Päihde- ja mielenterveyspalveluiden

integraatio Suomessa

Tuukka Tammi Tutkijaryhmä: Kerstin Stenius, Kristiina Kuussaari,

Maija Niskala & Airi Partanen

THL

Päihdepalvelujärjestelmät (PPJ) uudistutuvat monissa maissa: taustalla pyrkimys optimointiin, kustannustehokkuuteen ja palveluiden koordinaation parantamiseen

Esimerkkejä: Tanskassa desentralisaatio kuntiin ja sosiaalipalveluihin, Norjassa sentralisaatio terveydenhuoltoon ja valtiollisiin sairaalayrityksiin & Suomessa päihde- ja mielenterveyspalveluiden integraatio kunnallisella avohoitopainotuksella

Uudistukset monensuuntaisia, mutta samalla yhteisiä trendejä: esim. tilaaja-tuottaja-mallit, EBM ja asiakkaiden/potilaiden osallistaminen hoitoon

Uudistukset usein isompien reformien sivutuotteita + yleensä uudistuksia ei arvioida kunnolla.

Päihdepalvelujärjestelmät (PPJ) perinteisesti sijanneet sosiaalipalveluiden alla (Kettil Bruun: ‘non-medical model’) vaikkakin a-klinikkamalli on kattanut myös lääketieteellisen työn (sairaanhoitajat, lääkärit)

Kansainvälisesti verraten Suomen PPJ melko laaja

MIELI 2009 ehdottaa päihde- ja mielenterveyspalveluiden yhdessä kehittämistä; integraatiota muodossa tai toisessa

Kunnat vastuussa riittävistä palveluista –> isoja paikallisia eroja

Paikalliset erot mahdollistavat vertailevan integraatiotutkimuksen: millaisia erilaisia integraatio- tai ei-integraatiomalleja on, ja mitä ne “tuottavat”?

Vanhan järjestelmän ongelmia:

◦ Fragmentaarinen järjestelmä, päihde- ja mielenterveyspalveluiden erillisyys, palveluiden tarjoajien laaja variaatio (kunta, järjestöt, yritykset)

◦ Kaksoisdiagnoosi- yms. asiakkailla vaikeuksia päästä palveluihin? “Pallottelu”.

◦ Erikoistunut laitoshoito erillään asiakkaan arjesta ja yhteisöistä.

Uusia periaatteita ja prioriteetteja:

1) Palvelunkäyttäjien osallistaminen,

2) Edistäminen ja ehkäisy enemmän mukaan työhön,

3) Päihde- ja mielenterveyspalveluiden uudelleenorganisointi,

4) Paino primaaripalveluihin, matalaan kynnykseen, yhden luukun periaate.

Miten vähemmän tai enemmän integroituneet hoitojärjestelmät määrittelevät päihdeongelmia ja niiden hoidon

Miten vähemmän tai enemmän integroituneet hoitojärjestelmät tavoittavat päihdeongelmaisia ja mitä hoitoa annetaan

Merkitseekö integroitunut hoito:

Parempaa saatavuutta?

Enemmän, nopeampaa ja asianmukaisempaa hoitoa?

Kenelle? (Kaksoisdiagnosiasiakkaat vs. Asiakkaat joilla sosiaaliset ongelma keskiössä)

Kustannukset suhteessa hoidettavien määrään?

Asiakkaiden osallistuminen hoitoon?

Järjestelmäintegraatio: yhteistyö aikaisemmin erillään toimivien palvelujärjestelmien välillä, kuten yhteiset tilat, sujuvampi lähetesysteemi

Palveluintegraatio: kliininen yhteistyö, esim. tiimeissä. Erikoisesti kaksoisdiagnoosipotilaille

Suomessa hyvin erilaisia integraatiomalleja

Kansainvälisesti integraatiota myös eri suuntiin (seuraava dia)

Mikä integroituu vai integroituuko mikään? SATS integrated to

Type of integration

social services Primary health care

services

mental health services none (independent)

Administrative

* subtype1

(information system)

*subtype2 (referrals)

Service

*clinical

* co-located

* co-located

6 – 8 kuntaa, 2x3-4

30 000 + asuk., parittain samantyyppistä ikärakenne, keskitulo, kokonaisalkoholikulutus, toinen selvästi integroitunut, toinen ei, minimum kaksi vuotta

Parittaiset? Vertailut takautuvasti (2008-2010)

Kartoitus yli 30 000 asukkaiden kunnista Simo Kokon selvityksessä 2009, jotka ilmoittivat että heillä oli integroituneet päihde- ja mielenterveyspalvelut

Heille etsittiin pareja (ks yllä)

Kartoitettiin ennen kaikkea web-sivujen avulla kuntien päihde- ja mielenterveyspalvelut, luokiteltiin kunnat eri tyyppisiin int- ei-int. kuntiin, tutkijat toisilta erillään ja sitten neuvottelemalla yhteisesti

Kuntavalintaehdotus esitettiin parille tutkijalle arvioitavaksi, jonka jälkeen päätimme ottaa yhteyttä niihin ja pyytää tutkimuslupaa

Esitutkimus: integraation variaatioita

A. Both system level and service level

integration

7 cities (plus 2 cities where system

integration but service integration only in

youth services)

B. Only system level integration, no service

integration*

10 cities

C. Only service integration, no system level

integration

3 cities (in one city only in youth services)

D. No system level or service level

integration

8 cities

(Stenius ym. 2012)

Tutkitaan paikallisten haastatteluiden ja dokumenttien avulla päihdehuollon kohderyhmiä ja hoitostrategioiden julkisia määritelmiä

Tutkitaan miten paljon eri asiakkaita itse asiassa hoidetaan eri paikkakunnilla ja miten paljon hoitoa he saivat. Vuodet 2008-2010 ja mahd muutokset. Rekisteritutkimus, eri pähdehuollon tuottajilta

Rekisteriaineoston avulla päihdehuollon työnjaon analyysi: hoidettavia ryhmiä professioiden, laitos- versus avohoidon, professionaalisen versus oma-apuhoidon etc mukaan

Avainhenkilöiden haastattelut: mitkä ryhmät jäävät järjestelmien ulkopuolella

Lopuksi Integraatiopuheen monet tasot (Ritter 2011):

1. Clinical level

Causal factors (which problem comes first), sequential, parallel or integrated services, effects on both sector’s limited resources (both underfunded), who is “ill” enough (sidelining of AOD clients vs. serious MH

problems), skill-sets of workers on both sectors , role of clients/patients?

2. Structural level

Loss of power and status of SAT (working with or under?); amalgamating

two under-resourced, both stigmatised sub-systems within health; linking MH with law enforcement (illicit drug users both “mad and bad”); ensuring

equal status btw MH & SA; efficiency within the bureaucracy; SAPs better recognised and integrated into general health system?

3. Strategic level

SATS’s access to increased share of MH funds; alignment of strategic

issues between two sectors (larger force than operating alone)?