvatusalan uusista tuulis-ta, vaikka se ei varsinaisesti oma ala olekaan.

Teksti ja kuva: Mika Lamminpää

niitä lainataan paljon maa-hanmuuttajien kursseille.

Suomea toisena kielenä opiskelevia on vuosien saa-tossa tullut paljon.

– Vielä vuonna 1998, kun kirjaston uudet tilat avattiin, tunsin nimeltä melkein kaik-ki S2-opiskelijat, Hanna hy-mähtää.

Opiskelijat käyttävät pal-jon tietokoneita, ja sähköis-

Kirjastonhoitaja Hanna ja kirjastosivari Joni auttavat niin opiskelijoita kuin lehtoreitakin tiedon lähteille.

ti menossa mukana ja pää-sevät harjoittelemaan teat-terin tekemistä ja oppi-maan vanhempien avustuk-sella ja samalla vanhemmat työryhmän jäsenet oppivat nuoremmiltaan. Lisäksi te-atterimme järjestää kursse-ja, jotka eivät vaadi sitou-tumista, mutta antavat silti mahdollisuuden teatterin te-kemiselle.

Hyvää pohjaa työelämäänTeatterin, erityisesti lasten-teatterin, harrastaminen luo hyvää pohjaa työelämään. Teatteri sosiaalisena tai-demuotona edistää ennen kaikkea vuorovaikutustai-toja, itsevarmuutta, vastuu-

ta ja käytännön taitoja.Monen muun työn ohella

lastenohjaajan tärkein työ-väline on vuorovaikutustai-dot. Lisäksi työ vaatii suun-nittelu-, organisointi- ja on-gelmanratkaisutaitoja, joita myös harjoitellaan teatteris-sa. Ajankäyttöä pitää suun-nitella sekä sovittaa yhteen harrastus ja koulutyöt, jot-ta kaikki tulee hoidetuksi. Lavalla voi sattua mitä ta-hansa, peruukki voi pudo-ta päästä, kaveri voi alkaa nauraa tai teknikko unohtaa laittaa valotilanteen pääl-le. Näissä tilanteissa näyt-telijän pitää nopeasti keksiä miten tilanne ratkotaan, jot-tei yleisö huomaa virhettä.

Omien rajojen ylittämi-nen tai oman mukavuusalu-een venyttäminen on suu-rena osana teatteriharrasta-jan elämässä. Yleisön tar-kan silmän edessä mokaa-miseen, vuorosanojen unoh-tamiseen tai vaikka oman kohtauksen missaamiseen harrastajalla on käytössään monia avaimia yllättävistä tilanteista selviytymiseen. Tilanteista selviytyminen taas lisää varmuutta omas-ta tekemisestä. Roolin kaut-ta näyttelijät katsovat maa-ilmaa toisen silmin, mi-kä edistää muiden asemaan asettumista.

Tiivis yhteisöTeatteriryhmä on tiivis yh-teisö jossa jokainen voi tuntea itsensä arvostetuk-si. Harjoituksissa vitsit len-tää, pistetään itsensä likoon

5

“Hei, me ollaan Kasvit” kai-kui opiston suuressa audito-riossa syksyllä 2018 linjojen esittelytapahtumassa, samalla kun aamulla puskista napatut oksat paljastuivat selän takaa. Ääni kyllä kantoi, mutta sa-nana ja identiteettinä Kasvit oli meille vielä hieman epä-varma. Mitä se nyt sitten oi-kein tarkoittaa? Miksi sitä tu-lisi kantaa ylpeänä ja hymyn koristelemana? Nyt me kyl-lä tiedämme. Tiedämme, et-tä sitä kuuluu pitää hellästi nyrkin sisällä niin kuin nii-tä oksia joita piilottelimme auditoriossa. Tiedämme, et-tä sitä kuuluu pitää siellä sik-

si, koska se on kallisarvoinen ja korvaamaton. Se on jotain omaa. Se on jotain, joka on meille, juuri meille, yhteinen.

Miltä tämä vuosi on sitten näyttänyt? Kasvatustieteiden ja psykologian opintojen lo-massa on puserrettu mehu-ja myös englannin, äidinkie-len ja muutamien muiden ai-neiden parissa. Ennen kaik-kea tämä vuosi on vietetty yhdessä. Keskustelut ruoka-lassa ovat muuttuneet mur-teiden erilaisuuksista iden-titeettikriisien ja tulevaisuu-den pohtimiseen ja eritoten ruokien analyysiin. Lounas-kahvilasta ja luokkahuoneis-

ta olemme siirtyneet opiston takkatilaan ja sitten vihdoin-kin toistemme kotien sohvil-le, keittiön pöytien ääreen.

Yhdessä olemme oppineet mielenterveysongelmista, lähdeviitteistä ja koulumaail-masta. Olemme oppineet mi-tä on esseiden kirjoitus ja ten-teissä istuminen, miltä dead-linet tuntuvat. Olemme oppi-neet sietämään stressiä ja tun-nistamaan liiallisen työmää-rän. Oppineet ryhmätyöt, yön puoleen venyneet opiskelut ja sisällysluettelon tekoon tur-hautumisen. Olemme oppi-neet myöhästelijät ja ajanhal-litsijat, oppineet äänenpainot

ja naurun rytmin. Oppineet kilpailuhenkiset ja vitsinie-kat. Oppineet toisemme.

Kyllä meille kerrottiin, että tämä aika on arvokas-ta. Kerrottiin, että siitä tulee ottaa kaikki irti. Luulen, et-tä tiesimme sen, muttemme koskaan pysähtyneet pohti-maan asiaa. Faktahan on se, että joka aamu, ennemmin tai myöhemmin, luokassa istuu kutakuinkin reilu kaksikym-mentä ihmistä, jotka jaka-vat jotain elämästään. Istuvat kaikki oppimassa omasta ha-lustaan, toivovat jotain itsel-tään, tulevaisuudeltaan, ehkä toisiltaan. Ei meistä kaikista

tule psykologeja tai opettajia, tiedämme sen. Kyllä meis-tä Jotain tulee. Vuoden aika-na ehtii vahvistamaan tun-netta tietystä opiskelusuun-nasta, siinä ajassa ehtii myös kadottamaan varmuutensa. Ehtii löytämään jotain, joka vain sivuaa kasvatustiedet-tä tai psykologiaa. Ehtii ym-märtämään tarvitsevansa vie-lä aikaa opiskelun ulkopuo-lella tai tarvitsevansa nimen-omaan opiskelua. Oli lähtö-tilanne mikä tahansa ja pää-määrä mikä tahansa, niin sitä polkua ei ole tarvinnut kulkea yksin. Me olemme kliseillä kuvailtavissa, Kasvit. Oman

elämämme sankareita, oman talomme muurareita. Niin kuin kai jokainen tässä maa-ilmassa. Meillä vain on etu-asema olla toistemme tukena.

Kasvien omien sanojen mukaan tämä vuosi on ollut työntäyteinen, raskas, antoi-sa, kasvattava, on auttanut löytämään oman polun ja en-nen kaikkea on ollut vertais-tukea antava ja ystävien ym-päröimä. Jossain väsyn ja naurukohtauksien, lounas-keskustelujen ja PowerPoint-esitysten, ensimmäisen ja seitsemännen tentin välillä, meistä tuli Me. Mikä onni on olla yksi Kasvi.

Vuosi ystävien ympäröimänä Teksti: Cherine El-Bash Kuvat: Kasvit-linjan opiskelijat

Ale

ksi S

auna

mäk

i

6

Jaakko Eleniuksen teologista ajatte-lua avasi piispa Eero Huovinen, jo-ka korosti Jaakon kykyä rauhante-kijänä evankelisten ja körttien välil-lä. ”Eiköhän kaikki selviä, kun ote-taan yhdessä kunnon kännit”, Ele-nius oli lohkaissut.

Jaakko Elenius halusi, että pa-pit enemmän ja systemaattisemmin pohtisivat uskon ydinkysymyksiä. Hän kirjoitti paljon myös sosiaali-politiikasta, mutta vierasti politii-kan ja uskonnon sotkemista toisiin-sa. ”Arkisia asioita ei pidä jeesuste-lemalla hoitaa. Meillä Suomessa ei rauhanasioissa tarvita Pyhää Hen-keä, kun meillä Urho Kekkonen hoitaa ne”, Huovinen kertoi Eleni-uksen tokaisseen.

”Rukoile ja tee työtä”, oli Ele-niuksen ohjenuora. Saarnamiehe-nä hän oli toisinaan melko hurja. Erään saarnansa hän aloitti kerto-malla, kuinka pojat olivat heittä-neet sängyssä sammuneena ölis-seen isännän päälle sian suolet. He-rättyään tämä oli päättänyt ryhtyä raittiiksi ja pojat kysyivät mistäs moinen. Isäntä oli kertonut: ”Kun minä heräsin, huomasin että suo-let oli valuneet sänkyyn. Mutta ru-kouksen voimalla ja harjanvarrella

sain ne takaasin”.Elenius tutki ahkerasti Tuomas

Akvinolaista, ja hän oli syvälli-sesti perehtynyt etiikan ja dogma-tiikan kysymyksiin. Hän toimi joi-takin vuosia Pohjalaisen ja myö-hemmin Kotimaan päätoimitta-jana. Pääkirjoituksissa kävi ilmi Eleniuksen laaja lukeneisuus se-kä päättäväinen, luja ja varma ote niin uskon kuin yhteiskunnan asi-oihin. Hän oli täynnä rakkautta ja rohkeutta sekä ehdoton siinä näke-myksessään, että ihmisoikeudet pi-ti toteuttaa. Itseensä hän ei koskaan suhtautunut liian vakavasti: ”Hen-gellinen elämäni on kuin vanhan miehen suoli, aamulla se toimii ja illalla ei”, hän kuittasi.

Elenius on analysoinut hienos-ti Paavo Ruotsalaisen ajattelua es-seessään ”Viimeisten kiusausten teologia” (teoksessa Vakavin kas-voi iloisin mielin. Jaakko Eleniuk-sen kirjoituksia herännäisyydestä, 1996): ”Ristin koulussa, murhehuo-neessa, jossa kaikki ihmiset suu-rimman osan elämäänsä ovat, väi-jyy kaksi kiusausta. Toinen näistä on pakeneminen uskontoon. Ihmi-set ovat Paavon mukaan taipuvai-sia pakenemaan kärsimyksen yrtti-

Jaakko Elenius, kirkon körttiTurun kristillisellä opistolla järjestettiin teologina ja lehtimiehenä tunnetun Jaakko Eleniuksen elä-mää ja ajattelua käsittelevä seminaari lauantaina 23.3.2019. Seminaari järjestivät Herättäjä-yhdis-tys, Kotimaa-lehti ja Turun kristillinen opisto.

tarhasta ’pyhiin harjoituksiin, kuka veisuulla, kuka rukouksilla ja näil-lä välikappaleilla tukahduttavat ju-malallisen murheen’. Näitä hän kut-suu huikentelijoiksi, hempeämieli-siksi, hekumallisiksi, luulohengel-lisiksi, tekopyhiksi. Yhteistä näille on se, että he ovat kadottaneet vi-heliäisyyden tunnon. He eivät enää lakkaamatta huuda avukseen Juma-laa eivätkä tarvitse joka hetki Kris-tusta auttajakseen.”

Journalismia, uskontoa ja politiikkaaJaakko Eleniuksesta lehtimiehenä ja päätoimittajana kertoivat Kari Hokkanen ja Mari Teinilä. Hok-kanen oli Ilkan päätoimittaja sa-maan aikaan kun Elenius oli Pohja-laisen päätoimittaja. Pohjalainen oli kokoomuksen, Ilkka keskustan ää-nenkannattaja Etelä-Pohjanmaalla. Körttiläisyys ja evankelisuus olivat kilpailevia herätysliikkeitä. Körtti-läiset olivat pohjalaisen, evankeli-set Ilkan asialla.

Tuohon aikaan Pohjanmaalla päätoimittajat eivät olleet vain leh-timiehiä vaan myös poliittisia vai-kuttajia. Jaakko Eleniuksen tulo Pohjalaisen päätoimittajaksi oli yl-lätys hänelle itselleenkin. Väitös-kirja Tuomas Akvinolaisesta oli vielä kesken, ja kesken se jäikin.

Sanomalehtityö oli Eleniukselle vierasta. Häntä pidettiin Pohjalai-sen toimitusjohtajan löytönä. Ele-nius ei ollut tottunut poliittisiin lin-janvetoihin. Pääkirjoituksissa nä-kyi korkea oppineisuus, jota hie-man oudoksuttiin. ”No nyt se on eh-tinyt jo Aabrahamiin asti”, kuultiin eräänkin toimittajan jupisseen.

Elenius ei oikein viihtynet Poh-jalaisen päätoimittajana, koska ta-lousjohto painoi päälle. Kun paik-ka Kotimaan päätoimittajana auke-si, Elenius löysi paremmin omin-ta laatuaan vastaavan työn. Hän ot-ti rohkeasti ja suorasukaisesti kan-taa naispappeuden puolesta. Hänen mukaansa sitä vastustivat vain huo-nosti koulutetut papit. Oulussa Ele-niukselta oli kysytty, miten hän suh-tautuisi piispana niihin pappeihin, jotka eivät suostu naispapin kans-sa työskentelemään. ”Ne vierähän

saunan taakse ja tapetahan”, kuului Eleniuksen vastaus.

Elenius toimi Kotimaan päätoi-mittajana kahdeksan vuotta, ja kir-joitti melkein kaikki pääkirjoituk-set. Hän ei juuri osallistunut juttu-jen ideointiin, vaan luotti toimitta-jiinsa.

Koko kirkon KotimaaKotimaan päätoimittaja Mari Tei-nilä työskenteli lehdessä Eleniuk-sen päätoimittajakaudella. Teini-län mukaan Eleniukselle ensisi-jaista oli tiedon totuudellisuus ja hienotunteisuus. Eleniuksen ai-kana Kotimaahan tuli kirkollis-yhteiskunnallinen painotus. Lehti oli ”koko kirkon Kotimaa”, kuten Elenius sen ilmaisi.

Elenius ei juuri puuttunut kir-kon sisäisiin asioihin. Valtaosa pääkirjoituksista käsitteli kan-sainvälisiä aiheita. Kotimaan-kin (sic!) asioihin hän otti kan-taa, ja esimerkiksi ”Hoidon liuku-vat rajat” vuodelta 1996 on Teini-län mukaan yhä järkyttävän ajan-kohtainen pääkirjoitus. Siinä sa-notaan suoraan, että viittaus varo-jen vähäisyyteen ei oikeuta rajaa-maan hoitoja. Edelleen ajankohtaiselta kuu-lostaa myös pääkirjoi-tus ”Valtio, yksilö ja talous”, jonka mukaan lähivuosikymmenten suuri kysymys on, voi-ko talouden ja ihmisoi-keudet yhdistää.

Eleniuksen etiikan ydin löytyy Siionin virsistä: ”Siionin vir-ret näkivät päivänva-lon vainon ja painos-tuksen alla. Niissä soi maasta karkotettujen, ulkonaista asemaa ja turvaa vailla olevien , tulevaisuudestaan epä-varmojen, turvapaik-kaa ja vapaakaupun-kia kyselevien, viran-omaisten kuulusteluis-sa väsyneiden nuorten ihmisten ääni. Virsien syntytilanteen tunnel-mat ja virrentekijöi-

den omat, henkilökohtaiset, ras-kaat menetykset ja tappiot kuul-tavat Siionissa. Virsissä vaikertaa loukattu, oikeutensa ihmisenä ka-dottanut, pettynyt yksilö. Sen ta-juaa, jos ei kukaan muu, niin jo-kainen sellainen myöhempi vir-renveisaaja, joka itse on joutunut elämässään ylivoimaisten kuormi-en alle, pimeyteen, johon ei valoa näytä mistään tulevan.”

Eniten palautetta tuli Israelia ja seksuaalivähemmistöjen asiaa kä-sittelevistä pääkirjoituksista. Hä-nelle oli itsestään selvää, että pe-lastus ei ole kiinni siitä, rakastaa-ko samaa vai vastakkaista suku-puolta. Ihminen pelastuu yksin ar-mosta, ei omien tekojensa kautta.

”Armon ja pelastuksen asiassa ihminen on täydellisesti riippuvai-nen Jumalasta, ulkopuolisesta aut-tajasta ja armopaloista, samalla ta-valla kuin köyhän kerjäläisen hen-ki ja elämä on koko ajan riippu-vainen ulkopuolisten suopeudesta ja armeliaisuudesta”, hän kiteyttää teoksessaan Vakavin kasvoin iloi-sin mielin.

Teksti: Mika Lamminpää Kuvat: Tapani Rantala

Rovasti Tapio Seppälä oli Jaakko Elenius -seminaarin idean isä.

Jaakko Eleniuksesta teologina, lehtimiehenä ja ystävänä kertoivat piispa Eero Huovinen (takana ensimmäinen oikealta), päätoimittajat Kari Hokka-nen ja Mari Teinilä (edessä) sekä rehtori Petri Järveläinen (takana kes-kellä) ja teologian tohtori Jaakko Ripatti (takana vasemmalla).

Herättäjä-Yhdistyksen, Kotimaan ja Turun kristillisen opiston seminaari Jaakko Eleniuksesta keräsi suureen auditorioon runsaan ja kiinnostuneen yleisön.

7

Gramman viilaustaPakkaan rinkkaani mon-ta viikkoa. Punnitsen jokai-sen tavaran, mitä sinne tulee, sillä pienistä puroista syn-tyy iso joki. Ruokailuväli-neet painavat 233 grammaa, makuupussi 1221 grammaa ja alushousut 53 grammaa. Rinkassa pitää olla kaikki, mitä tarvitsee viikon vael-lukselle, mutta ei silti yhtään ylimääräistä. Päädyn lopulta siihen, että vähennän vaattei-den määrän minimiin ja mie-luummin otan sen sijasta jo-ka päivään ylimääräisen suk-laapatukan. Alusvaatteet ovat merinovillaa, jota voi tuulet-tamalla raikastaa. Samalla paidalla hikoilen siis koko viikon ja toisaalta viikon jäl-keen vaelluskaverin kanssa haistaan yhtä pahalta. Jalois-sa ovat vedenpitävät vaellus-kengät. Ongelma vaellusken-gissä on, että jos ne kastuvat, ne eivät kuivu viikon aikana. Kastuneilla kengillä kävele-minen tarkoittaa monta rak-koa jalassa.

Pakatessa minulla on myös ruoka-ahdistus: entä jos ruoka ei riitäkään ja en jaksa edetä. Kaikki ruoka on kuivattua, sillä ylimääräises-tä vedestä tulee äkkiä painoa. Vaeltaessani Lapissa kannan mukana noin litran vettä ker-rallaan. Aina löytyy solise-va puro, josta voi ottaa lisää vettä. Ruoka pitää suunnitel-la aterioittain, jotta varmasti on oikea määrä ruokaa mu-kana ja toisaalta ei mielel-lään turhan paljon ylimää-räistäkään. Gourmet-ruokaa en ole vielä kokeillut ja päi-vän ateriat ovat aika yksitoik-koisia. Aamulla syön mehu-keiton ja puuron ja pari lei-pää, lounaalla ja päivällisel-lä jonkin pussiaterian, jot-ka vaelluksen lopussa alka-vat kaikki maistumaan Pas-ta Carbonaralta. Sen lisäk-si vaeltaessa syön lähes ko-ko ajan jotain pientä purta-vaa, kuten pähkinöitä, ener-giapatukoita ja tietysti pal-

jon suklaata. Vaellukselle ei lähdetä laihtumaan vaan siel-lä syödään niin paljon, ettei missään vaiheessa ehdi tulla kunnolla nälkä.

Turvallisuus edelläTurvallisuuden huomioimi-nen on tärkeää vaelluksel-la, sillä avun saamiseen voi kulua jopa useita päiviä. Pu-helin ei monissa paikoissa Lapin tuntureilla toimi, jo-ten reittisuunnitelma on tär-keä jättää kotiin ja lähtöpaik-kaan. Jalka voi nyrjähtää, voi sairastua flunssaan tai vatsa-tautiin ja voi tapahtua vaikka mitä. Loppujen lopuksi lista on aika pitkä ja sitä lukiessa miettii, minne olenkaan me-nossa. Turvallisuuden perus-periaate onkin ennakointi ja vaaratilanteiden välttäminen. Mahdollisiin haavereihin pi-tää olla mukana riittävät EA-tarvikkeet sekä korjaussetit. Aivan pakollista on olla mu-kana suuri määrä rakkolaas-tareita ja kuinka moni vael-taja onkaan kävellyt loppu-vaelluksen ilmastointiteipil-lä korjatuilla kengillä.

Talvella retkeillessä tulee olla tarkka, sillä pienikin vir-he voi olla kohtalokas. -20 asteen pakkasessa ilman suo-jaa ei selviä kovinkaan kau-an. Senpä vuoksi tarkka tur-vallisuussuunnittelu on tär-keää. Monissa tilanteissa on vain hetki aikaa reagoida, esimerkiksi teltta palaa noin puolessa minuutissa koko-naan. Toisaalta voi olla myös yllättäviä vaaratekijöitä: UK-puistossa on varasteleva ket-tu, joka varastaa ihan mitä vain vaelluskengistä untuva-takkeihin.

Vaelluksen kamala ihanuusRinkka on viimeinkin pakat-tu noin viiteentoista kertaan ja aluksi rinkan paino on 19,5 kiloa. Kun laitan rinkan sel-kääni ja lähden kävelemään, ajattelen, ettei tässä ole mi-

Luontoninnun rinkassaHyppää mukaan hetkeksi rinkkani kyytiin, missä saat kokea maanista pakkaamista, Lapin tuimia tuulia ja nuotion eläviä liek-kejä.

tään järkeä ja tämä on to-della epämukavaa. Jokaisel-la askeleella tömähtää kah-denkymmenen kilon verran ylimääräistä maahan ja tä-män vuoksi myös paitani al-kaa vettyä märäksi ja jalka-ni väsyvät. Mietin itsekse-ni, miksi lähdin tänne vael-tamaan, koska kaikki tuntuu niin epämukavalta; varsinkin jos ensimmäisenä päivänä tu-lee rankkasade, joka kastelee kaikki vaatteet tai en saa nu-kuttua teltassa kovan tuulen vuoksi.

Vaellamme ystäväni kans-sa noin 15 – 20 kilometriä päivässä. Kuulostaa pieneltä määrältä, mutta todellisuus on toinen. Etenemisvauh-ti saattaa joissakin vaikeissa tunturin rinteissä tai joen yli-tyksissä olla noin kilometrin tunnissa. Kävelemme päiväs-sä noin 5 – 10 tuntia. Pidäm-me joka tunti tauon, jolloin juomme ja syömme pientä purtavaa. Koko päivän olen ajatellut, mihin kivelle hy-pähdän seuraavaksi tai miten pääsen helpoiten jyrkän ala-mäen. Koko päivän olen saa-nut katsella luonnon muuttu-vaa taideteosta pilvien leik-kiessä tunturien välissä. Kun viimeinkin olemme saaneet telttamme pystyyn, mieli on rauhoittunut ja molemmat laskevat nukahtaessaan lam-

paiden sijasta kiviä. Mieli le-pää ja rauhoittuu, kun olem-me elämän perusasioiden ää-rellä. Ajatukset nollautuvat ja maailman poliittiset tilan-teet, Facebook-tykkäykset tai tekemättömät työt unohtuvat. Tämän vuoksi lähdin tänne.

Talvella ahkion kanssaTalvivaellus on minulle ai-ka uutta ja vasta tänä talvena luonto- ja eräopasopintojen yhtenä opintojaksona pääsin lyhyelle vaellukselle Seitse-miseen. Ensi keväänä tavoit-teena on suoriutua kymme-nen päivän Lapin talvivael-luksesta. Hyvää talvivaelluk-sella on, että tavarat saa lai-tettua perässä vedettävään ahkioon, eikä tarvitse viilail-la liikaa grammoja. Olen aika palelevaa sorttia ja erityises-ti kädet ja jalat ovat minulla aina kylmät. Onneksi hans-kaan voi laittaa käden läm-mittimen ja makuupussiin lämpimän vesipullon ja ah-kioon mahtuu yllättävän pal-jon lämmintä vaatetta.

Kesällä vaeltaessa Lapis-sa oli helppo ottaa vettä pu-roista. Talvivaelluksella vet-tä on paljon ympärillä lumen muodossa, mutta sen sulatta-minen on aikaa vievää. Tal-vivaellukselle on hyvä ottaa

useita termospulloja mukaan, jotta illalla ja aamulla saa su-latettua päivän juotavat. Nes-tehukka vaanii myös talviret-keilijää, sillä helposti ajatte-lee, ettei jaksa juoda, kun vessassa käynti on niin han-kalaa puolimetrisessä han-gessa.

LähiretkeilyäAina ei tarvitse mennä kauas. Lyhyen vaelluksen voi teh-dä lähiympäristöön. Esimer-kiksi Turun lähellä sijaitse-vassa Kurjenrahkan kansal-lispuistossa on monipuoliset ja erämaiset vaellusmaastot ja hyvin hoidetut taukopai-kat. Olen mukana Nuku vä-hintään yksi yö ulkona joka kuukausi -haasteessa ja olen tähän mennessä joka kuu-kausi viettänyt vähintään yh-den yön teltassa tai laavulla. Työviikon päätteeksi perjan-

taina olemme kaverin kans-sa suunnanneet lähimetsiin yöksi. Siinä saa samanlaisen mielen tyhjennyksen kuin pitkällä vaelluksella. Mar-raskuussa tuijotimme tul-ta ja söimme seitsemän tun-tia, huhtikuussa Nuuksiossa yöllä oli upea kuutamo ja ke-säkuussa heräsin satakielien lauluun jo kello viisi.

Ensi vuonna minua ei löy-dä opistolta, mutta metsäs-sä tai tuntureilla voit nähdä punaisen rinkan vilahtavan. Olen luonteeltani seikkailija ja pitkäaikainen haaveeni on ollut suorittaa luonto- ja erä-opasopinnot. Voit hypähtää rinkkani kyytiin osoitteessa luontoninnunrinkassa.blogs-pot.com.

Teksti ja kuvat: Niina Heikkilä

Kirjoittaja toimii opiston kasvatus- ja ilmaisu-aineiden opettajana.

Vaelluksella saan katsella koko päivän luonnon muuttuvaa taideteosta.

Ruokailu on tärkeässä osassa viikonloppuvaelluksilla. Laavulla on hyvä yöpyä erityisesti talviaikana. Talvella tavarat kulkevat kätevästi ahkiossa.

Viestejä Turunkristillisestä

opistosta

toukokuu 2019

Päätoimittaja: Tapani Rantala Toimituskunta: Niina Heikkilä, Mika Lamminpää, Hanna Nurmi, Janne Peltonen Ulkoasu ja taitto: Janne Peltonen Paino: Newprint ISSN 2323-539X

Tervetuloa hiljentymään, veisaamaan,virkistymään ja tapaamaan tuttuja!

• ma 13.5. klo 19 Kukanpäiväseurat, Varissuon kirkko, kahvit klo 18.30 alkaen

• to 23.5. klo 18 Opiston kevätseurat, kahvila, kahvit klo 17.30 alkaen

• to 6.6. klo 19 Aura, Prunkkalan poikettawa, kahvit klo 18.30 alkaen

• 5.-7.7. Herättäjäjuhlat Nivalassa Lisätiedot / Jaana Rantala p. 0400 477 836

• su 11.8. klo 18 Piknikseurat Koroistenniemellä, sateen sattuessa Maarian kirkossa

• su 18.8. klo 18 Kotiseurat Tapio Pastilan kodissa, Kilkkamäentie 8 A 4, Mynämäki

• su 1.9. klo 16 Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntasali, kahvit klo 15.30

• ma 9.9. klo 19 Eevertin päivän seurat Varissuon kirkolla, kahvit klo 18.30

• su 15.9. klo 10 Syysopistolaispäivä, Messu Turun tuomiokirkossa klo 10, seurat opistolla klo 13

• su 6.10. klo 12 Kirjamessuseurat, Turun messukeskus

• to 17.10. klo 18 Opiston seurat• su 27.10. klo 12 Herättäjän päivä Varissuon

kirkolla, messu, keittolounas ja seurat

• su 1.11. klo 16 Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntasali, kahvit klo 15.30

• ma 11.11. klo 19 Panun päivän seurat Varissuon kirkolla, kahvit klo 18.30

• to 14.11. klo 18 Opiston seurat• su 1.12. klo 16 Tuomiokirkkoseurakunnan

seurakuntasali, kahvit klo 15.30 • ma 9.12. klo 19 Annan päivän seurat Varissuon

kirkolla, kahvit klo 18.30 • ti 10.12. klo 18 Opiston jouluseurat

Turun seudun seurakalenteri opiston kotisivuilla osoit-teessa www.tk-opisto.fi > Opisto > Turun kristillinen opisto > Seurat

Herännäisseurat 2019

• Työpaikkaohjaajien koulutus 23.5.2019• Työkaluja web designerille: Äänenkäsittely

24.5.2019 alkaen• Leikkien ja askarrellen kesään – lasten kesäleiri

6–12 v 3.–7.6.2019• Työkaluja web designerille: Kuvankäsittely ja

muokkaus sekä animaatio – Adobe Photoshop 15.8.2019 alkaen

• Työkaluja web designerille: WordPress 5.9.2019 alkaen

• Lastenmusiikkikurssi 6.9.–16.12.2019• Sinä osaat jo! - Lastenohjaajat rippikoulutyössä

10.–11.9.2019• Tukiviittomien alkeiskurssi 28.–29.9.2019• Varhaiskasvatuksen ajankohtaispäivä 4.10.2019• Uudet virret, uudet puheet? 11.–13.10.2019• Työkaluja web designerille: Videokuvaus ja

editointi – Adobe Premiere Pro 12.10.2019• Suomen kirkkohistorian perusteet 28.–29.10.2019• Työkaluja web designerille: Optimointi

28.11.2019 alkaen

Kurssitiedot internetosoitteessa: www.tk-opisto.fiLisätiedot: kurssipalvelut@tk-opisto.fiIlmoittautumiset: https://wilma.tk-opisto.fi/ browsecourses

Kurssit 2019

Lustokatu 7, 20380 TURKUpuh. 02 4123 500, info@tk-opisto.fi

www.turunkristillinenopisto.fi

HERÄTTÄJÄJUHLAMATKA NIVALAAN 5.–7.7.2019

Aikataulu perjantaina 5.7.7.30 Turun linja-autoasema, tilausajopysäkki. 10.00 Tampere, Keskustori11.00 Päiväkumpu, Orivesi, jossa lounas 15.00 Kahvitauko Viitasaarella 17.00 Saapuminen Nivalaan 18.00 Aattoseurat juhlakentällä

Majoitus: Majoitus omin liinavaattein Haapavedellä.

Linja-automatkalle ovat tervetulleita nekin, jotka majoit-tuvat muualle. Yhteismajoitukseen haluavat varaavat paikan Nivalan juhlien majoitustoimistosta itse.

Herättäjäjuhlamatkan hinta: 160 €

Ilmoittautuminen: Turun kristillinen opisto, Helena Stenman p. 0400 597 787, helena.stenman@tk-opisto.fi

Matkatiedustelut: Jaana Rantala / Turun kristillinen opisto, p. 0400 477 835 Uudet virret, uudet puheet?

Seuraseminaari Turun kristillisellä opistolla 11.–13.10.2019Aloitamme perjantaina 11.10. klo 18 ja päätämme sun-nuntaina 13.10. lounaan jälkeen. Seminaarin järjestävät Herättäjä-Yhdistys ja Turun kristillinen opisto.

Hinta 120 € täysihoidolla, opiskelijat ja eläkeläiset 100 €.

Ilmoittautumiset: https://wilma.tk-opisto.fi/browsecourses

Tiedustelut: Jaana Rantala p. 0400 477 836 tai kurssisihteeri Helena Stenman p. 0400 597 787.

Tervetuloa ystävien pöytään!

Turun kristillinen opisto | Lustokatu 7, 20380 Turku | puh. 02 4123 500 | info@tk-opisto.fi

Kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto

Kasvatus- ja ohjausalan ammattitutkinto

Seurakunta- ja hautaus palvelualan

ammattitutkintoWeb designer Kauppatieteet

Psykologia ja kasvatustiedeOikeustiede

Lääketieteelliseen suuntaavat opinnotLogopediaan suuntaavat opinnot10-luokka Maahanmuuttajien suomen kielen alkeisopinnotMaahanmuuttajien suomen kielen jatko-opinnotPerusopetusLuku- ja kirjoitustaidon opinnot

w w w . t u r u n k r i s t i l l i n e n o p i s t o . f i