PÄIVITETTY 24.9.2001 jolloin turhia linkkejä poistettin kun ei avautunut

 PETTERILÄISTEN SUKU ja KULTTUURIYHDISTYS ry jolla KILPI

Petteri Rönnlund

Puheenjohtajan kotisivu

Täältä löytyy amerikan suomalaisiakin

Painos 7 24.6.1998

Pollari mainitaan ensi kerran kirkonkirjoissa(TEUVA) 1840- luvulla.

Tällöin Sipi Pollari tuli uudisasukkaaksi TEUVAN

LUOVANKYLÄÄN

Pollarin numerossa mainitaan ensimmäisenä::

-----------------------------------------

Sigrid (Sipi) Matinpoika Tuokkola POLLARI. Jälkeläisillä ei ole Pollari

nimenä Pollarin taloon tuli Kauhajoelta perhe ,jotka ottivat pollari

nimen. (mm. Vihtori Pollarin vanhemmat, Ala-Pukkila)..

Juuso Antinpoika Tuokkola otti Pollari nimen Jälkeläisiä mm..

Alarik Pollari hänellä mm. poika Edvard Pollari..

Sigrid(Sipi) Matinpoika Tuokkola *26.1.1801 x4.1.1868

Klaara Matintytär Hakala *19.6.1805 x2.7.1898 oo1.7.1827

1. Nils (Niilo)Petter Leppinen- Rönnlund *9.6.1844 x31.7.1912

Anna Kaisa Heikintytär *1.3.1851 xx.xx.xxxxx

(os. Kangas) oo20.7.18722

Käytti nimeä Leppinen asuivat Äystöllä torpassaa

Tunnettiin Hakala Petterinä asui Hakalassa Teuvan kirkolla

Muutti Karijoelle 9.10.1890 Rönnlundin numeroon 13 ja käyt--

ti nimeä Rönnlundd Johan Anshelm (vanha isä) *24.9.1872

Josef (Juuska setä)Nikolai *19.2.1876

(lähti Amerikkaan mm. Ylevä jälkeläisiä))

Otto Aleksanteri *9.3.1877 x19.12.1929

Hilma *24.7.1878 x26.12.1962

Antti Heikki(Anders Henrik)*19.11.1879

(Kuoli nuorena))

Hulda Maria *24.2.1883

Valentin *13.7.1884 x20.4.1885

Alma Katarina *13.11.1886

Emilia (Miili) *1.6.1889 Kuva2 , kuva3, kuva4 ,kuva 5, kuva 6

(lähti Amerikkaan 1909)

Petteri Jalmarii Petterinpoika *16.11.1891

(lähti Amerikkaan1913)

Sigrid Elviira *24.6.1893

(Avioitui Jokipiissä Lennin Jokipiin äiti) kuva7

2. Johan Fabian Sigfridinp. *19.9.1843 x18.6.1871 3. Kustaa Aadolf

Haka *3.9.1846

vmo Suksi

4. Matti Sigfridinp. *27.10.1829 x15.2.1833

Johan (Juha) Anshelm Petterinpoika

"vanhaisä" Alanko *24.9.1872 xx.xx.1949 ja oli tervantekijä myös

Maria Vilhelmiina Jaakontytär vaimona juholle Talossa

os. Syväoja *11.2.1868 xx.xx.1926 Aina (Aino) Maria Hakola

/os.Alanko *27.8.95 x 2.3.75 asui Luovankylässä Hakolan talossa

Elina Katariina Rintahaka

/os. Alanko *10.9.1898 x1.5.94

Hilda Emilia Hakala myos asui Råkolissa

/Os. Alanko *19.4.1900 x13.11.81

Niilo Jaakko Alanko *23.8.1901 x22.3.62

Toini Alanko Os.Sivupelto/Flanteri) *x.4.1905

Saima Eleonora Alanko *18.11.1903 x23.4.84 Hilma Elviira Alanko

*1.12.1905 x.x.29

Anni Agatha Erkkilä

/os. Alanko *27.10.1908 x27.10.96 Serkut kuvassa 1994 ja sukukokous 94

Joosef (Juuska setä) Nikolai *19.2.1876(Kuoli usa)

Rönnlund/amer.Grönlund

Joosef kuoli ja vaimo avioitui uudestaan

Aili Ylevä/os. Grönlund *xx.xx.xx

Sameli Ylevä *xx.xx.xx Kurikka?

(Aili vieraili suomessa kahdesti 60-lu--

vulla ollut lapsia)

Uuno *xx.xx.xx

(Kirjeenvaihtoa Saima Alangon kanssa)

Eino *xx.xx.xx

Vielä on nimet LAHJA ja HANNA jotka Jalmari

(petteri) mainitsee kirjeessään vanhalle

isälle. Kenen lapsia ei selvää vielä.. Antti Heikki Rönnlund *19.11.1879

xx.xx.xx

Otto Aleksanteri Niilonpoika(vävy Hannulassa Kari-

joella) Rönnlund *9.3.1877

Hilma Kristiina Juhantytär

Ala-Hannula *24.7.1878

Hilda Elisa Vuorela *30.5.1899 Os. Hakalaa

Aili Maria Metsälehto *23.2.1902

Os. Hakala Anni Selina Pollari *17.4.1904

Os. Hakala

Anni Agatha Aleksandra *22.6.1906

Eino Kulmala kasvattina alangossa

Elsa Aalto *3.7.13 x9.1.92

Os. Hakala

Toivo Hakala *00.00.00 x00.00.00

Veikko Hakala *00.00.00 x00.00.59

Onni *00.00.00 x00.00.00

Hulda Maria Niila Petteerintr. (synt. Teuva)

(Grönlund, Rönnlund) Mäenpää *24.2.1883 x5.8.1961

Vihtori Matinpoika Mäenpää (Kortesjärveltä)

Vävy Rönnlundissa *29.10.1884 x26.10.194

Avioon Amerikassa 18.4.1908

Muuttivat Päntäneen Kaarlelaan 15.7.30

Uuno Anselm *24.11.08 x1.12.79 Karij.

Puolisot

1.Anja Melinda Os. Pulli *18.11.13x21.5.66

2.Katri os. Kauranen *xx.xx.xx

Helvi Maria *5.12.1914 x5.8.93 Karijoki

Aarne Vihtori *21.4.1916 x18.7.85 Karijoki

Puoliso

Helvi Maria os. Heikkinen Kurkijoki

Seuraavan johtokunnan kokouksen aiheet valmisteilla

Johtokunna kokous pidetään Luovankylässä lokuussa 1999

Patentti ja rekisterihallitus hyväsyi hakemuksemme ja se käsiteltiin

yleiskokouksessa 26,7,98,,

jolloin oli 3.sukukous

Tarina

Toini Eksynyt tyttö/kirjattu toinin kuoleman jälkeen marraskuussa 2002  Hän oli jo lähellä keski-ikää, kun hän saapui sukuumme. Hän nimittäin oli äitini enon tuleva vaimo. Alku tälle on kuitenkin kauempana jo ennen sotia, kun Toini tutustui karjanhoitokoulussa Anni Alankoon, joka oli äitin enon nuorin sisar. Anni kun nuorimmaisena pääsi käymään koulua . He siis , nuoret naiset tapasivat koulussa, mutta Anni toi tyttökaverinsa käymään täällä Luovankyläss’ ja tarkemmin Rönnlundin päässä. Mikä lie sydämet yhdistänyt , mutta Niilo eno ja Toini alkoivat kirjoitella toisilleen. Mutta tietenkin sota tuli väliin ja Niilokin joutui sotaan, sekä talvi, että jatkosotaan haavoittuen vielä molemmissa sodissa. Mutta parin onneksi hän säilyi sodan hengissä. Suhde oli kestävä, koska se sitten jatkui sotavuosien jälkeen ja niin ilmeisesti vuonna 1947 päättyi avioliiton turvalliseen satamaan. Lapsia parille ei kuitenkaan suotu, tuskin oli kyse aivan iällisestäkään ongelmasta Toini oli silloin 42-vuotias ja Niilo 46-vuotias. Yhdessä he asuivat ns. pikkutuvassa ja alkoivat määrätietoisesti asua omaa kotiaan ja alkoivat rakentaa omaa tilaa n. 200 m päähän Niilon kotitilasta. Ensin rakennettiin karjarakennus ja tallit. Siellä hoidettiin lehmiä ja Taru-hevosta Toinin määrätietoisella tavalla. Hän kun oli koulutettu Karjakko ja hoitanut ammattiaan "Fyrrykyröössä" vuosia. Mutta mitä tarkoitti eksynyt tyttö? Tarina sai alkunsa siitä kun he nuorena parina olivat juuri asettuneet paikkakunnalle ja Toini oli tullut postin hakuun Luovankylään se kun piti hakea Luovankylän kaupasta Levasesta. Mutta samalla

hänellä oli asiaa Hakolan mäelle ja kävi sitten sielläkin samalla reissulla. Oli talvi ja ilta jo tuli niinpä Toini lähti Kotiinsa Alankoon Rönnlundin päähän. Mukaansa hän sai talosta lämpimäisleivän, talossa kun oli leivottu, ja siihen aikaan oli tapana antaa naapureille "lämpymääsleipä" ,kun leivottiin.Lähtiessään Toini ilmoitti, että hän lähtee oijeti reen raittia kohti Suutarin päätä, jolla nimellä Rönnlundinpää myöskin tunnetaan. Rekiraitti meni Hakavainion yli Pajunevan yläpuolelle ja samalla siitä haarautui entisen Kunnan metsän kohdalla talvirekiraitti Kankalon nevan tielle.Seurakseen Toini sai Paro:n, joka oli viisas koira, eikä jättänyt seuralaistaan missään tilanteessa. Monta kertomusta on Paron metsästys taidoista, jotka ovat aivan oma lukunsa.Talo jäi taakse Toinilta ja sieltä ei kukaan osannut aavista tapahtumien kulkua. Kuitenkin myöhään illalla, tuli Toinin mies Niilo kyselemään missä vaimo viipyy. Hän oli olettanut ,että Toini olisi joutunut jonkun karjaa auttamaan, karjakko kun oli, eikä ollut huolestunut, kuin vasta jo yön lähestyessä, mikä voisi olla syynä poissaoloon. Niilo oli jopa hankkinut Sisarensa Saiman lypsämään omat lehmät, kun vaimoa ei kuulunut .Ja kun ei askareiden teon jälkeenkään vieläkään kuulunut vaimoa kotiin lähti Luovankylään tiedustelemaan.Talossa tietenkin olivat ihmeissään, miksi tällainen vierailuaika. Kun selvisi, että Toini ei ollut tullut kotiin heräsi epäilys ja kun talon emäntä Aino, joka oli Niilon sisar kertoi , että Toini oli luvannut mennä oikotietä metsän halki, niin Niilo totesi heti ” sitte se on mettäs” hän ilmeisesti tiesi nuorikkonsa suunnistus kyvyt. Ihmekö tuo,ei Fyrrykyrössa ole niin laajoja saloja.Ei muuta kuin, etsintä partio pystyyn ja metsään etsimään. Onni oli, että löytyi toimiva taskulamppu ja myrskylyhtykin, oli vielä tuulinen sääkin, mutta silloin Luovankylänmetsät olivat vielä korkeita ja tuuli suhisi paremmin puiden latvoissa.Etsijöiden onni oli, että oli satanut muutama senttimetri uutta lunta, vaikka oli pimeä jälkien seuraaminen ei ollut siten vaikeaa, kun oli vain yhdet yksipohjaisten pieksujen jäljet, Toinin, lumessa. Etsijöiltäkään ei pimeässä liikkuminen ollut silloin ollut mikään ongelma olihan mukana sodan käyneitä miehiä osa ja kaikki metsästäjiä Viljo, Niilo, Usko, Ilmari, joka tämän tarinan muisteli.Jäljet etenivät alussa aivan oikeaan suuntaan Hakavainiossa ja seurasivat melko liukasta reen jalaksen raittia, mutta sitten oli tapahtunut valintavirhe suunnassa. Toini oli valinnut Kunnan metsän läpi kulkeneen reitin. Ei siinä mitään, siitä olisi osannut perille, mutta piti vain osata kääntyä Kankalon tiellä oikealle. Ja niin Toini oli tehnytkin, mutta mitä kummaan, hän oli kulkenut edes takaisin sitä tietä ja aivan näkö etäisyydelle matkan varrella olevaan Viitalan taloa, jonka ohi täytyy kulkea, kun menee Alankoon. Hän oli tehnyt kuin jänis, mukkaperän, monta liikettä edes takaisin, vaan aina palannut takaisin . Mutta kuten eksyneelle käy, hän ei ollut tunnistanut taloa ,kun tuli eri suunnasta talolle, eikä silloin sitten antanut itsetunto periksi mennä tarpeeksi lähelle tai jopa kysymään talosta,” missä olen”. Ilmeisesti valon kajoa oli vielä sen verran, että hän näki kuitenkin talon. Loppuratkaisu oli, että hän lähti tasan päinvastaiseen suuntaan, asumattomaan korpeen. Myöhemmin Toini oli kertonut, ettei hän tuntenut taloa, vaan luuli olevansa jossain muualla, Kitriikussa. Uskollinen koira oli uikuttunat ja ulissut , olisi halunnut mennä kotiin eli juuri sinne taloa kohti, mutta ei, senkin täytyi seurata emäntäänsä. Onni oli, että leipä oli mukana se tekikin nyt kauppansa, kun kylmää alkoi olla ja pelko alkoi hiipiä mieleen.Matka jatkui Kankalon nevan suuntaan ja kääntyi vielä sieltä Ison nevan suuntaan, jolloin olisi ollut mahdollista kävellä Luovankylän ohi, jopa Äystölle saakka törmäämättä teihin. Tilanne taas eksyneelle tyypillinen ympyrän tekeminen tosin erittäin laajan Tyttö oli kuitenkin pysähtynyt kuusen juurelle, jonka oksat ulottuivat maahan saakka ja päättänyt jäädä siihen, kunnes aamu valkenisi. Mutta kuinka olisi mahtanut käydä, jos uni olis voittanut olisiko paleltuminen ollut mahdollista? Etsijät olivat kuitenkin varmoja asiastaan jäljet olivat yksiselitteiset, ja nuorempien tehtäväksi oli annettu huutaa aika ajoin eksyneen nimeä, mutta tuloksetta mitään vastausta ei kuulunut. Tuuli ja luminen metsä imi äänen tehokkaasti ja vaikka etsijät olivat jo lähellä ei hän vastannut sittenkään. Oliko niin, että mielikuvitus teki pelon kanssa tepposen, ja miesääniä kuullessaan ei vastannut, ennen kuin tunnisti oman miehen äänet. Kuitenkin onnellista oli että tyttö ilmestyi, kuin tyhjästä kuusen alta etsijäin eteen. Ilmeisesti kaikki oli kunnossa ja hän olikin todennut, että ei ollut hätää olihan hänellä leipääkin. Opetus oli ilmeinen koska Toini ei myöhemminkään uskaltautunut metsään vaan marjastaessaankin pysyi näköetäisyydellä kodistaan ellei olut henkilöä, joka osasi suunnistaa mukana., hän "hörvähti" heti kuulemma jos meni metsään. Nyt Toini on ikiunen levossa kasvattipoikansa Jussin vieressä ja saavutti kunnioitetun 97.5 vuoden iän ja oli kuollessaan Karijoen vanhin asukas sillä hetkellä. Kirjasi Ahti hietikko PS. toini oli tyttönen Kun Fyrrykyrössä alettiin ajaa Ryssää pois ja silminnäkijä tammisunnuntain tapahtumalle 26.1.1918 ,jolloin vapaussota alkoi, mutta siitä toiste

Toinen tarina

PARO Miksi tällainen nimi kohoaa niin vahvaksi että se muistetaan vielä lähes 60-vuoden kuluttua? Millaisia urotöitä täytyy tehdä että se vielä mainitaan? Kuinka viitsin kirjoittaa se vielä osana kylän historiaa? Kaiken lisäksi on kyse vain koirasta, jonka nimi olio Paro. Tämä oli Niilon koira (Niilo Alanko) hänellä’ oli ensin jokin toinen koiranpentu ja se ei kuitenkaan kohonnut mihinkään maineeseen. Sitten oli Paro ja sen jälkeen oli Tero, jonka minäkin tunsin, mutta sen urotöistä ei ole kerrottu. Niilo siis toi koiran 30-luvun lopulla, Ilmeisesti Karijoelta 3k ikäisen koiran pennun sen rodustakaan ei niin ollut tietoa, mutta koira kun koira. Niilo alkoi pitää koirasta ja nuorehko kun oli mieheksi vielä silloin ja viitsi metsästää. Eikä siihen aikaan ollut ainoastaan harrastuksesta kyse, vaan sillä oli merkitystä taloudellisesti. Karijokiset muutkin harrastivat sivutoimenaan metsästystä, koska mm. kanalinnuista kuten teeri koppelo ja metso olivat kysyttyjä Kristiinankaupungissa ja niitä vietiin sinne kokkonaisina ja siellä käytettiin ihmisten ravinnoksi mm Hotelleissa. Hinta oli niin hyvä , että se päihitti helposti päiväpalkkalaisen työn maaseudulla ja olihan se työnä helppo verrattuna sen aikaisiin maataloustöihin, riihellä ja fälttöössä. Yleensä metsästys tapahtui syksyllä , mutta vähän salametsästyksenä sitä tehtiin kyllä keväälläkin. Munien myynti ei kuitenkaan siis kanalintujen ei ollut tavallista. Sen aikaiset kanalintu kannat kestivät kuitenkin metsästystä hyvin.Niinpä Paronkin ” ammatti ”oli kanalintujen ja etenkin oravien metsästyksessä . Koiran täytyi kuitenkin suopua metsästäjäänsä ja se edellytti, että isännän oli annettava lupa koiran käyttöön. Se tapahtui siten että Niilo oli metsästyksessä mukana ja tällöin koira oppi tuntemaan metsästäjän ja antoi saaliin uudellekin metsästäjälle. Tai sitten jo vanhoilla päivillä riitti kun Niilo sanoi että mene metsään tuon koiran kanssa ja antoi oman aseen mukaan metsästykseen. Niilolla oli aseina ns. Metsästys Winncester, joka oli 6-kulmaisella hanallisella lukolla varustettu ei siis ns. vipulukkoinen armeijan 9mm winncesteri, Patruuna hylsyt messinkiä ja lyijy luoti jota valettiin kulloinkin itse lyijystä mm akkujen lyijy oli kysyttyä luotimateriaalia. Sitten hänellä oli sotamuistona ns. Tähtipistooli jossa oli 12 patruunan lipas. Ase on hävinnyt Niilolta myöhemmin. Lisäksi Niilolla oli kaksipiippuinen haulikko Hollantilainen 16 cal. Iivari Johansson . Se oli huonokuntoinen oli käynyt niin että Niilolta meni lunta piippuun ja ampuessa kaasut tulivat pullistumasta johon oli tullut halkeama. Sitä yritti Hakola myöhemmin korjata ja oli sen jälkeen kohtuullinen ase.  1.Niinpä Matti Hakala kertoo oman metsästys reissunsa kun Niilo ei oikein jaksanut enää itse kävellä metsissä ja koiralla ei oltu käyty metsällä niin antoi hän matille aseen ja koira tiesi sen jälkeen mitä tehdään eipä aikaakaan kun haukku kuului. Tuntui jopa silta että koira opasti tuoretta ”metsästäjää# ja haki metsästäjän niin että ampuminen onnistui. Näin tämäkin metsästäjä sai onnistuneen metsastyskokemuksen. 2.Koira oli uskollinen isännälleen ja seurasi tätä hänen liikkuessa kylällä. Niinpä talvisodan aattona Niilo joutui sotaan niin monen muun kassa ja Niilo tuli Luovankylän Hakolaan ja lähti sieltä sotaan lähtevään junaan. Koira määrättiin jäämään ja niinpä se jäi sitten taloon. Oli siellä sen talvisodan keston ja vähän enemmänkin koska Niilo haavoittui että hän ei vielä toukokuun lopullakaan ollut kotiutunut vaan oli sotasairaalassa. Kuitenkin sitten tuli ja Luovankylään ensin samaan taloon josta lähtikin ja otti koiran ja koira seurasi Isäntäänsä ja pysyi Alangossa. Hakolan miehet metsästelivät tietenkin koiran kanssa sitten kun ehtivät. 3. Niinpä Ilmari Hakola kertoo erään tapauksen jolloin hän oli pelkkä poikanen ja omisti omatekemän leikkiaseen johon oli tehty puusta tukki ja perä kuten aseessa tulee ollakin. Polkupyörän pumpusta piippu ja siihen sitten oli asennettu pinnasta iskurin alusta ja siihen voitiin laittaa tuli ja rikki tulitikusta iskuri osa oli sitten pätkä polkupyörän pinnaa ja lukko rustinkina kumilangalla varustettu iskuri ( kuten flotka pyssyssä). Tällä saatiin nallipyssyä muistuttava laukaus ja tietenkin ruutia voi laittaa. Tämän aseen Paro ilmeisesti totesi aseeksi koska sen nähtyään koiran käytös muutti heti . ”Nyt lähdetään metsää” niin poika teki ja taas haukku jo puolen kilometrin päässä hakavainion aidan kohdilla. Puuhun oli noussut natuteeri ja ”metsästäjä tuli aseineen , koira viisaana haukkui vastapuolella haukunta kiihtyi kun metsästäjä läheni ja laukauksen pitäisi pian tapahtua. Poikaa nolotti metsästys tulee epäonnkistumaan haukunta hyvä ja saalis hollilla mutta hän joutui kävelemään eteenpäin ja säikyttämään linnun pois. Sen verran tuntui pahalta , että oli mentävä koiran luo ja puhuttava sille ja ottaa jopa flotka irti ja sanottava ” ase on rikki ei tällä voi ampua” koira tietenkin

ymmärsi ja heilutti häntäänsä merkiksi. Poika kuitenkin päätti enään ei hämätä koiraa vaan haki oikean aseen ja siitä metsästys yhteistyö alkoi. 4. Koira oli pätevä. Niinpä Niilo, Viljo ja Ilmari kiersivät useasti Luovankylän ympäristön metsät ja metsästivät oravia . Erään kerran kierrettiin Halmeen, Korkeanharjun, Korveen ja Päntäneen reunoja Mustaisnevan seutuja ja haukkuja tuli tasaisin välein n .5 – 1km ja Paro haukkui. Se oli erehtymätön koira haukulla oli aina ”kissa” kun se haukkui. Muillakin oli aseet, mutta koska nuorimmaisella oli kevein ase Itse tehty Winncester ts. sen lukko oli uusittu ja Muokattu Remingtonin aseesta (omistan sen nyt) tämä oli kevyt ja 6.5 mm luoti ja hylsyjä siihen löytyi kaikkiaan 28 kappaletta, siinä kaikki. Kun Kurre löytyi asettui nuori metsästäjä selälleen maahan silloiset puut kun olivat puita laittoi toisen jalan koukussa olevan polven päälle ja tähtäsi rauhallisesti. Niilon viisas neuvo oli että ammu päähän. Kuten tiedämme on oravaa nyljettäessä päässä jo luonnollisia reikiä monta suu, nenä, korvat, silmät jne. joten yksi reikä lisää ei tee mitään, mutta vartalossa se olisi paha. Tähtäys ja laukaus yleensä onnistui sen todistaa se että vanhemmat antoivat aina ampua oravan ja toiseksi niillä 28 patruunalla saatiin yleensä 22-25 oravaa päivässä. Patruunat ladattiin mittatarkasti illalla seuraavaa päivää varten ja taas aamulla lähdettiin uudelle kierrokselle orava kun liikkuu aamusta pimeän viuhkassa, ja silloin jäljet ovat tuoreet miehellekin havaita. 5. Kerran taas nuorimmainen oli lähtenyt metsälle ja otti mukaan vain browningin se oli paapan postiase Mauser 7,65 kaliperin lippaallinen puoliautomaatti. Taas Paro otti haukun ja oltiin konisaaren mäessä Kauniston Juhan metsässä sinne ei kyllä mielellään menty Juha kun ei pitänyt siitä, että siellä metsästetään. Hän oli tarkka mies ,muusikko ja luonnon ystävä hän suorastaa palvoi metsäänsä joka oli kylän komein korpi puut oli oksittu tyvestä tikapuilla aina 5 – 10 m saakka oksat hän käytti polttopuuksi kotonaan vieden ne pienellä reellä mukanaan. Puihin vaikka olivat jyhkeitä kuusia ei päässyt ilman tikkoja niinpä tikat olivat nyt tarpeen Paro, kun ei tiennyt että tässä metsässä ei saa haukkua. Koska metsä oli todella korkeaa 25 m –30 m pitkää oli juurelta toivoton nähdä missä orava oli. Niinpä tikkojen avulla oli mentävä viereiseen puuhun onni oli että browninki oli mukana sen kuljetus puuhun onnistuu sentään. Siellä ruskeaturkki kyyhötti lähes latvassa ja poika näki sen. Nyt oli tehtävä tarkkaa työtä kurrekin näkee ja oli vaarana että se siirtyy mihin ampua pää oli kohden kuin suosiolla se kääntyi kyljittäin. Muuta meneeko se puun taa piiloon tai hyppää? nyt oli otettava tähtäys tarkka oli käsi kurre sirvahti ja alhaalla koiran ääntely osoitti, että se mätkähti alas. Sata mahdollisuutta, että se jää vielä puuhun, Parolle oli aina annettu ”kissa” hetkeksi suuhun ja se ravisti sitä hieman ja nuolaisi verta siitä ja se tiesi, että se oli hänenkin saaliinsa. 6.Taas syttyi sota ja Paro tuli taaskin mukana kuten edelliselläkin kerralla Luovankylän Hakolan mäelle ja sota kesti nyt paljon pidempään ,mutta koira odotti isäntää sodasta taas nyt jo muutaman vuoden , Mutta isäntä palasi nytkin ,mutta haavoittui nytkin, mutta koira seurasi taas Niilon tultua kotiin alankoon ja pysyi Alangossa. Paron koti oli Luovankylässä sodan ajat, vaikka se käväisi Alangossa se tuli takaisin . Sillä tietenkin metsästettiin jatkosodankin aikana. 7. Sota meni ja oli ja Niilo tapasi nuorikkonsa Toinin ja kuten muualla on kerrottu .Paro uskollisena seurasi emääntäänsä., tämän eksyessä Kankalon nevan Metsiin. Pysyi mukana ja seurana emännälle siihen asti kunnes etsijät löysivät. 8,5Kerran Paro törmäsi parempaansa. Nimittäin sodan aikana tuli Ilmeisesti Karjalaisten koira kylään se oli paljon suurempi kuin Paro rodustakaan ei ollut tieto. Hyväntapainen se kuitenkin oli ja sitä alettiin ruokkia talossa. Se jäi taloon joksikin aikaa, ilmeisesti se alkoi kotiutuakin omistajia ei kuitenkaan alkanut kuulua. Paro kuitenkin tuli myös kuvaan mukaan sekin piti paikkaan omaan reviiriin kuuluvana ja alkoi ärhennellä uudelle koiralle. Se ei kuitenkaan reagoinut sanottavasti ihmisten nähden. Kuitenkin kerran talon poika oli pihalla jatämä ärhentely jatkui. pojan mennessä tupaan kuului kuitenkin vinkumista ja hän palasi katsomaan näkyi selvästi, että isompi oli kurittanut Paroa purren päähän siitä uikutus ja niinpä Paro päästettiin tupaan ja vierasta ei. Ruokintaakin alettinnm hieman tinkiä ja niinpä ilmeisesti uusi tulokas päätti lähteä ja sen oli todettu poistuneen kirkollepäin eikä sitä tullut sitten enää takaisin. 9. Paro oli uroskoira ja pystyi pitämään haareminsa kunnossa . Mutta kerran se oli parittelutilanteessa kuten koiran tulee olla jasilloin tapahtui episodi. Koiran kujeita ei eräs emäntä sitänyt itsellä kun sellaista ei ollut vaan emäntä koiria erottaakseen löi uunin luudalla koiria. Paro sai luudasta ja sattumalta siinä luudassa oli niin kuivuneet oksat että eräs niistä oksista pisti esiin ja lyödessä tämä oksa lävisti Paron lonkanahkan ja osui luihin saakka ja jumiutui siihen. Se alkoi märkiä ja tulehtua ja vuotaa. Lääkäriin sitä e kuitenkaan viety viimeiseen saakka se sitten oli myös metsälläkin ja hoiti homman. Lopuksi se oli niin huono, että veti halvaantunutta takapäätään pelkästään etukäpälin. Ilmeisesti sitten Niilon oli päätettävä koiran lopettamisesta ja Ehkä sen teki Harjuketo . Oli tavallista että toinen metsästäjä ampui tai lopetti koiran siihen ei oikein metsästäjä itse yleensä kyennyt. 

Monta olisi juttua vielä varmaan, mutta se oli kuitenkin erään ihmisen ystävän tarina kirjasi Ahti 19.1.2003

Yhdistyksen Puheenjohtaja Ahti Hietikko vierailulla ja tiili katto töissä 60-luvulla

potretti Ylikylän Loimoossa 1920-luvulla

Saunoontie 33

Luovankylä

64700 Teuva

Varapuheenjohtaja

Aune Simelius

Sunoontie

Sihteeri

Helmi Tarkka

Luovankylä

Saunoontie

64700 Teuva

Rahaston hoitaja

Hillevi Hietikko

Järvitie 7

67400 Teuva ALKUUN