aallon Ylioppilaslehti #1/2010

peru

skou

lun

peto

s! o

nko

sinu

akin

hui

jatt

u al

a-as

teel

ta a

sti?

• a

alto

por

skut

taa,

muu

t por

aava

t • W

hy F

inla

nd k

eeps

beg

ging

for a

ppro

val

pääsihteeri on tottunut haiseviin vastalauseisiin. sikatila opettaa.

sisällYs / #1/2010 — 3

#1/20105 pääkirjoitus

6—7 aallonharja

8—13 helmenkalastusYliopisto avattiin norjaksi. aaltolaiset uhkaavat ruuhkauttaa Ylioppilasliikunnan. Millaista on ulkomaalaisen huippuyliopiston opiskelijatoiminta? sorbusmimmi paneutuu ystävänpäivän kunniaksi kuntalaisten parittamiseen. opiskelijat vaativat ja vararehtori lupaa, että aallossa opetus paranee.

14 koukussa saku Mantere palauttaisi yliopiston juurilleen ja kertoo, miksi muiden koulujen pitäisi ottaa oppia taikista.

15—17 ihmeidentekijätYlioppilaskunnan ensimmäisellä hallituksella on isot uudenvuodenlupaukset.

18—20 rahat tai henkiuusi yliopistolaki pani koulut keräämään itselleen pääomaa. se on kuitenkin vasta alkua.

22—29 porsasten herrateemu halme paimentaa työkseen 20 000 opiskelijaa ja muutamaa sataa sikaa.

30—37 suuri kiltteyskusetuskoulussa meistä kasvatetaan tommeja ja annikoita. työelämään halutaan kuitenkin peppi pitkätossu. kenen on syy?

22

30

14

38—39 kotisatamainka Järvinen aloitti työt stockan kassalla ja päätyi tanskan kautta t-paitasuunnittelijaksi ja graafikoksi.

40—41 opiskelijaelämävuosijuhlista tulikin varpajaiset ja ensimmäisestä opiskelijasyksystä krapula.

43 opiskeluopettele aivolohkosi, opit paremmin.

45 gallupkuka pelkää kuolemaa, hämähäkkejä tai työttömyyttä?

46—47 mielipide & lukijalta

48—49 kulttuurihelmikuussa saa taas speksiä. Massamuseoiden vihaaja tsekkasi pablon.

50—51 in englishFinland or Moominvalley?

53 messages in a bottlethe Worst Working Class hero ever

54—55 iltasatuolipa kerran kolme ja yksi joukkuetta

otaniemessä koodataan sosiaalista äänityökalua, joka säästää Jay-Z:n euroopan-matkalta.

4 — #1/20104 — #1/2010 / Miehistö

päätoimittajaanna Munsterhjelm

art directorMirka suikkanen

toimittajatuuti piippo

kirjoittajaterna Bodström, tiina-Mari haka, tuukka hetemäki, Mikko ikola, Johanna Mitjonen, annu nieminen, reetta nurmo, antti J. peltonen

kuvaajat ja kuvittajatMatti ahlgren, Maija astikainen, teemu Granström, aukusti heinonen, Milena huhta, timo idänheimo, pauli kervinen, veera lipasti, noomi ljungdell, Minna Mäkipää

muut tekijätannukka saikkonen (logo)sarah alden (editing)

kustantajaaalto-yliopiston ylioppilaskunta (aYY)

ilmoitusmyynti: rC-kustannus oy, 044 5000450 valtakunnalliset kampanjat: pirunnyrkki oy, 020 7969582mediakortti: www.ainolehti.fi/media paino art print oypainos 8 000 sisäsivujen paperi: Dito 100g/m2 kannen paperi: Galerie art Gloss 250g/m2

ylioppilaslehti ainopohjoinen rautatiekatu 21 B, 4. krs, 00100 helsinkietunimi.sukunimi@ayy.fi040 5879514www.ainolehti.fiissn-l 1798-4394 issn 1798-4394

kannen kuva Maija astikainen

annu nieminen

”teen remonttia ja tykkään pojista. pojat ovat parhaimmillaan kikatusseurana, loh-duttajina, harkkatyöpareina ja sulhoina. olen myös informaatioverkostojen diplo-mi-insinööri, vapaa kirjoittaja, johdon kon-sultti, amatöörimuusikko ja osa-aikainen tutkija. isona minusta tulee kirjailija.

ollessani pieni isosiskoni ilmoit-ti minun olevan John lennonin reinkarnaa-tio. uskoin niin aika pitkään. uskon vielä-kin kaiken, mitä siskoni sanoo.

aaltolaiset veisin pulkkamäkeen, koska siellä oppii lähikontaktista ja muis-taa, että alamäessäkin on usein hauskaa ja vauhdikasta.”

Annu julistaa sodan työelämälle ja peruskoululle sivulla 30.

timo idänheimo

”opiskelen viestintätekniikkaa entisellä tkk:lla. paraikaa työstän diplomityötäni, joka on lähempänä psykologiaa kuin tek-niikkaa. pidän valokuvaamisesta, urheile-misesta, kesästä sekä kavereiden kanssa hengailusta.

Mielestäni eräs hieno retkipaik-ka jokaiselle aaltolaiselle olisi helmikuus-sa järjestettävät kyykän maailmanmesta-ruuskisat tampereen takamailla, sherwoo-din metsissä.”

Timo kuvasi Aallonharjalla ratsastavan Futuunsin, sivu 6.

maija astikainen

”olen taikin toisen vuoden valokuvauksen opiskelija. tykkään järjestää juhlia ja teen suuruudenhulluja suunnitelmia, jotka har-voin toteutuvat. pidän matkustamisesta, uusiin paikkoihin tutustumisesta, parveke-puutarhuroinnista ja kivoista yllätyksistä. aaltolaiset lähettäisin pulkkamäkeen ja lu-miukkoja tekemään.”

Maija kuvasi tähän Ainoon pääsihteerin sikölätissä, kansi ja sivu 22.

1

2

3

pääkirJoitus / #1/2010 — 5

emil

Bert

ell

parisuhde, yöunet, vatsalihakset, hyvät bileet.siinä muutama esimerkki asioista, jotka olen joskus menettänyt töitteni takia, välillisesti tai välittömästi. kaverini taas jaksaa edelleen ilah-tua, jos hän ehtii lopettaa työnsä valoisaan ai-kaan. toiselta ystävältäni ovat jo kaikki lähio-maiset ”kuolleet” – mummon hautajaiset kun ovat vastaanpanematon tekosyy yhteisten me-nojen peruuttamiselle. oikea syy on työnte-ko, tietysti.

työn vaatimukset nousevat samaa vauh-tia kuin työntekijät vähenevät. vai kuvittelem-meko vain? käskeekö pomo oikeasti istumaan töissä viimeisen bussin lähtöön asti? olettaako asiakas, että häneen otetaan yhteyttä välittö-mästi? olisiko projektisuunnitelma todella huo-nompi, jos sen tekemiseen käyttäisikin viisi tun-tia vähemmän aikaa?

ehkä olemme vain rakentaneet sellai-sen harhakuvan. se ei olisi ihme, kun esikuvik-si nostetaan superihmisiä, jotka heräävät vii-deltä, joogaavat hiukan ja leipoa paukauttavat kolmelle lapselleen biodynaamisia sämpylöi-tä ennen töihin lähtöä. vähintään kymmentun-tisen työpäivän jälkeen hilpaistaan vielä puoli-maraton ja siemaillaan viiniä puolison seurassa.

tämän ainon pääjutussa Suuri kiltteys-kusetus annu nieminen kyseenalaistaa koulun

opetukset ja työelämän vaatimukset. ne eivät kohtaa, mutta haittaako se? lue annun johto-päätös sivulta 30.

aYY:ssakin on alkuvuonna puhuttu työs-tä ja siitä saatavasta korvauksesta. hallitus eh-dotti, että sen palkkioita nostettaisiin 1100 eu-roon, puheenjohtajan osalta 1400 euroon kuu-kaudelta. viikoittaiseksi työmääräksi arvioitiin kuutisenkymmentä tuntia – tammikuussa ei kuulemma päästy vielä noinkaan pieniin luke-miin. puheenjohtaja kertoi ottaneensa edellise-nä hallitusvuotenaan muutaman tuhannen eu-ron lainan elääkseen.

esitys hyväksyttiin, muttei mutinoitta. edaattorit huolivat siitä, luodaanko korkeampi-en palkkioiden politiikalla taloudellisesti kes-tämätön linja ja millaista hallituskulttuuria yli-oppilaskuntaan ollaankaan rakentamassa. työn määrää tai työtuntien lukua ei kyseenalaistettu.

olipa työnantaja varaton tai vauras, yli-oppilaskunta tai pörssifirma – ylipitkät päivät parin euron tuntipalkalla ovat kestämätön rat-kaisu.

sellainen työkulttuuri kun ei ole ihan terve.

anna munsterhjelmpäätoimittaja

hullujen hommaa

tervetuloa uuteen aino-kauteen!

tammikuusta lähtien aino on ollut aalto-yliopiston ylioppilaskunnan (aYY) virallinen ylioppilaslehti. sen kunniaksi panimme sekä

ulkoasun että sisällön uusiksi. annukka saikkonen suunnitteli lehdelle uuden logon ja mirka

suikkanen ulkoasun. tänä vuonna aino ilmestyy kahdeksan

kertaa – neljästi keväällä ja neljästi syksyllä.Mitä tykkäät? odotamme palautettasi osoitteessa toimitus@ayy.fi.

6 — #1/2010 / aallonharJa

jay-Z:llä on ongelma. pitäisi tehdä biisi ruotsa-laistuottajan kanssa, mutta keskellä kiertuetta ei ehdi lennellä pohjolan ja amerikkojen välillä. äänitiedostojen lähetteleminen edestakaisin vie liikaa aikaa ja on epävarmaa. Jay-Z:n räppäämä raita saattaa päätyä vääriin käsiin.

viiden vuoden päästä muistellaan jo hy-myssä suin aikoja, jolloin ääntä piti siirtää vai-keimman kautta. nyt neljä tkk:n kasvattia ra-kentaa musiikin tekijöiden ja tilaajien ongel-maan ratkaisua nimeltä Futuuns.

tarkoitus on helpottaa ihmisten välis-tä vuorovaikutusta äänen työstämisprosessin aikana. nettisivuston kautta useampi ihminen voi muokata samaa kappaletta ja kommentoida toisten lisäämiä ääniraitoja.

arto tolosen, teemu yli-hollon, tommi koskisen ja kimmo nurmiston kehittämä yksin-kertainen, flash-pohjainen työkalu audio sket-ching tool on toistaiseksi ainoa laatuaan.

Futuuns on yhteisö, johon käyttäjä voi luoda profiilin ja kertoa osaamisestaan tägi-en avulla. samoin sivustolta voi etsiä tarvitse-maansa kykyä: kun säveltäjä tarvitsee biisiinsä saksofonistin, hän voi etsiä sellaisen tägien pe-rusteella ja pyytää osallistumaan projektiin.

saksofonisti lataa kappaleen koneelleen, äänittää osuutensa ja lataa sen sivustolle pro-jektin osaksi. kommentoida voi vaikka chatissa tai viestiketjujen avulla. Jatkossa Futuuns osaa jopa ehdottaa, kenen kanssa kannattaisi hom-mailla.

Musiikkiteollisuus ja wannabe-tuottaja eivät ole ainoita hyötyjiä. Futuunsin avulla voi työstää vaikkapa vuoropuheluita tai äänitarinoi-ta, joita kuka tahansa pääsee jatkamaan. Myös mainostoimistot, tuotantotalot, pelifirmat ja koulut voivat hyötyä työkalusta.

Mahdollisuuksia riittää, koska audio-ta tarvitaan yllättävän monessa paikassa. his-

simusiikkikin on yhden tekemää ja toisen ti-laamaa.

– ansaintalogiikka perustuu luovan yh-teisön kaupallistamiseen – siis siihen, että joku maksaa audiosta, nurmisto selventää.

Futuuns jalostettiin ideasta tuotteeksi tkk:n konseptoinnin ja käsikirjoittamisen sekä multimediaprojektien kursseilla, joilla opiskeli-jat joutuivat miettimään, millaista palvelua ha-luaisivat käyttää viiden vuoden päästä.

Musiikkia kymmenisen vuotta tuottanut tolonen alkoi miettiä, miten tuotoksia voisi siir-tää turvallisemmin.

– asuin kurssin aikaan intiassa, mut-ta teemu kävi kertomassa idean luokan edessä. tiimi löytyi nopeasti, ja lopulta meidät ohjattiin [tekesin rahoittamaan] tuli-ohjelmaan.

ideasta muodostui lopulta päivätyö kol-melle muullekin. tuli-ohjelma tukee alkuvai-hetta, kunnes projektille perustetaan oma yri-tys. nyt Futuunsia testaavat ensimmäiset ulko-puoliset käyttäjät, ja työkalu julkaistaan vuoden 2010 aikana.

otaniemen venture parkiin asettuneet yrittäjänalut ovat ehtineet myös käydä aalto entrepreneurship societyn järjestämällä mat-kalla piilaaksossa oppimassa, ettei epäonnistu-mista kannata pelätä. atlantin toisella puolel-la konkurssia pidetään arvokkaana oppimisko-kemuksena.

– totuus on se, että harva onnistuu ekalla kerralla, toteaa Yli-hollo.

Ja nurmisto lisää:– paitsi me. •

Liiketoimintasuunnitelmakilpailu Venture Cup valitsi Futuunsin joulukuussa 2009 yhdeksi sen ideavaiheen viidestä voittajasta. Samassa kisas-sa sijoittui myös arkkitehtiopiskelijoiden Sauna Savu, josta kerrottiin Ainossa 1/2009.

otanieMessä kooDataan sosiaalista äänitYökalua, Joka säästää JaY-Z:lta lentolippurahat. teksti: tuuti piippo kuva: timo idänheimo

musanörtin unelmaduuni

aallonharJa / #1/2010 — 7

8 — #1/2010 / helMenkalastus

kjære venner! - velkommen til åpningen av aalto universitet, lausui norjalainen nina hellelund Finlandia-ta-lon lavalla. aalto ei tyytynyt tammikuun alussa pidetyissä avajaisissaan vain suomen-, ruotsin- ja englanninkieliseen ohjelmaan. kansainväli-syys ei myöskään jäänyt pelkäksi sanahelinäksi presidentin, pääministerin ja rehtorin puheissa.

Finlandia-taloon ja kiasmaan kutsut-tua 2 500 avajaisvierasta tervehti 18 aaltolaista opiskelijaa ja alumnia eri kielillä - japanista es-panjaan ja viittomakielestä tanskaan.

Maisteriopintojaan taikin ympäristötai-teen ohjelmassa viimeistelevän nina hellelun-din mielestä avajaiset olivat hienot, mutta tun-nelmaltaan hieman melankoliset.

- avajaisten monikielisyys antoi aallosta hyvin avoimen ja kansainvälisen kuvan. Ja aina on mukava tavata muita ulkomaalaisia opiske-lijoita. •

helMenkalastus / #1/2010 — 9

ruotsissa luovutaan sukupuolikiintiöistälänsinaapurissa siirrytään vihdoin 1900-luvul-le, sillä ruotsin hallitus aikoo lopettaa korkea-koulujen sukupuolikiintiöt. tähän asti kiinti-öihin on turvauduttu silloin, kuin korkeimmil-la mahdollisilla pisteillä hakevia on enemmän kuin opiskelupaikkoja. Malli on suosinut eri-tyisesti naisvaltaisille aloille halunneita mie-hiä, joten tulevaisuudessa mieseläinlääkäreitä ja miespsykologeja löytynee ruotsista nykyis-tä vähemmän.

ky saa pitää rahansa – vai saako?antti savolaisen ja kaarlo väisäsen kY:n omai-suuspäätöksestä tekemä valitus palasi myös korkeimmasta hallinto-oikeudesta hylättynä. kho:n mukaan kY:llä oli oikeus lahjoittaa lei-jonanosa omaisuudestaan kY ry:lle ja kY-sääti-ölle. kY:n edustajisto päätti lahjoituksista loka-kuussa 2008.

rahapeli ei ole vielä kokonaan pelattu: aYY:n hallitukselle on ilmoitettu, että kY:n lop-puvuonna 2009 tekemiin päätöksiin aiotaan ha-kea muutosta helsingin hallinto-oikeudesta. aYY:n edustajisto on myös antanut hallituksel-le ponnen, jossa se vaatii hallitusta”tekemään kaikkensa selvittääkseen perinpohjaisesti kY:n omaisuuden siirtymiseen liittyvät epäselvyy-det suhteessa tapahtumiin ja toiminnan lailli-suuteen”.

kauppiksen ajattelevat haahuilijat

opiskelijat: kravatteja? Jakkupukuja? tuskin. hörhöjen kaatopaikka, sanoo johtamisen pää-aineopiskelija. ”Fiksuja, mutta liian hörhöjä mi-hinkään muuhun.” kauppiksen ajatteleva po-rukka, ainakin omasta mielestään. tai vaan hu-manistihenkisin.

opiskelu: organisaatioiden toiminta, kehittämi-nen ja johtaminen. teorioita ja työkaluja liike-toiminnan kehittämisen, henkilöstön sekä ym-päristö- ja yhteiskuntavastuun aihepiireistä. opiskelijan mukaan on itsestä kiinni, mitä silli-salaatista oppii. henkilöstöjohtaminen on sel-kein ja vanhin kokonaisuus.

tulevaisuus: ”ajatus ei ole se, että heistä tu-lee johtajia heti,” sanoo professori ja ainevas-taava kari lilja. pääaine johtaa yleensä erilaisiin asiantuntija- ja konsultointitehtäviin. liljan mu-kaan yritykset tarvitsevat paljon asiantuntemus-ta strategiatyöstä, innovaatioista, sijoittaja- ja sidosryhmäsuhteista ja muusta viestinnästä. sii-hen tarpeeseen hörhöt vastaavat. tai perustavat oman yrityksen.

ulkopuolisille: aallon yhteinen Creative sustai-nability -maisteriohjelma on uutuus. kandita-son peruskursseille mahtuu ohjelmien ulkopuo-lisia opiskelijoita. kursseja järjestetään myös yhdessä international Business -ohjelman kans-sa. Johtamisen kursseja voi päntätä avoimessa, jos muille ei mahdu. •

kauppakorkean Mittapuulla JohtaMisen opiskeliJoita voi kutsua hörhöiksi huManisteiksi.opintotukeen voidaan

vaatia entistä enemmän pisteitä

opintotuen uudistamista pohtiva työryhmä on esittänyt, että opintotuki sidottaisiin jatkossa indeksiin. opM:n ryhmä ehdottaa myös, että tu-keen oikeuttava kuukausittainen opintopiste-määrä nostettaisiin 4,8 pisteestä viiteen ja että tukea saisi hakea ensin vain kolmeksi vuodek-si kanditutkintoon ja vasta sen jälkeen maiste-riopintoihin. esitys on parhaillaan yliopistoissa lausuntokierroksella.

opintotuen rakenteellisen kehittämisen tarkoituksena on pidentää työuria ja lyhentää opintoaikoja.

aalto osti dipolin, muttei sen nimeä

kolme vuosikymmentä teekkareiden ylioppi-laskuntatalona ja sen jälkeen tkk:n koulutus-keskuksena palvellut tkY:n Dipoli myytiin vuo-den 2009 viimeisenä päivänä aalto-Yliopis-tokiinteistöt oy:lle kymmenellä ja puolella miljoonalla.

oikeus Dipoli-nimen käyttöön ei sisälly kauppaan automaattisesti, vaan siitä ja taide-kokoelmasta neuvotellaan vielä erikseen.

tkk sanoi lukukausi-maksuille tahdontky ehti vielä viimeisillä viikoillaan jättää eri-ävän mielipiteen teknillisen korkeakoulun pää-tökseen esittää aallolle eu/eta-alueen ulkopuo-lelta tuleville opiskelijoille lukukausimaksua. 8000 eurolla saisi tkk:n ehdotuksen mukaisesti osallistua erasmus Mundus -maisteriohjelmaan.uusi yliopistolaki mahdollistaa lukukausimak-sujen perimiskokeilun vuoteen 2014 asti.

koon

nut:

anna

Mun

ster

hjel

m &

tuu

ti pi

ippo

, kuv

a: M

atti

ahlg

ren

Mirk

a su

ikak

nen

vieraissa / sarjassa esitellään aallon koulutusohjelmia pinnan alta.

10 — #1/2010 / sorBusMiMMi / pakinoitsija tarkkailee ayy-politiikkaa pöydän alta

korkein hallinto-oikeus antoi sitten aYY:lle karttakeppiä 45 miljoonan eu-ron edestä. toivottavasti oli edes hyvät vibat.

no, pääseepähän kY:n sinivihreä siloposkieliitti jatkamaan keski-näistä viininmaisteluaan kuten ennenkin. ei tule jens ”kampus otanie-meen” sörensen tai kukaan muukaan väärinajattelija niitä fyrkkoja näke-mään. teekkarien kultapoju-valtoselle voi sentään kiiltosilmä anne liiri räpsytellä herätessään, että ”ooh kulta, harmittaako?”.

kuka tässä maassa muutenkaan enää demokratiaan uskoo? Diilailu ja kaverit ovat menestyksen avain. rakkaudesta aatteeseenhan kaksi vii-me vuosikymmenen kylterisankaria lennätettiin lontoosta asti leipomaan meidän matista sYl:n puheenjohtaja. ltkY, kY, tYY, Åas, shs ja maaseu-dun tulevaisuuden ylioppilaskunnat nakkasivat aallon puppelipoitsun joh-tamaan ylioppilasliikettä ja luomaan suomelle hallitusohjelmaa. Mimmi haluaakin moiskauttaa Matille märän onnittelupusun: jatkapa säätiöiden asian edistämistä siellä lapinrinteessäkin!

rehellisyyden nimissä täytyy todeta, etteivät kylterit olleet vuoden viimeisten päivien ainoita juonijoita. teekkareiden suurmestari, lammas-mieli heimonen, valmisteli kaikessa hiljaisuudessa Dipolin luovuttamisen äiti aurinkoiselle 10,5 miljoonan euron korvausta vastaan. rakettien räis-kyessä ei taidettu huomatakaan, kuinka tekemätön kampuspäätös edistyi?

taikkilaisilla ainakin taisi olla liian kiire joulumyyjäisiä puuhatessa. arabian basaarissa Donit kronqvist ja sipola säkenöivät keräämässä sääli-pisteitä rahattomilta taiteilijoilta.

(pussaan valmistumisen johdosta myös jukka liukkosta, jonka korvaamiseen tokYo ry tarvitseekin kolme koulutuspoliittista vastaavaa. karhulaukkumies takaisin! kaipaan sua.)

vajareiden vastapainoksi vedetään välillä ihan överiksi. tyylita-juttomuudestaan tunnetut koodaajanörtit tekivät ylioppilaskuntaliikkeen isoimman kiinteistökaupan viidakon elukoiksi pukeutuneina. kuka nyt oli-kaan tripillä ja kenen kanssa? aYY:n edustajiston puheenjohtajat olivat sentään paikalla valvomassa kuntalaisen etua: peltola mehiläisenä, hils-ka kaljapullona ja turunen kylterinä. pullon ja herhiläisen käsiin tämäkin mimmi jättää huoletta etujensa valvomisen.

hallituksen valinta on jo niin 90-lukua, ettei se ketään kiinnosta. valittu on, joo, vaikka paneelin pitäjä tuomas ”kylterinhoito” telkkä ko-vasti arvelikin valtosen ehdotuksessa olevan ”pari totaalia hasardia”. ei silti, nyt hallituksessa on niin paljon biolaisia ja tutalaisia että tuolla ko-koonpanollahan saa vaikka lääkefirman pystyyn. Moraalikin on viime ai-koina ollut sen mukaista. neiti hasardi hyrköstä taitaa tosin tulla isona rehtori.

aYY:n sisäsiittoisessa käpypiirissä tunnelma höyryää nyt niin läm-pimänä, ettei menne kauan, kun taas kaksi edaattoria heräävät samasta vuoteesta. rakastakaa toisianne, niin ehkä ylioppilaskuntakin lähentyy!

sorbusmimmiKiroileva nainen ja hyvä pano

kunnon diili

hyviä uutisia urheiluhulluille ja muillekin lii-kunnan kavereille: aalto on tehnyt helsingin yli-opiston Yliopistoliikunnan kanssa sopimuksen, joka oikeuttaa aaltolaiset opiskelijat ja työnteki-jät käyttämään Yliopistoliikunnan palveluita ja tiloja. hinta on tiputettu samaan kuin hYYläisil-lä. esimerkiksi 57 eurolla irtoaa kausikortti, jolla saa kuntoilla puoli vuotta rajoituksetta.

Yliopistoliikunnan käyttökerrat pysyi-vät tammikuun alussa samoissa lukemissa kuin vuosi sitten, joten ainakaan vielä eivät aaltolai-set ole salille syöksyneet. toisaalta tuntien tai tilojen määrääkään ei ole uuden käyttäjäryhmän myötä erikoisesti nostettu, myöntää helsingin yliopiston liikuntajohtaja mika suikki.

– pyrimme vastaamaan kysyntään, kun sitä tulee. tietysti joskus on ahtautta tai tilan-puutetta. nyt eletään kuitenkin kävijäpiikkiä. kunhan uudenvuodenlupaukset laantuvat, pala-taan taas tasaisempiin määriin.

sopimus on voimassa elokuun loppuun. Jatkosta neuvotellaan samalla, kun pääkaupun-kiseudun seitsemän yliopistoa pohtivat liikunta-palveluiden kehittämistä.

– tämän vuoden aikana päätetään, jär-jestetäänkö ylioppilasliikuntaa tulevaisuudes-sa keskitetysti vai erikseen, suikki kertoo. hänen mukaansa helsingin yliopisto on vahvasti yh-teisten palvelujen kannalla.

Jos yhteistyöhön päädytään, tarkoittaa se todennäköisesti otahallin palveluiden päivit-tämistä Yliopistoliikunnan tasolle ja toiminnan ulottamista helsingistä espooseen. •

aaltolaiset pääsevät nYt Yliopistoliikuntaan JuMppaaMaan Ja puMppaaMaan.

keppiä kaikille eli minne hävisivät ayy:n rahat?

opintopsykologeja ei riitä taikkilaisillehelmikuussa järjestetään tkk:n ja kauppakor-keakoulun opiskelijoille otetta opiskeluun -työ-pajoja, joissa käsitellään esimerkiksi jaksamista ja hyvinvointia edistäviä toimintatapoja.

Miksei työpajaan ole kutsuttu taikkilai-sia, kauppakorkeakoulun opintopsykologi min-na nevala?

– taikissa ei ole omaa opintopsykologia, joka olisi osallistunut järjestämiseen. vastaavia työpajoja on pidetty tkk:lla ja hse:ssa ennenkin, joten ehkä niiden sisältö sopii paremmin teek-kareille ja kyltereille. toivon, että jatkossa täl-laiset tapahtumat olisivat kaikille avoimia.

tkk:lla on tähän asti työskennellyt kaksi vakituista opintopsykologia ja hse:llä yksi. tai-kissa ostopalveluna hankittu opintoneuvonta-psykologi on pitänyt putiikkiaan auki kolmisen kertaa kuukaudessa, kaksi tuntia kerrallaan. •

Seuraavan Ainon teemana on opiskelijoiden hy-vinvointi. Osallistu jutun tekemiseen ja vastaa kyselyyn osoitteessa ainolehti.fi.

helMenkalastus / #1/2010 — 11

brittien oxford, sveitsin eth Zürich sekä kiinan tsinghua ja Fudan ovat maailman parhaita yli-opistoja. siis samaa kastia, johon aaltokin täh-tää. niiden opiskelijajärjestöillä ei ole kuiten-kaan juuri mitään yhteistä.

suomalaisten ylioppilaskuntien resurssit yllättävät aina ulkomailla. pohjoismainen yliop-pilaskuntamalli on uniikki: missään muualla ei opiskelijajärjestö vastaa tuhansien opiskelijoi-den asumisesta, terveydenhuollosta, edunval-vonnasta ja peruspalveluista samassa laajuu-dessa. Ja omaisuus: tkY:n hallituksen tapaamat sveitsiläiset raapivat lujasti päätään mietties-sään, miten Dipolin kaltainen pytinki on voinut olla opiskelijajärjestön omistuksessa.

sikäläisellä opiskelijajärjestöllä vseth:llä (verband der studierenden an der eth) on tilat parinsadan metrin päästä eth:n päärakennuk-sesta Zürichin keskustassa. samanlaisia yhtymä-kohtia yliopiston hallintoon kuin aYY:ssä ei kui-tenkaan tarvita – vseth ei tee juurikaan edun-valvontatyötä. sen sijaan ylioppilaskunta on ison kokoluokan bileorganisaatio. kekkereiden järjestämiseen sillä on kY-talon tyyliin pari mu-kavan kokoista biletilaa.

toiminnan luonteesta johtuen vseth:n hallitukseen päätyy keskimäärin erilaisempia ih-misiä kuin meillä. kuivankalpakoiden kopoilijoi-den sijasta he ovat todellisia tanssilattian parta-veitsiä, jotka yön pikkutunneilla räppäävät teek-karitkin hurmokseen.

hauskana yksityiskohtana eth ja Zürichin yliopisto ovat kuin omat pääkaupunkiseutulai-set yliopistomme: toisessa kaikki insinööri- ja talousaineet ja toisessa humanistit.

aallossa tosin ei kouluteta upseereita, kuten eth:ssa tehdään.

Bilekerhosta kaukana on tsinghuan yli-oppilaskunta pekingissä. vahvalla poliittisel-la nuorisojärjestöllä on hyvät kontaktit puo-lueeseen: onpa kiinan nykyinen presidenttikin aikoinaan toiminut ylioppilaskunnan puheen-johtajana.

sekä tsinghuassa että shanghailaises-sa Fudanin yliopistossa kiinalainen hallintomal-li haittaa toimintaa. opiskelijajärjestöillä ei ole oikeutta suureen omaisuuteen, joten suurin osa tapahtumista järjestetään sponsorirahoituksella. se nostaa yksittäisen tapahtuman järjestelytyö-määrän melkoiseksi. omia tilojakaan ei ylioppi-laskunnalla juuri ole, ja yliopiston tilojen käyt-töön vaaditaan byrokraattinen lupaprosessi.

toisaalta – kiinan opiskelijakulttuuris-sa tiloille ei ole tarvettakaan siinä määrin kuin suomalaisilla. tavallisesti iltaa vietetään varaa-malla huone isosta karaokeluolasta.

oxford on huippuyliopistoista perintei-simpiä. Yhteisöllinen kulttuuri elää siellä 38 col-legen kautta. lähes jokaisella collegella on va-rallisuutta kymmenien miljoonien eurojen ar-vosta: ne omistavat muun muassa keskiaikaisia linnoja. osakuntia muistuttavat colleget huo-lehtivat myös osaltaan opetuksesta ja niissä jär-jestetään paljon henkilökohtaista ja pienryhmä-opetusta.

oxfordissa tai muuallakaan maailmas-sa ei sitsata teekkareiden tai kyltereiden tavoin, mutta omassa collegessa käydään illallisella jopa päivittäin. Mukana on myös professorei-ta, jotka ovat collegen jäseniä siinä missä opis-kelijatkin. •

TKY:n hallitus vieraili Iso-Britanniassa, Sveitsis-sä ja Kiinassa viime vuonna.

ulkoMaisten huippuYliopistoJen opiskeliJat kaDehtivat suoMalaisten resursseJa. teksti & kuvat: mikko ikola

ylioppilaskuntana poliittinen nuorisojärjestö tai bilekerho

ulkomaantuliaisia

vau! näitä meillekin: •Colleget ja niiden yhteisöllisyys. opiskelijat ja professorit ovat luontevasti toistensa kanssa te-kemisissä. •Yhteinen kampus. keskiaikaisten linnojen hank-kiminen suomeen on haastavaa, mutta todel-lisia kohtauspaikkoja tarvitaan. nyt on kilta- ja kahvihuoneita: tulevaisuudessa voisi olla opet-tajille ja opiskelijoille yhteisiä vapaa-ajanviet-tohuoneita.

ja suomesta maailmalle: •etenkin kiinassa ja sveitsissä ihmeteltiin mei-käläisten ylioppilaskuntien resursseja ja voimaa. turha byrokratia ei hidasta esimerkiksi tapahtu-mien järjestämistä. •Jatkossa aallossa ollaan suomen muihin yli-opistoihin nähden vielä askelta pidemmällä, kun ylioppilaskunnan puheenjohtaja istuu reh-toraatin viikoittaisissa kokouksissa ja koulutus-poliittisista asioista vastaava hallituksen jäsen johtoryhmässä.

1

2

3

1. Iso-Britannia2. Sveitsi3. Kiina

12 — #1/2010 / helMenkalastus

ei enää proffien monologeja

aalto-yliopiston opetuksesta vastaava varareh-tori martti raevaara puhuu rauhallisesti, mutta kaikkea muuta kuin innottomasti.

– en lähtisi siitä, että opetuksen tämän-hetkinen tilanne on kaikin puolin huono. paran-nettavaa silti löytyy, ja asiaa tulisi tarkastella ensisijaisesti koulukohtaisesti, eikä pyrkiä har-monisoimaan opetusta aalto-tasolla.

Yhtä kategorista, kaikkiin tilanteisiin pä-tevää ratkaisua opetuksen kehittämiseen ei ra-evaaran mukaan ole. ryhmäkoon pienentämi-nen olisi tärkeää monissa tapauksissa, mutta toisaalta se ei välttämättä ole aina tarkoituk-senmukaista. opiskelijoiden tutorointi ja opet-taja-opiskelijasuhde sen sijaan ovat tärkeimpiä muutosalueita.

– tutoroinnilla en tarkoita pelkkää opin-tojen ohjausta, vaan kokonaisvaltaista poh-dintaa siitä, miten opiskelijaan suhtaudutaan: onko hän asiakas vai asiantuntijayhteisön jäsen, maalailee raevaara.

voisi kuvitella, että opiskelijoiden näke-minen osana tutkijayhteisöä tyrmätään vetoa-malla epäpätevyyteen – kuka nyt haluaisi aka-teemista neitsyttä soheltamaan omaa tutki-mustaan?

– se, että opiskelija pääsisi mukaan edes seuraamaan tutkimusta voisi olla paljon moti-voivampaa kuin se, että ottaa kolme vuotta tie-toa vastaan hierarkkisissa opetustilanteissa en-nen kuin pääse kosketuksiin tieteen tekemisen kanssa. siinä vaiheessa into on saattanut lo-pahtaa.

tarvitaan siis kokonaisvaltaista kulttuu-rinmuutosta. raevaara puhuu myös opetustapo-jen uudistamisesta.

– opetus on kautta linjan varsin konser-vatiivista tällä hetkellä. liian vähän on opetta-

opetus on aallon kouluissa retuperällä, sanovat opiskeliJat. vararehtori lupaa kulttuurinMuutoksen, tutkinnonuuDistuksen, viDeokonFerensseJa Ja virtuaaliYMpäristöJä. aMMattikorkeaa ei aallosta kuitenkaan tehDä.teksti: tiina-mari hakakuvitus: mirka suikkanen

ammattilainen ei tarvitse olla, tärkeintä on innostus ja kiinnostus tulla tekemään ainosta aalto-opiskelijoiden näköinen, oloinen ja makuinen ylioppilaskuntalehti. kerran kuussa järjestämme yhteisen avustajatapaamisen ja juttuja suunnitellaan ja käsitellään yhdessä toimituksen kanssa.

aino on aikakauslehti, johon mahtuu monenlaista juttu- ja kuvatyyppiä: kerro siis, mitä mieluiten tekisit. Myös juttu/kuvausideat ovat erittäin tervetulleita. Maksamme avustajille pienen palkkion.

ilmoittaudu päätoimittajalle: anna.munsterhjelm(a)ayy.fi

tai tule käymään ainon toimituksessa: pohjoinen rautatiekatu 21 b, 4. kerros. tervetuloa!

Sinä aaltolainen valokuvaaja, toimittaja, kuvittaja, lavastaja, kolumnisti, sarjakuvapiirtäjä, stailaaja, sadunkirjoittaja, kriitikko, graafikko, gallupintekijä, lehtinainen tai -mies – liity Ainon avustajaporukkaan!

helMenkalastus / #1/2010 — 13

jia, jotka uskaltavat kokeilla uusia opetustapoja tai nähdä opetustapahtuman vuorovaikutteise-na, raevaara harmittelee.

hän itse on kehittänyt taideteollisen korkeakoulun opetusta 1980-luvulta alkaen ja kunnostautunut erityisesti tieto- ja viestintä-tekniikan hyödyntämisessä. raevaara kertoo lu-kuisia esimerkkejä skypea muistuttavan video-sovelluksen ja second lifen avulla toteutetuis-ta opintojaksoista. teknologia mahdollistaa vaikkapa ulkomaisten professorien osallistumi-sen opetukseen ilman fyysistä siirtymistä maas-ta toiseen. kontaktiopetukselle varattu aika voi-daan käyttää johonkin hyödyllisempään ja vuo-rovaikutteisempaan kuin kalvojen kopiointiin.

kuulostaa hienolta ja kunnianhimoiselta. Jokseenkin vaikeaa on vain kuvitella pölyisten professorien vaihtavan piirtoheittimen lennos-ta verkko-opiskeluympäristöön ja luokan edessä esittämänsä monologin kansainväliseen video-seminaariin. onkohan vararehtorilla jotain nä-kemystä siitä, miten tämä kulttuurinmuutos tu-lisi toteuttaa?

– ensinnäkin opetuksen arvostusta tuli-si nostaa, jolloin kaikilla olisi halu kehittää ope-tustaan ja kerätä pedagogista portfoliota tutki-mukseen liittyvien meriittien ohella. esimerkik-si professorien urajärjestelmä tenure trackissa tämä on nostettu tärkeäksi osa-alueeksi. lisäk-si pedagogisen koulutuksen tulisi olla helpos-ti saatavilla ja sen tulisi olla mielekästä, rae-vaara linjaa.

tällä hetkellä opetustaitojen kehittämi-nen koetaan kuitenkin hömppänä, joka on pois itse asian, tutkimuksen, edistämisestä. Ja vaik-ka opetushenkilökunnan keskuudessa kokonais-valtainen kulttuurinmuutos onnistuisikin kan-nustinjärjestelmän avulla ja parhaita käytäntö-

me vaadimme

”Haluamme säilyttää oman alamme erityispiir-teet niin sisällöissä kuin opetustavoissa. Taidet-ta ei voi opettaa kuten matematiikkaa.”

opiskelija, taideteollinen korkeakoulu

”Vaatimustasoa on laskettava, jotta valmistui-simme määräajassa.”

opiskelija, teknillinen korkeakoulu

”Vaatimustasoa on nostettava, jotta koulumme olisi joskus vielä oikeasti kansainvälisesti kil-pailukykyinen. Lisäksi ryhmäkoot ja sisäänotto-määrät pienemmiksi.”

opiskelija, kauppakorkeakoulu

”Liian vähän on opettajia, jotka uskaltavat kokeilla uusia opetustapoja.”

sarjassa otetaan selvää siitä, onko aallossa kaikki paremmin. tällä kertaa tarkastelussa opetus. /

jä jakamalla, on opiskelijoiden sitouttaminen oma haasteensa. esimerkiksi diplomi-insinöörin tutkinnon vaativuudesta on käyty paljon kes-kustelua.

– vaatimustaso on mielenkiintoinen ky-symys. on kuitenkin hyvä tehdä ero kuormit-tavuuden ja haastavuuden välille. teknillises-sä korkeakoulussa kyse on enemmänkin ensiksi mainitusta, mikä johtuu vuoden 2005 tutkinto-uudistuksesta. haastavuus sen sijaan syntyy sii-tä, kun opiskelu kirjaimellisesti haastaa opiske-lijan ajattelemaan ja luomaan itse, jolloin se on mielekästäkin. tämä on tietenkin positiivinen asia, ja siihen pitäisi pyrkiä.

raevaara haluaisikin uudistaa tutkinto-rakenteen pikimmiten. uudessa tutkintoraken-teessa tulisi olla tilaa vapaille opinnoille, jot-ta poikkitieteellisyys todella toteutuisi. lisäksi tilausta olisi moduuleille, joissa oppimista ta-pahtuu myös yliopiston ulkopuolella, esimer-kiksi erilaisissa yritysprojekteissa.

eikö akateeminen väki pelkää käytän-nönläheisyyden vievän fokusta liikaa ammatti-korkeakoulumaiseen suuntaan?

– ei sellaista ilmapiiriä kyllä ole. kaik-ki riippuu siitä, miten käytäntö nivotaan osak-si teoriaa. projekteihin tulee aina liittyä rapor-tointia ja analyysiä, jotta akateemista oppimis-ta tapahtuu. •

14 — #1/2010 / koukussa

aaltokin voiDaan vielä sössiä, sanoo korkeakoulusäätiön hallituksen Jäsen saku Mantere. teknoloGiahYpetYksen siJasta pitäisi palata akateeMisen vapauDen Juurille. teksti: anna munsterhjelmkuva: teemu granström

sinut valittiin aallon hallitukseen kolmen yli-oppilaskunnan ehdotuksesta. ajatko siellä siis opiskelijoiden asiaa?edunvalvontaahan tämä ei ole. hallitukses-sa en edusta opiskelijoita, vaan mun tehtäväni on ajatella aaltoa kokonaisuutena. voin kuiten-kin tuoda hallitukseen ymmärrystä opiskelijois-ta ja nuorista, kunnianhimoisista tutkijoista. ta-paamme aYY:n edustajien kanssa aina hallituk-sen kokousten välissä.

12 vuotta sitten olit tky:n hallituksen puheen-johtaja. miltä aallon ylioppilaskunta näyttää?aYY:lla on nyt valtava mahdollisuus olla jatka-matta vanhoja perinteitä ja rakentaa uusi kult-tuuri. tulla eriytymättömäksi osaksi tiedeyhtei-söä ja saada opintoasiat sekä koulutus- ja so-siaalipoliittinen edunvalvonta hoidettua sitä kautta. silloin opiskelijat voisivat samaistua omaan alaansa siinä missä ainejärjestöihin tai kiltoihinkin.

Ylioppilaskunnalla on lakiuudistuksen jälkeen myös paljon suurempi legitimiteetti haastaa yliopistoa. aina ennen, kun hallinnolle russutettiin jostain, voitiin siellä vedota siihen, että opetusministeriö käski. nyt ei enää voida.

opiskelualaan identifioituminenhan kuulostaa tokyon ja taikin nykymenolta?Muut voisivatkin ottaa oppia taikista. Mikään paratiisi ei sekään ole: esimerkiksi kansainvä-linen tutkimustoiminta on vasta kehittymäs-sä. tekemällä yhteistyötä hse:n ja tkk:n kanssa taik voi kuitenkin päästä kunnon etulyöntiase-maan muihin taideyliopistoihin verrattuna.

toinen lempiryhmäsi on nuoret tutkijat. miten heitä pitäisi tukea?perusopinnoista on huolehdittu ja jatko-opiske-lijoitakin ajateltu. sitten jää kuitenkin jopa 10–20 vuoden erämaataival, jolle jengi on jätet-ty yksin, vaikka tutkimuksen tekeminen on ihan peijakkaan vaikeaa muutenkin. tiedeyhteisö ei tue tutkijoiksi haluavia ihmisiä riittävästi; usein ei ole mitään ryhmää, johon samaistua. Yliopis-ton pitäisi taata puitteet, muttei sanella sitä, mitä pitää tutkia.

aalto voisi haastaa humboldtilaisen mal-lin ja palata vaikka platonin akatemiaan. Yli-opiston ideaa ei saa kadottaa turhaan teknolo-giahypetykseen.

olet tutkinut myös niitä 2000-luvun it-firmoja, jotka saivat paljon riskirahaa, mutta eivät kos-kaan tuotettaan valmiiksi. voiko aalto-kupla-kin vielä puhjeta?kaikki voidaan sössiä! Jos hallinnosta tehdään entistäkin raskaampi ja vastuu asiakaspalvelus-ta unohdetaan, aallosta tulee uusi hus. tai jos luotetaan vaan ideologiseen hömpänpömppään eikä olla tietoisia riskeistä.aalto ei tosin ole mikään kupla. rahoitusta ei annettu tulevaisuuden lupaukselle, vaan kol-melle satavuotiaalle korkeakoululle.

harrastat musiikkia ja sen tekemistä. mikä kappale aalto olisi?alfred schnittken postmoderni sinfonia: siinä on eri aiheita ja monisävyisyyttä, jotka kuitenkin tavoittelevat harmoniaa. se on muusikolle aika kiehtova soitettava. •

palatkaa platoniin!

#1/2010 — 15

ihmeidentekijätYlioppilaskunnan historian ensiMMäinen hallitus lupaa opiskeliJoille isolla kauhalla.tekstit: anna munsterhjelm & tuuti piippokuvat: veera lipasti

tarvitaanko aaltoon lisää opintopsykologeja?”Opiskelijoiden hyvinvointi ja edunvalvonta eivät ole nyt hyvällä ta-

solla. Opintopsykologeja tarvitaan lisää, mutta toisaalta vielä enem-män pitäisi panostaa opiskelijoiden tukeen ja ohjaukseen; ottaa selville, mistä ongelmat ovat lähtöisin. Esimerkiksi epätervettä kil-pailua on tosi paljon.

Haluaisin kuitenkin, että hyvinvointityö olisi kokonaisval-taista eikä mikään erillinen osasto.”

elli leppisaari, kauppatieteiden kandidaatti,

2. varapuheenjohtaja, sosiaalipolitiikka

tuleeko ayy:sta suomen sponsoroiduin ylioppilaskunta?”Ylioppilaskuntana tulemme hankkimaan rahaa aluksi myymällä

mainoksia opiskelijakalenteriin, uusien opiskelijoiden oppaaseen ja muihin rutiinijuttuihin. AYY ei tule kahmimaan sponsorituloja.

Toisaalta Aalto-hype on nyt päällä, ja kai olisi tyhmää olla käyttämättä sitä ollenkaan hyväksi. Se tulee näkymään sponsorei-den rahankäytössä. Imago pitää kuitenkin säilyttää hyvänä.”

lassi hämäläinen, kauppatieteen kandidaatti,

viestintä ja sidosryhmävaikuttaminen

1, 2

1.Elli Leppisaari2. Lassi Hämäläinen & Lasse Granroth

3. Pipsa Penttinen4. Jussi Valtonen5. Janne Peltola& Atte Harjanne

tehdäänkö ayy:n uusista nettisivuista Facebook, hs.Fi vai Wikipedia?

”Nettisivujen tehtävän määrittelevät olennaisesti opiskelijat. Sivujen tarkoitus on nimenomaan kerätä ihmiset yhteen kertomaan, miten ne toteutetaan. Luotan, että ideamassa tulee opiskelijoilta eikä pie-neltä asiantuntijaryhmältä.

Arvaukseni on, että sivusto voisi olla niin sanottu feedihubi, vähän niin kuin iGoogle. Opiskelija voisi itse kerätä sivulle itseään kiinnostavat feedit. Yks niistä voi olla ylioppilaskunnan uutisia, yks yliopiston, ja loput mitä vaan.”

lasse granroth, taiteen kandidaatti,

viestinnän kehittäminen ja konseptointi

pitäisikö aallolla olla yksi yhteinen kampus?”Kampuksien suhteen eletään nyt jännää aikaa kunnes yliopisto

päättää mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Nykytilanne säilynee joka tapauksessa vielä useita vuosia, joten aion keskittyä itse hoitamaan kampusten välisiä sisäisiä suhteita toimijoiden kanssa. Tärkeintä olisi pitää kaikki samalla sivulla ja luoda yhteenkuuluvuuden tun-netta fyysisistä etäisyyksistä huolimatta.”

pipsa penttinen, maisema-arkkitehtiylioppilas,

1. varapuheenjohtaja, kampukset

millä perusteella ayy:n toimijat valitaan?”Tärkein peruste ylivoimaisesti: asenne ja kyvyt. Pitää olla ennakko-

luuloton, että kestää raskasta ja monimuotoista muutosprosessia. Pitää olla valmis toimimaan kaoottisessa ympäristössä ja nähdä se mahdollisuutena eikä pahana asiana.

Meidän tehtävä on rakentaa sellainen yhteisö, jossa myös Aallon taikkilaiset haluavat toimia. Ehkä rajat koulujen välillä häl-venevät pikkuhiljaa. Itse olen ollut tähän asti iloinen prodekolainen ja teekkari. Miksen nyt voisi olla prodekolainen, teekkari plus iloi-nen aaltolainen? Ne ovat identiteetin eri kerroksia. Uskon, että aal-tolaisidentiteetti rakentuu ennakkoluulottomuudesta ja tästä uusi-en identiteettien löytämisestä.”

jussi valtonen, tekniikan ylioppilas, puheenjohtaja

mikä on vuoden tärkein koulutuspoliittinen asia aaltolais-ten kannalta?

”Koulutuksen maksuttomuus on merkittävin kysymys kenelle tahan-sa, aaltolainen tai ei. Toinen asia on koulutuksen aloituspaikat ja se, miten opetusministeriö kehittää tulevaisuuden sisäänottoa. Teknii-kan alalle otetaan tällä hetkellä liikaa opiskelijoita sisään.

Ylioppilasliikkeen yhteinen tavoite on tänä vuonna lukukau-simaksukokeilun tarkkailu ja siihen vaikuttaminen.

Ensin pitää muodostaa koulutuspolitiikasta AYY:n linja, jon-ka edustajisto hyväksyy. Vasta sitten aletaan tehdä vaikuttamistyötä. Lukukausimaksuista kaikki kolme ylioppilaskuntaa ovat olleet sa-maa mieltä ainakin periaatetasolla.”

janne peltola, tekniikan ylioppilas,

koulutuspolitiikka ja aalto-yliopisto

3

4

5

16 — #1/2010

6

7

8

3. Jarno Lappalainen4. Taneli Hirvola5. Saara Hyrkkö

säilyykö ylioppilaskunnan suhde aaltoon hyvänä?”Aallon haaste on saada ylätason draivi ja ruohonjuuritason halu ja

into yhdistymään. AYY:llä voisi olla tärkeä asema siinä yhdistymi-sessä. Visio on, että meillä AYY:ssä olisi tatsi sekä opiskelijoihin että toimijoihin jokaisella Aallon tasolla. Meillä on nyt aika hyvä keskus-teluyhteys löytää yhteinen suunta.

Ylioppilaskunta voisi itse tehdä juttuja, aloittaa asioita, jot-ka yliopisto voisi omaksua tai jättää omaksumatta. Että AYY toimisi puuhaamisen, ei pään aukomisen kautta.”

atte harjanne, tekniikan kandidaatti,

koulutuspolitiikka ja aalto-yliopisto

ottaako ylioppilaskunta mallia ulkomaalaisista yliopis-toista?

”Suomalainen korkeakoulusysteemi ja ylioppilaskunnat ovat ainut-laatuisia, joten niitä ei voida ihan suoraan verrata ulkomaalaisiin. Ylioppilaskunnilla on Suomessa enemmän vastuuta edunvalvon-nasta kuin maailmalla.

Ulkomaisilla ylioppilaskunnilla on usein hyviä ideoita, ku-ten Lundin malli, jossa ylioppilaskunta toimii samassa rakennukses-sa yliopiston keskushallinnon kanssa. Pohjoismaisissa ylioppilas-kunnissa onkin eniten yhtäläisyyksiä suomalaiseen. Haemme kyllä oppia ulkomailta, ja lähiaikoina käyn ainakin Tallinnan yliopistos-sa. Jatkamme yhteistyötä pohjoismaisten yliopistojen ja toivottavas-ti myös Zürichin, Oxfordin ja Kiinan kanssa.”

jarno lappalainen, tekniikan ylioppilas, kansainväliset asiat

järjestääkö ylioppilaskunta jäsenilleen lisää asuntoja?”Ylioppilaskuntien yhdistyttyä nykyiset noin 2500 asuntoa eivät yk-

sinkertaisesti riitä yli 15 000 opiskelijalle. AYY:n tulee yhteistyössä HOAS:n kanssa rakentaa lisää opiskelija-asuntoja keskeisille sijain-neille ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien päähän kaikista kolmes-ta kampuksesta. Yhteinen Aalto-kampus asuntojen muodossa on avain yhteisöllisyyteen riippumatta opetuksen sijainnista.”

taneli hirvola, tekniikan kandidaatti, asunto- ja kunta-asiat

pitääkö ayy:n tapahtumien olla kaikille tarkoitettuja ja kaikkia miellyttäviä?

”Kaikille tarkoitettuja - jees; kaikkia miellyttäviä - höps! Tasapak-su on tylsää, ja meitä löytyy ihan opiskelualasta riippumattakin ai-kamoisen montaa sorttia. Siksi pitääkin tökkiä vähän sinne tänne ja yrittää saada eri ihmiset hymyilemään eri asioille, joskus jopa sa-moille. Ylimääräisestä vanhoihin muotteihin jaottelusta pitäisi myös päästä eroon: aaltospektaakkeli on meille kaikille yhtä jännä. Koh-ti uusia seikkailuja!

Kulttuuritoimintamme tärkein voimavara, erityisesti näin al-kuvaiheessa, on yhdistykset, kerhot ja muut aktiiviset porukat, joita onneksi löytyy laidasta laitaan.” •

saara hyrkkö, tekniikan ylioppilas,

aalto-yhteisö, kulttuuri- ja järjestöasiat

#1/2010 — 17

18 — #1/2010

#1/2010 — 19

rahat tai henkiaallossa uskotaan, ettei valtiolta heltiä Yliopistoille tulevaisuuDessa eDes perusrahoitusta. siksi varoJa on opeteltu hankkiMaan Muualta. teksti: anna munsterhjelmkuvitus: pauli kervinen

ikä on niin tärkeää, että Kekkonen herätetään hen-kiin, Lipponen hälytetään eläkkeeltä töihin ja Esko Valtaoja komennetaan kellariin?

Raha tietysti.Yliopistouudistus pani koulujen rahoitus-

pakan sekaisin. Perusrahoituksesta huolehtii edelleen valtio, mutta koristeet kakkuun on yliopistojen hankittava itse.

Opetusministeriö on antanut yliopistoille kaksi vuotta aikaa kerätä itselleen pääomaa.. Niiden nenän edessä OPM heiluttelee porkkanaa, jolla se on luvannut pääomittaa yliopistoja 2,5-kertai-sesti sillä summalla, jonka koulut ovat saaneet kasaan – jos tilillä on määräaikaan mennessä vähintään miljoona euroa.

Mission impossible on nyt puolivälissä, mutta varainkeruu vas-ta alussa. Esimerkiksi Turun yliopisto ei ole onnistunut haalimaan kasaan kuin kaksi ja puoli miljoonaa, mikä on 20 miljoonan tavoit-teeseen nähden suhteellisen vaatimaton summa. Talouden taantu-ma viskoo toki kapuloita rattaisiin, mutta hidastavimpana tekijänä yliopistojen rehtorit ja varainkeruusta vastaavat pitävät kokematto-muuttaan. Lahjoituksia ei vain osata hankkia. Teatterikorkeakou-lun rehtori Paula Tuovisen kommentin allekirjoittaisikin varmas-ti useampi kollega:

– Suomessa ei ole vielä lahjoituskulttuuria eikä varainkeruun osaamista. Otamme tämän tosissamme, mutta ensin opettelemme asiaa, hankimme tietoa ja luomme yhteiskuntasuhteita. Emme läh-de soitellen sotaan, eli emme ole asettaneet miljoonan tavoitetta tai mitään muutakaan summaa.

Sekä Tuovinen että Oulun yliopiston varainhankintapäällik-kö Seppo Heikkilä pitävät rahankeruulle varattua aikaa aivan lii-an lyhyenä.

– Yhdenkin vuoden lisäaika valtion vastinrahoituksen osalta auttaisi merkittävästi, Heikkilä toivoo.

Jos muissa yliopistoissa vietetäänkin unettomia öitä puuttuvia euroja laskien, voidaan Otaniemessä kuorsata tyytyväisenä. Aal-to on karannut varainkeruussa aivan omaan sarjaansa, eikä sen mil-jonääriklubiin taida mahtua muita. Komean 127-miljoonaisen sal-don rinnalla kakkosena tulevan Tampereen teknillisen yliopiston parikymppinenkin kutistuu karkkirahoiksi.

Aallon tähänastisesta potista 112 miljoonaa saatiin jo yliopis-ton perustamisvaiheessa Teknologiateollisuudelta ja sitä lähellä ole-vilta säätiöiltä. Loput 15 miljoonaa on kerätty yrityksiltä, säätiöiltä ja yksityisiltä lahjoittajilta. Suurin yksittäinen summa on ollut kol-me miljoonaa.

Varainhankintapäällikkö Jyri Tawast luottaa siihen, että lo-putkin 200 miljoonan euron tavoitteesta saavutetaan vielä tämän vuoden aikana. Moni firma on jo lupaillut muistaa Aaltoa kevään yhtiökokouksessaan.

Miten ihmeessä kuukauden ikäinen yliopisto on ehtinyt ke-räämään tällaisen summan?

No, eipä se olekaan.Aalto-vauva sattui vain saamaan äveriään kummisedän.

Kummisetä asuu Eteläranta kympissä ja näyttää aika lailla Mar-cus Nyberghiltä. TKY:n entinen pääsihteeri on pian kaksi vuotta lo-bannut työkseen Aaltoa Elinkeinoelämän keskusliiton jäsenille. EK ilmoitti sitoutuvansa varainhankintaan jo silloin, kun päätös inno-vaatioyliopiston perustamisesta tehtiin.

– Esittelemme hanketta henkilökohtaisissa tapaamisissa ja jut-telemme sen haasteista. Työ on tosi intensiivistä.

Jyri Tawastin mukaan näitä treffejä on kertynyt kesän jälkeen jopa kolme–neljäsataa. Tulos on kuitenkin palkitseva – etenkin kun EK huolehtii Aallon yhteisen kampanjan kuluista, eli käytännössä Nyberghin palkasta. Jyri Tawast on siirtynyt Aallon kampanjakoor-dinaattoriksi HSE:ltä.

Aallon ”rahojen rohmuamista” on käsitelty mediassa sen ver-ran, että Nybergh on joutunut usein vääntämään maakuntalehdil-le rautalankaa.

– On kokonaan unohdettu, että jollei Aaltoa olisi perustettu, ei mikään muukaan yliopisto olisi saanut mahdollisuutta tähän lisära-hoitukseen. Ei meidän keräämät varat ole muilta pois.

Tänä keväänä lahjoituksia aletaan kerätä aktiivisemmin myös kolmen korkeakoulun alumneilta. Ja ruohonjuuresta on hyvä lähteä: Marcus Nybergh on asettanut pöydälleen kupin, johon kyläilijät saa-vat kilauttaa ylimääräiset kolikkonsa yliopiston hyväksi.

Koossa taitaa olla jo kaksi euroa.

”Te romutitte sen, minkä isänne rakensivat. Te lyhytnäköiset ja it-sekkäät, te saatanan tunarit…”

Turun yliopiston teettämällä videopätkällä itse UKK sättii meitä 2000-lukulaisia, jotka panimme systeemin uusiksi ja ”romah-

M

20 — #1/2010

dutimme suomalaisen yhteiskunnan”. Uuden rahoitusmallin arvos-telijoita löytyy toki nykyajastakin: erityisesti kehäteiden ulkopuolel-la kritisoidaan Aallon erityisasemaa.

– Koemme tämän hieman epäreiluksi. Epämukavaa – myös po-tentiaalisille lahjoittajille – on se, että monien huomattavien alueel-listen, mutta samalla valtakunnallisten, toimijoiden mahdollisuudet tukea oman alueen yliopistoa on EK:n päätöksellä sementoitu. Hei-dän tukensa menee Aallolle, Itä-Suomen yliopiston viestintäjohtaja Liisa Hakola ilmoittaa.

Myös Vaasan yliopiston rehtori Matti Jakobsson toivoisi Aal-lon pitäytyvän pääkaupunkiseudun kentällä.

– Muiden yliopistojen rahoitusasema heikkenee, mikä johtaa yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen tason laskuun, jota Aalto ei pys-ty paikkaamaan, sanoo nyt jo yliopistoon yhdistyneen Turun kaup-pakorkeakoulun rehtori Tapio Reponen.

Lehtikirjoituksissa ja käytäväkeskusteluissa onkin kannet-tu huolta sivistysyliopiston tulevaisuudesta: tutkimuksen ja opetuk-sen rappeutumisesta sekä elinkeinoelämän vahvistuneesta asemas-ta korkeakouluissa.

Mitä lahjoittajat tahtovat vastineeksi? Onko meillä kymme-nen vuoden kuluttua Kauppakorkeakoulun nykyisen Tieto-salin li-säksi Teknologiateollisuuden nimikkoauditorio, Kone-huoneet ja Ornamo-vessat? Vai aletaanko opiskelijoita ja tutkijoita sponsoroi-da kuin urheilijoita nykyään? Haalarithan on jo nyt kirjottu tukija-firmojen logoilla, mutta monta mahdollisuutta on vielä käyttämättä. Parhaita tutkijoita voisi kaupata firmalta toiselle kuin potkupalloili-joita, vähemmän hyville perustaa farmijoukkueita…

Nybergh naureskelee. Lahjoitusrahoja ei saa korvamerkitä, vaan kaikki lyödään yhteiseen pääomapottiin.Lahjoittajien muista-mista ei ole vielä edes ehditty ajatella, mutta Nybergh lupaa jotain mullistavaa vielä keksittävän.

– Plakaateilla ei ole ainakaan mikään hirveä kiire. Muutenkin Pro Patria -henkiset graniittitaulut ovat aika kaukana Aalto-henges-tä ja nykypäivästä.

Nykypäivästä valovuosien päässä tuntuvat olevan myös muuta-mien yliopistojen varainhankintakampanjat. Turussa alumneihin ja muihin ”yliopiston ystäviin” puhalletaan ehtaa talvisodan henkeä yhdessä Bob Helsingin kanssa toteutetulla videopätkällä. Nauhal-la muun muassa Esko Valtaoja ja Supon päällikkö Ilkka Salmi hiip-

pailevat salaperäisesti yliopiston johdon kanssa kellariin kuulemaan Kekkosen palopuhetta. Rakennuksen ulkopuolella zoomataan Va-paan kansan lahja vapaalle tieteelle -tekstiin.

”Yksi euro Turun yliopistolle on kolme ja puoli euroa Suomen tulevaisuudelle.”

Helsingin yliopiston varainkeruun keulahahmoksi on nou-dettu nostomies Paavo Lipponen. Mainostoimisto Taivaan kanssa puuhattu kampanja julkistetaan vasta maaliskuun lopussa, eikä yli-opistosta muutenkaan olla halukkaita kommentoimaan rahanke-ruun tämänhetkistä tilannetta.

On Aaltokin ulkopuolisia toimistoja käyttänyt, myöntää va-rainhankintapäällikkö Tawast. Isommille kampanjoille ei kuiten-kaan ole ”akuuttia tarvetta”.

– Tässä rakennetaan nyt kokonaan uutta kuviota, johon Aal-lossa ollaan haettu kokemusta pian kaksi vuotta. Nyt me ollaan jo aika hyviä.

Tarkoitus ei ole tyytyä vain kotimaan rahahanojen juoksut-tamiseen. Helmikuusta alkaen Aallolle lähdetään hakemaan lahjoi-tuksia myös kansainvälisesti. Halutuimpina yhteistyökumppaneina EK:n Nybergh mainitsee sellaiset digitaalisten palveluiden ja ener-gia-alan yritykset, jotka ovat kansainvälisiä edelläkävijöitä.

– Valtaosalla maailman 20 parhaasta yliopistosta on erittäin merkittävä ulkopuolinen rahoitus, Tawast muistuttaa. Hän uskoo, että varainhankinnan osaaminen on tulevaisuudessa ensiarvoisen tärkeää.

– Pitkässä juoksussa rahoitusta ei enää riitä valtion kirstusta.Tawast kertoo, että erityisesti Yhdysvalloissa ja Britanniassa

jopa puolet yliopiston johdon työajasta on jyvitetty varainhankin-nalle. Briteissä myös valtio on tukenut kampanjoiden käynnistämis-tä taloudellisesti, mikä on nostanut varainhankinnan tuloksia lähes puolella.

Mikä on suurin syy siihen, että Aalto on suihkaissut itsensä mui-den ohi, herrat rahankerääjät?

– Varainhankinta on ollut osa muuta Aalto-hanketta alus-ta asti. Mietittiin kansainvälisen konsultin kanssa kuinka kampan-jat pitäisi toteuttaa, suunniteltiin tätä kohderyhmä kerrallaan. Muut yliopistot eivät tällaiseen lähteneet, Tawast sanoo.

Nybergh lataa suoremmin:– Muutostarinan pitää olla hyvä. Meillä on, muilla ei. •

”Te romutitte sen, minkä isänne rakensivat. Te lyhytnäköiset ja itsekkäät, te saatanan tunarit…”

#1/2010 — 21

It’s OK if you’re analytical. It’s OK if

you’re creative. Or eager, or persis-

tent, the team player, or the radical. If

you want to discover more. Or devel-

op more. If you want to learn more. Or

change the world. You might want to

theorize. Or experiment. Maybe you

can’t be put into a mold. That’s OK too.

People making a diff erence seldom can

be. You can be what ever you want.

Apply now for the Vaisala Giant Leap internship program. Application period ends on February 14th, 2010

www.vaisala.com/giantleap

Vaisala_GiantLeap_Aino_200x297.indd 1 1/21/10 12:21 PM

22 — #1/2010

teeMu halMe on lunki heppu, Josta kaikki pitävät. sikatilan isäntä, Joka on tottunut haiseviin vastalauseisiin eikä turhista herMostu. silti nelJäsosa eDustaJistosta vastusti hänen valitseMistaan aYY:n pääsihteeriksi.teksti: johanna mitjonen kuvat: maija astikainen

PorS

ASTe

n

herr

A

1

#1/2010 — 23

24 — #1/2010

#1/2010 — 25

ydäntalvella Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan ensimmäisen pää-sihteerin Teemu Halmeen kotitilalla on hiljaista. Kolmesataavuotias Metsämaa peltoineen lepää lumen alla.

Päivän ollessa lyhyimmillään saattaa joku sikalan emakois-ta pyöräyttää potran porsaskatraan, mutta muuten ei tapahdu mi-tään. Maatilan kesäkiireet ovat kaukana, ainoastaan kirjanpito odot-taa tekijäänsä.

Teemu Halme aistii Absurdistanin ilmapiirin, lukee pääsih-teerin Facebook-statuksessa kaksi päivää ennen joulua. Viimeiset viikot ennen uutta yliopistoa ja ylioppilaskuntaa eivät ole yhtä sees-teisiä kuin loimaalainen maalaismaisema.

Aalto-yliopisto on osoittautunut melkoiseksi tsunamiksi. Yh-distymispäätöksen jälkeen oli selvää, että uudella yliopistolla voi olla vain yksi ylioppilaskunta, joten teekkarit, kylterit ja taikkilaiset ovat jo parin vuoden ajan joutuneet hahmottamaan paikkaansa uu-dessa. Jotakin tarrataan tulvavirrassa vanhoista ylioppilaskunnis-ta mukaan, mutta vesimassat vetävät kuitenkin väkisin kohti tunte-matonta.

Halmeen mielestä AYY:n syksylle ominaista on ollut on-off-meininki.

– Joko on hirveä riita jostakin tai sitten mennäänkin hirveää vauhtia eteenpäin.

Päällimmäisenä toiveena pääsihteerillä on kuitenkin, etteivät konfliktit vaikuttaisi jäseniin. Että palvelut toimisivat totuttuun ta-paan. Ettei jäsenille edes näkyisi, kuinka suuresta muutoksesta on kyse.

Vaikka ylintä valtaa ylioppilaskunnassa käyttää edustajis-to, kulminoituu juuri pääsihteeriin paljon. Viime kädessä odotetaan, että häneltä löytyy mielipide – ja usein myös ratkaisu. Lisäksi pää-sihteeri toimii parinkymmenen työntekijän esimiehenä, hallituksen sihteerinä ja – ainakin AYY:ssa – osa-aikaisena likasankona ja synti-pukkina.

Ei kuulosta kovin kadehdittavalta pestiltä.

Harva tietää, että Halme on opiskellut yhdessä Aalto-yliopiston kouluista tai että hän on ollut harjoittelussa amerikkalaisella lypsy-tilalla. Tai että hän pukeutunut Lumikiksi sitseillä ja on toiselta am-matiltaan sikatilan isäntä. (Viitteitä tilallisuudesta voisi kyllä antaa miehen ahkera Farmville-harrastus Facebookissa!)

Halme tiesi jo pienenä ryhtyvänsä maanviljelijäksi. Perheen ainoa lapsi ei halunnut katkaista perinnettä, vaan päätti jatkaa tilaa ja lähti Helsinkiin opiskelemaan maatalous-metsätieteelliseen.Vaikka olihan Halme kiinnostunut monesta muustakin asiasta. Lap-sena hän lueskeli historiaa ja matematiikkaa ja ahmaisi kerran Agat-ha Christien dekkarit kertaheitolla.

Tiedonhalu on aina ohjannut Halmeen valintoja. TKK:lle hän haki, koska siellä tarjottiin mielenkiintoisia maa- ja ympäristöraken-tamisen kursseja, jotka nivoutuvat sopivasti Halmeen maanviljelys-kemian ja -fysiikan opintoihin.

1. Porsaita AYY:n oomme kaikki.

Teemu Halmeen kotisikalassa on 100 emakkoa. AYY:ssa jäseniä on parisataa-kertainen määrä. 2. Porsaskuiskaaja.

– Jonkun pitää pystyä olemaan rauhal-linen. Jollei pääsihteeri pysty siihen, saadaan organisaatio lietsottua vain enemmän ja enemmän stressitilaan, Teemu Halme sanoo.

2

26 — #1/2010

”Jos sataa kaksi viikkoa putkeen, ei se stressaamalla lopu. Se aika tehdään muita töitä.”

Opetusministeri Wallin haluaisi todennäköisesti ottaa pää-sihteerin puhutteluun pitkittyneistä opinnoista. Fuksivuotta 1997 viettäneen Halmeen valmistuminen siirtyy uuden tehtävän johdos-ta edelleen tulevaisuuteen.

– Opintoni lepäävät. Kyllähän se tuolla takaraivossa on, että niitä pitäisi edistää.

Vaikkei Halme ollut partiolainen tai lukion oppilaskunnan puheenjohtaja, tuli hänestä hyvin nopeasti akateeminen järjestöjyrä.

– Kun aloitin yliopistolla, päätin olevani kiinnostunut kaikesta, myös yhdistystoiminnasta. Ja jos ei osaa järjestelmällisesti sanoa ei, jou-tuu kaikkiin luottamustehtäviin, Halme naureskelee.

Ensin tuli osakuntamaailma. Siellä Halme oppi mutkatto-maksi eri oppialojen ihmisten kanssa, jutteli kaikille ja oli kiinnos-tunut kaikista: siitä, mitä teologi tutkii tai siitä, mitä kuuluu antiikin kielten opintoihin. Osakunnassa pääsihteeri ymmärsi saman pyhän yksinkertaisuuden, mikä pätee nyt myös Aallossa:

– Opin heti, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa ajatella asioista, vaan näkökulmat vaihtelevat.

TKK:llakin luottamustehtävät löysivät Halmeen, ja hän ryhtyi rakennusinsinöörikillan lukkariksi heti fuksivuotenaan. Harrastuksesta tuli Halmeelle työ, kun hän vuonna 2004 aloitti Hel-singin yliopiston ylioppilaskunnan järjestösihteerinä. Samalla reis-sulla nyt 32-vuotias loimaalainen on edelleen.

Ainakin Halme on hyvä siinä, mitä tekee.– Minulla on ollut monta esimiestä, ja Teemu on ollut niistä

paras. Hän on jämäkkä, mutta antaa vapautta ja vastuuta, eikä hen-gitä niskaan, AYY:n sosiaalipoliittinen sihteeri ja Halmeen kanssa samasta Varsinaissuomalaisesta osakunnasta tuleva Liisa Lähteen-aho kertoo.

– Teemu on excel-velho! Hän laittoi asioita uuteen uskoon, jotta pystyimme paremmin seuramaan palveluiden ja tukien käyt-töä. Jos Teemua pitäisi kuvata yhdellä sanalla, sanoisin: luottomies, Minna Vierikko, Halmeen HYY:n aikainen esimies sanoo.

Pätevyydestään huolimatta AYY:n ensimmäinen pääsihtee-ri on paljon muuta kuin harmaa hallintovirkamies. Kaulassakin hei-luu yleensä keltainen huivi. Ja toisinaan raidallinen, lehmuksenvih-reä tai punainen, hänen ystävänsä muistuttavat.

– Teemu on uskomattoman hyvä seuramies ja mahtava laulu-mies. Teemussa on 360 astetta ihmistä, hänen kanssaan voi keskus-tella mistä tahansa ja hänen kanssaan voi hölmöillä, ylioppilaskun-nan arkistonhoitaja ja museon johtaja, vuosia sitten Halmeeseen osakuntamaailmassa tutustunut Tiina Metso kertoo ja jatkaa:

– Teemu on viilipytty, suorastaan raivostuttavan rauhallinen, eikä menetä hermojaan turhasta.

– Teemun muuntamiskykyä kuvaa hyvin se, kun vuosi sitten olimme yhdessä Teknologföreningenin järjestämillä Gille-sitseil-lä. Teemana oli valtakunta ja puoli prinsessaa, me sihteerit olimme kääpiöitä ja Teemu meidän Lumikki. Hän lähti heti täysillä mukaan ideaan, Lähteenaho nauraa.

Veikeä varsinaissuomalainen, lähestyttävä, renessanssi-ag-ronomi, rehellinen – mutta ennen kaikkea: rauhallinen. Se on sana, jolla jokainen Teemu Halmeen tunteva häntä kuvailee.Poikkeustilanteitakin on.

– Kannattaa osallistua osakuntajuhliin, joissa Teemu vetää reipasta eestiläistä ylioppilaslaulua miekka kädessä. Ensimmäinen mieleen tuleva sana ei ole rauhallinen tai hiljainen, Metso sanoo.

3&4. Se kohta paistetaan...

Eppu ja Epsu ovat tätä lukiessasi jo pekonia.

3

#1/2010 — 27

– Teemu on pitkäpinnainen, mutta jos hänet suututtaa, niin ei hyvää seuraa. En haluaisi siinä tilanteessa olla vastapuolella, Vie-rikko sanoo.

Halme itse sanoo rauhallisuutensa kumpuavan maanviljeli-jän asenteesta.

– Jos sataa kaksi viikkoa putkeen, ei se sade stressaamalla lopu. Se aika tehdään muita töitä.

Hakiessaan HYY:stä vuonna 2007 TKY:n pääsihteeriksi Halme sa-noi osaavansa työskennellä myös vaikeiden tyyppien kanssa.

– Koen harvan henkilön hankalaksi. Jos joku on asiasta kans-sani eri mieltä, hänellä on varmasti syy siihen, Halme sanoo. On kuitenkin ollut hetkiä, jolloin on tehnyt mieli heittää hanskat tis-kiin.

– Mutta kyllä ne yllättävän nopeasti unohtaa. Välillä tulee niin monta asiaa että ahdistaa, mutta sitten tulee taas jotain hie-noa. Tämä syksy on ollut sellainen, että hädin tuskin muistaa, mitä on saman päivän aikana tehnyt. Tulee hassu tunne: olenko tehnyt-kään tänään mitään?

Sekin helpottaa, että moni asia on vain lakannut ärsyttämästä.– Ennen ärsytti se, että joutui selittämään uudestaan ja uudes-

taan samat asiat. Nykyään koen senkin hyödylliseksi, koska samalla tulee itse pohtineeksi, onko toimintamalleissa järkeä.

Ylioppilaskunnassa pyörä keksitään joka vuosi uudestaan.

4

»

28 — #1/2010

”Teemu on loistotyyppi. ei ole kuitenkaan hyvä, että pääsihteeri tulee vanhasta ylioppilaskunnasta.”

5

6 7

#1/2010 — 29

kustelu käytiin suljetuin ovin. Tässä keskustelussa osa edaattoreis-ta olisi halunnut palauttaa paikan takaisin hakuun, koska Halmetta pidettiin puolueellisena. Ehdotus ei kuitenkaan saanut tarvittavaa kannatusta, ja äänestyksessä teekkariedaattorit ryhmittyivät Hal-meen taakse.

Lopuksi joukko edaattoreita jätti eriävän mielipiteensä pöy-täkirjaan.

– Oli ikävä veto, että TKY:n vanha pääsihteeri haki pääsihtee-riksi. Se ei ole hyvä Aalto-hengelle, Miro Ahti, kylteri ja yksi allekir-joittaneista sanoo.

– Minulla ei ole mitään Teemua vastaan, hän on loistotyyp-pi. Hänen kanssaan on helppo ja kiva tehdä töitä. Ei ole kuitenkaan hyvä, että pääsihteeri tulee vanhasta ylioppilaskunnasta, edaattori ja TOKYO ry:n puheenjohtaja Ilmari Arnkil linjaa.

– Kritiikkiä kohdatessa vedotaan valitettavan usein ”Tämä on demokratiaa” -korttiin. Tämän demokratian periaatteethan teekka-rit pääsivät itse sanelemaan ensimmäisessä kokouksessa. Kritiikki nähdään ”kiukutteluna” ja Aalto-hengen pilaamisena, ei suinkaan aidon huolen esittämisenä edustajiston päätöksentekokulttuuris-ta, hän lisää ja lupaa, etteivät eriävän mielipiteen jättäjät ole kuiten-kaan ryhtymässä jatkotoimenpiteisiin.

– Kaatunutta maitoa ei kannata itkeä, vaan osoittaa nyt tukea valitulle pääsihteerille, Ahtikin summaa.

Halmeelle itselleen niin voimakas vastustus tuli yllätyksenä. – Kyllähän se hiukan harmittaa. Onhan tässä tietty jännittynyt

tilanne aluksi, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä eteen-päin.

Keväällä Metsämaan sadan hehtaarin pelloille tehdään tarkat vil-jelyssuunnitelmat: tuonne kylvetään ohraa, tänne vehnää. Samoin AYY:lle luodaan strategia, jonka mukaan edetään tämä vuosi.

Halme uskoo, ettei seuraavista kuukausista selvitä ilman kit-kaa. Edunvalvonnan puolella pitää hoitaa kolmen alan asiat, ja koko toimintaa pyöritetään neljän toimipisteen välillä. Jo käytännön rutii-nien luominen ylioppilaskunnan keskustoimistolla Otaniemessä on aivan oma lukunsa.

– Me olemme kuitenkin saman metropolialueen sisällä, opti-misti jaksaa muistuttaa. Toisin on uudessa Itä-Suomen yliopistossa. Siellä etäisyyttä kampusten välillä 150 kilometriä.

Ja jos Teemu Halmeen suunnitelmat toteutuvat, vilja nousee oraalle viimeistään toukokuun lopussa. •

Ylioppilaskunnassa pyörä keksitään joka vuosi uudestaan. – Aina palataan samoihin kysymyksiin. Se on kuitenkin omi-

naisuus, joka pitää ylioppilaskuntaliikkeen toiminnassa. Esimerkik-si keskustelua siitä, onko SYL kansalaisjärjestö vai etujärjestö, pitää-kin käydä aina uudestaan.

Siksi Halme hakeutuikin jo uransa kolmanteen ylioppilas-kuntaan töihin.

– Tykkään näistä hommista. Ihmisillä on kova into tehdä asi-oita ja täällä saa tehdä todella fiksujen ihmisten kanssa työtä. Toi-saalta ehkä en ole itse ihan fiksu, kun haluan tätä tehdä, hän nauraa.

– AYY on kuitenkin haaste, jonka haluan ottaa. Nyt pääsee tekemään uutta, puhtaalta pöydältä.

Oikeasti Halmeen pöytä ei ole puhdas. Siinä lukee edelleen Pää-sihteeri, Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta.

Ainakin joidenkin mielestä.Epäluulo, kyräily ja nurina ovat sanoja, jotka sopivat AYY:n alku-taipaleen kuvailemiseen. Syksy on tuonut ylioppilaskuntakieleen uuden käsitteen: teekkaridiktatuuri. Teemu Halmeen valinta pää-sihteeriksi oli kylterien ja taikkilaisten mielestä taas yksi osoitus otaniemeläisten ylivallasta.

Pääsihteerivalinta tehtiin marraskuun lopussa pidetyssä edustajiston kokouksessa. Kandidaattien esittelyä seurannut kes-

Syksy on tuonut ylioppilaskuntakieleen uuden käsitteen: teekkaridiktatuuri.

5, 6 & 7.Pääsihteeri ja possut kuvattiin Fallkullan kotieläintilalla, www.falkulla.com.

30 — #1/2010

#1/2010 — 31

uuminta kesätyönmetsästyssesonkia paahdetaan jo. Moni miettii kykyjään, halujaan ja mahdollisuuksiaan. Ennen kaikkea mielessä on henkilökohtainen markki-nointistrategia: mitä laittaa ansioluetteloon, miten lä-hestyä jännittävää yritystä (joka ei edes tajua hakea

työntekijöitä), miten toimia odotetun haastattelukutsun saavuttua. Ja sitten on niitä sapettavia hannuhanhia, jotka ovat jo var-

mistaneet työpaikkansa enon suhteilla. Tai niitä ärsyttävän suulaita pyrkyreitä, jotka puhuivat itselleen työn syksyn rekrytointimessuil-la. Muille jäi sieltä käteen vain kyniä.

Kateus, katkeruus ja kostonhimo leijuvat ilmassa. Osa pääsisi ahdistuksestaan eroon ryhtymällä tuumasta toi-

meen ja ottamalla hommaan oikean asenteen. Yhdelle ihmisryh-mälle katkeruuden tunne on kuitenkin oikeutettu: niille, jotka ovat ottaneet päiväkodin, ala-asteen ja yläasteen opeista vaarin. Niille, jotka kunnioittavat toisia, pyytävät anteeksi väärin tehdessään ei-vätkä puukota toisia selkään. He iloitsevat muiden menestyksestä, kuuntelevat kun kaveri puhuu ja antavat toisille tilaa ryhmätilan-teissa. He ovat kilttejä, sillä sitä yhteiskunta heiltä vaati.

koulussa Meitä opetetaan oleMaan hilJaa, totteleMaan Ja kuunteleMaan. tYöeläMässä taas näYttävät pärJäävän rohkeat, sanavalMiit Ja Joskus vähän röYhkeätkin. kiltteYDen opettaMinen on suuri kusetus sopeutuMiskYkYisille lapsille.teksti: annu nieminen kuvitus: milena huhta K

32 — #1/2010

Ja nyt on aika vaatia kostoa!Koulun oppien ja työelämän vaatimusten välillä on ristiriita.

Koulussa opetetaan kuuntelemaan, mitä muilla on sanottavana. Ky-symään, kun ei tiedä. Kuuntelemaan nöyrästi viisaampiaan. Työelä-mä taas imee itseensä tekijöitä, jotka puhuvat silloinkin, kun eivät tiedä, mistä puhuvat. Jotka näyttävät tietävän, sillä se on tärkeintä.

Törkein huijaus kohdistuu sopeutumiskykyisiin ja sosiaali-sesti lahjakkaisiin lapsiin, jotka pyrkivät ja onnistuvat toimimaan niin kuin vaaditaan. Parhaiten systeemistä uivat usein ulos ne, jotka eivät sopeudu koulun ideaaliin. He tottuvat nuoresta asti selittele-mään tekojaan ja pärjäämään tilanteissa, joissa he eivät ole luonnos-taan hyväksyttyjä. Osa heistä päätyy korostamaan erilaisuuttaan ko-tisohvalle, osasta tulee ulkoministerejä.

Ristiriitahan on verrattavissa vähintäänkin törkeään petok-seen! Aion kaavaa syyllisen esiin.

onko vika… a) koulussa?

Elämäni ensimmäiset 21 vuotta luulin olevani tuhma. En kuten muut tytöt. Epäkiltti. Kunnes tajusin olevani niin äärettömän kiltti, etten edes tajua sitä.

Koulussa luodaan insentiivejä kuuliaisena ja kilttinä olemi-seen. Sopiva auktoriteettien miellyttämisen tarve palkitaan tarroil-la, leimoilla ja arvosanoilla. Onko tässä mitään järkeä? Toisten kun-nioittaminen on tietenkin asia erikseen, mutta onko kiltteydessä itsessään mitään tavoiteltavaa? Lasten kiltteydestä hyötyvät lähin-nä heitä kaitsevat aikuiset: vanhemmat, lastenvahdit, tarhantädit – ja opettajat.

Ensimmäisenä koulupäivänäni ala-asteella opettaja kertoi, että jo tänään tulisimme oppimaan yhden asian. Taito olisi kuulem-ma hyvin tärkeä ja yksi vaikeimmista. Se oli hiljaa olemisen taito, opettaja kuiskutti jännittyneenä. Sitten harjoiteltiin, ihan hiljaa. Äi-mänä olevat seitsenvuotiaat jähmettyivät liian suuriin pulpetteihin. Tunsin oloni karusti petetyksi: hiljaa oleminen! Tämän vuoksi en to-siaankaan odottanut neljää vuotta kouluun pääsyä.

Kilteistä tytöistä on puhuttu ja kirjoitettu jo kauan, mutta ai-van yhtä lailla kärsijöitä ovat kiltit pojat, jotka ilmentävät kilttiyt-tään hieman eri muodoissa kuin klassiset kiltit tytöt. He ovat yhtä velvollisuudentuntoisia kuin tytöt, mutta kätkevät kilttiytensä mui-hin poikana olemisen vaatimuksiin. (Ei kilttiä tyttöäkään tunnista päällepäin: hän saattaa samalla kokea tarvetta olla esimerkiksi fyy-sisesti ihailtava hemaiseva pimu tai kylän kuumin rokkistara.)

Kiltin tytön syndroomaa puitaessa keskitytään usein tapoi-hin päästä kiltteydestä eroon: aloita kickboxing, huuda kovaa ulko-na, sano ei ja heitä lautanen seinään. Kilttien sijaan vaadin muutosta yhteiskuntaan ja osoitan sormella tuhmia ja tyhmiä!

Kilttien ihmisten käännyttämisyritykset ovat yleensä type-riä. Ihminen toimii hyvin, kun hän saa käyttää omiksi kokemiaan toimintamalleja. Kilttien tyttöjen ja poikien yhtäkkiset yritykset

osa sopeutumatto-mista päätyy korosta-maan erilaisuuttaan kotisohvalle, osasta tulee ulkoministerejä.

ain’ suhteil’ työtäs tee?

kaikki ainon työelämäkyselyn vastaajat kerto-vat tekevänsä töitä kesäisin ja enemmistö myös lukuvuoden aikana. heitä yhdistää opiskeluai-kaisen työkokemuksen arvostaminen korkealle ja erottaa näkemykset reiluista perusteista työn saamiselle.

aaltolaiset tekevät tYötä Muutenkin kuin rahasta, saavat töitä kavereiDen avulla Ja oppivat Jo ala-asteella oleMaan sYöMättä keltaista lunta.

olen saanut opiskeluaikanani oman

alani kesätöitä:

45 % Joka kesä52 % toisinaan3 % en koskaan

#1/2010 — 33

olla tuhmia menevät miltei poikkeuksetta mönkään. Seuraa vääris-tä syistä tehtyjä matkoja, avioeroja ja itsesyytöksiä. Eikä edes tun-nu paremmalta. Oikeanlaista muutosta saamme aikaan vain muut-tamalla sitä, mitä odotamme lapsilta ja minkälaista käytöstä heissä rohkaisemme, kun he muodostavat omia käyttäytymismallejaan.

Nostetaan siis syytetyn penkille helppo uhri: kasvatusinsti-tuutiot.

Mutta onko oikein soimata koulua? Kyllä siellä opetetaan pal-jon toimiviakin elämänohjeita. Kun olin kolmannella luokalla, kou-lussamme Helsingin kakkosnorssissa lanseerattiin juhlavuoden kunniaksi ala-asteemme oma laulu. Saksanopettaja oli tehnyt sanat ja musiikinopettaja säveltänyt melodian. Koko koulun yhteisessä aa-munavauksessa hän veivasi pianoa ja kuoro hoilasi antaumuksella. Minä, tuolloin vielä kaapissa oleva kiltti, kuuntelin tarkkaan ja otin joka säkeestä elämänneuvot talteen. Yksi jäi mieleen yli muiden:

”Viisas kysyy, kun ei tiedä, viisas poh-tii, arvioo-oi…”.

Siitä lähtien olen esittänyt typeriä kysymyksiä niin paljon, että mi-nua on syytetty milloin älyni piilottelusta ja ärsyttävästä naiiviu-desta, milloin glamourblondistrategian hyväksikäyttämisestä. (Vii-meisestä sain syytteen ystävältäni Terolta sen jälkeen, kun hän oli lukenut Henry Laasasen teoksen Naisten seksuaalinen valta.)

Myös TaiKissa opetuksen kehittämisen parissa pitkän uran tehnyt ja Aallossa vararehtorina vaikuttava Martti Raevaara puo-lustaa peruskoulua.

– Peruskoulu ja lukio ovat muuttuneet hyvään suuntaan. Op-pilaiden ja opiskelijoiden rohkeus, kommunikaatiovalmiudet ja kyky käyttää medioita omien ajatustensa esittämiseen ovat kehittyneet, Raevaara sanoo.

Monet kasvatusinstituutiot ovat kokeneet muutoksia sitten hiljaisia lapsia leiponeen kansakoulun.

– Henkilökohtaisia portfolioita kootaan jo päiväkodeissa. Australiassa on jopa meneillään projekti jokaisen kansalaisen digi-

työnteosta saa rahaa. jos sitä ei lasketa, kannat-taako opiskelijan käyttää aikaa työntekoon? kyllä, sanovat aaltolaiset.

Ei tartte ihan kylmiltään lähteä työelämään.

En keksi mitä virkaa on diplomi-insinöörillä, joka ei val-mistuessaan ole tehnyt töitä.

On myös ihan hyvä selvittää, onko juttu, johon päästäk-seen kuluttaa 5–10 vuotta elämästään, mielekästä.

Työnteko kannusti monipuoliseen itseopiskeluun.

Saa arvokasta kokemusta duunarihommista ja ymmärtää paremmin duunareita valmistuttuaan ehkä johonkin joh-tamistehtäviin.

Opiskelijaelämässä mukana oleminen opettaa vähintään-kin yhtä paljon kuin opinnot, ja muihin aktiiveihin luodut suhteet ovat todennäköisesti käyttökelpoisia myöhemmin elämässä. Aktiivithan ovat juuri niitä hyviä tyyppejä, joita firmatkin metsästävät!

tai sitten ei.

Olisi kiva, jos voisi vaan keskittyä opiskeluun rauhassa. Vetää sen intensiivisesti läpi ja pois alta.

”Huonoissa” työpaikoissa olen oppinut eniten. Että näin en halua tehdä, näin ei pidä johtaa ja näin menetän ne par-haat työntekijät muualle. Hyvästä johtamisesta on kiinni käytännössä koko firman menestys, jollei sitä lasketa pel-kästään rahassa.

»

34 — #1/2010

”Tärkeintä on tehdä työtä, josta on intohimoisesti kiinnostunut. ellei ole, innostuneemmat ajavat ohi.”

kätevät suhteet

suurin osa (72 prosenttia) vastanneista on sitä Miel-tä, että töiDen saaMinen suhteilla on realiteetti. vain kahDen osallistuJan Mielestä se on väärin. keino on MYös suosittu: eneMMistö oli MYös saanut töitä ver-kostoJensa kautta. kas näin!

Baarissa tulee usein ilmi, jos jossain on tarvetta työnte-kijälle.

Frendejään voi pyytää lukemaan ja kommentoimaan oman CV:nsä ja sparraamaan oman value propositionin kanssa. HSE:llä verkostot auttavat eteenpäin myös, mikä-

Eräässä vartiointihommassa opin, että mitä isokenkäi-sempi tyyppi, sitä vähemmän hän osaa lukea tai ymmär-tää lukemaansa.

Fuksikesän harjoittelussa pienessä startup-firmassa opin, että asiakas on mulkku.

Aika paljon on tullut opittua tietotekniikasta, bisneksestä, jähmeästä yrityskulttuurista, ketterästä yrityskulttuurista, töissä viihtymisestä, ihmisistä, laista, rahan arvosta, kuse-tetuksi tulemisesta ja ennen kaikkea itsestään.

Tutkimusapulaisena opin, että yliopistolla on paljon tur-haa byrokratiaa ja että proffat voivat olla surkeita esi-miehiä.

mitä siitä jää käteen, kun rahat on syöty?

aaltolaiset ovat oppineet tYöeläMässä Manipuloi-Maan, kooDaaMaan Ja sietäMään MulkkuJa.

Puhelinmyyjänä opin markkinoimaan eli manipuloimaan ihmisiä.

Opin, ettei homma ole oikeasti niin vaativaa ja ahdistavaa kuin koulussa. IT-hippeily on yllättävän joustavaa. Luo-vassa työssä realiteettina on, että kovempi tyyppi tekee helposti satakertaisesti tehokkaammin duunia. Siinä ta-juaa oikeasti olla stressaamatta ja yrittämättä pingottaa oman kykynsä yläpuolelle. Koulussa tehokkuusajattelu on paljon syvemmällä.

myytti 1: naiset törmäävät työelämässä lasikattoon.

”naisten kohtaamasta lasikatosta on tehty pal-jon tutkimusta ja julkisuudessa monet naiset ovat kertoneet vaikeuksistaan edetä uralla. la-sikatto ei siten ole pelkkä myytti, mutta uskon, että sen merkitys on viimeisen kymmenen vuo-den aikana vähentynyt. uskon myös, että tä-hän on monen muun seikan ohella vaikutta-nut se, että naisten oma kiinnostus ja haluk-kuus hakeutua vaativiin johtamistehtäviin on lisääntynyt. Minulla on ollut paljon tuuria työelämässä. olen saanut mahdollisuuksia toimia mielenkiin-toisissa ja haastavissa tehtävissä. en ole kos-kaan törmännyt lasikattoon.”

anne brunila, yhteiskuntasuhteiden ja

kestävän kehityksen johtaja, Fortum

myytti 2: töitä saa vain suhteilla.

”kukapa ei haluaisi sanoa, että oma ura on pel-kästään omaa ansiota? pitkältihan se onkin, koska olemme oman elämämme maalareita, ja oma vietti puskee eteenpäin tiettyä kohdetta kohti - edes tietämättä usein miksi.

näyttelijän ammatissa suhteiden tar-ve korostuu - suomen kokoisessa maassakaan enää harvoin pärjää ilman agentin apua. Ja vie-lä vähemmän, jos pyrkii ulkomaille töihin. ul-komailla yksittäisten näyttelijöiden lähettä-miä esittelynauhoja ja -kuvia ei usein huolita edes avattaviksi, elleivät ne tule suosituksen tai agentuurin kautta.

los angelesissa jopa vitsaillaan, etta näyttelijän pääammatti on oikeastaan kinkereil-lä ja koekuvauksissa juokseminen - suhteiden luomisen tuloksena buukattu elokuva tai tv-sarja onkin vain sokeria kakun päälle. perverssiä.

onneksi suomessa asiat eivät ole eden-neet niin pitkälle. suomessa ammattimme kul-kee toisessa muodossa suhteiden kautta: ihmi-set, joiden kanssa on tehnyt hommansa hyvin, soittavat ja pyytävät uudestaan töihin. Mutta ensimmäinen kerta on usein oman puurtamisen ja hieman tuurinkin tulosta.”

irina björklund, näyttelijä ja muusikko, Los Angeles

kolme myyttiä menestyksestä

myytti 3: ilman kansainvälistä kokemusta ei voi menes-tyä.

”olen työskennellyt ulkomailla useita vuosia: lontoossa, singaporessa ja luxemburgissa. Mi-nulle kansainvälisestä kokemuksesta on ollut valtavasti hyötyä. en tosin tiedä, mitä olisi ta-pahtunut ilman sitä.

kyllä ilman kansainvälistä kokemusta voi menestyä, mutta sen avulla menestyy var-masti paremmin. elämme niin vahvassa sidok-sessa kansainväliseen talouteen, että sen ym-märtämisestä on etua.

Minusta olisi tärkeää, että suomalaiset kävisivät ulkomailla töissä, sillä meillä on pal-jon annettavaa maailmalle. erityisesti kannattaa lähteä silloin kun lapset ovat pieniä.

Moni on myös tullut ulkomailta ja ko-kenut hankalaksi sijoittua töihin suomessa. ul-komaankokemus ei ole mikään taikatemppu. tärkeintä on tehdä työtä, josta on intohimoi-sesti kiinnostunut. ellei ole, joku innostuneem-pi saattaa ajaa ohi. asenne ja tahto ratkaisevat työelämässä, ei kansainvälinen kokemus.”

bo harald, Executive Advisors -yksikön johtaja, Tieto

(tp)

#1/2010 — 35

li saa apua itse haastattelutilanteeseen – esimerkiksi kon-sulttitoimistojen case-haastatteluihin.

Isäni kollega tiesi mitä opiskelen, joten hän tarjosi minul-le työpaikkaa.

Kaveri tunsi harrastuksen kautta eräästä firmasta van-hempainlomalle jäävän henkilön, jolle tarvittiin sijaista.

Kun vapailta markkinoilta ei töitä herunut yrittämisestä huolimatta, piti valitettavasti turvautua vanhempien suh-teisiin saadakseen töitä. Näin on käynyt paria kertaa lu-kuunottamatta aina.

Nuorempana pääsi sukulaisten työpaikoille, nykyään ver-kostojen kautta kuulee työpaikoista ja haastatteluissa voi namedroppailla yhteisiä tuttuja.

Pääsin isäni kautta ensimmäiseen oikeaan kesätyöpaik-kaan elintarviketehtaalle 17-vuotiaana. Työ oli fyysises-ti rankkaa mutta helppoa. Pienellä paikkakunnalla ei ollut monia mahdollisuuksia päästä kesätöihin alle 18-vuotiaa-na eikä moni ikäisistäni edes halunnut vielä tehdä töitä.

Pääsin lähisukulaisen imussa Nokia Siemensille tekemään työtä, joka ei kiinnostanut pätkääkään. Olisi voinut käyt-tää ajan vaikka opiskeluun.

kaikki eivät ole hyötyneet suhteista työnhaussa.

Jokainen on oman onnensa seppä.

Käyttäisin itsekin hyväkseni, jos sattuisi tilaisuus kohdalle.

Itse voin kuitenkin ylpeänä sanoa saaneeni kaikki työni täysin omilla ansioillani.

Olisin ylpeä, jos saisin oman alan töitä omin avuin, mutta ainakaan vielä saalis ei ole kovin mainittava.

aino kysyi ala- ja yläkoulun sekä lukion opetta-jilta, minkälaisia ominaisuuksia he pyrkivät lap-sille koulussa opettamaan. kasvattajien vasta-uksissa toistui sosiaalisten taitojen merkityk-sen korostaminen: keskustelutaidot, ryhmässä toimimisen hallitseminen ja muiden ottaminen huomioon ovat joka koululaisen perusvalmiuk-sia. Myös kärsivällisyys ja suvaitsevaisuus lu-keutuivat ominaisuuksiin, joita lapsille halutaan koulussa opettaa.vastapainoksi kysyttiin työnantajan näkökul-maa. korkeakouluopiskelijoiden ihannetyöpaik-kalistoilla pyörivien työnantajien edustajat ker-toivat, mitä ominaisuuksia he etsivät ihanteel-lisessa työntekijässä. Jälleen löytyi toistoa: motivaatiota, omatoimisuutta ja tehokkuutta haettiin eri sanakääntein. kaikki työnantajat oli-vat yhtä mieltä siitä, että opiskeluaikana hanki-tulla työkokemuksella on suuri merkitys rekry-tointiprosessissa.opettajien mielipiteet jakautuivat kysyttäessä, pitäisikö koulun ylipäätään valmentaa lapsia ja nuoria työelämää varten. Jotkut nostivat esiin huolen lahjakkaista lapsista, joiden inspiroimi-seen varattuja resursseja opettajat pitivät tällä hetkellä hyvin vähäisinä.

kahden taulun välissä

opettaJat kasvattavat lapsis-ta hYviä rYhMässä toiMiJoita Ja kouluttavat heitä ottaMaan toiset huoMioon. tYönantaJat etsivät ihannetYöntekiJästään tehokkuutta, oMatoiMisuutta Ja hYvää asennetta.

taalisesta näytekansiosta, joka seuraa mukana läpi elämän, Raevaa-ra kertoo.

– Toki myönnän, että yleisellä tasolla koulun tehtävänä on so-siaalistaa: tuottaa kunnollisia, kuuliaisia ja ahkeria kansalaisia. Mi-nusta tämä ei kuitenkaan sulje pois omaa luovaa ajattelua ja kriit-tisyyttä tai kykyä ilmaista omia ajatuksia selkeästi ja rohkeasti, Raevaara tiivistää.

b) työelämässä?

Myönnetään: koulun solvaaminen siitä, että siellä opetetaan ole-maan toisille kilttejä, on toisaalta typerää ja lyhytkatseista. Olisiko ongelma sittenkin työelämässä, joka tuntuu nykyään monella alal-la toistavan sokeasti kestämättömiä toimintatapoja? Tehtäviin ha-lutaan motivoituneita, nälkäisiä ja adrenaliinia uhkuvia nuorukai-sia, joiden presenssi täyttää huoneen. Motivaatio on kuitenkin usein teeskenneltyä, eikä ole järin inhimillistä edes odottaa mitään muu-ta. Ihannetyöntekijä on amerikkalaiseen tapaan ainakin verbaalisel-la tasolla minäänsä täynnä. Itsevarmuutta korostetaan yli kykyjen. Mitä ihmettä työelämä tekee tällaisilla oman elämänsä sankareilla?

Pitää kääntyä asiantuntijan puoleen. Miltei 20 vuotta Työelä-män tutkimuskeskusta johtanut Tuula Heiskanen näkee työnanta-jien vaativan vastavalmistuneilta korkeakouluopiskelijoilta tiettyjä valmiuksia alaan katsomatta.

– Rekrytointi-ilmoittelussa toistuu yhteinen piirre, haetaan-pa minkä alan osaajia hyvänsä. Vaaditaan sosiaalisia taitoja, ryhmä-

muista aina nämä:•rYhMässä toiMiMinen•toisten huoMioon ottaMinen•erilaisuuDen hYväksYMinen•keskustelutaiDot•kärsivällisYYs

ihannetyöntekijän tärkeimmät ominaisuudet:

•Motivaatio•intohiMo•koMMunikaatiotaiDot•tehokkuus•toiMeenpanokYkY

1. Koulussa2. Töissä

1 2

»

36 — #1/2010

mistä ala-asteella oppimastasi taidosta sinulle on ollut eniten hyötyä myöhemmin?

Heti nokkahuilunsoiton jälkeen lukemisesta.

Hiljaa paikallaan istumisesta.

Hyvistä käytöstavoista – kuten vanhempien ihmisten kun-nioittaminen, toisten kuunteleminen ja oman vuoronsa odottaminen.

Käytöksestä.

Ehkä opin vähän keskittymään.

Oikeudenmukaisuudesta. Meillä oli hyvät opettajat, jotka eivät antaneet kiusaajille tilaa luokassa. Kaikille piti olla reilu, vaikkei olisi ollutkaan kaveri.

Paksunahkaisuudesta ja kirjoittamisesta.

Tunnollisuudesta ja esiintymisestä.

Vasemmalle sirklaamisesta.

mitkä ovat reiluja perusteita työpaikan saamiseen?

oikeuDenMukaiset kriteerit Jakavat Mielipiteitä. Mi-kään peruste ei saa lähellekään eneMMistöä taakseen.

14% suoritettu tutkinto

10% opintosuoritusten keskiarvo

1% sukuniMi

14% kertYneet vapaaehtoistehtävät

13% kertYnYt eläMänkokeMus

14% itse MuoDostetut suhDeverkostot

2% äiDin/isän/Muun sukulaisen MuoDostaMat suh-Deverkostot

17% sosiaaliset taiDot

7% tuuri

7% riittävä röYhkeYs

pipo pois!

ala-asteelta Jäi aaltolaisille Mieleen MYös eläMän oh-Jenuoria. ruokapöYtätapoJen lisäksi Muistiin on pai-nunut, että ei saa keskeYttää kun Muut puhuvat, pitää olla aJoissa Ja kätellessä puristetaan reilusti.

Kohtele toisia niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

On parempi esittää huono ajatus, jos sillä saa huomion käsiteltävään asiaan, kuin hyvä, joka ohitetaan.

Laulu lähtee hiljaisuudesta.

Kel onni on, se onnen kätkeköön.

Pipo pois päästä sisällä.

Kyseenalaistaminen on kielletty.

Keltaista lunta ei saa syödä.

samalla kun työnantajat peräänkuuluttavat työkokemusta, yliopistot haluavat opiskelijois-ta eroon tehokkaasti ja nopeasti. opintoaikojen rajausten mukaan korkeakouluopintojen pitäisi sujua keskiverto-opiskelijalta viidessä vuodessa. toteutuneet valmistumisajat kuitenkin viestivät suurimman osan opiskelijoista olevan kumma-jaisia, valitettavan hitaita.

opiskelijat hankkivat elantoa, elämän-kokemusta ja näkemystä alastaan tekemällä palkkatöitä opintojen ohessa. tämä on mieleen myös työnantajille, joista useat suhtautuvat va-rauksella vuosikaupalla akateemisessa maail-massa ilman muuta työkokemusta seikkailleihin tohtoreihin. Millä kannalla on aalto-yliopisto? opetuksesta vastaava vararehtori Martti raevaa-ra, onko opintoputkessa mitään järkeä?

– on väärinkäsitys, että yliopisto halu-aisi rakentaa opiskelijalle opintoputken, jossa menestyksellinen opiskelu ja työkokemuksen hankkiminen ovat toistensa vastakohtia, rae-vaara torjuu.vararehtorin mukaan ongelma syntyy siitä, että keskustelu opiskelijoiden työnteosta on yksi-puolista.

– usein keskustelu työssäkäynnistä liitetään lisä-elannon ansaitsemiseen, jolloin työssäkäynti on välttämätön paha ja hidastaa opiskelua. työn-teon myötä syntyvää työkokemusta ja verkot-tumista harvemmin tässä yhteydessä nostetaan esiin, raevaara muistuttaa.

taiteen lisensiaatti raevaaralla on pitkä

kokemus taikin opetuksen kehittämisestä. hän näkee opintojen ohessa työskentelemisestä ole-van etua myös oppimiselle.

– syvällinen oppiminen perustuu henkilökohtais-ten merkitysten rakentamiseen suhteessa aiem-min opittuun ja opitun soveltamiseen uusissa tilanteissa. näin opiskelun ja työelämän yhteyt-tä voidaan pitää tärkeänä myös opiskelijan op-pimisen kannalta, raevaara linjaa.

raevaara listaa työelämän nykyisiin vaa-timuksiin lukeutuvan kyvyn elää epävarmuu-dessa, taidon kommunikoida erilaisten ihmisten kanssa ja tunneälyn.

– näiden valmiuksien saavuttamiseen ei tarvi-ta erillisiä kursseja vaan opittavat sisällöt lii-tetään osaksi alan opintoja. samoin henkilö-kohtainen työurasuunnittelu on osa tutkinnon sisältöä, ei vasta valmistumisen jälkeen koh-dattava haaste, vararehtori painottaa.

aallossa lähdetään ensi lukuvuonna uu-distamaan koulutusohjelmien tutkintovaati-muksia tulevaisuuden ammatillisten vaatimus-ten mukaan.

– nykyisin koulutusohjelmien opetussuunnitel-matyön lähtökohtana ovat valitettavan usein opettajat ja heidän kurssinsa, raevaara pahoit-telee.

ideaalin yliopiston tarjoamat valmiudet työelämää varten eivät kuitenkaan ole raevaa-ran mukaan avaintekijä – vaan tärkein löytyy jälleen kerran peilistä.

– lähtökohtana on elinikäinen, jatkuva oppiminen ja oppimisen intohimo. vaikka työ-paikat kouluttavat henkilöstöään, henkilökoh-tainen omien tietojen ja taitojen teoreettinen ja käytännöllinen kehittäminen sekä kiinnostus ja taito uuden oppimiseen lähtee itsestä.

aalto: tutkinnot tullaan mukauttamaan työelämään

#1/2010 — 37

huolestun, kun en ihan äkkiä keksi yhtään ihmistä, joka olisi saavuttanut haluamansa olematta kertaakaan epäkiltti.

työosaamista ja kielitaitoa – sekä hyvin usein vankkaa kokemusta, Heiskanen listaa.

Lisäksi tutkimusjohtaja muistuttaa projektityön hallinnan sekä monialaisissa tiimeissä toimimisen taidoista. Hän allekirjoit-taa myös olemuksen ja esittämisen taidon tärkeyden.

– Rekrytointitilanteessa kuvaan astuu osaamisen esittämisen taito, Heiskanen myöntää.

Opiskelijoita usein askarruttaa, mikä merkitys opiskeluai-kana hankitulla työkokemuksella on tulevan työelämän kannalta. Tutkimusjohtajalta ei heru mullistavaa viisautta.

– On tutkimusnäyttöä siitä, että ne valmistuneet, joilla on entuudestaan työkokemusta omaa koulutusalaa vastaavalta alal-ta, työllistyvät paremmin kuin ne, joilta kokemus puuttuu, Heiska-nen kertoo.

c) …vai sittenkin menestyksen määritelmässä?

On myös mahdollista, että syyllinen löytyy muualta. Ehkäpä koulu opettaa juuri sitä, mitä sen pitääkin, ja työelämä on juuri sitä, mitä se on - mutta käsitys menestyksestä on ahdas. Määrittelemme me-nestyksen usein jollain tavalla työelämässä pärjäämiseksi. Mutta työelämähän voi olla tyhmä!

Miellämme toisinaan esimerkiksi Jari Sarasvuon menesty-jäksi, koska hän on saavuttanut näkyvällä urallaan näkyviä virstan-pylväitä. Tällöin menestyksen indikaattorina on hieman epämääräi-nen menestyvältä vaikuttaminen. Jos määrittäisimme menestyksen ilmaisimeksi esimerkiksi tieteellisen tietämyksen lisäämisen maa-ilmasta, genetiikan huippututkijana työskentelevä luokan hiljaisin tyttö taitaisi vetää pidemmän korren.

Menestys on niin monitahoinen ja subjektiivinen käsite, että päätäni alkaa särkeä. Siihen liitetään monesti valta: jos on saavut-tanut itselleen vaikutusvaltaisen aseman, on kai jotenkin menesty-nyt. Myös taiteelliset saavutukset, maallisen hyvinvoinnin haalimi-nen itselle ja tunnetuksi tuleminen assosioidaan menestymiseen. Kaikki ne liittyvät jollain tavalla siihen, miltä ihmisen elämä näyt-tää ulospäin.

Työelämässä pärjääminen taas on huono indikaattori, sillä työelämiä on niin monenlaisia. Ja monet niistä ovat arvostuksiltaan vähän hölmöjä.

Ehkä parempi määritelmä menestymiselle olisi, että onnis-tuu tekemään sen, mitä haluaa tehdä.

Huolestun silti, kun en ihan äkkiä keksi lähipiiristäni yh-tään ihmistä, joka olisi saavuttanut haluamansa olematta kertaa-kaan epäkiltti.

Ehkeivät työelämän ja koulun välillä olevat epäjatkuvuuskoh-dat olekaan epäkohtia. On erinomaisen hyvä asia, ettei koulu val-mista ihmisiä työelämää varten. Vain sillä tavalla eksymme tarpeek-si miettiäksemme, mitä todella haluamme elämällä tehdä.

Tai ehkä olen vain ihan liian kiltti ymmärtääkseni, että tämä-kin on osa salaliittoteoriaa, jonka tavoite on saada kiltit kyykkyyn. •

38 — #1/2010 / kuukauDen kuva

matti ahlgren kuvasi tammikuussa yksityiskohtia Centre national de la recherche scientifiquen rakennuksesta pa-riisissa. kuvaajan mielestä rakennus on epäinhimillinen betonimöhkäle, johon verrattuna otaniemen rakennukset-kin alkavat yhtäkkiä näyttää kauniilta.

kuukauDen kuva / #1/2010 — 39

40 — #1/2010 / kotisataMa / palstalla seurataan opiskelijaa alusta nykyhetkeen.

kotisataMa / #1/2010 — 41

pieniä kuvioita

”ensimmäinen kesätyöpaikkani oli helsingin stockmannilla 15-vuotiaana. siitä lähtien olin töissä hulluilla päivillä, kausimyyjänä ja ilta-työntekijänä lastenvaate- ja myöhemmin taide-tarvikeosastolla. Yhteensä seitsemän vuotta.

asiakaspalvelu ei ole minua varten. työskentelin tavaratalossa, koska tarvitsin ra-haa ja se oli hyvä työpaikka kesäisin ja opinto-jen ohella.

aloitin vaatesuunnittelun opinnot tai-kissa heti lukion jälkeen ja valmistuin kandiksi vuonna 2004. vuoden ajan opiskelin myös graa-fisella. vaatetusosastolta valmistumisen jälkeen tarvitsin taukoa ja lähdin kööpenhaminaan työ-harjoitteluun punk royal -vaatefirmaan.

punk royalin suurperhe

tanskan aika naurattaa vieläkin, meno siellä oli todella rentoa. pomoinani oli pr-ammattilainen ja taidemaalari. lisäksi siellä työskenteli kaa-voittaja, suunnittelija ja joukko random-apurei-ta, jotka olivat tuttuja ja kavereita. työharjoitte-lun jälkeen jäin yritykseen töihin.

päivääni kuului koneella istumis-ta, suunnittelua ja printtien painamista käsin. teimme vaatteiden mallikappaleet ja esimerkik-si second hand -mallistoja.

silloiset työkaverini olivat tosi aktiivisia kaikessa, mitä tekevät. Jokaisella taisi olla fir-ma, jossa he toteuttivat omaa juttuaan maalaa-misesta laulamiseen. näin, kuinka paljon ihmi-set voivat omistautua, ja kuinka he ovat valmii-ta taistelemaan sen puolesta, mihin uskovat.

taantuma vei päivätöihin

palattuani suomeen vuonna 2006 jatkoin opin-tojani graafisella ja aloittelin freelancer-yrittä-jänä. Minulla oli oma t-paitamerkki Girls of Bo-redom ja tein kuvituksia esimerkiksi Trendille.

en tykkää myydä tai hoitaa raha-asioita, joten agenttitoimiston listoille pääseminen oli onni.

kaikki meni todella hyvin – ennen taan-tumaa. laman myötä tilauksia peruuntui eikä uusia tullut enää samaa tahtia kuin ennen. olin muutenkin suunnitellut hakevani kokemusta päivätöistä ja viime helmikuussa aloitin työt de-signtoimisto Werkligissä.

ennen kammosin tämän alan työpaikko-ja. Werklig on kuitenkin pieni firma, jossa pää-sen tekemään erilaisia töitä yritysilmeestä si-sustukseen, kuvituksiin ja erilaisiin materiaali-valintoihin.

kokemus opetti sanomaan ei

pienessä porukassa tehdään yhdessä. on tärke-ää saada palautetta muiltakin kuin graafikoilta. eiväthän asiakkaatkaan ole graafikoita eikä lei-pätyöni ole taidetta.

kun teen freelancerina kuvituksia, tilan-ne on erilainen. enää en suostu töihin, jotka ei-vät sovi tekniikalleni.

kokemuksesta tiedän, että on tärke-ää tuntea olonsa hyväksi työpaikassa. siihen vaikuttaa firman ajattelumaailma ja se, miten työntekijää kohdellaan. tykkään pienestä fir-masta: siitä, kun työntekijään luotetaan eikä ole mitään kellokorttimeininkiä.” •

GraaFisen suunnittelun kanDi inka Järvinen, 28, aloitti tYöeläMänsä suuren tavaratalon MYYntitiskiltä. nYt hän viihtYY pienissä FirMoissa, Joissa Jokaisella tYöntekiJällä on niMi.teksti: reetta nurmo kuva: noomi ljungdell

”Kaikki meni todella hyvin – ennen taantumaa.”

Muotoilun Antti Nurmesniemi

2010 -jatkokoulutusapurahat lukuvuodelle 2010–2011 www.askonsaatio.fi

elävien kupliJoiDen seura

ensimmäisenä yliopistosyksynäni join niin pal-jon kahden euron siidereitä, että nauroin vain kuplia. istuin kerhohuoneiden repaleisilla soh-villa ja kuuntelin kun muut kertoivat kuka olen mistä tulen ja miksi halusin tätä niin hirveästi.

olin riemulla ja kokonaan mukana siinä pilvessä, jossa parannettiin maailmaa niin pit-kään, että metrot alkoivat taas kulkea. olin se, joka fuksiaisten jatkoilla tanssi viimeisenä pöy-tien päällä, alla ja välissä. olin se, jota katsot-tiin odottavasti huonojen vitsien jälkeen. tääl-lä kukaan ei tuntenut sitä hiljaista siljaa, joka muutti helsinkiin lakkiaisten jälkeen.

Yksi vanhempi opiskelija tuli ehdotta-maan, että lähtisin ehdolle ainejärjestön hal-litukseen. sillä oli ruskeat silmät ja raidallinen paita rypyssä. nauroin sille vähän kuplia ja hy-myilin niin että tiesin kuopan kovertuvan va-sempaan poskeen.

sen takana istui yksi joka aina tuijotti seinää eikä koskaan minua, vaikka kuinka yritin kääntää katsetta ajatuksen voimalla. en tiennyt miten niin harmaasilmäisille jutellaan. en tien-nyt miten kenellekään jutellaan, mutta ne muut onneksi osasivat.

ajattelin aina, että tulee uusi tilaisuus, jos en tänään uskalla. uskalsin kuitenkin tans-sia, ja minua kaivattiin tanssimaan. ainejärjes-tön hallitus yritti toisen kerran. koversin kuop-paa syvemmäksi ja tanssin sen pöydän alle.

halasin kaikkia. hymyilin kaikille. kaikki oli tässä, eikä siihen tarvittu muuta kuin kuplat ja sohvat. en tarvinnut muuta.

ehkä joskus hetken ajan mietin, miten siidereitä ja kaksieurosia yhtäkkiä riitti aamuun asti ja seuraavalle päivälle, kun kävelin kotiin samat ripsivärit liimaantuneena silmien alle. että miten harmaasilmäinen istui aina vaan sa-massa paikassa, mutta raidallista ryppypaitaa en enää löytänyt hoippumasta pöytien välistä.

ehkä se löysi etsimänsä ainejärjestön hallitukseen. samalla kerhohuoneen sohvat jäi-vät autiommiksi kuin ennen, kuplat siirtyivät isompiin saleihin. tanssimusiikkia soitettiin har-vemmin. Joku puhui sohvalla opiskelustressis-tä ja hieroi ohimoitaan. en tiennyt, missä et-kot pidetään.

Yritin nauraa kuplia. Minut katsottiin hiljaiseksi.

silja proosa

juhlan kiertokulkuvuosiJuhlia on vietettY aina. Joskus kaaMeissa kaavuissa, Joskus vaiMoJahDissa. koonnut: anna munsterhjelm

1870-luku: ”Jo aikaisemmin keväällä oli esitet-ty suurten juhlien järjestämistä, mutta tuolloin todettiin, että juhlat vaatisivat lainan ottamis-ta joko jäseniltä tai yhdistyksen ulkopuolelta.” teekkareiden ensimmäinen vuosijuhla järjestet-tiin lopulta keväällä 1879 vuosikokouksen yh-teydessä, vain viiden vuoden harkinta-ajan jäl-keen.

1920-luku: vastaperustettu ylioppilaskunta kY tahtoi päästä nopeasti muiden akateemisten kuntien joukkoon. vuosijuhla oli juhlava, aka-teeminen ja jopa virallinen tilaisuus. puhe nai-selle pidettiin jo ensimmäisissä juhlissa 1924.

1960-luku: ”kerran kurssikaverini toi Maskiksiin tai joihinkin naamiaisiin tytön, joka luuli tule-vansa tavallisiin vuosijuhliin. sillä oli helmet kaulassa ja minkkiä – me muut oltiin kaameissa maskeissa ja kaavuissa. Muuten taideopiskelijoi-den meno oli kyllä yllättävän akateemista.”

1970-luku: ”vuosijuhlia kyllä järjestettiin, mut-ta ne olivat tkY:tä hallinneiden vasemmistolais-ten juttu. Me muut oltiin siitä ihan ulkopuolel-la. porvarit tanssivat kY:llä tai Bottalla, taisto-laiset otaniemessä.”

1990-luku: ”löysin entisen vaimoni kY:n vuosi-juhlista. kahden vuoden päästä siitä erosimme ja suostuin jonkun teekkarikillan vuosijuhliin kaverin tyttöystävän kämppiksen aveciksi. nyt olemme naimisissa.”

2005: ”tämä [tkY:n] vuosijuhla on mennyt vä-hemmän perinteisten kaavojen mukaan kuin minä oletin. en minä sano, että se olisi haitan-

21. KY:n vuosijuhlat vuonna 19542. KY:n vuosijuhlat vuonna 1969

opiskeliJaeläMä / #1/2010 — 43

1

Muotoilun Antti Nurmesniemi

2010 -jatkokoulutusapurahat lukuvuodelle 2010–2011 www.askonsaatio.fi

nut, että porukka seilasi edes takaisin, mutta itse olin vähän että jaahas, että mitä täällä ta-pahtuu.”

2009: ”kauppakorkeakoulussa vuosijuhlapukeu-tumiseen panostetaan, koska vuosijuhlaa arvos-tetaan tilaisuutena paljon. samassa puvussa ei voi aina mennä. hah-hah! sehän olisi skandaa-li, herranen aika.”

2010: aYY viettää ensimmäisiä vuosijuhliaan varpajaisina Design Factorylla ja urdsgjallarissa. ohjelmassa ei ole pönötystä, vaan elämyksiä ja seikkailuja, järjestäjät lupaavat.

Lähteet: Kolmen vartin karonkka – KY:n 75-vuo-tishistoriikki, Kylteri 2/2009, Polin suojiin me saavumme taas – Teknillisen korkeakoulun yli-oppilaskunta 125 vuotta, Polyteekkari 16/2005, entiset ja nykyiset kylterit, taikkilaiset ja teek-karit.

opiskelijatyttö etsii tähteään.

aivopuoliskojen tasapeli

pilkunnyhrääjäpuhuuko päässäsi jatkuvasti joku? paneudutko tosiasioihin, yksityiskohtiin ja loogisiin kokonai-suuksiin? opitko hiljaisuudessa, suunnitelmalli-sesti, pänttäämällä ja istumalla luennoilla?

vasen aivopuolisko vastaa suurimmasta osasta kieleen ja puheeseen liittyvistä asioista. se käsittelee asioita lineaarisesti, analyyttisesti, rationaalisesti ja yksi kerrallaan.

haasteenasi on koota yksityiskohdista kokonaisuuksia. harjoittele visualisointia, ke-hittele mielikuvia ja opettele kuuntelemaan in-tuitiotasi. kuuntele, mitä mistäkin asiasta tulee mieleen, vaikkei kaikki tuntuisi heti järkevältä. kirjaa havainnot ylös mielivaltaiseen järjestyk-seen.

kun teet muistiinpanoja, käytä värejä ja kuvioita. värit voivat esimerkiksi symboloida asiakokonaisuuksia.

luova tyyppi Mietitkö suuria kokonaisuuksia? opitko parhai-ten pienessä puheensorinassa tai musiikin tah-dissa, kavereiden seurassa, mukavassa tilassa, karkkia napostellen? Muistatko asiat mieli- ja kielikuvien avulla?

projektit ja käytännön oppimistehtävät tukevat kokonaisuuksien hahmottamista, mikä on ominaista oikealle aivopuoliskolle ja kines-teettisille oppijoille.

haasteenasi on pilkkoa kokonaisuudet pienempiin osiin ja lopulta yksityiskohtiin. va-senta aivopuoliskoa vahvistaakseen opittavista asioista kannattaa puhua tai väitellä.

itselle ominaisia oppimismuotoja ei tar-vitse hylätä, vaan ottaa pikkuhiljaa uusia käyt-töön. lukiessasi tekstejä silmäile, ajattele, etsi videoita, piirrä kaavioita. Muistettavista yksi-tyiskohdista voi vaikka säveltää laulun.tai piirrä kokonaisuus miellekartan avulla loogiseen jär-jestykseen. sekin voi olla taideteos. •

kuMpi DoMinoi, oikea vai vasen? 1970-luvulla vanheMMat testauttivat lapsiaan Ja ohJasivat heitä opiskeleMaan luonnontieteitä tai taiteita sen Mukaan, kuMpi aivopuolisko toiMi vahveMMin. ihanteellisin tila oppiMisen Ja eläMän kannalta olisi aivopuoliskoJen tasapaino: Jos kallistut vaseMMalle, vahvista oikeaa Ja päinvastoin. perinteinen koulutYö tukee silti vaseMMan aivopuoliskon vastuulla olevia taitoJa eli lukeMista, kirJoittaMista, vieraita kieliä Ja MateMatiikkaa. teksti: tuuti piippo kuva: aukusti heinonen

Läht

eet:

Erki

njun

tti,

Hiet

anen

, Kiv

ipel

to, S

tran

dber

g, H

uovi

nen

– Pi

dä a

ivos

i kun

noss

a. W

SOY

2009

.Jil

l Bol

te T

aylo

r’s s

trok

e of

insi

ght,

TED.

com

44 — #1/2010 / opiskelu / sukellus parempaan oppimiseen

2 3

5 6

Gallup / #1/2010 — 45

kuka pelkää kuolemaa?

1. hanna-Mari, graafinen sunnittelu: aalto-byrokratian konkretisoitumista opiskelussa. (valmistunko koskaan?)2. Jan, kiinteistötalous: hauskuuttomuutta.3. pauli, rahoitus: toista finanssikriisiä heti perään.4. Mikko, kiinteistötalous: Jätskin loppumista maailmasta.5. laura, johtaminen : rahattomuutta.6. Juha, graafinen suunnittelu: etten ehdi bussiin.7. Jane, ympäristötaide: lumeen elävältä hautautumista.8. Mikael, johtaminen: lumien sulamista.9. eMil, rakennustekniikka: ettei polveni kuntoudu kunnolla.

teksti ja kuvat: veera lipasti

1

4

7 8 9

mitä pelkäät juuri nyt?

46 — #1/2010 / MielipiDe

innovaatio on väärinymmärretty lempilapsi

sisällöttöMän innovaatioläs-sYtYksen siJasta pitäisi opetel-la kYsYMään oikeita kYsYMYk-siä Ja voiMistaa verkostoJa, kirJoittaa markus koljonen.

”Innovaatio on sosiaalinen muutos yhteisössä.”

vuosien ajan innovaatio-sanaa heiteltiin hur-moksen vallassa huolettomasti ympäriinsä kuin karkkeja penkkariautosta. seurasi laajamittai-nen allerginen reaktio, ja innovaatiohumala vaihtui krapulaksi. tässä olemme tänään: sen sijaan, että innovaatio inspiroisi eri alojen ihmi-siä yhteistyöhön ja hyviin aikaansaannoksiin, se tursuaa ektoplasman lailla korvista ulos.

tavallaan hyvä näin. innovaatiokarne-vaalin rauhoituttua ymmärrystä innovaation to-dellisesta luonteesta on helpompi syventää.

huolimattomassa kielenkäytössä inno-vaatio on keksinnön synonyymi, ja innovaatio-yliopisto aallon ensisijainen tarkoitus on yllä-tyksettömästi porautua kammioistaan yhä sy-vemmälle tieteen pimeään ytimeen.

keskivertopoliitikolle innovaatio on hyvä juttu, ja hyvät tyypit ovat hyvien juttujen puo-lella. Ja innovaatioiden synnyttämiseenhän riit-tää, kun vaan syytää tarpeeksi rahaa myllyyn. onttoihin innovaatiomantroihin kyllästyneet kuitenkin näkevät, että keisarilla ei ole vaatteita.

Innovaatio on keksintö, jota hyödynne-tään kaupallisesti, kuuluu eräs laajalle levin-nyt määritelmä. tämä määritelmä on edellistä täsmällisempi, mutta yhtä ongelmallinen. se-kin rajoittuu uuden löytämiseen ja elää illuusi-ossa, että hyöty mitataan parhaiten kaupallise-na potentiaalina.

keskustelussa innovaatioteollisuuden hehkuttaminen ja kilpailukyvyn peräänkuulut-taminen ovat kulkeneet käsi kädessä. Mutta mitä sillä kilpailukyvyllä sitten tehdään? hanki-taan lisää kilpailukykyä? Jos innovaation perim-mäinen tarkoitus ei ole arvokas itsessään, miksi sen tavoitteleminen olisi vaivan väärti?

Mielestäni kaikkein mielekkäimmän ja mielenkiintoisimman määritelmän innovaatiolle on esittänyt peter denning. Denningin mukaan innovaatio on uuden käytännön omaksuminen eli sosiaalinen muutos yhteisössä.

Muutoksen ei tarvitse perustua uu-denuutukaiseen tekniikkaan, vaan riittää, että olemassa olevia toimintatapoja ja välineitä hyö-dynnetään ympäristöissä ja yhteyksissä, joissa niitä ei ole vielä hyödynnetty. Muutokset vuo-rostaan avaavat uusia saumoja innovaatioille.

Mitä yhteistä on valmistusketjun yksin-kertaistamisella, yritysdemokratian voimistami-sella sosiaalisten medioiden keinoin, avoimen lähdekoodin opetusohjelmistolla ja yhteisölli-sellä taideteoksella? Jokaisella on mahdollisuus

luoda yhteisön toiminnalle uusia ulottuvuuk-sia ja saada aikaan todellinen, merkityksellinen muutos. tarvitsemme jatkuvaa muutosta, sillä yhä monimutkaistuvia ongelmia ei voi ratkaista samassa viitekehyksessä, josta ne aiheutuvat.

Mystisyyden verho innovaation käsitteen ympärillä on ollut omiaan maalaamaan kuvaa innovaatiotoiminnasta pienen eliitin reviirinä, jonne maallikolla ei ole asiaa. on aika laskeu-tua aalto-elitismistä ja puhaltaa tuo verho pois. innovointi, eli kyky saada yhteisö omaksumaan uusia käytäntöjä, ei ole synnynnäinen supervoi-ma, vaan taito, jonka voi oppia ja jota voi kehit-tää. Muutoksen aikaansaamiseen tarvitaan ky-kyä tehdä yhteistyötä, viestiä omia ajatuksiaan, voimistaa verkostoja ja kysyä oikeita kysymyk-siä. Maisterin paperit, geenit, kurssiarvosanat ja Cv ovat tässä yhtälössä täysin toissijaisia.

Denningin määritelmä innovaatiosta ki-teyttää mielekkäästi myös aalto-yliopiston ta-voitteen. Me emme halua vain ummehtua työ-huoneisiimme sillä verukkeella, että sillä mitä teemme on itseisarvo. Me haluamme olla osa yhteiskuntaa ja sitä muokkaava voima. Me ha-luamme muuttaa maailmaa.

sisällötön innovaatiolässytys on ammut-tava alas. innovaatiotoiminnan ymmärtäminen laajalla tavalla – muutosteollisuutena – sen si-jaan ansaitsee oman hurmoksellisen liikkeen-sä. Jotta tämä liikehdintä täyttäisi tehtävän-sä, innovaation käsitettä on käytettävä selkeästi, harkitusti ja ymmärtäen. Jokaisen, joka halu-aa kuulua tähän liikkeeseen, on tuotava julki ta-voitteensa saada aikaan muutos.

Minä haluan olla osa muutosteollisuutta. haluan pelastaa maailman. olen innovaatiohur-moksen uuden aallon pauloissa. oletko sinä? Kirjoittaja on teollisen muotoilun opiskelija sekä entinen TOKYOn hallituksen puheenjohtaja. markus.koljonen@iki.fi

lukiJalta / #1/2010 — 47

valmennuskurssit tekevät koulutuksesta maksullisen

valmennuskurssia pidetään nykyään yhtä itses-tään selvänä etappina opiskelu-uralla kuin yli-oppilaskirjoituksia. viime vuonna bussien pen-kit täyttyivät mainoksista, jossa kauniit me-nestyjät vakuuttivat kouluun pääsevän kovalla työllä ja ahkeruudella, vaikka kaupittelivat sa-malla parhaimmillaan yli tuhannen euron hin-taisia kursseja. ehkäpä sisään pääsee joskus vie-lä vain tuolla kovalla työllä ja ahkeruudella, mutta nykyisessä suuntauksessa ratkaisevalta tuntuu myös raha.

pois poikkiteloilta

aallon kolme koulua ovat enemmän kuin pelk-kää taidetta, rahanpyöritystä ja ryypp laskemis-ta. taik toki edustaa kulttuuria ja yhteiskun-taa, hse koko kirjavaa talouselämää ja tkk tek-niikkaa ja perustieteitä, mutta on aika paksua väittää, ettei yhtymäkohtiakin olisi. harva tun-tee kattavasti omankaan koulunsa kurssitarjon-taa, mutta nyt muutoksen edessä silti varmoin ottein kuitataan noiden toisten oppi ja osaami-nen pelkällä kädenheilautuksella. en ymmär-rä tätä akateemista protektionismia, kun meil-le opiskelijoille tarjotaan mahdollisuutta avar-taa horisonttia.

Minusta aalto-yliopiston funktio on tar-jota lisäresursseja koulujen toiminnalle ja tuot-taa yhteistyön kautta lisäarvoa opiskelijoille eli opiskeluyhteisölle eli yhteiskunnalle eli ihmis-kunnalle. kehittämällä opetuksen perusraken-teita ja luomalla puitteet poikkitieteelliselle toi-minnalle jokaiselle opiskelijalle tarjotaan entis-tä monipuolisempia opiskelumahdollisuuksia. vasta aloittaneena en toki tiedä, kuinka paljon paremmin kaikki ennen oli, mutten silti ymmär-rä, kuinka aalto voisi olla askel taaksepäin.

on ymmärrettävää, että kaikki kokenut akateeminen kaarti on organisaatiomuutoksen edessä kankeina, mutta opiskelijayhteisön muu-tosvastarintaa en ymmärrä. aikana, jona pari-kymppisellä perähikiäläiselläkin on tuhat ys-tävää naamakirjassa, on täysin käsittämätöntä, että aallon tarjoamiin mahdollisuuksiin ei us-kalleta tarttua.

valmennuskurssit lisäävät epätasa-ar-voa hakijoiden välillä. Joku tekee vuoden töi-tä saadakseen kokoon summan, joka vaaditaan kalleimpaan takuuvalmennuskurssiin. Jollakin maksun hoitavat vanhemmat, joiden mielestä hienolta kalskahtava juristin, lääkärin tai yritys-johtajan ura sopisi heidän lapselleen. Joku taas yrittää ja yrittää, kunnes luovuttaa ja käy val-mennuskurssin.

kurssien takaamat sisäänpääsyprosentit eivät ole silmänlumetta: suuri osa halutuimmil-le aloille päässeistä on tukenut tätä liiketoimin-taa. lahjakkaat ja ahkerat ihmiset ovat valmii-ta panostamaan ja pääsevät sisään. Mutta en-täpä ne lahjakkaat ja ahkerat, jotka jäävät vaille tätä etuisuutta?

suomi on hyvinvointiyhteiskunta, jossa ei ole maksullista koulutusjärjestelmää. perus-koulussa laadukasta opetusta saa sosioekono-misesta taustasta riippumatta jokainen, lukiois-sa ja yliopistoissa taas kilpaillaan suorituksen tasolla suhteessa muihin hakijoihin. laajentu-va valmennuskurssitoiminta uhkaa tätä tasa-ar-voon perustuvan järjestelmän perusideaa. vuosi vuodelta hinnat kohoavat ja yhä useampi haki-ja käy valmennuskurssin. ehkä suomalainen yli-opistojärjestelmä on sittenkin maksullinen.

anonyymi opiskelija

uuden organisaation luontiin liittyvät haasteet kuuluvat asiaan ja niihin on suhtau-duttava asianmukaisella vakavuudella – mut-ta kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa. aikuis-ten maailmaan ei kuulu lähtökohtaisesti poikki-telainen asenne, eikä akateemiseen maailmaan faktapohjaton aatteellinen pönötys.

antti halmetietoteekkariphuksi

Jos haluat jättää jälkesi muuallekin kuin vessanseinään (kuvissa kipsarin naistenhuone), lähetä korkeintaan 2000 merkin mittainen mielipidekirjoitukse-si osoitteeseen toimitus@ayy.fi. emme julkaise nimettömiä kirjoituksia kuin poikkeustapauksissa.

kuva

t: M

irka

suik

kane

n

48 — #1/2010 / kulttuurikokeMus

isänmaallisena naisena päätin suorittaa picas-sovelvollisuuteni. söin vahvistavan aamiaisen, vyötin itseni taisteluvarustukseen ja hyväste-lin kotiväkeni. siedätyshoitona harkitsin myös matkustavani ruuhkabussilla lähiöön ja takaisin. Yhden infernaalisen kokemuksen jälkeen kun toinen tuntuu jo paljon iisimmältä.

älkää käsittäkö väärin. picasso on mie-lestäni ihan ookoo. taide on mielestäni hyvin ookoo. Mutta ateneum ja kiasma, ulkomaisista supermuseoista puhumattakaan, ovat kuin es-poolaisia parkkitaloja: hulvattoman suuria hal-leja täynnä partikkeleita, jotka massaan sekoit-tuessaan menettävät erityisyytensä. parhaas-sa tapauksessa pakettiin kuuluu vielä huutavia penskoja, seuraksi pakotettuja aviomiesärjy-jä tai kännykkäänsä kailottavia juntteja. Ja ulos ei löydä koskaan, ei ainakaan silloin kun rakko huutaa hoosiannaa ja polvet jo tutajavat kilo-metrien vaeltamisesta. aina vain uusia käytäviä, portaita, autoja.

tai taideteoksia.viihdyn näyttelyissä, joissa on korkein-

taan neljä huonetta ja saman verran kävijöi-tä. niissä ehtii ajatella, pysähtyä ja olla aina-kin ymmärtävinään. kun menen taiteen kanssa treffeille, haluan intiimin hetken, en lotisevaa ryhmäseksiä.

Ymmärrettävästi en siis ole oikein innos-tunut useamman sadan teoksen pablosta. kan-santaloutemme onneksi melkein 300 000 muu-ta ihmistä on.

kun ensimmäisen kerran yritän ateneu-miin, saan rukkaset. halvatun pitkä jono ulot-tuu nimittäin Mikonkadun intersportin hanska-tiskille asti.

toinen käynti: vain vartti sisäänpääsyyn ja saman verran vessajonoon. hurratkaamme! olen valmis kohtaamaan Celestinan ja kaverit.

tai siis – olen valmis kohtaamaan kaikki ne maakunnista helsinkiin matkustaneet, teko-nahkanilkkureihin ja poolokauluksiin pukeutu-neet pablo-fanit. laji ei ole lainkaan harmiton: se liikkuu vähintään kolmen hengen ryppäis-sä, henkäilee (naaraat) tai rykii (koiraat) kova-äänisesti ja harhailee täyteen ahdatussa tilassa sinne tänne. lajityypillisiin ääntelyihin kuuluu myös Kato ny tätä, meijän Tiinahan piirs tolla-sia kaksvuotiaana! –suhahdus.

luokkaretkeläisistä en viitsi edes aloittaa. sanon vain, että atskin vahtimestareiden kan-nattaisi valvoa sitä purkkamällien penkkeihin liimailua vähän tarkemmin.

lähdin pois. ikeassa oli sinä päivänä tosi väljää.

(ne taulut ja veistokset olivat kyllä ihan ookoo. Mitä nyt pääsin poolokaulusten takaa vilkaisemaan.)

raila kotivalo29.1. lähtien Ateneumin kokoelmissa on enää 15

Pablo Picasson teosta.

1. Eläintieteilijä Steve Irwin laskeutuu Volijaniasta Maan pinnalle tutkimaan ihmisiä. Roolissa Lasse Tuominen.

paBlo, parkkihallin kuninGas

/ gallerioiden ystävä kävi massanäyttelyssä

kulttuuri / #1/2010 — 49

ky-speksi käskee: maahan!

vasemmistotaiteilijat ja -kulttuurityöntekijät perustivat tammikuun puolivälissä toimintaryh-mä vatakin, jonka tavoitteena on tuoda taiteen näkökulma poliittiseen keskusteluun ja osal-taan uudistaa vasemmistoliittoa. Mukana Bel-lyssä pidetyssä perustamiskokouksessa oli myös joukko taikkilaisia.

vatak on sitoutumaton ryhmä, mutta se voi asiantuntijan roolissa tehdä aloitteita va-semmistoliiton puoluejohdolle.

ky-talon yläkertsi vilisee rymyäviä kyltereitä.kyllä, rymyäviä kyltereitä. niitä kauppatieteen opiskelijoita, joista tulee joskus jakkupukuihin ja kravatteihin joka päivä sonnustautuvia kon-sultteja ja johtajia.

tänään he kuitenkin konttaavat, teke-vät ihmispyramideja, kertovat rääväsuisia juttu-ja, näyttävät persettä – ja nauravat. paljon. sit-ten he taputtavat toisilleen.

– tämän vuoden kY-speksiä voisi sanoa avaruuskreisikomediaksi, kertoo ohjaaja elina lankinen.

esitystä on viety vielä entistä enemmän komedian suuntaan. ohjaajan mukaan se ei kui-tenkaan tarkoita, ettei speksistä löytyisi myös syvyyttä. luvassa on itsekritiikkiä ja yhteiskun-nallisuutta, kuten opiskelijateatterissa yleen-säkin.

– Me haluttiin kuitenkin olla vähän roh-keampia, irrottautua tutusta kaavasta, tuottaja olli-kristian tukonen sanoo.

lankinen ja tukonen suostuvat paljasta-maan, että tarinassa liikutaan suvaitsevaisuu-den ja ennakkoluulojen sietämisen teemois-sa – vähän niin kuin aalto-yliopiston ylioppilas-kunnassa.

käsikirjoittajat ja ohjaajat aloittivat työn-sä kesällä 2009. sen jälkeen tekijäporukka on paisunut 80-henkiseksi. Mukana touhuaa oh-jaajien, käsikirjoittajien ja tuottajan, näyttelijöi-den, tanssijoiden ja muusikoiden lisäksi lavasta-jia, puvustajia, maskeeraajia, markkinointitiimi, yrityssuhdetiimi…

kauppislaisten lisäksi speksiä tekee va-jaa kymmenen tkk:n ja taikin opiskelijaa. peri-aate on ollut, että kuka tahansa halukas pääsisi mukaan, vaikka karsintoja järjestetäänkin.

aaltolaisuus näkyy tekijöiden mukaan myös esimerkiksi siinä, että ”kylterisidonnai-suutta” on vähennetty. käsikirjoituksen läpät voi tänä vuonna ymmärtää kuka tahansa.

– omstarteista ei tietenkään voida luva-ta mitään. •

Maahan! -KY-Speksin näytökset Kulttuuriaree-na Gloriassa (Pieni Robertinkatu 12-14) 13.2., 15.-17.2. ja 23.–25.2.2010. Lippuja ja lisätietoja osoitteesta www.kyspeksi.fi.

Teekkarispeksin ensi-ilta Helsingissä on 18.3.2010. Lisätietoja osoitteesta www.teekka-rispeksi.fi.

opiskeliJateatterissa kohelletaan tänä vuon-na avaruuspuvuissa. tekiJät lupaavat, että MYös ei-kYlterit YMMärtävät speksin vitsit.teksti: tuuti piippo kuva: antti hatvala

kulttuurivasemmiston uusi tuleminen?

markkinaoikeus hylkäsi tammikuun lopus-sa Journalistiliiton tekemän valituksen sanoma newsin uusista freelancereiden sopimusehdois-ta. sanoma news vaati keväällä freelancerei-ta allekirjoittamaan sopimuksen, jossa valoku-vaaja, kuvittaja tai toimittaja luovuttaa sano-maWsoY-konsernille kaikki töidensä nykyiset ja tulevat taloudelliset oikeudet sekä muuntelu-, muuttamis- ja edelleenluovutusoikeudet. Muu-ten työt loppuvat.

ehtoja vastustavaan mielenosoitukseen osallistui keväällä 350 ihmistä. Markkinaoikeu-den päätöksen kuultuaan osa freelancereista on alkanut harkita opiskelun aloittamista tai jopa alan vaihtamista.

sanoma ajaa Freet alan vaihtoon

» kela jakaa juhlatukea

vuodenvaihteessa uusitussa redrumissa soit-taa joka keskiviikko nuoria DJ-kykyjä, joista osa ponnistaa tkY:n entropysta ja kY open Decksistä. kela-klubi lupaa helsingin parasta äänentois-toa, edullisia juomia ja urbaania soundia hipho-pista garageen ja reggaesta dubstepiin.

KELA: Emperatron DJ’s, Heavyweight DJ’s, INDWT, Cloud 9 ja MC:t C-Star ja Reefer Mc. Keskiviikkoi-sin Redrumissa kello 22.30–04. Sisäänpääsy 5 euroa (sisältää drinkkilipun).

» kevään muotonäytös

millaista on suunnittelijan arki? vastauksen ja vuoden muotoilijoiksi valittujen kuuden suun-nittelijan töitä löydät Design Forumin palkinto-näyttelystä.

Muotoilijat 2010 15.1. – 21.2.Design Forumissa. Vapaa pääsy.

» uuden koulun kuvaajat

keväällä taidemuseo meilahteen ripustetaan helsinki schoolin – ryhmä valokuvataiteilijoita, jotka ovat opiskelleet, opiskelevat tai opettavat taikissa – nuorimman tekijäpolven töitä. näyt-telyn teemoja ovat pohjoinen ulottuvuus ja kä-sitteellisyys.

The Helsinki School – Photography and Video Now 23.2.–23.5. Taidemuseo Meilahdessa. Va-paa pääsy perjantaisin klo 11–16.

50 — #1/2010 / in enGlish

you are welcome to read aino! From the beginning oF 2010, helsinki university oF technology (tkk), helsinki school oF economics (hse) and the university oF art and design helsinki (taik) have been just one big university With three diFFerent schools in otaniemi, töölö and arabianranta.

the three student unions merged at the same time. aino is the magaZine oF the brand neW aalto university student union (aus/ayy), and these are the english pages made especially For you, all the international and exchange students oF aalto.

aalto is the last name oF Famous Finnish architects and designers alvar aalto and his WiFe, aino aalto. alvar aalto designed For example the Finlandia hall, most oF otaniemi and the aalto vase. together they designed interiors and Furniture. aalto also means a Wave.

this magaZine aims to dive under the Wave. We Want to see you get all the inFormation you need to live and study in helsinki or espoo and Feel like home. iF there’s something in particular you’d like to read about or iF you Would like to participate in other Ways, such as Writing or illustrating, please do tell us about it: tuuti.piippo@ayy.Fi.

Finland is the perfect straight a student always sitting in the front row – and always yearning for the approval of the teacher. the country is actually the exemplary member of the european union when it comes to applying the eu directives. if you’re a foreigner in Finland, you’ve probably been asked questions like:

‘how do you like Finland?’ or ‘What do you think of us Finns?’

the newest hit on the path of becoming a perfect straight a student is the Brand Finland. apparently, nation brands are the hottest hot all over the world right now, so Finland also had to establish a brand task force to attract investors and tourists. the task force has been applauded by alexander stubb, the talkative and lighthearted Foreign Minister of Finland, and jorma ollila, the man who made nokia the most celebrated brand of Finland. still, the ordinary citizens don’t seem to be impressed. Maybe ‘Brand Finland’ just sounds too commercial and insincere for John Doe.

it’s no wonder ordinary citizens have trouble understanding the need for branding the country. let’s take tarja halonen, the president of Finland, as an example of the Finnish attitude. Just taking one look at her before and after she was elected suggests that she has not visited a stylist or a plastic surgeon to better fit the presidential brand – instead she has retained her integrity by keeping her own

style. even though she has been branded by the swedish press as Moominmamma, a popular cartoon character always carrying around a big handbag, it is a question of her style resembling the style of Moominmamma, not of her imitating the style of the cartoon character.

however, the Moomin brand has stuck with tarja halonen - possibly because the Finns unconsciously like to think they actually live in Moominvalley, that is, in a distant and solitary place where nobody needs to lock the doors for the night. of course, with airplanes, mobile phones and the internet of today, Finland is not that distant anymore, nor that safe.

the citizens of Moominvalley got a gruesome reminder of the insecurity on the new Year’s eve when four people were shot to death in a shopping mall in espoo.

For centuries, Finland has been dependent on others - first, as an unimportant piece of land within empires and, then, as a miniature nation situated next to a large and powerful empire. it has been essential to the survival of the country to always be aware of what others think about Finland and be sure not to anger anyone.

in the end, Brand Finland might be a step forward, since the project is not about what others think of Finland, but what the Finns think of themselves. •

(brand) Finland or moominvalley?text: erna bodström illustration: mirka suikkanen

in enGlish / #1/2010 — 51

From mexico city to rovaniemi

Why helsinki?Finland’s good development and education ranks got me interested in it in the first place.i wanted something totally different to what i was used to and i found Finland very different to Mexico. i spent an exchange year in sweden during my engineering Bachelor studies and came to visit helsinki by boat. i liked it so much that i came back for two summer holidays. i had experience in Management Consulting, and hse had a good name, so i decided to apply to the Master’s programme in international Business.

did you get what you expected?i started my studies here last august – so far, so good. i had high expectations about the learning methods and the school. it’s been really rewarding. My work experience and the theories i learn here complement each other.

sWeden lets go oF gender Quotas

sweden is moving at last to the 20th centu-ry, as the swedish government intends to drop gender quotas in its universities. until now, quotas have been resorted to when there are more applicants with the highest possible sco-re than openings. the system has favored es-pecially men applying for female dominated fields. thus, in the future there will probab-ly be less male veterinarians and psychologists than before.

What to do? try these:

linnanmäki ice pearl Winter Fest, winter fest at the amusement park. open 20-28 Feb 2010. entrance €17http://www.linnanmaki.fi/en/winter_fest

icepark: ice skating next to the helsinki railway station. open until end of March. students €2, skate rental €5http://icepark.fi/

design museum. Get to know the history and development of Finnish design. students €3http://www.designmuseum.fi/main.asp?sid=2

aino, a Finnish restaurant. traditional dishes €10-32http://www.marcante.fi/aino/index_english.html

tavastia live rock club. tickets €10-30http://www.tavastiaklubi.fi/index_en.php

has studying in Finland changed your future plans?i think so. When i came here i thought it was only to continue my consulting career in Mexico. right now i feel like i want to stay here for a couple of years after graduation and work as a consultant in Finland.

What’s your favourite place in Finland? i’ve been travelling a lot and seen rovaniemi, oulu, and i go to tampere often. But i find helsinki really exciting. there are so many things to do, so many places to see. the school is pretty demanding and leaves little time for anything else, though.

your dream?i see myself working as a consultant in Finland and growing professionally. at some point i would like to have a family of my own. i find the thought of entrepreneurship attracting, too. having my own company later would be exciting. •

international Business stuDent serGio Bravo, 25, Wants to staY in FinlanD aFter GraDuation.text & photo: tuuti piippo

student aid might reQuire even more credits

a work group studying the reform of the stu-dent financial aid has proposed that the aid would in the future be linked to an index. the group under the Ministry of education also sug-gests that the minimum required credit limit for each month should be increased from 4.8 to 5 credits and that the aid would be available only for three years for the bachelor’s degree and only after that the master’s degree. the univer-sities are currently assessing the proposal. the purpose of the reform is to extend work careers and shorten studying time.

tkk says yes to tuition Fees

during the last weeks of its existence, student union tkY disagreed with a decision reached by the helsinki university of technology (now aal-to university school of science and technology) to propose that international (non-eu) students coming to study in aalto university should pay tuition fees. it would cost 8 000 euros to par-ticipate in an erasmus Mundus Master’s pro-gramme.

the new universities act makes it pos-sible for Finnish universities to try out tuition fees until 2014.

Cont

ribut

ors:

tuu

ti pi

ippo

, ern

a Bo

dstr

öm &

sar

ah a

lden

52 — #1/2010

MessaGes in a Bottle / #1/2010 — 53

oFFiCiallY the Worst WorkinG Class hero ever

summer jobs. summer jobs. summer jobs.Why am i writing about summer jobs in

the middle of January when this frozen Bang-land is under the inhuman influences of the global colding and i am wearing thirteen pul-lovers because my office temperature is pret-ty much equivalent to that of a snowman’s bro-ken heart?

i’ve got no clue.But that’s not the point. the point is

that when there is no point there is no point. see, i’ve got a bit of a problem here. i know nothing about summer jobs because i have ne-ver had one.

Well, almost never. the year 1995 was different. Back then i was young and stupid, blinded by desperate and dangerous love. the girl i was dating at the time held a summer job and i decided to play along and get one as well. so, on the very first Monday of June, i reported at some constructing company’s office in my hometown. it was seven am. i was tired. un-motivated. and hungry.

“hello”, i said to my new boss who loo-ked like he had not showered since the days of J.F.k. and u.k.k.

“First day, hah? Well, don’t you worry son, we’re gonna really teach you how to work. We make you a man, son. You see those two guys. Go with them”, the boss said.

i did see the guys. i did go with them. We took the truck, the three of us. they took turns in driving and smoking. i sat in the back and was nearly killed by an asthma attack caus-ed by their cigarettes. the truck stopped. We had reached our destination. literally, becau-se the driver had accidentally drove the truck through the window. the house was massive. Four stories filled with stuff we were assigned to clean up.

Way too much stuff.see, some people are born with blue-col-

lars. i was born with bad lungs, ugly ears and an attitude level equivalent… well… to that of the snowman’s broken heart. Came the lunch hour and i quit. My first, and still the only sum-mer job has lasted precisely 3 hours and 45 mi-nutes.

i get it.i am the worst working class hero ever,

but let me explain myself to you. My unwilling-ness to work in the summer is simply a questi-on of faith.

see, there are many things i believe in. Cardigans, bicycles, roller coasters, wearing hats indoors, Chinese food, video games, ice cream

and Chinese people to begin with. i also belie-ve in pole vaulting, the comforting sound that a streetcar makes when it turns left and the dan-ce moves MC hammer pulled in the 80’s. i even believe in happy little things like peace, sex, love and understanding. But i do not believe in the concept of summer jobs.

summer months should be used for anything but working. especially here in Fun-land where summer is shorter than tom Cruise and that, folks, is too damn short.

let me ask you three questions.1: how would you rather spend your

June? sailing from helsinki to southampton with dear friends or sitting alone in the office somewhere far away from everyone and perfor-ming tasks for practically free?

2: how would you rather spend your July? hanging out at your grandparent’s cottage, reading a book or two or waiting by the phone and answering business calls that don’t really need to be answered?

3: how would you rather spend your au-gust? traveling around with your lover and lear-ning about the world by seeing it instead of sending emails that somebody will possibly reply after his or her vacation has ended.

Yeah, yeah. i know it. i admit it. i am being old and stupid. sure summer jobs are needed. sure summer jobs are appreciated. sure summer jobs are something that benefits both the employer and the employee.

But still.let’s forget the common sense for a whi-

le. let’s forget about experience. let’s forget about the money and all the connections and letters of recommendations and curriculum’s and vitae’s and professional futures. let’s focus on something that should still matter in this world that we are living in.

happiness. if it makes you happy it can’t be that bad. if it makes you unhappy, don’t do it. Work the winter. live the summer. at le-ast once.

Just do it.

antti j. peltonen

The columnist is a Helsinki-based freelance journalist and Editor-At-Large

for Kasino A4 magazine

54 — #1/2010 / iltasatu

iltasatu / #1/2010 — 55

kolme ja yksi joukkuetta

Olipa kerran kaupungintalon auditorio, jonne oli kerääntynyt pari-kymmentä toimittajaa ja yhteistyökumppania. Korman Pallon toi-minnanjohtaja hieroi hikoavia käsiään ja rykäisi kokeeksi mikrofo-niin.

– Hyvät ystävät! Korman Pallo sijoittui Ykkösessä tällä kau-della hienosti neljänneksi. Tulevalla kaudella tavoittelemme jälleen vahvasti liiganousua. Tavoitteet on kuitenkin syytä asettaa sitäkin korkeammalle.

– Ehdotan, että muodostamme naapurikuntien Nappaannie-men Dynamon ja Kalvon Karhujen kanssa uuden Taktiikkajoukku-een. Joukkueeseen tullaan palkkaamaan parhaat ulkomaiset val-mentajakyvyt. Kansainväliset treenarit mahdollistaisivat uuden, strategisen tavan pelata jalkapalloa. Tuleva joukkue olisi Suomen ensimmäinen aito huippujoukkue, tavoitteenaan ei enempää eikä vähempää kuin Mestareiden liigan kärkisijat.

Toimittajat mutustivat tyytyväisinä nahistuneita sämpylöitä ja kurottelivat laukusta kynää – tavanomaisen hymistelyn sijaan tä-hän puheeseen sisältyi ehdotus, joka etäisesti täytti uutisen kriteerit. Kyllä se urheilusivuille välttää!

Tyytyväisiä olivat myös yleisössä istuneet kunnanjohtajat. Laman taklaamat sponsorit innostuisivat uudesta joukkueesta taa-tusti. Kunnan varoista oli aiemmin tuettu lähinnä junioritoimin-taa. Kunnanisät lupasivat kuitenkin tukea avokätisesti uutta edus-tusjoukkuetta, edellyttäen, että seudun elinkeinoelämä lähtisi myös mukaan.

– Korman Pallon toiminnanjohtajan ehdotuksesta paistaa kuntarajat ylittävä kokonaisnäkemys. Uusi Taktiikkajoukkue tulee

olemaan olennainen osa Suomen jalkapallon kansainvälisen kilpai-lukyvyn kohentamisessa, hehkutti Nappaanniemen kunnanjohtaja.

– Lisäksi pitää muistaa, että naapurimaissa ei vietetä sarja-taukoa, joten ehdotuksen toimeenpanemisella on tulenpalava kiire, täydensi Korman Pallon toiminnanjohtaja.

Ennen deadlinea ehdotusta ehtivät kannattamaan vielä kah-den muun seuran nokkamiehet, alueen kansanedustaja, läheisen paperitehtaan johtaja, Palloliiton varapuheenjohtaja ja liikennemyy-mälän buffetista yllätetty Kadunmies.

Muutaman kuukauden kuluttua Taktiikkajoukkueeseen suh-tauduttiin jo toteutuneena tosiasiana. Projektiryhmä valmisteli täyt-tä päätä joukkueiden yhdistymistä. Valitettavasti valmentajat ja pe-laajat, nuo jalkapallojoukkueen toiminnassa triviaalit sidosryhmät, alkoivat paiskoa juomapulloja.

– Meitä ei ole kuultu tämän asian valmistelussa lainkaan, sitä paitsi aikataulu on täysin älytön, jalkapallojoukkueen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, äkäili Kalvon Karhujen kapteeni.

– Taktiikkajoukkue on ääliömäinen nimi, jokaisella joukkueel-lahan on taktiikka. Miksei saman tien Juoksemisjoukkue? viisasteli Korman Pallon valmentaja.

Projektiryhmän puheenjohtaja torjui kritiikin. – Valmentajille, pelaajille, kannattajille, kentänhoitajille ja fu-

tisäideille on lähetetty kyselylomake, jonka kautta toivomme hei-dän mielipiteitään. Kaikki lomakkeet kyllä luetaan.

– Mitä nimeen tulee, se todellakin oli vain työnimi. Uusi jouk-kue tullaan nimeämään Luuniemestä kansainväliselle kentille pon-nistaneen Veikko ”Huttu” Huuhtasen mukaan. Kymmenen vuoden päästä Mestareiden liigan välierissä pelaa Huttu United.

Seuraavaksi salpapuolustukseen asettuivat kannatusyhdis-tykset. Rikkain kannatusyhdistys, Kalvon seudun kansalliseläinten kannattajat ry, ryhmittyi täysin omalle maalialueelle. Talkootöinä ja lahjoituksina kerätystä omaisuudesta lahjoitettiin uudelle kanna-tusyhdistykselle vain noin puolet. Loput varallisuudesta jemmattiin säätiöön, jonka tarkoituksena on tukea Kalvon jalkapallokulttuuria. Mitä filmausta!

Kunnanjohtajienkin muuri hajosi, kun he tajusivat että jouk-kue voi pelata kotiottelunsa vain yhdessä paikassa. Riita uhka-si koko hankkeen onnistumista. Veikkausliiga taivuteltiin myöntä-mään ensimmäisille kausille poikkeuslupa: kiertävien kotiottelujen malli toisi Huttu Unitedin vuorotellen pelaaman kolmelle eri stadi-onille. Uuden kotiareenan rakentamisesta tehtiin kuitenkin periaa-tepäätös.

Projektiryhmän saumaton yhteispeli tuotti tulosta. Vain muu-tama kausi Korman Pallon toiminnanjohtajan puheen jälkeen arvo-valtainen kutsuvierasjoukko kokoontui Veikko Huuhtasen patsaan ympärille juhlimaan uuden joukkueen ensi askelia. Symbolisena eleenä Huuhtasen pronssisia urheilushortseja vasten särjettiin pullo kuohuviiniä. Mestareiden liiga odotti. •

tuukka hetemäkiKirjoittaja oli FC Honka Aarnivalkean ’Kehittynein pelaaja’ vuonna 1995.ku

vitu

s: M

inna

Mäk

ipää

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan jä-senet voivat hakea kaikkiin asuntokoh-teisiin opiskelukampuksesta riippumatta. Uusia asumisen ohjesääntöjä sovelle-taan vain uusiin 2010 vuonna allekirjoi-tettaviin vuokrasopimuksiin, mutta vii-meistään vuonna 2009 allekirjoitettujen vuokrasopimusten ehdot säilyvät ennal-laan.

Asunnot tullaan jakamaan hake-muksen jättöpäivän ja pistelaskukaavan mukaisesti. Kauppakorkeakoulun yli-oppilaskunnan Campus-asunnonhaku-järjestelmään asuntohakemuksen jättä-neiden tulee päivittää hakemukseensa lisätietoja osoitteessa http://campus-ky.uoma.fi/ 15.2.2010–15.3.2010 aikana, jotta hakemus pysyy voimassa.

Asumisoikeusaika ylioppilaskunnan asunnossa on yliopiston kandidaatti- ja maisteriohjelmaan valitulle yhteensä enintään viisi vuotta opintojen aloitta-misvuoden lukukauden alusta lähtien ja pelkästään maisteriohjelmaan valitulle yhteensä enintään kaksi vuotta, sisältäen irtisanomisajan. Lue lisää AYY:n sivuilta, http://www.ayy.fi: Yhdistyminen > Asuminen

AYY:n uudet yhteystiedotAYY:llä on palvelupisteet kaikilla kampuksilla: Arabianrannassa, Kampissa ja Otaniemessä. AYY:n keskustoimisto toimii väliaikaisissa tiloissa Otaniemessä osoitteessa Lämpömiehenkuja 3. Yhteystiedot ja aukioloajat löytyvät myös AYY:n internet-sivuilta http://www.ayy.fi: AYY > Yhteystiedot.

ArAbiAnrAntA

Hämeentie 135 C00560 Helsinkitokyo@taik.fi09 756 30431

Avoinna ma–pe klo 11.30–14

KAmppi

KY-talopohjoinen rautatieka-tu 21b00100 Helsinkipalvelu@kyweb.fi040 353 8283

Avoinna ma–to 10–16, pe 12–14

KY-pALveLupiste

Hse:n päärakennus, pohjakerroksen A-siipikiva@kyweb.fi040 353 8275 tai puh. 040 353 8272

Avoinna ma–to 10.30–14.30, pe suljettuKs. asuntosihteerin ja lakimiehen päivystysajat http://www.ayy.fi/node/424.

OtAniemi

Otakaari 1102150 espootky@tky.fi09-4681

Avoinna ma–pe klo 9–16.Asuntotoimisto on avoinna arkisin klo 12–16 sekä jokaisen kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä klo 9-16.

KesKustOimistO

Lämpömiehenkuja 302150 espooayy@ayy.fi

Osana Aalto-yliopiston ja Helsingin yli-opiston tekemää liikuntayhteistyöso-pimusta Aalto-yliopiston opiskelijat ja henkilöstö saavat vuoden 2010 alusta käyttöönsä Helsingin yliopiston Yliopis-toliikunnan palvelut samoin ehdoin kuin Helsingin yliopistolaiset.

Yliopistoliikunnan edullisella kau-sikortilla voit käyttää palveluja kai-killa Helsingin yliopiston kampuksil-la (Keskusta, Meilahti, Kumpula, Viikki). Kausikortilla saa myös alennuksia Yli-opistoliikunnan yksilöpalveluista, kurs-seista ja liikuntatilojen varauksista. Edut saa käyttöönsä esittämällä Yliopistolii-kunnassa ensimmäisellä käyntikerralla voimassaolevan opiskelijakortin tai -to-distuksen. Lisätietoja osoitteesta http://www.helsinki.fi/yliopistoliikunta ja Yliopis-toliikunnan asiakaspalvelusta: 09-191 22151.

Päästä mielikuvituksesi valloilleen – tule suunnittelemaan uutta ihanaa web-si-vustoa ja vaikuttamaan AYY:n ilmeeseen! Etsimme henkilöitä, joilla on osaamista web-kehityksestä, julkaisujärjestelmistä, käyttöliittymistä, käytettävyydestä, graa-fisesta suunnittelusta, markkinoinnista, viestinnästä tai web-projektien hallinnoi-misesta. Ammattilainen ei toki tarvitse olla. Monialaiseen suunnitteluryhmään haetaan ensisijaisesti Aallon opiskelijoita, mutta haku on avoin kaikille.

Odotamme sinulta puolipäiväis-tä työpanosta 6 kuukauden ajan helmi-kuusta 2010 eteenpäin. Työ ei varmasti ole tylsää, mutta sitä on runsaasti, joten osallistumisesta maksetaan korvaus. Lä-hetä avoin hakemus ja CV tai portfolio osoitteseen lasse.granroth@ayy.fi.

Haemme lisäksi vapaaehtoisia ide-oimaan ja testaamaan uutta nettisivua sekä auttamaan sen toteutuksessa. Il-moittaudu mukaan osoitteeseen lasse.granroth@ayy.fi.

OletkO hAkemAssA YliOppilAskunnAltA AsuntOA?

AAltO-YliOpistO jA helsingin YliOpistO liikuntAYhteistYöhön

tule tekemään AYY:lle uudet nettisivut