Ämmän ääniPohjois-Savon äänekkäiden vasemmistonaisten

sekä miesfeministien lehti4. vuosikerta, nro 1 - kevät 2011

VASEMMISTON VAALINAISETVoiton merkkiä näyttämässä Heidi Komulainen, Pia Valkonen, Kaisa Korhonen, Raija Hassinen, Paula Mehto, Kirsti Puurunen ja Raija Haukka

Päätoimittajalta

Ämmän ääniPohjois-Savon äänekkäiden

vasemmistolaisten lehti4. vuosikerta, nro 1 - kevät 2011

Julkaisija:VasemmistoliitonPohjois-Savon piiri

Päätoimittaja:Pia Valkonen Lapinlahtipia.valkonen@lapiomies.fip. 050 5511611,Juhani Ahontie 5c,73100 Lapinlahti

Toimittajat:Pohjois-Savon Vasemmistolaiset

Kansikuvissa:Vasemmistoliiton Pohjois-Savon naisehdokkaat kohti eduskunta-vaaleja 2011, kuva: Reima Rou-vinen

Painosmäärä:25 000 kpl, lehteä jaetaan Poh-jois-Savossa vaali- ja muissa ti-laisuuksissa sekä laatikoihin.

Painopaikka:Lehtisepät Oy, Hallipussi 2(PL 45), 76101 Pieksämäki,puh. (015) 3481 309

Paavo ja lämpimät kalsarit

Lisää vahvoja naisia eduskuntaan

Lämpimät varpaat....

Olen herravihainen. Myönnän sen. Sen vuoksi pidin hyvänä vetona sitä, että Vasemmistoliiton vaalistartissa Kuopiossa puoluejohtaja Paavo Arhinmäki kiskaisi Kuvakukon estradilla farkku-jensa lahkeen ylös ja esitteli pitkät kalsarinsa.

Oli joutunut kaupunkilaispoika hankkimaan lämmintä alle, kun oli tullut Helsingistä Savon pakkasiin.

Veto oli sikälikin mieltä lämmittävä, koska sen lisäksi, että olen herravihainen, olen erityisen vihainen Helsingin Herroille.

Helsingin herravihaani lisää se, että tulen pienestä yläsavolai-sesta kunnasta, joka tämän vuoden alusta pani hynttyyt yhteen toisen pienen yläsavolaisen kunnan kanssa.

Minusta pahasti vaikuttaa siltä, että Helsingin Herrat tahtovat ajaa kunnat alas. Koska suoraan ei uskalleta viedä tavallisilta ihmisiltä päätöksentekoa piiloon tai pohjoismaista hyvinvointi-valtiota sadan kilometrin päähän, säädetään näppärä Paras-laki Tanskan malliin ja sitten ihmetellään, miten osa ihmisistä on näin happamia.

Lapinlahden ja Varpaisjärven kuntaliitosta voi kuitenkin pi-tää onnistuneena, sillä jo viime vuonna alkoivat raikkaat tuulet puhaltaa. Raikkaat tuulet tulivat tässä tapauksessa nimenomaan idästä - Varpaisjärveltä Lapinlahdelle päin.

Saimme esimerkiksi Vasemmistoliiton valtuustoryhmään en-tistä keskustelevampaa väkeä. Kiitos siitä Varpaisjärven tove-reille. Lisäksi kaikkein parasta liitoksessa oli, että siinä murtui viimeinenkin Lapinlahden yksinvaltaisen valtablokin hiven.

Seurasin parin vuoden ajan Lapinlahden valtuuston kokouk-sia toimittajan työni puolesta. Miten monta kertaa tulikaan toi-voton olo, kun keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja pyysi puheenvuoron ja sanoi: ”Me olemme keskustelleet tästä, tästä, tästä ja tästäkin asiasta keskustan valtuustoryhmässä ja yksimie-lisesti olemme samaa mieltä kuin esittelijä.”

Se siitä poliittisesta keskustelusta, ajattelin.Asiakokonaisuudesta on oikein tehty väitöskirja. Jyväskylän

yliopistossa väitteli jokin aika sitten tohtoriksi Anne Luomala. Hänen väitöksensä otsikko on ”Politiikan mahdollisuudesta valtuuston talousarviokeskustelussa”. Vaikka itse väitös ei ihan niin vallankumouksellinen ole kuin sen netistä tilatessani arve-lin olevan, antaa tutkimus kuitenkin orastavaa toivoa nimen-omaan politiikan mahdollisuudesta.

Väitöksen tiivistelmässä sanotaan, että huolimatta paikoin tietoisista politiikan hallinnallistamisyrityksistä valtuustolla on yhä valtaa ja sen päätöksentekofoorumeilla on yhä sijaa poli-tiikalle.

Ajatelkaa, miten hedelmällisessä tilanteessa olemme. Eihän vallitsevasta demokratian alennustilasta ole suunta kuin ylös-päin. Sen vuoksi olen innoissani, kun pääsin Vasemmistoliiton Suoran Demokratian politiikkaryhmään.

Tähän mennessä ryhmä on kokoontunut kaksi kertaa ja yhä pitenevässä esseessäni olen selvitellyt välejäni muun muassa Paras-lain kanssa, tutustunut Vaasan aluetieteen professorin Hannu Katajamäen ajatuksiin ja lukenut esimerkiksi viimeisim-piin kuntaliitoksiin liittyvän Kari Leinamon tutkimuksen ”Yh-deksän hyvää ja kymmenen kaunista”.

Nyt on jo käynyt ilmi, että osissa kuntaliitoksia pienemmän osapuolen toiveilla on pyyhitty päättäjien pöytää ja jopa yksi-tyiskohtaisia liitossopimuksia on rikottu heti, kun ensimmäiset liitoskunnan budjetit on tehty.

Kari Leinamon tutkimuksen mukaan esimerkiksi Kangaslam-min kunnalle liitos Varkauden kanssa on ollut pettymys. Kan-gaslammilta suljettiin sopimuksen vastaisesti hammashoitola ja kyläkoulu. Lisäksi Kangaslammin lääkäripalvelut heikentyivät.

Liitossopimuksiin on ehdottomasti kirjattava jotakin muuta kuin tulevan kunnan nimi ja uusi vaakuna. Näin muuten uhkasi

käydä Lapissa. Kemin, Keminmaan, Tornion, Simon ja Tervo-lan kuntaliitosneuvotteluissa väännettiin viikkokausia kättä jon-ninjoutavuuksista ja kuntaliitos kariutui.

Yhä pitenevän esseeni otsikko on ”Kunta on uuden commo-nistin paras ystävä”. Mennään tässä nyt aivan ideologisiin pe-rusteisiin. Olen vasemmisto-sosialisti ja minulle sosialismi ei tarkoita valtion omistusta, vaan tuotantovälineiden yhteisomis-tusta.

Koska kannatan yhteisomistusta eli commonseja, minun täy-tyy olla commonisti uuden vasemmiston kielellä. Uusvasem-mistolainen kieli on vasta heiveröisesti muotoutumassa muun muassa Kansan Uutisten viisiosaisessa kielikoulusarjassa. Kun-tahan on yhteisomistusta eli commonsia jos mikä.

Perustelen tätä sillä, että uusliberalistit kitisevät aiheesta ”tragedy of the commons” eli yhteisomistuksen tragediasta. Täyskoulutetut SITRA:n uusliberalistit koettavat nyt opettaa muun muassa kepulaisia hokemaan vaikkapa, että kunnan tär-kein tehtävä ei ole kiinteistöjen omistus.

Hämärällä termillä Elinkaarimalli tuodaan arveluttavia aja-tuksia siitä, että kuntien olisikin edullisinta myydä rakennus-omaisuutensa jollekin kiinteistöyhtiölle ja olla sitten entisissä omissa tiloissaan vuokralaisena.

Näppärää ja tarkoittaa jotakuinkin samaa, mitä tapahtui Neu-vostoliiton kaaduttua. Entisen Neuvostoliiton kansalaiset huo-masivat olevansa vuokralaisena erilaisten sika- ja ökyrikkaiden oligarkkien temmellyskentillä.

Olen ajatunut aika kauas puoluejohtajan lämpimistä kalsareis-ta. Summa summarun Paavo Arhinmäki Kuopion Kuvakukossa villapaidassaan ja farkuissaan ei vaikuttanutkaan messiaalta tai edes Helsingin Herralta. Tosin en ole kysynyt puheenjohtajan kantaa siihen, monta kuntaa sallisi Suomessa olevan.

Pia ValkonenLapinlahti

Päätoimittajan herravihabarometrin mukaan Arhinmäki ei taidakaan olla Helsingin Herra.

Heidi Komulainen, Kuopio

Kirsti Puurunen, Iisalmi

Raija Haukka, Rautalampi

Paula Mehto, Kuopio Pia Valkonen, Lapinlahti

Raija Hassinen, SiilinjärviKaisa Korhonen, Leppävirta

Aamu, kun linnutkin itkiKesäkuun alku vuonna 1955.Kuusivuotias tyttö oli maaseudulla Saimaan saaressa.Ikkunassa jäät, satoi lunta.Pakkanen oli yöllä.Pääskyset jo saapuneet.Pienillä käsillämme me lapset kannoimme kohmeisia lintujanavettaan, sikapossun ja kahden lampaan lämpöön....... ja itketti... Osa linnuista kuoli ja me hautasimme niitä.Lauloimme lasten lauluja.Meitä oli kuusi ja tuvassa mummo neuloi kaksosille lapasia.

ElämänväritPunaväristä tykkäsin jo silloin,sukkapuikkoihin tarttuivat käteni illoin.Isä kommunistiksi kännissä huusi, painu pentu suolle ja hautaa luusi.Puukko kädessä riehui.Keittö, äitini hellalta tulisesti kiehui... Äiti...?Juoksin pakoon. Kurjet suuret näin. Pääni iskin puuta päin.Suolammelle yöksi jäin.Kehoni suuttui, ääneni juuttui, lapsen itkuni itkin.Sisuain kitkin.Aamunvalo. Säteet sen. Vaikka vapisen.NYT PELKÄÄ EN!

Ämmän äänetYksin ei tarvinne huoliaan kantaa,voi niistä osan toinenkin ÄÄNENÄtoiselle antaa.

työläistyttö Helga Eerikäinen Leppävirralta

Naiset,

näkymään

kuulumaan, t o i m i m a a n !

Pohjois-Savon äänekkäiden vasemmistolaisten lehti4. vuosikerta, nro 1 - kevät 2011ÄÄ

“Julkiset palvelut luovat tasa-arvoa- ulkoistaminen ei ole

palvelujen kehittämistä”

Suomi on monissa kansainvälisis-sä mittauksissa sijoittunut ykkös-paikalle, jopa parhaana maana.

Näiden huipputulosten taustalla ei ole brändinrakentelu, vaan työ, työn tekijät ja vahva julkinen sektori.

Suurituloisten lobbaajajärjestöt käti-löivät myös julkisten palvelujen ulkoista-mista ja yhtiöittämistä. Porvarihallitus ja Sitra markkinoivat massiivisesti Suomen kuntiin myös palveluseteleitä.

Palvelusetelit toimivat laajasti käytet-tynä välineenä, jolla ajetaan alas julkisia palveluja. Niiden laajamittainen käyt-töönotto voi vaarantaa oleellisesti kunnan oman palvelutuotannon rahoituspohjaa – ja tuoda mukanaan uuden piiloveron, jonka kansalainen joutuu maksamaan setelin lisäksi saadakseen tarvitsemansa palvelun. On selvää, että etenkään pie-nituloisilla ei ole varaa itsellään maksaa tarvitsemastaan palvelusta lisämaksuja.

Korostan, että yritysnäkökulman tilalle pitää nostaa kansalais- ja kuntalaisnäkö-kulma – julkisten palvelujen puolusta-minen ei tarkoita sitä, että niissä ei olisi parantamisen varaa.

Siksi palveluprosesseja on kehitettävä, palvelutarpeet tunnistettava ja sosiaaliset epäkohdat korjattava. Painokas viestini on, että ”julkisia palveluja on kehitettävä, mutta niiden ulkoistaminen ja yksityistä-

minen ei ole kehittämistä”. Julkisuudessa on ollut esillä tervey-

denhuollon ulkoistaminen, joka laajasti käyttöönotettuna johtaa yhteiskunnallisen monopolin korvautumiseen yksityisel-lä monopolilla ja kustannusten selvään nousuun – äärimmilleen vietynä tervey-denhuoltojärjestelmämme omistus ja oh-jaus voi päätyä ulkomaisten kasvottomi-en pääomasijoittajien ja keinottelijoiden armoille.

Ulkoistaminen ja osakeyhtiöittäminen vievät päätöksentekoa pois demokraat-tisesti valituilta päätöksentekoelimiltä liikesalaisuuden piiriin ja sirpaloittavat entisestään palveluketjuja.

Mikäli palveluja lähdetään kilpailut-tamaan, on omalle organisaatiolle aina taattava mahdollisuus jättää oma tarjous-pyyntö.

Ulkoistaminen ei saa koskaan tapah-tua alan työntekijöiden palkkoja ja muita työehtoja heikentämällä! Kärsijöinä ovat muutoin alan pienipalkkaiset naiset ja miehet ja heidän perheensä.

Ihmisten arjen turvallisuus ja terveys edellyttää myös oikeudenmukaista ve-rouudistusta. Ratkaisuksi eivät kelpaa oikeiston ajamat julkisen sektorin leik-kaukset ja verohelpotukset suurituloisille Vasemmiston ehdotus verouudistukseksi on oikeudenmukainen: se takaa julkisen sektorin palvelutuotannolle tarvittavan rahoituksen ja mahdollistaa tuloerojen kaventumisen.

Valtion ja kuntien palvelujen mark-kinaehtoistamisessa sekä verotuksessa

on kyse isoista poliittisista valinnoista; ohjaako kehitystä kansalaisten tasa-ar-voinen kohtelu vai elinkeinopolitiikan ja rikkaiden tarpeet? Jokaisella on oikeus vastata tähän kysymykseen eduskunta-vaalien äänestyskopissa.

Vasemmistoliitto on valinnut puolensa – JHL:n Vasemmisto on yhdessä puolu-een kanssa kutsunut päättäjiä, kansalaisia ja ay-aktiiveja mukaan julkisten lähipal-velujen kehittämistyöhön. Tässä maassa pitää kuulu jatkossa vähemmän isäntien, enemmän ihmisen ja työntekijän ääni.

Teija Asara-Laaksonentoimialajohtaja

Julkisten ja hyvinvointialojen liittoJHL ry

Sitatetum nullori tatustem estemodia volut omnit aut in nos re eturest laborionem sit enduciuntio te voluptaes sum ipictium rerum fugitibust magnia cor aut dolorro magnis aliquis re natem facienis re pa vellab inimili genditam repudis rem fuga. Usam, sectae corit verro beaquate verchitasin rehenih itatiuria que cus.Piderum volorro molestoriam dem es sandigent liquate nes ma deroremo oditaer uptatia volentu riberum voluptae sequis eum accaesciam quidita sperchil explabo. Neque estruptas et pori deles erum re raerum fugiat quia verovid quas incim fugi-tatemqui ad mossitium quas moluptaquae plist ullendant ilicip-sam, accus eos explabor autatquae dolum et discili gnieniet re, omnis mosam, optas estrum aut qui assus reici amet volut odi nonsequamet odita sequisquo quis ilitiis acepudandem abores

Sitatetum nullori tatustem estemodia Sitatetum nullori tatustem estemodia volut omnit aut in nos re eturest labo-rionem sit enduciuntio te voluptaes sum ipictium rerum fugitibust mag-

Etunimi Sukunimi Etunimi Sukunimi Etunimi Sukunimi

PITKÄN TÄHTÄIMEN SIJOITUKSIA?“PUHDAS LUONTO” “ELÄVÄ KAUPUNKI”

“MONENKIRJAVAT IHMISET”

Ämmän ääntä tarvitaanKovaa ja korkealta

Tasa-arvoisen työelämän ja tasa-arvoisenyhteiskunnan puolesta

- lisää vahvoja naisia eduskuntaan

• Palkkatasa-arvoon on Suomessa vielä pitkä matka: ”Ero miesten ja naisten palkkojen välillä on kaventunut kolmessa vuodessa vain yhdellä prosentti-yksiköllä (1%). Ero on edelleen lähes 20 %. Hallituksen hyväksymän sama-palkkaisuusohjelman päätavoite oli naisten ja miesten välisten palkkaerojen kaventaminen viidellä prosenttiyksiköllä vuoteen 2015 mennessä – tavoite on karkaamassa käsistä!• Suomalaisista naiseläkeläisistä alle 1000 euron eläkkeellä on 43 % ja mieselä-keläisistä 28 %,• Suomalaisista naiseläkeläisistä yli 3000 euron eläkkeellä on 1 % ja mieseläke-läisistä 6 %.• Suomessa on 900 000 köyhää tai köyhyysrajalla elävää. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvussa ja nuorisotyöttömyys edelleen korkealla. Köyhyys tulee lapsiper-heisiin usein pätkätyön kautta.• Kaikista työntekijöistä köyhiksi lasketaan 3 %, määräaikaisista 10 % ja itse itsensä työllistävistä huimat 17 %. Köyhiä työntekijöitä on eniten julkisella ja yksityisellä palvelualalla työssä käyvien naisten joukossa.• Häpeäksi Suomelle on, että kaikkein suurituloisimpia miljonäärejä verotetaan 29% eli saman verran kuin keskituloisia työntekijöitä.• Yhteiset julkiset palvelut tuottavat hyvää elämään kaikille – toimivat hyvin-vointipalvelut antavat kestävän pohjan myös eriarvoistumisen pysäyttämiselle.• Porvarihallituksen suurituloisia suosivat veroratkaisut ovat taannuttaneet eriar-voisuuden Suomessa 70-luvun alun historiallisen korkealle tasolle.

Tasa-arvon edistäminen ja köyhyyden poistaminen on oltava seuraavan hallitus-ohjelman ykköstavoitteita. Eduskuntaan tarvitaan nykyistä enemmän kansan-edustajia, jotka omakohtaisesti tuntevat ihmisten arjen. Naisilla on nyt näytön paikka. Olemme ansainneet pitkästä aikaa eduskunnan ja hallituksen, joka ottaa ohjelmaansa tasa-arvoisemman työelämän ja yhteiskunnan rakentamisen. - Suurituloisilla ja markkinavoimilla on nykyhallituksen lisäksi voimakkaita ja äänekkäitä lobbareita: EK eli Elinkeinoelämän keskusliitto, Keskuskauppaka-mari, Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto.

Pohjois-Savon vasemmistonaisia kokoontui helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna piirin puheenjohtaja Kaisa Korhosen tuvan pöydän ääreen hiomaan vaalistrategioja. Pöydän ääressä naiset vasemmalta lukien: Ulla Hannula, Helga Eerikäinen, Henna Pitkänen, Pia Valkonen, puheenjohtaja ja talon emäntä Kaisa Korhonen, Marja-Liisa Konttinen, Raija Haukka, Heidi Komulainen ja Kirsti Puurunen.

Reima Rouvinen

LÄHIÖKIERTUE LÄHIPALVELUIDEN PUOLESTARiistavesi pe 4.3., Kuopio la 5.3. (aamukaraokea Männistössä klo 10-12,kakkukahvit kulttuuriohjelmalla kahvila Reetassa Linnanpellolla klo 13-15)

La 5.3. klo 13-14 Iisalmi Pöllösenlahti, pe 1.4. Varpaisjärvi ja Lapinlahti, la 2.4. Lapinlahti, Alapitkän kyläkauppa klo 11-13,ma 4.4. Varkaus, Kuopion Petonen huhtikuussa, Rautalampi Kirjaston kivijalassa huhtikuussa.

SEURAA PAIKALLISTA ILMOITTELUA

“Jos on aina kriisissä, on muutoksessa mukana”Ämmän Ääni teki aikamatkan

pohjoissavolaisten vasemmistonaisten historiaanvierailemalla entisen kansanedustaja Lauha Männistön (s. 1934)

luona Siilinjärvellä. Haastattelu on jatkoa Ämmän Äänen

viimekeväisestä numerosta.Aineksia vierailussa olisi ollut enempäänkin kuinkahteen numeroon, niin perusteellisesti asioista

keskustelimme.

Kuvaillessani tämän-hetkisistä yliopistojen edustajistojen po-liittista kenttää tulen maininneeksi sen, että demareita ei sillä areenalla ole juuri nä-kynyt.

”Mistä niitä demareita sitten oikein tu-lee?”, Lauha kysyy ja Pia säestää häntä naureskellen.

Tiina kritisoi puolestaan yhden asian liikkeitä ja Lauha kaipaisi Vasemmistolta jotakin yhteisiä päätöksiä siitä, että mi-ten tässä muuttuneessa maailmassa tulisi mennä eteenpäin:

”Ollaanko me näiden yhden asian liik-keiden kannalla, joissa on sitten sellaisia-kin ihmisiä, jotka tukevat vasemmistoa, vai pitäisikö ajatella, että meidän pitäisi vasemmistona osata tehdä semmoista po-litiikkaa ja semmoisia päätöksiä, että ne tulisi sieltä ”roppakaupalla” mukaan mei-dän poliittiseen toimintaan?”

Emme arvioi puolueen olevan tai kos-kaan edes oikeasti olleen kriisissä. Ajan kulku ja yhteiskunnan jatkuva muutos haastaa myös puolueita mukaan jatku-vaan muutokseen ja dynaamisuuteen.

Jotakin taikaa ja ihmeellistä elinvoimai-suuttahan meissä täytyy olla, kun kaikesta vastustuksesta huolimatta poliittinen va-semmisto on ja elää edelleen, mietimme.

Lauha arvelee hymyssä suin, että me ei

olla vaan ”osattu markkinoida tätä mei-dän taikaa riittävän hyvin”.

”Ei ole osattu olla ylpeitä ja iloisia.” Lauhan arvion mukaan jonkinlainen ”ter-ve itsetunto” vasemmistolta uupuu tällä hetkellä ja ihmisten pitäisi opetella ole-maan iloisia pienistäkin voitoista ja saa-vutuksista.

”Syitä olla nykyistä ylpeämpi on kyllä olemassa. Sitä voi nukkua yönsä rauhassa hyvän omatunnon kanssa”, jatkan ajatus-ta.

Pia puolestaan tahtoisi puolueen muis-tavan paremmin voitokkaan ja suuria uh-rauksiakin tehneen työväenliikkeen histo-riansa, mutta on samaa mieltä siitä, että vasemmistolaisten toimijoiden ”pitäisi nyt tehdä ensin se oman pään sisäinen vallankumous.”

Lauha korostaa, kuinka tärkeää puo-lueen on jatkuvasti kehittää erityisesti niitä keinoja, joita se käyttää asiasisällön eteenpäin viemiseksi.

Hän ei ole ollenkaan vakuuttunut sii-tä, että ”näillä teknisillä vempeleillä” se kontakti ihmisiin saadaan, mutta toisaalta hän arvioi ehkä olevansa väärä ihminen kommentoimaan asiaa. Politiikan sisältö on kuitenkin aina lopulta se kaikkein tär-kein.

Ennen lähtöä pakkaamme vielä Vennin naapurista tuomia kananmunia kullekin rasiallisen kotiin vietäväksi. Munia pak-kaillessamme Lauha laukaisee: ”Väittikö

joku, että naisissa ei ole mukamas mu-naa?” ja keittiö täyttyy vielä kerran heli-sevästä naisten naurusta.

Vasemmistonaistentyötä ja vaaleja Haastattelun jälkeen soitan Lauhalle vie-lä puhelun, koska hän ilmoitti tyttärensä kautta, että haluaisi vielä täydentää teke-määmme haastattelua.

Hän oli keskustellessamme unohta-nut tyystin puhua kaikista tärkeimmästä asiasta liittyen hänen poliittiseen histo-riaansa - nimittäin SNDL:n toiminnan. Lauha kertoo osallistuneensa aktiivisesti naistoimintaan ja on kokenut sen todella tärkeäksi.

Nimeltä hän mainitsee erityisesti sil-loisen liiton puheenjohtaja Hellä Mertin, SNDL:n Kuopion paikallisjärjestön pii-risihteeri Toini Kokkosen sekä kentältä esimerkkinä Lapinlahdella vaikuttaneen toveri Anni Vainikaisen, mutta muistelee lämmöllä monia muitakin toiminnassa mukana olleita naisaktiiveja - heidän hy-väntuulisuuttaan ja olemustaan.

Muodollisesti naistoiminta vastasi sil-loista SKDL:n organisaatiota liittoelimi-neen, piirijärjestöineen, toimikuntineen ja työvaliokuntineen.

Lauhan mielestä on oikean suuntaista

kehitystä, että järjestötoimintaa keven-netään byrokraattisuudestaan, mutta hän kertoo, ettei kuitenkaan ole itse aktiivi-sesti ajanut järjestöä siihen suuntaan.

Toimintaryhmiin ja erilaisiin harras-teryhmiin hän on aina ollut tyytyväinen ja ne ovat tärkeitä järjestön sisällä, jotta kaikki löytävät omansa.

Naistoiminnan perusajatuksena oli se, että naiset tulevat helpommin mukaan toimintaan, kun järjestössä ei ole mukana miehiä.

Tilaisuuksia järjestettiin erilaisten tee-mojen ympärille, joissa käsiteltiin naisten, lasten ja perheen asemaa yhteiskunnassa. Naistoimijat järjestivät eri puolilla piiriä myös ns. ”emäntäpäiviä”, joiden kautta muodostui paljon kontakteja naisiin, jot-ka eivät vielä olleet jäseniä.

Niissä käsiteltiin asioita, joita ei miesten kanssa viitsinyt puhua, kuten parisuhde- ja perheasioita, mutta myös ruoan laitosta ja lasten kasvatuksesta keskusteltiin.

Huumoriakin käytettiin ja naureskeltiin itsellemme ja miehille, Lauha muistelee. Lisäksi järjestettiin erilaisia tilaisuuksia ja paneeleita, joihin kutsuttiin monesti miestenkin edustajia mukaan.

Vaalityötäkin tehtiin paljon sen, koska haluttiin, että naisia saataisiin lisää mu-kaan päätöksentekoon.

SKDL:n muuttamiseen Vasemmistolii-toksi vuonna 1990 Lauha suhtautui aris-tellen ja kuvailee tuntojaan asiaan liittyen

seuraavasti: Vasemmistoliitto on kiva, mutta hie-

man oli kyllä nieleskeltävä luopuakseen SKDL:sta ja tottuakseen ajatukseen sii-tä, että eduskuntaryhmä koostuikin nyt Vasemmistoliittolaisista SKDL:n sijaan, kun sitä oli niin kasvanut silloiseen jär-jestöön.

Uudessa nykyaikaisessa talossa on hyvä asua, mutta oli vaikea päättää, mitä vanhasta rakkaasta kodista haluaa ottaa mukaansa.

Kerron Lauhalle kuinka tärkeänä pidän sitä, että hän on muiden naisten kanssa toiminut niin pitkän aikaa edistääkseen tasa-arvoa ja että kuvaus silloisesta nais-toiminnasta ei kuulosta kovin vieraalta

Vasemmistonaisten nykytilanteeseen verrattuna. Hänen ja muiden historian saa-tossa tekemien vasemmistolaisten naisten tekemä tasa-arvotyö jatkuu vielä tänäkin päivänä. Esimerkkinä tämän hetkisestä vasemmistolaisen naisliikkeen saavu-tuksista mainitsen Lauhalle sitä, kuinka Vasemmistoliiton ensi kesänä hyväksyt-tävä uusi poliittinen ohjelma tullaan ns. ”suvaamaan” eli sille tullaan tekemään sukupuolten vaikutusten arviointi.

Tähän Lauha vastaa selvästi puhelin-langan toisessa päässä hymyillen:

”Kun kerrot tuon, niin tuntuu siltä, että joku taimi on lähtenyt itämään.”

Heidi Komulainen

Haastateltavana: Lauha Männistö, Siilinjärvellä su 7.2.2010Haastelijoina: Pia Valkonen, Tiina Heikkinen ja Heidi KomulainenHaastattelun purku ja raportointi: Heidi KomulainenKuvat: Pia ValkonenNäppinsä pelissä myös: Lauhan mies, Venni MännistöLauha Männistö, Pia Valkonen ja Tiina Heikkinen päättivät iloita pienistäkin aateaskelista vast´edes.

Ennen Suomessa pidettiin kunnia-asiana että kaveria ei jätetä. Nykyi-sin pelin nimi on heikoin lenkki. Ilta illan jälkeen äänestetään ulos heikoimmat lenkit ja illan putoajat: hitaimmat, tylsimmät, tietämättö-mimmät ja kömpelöimmät.

Sama henki on vallalla yhteis-kunnassamme. Se joka on saanut huonon lähdön, putoaa pelistä var-mimmin.

Köyhä lapsuus seuraa läpi koko elämän. Koulussa huonosti menes-tyvä syrjäytyy opinnoista ja amma-tista. Nuorten työttömyys lisääntyy ja siirtyminen työelämään vaikeu-tuu. Työttömyys voi pitkittyä ja muuttua sosiaalisiksi ongelmiksi. Etenkin mieleltään sairastunut jää usein ilman hoitoa. Ikääntyvä, joka ei osaa pitää puoliaan, jää yksin.

Yhteisö on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Vaikka sanonta onkin kulunut, sen viisaus ei ole käynyt tarpeettomaksi. Kansan si-

Olet heikoin lenkki,ULOS!

vistys ja selviytymiskyky mitataan sillä, kuinka se huolehtii pienim-mistä, heikoimmista ja sairaim-mista jäsenistään.

Heikoin saattaa sittenkin olla se vahvin lenkki, joka pitää, kun muut pettävät. Älä äänestä kaveria ulos – äänestä myös sen heikoim-man lenkin puolesta.

Kaisa Korhonen

4

Paula Mehto

“Jos on aina kriisissä, on muutoksessa mukana”

Jotakin taikaa meissä täytyy olla, kun kaikesta vastustuksesta huolimatta poliittinen vasemmisto on ja elää edelleen, Lauha Männistö, Tiina Heikkinen ja Heidi Komulainen miettivät.

Tanssimassa tähtiehdokkaiden kanssa

Vasemmistoliiton Pohjois-Savon tähtiehdokkaat ottivat tilaa Varkauden Kuntorannassa eräänä helmikuisena lauantai-iltana. Ehdokkaat haastatteli yrityskonsulttipari Mimmu ja Memmu.

Lopuksi tanssia.

Reima Rouvinen

5

Isä Suomela tuli kotiin pitkän työpäivän jälkeen ja istahti olohuoneen sohvalle: ”Olipa rankka reissu, hirveä kokous-

rumba koko viikon, tänään Ateenan kone oli myöhässä, eikä taksia meinannut saa-da millään.” Äiti Suomela toi miehelleen oluen ja istahti myös sohvalle.

”Meillä oli ihan tavallinen viikko”, kertoi äiti, ”mummilla oli aika pahoja rytmihäiriöitä ja lasten koulussa oli pal-jastunut homeongelma ja muutamia uu-sia kiusaamistapauksia.” Äiti Suomela jatkoi huolestuneeseen sävyyn: ”Siitä on pitänytkin puhua sinulle: äiti ei oikein pärjää enää itsekseen, hänelle pitäisi hankkia kotiapua ja ehkä asunto, jossa olisi helpompi liikkua rollaattorin kans-sa.” isä Suomela kuunteli murahdellen, kun äiti jatkoi: ”Lapset tarvitsevat uusia talvivaatteita eikä yhteisellä tilillä ole enää paljoakaan.”

”Mrhm, tilanne on nyt vähän hankala”

vastasi isä Suomela, ”Nämä matkat eivät tähän jää, ensi viikolla lähden Irlantiin ja voi olla että Portugalissakin täytyy pii-pahtaa.” Äiti vaikeni huokaisten.

Myöhemmin illalla isä Suomela istui viskilasin äärellä pohtimassa. ”Tätä ei ta-lous enää kestä, leikkauksilta ei nyt väl-tytä. On tehtävä ehkä kipeitäkin raken-teellisia ratkaisuja, koska juustohöyläys ei millään riitä.”

Isä huusi lapsilleen mairealla äänellä:”Kullannuput, etsikää saappaanne,

huomenna lähdetään reippaalle metsäret-kelle”.

Hiukan huokaisten isä laski sohvapöy-dälle muiden liikkeenjohdon oppaiden viereen selailemansa Hannu ja Kerttu -nimisen talouden tasapainotusoppaan. ”Käväistäänpä hakemassa mummi mat-kan varrelta mukaan.”

Kaisa Korhonen

6

Isä Suomelan taloudentasapainotusopas

Iespäen, sano mummo

No jo ol tuas nohevana tuo inter-nettikurssin nuor opettajapoeka. Sieltä löyty konneesta liäkär ja

pankki, ja postiakkii sai mänemää ihan vuan nappulata paenamalla.

Oes se heleppo kun tuollasen konneen nappais kaenaloon ja veis kottiin. Mutta ee ne kuulemma tuolla kylän perukoella juokse ne pitit ja pikselit. Vua ol se pos-tineiti Holopaenen niin mukava immei-nen, että mieluummin minä sitä oesin tarinoettanu ku tuota konetta. Mutta ee-hän niitä postin naesiakkaa ennee tällä kylällä ou.

Meitä vanahoja immeisiä sitä luul-laan hölömöks ja hittaaks. Ee ollunna nuapurin emäntä hias kun män ja laetat-ti sellasen jätevveenpuhistamon ja mitä kaekkia hulevveen huuhteluita siinä olkaan. Kyllä sitä koko kylän voemin ihmeteltiin, jotta noenkohan sitä yhen mummon pikku piästöihin mokoma hir-vitys tarvittaan.

Vuan konsulentti Kohonen se sano että kyllä se nyt on laki ja miäräys jotta semmonen on joka mökissä oltava.

Män siltä aeka monta tuhatta eoroo siihen kapistukseen ja konsulenttiin varsinnii.

Vua on se onni, että ennee ee käötetä niitä mummonmarkkoja, niitä oes män-nynnä vielä paljo enempi. Mutta oes noesta mummonmarkoista etuakkii: ne ee varmaan kelepais niin hyväst tuonne muihen maihen pankkirosvoin pelasta-misseen. Suattas mummollekkii jiähä jokunen.

Varsinaenen kestävyysvaje on kuu-lemma syntynnä siitä, kun myö mummot liussäy’yttään ihan valtavalla vauhilla. Mummoloehen kestävyyvessä ee oo täl-

lä kylällä huomattu mittää vajetta, mutta nuo nuoremmat ee aena tunnu jaksavan tuolla töessänsä kovinkaa hyvin.

Alavariinsa julukisuuvessa vouh-koovat jostaen huoltosuhteesta. Tämän mummon huoltosuhe on ainakin toesta-seks meleko hyvä, semmonen kuus-nol-la. Kolome pientä sisarusta kasvattelin mualimalle, äet kun kuol nuorena.

Kaks ommoo lasta oun suanna ae-kuseks työn syrjään kiinni ja ukonnii hoetelin siävyllisest haataan suakka. Minnuu ee oo vielä tarvinna kenenkään äetin jäläkeen huoltoo, mitä nyt kerran taes kunnanliäkär kuuskytäluvulla ro-kottee jottae eteläntaatia vastaan.

Jotta iespäen, sano mummo lumes-sa. - Täätyy tästä ennättää lunta polulta vinttoomaan, jotta piäsöö puuliiterille. Kuhan eevät nyt tule mittoomaan niitä pienhiukkasia; tulloo mummolle kyly-mä jollei sua ennee tulta uunissa pittää.

Kaisa Korhonen

Milloin on suomalaisenhyvinvointivaltio

ensi-ilta?

Haastan teidät kaikki, hyvät tämän lehden lukijat, työ-hön suomalaisen hyvin-vointivaltion säilyttämi-seksi. Tässä meille riittää

työtä ennen vaaleja ja varsinkin niiden jälkeen.

On hämmästyttävää, että nyt joudum-me puolustamaan hyvinvointivaltiota sen sijaan, että kokoaisimme voimam-me sen kehittämiseen. Se, miten lapset, nuoret, aikuiset ja eläkeläiset voivat nyt ja tulevaisuudessa, riippuu seuraavien vuosien poliittisista valinnoista.

Annetaanko eriarvoisuuden edelleen jatkua ja kasvaa, hyväksytäänkö kansan jakaantuminen yhä enemmän kahtia ja osan syrjäytyminen yhteiskunnasta ko-konaan?

Minä en halua istua vain oman elä-mäni katsomossa. Olen valmis puolus-tamaan heikompia, ja niitä, joilla omat voimat eivät riitä puolensa pitämiseen.

Lapsissa on tulevaisuus. Päivähoi-tomahdollisuus kaikille on sallittava edelleen. Meillä on maailman paras pe-ruskoulu. Sitä ei pidä pilata eriarvois-tamalla oppilaita esimerkiksi liian var-haisilla valinnoilla, jotka vaikeuttavat uravalintaa myöhemmin tai rankkaa-vat kouluja hyviin ja huonoihin, koska kaikkia valinnaisuuksia ei voi järjestää pienissä kouluissa.

Myös opettavat valitsevat työpaik-kansa yhä tarkemmin. Oppivelvolli-suusiän nostaminen 18:aan vuoteen on perusteltu ehdotus. Monet nuoret tarvit-sevat miettimisaikaa, mitä isona halu-avat, nuoret kypsyvät eri aikaan isojen ratkaisujen tekemiseen.

Kaikille on taattava joko koulutus- tai opiskelupaikka oppivelvollisuuden loputtua.

Ihmisen elämänkaaren mukaisesti sekä fyysisen että psyykkisen toimin-takyvyn heikkeneminen alkaa jo 40-50 –vuotiaana.

Tänä aikana työntekijän jaksamises-ta on huolehdittava erityisen hyvin. On turha puhua eläkeiän nostamisesta, jos työolosuhteet ja jaksaminen ovat ääri-rajoilla.

Tyytyväinen ja jaksava työntekijä jaksaa tehdä työtä pitempään.

Tutkimusten mukaan huono-osaisuus myös eläkeläisten keskuudessa on kas-vanut. Keskimääräinen eläke on hie-man yli 1100 €/kk. Iso osa eläkeläisistä elää vielä huomattavasti pienemmällä eläkkeellä. Nykyinen takuueläke on liian pieni, kun se vielä vähentää mui-ta mahdollisia tukia. Kaikille 750 €:n suuruinen eläke ilman vähennyksiä on tärkeä tavoite. Taitettu indeksi leikkaa pahasti pieniä työeläkkeitä, se vaatii muutoksen.

Hyvät lukijat. Miten toimitaan, ett-eivät pelätyt leikkaukset koske jälleen kaikkein heikoimmassa asemassa ole-via? Viime vuosien verotus on muuttu-nut yhä enemmän tasaveron suuntaan ja sama kehitys jatkuu, jos porvarihallitus jatkaa vaalien jälkeen.

On surkuhupaisaa, että rikkaita kan-nustetaan verovähennyksillä eli anta-malla rahaa lisää, mutta syrjäytymässä olevia nuoria kannustetaan ottamalla rahaa heiltä pois (toimeentulotuen vä-hennys opintonsa keskeyttäviltä tai il-man koulutuspaikkaa jääneiltä).

Myös suuryhtiöiden tukeminen val-tion tai EU:n rahalla on kyseenalaistet-tava ilman sitoumusta pysyttää tuotanto Suomessa aikakin määrätyn, tarpeeksi pitkän ajan.

Onko oikein, että ensin valtio tukee, sitten jaetaan osinkoja omistajille, ja sitten tuotanto muutetaan rahavaikeuk-sissa ”huitsin nevadaan”?

Harmaan talouden tehokas kitke-minen tuo valtion kassaan niin paljon rahaa, että näillä muutoksilla voidaan paikata iso reikä valtion taloudessa.

Rahan lisäksi tarvitaan enemmän sosiaalista ajattelua ja yhteisöllisyyttä päätöksentekoon. Se ei maksa mitään!

Raija Hassinen

Ikärasismista on luovuttava

Suomessa on noin 1,4 miljoonaa eläkeläistä. Suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle. Kuulun tä-

hän ryhmään ja meistä puhutaan ikä-vääristymänä, me olemme tulevaisuu-den huoltosuhteen vääristymä.

Nykyiset nuoret tulisivat vastaamaan myös meidän toimeentulostamme tu-levaisuudessa. Kummalta tuntuu! Osa meistä tekee niin sanottua ”keikkaa”.

Jatkamme näin työuraa ja maksamme lisää veroja. Iso osa meistä on yhteis-kunnan voimavara – ajatelkaa nuoret omalta kohdaltanne tätä. Vapaaehtois-työ on eläkeläisjärjestöjen toiminnan tärkeä osa. Tänä vuonnahan se on myös EU:n teema.

Ja ajatelkaa esimerkiksi lastenhoitoa. Lasten ollessa alle kouluikäisiä hoi-damme heitä. Lasten ollessa alakoulus-sa olemme kuljettajia, lasten käydessä harrastuksissa olemme kuljettajia.

Mummot ja papat elävät lastenlas-ten elämää täysipainoisesti. Tämä on ihannetila ja ymmärrämme, ettei näin ei aina todellisuudessa ole.

Suurin huoli on kuitenkin vanhuspal-veluista.

Toivon, että tämän lehden vasem-mistoliittolaiset ovat kirjoittaneet myös tästä asiasta. Suomessa kaikki ei ole oikein, sillä meistä eläkeläisistä unoh-detaan osa ja takuueläke on silmänlu-metta.

Puolet eläkeläisistä saa eläkettä alle 1 200 euroa kuukaudessa. Alle tuhannel-la (1000) eurolla joutuu elämään puoli miljoonaa eläkeläistä.

Vanhuspalvelulakia meillä ei ole vieläkään. Sehän on päättämistä vail-le valmis. Niin Vasemmistoliitto kuin Eläkeläiset ry sekä EETU ry (Eläkeläis-liittojen etujärjestö) ovat vaatineet la-kia. Yhteisjäsenmäärä, 300 000 Eetun

jäsentä, tavoittaa varmasti moninkertai-sesti jäsenmäärän eläkeläisiä.

Me eläkeläiset vaadimme Vasem-mistoliiton ehdokkailta, että vääryydet korjataan. Eläkeläiset ovat yhteiskun-nan rikkaus. Ne, jotka eivät itse jaksa taistella etuuksien puolesta saavat tu-kemme.

Monipuolinen eläkeläistoiminta aut-taa myös vähäosaisia. Toivon, arvoisat savolaiset ehdokkaat, että tutustutte elä-keläisten toimintaan.

Syvällisempi kirjoitus vaatisi liian suuren palstatilan.

Eläkeläinen, Sinun ääntäsi tarvitaan – kaikki päättäjät eivät arvosta meitä – me emme ole rasite. Luotan Vasem-mistoliiton ehdokkaisiin.

Raija PuumalainenVarkauden Eläkeläiset ry:n sihteeri

Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki (kyykyssä keskellä) pääsi Pohjois-Savon eh-dokkaiden kanssa samaan ryhmäkuvaan Kuopion vaalistartissa Kuvakukossa.

Ryhmäkuvassa yllä Pohjois-Savon vasemmiston ehdokkaat(vasemmalta luetellen):

Kari Turunen, Pia Valkonen, Kirsti Puurunen, Erkki Virtanen, Rauno

Pikkarainen, Tuomo Tikkanen, Raija Hassinen, Jari Niskanen,

Heidi Komulainen, Paula Mehto, Kaisa Korhonen, Matti Semi ja

Raija Haukka.Kuvasta puuttuu

Tuusniemen Juha Pitkänen.

Kulje sinäkin mies,tukesi ämmälle anna.On säätä niin monta,Joskus jopa kanna!

Helga EerikäinenLeppävirta

ValmiitAivotSydänElämäMies

MummoIhmiset

SeitsemänTyö

Onnellisuus... Näistä tuli VASEMMISTOHelga Eerikäinen

7

Köyhyys ja sen vähentäminen/estäminen on ollut jo jonkin aikaa keskustelujen aiheena, sekä lehtien otsikoissa ja kirjoi-tuksissa. Syytä olisi siis aloittaa jostakin ja alkaa tehdä jotakin niin, että puheet eivät jäisi pelkästään puheiksi. Miten oli-si – tai siis olisi jo aika – saada muutos tapaukseen ”toimeentulotukea saaville lapsiperheille lapsilisät luetaan tuloksi.” eli lapsilisä pienentää toimeentulotukea.

Suurin osa näistä tapauksista on lisäksi yksinhuoltajaperheitä. On uskomatonta, että päättäjät eivät reagoi tähän asiaan, vaikka siitä on ollut puhetta ja asia on nostettu pöydälle useita kertoja. Herää kysymys, miksi?

Tämähän on selvä eriarvoisuutta li-säävä asia. Meillä on siis perheitä, jotka eivät saa ollenkaan lapsilisää, vaikka se kuuluu kaikille. Meidän järjestelmässä kaikkein köyhimmät eivät saa lapsilisää, mutta kaikkein rikkaimmille sitä jaetaan surutta.

Onko tämän vääryyden esteenä rahan puute? Jos asia on niin, voidaan se korja-ta siten, että lapsilisään (sosiaaliavustuk-seen) ei ole oikeutta hyvätuloisilla. Rahat siirretään toimeentulotukea saaville ja pienituloisille perheille. Tulonsiirroilla-han voidaan myös pienentää tuloeroja, kun siihen kuitenkin kaikilla puolueilla – ainakin vaalipuheissa – on tarkoitus pyrkiä.

Syyksi siihen, ettei voida leikata suu-rituloisten lapsilisä on sanottu, ettei val-tiolle synny tarpeeksi säästöä, jos asia

toteutetaan. Aina kun tulee puhetta suuri-tuloisten etujen leikkaamisesta, vedotaan tähän.

Jos kuitenkin unohdettaisiin valtion säästöt ja alettaisiinkin miettiä asiaa siltä kannalta, että leikatut varat siirrettäisiin pienituloisten ja köyhien lapsiperheiden taloudellisen tilanteen parantamiseen.

Pienituloinen perhe joutuu usein lait-tamaan lapsilisät ruokaan ja laskujen maksuun, vaikka tarkoitus on esimerkik-si rahoittaa lasten harrastuksia tai ostaa asianmukaiset vaatteet, jokaista neljää vuodenaikaa varten.

Hyvätuloiset voivat käyttää tämän sosi-aaliavustuksen vaikkapa sijoittamalla ra-hat korkeakorkoiselle tilille tai ostamalla osakkeita. Jopa lapsilisien sijoitusohjeita on saatavilla. Tämä kai ei ole kuitenkaan lapsilisien perimmäinen tarkoitus.

Periaatteessa mitään pahaa ei ole lap-silisien laittamisessa pankkitilille, mutta niin kauan kun pienituloisia ihmisiä ran-gastaan köyhyydestä, ei voi hyväksyä myöskään sitä, että hyvätuloisille tätä rahaa annetaan, vaikka he aivan hyvin pärjäävät ilmankin.

Keinoja siis on helpottaa pienitulois-ten lapsiperheiden arkea, jos tahtoa löy-tyy. Nyt olisi jo aika puolueitten yhdessä korjata tämä asia, ehkä jo ennen kevään vaaleja.

Paula Mehtokansanedustajaehdokas (vas.)

Kuopio

Koska lapsilisät vähennetään toimeentulotuesta, tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että kaikkien köyhimpien perheiden lapset jäävät ilman lapsilisää.

Lapsilisät niitä tarvitseville

Veikkaan, ettei kovin moni savolainen ole vielä miettinyt edus-kuntavaaleja lumitöi-den ja arjen keskellä. Meillä vasemmistoliit-tolaisilla on galluppi-

en perusteella vankin taustatuki meitä ennenkin äänestäneissä, mutta saadak-semme lisää edustajia läpi vaaleissa ja sitä kautta enemmän vaikutusvaltaa valiokuntiin lainvalmistelutyöhön, tar-vitsemme vielä suuren määrän uusia äänestäjiä.

Pohjois-Savossa kansanedustajam-me Erkki Virtanen on edelleen ehdolla. Erkki on tehnyt isoa urakkaa eduskun-nan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja toivon hänen uudistavan pestinsä.

Lisävoimaa Pohjois-Savosta tarvitaan kuitenkin myös. Toivomme saavamme läpi toisenkin Vasemmistoliiton kan-sanedustajan ja yksi näistä pyrkijöistä olen minä itse.

Ehdokkaana olen mukana aivan to-sissani . Olen ollut ehdokkaana myös vuoden 1991 vaaleissa ja tuolloin sain ääniä joka puolelta Pohjois-Savoa. Toimittuani pitkään kunta- seutu- ja maakuntahallinnon luottamustehtävis-sä koko ajan itseni ajan tasalla pitäen, katson keränneeni hyvin paljon sellais-ta pohjatietoa ja -taitoa, jota juuri edus-kuntatyössä tarvitaan.

Tiedän, mitä on kouluttautua lapsi-perheen arjessa. Tiedän, mitä on kokea pitkäaikaistyöttömyyttä. Tiedän, mikä on tulotaso muutaman tunnin viikko-työssä. Niin tiedät sinäkin, lukija.

Kunnanvaltuusto-, -hallitus- ja lauta-kuntatyössä todella näkee myös sen, miten lainsäädäntö toimii käytännössä. Näkee, missä on puutteita. Näkee, mitä pitää muuttaa.

Tulokulmani päättäjänä on aidosti pienituloisen ihmisen tulokulma. Itse tiedän, mitä elämä oikeasti maksaa, mitä se vaatii naisilta, äideiltä ja lapsi-perheiltä.

Pikaisinta työtä tarvitsee vanhushoi-van määrittely erillisellä lailla

Kotipalvelun resurssien mitoitus-ten tarkistukset sekä yhtenäistäminen oikein ohjein, jotta työntekijöiden ko-kema riittämättömyyden tunne ei enää heitä ajaisi pitkille sairaslomille ja en-nenaikaisille eläkkeille.

Täytyy myös määritellä, milloin ei kerta kaikkiaan enää voida olettaa van-huksen pärjäävän kotipalvelun avulla. Jossain on aina se raja, jonka jälkeen kyseessä on heitteillejättö.

Hinnoittelun kirjavuus ja epäoikeu-denmukaisuus tulee korjata ja tarjotta-vien palveluiden peruslistaus on yhte-näistettävä. Vanhuksille itselleen jäävät palveluiden ostot tulee myös selkeyttää ja tehdä laillisuusvertailuja sekä jatku-vaa, valtakunnallista hinta - laatu -seu-rantaa.

Omaisten mahdollisuus yhteydenpi-toon tulee myös ottaa aiempaa parem-

Reima Rouvinen

Lait niin kuin ne luetaan

Eduskuntavaaliehdokkaat Raija Haukka ja Heidi Komulainen Kuopion vaalistartissa Kuvakukossa.

Kansanedustajaehdokas Paula Mehto on huolissaan siitä, että pienituloinen perhe joutuu usein laittamaan lapsilisät ruokaan ja laskujen maksuun.

Kuvakukonkuvasatoa

Tässä lehdessä on käytetty kuvamateriaalina Reima Rouvisen valokuvia sekä Vasemmis-toliiton Kuopion vaalistartista, joka oli eloku-vateatteri Kuvakukossa että muista vaaleihin liittyvistä tapahtumista.

Kaikkien tuntema Tumi eli Kari Turunen on Vasemmistoliiton musta hevonen - vaalivankkurien vetäjä ja itsekin lopulta ehdokas.

min huomioon.

HoivatehtävienkilpailutuksestaVanhushoivaa kunnilta ulkoistava kil-pailutus on rajattava ja suunniteltava aina niin, että järjestämisvastuussa ole-valla kunnalla on todellinen pohja tarjo-ta myös kaikki palvelut itse.

Kilpailutus ei ole itseisarvo eikä pak-ko – kunta voi tarjota kaiken myös itse!

Kilpailutusten sisällöissä on valtavia heikkouksia ja julkisuuteenkin tulleet esimerkit puhuvat karua kieltään siitä, että kohde – vanhukset itse – unohde-taan joskus aivan kokonaan.

Valtakunnalliset ja ylikansalliset jättifirmat alkavat saada jalansijaa jo pienistä savolaiskunnistakin, joissa kil-pailutukseen ei ole haettu lisäresursseja avuksi, vaan tehty heikoin eväin tar-jouspyynnöt ottamatta mitään riskejä etukäteen huomioon.

Peruskoulutuksen väline- ja varus-telutaso sekä opettajien perustaidot on saatava yhtenäisemmäksi

Suomen piti olla jo ajat sitten tieto-yhteiskunta. Mielestäni se ei sitä ole, jos tutkitaan ja verrataan peruskoulujen yleistä ylläpitoa. Liian paljon riippuu koulujen johtajien kiinnostuksesta, taus-tasta ja taidoista tai lautakuntiin osuvien kuntapäättäjien tahdosta.

Nykytekniikan mahdollisuudet on saatava kattavasti opettajien haltuun hy-vällä koulutuksella ja luotava yhtenäiset perusvaatimukset opetuslaitteistoista – vaikkapa erillisavustusten turvin.

Maakuntahallituksen pöydän ympärillä olen erityisesti joutunut hämmästelemään suurten asioiden käsittelytapaa.

Kun maakuntahallitus antaa val-tionhallinnon yksiköille lausuntoja suurista linjauksista, lausuu val-tion liikennemäärärahoista, lain-valmistelusta, hallitusohjelmista, kuntayhteistyöstä ja kouluverkois-ta tai valtionosuuksista kuntien ra-kentamishankkeisiin, on hämmäs-tyttävää se flegmaattisuus, millä tuolla tasolla tosissaan yritetään ottaa huomioon koko maakunnan ihmiset, joukkoliikenne, teiden kunto, alueelliset mahdollisuudet tai palvelutaso.

Virkamiesjohtoinen ja täysin epädemokraattinen neuvottelukun-tavalmistelu on ilmeisesti opettanut maakuntahallinnon luottamushen-kilöt liialliseen kaiken hyväksyn-tään. Sisältöihin on vaikea saada selkeitä, maakunnan etua valvovia lisäyksiä, vaikka puheen asteella ne kaikki hyväksyisivät.

Valtion tuottavuusohjelman ta-kia myös savolaisen on mentävä aina vaan kauemmaksi, mikäli haluaisi päästä asioitaan hoita-maan puhumalla ihmisen kanssa. Vasemmistoliitto tekee, toimii, ky-seenalaistaa kaikilla tasoilla.

Näillä sanoilla muutamaan asi-aan, jotka eniten arjessa ärsyttä-vät, tällä tekstillä puutuin. Kan-nustatko?

Kysyy: Raija Haukka

Pohjois-Savon vasemmistopiiri on naisistunut viime vuosina. Puheenjohtajana on Kaisa Korhonen, joka tässä luo vaalihenkeävaltakunnan puheenjohtaja Paavo Arhinmäen kanssa.

Tiedonpuute antaa valtaa vastapuolelle

Osa-aikatyöntekijä ihmetteli työvuorolistaa katsoessaan, että juuri tulleelle uudella määräaikaisella työntekijäl-lä oli suurempi tuntimäärä kuin hänellä kolmen viikon

jaksossa.Hän kysyi esimieheltä, miksi näin. Esimies vastasi, ettei si-

nulle tarvitse antaa lisätunteja. Työsopimuslaki lähtee siitä, että jos työpaikalla ilmenee

lisätyön tarvetta, on työantajan tai työnantajan edustajan siis esimiehen kysyttävä osa-aikaisilta työntekijöiltä halukkuutta tehdä jakson työtunnit täyteen.

Kysyttäessä työsuhteessa olevilta osa-aikaisilta työnteki-jöiltä lisätyön tekemisestä, he joko suostuvat tai kiel-täytyvät. Monilla meillä elämäntilanteet vaihtelevat.

Lisätyön tekeminen on vapaaehtoista, eikä se ole irtisanomisen tai muun kurinpitomenettelyn alainen asia.

Tapauksessani työntekijä soitti pääluottamusmiehelle ja sai selville tuntien määräytymisen oikean tulkinnan. Hän esitti esi-miehelle lisätuntien tarpeen ja pyysi esimiestä ottamaan yhteyt-tä omaan henkilöstöhallintoon.

Kyseisessä tapauksessa osa-aikainen työntekijä sai työtunnit täyteen työaikaan työjakson aikana. Samoin sai pitää määrä-aikainen työntekijä tuntinsa. Tässä tapauksessa kummankaan toimentulo ei kärsinyt työsopimuslain oikeasta tulkinnasta.

Tapaus saattaa olla pysyvää arkea uupuneilla, omia asioita sen syvemmin selvittävillä osa-aikaisilla työntekijöillä niillä aloilla, joissa osa-aikatyö on sääntö kuin poikkeus.

Henkilökohtaisesti olen huolestunut Suomen lakien nou-dattamisesta työpaikoilla. Työsopimuslaki on vain yksi työelämän laeista. On aivan turhaa puhua työurien pi-

dentämisestä. Työpaikoilla on löydettävä yhteinen ’sävel’ työ-lainsäädännön soveltamisessa.

Kirsti Puurunenaluetoimitsija, JHL

O

Kirsti Puurunen on huolestunut Suomen lakien noudattamisesta työpaikoilla. Työsopimuslaki on vain yksi työelämän laeista.

Arvioi puutarhasi kukkien mukaanputoavia lehtiä älköön kirjatko kukaan,mittaa päiviesi kultaiset hetket,laske yösi tähtitaivaatturhaan uniasi varjoilla vaivaat,täytä elämäsi hymyllämiksi pilata sitä kyynelillä,iloitse jokaisestasyntymäpäivästä,älä välitä vuosista, vaan laskeikäsi ystävistäsi.(Robert H. Schuller)

Muistiin kirjasi Kirsti

Laske ikäsiystävistäsi...

Henkarit lopussa

Siivosin ja imuroin sunnuntain ratoksiintoilin pieniä suolapalojaNyt on maanantai, en intoile.

Illalla loppui kahvi. Onneksi oli teetä.Kestin kaiken kuin mies, mutta aamulla särki päätä:leuka rentona, hartiat takana venyttelenniskaa.

Tiskipöydällä lautaset, lusikat ja kupit.Koneessa puhtaat.Manuaali vesikeskuslämmitysja liiiterin kylmät puut.

Komero täynnä elettyä elämääkirpputorivaatteita Suonenjoelta.Henkarit lopussa ja entiset kengät.

Aurinko pudottaa oksalta hiutaleet.Teen sisällä päivää tukka pystyssä.Lumimälli kuusen latvassa ja varis mennä raakkuu.

Raija Haukka

Puolipäivä

Kunnanhallituksen listan kymmenet asiatsivut, sisällöt ja voimasuhteet.Ihmettelen liitteen numero kuusija taitan siitä kulman.Kaavoituskatsaus on valmisja rakennustarkastaja Valintatalon katolla.Tuulivoimaselvityksen maastopöytäkirjaja tilahallintatyöryhmän liitteet.

Työläisellä on ruokatunti, aurinko näyttää pölyt ja pakkaset. telkkari Taalataksin uusinnan.200 euron kuukausipalkalla syön motivaation ja kunnioituksen, kuten muutkin ihmiset.

Kulttuurin vilinä

Kiviaidalla istuu Hotakainen, sillä tapulin katto on jyrkkä.Vahvat juuret, Nuijasota ja Myhi.Tomaton Paleface ja Punavanki baletissa Grand Merlin, ja Matti Rossi. Tämä legendaarinen vilinäkylän sylissä syntyneille.

Sitten vielä Häyrylänranta -Blues.

Raija Haukka

Facebookin nopeat uutiset, keskustelut, mielipiteet

Tarvitaan maakuntauutisia pienten keskusten maassa,missä tiet vievät vain etelään,kuten liikennevirasto tahtoo.

Ne lumiset ja liukkaat vievät länteenja itään.

Helsinki on kaukana kaikilta, mutta sinne juna viekymmenen minuuttia nopeammin.

Valtion tuottavuus nousee taas:Pitkäaikaistyöttömät siirretään kunnille,joilta keskuksetkin pakenevat.Ja suuri ärsytys kasvaa.

Kavereiden ilmoitukset päättyvistä töistä, tukan leikkuusta, tuloeroista ja uunimakka-rasta. Tsernobylin lintujen pienistä aivoista ja 600 merkin asioista ilman suosittelijaa.

Uuden lapsen ensimmäisestä kävelystä :)

Raija Haukka

Matti Valkonen

8

Raija Haukka