1

3/2017

2

Etu

kans

i: M

aija

Kos

ki

T

akak

ansi

: Ann

i Hei

nilä

Suomen PON-kerho ry - Finska PON-klubben rfSuomen PON-kerho on Suomen Seurakoirayhdistyksen (SSKY) alainen Polski Owczarek Nizinny -rotua harrastava yhdistys. Kerho on perustettu vuonna 1990. www.pon.fi & facebook: Suomen PON-kerho tiedottaa

HALLITUSMaija Mäki, puheenjohtajamaijamaki78@gmail.compuh. 050-379 7471

Suvi Mäkinen, varapuheenjohtajasuvi.lofgren@gmail.compuh. 040-573 0935

Teijo Viljanen, rahastonhoitajatalous.pon@gmail.com

Aila Heinilä

Saara Uljas saheul@utu.fi

Taija Tuohilampitaija@flinkbein.fi

Ulla-Maija Nikko, um.nikko@netti.fi

Merja Varjotie, sihteerimerja.varjotie@samlink.fi

JÄSENSIHTEERITaija Tuohilampitaija@flinkbein.fipuh. 044 536 7176

JALOSTUSTOIMIKUNTAjalostus.pon@gmail.comVuokko Koskinen, koollekutsujaTaija TuohilampiChristina DrakeMarika JussilaKristiina Viljanen

NÄYTTELYTOIMIKUNTAMaija Mäki, koollekutsujamaijamaki78@gmail.compuh. 050-379 7471Merja Varjotiemerja.varjotie@samlink.fiJoni Rantanenjoni.rantanen@pp1.inet.fi044 556 6118

OHJELMATOIMIKUNTAUlla-Maija Nikkoum.nikko@netti.fipuh. 050-321 9760Merja Varjotiemerja.varjotie@samlink.fi

KILPAILUTOIMIKUNTASuvi Mäkinen, koollekutsujasuvi.lofgren@gmail.compuh. 040-573 0935Wilma Puroilawilma.puroila@gmail.comSaara Uljassaheul@utu.fi

TIEDOTUSTOIMIKUNTA & PON-info: ponlehti@gmail.comUlla-Maija Nikko, päätoimittajaum.nikko@netti.fipuh. 050-321 9760Elisa Rahikainen, toimittaja

WWW-sivutTeijo Viljanentalous.pon@gmail.com

PENTUVÄLITYS Suvi Mäkinensuvi.lofgren@gmail.com puh. 040 573 0935

TUOTEMYYNTIPauli Luukkonenpauli.luukkonen@hotmail.com

Ponvastaanottokomitea, kuva Kristiina Viljanen

3

Suomen PON-kerhon jäsenlehtinumero 3/2017 - 26.vuosikerta

Tekstit, kuvat ja juttuideat:ponlehti@gmail.com

Päätoimittaja: Ulla-Maija NikkoTaitto: Frida PessiToimituskunta: Elisa RahikainenPaino: Järvenpään Kopiopalvelu

Ilmoitushinnat: jäsenille muilleaukeama 34 e 100e1/1 sivu 22 e 60 e1/2 sivu 13 e 40e1/4 sivu 8 e 25eTakakansi 80erivi-ilmoitus 1 e / rivimuistoilmoitus 1/2 sivu ilmainen

Tilitiedot:Suomen PON-kerho ryFI9055610420006629 Viite 20158

Vuoden 2017 aikataulut1/2017 aineiston deadline 31.1. ilmestyy viikolla 7-8 2/2017 aineiston deadline 30.4. ilmestyy viikolla 20-213/2017 aineiston deadline 30.7. ilmestyy viikolla 34-354/2017 aineiston deadline 12.11. ilmestyy viikolla 48-49

Jos haluat liittyä kerhon jäseneksi, lähetä postia jäsensihteerille. Muista päivittää esimerkiksi muuttuneet osoitetietosi jä-sensihteerille.

Ohjeet aineiston lähettäjälle:Teksti: toimita muotoilemattomana word-dokumenttiliitteenä tai suoraan sähköpostikenttään kirjoitettuna (ei si-sennyksiä tai sarkaimia, ei hymiöitä, kap-palejaot enterillä). Mainitse kirjoittajan nimi selkeästi otsikon jälkeen.Kuvat: toimita erillisinä kuvatiedostoina. Kerro kuvaajan nimi, kuvassa esiintyvän koiran nimi (mielellään sekä virallinen että kutsumanimi), nimeä mahdolliset muut henkilöt ja kirjoita lisäksi halutessa-si kuvateksti.Valmiit ilmoitukset ja mainokset: kuvi-na tai PDF-tiedostoina. Mikäli toimitat ilmoituksen tekstitiedostona, toimitus ei vastaa mahdollisista muutoksista ilmoi-tuksen tyyleihin, kun se muutetaan PDF-versioksi.Mikäli haluat toimituksen muotoilevan ilmoituksesi, lähetä materiaali hyvissä ajoin ja liitä mukaan ohjeet siitä, millaisen ilmoituksen haluat.Valiot ja koularit: lähetä maili otsikolla ”Valiopalstalle”. Kirjoita uusi titteli en-simmäiseksi omalle rivilleen, seuraavalle riville vanhat tittelit ja koiran virallinen nimi, sitten kutsumanimi, kasvattaja, omistaja, ohjaaja ja titteliin oikeuttavat näyttelyt/kokeet.

Puheenjohtajalta Jalostustoimikunnassa tapahtunuttaPONitohtori TerveystuloksetNyt kisataan kerhomestaruuksistaVuosikokouskutsuTule mukaan rotupäiväänPentulaatikkoPentulaatikon laidalta: Marika Jussila ja Kennel MarqueeTavallisen PONin tavallinen arkiPaulin pentukouluPauli kouluttautui kouluttajaksiKaiken takana on nainen - Tuija Seren haastattelu PelastusjälkikokeessaKalenteriTunnetko jo koirien spermapankin?Turon turinoitaOdotettuja sääntömuutoksia agilityynKasvattajan silmin, osa 2: Astutuksesta synnytykseenTapaturmasta toipuminen: Probleemaa polvessa10 faktaa koirien hampaiden hoidostaTarunhohtoinen kotikoiraUudet valiot ja koetulokset

445667889

1214151618222529323437394042

PON-info 3/2017

Sisällys:

Rannalla, Kuva Majka Borgström

4

Puheenjohtajalta Jalostustoimikunnassa tapahtunutta Jalostustoimikunta on kesän aikana taas tarmokkaasti kä-sitellyt rodun PEVISA- ja JTO-ohjelmia koska Kennel-liiton jalostustieteellinen toimikunta (JTT) ei hyväksynyt yhdistyksemme ja SSKY:n kevätkokouksissa hyväksyttyjä ohjelmia 1.1.2018- 31.12.2022.

JTT päätöksessään 13.6.2017 jatkaa rotumme nykyisen PEVISA-ohjelman voimassaoloa 1.1.2018-31.12.2018 ja edellyttää että seuraavassa PEVISA-esityksessä lonk-kaniveldysplasian raja-arvoksi asetetaan C .

JTT palautti JTO-ohjelman uudelleen käsiteltäväksi. Oh-jelmaan halutut muutokset ovat enimmäkseen muodolli-sia ja uusi korjattu JTO-esitys on toimitettava Kennelliiton jalostustieteelliselle toimikunnalle ennen seuraavan PEVI-SA-ohjelman vahvistamista. Jalostustoimikunta on pyytä-nyt muutamia tarkennuksia Kennelliitosta ja vastaukset saatuamme jatkamme tämän asian työstämistä.

JTT pyysi tiedottamaan jalostuskäyttöön liittyen myös Koirarekisteriohjeen kohdan 7.5 mukaisista ehdoista, jotka koskevat kaikki rotuja.

7.5 Kennelliiton yleisen jalostuksen tavoiteohjelman vastainen jalostuskäyttö

Jos kasvattaja on toiminut Kennelliiton yleisen jalostuksen tavoiteohjelman vastaisesti parittamalla keskenään isän/emän ja jälkeläisen tai täyssisarukset, jolloin yhdistelmän sukusiitosprosentti on aina vähintään 25, tai käyttämällä ja-lostukseen koiraa, jolla on Kennelliiton hyväksymissä viral-lisissa terveystutkimuksissa asteikon huonoin tulos, voidaan pentue rekisteröidä vain EJ-rekisteriin. Terveystutkimuksil-la tarkoitetaan tässä yhteydessä lonkkaniveldysplasiaa, kyy-närniveldysplasiaa, polvilumpioluksaatiota ja spondyloosia koskevia tutkimuksia. Kasvattajan nimiin tai koiralle voi-daan merkitä tästä syystä yksi pentue EJ-rekisteriin.

Olemme myös keskustelleet KATSELMUS 2017 -tuoma-rin antamasta palautteesta, jossa hänen mukaansa suurin osa katselmukseen osallistuneista koirista oli rodunomai-sia, hyvin rakentuneita, anatomialtaan ja kulmauksiltaan terveitä. Hän kertoi monessa koiran arvostelussa kuiten-kin antaneensa huomautuksen kapeista alaleuoista, jotka vaikuttavat purentaan. Lisäksi hän sanoi kiinnittäneensä huomioita koirien luonteisiin joissa olisi toivomisen va-raa sekä pariin suureen yksilöön. Nämä ovat asioita joihin myös kasvattajien kannattaa kiinnittää huomiota. Jalostus-toimikunnassa ollaan samaa mieltä ja jatkossa tulemme seuraamaan tilannetta tiiviimmin näidenkin asioiden tii-moilta. Luonteisiin liittyen totesimme että kasvattajien on edelleen ensisijaisen tarpeellista painottaa PON-pennun sosiaalisen elämän tärkeyttä, erityisesti niille jotka asuvat maaseudulla tai paikoissa joissa koira ei pääse luontevasti kosketuksiin vieraiden ihmisten kanssa.

Kaunista syksyä toivoen Jalostustoimikunnan vetäjäVuokko Koskinen

Yhteystiedot : jalostus.pon@gmail.com

TErVEhdyS KESälAITumIlTA!

Kesä alkaa jo kääntyä kohti loppuaan ja monissa perheissä valmistaudutaan jo töiden ja koulujen aloitukseen. Meillä koirat ovat kirmanneet vapai-na omalla pihalla koko kesän ovien ollessa jatku-vasti auki, joten muutos kiireiseen ja aikataulu-tettuun arkeen on suuri. Myös illat ovat venyneet helposti pitkälle yöhön ja vain Takku on pitänyt sisäisestä kellostaan kiinni ja könynnyt yläkerran sänkyyn nukkumaan jo aikaisemmin. Vanha koira tuntuu arvostavan ennakoitavaa ja tutuilla rutii-neilla sujuvaa arkea.

PON-kerhossa loppukesä on täynnä tapahtumia; pidämme Turussa mätsärin, Salossa on mielen-kiintoinen rotupäivä ja vuosikokous sekä aloit-televien koirakoiden mestaruuskisat ja syyskuun alussa kerhon rallytokon mestaruuskilpailut Rus-kolla. Toivomme paikalle mahdollisimman paljon kerhon jäseniä polskeineen! Tapahtumat ovat nyt keskittyneet lounaiseen Suomeen, pitkälti sen ta-kia, että järjestäjät asuvat tällä suunnalla. Kaipai-simmekin lisää uusia voimia hallitukseen ja toi-mikuntiin, jotta saisimme järjestettyä toimintaa ja tapahtumia myös laajemmin muualle Suomeen.

Monelle kerhon jäsenelle tärkein jäsenetu: PON-info on kohdannut myös uudistumispaineita. Pit-käaikaisesti päätoimittajan ja taittajan hommia tehnyt Anni Heinilä lopettaa lehden taittamisen. Annin aikana lehti on uudistunut ulkoasultaan; se on ollut tuoreen ja usein hauskankin näköinen kokonaisuus. Kiitämme todella lämpimästi Annia isosta urakasta – ja toivotamme menestystä uusiin tehtäviin!

Tämän lehden on nyt taittanut Frida Pessi, joka on aikaisemminkin toiminut PON-infon päätoi-mittajana. Muiden kiireiden takia Frida ei kuiten-kaan voi nyt ottaa vastuuta lehdestä pidemmäksi aikaa, joten etsimme lehdelle uutta taittajaa! Ota yhteyttä, jos taittohommat kiinnostavat tai vink-kaa meille mahdollisesta taittajasta. Tarvitsemme uuden taittajan tai mahdollisesti päätoimittajan jo heti seuraavaan lehteen. Toivottavasti lehden il-mestymiseen ei tule katkosta, vaan saamme naut-tia tästä hienosta jäsentuotteesta myös loppuvuo-desta.

mukavia loppukesän hetkiä toivottaa

kerhon puheenjohtajaMaija Maija

5

PONitohtorille ei tällä kertaa osoitettu varsinaisia kysymyksiä. Koska keskustelupalstoilla on jonkin verran keskusteltu koiran sterilaation ja kastraation haitoista ja hyödyistä, pyysi toimitus oman tohto-rimme näkemystä asiasta. Nartun sterilisaatiossa poistetaan joko pelkät muna-sarjat tai sekä munasarjat että kohtu. Tekniikoita on kahdenlaisia: tähystyssterilaatio tai avoleikkauksel-la tehtävä. Tähystyssterilaation hyvinä puolina on nopeampi toipumisaika. Haavat ovat pienemmät ja koira toipuu nopeasti leikkauksesta. Avoleikkauk-sella haava on suurempi ja sen vuoksi myös usein aiheuttaa enemmän kipua toipumisaikana. Toipu-miseen menee noin viikko. Nartun sterilaatiolla ehkäistään kohtutulehduksen ris-ki, joka kasvaa nartun vanhetessa. Kohtutulehdus on hoitamattomana hengenvaarallinen. Lisäksi pahanlaa-tuisten nisäkasvainten riski on suurempi leikkaamat-tomalla nartulla. Steriloiduilla nartuilla on toisaalta suurempi riski sairastua virtsatietulehduksiin. Van-hemmilla steriloiduilla nartuilla esiintyy myös enem-män virtsankarkailua kuin steriloimattomilla. Munasarjoissa esiintyvät sairaudet, mm munasar-jakystat voivat aiheuttaa nartun juoksukierrossa epäsäännöllisyyttä ja pitkittyneitä juoksuja, jolloin myös riski kohtutulehdukseen kasvaa epänormaa-lin hormonitoiminnan myötä. Hormonitoiminnan vähenemisen myötä koira myös helposti lihoo leik-kauksen jälkeen, jolloin se täytyy ottaa huomioon ruokinnassa. Vireystaso voi myös laskea ja karvan laatu heiketä. Kastraatiossa poistetaan koiran kivekset leikkauk-sella. Toipuminen on nopeampaa kuin nartun ste-rilaatiossa, sillä haava on huomattavasti pienempi eikä vatsaonteloa avata. Piilokivestapauksissa kives/kivekset, jotka eivät ole laskeutuneet ovat vatsaontelossa ja tällöin leikkaus on suurempi. Piilokivesten poisto leikkauksella on kuitenkin suositeltavaa, sillä kiveskasvainten riski on huomattavasti suurempi piilokiveksillä. Mikäli koiralla on piilokives, ei sitä suositella käytettävän jalostuksessa.

Leikkaamattomilla uroksilla on suurempi riski sai-rastua eturauhasvaivoihin, kuten suurentuneeseen eturauhaseen, minkä seurauksena tulehdukset ja ve-rivirtsaisuus/virtsantiputtelu ovat yleisiä. Leikkaamat-tomilla uroksilla mm perianaaliadenoomaan (kasvain perianaalialueella) sairastuminen on huomattavasti suurempaa kuin leikatuilla. Liiallinen hormonitoi-minta aiheuttaa myös joissain tapauksissa käytöshäi-riöitä, jolloin leikkaus on suositeltavaa. Kastraatio voidaan suorittaa myös lääkkeellisesti esim asettamalla implantti koiran nahan alle, jolloin hor-monitoiminta pysähtyy. Lääkkeellisten kastraatioi-den vaikutus on kuitenkin lyhyt (noin puoli vuotta). Tämän vuoksi se täytyy uusia tiheästi. Mikäli ei ole varma haluaako koiran kastroida ja mitä vaikutuksia sillä on lemmikkiin, on implantti hyvä keino kokeilla kastraation vaikutuksia.

Vaikka leikkauksen hyödyt ovat ilmeiset sekä nartuil-la että uroksilla, on leikkauksessa aina omat riskinsä Anestesiassa piilee aina pieni riski. Leikkauskompli-kaatioita (esimerkiksi haavan tulehtuminen, veren-vuodot) ilmenee myös jonkin verran. Kuitenkin oi-kein tehtynä riskit ovat pienet niin komplikaatioiden kuin anestesian osalta.

PONitohtoriMartta Viljanen ELL/DVM Jämsän Pieneläinklinikka

Jos mieltäsi askarruttaa jokin koirasi terveyteen tai hyvin-vointiin liittyvä asia, voit lähettää meille kysy-myksiä. PON-info pyrkii etsimään vastaukset asian-tuntijoiden avulla! Lehden ilmestymisaikataulun vuoksi emme voi auttaa ko-vin akuuteissa asioissa, mutta odotamme muita kiinnos-tavia kysymyksiä – todennäköisesti et ole yksin niitä poh-timassa! Kysy-mykset pyydämme lähettämään aina pari viikkoa ennen seuraavan lehden aineistopäivää, niin tohtori ehtii paneutua asiaan. Kysymykset voi lähet-tää joko leh-den toimitukseen ponlehti@gmail.com tai päätoimittajalle, um.nikko@netti.fi

6

Chluba Calypso Von der mu-senburg narttu, synt 1.11.2013 (Franek Chluba Z Polski/Aliki Von Der Musenburg)16.06.2017selän spondyloosi: SP0 (puhdas)

TERVEYSTULOKSETdraque Bien hija de hestiauros, synt 15.06.2015 (Flinkbein Wolec/Ponadto Ofirka)19.05.2017lonkkanivel A/B kyynärnivel 0/020.05.2017välimuotoinen lanne-ristinikama: LTV4 (6 tai 8 lannenikamaa)

dumboss Charmant Cökkönarttu, synt 15.08.2015 (Marquee Jigalorum/ Dumboss Bossanova)21.06.2017 silmätutkimus: ei todettu perin-nöllisiä silmäsairauksia

Godzimira Futrzak Podlaski narttu, synt 2.5.2016(Rosomak Fervidus/Ciechslawa Futrzak Podlaski)04.05.2017lonkkanivel C/C

AGIlITyn KErhomESTAruudESTA kisataan helsingissä 23.9.2017.

Kaikkien luokat kilpailevat samana päivänä. Kaikki kisailijat 1-3 luokista - tervetuloa mukaan! Ilmoittautuminen tapahtuu Sagi:n järejstelmän kautta.

AloITTElEVIEn KoIrAKoIdEn KErhomESTAruuSKIlPAIlu 27.8.2017 Klo 14.00-16.00

Rotupäivän yhteydessä mitellään aloittelevien koirakoiden kerhomestaruuksista Kisat on tarkoitettu koirille, jotka eivät vielä ole osallistuneet virallisiin kokeisiin tai kilpailuihin.

• Toko, tuomarina Saara Uljas• Rally-toko, tuomarina Saara Uljas• Agility, tuomarina Juha Mäki

Hinta 10€/koira/kisa.Ilmoittautumiset ja lisätiedot sähköpostilla, saheul@utu.fi

rAlly-ToKoKIlPAIlu JA KErhomESTAruuSKISA 10.9.

Suomen PON-kerhon järjestää virallisen rally-tokokilpailun 10.9.2017 Ruskolla. Samassa yhteydessä kilpaillaan ponien kerhomestaruudesta!

Luokat alo-mes. Tuomarina toimii Tiia Hämäläinen. Ilmoittautuminen: Yhdistyksen jäsenille 14.-18.8.kaikille avoin ilmoittautuminen 19.8. klo. 18.00 alkaensähköpostilla, saheul@utu.fi

Osallistumismaksu: Yhdistyksen jäsenet 20 €, muut 25 €.Tiedustelut ja maksutiedot: saheul@utu.fi

NYT KISATAAN KERHOMESTARUUKSISTA

Kuva Anne Lind

Kuva Anni Heinilä

7

Kuva Anni Heinilä

TERVETULOA

SUOMEN PON-KERHON VUOSIKOKOUKSEEN

Sunnuntaina 27.8.2017 klo 10.00

Salon Koirahalliin, Joensuunkatu 9, Salo

SUOMEN PON-KERHO ry - FINSKA PON-KLUBBEN rf ESITYSLISTA YHDISTYKSEN SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS Aika sunnuntai, 27.8.2017 klo 10.00 Paikka Salon Koirahalli

Joensuunkatu 9 24100 Salo

Käsiteltävät asiat: 1) Kokouksen avaaminen.

Yhdistyksen puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja avaa kokouksen.

2) Valitaan kokoukselle

� Puheenjohtaja

� sihteeri (puheenjohtaja voi kutsua kokouksen sihteeriksi hallituksen sihteerin)

� 2 pöytäkirjantarkastajaa

� 2 ääntenlaskijaa

3) Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus. Hyväksytään kokouksen työjärjestys.

� Yhdistyksen säännöissä todetaan, että yhdistys pitää vuosittain kaksi varsinaista kokousta. Yhdistyksen vuosikokous pidetään elokuussa. Yhdistyksen kokouksen kutsuu koolle hallitus ilmoittamalla siitä vähintään 2 viikkoa ennen kokousta joko jäsenlehdessä, kerhon www–sivuilla, sähköpostitse tai kirjeitse. Kokous on päätösvaltainen, kun se on laillisesti koolle kutsuttu.

� Todetaan kokous laillisesti koolle kutsutuksi ja päätösvaltaiseksi.

� Hyväksytään esityslista kokouksen työjärjestykseksi.

4) Määrätään vuoden 2018 jäsenmaksun suuruus

5) Valitaan hallitus ja toimihenkilöt.

� Yhdistykselle puheenjohtaja vuodeksi 2018.

� Kaksi hallituksen jäsentä erovuoroisten tilalle kahdeksi seuraavaksi vuodeksi.

� Kaksi hallituksen varajäsentä seuraavaksi vuodeksi.

� Pentuvälittäjä vuodelle 2018.

6) Vahvistetaan jalostustoimikunnan jäsenet vuodelle 2018 ja tarvittaessa valitaan toimikuntaan uusia jäseniä. Jalostustoimikunnassa ei ole erovuoroisia jäseniä.

7) Valitaan toiminnantarkastaja ja varatoiminnantarkastaja vuodelle 2018.

8) Muut asiat.

9) Kokouksen päättäminen.

8

Aiheena on koiran sosiaalinen oppiminen. Mielenkiintoiseen ja ajankohtaiseen aiheeseen pääsemme tutustumaan luennon ja esimerkkien kautta.

Do as I Do Koulutus perustuu sosiaalisesta oppimisesta tehtyihin tutkimuksiin ja niistä saatuihin tuloksiin. Koirien sosiaalista oppimista on tutkittu vasta muutamia vuosia, vaikka esim. apinoiden on tiedetty jo pitkään olevan erinomaisia matkijoita. Kun vihdoin alettiin tutkia koirien oppimista osana käyttäytymistutkimusta, huomattiin, että koirien kyky oppia matkimalla on jopa parempi kuin apinoilla. Koirat ovat eläneet niin pitkään ihmisen kanssa, että niiden kyky lukea ilmeitämme ja elei-tämme on erinomainen.

Esityksessä käydään läpi tutkimuksia, johon koulutus perustuu, kerrotaan koulutustekniikan perus-teet ja nähdään projektikoiran avulla, miten koulutus käytännössä etenee sen jälkeen kun perusteet on opittu.

Esityksen jälkeen istuvat kasvattajamme keskustelemaan aiheeseen liittyvistä, ja muistakin yhteisesti kiinnostavista aiheista. Voit lähettää jo etukäteen kysymyksiä, joita toivoisit keskustelussa käsiteltä-väksi!

Päivän päätteeksi kisataan aloittelevien koirakoiden kerhomestaruuksista.

osoite: Salon koirahalli, Joensuunkatu 9, 24100 SaloIlmoittautuminen ja kysymykset panelisteille: sähköpostilla um.nikko@netti.fi. hinta: Rotupäivän hinta on 25€/ hlö, sisältäen luennot, kahvituksen sekä lounaan. Tarjolla on vapaavalintainen ateria listalta, josta löytyy pizzoja, kebabaterioita ja ruokaisia salaatteja. maksu: Suomen PON-kerho ry:n tilille FI9055610420006629. Viite 2708177

SUOMEN PON-KERHO RY:N ROTUPäIVä tätä et halua jättää väliin!

Rotupäivä järjestetään sunnuntaina 27.8.2017 Salon koirahallilla.

PENTULAATIKKO

KEnnEl mArquEEPennut syntyneet 8.7.2017, luovutus alkaen 2.9.20173 urosta ja 2 narttua, kaikille pennuille on löytynyt oma koti.

ISÄ:C.I.B&POHJ&FI&SE&DK&EE&MVA BH TK2 AGI2MARQUEE MUMBO-JUMBOLonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät ja kilpirauhanen terveet, PRA-kantaja

EMÄ:FIN MVA RTK2 BHMARQUEE SNAP-HAPPYLonkat B/C, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät ja kilpirauhanen terveet, PRA-kantaja

Pennuille tehdään PRA-geenitestit ja ne pentutestataan sekä käytetään eläinlääkärillä ennen luovutusta.

9

PENTULAATIKON LAIdALTAMARIKA JUSSILA JA KENNEL MARqUEE

Teksti Marika Jussila, Frida Pessi ja Ulla-Maija Nikko, Kuvat Frida Pessi ja Sanna Luodelahti ja Marika Jussilan arkisto

mIKSI Pon?

Tapasin aikoinaan Didin, joka oli veljensä Mercun kanssa ensimmäinen Tanskasta Suomeen tullut PON vuonna 1986. Didi vietti kesää Avotien Päi-vin luona, jossa olin silloin ”kennelorjana” ja koira vei totaalisesti sydämeni. Johan Nygård, joka Didin omisti, yritti teettää sillä pentuja. Myöhemmin Di-dillä todettiin epilepsia, joten oli hyvä, ettei pentuja syntynyt.

Myöhemmin vuonna meille muutti yhteiseksi serk-kuni Caritan Olkkosen kanssa Nassu (Totemin Jasmine), joka oli ensimmäisestä Suomessa synty-neestä pentueesta. Nassu syntyi Ulla Salosen Tote-min-kenneliin vuonna 1989.

PON on mielestäni mukavan kokoinen ja sillä on karvaa. Luonne on sopiva lähes mihin vain toimin-taan ja laiskana ihmisenä voin toisinaan myös olla tekemättä mitään koirieni kanssa. PONit rakastavat omaa porukkaa ja yhdessä touhuamista. Kotona kulkiessani voin olla varma, ettei minun tarvitse mennä mihinkään yksin.

mIllAISET omInAISuudET oVAT roduSSA TärKEITä?

Ehdottomasti luonne ja terveys, joka myös kulkee käsi kädessä oikean rakenteen kanssa.

PON saa olla vieraille varautunut, mutta ei arka eikä missään nimessä aggressiivinen.

mIllAInEn Pon VIEhäTTää, ulKonäKö, luonnE?

Ulkonäöllisesti pidän itse melko lyhytrakenteisista, hyvin kulmautuneista PONeista joilla on vahva pää ja purenta. Luonne on parhaimmillaan avoin ja pel-käämätön, mutta en halua koirieni olevan niin sa-notusti liehittelijöitä.

hänTä VASTAAn TöPö?

Olen aina pitänyt töpöistä juuri sen takia, että koirat yksinkertaisesti näyttävät lyhyemmiltä ilman hän-

tää. Nyt olen kuitenkin huomannut, kuinka tärkeä osa häntä koiraa on ja oppinut siksi pitämään hännistä. Lisäksi jalostuksen kannalta pitkähäntäiselle koiralle on helpompi etsiä kumppania.

mITEn KAuAn olET KASVATTAnuT PonEJA?

Ensimmäinen Marquee-pentue syntyi vuonna 1995 eli 22-vuotta.

mISTä KASVATuS lähTI?

Kasvatus oli tietenkin tarkoitus aloittaa Nassulla, mutta kuten aiemmin oli käynyt kaikille astuttamille-ni skyenterriereille, joiden kanssa yritin kasvatustyöni alun perin aloittaa, niin myös Nassulle tuli märkäkoh-tu ja pennuttaminen hyytyi siihen.

Vuonna 1994 etsin itselleni uutta jalostuskoiraa ja Taija Tuohilampi vinkkasi minulle aikuisesta kasvatis-taan, joka oli vailla uutta kotia. Näin minulle tuli Tiira (Flinkbein Barwny), jolta sain kolme pentuetta. Ikävä kyllä tämä linja päättyi näihin kolmeen pentueeseen ja yhteen pentuun seuraavassa polvessa.

Seuraavaksi jalostuskoiriksi tulivat Terttu (Hyv-Alia Ruska) ja Ilona (Heidelind’s Truth is Out There). Näi-den narttujen linjat kulkevat edelleen mukana kasva-

→

10

tustyössäni, vaikka narttuja on haettu monia myös Puolasta ja Ruotsista. Tällä hetkellä minulla on so-piva määrä linjoja, joita pystyn toisiinsa yhdistele-mään.

mITä KoIrIA KoTonA Tällä hETKEllä?

Tällä hetkellä vakituisesti kotona asuvat nuoret PON-nartut Ulla (Marquee Voice Over) Ja Ellu-Iiris (Eska Dobrana Para) sekä sk collie Sissi-Lilja ja hus-ky Hilkka. Sk collie Raija asuu ainakin toistaiseksi mieheni tyttären, Jennin, luona. Ja kesää meillä viet-ti myös kuusi vuotta sitten siskolleni Fridalle ”hoi-toon” mennyt Irma (Nocka z Armii Zbawienia).

EnTä lAAJEnnETuSSA lAumASSA (SIJoITETuT, PuolIomISTuS JnE.)?

Tiuhti (Marquee Snap-Happy) on yhteisomistukses-sa Saara Uljaan kanssa, mutta siirtyy nyt kokonaan Saaran omistukseen, kun pentulaatikko syyskuussa tyhjenee ja Marquee-W -pennut muuttavat omiin koteihin. Priitun (Sprytna Dobrana Para) omistam-me yhdessä siskoni kanssa ja se asustaa Maija ja Juha Mäen perheessä.

Vanhoista koirista nimeni taitaa edelleen ”kummi-tella” Liinun ( Kolka Dobrana Para), Ukon (Zodiak Gazda z Banciarni), Toukon (Marquee Let’s Boo-gie), Pippi-Eemilin (Brightwhite’s Happy so Happy) ja Mortin (Luby Kamis Ama Canem) omistajatie-doissa.

mErKITTäVIn TAPAhTumA KASVATTAJAn urASI VArrElTA?

Aivan ehdottomasti ensimmäisen pentueen synty-minen. Pennut syntyivät yöllä ja Taijan puhelinvas-taaja oli aamulla täynnä uuden kasvattajan tunteen-purkauksia pentujen syntyessä.

Toinen on tietenkin ollut Kennelliiton Vuolasvirta-palkinto kasvatustyöstäni vuonna 2009.

mIllAISIA TAVoITTEITA, AJA-TuKSIA TAI SuunnITElmIA SI-nullA on KASVATTAJAnA?

Tällä hetkellä yritän keskittyä koko-naisuuteen, jossa saisin mahdolli-simman terveitä, oikealla rakenteella varustettuja koti- ja harrastuskoiria. Olen välillä todellakin mennyt met-sään kasvatustyössäni väärillä jalostus-valinnoilla ja oppinut monet asiat kan-tapään kautta. Ulkomailta olen tuonut

monen monta koiraa, joista en ole saanut toivomaani jatkoa kasvatustyölleni, ja joista monet olen myös ikäväkseni menettänyt aivan liian nuorena.

Suuri toiveeni olisi vielä nähdä sukutaulu, jossa suu-rin osa koirista kantaisi kennelnimeäni ja voisin ylpe-änä kertoa näiden koirien olevan terveitä ja kauniita, hyvähermoisia PONeja.

Lisäksi huutelen edelleen avoimuuden perään esi-merkiksi koirien terveystietojen kanssa. Meitä kas-vattajia on Suomessa vain kourallinen ja geenipooli rodussamme pieni, joten olisi tärkeää tietää mahdol-lisimman paljon rodussa olevista ongelmista.

Kuten jo edellä sanoin, olen mennyt välillä pahasti metsään, mutta olen kuitenkin aina pyrkinyt puhu-maan asioista suoraan ja kertonut esimerkiksi uusille omistajille vanhempien mahdollisista ongelmista. Mikään rotu ei ole täysin terve ja ongelmaton ja me PON-kasvattajat olemme mielestäni yksi valveutu-neimmista porukoista, mitä tulee koirien tutkimiseen ja jalostuskoirien karsintaan. Kuitenkin edelleen vä-lillä törmää asioihin, joita on pidetty ”salassa”, vaikka asialla ei edes olisi niin suurta merkitystä. Joskus siis tuntuu, että kasvattajat ”häpeävät” kertoa pennuissa olleista vioista ja ongelmista vaikka juuri ne ovat asi-oita, joista pitäisi puhua.

Itselläni on tällä hetkellä kotona Ulla-narttu, joka on-nistui katkaisemaan molemmat takajalkansa pihal-lamme alle puolen vuoden ikään mennessä. Ulla on nyt vuoden iässä kovin arka ihmisten kosketukselle. Hommaa on treenattu kovasti ja toivon Ullan pikku-hiljaa tottuvan vieraisiin ja saavan kokemuksen kaut-ta itselleen itseluottamusta. Jos näin ei kuitenkaan käy, ei Ullasta tule jalostuskoiraa, ikävä kyllä. Tämä siis vain esimerkkinä erilaisista valinnoista kasvatta-jana.

Ilona, Heidelind´s Truth Is Out There, on yksi kennel Marqueen tärkeimpiä kantanarttuja.

11

mITä mIElTä olET SuomAlAISISTA PonEISTA, ESImErKIKSI nIIdEn TASoSTA,TErVEydESTä ymS. VErrATTunA VAIKKA PuolAlAISIIn KoIrIIn?

Terveys sinällään on onneksi alkanut kiinnostaa yhä enemmän myös Puolalaisia kasvattajia – aina-kin verrattuna niihin aikoihin, kun Suomessa rodun kanssa aloittelimme. Tosin edelleen huomio kiinnit-tyy siihen, että Puolassa ei näe lonkkavikaisia koiria, joita taas Suomessa on mielestäni liikaakin. Yleisesti ottaen terveystilanne on varmasti yhtä hyvä/huono joka puolella maailmaa. Meillä Suomessa tutkimme jalostukseen käytettävät koirat perusteellisesti ja siksi myös saamme paljon tietoa koirien terveyden-tilasta niin hyvässä kuin huonossa.

Meillä Suomessa on lisäksi koirien sukutauluissa vielä hyvin paljon samoja koiria kuin kotimaassa-kin, joten sen suhteen ei taso varmasti ole täällä sen huonompi. Ainoa ero on siinä, että määrällisesti koiria on Puolassa enemmän ja useimmiten saam-me tietoa ja kuvia juuri niistä koirista, jotka ovat yl-täneet jonkinlaisiin voittoihin Puolassa.

mIllAISEnA näET rodun TulEVAISuudEn SuomESSA?

Uskon tulevaisuuden olevan ihan hyvä, varsinkin, jos saamme joukkoomme lisää kasvattajia ja pys-tymme olemaan avoimia toisillemme. Lisäksi tar-vitsisimme enemmän näkyvyyttä rodulle, koska olemme edelleen siinä tilanteessa, jossa ihmiset kat-sovat huuli pyöreänä, että täh, kun mainitsen rodun nimen. Tähän tietenkin tarvitaan aktiivisuutta niin aktiivijäseniltä kuin niiltä tavallisilta koiranomista-jiltakin.

EnTä mIhIn uSKoT rodun KEhITTyVän?

Uskon PONien tulevan näkyviin yhä enemmän eri-laisten harrastusten ja lajien puolella. Yhdet julk-kikset pitää tässä tietenkin mainita eli Mikko (Oktet

z Spiewogry) ja Moppi (Marquee Kicks Borgåkers), jotka ovat molemmat, hieman eri tavoin ja meriitein, saaneet faneja ympäri maailmaa. Tästä kiitos molem-pien omistajalle Majka Borgströmille.

Ja onhan se hienoa, jos suomalainen kasvattaja palki-taan jopa rodun kotimaassa, kuten Taija.

Eli tuskin tässä hätää on. Upeita koiria ja mukavia ih-misiä koko PON-porukka.

lähTEmäTTömän VAIKuTuKSEn TEhnyT KoIrA?

Ja niitähän riittää. Taijan Anuska, Karkki ja Eter, Majkan Mikko, Irman isoäiti Daszba ja Banciarni kennelissä tavattu Lider, jonka olisin halunnut sieltä mukaani.

Omista tietenkin Tiira, Terttu ja Ilona sekä Tuutti (Flinkben Ekstaza), joka lähti liian varhain taivaaseen samoin kuin Puolasta tulleet Anneli, Kauko ja Meeri. Kasvateista ehdottomasti Orvokki, Taru, Aino ja Patu.

Mutta näihin vuosiin mahtuu valtava määrä ihania, kultaisia ja rakkaita koiria ja kasvatteja, joten tuntuu vaikealta nimetä vain näitä muutamia. Kaikki ne vai-kutuksen tekevät ja ovat tärkeitä ja yhtä rakkaita.

mITä muuTA hAluAT KErholAISIllE KErToA TAI KommEnToIdA?

Johan tässä tulikin paljon kaikenlaista.

Nähdään ja jutustellaan ainakin kehän laidalla ja mo-nenlaisissa kerhon tapahtumissa, joihin edelleen toi-von mahdollisimman monia mukaan. Marika

Marquee-kasvatit M. Pooh-Bah, M. Umpah-Pah, M. Valedictorian ja M. Voice Over tuulisessa Lahdessa

12

TAVALLISEN PONIN TAVALLINEN ARKITeksti ja kuvat Teija Kuusisto

Tarinan pääosassa on narttukoira Viuh-ti eli hienommin Marquee Second Fiddle. Hän syntyi Marikan Marquee-kenneliin 21.4.-11. Pentueeseen syntyi 3 pentua, nartut Tiuhti ja Viuhti ja uros Äijä. Tällä hetkellä Viuhti on siis vähän yli 6 vuotias ja melkoisen omalaatuinen koira. Minä Teija, Viuhdin emäntä, olen tukevasti keski-iässä oleva sairaanhoi-taja. Tein 7 vuotta kestävän syrjähypyn ammatistani ja toimin restaurointialalla yrittäjänä. Nyt olen palannut hoitajan palkkatyöhön ja toivon saavani lisää ai-kaa viettää koirieni kanssa.

Nykyään asustamme Liedon laitamilla Viuhdin kanssa vanhaa pientä omako-titaloa, joka on loputtoman remontin kourissa. Kanssamme asuu narttukoira Lilla, joka on 2,5 vuotias, kahden pienen rotukoiran risteytys (=vahinko), rakkauslapsi. Lilla on nimensä mukai-sesti hyvin pieni, painoa vain 4 kg ja kävelee helposti Viuhdin vatsan alta. Hän on tolkuton energiapakka-us ja ehtymätön ilonlähde. Lilla tuli meille lähinnä Viuhdin kaveriksi, koska oletin hänen olevan yk-sinäinen minun pitkien työpäivieni aikana. Viuhti hyväksyi yllättäen Lillan heti omaksi ”pennukseen”. Nytkin vielä ovat kuin ”majakka ja perävaunu”, vaik-ka aikuisten narttujen elämässä kyllä törmäilyjäkin sattuu.

Viuhti on kulkenut mukanani pieneltä maatilalta rivitalon kautta tähän pikkutaloon, jossa toivotta-vasti saamme sitten viettää Viuhdin ”loppuelämän”. Kyseinen kierros on toki jättänyt jälkensä Viuhtiin, koska matkalle on jäänyt hänelle tärkeitä ihmisiä ja ympäristöjä. Nyt Viuhdilla on käytössä suuri piha, jossa on mukavia varjopaikkoja ja toisaalta laajat nurmikot, joissa juosta pallon ja Lillankin perässä. Tärkein paikka on kuitenkin autopiha, missä voi kaivella kuoppia ja makoilla niissä tarkkaillen tiellä liikkuvia kulkijoita. Viuhti on melkoisen epäluuloi-nen, joten hänen tärkein tehtävänsäkin on vahtia. Hän vahtii naamakarvojensa takaa kaikkea; Lillaa, ihmisiä, autoja, vieraita, emäntää, palloa yms. ja on valmiina aina ryntäämään liikkeelle tarvittaessa. Pi-han aita on tietysti Lillaa varten, Viuhtihan kulkee sen yli miten ja milloin haluaa. Lilla jää kateellise-na katselemaan perään. Viuhti kyllä palaa takaisin pihaan aidan taakse käskemättäkin. Pihassa kasvaa

myös mansikoita, vattuja ja karviaisia. Viuhdin herk-kusato häviää aina muiden huomaamatta sen suuhun.

Viuhti tuli perheeseemme alkuaan siksi, että terrieri-pentuni jäi auton alle ja jouduttiin lopettamaan. Uutta koiraa alettiin heti katselemaan, koska suru oli suuri. Tuolloin murrosikäinen poikani halusi ehdottomasti täysin erilaisen koiran kuin Iku-pentu oli. Nettisivus-tolta löytyikin nopeasti täysin erinäköinen ja rotuku-vauksen perusteella eriluonteinenkin pentu, joka oli jo 11 vko ja heti luovutettavissa. Suloinen Viuhti tu-likin sitten nopeasti meille. Ei juuri mietitty pitäisikö koiran olla narttu vai uros. Jälkeenpäin ajatellen nart-tu oli meille hyvä ratkaisu, vaikka ei pentujen teet-tämistä koskaan ole edes ajateltu. Pörrökarva hiukan huolestutti, mutta kasvattajan vakuuttelun jälkeen us-kallettiin sellainen ottaa, eikä siitä juuri ole ongelmia ollut. Lyhytkarvaiseksi Viuhti on pari kertaa kesällä leikattu. PON on kuitenkin PON vain pitkäkarvaise-na! Harrastuksia koiran kanssa ei myöskään suunni-teltu etukäteen, suuria etukäteisodotuksia ei siis ollut. Näyttelykoiraakaan ei oltu hankkimassa, eikä kasvat-taja meille sellaista ollut myymässäkään.

Liityimme luonnollisesti PON-kerhoon! Turussa oli erittäin aktiivinen ja mukaansatempaava ryhmä PON-harrastajia. Olimme heti tervetulleita kaikkeen mukavaan harrastamiseen. Pentuna jo kävimme mu-kana monenlaisissa harrastuksissa. Kokeiltiin jälki-ja hakuharjoituksia sekä paimennusta. Vähän pidem-pään harrastettiin tokoa, agilityä ja rallytokoa. Kisat-tiinkin vähän tokoa. Noita aikoja muistelee oikein

13

mielellään. Näyttelyissäkin käytiin pääasiassa Viuh-din siskon Tiuhdin ja omistajansa Saaran kanssa. Niissä tuli yllättäen menestystäkin (myös kasvatta-jan yllätykseksi kai), saihan Viuhti Suomen muoto-valion arvon juuri ennen kuin täytti 3 v. Siihen oli hyvä lopettaa näyttelyura yhteistuumin Viuhdin kanssa. Näyttelymaailma ei ollut oikein meitä var-ten.

Kaikki muukin mukava harrastaminen loppui Viuhdin polvilumpioluksaatioleikkaukseen. Sen seurauksena Viuhdilla todettiin lannerangan faset-tinivellukko. Siitä kuntoutuminen kesti pitkään. Li-haksiston tasapainon saavuttaminen oli kovan työn takana. Harrastuksista luo-puminen oli helppoa myös Viuhdin autopelon takia. Kaikki automatkat olivat hänelle tuskallisia ja pelot-tavia. Monenlaiset yritykset helpottaa sitä eivät tuotta-neet tulosta. Vasta Lillan seura on hiukan lievittänyt ongelmaa.

Viuhdin kanssa haasteena on ollut luonteen arkuus ja ennakkoluuloisuus (joka on kai PON-rodun omi-naisuus). Lisäksi lapset ovat olleet Viuhdille pelot-tava asia. Lilla on selvästi vaikuttanut positiivisesti Viuhdin suhtautumiseen

vieraisiin ihmisiin. Viuhtihan on äärimmäisen ka-teellinen koira ja Lilla taas on äärimmäisen avoin ja ennakkoluuloton. Lilla on aina saanut söpöydellään kaiken huomion ihmisiltä ja sen myötä Viuhtikin on alkanut hakemaan ihmisten huomiota ja rapsutuksia.

Viuhti on onnellisimmillaan, kun saa olla emäntän-sä kanssa vapaana metsässä lenkillä tai tehdä pieniä tottelevaisuushajoituksia, koska hän on erittäin miel-lyttämisenhaluinen ja sitoutunut emäntäänsä. Pienet etsintätehtävät pihapiirissä ja pallonheitto ovat har-rastuslajien ykkösiä nykyään Viuhdin elämässä. Voi-sin kuvitella hänen olevan melkoisen onnellinen tästä aika suppeasta elämänpiiristä!

14

PAULIN PENTUKOULUvinkkejä koulutuksen alkumetreille

Teksti Pauli Luukkonen, Kuvat Ulla-Maija Nikko

KuInKA KoIrAnPEnnuSTA oTETAAn VAloKuVA:1. Ota kamera pakkauksesta. 2. Ota pakkaus pennun suusta ja laita se roskikseen. 3. Nosta pentu roskiksesta ja harjaa sen kuonosta

kahvinporot. 4. Valitse hyvä tausta kuvaukselle. 5. Ruuvaa kamera jalustaan, tarkista että salama ja

tarkennus toimivat. 6. Etsi pentu ja vedä likainen sukka sen suusta. 7. Laita pentu valitulle paikalle ja asetu kameraja-

lustan taakse. 8. Unohda valittu paikka ja konttaa pennun perässä.9. Aseta kameran tarkennus kohdalleen toisella

kädellä, samalla kun houkuttelet pennun pois toisella kädellä.

10. Hae nenäliina ja pyyhi pois kuononjälki linssistä. 11. Heitä katti pihalle ja hae paperia pyyhkiäksesi

kissan raapimaa naarmua pennun kuonossa. 12. Yritä saada pennun huomio vinguttamalla lelua

pääsi yläpuolella. 13. Laita silmälasisi taas päähän ja tarkista menikö

kamera rikki. 14. Ponnahda pystyyn kuin vieteriukko ja neuvo

pentua: ”Ei, ei - tuo tehdään ulkona!” 15. Ota kahvia. 16. stu lempinojatuoliisi, nosta jalat sohvapöydäl-

le, nauti kahvista ja päätä, että alat ensi töiksesi huomenna opettamaan pennulle käskyt ”Istu” ja ”Seuraa”.

KonTAKTI

Tarina kertoo leikkisästi kuinka tärkeää kontaktin opettaminen koiralle on! Aloita harjoittelu jo pikku-pennun kanssa sisällä. Varaa pieniä nameja, ole itse tekemättä mitään. Odota, että koira vilkaisee sinua ja anna palkkio HETI ja kehu pentua vuolaasti. Help-poa kuin mikä - ja hauskaa molemmille!

SEurAAmInEn

Seuraamista ja kontaktin ylläpitoa kannattaa har-joitella ensin sisällä, ASKEL kerrallaan . Tärkeää on antaa palkkio heti ( muutaman sekunnin sisällä ). Seuraavaksi voidaan siirtyä sitten ulos, missä haju-ja ja houkutuksia riittää! Jos vain mahdollista, pidä koira vapaana, jolloin se joutuu todella valitsemaan houkutuksien välillä. hIhnAKäyTöS JA ohITuSTIlAnTEET

Muutama vinkki hihnassa kävelyyn ja ohituksiin. Koira on levännyt siellä lempisohvallasi koko päivän ja odottaa innolla ulkoilemaan lähtöä päästääkseen haistelemaan kaikkea ja tervehtimään vanhoja ja uu-sia kavereita. Ennen lenkille lähtöä sinun kannattaa touhuta kaverisi kanssa pihalla. Heittele leluja, anna pennun haistella hajuja, leiki koiran kanssa.

Ole rauhallinen, rento ja hyvin varustautunut: parasta namia tasku täynnä. Harjoittele kontaktia ja palkkaa koira heti pienestäkin vilkaisusta liikkeellä ollessan-ne. Koiran vetäessä pysähdy ja odota koiran kontak-

Thirza kontakti

Thirza seuraa

15

tia. Välillä voit houkutella sitä namin avulla sivulle-si. KEHU ja touhua kaverisi kanssa. ÄLÄ missään tapauksessa SUUTU kaverillesi! Muista, että koira on koira. Usein pentu haluaisi tutustua kaikkiin vastaantuleviin koiriin. Helpommalla pääset tule-vaisuudessa, jos opetat koirallesi ettei se saa mennä toisen koiran luo ilman sinun lupaasi ja vasta kun se

on rauhallinen. Mieluummin aluksi kannattaa vaan ohittaa vieraat koirat. Tärkeintä ohitustilanteissa on kuitenkin se, miten sinä itse toimit. Pyri olemaan täysin luonteva, rauhallinen ja turvallinen tukipilari kaverillesi!

PAULI KOULUTTAUTUI KOULUTTAJAKSI!

Teksti Pauli Luukkonen, Ulla-Maija Nikko, Kuva Pauli Luukkonen

Pauli Luukkonen innostui lähtemään arkitottele-vaisuus-kouluttajakurssille viime vuoden keväällä. Kurssin järjesti Hyvinkään seudun kennelkerho ja kouluttajina toimivat Pia Heikkinen ja Hannele Pirttimaa. Kurssin kesto oli 32 h , joka piti hyväksyt-tävästi suorittaa. Lisäksi kurssisuoritukseen kuului 10 h harjoittelujakso, jonka Pauli suoritti ohjaamal-la tokokurssin.

Kouluttajakurssi oli melko tiivis työrupeama. Kurssilla käsiteltiin asioita varsin monipuolisesti: pohdittiin mm. hyvän kouluttajan ominaisuuksia ja kouluttajan velvollisuuksia ja esiintymistaitoja. Ohjelmassa käsiteltiin erilaisia opetusmenetelmiä ja erilaisia tapoja oppia sekä koiran palkitsemista oikein. Käytiin läpi koiran käyttäytymistä ja ele-kielen tulkintaa. Peruskoulutuksen lisäksi käsitel-tiin myös ns ”hankalia tapauksia”. Yksi kurssipäivä työskenneltiin harjoituskoirakoiden kanssa. ”Saim-me suunnitella ja harjoitella kouluttamista ja päivän päätteeksi opettajat antoivat työstämme palautetta”, kertoo Pauli. - Kurssihan ei tee valmista kouluttajaa, vaan antaa ainoastaan eväät joilla kouluttamista voi ryhtyä opettelemaan! Siinä sitä sarkaa riittää.”

Talven aikana Pauli on tuurannut muita koulutta-jia. Kokonaisen kurssin läpivieminen ei ole työvuo-rojen takia ollut vielä mahdollista. ”Talvella kävin myös kouluttajien omilla harjoitustunneilla. Niissä jokainen kouluttaja vetää tunnin vuorotellen. Aihe on vapaa: arkitokoa, rallya, tokoa, temppuilua tai li-hashuoltoa tms. Aina oppii lisää! Kouluttajien välil-lä on hyvä yhteishenki ja kokeneilta konkareilta on hyvä ammentaa tietoa itselleen. Kerho järjestää myös luentoja,kouluttajille sekä tarjoaa mahdollisuuden käydä lisäkursseja.”

mikä on mielestäsi tärkeintä mitä olet kurssilta ja luennoilta oppinut?

”Yksi opetus on jäänyt mieleen ylitse muiden! Vah-vistaaksesi sinun ja koirasi välistä luottamussuhdet-ta, LEIKI kaverisi kanssa siten, että olet myös läsnä leikissä ! Ettet toisella kädellä näprää kännykkääsi tai juttele samalla naapurin kanssa. Leikki ja kaikenlai-nen yhdessä touhuaminen parantaa yhteenkuulu-vuutta parhaan kaverisi kanssa!”

Toivottavasti kerholaiset pääsevät jossakin vaiheessa Paulin oppiin!

16

KAIKEN TAKANA ON NAINENTeksti ja kuvat Tuija Sere ja Ulla-Maija Nikko

Tuija Sere, tokon ylituomari ja koirakouluttaja, on tuttu nimi monen menestystarinan takaa. PON-kerholaisille hän on tullut tutuksi myös erilaisten, meille suunniteltujen koulutusten ja lajiesittelyjen kautta. Tuija on myös tuomaroinut mm rally-tokon kerhomestaruuskisamme pari vuotta sitten.

Koiraharrastus on Tuijan kohdalla johtanut täysi-päiväiseen yrittäjyyteen. Tuijan Koirakoulu on toi-minut Turussa vuodesta 2010 lähtien. Kaikki alkoi tietenkin omasta aktiivisesta harrastamisesta:

”Koiraharrastukseni alkoi vuonna 1992, kun pumi Ransu tuli perheeseemme. Laumamme kasvoi pian sen jälkeen collie Santanalla. Ransun ja Santanan kanssa harrastin TOKOa ja kävimme näyttelyissä. Ensimmäiseen toko-kokeeseeni osallistuin 1997 – nyt koekäyntejä on takana jo noin 160 ja rally-to-kokokeitakin 20. Ransu saavutti TVA-arvon vuon-na 2000, Santana kilpaili voi-luokkaan asti, mutta sairastui vakavasti, eikä harrastusta voitu jatkaa. Seuraava kilpakumppanini oli pumi Tosca, jonka saavutti TVA-arvon vuonna 2004. Samana vuonna valmistuin TOKOn ylituomariksi. Sekä Ransu, että Tosca pääsivät Suomen Kennelliiton valmennusren-kaaseen, missä olimme mukana muutaman vuoden ajan. Tällä hetkellä minulla on pikkuinen 4-vuoti-as Kääpiövillakoira Tinja. Tinjan kanssa kisaamme TOKOa ja Rally-tokoa.”

Idea omasta koulutusyrityksestä kypsyi vähitellen.

Tuija oli suorittanut koulutusohjaajakortin jo vuonna 1996. Hän ehti toimia koulutusohjaajana noin kym-menen vuotta eri yhdistyksissä, ennen kuin perusti oman koirakoulunsa. Lopullisen yritysidean kypsyt-teleminen kesti muutaman vuoden, mutta kun pää-tös viimein syntyi, ryhdyttiin tuumasta nopeasti toi-meen.

Kysyntää ei tarvinnut itse luoda – Tuijan puoleen oli-vat monet kääntyneet jo pitkään tarvitessaan yksityis-tä koulutusapua tai kouluttajaa kursseille. Tuijan Koi-rakoulun toiminta käynnistyi muutamassa viikossa. Aluksi koulutuksia oli vain kolmena päivänä viikossa, mutta pian hän teki jo täyttä työviikkoa.

Toiminta on kuitenkin sesonkiluonteista. Syksy ja talvi ovat kiireistä aikaa, kesällä on rauhallisempaa. Välillä jotkut lajit tuntuvat houkuttelevan asiakkaita enemmän, esimerkiksi tällä hetkellä rally-toko on hyvin suosittua. Koulutusala on myös hyvin kilpailtu. Turun alueellakin on useita koirakouluja ja koulutta-jia. Kilpailun sijasta voi joskus löytyä myös synergiaa. Yhteistyötä tehdään joidenkin kouluttajien kanssa.

Kenelle nämä palvelut on tarkoitettu?

”Ihan kaikille, joita kiinnostaa koiran opettaminen arkeen tai harrastukseen! Tarjolla on koirien perus-koulutusta, toko- ja rally-toko kursseja sekä vakio-

Tuijan kisaa itse tällä hetkellä Tinjan kanssa tokon EVL-luokassa. Rally-tokossa pari kisaa MES-luokassa ja valionarvosta puuttuu vain yksi tulos!

Tuija on PON-kerholaisille tuttu kouluttaja, niin tokotreeneissä kuin rally-tokossakin.

17

ryhmiä. Joskus etsimme asiakkaan kanssa apua joi-hinkin erityisongelmiin. Paras asiakas on sellainen positiivinen, koiran opettamisesta innostunut - ol-koon kyseessä arki tai harrastuslaji.”

Asiakkaiden kohtaaminen on vaativaa - se vaatii osaa-mista ja asennetta nähdä asiat asiakkaan näkökulmas-ta ja myös kykyä hallita omia tunteitaan. Miten selviät tumpeloista asiakkaista? Osuuko kohdallesi besser-wissereitä, jotka kyseenalaistavat sinun ohjeesi?

”Totta, tämä on joskus haastavaa. Ajattelen niin, että jokaisella on oi-keus mielipiteisiin ja omiin tapoi-hin. Tarjoan koiran opettamiseen vaihtoehtoja, mutta asiakas lopulta päättää miten toimii.”

Asiakasta on vaikea saada innostu-neeksi, iloiseksi ja avoimeksi oppi-maan uutta, jollei itse ole innostunut. Iloa ja innostusta on hankala vakuut-tavasti esittää. Mistä koulutusyrit-täjä voi ammentaa voimia omaan työhönsä? Tuijan voimavarana ovat ihanat oppilaan ja heidän koiransa. Ilo ja innostus kumpuaa asiakkaitten onnistumisista. Kiitokset ja positiivi-nen palaute kurssin jälkeen kantavat pitkälle. Paras kiitos on kuitenkin se, että asiakas tulee uudelleen Tuijan Koirakoulun kursseille. Moni uusi asiakas löytää tiensä koirakouluun ystävän suosituksesta.

Tuija on itse innokas kisaaja – mah-taako häntä harmittaa, jos oppilaat eivät osoita kiinnostusta kilpailemi-seen? Voiko näitä lajeja ”vain har-rastaa”?

”Ei harmita”, vakuuttaa Tuija. ”Lajeja voi harrastaa omaksi ja koiran iloksi. Toki kannustan oppilaitani kisaamiseen, koska he ovat niin taitavia!”

Toki haasteitakin riittää: ”Haastavinta on saada niin sanotut arjen ongelmat ratkaistua, jos omistaja ei läh-de kunnolla mukaan opetukseen. Usein tilanne on ol-lut koiran kohdalla huono jo useita vuosia, esimerkik-si remmirähjäämistä tai ohitusongelmia jne.” Mikään ei muutu taikurin sauvaa heilauttamalla – sitoutumis-ta ja halua muutokseen tarvitaan kaikilta.

Tuijan asiakkaina on ollut myös monta PONia. Koke-neen kouluttajan terveiset rodun harrastajille: ”PONit ovat kivoja, puuhakkaita koiria. Harrastuksena toko ja rally-toko sopivat tälle rodulle oikein hyvin. Olen nähnyt monta tosi taitavaa PONia - toivottavasti vielä useampikin rodun harrastaja löytää tiensä harrastus-puolelle!

Tuijan koirakoulussa ei paikallamakuuta aina treenata suorassa rivissä!

Tuija Sere toimii myös tokon ylituomarina. Kokeissa on ollut tuomaroitavana myös PONeja.

18

PELASTUSJäLKIKOKEESSATeksti Suvi Mäkinen Kuvat Merja Varjotie

Olen harrastanut nyt 6-vuotiaan Nemi-PONin (Lovlipon the next generation) kanssa jäljestystä yli viisi vuotta. Hirveän montaa jälkeä noihin vuosiin ei tosin mahdu, sillä olen ollut aika laiska tekemään jälkiä. Koira kuitenkin rakastaa jäljestystä, joten aina aika ajoin olen yrittänyt ryhdistäytyä tämän suhteen.

Nemi on luonnostaan hyvä jäljestäjä; se seuraa mie-lellään maassa olevia hajuja ja on tässä tarkka ja no-pea. Toki senkin kanssa on jouduttu harjoittelemaan ja välillä on mokailtukin, jos on liian vaikea maasto tai keskittyminen herpaantuu, mutta pääosin Nemin kanssa jäljestäminen on todella mukavaa. Tämän vuoksi olin välillä aiemminkin miettinyt jälkikokee-seen menoa, mutta viime syksynä sain ohjaajaltam-me niin rohkaisevaa palautetta, että lupasin lähteä keväällä oman seuran järjestämään kokeeseen.

Kyseessä oli kansallinen pelastusjälkikoe, lyhennet-tynä PEJÄ. Kansallinen tarkoittaa sitä, että näitä ko-keita järjestetään vain Suomessa. Kansallisten kokei-den tarkoituksena on tuottaa oikeita pelastuskoiria, eli ne eivät ole varsinaisesti kilpailuja, vaikka niistä saadut tulokset ovatkin virallisia. Tämän lisäksi on kansainvälisiä kokeita, joita käymällä pääsee myös oikeaksi pelastuskoiraksi, mutta jotka lisäksi tuotta-vat virallisia koulutustunnuksia ja joista voi valioi-tuakin.

Kansainvälisiä jälkikokeita ei vain oikein Suomessa järjestetä. PEJÄ-kokeita on kaksi erilaista, A ja B ja ne suoritetaan tässä järjestyksessä. A-kokeessa koira jäljestää 800 m pitkän ja 1,5 h vanhan jäljen, jossa on yksi jäljen leikkaava harhajälki. Jäljen varrella on viisi käyttöesinettä, joista vähintään kolme pitää löy-tää, sekä maalimies joka on myös löydettävä.

lämmIn JA PouTAInEn KoEPäIVä

Koe pidettiin Nurmijärvellä 13.5. Kevät oli ollut kyl-mä, mutta olimme päässeet harjoittelemaan jälkeä varten ihan mukavasti. Koepäivä oli melko lämmin ja poutainen, vaikka jossain vaiheessa sääennuste oli pelotellut sateella. En ole hirveästi jäljestänyt sa-teessa, joten en ollut varma, miten se Nemin kanssa onnistuisi. Poutasää kelpasi siis meille oikein hyvin.

Koe alkoi tottelevaisuusosiolla. Kansallisissa pelas-tuskoirakokeissa koiran tulee suorittaa tottelevai-suusosio kerran kalenterivuodessa, meille koe oli en-simmäinen, joten suoritimme tottelevaisuuden.

Liikkeitä on seitsemän; paikallaolo toisen koiran suorittaessa muita liikkeitä, vapaana seuraaminen, liikkeestä istuminen, liikkeestä maahanmeno ja luok-setulo, liikkeestä seisominen ja luoksetulo, käyttö-esineen nouto sekä eteenmeno. Eteenmeno on aina viimeisenä liikkeenä, muiden liikkeiden järjestys ar-votaan ennen suoritusta.

19

Aloitimme paikallaololla. Olin toivonut, että oli-simme päässeet ensin tekemään liikkeitä, sillä pai-kallaolon jälkeen ei voinut palkata koiraa ja Nemillä on ollut välillä ongelmia riittävän vireen kanssa lop-puliikkeissä. Tällä kertaa virta onneksi riitti hyvin. Paikallaolo sujui oikein mallikkaasti, sen suhteen en kyllä muuta epäillytkään.

Paikallolosta siirryimme seuraamiseen. Nemin kontakti pysyi hyvin koko kaavion ajan, ainoastaan henkilöryhmään mennessä jouduin antamaan yh-den lisäkäskyn. Liikkeestä istumisessa jouduin an-tamaan kaksi käskyä istumiseen, tämä oli jo enna-kolta tiedossa ja osasin varautua siihen. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen sujuivat hyvin, maa-hanmenon luoksetulossa Nemi tuli suoraan sivulle, mutta seisomisen luoksetulossa se muisti jo, mitä Tänne tarkoittaa.

Olen alun perin opettanut sen tulemaan luoksetu-lossa suoraan sivulle ja vasta nyt pelastuskoirako-keita varten opettanut uuden käskyn eteentuloon. Pentuna opittu tapa on niin vahva, että se ei hetkessä katoa, onneksi suoraan sivulle tulemi-nen ei ole kovin vakava virhe.

Noutokin sujui hyvin, Nemi toi heittämäni crocs-kengän yllättä-vänkin hyvin, vaikkei se sen tuomisesta eri-tyisemmin pidäkään. Lopussa oleva eteen-meno hieman jännitti, sillä olin opettanut sitä vasta pari viikkoa. Yl-lätykseksi se onnistui paremmin kuin uskal-sin toivoakaan, joten kokonaisuutena olin tottelevaisuusosioon todella tyytyväinen.

Tuomari oli onneksi samaa mieltä ja saim-mekin tottiksen läpi ar-vosanalla erinomainen. Sen verran pitää kehua, että viidestä tottelevai-suuden suorittaneesta Nemi sai parhaat pis-teet. Ei ihan huonosti karvapallolta!

Olin tosin tyytyväinen myös itseeni, sillä kerrankin osasin itse olla jännittämättä ja oma rentouteni sel-västi välittyi koiraankin. Voi kun tämä onnistuisikin aina, niin moni asia olisi paljon helpompaa!

ToTTElEVAISuudEn JälKEEn JälJEllE

Tauon jälkeen tottelevaisuuden läpäisseet siirtyivät maastoon omaa vuoroa odottamaan. Jäljestys suori-tetaan yksin, tuomari katsoo ainoastaan jäljen noston eli janan. Jana oli tässä kokeessa 50 m pitkä linja, jon-ka poikki jälki kulkee. Maastona oli normaalia kan-gasmetsää, ei erityisen kuivaa, muttei kovin kosteaa-kaan. Ihan mukavaa jäljestysmaastoa siis.

Jana itsessään ei ole meidän vahvuutemme. Olen opettanut sitä aivan liian vähän, liian lyhyiltä mat-koilta ja aina niin, että tiedän itse missä kohden jälki leikkaa janan. Tiesin kuitenkin, että jos saan Nemin menemään edes jotenkin janaa pitkin, sen pitäisi kyllä löytää jälki.

→

20

Tuomarin kehotuksesta lähetin Nemin etsimään jälkeä. Harmikseni melkein janan alussa oli joku eläimen tms. jälki, jolle Nemi olisi halunnut läh-teä. Tuomari ilmoitti kyseessä olevan väärän jäljen (tämä ei vaikuta arvosteluun), joten yritin saada Ne-miä eteenpäin. Nemi yritti kuitenkin toistamiseen samalle jäljelle ja tuomari alkoi kuulostaa vähän närkästyneeltä ilmoittaessaan toistamiseen kyseessä olevan edelleen väärä jälki.

Itse aloin tässä vaiheessa jännittämään ja pelkäsin jo, ettei oikeaa jälkeä löydy ikinä tai ainakin siihen tuhraantuu liikaa aikaa. Kokonaisjäljestysaika kun on 30 minuuttia, mikä on kyllä riittävästi jos kaikki sujuu edes suunnilleen hyvin. Lopulta Nemi onnek-si lähti eteenpäin ja löysi oikean jäljen. Huokaisin helpotuksesta ja lähdin seuraamaan koiraa.

ylläTTäVä KohTAAmInEn

Alku sujui helposti; Nemi jäljesti kuin juna ja kol-me ensimmäistä esinettä löytyi vaivatta. Kolmannen esineen löytymisen jälkeen jälki nousi pienen nyp-pylän päälle ja silloin huomasin kauhukseni kanssa-kilpailijan noin 10 metrin päässä! Jälkien välissä pi-täisi olla yli 100 metriä, joten jompikumpi meistä oli eksynyt. Tarkistin viimeksi löytämästäni esineestä, että siinä oli oikea numero (esineet on merkitty jäl-

jen numeron mukaan) ja kysyin toiselta kilpailijalta, onko hän varmasti oikealla jäljellä. Tässä vaiheessa hän ilmeisesti tajusi eksyneensä ja lähti kiireesti sin-ne, mistä oli tullutkin. Yhden esineen hän oli löytä-nyt, siinä oli minun jälkeni numero, mutta hän sanoi vievänsä esineen takaisin.

Olin itse täysin ymmälläni siitä, miten jatkaisin. Jäl-kemme oli niin sotkettu, etten ollut varma mitä jäl-keä lähtisin seuraamaan. Lisäksi lähellä kulkevan tien vuoksi aloin epäilemään olimmeko sittenkin men-neet harhajäljelle. Hetken hengähdettyäni katsoin puhelimen sports trackerista, mistä olin kulkenut ja etsin paikan, jossa jälki varmasti meni. Lähetin tästä kohdasta Nemin etsimään jälkeä ja onnekseni Nemi bongasi jäljen uudelleen, vieläpä oikean jäljen.

Lopulta löytyi viimeinen esine (se yksi toisen kilpaili-jan löytämä jäi matkan varrelle) ja jäljen päässä oleva maalimies. Ja aikakin riitti! Olin valtavan helpottunut ja ylpeä koirastani! Lopulta kävi vielä niin, että kuu-desta kilpailijasta vain kaksi sai tuloksen eli mikään läpihuutojuttu koe ei ollut. Olin ylpeä myös siitä, että sain toiseen kilpailijaan törmäämisen jälkeen kasat-tua hermoni ja mietittyä järkevän etenemisstrategian. Todellinen vaikeuksien kautta voittoon- koe ja ehkä siksi onnistuminen tuntuikin niin hyvältä!

217Doggy AB | (09) 454 3396 | www.bozita. fi

22

1 2 3

3 5 6 7 8 9 10

11 12 13 14 15 16 17

18 19 20 21 22 23 24

25 26 27 28 29 30 1

ma ti ke to pe sulavk35

36

37

38

39

ma ti kevk40

41

42

43

44

LokakuuSyyskuu

2 3 4 5 6 7 8

9 10 11 12 13 14 15

16 17 18 19 20 21 22

23 24 25 26 27 28 29

30 31

to

Rallytoko-kilpailu ja kerho-mestaruus

Agilityn kerho-mestaruuskisa

23

Lokakuu

2 3 4 5 6 7 8

9 10 11 12 13 14 15

16 17 18 19 20 21 22

23 24 25 26 27 28 29

30 31

to pe sula1 2 3 4 5

6 7 8 9 10

11 12

13 14 15 16 17 18 19

20 21 22 23 24 25 26

27 28 29 30

ma ti ke to pe sulavk44

45

46

47

48

Marraskuu

PON-infonaineistopäivä

24

8

Kun tiedät että kaverisi on loistokunnossa

WWW.NUTROLIN.FI

#nutrolinlife@nutrolinlife

OLETKO KASVATTAJA? Liity nopeasti kasvavaan Nutrolin®-kasvattajakerhoon. Saat monia rahanarvoisia etuja ja opit lisää koirien ravitsemuksesta.Liittyminen on helppoa: laita omat ja kennelisi yhteystiedot osoitteeseen kasvattajakerho@nutrolin.fi

OIKEAT OMEGAT, KAUNIIMPI TURKKIKun iho voi hyvin, turkki saa eväät kasvaa rodunomaiseksi. Nutrolin IHO & TURKKI® on markkinoiden ainoa patentoitu ravintoöljy koiran ihon ja turkin hyvinvointiin.

NÄYTTELYKOIRAN VALINTANÄYTTELYKOIRAN VALINTAWWW.NUTROLIN.FI

Kuvassa kerhon toukokuisen jälkipäivän polskiosallistujat Pepe, Nano, Nemi ja Masa, joiden lisäksi mukaan mahtui myös russeli Zorro.Kuva: Suvi Mäkinen

25

NYT ON PAKASTAMISEN AIKA! Tunnetko jo koirien spermapankin?

Vastaajana OPVET -spermapankin hoitaja, Saila Kilpeläinen

Kerro hieman yleisesti oPVETin toiminnasta ja siitä mistä ajatus on lähtenyt?

OPVET- spermapankki on alun perin perustettu 2004 Opaskoirakoulun oman jalostuksen tueksi. Täl-lä hetkellä ulkopuolisten säilytysten osuus on kuiten-kin moninkertainen verrattuna omiin jalostuskoiriin.

OPVET -spermapankki tarjoaa sperman keruu- ja pakastusmahdollisuuden, säilyttää sekä kuljettaa koiran spermaa niin Suomessa kuin ympäri maail-man ulkomaille ja ulkomailta.

ELT, lisääntymistieteen ja pieneläinsairauksien erikois-eläinlääkäri, Dipl.ECAR, Merja Dahlbom oli alusta asti perustamassa spermapankkitoimintaa OPVETissa.

Tällä hetkellä spermapankin eläinlääkärinä toimii pieneläinten lisääntymistieteeseen erikoistuva, toh-torikoulutettava Lena Lindh. Lena Lindh on toimi-nut OPVETin eläinlääkärinä kuuden vuoden ajan.

minkälaisissa tilanteisssa spermapankin käyttö on suotavaa ja mitä sillä saavutetaan?

Pakastetun sperman käyttö tarjoaa vaihtoehtoja koi-ranjalostukseen ja auttaa geneettisen monimuotoi-suuden ylläpitämistä eri roduissa. Sen avulla nartun siementämiseen voidaan käyttää kaukanakin asuvaa urosta tai lupaavan uroksen spermaa voidaan pakas-taa myöhempää käyttöä varten.

Sperma pakataan uroksen tiedoilla varustettuihin ns. olkiin ja pakastusprosessin päätteeksi nestemäiseen typ-peen säilötty sperma pysyy käyttökelpoisena ”ikuisesti”.

Pakastetusta spermasta voidaan lähettää vain tarvitta-vat siemennyserät. Loppu voidaan jättää spermapan-kin varastoon odottelemaan käyttöä joko kotimaassa tai jossain muualla.

Pakastesperma kuljetustankki

→

26

Kuka voi käyttää spermapankkipalvelujanne?

OPVET -spermapankin palvelut ovat kaikille koi-ranomistajille avoin palvelu. Asiakkainamme on yk-sittäisten urosten omistajien lisäksi kasvattajia Suo-mesta ja ulkomailta. Esimerkiksi Venäjällä koirien pakastesperman säilytysmahdollisuuden ovat hyvin rajalliset.

Jos koira on osittain tai kokonaan toisen henkilön omistuksessa, tarvitset häneltä kirjallisen todistuk-sen tai luvan omasta sähköpostista, että koirasta on oikeus kerätä spermaa talteen kyseisenä päivänä.

Kaikki asiakastietomme ovat luottamuksellisia. Emme luovuta tietoja kolmansille osapuolille ilman omistajan suostumusta.

liittyykö toimintaan jotakin riskejä koiranomis-tajan kannalta?

Pakastukseen liittyviä riskejä on mielestäni omista-jan kannalta vähän. Jos esimerkiksi uroksen omista-ja saa kyselyn ulkomailta, missä toivotaan pakastes-perma-annoksia lähetettäviksi, kannattaa varmistaa sopimuksin, kuinka monelle nartulle annoksia lä-hetetään. Kertakeruulla on mahdollista saada isosta uroksesta useita siemennysannoksia. Mutta koska ollaan toki eläinten kanssa tekemisissä, emme suo-sittele ikään kuin ”myymään karhua, jota ei ole vielä kaadettu”.

Asiakkaiden, jotka lähettävät uroksensa pakastet-ta ympäri maailman, kannattaa toki muistaa myös itsensä ja kerätä myös omaan säilytykseen ennen uroksen ikääntymistä, jotta tilanne ei käänny nu-rinkuriseksi ja itse uroksen omistajalla ei ole tallessa yhtään siemennysannosta.

Kerro hieman sperman laadusta, millaista sen tulee olla pakas-tettaessa ja minkälaisilla tavoil-la/arvoilla tätä mitataan? mitä spermasta pitää tietää pakastet-taessa?

Sperman laatu koiralta on aina yk-silöllistä. Ensikertalaiselle keruu-tilanne voi olla outo, vaikka koira olisi astunut aikaisemmin. Sper-mankeruu tapahtuu juoksuaikai-sen nartun ollessa houkuttimena käsin stimuloimalla. Jotkin urok-set ovat hyvin tarkkoja rodusta ja juoksun oikeasta ajankohdasta.

Myös uroksen hedelmällisyys on yksilöllistä. Riip-pumatta uroksen iästä, sperman alkuelävyys tarkas-tetaan ennen pakastusprosessiin ryhtymistä. Lisäksi pieni erä siementä koesulatetaan ja tarkastetaan mi-ten sperma on kestänyt pakastusprosessin.

Siemennyserien lukumäärään vaikuttaa koiran koko, ikä, sperman laatu, viimeaikaisten astutusten määrä, uroksen kiihottuminen keräyshetkellä jne.

Hyvälaatuisen pakastesperman sulatuksen jälkeinen elävyys on >50%. Käyttökelpoisuuden miniminä voi-daan pitää 40%. Uroksen hedelmällisyys on huipus-saan noin 2-5 -vuotiaana. Yli 7-8 –vuotiaan sperman pakastuskestävyys voi olla jo heikentynyt, vaikka sen laatu tuoreena olisi vielä hyvää. Toki useampien uros-ten kohdalla sperma pakastuu vielä aivan hyvin.

miten asiassa lähdetään liikkeelle ja miten prosessi etenee?

Kullekin urokselle varataan tunnin aika keruuta var-ten. Harvoin itse toimitukseen tuota aikaa menee, mutta varsinkin, jos uros on ensikertalainen tai pa-kasteet ovat lähdössä erikoisvaatimusmaihin, täytyy aikaa olla tarpeeksi.

Keruussa käytetään aina juoksussa olevaa narttua houkuttimena. Tällöin saadun sperman määrä sekä laatu ovat huomattavasti paremmat kuin ilman nart-tua kerätyn sperman. Selvitämme saatavuuden sa-malla viikolla, jolloin keruu tapahtuu.

Ota mukaan koiran rekisteritodistus ja rokotustodis-tukset. Koiran tulee olla tunnistusmerkitty.

Ilmoitathan koiran mahdollisista lääkityksistä (anti-biootit, hormonihoidot yms.) etukäteen, niin arvioi-daan niiden vaikutusta keruutulokseen.

Pakastesperma sulatusolki

27

onko teillä pankin lisäksi siemennystoimintaa vai keskityttekö pelkästään logistiikkaan ja säily-tykseen?

Toistaiseksi Opaskoirakoululla ei ole siemennys-mahdollisuutta. Lähetys kuivatyppitankilla siemen-nyspaikalle onnistuu kuljetusfirmojen välityksellä tai asiakas itse voi toimia kuriirina. Kuljetukseen tarkoitettu tankki pitää varastokylmyyden noin 2 viikkoa.

mitä omistajan pitää tietää lähtiessään mietti-mään pakastesperman säilömistä?

Otathan huomioon, että sperman pakastuspäivä vastaan normaalin astutuksen päivää, jolloin kun-kin rodun vaadittujen terveystulosten kannattaa olla voimassa. Omistajan tulee selvittää omasta ro-tuyhdistyksestä ja/tai Kennelliitosta kutakin rotua koskevat säädökset, jotta tulevaisuudessa syntynei-den pentujen rekisteröinti sujuu mutkitta.

Myydessä ja ostaessa pakasteita tulee spermaa kos-kevan, eläinlääkärin täyttämän keruulomakkeen ja sulatusohjeen lisäksi olla jonkinlainen luovutusto-distus siemennysannoksista seuraavalle omistajalle.

mitä tietoja uroksesta tarvitaan sperman säilö-mistä varten?

Tarvitsemme sperman omistajan yhteystiedot sekä keruuseen tulevan koiran tiedot:

• Nimi• Osoite• Puhelinnumero• Sähköpostiosoite• Rotu• Rekisterinimi• Rekisterinumero• Sirunumero/Tatuointi• Syntymäaika • tai linkki KoiraNettiin.

OPVET ei ota kantaa jalostusva-lintoihin tms. Ainoastaan sper-man laatuun liittyen.

mitä omistajan pitää tietää lähti-essään miettimään pakastesper-man käyttöä?

Asiakas päättää siemennyspaikan ja pitää yhteyttä OPVETiin juok-sun etenemisestä. Noin viikon päästä juoksun alkamisesta ale-

taan yleensä otattaa progesteroni-testejä siementävän eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan. Varaamme kulje-tustankin kullekin asiakkaalle mieluusti paria päivää aikaisemmin.

Suomen Kennelliitolla on oma keinosiemennysoh-jeistus, jossa kerrotaan esimerkiksi pakastespermasie-mennyksestä alkunsa saaneiden pentujen rekisteröin-nistä.

miten lähetän/vastaanotan myymäni/ostamani pa-kastesperman?

Spermapankki hoitaa pakastetun sperman lähettämi-sen ja vastaanottamisen. Maiden välisiin lähetyksiin käytetään yleensä huolintaliikkeitä. Kuljettaminen tapahtuu kuivanestetyppisäiliössä, joka vuokrataan spermapankilta. Sperma on jatkuvasti säilytettävä nestetyppisäiliössä -120– -196° asteen pakkasessa.

Yhä yleisemmin ulkomaat vaativat uroksen DNA-iden-tifioinnin, ennen kuin ne sallivat sperman käytön.

onko pakastaminen kallista?

Keruuhinnat:• 420e keruu, tutkimus ja pakastus + 20e juoksui-

sen houkutinnartun laina. Voi tuoda myös itse mukana. Ei tarvitse välttämättä olla tärppipäivät, riippuen tietenkin uroksen mieltymyksistä.

• 480e keruu, tutkimus ja pakastus, kun sperma viedään johonkin erikoisvaatimusmaahan + 20e juoksuisen houkutinnartun laina.

• 150e keruu ja tutkimus, ei pakastusta + 20e juok-suisen houkutinnartun laina.

• 150e saman uroksen keruu uudelleen samana päivänä.• 50e per verikoetesti, jos vaaditaan vientimaahan.• 100e DNA-tunniste/polveutuminen

Pakastesperma varastotankit

→

28

Säilytyshinnat:Säilytys OPVET:ssa maksaa 13e/kk. Jos samalla omistajalla on useampia täällä säilössä olevia urok-sia, seuraavat maksavat 9e/kk. Kun sperma on ollut OPVET:ssa säilössä yli 2 vuotta, muuttuu hinta 7e/kk.

Kuljetushinnat:Kaikki kulut on mahdollista jakaa samassa kyydis-sä menevien asiakkaiden kanssa. Vain siirtomaksu (50e) on koirakohtainen.

Eurooppa:• 50e siirto + paperityöt• 25e typpi• 80e tankin vuokra per viikko• 400e Suomi – Eurooppa – Suomi• Yhteensä = 555 euroa

OPVET -spermapankki tarjoaa spermankeruun, -tutkimuksen, pakastuksen, säilytyksen sekä lähetyksen että vastaanoton kotimaassa ja ulkomaille / ulkomailta Suomeen.

Erikoistarjouksena annamme Suomen PON-kerho ry:n jäsenille 20 €:n alennuksen keruusta.

Mainitse aikaa varatessa Suomen PON-kerhon jäsenyys. Alennus on voimassa 31.12.2017 saakka.

Tykkää Facebook –sivuistamme ja saat aina uusimmat jutut etusivullesi. Sivujemme Palvelut –välilehdeltä löydät muun muassa hintatietoa yleisimmistä toiminnoistamme.

Mikäli kiinnostuit toiminnastamme, ota yhteyttä, kerromme mielellämme lisää! Siltaniitynkuja 1 FI—01260 Vantaa +358 50 368 4894 spermapankki@opaskoirakoulu.fi Www.facebook.com/opvetfinland

USA/Kanada:• 50e siirto + paperityöt• 25e typpi• 80e tankin vuokra per viikko.• 800e Suomi – USA/Kanada – Suomi• 200e rajaeläinlääkärin tarkastus + CVED. Tämä

vain tuodessa Euroopan ulkopuolelta Suomeen. Me teemme rajaeläinlääkinnällisen asiakirjan ja varaamme tarkastusajan.

• YHT = 955 euroa / 1155 euroa

minkälaista lainsäädäntöä ja viranomaistoimintaa asiaan liittyy?

Suomeen tuodessa ei ole tällä hetkellä muita vaati-muksia kuin rajaeläinlääkärin tarkastus. Ulkomaille vietäessä tulee ottaa huomioon maakohtaiset vaati-mukset.

OPVETin toimintaa valvotaan Aluehallintoviraston toimesta, kuten muutakin eläinlääkäritoimintaa.

29

TURON TURINOITA: KOIRALLA ON KOIRAN VIRKA!

Teksti ja Kuvat Tuija Rämänen

hei vaan, minä olen marquee rinky-dink, tuttujen kesken Turo!

Olen iso, valko-harmaa uros, tällä hetkellä painan 28 kiloa… lääkäri määräsi vähän laihduttamaan. No yritetään, yritetään! Minä ja mun porukat asumme Tuusulassa, tarkemmin sanottuna Hyrylässä, omako-titalossa. Saan olla vapaana aidatulla pihalla. En juuri koskaan mene ulos ilman palloa. Viimeistään ovella muistan kääntyä takaisin, jos pallo meinaa unohtua. Etupihalla olen kiinni, ja silloin on mukava nenällä tönäistä pallo tielle tai pihalla parkissa olevan auton alle. Jos minulla on tylsää, pistän kyllä pikkusen ään-tä kehiin, ja niin porukat juoksee sisältä: ”oi oi, Turo on taas tönäissyt pallon menemään…!” Näin kaikki saavat liikuntaa.

Porukoista sen verran, että niillä on ollut kolme koi-raa jo ennen minua. (Eri aikaan tietty!) Kaksi pumia ja Martta-motu. Siinä oli dalmatialaista, shelttiä ja corgia, kuulemma helppo turkki hoitaa. Martta ehti pitää emännälle seuraa 15 vuotta. Se oli samana vuon-na päässyt koirien pilvenreunalle, kun minä synnyin. Martan jälkeen emäntä oli vannonut , ettei ikinä ota koiraa, kun on niin kamalaa luopua siitä ja parkunut kauheasti, ettei uloskaan voi mennä edes kävelemään, kun ei ole koiraa! Emännälle oli alkanut nousta kuu-me, se oli se pahamaineinen koirakuume ja siihenhän ei buranat auta. Se on vähän kun miehillä autokuu-me! Lääkkeeksi löysivät onneksi minut! Täällä olen koko komeudessani ja minun turkkini kanssa kyllä hommaa riittää! Sekä korvienhoidossa.

Isäntä ja emäntä hakivat minut Mäntsälästä. Emäntä oli nähnyt kuvani netistä ja ihastunut. ”Ihania! Voi-han niitä edes katsomaan mennä, ne on luovutusi-käisiä!!! Voin soittaa kasvattajalle.” No, se soitto tuotti tulosta. Emäntä ei ollut köyhä eikä kipeä katsastus ti-lanteessa: ”Voi täällä on Akikin, otetaanko kaksi Turo ja Aki!” Isännällä otsarypyt meni hiukan jarru-asen-toon. ”No yksi vaan, Turo. Meillä on ennenkin ollut Turo! Ja saahan se olla ihan kotikoira, kun ei noista näyttely-jutuista oikein olla innostuttu...” Juu, kyllä saa kasvattaja lupasi. Emäntä vaikuttaa vähän koira-hullulta. Kasvattajaltakin kysyi, että saako heti ottaa mukaan. Tämä vastasi tomerasti, ettei yksikään koira heiltä pesemättä lähde. Ja niin sovittiin hakupäivä.

KohTI KoTIA

Hakupäivä oli kamala. Kesken parhaitten leikkien mi-nut vietiin pesulle ja värjötin pyyhelinnan sisällä, kun minua tultiin hakemaan. Tietysti niillä oli kaksi lasten-lasta mukana. Minua ei pätkääkään kiinnostanut, kun emäntä otti syliin. Onneksi pääsin välillä kavereitten kanssa leikkimään sillä aikaa kun ne tekivät niitä vi-rallisia papereita. Sitten seurasi hurja juttu: auto! Siitä vehkeestä en tykkää vielä tänä päivänäkään. En silti ok-senna, enkä tietenkään hauku autossa - osaan käyttäy-tyä. Onhan se sanottu jo rotumäärityksissäkin: älykäs.

Yleensä vaan makaan takapenkillä. Emäntä on vieres-sä, katsomme toisiamme välillä silmiin ja emäntä silit-tää. Emäntä hyräilee ”sä oot silkkii mun sylissäni, niin kuin lämmin vesi joka läikehtii…”.

No hakupäivään takaisin. Kotona minua odottivat emännän ja isännän lapset ja lapsenlapset, serkkuja ja ym... En todellakaan matkan jälkeen ollut kiinnostunut

→

30

kenestäkään. Menin vaan makaamaan petiini, pää seinää päin. Ei kiinnosta, kaverit jäi, murjotin, Ei aut-tanut lässytykset eikä mitkään. Joku tuli makaamaan lattialle samaan petiinkin. Minä vaan murjotin. Mut-ta aamulla kello neljä kaikki oli toisin! Emäntä katseli minua, ja silloin alkoi minulla häntä heilua: kavereita ollaan, leikitään, pissataan, syödään, minä määrään tahdin tässä talossa ja te juoksette!

lEIKKISä KAVErI

Nautin joka hetkestä, kun porukkaa alkoi tulla minua katsomaan ja leikin pallon kanssa. Lapsikaverit on parhaita, ja niiden äiti. Hymyilen hänelle joka kerta kun hän tulee, se on nopea ”väläys”. Ryntään hake-maan palloa, ja ellei heti löydy, otan vaikka villasu-kan. Nyt leikitään! Jos olen ulkona ja näen, että tutut tulevat, huudan suoraa huutoa,(naapureiden kau-huksi). Minun pitää päästä nopeasti tervehtimään, ja esiintymään ihmisille. Nautin huomion keskipisteenä olemisesta. Olen vilkas ja iloinen, tilanteessa kuin ti-lanteessa. Aina mukana joka paikassa.

Mitaleita minulla ei ole. Olen kuullut, että lajitovereil-la on rusetteja ja isoja pokaaleja - emäntä niitä ihailee facebookista ja PON-lehdestä. Niitä varten pitää osa-ta tehdä taitavia käännöksiä ja mennä pää kenossa ja pitää katsoa koko ajan kouluttajaa, antaako se sieltä taskusta nami-palaa vai ei. On ne taitavia!

Hommaa kuitenkin riittää minullakin. Siinä sitä virkaa on yhdelle koiralle, kun tätä perhettä paimentaa. Isän-täväellä on viisi lastenlasta, 18, 16, 7, 3, ja 1½-vuotiaat. Seitsemän vuotta sitten, kun minä tulin tähän perhee-seen, oli isäntä jo jäänyt eläkkeelle. Nyt on emäntäkin ollut muutaman vuoden. Parasta yhdessäoloa meillä on ihan tavallinen arki, eletään ja ollaan yhdessä joka hetki. Valppaasti pitää seurata mitä he touhuavat.

Jos jään yksin kotiin, en todellakaan ala haukkumaan, tai repimään mitään, olen pienestä pitäen ollut fiksu tapaus. Poikkeuksena tietysti, jos isäntäväki lähtee las-ten kanssa ulos leikkikentälle. Sinne ei jostakin syystä voi koiria ottaa mukaan. Silloin hieman saatan rähistä ja pyrkiä mukaan. On kai myönnettävä, että olen vä-hän mustasukkainen, vaikka valkoiset tassut onkin. Otan lasten tavaroita, ja saatan vähän pureskellakin niitä. Pehmoleluja ja legoja. Kiireellä korjaavat ne heti lattialta, kun lapset ovat lähteneet. Jos jonkun löydän vielä, menen heti ylpeänä esittelemään mitä löysin!

PAlloPoIKA

Isännän kanssa teemme yhdessä hommia. Olemme usein kahdestaan Keski-Suomessa. Siellä on isännän kotipaikka, vanha maalaistalo. Siellä seuraan häntä joka askeleella ”kuin ainaskin koulutettu koira”. Siellä juon jopa vettä kupista. Hyrylän kodissa tuijotan arkkupa-kastinta, että huomaavat antaa jäitä. Jos eivät huomaa, kyllä pikkusen karjaisen. Ulkona juon saavista sadevet-tä. Välillä emäntä huijaa minua: ”Turo, tule juomaan piimää!” Se on laittanut vettä astiaan ja näyttää minulle piimäpurkkia ja lorottaa sitä veden päälle, sitä minä sit-ten erehdyksessä juon. Vaikka laulussakin sanotaan ”älä usko Tuijaa, Tuija sua huijaa”, niin minä uskon.

Pidän aika paljon sellaista jurinaa, jos minua ei huo-mata. Olenkohan äänekäs? Lienee rodulleni kuuluva ominaisuus. Ehkä toisetkin saman rodun kaverit tekee niin. Keksin paljon kaikkia kepposia: liukuovikomero on kiva liuttaa auki, nousen seisomaan koko pituudel-tani ja tassulla vedän korin esiin, että saan napattua jotakin vaatetta ja säntään karkuun! Toinen on pape-rinkeräyskori - sitä on kiva myllätä.

Pallon sujautan tahallisesti kaapin alle ja aloitan vim-matun kaapimisen, varsinkin jos kuuntelevat Uutisia,

enkä saa silloin huomiota. Meillä on laitettu sängynaluslaatikot tukkeeksi, etten vieritä palloa sinne keskellä yötä. Onneksi eivät ole sentään keksineet ot-taa minulta palloa pois yöksi! Silloinhan koko yö menisi etsiessä!

KArVAKorVA

Tunnustan minua on lellitty, en min-käänlaista koirakoulua käynyt. Trim-maajalla sitä useammin, emäntä tus-kailee, taas on karvaa lykännyt korvat täyteen, ei muuta kun korvia koneella ajamaan ja puhdistamaan ja nyppimään. Voi ei onko taas hiivaa, emännällä oma nenä minun korvassa kiinni, haistellaan ja nuuskitaan.

31

Korvissa haastetta riittää, välillä käydään eläinlääkä-rissä nyt ei hiivaa, mutta joku koli bakteeri, annan lääkärin katsoa hampaat, ei hammaskiveä. Emäntä ilmoittaa, Turo syö jäitä, se varmaan pitää hampaat puhtaana. Kaksi viikkoa Fucidin tippoja aamuin il-loin bakteeriin ja joka päivä korvien puhdistus. Taas pitää olla hoksottimet valmiina, jos emäntä ottaa lää-kepullon, se on joko vessan lääkekaapissa tai toises-sa kaapissa, yrittää hämätä mua, mutta olen valpas. Äkkiä karkuun tuolin taakse tai juostaan ympyrää. Saan palkinnon tippojen jälkeen, menen istumaan jääkaapin eteen nätisti, ihan itse, no makkaran palan sain, mutta pienen. Talvella minulla pidetään pitkää turkkia.

Kostealla ilmalla ja kun tykkään lumessa pyöriä, niin turkki huopaantuu, tulee takkuja. Emäntää ihan pelottaa, olin ensimmäistä kertaa kasvattajalla trim-mattavana ja isäntä haki minut sitten, niin mokoma lähetti minun huopa-takkuja pussillisen emännälle ja terveisiä, että: tällaisia ei sitten enää saa olla ! Hui!

Nyt täällä hyrylässä on hyvä trimmaaja, (en paljoa viitsi hänelle irvistellä, yhden mustelman on hän saa-nut, kun nopeesti käänsin kovan kalloni, niin se ei heti hoksannut) pari kertaa vuodessa käydään siellä. Emäntä hoitaa siinä välissä muut tupsutukset. Mutta hanttiin täytyy panna.

Pallit on leikattukin pois, 7 kk ikäisenä aloin astu-maan kaikki koirat koirakentällä, minulle kelpasi

kaikki nartut ja urokset, kovan rähinän pidin. Emäntä ei pärjännyt minun kanssani. Kyllä se leikkaus rauhoitti.

Minulla on iso 40 kg koirakaveri, vedetään vähä rinkiä takapihalla, se on motu ja uros myöskin. Maalla ollaan myös yhdessä. Vähän ensin karjun sille, kun se tulee meille, että mitä hitsii sä tuut tänne, mutta se on ihan jees.

SIKASöPö SIlKKIKuKKAnEn

Ja voi kun mua kehutaan, vastaantulevat ihmiset, ker-rankin olin silkkikukkanen ja yksi tyttö sano sikasöpö. Kukaan ei oikein tiedä täällä hyrylässä, mikä tämä rotu oikein on, puolan alankopaimenkoira, niiiin harvinai-nen. Ystävällinen olen ihmisille, hali, hali. Kyllä on rau-hallinen koira, ihmetellään.

Toiset vastaantulevat koirat katson tarkasti jo kaukaa, joskus jopa pysähdyn, olen varauksellinen, sekin kuu-lemma kuulu rotumäärityksiin. Pyrin ohittamaan toi-set lajitoverit sillä lailla kun niitä ei olisikaan, emäntä kehuu: Turon kanssa on niin helppo kävellä. Ei rähise kellekään. Mutta varjele jos on jänis vastassa, silloin menisin perään jos pääsisin.

Emme ole käyneet missään kerhon toiminnoissa, mut-ta facebookista emäntä on saanut vihjeitä mun turkin hoitoon ja muitakin juttuja. Olen onnelinen kotikoira.

Kiitos jos jaksoitte tätä lukea ja tutustua minuun. Ystä-vällisesti haukahtaen TURO !

omistaja- emäntä Tuija Rämänen ja isäntä -Lasse Rä-mänen Tuusula

32

OdOTETTUJA SääNTöMUUTOKSIA AgILITYYN

NYT NE SITTEN MUUTTUVAT MEILLEKINTeksti Maija Koski, Kuvat Anne Lind

Sääntömuutoksien käsittelyssä seuraava vaihe on Kennelliiton koe- ja kilpailutoimikunnan sekä halli-tuksen käsittely, jonka jälkeen valtuusto tekee lopul-lisen päätöksen asiasta. Toivottavasti tämän kaiken jälkeen säännöt astuvat meillä voimaan 1.1.2018. Ruotsissahan tämä uusi käytäntö on jo ollut voimas-sa jonkun aikaa.

Kilpailuissa koirat on tähän saakka jaettu kolmeen kokoluokkaan säkäkorkeuden perusteella: minit (alle 35 cm), medit (35-42,99 cm) ja maxit (43 tai sitä isommat). Näiden lisäksi tulee jatkossa siis kaksi uutta kokoluokkaa: pikku minit (alle 28 cm) ja pik-ku maxit (43 cm mutta alle 50 cm). Ohjaaja voi itse valita kummassa kokoluokassa, mini/pikku mini tai pikku maxi/maxi, koiransa kanssa kisaa.

Muutoksen toivotaan tuovan lisää koirakoita mukaan harrastukseen. Asia on kuitenkin herättänyt monen-moisia mielipiteitä. Nopeiden koirien ja ennen kaik-kea agility-ferrareiden eli border collieiden omistajat pelkäävät vauhdin nousevan radalla jopa vaarallisek-si.Henkilökohtaisesti taas odotan muutoksia innolla!

Pikku maxilla on jatkossa käytännössä osallistumis-oikeus kahdessa kokoluokassa. Ohjaajan tulee il-

moittautumisen yhteydessä päättää mihin kokoluok-kaan koira osallistuu siinä kilpailussa.

Uusia pikkumini- ja pikkumaxiluokkia koskevat vi-ralliset mittaukset aloitetaan vasta sen jälkeen, kun on selvillä minne ja miten mittaukset merkitään niin, että ne ovat suoraan käytettävissä kun uudet säännöt astuvat voimaan. Tavoitteena on, että syksyllä järjes-tetään isompia mittaustapahtumia joko isompien kil-pailujen yhteydessä tai aivan erillisinä tapahtumina. Mittaustapahtumiin pyritään järjestämään paikalle useampi pelkästään mittauksiin keskittyvä tuomari.

Kaikki koirat siis mitataan. Myös medit, vaikkei niille uusia luokkia ole tulossakaan. Tämäkin on herättänyt jo monen moista keskustelua. Mittausoperaatio tulee olemaan todella valtava urakka tuomareille, jotka käyvät mittaukseen koulutuksia jo parasta aikaa. Mit-tauksista halutaan mahdollisimman yhdenmukaiset ja tasapuoliset.

Olemme jo saaneet ohjeistusta, että koira tulee opet-taa seisomaan näyttelyasennossa ja kestämään vie-raan käsittelyä. Sekä tietysti sitä mittaa. Koiran voi mitata useampi tuomari.

33

hyPPyKorKEudET muuTTuVAT

Kansalliset uudet hyppykorkeudet ovat:• maxit 50-60 cm• pikkumaxit 40-50 cm

(jihuu! Tietää sitä, että juoksemaan joudun - ja lujaa!)

• medit 30-40 cm• minit 20-30 cm• pikkuminit 10-20 cm

Kaikissa karsinnoissa ja KV-kilpailuissa hyppykorkeudet ovat: • maxit: 55 - 60 cm• medit: 35 - 40 cm• minit: 25 - 30 cmRenkaan keskipiste pikkumaxeilla ja maxeilla on nykyinen 80 cm, medeillä, mineillä ja pikkumineil-lä 55 cm.

muuToKSET VAIKuTTAVAT monEEn ASIAAn

Valioituminen on aina koirakohtaista, eikä koirak-ko voi valioitua useammasta kokoluokasta. Valioi-tumiseen liittyvistä käytännöistä keskustellaan vielä tarkemmin Kennelliiton kanssa. Arvokilpailuihin pääsyn osalta sääntö on, että osallistumiseen oike-uttavat tulokset pitää kerätä siinä kokoluokassa, mi-hin koira arvokilpailussa osallistuu.

SM-kilpailuissa kilpaillaan jokaisessa uusien sään-töjen mukaisessa viidessä kokoluokassa. Tämä tie-

tää järjestäjille lisää työtä! Nykyisessä muodossakin työtä riitti yllin kyllin!Tarvittavat nollat tulee olla kerättynä juuri kyseisen kokoluokan kilpailuista.

Luokkamuutoksiin tulee myös uutta, mutta niistä kes-kustellaan vielä ja palataan niihin sitten kun tiedäm-me mitä oikein on tulossa. Onhan tulossa mahdolli-suus palauttaa koira yksi tai kaksi luokkaa alemmas.

Esteiden osalta muutoksia on pöydän poistuminen esteistä, umpitunnelin kankaan lyhentyminen ja ke-hyksettömän rengasmallin hyväksyminen. Okserin hajoava rima ja umpitunnelin sisäänmenon muutos ovat myös esillä.

Kaiken kaikkiaan muutokset jakavat mielipiteitä, mutta niinhän aina on, että kaikki uusi askarruttaa ja herättää monenlaisia tunteita. Katsotaan mitä tule-vaiusuus tuo tullessaan ja miten uudet säännöt tulevat vaikuttamaan kisaaja- ja harrastajamääriin. Toivot-tavasti harrastajamäärä vain lisääntyy tässä hienossa lajissa!

Mimmin vauhdissa on selvä ero, jos hyppykorkeudet ovat 60 cm tai sitten 50cm. Se on tarkka tyttö, eikä ha-lua pudotella rimoja. Tarkkuus vie paljon sekunteja. Varsinkin takaa kierrot ovat hankalia pikkumakseille, kun niissä mennään aina rimaa hipoen. Jos käännös tapahtuu liian jyrkästi, tulee rima alas hyvinkin her-kästi. Nyt vaan odotellaan uusien sääntöjen vahvistu-mista ja treenaillaan tekniikat kuntoon!

34

Kasvattajan silmin, osa 2:ASTUTUKSESTA SYNNYTYKSEEN

Teksti ja kuvat Majka Borgström

Yritimme astuttaa Misaa ensimmäisen kerran sen ollessa reilun 2 vuoden ikäinen. Uros oli huolella valittu ja yhdistelmää analysoitu. Misa oli tavannut sulhasensa Patun jo etukäteen, ennen kuin juoksu edes alkoi, jotta nähtiin miten koirat tulevat toimeen ja Patu olisi Misalle vähän tutumpi juoksun aikana.

Koska minulla on kotona uros tai uroksia, en ole teettänyt nartuillani progesteronitestiä oikean astu-tusajan selvittämiseksi vaan luen sen koirien käyt-täytymisestä. Mölli kävi moikkaamassa Misaa päi-vän parin välein kunnes nähtiin, että aika on oikea – tiukkapipoisen käytöksen sijaan Misa alkoi juok-suttaa ja leikittää Mölliä.

Tuon ensimmäisen yrityksen aikaan Misa ei kuiten-kaan ollut vielä valmis lisääntymään. Se ei antanut yhdenkään uroksen nousta selkäänsä, vaikka yrit-

tikin juoksuttaa ja leikittää niitä. Näytti aivan mah-dottomalta saada aikaan luonnollista astumista. Li-säksi paras hetki meni todennäköisesti ohitse todella nopeasti. Misa, reilun kahden vuoden iässä, oli vielä henkisesti kypsymätön lisääntymään.

Odotin kahden juoksun yli eli reilun vuoden, ennen kuin yritimme uudestaan. Koska Misa oli tykännyt Patusta, ei ollut mitään syytä muuttaa urosvalintaa. Nyt oli jo aivan eri kello äänessä: Misa oli aivan in-noissaan Patusta ja yritti kovasti saada sitä leikki-mään. Yleensä nartun eleistä ja käytöksestä näkyy selvästi kun ollaan liikkeellä oikeaan aikaan: narttu alkaa leikittää ja juoksuttaa urosta aivan tohkeissaan, leikki muuttuu takajaloilla vastakkain hyppimiseksi ja sitten narttu tarjoaa takapuolensa urokselle. Jos uros ei hyppää selkään, narttu alkaa uudestaan här-nätä sitä, kunnes saa sen hyppimään.

Pitkis ja Pätkis äidin hellässä huomassa

35

Juoksun ja astutuksen ajoitus ei katso kelloa eikä kalenteria: odottelimme h-hetkeä maltta-mattomina viikonlopun ylitse maanantaille, jolloin minulla lähtisi iltapäivällä lento MM-kisoihin Sloveniaan. Onneksi maanantai-aamuna näytti hy-vältä!

Tällä kertaa Misa oli todella-kin valmis – se oli jopa liian riehakas Patulle, joka her-rasmiehenä hieman mykistyi niin innokkaasta morsiames-ta, joka vuoroin tuli röyhkeän riehakkaasti leikkien päälle ja vuoroin tarjosi itseään, eikä oikein koskaan tiennyt kum-paa. Milla avusti pitämällä Misaa kevyesti kiinni, kysees-sä oli henkinen tuki niin häkeltyneelle Patulle, kuin myös Misalle, joka aristeli yhä uroksen nousemista sen selkään. Muutaman lämmittelyhypyn jälkeen Patu onnistui ja koirat olivat kiinni toisissaan pari-senkymmentä minuuttia.

Uskon luonnolliseen astumiseen ja jos se ei onnistu, ei joko sen nartun ole tarkoitus lisääntyä tai yhdis-telmä tai ajoitus on täysin väärä. Jotkut urokset ovat niin kiihkeitä, että astuvat nartun kuin nartun kun sitä pidetään väkisin kiinni, nartun huutaessa. Vali-tettavasti olen nähnyt näitä pakkoastumisia, joita on pidetty ihan normaalina toimintatapana, enkä aina ole ymmärtänyt itsekään, että sen ei kuulu mennä niin. Kuvittele vaan itsesi siihen nartun paikalle ja mieti onko kivaa...

Usein myös ajatellaan, että uroksessa on vikaa, jos se ei heti hyppää nartun selkään ja ala nylkyttää. Uroksen nenä on kuitenkin se paras analysointivä-line, mikä meillä on juoksun ajankohdan määrit-tämisessä ja se, että uros on kiinnostunut nartusta mutta ei yritä astua sitä tosissaan, on usein merkki siitä, että juoksun paras ajankohta ei ole juuri silloin – se ei siis tarkoita että uroksessa olisi vikaa.

Kun uros astuu nartun, se ruiskauttaa ensin siittiöt ja sen jälkeen pumppaa perään eturauhasnestettä, joka suojaa siittiöitä ja pitää ne hengissä nartun si-sällä pitempään. Kiinni jäämistä ei kuitenkaan tar-vita, jotta narttu tulisi kantavaksi. Edellisessä pen-tueessani eli Borgåkers R-pentueessa uros ja narttu asuivat yhdessä juoksun parhaiden päivien ajan, ja yritystä riitti. Ne olivat aivan rakastuneita toisiinsa, mutta ensikertalaiset eivät saaneet yhtään kunnol-

lista astumista, jossa olisivat jääneet nalkkiin kunnol-la. Silti pentuja syntyi pentueeseen rodun keskivertoa enemmän.

Astumisen jälkeen minä lähdin reissuun ja Misan mammaloma alkoi. Normaalia kotikoiran elämää lenkkeineen. Misan emäntä Mirva raportoi koiran olevan hyvin raskaana jo 1,5 viikkoa astumisesta, kun se oksenteli ja oli pahoinvoiva ja muutenkin kuulem-ma muuttui heti jollain tavalla erilaiseksi, tyynem-mäksi. Minä naureskelin, mutta Mirva oli asiasta var-ma.

Nartun lisäruokinnan aloitan vasta kun on varmaa, että se vaikuttaa kantavalta. Ei ole mitään järkeä alkaa syöttämään narttua tuhdisti heti astutuksen jälkeen. Kantava narttu ei myöskään saa olla lihava, koska vaikeuttaa synnytystä. Koiran käytöstä tulkitsemalla kyllä näkee, jopa PONista, koska sillä on oikeasti lisä-ruokinnan tarve. Viimeisten raskausviikkojen aikana syötän isoksi pullahtanutta narttua kolme kertaa päi-vässä.

En käyttänyt Misaa ultrassa. Ultralla voidaan tutkia, onko koira raskaana noin 4 viikkoa astutuksesta. Ult-ra ei kuitenkaan anna 100 % varmaan tulosta.

Kokemuksiani ultratutkimuksesta:4 pentua näkyi → 1 pentu syntyi3 pentua näkyi → 0 pentua syntyi0 pentua näkyi → 2 pentua syntyi.

Spede ihmettelee, miksei se enää leiki mun kaa…?

→

36

Ei varmaan tarvitse perustella sen enempää, mik-si en käytä koiriani enää nykyään raskausultrassa. Sikiöt voivat abortoitua huomaamatta pois aina 7. raskausviikkoon asti. Seitsemän raskausviikon vai-heilla kalsium imeytyy pentujen luihin ja emokoira voidaan röntgen-kuvata ja nähdä pentujen luuran-got. Tässä vaiheessa pennut eivät enää absorboidu pois eli ”katoa” vaan niiden tarkka lukumäärä voi-daan laskea. Tosin jos pentuja on paljon, voi olla vai-keaa erottaa luurangot toisistaan.

Käytän narttuni siis nykyään raskauden viimeisten kahden viikon aikana röntgen-kuvassa, jotta saan tiedon siitä, paljonko pentuja on odotettavissa. Jos on vain 1-2 pentua on hyvä tietää, että odotettavissa voi olla ongelmia.

Misan uuma kasvoi hissukseen raskausaikana. Se tuntui olevan kantavana mutta ei mikään valtava tynnyri kuitenkaan. Pohdin pitkään onko siellä sit-tenkään mitään, mutta viimeisten kahden viikon aikana Misan vatsa kasvoi ihan valtavan suureksi. Yllätys oli, kun röntgen-kuvassa näkyi varmuudella vain kaksi pentua, ja ihan pieni mahdollisuus vielä kolmanteen.

Synnytyksen lähestyessä Misa muutti meille ja tutustui kodinhoitohuoneeseen ja pentulaatikkoon. Spede ei ymmärtä-nyt, miksi sen paras kaveri ei enää leik-kinyt sen kanssa ja oli muutenkin puus-kuttelevainen ja hyytyi ylämäessä.

Misa on säntillinen koira. Sen avautu-misvaihe ja synnytyksen käynnistymi-nen kesti KAUAN. Monta päivää. En-sikertalaiset synnyttävät usein vähän etuajassa (keskimääräinen koiran kan-toaika on 9 viikkoa) ja odottelin syn-nytystä 58. vuorokaudesta lähtien. Misa vaikutti siltä, että kohta tulee, koko ajan, monta päivää.

Olin ottanut koko tuon viikon vapaata töistä koska niin kuin juoksut ja astutuk-set, eivät synnytyksetkään lue meidän ihmisten kalentereita ja suunnitelmia. Minusta on kauhea ajatus, että koiran synnytystä kiiruhdetaan ja jopa tehdään keisarileikkaus, kun ei ole aikaa odotel-la normaalin luonnollisen synnytyksen etenemistä, kun omat vapaat loppuu eikä ala tapahtua.

Niin – Misa on säntillinen koira. Pitkällisen valmis-tautumisen jälkeen se synnytti ensimmäisen pentun-sa tunnin tarkkuudella tasan 9 viikkoa astutuksesta.

Misa oli ollut edellisen yön levoton, huohottanut ja vinkunut. Kello 11 maanantaiaamuna se alkoi valit-taa kovaan ääneen, hyöri ja pyöri, ja lopulta kovan parkaisun kera kiskaisi haaroistaan narttupennun. PÄTKIS oli kuin Patu-isä rakenteeltaan, tosin ei pel-kästään töpöhäntäinen vaan ihan hännätön, ja Misa-äidin värinen laikukas jämäkkä pötkö (pätkä).

Noin tunnin päästä tuli toinen pentu: PITKIS. Patu-isän värinen narttupentu, joka oli rakenteeltaan kuin Misa-äiti pitkänpitkää häntää myöten.

Siinä ne oli: Misan pikkutytöt, kuin isä ja äiti mutta värit vaihtuneet päinvastoin.

Parissa päivässä kävi ilmi, että Pitkis ei olekaan ihan tavallinen pentu. Lue lisää seuraavasta osasta!

Pätkis ja Pitkis

37

Tapaturmasta toipuminen PRObLEEMAA POLVESSA

Teksti ja kuvat Joni Rantanen

Aune, Marquee Nicey-Nice, alkoi ontua vasenta ta-kajalkaansa v. 2016 lopussa. Käytin neidin lääkäris-sä joulukuussa, otettiin rtg-kuvat jaloista, lonkista ja selästä. Diagnoosina nivelrikkoa vasemmassa polvessa ja kintereessä, sekä spondyloosia lanne-ristiluun välisessä liitoksessa. Muuten ranka näytti todella siistiltä ja oikea jalka oli ok.

Nivelrikko näkyi kuvissa suhmuraisena epätark-kuutena, jota oli varsinkin kintereen alueella paljon. Ensimmäisenä ajatuksena päässä taas painokelvo-tonta tekstiä ja juuri MINUN tuuriani. Miksi juuri MINUN Matriarkkani? No, ei auta itku markkinoil-la, aloitettiin siltä seisomalta Neurontin-kipulääke pienellä annoksella, lähdettiin kotiin lääkkeiden ja nivelravinteiden kanssa. Kenen tahansa muun ol-lessa kyseessä homma olisikin varmaan ollut tässä, mutta kuten ostos-TV:ssäkin todetaan ”Eikä siinä vielä kaikki!”:

Tammikuun loppupuolella ontuminen paheni. Olin juuri menossa töihin, kun kotoa soitettiin: ”Aune on täysin kolmijalkainen, ei varaa lainkaan painoa va-semmalle takajalalle.” U-käännös ja kotiin ja soitto eläinlääkärille. Hannekselle oli onneksi samaksi il-laksi varattu kontrolliaika vakioeläinlääkärillemme, niin saatiin Aunen tutkiminen ympättyä samaan käyntiin. Mentiin klinikal-le, mukana kuukausi sitten otetut rtg-kuvat. Eläinlääkäri tutki kuvia ja koiran. Aune makasi rauhallisena kyljellään tutkimuspöydällä. Lääkäri väänteli ja käänteli polvea eri asennoissa ja totesi ”Tiesitkö, että koirasi on uskomattoman kiltti. Sen ilmekään ei väräh-dä vaikka tämä liike sattuu sitä aivan älyttömästi”. Ver-tasimme myös takajalkoja ja luustoa rtg-kuvista ja lääkäri ”avasi tarkemmin mitä kuvis-sa näkyy”.

Lääkärinlausunto: ”Aunella vasemmassa takajalassa huo-mattava lihaskato ja voimakas

kipu polvessa. Alaselän venyttelyssä tulee vasemmal-ta puolelta kipua, johtuu spondyloosimuutoksesta. Ei neurologisia puutteita. Vasemman takapolven leik-kausta suositellaan (polvessa nk. vetolaatikkoliike ja todennäköisesti meniskivamma).”

No mitäpä siinä miettimään, vaihtoehtoja ei ollut. Leikkaus saatiin seuraavalle viikolle.

Vein Aunen aamulla operaatioon ja hain töiden jälkeen kotiin. Katkennut eturistiside oli korvattu lihasjänne-siirrännäisellä ja vaurioituneen polvikierukan osa oli poistettu. Heti alkuunsa tehtiin selväksi, että toipu-misen tie on pitkä. Koiralla piti olla haavapuku päällä muutaman päivän, koska sille oli laitettu kipulaastari, joka olisi nieltynä hengenvaarallinen. Ensimmäiset 2-3 päivää kylmähoitoa 3-4 kertaa päivässä turvotuksen laskemiseksi ja kivun lievittämiseksi. Ulkona tasan se aika, että saa asiat tehtyä, ei riehumista (okei, Aune…), portaita tms. Otin sängystäkin jalat pois, ettei Aune va-hingossakaan saa päähänsä ryömiä sen alle.

Tikkien poiston yhteydessä käytiin läpi kuntoutusoh-jeet ja kotona tehtävät liikkeet seuraavaksi neljäksi vii-koksi. Lähdettiin liikkeelle ihan nollatilanteesta.

→

38

Ensimmäisellä viikolla viiden minuutin kävely kah-desti päivässä, kytkettynä ja tasaisella maalla ja kyl-mähoitoa ennen ulkoilua.

Toisella viikolla ulkoiluaika tuplattiin kymmeneen minuuttiin ja lisättiin myös vesiallas ja laser hoito-ohjelmaan. Aune ei vesialtaasta perustanut, marssi kyllä sinne sisälle pienen maanittelun jälkeen ja kun luukku suljettiin ja vesi alkoi kohota, niin ilme vaka-voitui. Mikäli vettä oli liian vähän, niin Aune vaan seisoi liukuhihnalla paikoillaan ja painautui peräsei-nään. Jos vettä oli taas liikaa, muuttui kävely uimi-seksi. Kun kaikki yksityiskohdat ja kuun asento ym. olivat kohdillaan niin treeni altaassa sujui hienosti ja jäätiin henkiin joka kerta! Vesiallasta seurasi laser-te-rapia, haava-aluetta ja ympäröivää kudosta käsiteltiin laserilla muutaman minuutin ajan.

Kolmannella viikolla 15 minuuttia kävelylenkkejä ja lisäksi kevyttä ja hidasta ylämäkiharjoitusta.

Neljännellä viikolla lenkkejä pidennettiin 20-25 mi-nuuttiin ja ylämäkitreeniä vaikeutettiin siksak-kuvi-oksi, kiivettiin vinottain ylöspäin. Tämä osoittautui raskaaksi ja vaikeaksi toteuttaa. Aloitettiin hyvin ly-hyestä matkasta, koska koira tuntui rasittuvan tästä huomattavasti enemmän. Neljännen viikon harjoitus tuntui olevan niin paljon voimakkaampi kuin aiem-mat, että päätimme viimeisen kontrollikäynnin yhte-ydessä, että pitäydytään toistaiseksi kolmannen vii-kon ohjelmassa ja vasta myöhemmin lisäsimme tuon sik-sak-liikkeen harjoituksiin mukaan.

Tätä kirjoitettaessa on leikkauksesta kulunut melkein päivälleen 6 kk. Aune kävelee hyvin, täysin puhdasta liikkeestä ei todennäköisesti koskaan enää tule, mutta neiti on leikkisämpi ja liikkuu mielellään. Periaattees-sa leikkauksesta ollaan täysin kuntouduttu vasta vuo-den loppupuolella, polvivaivoista toipuminen kestää yllättävän kauan, vielä kun kyseessä on vanhempi koira. Nyt yritän pitää Aunen hyvässä lihaskunnossa ja ottaa varovasti, varsinkin kun liukkaat kelit alkavat ettei tapaturma uusisi.

Aurinkoista alkavaa syksyä kaikille polskeille omis-tajineen!

Joni & Polskitrio

39

PUHTAAT HAMPAAT RAIKAS SUU – HAMMASPEIKKO LANNISTUU!10 faktaa koirien hampaiden hoidosta

Teksti Elisa Rahikainen

Hammaskiven aiheuttama ientulehdus on yksi koirien yleisimmistä sairauksista. Ientulehduksen merkkejä ovat tunkkainen tai pahanhajuinen hengi-tys, sekä runsas, kellertävä plakkikerros hampaiden pinnalla. Suun ongelmat voivat vaikuttaa mm. koi-ran sydämen, munuaisten ja keuhkojen terveyteen.

1. Plakin poisto on tärkein tavoite kotioloissa tehtä-vässä hampaiden hoidossa.

2. Säännöllinen hampaiden harjaus on useimpien eläinlääkäreiden suositus hammaskiven muodostu-misen ehkäisyyn.

3. Hampaita harjattaessa harjaa tulee pitää 45 asteen kulmassa, jotta harjakset ylettävät koiran ientaskui-hin.

4. Hammastahnan käyttö ei ole koiran hampaita harjattaessa välttämätöntä, mutta entsyymipitoiset, hauvoista miellyttävän makuiset hammastahnat ovat hyödyllinen lisä harjaukseen. Koirien hampaita ei saa harjata ihmisille tarkoitetuilla hammastah-noilla!

5. Säännöllinen pureskeluaktiviteetti purulelujen ja puruluiden parissa on hyväksi koirien hampaille. Pureskelu puhdistaa suuta ja lisää syljeneritystä.

6. Markkinoilla on runsaasti suuhygienian edistä-miseen erityisesti suunniteltuja purutankoja, joiden päivittäinen tarjoaminen on suositeltavaa.

7. Purulelut vahvistavat koirien hampaita. Useim-mat lelut myös hierovat koiran ikeniä, poistaen pla-kin jäämiä hampaiden pinnalta.

8. Parempi vaihtoehto koiran hampaiden hyvinvoin-nin kannalta on kuivamuonan tarjoaminen märkä-ruuan sijaan, sillä ahkera rouskutus ehkäisee plakkia.

9. Koiran ruokaan voi sekoittaa hammaskiveä ehkäi-sevää jauhetta. Saatavilla on myös hengitystä raikas-tavaa suihketta.

10. Eläinlääkärin suorittama hammastarkastus olisi hyvä tehdä 6-12 kuukauden välein, mutta oireiden ilmetessä eläinlääkäriin tulee olla yhteydessä viipy-mättä!

Lähteet:Noora Valkkila, Kasvata koirasta kunnon kaveri. Tammi.Jenita Pärssinen, Koiran hampaiden hyvinvointi ja suuhygienia.www.hauhau.fi/terveystietoa/koiranelamaa-vinkit-ja-ohjeet/koiran-hampaiden-hoito

Kuvat vasemmalta: Tintti Drake, Kristiina Viljanen, Ulla-Maija Nikko

Kuva Elisa Rahikainen

40

TARUNHOHTOINEN KOTIKOIRATeksti ja kuvat Kristiina Salonen

Koirat ovat kuuluneet Kristiina Salosen elämään lapsesta lähtien, parin vuosikymmenen ajan myös PONit. Kristiina onkin juuri oikea henkilö kuvaile-maan tarunhohtoista Kotikoiraa – PONia, ystävänä, vahtina ja leikkikaverina, älykkäänä ja uskollisena perheenjäsenenä.

Pon KoTIKoIrAnA

PON ei vielä ollut kovin tunnettu rotu Suomessa, kun se vei sydämemme kansainvälisessä koiranäyt-telyssä. PONia kuvailtiin rauhalliseksi ja ”helpok-si” koiraksi. Tietoa rotupiirteistä ei ehkä 90-luvulla ollut vielä kaikilla kasvattajillakaan, koska kahden ensimmäisen koiramme Mistyn ja Alman mukana emme saaneet juurikaan ohjeita, toisin kuin ny-kyisen koiramme Sofin, jonka hoitoon olen saanut opastusta kädestä pitäen.

SoSIAAlInEn KoIrA

Syyskuussa kaksi vuotta täyttävä Sofi eli Change d`amour tuli meille kohta kaksi vuotta sitten Vuok-ko Koskisen Dumbos-kennelistä. Vuokon kanssa Sofi käy myös koiranäyttelyissä, joten sillä on koke-musta siitäkin puolesta vaikka itse emme ole aktiivi-sia sillä saralla. Sofilla onkin tavallaan kaksi roolia. Kotona perheen parissa se käyttäytyy eri lailla kuin näyttelykentällä, jossa se tuntuu vaihtavan päälle esiintyjän roolin.

Vaikka PONeilla, kuten muillakin roduilla, on yh-teisiä ominaisuuksia, on jokaisella koirallamme ollut omat erityiset luonteenpiirteensä. Viisas ja rauhalli-nen Misty oli päättäväinen jo pentuna. Kun ensim-mäisiä kertoja olimme lähdössä tutustumaan ympä-ristöön kotipihan ulkopuolelle, Misty painoi pienet tassunsa tanakasti maahan eikä tullut vapaaehtoi-sesti portin ulkopuolelle. Aikuisenakin kotitontti oli siitä paras paikka. Vaikka puutarhaamme ei vielä sil-loin oltu aidattu, Mistyn mielipuuhaa oli loikoa rap-pusilla ja katsella maailmanmenoa. Se ei paikaltaan hievahtanut, eikä vaivautunut edes haukahtamaan, vaikka muutaman metrin päässä tiellä kulki ihmisiä koirien ja kissojen kanssa.

Sofi puolestaan on ollut pienestä lähtien sosiaalinen. Se on aina valmis seikkailemaan ja rakastaa kaikkea elollista. Vieraatkin ihmiset saavat rapsutella sitä mielin määrin. Ensimmäisessä näyttelyssään Sofi hyppäsi tuomarin syliin, ja jopa käynnit eläinlääkä-

rissä ovat sen mielestä olleet yhtä juhlaa! Sofi ei pel-kää muita koiria ja on usein saanut hämillään todeta, että kaikki vastaantulevat koirat eivät ole yhtä innok-kaita leikkimään sen kanssa. Näin sosiaalisen koiran omistajana on saanut opetella huolehtimaan siitä, että koiran on osattava olla myös yksin eikä aina kaiken keskipisteenä.

Sofi ymmärtääkin, milloin emme voi ottaa sitä mu-kaan asioille. Kun sanon käyväni kaupassa, se menee mieltään osoittaen pöydän alle, mutta on palatessani taas innokkaana ovella odottamassa.

Sofi on oppinut muutenkin ymmärtämään puhet-tamme tai äänensävyämme. Esimerkiksi tulla-verbiä ei voi käyttää sen lähellä, tai seurauksena on äänekäs ryntäys ovelle.

Täällä VArTIoIn mInä

Lenkillä Sofi huomaa nykyisin jo kaukaa, jos vas-taantuleva ihminen pelkää tai ei pidä koirista. Silloin sen vahtiluonne tulee esiin ja se asettuu puolustus-kannalle. Perhe on PONille tärkeä lauma, jota pitää vartioida ”susilta,” jotka saattavat vaania sen jäseniä. Mistyssä lammaskoiran geeniperimä näkyi erityisen vahvasti jo pentuna; se ajoi meitä kasaan näykkien kantapäitämme. Ja metsässä se aina kulki viimeisen kävelijän rinnalla, ettei lauma vaan joutunut erilleen.

41

Sofi puolestaan vahtii nyt aidattua isohkoa tontti-amme itseoikeutettuna reviiriään. Aamuin ensim-mäiseksi ja illalla viimeiseksi, samoin muualta tul-lessa, on kierrettävä piha haukkuen ilmoittaen, ettei tänne ole vierailla tulemista. Täällä vartioin minä!

Lapsiin Sofi on tottunut pennusta lähtien. Päivä-lenkkimme kulkee läheisen koulun ohi, ja Sofi ha-luaa aina jäädä aidan taakse katselemaan pieniä koululaisia kunnes lapset tulevat silittelemään sitä.Rakkain leikkikaveri on parivuotias pojanpoikam-me, joka saa vaikka työntää kätensä Sofin suuhun. Molemmat halaavat ja suukottelevat toisiaan ja poi-ka makailee mielellään Sofin pörröisen turkin pääl-lä.

Niin - se turkki. Mistyn ja Alman turkkien kanssa oli vaikeuksia, mutta Vuokon selvien ohjeiden mu-kaan hoidetun Sofin karvastoa on melko helppoa hoitaa. Karvapalloja löytyy kyllä lattialta joka päivä, mutta säännöllinen harjaus vie suurimmat irtoavat karvat.

Mistyn kanssa harrastimme jonkin veran agilityä. Kun itse ei enää jaksa juosta koiran rinnalla, So-fin kanssa harrastamme toisenlaista liikuntaa. Sofi nauttii kovin metsälenkeistä. Meidän juttumme on kuitenkin pallottelu.

Pallo tai pallot ovat leikeissä aamusta iltaan. Aa-mulla tullessani alakertaan Sofi on jo ehtinyt hakea jonkun palloistaan ja odottaa se suussa rappujen alla aamukävelyä puutarhassa. Palloa on heiteltä-vä tai kätkettävä pen-saikkoon, ja Sofi juok-see ympäri puutarhaa kuono maassa laajoina kaarteina lähestyen pikku hiljaa kätköpaik-kaa. Kun löytö on lä-hellä, pieni töpöhäntä alkaa pyöriä roottorien lailla, ja aina onnistu-minen näyttää tuotta-van yhtä suurta iloa. Sofiin pätee se, ettei tär-keintä ole perille pääse-minen vaan itse matka.

Sofi keksii myös uusia käyttötappoja pallol-leen. Nykyisin mieli-puuhaa on vierittää lelu aidan alitse naapurin puolelle tai kierittää se tontilla olevaan lam-

mikkoon. Sitten tuijotetaan murheellisena paikkaa, jossa aarre on, kunnes emäntä tai isäntä tulee ojenta-maan sen omistajalle.

Sofi haluaa myös osallistua kaikkeen perheen teke-miseen. Se makailee vieressäni tehdessäni ruokaa, loikoilee lehteä lukevan isännän tuolin alla ja on puu-tarhatöissä aina pieni kuono muutaman sentin pääs-sä siitä, mitä tapahtuu. Niinpä istuttaessani sipuleita tai kitkiessäni rikkaruohoja kaivamista rakastava Sofi kaivaa sipulit saman tien ylös tai tekee muuten vie-reen omia kuoppiaan. Sisällä koirulainen ei ole tehnyt muuta pahaa kuin pureskellut pentuna kaksi emän-nän kenkää; kumpikin tietysti eri parista.

Hankkiessamme Sofin moni ystävistä pudisteli pää-tään ja ihmetteli, miksi emme eläkkeelle jäätyämme nauti vapaudesta tulla ja mennä mielin määrin. Koti ilman uskollista ystävää tuntui kuitenkin tyhjältä. Koira pitää meidät liikkeessä ja tekee hyvää myös henkiselle hyvinvoinnille.

Se vapauskin on järjestelykysymys. Sosiaalisena Sofi pärjää hyvin näyttelymatkoilla Vuokon kanssa. Mei-dän muutamien matkojemme ajaksi on löytynyt mukava koirahoitola, jonne Sofi menee mielellään ja tulee hyvin toimeen siellä olevien hoitajien ja koiraka-vereiden kanssa.

42

UUdET VALIOT JA KOETULOKSET

lT mVA, lV mVA FlInKBEIn quE BonhEur

s. 17.05.2014Franek Chluba z Polski / Flinkbein Kocimietkakasv & om. Taija Tuohilampi

Sertit:KV Riga, Latvia 18.03.17 tuomari Anatoly Zhuk (BY)KV Riga, Latvia 19.03.17 Cesare CalcinatiPalanga, Liettua 10.6.17 tuomari Denis Kuzelj BulgariaPalanga, Liettua 11.6.17 tuomari Plamen Cholakov bulgaria

EE, lV, lT & BAlT JmVAFlInKBEIn SZCZESlIWE SErCE

12.4.2016Ignaś Indi Ama CanemFlinkbein Miara Magiakasv & om. Taija Tuohilampi

Sertit:KV Riga, Latvia 18.03.17 tuomari Anatoly Zhuk (BY)KV Riga, Latvia 19.03.17 tuomari Cesare CalcinatiRakvere, Eesti 29.4.2017 tuomari Kevin YoungRakvere, Eesti 30.4.2017 tuomari Igoris ZizevskisKV Pärnu, Eesti 8.7.17 tuomari Calin MargineanuPalanga, Liettua 10.6.17 tuomari Denis Kuzelj BulgariaPalanga, Liettua 11.6.17 tuomari Plamen Cholakov bulgaria

BAlTV-17C.I.B PohJ mVA FI mVA SE mVA no mVA EE mVA lV mVA lT mVA BAlT mVA lT JmVA lV JmVA EE JmVA BAlT JmVA SEV-15 SEJV-15 EEV-15 EEJV-15 EuJV-15 hEW-15 PmV-15 EEV-16FlInKBEIn quASI PArFAIT

s. 17.5.2014Flinkbein Kocimiêtka / Franek Chluba Z Polskikasv. Taija TuohilampiOm. Kristiina ja Teijo Viljanen

BAlTVV-17, lT VmVA, BAlT VmVAC.I.B FI mVA EE mVA lV mVA EE VmVA lT mVA BAlT mVA lV VmVA BAlTV-10 BAlTV-11 hEVW-16 VV-16 FlInKBEIn FElKA PIEKnoSC

s. 20.11.2007Radosna Goralka Z Banciarni / Cedr MoscicKasv. Taija TuohilampiOm. Kristiina Viljanen

Liettuan veteraanisertit26.5.2017 Moletai, Krystyna Opara, Puola27.5.2017 Moletai, Maryla Makomaski, Ranska28.5.2017 Moletai, Hans-Joachim Dux, Saksa

43

BAlTJV-17, lT JmVA, EE JmVAqrISTA Z rodu odry

s. 29.5.2016Muzyka Misiu Z Rodu Odry / Ansgar-Oskar Vom Landgut WaldenauKasv. Henk Valkema, AlankomaatOm. Kristiina Viljanen

Liettuan juniorisertitMoletai 27.5.2017, Maryla Makomaski, RanskaMoletai 28.5.2017, Hans-Joachim Dux, SaksaEestin juniorisertiVanamõisa 11.6.2017, Charlotte Höier, Tanska

rh-T A rh-Fl E Bh drAquE BIEn ArISTEo y BAlInT

s. 14.12.2008Cynia Moscic / Flinkbein Wolec Kasv. Tintti DrakeOm. Virpi Nieminen

18.6.2017 suoritettu ipor-raunio A-koe

PON Erikoisnäyttely 2017 ROP Borgåkers Realspider From Mars, Borgström Majka & Mikkonen Maiju VSP Flinkbein Szczesliwe Serce, Tuohilampi Taija

44

VASTAAnoTTAJA:

lähETTäJä:Suomen PON-kerho ryc/o Taija TuohilampiLepsämäntie 54501830 Lepsämä