Eurooppalainen Suomi ry

2/2015 Integraation suunta

Britannia pitää eurooppaa varpaillaan

sivu 14

Liikanen luottaa euroonsivu 16

Pakolaiskriisi edellyttää eurooppalaista johtajuutta

sivu 26

Eurooppalainen on Eurooppalainen Suomi ry:n kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti. Eurooppalainen Suomi on kaikille Eurooppa-asioista kiinnostuneille avoin, puoluepoliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö ja osa kansainvälistä Euroop-pa-liikettä. Tervetuloa tutustumaan järjestöömme ja toimin-taamme osoitteessa www.eurooppalainensuomi.fi.

Julkaisija Eurooppalainen Suomi ryPäätoimittaja Hannu-Pekka IkäheimoToimitussihteeri Niko RuostetsaariTaitto Indicio Oy, HelsinkiPainopaikka Painotalo Plus Digital Oy, PorvooPainos 5 000 kpl

ISSN 1799-1293

Kannen kuva: iStockphoto

www.eurooppalainensuomi.fi

Kuka puolustaisi Eurooppaa?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2

Yhteisen Euroopan uhat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3

Rohkeasti eteenpäin, Eurooppa! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4

Euroopan ihmisoikeuspalkinto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

EU:n varainkäyttöön tarvitaan aivan uudenlainen lähestymistapa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7

Taistelu integraation suunnasta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

Työryhmä pohti EMU:n kehittämistarpeita . . . . . . . . . . 12

Liittovaltion puolesta ja vastaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13

Britannia pitää Eurooppaa varpaillaan. . . . . . . . . . . . . . 14

Katseet kääntyvät Cameroniin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15

Liikanen luottaa euroon . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16

Euroopan digitaalinen sudenkuoppa . . . . . . . . . . . . . . . 18

Miltä EU:n tulevaisuus näyttää? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22

Ennen oli kunnollista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23

Jonkinlainen unelma paremmasta maailmasta . . . . . . 24

Pakolaiskriisi edellyttää eurooppalaista johtajuutta . . 26

Balkan haluaa mukaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28

Kun EU meinasi kalakukon kieltää . . . . . . . . . . . . . . . . . 30

Ristikko . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32

Eurooppalainen Suomi ry

PÄÄKIRJOITUS

Vanhan viisauden mukaan muutos syntyy joko kriisien tai johtajuuden kautta. Kriisejä Euroopas-ta ei ainakaan puutu. Eurokriisistä on puhuttu jo niin pitkään, että termi on menettänyt ilmaisu-

voimansa. Kriisistä on tullut normaalitila.Tuoreempi Eurooppaa ravisteleva jättikriisi − pakolais-

kriisi − jatkunee myöskin vielä pitkään. Sen vaikutukset in-tegraation tulevaisuudelle ovat yhtä vaikeasti ennustettavis-sa kuin eurokriisin. Schengen-alue napisee jo liitoksistaan ja asenneilmapiiri pakolaisia kohtaan on koventunut monissa EU-maissa huolestuttavasti. Vapaa liikkuvuus on yksi Eu-roopan unionin tärkeimmistä perustamisperiaatteista, joten siihen tehtävät rajoitukset olisivat erittäin kova kolaus koko integraation tulevaisuudelle.

Toisaalta myös merkkejä integraation syvenemisestä on ilmassa. Ranskan presidentti François Hollande pyysi koko Eurooppaa järkyttäneiden Pariisin terrori-iskujen jälkeen Eu-roopan unionia aktivoimaan Lissabonin sopimukseen kirja-tun keskinäisen avunannon lausekkeen, joka velvoittaa jäsen-maita auttamaan toisiaan aseellisen hyökkäyksen sattuessa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tähän niin sanottuun “tur-vatakuulausekkeeseen” vedotaan EU:n historiassa. Muut EU-maat vastasivat välittömästi Ranskan avunpyyntöön myöntä-västi. Myös Suomi lupasi auttaa Ranskaa presidentti Niinis-tön sanoin ”kaikilla mahdollisilla tavoilla”.

Nähtäväksi jää, millaista muiden EU-maiden Ranskalle tarjoama apu tulee käytännössä olemaan ja auttaako se lau-kaisemaan laajemman puolustuspolitiikan syventymiskehi-tyksen EU:ssa. Varmaa on, että ilman määrätietoista johta-juutta näin ei tule käymään. Saksan Helmut Kohl ja Ranskan François Mitterrand näyttivät omalla esimerkillään muutama vuosikymmen sitten, että visionäärisellä johtajuudella voi-daan saada paljon aikaan, jos vain yhtenäistä tahtoa on. Lähi-vuodet näyttävät, onko Euroopan nykyjohtajista Hollandesta, Merkelistä, Junckerista, Mogherinista ja kumppaneista kasva-maan yhtä suuriin saappaisiin vai antavatko he EU:n perus-tajaisien perinnön rapistua käsiin.

Hannu-Pekka Ikäheimo,

päätoimittaja

Kuka puolustaisi Eurooppaa?

Eurooppalainen2

YLÄTUNNISTESisällys

Eurooppalainen 3

Yhteisen Euroopan rakentamisen käyt-tövoima oli tarve luoda turvaa ja kehi-tystä maanosaamme. Oli käyty kaksi tuhoisaa maailmansotaa, joissa siviilit olivat yhä useammin suurimpia kär-sijöitä. Vihanpito kansojen välillä ha-luttiin lopettaa. Käytännön yhteistyön menetelmäksi otettiin kauppa ja sen

kautta aikaansaatava keskinäinen riippuvuus, joka estäisi sodat tulevaisuudessa. Keskinäisen riippuvuuden takia kaikilla olisi sodissa paljon enemmän menetettävää kun saavutettavaa.

Euroopan unionin suuri uskottavuus ja toiminnallinen on-gelma oli pitkään uskottavan yhteisen ulko- ja turvallisuuspoli-tiikan puuttuminen. Se aikaan saatiin Lissabonin sopimuksella, mutta käytännössä juuri mikään ei muuttunut. Jäsenvaltiot ei-vät ole juuri halunneet antaa toimivaltaa EU:lle, poikkeuksena Venäjän pakotteet.

Meitä kaikkia järkyttäneet ja suututtaneet Pariisin terrori-iskut olivat Ranskan presidentti Francois Hollanden mukaan maahan kohdistettu sotatoimi. Miten Euroopan Unionin yhtei-nen politiikka voi vastata tähän? Ranskalaiset ovat itse vastan-neet, etteivät halua antautua pelolle, vaan jatkaa elämää avoi-messa yhteiskunnassa, jossa kunnioitetaan erilaisuutta. Ympäri Eurooppaa kuuluu sama viesti: on pidettävä kiinni omista ar-voistamme, demokratiasta, vapaudesta ja ilmaisun oikeudesta.

Näitä perusoikeuksia haastetaan monelta taholta. Terroristit haluavat aiheuttaa sekasortoa, ruokkia pelkoa ja heikentää ky-kyä rationaaliseen päätöksentekoon. Tähän syöttiin tarttuvat in-nokkaasti myös eri EU-maiden populistiset ja rasistiset liikkeet. Pariisin kammottavaa verilöylyä halutaan käyttää vihapuheen lietsomiseen, jolla saattaa olla laajoja vaikutuksia kansalaismieli-piteeseen ja sitä kautta myös poliittiseen organisoitumiseen. Oli erittäin hyvä, että presidentti Sauli Niinistö puhui myös suoraan

Yhteisen Euroopan uhat

suomalaisille samalla, kun osoitti myötäelävät surunvalittelut ranskalaisille. Suomeen pyrkiviä pakolaisia ei tule nähdä mah-dollisina terroristeina; päin vastoin he ovat tämän terrorismin uhreja.

Kun presidentti Hollande sanoi, että veriset terroriteot ovat maahan kohdistettu sotatoimi, ne ovat sitä myös koko EU:a koh-taan. EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan on kyettävä löytämään toimivat keinot, joilla varmistetaan omien kansalais-ten turvallisuus ja vakauttetaan kriisialueet, jotta ongelmien syi-hin eli sotiin ja väkivaltaan voidaan puuttua. On aktiivisesti ha-ettava mahdollisuuksia luoda tiivis yhteisrintama Isisiä ja mui-ta terrorijärjestöjä vastaan. Tässä rintamassa on oltava mukana kaikkien suurvaltojen, yhtenäisen EU:n sekä Saudi-Arabian ja Qatarin. Tieto, tietojen vaihto ja tietoverkostot ovat yhä suurem-massa osassa niin toimintamahdollisuuksia viranomaisille luo-taessa kuin kansalaisten mielikuviin vaikuttamisessa.

Turvallisuuspolitiikka on yhä enemmän myös talous- ja työl-lisyyspolitiikkaa. Monissa Euroopan maissa on valtava nuoriso-työttömyys, jossa kytee syrjäytyminen ja turhautuminen. Eu-rooppa harmaantuu, mutta emme osaa käyttää olemassa olevaa resurssia tulevaisuutemme hyväksi. Tähän on saatava muutos.

Riitta Myller

Puheenjohtaja, Eurooppalainen Suomi

”Suomeen pyrkiviä pakolaisia ei tule nähdä mahdollisina

terroristeina; päinvastoin he ovat tämän terrorismin uhreja.”

KOLUMNI

Viime vuosina Euroo-pan yhdentyminen on kokenut vakavia kol-huja. Historiallinen hanke vapaan ja de-mokraattisen yhteisön

luomiseksi sekä silmittömän väkivallan päättämiseksi taistelee nyt itse monella rintamalla. Samanaikaiset ongelmat talo-udessa, kärjistyvä pakolaispulma ja tur-vallisuuspoliittisen tilanteen muutos ai-van unionin naapurissa ovat luoneet po-teroita myös jäsenmaiden välille. Monet britit olisivatkin jo valmiita kääntämään selkänsä poliittiselle integraatiolle. Euroo-pan unionin kriisiä on manattu lähes kyl-lästymiseen asti.

Heinäkuussa työnsä aloittanut kan-sainvälisen Eurooppa-liikkeen uusi pää-sihteeri Petros Fassoulas puhuu kuiten-kin kriisien sijaan haasteista ja mahdol-lisuuksista. Integraation yskähtely luo kreikkalaistaustaisen pääsihteerin mu-kaan ainutlaatuisen tilaisuuden vaikuttaa tienhaarassa olevan eurooppalaisen pro-jektin suunnasta käytävään keskusteluun. Fassoulasin mukaan Eurooppa-liikkeen historiallinen velvollisuus on unilukka-rin tavoin pitää eurooppalaisuuden idea virkeänä.

”On selvää, että perinteiset kansallis-valtiot eivät yksinään enää kykene tar-joamaan vastauksia aikamme suuriin globaaleihin kysymyksiin. Jäsenvaltioi-den omien intressien vartioinnin sijaan meidän on pystyttävä vahvistamaan yli-kansallisen tason instituutioita, jotka tar-joavat parhaan foorumin yhteisen edun edistämiseen”, Fassoulas luonnehtii.

Pitkään Iso-Britanniassa asunut Fas-soulas nosti maan Eurooppa-liikkeen

puheenjohtajana toimiessaan organisaa-tionsa näkyväksi toimijaksi ja keskusteli-jaksi saarivaltion perinteisesti kriittisessä asenneilmapiirissä. Yksimielisesti valitul-la pääsihteerillä on jälleen kunnianhimoi-set suunnitelmat. Seuraavaksi hän haluaa tehdä saman koko Euroopan tasolla.

Suunnaksi Iso-BritanniaEuroopan yhdentymisestä Fassoulas kiin-nostui jo varhain. Kenraalina työsken-nelleen isänsä ammatin vuoksi kreikka-laisperhe oli jatkuvasti tien päällä, mikä herätti mielenkiinnon kansainvälisyyttä, Eurooppaa ja vieraita kulttuureja koh-taan. Nuorukaiselle oli alusta pitäen sel-vää, että tunteakseen Eurooppaa parem-min, hänen polkunsa johtamaan tulisi ulkomaille opintojen perässä. Yhteiseen etuun pyrkivästä ja kansallisvaltioiden intressit sitovasta eurooppalaisesta integ-raatiosta muodostui nopeasti Fassoulasin intohimo, joka kytee voimakkaana yhä.

18-vuotiaana Iso-Britanniaan muut-tanut Fassoulas opiskeli kansainvälistä politiikkaa ja Eurooppa-opintoja ensin Walesissa ja valmistui lopulta maisteriksi maineikkaasta London School of Econo-micsista. Nykyinen pääsihteeri on henki-lökohtaisesti oiva esimerkki integraation kautta saavutetuista tavallisia kansalai-sia hyödyttävistä eduista.”EU:n ansiosta minulla oli mahdollisuus ylipäänsä läh-teä Kreikan ulkopuolelle opiskelemaan laadukkaissa yliopistoissa, sillä tuolloiset unionin kansalaiset pystyivät opiskele-maan ulkomailla ilman kalliita lukukau-simaksuja”, Fassoulas muistelee.

Euroopan unionista innostunut vas-tavalmistunut maisteri suuntasi seuraa-vaksi Brysseliin työskentelemään uni-

onin instituutioiden parissa. Lontoo oli kuitenkin jättänyt Fassoulakseen lähte-mättömän vaikutuksen, ja tilaisuuden saatuaan hän palasikin Britanniaan neu-vonantajatehtäviin ensin parlamentissa ja myöhemmin sikäläisessä finanssivalvon-nassa. Tuolloin Fassoulas sai myös en-sikosketuksensa Eurooppa-liikkeeseen. ”Britanniassa todella havahduin EU:sta käytävän keskustelun puutteeseen. Huo-masin, mikä valtava arvo ja potentiaali tällä liikkeellä on.”

Määrätietoinen Lontoon paikallisaktii-vi eteni nopeasti mukaan järjestön kansal-lisen tason toimintaan ja vuonna 2011 pu-heenjohtajaksi. Fassoulas toimii edelleen pääsihteerin toimensa ohella varapuheen-johtajana brittiläisessä Eurooppa-liikkees-sä. ”Vaikka nykyään asunkin Brysselissä, on Lontoo minulle aina tärkeä osa men-neisyyttäni ja suoraan sanottuna kotikau-punkini”, pääsihteeri kertoo.

Kansallisissa järjestöissä on voimaaFassoulasin perusteesi on monelle tuttu: yhteiset ongelmat vaativat yhteisiä ratkai-suja. Pääsihteerin mukaan eurooppalaista päätöksentekoa on vahvistettava, mutta valmiiden vastausmallien sijaan hän pe-räänkuuluttaa yhteiskuntien eri toimi-jat sitouttavaa ruohonjuuritason kansa-laiskeskustelua integraation suunnasta. Kansalaiset pitäisi saada jälleen kuljetta-jan paikalle tahdittamaan integraatiota.

Keskustelua on kuitenkin mahdoton ruokkia puhtaasti ylhäältä päin, joten kansalliset Eurooppa-liikkeet näyttelevät ratkaisevaa roolia. Pääsihteerin mukaan ylikansallisen liikkeen voimavara on ni-menomaan aktiiviset kansalliset järjestöt, joista malliesimerkkinä Fassoulas mainit-

Teksti: Niko Ruostetsaari

Kuva: Hannu-Pekka Ikäheimo

Kansainvälinen Eurooppa-liike (European Movement International) valitsi huhtikuussa pää -sihteerikseen kreikkalaisen Petros Fassoulaksen, joka vieraili lokakuussa Helsingissä Eurooppa-lainen Suomi ry:n kutsumana. Useita kertoja aiemminkin Suomessa käynyt 39-vuotias pääsih-teeri haluaa vaikeuksien keskellä rämpivän Euroopan unionin katsovan rohkeasti eteenpäin.

Rohkeasti eteenpäin, Eurooppa!

Eurooppalainen4

HENKILÖKUVA

see Eurooppalaisen Suomen. Maantieteel-lisesti kookkaassa mutta väestöltään pie-nessä Suomessa on Fassoulasin mukaan onnistuttu kehittämään poikkeuksellisen toimivia viestintäkeinoja tiiviissä yhtey-dessä muihin kansalaisyhteiskunnan toi-mijoihin. Pääsihteeri pyrkii tasapainotte-lemaan Brysselissä työskentelyn ja jäsen-maissa vierailun välillä, sillä matkustelu on vahvin tapa poimia mukaan ja levittää parhaita käytäntöjä.

”Yhteisen projektimme suurimpia etu-ja on eri maissa omaksutut monipuoliset toimintatavat, joista oppimalla voimme yhteisen pöydän ääressä jalostaa mah-dollisimman menestyksekkään reseptin. Vaikka olemmekin kaikki erilaisia ja kan-salliset Eurooppa-liikkeet saattavat poike-ta toinen toisistaan hyvinkin paljon, suuri eurooppalainen idea ja arvopohja yhdis-tää meitä vahvasti.”

EU on yhteinen projektiEU:n laajuisen keskustelun herättäminen on kuitenkin osoittautunut hankalaksi.

Poliittiset jännitteet jäsenmaissa voimis-tavat usein herkästi kielteisyyttä unionia kohtaan. Puhtaan EU-kritiikin lisäksi val-lalla tuntuu olevan myös paljon välinpi-tämättömyyttä. Eurooppa-liikkeen onkin pääsihteerin mukaan pystyttävä tehok-kaammin perustelemaan yhdentymisen olemassaolon oikeutus.

”Meidän on palautettava keskusteluun kaikki ne upeat asiat, jotka nykymuotoi-nen EU on mahdollistanut. Unioni merkit-see muun muassa rauhaa, vapaata liikku-vuutta, työskentelyä, matkustelua ja monia muita jokapäiväisen elämän merkityksel-lisiä asioita. On kansalaisten intresseissä tehdä unionista entistäkin parempi.”

Fassoulas tuntee olevansa etuoikeute-tussa asemassa toimiessaan kansainväli-sen Eurooppa-liikkeen pääsihteerinä näi-nä myrskyisinä aikoina. Yhtenäisyydellä ja vahvalla visiolla on mahdollista tehdä suuri vaikutus eurooppalaisen projektin suuntaan. Ensimmäistä kolmivuotiskaut-taan työskentelevä Fassoulas on sitoutu-nut järjestön pitkäaikaiseen kehittämiseen.

”En ole vielä asettanut parasta ennen -päiväystä toimikaudelleni. Olen valmis hakemaan jatkoa mandaatilleni niin pit-kään kuin säilytän tuoreuteni, kirkkaan visioni ja vilpittömän haluni viedä meitä eteenpäin.”

Vaativan työn lisäksi Fassoulasin ar-keen kuuluu olennaisena osana hänen virolainen naisystävänsä ja viime vuon-na syntynyt tytär. Brysselin ulkopuolella vehreän luonnon keskellä viihtyvä perhe pyrkii Fassoulasin lapsuudenkodin ta-voin matkustelemaan paljon, ja kreikka-laisten sekä virolaisten sukulaisten tapaa-minen viekin perheen yhtenään pitkien etäisyyksien päähän unionin ulkolaidoil-le. Pienestä pitäen vieraiden kulttuurien kohtaamisesta kiinnostunut brittiläisty-nyt kreikkalainen nauttii perhe-elämän-sä erilaisista perinteistä ja hauskoista arkipäivän poikkeavuuksista. Kulttuu-rierot Kreikan ja Viron välillä ovat pai-koin hyvin voimakkaita. ”Onneksi sen-tään aikavyöhyke on sama”, Fassoulas naurahtaa.

BRITTILÄIS-KREIKKALAINEN EUROOPPALAINEN• Petros Fassoulas syntyi 20.8.1976

Didymóteichossa, Kreikassa

• Maisteri London School of

Economicsista (kansainvälinen

politiikka ja Euroopan unioni)

• Työskennellyt pitkään EU-

asioiden parissa sekä julkisella

että yksityisellä sektorilla

• Brittiläisen Eurooppa-liikkeen

puheenjohtaja 2011-2014

• Kansainvälisen Eurooppa-liikkeen

pääsihteeri heinäkuusta 2015

• Perheeseen kuuluvat virolainen

naisystävä ja puolitoistavuotias

tytär

Eurooppalainen 5

HENKILÖKUVA

Integraation yhteisen arvopohjan ko-rostaminen on kokenut viime vuo-sina renessanssin. EU:n ulkopoliitti-nen korkea edustaja Federica Mogh-erini puhuu unionin moraalisesta

velvollisuudesta auttaa hädänalaisia ve-doten eurooppalaisiin perusarvoihin. Myös kauppapolitiikasta vastaava ko-missaari Cecilia Malmström on ottanut kantaa vastuullisemman ja maanosamme arvoja paremmin toteuttavan kauppapo-litiikan puolesta. Toisaalta 28 jäsenvaltion erimielisyydet ovat varjostaneet suurta yhteistä ihmiskuntapoliittista linjaa.

500 miljoonaa unionin kansalaista edus-tava Euroopan parlamentti on noussut henkiseksi johtajaksi EU:n ihmisoikeusky-symyksissä omaksumalla huomattavan ih-misoikeuksien tarkkailu- ja viestintätehtä-vän. Jäsenmaiden intresseistä riippumaton toimielin on avoin keskustelualue ihmisoi-keuksia ja demokratian loukkauksia kos-kevalle dialogille. Parlamentti myös laatii

Teksti: Niko Ruostetsaari, kuva: Euroopan parlamentti ©

Euroopan parlamentti myönsi vuoden 2015 Saharov-palkinnon vangitulle saudiarabialaiselle bloginpitäjälle Raif Badawille. Vuosittain jaettavalla palkinnolla parlamentti haluaa kohdentaa kansainvälistä huomiota tärkeäksi katsomaansa ihmisoikeus-ongelmaan ja korostaa eurooppalaisia arvoja.

vuosittaiset mietinnöt maailman ihmisoi-keuksien tilasta, ja sen ulkoasianvaliokun-nan alaisuudessa toimii lisäksi erityinen ihmisoikeuksien alivaliokunta. Parlamen-tin ihmisoikeustyön jäljistä näkyvin lienee kuitenkin vuosittain jaettu neuvostoliitto-laisen Andrei Saharovin mukaan nimetty mielipiteenvapauspalkinto.

Eurooppalaisten arvojen palkintoVuodesta 1988 jaetulla ja arvoltaan 50 000 euron ihmisoikeuspalkinnolla on nime-käs menneisyys. Tunnustuksen ovat saa-neet sekä yksilöt että järjestöt, ja palkinnon tunnetuimpiin voittajiin lukeutuvat muun muassa Nelson Mandela (1988), Aung Saa Suu Kyi (1990), YK ja Kofi Annan (2003) sekä Malala Yousafzai (2013). Palkinto on myönnetty vuosien saatossa myös lukuisil-le vähemmän tunnetuille toimijoille, joiden jokapäiväisen ihmisoikeustyön parlament-ti on nostanut kansainväliseen valokeilaan.

Saharov-palkinnon merkitystä voi-daan lähestyä useasta näkökulmasta. Se on ensinnäkin arvovaltainen tunnustus rohkeasta ihmisoikeustyöstä. Toisekseen palkinnon levittämä kansainvälinen huo-mio myös suojelee palkittua hengenvaa-rallisessa tilanteessa sekä kiinnittää huo-miota mahdollisesti pinnan alla pysy-telleisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Pal-kinnon taustalla voidaan nähdä myös

pyrkimys eurooppalaisten arvojen edis-tämiseen ja esille tuomiseen.

Palkinnon jakaminen on myös poliitti-nen teko, sillä tunnustuksen taustalla ovat Euroopan parlamentin puolueryhmittymi-en käymät neuvottelut. Parlamentin poliit-tiset ryhmät tai vähintään 40 edustajan liit-toumat voivat ehdottaa palkinnon saajia, joista ulko- ja kehitysasiain valiokuntien yhteiskokous valitsee kolme suosikkiaan. Lopullisen voittajan ratkaisee parlamentin puhemiehen johtama puolueryhmittymien puheenjohtajien konferenssi.

Tähtäimessä Saudi-ArabiaTämänvuotisen tunnustuksen parlament-ti myönsi saudiarabialaiselle bloggarille Raif Badawille (kuvassa), jonka ehdok-kuudella oli parlamenttiryhmistä S&D:n, Vihreiden ja ECR:n tuki. Kaksi muuta eh-dokasta palkinnon saajiksi olivat EPP:n ehdottama Venezuelan oppositioliike ja ALDE:n kannattama murhattu venäläi-nen oppositiojohtaja Boris Nemtsov.

Badawi, 31, pidätettiin vuonna 2012 is-lamilaisten arvojen loukkaamisesta inter-netissä julkaisemien kirjoitustensa vuok-si. Kaksi vuotta myöhemmin hänet tuo-mittiin kymmenen vuoden vankeusran-gaistukseen, saamaan 1000 ruoskaniskua ja 266 000 dollarin sakkoihin. Tähän men-nessä ruoskaniskuista 50 ensimmäistä on toteutettu ja seuraavia lykätty voimistu-neen kansainvälisen paineen sekä Bada-win heikentyneen terveydentilan vuoksi.

Palkinto myönnetään Badawille viralli-sesti joulukuussa Strasbourgissa. Ilmoitta-essaan palkinnon saajan parlamentin pu-hemies Martin Schulz vetosi Saudi-Ara-bian kuninkaaseen Badawin välittömän vapauttamisen puolesta. Badawin saamaa tuomiota Schulz kutsui yksinkertaisesti hirvittäväksi ja puhtaaksi kidutukseksi.

Palkinnolla parlamentti haluaa kiin-nittää huomiota rantakaupunki Jeddassa vangittuna olevan Badawin lisäksi myös muihin mielipiteenvapauden loukkauk-siin Saudi-Arabiassa. Kesäkuussa Saudi-Arabia nimitettiin YK:n ihmisoikeusneu-voston alaisen suosituksia antavan työ-ryhmän puheenjohtajamaaksi. Vuoden 2015 Saharov-palkinnon saaja tuskin voi-si olla ajankohtaisempi.

Euroopan ihmisoikeuspalkinto

YDINFYYSIKKO JA IHMISOIKEUSAKTIVISTI • Andrei Saharov syntyi Moskovassa

vuonna 1921

• Tuli aluksi tunnetuksi

Neuvostoliiton vetypommin

kehittäjänä

• Huolestui kylmän sodan

asevarustelukierteestä ja nousi

yhdeksi maansa tunnetuimmista

toisinajattelijoista

• Perustajajäsen edelleen aktiivisessa

Moskovan ihmisoikeuskomiteassa

• Voitti Nobelin rauhanpalkinnon

vuonna 1975

• Menehtyi sydänkohtaukseen

68-vuotiaana vuonna 1989

Eurooppalainen6

SAHAROV-PALKINTO

KOLUMNI

Eurooppalainen 7

Euroopan tilintarkastustuomioistuin (ETT) on Euroopan unionin riippumaton ulkoinen tarkastaja. Se on suurelle yleisölle suhteelli-sen tuntematon, vaikka onkin EU:n viralli-nen toimielin siinä missä komissio, neuvosto tai Euroopan parlamenttikin.

Tilintarkastustuomioistuimen mandaatti on EU:n budjetti, joka on suuruudeltaan rei-

lut 140 miljardia euroa eli noin 300 euroa jokaista EU:n kansalaista kohti. Vaikka komissio on viime kädessä vastuussa budjetin toi-meenpanosta, jäsenvaltiot hallinnoivat komission kanssa yhdes-sä noin 80 prosenttia menoista. Kyseiset menot ovat pääasiassa maatalouden ja koheesiopolitiikan alan menoja.

Päätuotteemme on vuosikertomus, jota varten tarkastamme EU:n tuloja ja menoja koskevat tilit ja tilitapahtumat. Näiden perusteella annamme tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilitapahtumien sääntöjenmukaisuudesta.

Viime viikolla julkaistussa vuosikertomuksessa varainhoito-vuodelta 2014 annoimme puhtaan tarkastuslausuman tileistä. Vuoden 2014 tilinpäätös antaa siis oikeat ja riittävät tiedot EU:n taloudellisesta asemasta.

Sen sijaan tilitapahtumien eli maksujen osalta jouduimme an-tamaan kieleteisen lausuman. Maksujen arvioitu virhetaso oli tilintarkastustuomioistuimen arvion mukaan 4,4 prosenttia. On syytä kuitenkin korostaa, että virhetaso ei kuvaa petosten, tehot-tomuuden tai tuhlaamisen määrää. Se on arvio varoista, joita ei olisi pitänyt maksaa EU:n budjetista, koska niiden käyttö ei ollut täysin EU:n sääntöjen mukaista.

Vuosikertomuksen lisäksi suoritamme tuloksellisuustarkas-tuksia, joissa arvioimme EU:n rahoittamien politiikkaohjemien taloudellisuutta ja tehokkuutta. Tehtävänämme on niin ikään tarkastaa kaikkien EU-virastojen tilit ja antaa lausuntoja sää-dösehdotuksista, joilla on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Tiivistettynä meidän tehtävänämme on toimia unionin kansa-laisten taloudellisten etujen riippumattomana suojelijana.

Tuo kansalaisten etujen suojeluun liittyvä tehtävä tarkoittaa mielestäni sitä, että meidän tulee tarvittaessa herätellä EU-päät-täjiä, jotta parannuksia saataisiin aikaan. EU-budjetin iso ongel-ma on ollut niin sanottu ”use it or lose it” –ajattelumalli. Eli pai-nopiste on ollut siinä, että seitsemän vuoden ohjelmakaudeksi sovitut summat on käytettävä hinnalla millä hyvänsä. Muuten olisi vaara, että varat menetetään. Toisena painopisteenä on ol-

EU:n varainkäyttöön tarvitaan aivan uudenlainen lähestymistapa

lut sääntöjen noudattaminen ja vasta kolmantena, ja aivan liian vähäisenä, painopisteenä tuloksellisuus.

Tuoreessa vuosikertomuksessamme halusimmekin korostaa sitä, että nyt on korkea aika ottaa käyttöön uusi lähestymistapa EU:n varainkäytössä.

Kaikkien niiden, jotka vastaavat EU-varojen hallinnoinnis-ta, on tehtävä perusteellisia muutoksia. EU:n ylimpien päättä-jien (lähinnä Eurooppa-neuvosto) on pidettävä huoli siitä, ettà EU:n budjetti vastaa paremmin EU:n pitkän aikavälin strategisia painopisteitä. Budjetista on myös tehtävä joustavampi kriisiti-lanteita ajatellen. Seuraavalla tasolla lainsäätäjien (neuvosto ja Euroopan parlamentti) on varmistettava, että meno-ohjelmissa ilmaistaan selkeästi tavoiteltavat tulokset ja hyväksyttävissä ole-vat riskit. Ohjelmien ja budjettivarojen hallinnoijien on puoles-taan varmistettava, että ohjelmien toimeenpanossa sääntöjä to-dellakin noudatetaan ja sovitut tulokset saavutetaan.

Useat päällekaatuvat kriisit, joista viimeismpänä pakolais- ja turvapaikkakriisi, merkitsevät sitä, että EU:n on päästävä eroon rahoituksen viipeistä ja tarvittaessa varoja on voitava vapauttaa ja hyödyntää siellä, missä tarve on suurin. Kuten tilintarkastus-tuomioistuimen presidentti Vítor Caldeira totesi vuoden 2014 vuosikertomuksen julkistamisen yhteydessä: ”EU:n on käytet-tävä varansa paremmin. Sen on varmistettava, että varojen käyt-tö vastaa tarkemmin unionin painopisteitä, säännöt laaditaan yksinkertaisemmiksi ja tuloksia ajatellen ja resursseja hallinnoi-daan tehokkaammin.”

Ville Itälä

Kirjoittaja on Euroopan tilintarkastus-

tuomioistuimen suomalaisjäsen.

”EU-budjetin iso ongelma on ollut niin sanottu ”use it or

lose it” –ajattelumalli. Seitsemän vuoden ohjelmakaudeksi sovitut summat on käytettävä hinnalla

millä hyvänsä.”

Euroopan yhdentymistä ei voi jättää mainitsematta puhuttaessa viime vuosisa-dan eriskummallisuuksis-ta. Vain runsaat kymmenen vuotta toisen maailmanso-

dan jälkeen Euroopan demokraattisten valtioiden johtajat olivat valmiita luopu-maan osasta kansallista itsemääräämisoi-keutta yhteisten tavoitteiden nimissä. Ny-kyään Eurooppa onkin vakaampi ja vau-raampi kuin koskaan aiemmin.

Euroopan unionista on muodostunut omintakeinen poliittinen ja taloudellinen järjestelmä, joka hakee vertaistaan maa-ilmanhistoriassa. Euroopan integraatio on inspiroinut myös muita alueellisia

yhteistyöhankkeita, joista tunnetuimmat esimerkit lienevät Afrikan unioni ja Etelä-Amerikan Mercosur. Missään ei ole kui-tenkaan oltu valmiita menemään toimi-vallan ylikansallistamisessa niin pitkälle kuin Euroopassa.

Integraation suuri linja on yhteisten instituutioiden vahvistuminen jäsen-maiden toimivallan kustannuksella. Eu-roopan unionin ja jäsenmaiden suhdetta määrittäviä perussopimuksia on päivi-tetty 1980-luvulla alkaneen tiivistyvän integraation aikakaudella viidesti. Jo-kainen näistä muutoksista on eri tavoin vahvistanut unionin valtaa ja syventä-nyt integraatiota. EU:n poliittiset hartiat ovatkin nykyään leveät kattaen politii-

kan osa-alueet kulttuurista taloudelliseen koordinaatioon.

Mutta mihin Euroopan unioni on me-nossa? Vauhtia on syytä ottaa mennei-syydestä, joka ehdollistaa tulevaisuuden suuntaviivoja ja tekee joistain ratkaisuis-ta todennäköisempiä kuin toisista. Kysy-täänpä integraation niin sanottujen perus-tajaisien näkemystä asiasta. Juuri he jou-tuivat ensimmäisinä keksimään yhteisiä ratkaisuja Euroopan valtiojärjestelmän epäonnistumisiin.

Kaksi suuntaa integraatiolleJo pelkästään integraation varhaishistori-aan perehtymällä voidaan nähdä, kuinka kiistanalainen projekti Euroopan yhden-

Teksti: Niko Ruostetsaari

Taistelu integraation suunnastaEuroopan unioni on jälleen tienhaarassa, joka edellyttää suunnanmuutosta. Vaihtoehdoiksi on tarjottu syvenevää integraatiota ja toisaalta eriytyvän yhteistyön mallia. Voitaisiinko integraation tulevaisuutta tarkastella menneisyyden kautta?

Eurooppalainen8

INTEGRAATION TULEVAISUUS

Vapaan liikkuvuuden Schengen-sopimuk-seen lukeutuu myös EU:n ulkopuolisia maita. Neljä jäsenmaata odottaa vielä vuoroaan.

Myös euroalueeseen kuuluu suurin osa jäsenmaista. Ruskealla väritetyt jäsen-maat ovat velvoitettuja liittymään yhteis-valuuttaan asetetut kriteerit täytettyään.

tyminen on ollut aina perustajaisien käy-mistä keskusteluista lähtien. Keskeisin ristiriitaulottuvuus integraatiokeskuste-lussa on koskenut yhdentymisen valtiol-lista luonnetta. Huomattavimpina lähes-tymistapoina voidaan pitää ranskalaisen Jean Monnet’n ideoimaa asteittaisen yh-dentymisen traditiota ja italialaisen Altie-ro Spinellin edellistä kokonaisvaltaisem-paa federalistisen yhteistyön mallia.

Historian käännekohdilla on tapana nostaa esiin suuria persoonia. Kumpikin ajattelutapa tarkasteli vuosisadan traagis-ta menneisyyttä vasten kansallisvaltioi-den ja nationalismin vaikutusta, joka oli murrettava ikuisen rauhan turvaamiseksi. Keinot yhteisen tavoitteen saavuttamisek-si poikkesivat kuitenkin olennaisesti toi-sistaan. Monnet’lle yhdentyminen oli en-nen muuta käytännön ongelmien käytän-nönläheistä ratkaisua. Funktionalistisen logiikan mukaisesti sodan mahdollisuus tuli eliminoida konkreettisten taloudellis-ten suhteiden kautta. Spinelli sen sijaan vierasti Monnet’n ajatuksia kansallisen toimintakentän ylikansallistamisesta pala kerrallaan. Toimiva federaatio edellyttäi-si lyhyiden loikkien sijaan kertarysäystä.

Ikuisen eurooppalaisen rauhan lisäk-si kummallekin ajattelumallille oli omi-naista niiden Eurooppaa laajemmat nä-kemykset. Monnet pyrki hajottamaan globaalin valtiokeskeisen järjestelmän ja Spinelli luomaan maailmanlaajuisen liit-tovaltion. Spinelli uskoi, että federalismi olisi lähestymistavoista paras takaamaan vapauden ja sosiaalisen oikeudenmu-kaisuuden Euroopassa. Perustuslaissa säädetty integraation liittovaltiorakenne ikään kuin pakottaisi jäsenvaltiot rau-haan, sillä jo ainoastaan suvereniteetin ylikansallistaminen puolustuspolitiikassa tekisi sotatilasta mahdottoman. Valtioilla ei olisi armeijoita, joilla sotia.

Taloudellisen yhteistyön sijaan Spinel-li korosti poliittista yhdentymistä, ylikan-sallista demokratiaa ja parlamentarismia. Kaksi veristä maailmansotaa ja demokra-tioiden halvaantunutta päätöksentekoa läheltä seurannut Monnet taas suhtautui kansanvaltaan skeptisemmin. Monnet nä-ki demokratian monitasoisen hallintajär-jestelmän kansallisena elementtinä, kun taas ylikansallinen järjestelmä olisi luon-teeltaan teknokraattinen. Kansan ei ehkä tarvinnutkaan tietää kaikkea. Viisas vir-kamieseliitti hahmottaisi eurooppalaisen

kokonaisedun poliitikkoja ja kansalaisia kirkkaammin, ja demokraattinen hyväk-syntä voisi seurata perästä myöhemmin.

Monnet’n tietä eteenpäinMonnet’n ja Spinellin vetämät integraa-tion jakolinjat heijastuvat edelleen väke-västi EU:n toimintaan. Euroopan integ-raatio on edennyt vuosien saatossa lähei-sesti Monnet’n viitoittamaa polkua, johon toki myös federalistinen malli on jättänyt jälkensä. Spinelli ei ollutkaan järin näky-vässä asemassa 1950-luvun integraatioke-hityksen aikaan toisin kuin Monnet, jon-ka neuvonantajana italialainen tosin toimi hetken aikaa vuosikymmenen alussa.

Spinelli toki osallistui politiikkaan ja työskenteli muun muassa Euroopan par-lamentin jäsenenä kuolemaansa saakka vuoteen 1986. Monnet taas viihtyi politii-kan parrasvalojen sijaan taustalla. Rans-kalaisen konjakkisuvun vesan on nähty vaikuttaneen voimakkaasti 1950-luvulla perustetun hiili- ja teräsyhteisön syntymi-seen, minkä vuoksi juuri häntä on pidetty nykymuotoisen Euroopan unionin ensisi-jaisena kätilönä.

Hiili- ja teräsyhteisöstä yhdentyminen eteni hiljalleen konkreettisten askelten kautta laajenevaan yhteistyöhön ja yh-teiseen valuuttaan sekä sisämarkkinoi-hin. Monnet-metodi puski integraatiota eteenpäin, kun muut reitit olivat tukossa. Maastrichtin sopimuksella syntyneen po-liittisen unionin voidaan nähdä spinelli-läisen vastahyökkäyksen ensimmäisenä

aaltona, joka huipentui 2000-luvun alku-vuosien pyrkimykseen korvata aiemmat perussopimukset liittovaltion kaltaisella perustuslailla. Alankomaiden ja Rans-kan kansanäänestyksiin kaatunut perus-tuslaillinen uudistus muotoutui melko tarkasti joulukuussa 2009 voimaan as-tuneeksi Lissabonin sopimukseksi, joka luo raamit nykypäivän EU:n toiminnal-le ja rakenteelle. Vastaanhangoittelevien jäsenmaiden suostumus ostettiin lopulta maakohtaisilla erityisjärjestelyillä kuten esimerkiksi irlantilaisille myönnetyillä takeilla oikeudesta pysytellä avioeroa ja raskauden keskeyttämistä koskevan lain-säädännön ulkopuolella.

Spinellikin luonnosteli jo 1980-luvulla perustuslakia silloiselle yhteisölle, mut-ta törmäsi suunnitelmineen kansalliseen vastarintaan 2000-luvun hengenheimo-laistensa tavoin. Spinellin hahmotelmat kuitenkin toimivat pohjana vuoden 1992 Maastrichtin sopimukselle, jolla perustet-tiin Euroopan unioni. Selvästi poliittisek-si muovautuva ja yhä enemmän demo-kraattisesta päätöksenteosta riippuvai-nen yhteistyö ajoi Monnet-metodin sei-nää vasten.

Kysymys liittovaltiostaVaikka nykyään unionin perussopimuk-set kattavat lähes kaikki politiikan osa-alueet ja antavat unionille itsenäistä toi-mivaltaa useilla sektoreilla, pidetään pe-rustuslain puutetta juridisesti keskeisenä erona suhteessa liittovaltioon. Yksinker-

Eurooppalainen 9

INTEGRAATION TULEVAISUUS

JEAN MONNET (1888–1976)• Syntyi 9.11.1888 Cognacissa,

Ranskassa

• Perhetaustana tunnettu Monnet’n

konjakkisuku

• Työskenteli maailmansotien

aikaan Ranskan ja Iso-

Britannian sotaponnistelujen

yhteensovittamiseksi

• Keskeinen arkkitehti yhdentymisen

aloittaneessa ns. Schumanin

julistuksessa

• Nykyisen komission edeltäjän

ensimmäinen johtaja

• Nimitettiin Euroopan ensimmäiseksi

kunniakansalaiseksi vuonna 1976

• Kuoli 90-vuotiaana 16.3.1976

Vuonna 2008 Euroopan parlamentti juhlisti 50-vuotiasta Rooman sopimusta, joka loi Euroopan talousyhteisön.

tainen ja laajalti tunnustettu määritelmä liittovaltiolle korostaa perustuslain no-jalla jaettua valtaa kahden tai useamman hallintotason kesken.

Ilman perustuslakia unionin toimival-ta voidaankin nähdä periaatteessa jäsen-maiden sille toistaiseksi myöntämänä. Unionilla ei myöskään ole omaa hallitus-ta tai valtionpäämiestä, vaan politiikkaa tahdittavat 28 jäsenvaltion johtajat. Kou-riintuntuvin eroavaisuus EU:n ja varsi-naisten liittovaltioiden välillä lienee kui-tenkin yhteisen identiteetin ja yhteenkuu-luvuudentunteen heikkous. Euroopan unioni ei ole eurooppalaisten kotimaa. Jo Monnet korosti aikanaan, että ihmisten ei välttämättä tarvitse pitää toisistaan voi-dakseen kuitenkin hyötyä toisistaan.

Rakenteellisesti unionilla on jo paljon yhteistä spinelliläisen vision kanssa. EU:n instituutiot muistuttavat muodoltaan fe-deralistisia malleja. Merkittävää on myös Euroopan unionin tuomioistuimen valta ja unionin asetusten ensisijaisuus suh-teessa kansallisiin lainsäädäntöihin. Jä-senmaita yhdistävät myös muun muassa yhteiset sisämarkkinat sekä kauppa-, ul-ko- ja kehitysyhteistyöpolitiikat.

”Suurin osa federalistien perinteisistä tavoitteista näyttää olevan jo saavutettu. Kehittämisvaraa tästä näkökulmasta kä-sin olisi vielä unionin talouspoliittises-sa ja globaalissa turvallisuuspoliittises-sa roolissa”, valtio-opin professori Tapio Raunio kommentoi Eurooppalaisen Suo-men lokakuussa järjestämässä liittovaltio-seminaarissa. Vaikuttaa siltä, ettei Spinelli ole vielä lausunut viimeistä sanaansa tais-telussa integraation suunnasta.

Lukitut perussopimuksetKipinä historiallisille reformeille on yleensä löytynyt integraation tienhaarois-ta, jollaisessa unionin voidaan nytkin kat-soa vellovan. Spinelli korostikin tiettyjen historiallisten hetkien merkitystä uudis-tusten toteuttamisessa, kun ikkuna olisi poikkeuksellisesti auki kauaskantoisille ratkaisuille.

1980-luvulla globaalin talouskilpailun paine löi eurooppalaisten päättäjien päät yhteen synnyttämällä toimivat sisämark-kinat ja yhteisen valuutan. 1990-luvulla Jugoslavian sodat ja Yhdysvaltojen kiu-sallinen johtajuus Euroopassa loi maape-rää yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitii-kalle. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskut horjuttivat maailmanpolitii-

kan pelinappuloita, mikä heijastui unio-niin herättämällä tarpeen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa. Eurokriisikään ei lopulta onnistunut hidastamaan tahtia. Tuhkasta nousi talouden osalta vahvempi unioni, joka koordinoi kansallisia talous-politiikkoja, antaa räätälöityjä suosituk-sia ja mahdollisesti jopa sanktioita kurit-tomille jäsenmaille.

Tällä hetkellä unionin suurten mullis-tusten todennäköisyyttä pidetään yleisesti hatarana, sillä perussopimusten muutok-set edellyttävät jäsenmaiden yksimieli-syyttä. ”Jäsenmaiden veto-oikeuden vuok-si mittavia uudistuksia on vaikea toteut-taa. 28 jäsenvaltion unionissa löytyy luul-tavasti aina vähintään yksi maa, joka on integraation syventämistä vastaan”, Rau-nio arvioi. Myös Spinelli tiedosti kansalli-sen veto-oikeuden integraatiota halvaan-nuttavan vaikutuksen. Tämän vuoksi hän painottikin kokonaisvaltaisen ja peruutta-mattoman ylikansallistamisen merkitystä.

Lissabonin sopimuksen seitsemän vuotta kestänyt ratifiointiprosessi on varoittava esimerkki perussopimusten avaamisesta. Myöskään EU:n budjetin kasvattamiselle ei näytä olevan tällä het-kellä poliittista tahtoa. Unionin budjetti onkin koko 2000-luvun pysytellyt noin prosentin tuntumassa bruttokansantuot-teesta. Toisaalta ainoastaan EU:n talous-arviota tuijottamalla saa helposti väärän käsityksen integraation vaikutuksesta jä-senmaille. Unionin politiikka ja vallan-käyttö perustuu tulonsiirtojen sijaan oi-keudelliseen sääntelyyn, jonka toimeen-pano kustannuksineen on kunkin jäsen-maan vastuulla.

Euroopan unionin historiallinen rat-kaisu ongelmiin on ollut yhdentyminen. Mitä kovempia osumia EU on ottanut vastaan, sitä syvemmälle jäsenmaat ovat edenneet ylikansallisessa yhteistyössä. Ja mitä enemmän yhteistyötä on tiivistetty, sitä voimakkaammiksi ovat nousseet pu-heet kansallisten etujen varjelemisesta. Aikamme suuria paradokseja onkin, että samalla kun Euroopan integraatio on sy-vempää kuin koskaan, kansallistunne elää maanosassamme vahvempana kuin ehkä koskaan toisen maailmansodan jälkeen.

Kansallisvaltioiden vastaisku Merkkejä nationalismin uudesta tulemi-sesta on ollut ilmassa koko kuluvan vuo-sikymmenen. Iso-Britanniassa lauennut

Eurooppalainen10

ALTIERO SPINELLI (1907–1986)• Syntyi 31.8.1907 Roomassa,

Italiassa

• Liittyi jo nuorena Italian

kommunistiseen puolueeseen

• Vangittiin Mussolinia vastustavien

mielipiteidensä vuoksi ja laati

vankeudessa federalistista

Eurooppaa hahmotelleen ns.

Ventotenen manifestin

• Toisen maailmansodan jälkeen

mukana perustamassa Euroopan

federalistista liikettä ja toimi

Italian hallituksen neuvonantajana

Eurooppaa koskevissa

kysymyksissä

• Työskenteli 1970-luvulla

teollisuudesta ja yrittäjyydestä

vastaavana komissaarina

• Valittiin myöhemmin Italian

parlamentin lisäksi Euroopan

parlamenttiin, jonka jäsenenä toimi

kuolemaansa saakka

• Kuoli 78-vuotiaana 23.5.1986

Eurooppalainen Suomi ry:n järjestämässä luentosarjassa pohdittiin integraation

tulevaisuutta.

nostalginen ilmapiiri menneitä loiston päiviä kohtaan on kulminoitumassa kan-sanäänestykseksi maan EU-jäsenyydestä. Mikäli britit saavat neuvoteltua jäseneh-tonsa uusiksi, vaarana on laajempi eri-vapauksien vaatimusten dominoefekti myös muissa jäsenmaissa. Unkarin uu-sia toimintatapoja moni on verrannut 1930-luvun kaikuihin. Myös muissa jä-senmaissa kansallismieliset ja EU-kriitti-set voimat ovat nostaneet päätään.

Jäsenmaiden väliset jännitteet eivät ole kuitenkaan integraatiolle vieras il-miö. Erityisesti vuosituhannen vaihteen jälkeen EU:ssa on ollut aiempaa vaikeam-paa löytää yhteisymmärrystä harjoitetta-van politiikan suunnasta. Jännitteitä on pyritty hälventämään ennen muuta insti-tutionaalisilla ratkaisuilla.

Selvin ilmentymä pattitilanteesta on integraation monitahtisuus, jonka voi-daan ennakoida korostuvan tulevaisuu-dessa entisestään. Yhdentymisen jousta-vuus on kenties todella ainoa keino so-vittaa yhteen jäsenmaiden poikkeavat näkemykset integraation suunnasta. Käy-tännössä monitahtisuudella tarkoitetaan liittovaltiomaisen kovan ytimen rinnalle kehittyvää hallitustenvälisyyttä korosta-vaa valtioliittomaista kehää. Jäsenmaista osa voi halutessaan valita nopeamman

yhteistyön kaistan ja vastaavasti osa py-sähtyä taukopaikalle.

Yhdentyminen onkin edennyt moni-kehäisesti. Kaikki jäsenmaat eivät kuulu talous- ja rahaliittoon tai vapaan liikku-vuuden Schengen-sopimukseen. Esimer-kiksi Iso-Britannia, Irlanti ja Tanska ovat myös jäsenehtojensa mukaisesti jättäyty-neet osittain oikeus- ja sisäasioita koske-van yhteistyön ulkopuolelle. Tanska ei myöskään osallistu puolustuspoliittiseen yhdentymiseen. Kansalaisten perusoi-keudet määrittelevä Euroopan unionin perusoikeuskirja ei koske kaikilta osin Puolan ja Britannian kansalaisia. Myös EU on itsessään luonut tilapäisiä moni-kehäisiä rakenteita muun muassa uusista jäsenmaista tulevalle liikkuvuudelle. In-tegraation monikehäisyydellä on laajasti tunnustettu asema EU:n politiikassa.

Hengähdystauko mahdollisuutenaEuroopan kansallisvaltiot elävät ja voi-vat hyvin edelleen. Sekä Monnet’n että Spinellin tavoittelema valtiojärjestelmän murtaminen ei ole lähtenyt nousukiitoon. Euroopan Yhdysvallat on nykyään toteu-tumisesta kauempana kuin integraation alkuvuosina, jolloin ajatus sai tukea Sak-san ja Ranskan poliittista johtoa myöten. Angela Merkel on ajattelultaan kaukana Konrad Adenauerista ja François Hol-

lande jopa kauempana Robert Schuma-nista tai René Plevenista. Jäljelle on jää-nyt ainoastaan Yhdysvaltain varaukseton tuki integraation syventämiselle. Nykyti-lanne tuskin täysin tyydyttäisi kumpaa-kaan perustajaisää.

Lissabonin sopimuksen jälkeen EU vaikuttaa saavuttaneen tasapainotilan yli-kansallisen yhteistyön ja hallitustenvälisen päätöksenteon välillä. Tämä tasapainotila on sekä kriitikoiden että integraatiomyön-teisten hyväksyttävissä. Yhdentymisen sy-ventäminen luultavasti edelleen lujittaisi jäsenmaiden ja välillisesti myös kansalais-ten yhteenkuuluvuutta, mutta liiallinen vallan keskittäminen toimisi mahdollisesti spinelliläisiä tavoitteita vastaan. Kansallis-valtiot ovat edelleen unionin kansalaisten ensisijainen samaistumiskohde.

Integraation hengähdystauko mah-dollistaakin laajan kansalaiskeskustelun EU:n politiikan sisältökysymyksistä ja sa-malla yhdentymisen oikeutuksen vahvis-tamisen. Paluuta Monnet’n ajatuksiin de-mokraattisen legitimiteetin perästä seu-raamiseen ei enää ole.

Eurooppalainen 11

INTEGRAATION TULEVAISUUS

Valtiovarainministeri Alexander Stubb asetti elokuun lopulla työryhmän, jonka tehtävänä oli arvioida talous- ja rahaliiton kehittämis-tarpeita. Työryhmän raportti luovutettiin mi-nisteri Stubbille lokakuun alussa. Työryhmän asettamisen taustalla oli kesä-

kuussa julkaistu viiden puheenjohtajan raportti Euroopan ta-lous- ja rahaliiton viimeistely. Eurooppa-neuvoston oli tarkoitus keskustella aiheesta lokakuun huippukokouksessaan. Pakolais-ongelma kuitenkin vei siltä ajan. Nyt keskustelu on tarkoitus aloittaa joulukuun huippukokouksessa.

Vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että Euroopan talous- ja rahaliiton perusrakenteissa on ollut puutteita, jotka finanssi- ja velkakriisi nostivat esiin. Laaja yhteisymmärrys vallitsee myös siitä, että puutteet on korjattava ja että on mentävä eteenpäin. Vähemmän yksimielisyyttä on siitä, mihin suuntaan talous- ja rahaliittoa tulisi kehittää.

Työryhmä hahmotti talous- ja rahaliiton kehittämiselle kaksi vaihtoehtoista väylää, ”keskitetyn ohjauksen EMU:n” ja ”mark-kinakuri-EMU:n”. Kumpikin visio on sisäisesti johdonmukainen kokonaisuus. Niissä vallan ja vastuun yhteys toteutuu tavalla, joka luo pohjan demokraattiselle hyväksyttävyydelle.

Keskitetyn ohjauksen EMU:ssa jäsenvaltioiden finanssi- ja talous-politiikkaan kohdistuva valvonta ja ohjaus lisääntyvät. Se tuo mu-kanaan kasvavan vaikkakin rajoitetun yhteisen vastuun jäsenvalti-oiden riskeistä ja vakaudesta. Jotta toimivalta ja vastuu pysyisivät samoissa käsissä, finanssipoliittinen ohjaus edellyttäisi yhteisiä resursseja, joiden käytöstä päätettäisiin yhteisesti unionitasolla.

Jonkinlainen unionitason finanssipoliittinen pelivara tai suh-dannetasausmekanismi voisi olla jäsenmaiden ja koko euroalu-een vakauden näkökulmasta toivottava kehityssuunta. Ongel-mana siinä on, miten tällaisten yhteisten resurssien käyttöön liit-tyvä vallankäyttö kyettäisiin järjestämään niin, että sille syntyisi riittävä demokraattinen hyväksyttävyys.

Markkinakuri-EMU:ssa vastuu talouspolitiikasta ja sen seura-uksista pysyy jäsenvaltiolla. Kun vastuu kurinalaisesta politii-kasta on selkeästi kansallisella tasolla, päätöksenteon oikeutuk-seen liittyvät kysymykset ratkeavat luontevasti kansallisten pää-tösprosessien kautta. Talous- ja finanssipolitiikan vastuullisuutta tukevat markkinakuri sekä kansalliset finanssipolitiikan säännöt ja niitä valvovat instituutiot.

Markkinakuri vahvistuu, kun tehdään etukäteen selväksi, että maksukykynsä menettäneille valtioille suoritetaan velka-järjestely siten, että yksityiset velkojat menettävät merkittävän osan saamistensa arvosta. Kynnys velkajärjestelyyn ryhtymisek-si helpottuu, jos pankkien ja kotivaltion välinen kohtalonyhteys saadaan katkaistuksi. Juuri tähän pyritään pankkiunionin vii-meistelyllä.

Työryhmä otti myönteisen kannan pankkiunionin viimeis-telyyn siten, että siihen liitetään myös yhteinen talletusvakuu-tusjärjestelmä. Pankkiunioni on johdonmukainen osa kumpaa tahansa EMU-visiota.

Työryhmä korosti, että valinnassa kahden vision välillä ei ole kysymys kannanotosta integraation syvenemisen, yhteisvastuun lisäämisen tai liittovaltiokehityksen puolesta tai niitä vastaan.

Integraatiota voidaan syventää sisämarkkinoita kehittämällä tai harmonisoimalla yritysverotusta ja konkurssilainsäädäntöä pääomamarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi. Tämä ei tuo mukanaan lisääntyvää yhteisvastuuta.

Yhteisvastuu voi tarkoittaa vakuutustyyppistä riskien jakoa, jossa yhteisvastuu on lähtökohtaisesti hinnoiteltu niin, että kukin kantaa kustannuksista saamaansa suojaa vastaavan osuuden. Tä-män tyyppistä yhteisvastuuta sisältyy oikein muotoiltuun pank-kiunioniin. Se ei vaadi tuekseen liittovaltiokehitystä.

Liittovaltiorakenteita taas voidaan luoda ilman, että siitä syntyy pysyviä tulonsiirtoja jäsenmaiden välille. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ei ole pysyviä tulonsiirtoja osavaltioiden välil-lä. Sen sijaan siellä liittovaltion tasolla toimiva työttömyysva-kuutusjärjestelmä toteuttaa vakuutustyyppistä yhteisvastuuta ei osavaltioiden, vaan suoraan kansalaisten välillä.

Pakolaisongelman kärjistyminen on saanut monet toivo-maan, että Schengen-järjestelmää luotaessa olisi samalla luotu yhteinen rajavalvonta ja määritelty yhteinen pakolaispolitiikka. Se olisi edellyttänyt yhteisten resurssien kokoamista. Jos nyt to-teutunut tilanne olisi nähty todellisena uhkakuvana, tällaisen liittovaltiotyyppisen rakenteen luomiselle olisi ehkä löytynyt maksuhalukkuuttakin.

Antti Suvanto

Kirjoittaja on johtokunnan neuvonantaja Suomen Pankissa,

EKSO – Euroopan kulttuuriyhdistys ry:n puheenjohtaja ja

Eurooppalainen Suomi ry:n hallituksen jäsen.

Työryhmä pohti EMU:n kehittämistarpeita

Eurooppalainen12

KOLUMNI

FEDERALISMIN PUOLESTA1) Osavaltioiden aseman turvaaminen. Liittovaltioiden perus-

tuslaeissa on yleensä tarkkaan jaettu toimivalta keskusval-lan ja alempien tasojen välillä. Federalismi takaa osavalti-oiden oikeuden harjoittaa politiikkaa perustuslaissa määri-tetyillä sektoreilla, minkä on katsottu huomioivan kunkin alueen erityispiirteet ja vähemmistöjen tarpeet.

2) Kansalaisten paremmat vaikutusmahdollisuudet. Vallan alu-eellinen hajauttaminen ja monitasoinen hallintajärjestelmä monipuolistavat kansalaisten poliittisia vaikutusmahdolli-suuksia. Erityisesti vähemmistöjen vaikutusmahdollisuuk-sia pidetään liittovaltioissa huomattavasti laajempina yh-tenäisvaltioihin verrattuna.

3) Konsensushakuisuus. Liittovaltioissa päätöksenteko perus-tuu yhtenäisvaltioita laajempien koalitioiden yhteistyö-hön, jolloin ne ovat helpommin kaikkien kansalaisten hy-väksyttävissä.

4) Taloudellinen tehokkuus ja parhaiden käytäntöjen leviäminen. Yhteiset sisämarkkinat ja yhteinen kauppapolitiikka vah-vistaa osavaltioiden taloudellista selkärankaa. Liittoval-tioissa osavaltiokohtaiset onnistuneet kokeilut leviävät myös helposti ympäriinsä, mikä jalostaa jatkuvasti parem-pia politiikkaratkaisuja.

Teksti: Niko Ruostetsaari

Kuva: iStockphoto

Noin kaksi viidestä maailman ihmisestä asuu liittovaltioissa. Vaikka liittovaltiot eli federaatiot saattavat käytännön järjestelyiltään poiketa toisistaan hyvinkin paljon, niille on yhteistä ajatus vallan alueellisesta hajauttamisesta. Federalismia on pidetty oikeudenmukaisena hallinta-muotona maantieteellisesti laajoissa, väkirikkaissa tai väestöltään monenkirjavissa valtioissa. Euroopan unioni ei ole liittovaltio, mutta monet haluaisivat siitä sellaisen. EU:n liittovaltiokehi-tystä myös vastustetaan vähintään yhtä kiihkeästi. Federalismin tutkimuskirjallisuudessa liitto-valtion eduista ja haitoista yhtenäisvaltioihin nähden on kuitenkin melko laaja yhteisymmärrys.

FEDERALISMIA VASTAAN1) Päätöksenteon kankeus. Yhtenäisvaltioiden on katsottu pys-

tyvän reagoimaan yhteiskunnallisiin muutoksiin huomat-tavasti liittovaltioita jouhevammin. Liittovaltioissa päätök-sentekoon osallistuu yhtenäisvaltioita useampi instituutio, mikä hidastaa lainsäädäntöä. Osavaltioiden ja keskushallin-non väliset toimivaltamuutokset edellyttävät pitkällisiä pe-rustuslakien tarkistusprosesseja.

2) Tehottomuus ja lainsäädännön yhteensovittamattomuus. Liitto-valtioissa vaarana ovat päällekkäiset politiikat eri tasojen välillä, mikä lisää kustannuksia ja kuluttaa tarpeettomasti resursseja. Esimerkiksi erilliset koulutuspolitiikat jokaisessa osavaltiossa saattavat vaikeuttaa muuttoliikettä valtion sisäl-lä ja haitata taloudellista toimintaa.

3) Toimivaltaa koskevat ristiriidat. Erityisesti kriisitilanteissa val-lan on nähty helposti kasaantuvan keskushallinnolle, mikä synnyttää toimivaltakiistoja liittovaltion eri tasojen välille. Perustuslaillisten ongelmien ratkominen on hidasta ja voi halvaannuttaa päätöksentekoa.

4) Päätöksenteon monimutkaisuus. Useiden eri tasojen läpi käyvä lainsäädäntöprosessi monimutkaistaa päätöksentekoa ja su-mentaa poliittista vastuuta. Päätöksenteon demokraattinen valvonta on yhtenäisvaltioita hankalampaa ja työläämpää.

Liittovaltion puolesta ja vastaan

Lähteet: Raunio, Tapio (2002). Liittovaltiot. Federalismin teoria ja arki. Tammer-Paino Oy: Tampere.

Eurooppalainen 13

FEDERALISMI

Vuoden 2015 parla-menttivaalit voit-tanut Iso-Britan-nian Konservatii-vipuolueen pu-heenjohtaja David Cameron ravisteli

vaalikampanjan aikana koko Euroopan unionia lupaamalla kansanäänestyksen maan EU-jäsenyydestä, mikäli puolue saisi jatkokauden vallankahvassa. Asian-tuntijoiden odotukset ylittäneen enem-mistön turvin puolue onkin nyt toteutta-massa vaalilupaustaan, jonka aikataulu riippuu viime kädessä pääministerin käy-mien EU-jäsenehtoja koskevien neuvotte-luiden etenemisestä. Neuvottelujen lop-putuloksesta britit äänestävät viimeistään vuoden 2017 loppuun mennessä.

Perussopimusten muutosten sijaan Bri-tannia on hakemassa muilta jäsenmailta laillisesti sitovia lupauksia ja symbolisia myönnytyksiä brittien erityistien tunnus-tamiseksi. Cameronin nelikohtaisiin neu-vottelutavoitteisiin kuuluvat muun muas-sa julistukset EU:sta usean valuutan unio-nina ja brittien oikeudesta säilyä mah-dollisesti etenevän liittovaltiokehityksen ulkopuolella sekä vaatimus kansallisten parlamenttien aseman vahvistamisesta.

Neljänneksi brittihallitus on edellyttä-mässä rakenteellisia muutoksia unioniin lyömään kiilaa euromaiden ja euroon kuulumattomien jäsenvaltioiden välil-

le. Cameronin huolena on euroryhmän mahdollisesti tiivistyvä yhteistyö talous- ja rahapolitiikan lisäksi myös muilla po-litiikan osa-alueilla, mikä voisi nykyisten määräenemmistösäännösten myötä viedä integraatiota brittien kannalta epämielui-saan suuntaan ja uhata Lontoon Cityn asemaa globaalina finanssikeskuksena. ”Euromaiden konvergenssista on kuiten-kin vähän todistusaineistoa, sillä yhteis-ymmärryksen löytäminen myös euroalu-etta koskevissa asioissa on ollut vaike-aa”, Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelman ohjelmajohtaja Juha Jokela muistuttaa.

Kompromissihakuinen esityslistaBrittilehdistön esittelemien vaatimus-ten ongelmana on niiden ylimalkaisuus. Symboliset ja laillisesti ainakin kansan-äänestykseen asti sitomattomat ehdot tuskin myöskään ovat riittäviä tyydyttä-mään konservatiivipuolueen euroskeptis-tä laitaa. Käytännössä EU on jo nykyisel-lään monen valuutan unioni johtuen Iso-Britannian ja Tanskan jäsensopimuksissa mainituista oikeuksista pysyä yhteisva-luutan ulkopuolella. Myös integraation eritahtisuudella on laaja hyväksyntä jä-senmaissa. Tarkempien yksityiskohtien puuttuessa on kuitenkin vaikea vielä vai-kea sanoa tarkoittavatko brittien vaati-mukset käytännössä esimerkiksi kansal-lisille parlamenteille tai euron ulkopuoli-

sille jäsenmaille myönnettäviä eriasteisia veto-oikeuksia.

Jokelan mukaan ainakin kolmelle en-simmäiselle Cameronin vaatimukselle on löydettävissä ymmärrystä muista jäsen-maista. Vaatimuslista lieneekin muotoil-tu suhteellisen kompromissihakuisesti niin, että Britannian ajamille uudistuk-sille on mahdollista löytää sopu muiden jäsenmaiden kanssa. ”Britanniaan koh-distuvan EU:n sisäisen muuttoliikkeen hillitseminen esimerkiksi työperäisiä so-siaalietuuksia rajoittamalla on yksi neu-vottelujen vaikeimmista kysymyksistä. Yksityiskohtaisten vaatimusten rinnalla Cameron on viime aikoina pyrkinyt ko-rostamaan kaikkien etua palvelevia uu-distuksia”, Jokela kommentoi.

Mikäli perussopimuksiin päätetään lo-pulta tehdä Cameronin aiempien esitys-ten mukaisesti tarkistuksia, vaarana voi olla pelätty brittien laukaisema jäsenehto-jen päivittämisaalto. Toistaiseksi muutok-sia jäsenehtoihin ei ole ehdotettu muissa jäsenmaissa ja suhtautuminen Iso-Britan-nian vaateisiin on ollut hillityn maltillista. Vaatimusten tarkempien sisältöjen puut-tuessa onkin vaikea ottaa kantaa brittien aloitteisiin – ainakaan niiden puolesta.

Teksti: Niko Ruostetsaari

Britannia pitää Eurooppaa varpaillaanEuroopan unionin kolmanneksi väkirikkain jäsenvaltio Iso- Britannia äänestää pääministeri David Cameronin vaali-lupausten mukaisesti maan suhteesta EU:iin viimeistään vuoden 2017 loppuun mennessä. Ennen kansanäänestystä Cameron haluaa neuvotella maansa EU- jäsenehdot uusiksi. Saarivaltion ero EU:sta, eli niin sanottu Brexit, on noussut mielipidemittausten mukaan jopa varteenotettavaksi vaihto-ehdoksi.

Eurooppalainen14

AJANKOHTAISTA

Iso-Britannia äänestää pääministeri David Cameronin vaalilupausten mukaisesti maan suhteesta EU:hun viimeistään vuoden 2017 loppuun mennessä. Äänestyksestä odotetaan

tasaista, joten lehdistö näyttelee ratkaise-vaa roolia. Britannian iltapäivälehdistö tuskin luopuu euroskeptisistä painotuk-sistaan, mutta konservatiivisten valtavir-tamedioiden painotuksiin David Came-ronin suhtautumisella on suuri vaikutus.

”Arviolta puolet brittilehdistöstä tu-lee joka tapauksessa kampanjoimaan EU-eron puolesta. Esimerkiksi The Sun, Mir-ror ja Daily Mail ovat jo vuosikymmeniä

Teksti: Hannu-Pekka Ikäheimo, kuva: Euroopan parlamentti ©

lietsoneet brittejä EU-vastaisuuteen. Sen sijaan maltillisemmat konservatiiviset mediat, kuten Daily Telegraph ja Times, tulevat todennäköisesti myötäilemään Cameronin valitsemaan linjaa. Sillä tu-lee olemaan merkittävä vaikutus”, ar-vioi Suomessa Eurooppalainen Suomi ry:n kutsumana vieraillut kansainväli-sen Eurooppa-liikkeen (European Mo-vement International) pääsihteeri Petros Fassoulas.

Kreikkalaistaustainen Fassoulas tuntee Britannian EU-keskustelun perin juurin. Hän asui Britanniassa reilut 15 vuotta ja toimi maan Eurooppa-liikkeessä aktiivi-

sesti yli vuosikymmenen, viimeksi vara-puheenjohtajana. Tällä hetkellä Fassoulas seuraa Britannian kipuilua EU-suhteensa kanssa Brysselistä, jossa hän aloitti työs-kentelyn kansainvälisen Eurooppa-liik-keen johdossa viime kesänä.

”Britannian suhde Eurooppaan on ollut jo pitkään ongelmallinen. Osittain kyse on siitä, että entisenä imperiumina saarivaltio etsii yhä uutta paikkaansa glo-baalissa maailmanjärjestyksessä. Vaikka Britannia onkin historiallisilta juuriltaan erittäin eurooppalainen kansakunta, britit eivät koe olevansa eurooppalaisia.

Toisaalta kyse on myös siitä, että Bri-tit liittyivät EU:hun kun integraatio oli jo pitkällä. Heillä ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa sen rakenteisiin haluamallaan tavalla”, analysoi Fassoulas.

Kampanjat sekä EU:ssa säilymisen puolesta että sitä vastaan ovat jo käyn-nistyneet. Fassoulaksen mukaan on to-dennäköistä, että Ei-puoli tulee saamaan lehdistön lisäksi myös rahoittajien tuen taakseen. Ainakin konservatiivien vetä-mä Vote Leave -kampanja on jo onnistu-nut keräämään merkittäviä summia taak-seen. Sitä ovat tukeneet muun muassa Lontoossa toimivat hedge-rahastot, jotka vierastavat kaikkea ulkopuolista puuttu-mista markkinoiden toimintaan.

”Kampanjaetu on ehdottomasti Ei-puolella. Kyllä-puolen kampanjaa tosin helpottaa se, että faktat ovat heidän puo-lellaan. Britannian EU-jäsenyyden edut on osoitettu useissa selvityksissä. Hyödyt vain täytyy osata muokata tunteisiin ve-toaviksi tarinoiksi”, Fassoulas kommentoi.

Britannian EU-jäsenyyden ehdoista väännetään paraikaa kättä Cameronin, EU:n ja jäsenmaiden kesken. Neuvottelut eivät ole edenneet odotetusti, eikä edel-leenkään ole täysin selvää, mitä Cameron tulee EU:lta vaatimaan. Fassoulaksen mu-kaan tämä on osa Cameronin taktiikkaa. Kun ei tavoittele mitään konkreettista, kukaan ei voi myöskään syyttää siitä, et-tei tavoitteita saavutettu.

”Cameron yrittää selittää minkä tahan-sa EU:sta saamansa diilin voitokseen. On selvää, että kovimmille euroskeptikoille se ei riitä: heille ei tule riittämään mikään muu kuin ero, mutta kantaansa yhä em-piville näillä koreografioilla on merkitys-tä. Äänestyksestä tulee varmasti tiukka, mutta uskon ja toivon että Kyllä-äänet voittavat täpärästi.”

Britannian Eurooppa-liikkeessä pitkään vaikuttaneen kansalais -järjestöjohtaja Petros Fassoulaksen mukaan pää ministeri Cameronilla on valta kääntää Britannian EU-äänestys suuntaan tai toiseen. Cameronin kanta tulee vaikuttamaan myös lehdis-tön suhtautumiseen.

Katseet kääntyvät Cameroniin

Eurooppalainen 15

AJANKOHTAISTA

Mitkä ovat mielestänne polttavimmat teemat tällä hetkellä Euroo-pan keskuspankin ja toisaalta koko Euroo-

pan unionin päättävissä pöydissä?Mitä talous- ja rahaliiton kehittämi-

seen tulee, niin suuri asia tällä hetkel-lä on euroalueelle luotu yhteinen pank-kiunioni, jossa pankkivalvonnasta vastaa EKP. Eurooppalainen pankkivalvonta jäi 1990-luvulla toteutumatta. Kyseessä on sisämarkkinoiden perustamisen jälkeen

Teksti ja kuva: Niko Ruostetsaari

Liikanen luottaa euroonSuomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen on ollut Suomen EU-politiikan keskiössä koko jäsenyytemme ajan. Eurooppalainen-lehden tapaama Liikanen uskoo valmisteilla olevien uudistusten takaavan vahvemman ja kestävämmän euroalueen myös mahdollisten tulevien kriisien aikana.

yksi suurimmista integraation askeleis-ta ja asia on edennyt ripeästi ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Lisäksi yhteisten sääntöjen ja mekanismien kautta toteu-tuva sijoittajavastuu on tulossa voimaan, mikä pitää huolen, että sijoittajat kantavat vastuun riskeistä veronmaksajan sijaan.

Ajankohtainen asia on tietenkin myös pakolaiskysymys, joka on herättänyt tar-peen toimia yhdessä Euroopan tasolla oi-keus- ja sisäasioissa sekä rajakontrollissa. Tarvitaan myös kansainvälisiä ratkaisuja kriisien lähteillä hädänalaisten auttami-

seen, missä EU:lla on myös tärkeä roo-li. EU:n on löydettävä selkeät yhteiset säännöt ja toimintakyky ihmisten liikku-miseen liittyen. Schengenin saavutusten turvaaminen uudessa tilanteessa on myös tärkeää.

Onko todella niin, että yhteisten ratkai-sujen arvo ymmärretään vasta kriisien aikana?

Usein näin näyttää olevan. Monet ajat-telivat aiemmin, että maahanmuutto on puhtaasti kansallinen kysymys. Nyt his-

Eurooppalainen16

AJANKOHTAISTA

toriallinen väestöliike Euroopassa haastaa meidät yhteisiin ratkaisuihin, kun toisen maailmansodan jälkeiset valtioiden rajat Lähi-idässä uhkaavat murtua.

Integraation syventämiselle tarvitaan demokraattinen oikeutus. On osoitetta-va, että on tehokkaampaa toimia yhdessä. Joskus se on onnistunut hyvillä argumen-teilla ja faktoilla, kuten esimerkiksi sisä-markkinoiden rakentamisen yhteydessä. Jo tuolloin pankkiunionia kyllä esitettiin, mutta finanssikriisin jälkeen tarpeesta tuli kriittinen. Tietenkin uudistukset olisi ol-lut hyvä tehdä aikaisemmin.

Jos mentäisiin esimerkiksi 10 vuotta ajassa taaksepäin, olisitteko uskonut, miten voimakkaan kriisin euroalue tu-lee kohtaamaan?

Finanssikriisin laajuus oli kaikille odottamaton. Näin laajoihin ongelmiin ei ollut varauduttu maailmalla, eikä euro-alueella. Euroalueelle iski finanssikriisin lisäksi myös toinen shokki eli valtionvel-kakriisi.

Miten talouskriisi on vaikuttanut Euroo-pan keskuspankkiin?

Kun finanssikriisin lauettua pankkien keskinäinen luottamus katosi, jouduttiin niiden likviditeettitarpeet hoitamaan kes-kuspankin kautta, toki vakuutta vastaan. Näin yleensä käy finanssikriisien yhtey-dessä. Rahapolitiikka on ollut erittäin el-vyttävää, korot on laskettu historiallisen alas ja valtioiden velkakirjoja on ostettu laajasti hintavakauden turvaamiseksi.

EKP:lle on lisäksi annettu enemmän tehtäviä kuin se on pyytänyt. Puhuim-me edellä pankkivalvonnasta. Perussopi-musta tulkittiin niin, että pankkivalvon-taviranomainen on mahdollista perustaa vain olemassa olevan EU-instituution yh-teyteen ja se toimii nyt EKP:n yhteydessä.

EKP on tehnyt uusia toimenpiteitä, jot-ka on myös perusteltu yksityiskohtaises-ti. Kun kriisin aikana pankkien välinen epäluottamus kasvoi ja keskinäinen luo-tottaminen väheni, tarvittiin EKP myön-tämään pankeille vakuuksia vastaan lik-viditeettiä.

Keskuspankki on vahva eurooppalai-nen instituutio, jolla on selvä mandaatti ja sen puitteissa merkittävä harkintavalta. Toimenpiteistä on ollut laaja eurooppalai-nen hyväksyntä. EKP kykeni toimimaan myös kriisin aikana. Uusista tehtävistä

huolimatta EKP:n toiminnan keskiössä on säilynyt rahapolitiikka ja hintavakauden turvaaminen.

Ovatko eurooppalaiset pankit nyt vii-meisimpien toimenpiteiden myötä tur-vassa?

EKP on läpivalaissut eurooppalaisen pankkisektorin ja velvoittanut pankkeja tarvittaessa hankkimaan lisää pääomia. Pankit ovat nyt vahvempia vastaanotta-maan mahdolliset kriisit ja shokit, mikä on parantanut myös luotonantoa monissa entisissä kriisimaissa. Euroalueen talouk-sien signaalit ovatkin pääsääntöisesti ol-leet viime aikoina positiivisia.

Onko yhteisvaluutan olemassaolon oi-keutus heikentynyt kriisin seurauksena?

Monissa maissa arvostus yhteisvaluut-taa koskien on viime aikoina itse asiassa noussut. Kreikassa sitoutuminen euroon on huomattavaa ja viime vuosina kolme Baltian maata on liittynyt euroalueeseen. Ongelmista huolimatta euromaat ovat katsoneet, että kyseessä on valuutta, jos-sa halutaan olla mukana.

Ovatko toimet lopulta tarpeiksi järeitä ennaltaehkäisemään vastaavat myrskyt?

Pankkiunionissa tarvitaan vielä askel yhteisen talletussuojajärjestelmän luo-miseksi. Tätä ennen on tärkeää asettaa kaikki maat samalle viivalle talletussuo-jan toimivuuden kannalta. Tähtäimessä on myös pääomamarkkinaunioni, jotta talouden rahoituskanavat monipuolis-tuisivat ja pankkien ulkopuolinen rahoi-tus välittyisi voimakkaammin talouteen. Kun järjestelmä toimii hyvin, se jakaa val-tioiden välisiä riskejä ja siten luo vakaut-ta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa rahoitus-markkinat hajauttavat ja jakavat tehok-kaasti osavaltioiden välisiä riskejä.

Valtiovarainministeriön julkaisemassa raportissa talous- ja rahaliiton kehittä-miselle visioitiin kaksi vaihtoehtoista suuntaa: keskitetyn ohjauksen EMU ja markkinakuri-EMU. Kumpaa pidätte to-dennäköisempänä?

Raportti on hyvin tehty ja sen suurin ansio on nk. Viiden puheenjohtajan ra-portissa käsitellyn talous-ja rahaliiton viimeistelyn merkityksen läpikäyminen. Molemmat tässä suomalaisessa raportissa hahmotellut vaihtoehdot ovat johdonmu-

kaisia ja jopa mahdollisia. Uskon kuiten-kin, että lopputulema on viime kädessä näiden kahden mallin yhdistelmä. Tarvi-taan sekä yhteisiä sääntöjä ja mittapuita että markkinakuria. Tällöin huonosta ta-louspolitiikasta aiheutuneet kustannukset säilyvät kyseisen jäsenmaan hoidettavina.

Toimikauttanne Suomen pankin pääjoh-tajana on jäljellä kesään 2018 asti. Min-kä teemojen arvioitte leimaavan keskus-pankin työskentelyä ja eurooppalaista politiikkaa tänä aikana?

Tärkeää on rakenteilla olevien projek-tien loppuun saattaminen. Suuri kysy-mys on talouden kääntäminen kestävän kasvun tielle. Euroopassa tarvitaan sel-laisia taloudellisia rakenteita, jotka tuke-vat työllisyyttä ja kasvua ja lisäävät ta-louksien dynamiikkaa. Monessa maassa on haasteena väestörakenteen vanhene-minen, minkä ratkaisemisessa maahan-muutto on yksi avain.

Laajoja linjoja ovat myös tietenkin pa-kolaiskriisiin ja ilmastonmuutokseen liit-tyvät asiat. Nämä ovat sukupolvemme suurimpia kysymyksiä, jotka vaikuttavat meihin monella tapaa. Vaikutukset ovat dramaattiset paitsi ihmisten elin- ja asu-mismahdollisuuksiin myös esimerkiksi finanssimarkkinoihin hinnoittelun ja ris-kiarviointien muuttumisen vuoksi. Ai-kamme suuret haasteet kietoutuvatkin monella tapaa yhteen. Ratkaisuja niihin ei välttämättä tule heti, mutta ne ovat jo-ka kuukausi pöydällä ja arvioitavana.

Erkki Liikasta haastateltiin 17.

marraskuuta Helsingissä.

Eurooppalainen 17

AJANKOHTAISTA

ERKKI LIIKANEN• Syntynyt 19.9.1950 Mikkelissä

• Valtiotieteiden maisteri

Helsingin yliopistosta 1975

(kansantaloustiede)

• SDP:n kansanedustaja 1972–1990

• Valtiovarainministeri 1987–1990

• Suomen EU-suurlähettiläs 1990–

1994

• EU:n komissaari 1995–2004

• Suomen Pankin pääjohtaja 2004

alkaen

Teksti: Niko Ruostetsaari

Kuvat: iStockphoto s.18,

Euroopan komissio © s. 20,21

Euroopan digitaalinen sudenkuoppaEuroopan unioni tarvitsee digiloikan. Integraation kruununjalokiviin lukeutuvat yhteiset sisä-markkinat eivät ole onnistuneet pysymään digitaalisen murroksen perässä, mikä on rapauttanut eurooppalaisten digitaalisten palveluntarjoajien kilpailukykyä suhteessa muuhun maailmaan. Jean-Claude Junckerin johtamalta Euroopan komissiolta odotetaan nyt paljon. Komission mukaan yhteiset digitaaliset sisämarkkinat voisivat kasvattaa EU:n taloutta vuosittain jopa yli 400 miljardilla eurolla.

Eurooppalainen18

DIGITAALINEN AGENDA

gitaalisten rajatarkastusten purkamisen puolesta on helppo argumentoida. Yhtei-sillä sisämarkkinoilla kuluttajan palvelu-valikoima monipuolistuisi ja hinnat laski-sivat, yrittäjien markkinat laajenisivat ja kansantaloudet löytäisivät uusia kasvun eväitä. Miksi digiteollisuudesta on muo-dostunut EU:lle toistaiseksi ylittämätön este?

Toinen mahdollisuusEurooppalaisten digimarkkinoiden pirs-taleisuus on johtanut tehottomuuteen ja maanosamme digitaalisten hyödykkei-den kilpailukyvyn laskuun suhteessa esi-merkiksi Yhdysvaltoihin tai Kiinaan. Ei ole sattumaa, että muun muassa Google

luomiseen liittyviä haasteita 1980-luvul-la; byrokratia jyllää, rajat ovat osittain sul-jettuja ja verotukselliset ratkaisut suosivat kotimaista toimintaa. Tuolloiset sisämark-kinat olivat digimarkkinoiden tavoin jä-mähtäneet 12 kansalliseksi markkina-alu-eeksi, joille muiden EY-maiden oli vaikea päästä – kuluttajien kustannuksella. Vas-ta komission vuonna 1985 julkaisema val-koinen kirja tarvittavista sisämarkkinala-eista loi otollisen maaperän tuotteiden, tavaroiden, pääomien ja palveluiden va-paalle liikkumiselle.

EU on toki tunnistanut digitalouden merkityksen ja haasteet, mutta konkreet-tiset toimenpiteet kansallisten raja-aitojen murtamiseksi ovat jääneet laihoiksi. Di-

Euroopan unioni on jäänyt ajastaan jäl-keen – digitaalisesti. Digitaaliset palvelut ovat maailman no-peimmin kasvava lii-ketoiminta-alue, jo-ka sijaitsee kuitenkin

Euroopan yhteisten sisämarkkinoiden nä-kökulmasta kuolleessa kulmassa. Palve-luntarjoajalle tai yrittäjälle EU merkitsee digiteollisuudessa 28 jäsenvaltion muo-dostamia pirstaleisia markkinoita, joiden kaikkien valloittaminen on paitsi tavatto-man työlästä myös kallista.

Digimarkkinoiden ongelmat muistut-tavat huomattavasti sisämarkkinoiden

Eurooppalainen 19

DIGITAALINEN AGENDA

ja Amazon ovat syntyneet Yhdysvallois-sa Euroopan sijaan. Myös Aasiassa di-gitalous on ottanut suuria harppauksia, mikä on näkynyt muun muassa Baidun ja Alibaban kaltaisten globaalien suuryri-tysten kukoistuksena. Nousevat toimijat ovat kuroneet teknologisessa osaamisessa Euroopan rinnalle ja ohitse.

Eurooppalaisen yhtenäisyyden puute on sen sijaan ruokkinut vahvojen kansal-listen toimijoiden asemaa, josta yritykset ovat olleet melko haluttomia tinkimään. Useat EU:n jäsenmaat ovat myös olleet vastahakoisia digilainsäädännön uudis-tuksiin, eikä komissiokaan ole onnistu-nut järjestäytymään asiassa yhteiseen rintamaan. Lyhytnäköinen politiikka ja kansalliset edut ovat astuneet suuren eu-rooppalaisen digivision varpaille. Kansal-lisiin markkinoihin sidottu eurooppalai-nen kuluttaja voikin vain ihastella ame-rikkalaisen ystävänsä monipuolisempaa ja huomattavasti edullisempaa elokuva- ja musiikkitarjontaa verkossa. Yrittäjän näkökulmasta parhaiten menestyy laa-dukkaimman tuotteen tarjoajan sijaan se, jonka resurssit riittävät mahdollisimman monen kansallisen markkinan valtaami-seen. Yhtenäisyyden puutteesta makse-taan sekä laadussa että hinnassa.

Nyt Euroopalla on vimmattu kiire mu-kaan digitalouden kilpajuoksuun. Vuo-den 2014 marraskuussa virkaan astuneel-ta Jean-Claude Junckerin johtamalta Eu-roopan komissiolta odotetaan valtavasti, mutta epäilijöitäkin riittää. Euroopan di-giloikkaa tavoiteltiin edellisen komission-kin aikana, mutta tulokset jäivät lopulta

vaatimattomiksi. ”Digitaaliset sisämark-kinat olivat jo José Manuel Barroson ko-mission lippulaivahankkeita, mutta toi-mikauden jälkeen kovin vähän jäi villoja käteen. Syytkin olivat ilmeiset. Kokonai-suuden valmistelu fragmentoitui pahas-ti, ja jokainen valmisteleva kokoonpano pääsi paimentamaan omia intressejään. Institutionaalisten järjestelyjen vaikutus lopputulokseen on merkittävä”, kom-mentoi digitaalisen talouden kehitykseen paneutunut Aalto-yliopiston professori Erkki Ormala.

Myös Junckerin komissiolle digitaali-set sisämarkkinat ovat toimikauden eh-dottomia kärkitavoitteita. Digitaalisista yhteismarkkinoista vastaavan virolaisen komissaari Andrus Ansipin toimikauden missiona on patistaa jäsenmaat digitaa-listen esteiden purkamiseen, minkä tulisi johtaa Euroopan globaaliin johtoasemaan tieto- ja viestintäteknologiassa sekä inno-vatiivisten yritysten perustamisessa. Erik-seen nimitetty digimarkkinakomissaari on selvästi tietoinen pyrkimys paikata edellisen neuvottelukierroksen johtajuus-vajetta ja päätöksentekojärjestelmän heik-kouksia. Viron pitkäaikaisin pääministeri onkin kelpo esikuva EU:n historialliselle hankkeelle. Virolaiset ovat nousseet maa-ilmanlaajuiseksi johtotähdeksi teknolo-gian mahdollisuuksien hyödyntämisessä

muun muassa ainutlaatuisen e-kansalai-suusjärjestelmän myötä.

Jo yksistään sähköiset lupaprosessit ja kaupankäyntiin liittyvät toimet säästäi-sivät virolaiskomissaarin mukaan EU:n alueella vuositasolla 50 miljardia euroa. Täysmittaiset digitaaliset sisämarkkinat taas voisivat komission mukaan luoda satojatuhansia uusia työpaikkoja, kasvat-taa EU:n taloutta 415 miljardin euron eli noin kolmen prosentin vuosivauhdilla sekä lisätä verotuloja noin 200 miljardilla eurolla. Näihin taloudellisiin piristysruis-keisiin matalan kasvun kanssa painivalla EU:lla ei ole varaa olla tarttumatta.

Komission strategia digimarkkinoiden kirittäjänäKomission toukokuussa julkaisema digi-taalisten sisämarkkinoiden strategia pi-tää sisällään 16 toimenpidettä, jotka on määrä toteuttaa vuoden 2016 loppuun mennessä. Kolmen pilarin varaan raken-tuvan ohjelman tiivis aikataulu vaikuttaa vähintäänkin haasteelliselta huomioiden aloitteiden monialaisuuden. Digitaalisis-ta sisämarkkinoista on muodostumassa komissiolle uskottavuuskysymys, eikä pitkälliseen ja tuloksettomaan veivaa-miseen ole enää varaa. Komissio haluaa muun muassa myllätä yhteiset televies-tintäsäännöt, yhtenäistää tekijänoikeus-

Eurooppalainen20

DIGITAALINEN AGENDA

”Pitkällä aikavälillä

amerikkalaisten toimijoiden

korostunut asema Euroopassa on kestämätöntä.”

järjestelmiä, poistaa tuotteiden maarajoi-tuksia, laajentaa yleisradioyhtiöiden pal-velujen saatavuutta, keventää kansallisia arvonlisäverojärjestelmiä, ”lujittaa luot-tamusta digitaalipalveluihin” sekä paljon muuta. Neuvotteluille on jätetty runsaasti pelivaraa, sillä strategian muotoilut ovat paikoin hyvin väljiä ja tulkinnanvaraisia. Toisaalta on jäänyt epäselväksi myös se, mitä osalla aloitteista käytännön tasolla tavoitellaan.

Aloiteohjelman tiellä ovat edelleen sa-mat ongelmat ja kriitikot kuin Barroson komissionkin aikana. Laajan aloitepake-tin etenemistä hidastaa ennen muuta ak-tiivisen järjestökentän vastustus. Oppo-sitiorintaman johtaviksi toimijoiksi ovat nousseet kansalliset kuluttajansuoja- ja tekijänoikeusjärjestöt, joiden kanssa eri-tyisesti digitaalitaloudesta ja -yhteiskun-nasta vastaava komissaari Günther H. Oettinger on ottanut toistuvasti yhteen. Kolmannen sektorin toimijoiden mukaan Oettingerin väläyttämä tekijänoikeusvero voisi pahimmillaan vesittää innovatiivi-suuteen tähtäävän aloitepaketin hyödyt. Tekijänoikeusreformin taustalla on pyr-kimys mahdollistaa kuluttajan ostamien digitaalisten tuotteiden käyttö muissa EU-maissa matkustettaessa sekä kaupan-käyntiä yli rajojen.

Tekijänoikeusjärjestelmän uudistus on paketin ongelmista suurimpia, mutta ei suinkaan ainoa. Muita pullonkauloja ovat edelleen kuluttajansuojakysymykset sekä arvonlisäverojärjestelmä, joka Orma-lan mukaan nykyisellään syrjii digitaali-sia jakelujärjestelmiä fyysisiin verrattuna. ”Asia on kuitenkin vaikea, sillä se on osin EU-säännösten ja osin kansallisen toimi-

vallan alainen. Päinvastoin kuin Euroo-passa, Yhdysvalloissa digitaalisten jake-lujärjestelmien käyttöön on kannustettu, sillä ne on vapautettu kokonaan sikäläi-sestä liikevaihtoverosta. Pitkällä aikavä-lillä amerikkalaisten toimijoiden korostu-nut asema Euroopassa on kestämätöntä”, Ormala summaa. Komission strategian yhtenä keskeisimmistä tavoitteista onkin toimintaedellytysten luonti eurooppa-laisille yrityksille, jotka voisivat haastaa amerikkalaiset suuryritykset Euroopan markkinoilla. EU:ssa kulutettujen digi-taalisten tuotteiden arvonmuodostuksen halutaan jäävän jatkossa Eurooppaan.

Viimeinen yritys?Toimivat digitaaliset sisämarkkinat ovat lopulta vain yksi avainkysymys Euroopan digitaalisen jälkeenjääneisyyden koko-naiskuvassa. Ormala muistuttaa, että Eu-roopan digitaalisen teollisuuden nykyon-gelmat ovat yhtenäisyyden puutetta huo-mattavasti laajemmat. EU:n tulisi löytää keinoja myös ohjelmistoalan koulutuksen kehittämiseen sekä tutkimusvarojen ja kas-vurahoituksen kasvattamiseen. Vain vähän on kuitenkin tehtävissä ilman suuria eu-rooppalaisia digialan toimijoita, jotka oli-sivat valmiita investoimaan tutkimukseen ja loisivat painetta koulutuspoliittisiin uu-distuksiin. Ensin pitäisi löytää unionin laa-

juinen yhtenäisyys Euroopan teknologisen aseman jälleenrakentamiseksi.

Professori Ormalan mukaan komissi-on suunnitelmien tulevaisuutta on vielä vaikea ennakoida, sillä neuvottelukierros-ten institutionaaliset ratkaisut ja koordi-noivien komissaarien roolit ovat jääneet julkisuudessa toistaiseksi hämäriksi. Kes-keinen kysymys on, onnistutaanko neu-vottelujen sirpaloituminen lukuisiin omia etuja vartioiviin pöytiin tällä kertaa vält-tämään. ”Historia kyllä pelottaa, mutta hanke voi onnistua, jos sisämarkkinoiden taakse saadaan tarpeeksi vahvat voimat. Jos valmiutta yhteisen asian edistämiseen ei nytkään ole, sitä tuskin enää myöhem-minkään löytyy. Ainoat hyötyjät nykyti-lanteessa ovat kiinalaiset ja amerikkalai-set, jotka hymyilevät vahingoniloisesti, kun täällä ei pystytä sopimaan asioista keskenään”.

30 vuotta sitten Euroopan yhteisö päi-hitti pitkälliset kiistat ja protektionistiset ajattelutavat rakentamalla alueelleen toi-mivat yhteiset sisämarkkinat. Lopulta maailman kattavimmaksi kehittynyt yh-tenäinen talousalue loi Euroopasta glo-baalisti kiinnostavan kasvun ja taloudel-lisen toimeliaisuuden kehdon. Yhteisen edun politiikkaa tarvitaan nytkin, jotta Eurooppa voi väistää naurunalaisen koh-talonsa. Oppia voisi ottaa 1980-luvulta.

Virolainen Andrus Ansip on digitaalisista yhteismarkkinoista vastaava komissaari

Eurooppalainen 21

DIGITAALINEN AGENDA

”Jos valmiutta yhteisen asian edistämiseen

ei nytkään ole, sitä tuskin enää myöhemminkään

löytyy.”

PAKOLAISKRIISI EI RATKEA OMIN TOIMIN

EU:n peruspilari – ihmisten vapaa liikkuvuus, on kovalla koetuk-

sella. Pakolaiskriisi on tuonut Euroop-paan tänä vuonna yli 715 000 turvapai-kanhakijaa. Yhteisten eurooppalaisten toimien puuttuessa monet jäsenmaat ovat pyrkineet rajoittamaan ihmisten maahan-tuloa.

Ihmispaljouden edessä kansalliset toi-met ovat kuitenkin auttamatta heikkoja. Kriisiin tarvitaan eurooppalainen ratkai-su ja yhteiset pelisäännöt. Se on myös edellytyksenä Schengen-alueen tulevai-suuden turvaamiseksi.

Rajavalvonta on saatava turvallisel-le tasolle. Tulijoiden joukosta on voitava erottaa suojelun tarpeessa olevat ihmiset, jotta pahasti ruuhkautunut käsittely saa-daan toimimaan. Yhteiset kriteerit tur-vallisille maille takaisivat ihmisten tasa-puolisen kohtelun. Tarvitaan myös muita laillisia reittejä ihmisille, jotka haaveilevat Euroopassa työskentelystä.

On vahvistettava käytössä olevia ul-kopolitiikan keinoja, joilla kriisin syihin voidaan vaikuttaa. Valitettavasti nopeaa poliittista ratkaisua ei silti ole näkyvissä Syyrian tai Irakin turvallisuustilanteeseen.

Henna Virkkunen (EPP)

EU ON MONIEN HAASTEIDEN KESKELLÄ

EU:ssa on tällä hetkellä johtajuus-vaje. Yhteistä suuntaa on ollut

vaikea löytää.EU:n tulevaisuuteen tähtäävässä ns.

viiden presidentin raportissa ehdotetaan, että rahaliiton rinnalle luodaan täydelli-nen talousliitto: yhteinen valtiovarainmi-nisteri, budjetti ja pysyvät varainsiirtojär-jestelmät jäsenmaiden välille.

En toivo esityksen toteutuvan, sillä se muuttaisi EU:n liittovaltioksi ja velkau-nioniksi.

Euroalue ei ole osoittautunut toimi-vaksi valuutta-alueeksi. Muutamilla jä-senmailla on sen vuoksi ollut paineita irrottautua eurosta kilpailukykynsä vah-vistamiseksi. Monet jäsenmaat haluavat myös talous- ja rahapolitiikan ohella ny-kyistä enemmän vapauksia päättää asi-oista kansallisesti muun muassa alue- ja maatalouspolitiikassa.

Korkean työttömyyden runtelemal-le EU:lle käynnissä oleva hallitsematon maahanmuutto asettaa pitkäaikaisen haasteen. Sadattuhannet uudet turva- ja työpaikanhakijat ovat pääosin koulutta-mattomia. Myös kulttuurisesti tilanne on vaikea, koska tulijat ovat pääosin maista, joissa demokratia- ja ihmisoikeusnäke-myksiä ei tunneta.

Hannu Takkula (ALDE)

YHÄ SYVENEVÄ LIITTO KANSOJEN KESKEN − VAI ISO-BRITANNIA

Iso-Britannian EU-kansanäänestys tus-kin haastaa koko Euroopan integraa-

tiokehitystä. Saarella on syntynyt tarve määrittää ”yhä syvenevä liitto” − Roo-man sopimuksen alkulause − kuopatta-vaksi periaatteeksi. Minulle periaate on näyttäytynyt pikemminkin todellisuuden analyysitavalta kuin päätöksiä perustele-valta opinkappaleelta.

Siitä, että puskettaisiin toimivaltaa Brysseliin edellä mainitun periaatteen vuoksi, ei pitäisi olla kyse. Taustalla ei aina ole ideologinen federalismin kaipuu, vaan monta kertaa hyvin käytännönlähei-set ratkaisut.

Itse olen ITRE-valiokunnassa (teol-lisuus, tutkimus ja energia), jossa käsit-telemme EU:n digitaalisten sisämarkki-noiden strategiaa. On erikoista, että se helpoimmaksi kuviteltava sisämarkkina − digitaalinen − ottaa vasta nyt askelei-ta toteutuakseen. Britannia tuskin haluaa jäädä yhteisiltä digimarkkinoilta ulos.

Toisaalta suomalaiset ovat kyllä usein brittejä ymmärtäneetkin. Ei meilläkään joka asiassa ole intoa siirtää toimintaa EU:lle. Koska EU-tason toiminta on kui-tenkin järkevämpää kuin 28 osassa toimi-minen, meillä pitäisi olla jatkossakin roh-keutta hakea yhä syvenevää liittoa − kan-sojen kesken.

Miapetra Kumpula-Natri (S&D)

Miltä EU:n tulevaisuus näyttää?

Eurooppalainen22

PUHEENVUORO

Muistan, mitä ajattelin kesällä 2000. Maailma tuntui jatkuvasti avau-tuvan, moniarvoistuvan ja kan-sainvälistyvän. Se tuntui hyvältä. Yhteiskunnallinen ilmapiiri mui-ta kulttuureita kohtaan oli pal-jon suvaitsevaisempi kuin nyt ja maailma eteni hyvää vauhtia yhä

rajattomamman, yhteisemmän ja jopa onnellisemman globaalin kylän suuntaan. Kansainvälisyyden nähtiin tarjoavan Suomen kaltaiselle pienelle ja syrjäisellekin maalle paljon uusia mahdollisuuksia.

Syyskuun 11. päivä 2001 tämä kehi-tys kuitenkin pysähtyi kirjaimellisesti teräsbetoniseinään. WTC-iskuista al-kanut epäluulon, pelon ja omien int-ressien varjelun ilmapiirin voimistu-minen käänsi kehityksen perustavasti huonompaan suuntaan. Nyt meillä ei ole vapaata kauppaa, ihmisten liikku-mista ja vaikutusmahdollisuuksia ra-joitetaan, kansalaisten tekemisiä kont-rolloidaan ja sähköisesti valvotaan ennennäkemättömästi. Meidät on pe-loteltu pois niistä optimistisista tule-vaisuusvisioista, joihin vielä 15 vuotta sitten uskoimme. Mediakin keskittyy lähinnä asioilla mässäilyyn ja some-tykkäysten metsästykseen. Samalla liian kalliina pidetystä tut-kivasta laatujournalismista on tullut katoavaa kansanperinnettä.

Myös politiikasta on tullut liiaksi erilaisten intressien valvo-mista samalla, kun se kuitenkin verhotaan ”lähemmäs ihmistä” -tyyppiseen höttöön. Eurooppa jää jälkeen muista maanosista, koska emme vuosikymmenten jälkeenkään pysty toimimaan yh-dessä ja kinaamatta. Seurauksena esim. ns. BRIC-maat menevät vauhdilla ohi, ja tätä menoa Euroopasta vielä tulee se varakkai-den aasialaisten eläkeläisten suuri ulkoilmamuseo.

EU on helppo sylkykuppi, koska se koetaan kaukaisena em-mekä ymmärrä sitä. Miten voisimmekaan, kun emme halua nähdä vaivaa perehtyäksemme, vaan ainoastaan taivastelemme iltapäivälehdistä, minkä asian EU nyt milloinkin muka kieltää, ja kuinka se uhkaa kansallista identiteettiämme. Olemme anta-neet populistien kertoa meille ”totuutena” Euroopan integraa-tiosta näkökulman, joka osoittaa monia hyviä kehittämisen ja parantamisen kohteita, joita he eivät kuitenkaan käytä asioiden

korjaamiseen, vaan päinvastoin vain systeemin vastustamiseen. EU:n tuottamat hyödyt puolestaan ovat arkipäiväisiä ja tylsiä. Niistä ei saa raflaavia otsikoita eikä yleistä sympatiaa, vaikka ne tuottavat merkittävää hyötyä siellä, mihin keltaisen lehdis-tön silmä ei katso: tilastoissa, kansanterveydessä, kansalaisen oikeuksissa ja kukkarossa.

Ja mitä tekee Suomen hallitus? Siirtää rahaa työntekijöiltä työnantajille ja ”olettaa”, että tämä johtaa dynaamisten vaiku-tusten kautta uusien työpaikkojen syntyyn, eikä osakkeenomis-tajien rikastumiseen ennestään. Samalla maineikasta suomalais-

ta kansalaisyhteiskuntaa ajetaan alas: kehitysyhteistyö- ja muut kv-järjestöt ovat joutuneet leik-kaamaan kymmeniä prosentteja toiminnastaan jo nykyhallituksen ensimmäisenä vuonna. Suomen maine YK:ssa on kärsinyt ja kär-sii pian muuallakin. Venäjällä ja Unkarin kaltaisissa Itä-Euroopan maissa on nähty vaarallisia esi-merkkejä siitä, mitä kansalaisyh-teiskunnan alasajosta ja vaienta-misesta seuraa. Tätä menoa Suo-mikin liittyy näiden maiden jouk-koon.

Vaikka kehitysyhteistyöstä tin-kiminen vain pahentaa käsiimme nyt leviävää pakolaiskriisiä, siitä-

kin vedetään täysin takaperoisia johtopäätöksiä. Nyt puhutaan jo Shengen-alueesta luopumisesta. Mutta jos Euroopan sisärajat laitetaan kiinni ja kaikki kääntyvät valtiollisesti sisäänpäin, vain terroristit saavat tahtonsa läpi: hehän hyökkäävät juuri länsimai-sen avoimuuden, kansainvälisyyden ja turvallisuuden ydintä vastaan ja yrittävät pelotella meidät pois eurooppalaisista sivis-tysarvoistamme. Emme saa antaa periksi. Jörn Donner on kir-joittanut: ”Mikä on tämän (Euroopassa) mukanaolon hinta? Voi olla hyvin korkea. Mikä on sen vaihtoehto? Sellaista ei ole. Ve-näläisiä emme ole, emmekä ruotsalaisia. Olkaamme siis euroop-palaisia, ja samalla suomalaisia”.

Kirjoittaja on anonyymi

vihainen eurooppalainen, joka

muistelee lämmöllä menneitä.

Ennen oli kunnollista

Eurooppalainen 23

VIHAINEN EUROOPPALAINEN

”Meidät on peloteltu pois niistä

optimistisista tulevaisuusvisioista, joihin vielä 15 vuotta

sitten uskoimme.”

”Altiero Spinelli ei ollut kommunisti. Hän kyllä kuului nuorena Italian kommunistiseen puo-lueeseen, mutta kuultu-

aan Stalinin puhdistuksista, hän teki lo-pullisen pesäeron puolueeseen. Hän siis ei ollut kommunisti.”, vakuutteli Euroop-pafederalistien pitkäaikainen vaikuttaja Francesco Gui Ventotenen federalismise-minaarin avanneessa puheenvuorossaan. Asia tehtiin heti alkuun selväksi niin mo-neen kertaan, että rupesi jo mietityttä-mään, mikä lopulta olikaan totuus. Oliko Spinelli sittenkin kommunisti?

Mutta naljailu sikseen. Osallistuin elo-syyskuun taitteessa järjestettyyn Vento-tenen kansainväliseen federalismisemi-naariin, joka järjestettiin nyt jo 32. kertaa. Kuten jo seminaarin nimestä käy ilmi, tapahtumapaikkana toimii Etelä-Italias-sa sijaitseva Ventotenen saari. Syy tähän on selvä: italialainen Altiero Spinelli, yk-si eurooppalaisen federalismin ja Euroo-pan yhdistymisen tärkeimmistä alullepa-nijoista, oli vangittuna Ventonen vieressä sijainneella Santo Stefanon vankilasaarel-la vuosina 1941−1944. Siellä hän kirjoitti yhdessä Ernesto Rossin kanssa niin sano-tun Ventotenen manifestin, joka on yksi varhaisimmista ja tunnetuimmista vetoo-muksista yhtenäisen Euroopan luomisek-si. Siitä lähtien Ventotenella on ollut eri-tyinen paikka eurooppalaisten federalis-tien sydämissä.

Spinelli, poliittinen sankariHarmaahiuksisen herrasmiehen Frasces-co Guin avausluennon tarkoituksena oli vakuuttaa nuori kansainvälinen kuulija-kunta siitä, että Altiero Spinellin ajatuk-silla on yhä merkitystä nykypäivän Eu-roopassa. Hän pyrki sitomaan Spinellin

Ventonen manifestissa esittämiä ajatuk-sia ajankohtaisiin keskusteluihin, kuten nuorisotyöttömyyteen ja demokratiava-jeeseen, mutta minulle jäi hänen alustuk-sestaan päällimmäisenä mieleen hänen kuvailunsa Spinellistä henkilönä. Gui oli tavannut Spinellin useaan otteeseen, ja vaikutus oli selvästi lähtemätön: ”Suuri-sydäminen visionääri, heltymätön tais-telijaluonne, loistava seuramies…”, Gui kuvaili.

Samanlaista suurmieskultin rakenta-mista oli havaittavissa myös Ventotenen manifestin englanninkielisen laitoksen esipuheessa, jonka ostin saarelta. Siinä Spinelliä luonnehditaan poliittiseksi san-kariksi, joka jaksoi taistella ihanteidensa puolesta ja puskea eteenpäin kuin mum-mo lumihangessa, vaikka ajat olivat vai-keat ja tehtävä lähes mahdoton. Esipuhe päättyy sitaattiin Max Weberin tunne-tusta esseestä Politiikka ammattina (Politik als Beruf), jonka mukaan vain henkilöllä, jolla on voimia uhmata kaikkia todennä-

köisyyksiä, voi olla todellinen kutsumus politiikkaan.

Vastaavaan hehkutukseen olisi vaikea kuvitella törmäävänsä Suomessa muual-la kuin ehkä Paavo Väyrysen omaelämä-kerrassa. Eurooppafederalistien kansain-välisen kattojärjestön UEF:n pääsihteeri Paolo Vacca kuitenkin korosti puheen-vuorossaan, ettei Ventotenen seminaarin tarkoitus olekaan antaa puolueetonta ku-vaa federalistisesta ajattelusta, vaan kas-vattaa uusia sukupolvia spinelliläiseen ajatteluun. Hänen mukaansa tuon ajatte-lun kulmakiviä ovat rauha, antifasismi, demokratia ja sosiaalinen oikeudenmu-kaisuus.

Spinellin ajatuksiaOlin tutustunut Spinellin kirjoituksiin jo ennen Ventotenen matkaa ja yllättynyt hänen Eurooppa-ajatteluaan vahvasti lei-maavasta henkisestä ja moraalisesta mis-siosta. Spinelli tuntui elämänsä loppuun asti uskovan, että liittovaltio − Euroopan

Teksti ja kuvat: Hannu-Pekka Ikäheimo

Jonkinlainen unelma paremmasta maailmasta

Ventotene-seminaariin osallistui noin 40 kansainvälistä Eurooppa-aktiivia.

Eurooppalainen24

KANSAINVÄLISYYS

Yhdysvallat − olisi paras keino turvata rauha ja vapaus, mutta myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus Euroopassa. Hänelle federalismin edistäminen oli eräänlainen emansipaatio- ja vapaustaistelu, jonka perimmäisenä pyrkimyksenä oli tietysti päästä eroon sotien ja sorron perisyistä, nationalismista ja kansallisvaltioista. Spi-nellin omaa taustaa vasten tavoitteet oli-vat helposti ymmärrettäviä. Istuihan hän yli kymmenen vuotta vankilassa fasisti-sen hallinnon alaisuudessa. Harva nyky-päivän eurooppalainen kuitenkaan enää asettaa Euroopan integraatiolle samoja toiveita tai tavoitteita kuin Spinelli. Ylei-sempää lienee, että kriisien ryvettämä EU nähdään pikemminkin ongelmien syynä kuin niiden minkäänlaisena ratkaisuna.

Spinelliläisen ajattelun mukaan nykyi-nen Euroopan kaaostila johtuu pitkälti siitä, että integraation rakentaminen teh-tiin alusta alkaen väärin. Ylikansallisten toimielinten kuten Euroopan parlamen-tin tai komission toimivalta olisi pitänyt turvata alusta pitäen perustuslailla. Vain siten olisi voitu varmistaa, ettei yhteistyö tyssää kansallisen veto-oikeuden käyt-töön jokaisessa kriittisessä vaiheessa, niin kuin nyt on käynyt. Spinellin väitetään-kin joskus todenneen, että Jean Monnet, EU:n perustajahahmoista ehkä tunnetuin, ansaitsee meriitin EU:n rakentamisesta mutta myös vastuun sen rakentamises-ta väärin. Integraatio saatiin kyllä hyvin liikkeelle Monnet’n metodilla, mutta sen aloittaminen väärästä päästä on tehnyt syventämisen demokraattisesti kestäväl-lä tavalla mahdottomaksi.

Kun Eurooppa ei riitäTällaisia aatehistoriallisia alustuksia spi-nelliläisestä näkökulmasta toivoin kuule-vani Ventonen saarella, mutta pettymyk-sekseni valtaosa seminaariluennoista kä-sittelikin integraation ajankohtaisia kysy-myksiä käytännöllisistä perspektiiveistä, kuten puolustuspolitiikan ja euroalueen näkökulmista. Näistä olin jo työni ja har-rastuneisuuteni puolesta perillä muu-tenkin. Yllättävää oli myös se, kuinka paljon aikaa käytettiin globaalin federa-lismin pohtimiseen. Toki pyrkimys saa-da federalismi leviämään Euroopan jäl-keen muuallekin maailmaan oli mainittu jo Ventotenen manifestissa ja siten myös yksi Spinellin keskeisistä haaveista. Ot-taen kuitenkin huomioon, kuinka kauka-na tuosta federalistisesta ”haavekuvasta” ollaan vielä Euroopassakin, tällaiset kes-kustelut ylittivät jopa kaltaiseni haaveili-jan ymmärryksen.

Eteläeurooppalaiseen tapaan viikon aikana keskusteltiin paljon. Jokaisen lu-ennon jälkeen keskustelua jatkettiin pien-ryhmissä, joiden ”tulokset” vielä lopuksi esiteltiin koko porukalle. Keskustelujen taso vaihteli paljon. Huomasin, että osal-listujien keskimääräinen Eurooppa-asi-oiden tuntemus ei ollut kovin korkeata-soinen. Euroopan ulkopuolelta tulleiden osallistujien osalta sen vielä jotenkin ym-märsi (mukana oli myös pari intialaista, yksi yhdysvaltalainen, yksi kiinalainen ja muutama israelilainen), mutta jopa Eu-rooppa-liikkeen nuorilla aktiiveilla tuntui olevan suuria aukkoja perustiedoissaan. Tästä huolimatta heidän uskonsa fede-

ralismin autuaaksi tekevään voimaan oli vankkumaton. Siitä jäi kieltämättä vaiku-telma, että ehkä federalismi olikin heille enemmän asenne, makumieltymys tai ta-pa, kuin oikea poliittinen vakaumus. Voin olla väärässäkin.

Näistä kriittisistä huomioista huoli-matta viikko Ventotenessä oli ikimuis-toinen. Se vahvisti uskoani integraation merkityksestä ja eurooppalaisten ratkai-sujen tärkeydestä. Sukupolvemme koh-taamat ongelmat ovat niin samanlaisia eri puolilla Eurooppaa, että olisi järjetön-tä olla etsimättä niihin yhteisiä ratkaisuja. Luulen ja toivon, että useille itseäni nuo-remmille eurooppalaisille tämä on vielä enemmän itsestään selvää.

Näin muutamien seminaarin osallistu-jien yllä Eurooppafederalistien nuoriso-järjestön JEF:in t-paidan, jossa luki teksti ”You may say I’m a dreamer, but I’m not the only one”. Lause on tietysti lainaus John Lennonin kappaleesta ”Imagine”, jossa haaveillaan ikuisesta rauhasta ih-misten välillä. Minusta idea oli hauska ja toteutus erittäin onnistunut − onhan rau-hanaate keskeinen osa myös spinelliläistä aateperintöä. Ja niin pöhkö kuin se ajatus maailmanfederalismista nyt olikin, niin mukava sitä oli siinä liu’utella edestakai-sin, kun aurinko paistoi pilvettömältä tai-vaalta ja meri kimalteli kauniisti horison-tissa. Sai haaveilla ja leikkiä ajatusleikke-jä. Eihän unelmien tarvitse realistisia ol-lakaan.

Värikäs arkkitehtuuri on olennainen

osa Ventotenen katukuvaa.

Alustusten jälkeen keskusteluja jatkettiin

pienryhmissä.

Eurooppalainen 25

KANSAINVÄLISYYS

Teksti: Niko Ruostetsaari

Kuva: Euroopan komissio ©

Pakolaiskriisi edellyttää eurooppalaista johtajuuttaSadattuhannet konflikteja ja kärsimystä pakenevat etsivät tällä hetkellä turvaa Euroopasta. Pakolaiskriisiin heränneet eurooppalaiset päättäjät etsivät kuumeisesti yhteistä säveltä löytääk-seen keinoja hädänalaisten auttamiseksi, mutta EU:n toimivallan kasvattamiseen jäsenmailla ei kuitenkaan näytä olevan valmiuksia.

Euroopan ja Afrikan maiden johtajat kokoontuivat marraskuussa Vallettaan pohtimaan yhteisiä ratkaisuja

pakolaisongelmaan.

Eurooppalainen26

Kansainvaellusten aika ei ole ohitse. Lähi-idän ja Afri-kan maiden hei-kentyneet olosuh-teet ovat jo kauan pakottaneet ihmi-set jättämään koti-

maansa, mutta viime vuosina muuttoliike romahtavien valtioiden lähialueille ja Eu-rooppaan on dramaattisesti voimistunut. Potentiaalia pakolaiskriisin eskaloitumi-seen on edelleen olemassa. Monet Itä- ja Länsi-Afrikan maat natisevat liitoksistaan sisällissotien ja terroristijärjestöjen kylvä-

män väkivallan seurauksena. Voimistuva trendi näyttää olevan, että ihmiset eivät enää pysty elämään synnyinseuduillaan.

Kriisipesäkkeiden naapurimaiden li-säksi myös Eurooppa on ennennäkemät-tömän haasteen edessä. Puhutaan Euroo-pan pahimmasta pakolaiskriisistä sitten toisen maailmansodan, mikä on muodos-tanut uusia jännitteitä Euroopan unionin jäsenmaiden välille. Ongelmana ei sinän-sä ole ollut turvapaikanhakijoiden suuri määrä vaan tahdin nopeus, joka on yl-lättänyt unionin ikään kuin housut kin-tuissa. Rajatarkastuksia EU:n sisällä on jo lisätty. Osa jäsenmaista on myös kam-

panjoinut lähtömaissa heikentääkseen maansa vetovoimaisuutta turvapaikan-hakijoiden silmissä. EU:n on ollut ohuen toimivaltansa vuoksi vaikea puuttua val-litsevaan tilanteeseen. Ratkaisut edellyt-tävätkin eurooppalaisten päättäjien johta-juutta, sillä pakolaiskriisi itsessään ei näy-tä hellittävän vielä pitkään aikaan.

Lampedusan järkytysLokakuun alussa 2013 Eurooppaa vavah-dutti Lampedusan onnettomuus. Italial-le kuuluvalle saarelle pyrkinyt laittomia siirtolaisia kuljettanut kalastusalus upposi moottorivian seurauksena syvyyksiin mu-

Eurooppalainen 27

PAKOLAISKRIISI

kanaan yli 350 uhria. Lampedusa ei suin-kaan ollut Välimeren tragedioista ensim-mäinen – eikä viimeinen. Huteriin aluk-siin astuvat siirtolaiset ovat toki tietoisia matkan vaaroista, mutta vaihtoehdotto-muus helpottaa monen lähtöpäätöstä. Ai-noa reitti lailliseen turvapaikkaan Euroo-passa kulkee laittomia polkuja pitkin.

Kriisipesäkkeiden lähialueilla ongel-ma on itänyt jo vuosia ilman laajempaa eurooppalaista mediahuomiota. Länsi-maiden mielenkiinto kohdistui enem-män niin sanotun arabikevään poliittisiin mullistuksiin inhimillisten kohtaloiden sijaan. Suurin osa pakolaisista onkin ha-lunnut jäädä kotimaansa liepeille odot-tamaan parempaa huomista, mihin EU on kannustanut tukemalla lähialueiden vastaanottokapasiteettia. Tilanne erityi-sesti Syyrian naapurimaissa on kuitenkin muodostunut kestämättömäksi. Jo val-miiksi sekasortoinen Libanon on vastaan-ottanut viime vuosina arviolta 1,5 miljoo-naa pakolaista. Pakolaiskriisistä puhutta-essa numerot ovat todellakin ainoastaan arvioita, joista siteeratuimmat ovat usein peräisin aktiivisilta kansalaisjärjestöiltä.

Meidän meremmeVälimeri on valtava elintasokuilu Euroo-pan ja Afrikan välillä. Aikanaan maail-man vauraimmasta kauppa-alueesta on muodostunut syvä hauta kahden mante-reen välillä. Dokumentaatioihin perustu-vien arvioiden mukaan 20 vuoden aikana yli 20 000 laittomaksi siirtolaiseksi mää-riteltyä ihmistä on hukkunut matkalle. Vasta pakolaiskriisin symboliksi noussut Lampedusa sai eurooppalaiset johtajat to-della tarttumaan toimeen hädänalaisten pelastamiseksi. Toimenpiteistä näkyvin oli italialaisten muutama viikko onnetto-muuden jälkeen lanseeraama Mare No-strum -operaatio, joka tähtäsi merihätään joutuneiden pakolaisten etsimiseen ja pe-lastamiseen. Vain kaksi viikkoa kestänyt mutta hyviä tuloksia saavuttanut Mare Nostrum korvaantui vuonna 2014 EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontexin operaa-tio Tritonilla. Ainakin vuoteen 2016 asti jatkuvan hankkeen kärkenä on kuitenkin selvästi rajavalvonta pelastusoperaatioi-den sijaan.

Laillisten kulkuväylien puute ja tiukka rajakontrolli ajaa pakolaiset merille. Meri-matkat ovat kuitenkin hengenvaarallinen ja kallis reitti Eurooppaan. Salakuljettajil-

le maksetut summat ovat tiettävästi pai-koin nousseet jopa 10 000 dollariin, joka on posketon rahamäärä Irakin tai Syyri-an kontekstissa. Halvimmillaan lentoli-pun Afrikasta Välimeren yli Eurooppaan voi saada alle 100 eurolla, mikä kuitenkin edellyttäisi viisumia tai oleskelulupaa. Laittomille matkoille lähtevät ne, joilla on siihen varaa ja jotka selviävät raskaas-ta matkasta parhaiten. Koska mielikuva pakolaisuudesta linkittyy yleensä rajuun köyhyyteen, ovat älypuhelimiaan näper-tävät nuoret miehet herättäneet Euroo-passa hämmennystä ja jopa paheksun-taa. Juuri Euroopan tiukka rajakontrolli on tehnyt salakuljetuksesta etuoikeutet-tujen yksinoikeuden, josta saadut tuotot eivät suinkaan suuntaudu hyväntekeväi-syyteen tai verovarojen kautta valtioiden kassaan.

Jäsenmaat keskiössäMarraskuussa Eurooppalaisen Tampe-reen pakolaiskriisiä käsitelleessä semi-naarissa puhunut laittomaan siirtolai-suuteen erikoistunut tutkija Anitta Kyn-silehto näkee, että Euroopan muutto-liikepolitiikka ei toimi. ”Juuri laillisten kulkuväylien ja humanitaaristen viisumi-en luominen ja olisi ensiarvoisen tärkeää kriisin ratkaisemiseksi, mutta sen sijaan EU on panostanut rajavalvontaan ja eris-tämisen politiikkaan. Nämä keinot ovat epäonnistuneet ongelmien ratkaisussa”, Kynsilehto arvioi.

Muun muassa YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moonin peräänkuuluttamien laillis-ten kulkuväylien tukkeena on kuitenkin eurooppalaisten johtajien huoli hallitse-mattomasta ja pysyväksi jäävästä pako-laistulvasta. Euroopan yhteinen agenda muuttoliikkeitä koskien käsittelee kui-tenkin rajavalvontaa ja palautussopimuk-sia, jollainen EU:lla on ollut muun muas-sa Turkin kanssa vuodesta 2013. Unionin toimivallan vahvistamiseksi ei sen sijaan ole otettu kauaskantoisia askelia. EU:n jäsenmaat ovat tehneet paljon pitääkseen pakolaiset kotimaissaan tai lähialueilla.

Merkittävin EU-tason ratkaisu syn-tyi syyskuun lopulla Brysselissä, kun jä-senmaat päättivät Kreikkaan ja Italiaan saapuneiden 120 000 turvapaikanhaki-jan tasaisesta jakamisesta ympäri unio-nin. Kahden vuoden aikana tavoitellut siirtymät ovat kuitenkin jo alusta lähti-en ontuneet pahasti. Marraskuun alkuun

mennessä siirtoja on tehty vasta muuta-mia kymmeniä. Pakolaisten siirtäminen toiseen jäsenvaltioon edellyttää myös re-kisteröintiä saapumismaassa, mikä on eri-tyisesti Kreikassa edennyt kangerrellen.

Ulkoistetaanko vastuu?Marraskuussa unionin valtionpäämiehet kokoontuivat yhdessä afrikkalaisten kol-legoidensa kanssa Maltalle pohtimaan keinoja kriisin taltuttamiseksi. Esityslis-tan mukaan huippukokouksessa oli ”tar-koitus korostaa sitä, että lähtö-, kautta-kulku- ja kohdemaat ovat yhteisesti vas-tuussa muuttoliikkeestä.” Tarve EU:n yh-tenäiselle turvapaikanhakujärjestelmille, kotouttamispolitiikalle ja Dublinin so-pimusten päivittämiselle näytti jääneen taka-alalle. Lähialueille perustetut EU-rahoitteiset turvapaikanhakijoiden järjes-telykeskukset ovat jäsenmaiden keskuu-dessa suuressa suosiossa. ”Kansalaisjär-jestöt ovat jo pitkään kritisoineet Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan kaavailtuja vastaanottokeskuksia, jotka ovat unionin turvapaikkakäytäntöjen ulkoistamista”, Kynsilehto muistuttaa.

Kun ihmisellä on hätä, hän on valmis kaikkiin käytettävissä oleviin keinoihin. Kriisialueiden naapurimaihin perustetut vastaanottokeskukset ovatkin toimenpi-teinä riittämättömiä Lampedusan kaltais-ten tragedioiden välttämiseksi. Pakolais-kriisi on klassinen esimerkki eurooppalai-sen yhteistyön tarpeesta.

Lähteet: Kansainvälinen

siirtolaisuusjärjestö ja Eurostat

PAKOLAISKRIISI LUKUINA (10/2015)• 750 000 Eurooppaan saapunutta

pakolaista

• 185 000 hyväksyttyä

turvapaikkahakemusta

• 180 000 syyrialaista pakolaista

Euroopassa

• 2,1 miljoonaa syyrialaista

pakolaista Turkissa

• 3 400 Välimerelle menehtynyttä

NÄIN EU ON LAAJENTUNUT• 1995 Suomi, Ruotsi ja Itävalta

• 2004 Viro, Latvia, Liettua,

Puola, Unkari, Tšekki, Slovenia,

Slovakia, Malta ja Kypros

• 2007 Bulgaria ja Romania

• 2013 Kroatia

• Ehdokasmaat tällä hetkellä

Montenegro, Serbia, Makedonia,

Albania ja Turkki

• Mahdolliset ehdokasmaat

Bosnia-Hertsegovina ja Kosovo

Euroopan unionin laajentu-mispolitiikan keskiössä on Balkanin niemimaa. Alu-eelta jäseniksi ovat pyrki-mässä Albania, Monteneg-ro, Serbia ja Makedonia

sekä pientä kaistaletta niemimaalla hal-litseva Turkki. Virallisten ehdokasmai-den lisäksi komissio pitää myös Bosnia-Hertsegovinaa ja Kosovoa mahdollisina jäsenmaina, jotka voivat asetetut ehdot saavutettuaan hakea jäsenyyttä. Jo hyvin lähellä liittymistä ollut Islanti lopetti neu-vottelut ja veti hakemuksensa takaisin al-kuvuodesta 2014.

Liittyäkseen unioniin jäsenehdokkaan on täytettävä niin sanotut Kööpenhami-nan kriteerit, joiden seuranta rytmittää koko jäsenyysprosessia. Jäsenvaltion on muun muassa noudatettava oikeusvalti-on ja demokratian periaatteita, kunnioi-tettava ihmisoikeuksia, pystyttävä toimi-maan sisämarkkinoiden laajuisessa talo-udellisessa kilpailussa sekä sovitettava EU:n lainsäädäntö kansallisesti voimaan. Maastrichtin sopimus rajaa lisäksi mah-dolliset jäsenehdokkaat ainoastaan Eu-

roopan valtioiksi. Turkin jäsenneuvottelu-jen yhteydessä onkin keskusteltu pitkään ja hartaasti siitä, onko kyseessä todella eurooppalainen valtio.

Montenegro lähimpänä jäsenyyttäPisimmällä jäsenyystiellä on tällä hetkellä Montenegro, jonka kesällä 2012 alkaneet jäsenyysneuvottelut ovat edenneet mel-ko ripeästi. Komission mukaan maalla on vielä kohennettavaa oikeuslaitoksen toiminnassa sekä järjestäytyneen rikolli-suuden ja korruption vastaisessa taiste-lussa. Unionin ja Montenegron välejä on lisäksi hiertänyt kysymys yhteisvaluutta eurosta, jonka maa on ottanut käyttöönsä yksipuolisella päätöksellä. EU:n mukaan euromaan tulee olla jäsenvaltio, joka on velvoitettu liittymään talous- ja rahaliit-toon konvergenssikriteerit täytettyään. Yksi kriteereistä on valtion oman valuu-tan pysyminen vakaana tietyn ajan ennen euroon siirtymistä.

Montenegron jäsenyyden tiellä ei ole Serbian tai Makedonian kaltaisia po-

liittisia haasteita, vaikka muutoin maat kamppailevatkin samankaltaisten ongel-mien kanssa. Serbian neuvottelut ovat laahanneet maan vaikean Kosovo-suh-teen vuoksi. Kreikka taas ei hyväksy Ma-kedonian nimeä, sillä maalla on itsellään samanniminen maakunta. Koska unionin laajentuminen edellyttää jäsenvaltioiden yksimielisyyttä, Kreikka on nimikiistan vuoksi käytännössä jäädyttänyt Makedo-nian länsi-integraation. Sisäpoliittisesti maa on myös viime aikoina luisunut sy-venevään poliittisen järjestelmän mädän-näisyyteen ja levottomuuksiin. Oppositio on syyttänyt hallitusta vaalivilpistä ja jo-pa salakuuntelusta sekä boikotoinut par-lamenttityöskentelyä.

Makedonian jäsenyysneuvottelujensa aikana ottamien, Kööpenhaminan kritee-rien vastaisten harppausten vuoksi maas-ta on puhuttu esimerkkinä EU:n laajen-tumispolitiikan epäonnistumisesta. EU:n välittävä rooli kriisin ratkaisemiseksi hal-lituksen ja opposition välillä on kuitenkin ollut merkittävä. Tunnustukseksi Länsi-

Teksti: Niko Ruostetsaari

Balkan haluaa mukaanEuroopan unionin laajentuminen on elänyt viime vuodet hiljaiseloa. Käynnissä olevista neu-votteluista huolimatta uusien jäsenmaiden liittymisiä ei todennäköisesti ennen 2020-lukua ole nähtävissä, komission julkaisema vuoden 2015 laajentumispaketti kertoo.

Eurooppalainen28

LAAJENTUMINEN

Balkanin kehityksestä EU on myöntänyt Makedonian ja Montenegron lisäksi Al-banialle sekä Serbialle viisumivapauden Schengen-alueen sisällä.

Laajentumisen positiiviset säteetUnionin laajentumispolitiikan vakauttava vaikutus on laajasti tunnustettu tosiasia. 1990-luvulla sodan runteleman Kroatian nouseminen jäsenmaaksi ja aidoksi de-mokratiaksi on konkreettinen esimerkki siitä, mitä eurooppalaisen integraation voimin on mahdollista saada aikaan.

Hakijamaista tuorein on kesällä 2014 jäsenehdokkaaksi hyväksytty Albania, jo-ka on Transparency Internationalin mu-kaan Euroopan korruptoituneimpia valti-oita. Komissio on todennut maan suurim-miksi ongelmiksi kansainvälisen oikeu-den vastaisen ihmis- ja huumekaupan. Maatalousvaltainen Albania ei myöskään ole vielä onnistunut sopeutumaan täysin vapaaseen markkinatalouteen, mutta maan edistyminen muun muassa oike-uslaitosta ja seksuaalivähemmistöjä kos-kevissa kysymyksissä on ollut komission mukaan huomattavaa.

Albanian jäsenyysneuvotteluja voi-daan joka tapauksessa ennakoida kivik-koisiksi, sillä sen matka jäsenehdokkaak-si kesti lähes kolme kertaa pidempään kuin Kroatialla tai Makedonialla. Albani-an hyväksyminen ehdokasmaaksi onkin osoitus EU:n pyrkimyksestä kannustaa jäsenyydestä vielä kaukana olevia val-tioita poliittisesti ja henkisesti kohti eu-rooppalaisia arvoja. Myös huoli Venäjän vaikutusvallan kasvusta on usein nähty motiiviksi aktiiviselle laajentumispolitii-kalle. Ukraina, Moldova ja Georgia ovat allekirjoittaneet EU:n kanssa assosiaatio-sopimuksen, joka on ensimmäinen askel kohti ehdokasmaan asemaa.

Laajentumispolitiikka on myös kan-nustanut Serbiaa verisen lähihistoriansa käsittelyyn. Unionin yksiselitteisenä eh-tona serbien jäsenneuvottelujen aloitta-miselle oli edelleen vapaana olleiden Ju-goslavian hajoamissodista epäiltyjen so-tarikollisten asettaminen oikeuden eteen. EU:n aloitteesta Serbian ja Kosovon välit-kin ovat rauhoittuneet, vaikkakaan enti-sen maakuntansa itsenäisyyttä serbit ei-vät edelleenkään tunnusta. Kosovokin on myöntynyt Serbian tavoin erityisen kan-sainvälisen sotarikostuomioistuimen pe-rustamiseen.

Ikuinen kysymys Turkista?Jo lähes 30 vuotta sitten jäsenhakemuk-sensa jättänyt ja vuonna 1999 ehdok-kaaksi hyväksytty Turkki on unionin hakijamaista selvästi kiistellyin. Musli-mienemmistöisen Turkin jäsenyyttä on vastustettu niin poliittisin, uskonnollisin kuin maantieteellisin perustein, ja jäse-nyysneuvottelut ovat edenneet tuskal-lisen hitaasti. Kipukohdista suurimpia on turkkilaisten vuosikymmeniä jatku-nut Pohjois-Kyproksen miehitys, minkä vuoksi Kreikka ja Kypros ovat vaatineet jäsenyysneuvottelujen välitöntä lopetta-mista. Turkki ei myöskään tunnusta Kyp-roksen tasavallan olemassaoloa.

Myös Turkin lähes 80 miljoonan asuk-kaan väestömäärä on nähty ongelmana. Unioniin liittyessään korkean syntyvyy-den Turkki olisi väkiluvultaan toden-näköisesti EU:n suurin jäsenmaa, jolle kuuluisi vahva painoarvo unionin insti-tuutioissa. Saksan ja Ranskan kaltaisille integraatiota tahdittamaan tottuneille pe-rustajavaltioille valtapoliittisen tilanteen muutos olisi tuskin kivutonta. Toisaalta Turkin jäsenyyttä on puollettu vetoamal-la maan alueellisen suurvallan asemaan, jolloin myös EU kasvattaisi vaikutusval-

taansa Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Eu-roopan kannalta tärkeää on myös varmis-taa Turkin poliittinen vakaus, joka ei his-torian valossa ole itsestäänselvyys.

Taloudellisesti menestyvän Turkin viimeaikainen kehitys on kuitenkin aja-massa maata jälleen yhä etäämmälle jä-senyyskriteereistä. Itsevaltaiseksi ja kor-ruptoituneeksi syytetty hallinto vie arvos-telijoiden mukaan maata autoritaariseen suuntaan nakertamalla oikeusvaltion perustaa. Euroopan parlamentti on to-dennut, että riippumattoman tuomiois-tuinlaitoksen ja median liikkumavara on viime vuosina olennaisesti kaventunut. Myös Turkin ihmisoikeustilanne erityi-sesti maan kurdivähemmistön osalta on koettu huolestuttavaksi.

Nurinkurista onkin, että Turkin hei-kentyvästä poliittisesta ilmapiiristä huo-limatta jäsenyysneuvottelut ovat etene-mässä. Pakolaiskriisin runtelema EU on sopinut Turkin kanssa avunantosopimuk-sesta kärjistyvän tilanteen hallitsemiseksi, ja vastineeksi turkkilaisten kaavailemis-ta vastaanottoalueista maan jäsenyys-neuvotteluja on luvattu vauhdittaa. Eu-rooppa tuntuu tarvitsevan Turkkia ehkä enemmän kuin koskaan.

Eurooppalainen 29

LAAJENTUMINEN

EU:n maine järjettömiä päätöksiä tekevä-nä byrokraattisena koneistona on oiva

kasvualusta sensaatiohakuisille juttutyy-peille. Lukijan on helppo uskoa myytti-sestä EU:sta melkein mitä tahansa. Aina artikkeleiden ei tarvitse edes pitää paik-kaansa, jotta kohu saadaan syntymään. Tämän sai kokea kuopiolainen kaapelite-levisio-yhtiö Starvisio vuonna 2001 mai-noskampanjassaan, jossa se yritti järjettö-mien ”uutisten” avulla korostaa, kuinka tärkeää on olla perillä asioista. Kampan-jan mainoksissa väitettiin muun muassa, että Veljmies-patsaalle tehdään peltihou-sut ja EU kieltää kalakukot. Monet otti-vat kuitenkin kalakukko-jutun tosissaan. Ihmiset kyselivät huolestuneina kalakuk-kokauppiailta ja EU-instituutioilta, onko todella niin että kalakukko aiotaan kiel-tää. Savon Sanomien haastattelema Kuo-pion torikauppiaiden puheenjohtaja oli pöyristynyt Starvision toiminnasta ja esit-ti ukaasin, että mikäli tällainen toiminta jatkuu, torikauppiaat hakevat Starvisiolle lähestymiskieltoa (SS 14.12.2001).

Kohun käsittely jatkui Savon Sanomis-sa vielä seuraavan vuoden puolella. Hel-mikuun 2. päivä julkaistussa artikkelissa Euroopan komission Suomen edustuston päällikkö Timo Mäkelä moitti Starvisiota harhaanjohtavien tietojen levittämisestä ja kertoi pyytäneensä Starvisiota julkaise-maan oikaisun. Mäkelän mukaan komissi-oon tulee yhä tiedusteluja kalakukon koh-talosta. Asialla ovat olleet erityisesti kala-kukkokauppiaat (SS 22.2.2002). Starvision

toimitusjohtaja ihmetteli Savon Sanomien haastattelussa, kuinka Euroopan komis-sio voi olla yhä huolissaan joulukuussa il-mestyneestä Starvision mainoksesta. Hän muistutti, että mainosta ja vitsiä oli sen jälkeen jo käsitelty Starvision omissa uuti-sissa ja Savon Sanomiin tehdyssä jutussa. Viimeistään niistä olisi pitänyt selvitä, et-tä kyseessä on vitsi (SS 23.2.2002). Saman päivän Savon Sanomien pääkirjoitussivun aliossakin ihmeteltiin, mihin on kadonnut savolaisten huumorintaju (SS 23.2.2002).

Kalakukkokohu on hyvä esimerkki sii-tä, että yhteiskunnallisia myyttejä ja hu-huja on tutkitusti vaikea pysäyttää, kun ne kerran pääsevät leviämään laajalle. USA:ssa yksi tunnetuimmista hallintoon liittyvistä myyteistä on toisen maailman-sodan aikana liikkeelle lähtenyt ”kaali-huijaus”. Sen mukaan elintarvikkeiden hintasäännöstelyviranomaisilta oli men-nyt 26911 sanaa pelkän kaalinsiemenen

määritelmään, vaikka todellisuudessa säännöstelymuistiossa kaalisiemen oli määritelty 11 sanalla. Huhu kiersi medi-oissa vuodesta toiseen. Vuonna 1965 Max Hall julkaisi ilmiöstä ensimmäisen tieteel-lisen artikkelin, jossa esiteltiin 50 erilais-ta kaalihuijauksen esiintymää medioissa.

Myöskään Starvision käynnistämältä kalakukkokohulta ei melkein saatu kat-kaistua siipiä, vaikka virheellinen ”uu-tinen” korjattiin moneen otteeseen. Eikä täysin saatukaan, sillä EU:n aiheuttama uhka kalakukolle palasi lehtien sivuil-le muutaman vuoden kuluttua. Heinä-kuun 12. päivä vuonna 2009 Savon Sa-nomissa julkaistiin pääkirjoitus otsikolla ”EU yrittää ottaa kalakukon hengiltä”. Kirjoituksen mukaan Euroopan unionin kiristyvät hygieniasäädökset uhkaavat romahduttaa kala- ja lihakukkojen val-mistuksen, koska valmisteilla olevan ase-tusmuutoksen myötä tuoreet kukot olisi myytävä yhdessä päivässä, minkä jälkeen myymättömät olisi poistettava käytöstä. Perinteisesti kukkoa on saanut myydä oi-kein säilytettynä noin viikon ajan. Kirjoi-tuksen tunteikkaasta sävystä voi aistia, että kyse on kansallisesti ja alueellisesti merkittävästä asiasta.

”Kalakukkojahti kuulostaa ihmeelliseltä senkin vuoksi, että EU itse nimesi kalakukon ”unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi” hei-näkuussa 2002. Nyt kukon perään on usutet-tu oma ministeriömmekin, joka kritiikittömäs-ti jahtaa kuuluisaa perinneruokaa.

Kalakukko on tärkeä osa suomalaista ruo-kaperinnettä. EU osoittaa täydellistä piittaa-mattomuutta sitä kohtaan. Lahtaajan osa on

Kun EU meinasi kalakukon kieltää

Teksti: Hannu-Pekka Ikäheimo

Kuva: iStockphoto

Eurooppalainen30

EU-MYYTIT

”Kalakukon merkitys yhteisölle

konkretisoituu vasta ulkoisen uhkan

myötä.”

annettu Suomen maa- ja metsätalousministe-riölle.” (SS 12.7.2009)

Savon Sanomat tutkitutti erään tun-netun kuopiolaisen kalakukon valmis-tajan kukot Savo-Karjalan ympäristötut-kimuksen elintarvikeyksikössä ja kukot saivat puhtaat paperit. Sivuhuomautuk-sena ”Kukossa pöpöjä nolla” -jutussa mainittiin myös, että itse asiassa EU:lla ei ollut asiassa osaa eikä arpaa, vaan tiuken-tuneet säädökset olivat lähtöisin maa- ja metsätalousministeriöstä (SS 15.8.2009). Omaa rooliaan EU:n syyttelyssä lehti ei pahoitellut, vaan tyytyi vain kommen-toimaan yleisesti, että julkisessa kohussa savolaisten tuohtumus kohdistui tieten-kin ensimmäisenä EU:hun. Asia nostet-tiin vielä senkin jälkeen esiin ainakin kol-

messa artikkelissa: kahdessa vieraskynä-kirjoituksessa ja yhdessä varsinaisessa lehtiartikkelissa. Kaikissa niissä tuotiin esille, ettei EU:lla ollut tekemistä esitet-tyjen myyntiaikojen kiristyksen suhteen, vaan asialla olivat kansalliset viranomai-set. Oman roolinsa edelleen ulkoistaen Savon Sanomien artikkelissa ihmeteltiin, että kukon vainoaminen pantiin julki-sessa keskustelussa vaistomaisesti EU:n piikkiin (SS 4.12.2009). Korjauksista huo-limatta myytti EU:sta kalakukon kimpus-sa jäi elämään. Ainakin siihen viitattiin vielä luomumatkailuyrittäjän vihaisessa mielipidekirjoituksessa noin vuosi ensim-mäisten korjausten jälkeen (SS 10.8.2010).

Voimakkaan tunteelliset reaktiot Star-vision mainoskampanjaan ja EU:n piikkiin

laitettuihin kiristyneisiin hygieniasäädök-siin osoittavat, että EU:n uhkaaman tervan tavoin kalakukko ei ole pelkkä tuote, vaan sillä on myös vahva symbolinen asema sa-volaisessa kulttuurissa. Slovenialaisfilosofi Slavoj Zizekin väitteen mukaan kansa on olemassa vain niin kauan kuin sen erityi-nen nautinto aineellistuu joukossa yhteis-kunnallisia käytäntöjä. Kärjistäen voikin ajatella savolaisuuden olevan voimissaan niin kauan, kun kalakukkoa kohtaavat uh-kat halutaan torjua keinolla millä hyvän-sä. Samalla uhkan ja sen torjunnan kautta tuotetaan koheesiota yhteisöön. Kalakuk-ko symbolina on jotain, jota muut eivät voi ymmärtää, mutta jota he uhkaavat siitä huolimatta. Sen merkitys yhteisölle konk-retisoituu vasta ulkoisen uhkan myötä.

Eurooppalainen 31

EU-MYYTIT

Eu

roo

pp

a-ri

stik

ko: M

itkä

ova

t si

nis

ellä

mer

kity

t av

ain

san

at?

– 30

.4.2

016

men

nes

sä o

ikei

n v

asta

nn

eid

en

kesk

en a

rvo

taan

Eu

roo

pp

a-ai

hei

nen

kir

jap

alki

nto

. Vas

tau

kset

vo

it lä

het

tää

myö

s o

soitt

eese

en

es@

euro

op

pal

ain

ensu

om

i.fi

Mikä on ristikon ratkaisu? Sinisellä merkityt avainsanat ovat _________________________________________________

Haluan liittyä Eurooppalainen Suomi ry:n jäseneksi Syntymävuoteni____________

Nimi: _________________________________________________________________________________________________

Lähiosoite: ____________________________________________________________________________________________

Postinumero ja -toimipaikka: _____________________________________________________________________________

Puhelin: ___________________________ Sähköpostiosoite: _________________________________________________

Mahdolliset terveisesi Eurooppalaiselle Suomelle: _________________________________________________________

Jäsenmaksu: 20,-/hlö, työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset 10,-/hlö.

Olen lisäksi kiinnostunut:

Eurooppanaisten jäsenyydestä Eurooppanuorten jäsenyydestä Eurooppafederalistien jäsenyydestä

Eurooppalainen

Suomi maksaa

postimaksun

Eurooppalainen Suomi ry

Tunnus 5001258

00003 VASTAUSLÄHETYS