liisa tyrväinen 13.6.2013: luonto terveyden ja hyvinvoinnin lähteenä

Luonto terveyden ja hyvinvoinnin lähteenä

Liisa Tyrväinen, professori METLA

Luonnosta hyvinvointia ja uutta palveluliiketoimintaa -seminaari,1

3.6.2013 Luontokeskus Haltia, Nuuksio

Taustaa • Stressiin ja vähäiseen liikuntaan liittyvät sairaudet kuten masennus,

uupuminen, ylipaino ja diabetes ovat kehittyneissä maissa merkittävä yhteiskunnallinen ongelma.

• Luontoympäristössä oleskelulla ja liikkumisella voidaan lisätä ja ylläpitää omaa hyvinvointia.

• Luontoalueet toimivat asuin- ja työympäristöissä yhtenä terveydenhuollon resurssina.

• Millaiset luontoalueet edistävät hyvinvointia? • Kuinka paljon alueita tulisi käyttää terveyden ylläpitämiseksi?

Terveyshyödyt monen tekijän summa

• Luontoalueet houkuttelevat ihmisiä ulkoilemaan, mikä edistää fyysistä (ja psyykkistä) terveyttä.

• Luonnon tarjoamat esteettiset elämykset ja vihreän ympäristön rentouttava vaikutus parantavat mielialaa ja palauttavat stressistä.

• Laajat metsäalueet vaimentavat melua ja parantavat ilmanlaatua poistamalla pölyä ja muita epäpuhtauksia sekä sitomalla otsoni- ja monoksidikaasuja.

• Mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen tai yksinoloon

Vaikutukset psyykkiset hyvinvointiin • elpyminen stressiä aiheuttavasta tilanteesta:

fysiologinen, psyykkinen, sosiaalinen ja toiminnallinen palautuminen (Ulrich ym. 1991)

• tarkkaavaisuuden elpyminen, palautuminen uupumuksesta, jonka pitkäaikainen keskittyminen aiheuttanut (Kaplan & Kaplan 1989)

• Etenkin luonnossa sijaitsevat mielipaikat

toimivat kielteisten tuntemusten ja stressaantuneisuuden säätelykeinoina. (esim. Korpela ym. 2001, 2010).

Luonnonkäytön merkitys kaupunkilaisille

• Luonnossa oleskelu vaikuttaa myönteisesti kokonaismielialaan lisäämällä positiivisia ja vähentämällä negatiivisia tuntemuksia.

• Mieliala paranee niin vapaa-aikaan kuin opiskeluun sekä työhön liittyvän luonnonkäytön kasvaessa.

• Selvä vaikutus saadaan kun lähiviheralueita käytetään vuositasolla yli 5 h/kk tai kun kaupungin ulkopuolisilla luontokohteilla vieraillaan keskimäärin 2-3 krt/kk (Tyrväinen ym. 2007).

5

Virkistyskäytön fysiologiset vaikutukset • Kenttäkokeita tehty erityisesti

Japanissa: metsäisen ulkoilualueen käytön vaikutusta verrattu rakennettuun ympäristöön (esim. Lee ym, 2012, Tsunetsugu 2013).

• syljestä mitatun stressihormonin (kortisoli) määrä pienempi metsässä kuin kaupungissa oleskelleilla

• Verenpaineen ja pulssin lasku, lihasjännityksen väheneminen, parasympaattisen hermoston toiminnan lisääntyminen.

Vastustuskyvyn paraneminen • Pidemmillä luontoretkillä ihmisen

vastustuskykyä parantavaa vaikutusta.

• Ns. tappajasolujen (killer cells) aktiivisuuden ja syöpää ehkäisevien proteiinien määrä veressä suurempi metsäkävelyjen kuin kaupunkikävelyjen jälkeen (Li, 2010).

• Luontokontakti ja luontoalueiden läheisyys asuinympäristössä vähentävät sairastumista allergioihin (Hanski ym. 2012)

7

Epidemiologiset tutkimukset • Hollannissa asuinpaikan viheralueiden määrä yhteydessä koettuun

terveyteen (Maas ym. 2006). Mitä enemmän viheralueita asuinympäristössä (3 km:n säteellä kotoa) oli, sitä terveemmäksi ihmiset kokivat itsensä.

• Englannissa työikäisen väestön kokonaiskuolleisuus ja verenkierto-elimistön sairauksiin liittyvä kuolleisuus oli pienempi väljillä ja vihreillä asuntoalueilla (ikä,sukupuoli, koulutustaso, tulotaso ym. vakioitu (Mitchell & Popham 2009).

• Japanissa iäkkäät yli 73-vuotiaat henkilöt, joilla asunnon lähellä kävelyyn sopivia puistoja ja puistokatuja, olivat muita todennäköisemmin elossa viiden vuoden seurantajakson lopussa (taustamuuttujat vakioitu) (Takano ym. 2002).

Millaiset luontoalueet edistävät terveyttä?

• Hyvinvointia voidaan ylläpitää säännöllisellä lähiluontoalueiden käytöllä tai luontomatkoilla maaseudulle.

• Mieluisilla, usein metsässä kulkevilla liikuntareiteillä, ranta-alueilla ja laajemmilla ulkoliikunta-alueilla koetaan vahvempaa elpymistä kuin mielipaikaksi mainituissa puistoissa ja rakennetussa ympäristössä (Korpela ym. 2010).

• Mahdollisuudet virkistyskokemuksiin voivat muuttua olennaisesti luontoalueiden pirstoutuessa rakentamisen myötä ja pienentyessä tai esimerkiksi metsien hakkuiden myötä (esim. Tyrväinen ym. 2007).

Millaisista luontoympäristöistä pidetään?

• Maisema-arvostustutkimuksissa arvostetuimpia luontotyyppejä vesistöt ja luonnonmukaiselta näyttävät metsäalueet (Tyrväinen ym. 2001, Silvennoinen ym. 2002, Karjalainen 2006).

• Uudistushakkuiden maisemamuutokset koetaan kielteiseksi.

• Metsien käsittelyn jälkiä ei toivota näkyvän • Varttuneet, täysikasvuiset, järeät metsät • Näkyvyys ja kulkukelpoisuus tärkeitä • Maiseman vaihtelevuus arvostettua • Turvallisuuden kokemus

Synteesikartta eniten positiivisia arvoja saaneista viheralueista Länsi-Vantaalla (Pelkonen &Tyrväinen 2005)

Numeroiden selitykset: 1 = kaunis maisema, 2 = rauha ja hiljaisuus, 3 = toimintamahdollisuudet, 4 = historia ja kulttuuri, 5 = hieno luontokohde, 6 = metsäntuntu, 7 = hieno puisto, 8 = tilan- ja vapaudentuntu, 9 = kohtaamispaikka

#

##

##

##

##

##

##

0 1 2 Kilometers

N

EW

S

Positiiviset huippualueet

1

2

3

4

6

7

VANTAA

ESPOO

HELSINKI

1, 2, 3, 5, 6, 8

2, 3, 6

3, 7, 8, 9

9

4, 84, 5

4

4

5

2, 3, 5, 7, 8, 92, 6

6

4

4

4

3

8

Terveyttä edistävät luontoympäristöt tulevaisuuden asuinympäristöissä (GreenHealth) (SA 2012-2015)

Metla & THL & TaY yhteishanke tuottaa tietoa: 1) viheralueiden tarjonnan vaikutuksesta asukkaiden terveyteen (GIS data,

kyselytutkimus Helsinki 2) viheralueiden määrän, laadun ja käytön vaikutuksista asukkaiden terveyteen ja

hyvinvointiin (LVVI2-aineisto) 3) lyhytaikaisten viheralueilla käyntien fysiologisia ja psykologisia vaikutuksista 4) tulosten soveltamismahdollisuudesta yhdessä kaupunkisuunnittelijoiden ja

viheralueiden hoidon ammattilaisten kanssa.

Greenhealth-tutkimusryhmä (SA 2012-2015)

Kenttäkoe Helsingissä

• Koehenkilöt oleskelivat ja kävelivät erilaisissa ympäristöissä • Stressitilan fysiologisina mittoina verenpaine, syke ja

sykevaihtelu, syljen kortisoli • Psykologisina mittareina mm. ympäristön elvyttävyys

(Restoration Outcome Scale, ROS) , elinvoimaisuuden tunne (Subjective Vitality Scale, SVS), ja mieliala (positive and negative affect scale PANAS)

• Mitattiin myös melu ja ilmansaasteet

Tutkimusympäristöt, Helsinki: Kaupunkipuisto (Alppipuisto) Kaupunkimetsä (Keskuspuisto) Kaupungin keskusta (Arkadiankatu)

13.6.2013 15

Tutkimusympäristö Keskuspuisto

16

Alppipuisto

17

Ydinkeskustan tutkimusympäristö

18

Tuloksia: Restorative Outcome Scale and Subjective Vitality Scale

13.6.2013 20

Terveyshyötyjen taloudellinen arvottaminen osana virkistyskäytön hyötyjä (Fredriksson 2013)

13.6.2013 21

Esimerkki lähimetsän terveysvaikutusten arvottamisesta lisääntyneen liikunnan kautta (Fredrikson 2013).

HEAT (Health economic assessment tool)

Yhteenveto • Luonnon tarjoamat terveyshyödyt vastaavat osaltaan ikääntyvän ja kaupungistuvan väestön terveyden

ja hyvinvoinnin ylläpitämisen ja edistämisen haasteisiin.

• Kaupunkiluontoalueet tukevat kansalaisten voimaantumista ja arjen hyvinvointia. • Kaupunkirakenteen tiivistyessä ja viheralueiden vähentyessä on luontoalueiden kokonaistarjontaa ja

laatua pohdittava aiempaa perusteellisemmin.

• Tieteellistä tietopohjaa luonnon virkistyskäytön hyvinvointivaikutuksista vahvistettava.

• Monialaisen yhteistyön vahvistaminen (ympäristötieteet, ympäristöpsykologia ja -terveystiede, lääketiede ym.)

Tulosten hyödyntäminen kaupunkisuunnittelussa, terveyden edistämistyössä ja luontomatkailussa laaja-alaisen yhteistyön kautta!

Kiitokset! http://www.metla.fi/ohjelma/hyv/index.htm