ammatti- kasvatuksen · katariina raij ja outi kallioinen työelämäosaaminen – mitä se on? 4...

AMMATTI-KASVATUKSENAIKAKAUS-

KIRJA

4.2013TYÖELÄMÄOSAAMISEN KEHITTÄMINEN

JA SYVENTÄMINEN

AM

MA

TT

IK

AS

VA

TU

KS

EN

AIK

AK

AU

SK

IR

JA

•4

.20

13

••••

OTTU ry

OKKA

AIKAK. KANSI 4.13:KANSI 3.13 20.12.2013 12:59 Sivu1

Ammattikasvatuksenaikakauskirja

4.2013

Aikak.4.2013:Ammkasv 1/05 20.12.2013 12:52 Sivu1

PäätoimittajaPetri Nokelainenpuh. 040 557 4994, [email protected]

ToimitussihteeriTaina Lundénpuh. 020 748 9679, [email protected]

T o i m i t u s k u n t a

Puheenjohtaja

Petri Nokelainen, FT, professori, Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden yksikkö

Sihteeri

Tuulikki Similä-Lehtinen, KL, säätiönjohtajaOKKA-säätiö

Jäsenet

Eeva-Liisa Antikainen, KT, vararehtori;Humanistinen ammattikorkeakoulu

Antti Kauppi, KL, erityisasiantuntijaFUAS-liittouma

Jari Laukia, KL, johtajaHAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu

Timo Luopajärvi, KT, dosentti, toiminnanjohtajaAmmattikorkeakoulujen rehtorineuvosto, ARENE ry.

Seija Mahlamäki-Kultanen, FT, dosentti, johtajaHämeen ammattikorkeakoulu

Pentti Nikkanen, KT, dosenttiJyväskylän yliopisto/Koulutuksen tutkimuslaitos

Katariina Raij, KT, johtajaLaurea-ammattikorkeakoulu

Hannu Sirén, johtajaOpetus- ja kulttuuriministeriö

Marja-Leena Stenström, YTT, professoriJyväskylän yliopisto/Koulutuksen tutkimuslaitos

Risto Säntti, FT, yliopistolehtoriVaasan yliopisto/Avoin yliopisto

Marja-Liisa Tenhunen, KTT, Associate professorTallinn University

JulkaisijaAmmattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry.www.ottu.fiPuheenjohtaja Seija Mahlamäki-KultanenHämeen ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakouluKorkeakoulunkatu 6, 13101 Hä[email protected]

Sihteeri Marianne TeräsHelsingin yliopistoPL 9, 00014 Helsingin [email protected]

KustantajaOpetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö – OKKA-säätiö www.okka-saatio.com

Toimituksen osoite:

OKKA-säätiöRautatieläisenkatu 6 A, 00520 Helsinkipuh. 020 748 9521, fax (09) 150 2418email: [email protected]

Tilaukset ja osoitteenmuutokset: [email protected] tai puh. 020 748 9679

Tilaushinta1—4/2013 kotimaahan yhteensä 30 €

Ilmoitukset: [email protected]

IlmoitushinnatKoko sivu 370 €, 1/2 sivua 185 €, 1/4 sivua 93 €

Ulkoasu/taittoNalle Ritvola, Osakeyhtiö Nallellaan, Tampere

PainopaikkaSaarijärven Offset Oy, Saarijärvi

Ammattikasvatuksen aikakauskirjaa ilmestyy vuonna 2013 neljä numeroa

ISSN 1456-7989

© OKKA-säätiö

2

A m m a t t i k a s v a t u k s e n a i k a k a u s k i r j a 4


15. vuosikerta, numero 4 Joulukuu 2013

S i s ä l t öPääkirjoitus

Katariina Raij ja Outi KallioinenTyöelämäosaaminen – mitä se on? 4

Artikkelit

Marianne Nebo ja Mervi FrimanJalkinesuunnittelija eilen - tänään - huomenna 11

Soile Juujärvi ja Kaija PessoAmmattikorkeakoulun ja ammatillisen toisen asteen yhteistyö alueellisessa innovaatiotoiminnassa: tuloksia Koulii-hankkeesta 24

Susanna Niinistö-SivurantaValmis työelämään - Osaaminen sanoiksi ammattikorkeakoulutuksessa 39

Erja KuurilaUraohjaus ammattikorkeakoulussa 50

Tuija ArolaMonikulttuurinen ohjaus osana henkilökohtaistamisprosessia 61

Katsaukset

Laurean kyky työllistää perustuu kehittämispohjaiseen oppimiseenPentti Rauhalan haastattelu 76Markku Tasala

Nettikauppa on muuttanut myyjän toimintaan kohdistuvia vaatimuksiaLektio praecursorea Sanna-Mari Renforsin väitöskirjan tarkastustilaisuudesta 81

Ammattikasvatuksen aikakauskirjan vuoden 2012 paras artikkeli palkittiin 86Markku Tasala

Vuoden 2013 artikkelikäsikirjoitusten arvioitsijat 90

Ohjeita kirjoittajille 99

A m m a t t i k a s v a t u k s e n a i k a k a u s k i r j a4

3


Työelämäosaaminen –mitä se on?

4

Ammattikasvatuksen ai-kakauskirjan vuoden2013 viimeisen nume-ron teemana on työelä-mäosaamisen kehittä-minen ja syventämi-nen. Työelämäosaami-sen kehittämisen haas-

te on pitkälti ohjannut ammatillisenkoulutuksen ja ammattikorkeakoulu-tuksen kehittämistä koskevaa keskuste-lua. Työelämän edustajat ovat ajoittainkriittisesti arvioineet koulutuksen vas-taavuutta suhteessa työelämän taitovaa-timuksiin. Toisaalta koulutuksen piiris-sä on pyritty ennakoivaan suunnitte-luun ottamalla huomioon työelämänmuutokset ja tulevaisuuden asettamathaasteet. Tietyn asteinen yksimielisyysvallinnee kuitenkin siitä, että työelämänkehittäminen ja syventäminen nähdään

työelämän ja koulutuksen vuoropuhelu-na.

Rakentavan yhteistyön edellytyksenäon yhteisen kielen muodostuminen.Mitä tarkoitetaan työelämäosaamisella?Euroopan komission v. 2008 julkaisemaEurooppalainen tutkintojen viitekehys(EQF) vauhditti koulutuksen piirissäosaamispohjaista keskustelua, joskinosaamispohjaisuus oli Suomessa jo ai-emmin otettu huomioon kehitettäessäkorkeakoulujen opetussuunnitelmia(vrt. Tuning 2005, Karjalainen 2003,ARENE 2006, Halttunen & Pyykkö2010).

Osaamisen käsite (englannin kielencompetence-käsite) otettiin käyttöön yh-dysvaltalaisessa yrityskonsultoinnissa1970-luvulla (Delamare-Le Deist &

Pääkirjoitus

Katariina RaijJohtaja, [email protected]

Ammattikasvatuksen aikakauskirja 15 (3), 4 - 10/ISBN 1456-7989/© OKKA-säätiö 2013/www.okka-saatio.com

Outi KallioinenRehtori, dosentti, KTLahden [email protected]


5

Winterton 2005), josta se levisi strategi-sen johtamisen välineenä erityisesti tie-tointensiivisillä aloilla (Sveiby 1997).Osaamisen käsitteen käyttö on levinnytlaajalti myös työelämään mahdollistaenyhteyden rakentamisen työelämän tar-peiden ja koulutuksen tavoitteiden välil-le (van der Klink & Boon 2002, 6). Kä-sitteen määrittely on kuitenkin osoittau-tunut haasteelliseksi erityisesti suhteessatietämiseen. Sveiby (1997) määritteleeosaamisen tietämisenä, joka sisältää tosi-asioihin perustuvan tiedon, taidot, koke-mukset, arvot ja sosiaaliset verkostot sekäkyvyn toimia tilanteessa. Rychen ja Sal-ganic (2000) tarkastelevat osaamista kog-nitiivisena, eettisenä, motivoivana, so-siaalisena ja toiminnallisena osaamisena.Osaamista analysoinut Ellström (1998)esittää puolestaan, että yksilön osaamis-tason määrittävät koulutus, työelämänosaamisvaatimukset, suoritetut tutkin-not sekä kelpoisuusvaatimukset. Nämälienevät merkityksellisiä myös suomalai-sessa työhönottotilanteessa.

Osaamisen käsitteeseen suomalaisessakeskustelussa liittyvät tietojen ja taitojensoveltaminen sosiaalisessa kontekstissa(vrt. Raivola & Vuorensyrjä 1998), sa-moin myös käsitteet kompetenssi, päte-vyys ja kyvykkyys erityisesti, kun puhu-taan työelämäosaamisesta. Viitala (2005)on selkiyttänyt joidenkin englanninkie-listen käsitteiden merkitystä kuten’skills’, ’competencies’ ja ’capabilities’.’Skills’ tarkoittaa erityisesti taitoja ja eri-tyisosaamista, joita voidaan opettaa jajoita sovelletaan jossain käytännön työ-tehtävissä. Kompetenssia käytetään nyky-ään useimmin silloin, kun on kyse työ-tehtävien edellyttämistä valmiuksista taipätevyydestä johonkin tehtävään. Kom-petenssi käsitteenä liitetään myös am-mattitaitoon, jolloin tarkoitetaan pitkäl-le kehittynyttä alan osaajan varmaa ja tai-

tavaa työskentelyä. Rychen ja Salganik(2008) ovat samoilla linjoilla. Heidän nä-kemyksensä mukaan kompetenssi on kä-sitteenä laajempi kuin tiedot ja taidot. Sesisältää paitsi kognitiivisia, myös eettisiä,motivationaalisia, sosiaalisia ja toimin-nallisia valmiuksia. ’Capabilities’ yhdis-tetään useimmin kyvykkyyteen mutta kä-sitemäärittelyn näkökulmasta pätevyys jakyvykkyys menevät usein puheessa sekai-sin. (Garavan ja McGuire 2001; Viitala2005, 113; Kallioinen 2007.)

Ruohotie (2002) on käsitellyt amma-tilliselle kompetenssille annettuja merki-tyksiä edellä mainitun Ellströmin (2001)jäsentelyn pohjalta, jolloin se ammatilli-nen kompetenssi, jota yksilö voi aidostityössään hyödyntää, saa merkityksiä nel-jästä hyvinkin erilaisesta näkökulmasta:

Ammatillinen kompetenssi merkit-see työmarkkinoiden, ammattijärjes-töjen jne. kelpoisuus- ja ammattitai-tovaatimuksia.

Ammatillinen kompetenssi merkit-see juuri niitä työpaikan vaatimuksia,joita työn menestyksellinen suoritta-minen edellyttää.

Ammatillinen kompetenssi merkit-see yksilön mahdollista pätevyyttä jajatko-opintovalmiutta, joka käy ilmiopetussuunnitelmista, tutkintovaati-muksista ja todistuksista.

Ammatillinen kompetenssi merkit-see yksilön todellista ja potentiaalistapätevyyttä eli yksilöllistä kapasiteettia.Ruohotien (2002) mukaan ammattitai-toisten ihmisten aito työelämäosaami-nen ja työsuoritukset voivat suurestikinpoiketa toisistaan riippuen siitä, mitähe pitävät työssään ydintaitoina tai-stra-tegioina ja millaisen merkityssisällön heantavat eri taidoille. Myöskään taitojensiirtyminen toisiin konteksteihin ei ole


6

spontaania, mikä tuo erityisiä haasteitatyöelämäosaamisen rakentamisessasekä uusia työntekijöitä ja asiantunti-joita perehdytettäessä. Avainkvalifikaa-tioiden näkökulmasta ammatillinenoppimisprosessi tulee laatia siten, ettämyös yleisten taitojen opettaminen jakehittäminen on sidoksissa aitoon työ-elämäkontekstiin. Myös taidon määrit-tely tulee olla sosiaalisesti paikannetta-vissa. (Ruohotie 2002; 2006.). Olen-naista kuitenkin on se, että työelämä-osaaminen muodostuu kokonaisuute-na eikä sarjana peräkkäisiä taidonnäyt-teitä tai sirpalemaisia osaamisen pala-sia.

Työelämäosaamisen näkökulmastatarkasteltuna näyttää kokonaisvaltainenosaamisen malli (vrt. Hodkinson & Issit1995; Cheetman & Chivers 1996; Raij2000, 2003) parhaiten kuvaavan työelä-män eritasoisia osaamisvaatimuksia.Hodkinson ja Issitt (1995, 149) näkevättietämisen, ymmärtämisen, arvot ja tai-dot kokonaisuutena, joka näyttäytyy am-matillisessa käyttäytymisessä. Samoinmyös Cheetham ja Chivers (1998) pää-tyivät esittämään professionaalisen kom-petenssin holistisena mallina, jonka vii-tekehys koostuu viidestä ulottuvuudes-ta:

Kognitiiviset kompetenssit, joihinsisältyy ammatillisuutta tukevat teo-riat ja käsitteet, kokemusten myötäkarttunut hiljainen tieto sekä mitä-ja miksi -tieto.

Toiminnalliset kompetenssit,jotka sisältävät ne taidot, jotka tietys-sä työssä toimivalta edellytetään.

Persoonalliset kompetenssit ovatpysyväisluontoisia ja liittyvät tehok-kaaseen ja erinomaiseen työssä käyt-täytymiseen.

Eettiset kompetenssit tunniste-taan persoonallisina ja professioonliittyvinä arvoina, ja kykynä tehdävirheettömiä arviointeja työhön liit-tyvissä tilanteissa.

Metakompetenssit liittyvät kykyynkohdata epävarmuus ja toisaalta op-pimiseen sekä reflektioon.

Raij’n mukaan kokonaisvaltainenosaamisen malli rakentuu osaamisenkomponenteista, joita ovat tietäminen,ymmärtäminen, taitaminen ja erilaistentilanteiden hallintakyky integroituneenakokonaisuutena. Osaamisen tiedon la-jeina ovat tällöin teorioissa ja malleissaoleva tieto, kyvyissä ja taidoissa olevatieto, arvotieto ja kokemuksellinen tieto.Työelämäosaamisen kehittäminen ja sy-ventäminen rakentuvat työntekijänosaamisen arviointiin suhteessa työelä-män osaamisvaatimuksiin. Tutkiva ja ke-hittävä työote mahdollistaa osaamisvaa-timusten tunnistamisen alati muuttu-vassa työelämässä.

Mitä työntekijän ominaisuuksia työn-antajat arvostavat? Selvittäessään kan-sainvälisyyden merkitystä muuttuvassayhteiskunnassa ja tulevaisuuden työelä-mässä Demos Helsinki (2013) ja CIMOkokosivat aineistoa mm. lähettämällä ky-selyn työnantajille (n= 283) heidän tär-keinä pitämistään rekrytointikriteereis-tä. Vastauksista ilmeni, että tärkeimpinäolivat luotettavuus, yhteistyökyky, kom-munikointitaidot, kyky ymmärtää työn-sä tärkeys, ongelmanratkaisutaidot, ti-lannetaju, päätöksentekokyky, kykyottaa haltuun uusia asiakokonaisuuksiaja koulutus sopivalta alalta. Työelämäntarpeiden ja koulutuksen sisällöllistentavoitteiden kohtaamisen merkitys pai-nottuu nopeasti muuttuvan työn myötä.Haasteisiin vastaaminen mahdollistuuyhdessä toimien, joka johtaa uusien toi-


7

mintatapojen kehittymiseen. Seuraavatartikkelit tarjoavat tästä konkreetteja esi-merkkejä.

Merianne Nebon ja Mervi Frimaninartikkeli ‘Jalkinesuunnittelija eilen - tä-nään - huomenna’ tarkastelee Skan-dinavian ainoaa jalkinemuotoilijan(amk) koulutusta, sen merkitystä ja osaa-misvaatimuksia osana jalkineteollisuu-den kehitystä Suomessa. Artikkelissaedetään eilisestä nykytilanteeseen,johon vaikuttavat yhteiskunnalliset ra-kennemuutokset sekä globaalin kehityk-sen tuomat haasteet ja ennakoidaanhuomisen osaamisen painotuksia.

Lukijalle tarjotaan kattava kuvaustämän päivän jalkinemuotoilijan osaa-misvaatimuksista. Ammatillisten kom -pe tenssien ja muotoilijan kompetens-sien tarkastelu perustuu kirjallisuuteen.Jalkinemuotoilijan kokemuksellinenosaaminen on tunnistettu aineistonmyötä, joka on koottu haastattelemallasekä alan huippuosaajiksi tunnistettuja,että vuosien työkokemusta omaaviasiitä, mitä on tehdä työtä koulutusta vas-taavalla alalla. Tuloksena kuvataan en-siksi osaamisalueet ja niitä vastaavat työ-hön liittyvät osiot . Toiseksi tarkastel-laan ossamisalueita haastatteluiden poh-jalta. Lopuksi pohditaan aineistoa hyö-dyntäen jalkinealan koulutusta ja siinätapahtuneita muutoksia kahden vuosi-kymmenen aikana.

Soile Juujärven ja Kaija Pesson ar-tikkelissa ‘Ammattikorkeakoulun ja am-matillisen toisen asteen yhteistyö alueel-lisessa innovaatiotoiminnassa: tuloksiaKoulii-hankkeesta’ tarkastellaan ammat-tikorkeakoulun ja ammatillisen toisenasteen yhteistyötä tavoitteena alueelli-nen innovaatiotoiminta Koulii-hank-keessa saavutettujen tulosten myötä.

Laurea-ammattikorkeakoulun ja Espoonseudun koulutuskuntayhtymä Omnianyhteisessä hankkeessa tavoitteena oli ke-hittää toisen asteen ammatillisen koulu-tuksen ja ammattikorkeakoulun yh teis -työtä osana alueellista innovaatiojär-jestelmää. Innovaatiotoiminta kohdis-tui Espoossa sijaitsevaan uuteen asuin -alueeseen Suurpeltoon, joka toimii han-kkeessa Living Lab -ympäristönä, jossaopettajat ja opiskelijat kehittivät uusiapalveluja ja tuotteita yhdessä alueenasukkaiden ja muiden toimijoidenkanssa.

Menetelmänä on arviointitutkimus,joka kuvaa ja arvioi hankkeen prosessiaja tuloksia. Tutkijat ovat rakentaneetkaksi ohjelmateoriaa kuvaamaan am-mattikorkeakoulun ja ammatillisen tois-ten asteen yhteistyötä alueellisessa inno-vaatiotoiminnassa. Artikkelissa esitteleeensiksi ohjelmateoriat ja toiseksi kuvaaammattikorkeakoulun ja toisen asteenyhteistyötä hankkeeseen osallistuneidenopettajien ja heidän esimiestensä haas-tattelujen perusteella. Tuloksena ku-vataan ammattikorkeakoulun ja toisenasteen koulutuksen yhteistyötä estävät jaedistävät tekijät sekä opiskelijoiden,

Haasteisiinvastaaminenmahdollistuuyhdessä toimien.


8

opettajien ja opettajien esimiesten roolitkehittämishankkeessa. Tutkijoiden nä -ke mysten mukaan palvelumuotoilu tar-joaa ammattikorkeakoulun ja ammatil-lisen toisen asteen opettajien yhteis työlleja kehittämistoiminnalle selkeän viiteke-hyksen mutta tuloksellinen yhteistyövaatii suunnitelmallisuutta ja sitoutu-mista.

Susanna Niinistö-Sivurannan artik-keli ‘Valmis työelämään - Osaaminen sa-noiksi ammattikorkeakoulutuksessa’ tar-kastelee kielellisten kommunikointitai-tojen merkitystä visuaalisten suunnitte-lualojen asiantuntijoiden ammatillisessakasvussa: mikä merkitys oppimisympä-ristöllä on, millaisia osaamisvaatimuksiatyöelämä asettaa yksilön kommunikatii-viselle kompetenssille ja miten nämä vaa-timukset näkyvät ammattikorkeakoulu-tuksessa. Artikkelissa pohditaan myösviestintäosaamisen merkitystä yleisenätyöelämävalmiutena ja toisaalta tiettyynalaan liittyvänä osaamisena.

Esitellyn tutkimuksen ensisijaisena ta-voitteena oli tarkastella kielellisten kom-munikointitaitojen merkitystä visuaalis-ten suunnittelualojen asiantuntijoidenammatillisessa kasvussa ammattikorkea-koulutuksessa ja toisena tavoitteena olitarkastella, millaisia osaamisvaatimuksiatyöelämä asettaa yksilön kommunikatii-viselle kompetenssille ja miten nämäosaamisvaatimukset näkyvät ammatilli-sessa korkeakoulutuksessa. Aineistonaovat muotoilun ja viestinnän ammatti-korkeakouluopiskelijoiden sekä työelä-mässä toimivien visuaalisten suunnitte-lualojen ammattilaisten ja muita yhteis-työaloja edustavien haastattelut, joitatäydentävät tutkijaopettajan havainnotja koulutusohjelmien opetussuunnitel-mat. Kyseessä on laadullinen tapaustut-kimus.

Artikkelissa esitetään aineiston ana-lyysin kautta syntyneet neljä ammatilli-seen kasvuun liittyvää teemaa. Niidenmyötä rakentuu ammatillisen kasvunkollektiivinen tarina. Tutkimustuloksiatarkastellaan aluksi oppimisympäristössäja sen jälkeen teemojen avulla kokonais-valtaisesti ammatillisessa kasvussa. Tut-kimuksen keskeisenä päätelmänä kir-joittaja esittää, että kommunikointitai-doilla on erityinen merkitys ammatilli-sessa kasvussa nimenomaan urarutiiniarikkovien oppimissyklien ja kehittymi-sen mahdollistajana.

Erja Kuurila kuvaa artikkelissaan’Uraohjaus ammattikorkeakoulussa’ ura-ohjausta sekä sen tehostamisen mahdol-lisuuksia. Artikkelin aihe on erittäin tär-keä ja ajankohtainen, erityisesti kun tar-kastellaan ammattikorkeakoulujen uuttarahoitusmallia ja siihen liittyviä indi-kaattoreita. Opiskelijoiden oppimispro-sessin tehostaminen ja keskeyttämisenvähentäminen nousevat entistä tärkeäm-pään rooliin ja siksi opiskelijoiden oh-jauksen kehittäminen on aivan keskiös-sä. Aineisto tähän tutkimukselliseen ar-tikkeliin on kerätty 14 tutoropettajaltaSatakunnan ammattikorkeakoulusta.Teoreettisina tarkastelunäkökulminaovat uranvalinnan päätöksenteon teoria,suunnitellun sattuman teoria sekä uranrakentamisteoria. Johtopäätöksenä Kuu-rila esittää tutoropettajien näkemyksiäammattikorkeakoulun uraohjauksesta,jossa keskeisimmät tulokset liittyvät tu-toropettajuuden organisatorisiin reuna-ehtoihin, ohjaustilanteen yhteistyösuh-teisiin, ohjauksen jatkuvuuteen sekäopiskelijoille annettuun aikaan. Tulok-sissa korostuu myös ohjaajien pätevyys-vaatimuksen merkitys onnistuneen ura-ohjauksen kannalta.


9

Tuija Arolan artikkelissa ’Monikult-tuurinen ohjaus osana henkilökohtais-tamisprosessia’ tarkastellaan ammatilli-selta kouluttajalta edellytettävää ohjaus-osaamista niissä tilanteissa, joissa näyt-tötutkinnon suorittajana on maahan-muuttajataustainen henkilö. Tarkastelukohdistuu erityisesti siihen, miten mo-nikulttuurisen ohjauksen vaatimat tie-dot ja taidot näkyvät henkilökohtaista-misprosessin kolmessa eri vaiheessa: ha-keutumisessa, tutkinnon suorittamises-sa ja tarvittavan ammattitaidon hankki-misessa. Artikkelissa tuodaan kiinnosta-valla tavalla esiin monikulttuurisen oh-jauksen keskeinen merkitys näyttötut-kinnoissa ja henkilökohtaistamisessa.Monikulttuurinen ohjausosaaminenedistää keskeisellä tavalla näyttötutkin-tojärjestelmän toimivuutta maahan-muuttajataustaisten oppijoiden osalta jasamalla luo heille mahdollisuuksia osal-listua yhteiskunnalliseen elämään kou-lutuksen ja työelämään sijoittumisenkautta.

Ammattikasvatuksen aikakauskirjantässä numerossa on myös emeritusreh-tori Pentti Rauhalan haastattelu, jossatarkastellaan Laurea-ammattikorkeakou-lun pedagogisen toimintamallin yhteyt-tä hyviin työllistymislukuihin. Haastat-telussa Rauhala ottaa näkemyksellisestikantaa myös koulutusaikojen lyhentä-miseen, lukukausimaksuihin sekä duaa-limallin tulevaisuuteen.

Suomi on asettanut tavoitteekseennousta maailman osaavimmaksi kansak-si. Aikakauskirjan sisällön välityksellämuotoutuu tuore ja varsin moniulottei-nen kuva työelämäosaamisen merkityk-sestä yhteiskuntamme kehityksessä jakansallisen osaamispohjan vaalimisessa.Ammatillisen osaamisen turvaamisen,

kehittämisen ja uudistamisen varaan onhyvä rakentaa tulevaisuutta tiukoissakinyhteiskunnallisissa sekä kansainvälisissähaasteissa.

Lähteet

ARENE (2006). AmmattikorkeakoulutBolognan tiellä. Ammattikorkeakoulujen osal-listuminen Eurooppalaiseen korkeakoulu-tusalueeseen. Arene ry. Helsinki: Edita PrimaOy

Cheetman, G. & Chivers, G. (1998). The re-flective and competent practitioner: a model ofprofessional competence which seeks to harmo-nize the reflective practitioner and competence-based approaches. Journal of European Indus-trial Training, 22 (7), 267 – 276.

Delamare La-Deist, F. & Winterton, J.(2005). What is competence? Human ResourceDevelopment International, 8 (1), 27-46.

Demos Helsinki. (2013). Piilotettu Osaami-nen.

Ellström, P.-E. (1998). The Many Meaningsof Occupational Competence and Qualifica-tion. Teoksessa W.J. Nijhof & J.N. Streumer(toim.), Key Qualifications in Work and Educa-tion. Kluwer Academic Publishers. Dor-drecht/Boston/London, 39-50.

European Commission (2008): EuropeanQualification Framework (EQF).

Garavan, T.N.& McGuire, D. (2001). Com-petencies and workplace learning: some reflec-tions on the rethoric and the reality. Journal ofWorkplace Learning 13:4, 144-163.

Halttunen, T. & Pyykkö, R. (2010). Oivallaosaaminen. Turun yliopisto. Turun yliopistonkoulutus- ja kehittämiskeskuksen julkaisuja B:1.Turun yliopisto.

Hodkinson, P. & Issit, M. (1995). The Chal-lenge of Competence. London: Cassell Educa-tion.

Kallioinen, O. (2007). Tulevaisuuden asian-tuntijuus Laurean opetussuunnitelmassa. Teok-sessa Kallioinen, O. (toim.) Osaamispohjainenopetussuunnitelma Laureassa. Laurea-ammatti-korkeakoulun julkaisusarja B 22.

Karjalainen, A. (toim.) (2003). Akateeminenopetussuunnitelmatyö. Oulun yliopisto, opetuk-sen kehittämisyksikkö.

van der Klink, M. & Boon, J. (2002). The in-vestigation of competence within professional


domains. Human Resource Development Inter-national 5 (4), 411 – 424.

Raij, K. (2000): Toward A Profession. Clini-cal learning in a hospital environment as de-scribed by student nurses. Research Report 166.Helsinki University: Department of Education.

Raij, K. ( 2003): Osaamisen TuottaminenAmmattikorkeakoulun Päämääränä. In H. Koti-la (toim.):

Ammattikorkeakoulupedagogiikka (42–58).Ajankohtaisia puheenvuoroja. Helsinki: Edita.

Raivola, R. & Vuorensyrjä, M. (1998). Osaa-misen tietoyhteiskunnassa. Helsinki: Sitra.

Ruohotie, P. (2002). Kvalifikaatioiden jakompetenssien kehittäminen ammattikorkea-koulun tavoitteena. Teoksessa Liljander, J.-P.(toim.), Omalla tiellä. Ammattikorkeakoulutkymmenen vuotta. Arene. Helsinki: Edita.

Ruohotie P. (2006). Key Qualifications inWork and Education. Teoksessa Ruohotie, P &Maclean, R (toim.) Communication and Learn-ing in the Multicultural World. Saarijärvi: Saari-järven Offset.

Rychen, D.S. and Salganik, L.H. (2000). De-finition and selection of key competences. A re-port to the INES General Assembly. Switzer-land: Neuchatel, OECD.

Sveiby, K.-E. (1997). The New Organization-al Wealth: Managing and Measuring Knowl-edge Based Assets. San Francisco (CA): BerrettKoehler.

Tuning Educational Structures in Europe.Phase 1 and 2, (2005).

Viitala, R. (2005). Johda osaamista. Keuruu:Otava.

10


11

Tiivistelmä

Artikkeli käsittelee Skandinavian ainoaajalkinemuotoilijan (amk) koulutusta jatämän hetken osaamisvaatimuksia. Artik-kelin aluksi selvitetään opistotasoisen jal-kineartenomi koulutuksen perustaminen jaalkuaikaa sekä siirtymä ammattikorkea-koulutukseen peilaamalla opetussisältöjätoimialan tarpeisiin. Loppuosassa esitel-lään alustavia tuloksia haastatteluista,joissa on selvitetty tämän päivän jalkine-suunnittelijan työtä ja osaamisvaatimuksiaammatillisen kompetenssin viitekehykses-sä. Jalkinealateollisuuden väheneminen onjohtanut siihen, että kokonaisvaltainen jal-kineenvalmistamisosaaminen, yrittäjyys-valmiudet ja oman osaamisen brändäämi-nen tulevat yhä tärkeämmiksi osaamis-alueiksi.

Avainsanat: jalkinemuotoilu, korkeakoulu-tus, jalkinesuunnittelija, kompetenssi

This article is about the Scandinavia’sonly higher education offered in footweardesign and the required professionalcompetences. The beginning of the arti-cle describes the early stages offootwear design at the post-secondarylevel and the transition to the higher edu-cation level (= university of applied sci-ences) by reflecting the needs of thefootwear industry. The end part of the ar-ticle reports the preliminary results of theinterviews concerning the daily work of afootwear designer in the framework ofprofessional competences. The decreasein the footwear industry has led to thefact that the most important compe-tences of today are connected to produc-tion, entrepreneurship and branding.

Keywords: footwear industry, higher educa-tion, footwear designer, competence

Jalkinesuunnittelijaeilen – tänään – huomennaMerianne NeboJalkinemuotoilun lehtori, [email protected]

Mervi FrimanKehittämispäällikkö, [email protected]

Artikkeli on läpikäynyt referee-menettelyn


12

Johdanto

”Menkää opiskelemaan alaa. Sitäon paljon parempi suunnittelija kuntietää mitä siihen tuotteeseen menee,mikä on mahdollista ja mikä ei. Sitäei ymmärrä ellei tiedä miten kenkäon rakennettu.”

Aki Choklat, designer

Jalkineartenomi koulutussai alkunsa Hämeenlinnas-sa Fredrika Wetterhoffinkäsi- ja taideteollisuusoppi-laitoksen ja suomalaisenkenkäteollisuuden aloit-teesta 1980-luvun lopulla.Sata vuotta aiemmin perus-

tetun Wetterhoffin oppilaitoksen perin-teeseen on aina kuulunut vankka tai-don osaaminen suunnittelutyön rinnal-la. Käden taitoja on pidetty kunniassa jaharjoitettu kautta aikojen. (Suolahti,1935, Kouri, 1960.) Muita merkittäviäwetterhoffilaisia arvoja ovat ennakko-luulottomuus ja kansainvälisyys, jokaFredrikan ajoista asti on kulkenut rin-nan suomalaisuuden kanssa (Friman,1996). Tälle arvoperustalle alettiin ra-kentaa jalkinealan koulutusta.

Artikkelissa tarkastellaan Hämeenammattikorkeakoulun (HAMK) tarjoa-maa jalkinemuotoilijan koulutusta. Ar-tikkelissa pyritään vastaamaan kysymyk-seen siitä, mitä osaamista jalkinemuo-toilijan ammatissa vaaditaan tänä päivä-nä. Taustalle selvitetään jalkinemuotoi-lijan ammattiin tähtäävän koulutuksenmuutosta kahden vuosikymmenen aika-na. Teoreettisena viitekehyksenä on am-matillisen kompetenssin malli (Ruoho-tie, 2005), jota on tarkoitus edelleen so-veltaa tulosten jatkotarkastelussa.

Artikkelissa käytetään käsitettä jalki-nemuotoilija tarkoittamaan opistoas-teen ja amk -tutkinnon suorittaneitahenkilöitä. Opistoasteen tutkinnon jaosittain myös amk -tutkinnon suoritta-neiden tutkintonimikkeenä oli 1990-lu-vulla artenomi. Tutkintonimike vaihtuimuotoilijaksi 2000-luvun lopulla. Artik-kelissa käytetään käsitettä jalkinesuun-nittelija henkilöstä, joka on suorittanutamk - tai maisteritutkinnon ja työsken-telee jalkine- ja laukkualan suunnittelu-, tuotekehitys- ja tuotekoordinointi-tehtävissä.

Jalkinealan korkea-asteen koulutustaja erityisesti jalkinemuotoilijan amma-tillista osaamista suhteessa työelämänvaateisiin ei ole aiemmin tutkittu Suo-messa. HAMKin muotoilun koulutus-ohjelman työryhmä selvitti raportissaanMuotoilun opetuskulttuurin uudistami-nen hankkeessa (2007) muotoilun kou-lutusta suhteessa työelämän tarpeisiin.Opetushallitus selvitti raportissaan teks-tiili- ja vaatetusalan koulutusta (Lahti,2012). Molemmissa selvityksissä sivut-tiin amk-tasoisen jalkinemuotoilijankoulutusta.

Jalkinekoulutuksen synty

Jalkinealan korkeakoulutuksen tarvenousi esille 1980-luvun loppupuolel-la. Maassamme toimi silloin yli kak-sikymmentä sellaista kenkätehdasta,jossa oli yli 30 työntekijää. Lähes kaik-kien tehtaiden koko valmistusprosessitapahtui Suomessa. Jalkineteollisuudes-sa alkoi tuolloin muutosten aika. Suo-men jalkineteollisuuden vienti väheniNeuvostoliittoon. Jalkineteollisuus ha-lusi panostaa koulutukseen, sillä teolli-suus kaipasi uusia tuulia mallistojensuunnitteluun (Palo-Oja, 2005). Teolli-


suus halusi nimenomaan mallimestarei-ta eli henkilöitä, joilla on taitoa suun-nitteluun, mutta tietotaito myös kokovalmistusprosessista.

Koulutuksen tilanne oli se, että Tam-pereella toimi 1930-luvulla perustettuammattikoulu, josta valmistui suutarei-ta (Palo-Oja, 2005). Kankaanpäässä kou-lutettiin 1970-luvulla perustetussa ai-kuiskoulutuskeskuksessa suutareita jajalkinekorjaajia (Huhtala, 2009). Perin-teisesti suutari osaa kaavoittaa sekä val-mistaa kengän. Korjaaja puolestaan kes-kittyy nimikkeensä mukaisesti valmiinkengän korjaamiseen. Tutkintoon täh-täävää suunnittelijakoulutusta ei siisollut. Kengän kaavoituspainotteinen ly-hytkurssi järjestettiin 1970-luvun lopullaTampereen teknillisessä korkeakoulussalähinnä Taideteollisen korkeakoulunkäyneille suunnittelijoille. Tämän kurs-sin käyneistä osa sijoittui suunnitteli-ja/mallimestareiksi Suomen teollisuu-teen. (Nebo & al., 2012.) Taideteollisenkorkeakoulun vaatesuunnittelijalinjallaoli mahdollista suorittaa tutkinnon si-sällä lyhytkurssi jalkineen suunnittelusta(Artela & al., 1995.)

Teollisuuden ja koulutuksen edusta-jat ottivat 1980-luvun lopulla yhteyttäWetterhoffiin, jonka etuina oli sijaintilähellä Tamperetta sekä se, että opetta-jakunnassa oli sekä tekstiili- että vaate-tusalan suunnittelun kuin myös kuval-listen aineiden opetuksen osaajia. Käsi-ja taideteollisuusalan opettajankoulutta-jan rooli oli tae siitä, että uusin pedago-ginen tieto oli käytettävissä oppilaitok-sen päivittäisessä opetustyössä ja rohkei-siin kokeiluihin oltiin valmiita. (Hämä-läinen,1995, Karppinen, 1995.)

Jalkinekoulutuksen muotoutuminen

Koulutusta alettiin suunnitella jal-kineteollisuuden odotuksia vas-taamaan, mutta samalla arteno-min koulutusta koskevat muodollisetpuitteet huomioiden. Tavoitteena olivatvalmistuvat jalkinealan artenomit, jotkasijoittuisivat valmistuttuaan jalkineteh-taiden malliosastoille mallisuunnitteli-joiksi ja -mestareiksi.

Jalkineteollisuudessa, toisin kuin vaa-tetusteollisuudessa, suunnittelijan onosattava tuotteen valmistuksen rakennesekä jalkineen kaavoitus ja sarjonta.Näin ollen opetussuunnitelma sisälsialusta pitäen paljon jalkineen valmis-tukseen liittyvää opetusta. Jalkineopin-tojen lisäksi koulutettiin myös laukku-jen suunnitteluun ja valmistamiseen.Suuret, kalliit ja hankalasti sijoitettavatteolliset koneet sijaitsivat Tampereella.Opetus perustui, ja perustuu edelleen,kengän valmistuksen taidon oppimisenkohdalla mestari-kisälli-malliin. Opetta-ja näyttää perustoiminnot kuten kaavoi-tuksen, leikkuun, ompelun, pinkomisenja pohjituksen ja opiskelijat seuraavatrinnalla tehden. Oppiminen perustuutoistamiseen ja harjaantumiseen. Kieli-taidon merkitys jalkinealan opiskelussaon alusta pitäen ollut suuri, sillä suo-men kielellä on vain yksi perustietoonperustuva oppikirja jalkineen valmistuk-sesta kaiken muun materiaalin ollessavieraskielistä. (Saaristo, 1989.)

Ulkomailta saadun tiedon ja koke-musten perusteella Wetterhoffille han-kittiin 1990-luvun alussa korkealaatuisetCAD- tietokoneavusteiset suunnittelu-ohjelmat. Muita samankaltaisia suun-nitteluohjelmia oli tuolloin vain kah-

13

Kuvio 1. Internetix Campuksen evoluutiopvaalea


dessa suomalaisessa yrityksessä. Useistayrityksistä käytiin opiskelemassa 2D- ja3D-ohjelmien käyttöä ja saamaan opas-tusta omien laitteistojen hankinnoissa.Ohjelmien käyttöaikaa myös myytiin yri-tyksille. Wetterhoffilla tehtiin kansain-välisessä mittakaavassa uraauurtavaatyötä 3D-ohjelmien jalkinesovelluksissaja aiheen ympärillä järjestettiin semi-naareja.

2000-luvun muutokset

Wetterhoffin käsi- ja taideteol-lisuusoppilaitos liittyi osaksiHämeen Ammattikorkea-koulua heti kokeiluvaiheessa v. 1992.Oppilaitoksen antama opistoasteinenkoulutus muuttui muotoilun koulutus-

ohjelmaksi. Jalkinealasta tuli yksi suun-tautumisvaihtoehto vaatetuksen, tekstii-lin, neuleen, nahka-turkiksen ja lasi-ke-ramiikan rinnalle. (Honkavuori, 2000.)Wetterhoff-nimi on kuitenkin edelleenkoulutusohjelman brändi.

Ammattikorkeakouluvaihe toi muka-naan muutoksia opetussuunnitelmaan(taulukko 1). Muotoilun koulutusohjel-man aineet, kuten visuaalinen viestintäsekä liiketoiminta ja yrittäjyys nousivatalakohtaisten ammattiaineiden rinnalle.Lisäksi tulivat erilaiset tietokoneohjel-mien opinnot, jotka sijoittuivat useinammattiopintoihin. Opiskeluaika piteni3.5 vuodesta neljään vuoteen ja työhar-joittelun määrä nousi viiteen kuukau-teen. Itsenäisen opiskelun osuus kasvoi

14

Taulukko 1. Muotoiluopintojen opetussuunnitelmamuutokset 1989-2013.

Opintojakso

Äidinkieli (viestintä)

Kielet: ruotsi+englanti

Matematiikka

Ammatti ja opinnot

Taide- ja ympäristökasvatus

Tutkimukseen liittyvät opinnot

Kulttuuritieto,Taide- ja muotoilualan historia

Kuvallinen ilmaisu ja tuoteviestintäpima, värioppi, plastinen, valokuvaus

Kuvallinen (visuaalinen) viestintä: sisältää erilaiset atk-ohjelmat

Liiketoiminta, markkinointi

Jalkineen suunnittelu ja tekniikka

Sivuaine

Opinnäytetyö

Työharjoittelu

Vapaasti valittavat

opisto-aste1989-1995%

2

3

1

1

1

5

11

6

42

10

9

9

amk2000-2007%

3

4

4

3

3

7

5

6

30

7

7

13

7

amk2010-13%

3

4

4

3

2

5

6

8

34

7

7

13

7


kontaktituntien vähentyessä. Taulukos-sa 1 opintojaksojen viitteelliset osoitta-vat opintojen muutosta vuosikymmen-ten aikana.

Muotoilun koulutusohjelmalle luo-tiin vankka teoreettinen pohja sekäsubstanssin että pedagogiikan osa-alueil-le. Käsityön ja muotoilun prosessiin so-vellettiin Anttilan (1992) teoreettistamallia. Mallin ideana on alkumieliku-vasta sykleittäin etenevänä, valmiiseentuotteeseen johtavana tavoitteellinentoiminta. Keskeistä mallissa on jatkuvasuunnittelun ja valmistuksen olemassa-olo kuin myös reflektointi tekijän ja ym-päröivän yhteiskunnan arvomaailmoi-hin. Pedagoginen malli pohjautuu am-matillisen kasvun idealle, joka painot-tuu ensimmäisen vuoden minä -vaihees-ta kohti neljännen vuoden asiakaslähtö-isyyttä (Päivinen, 2003, Huttula, 2002).

Ammattikorkeakoulutuksessa tue-taan opiskelijan omaehtoista oppimis-prosessia, jota opettaja ohjaa. Muotoi-lun koulutusohjelmassa ulkopuolistentahojen kanssa työskentelyä tukee lisäk-si projektioppiminen. Esimerkiksi koti-ja ulkomaisiin messuihin ja näyttelyihinosallistumiset tapahtuvat usein opiskeli-javetoisina projekteina. Jalkinealan kan-sainvälisten projektien toteutumisestaon kiittäminen yksityistä säätiötä. Opis-kelijat työskentelevät myös eri pääainei-den ja koulutusohjelmien yhteistyöpro-jekteissa kehittyen monialaiseen sekämuotoilun että liiketoiminnan alueelle.Avoin innovaatio on yksi yhteisöllinenmenetelmä mitä koulutuksessa on käy-tetty (Seddiki, 2011).

Ohjauksen keinoin opiskelijoita kan-nustetaan kansainvälisiin kontakteihinja omaa urasuunnitelmaa tukevien opin-tojaksojen, harjoittelupaikan ja projek-

tien valintaan. Oman tukensa tuovatluennoitsijoina vierailevat alumnit, joi-den kokemuksiin opiskelijat voivat pei-lata omia tulevaisuudentoiveitaan.

Koulutuksessa tapahtuneet muutok-set tai opiskelijan henkilökohtaiset va-linnat eivät kuitenkaan ole vaikuttaneetsiihen, etteikö taidon osaaminen, jalki-neen valmistus alusta loppuun, olisi kes-keinen osa muotoilijan ammattitaitoa.Tältä osin myös ammattiaineiden opet-tajan rooli on pysynyt ennallaan (vrt.Tiilikkala, 2004.) Jalkinealan koulutusankkuroituu edelleen lujasti mestari-ki-sälli malliin.

Toimialan muutokset

Murros jalkineteollisuudessa jat-kui 2000-luvulle tultaessa.Globalisoitumiskehitys johtijalkineteollisuuden fragmentoitumiseenvalmistuksen siirtyessä voimakkaastiensin Baltian maihin sekä Etelä - ja Itä-Eurooppaan ja sittemmin Kaukoitään.Muotijalkineiden lisäksi suomalaistenjalkinetehtaiden kengät on 2000-luvullasuunnattu esimerkiksi erityisryhmille,vaativiin olosuhteisiin tai eri harrastus-lajien käyttöön (Palo-Oja, 2005). Suun-nittelu, tuotekehitys - ja materiaaliosaa-misen hallinta on jäänyt Suomeen. Näi-den osaamisten lisäksi muotoilijoiltaalettiin vaatia yhä suurempia kansainvä-lisen toiminnan ja sosiaalisen taitojenosaamista. (Lehtinen & al., 2011.)

Tänä päivänä parinkymmen vuodentakaisista yli kahdestakymmenestä jalki-netehtaasta on jäljellä alle kymmenen(Paajanen, 2013). Näistä kussakin työs-kentelee kaksi tai HAMKista valmistu-nutta jalkinemuotoilijaa joko malliosas-tolla tai tuotekehitystiimeissä. Heillä onmallimestarin ja cad-ohjelmien. Jokai-

15


16

nen nykyisistä tehtaista valmistuttaaosan kengästä tai koko kengän Suomenulkopuolella, joten kansainvälinen kom-munikointikyky on elimellinen osa osaa-mista.

Jalkine-, tekstiili- ja vaatetusteollisuu-den suurien muutosten seurauksenamyös koulutuksen sisältöä on muutettu.Muotoilun koulutusohjelman ja senmyötä jalkinealan opetuksen sisältöä onkehitetty vuosien aikana vastaamaanmyös kaupallisen sektorin vaateisiin se -kä itsellistä yritystoimintaa tukien. Val-mistuneiden urapolkua seurataan syste-maattisesti.

Kuviosta 1 selviää valmistuneiden si-joittuminen. Tänä päivänä 61 prosent-tia ammattialan valinneista jalkinemuo-toilijoista työskentelee muotialalla jakymmenen prosenttia erikoisjalkinealal-la. Jalkinemuotoilija sijoittuvat jalkinei-

den vähittäismyyntiin (16%) esim.Kesko, Sokos, erikoisjalkinekauppa - jamaahantuontiyrityksiin (15%) tuote-koordinaattoreiksi ja tuotepäälliköiksi(esim. Esprit, Donna Moderna). Suo-malaiset kenkätehtaat työllistävät noin22 % valmistuneista jalkinemuotoili-joista (esim. Palmroth Originals, Pomar-fin, Ejendals/Jalas). Jalkinemuotoilijattyöskentelevät myös jalkineita valmistut-tavissa yrityksissä (esim. Reima, Berner).Työpaikka löytyy myös tekstiili/vaate -tusteollisuudesta yhä useammin liitetynjalkineiden ja laukkujen suunnittelijoi-na ja tuotekoordinaattoreina (esim. Ma-rimekko, Lumi Accessories). Yhä useam-pi jalkinemuotoilijoista perustaa omantuotemerkin ( esim. Saint Vacant, TerhiPölkki, Hanna Sarén). Globaalisti jalki-nesuunnittelija voi Choklatin mukaan(2012) työskennellä lisäksi suunnitteli-joina suunnittelutoimistoille sekä ken-gäntekijöinä (suutari). Scaffer & Saun-

Kuvio 1. Jalkinemuotoilijan ammattinimikkeet ja sijoittuminen jalkineiden ja laukkujen toimialalla Suomessa vuonna 2013.

Kenkätehdas: muotijalkineitasuunnitteleva ja valmistava

Kenkätehdas: erikoisjalkineitasuunnitteleva ja valmistava

Mallimestari

SuunnittelijaTuotekehittelijä

TuotekehittelijäTuotekoordinaattori

TuotekoordinaattoriTuotepäällikkö

Kenkäalan yritys: erikoisjakineitasuunnitteleva ja valmistuttava

Tekstiilialan yritys: muotivaatteitaja jalkineita suunnitteleva

ja valmistuttava

Oma designyritys – tuotemerkki:suunnittelusta valmiiseen

tuotteeseen

Tukkumyynti: muoti- jaarkijalkineidenmaahantuonti

Laukkualan yritys: muotilaukkujasuunnitteleva ja valmistuttava

Vähittäismyynti: kenkäketjut jaerikoisliikkeet

(muoti- ja arkijalkineet)


17

ders (2012) nostaa vielä suunnittelijantyöalueiksi illustraattorin ja tuotepäälli-kön ammatit.

Tämän päivän osaaja

Useat HAMKin muotoilun kou-lutusohjelmasta valmistuneetjalkinemuotoilijat (15%) ovatperustaneet mikrobisneksiä omalla tuo-temerkillä ja ovat saavuttaneet sekä kan-sallista että kansainvälistä menestystä.Jalkinesuunnittelijan ammatti on edel-leen maailmanlaajuisestikin harvinaisiaammatteja. Seuraavassa tarkastelemmejalkinemuotoilijan osaamisen kenttääkahdeksalla eri jalkine-alan sektorilla(taulukko 2). Tavoitteena oli löytää tark-koja määritelmiä suomalaisessa ECTS-projektissa määritellyille muotoilijankompetensseilla jalkine-alan näkökul-masta (Arene, 2006). Tästä jatketaanedelleen ammatillisten kompetenssientarkastelua suhteessa Ruohotien (2005)kehittämään mallinnukseen, jonka taus-talla on Kanferin ja Ackermanin (2005)malli.

Aineistona käytetään toisen kirjoitta-jan meneillään olevaan väitöstutkimuk-seen kerättyä yhtätoista teemahaastatte-lua (kevät 2013). Haastateltavat valittiinsuomalaisen jalkinealan mikrobisnes-lohkolta ja heillä jokaisella on oma tuo-temerkki. Tutkijan läheinen yhteys jal-kinesuunnitteluun ja -alaan vaikuttihaastateltavien valintaan. Se tapahtuitutkimuksen tavoitteeseen nähden tar-koitushakuisesti (Hirsjärvi & al., 2000.)Haastatelluilla on Suomesta tai ulko-mailta hankittu amk - tai maisteritasoi-nen tutkinto. Menestyminen on määri-telty jalkinesuunnittelijan työn tunnet-tuudeksi muotialalla. Tunnettuus onsyntynyt omien tuotteiden kautta, mut -ta myös median osoittaman kiinnostuk-

sen ja sitä myöten tulleen julkisuudenkautta. Yli kolme vuotta alalla toimiviensuunnittelijoiden tuotteita myydäänmyös ulkomailla. Haastateltavia voidaanpitää alansa huippuosaajina (ks. Noke-lainen, 2010). Haastattelut olivat asian-tuntijakeskusteluja, jossa kaksi samanalan edustajaa ja yhteisen koulutus- jaosin kokemustaustan omaavaa henkilöäkäy tavoitteellista ja analyyttistä keskus-telua yhteisen aiheen ympärillä (Tiilik-kala, 2004).

Toiseksi aineistoksi tätä artikkeliahaastateltiin sähköpostitse seitsemääHAMKista valmistunutta jalkinemuo-toilijaa, joilla oli työkokemusta puolestavuodesta viiteentoista vuoteen. He työs-kentelevät toimialalla muilla kuin mik-royrittäjyys-sektorilla (taulukko 2). Haas-tateltavilta kysyttiin mitä, osaamisenalueita heidän työssään tarvitaan.

Molempien haastattelujen tuloksiatarkasteltiin ECTS -osaamiskuvauksennäkökulmasta. Sen mukaan muotoilijanosaamista on suunnittelu -, visuaali-nen -, tuotanto- ja muotoiluprosessinosaaminen. Mikroyrittäjät tarvitsivat li-säksi yrittäjyys-, markkinointi- ja verkos-toitumisen osaamista.

Taulukko 2 (sivulla 18) osoittaa osaa-misalueet ja niiden sisältämät työn osiothaastateltavien kertomina. Työn osiotvaihtelevat ja painottuvat eri tavoin am-mattialueittain.

Tutkimuksen tulosten perusteella jal-kinemuotoilija/suunnittelija tarvitseeoman tuotemerkin mikrobisnes-yritys-toiminnassa kaikkia taulukon 2 esittä-miä osaamisen alueita. Tuotanto-osaa-misen työn osioista hän ei tarvitse kaa-voitus- tai sarjontaosaamista.


Osaamisalueiden tarkastelua

Seuraavassa tarkastellaan osaamisalueitahaastattelujen pohjalta.

Suunnitteluosaamista tarvitaan kah-deksasta jalkinesuunnittelijan ammatis-sa neljään: muoti- ja erikoisjalkinealankenkätehtaissa, erikoisjalkinealan suun-nitteluyrityksissä ja oman tuotemerkindesign-yrityksissä. Laukku- ja tekstiili-alalla painottuu tuotekehittelyosaami-nen.

Oman tuotemerkin yritystoiminnassasuunnittelija nostaa suunnitteluosaami-seen.

”… täytyy just kuunnella sitä mille sä teetja kenelle ja mihin hintaa. se on yhtä tär-keetä kun se missä menee sauma jaminkä näkönen se on… teen lestilähtöises-ti sitä hommaa. Mä oon panostanu värei-hin enemmän ja se on tosi hauskaa…(7C)

Erikoisjalkineita kenkätehtaassasuunnitteleva ja kehittelevä jalkine-suunnittelijan osaamiseen kuuluu vah-vasti tutkimustyö.

”tiedon hankkiminen… kaikkea ei voiosata, eikä pidäkään osata, mutta onosattava etsiä tieto oikeasti ja luotettavis-ta lähteistä… on tehtävä paljon taustasel-

18

Taulukko 2. Osaamisalueet ja työhön liittyviä osioita.

Suunnitteluosaaminen • suunnittelu (tutkimustyö,kohderyhmä, lestit,pohjat, korot, logot, materiaalit, trendit, värit, muoti, ideointi, mallistot, hinta, laatu jne)• tuotekehitys (olemassa olevan tuotteen kehittämistä eli ongelmaratkaisua). Sisältää myös suunnittelun elementtejä

Visuaalinen osaaminen • malliston visuaalinen esitys manuaalisesti ja graafisten atk-ohjelmien avulla• tuotekortit (globaaliin kanssakäymiseen käytettävät specit eli specification sheets)• tuoteinformaatio • mallistokartat• tuotekuvaus

Tuotanto-osaaminen • tuotetietous (jalan ja jalkineen toiminnallisuus, anatomia, rakenneratkaisut,materiaalitietous ja testaus, jalkineen tai laukun kaavoitus ja valmistus ja tuotteen proton tekemisen taito)• kaavoitus ja sarjonta• mallistojen tuotannollistaminen ja tuotteistaminen

Markkinointi- ja liiketoiminta- • malliston myynti osaaminen • markkinointi (esitteet, tuotekuvaus jne)-muotimaailman näkökulmasta • pienyrittäjyys

• liiketoiminnan pelisäännöt• hinnoittelu

Verkostoitumisen osaaminen • alaan liittyvien tapahtumien ja toimijoiden kanssa työskentely• yhteistyö alan eri toimijoiden kanssa• sosiaaliset taidot (mukana kielitaito)


vitystyötä. Aina tulee vastaan uusia selvi-tystä vaativia asioita jalkineen valmistuk-seen ja materiaaleihin liittyen. Myösuusia materiaalitoimittajia ja valmistajiaetsitään jatkuvasti.” (2A)

Visuaalisesta osaamisesta jalkinemuo-toilijat/suunnittelijat nostivat esille mo-nialaisen atk-ohjelmien osaamisen tai-don, ymmärryksen ja kyvyn tuottaa eri-laisia tarkoitukseen soveltuvia tuote-kortteja, tuoteselosteita ja tuotekuvia.Lisäksi tuli esiin tuotekorttien ja mui-den informatiivisten tuotelomakkeidentuottamisen taito, joita ei kuitenkaanvähittäismyynnissä ja maahantuonnissatarvittu. Tekstiilialan yrityksessä jalki-neita suunnitteleva ja koordinoiva jalki-nesuunnittelijan osaamisen vahvastikuuluu tuotteiden informointi erilaisintuotekortein ja tuotekuvin.

”Myös tekniset piirustukset tehdään ‘Illul-la’, ne on helppo muuttaa sitten pdf-muo-toon ja lähettää sähköisesti tehtaalle työ-ohje. Suunnittelun alla kuuluu myös vi-suaalisen myyntimateriaalin tekeminen,eli kuvakoosteet. Ne ovat äärimmäisentärkeitä työkaluja myynnille, ja sehän ontuotteiden tarkoitus: myynti. Piirroskuvathyvin tehtynä ovat parempia kuin valoku-vat” ( 3B)

Atk-ohjelmien käytöstä jalkineita val-mistuttavassa yrityksessä jalkinesuunnit-telija nostaa graafisten ohjelmien osaa-misen.

”Suunnittelu tehdään melko varhaisestavaiheesta asti Illustratorilla joten ohjel-man käyttö tulee osata jotta muutosten jatuotekehittelyn teko on nopeaa. Indesigninja photoshopin käyttöä tarvitaan myösajoittain, 3D-ohjelmat on myös todellaisossa nosteessa alallamme ja niiden käyt-tö osaaminen on iso etu” (3B)

Tekstiilialan yrityksessä asusteita jajalkineita valmistuttavassa yrityksessä jal-kinesuunnittelija on myös tuotekehitte-lijä.

”Taiteilija-suunnittelija pääsee kommen-toimaan tuotteen ulkonäköä, mutta toimi-vuudesta ja laadusta (myös suhteessa hin-taan), vastaan minä” (4A)

Tuotanto-osaamisessa nousivat esilleyleinen jalkineiden tuotetietous, tuot-teen kaavojen valmistamistaidot, sarjon-tataidot ja tuotteen tuottamisen osaami-nen. Tällä osaamisalueella eroja nouseeesille eri ammateissa. Kenkätehtaissatyöskentelevät tarvitsevat teknistä osaa-mista kuten kaavojen valmistamista jasarjontaosaamista. Nämä ovat lähinnämallimestarin taitoihin liitettäviä. Myössellainen oma tuotemerkki konseptijossa itse valmistetaan tuotteet tai kon-septissa on mukana kustomoituja jalki-neiden toimintaa, kaavoituksen taitokorostuu. Tuotteistamiseen liittyvä osaa-minen on tärkeä kaikissa muissa kah-deksassa ammatista paitsi vähittäis-myynti ja tukkumyynti. Tuotetietousosaaminen on kaikissa seitsemässä am-matissa tulosten mukaan nostettu osak-si jalkinesuunnittelijan ammatillistaosaamista. Tuotetietous on laaja jalkine-ja laukkualan anatomian ymmärtämis-tä, rakenteiden ja tekniikoiden hallitse-mista sekä valmistustaitojen jonkin as-teista hallintaa.

Oman tuotemerkin yrityksessä tuo-tannollistaminen on suurempi osa pro-sessissa kuin suunnittelu.

”…suunnittelun jälkeen se on sitten raa-kaa ohjeistusta, tuotekorttien tekemistä …materiaalien ja värien… tän tyyppinennahka tässä… et se on niinku se todellatyöläs homma siinä…” (7C)

19


20

Erikoisjalkineita valmistuttavassa yri-tyksessä toimivan jalkinesuunnittelijanon ymmärrettävä.

”Taloudellisten leikkausten ja materiaaliyhdistelyjen käyttö joissa huomioidaanmyös työvaiheiden määrä…malleissa eduk-kaamaksi koetut palastelut saattavat nos-taa hintaa pienissä koissa. Toisaaltapitää ottaa myös huomioon koko sarjojenaiheuttamat vaatimukset eli koon 25 ken-gän pitää olla vielä toimiva myös 10kokoa isompana” (3B)

Erikoisjalkineita valmistavassa kenkä-tehtaassa työskentelevä suunnittelijanäkee tärkeäksi jalkineiden tuotannol-listamisen.

”Tietty piti myös oppia se että kun kaa-van laittaa eteenpäin tuotantoon, mitätietoja tuotanto tarvitsee, ja kuinka sekaava konkreettisesti laitetaan eteen-päin…” (2B)

Markkinointi- ja liiketoimintaosaamisenon yksi osaamisalue eri ammattien ken-tässä. Oman tuotemerkin mikrobisnes-toiminnassa ja maahantuontiyrityksissätyöskentelevät tarvitsevat markkinointi,myynti ja yleistä liiketoimintaosaamista.Näiden kahden ammatin lisäksi joissainerikoisjalkineita valmistuttavassa yrityk-sessä jalkinesuunnittelijan osaamiseenkuuluu markkinointi ja myyntiosaami-nen. Laukku- ja tekstiilialan yrityksessälaukkuja, vaatteita ja jalkineita valmis-tuttavassa yrityksessä jalkinesuunnitteli-ja tarvitsee jonkin verran markkinointi-osaamista. Suomalaisessa kenkätehtaas-sa työskentelevä jalkinesuunnittelijoistaeivät näytä tarvitse haastattelujen mu-kaan markkinointi- ja liiketoimintaosaa-mista. Liiketoiminta osaamisen tärkey-destä oman tuotemerkin mikrobisnek-sessä jalkinesuunnittelija toteaa näin:

” mä menin heti yrittäjäkurssille.. mä oonkäynyt yrittäjäkursseja kaks. Ja sit mä oonHelsingin Yrittäjät… ollut siellä konsul-toinnissa… sit mä oon ollu naisyrittäjäkes-kuksessa eli mä oon käyttänyt kaikki il-maset palvelut ammatti-ihmisten kanssa.Sit mä oon käynyt lakimiehelläkin… enmä tiedä oliko siitä mitään hyötyä…mäkäytin yrityksen perustamiseen puol vuot-ta.” (7B)

” no, yrittäjänä ei oo vielä ammatillistaosaamista. Sivuaineena suoritin sen am-mattikorkeessa kyllä. Mut se ei antanu sil-lain valmiuksia… se on aika epävarmallapohjalla.. et se mitä se yrittäjämäinenhomma tässä on. ” (7D)

Maahantuontiyrityksessä toimiva jal-kinesuunnittelija kommentoi:

” koulusta mieleeni on jäänyt yrittäjyys-kurssi, josta en valitettavasti silloin suoriakysymyksiä esittämälläkään saanut täs-mällisiä vastauksia koska kurssin opetta-jalla ei ollut valmiuksia niitä antaa. Eh-dottaisinkin enemmän yhteistyötä… olenitse käynyt X yrittäjyyskurssin, ja ymmär-sin vasta siellä miten äärimmäisen tärke-ää olisi kaikille opiskelijoille kuulua yrit-täjyys perusopintoihin.” (6A)

Markkinoinnista nousi esille sosiaali-sen median merkitys:

” sit jos sä haluaisit olla se suunnittelijapersoona edellä mennä niin sit sun pitäisolla twitteri tili, pintrest, tumbler, erilaisetyou tuubiin on… et niitä kyllä löytyy tuol-la” (7C)

2010 luvun jalkinesuunnittelija tar-vitsee kaikissa tutkimuksessa valittujenammateissa verkostoitumisosaamista. Ver-kostoitumisosaaminen on kykyä toimiasosiaalisesti eri alan osa-alueilla. Se on


21

yhteistyökumppaneiden löytämistä eri-laisilta sektoreilta. Se on aktiivista osal-listumista eri tilaisuuksiin, tutustumistaeri alan ammattilaisiin jotka voivat ollamukana yhteistyössä. Verkostoitumisentärkeys korostuu oman tuotemerkin jal-kinesuunnittelijalla.

” … yks ihminen ei pysty tekee tarpeeks.Mut kyl se on tosi tärkee (verkostoitumi-nen) ja kun sellanen avoimmuus alan si-säisesti ja ulkoisesti niiden välillä... ja etyllättävistäkin paikoista voi löytyä joitainyhteistyötä…” (7F)

” … mä ainakin tapaan jengiä ja sentakia ollaan näin hyvässä tilanteessa ettäon verkostoitunut oikein... niin se on sittavallaan helppo ottaa yhteyttä ja jeesatakaverii kun sen tuntee hyvin ” (7C)

Teollisuudesta sosiaaliseen mediaan

Koulutuksen sisältöä koskevananalyysin sekä kerätyn haastatte-luaineiston pohjalta tarkastelem-me jalkinealan koulutusta ja siinä ta-pahtuneita muutoksia kahden vuosi-kymmenen aikana.

Hallitusohjelman esittämä keinoosaamistason nostamiseksi on koulutus-maailman ja työelämän aiempaa tiiviim-pi yhteistyö (Opetus- ja kulttuuriminis-teriö 2011). Ammattikorkeakoulutuksentavoitteeksi on asetettu vastaaminen yh-teiskunnan ja työelämän tarpeisiin sekäkoulutuksessa että tutkimus- ja kehittä-mistoiminnalla (Kallioinen & al.,2009.) Jalkinealan koulutus on esimerk-ki aktiivisen työelämän ja koulutuksenvälisestä vuoropuhelusta ja sen heijastu-mista opetussuunnitelmiin.

Jalkine- ja laukkualat ovat Suomessapienimuotoiset. Koulutuksen on oltavasamanaikaisesti laaja-alaista ja erikoistu-misen mahdollistavaa. Suurin toimialal-la tapahtunut muutos 1990-2010 aikanaon ollut siirtyminen valmistavasta teolli-suudesta valmistuttavaan teollisuuteen.1990- luvun pääsääntöinen sijoittumi-nen valmistumisen jälkeen oli jalkine-teollisuus. Tänä päivänä vähittäismyyn-ti, tukkumyynti ja jalkinesuunnittelijanoman tuotemerkin yritystoimintamuo-dot ovat suuremmassa roolissa työhönsijoittumispaikkoina kuin jalkineteolli-suus.

Kuvio 1 selvittää laaja-alaisuuden vaa-timusta. Työnkuvat vaihtelevat suunnit-telusta tuotekoordinointiin. Jalkinealasijoittuu tekstiilialan sektorille missämuutos näkyy samankaltaisena. Jalkine-muotoilun tutkinnon suorittaneet jalki-nemuotoilijat työskentelevät tänä päivä-nä laaja-alaisemmalla muoti- ja erikois-jalkinealalla. Tulevaisuudessa jalkine-muotoilijalla tulee olemaan vähintään-kin yhtä monta ammattiuraa ja mukaanon tullut myös tekstiilialalla työskentely.

Muotoilun koulutuksen muokkautu-minen yhteiskunnan mukaisten vaatei-den mukaan nousee esille voimakkaastivisuaalisen osaamisen muokkautumi-nen sähköiseen muotoon. Kaikissa tut-kimuksessa mukana olleiden jalkine-muotoilijoiden ja suunnittelijoiden am-mateissa tuotannollistamiseen kuulu-vien erilaisten informatiivisten tuote-korttien tuottaminen on suuri osa työnsisältöä. Visuaalisten ja informatiivistentuotekorttien tuottamiseen tekijä tarvit-see jalkine- ja laukkualan tuotetietoudenhallintaa Sosiaaliset taidot nousevat esil-le ja ne kytkettiin haastatteluissa kiin-teästi verkostoitumistaidoksi. Suunnit-


22

telija tarvitsee yhteistyökumppaneik-seen monenlaisia toimijoita ja hän onaktiivinen osallistuja.

Taulukko 1 osoittaa, että opetus-suunnitelmaan tehtyjen muutosten pää-linjat kahden vuosikymmenen aikanaovat linjassa työelämän muutoksiin.Muutoksien taustalla on ollut teollisuu-desta saatu palaute sekä opiskelijoidentyöllistymisen systemaattinen seuranta.Toimialan muutokseen on pystytty rea-goimaan joustavasti, koska kyseessä onpieni toimiala ja se on koko ajan kiin-teässä työelämäyhteydessä.

Taulukko 2 havainnollistaa jalkine-suunnittelijan työelämässä tarvittavaaammatillista kompetenssia: ammattispe-sifistä taitoa ja tietämystä (Ruohotie,2005). Kaikki jalkinesuunnittelijat am-matista riippumatta tarvitsevat suunnit-teluun, visuaalisuuteen ja verkostoitu-miseen liittyvää osaamista. Tuotanto-osaamista tarvitsevat erityisesti suunnit-telijat, jotka työskentelevät erikoisjalki-ne-alalla.

Jalkinekoulutuksessa on jatkuvasti yl-läpidettävä aktiivisia suhteita muotoilu-alalle, yhä enemmän on kuultava mik-robisnes-toimijoiden ääntä. Tämä insti-tutionaalinen vuoropuhelu avaa opiske-lijoille yhteydet toimialalle ja haastaakoulutuksen kehittäjät aktiivisiksi ver-kostoitujiksi, tietoverkon käyttäjiksi jasosiaalisen median osaajiksi.

Lähteet

Aartela, M., Aro, L., Gorski,Y., ym. (1995).Kaikki kengästä. Jyväskylä: Gummerus KirjapainoOy.

Anon. (2007). Muotoilun opetuskulttuurin uu-distaminen -hanke. Raportti. Hämeen ammatti-korkeakoulu/Muotoilun suuntautumisvaihtoeh-to. Hämeenlinna: HAMK.

Anon. (2011). Koulutus ja tutkimus 2011-16.Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Anttila, P. (1992). Käsityön ja muotoilun teo-reettiset perusteet. Minerva. Porvoo: WSOY.

Arene (2006). Artenomin osaamisalueet. Luettu28.8.2013 osoitteesta: http://www.karelia.fi/ects/.

Choklat, A. (2012). Footwear Design. HongKong: Laurence King Publishing Ltd.

Friman, M. (1996). Arvot ja niiden ilmeneminenWetterhoff-toimintaympäristössä. Pro gradu -tutkiel-ma. Helsingin yliopisto/Käsityöalan kokeilukou-lutusohjelma.

Hirsjärvi, S., & Hurme, H. (2000). Tutkimus-haastattelu. Teemahaastattelun teoriaa ja käytäntöä.Helsinki: Yliopistopaino.

Honkavuori. R. (2000). Synnytettiin ammat-tikorkeakoulu Hämeeseen. Teoksessa L. Musto-nen (toim.), Hämeen Härkätieltä tiedon valtatielle(ss. 21-57). Hämeenlinna: Karisto.

Huhtala, L. (2009). Jalkineen käsityömäinen val-mistus. Opettajakoulutuksen kehittämishanke.Opinnäytetyö. Tampere: Tampereen ammatilli-nen opettajakorkeakoulu.

Huttula, T. (2002). Ammattikorkeakoulujen kou-lutuksen laatuyksiköt. Korkeakoulujen arviointi-neuvoston julkaisuja 12:2002. Helsinki: KKA.

Hämäläinen, S. (1995). Polun varrelta poi-mittua. Teoksessa M. Friman, P.Kuisma & SirpaNeuvonen (toim.), Taitavat taitajat (ss. 10-15).Wetterhoffin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksenjulkaisusarja B/5. Forssa: Aurasen Kirjapaino.

Kallioinen, O. & Luopajärvi, T. (2009). Ope-tuksen laatu korkeakoulujen toiminnan keskiös-sä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 11(4), 44-49.

Karppinen, E. (1995). OpettajankoulutustaWetterhoffilla. Teoksessa M. Friman, P.Kuisma& Sirpa Neuvonen (toim.) Taitavat taitajat (ss.34-37). Wetterhoffin käsi- ja taideteollisuusoppi-laitoksen julkaisusarja B/5. Forssa: Aurasen Kir-japaino.

Kouri, P. (1960). Kotiteollisuusopiston historia.Hämeenlinna: Arvi A. Kariston Oy.

Kullaslahti, J. (2011). Ammattikorkeakoulunverkko-opettajan kompetenssi ja sen kehittyminen.Acta Universitatis Tamperensis 1613.

Lahti, V (toim). (2012). Ammattitaito on ainamuodissa. Työelämä tarvitsee osaavia tekijöitä. Teks-tiili- ja vaatetusalan koulutusselvitys. Raportit jaselvitykset 2012:6. Opetushallitus.

Lehtinen, E. & Palonen, T. (2012). Asian-tuntijaosaamisen luonne ja osaamisen tunnista-misen haasteet. Ammattikasvatuksen aikakauskirja,13(4), 24-42.


23

Nebo, M. & Friman, M. (2012). Suomalaistakorkeakoulutusta jalkinealalla. Tiedepolitiikka,37(4), 51-56.

Nokelainen, P. (2010). Mistä ovat ammatilli-set huippuosaajat tehty. Ammattikasvatuksen aika-kauskirja, 12(2), 4-12.

Paajanen, T. (2013). Kenkäteollisuuden työ-paikoilla kajastaa myös valoa. Intiim lehti,2.5.2013, 12-13.

Palo-Oja, R. (toim). (2005). Suomalainen kenkäpinkojia ja piikkareita.Tampereen museoiden jul-kaisuja 87. Tampereen museot. Saarijärven Off-set Oy.

Päivinen, M. (2003). Muotoilun asiantuntijaksikasvaminen. Teoksessa H. Kotila (toim.), Ammat-tikorkeakoulupedagogiikka. Helsinki: Edita, 129-152.

Pylväs, L., Nokelainen, P. & Roisko, H.(2013). Ammatillisen huippuosaamisen mallin-taminen lennonjohtajien työssä. Ammattikasva-tuksen aikakauskirja, 15(1), 10-31.

Ruohotie, P. (2005). Ammatillinen kompe-tenssi ja sen kehittäminen. Ammattikasvatuksen ai-kakauskirja, 7(3), 4-18.

Saaristo,S. (1989). Kengän suunnittelu ja val-mistustekniikka. Ammattikasvatushallitus. Helsin-ki: Valtion Painatuskeskus.

Schaffer, J & Saunders S. (2012). Design prac-tice and Processes for Creating Hats, Bags, Shoes andMore. Fashion Design Course: Accessories. Unit-ed Kingdom: Thames and Hudson Ltd.

Seddiki, P. (toim.). (2011). Wetterhoff Wintage,Avoin muotoiluprojekti. Muotoilun koulutusohjel-ma. HAMK.

Suolahti, E. (1935). Kotiteollisuusopisto FredrikaWetterhoffin Työkoulu Hämeenlinnassa 1885-1935.Hämeenlinna.

Tiilikkala, L. (2004). Mestarista tuutoriksi.Jyväskylä Studies in Education, Psychology andSocial Research 236, 44-45.


24

Tiivistelmä

Artikkelissa tarkastellaan ammattikor-keakoulun ja ammatillisen toisen asteenyhteistyötä alueellisessa innovaatiotoimin-nassa. Kansallisen innovaatiostrategian(2008) mukaan innovaatiotoiminnan tuleekattaa kaikki työelämän alat ja tasot, mikäasettaa haasteita opettajien innovaatio-osaamiselle ja alueelliselle kehittämistyöl-

le. Koulii-hankkeen (2010 2012) tulostenmukaan yhteistoiminnallinen tiimi on luon-teva työskentelymalli koulutusasteiden vä-liselle yhteistyölle. Palvelumuotoilu tarjoaayhtenäisen viitekehyksen innovaatiotoi-minnalle sekä menetelmiä opettajien jaopiskelijoiden työelämäosaamisen kehit-tämiseen. Onnistunut kehittämistyö edel-lyttää opettajien, heidän esimiestensä jaopiskelijoiden roolien selkiyttämistä han-

Soile JuujärviYliopettaja, [email protected]

Ammattikorkeakou-lun ja ammatillisentoisen asteen yhteis-työ alueellisessa inno-vaatiotoiminnassa:tuloksia Koulii-hankkeesta

Kaija PessoYliopettaja, [email protected]

Artikkeli on läpikäynyt referee-menettelyn


25

ketyöskentelyssä ja siirtymistä aineenopet-tajamallista projektioppimisen ohjaajaksi.Yhteistyössä ilmenneet käytännön ongel-mat johtuivat ammattikorkeakoulun ja am-matillisen toisen asteen erilaisista hanke-prosesseista. Ammatillisen toisen asteenintegroituminen osaksi kansallista innovaa-tiojärjestelmää edellyttää oppilaitoksiltastrategista työskentelyä ja alueellista yh-teistyötä ammattikorkeakoulujen kanssa.

Avainsanat: ammattikorkeakoulut,ammatillinen koulutus, innovaatiojärjes-telmät, palvelumuotoilu, tiimityö

Abstract

This article examines cooperation be-tween a university of applied sciences anda vocational college in regional innovationactivity. According to the National innova-tion strategy (2008), innovation activityought to cover all the fields and levels ofthe working life, which sets challenges toteachers’ innovation competence and re-gional development work. According to the

results of the project Koulii (2010–2012),the cooperative team is a natural workingmodel for the cooperation between univer-sity of applied sciences and vocationaltraining. Service Design offers a uniformframe of reference for innovation activityand methods for developing teachers’ andstudents’ working life competences. Suc-cessful development requires the clarifica-tion of the teachers’, their superiors’ andstudents’ roles in the project work andtransformation from the traditionalteacher’s role towards the role of the pro-ject educator. Practical problems in the co-operation were caused by different projectprocesses implemented in the university ofapplied sciences and the vocational col-lege. The integration of vocational trainingto the national innovation system requiresfrom vocational schools strategic workingand regional cooperation with universitiesof applied sciences.

Key words: innovation systems, servicedesign, teamwork, university of appliedsciences vocational training

Johdanto

Innovaatio on yleisesti käytetty sanakoulutuspoliittisessa keskustelussa.Arkikielessä innovaatiolla viitataanuuteen ajatukseen ja ideaan, jokajalostuakseen innovaatioksi vaatiisosiaalista tai taloudellista hyötyätuottavan käytännön toteutuksen.Schumpeterin (1934) klassisen mää-

ritelmän mukaan innovaatio on uutuus,joka tuottaa taloudellista lisäarvoa. In-novaation käsite on myöhemmin laa-jentunut kattamaan myös sosiaaliset in-novaatiot, joilla tarkoitetaan yritysten tu-loksellisuutta edistäviä uusia organi-soinnin tapoja, vuorovaikutuksen muo-

toja ja työskentelymalleja (Drucker,1985; Darsø, 2003). Ala-Soinin ym.(2002) mukaan innovaatiot ovat uusia,etsimisen, tutkimisen ja oppimisen poh-jalta syntyviä oivalluksia, jotka näkyvättyöelämässä uusina tuotteina ja palve-luina sekä uusina tapoina niiden tuot-tamisessa. Kansallinen innovaatiostrate-gia (2008) puolestaan määrittelee inno-vaation osaamiseen pohjautuvaksi hyö-dynnetyksi kilpailueduksi. Nykykäsityk-sen mukaan onnistunut innovointi edel-lyttää luovuuden lisäksi myös oppimistaja yhteistyötä muiden kanssa (Taatila,2009). Innovaatio, luovuus ja ideointi-kyky ovat osa ammattilaisten ja asian-tuntijoiden tutkimus- ja kehittämisosaa-


mista, joka on yksi toimialariippumat-tomista työelämän kvalifikaatioista(Hanhinen, 2010).

Koulutuksen rooli innovaatiojärjes-telmässä on perinteisesti painottunuttoisten luomien innovaatioiden käyt-töön ottamiseen ja levittämiseen eikäniinkään uusien innovaatioiden tuotta-miseen (Korpelainen, 2010; Siltala,2010). Nykyisissä strategisissa linjauksis-sa asetetaan opiskelijoiden ja opettajieninnovaatio-osaamisen kehittäminen nä-kyväksi tavoitteeksi. Kansallisen inno-vaatiostrategian (2008) mukaan vuoro-vaikutustaitojen kehittäminen sekä yrit-täjyyteen, luovuuteen ja innovaatiotoi-mintaan kannustaminen tulee sisällyt-tää opetussuunnitelmiin kaikilla koulu-tusasteilla. Innovaatio-osaamiseen liitty-vät osaamistavoitteet kuvataan Tutkin-tojen kansallisessa viitekehyksessä(2009) oman alan ongelmanratkaisutai-toina. Ammatillisen toisen asteen tut-kinnon suorittaneelta edellytetään ky -kyä ratkaista oman alansa erityisongel-mia ja itsenäistä työskentelyä yleensä en-nustettavissa, mutta mahdollisesti muut-tuvissa toimintaympäristöissä. Erityis-

ammattitutkinnon suorittaneelta puo-lestaan edellytetään taitoja ratkaista luo-vasti abstrakteja ongelmia ja itsenäistätyöskentelyä muuttuvissa toimintaympä-ristöissä. Ammattikorkeakoulututkin-non suorittaneen tulee kyetä ratkaise-maan monimutkaisia tai ennakoimatto-mia ongelmia erikoistuneella ammatti-alalla ja ylemmän ammattikorkeakoulu-tutkinnon suorittaneelta edellytetäänkykyä ratkaista vaativia ongelmia tutki-mus- ja innovaatiotoiminnassa. (Tutkin-tojen ja muun osaamisen kansallinenviitekehys, 2009.) Opetus- ja kulttuuri-ministeriön kehittämissuunnitelmanmu kaan ammatillisen koulutuksen pii-rissä tulee kehittää opettajien innovaa-tio-osaamista ja ammattikorkeakouluis-sa opettajien toimenkuvaan tulee sisäl-lyttää alueen työelämää palveleva tutki-mus- ja kehitystyö (Koulutus ja tutkimusvuosina 2011–2016). Myös työelämätunnistaa tutkimus- ja kehitysosaamisenyhdeksi työelämäkvalifikaatioksi, joka si-sältää innovatiivisuuden, luovuuden jaideointikyvyn lisäksi tuotekehitys- jasuunnitteluosaamisen, tutkimusosaami-sen sekä työorganisaatioiden, työyhtei-sön ja henkilöstön kehittämiseen liitty-vän osaamisen (Hanhinen, 2010). Edel-lä mainitut osaamistavoitteet haastavatopettajien osaamisen uudella tavalla.

Ammattikorkeakoulujen rooli suo-malaisen innovaatiojärjestelmässä pe-rustuu ammattikorkeakoululakiin (9.5.2003/351, 4 §), jonka mukaan niidentehtävänä on paitsi antaa opetusta am-matillisiin asiantuntijatehtäviin, ”har-joittaa ammattikorkeakoulutusta palve-levaa sekä työelämää ja aluekehitystä tu-kevaa ja alueen elinkeinorakenteen huo-mioon ottavaa soveltavaa tutkimus- jakehitystyötä.” Laissa mainitut tutkimus-ja aluekehitystehtävät kytkevät ammatti-korkeakoulut osaksi suomalaista inno-

26

Kansallisessainnovaatiostrate-giassa painote-taan ammatti-korkeakoulujenroolien vahvista-mista.


vaatiojärjestelmää. Kansallisessa inno-vaatiostrategiassa (2008) painotetaanammattikorkeakoulujen roolien vahvis-tamista ja selkiyttämistä yliopistojen rin-nalla. Sen sijaan toisen asteen ammatil-lisen koulutuksen rooli on kuvattupuutteellisesti strategisissa linjauksissa(Korpelainen & Saikkonen, 2011). Kan-sallisessa innovaatiostrategiassa (2008)viitteellisesti todetaan, että innovaatio-toiminnan tulee kattaa kaikki työelä-män alat ja tasot, jolloin se edellyttääkorkeatasoista ammatillista osaamista jaasiantuntijuutta innovaatioketjun kai-kissa osissa. Yksi väline ammatillisenkoulutuksen roolin vahvistamiseksi onniiden yhteistyö korkeakoulujen kanssa,joka on puolestaan nostettu näkyväksitavoitteeksi Koulutuksen ja tutkimuk-sen kehittämissuunnitelmassa vuosille2011–2016. Sen mukaan korkeakoulu-jen tulee tehostaa alueellista toimin-taansa ammatillisen koulutuksen järjes-täjien kanssa ammatillisen koulutuksenmerkityksen vahvistamiseksi innovaatio-järjestelmässä sekä luovuuden ja huip-puosaamisen kehittämiseksi ammatilli-sessa koulutuksessa (Koulutus ja tutki-mus vuosina 2011–2016).

Edellä kuvatut innovaatiotoiminnanhaasteet olivat lähtökohtana Laurea-am-mattikorkeakoulun ja Espoon seudunkoulutuskuntayhtymä Omnian yhteises-sä, Euroopan sosiaalirahaston ja Uu-denmaan ELY-keskuksen rahoittamassaKoulutuksen innovaatio ja integraatio-hankkeessa (Koulii), joka toteutettiinvuosina 2010–2012. Koulii-hankkeen ta-voitteena oli kehittää toisen asteen am-matillisen koulutuksen ja ammattikor-keakoulun yhteistyötä osana alueellistainnovaatiojärjestelmää. Hankkeen välit-tömänä kohderyhmänä oli Laurean jaOmnian opetushenkilöstö, jonka inno-vaatio-osaamista pyrittiin kehittämään

palvelumuotoilun konseptia hyödyntä-en. Välillisenä kohderyhmänä olivatopiskelijat, joiden oletettiin hyötyvänopettajien osaamisen kehittymisestä. In-novaatiotoiminta kohdistui Espoossa si-jaitsevaan uuteen asuinalueeseen Suur-peltoon, joka toimii hankkeen LivingLab -ympäristönä. Living Lab -ympäris-tön elementtejä ovat autenttisen ympä-ristön lisäksi käyttäjälähtöisyys, toimi-joiden yhteistyöverkosto ja avoimet in-novaatiot (Orava, 2009), joita hankkees-sa pyrittiin edistämään. Opettajat jaopiskelijat kehittivät uusia palveluja jatuotteita yhdessä alueen asukkaiden jamuiden toimijoiden kanssa. Hankkeentoimintamallina olivat yhteistoiminnal-liset tiimit, jotka muodostettiin opetta-jien innovaatio-aikomusten ympärille.Tiimien tehtävänä oli konseptoida, ko-keilla ja toteuttaa erilaisia palveluja pal-velumuotoilun prosessia ja menetelmiähyödyntäen. Hankkeessa toteutettiin ar-viointitutkimus, jonka tuloksena syntyimalli koulutusorganisaatioiden inno-vaatiotoiminnalle ja koulutusasteidenväliselle yhteistyölle (Juujärvi & Pesso,2012).

Koulutusorganisaatioiden aluekehi-tystyöllä on perinteisesti tarkoitettu vas-taamista alueen yritysten ja palvelusek-torin tarpeisiin. Viime aikoina huomioon kiinnitetty yhä enemmän myös pal-velujen käyttäjiin ja heidän tarpeisiinsa.Kysyntä- ja käyttäjälähtöisyys on yksikansallisen innovaatiostrategian perus-valinnoista. Käyttäjälähtöisyyden taus-talla on laaja-alainen innovaatiokäsitys,joka korostaa yksittäisten henkilöiden,yritysten, julkisten toimijoiden ja käyt-täjäyhteisöjen merkitystä tiedon ja osaa-misen tuottajina. Innovaatiotoiminnankannalta arvokasta tietoa ja osaamistasyntyy arkielämän käytännöissä monillaeri tavoilla ja eri tekijöiden toimesta.

27


28

Tuotteiden ja palvelujen käyttäjien osaa-minen on toistaiseksi ollut niukasti hyö-dynnetty voimavara, joka tulisi kytkeäparemmin kehitystyöhön. (Kansallineninnovaatiostrategia, 2008.) Koulii-hank-keessa käyttäjälähtöisyyteen pyrittiin va-litsemalla innovaatiomenetelmäksi pal-velumuotoilu, jossa käyttäjäkokemuk-sen ymmärtäminen on suunnittelunlähtökohtana ja käyttäjät ovat mukanainnovaatioprosessin eri vaiheissa (Mo-ritz, 2009; Kumar, 2010). Tässä artikke-lissa tarkastelemme ammattikorkeakou-lun ja ammatillisen toisen asteen yhteis-työtä alueellisessa innovaatiotoiminnas-sa Koulii-hankkeessa toteutetun arvioin-titutkimuksen (Juujärvi & Pesso, 2012)tulosten pohjalta.

Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimusmenetelmä

Koulii-hankkeessa toteutettiin ar-viointitutkimus, jonka tarkoitusoli kuvata ja arvioida hankkeenprosessia ja tuloksia. Arviointitutki-muksen lähestymistapana oli realistinenevaluaatio (Pawson & Tilley, 1997), jokasopii hyvin sellaisten hankkeiden ar-viointiin, joilla on selkeät tavoitteet.Keskeistä realistisessa evaluaatiossa onns. ohjelmateorian luominen, joka sisäl-tää perustelut ja taustat hankkeen toi-menpiteille sekä keskeiset ideat siitä,miten hankkeen tavoitteisiin päästään.Ohjelmateoria voi saada aineksia erilai-sista tieteellisistä teorioista, työhypotee-seista tai asiantuntijatiedosta, ja se tar-kentuu empiiristen havaintojen pohjalta(Pawson & Tilley, 1997; Anttila, 2007).Arviointitutkimuksen prosessissa raken-nettiin kaksi ohjelmateoriaa kuvaamaanammattikorkeakoulun ja ammatillisentoisten asteen yhteistyötä alueellisessainnovaatiotoiminnassa, joista toinen oliyhteistoiminnallinen tiimityö (Juujärvi

& Pesso, 2013) ja toinen palvelumuo-toilu kehittämisen välineenä (Juujärvi,Pesso & Räsänen, 2011). Nämä ohjel-mateoriat pyrkivät kuvaamaan sitä,”mikä toimii, kenelle ja missä olosuh-teissa” (Pawson & Tilley, 1997) ja niidenpohjalta kehitettiin malli koulutusorga-nisaatioiden innovaatiotoiminnalle jakoulutusasteiden väliselle yhteistyölle(Juujärvi & Pesso, 2012).

Tässä artikkelissa esittelemme ohjel-mateoriat, jonka jälkeen kuvaamme am-mattikorkeakoulun ja toisen asteen yh-teistyötä hankkeeseen osallistuneidenopettajien ja heidän esimiestensä haas-tattelujen perusteella. Tutkimuskysy-myksenä on: Millaista on ammattikor-keakoulun ja ammatillisen toisen asteenyhteistyö alueellisessa kehittämistoimin-nassa? Yhteistyön arviointiin käytettiinsoveltaen Krogstrupin (2004) kehittä-mää BIKVA-mallia Brugerinddragelse inkvalitetsvurdering (asiakkaiden osallisuuslaadunvarmentajana). Mallin keskeinenidea on tuoda ongelmat ja kehittämis-ideat organisaatiossa asteittain ruohon-juuritasolta ylöspäin, saaden näin esiinuusia näkökulmia ja tiedon rikastumistasiirryttäessä tasolta toiselle. Mallin mu-kaisesti opettajille keväällä 2011 toteu-tettujen ryhmähaastattelujen tuloksetesitettiin opettajien esimiehille ryhmä-haastatteluissa keväällä 2012. Esimiehetolivat koulutuspäälliköitä Omniasta jakehittämispäälliköitä Laureasta. Esi-miesten haastattelujen lähtökohtana oliopettajatiimien haastatteluissa esiinnousseet koulutusorganisaatioiden väli-seen yhteistyöhön liittyvät ongelmat jahaasteet, jotka esitettiin teemoittainkäyttäen autenttisia ilmaisuja. Ryhmä-haastattelujen tulokset puolestaan esi-teltiin molempien koulutusorganisaa-tioiden johdolle, opettajille ja heidänesimiehilleen syyskuussa 2012 pedagogi-


29

sessa seminaarissa, jossa edelleen työs-tettiin kehittämistoimenpiteitä tulostenpohjalta. Näin tuloksiin saatiin koulu-tusorganisaatioiden johdon näkökulmaja kehittämisehdotuksia.

Haastatteluaineisto koostui kahdek-san opettajatiimin ja viiden esimiestii-min ryhmähaastatteluista, joista kolmeoli Omniasta ja kaksi Laureasta. Opet-tajatiimien haastatteluihin osallistuivatlähes kaikki hankkeeseen osallistuneetopettajat. Opettajatiimien haastattelu-jen litteroitua aineistoa oli 179 sivua jaesimiesten aineistoa 109 sivua. Pedago-gisesta seminaarista litteroitua videoai-neistoa oli 14 sivua ja dokumenttiai-neistoa kolme sivua. Haastatteluaineistoanalysoitiin luokittelemalla tutkimusky-symysten kannalta relevantti aineistoteemoihin. Robsonin (2000) mukaanteemoittelu on riittävä analysointitasoarviointitutkimukselle, joka koostuu eri-laisista heterogeenisista aineistoista.Koulutusasteiden välisen yhteistyön tut-kimiseen käytettiin aineistolähtöistäanalyysia, koska aikaisempaa tutkimus-tietoa aiheesta ei ollut riittävästi. Aineis-ton hankinnan ja analyysin toteuttiKoulii-hankkeen kaksi tutkijaa, jotkatarkistivat toistensa analyysit. Tuloksiaesiteltiin myös hankkeessa toimivilleopettajille ja heidän esimiehilleen, jokavarmensi analyysin ja tulosten luotetta-vuuden (Robson, 1999; Krogstrup,2004).

Yhteistoiminnallinen tiimi verkostoitumisen välineenä

Hanketyöskentely on lisääntynyttyömuoto sekä ammattikorkea-koulussa että ammatillisella toi-sella asteella. Hanke tyypillisesti jakau-tuu pienempiin projekteihin. Hankkeensisäiseen organisoitumiseen on kuiten-

kin kiinnitetty vähän huomiota. Yhteis-toiminnallinen tiimityö oli luonteva va-linta koulutusasteiden väliselle yhteis-työlle. Menestyneille innovaatioyrityksil-le on tyypillistä yhteistoiminnallisen op-pimisen perusajatukset, kuten positiivi-nen riippuvuus, avoin ja monipuolinenvuorovaikutus sekä yksilön vastuu. Yksi-löiden innovatiivisuus yhdistettynä yh-teistoiminnalliseen tiimityöhön näyttääedistävän innovaatioiden syntymistä(Johnson & Johnson, 1999; Siltala,2010). Koulii-hankkeen käynnistyessä32 opettajaa muodosti seitsemän 3–8 jä-senen tiimiä yhteisen kehittämisintres-sin perusteella, joka myöhemmin kitey-tettiin innovaatioaikomukseksi (Kumar,2010). Jokaiseen tiimiin yhtä lukuun ot-tamatta kuului sekä toisen asteen ettäammattikorkeakoulun opettajia jauseimmat tiimit olivat monialaisia. Myö-hemmin opiskelijat liittyivät tiimien toi-mintaan opettajien ohjauksessa. Tii-mien toimintaa pyrittiin tukemaan ra-kenteellisilla järjestelyillä, kuten yhtei-sen ajalla ja työskentelytiloilla sekä oh-jauksella. Ohjauksessa pyrittiin tuke-maan yhteistoiminnallisen tiimityön pe-riaatteiden toteutumista, kuten avointavuorovaikutusta, yhteisten päämäärienetsimistä ja hyväksyvää ilmapiiriä. Ta-voitteena oli, että jäsenet uskaltavat esit-tää epätavallisia ajatuksia ja ideoita sekähaastaa toistensa ajattelua ja näkökul-mia (vrt. Johnson & Johnson, 2003).

Jo hankkeen alussa ilmeni, että opet-tajien ja opiskelijoiden yhteistoiminnal-liset tiimit olivat riittämättömiä toteut-tamaan innovaatioaikomuksia, jotkatähtäsivät uusien palvelujen tai toimin-tojen luomiseen Suurpeltoon. Mukaantarvittiin myös muita alueen toimijoita,kuten asukkaita, alueesta kiinnostunei-ta yrittäjiä, yhdistyksiä ja julkisen palve-lujen tuottajia. Tällöin tiimin verkostoi-


30

tuminen nousi kriittiseksi tekijäksi in-novaatiotyöskentelyn edistymisen kan-nalta. Opettajatiimit edustivat homo-geenista osaamista, jonka vuoksi ne tar-vitsivat uutta ja erilaista tietoa innovaa-tioiden synnyttämiseksi (vrt. Burt, 2004;Harmaakorpi, 2008). Tämän vuoksi toi-mintamallia kehitettiin eteenpäin käyt-täen hyväksi Vesa Taatilan (2009) esittä-mää innovaatiotoiminnan verkostoitu-misen mallia. Menestyksellisten inno-vaatiotiimien toiminnassa voidaan erot-taa kolme tasoa. Keskiössä on joko 2–3hengen ydinryhmä tai keskushenkilö jahäntä tukeva 2–8 henkilön muodosta-ma sisäpiiri. Sisäpiirin ympärille muo-dostuu ulkopiiri, joihin kuuluvien hen-kilöiden osaamista tai resursseja tarvi-taan väliaikaisesti ja jotka ovat mukanavain oman osaamisalansa puitteissa. Si-säpiirin jäsenillä on laajat verkostot,joita käytetään tarvepohjaisesti hake-malla osaamista tai muita resursseja pro-jektiin sopivalla hetkellä. (Taatila, 2009.)

Koulii-hankkeessa yhteistoiminnalli-nen tiimi edusti sisäpiiriä, jonka tuli rek-rytoida toimintaansa tarvittavat ulkopii-rin jäsenet ja hakea muuta tietoa ja osaa-mista omista verkostoistaan. Ulkopiiriinkuuluivat opiskelijat ja läheisimmät yh-teistyökumppanit. Koulii-hankkeessaverkosto koostui muista Living Lab -toi-mijoista, jotka olivat kiinnostuneetSuurpellon kehittämisestä: käyttäjistä,hyödyntäjistä, mahdollistajista ja kehit-täjistä. Käyttäjät ovat tavallisia ihmisiä,jotka tahtovat ratkaista arkielämän on-gelmia, kuten asukkaat, taloyhtiöt taiharrastuskerhot; hyödyntäjät ovat yri-tyksiä ja palvelun tarjoajia, jotka halua-vat kehittää toimintaansa; mahdollista-jat sisältävät erilaisia julkisen sektorintoimijoita ja rahoittajia, kuten kaupun-ki; kehittäjät puolestaan edustavat eri-laisia kehittäjäorganisaatioita, kuten yli-opisto, oppilaitokset tai konsulttiyhtiöt,jotka tarjoavat välineitä kehittämistyö-hön (Orava, 2009; Leminen, Wester-lund & Nyström, 2012). Koulii-hank-keen malli on esitetty kuviossa 1.

Palvelumuotoilualuekehitystyön

menetelmänä

Koulii-hankkeen suunnitte-lussa lähdettiin etsimäänsellaista innovaatiotoi-minnan menetelmää, joka yhdis-täisi luontevasti ammattikorkea-koulun ja ammatillisen toisen as-

teen opettajia ja opiskelijoita. Täl-laiseksi osoittautui käyttäjälähtö-

isyyttä edustava palvelumuotoilu,joka edustaa suhteellisen uutta lähesty-

mistapaa palveluiden suunnittelussa.Palvelumuotoilun lähtökohta on teolli-sen muotoilun käytännöissä ja se tarjoaavälineitä palvelukonseptien konkreti-Kuvio 1. Pedagogisen yhteistyön ja innovaa-

tiotoiminnan malli (Juujärvi & Pesso, 2012).


31

sointiin ja visualisointiin (Sundbo &Toivonen, 2011). Palvelumuotoilulla tar-koitetaan palvelukokemuksen suunnit-telua niin, että palvelu vastaa käyttäjäntarpeita ja palvelun tarjoajan liiketoi-minnallisia tavoitteita. Sillä pyritään var-mistamaan, että palvelut ovat hyödylli-siä, käytettäviä ja haluttavia asiakkaannäkökulmasta sekä tehokkaita, talou-dellisia ja muista erottuvia palvelun tar-joajan näkökulmasta. (Mager, 2009.)Muotoilu kohdistuu asiakkaan palvelu-kokemuksen lisäksi myös palveluproses-siin ja palvelustrategiaan (Moritz, 2005).Koulii-hankkeessa sitouduttiin SatuMiettisen (2011) esittämään määritel-mään, joka korostaa käyttäjien tarpei-den, unelmien ja tavoitteiden ymmärtä-mistä palveluiden suunnittelun lähtö-kohtana sekä osallistumista kehittämis-työhön sen kaikissa vaiheissa. Palvelu-muotoilun uskottiin syventävän opetta-jien ja opiskelijoiden asiakasymmärrys-tä sekä tarjoavan uusia välineitä käyttä-jälähtöiseen kehittämistyöhön sekä am-mattikorkeakoulussa että ammatillisellatoisella asteella. Palvelumuotoilun pro-sessi tarjosi myös yhtenäisen viitekehyk-sen tiimien innovaatiotoiminnalle (Juu-järvi & Pesso, 2012).

Palvelumuotoilulle on ominaista luo-vien ja visuaalisten menetelmien käyttösekä kurinalainen kehittämisprosessi(Moritz, 2005; Kumar, 2009). Tarve pal-velumuotoilun menetelmien ja proses-sin oppimiseen tuli selkeästi esiin Kou-lii-hankkeen alkuvaiheessa, jolloin kar-toitimme opettajien käsityksiä palvelu-muotoilusta. Opettajat olivat omaksu-neet asiakkaiden tarpeiden tunnistami-sen tärkeänä ammatillisena periaatteenaja tunsivat hyvin palvelujen tuottamisensysteemisen luonteen. Sen sijaan palve-lumuotoilun prosessin ja menetelmien

tunteminen ja osaaminen oli puutteel-lista. (Juujärvi, Pesso & Räsänen, 2011.)Hankkeen edetessä opettajille ja opiske-lijoille järjestettiin palvelumuotoilunmenetelmiin liittyvää koulutusta, jonkaseurauksena menetelmäosaaminen mo-nipuolistui. Tavanomaisten kyselyjen jahaastattelujen rinnalla alettiin käyttäämyös muita menetelmiä, kuten valoku-vausta, videopäiväkirjoja ja asukastyöpa-joja.

Palvelumuotoilusta on olemassa usei-ta muotoilun ammattilaisten laatimiaprosessimalleja, jotka edellyttävät moni-puolista menetelmäosaamista (esim.Moritz, 2005). Koulii-hankkeessa palve-lumuotoilun prosessia ohjaamaan valit-tiin insinööritieteitä edustavan VijayKumarin (2009) malli, joka vaikutti tar-peeksi yleiseltä mutta samalla riittävänyksityiskohtaiselta opettajien kehittä-mistarpeiden näkökulmasta. Malli yh-distää innovaatiotoiminnan ja palvelu-muotoilun sekä painottaa tiimityön jaerilaisen asiantuntijaosaamisen merki-tystä, jotka ovat myös Koulii-hankkeenpainotuksia. Mallin vaiheet kattavat ke-hitystyön ideavaiheesta palvelujen to-teuttamiseen, jonka vuoksi se sopi pit-käjänteisen työskentelyn ohjaamiseen(kuvio 2 s. 32). Tiimit edistyivät palvelu-muotoilun prosessissa vaihtelevasti.Neljä seitsemästä tiimistä eteni palvelu-muotoilun prosessissa palvelujen kon-septointivaiheeseen, jossa kokeiltiin jamuotoiltiin palveluratkaisuja.

Ammattikorkeakoulun ja toisenasteen koulutuksen yhteistyötä

estävät ja edistävät tekijät

Opettajien haastatteluissa käviilmi, että he kokivat koulutus-asteiden välisen yhteisön mie-


32

lekkäänä ja olivat sitoutuneita siihen.Kuitenkin kaikkien tiimien haastatte-luissa tuli esiin myös yhteistyötä estäviäkäytännön ongelmia. Näitä olivat luku-järjestyksen yhteensovittamisen vaikeus,projektitilojen riittämättömyys ja sopi-mattomuus, yhteistyökumppanin huo -no ammatillisen kentän tuntemus ja eri-laiset oppimiskulttuurit. Opettajien kä-sitykset esitettiin heidän esimiehilleen,jotka toivat uusia näkökulmia käytän-nön ongelmiin. Lukujärjestyksen yh-teensovittaminen ei heidän mielestään

ole merkittävä este silloin, kun yhteisettyöskentelyajat ovat tiedossa riittävänajoissa. Esimiehet pyrkivät mahdollista-maan opettajien osallistumisen hanke-työskentelyyn ottamalla heidän toiveen-sa huomioon työyhteisön käytännön jär-jestelyissä. Esimiesten arviointien mu-kaan tilojen puute ja tarve vaihtelee or-ganisaatioiden eri toimipisteissä. Esi-miehet eivät myöskään kokeneet amma-tillisen kentän huonoa tuntemusta yh-teistyön esteenä. Aloilla, jossa rajapintaon selkeä, kuten tekniikan alalla, yhteis-

•Tilanneanalyysi•Trendien ja muutos-ten tunnustelu•Innovaatioaikomuk-sen kiteyttäminen

•Strukturoitu ideointimahdollisuuksien jauusien konseptientunnistamiseksi•Konseptien linkittä-minen takaisin oival-luksiin•Prototyyppiluonnos-ten rakentaminenkäyttäjäpalautteensaamiseksi

•Konseptien arviointi•Konseptien ja pro-totyyppien testaami-nen aidossa ympäris-tössä•Lupaavimpien kon-septi-systeemienmäärittely•Palvelun kuvailukertomusten jaskenaarioiden avulla

AISTIAIKOMUS

TUNNEKONTEKSTI

TUTKIKONSEPTEJA

MUOTOILERATKAISUT

TOTEUTAPALVELUT

TUNNEKÄYTTÄJÄT

MUOTOILEOIVALLUKSET

•Markkinoiden raken-teen, kilpailijoiden,yhteistyökumppa-nien, teknologioidentutkiminen

•Asiakkaiden piilois-ten ja tietoisten tar-peiden tutkiminen

•Palvelun todellisenarvon arvioiminenkäyttäjille ja yrityksille•Toteutus- ja liiketoi-mintasuunnitelmienlaatiminen

•Aineiston analysoin-ti ja järjestäm

ammatti- kasvatuksen · katariina raij ja outi kallioinen työelämäosaaminen – mitä se on? 4...

Documents