muistot talteen -opintoaineisto · 3. kokoontuminen: arkistoinnin aakkoset monet ryhmän...
Post on 14-Feb-2020
0 Views
Preview:
TRANSCRIPT
MUISTOT TALTEEN -OPINTOAINEISTO
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
1
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto ryhmille Markku Hattula
Taustaa
Maaseudun Sivistysliitto on tukenut ja perustanut Tarinatupaopintoryhmiä vuosien saatossa.
Monet Tarinatuvat ovat keränneet kirjoitettuja tarinoita, yksityisten ihmisten muistoja
tapahtumista, ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Jotkut kerätyistä tarinoista ovat totta, jotkut
väritettyjä, ikään kuin siivet selkäänsä saaneita, kasvaneita, tarunomaisia piirteitä mukaansa
temmanneita tarinoita. Tarinatupien lisäksi on perustettu Elämäni tarina -ryhmiä, jotka ovat
nimensä mukaisesti keskittyneet ryhmän jäsenten omien elämäntarinoiden kertomiseen ja
kirjoittamiseen. Näitä ryhmiä varten Maaseudun Sivistysliitto on tuottanut Elämäni tarina -
opintoaineiston.
Edellä kerrottu on tähdännyt sanallisten muistojen ja tarinoiden keräämiseen ja muistiin
merkitsemiseen. Muistissa kulkevien tarinoiden lisäksi on olemassa paljon muutakin; valokuvia,
kirjeitä, pöytäkirjoja, laulunsanoja, nuotteja ja esineitä, jotka odottavat tallentamistaan.
Muistot talteen -aineiston tavoitteena on tarjota tukea niille ryhmille, jotka ovat halukkaita
tallentamaan ja järjestämään kotien, yksityisten ihmisten, sukujen, järjestöjen tai kylien elämään
liittyvää aineistoa niin, että se säilyisi tulevien sukupolvienkin käyttöön.
Muistot talteen -opintoaineiston sisältö on jaettu 10 kokoontumiseen. Ryhmä voi laatia oman
suunnitelmansa toisellakin tavalla. Joku aihealue vaatii useamman kokoontumisen, joku toinen
taas voidaan jättää kokonaan pois. Tervetuloa mukaan oppimaan kanssamme!
Copyright © Maaseudun Sivistysliitto ry. 2000
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
2
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto ryhmille
Sisällys:
1. kokoontuminen: Suunnitelma s.3
2. kokoontuminen: Säilytettävät aineistot s.5
3. kokoontuminen: Arkistoinnin aakkoset s.7
4. kokoontuminen: Luetteloiminen s.9
5. kokoontuminen: Yksityiset aineistot s.11
6. kokoontuminen: Kuvat talteen s.13
7. kokoontuminen: Äänellinen muistitieto talteen s.15
8. kokoontuminen: Yhdistys- ja järjestötoiminnan tallentaminen s.17
9. kokoontuminen: Kylien muistot talteen s.19
10. kokoontuminen: Ryhmän päättäminen s.21
Yhteystietoja, kirjallisuutta
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
3
1. kokoontuminen: Suunnitelma
Tässä kokoontumisessa ryhmä laatii itselleen suunnitelman, joka kannattaa kirjoittaa ylös ja
monistaa kaikille ryhmän jäsenille. Vaikka ryhmän ohjaaja vastaa suunnitelman toteutumisesta, on
tärkeää, että suunnitelma tehdään yhdessä. Näin kaikki voivat sitoutua yhteisesti päätettyyn
opiskeluun.
Suunnitelma sisältää käsiteltävät asiat, aikataulun, kokoontumispaikan ja vastuuhenkilö/t. On hyvä
päättää etukäteen tehtävistä vierailuista, tutustumiskäynneistä tai ryhmään kutsuttavista
asiantuntijoista. Kaikkia tehtäviä ei pidä sälyttää ohjaajan hartioille. Tehtäviä jaetaan
mahdollisimman paljon jo tässä kokoontumisessa. Suunnitelma tehdään sen verran joustavaksi,
että sitä on helppo tarvittaessa muuttaa ja tarkentaa.
Eräs runoilija on sanonut, että rajaaminen osoittaa mestarin. Muistot talteen -ryhmässä aiheen
rajaaminen on syytä tehdä huolellisesti. Kaikkea mielenkiintoista ei ehdi käsitellä. On keskityttävä
johonkin. Tässä kokoontumisessa päätetään siitä, mitä otetaan mukaan. Onko kysymyksessä
yhdistyksen muistojen tallentaminen, kylän historiatiedon kerääminen ja tallentaminen, kodin
muistot, suvun historia vai yksityisen ihmisen muistot?
Muistot voidaan jakaa kahteen ryhmään:
a. järjestelyä kaipaava aineisto, kuten
kirjeet, valokuvat, pöytäkirjat, lehtileikkeet,
käsikirjoitukset, äänitetyt nauhat, kaitafilmit,
videoinnit
b. tallentamista tarvitseva aineisto kuten
hyvän kertojan kaskut, tarinat kylän
ihmisistä, karjan kutsuhuudot, tuutulaulut,
laulajan tai soittajan ohjelmisto
Järjestettävä aineisto
Aineisto on olemassa käsin kosketeltavassa muodossa. Mielessä voi olla, että meidän pitäisi
järjestää kodissa olevat kirjeet, valokuvat ja käsikirjoitukset niin, että ne eivät pääse tuhoutumaan
tai hukkumaan tilapäisissä säilytyspaikoissaan. Voimme siis alkaa järjestää tätä aineistoa. Työ voi
muistuttaa siivoustalkoita, mutta sekin on ryhmässä hauskempaa ja opinnollisesti palkitsevampaa
kuin yksin tehden.
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
4
Tallennettava aineisto
Haluamme tallentaa muistoja, jotka muutoin katoaisivat ihmisten mukana manan majoille. Tällöin
tulee ryhmässä mietittäväksi haastattelujen järjestäminen kuten välineet, tehtäväjako ja
tarvittavat taidot. Tai jos päädytään videointiin, niiden järjestäminen.
Yhteenveto
Tässä kokoontumisessa laaditaan yhdessä suunnitelma ryhmän työtä varten. Suunnitelmaan
sisältyvät opintojen aiheet, aikataulu ja vastuuhenkilöiden nimeäminen. Rajataan
aihekokonaisuudet; yhdistys, kylä, kodit vai yksityiset henkilöt. Päätetään asiantuntijoista ja
tutustumiskäynneistä.
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
5
2. kokoontuminen: Säilytettävät aineistot
Usein muutoissa ja suursiivouksissa katoaa arvokasta dokumenttiaineistoa. Perhepiirissä kukaan ei
ole innostunut säilyttämään pienissä tiloissaan kirjenippuja tai valokuva-albumeja. Kuitenkin juuri
niissä saattaa olla tärkeää tietoa perhepiirin ulkopuolisillekin.
Arkistointityö kannattaa aloittaa sieltä,
missä katoamisvaara on ilmeisin.
Kylmilleen jääneiden tai purku-uhan
alaisten vanhojen rakennusten ullakot on
käytävä tarkistamassa. Lakkautettavien
koulujen arkistot kattavat kylähistorian
kannalta arvokasta tietoa, joka voi
tuhoutua, kun kunta pyrkii eroon kaikesta
turhasta esimerkiksi huutokaupan avulla.
Yksityisen ihmisen, suvun, kylän tai
järjestön kannalta tärkeitä ovat vanhat
kirjeet, valokuvat, päiväkirjat, pöytäkirjat, lehtileikkeet ja käsikirjoitukset. Ne kannattaa käydä läpi.
Esimerkiksi julkiset arkistot ja kirjastot saattavat mielellään ottaa kokoelmiinsa tavallistenkin
ihmisten kirjeenvaihtoa.
Monessa kunnassa säilytyspaikka löytyy kirjaston yhteydestä. Eräskin rouva luovutti vanhempiensa
sodanaikaisen kirjeenvaihdon kuntansa kirjastoon arkistoitavaksi ehdolla, että saa itse halutessaan
käyttää kirjeenvaihtoa elämäntarinansa kirjoitustyössä. Tällä tavalla aineisto on tallessa, mutta
tarvittaessa omassa käytössä.
Sukututkimus on tullut vuosi vuodelta yhä suositummaksi. Sukututkimus saa mielenkiintoisen lisän
sukulaisten kirjeenvaihdosta, valokuvista ja päiväkirjoista. Siksi ne pitäisi kaikki säilyttää ja
arkistoida säilymisen varmistamiseksi.
Virallista tietä karttuu koko ajan arkistoaineistoa: sairaala-arkistot säilyttävät tiedot
sairauksistamme, oikeuden pöytäkirjat tiedot elämämme erehdyksistä, siviilirekisteri ja
kirkonkirjat syntymisistä, kuolemisista ja avioliitoista.
Lehtien sivuilla säilyvät tiedot onnettomuuksista ja rikoksista. Mutta kuka varastoi näiden
tapahtumien väliin jäävät yksityiset hetket, keskustelut, tunnelmat, tapahtumat? Olisi hyvä, jos
ihmiselämän eri puolista jäisi jälki, joka säilyy sukupolvelta toiselle.
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
6
Yhdistykset ja järjestöt tarvitsevat omaa
arkistomateriaaliaan viimeistään silloin, kun ne täyttävät
vuosia ja haluavat kirjoittaa historiikin toiminnastaan.
Yhdistysten historia on samalla koko kansan historiaa.
Niiden toiminta liittyy läheisesti myös oman kylän
historiaan. Milloin perustettiin pienviljelijäyhdistys
kyläämme? Milloin hankittiin ensimmäinen puimakone?
Milloin maamiesseura aloitti toimintansa? Milloin
perustettiin kylätoimikunta? Kuka toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana? Kaikkiin kysymyksiin
löytyy vastaus, kun yhdistysten pöytäkirjat ovat arkistoituna vaikkapa kunnanarkistossa.
Yhteenveto
Tässä kokoontumisessa valitaan arkistointikohde (-kohteet). Kartoitetaan valittujen kohteiden
aineistojen mahdolliset sijaintipaikat ja organisoidaan aineiston keräystä. Kokoontumisessa
selvitetään myös oman lähipiirin arkistot. Paikalle voidaan pyytää asiantuntija, tai tehdään vierailu
vaikkapa kunnankirjaston arkisto-osastolle. Kokoontumisessa voi jo olla mukana valokuvia, kirjeitä,
esineitä, päiväkirjoja ja pöytäkirjoja arkistointikohteesta (-kohteista).
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
7
3. kokoontuminen: Arkistoinnin aakkoset
Monet ryhmän jäsenistä ovat olleet tai ovat vieläkin jonkun virallisen yhdistyksen toimihenkilöitä
ja vastaavat yhteisön papereiden ja muun aineiston arkistoinnista. Tällaisia virallisia arkistoja
varten on olemassa järjestelykaava, josta on apua kaikkien yhteisöjen, yhdistysten ja
harrastuspiirien papereita järjestettäessä.
Valtionarkiston vahvistama järjestelykaava määrää pääkohdat eli pääsarjat, joiden mukaan
arkistointi tapahtuu. Pääsarjoja voi tarpeen mukaan jakaa alasarjoiksi. Seuraavassa esitellään
järjestelykaava, joka ottaa huomioon myös muut kuin paperiaineistot; kuvat, äänitteet,
videonauhat ja tietokonelevykkeet.
Järjestelykaava:
A Diaarit ja merkintäkirjat (esim. postipäiväkirjat)
B Luettelot
C Pöytäkirjat
D Konseptit ja taltiot (lähetettyjen asiakirjojen toisteet ja päätösten tallekappaleet)
E Saapuneet asiakirjat
F Kirjeistö (jos saapuneet ja lähetetyt säilytetään yhdessä)
G Tilit
H Sisällön mukaan järjestetyt asiakirjat
I Kartat, asemakaavat ja piirustukset
K Tilastoasiakirjat
L Tietokoneaineistot (levykkeet, tulosteet)
M Muistiot, raportit ja tutkimukset
S Elokuvat, videot ja äänitteet
T Valokuvat ja mikrofilmit
U Muut asiakirjat
Kun muodostamme pääsarjoille alasarjoja, voimme käyttää pieniä aakkoskirjaimia.
Arkistoyksikkönä on säilytysyksikkö, esimerkiksi kansio, jolle voimme antaa numeron. Kirjaimien ja
numeroiden käytöstä on se hyöty, että arkiston paisuessa suureksi voimme löytää luettelosta
tämän signumin eli tunnuksen perusteella haluamamme aineiston.
Kun aletaan arkistoida jonkun yksityisen, kodin tai suvun aineistoa, voidaan käyttää Helsingin
yliopiston kehittelemää mallia. Seuraavassa esitelty järjestelyehdotus on samalla suositus
asiakirjojen käsittelyjärjestyksestä.
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
8
Henkilöstöjäämistön arkistointimalli: A Johdanto: henkilötiedot, selostus aineiston vaiheista, jäämistön yleinen luonnehdinta. B Käsikirjoitukset
1. Julkaistut teokset 2. Artikkelit, puheet, esitelmät, luennot yms.
3. Julkaisemattomat teokset ja luonnokset yms.
4. Päiväkirjat, muistelmat, muistiinpanot
5. Elämäkerrallinen aineisto: ansioluettelot, jäsenkortit yms.
6. Virkatoiminta
7. Toiminta seuroissa ja yhdistyksissä, harrastustoiminta
8. Matkat, kongressit, seminaarit
9. Talousasiat: laskut, velka- ja kauppakirjat yms.
10. Piirustuksia
11. Sekalaiset käsikirjoitukset
12. Muiden kirjoituksia ja aineistoa
C Kirjeet D Valokuvat E Painotuotteet
1. Lehtileikkeet
2. Ohjelmat
3. Ruokalista yms.
4. Muut erilliset painotuotteet
F Sekalaiset (esineet yms.) Edellä esitetty järjestelymalli on ohjeellinen. Jotkut sarjat siitä voivat jäädä poiskin. Joka
tapauksessa malli helpottaa aikaa ja työtä, kun aloitamme jonkun sekalaisen aineiston
järjestämisen.
Yhteenveto
Tässä kokoontumisessa aloitetaan arkistointimallin luominen valitun aineiston järjestämiseksi.
Jaetaan tehtäviä, keskustellaan työnjaosta, aineistosta ja tulevista toimenpiteistä. Päätetään
materiaalin, kuten kansioiden hankinnasta. Voidaan sopia tutustumiskäynnistä kunnan- tai
maakunta-arkistoon, kutsua asiantuntija paikalle neuvomaan suunnitellun arkistointimallin
yksityiskohdista. Aloitetaan aineiston lajittelu.
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
9
4. kokoontuminen: Luetteloiminen
Kun on sovittu arkistointijärjestyksestä, voidaan ryhtyä luomaan järjestystä kaaokseen
luetteloimalla kohteena olevaa aineistoa. Luetteloita on monenlaisia. Tekotapansa puolesta
luettelot ovat joko käsinkirjoitettuja, tieto- tai kirjoituskoneella tehtyjä tai painettuja.
Aineiston luetteloimisen ensimmäinen aste on merkitä erillisille korteille, arkeille tai lappusille
perustiedot aineistoista, jotka on onnistuttu kokoamaan erillisiksi arkistoyksiköiksi. Yksi
kokonaisuus on esimerkiksi kirjoitettu muistelukokoelma, joka sisältää tiedon tekijästä. Voimme
silloin tehdä kokoelmasta (arkistoyksiköstä) kortin ja pakata nipun kuoreen tai kansioon. Kortti voi
olla esimerkiksi seuraava:
Oheiset tiedot kertovat myöhemminkin oleellisen
käsikirjoitusnipusta. Alustavia kortteja kirjoitetaan
jokaisesta nipusta tai kokonaisuudesta, jolla on
nimi tai jolle voimme antaa nimen. Tällöin samaan
arkistointiyksikköön kuuluva sanallinen ja
kuvallinen materiaali mahdollisine tietokone-
levykkeineen ja videoineen voidaan koota yhteen
ja arkistoida. Kortin avulla se on myöhemmin
löydettävissä helposti.
Ongelmia tuottavat yksittäiset irralliset kirjoitusliuskat tai valokuvat, joista puuttuvat niin
päiväykset, paikat kuin henkilötkin. Tällainen materiaali on parasta arkistoinnin alkuvaiheessa
koota yhteen ja kirjoittaa luettelokortti sen mukaan, mitä on tiedossa. Esimerkiksi näin:
Sekalaiseen materiaaliin voidaan palata myöhemmin, kun
arkistointi on muilta osin kunnossa.
Luettelokorteista muodostetaan lopullinen arkisto
järjestämällä ne sopivaan laatikostoon. Järjestämistapoja
on useita. Jos kyseessä on monien eri tekijöiden töitä, on
luonnollista järjestää kortit tekijöitten aakkosjärjestykseen.
Kunkin tekijän kortit puolestaan voivat olla teosten
mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Tällöin kyseessä on
Muistonen Mimmi, Lapsuuteni Karjalassa Kirjoitettu 1978 — 80 Muistelmakäsikirjoitus vuosilta 1935 —45 Säilynyt Muistolan ullakolla, josta löytynyt 1999
Kuvan henkilöt tuntemattomia,
ehkä 1940- luvulta
Kuvanottopaikka todennäköisesti
Muistion kansakoulun piha
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
10
nimenmukainen aakkosellinen tekijäluettelo. Jos kortit järjestetään aineryhmiin, on kyseessä
aineenmukainen luettelo.
Asialuettelosta puhutaan silloin, kun aineistolle annetaan hakusanaksi käsikirjoituksen sisältöä
luonnehtiva sana. Yksittäisen tilan arkiston hakusanoja voivat tällöin olla esimerkiksi:
hevosenhoito, kanatalous, karjatalous, perunanviljely. Alajakona voi tällöin olla esimerkiksi
aikajaotus, kuten hevostalous 1962 —67, kanalan kehitys vuosina 1966 —78, karjatalouden
loppuminen 1990.
Sanakirjaluettelo saadaan, kun yhdistetään tekijä- ja asialuettelot yhtäjaksoiseksi aakkoselliseksi
luetteloksi.
Korteilta tiedot voi siirtää joko vihkoon tai muistikirjaan tai tietokoneen levykkeelle, josta ne on
nopeasti löydettävissä.
Yhteenveto
Tässä kokoontumisessa aloitetaan aineiston luettelointi sovitulla tavalla. Tehdään työnjako ja
harjoitellaan luettelointia. Keskustellaan tulkinnanvaraisista aineistoista ja siirretään ne
tarvittaessa “sekalaisia” -merkinnän alle odottamaan tarkempaa käsittelyaikaa.
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
11
5. kokoontuminen: Yksityiset aineistot
Kaikkea kirjoitettua ei alun perinkään ole tarkoitettu julkiseen käyttöön. Tietosuojalaissa on
määritelty yksityisen ihmisen koskemattomuuden rajat. Näiden opinto-ohjeiden lopussa on linkki
tietosuojavaltuutetun internetsivuille. Sieltä saat asiasta lisää tietoa.
Kahden henkilön välinen kirjeenvaihto tai henkilökohtainen
päiväkirja “salainen” — merkinnällä, tai vielä rajummin
tappouhkauksin mahdollista lukijaa evästävä hengentuote on
tietenkin tarkoitettu mitä suurimmassa määrin yksityiseksi. Miten
tällaisen aineiston kanssa tulee menetellä?
Yksityisarkiston hoitajan on hyvä suhtautua aineistoon kuin lääkärin.
Suojata ja hoivata, mutta ei tuhota. Arkistonjärjestäjän omatunto ja
terve järki ovat tässä tilanteessa paikallaan. On vaikea mennä
hävittämään paperille vuodatettuja ajatuksia ja tuntoja, joita niiden
kirjoittajakaan ei kaikesta huolimatta ole tuhonnut. Ehkä hän on kuitenkin arvostanut
kirjoituksiaan niin paljon, että on halunnut ne säilyttää.
Vaikka tällaisten luottamuksellisten tekstien tuottaja itse on jo kuollut, hänen sukunsa elää.
Aineiston julkaiseminen tai sen saattaminen paljastusmielessä ulkopuolisten käsiin ei ole suotavaa.
Aineiston arkistointi on kuitenkin eri asia. Arkistoa ei ole pakko luovuttaa ulkopuolisten käyttöön.
Kuitenkin aineisto näin säilyy osana kansakunnan historiaa tuleville sukupolville.
Esimerkiksi täydellisenä säilyneestä sota-aikaisesta kirjeenvaihdosta on julkaistu viime aikoina
romaaneja ja muistelmateoksia. Tällaiset kokonaisuudet ovat arvokasta aineistoa ja ansaitsevat
tulla arkistoitua kunnolla. Samaa koskee päiväkirjoja. “Tomu tomuksi, sielun salaisuudet
ihmiskunnan omaisuudeksi”, kirjoitti Aino Kallas itse toimittamansa päiväkirjasarjan avaukseksi.
Päiväkirjoja on niin ikään julkaistu viime aikoina runsaasti elämäkerrallisina muistelmateoksina,
joko tekijät itse tai monesti lapset ja lapsenlapset oman sukunsa historioina.
Suvun historioita julkaistaessa monesti joudutaan pohtimaan, mikä on sallittua panna kirjaan ja
mikä ei. Elämään kuuluu, että kaikki ei aina ole niin kaunista ja puhtoista. Suvusta löytyy
pontikankeittäjiä ja hevosvarkaita. Voiko näiden ihmisten kohtalot kirjoittaa sukuhistoriaan, sillä
eittämättä ne sinne kuuluisivat? Periaatteena voisi olla, että mikä historiallisesti on todistettavissa,
eli mikä todella on tapahtunut, se voidaan myös sukuhistoriaan kirjoittaa ilman rangaistuksi
tulemisen pelkoa. Huhut ja juorut, ilkeydet ja pahansuopaisuudet sen sijaan on syytä jättää pois.
Tietosuojalain määräykset on tässäkin yhteydessä syytä hallita.
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
12
Yhteenveto
Tässä kokoontumisessa paneudutaan yksityisten kirjoitusten, kirjeiden, päiväkirjojen yms.
arkistointiin. Ryhmän jäsenet tuovat esimerkkiaineistoja nähtäville. Kirjastosta tai omista kätköistä
voi ottaa kokoontumiseen mukaan päiväkirjoihin tai kirjeenvaihtoon perustuvia julkaisuja.
Aineistoa luetteloidessa voidaan pohtia samalla sitä, olisiko siinä mukana sellaista, joka voisi
innoittaa vaikka sukuhistorian kirjoittamiseen. Aina ei tarvitse olla kysymys kovakantisesta
tiiliskiviromaanista. Muitakin vaihtoehtoja on: painettu vihkonen tai vaikkapa monistettu
liimasidos. Myös näistä vaihtoehdoista ryhmässä voi keskustella. Esimerkit valaisevat asiaa.
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
13
6. kokoontuminen: Kuvat talteen
Valokuvat ovat arkistoiden aarteita. Niitä yleensä sisältyy kaikkiin yksityisten, sukujen, kylien ja
yhdistysten arkistointia kaipaaviin materiaalikasoihin.
Ensiksi kannattaa arkistoida kunnossa olevat
kuvat. Monesti on olemassa kasoittain kuvia,
joista ei tiedetä, ketä niissä on ja milloin tai
missä ne on otettu. Tällaiset kuvat voidaan
ensiksi käydä läpi ryhmässä. Kuvien taakse
merkitään (pehmeällä lyijykynällä kovaa alustaa
vasten) tunnistetut tiedot: henkilötiedot ja
tapahtumapaikka ja -aika. Tunnistamattomaksi
jäävät kuvat arkistoidaan sopivaan paikkaan
odottamaan myöhempää käsittelyä. Ryhmä voi
järjestää myöhemmin tilaisuuden jossa useammalla henkilöllä on mahdollisuus tutustua kuviin.
Voidaan järjestää vaikkapa tunnistusnäyttely, jossa parhaat tunnistajat palkitaan.
Kun valokuvia käsitellään, niistä pyyhitään pölyt pehmeällä siveltimellä. Kuviin tartutaan reunoista.
Kuvat kiinnitetään kartongille tai kansioon valokuvausliikkeistä saatavilla kuvankiinnityskulmilla, ei
liimalla. Kuvia voidaan säilyttää myös kirjekuorissa tai kehyksissä. Jos kuvat on liimattu valmiiksi
albumiin, niitä ei irroteta, vaan mahdolliset tunnistustiedot merkitään albumiin. Muovitaskuja ei
pidä käyttää pitempiaikaiseen kuvien säilytykseen.
Vahingoittuneet kuvat toimitetaan valokuvausliikkeeseen, jossa selvitetään niiden
korjausmahdollisuudet ja -kustannukset. Värikuvien osalta väreissä ja kontrasteissa on saattanut
tapahtua muutoksia. Tällaiset kuvat on syytä lähettää välittömästi jäljennettäviksi ja korjattavaksi.
Valokuvat voidaan nykyaikaisilla laitteilla helposti jäljentää myös skannaamalla ja säilyttää ainakin
tietokoneen levykkeellä. Kuvia ei pidä jättää pelkästään tietokoneen kiintolevykkeelle, vaan ne
tulee kopioida irtolevykkeelle. Nämä levykkeet arkistoidaan ja luetteloidaan muun materiaalin
yhteydessä.
Kaitafilmit Säilyneet kaitafilmit voidaan kopioida videonauhoille. Valokuvausliikkeet yleensä tietävät neuvoa,
mihin kaitafilmit voi lähettää kopioitavaksi.
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
14
Negatiivit Negatiivit säilytetään omissa suojataskuissaan viileässä ja kuivassa paikassa päivänvalolta suojassa.
Kun negatiiveja käsitellään, niitä pidetään kiinni vain reunoista. Likainen negatiivi puhdistetaan
puhallinharjalla. Vanhat nitraattinegatiivit on pidettävä erillään muusta materiaalista, koska ne
voivat syttyä tuleen yli 40 asteen lämpötilassa.
Diat Dioja käsitellään myös varovasti ja huolellisesti. Niitä pidetään kiinni reunoista ja puhdistuksessa
käytetään puhallinharjaa.
Kuva-aineistot säilytetään lukittavassa kaapissa tai laatikossa. Suurikokoiset albumit säilytetään
vaakatasossa. Ilman suhteellinen kosteus tulisi olla säilytyspaikassa 30 — 50 prosenttia ja
lämpötila + 15 - + 20 astetta. Lämpö- ja kosteustilojen vaihtelun vuoksi esimerkiksi ullakko on
huono kuva-arkiston säilytyspaikka.
Yhteenveto
Tässä kokoontumisessa perehdytään kuva-aineiston arkistointiin ja säilytykseen. Käsittelyssä oleva
materiaali käydään läpi ja aloitetaan tunnistustoimenpiteet niiden kuvien osalta, joista tiedot
puuttuvat. Jos kysymyksessä on kotiarkiston (-arkistojen) aineisto, ryhmän jäsenet voivat tuoda
kokoontumiseen mukanaan kuvia, joiden arkistointiin perehdytään yhdessä. Työ on parasta
aloittaa helpoimmasta päästä. Ensiksi käydään läpi valmiit albumit ja kuvakokonaisuudet, joista
tiedot ovat olemassa. Tästä edetään yksittäisiin kuviin ja muuhun tunnistamattomaan materiaaliin.
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
15
7. kokoontuminen: Äänellinen muistitieto talteen
Elävää muistitietoa tallennetaan äänittämällä. Ihmisen elinpäivät ovat rajalliset. Tärkein
muistitieto suvussa, järjestössä tai kylässä on sen vanhimmilla jäsenillä. Siksi aikaa ei ole
hukattavissa.
Haastattelija aloittaa nauhoituksen äänittämällä nauhan
alkuun seuraavat tiedot: paikkakunta, äänitysaika ja
nauhoittajan nimi. Sitten hän kysyy kertojan nimen,
(täydellisenä, myös naiskertojan tyttönimi) ja
henkilötiedot sekä missä kertoja on elämänsä aikana
asunut. Tämän jälkeen haastateltava voi täydentää tietoja
kertomalla omista elämänvaiheistaan.
Haastattelijan ei pidä koko ajan siirtyä aiheesta toiseen, vaan hänen on annettava kertojan
rauhassa muistella oman rytminsä ja tyylinsä mukaan niitä asioita, jotka kulloinkin ovat vuorossa.
Haastattelija osoittaa kiinnostustaan ilmeillään ja nyökyttelemällä. Hyvää kertojaa kannattaa
nauhoittaa niin kauan kuin juttua riittää. Todella hyviä kertojia on harvassa ja siksi he ovat
kullankalliita. Tarkkaa yleisohjetta haastattelutilanteeseen ei ole olemassa. Haastattelijan on
oltava ennen kaikkea hyvä ihmistuntija. Tärkeintä on saa aikaiseksi leppoisa, luonteva ilmapiiri.
Haastattelija tekee nauhan sisällöstä ohjeellisen sisällysluettelon. Luettelon alkuun tietenkin
haastateltavan nimi, syntymäaika ja -paikka sekä haastattelijan henkilötiedot, haastatteluaika ja -
paikka.
Esimerkki nauhoituksen sisällysluettelosta:
Nauha 1. 1999 (numerointi äänitysjärjestyksen mukaan)
Nauhoitettu: 13.3.1999 Kerimäki, Hillankylä
Kertoja: Anna Maria Kaarto, os. Heikkilä, talonemäntä, s.3.3.1905
Pylkönmäen Rusalassa
Haastattelija: Martti Kuha
1. puoli:
1. Kansanparantaja Kolu-Matti. Paransi ja ennusti Keski-Suomen pitäjissä 1900-luvun alussa.
2. Juopunut nimismies sakottaa väärää miestä. Lapset vaihtuvat. Viinankeittojuttuja.
3. Metsästyksestä. Metson soidin. Ketunpyynti. Omia muistelmia.
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
16
Kun äänitykseen käytetään kasettinauhuria, kannattaa varmistaa, että laite on kunnollinen. Kasetit
kannattaa valita huolella (ei halvimpia). Meluton, rauhallinen haastatteluympäristö takaa parhaan
äänenlaadun.
Haastateltavalle kannattaa kertoa, mistä haastattelussa on kysymys; mihin aineistoa kerätään,
miten mahdollisesti tullaan käyttämään ja missä säilytetään. Monesti on tapahtunut, että
esimerkiksi lapsenlapset ovat kiinnostuneet ukkinsa tai mummonsa kerronnasta tämän jo kuoltua.
Tällöin haastattelija on tehnyt myös suvun kannalta arvokkaan teon.
Yhteenveto
Tässä kokoontumisessa paneudutaan ääniaineiston keräämiseen. Ryhmä päättää, hankitaanko
mahdollisesti äänitystä varten laitteet. Kartoitetaan yhdessä ihmiset, joilla mahdollisesti olisi
aiheeseen liittyvää tärkeää muistitietoa. Jaetaan tehtävät ja sovitaan haastattelujen aikataulusta.
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
17
8.kokoontuminen: Yhdistys- ja järjestötoiminnan tallentaminen
Kun järjestetään jonkun pitkään toimineen yhdistyksen tai järjestön arkistoa, on monesti pakko
suorittaa seulontaa. Aineistoa on runsaasti, joukossa on papereita joilla ei enää ole merkitystä, tai
tietoa, joka on saatavissa myös muualta. Valtakunnallisilla yhdistyksillä on yleensä omat
arkistointikaavat ja —ohjeet.
Valtionarkiston järjestelykaavan alasarjassa C
pöytäkirjat ryhmitellään seuraavasti:
C. Pöytäkirjat
Ca. Yleiskokousten pöytäkirjat
Cb. Hallituksen pöytäkirjat
Cc. Julkaisutoimikunnan pöytäkirjat jne.
Tärkeintä on, että niin henkilöiden kuin järjestöjenkin papereita arkistoidessa löydämme sopivan
jaottelun. Yleisesti käytetty kaava helpottaa myös seuraavien toimihenkilöiden työtä. Pysyvästi
säilytettäviä asiakirjoja ovat tavallisimmat diaarit, jäsenluettelot, pöytäkirjat, kirjekonseptit,
toimintakertomukset, tilastot, toiminta- ja periaateohjelmat, tutkimukset ja muistiot.
Koska järjestössä toimivat aina ihmiset, muukin (ja yleensä juuri se) kuin virallinen asiakirja-
aineisto antavat esimerkiksi järjestön historiankirjoittajalle elävämmän kuvan toiminnasta.
Julkaistut lehdet, valokuvat, kirjeet ja ilmoitukset luovat todellista kuvaa toiminnasta, siksi nekin
on hyvä tarpeen mukaan arkistoida.
Monilla paikkakunnilla kannattaisi varmaankin tutkia esimerkiksi Nuoriseuratalojen,
Maamiesseurantalojen ja Työväentalojen ullakot ja muut varastot. Ryhmän tavoitteena voisi olla
kiinnostavimpien näytteiden esillepano tai lehtijulkaisujen tekeminen. Monet paikallislehdet
ottaisivat varmasti mielellään vastaan tällaisen yhteistyötarjouksen.
Järjestön aineistoa arkistoitaessa on tärkeää, että järjestön kaikista vaiheista jää dokumentti
arkistoon. Monesti vanhat pöytäkirjat on kirjoitettu vihkoon tai kirjaan, jolloin ne ovat säilyneet
kokonaisuutena. Tämä helpottaa yhtenäisen dokumenttiketjun keräämistä. Valokuvat tarvittavine
merkintöineen täydentävät kirjoitettua aineistoa, ja antavat myöhemmin tutkijalle tai
historiikinkirjoittajalle hyvät eväät havainnollisen kokonaiskuvan luomiseen. Jos aineistoa on
karsittava, silloin tavallisten jäsenten tavanmukaiset monisteet voi hävittää. Yksityisten jäsenten
mielenkiintoiset kirjeet ja muistiinpanot kannattaa kuitenkin arkistoida. Monesti ne kertovat
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
18
paremmin ja elävämmin järjestön tapahtumista kuin viralliset asiakirjat.
Yhteenveto
Ryhmä kartoittaa, mistä kaikkialta järjestön aineistoa voi löytyä, esim. entiset puheenjohtajat,
sihteerit ja rahastonhoitajat. Jos nämä ovat jo kuolleet, selvitetään heidän jälkeläisiltään, missä
aineistoa mahdollisesti voisi olla. Selvitetään myös, löytyykö paikkakunnan kirjastosta jotakin
tietoa. Tehdään työnjako ja päätetään aikataulusta sekä mahdollisesti arkistoinnin kaipaamista
hankinnoista.
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
19
9. kokoontuminen: Kylien muistot talteen
Kylien muistot kulkevat eri järjestöjen arkistoissa sekä kylissä pitkään asuneiden ja vaikuttaneiden
ihmisten yksityisissä arkistoissa ja muistoissa. Monissa kylissä on innostuttu kokoamaan kylän
historiaa kirjaksi asti. Veturina toimii joko kylätoimikunta tai asiasta innostuneiden kyläläisten
perustama perinnepiiri. Piirin toiminta suunnitellaan etukäteen. Työskentelylle asetetaan yhdessä
vuosittaiset tavoitteet; sopivan väljät, ottaen huomioon työn vapaaehtoisuus - osallistujien
mielenkiintoa ei kannata tappaa liian työläällä puurtamisella.
Perinnepiiri-ryhmän ensimmäisessä
kokoontumisessa päätetään tavoitteesta,
aiotaanko kylähistoriasta tehdä julkaisu ja
minkä laajuinen. Niin ikään päätetään
työtavoista; jaetaan haastatteluvastuut,
materiaalin keräysvastuut sekä päätetään,
löytyykö piiriläisten joukosta historian
kirjoittaja ja toimittaja vai palkataanko
työhön ulkopuolinen kirjoittaja.
Tavoitteiden asettamisen ja työnjaon
myötä tulee laadittavaksi myös
talousarvio hankkeelle. Jos suunnitelmissa
on kirja, sen markkinointi nykvisille ja entisille kylän asukkaille voi olla hyvä tulonlähde. Sitä ennen
on kuitenkin järjestettävä väliaikainen rahoitus painatus- ym. kuluja varten.
Kun hankkeen rahoitusta mietitään, kannattaa yhdessä käydä läpi kaikki mahdolliset tahot, joita
asia voisi kiinnostaa. Paikkakunnan liikelaitokset, pankit ja eri yhteisöt listataan ja niihin otetaan
yhteyttä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Selvitetään myös, voiko esim. kunnasta hakea
hankkeelle avustusta.
Perinnepiirin työsuunnitelmaan otetaan vierailu kunnan arkistoon ja kirjastoon, tehdään lista
haastateltavista ja mahdollisista paikoista ja henkilöistä, joiden luota voisi löytyä kylään liittyvää
arkistomateriaalia.
Elävät kylän tapahtumiin ja ihmisiin liittyvät tarinat kiinnostavat aina. Tarinoiden keräämistä
varten voidaan järjestää tarinailtoja, joissa kaikki halukkaat pääsevät kertomaan muistojaan.
Tarinaillan juonto suunnitellaan huolella. Sen vetäjän on pidettävä narut tiukasti halussaan, että
kaikki, myös hiljaisimmat, saavat äänensä kuuluviin.
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
20
Kyläkirjan vaihtoehtoja ovat kylälehti tai valokuvateos. Tärkeintä on, että kylän historiaan liittyvät
muistot tulevat kerätyksi ja arkistoiduksi kestävällä tavalla, vaikkapa sitten monisteina, valokuvina
ja haastattelukasetteina.
Hyvä tapa tuoda kylähistoriaa esille on julkaista
paikallislehdessä muisteluartikkeleita. Piiriläiset
voivat sopia lehden kanssa pitemmästä
juttusarjasta, jonka piiriläiset hoitavat vaikkapa
kukin vuorollaan tai jos kaikki eivät halua/osaa
kirjoittaa, piiri voi kokoontua muistelemaan
teemoittain kylän historiaa ja sitten yksi
kirjoittaa jutut lehteä varten. Julkaistut jutut
arkistoidaan kunnollisesti kylän historiaa varten.
Nykyaikainen tapa on perustaa internetiin kylän kotisivut, joilla julkaistaan kirjoituksia ja kuvia
kylän historiasta. Internet antaa mahdollisuuden vuorovaikutteiseen muistojen tallentamiseen.
Lukijat voivat täydentää ja kommentoida historiaa. Näin siihen saadaan uusia, eläviä näkökulmia ja
yksityiskohtia.
Yhteenveto
Kylähistorian tallentaminen aloitetaan kartoittamalla kyläläisten innostus asiaan, perustetaan
Perinnepiiri-ryhmä. Sen jälkeen päätetään tavoitteista, laaditaan kustannusarvio, jaetaan
vastuualueet, sovitaan aikataulu, sovitaan tutustumisvierailusta arkistoon ja kirjastoon, selvitetään
muut mahdolliset materiaalin säilytyspaikat. Hankkeesta tiedotetaan paikallislehdessä.
Perustetaan mahdollisesti kylän koti- tai Facebook-sivut internetiin.
MUISTOT TALTEEN -opintoaineisto
21
10. kokoontuminen: Ryhmän päättäminen
Kun asetettujen tavoitteiden mukainen työskentely on saatu päätökseen, on aika päättää ryhmä.
Voi olla, että työ jatkuu esimerkiksi seuraavana syksynä tai seuraavan vuoden alussa. Tällöin
perustetaan uusi ryhmä, jolle laaditaan uudet tavoitteet. Näin ne säilyvät kaikkien osallistujien
mielessä, ja näin niitä voidaan välillä tarkistaa ja muuttaa, jos aihetta on.
Päätöstilaisuudesta tehdään juhlahetki. Hankitaan vaikkapa täytekakku ja järjestetään tavallista
juhlavampi kahvihetki. Kutsutaan tilaisuuteen paikallislehti ja kerrotaan, mitä on saatu aikaan ja
miten tästä aiotaan jatkaa, jos jatketaan. Päätöstilaisuudessa arvioidaan tehtyä työtä; ryhmän
kokoontumisia, osallistujien ja ohjaajan roolia tehdyssä työssä sekä kiitetään kaikkia osallistujia.
YHTEYSTIETOJA, KIRJALLISUUTTA
Suomen Sukututkimusseura Liisankatu 16 A, 00170 Helsinki Puhelin: 010 387 7900 Sähköposti: seura@genealogia.fi , www-sivut: http://www.genealogia.fi/ Kansallisarkisto/Toimisto (ennen vuotta 1994 painetut määräykset, ohjeet jne.) Käyntiosoite: Rauhankatu 17, postiosoite: PL 258, 00171 Helsinki Puhelin: 0295337000, faksi: (09)176302 Sähköposti: kirjaamo@arkisto.fi , www-sivut: http://www.arkisto.fi/ Muista myös maakunta-arkistot! Löydät niiden yhteystiedot Kansallisarkiston sivuilta, http://www.arkisto.fi/fi/yhteystiedot Patentti- ja rekisterihallitus, https://www.prh.fi/fi/yhdistysrekisteri.html Tietosuojavaltuutetun toimisto, http://www.tietosuoja.fi/fi/index.html Käyntiosoite: Ratapihantie 9, 6. krs. 00520 HELSINKI, postiosoite: PL 800 00521 HELSINKI Vaihde: 029 56 66700, fax: 029 56 66735 Toimiston sähköposti: tietosuoja@om.fi Arkistointimääräykset & -lainsäädäntö, http://www.arkisto.fi/fi/arkistolaitos Kirjallisuutta: Makkonen — Pekkinen — Raninen-Siiskonen: Kyläkirjaopas, julkaisija Suomen kansantietouden tutkijain seura ja Kontiolahden kylien kehittämiskeskus –osuuskunta
top related