2

Willi on Wiipurilaisen Osakunnan täysin sitoutumaton julkaisu. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, joiden lisäksi ilmestyy yksi erikoisnumero, FuksiWilli.

PÄÄTOIMITTAJAT: Tiia Yli-Kankahila Olavi Seppänentiia.ms.yli-kankahila@helsinki.fi olavi.seppanen@helsinki.fi

KIRJOITTAJAT: Tiia Yli-Kankahila, Olavi Seppänen, Anssi Tuovinen, Anna-Maria Hänninen, Suvi Okkola, Ekaterina Virkunen, Anton Falkenberg, Maiju Partamies, Emmi Tuovinen ja Kaarlo LekanderKANSIKUVAT: Tiia Yli-KankahilaVALOKUVAT: kuvaajat merkitty viitteisiin.TAITTO ja ULKOASU: Tiia Yli-Kankahila ja Olavi Seppänen

Willi toimitetaan kaikille halukkaille osakunnan jäsenille kotiin. Mikäli osoitteesi muuttuu, ota yhteyttä päätoimittajiin.

PAINOS: 200 kpl PAINOPAIKKA: Picaset Oy, HelsinkiTämä lehti on saanut HYYn järjestölehtitukea.

WILLIWIIPURILAISEN OSAKUNNAN JÄSENLEHTI 3/2015

3 Pääkirjoitus

4 Kuraattorilta

5 Seniores Wiburgenses

6 Kuoronjohtaja Mikko Sidoroff

9 Ystäväosakuntaystäväni

10 Sävelten saari

14 Music Finland

18 Päiväretki Ainolaan

21 Bändin näkökulmasta

22 Kuorokuulumisia

24 Oi Karjala

25 Näin käytät äänentoistolaitteita

26 Emännän nurkka: keittiön rytmit

27 Vain Wiolaista elämää

3

Pääkirjoitus

“Noin puhuu mies, jota kiinnostavat homeiset kuolleet esineet. Miksi ihmeessä ne ovat mie-

lestäsi niin arvokkaita? Musiikki on ainoa taiteenlaji, jolla on mitään arvoa!” Nämä sanat amerikkalainen rikollinen Max Lownie Junior lausui taidekeräilijä Philippe Delacroix’lle Ilkka Remeksen Piraateissa. Kun pikkupoikana luin tuon kirjan, olin juuri aloit-tanut pianonsoittoharrastuksen, joka jatkuu edel-leen – ja jostain syystä Maxin jyrkkä mielipide on Piraateissa niitä harvoja kohtia, joka on säilynyt mielessäni halki vuosien. Se on myös aina jollain tapaa puhutellut minua. Väitteen sisältö tuskin ker-too musiikista mitään olennaista, mutta sen esittämi-nen ehkä hyvinkin. Vaikka en olekaan aivan samaa mieltä Maxin kanssa, on mielestäni hedelmällistä pohtia ja jopa mahdollista ymmärtää, miksi joku haluaa korottaa juuri musiikin ylitse muiden taiteen-lajien.

Musiikki koostuu sävelistä, erikorkuisista äänistä, jotka soivat peräjälkeen ja usein yhtä aikaakin. Sävelillä voi kyllä jäljitellä luonnon ääniä – esimer-kiksi sadetta, linnunlaulua tai jopa elefantin töräyt-telyä – mutta sävelmät eli musiikkikappaleet ovat tuskin koskaan välittömästi tunnistettavia jäljitelmiä luonnollisesta todellisuudesta. Maisemaa kuvaava maalaus tai puuta kuvaava veistos on sillä tavalla viittauskohteensa kaltainen, että näkökykyinen ih-minen aina tunnistaa siitä maiseman tai puun. Nämä kohteet on myös kuvailtavissa sanallisesti niin, että kuka hyvänsä ymmärtää, mistä on kyse. Sen sijaan ei ole mahdollista säveltää maisemaa tai puuta niin, että kaikki kuulijat tunnistaisivat sävelten viittaus-kohteen.

Tämä tekee musiikista väistämättömämmin abstrak-tia kuin muista taiteenlajeista. Sen yleiset kuvalli-set merkitykset ovat aina sidottuja kulttuuriin, eivät suoraan aistihavaintoihin. Minä ja te varmaankin osaamme heti ajatella metsiä, vaaroja ja järviä kuunnellessamme Finlandiaa, mutta olisi kiinnos-tavaa tietää, mitä esimerkiksi joku Amazonasin intiaani ”näkisi” tuossa sävelteoksessa. Ja vaikka tietyillä sävellyksillä onkin tietyissä kulttuureissa ikoninen asema ja sen myötä välittömiä kuvallisia tai kielellisiä merkityksiä, ei kaikilla suinkaan ole – silti kaikkiin sävellyksiin kyllä kiinnittyy kuulijoi-den henkilökohtaisia merkityksiä,

mikä tekee musiikista hyvin intiimiä. Sävelmän takana voi olla yksityisessä tai korkeintaan kulttuu-risessa kontekstissa tunnistettava viittauskohde, ei koskaan universaalia. Tämä on musiikin mysteeri, musiikin etäisyys, tuonpuoleisuus ja pyhyys.

Kuvallisen tai kirjallisen ilmaisun suhteellinen selkeys verrattuna musiikkiin saattaa hyvinkin johtua siitä, että näköaisti on ihmisen keskeisin aisti ja kielellinen, käsitteellinen ajattelu lajimme ainut-laatuinen kyky. Jos toimisimme enemmän kor-viemme kuin silmiemme varassa, olisivat sekä taiteemme että käsityksemme siitä varmasti hyvin toisenlaisia. Silloin ihmettelisimme ehkä, miksi äänten maailmaa on niin vaikeaa jäljentää kuval-lisesti, ja miksi kuvien takana ei koskaan tunnu olevan mitään universaalisti tunnistettavaa. Silloin ehkä Max Lownie Junior olisikin sanonut, että vain kuvataiteella on todellista arvoa. Mikäli nämä päätelmät pitävät paikkansa, kuuluu kokemus musiikista poikkeuksellisena taiteenlajina ihmi-syyden syvään ytimeen. Siihen luomme katsauk-sen tässä syyskauden 2015 ensimmäisessä Willissä. Toivotan teille, rakkaat lukijat, nautinnollisia hetkiä lehtenne äärellä – sekä tietenkin musiikin parissa!

OLAVI SEPPÄNEN

4

Kuraattorilta

ANSSI TUOVINEN

Sielun tiedottomasti harjoittama salainen arit-metiikka.

Tiede ja taide, jonka tarkoituksena on tarkoin harkiten valita kauniita ja miellyttäviä sointeja, liittää ne oikein yhteen ja suloisesti esittää, jotta niiden kaunosointi ylistäisi Jumalan kunniaa ja kaikkia Hänen tekojaan.

Aritmeettisten lukusuhteiden saattamista välit-tömäksi aistihavainnoksi.

Taito ilmaista sävelten avulla tunteita.

Sisäisen inhimillisen luonnon heijastaja.

Musiikki on jännittävä asia. Edellä on lueteltuna joitain määritelmiä sille, mitä musiikki on. En tiedä onko tämän lehden sivuilla paneuduttu syvällisem-min erilaisiin määritelmiin ja tulokulmiin, mutta mietipä itse vastausta kysymykseen, mitä musiikki on. Vastaus ei ehkä ole ihan yksiselitteinen.

Olkoon määritelmä sitten mikä tahansa, uskon musiikin vaikuttavan ihmismieleen kaiken kaik-kiaan positiivisella tavalla. Se luo iloa, sivaltaa sisintä, palauttaa mieleen muistoja, herättää innos-tusta, nostaa sykettä, piristää treeniä, rauhoittaa mieltä, viihdyttää, ja niin edelleen.

Vaimoni ilmoitti minut puolitoista vuotta sitten soit-totunneille. Kiitos hänen, aloitin järjestelmällisen harrastuksen, minkä johdosta voin saada itselleni edellä lueteltuja asioita, ja ehkä parhaimmillaan voin auttaa muitakin niistä ammentamaan. Jos siis mietit hakeutumista esimerkiksi konservatorion tai Sibelius-Akatemian harjoitusoppilaaksi, niin ke-hotan – elä epäröi!

Osakunnan kuoro WiOL tarjoaa myös hienon mah-dollisuuden opiskelijoille harrastaa musiikkia ja nauttia sen luomasta hyvästä. Iloinen mutta samalla sopivasti kunnianhimoinen harjoittelu antaa kuoro-laisille todella paljon. Tämän sai todella huomata kuoron 85-vuotisjuhlassa, missä sekä nykyiset että vanhat kuorolaiset kokoontuivat yhteen.

Juhlassa kuoron taiteellinen johtaja siteerasi Leif Segerstamia. Sitaatissa korostuu mielestäni hienosti musiikin sydän ja sielu.

Musiikki ei ole se mikä soi, vaan se, miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi.

Soivia syyspäiviä toivotellen,Anssi

5

Senioritervehdys

Kesä on takanapäin ja vuodenaika on kääntynyt syksyyn. Syksy herättää osakunta- ja muun harrasteto-iminnan, johdattelee taas takaisin opintojen tai töiden pariin, tuo tullessaan uudet fuksit - tervetuloa

myös senioreiden puolesta - ja tietenkin myös senioririennot. Syksyllä 2015 senioritoiminta jatkuu perin-teisten lounaiden, after work -skumppien ja mielenkiintoisten retkien parissa.

Tiistaina 20.10 järjestettiin syksyn ensimmäinen senioriretki viinanpolton perinteet palauttaneeseen yk-sityiseen tislaamoon Helsinki Distilling Companyyn. Yrityksen toimintaan ja tuotteisiin seniorit johdatti senioreille ja vanhemmille osakuntalaisille tuttu, pitkänlinjan osakunta-aktiivi Kai Kilpinen, yksi yrityksen perustajista.

Syksyn toinen retki suuntautuu Kansallisteatteriin sunnuntaina 22.11. Näyttämöllä nähdään puhutteleva, hämmentävä ja omalaatuinen Kristian Smedsin ohjaama Tabu, joka ei varmasti jätä ketään sanattomaksi. Lavalla kohtaavat näyttelijät Seela Sella ja Tero Jartti sekä muusikko Pekka Kuusisto. Ilmoittautumiset puheenjohtaja Emmalle: emma.ronkainen@alumni.helsinki.fi / p 040 7429 740.

Perinteiset senioripäivälliset järjestetään osakunnalla (Leppäsuonkatu 11) 20.11. Luvassa rentoa yh-dessäoloa, hyvää ruokaa, laulua ja iloista wiipurilaista seuraa. Tarkemmasta alkamisajankohdasta ja ohjel-masta tiedotetaan myöhemmin. Ilmoittautumiset seniorisihteeri Lauralle, laura.m.vaisanen@helsinki.fi / p. 0400 613 208.

Vastavalmistuneet ja uudet innokkaat seniorit huomio! Senioritoiminta kaipaa aina uusia vahvistuksia ja in-nokkaita toimijoita ja toimintaan voi liittyä mukaan ottamalla yhteyttä seniorisihteeri Lauraan, laura.m.vai-sanen@helsinki.fi / p. 0400 613 208. Toivotamme kaikki lämpimästi tervetulleiksi senioreihin.

Tervetuloa tapahtumiin ja mukaan toimintaan!

Syksyn tapahtumatKE 4.11. klo 17.30 Senioriskumpat Cafe Apollossa (Forumin kauppakeskus)Tule paikalle olemaan tai vain pistäytymään, ilmoittautumista ei tarvita.

PE 20.11. Senioripäivälliset OsakunnallaIlmoittautumiset seniorisihteeri Lauralle, laura.m.vaisanen@helsinki.fi / p. 0400 613 208.

SU 22.11. klo 15 TabuIlmoittautumiset Emmalle: emma.ronkainen@alumni.helsinki.fi / p 040 7429 740.

TO 3.12. klo 17.30 Senioriskumpat Cafe Apollossa (Forumin kauppakeskus)Tule paikalle olemaan tai vain pistäytymään, ilmoittautumista ei tarvita.

MA 7.12. Joululounas

KE 10.2. klo 18 Vuosikokous

ANNA-MARIA HÄNNINEN

Seniores Wiburgenses

6

7

Mikko Sidoroff

Wiipurilaisen Osakunnan Laulajat viet-tävät tänä vuonna 85-vuotisjuhlavuot-

taan. Willin toimitus sai ilokseen haastatella WiOLin kuoronjohtajaa Mikko Sidoroffia.

Kiuruvedeltä Pohjois-Savosta kotoisin olevan kuoronjohtajan elämään musiikki on kuulunut aina. “Oikeastaan jo kehdosta asti”, Sidoroff kertoo. Kuoronjohtajan luokanopettajavan-hemmat ovat musiikin suurkuluttajia, vaikka eivät ammattimuusikkoja olekaan. Piano oli Sidoroffin ensimmäinen instrumentti, ja sittem-min Sidoroff lauloi Kiuruvedellä seurakunnan kuorossa. “Pikkupaikkakunnalla oli mahdollis-ta viettää hyvä ja turvallinen lapsuus, mutta pois oli pakko muuttaa, jos halusi olla kunnian-himoisempi musiikin suhteen ja tehdä siitä am-matin, Sidoroff” toteaa. Useista kuoronjohtajan lapsuuden kuorotovereista tuli ammattimuusik-koja ja samanhenkisten ihmisten seurassa kasvaminen oli hienoa, Kiuruveden kasvat-ti kuvailee. Musiikkilukiota varten Sidoroff siirtyi Kuopioon. Lukiossa alkoi tuntua siltä, että musiikista on tulossa ammatti, vaikka ket-jureaktio kohti musiikkia oli tietysti jo jatkunut pitkään, Sidoroff selittää.

Musiikkilukiosta Sidoroff suuntasi pääkau-punkiseudulle ja vuonna 2008 hän valmistui musiikkipedagogiksi silloisesta Stadian am-mattikorkeakoulusta, joka nykyään tunnetaan nimellä Metropolia. Opinnot jatkuivat Sibe-lius-Akatemiassa, josta Sidoroff valmistui keväällä 2011 musiikin maisteriksi orkesterin- ja kuoronjohdon koulutusohjelmasta. Sidoroff

identifioi itsensä ammatillisesti kuoronjohtajak-si, mutta myös säveltäjäksi. Lisäksi hän toimii satunnaisesti ortodoksisen kirkon kanttorina ja tekee nuottijulkaisuja. “Muusikon työnkuva on laajentunut vuosien kuluessa, ja uusiin projek-teihin on hyvä tarttua”, Sidoroff huomauttaa.

WiOLin kuoronjohtajaksi Sidoroff haki ensim-mäistä kertaa opiskeluaikanaan vuonna 2005, mutta tällöin hän ei tullut valituksi tehtävään. “Hetki ei ollut vielä oikea, ja sain vielä odot-taa omaa vuoroani, sillä opinnothan olivat vielä kesken ja armeijaan lähtö oli syksyllä edessä”, nykyinen kuoronjohtaja kertoo. Vuon-na 2012 WiOL haki seuraavan kerran uutta kuoronjohtajaa, ja tällöin kuorolaiset äänestivät Sidoroffin valinnan puolesta. Sidoroff on pääa-siallisesti toiminut perustamansa Kamarikuoro Krysostomoksen johtajana vuodesta 2002 sekä Turun yliopiston kuoron johtajana kohta seit-semän vuoden ajan. Turun kuoron tehtävästä hän on jättäytymässä pois kevään 2016 jälkeen. “Varsinkin opiskelijakuoroissa laulajat vaihtu-vat tiuhaan ja myös taiteellisen johdon on hyvä vaihtua ja uudistua”, Sidoroff selittää.

Sidoroff näkee kuoron elävänä instrumenttina. Kuoro hengittää, ajattelee ja sillä on omat tun-teet. Juuri tämän vuoksi kuoro on niin kiehto-va instrumentti, Sidoroff painottaa. “Jokaisella kuorolla on omat luonteenpiirteensä, tapansa ilmaista itseään ja tehdä musiikkia”, Sido-roff tähdentää. Haastavaa opiskelijakuoron tai harrastekuoron johtamisessa ovat kuorolaisten sitoutumisen eri tasot. “Joillekin harjoituksista

–haastattelussa Wiipurilaisen Osakunnan Laulajien

kuoronjohtaja

8

pois jäämisen kynnys on pienempi, kun taas toisille viikoittaiset harjoitukset ovat priori-teettilistan kärjessä, ja tämä motivaatiotasojen kanssa tasapainottelu tuo omat haasteensa”, kuoronjohtaja selittää.

Wiipurilaisen Osakunnan Laulajissa on tällä hetkellä noin 45–50 laulajaa. Tarkasta laula-jamäärästä kuoronjohtaja ei ole varma, sillä WiOLissa on meneillään sukupolven vaihdos. Lauantaina 17.10. Ritarihuoneella oli WiOLin 85-vuotis juhlakonsertti ja useat laulajat päät-tivät WiOL-uransa tähän kohokohtaan. Sa-massa tilaisuudessa julkaistiin WiOLin Karjala -teemainen juhlalevy, joka äänitettiin vuosi sit-ten Vihdin kirkossa.

Levyn lisäksi WiOL juhlisti 85-vuotisjuhlaansa säveltäjä Olli Kortekankaalta tilatulla uudel-la teoksella. Kuorojen keskuudessa sävelly-stilaukset ovat melko yleinen tapa kunnioit-taa juhlavuotta, Sidoroff kertoo. “Tilaustyön säveltäjälle tulee antaa taiteellinen vapaus, joten tavallaan tilataan sika säkissä”, Sidoroff paljastaa. Tietysti säveltäjälle on mahdollista il-maista toiveita ja ajatuksia, sekä kertoa kuoron vahvuuksista ja heikkouksista, Sidoroff lisää. Kortekankaan luoma tilausteos on syntynyt Ee-va-Liisa Mannerin Teoreema -nimisen runon pohjalle.

Kuoronjohtaja on se, joka päättää kuoron ohjelmistosta. Yleensä ohjelmisto muodostuu tietyn tavoitteen ympärille, on se sitten kon-sertti, levytys tai matka, kuoronjohtaja ku-vailee. Viime keväänä WiOL sai täysin uuden ohjelmiston, joten nyt syksyllä edetään sen mukaan, Sidoroff sanoo. “Kerran Turun Ylio-piston kuoron kanssa kuulin jälkikäteen, että kuorolaiset eivät olleet pitäneet yhdestä teok-sesta ollenkaan, mutta WiOLin kanssa näin ei ole vielä tainnut käydä”, Sidoroff naurahtaa. Osa kuoronjohtajan työstä on tietysti yrit-tää motivoida kuorolaisia oman innostuksen ja palon kautta valittujen teoksien kannalle, kuoronjohtaja selittää. Kuoroharjoitukset alka-vat aina noin 10–15 minuutin lämmittelyllä. Kappaleet ikään kuin puretaan osiin ja käydään

stemma kerrallaan läpi. “Se on kuin raken-nustaidetta, jonka arkkitehtina kuoronjohtaja toimii”, Sidoroff kuvaa. Soinnilliset haasteet vaihtelevat viikoittain: joskus se, mikä sujui viime viikolla, onkin seuraavalla kerralla vai-keaa ja päinvastoin, kuoronjohtaja kertoo.

Sidoroff on myös joogaopettaja ja viimeiset neljä vuotta hän on opettanut joogaa Espoossa Yoga-Nordic- studiolla. “Yhdeksänkymmentä prosenttia työstä tapahtuu kuitenkin musiikin parissa, vaikka mielelläni myös lisäisin joogaopetusta”, Sidoroff sanoo. Joogan lisäk-si muusikon arkeen kuuluu uintia, pyöräilyä ja matkustelua. “Koti toimii myös työpaikkana, joten on tärkeää päästä pois uusiin maisemiin”, Sidoroff toteaa. Klassinen musiikki ja kuoro-musiikki eivät ole ainoita musiikkilajeja joita kuoronjohtaja sietää. Muun muassa Coldplay-tä ja suomipoppia Sidoroff kuuntelee, mutta ei mieleellään pelkkää renkutusta, sillä musiikilla on oltava jotain sisältöä.

Sidoroff kuvaa musiikkia emootioiksi, ei vain yksittäisiksi nuoteiksi ja notaatioksi. Jos musiikki ei kosketa, niin siitä puuttuu “se jokin” haastateltava toteaa. Kuoronjohtaja näkee oma-na tehtävänään juuri “sen jonkin” sytyttämisen kuorolaisissa ja sitä kohti ohjaamisen. Musiikin merkitystä pohtiessaan Sidoroff lainaa osuvas-ti Sibelius-Akatemian professoria, kapellime-stari-säveltäjä-muusikkoa Leif Segerstamia.

“Musiikki ei ole se, mikä soi, vaan se miksi se mikä soi, soi niin kuin soi.”

WiOLilla on selvästi osaava kuoronjohtaja, ja hänellä on tärkeä viesti osakuntamme miehille. Kuoroon kaivataan lisää miesääniä, joten nyt kaikki miehet pikaisesti koelauluihin! Lisätie-toja WiOLista ja kuoroon laulajaksi pyrkimis-estä löytyy osoitteesta www.wiol.fi.

Willin toimitus onnittelee Wiipurilaisen Osakunnan Laulajia heidän juhlavuotenaan.

TEKSTI: TIIA YLI-KANKAHILAKUVA: HEIKKI TUULI

9

Mikä on nimesi? Anna Henriksson.

Milloin olet syntynyt? 28. elokuuta 1986

Mistä olet kotoisin ja mikä siinä on parasta?Olen alkujaan kotoisin pohjoisruotsalaisesta Medel-padin maakunnasta, pienestä kylästä nimeltä Liden. Sanoisin, että Lidenissä parasta on sen kaunis sijain-ti ja luonto. Kylä sijaitsee joen varrella, kahden kuk-kulan välissä – todella kaunista!

Toimit Uppsalan yliopiston Västmanland-Dalan osakunnassa. Mikä asema sinulla on järjestössänne?Olen osakunnan Ensimmäinen kuraattori.

Millaisia tehtäviä sinulla on V-Dalassa aiemmin ollut? Onko sinulla tulevaisuudensuunnitelmia osakuntatoiminnassa?Olin mukana osakunnan kuorossa monta vuotta sekä laulamassa että järjestelytehtävissä. Oltuani kuoron puheenjohtajana siirryin kontaktisihteer-in tehtävään, jossa huolehdin uusien jäsenten re- kisteröinnistä ja vastaanotosta. Yhden lukukauden olin laulunjohtajana, ja sen ohessa vastasin myös vuoden 2014 Jubileumsbalin suunnittelusta, minkä jälkeen kevätkaudella 2015 työskentelin osakun-nan vuokramyyjänä. Vuokramyyjä on osakunnalla kokoaikatyössä tehtävänään suunnitella ja toteuttaa osakuntatilojen vuokrauksia päivä- ja ilta-aikaan. Se johti minut tähän Ensimmäisen kuraattorin toimeen, ja lähimmät tulevaisuudensuunnitelmat ovat hoitaa tämä vuosi niin hyvin kuin suinkin – katsotaan sit-ten, mille omistaudun sen jälkeen.

Mikä on pääaineesi? Miksi olet valinnut juuri sen?Opiskelen henkilökunta- ja työelämäkysymysten ohjelmaa sosiologiaan painottuen. Valitsin sen, kos-ka joukkopsykologia ja johtajuus on aina kiehtonut minua. Olen työelämäkokemusteni kautta huoman-nut, että minusta on mukavaa työskennellä ihmisten kanssa ja johtaa heitä, joten ajattelin, että tämä sopisi minulle.

Mitä puuhailet mielelläsi, kun et ole opiskelemassa tai osakuntahommissa?Juuri tällä hetkellä ei juuri muulle aikaa olekaan, mutta kun sitä järjestyy, on parasta

seurustella ystävien kanssa ja keksiä hauskoja jut-tuja. Käyn mielelläni konserteissa tai päivällisillä, mutta voi olla vähintään yhtä kivaa tavata ystäviä ihan kotioloissa ja jutella.

Mikä on elämäsi hienoin musiikkielämys? Kerro ly-hyesti siitä.Moniakin on! Eräs kaikkein upeimmista elämyk-sistäni kuitenkin oli, kun V-Dalan kuoro konsertoi eräässä kirkossa lähellä Dublinia. Yleisöä oli melko vähän, mutta saimme tietää, että väki ei ollut tot-tunut stemmalauluun ja sellaiseen. Konsertin aikana koko kuoro tunsi, miten liikuttunut yleisö oli – sen lisäksi, että esitys sinällään oli oikein onnistunut, oli hienoa nähdä ja tuntea, kuinka se kosketti kuulijoita. Myös Bruce Springsteenin kuuleminen Hyde Parkissa oli aivan maagista!

Mikä on lempilaulusi V-Dalan laulukirjassa?Pidän kirjassa erityisesti kansanlaulunomaisesta materiaalista, eräs suosikeistani on Dalpolskan – mutta niin on kyllä myös Ris jerk!

Sommaren är kort vai Boten Anna? :-)Suo siellä, vetelä täällä, mutta taidanpa valita Boten Annan, koska se ei ole yhtä monotoninen kuin Ledin =)

Ystäväosakuntaystäväni

OLAVI SEPPÄNEN

10

SÄVELTEN SAARI

11

* Merkin nimi on suomeksi ”Sokea metsästäjä”. Ulkomaalaisia virvoitusjuomia ei Kuubassa saanut hie-noista hotelleistakaan.Kuva vasemmalla: Havannalainen pikkukatu ja antiikkinen auto.

Vanha, lippalakkipäinen mies raapii naudan leukaluusta kyhättyä guiroa, ja hänen

kaksi toveriaan helkyttävät kitaroitaan. Kaikki kolme laulavat, hieman nuotin vierestä kyllä-kin; sanat kajahtelevat talojen seinistä, eikä ku-kaan terassilla istuvista voi olla huomioimatta esitystä. Kun tarpeeksi monet katseet on saa-tu vedetyiksi musikanttien puoleen, alkaa lip-palakkipäinen mies jututtaa yleisöä. Mistäs te olette? Entä te? Ai Suomesta!

Soitto ei ole keskeytynyt hetkeksikään, ja nyt vanha äijä lauleskelee sen tahtiin litanian suomalaisia kaupunkeja: Helsinki, Tampere, Turku, Hamulinna [sic], Lappeenranta, Imat-ra ja mitä vielä. Nauramme häkeltyneinä. Har-vapa katusoittaja Vaasasta länteen tai Tallinnas-ta etelään tietää, että maassa nimeltä Suomi on sellainen kaupunki kuin Imatra! Kun esitys on ohi, ja miehet valmistautuvat taivaltamaan vie-reiselle terassille, veljeni kysyy lippalakkipäi-seltä, kuinka tämä tuntee kaikki nuo kaupun-git. No, vastaa tämä, Suomen presidentti Tar-ha [sic] Halonen oli aikoinaan minun heilani... Meidän piti mennä naimisiinkin, mutta ei siitä sitten tullutkaan mitään. Hän hymyilee, kohaut-taa olkapäitään, ja sitten trio jatkaa matkaansa. Ei ehkä ole tyystin epäuskottavaa, että presi-dentti Halonen olisi joskus nuoruudessaan elänyt todeksi kansojen välistä ystävyyttä juuri kuubalaisen toverin käsikynkässä, mutta mitään vahvistusta vanhan katusoittajan kertomukselle en ole onnistunut löytämään. En minä suoraan sanottuna siihen nyt aio keskittyäkään. Edellä kuvattu tapaus oli teille, hyvät lukijat, vain pie- ni välähdys kaukaisesta maasta, jonka musiik-kielämästä haluan nyt kertoa teille muutamia kokemuksiani. Lähtekäämme liikkeelle faktoista: Kuubas-sa soitetaan ja lauletaan paljon. Musiikkia on ylenpalttisesti sekä avoimilla julkisilla paikoil-la että ravintoloissa, baareissa ja hotelleissa – ja kaikesta huolehtivat paikalliset yhtyeet.

Useimmiten esitetään kuubalaista musiikkia, jota ainakin meillä on tapana kutsua salsaksi. Siinä vuorottelevat espanjalaiseen tapaan ylit-sevuotava melankolia ja karnevaalien riemu, mutta varsinkin rytmimaailmassa on myös af-rikkalaisia aineksia. Elävä musiikki on yleensä erinomaisen nautit-tavaa, mutta levyjään kauppaaviin soittoniek-koihin voi silti suhtautua varauksella. Eräs laulaja-kitaristikaksikko sai vakuutettua meidät esiintymisellään niin, että ostimme heidän al-buminsa, mutta kuunnellessa vaikutti siltä, et-tei soittimia ollut viritetty koko studiosession aikana. Esimerkiksi Havannassa kannattanee sijoittaa pikkurahansa mieluummin jonkin klubin pääsylippuihin. Hyvää ja elinvoimaista paikallista musiikkia kuulee esimerkiksi Casa de la Musica Miramarissa. Ei kannata säikähtää pitkähköä taksimatkaa keskustasta poispäin, ei liioin yli-innokkaita maksullisia seuralaisia, jotka käyvät kiinni rinnuksiin heti kun astuu ulos autosta klubin edustalla. Sisällä saa kenen-kään häiritsemättä hörppiä kylmiä juomia ja nauttia kuubalaisesta huipputason big bandis-ta – joko pöydän ääressä istuskellen tai sitten tanssilattialla. Toinen tärkeä fakta on, että Kuuba on pitkään ollut suljettu, sosialistinen valtio, joka valvoo kansalaisiaan suorastaan mustasukkaisesti. Tuontitavaraa on saatavilla niukalti, ja taval-lisen ihmisen on edelleen hankalaa päästä va-paasti selailemaan Internetiä, vaikka tietokone olisikin käytettävissä. Tästä huolimatta kuuba-laiset tuntevat ja taitavat melkoisen hyvin ang-loamerikkalaista populaarimusiikkia, minkä saattoi havaita erityisesti ulkomaalaisten kan-soittamassa Varaderon lomakaupungissa.

Baarin nimi oli The Beatles, kirjasinlaji sa-manlainen kuin yhtyeen virallisessa logossa. Jotenkin tuntui, että tässä ei nyt ollut kysytty Paul McCartneyn tai varsinkaan yhdenkään ka-pitalistisen lakimiehen mieltä. Siisteissä, mutta

12

mitättömän kokoisissa sisätiloissa myytiin pai-kallista Cristal-olutta, rommia, Ciego Montero -limonadeja* sekä paria yleisintä cocktailia; suuri piha oli täynnä enimmäkseen kanadalai-sia matkailijoita. Baarin seinustalla oli matala, katettu esiintymislava soittimineen. En osannut odottaa mitään erityistä.

En ole kuitenkaan ikinä kuullut niin hyviä cover-esityksiä länsimaisista rock-klassikoista kuin tuon kuubalaisen turistikuppilan pihalla. Jos haluaa kuulla miessolistia, joka todella osaa laulaa AC/DC:tä, en osaa suositella muuta pai-kkaa – tarvitsi vain sulkea silmänsä, ja saattoi lähes uskoa olevansa yhtyeen omassa konser-tissa. Kaikki lavalla nähdyt muusikot olivat moitteettoman taidokkaita, ja eloa ohjelmis-toon toi vielä nais- ja mieslaulajan vuorottelu puolen tunnin välein. AC/DC:n lisäksi kuultiin muun muassa Pink Floydia, Rolling Stonesia, Deep Purplea ja Joan Jettia. Poistuimme neljän puolituntisen jälkeen täysin vakuuttuneina kuu-balaisesta rock-osaamisesta.

Sosialistinen projekti pantiin Kuubassa alulle 1950-luvulla vallankumouksella, jon-ka tunnetuin johtaja, Fidel Castro, oli maan valtionpäämies aivan viime vuosiin saak-ka. Vallankumous juontui osaltaan kurjista yhteiskunnallisista oloista viime vuosisadan alkupuolella; suurin osa väestöstä eli viheliäi-sessä köyhyydessä, ja maan johtaja Fulgencio Batista salli yhdysvaltalaisille rikollisjengeille huomattavan vaikutusvallan varsinkin pelika-sinotoiminnan pyörittäjinä. Nämä epäkohdat saatiinkin korjattua. Sosialismissa on kuitenkin ollut oma ironiansa, aivan kuten sillä oli Neu-vostoliitossa – niin äärimmäinen vastaisku aiemmalle kulttuurille kuin se virallisesti olikin, tuli sen suojaisan staattinen tyhjiö säilyttämään yllättävän paljon vanhaa. Tämä koskee erityi-sesti teknologiaa. 1950-luvun Yhdysvallat ei ole elävää arkitodellisuutta enää missään muualla kuin Kuuban moottoriliikenteessä.

Lierihattuisten, Dodgeilla ajavien ja Thomp-soneilla ampuvien gangsterien Amerikkaa osa-taan tällä rutiköyhällä paratiisisaarella toki nos-

talgisoida ja tuotteistaa. Kyse ei ole vain siitä, että rasvatukkaiset geezerit kierrättävät maksa-via matkailijoita avoautoissa pitkin kaupunkia, vaan mafia- ja agenttielokuvien tunnelmia voi aistia myös näyttämöviihteen parissa. Hienois-en matkan päässä Havannan keskustasta sijait-seva Tropicana-klubi on interiööreineen, esi-tyksineen ja tarjoiluineen kuin jonkin vanhan ja hyvän James Bond -tarinan alkumetreiltä. Nuo-ret, kauniit ja jänteikkäät, autuaasti hymyilevät tanssijat pelmahtavat lavalle typerryttävän ko-risteellisissa asuissaan, joita he kohtausten vä-lillä vaihtavat suorastaan maagisen nopeasti – ja heidän menoaan säestää huippuunsa hiottu orkesteri. Myös taidemusiikin ja perinteisen viih-demusiikin opetus on Kuubassa tasokasta ja ar-vostettua, ja sen tuloksista voi nauttia monissa yhteyksissä. Orkesterien lisäksi saattaa törmätä esimerkiksi hotelleissa esiintyviin pianisteihin, jotka taitavat klassikkosävelmiä Brahmsista Beatlesiin ja Burt Bacharachiin saakka.

Hieman alle kaksiviikkoisen vierailuni aikana kävi selväksi, että musiikki on kuubalaisten suurin ilo ja ylpeys. Laajan asiantuntemuksen lisäksi heillä soittoon ja lauluun on intohimoi-nen, riemullinen ja välitön suhde, joka tarttuu ainakin jollain tasolla helposti ulkomaiseen vieraaseenkin. Varsinkin mikäli sävelten ja rytmien maailma on teille tärkeä, annan lämpi-mimmän suositukseni matkustaa tuolle saarelle. Mitä pikemmin sen teette, sen parempi, sillä muutoksen tuulet yltyvät Kuubassa tälläkin hetkellä, eikä kukaan tiedä, milloin tässä ku-vaamani erikoislaatuinen todellisuus painuu historiaan.

13

TEKSTI: OLAVI SEPPNEN KUVAT: ANTTI SEPPÄNEN

Varaderon The Beatles – täältä ponnistaa varmasti suureen maineeseen jokin kuubalainen rock-artisti tai bändi, jahka markkinatalous pääsee saarella vauhtiin. Maailman parasta AC/DC -imitaatiota voitte kuulla ja katsoa YouTubessa Olavi Seppäsen kanavalla.

14

15

Music Finland

Tiesitkö, että vuonna 2014 Suomen musiik-kialan talouden rahallinen kokonaisarvo oli

856,2 miljoonaa euroa? Tai että puolet tästä ar-vosta muodostaa elävä musiikki, joka on suomalaisen musiikkialan suurin sektori? Talouden kokonaisarvosta omat palansa leik-kaavat myös koulutus, tekijänoikeuskorvauk-set, äänitteiden vähittäismyynti ja apurahat. (Koivisto & Luonila 2015.)

Syy siihen, että muun muassa tämä Suomen musiikkialaa koskeva tieto on olemassa, löy-tyy aivan Hämäläisen Osakunnan ja Tavastian vierestä Kampista. Osoitteessa Urho Kekkosen katu 2C majaansa pitää Music Finland. Music Finland on voittoa tavoittelematon järjestö, joka huolehtii suomalaisen musiikin elinvoi-maisuuden ja kansainvälistymisen edistämises-tä. Music Finlandin toiminta keskittyy viiden pääteeman ympärille, jotka ovat tuet ja tapah-tumat, mentorointi, viestintä, tutkimukset ja nuotisto.

Tuet ja tapahtumat ovat tapoja tukea suomalais-ta musiikkia tarjoamalla niin rahallista tukea kuin mahdollisuuksia verkostoitumiseen sekä kotimaan että ulkomaiden musiikkivaikuttajien kanssa. Suoraan musiikkialan toimijoille yh-distys kanavoi opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämiä kiertue-, showcase- ja teosvien-titukia. Music Finlandin tuet on tarkoitettu valmiin tuotteen viemiseen ulkomaille, joten esimerkiksi WORO eli Wiipurilaisen Osakun-nan Rokkiorkesteri ei voi valitettavasti hakea

tukea äänitteiden tai musiikkivideoiden tekemi-seen. Tällaisten tukihakemusten kanssa kannat-taa kääntyä Musiikin edistämissäätiön puoleen.

Music Finland toteuttaa vientihankkeita ja tapahtumakokonaisuuksia niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Tarkoitus on auttaa suoma-laista musiikkia ja musiikkiyrityksiä kansain-välistymään ja vauhdittaa musiikkiviennin kasvua. Parhaillaan Budapestissa Unkarissa on meneillään WOMEX World Music Expo 2015, joka on maailman musiikkialan tärkein vuotuinen kokoontuminen. Music Finland vas-taa Suomen messuosastosta, jossa suomalaiset yritykset ja artistit voivat markkinoida itseään. Music Finland edustaa Suomea ulkomailla mo-nissa muissakin tapahtumissa.

Mentoroinnin avulla Music Finland tukee suomalaisen musiikin viennin kasvua. Asiakas- ja yrityskohtaista neuvontaa tarjotaan kansain-välisille markkinoille tähtääville tahoille. Music Finlandin asiantuntijoiden kattava kansain-välinen verkosto on kaikkien käytössä. Kuka tahansa jolla on edellytykset lähteä kansain-välistämään musiikkiaan tai musiikkiyritystään on tervetullut Music Finlandin asiakkaaksi ja voi mennä mentorointiin, jossa kartoitetaan tar-peet ja suunnitelmat.

Viestinnän tarkoitus on kertoa suomalaisesta musiikista, sen tekijöistä, ilmiöistä ja uutisis-ta sekä Suomessa että ulkomailla. Viestintä ei palvele vain musiikkialan ammattilaisia, vaan

–suomalaisen musiikin elinvoimaisuutta ja kansainvälisty-

mistä edistävä organisaatio

16

kaikkia suomalaisesta musiikista kiinnostunei-ta. Tänä vuonna Music Finlandin alle siirtyi myös suomalaista musiikkimaailmaa käsittele-vän FMQ -lehden eli Finnish Music Quartely lehden toimittaminen. Neljännes vuosittain il-mestyvä englanninkielinen lehti on ilmestynyt jo vuodesta 1985 (http://www.fmq.fi/).

Tutkimuksien kautta halutaan seurata musiik-kialan trendejä ja saavutuksia, jotta suomalai-sen musiikkialan kilpailukykyä voitaisiin parantaa. Alussa mainitun Suomen musiik-kialan taloutta käsittelevän selvityksen Music Finland tilasi Sibelius-Akatemiasta ja sen to-teuttivat Juha Koivisto ja Mervi Luonila. Mu-sic Finland tuottaa ja välittää asiantuntijamate-riaalia koko musiikkialan käyttöön.

Nuotiston avulla välitetään suomalaista kustan-tamatonta nuottimateriaalia kotimaassa ja ulko-mailla. Nuotistopalveluita tarjotaan säveltäjille, kustantajille sekä musiikin esittäjille. Lisäksi nuotisto luetteloi ja dokumentoi suomalaisia partituurimusiikkiteoksia sekä myy, vuokraa ja lainaa nuottimateriaalia. Music Finland ylläpitää sivustoa Composers & Repertoire, joka pitää sisällään artikkeleita ja perustie-toa suomalaisista klassisen musiikin ja nyky-musiikin säveltäjistä.

Music Finlandilla työskentelee vakituisesti noin 20 työntekijää. Tiimejä organisaatiossa on kolme: kansainvälisyys, viestintä ja talous. Allekirjoittanut pääsi tutustumaan Music Fin-landin maailmaan organisaatiossa projek-tipäällikkönä työskentelevän Katariina Sorsan opastuksella. 24-vuotias musiikkialan toimija on valmistunut Jyväskylän ammattikorkeakou-lusta tutkintonaan Music and Media Manage-ment. Katariina Sorsa toimi Music Finlandilla ensin puoli vuotta harjoittelijana ja sen jälkeen projektiassistenttina. Keväästä 2015 lähtien Katariina on työskennellyt kansainvälistymis-tiimissä projektipäällikkönä.

Tapaamista edeltävä viikko oli Katariinalle kiireinen, sillä tänä vuonna Tampereella 15.10. – 17.10.2015 järjestetyn Musiikki ja Media

-tapahtuman kansainvälinen tuotanto oli hänen käsialaansa. Usean päivän kestävä Musiikki ja Media on vuosittain järjestettävä, maamme suurin musiikkialan ammattilaistapahtuma. Music Finland on tapahtuman strateginen part-neri ja toi Tampereelle noin 55 musiikkialan vaikuttajaa eri puolilta maailmaa kuten Sak-sasta, Itävallasta, Yhdysvalloista, Australiasta ja Ruotsista. Paikalla oli omasta biisienteko-prosessistaan kertomassa muun muassa David Guettan “Hey Maman” ja Jason Derulon “Wig-glen” tekijä.

Katariinan työhön kuuluvat myös musiikin synkronisointi- ja teosvientihankkeet. Teos-vientihankkeilla tarkoitetaan muun muas-sa biisienkirjoitusleirejä. Parin viikon päästä Katariina on lähdössä Song Hotel -projektin vetäjänä Berliiniin tusinan nuoren suomalaisen kansainvälistä uraa aloittelevan biisinkirjoitta-jan kanssa. Projektin aikana suomalaiset kir-joittavat saksalaisten musiikkiammattilaisten kanssa. Aikaisempina vuosina ulkomaalaiset biisintekijät on tuotu Suomeen, mutta tällä ker-taa suomalaiset lähtevät reissuun. Viime vuon-na eri teemaisia biisinkirjoitusleirejä järjestet-tiin kolme. Yksi näistä oli A-pop Castle, jossa tehtiin materiaalia Aasian markkinoille aas-ialaisten levy-yhtiöiden tarpeiden mukaan. Se, kuinka paljon leirejä järjestetään vuosittain, on riippuvainen rahoituksesta, Katariina kertoo.

Katariinan mukaan parasta hänen työssään on se, että saa olla mukana inspiroivissa projek-teissa, ja että tekee jotakin mistä tulee tulok-sia. “Se, että näkee, kun asiakkaat ja artistit saavat ulkomaisia kumppaneita ja menestyvät urallaan, on hienoa”, Katariina kertoo. Kun ky-syy, mikä työssä on haastavinta, niin Katariina miettii tovin. Projektipäällikkö alkaa kuiten-kin kertoa siitä, miten pitäisi pysyä kehityksen edellä. ”Se, että tekee juuri nyt hyviä projekte-ja, ei välttämättä riitä”, Katariina sanoo. Pitäisi pystyä näkemään ja aavistamaan musiikkialan tarve – mikä olisi paras musiikin vientihanke tai palvelu puolen vuoden tai vuoden päästä, Katariina kertoo.

17

Ei voi olla kysymättä, miksi ruotsalaisilla on Abba ja Avicii, mutta meillä ei ole oikein ketään. Katariina arvelee syyn olevan siinä, että jo ennen Abbaa ruotsalainen musiikkia-la on suunnannut tietoisesti kansainvälisille markkinoille. “Suomessa on todella vahvat kotimaanmarkkinat, mikä on hyvä asia, mutta se, että on Suomessa iso ei riitä muualla maail-massa”, Katariina selittää. Kun suuntaa uusille markkinoille, niin työ on aloitettava uudestaan. Esimerkiksi Sunrise Avenue lähti jo alusta asti rakentamaan itseään Saksan ja Keski-Euroopan markkinoille, sillä bändi tiesi, että se työ on joka tapauksesssa tehtävä jossain vaiheessa, Katarii-na kertoo. ”Ja onhan meillä niitä”, Katariina jatkaa vastaustaan. Suomalaisen musiikkialan vientikärki on nyt leveämpi kuin koskaan, ja pi-enempiä menestyksiä löytyy monissa genreissä sekä biisinkirjoittajista vaikkapa nykymusiik-kisäveltäjä Kaija Saariahoon. Jättimäistä maail-manlaajuista popsensaatiota rakennetaan vielä.

”Mutta kyllä sekin sieltä vielä tulee”, Katariina vakuuttaa.

Kaikkien musiikkimaailmasta kiinnostuneiden kannattaa seurata musiikkialan uutisointia ja kuulumisia sekä Music Finlandin että FMQ -lehden nettisivuilta. Käykää myös tykkäämässä Music Finlandin Facebook-sivustoa. Music Finland hakee taas pian puoleksi vuodeksi uut-ta harjoittelijaa kansainvälisyystiimiinsä, joten myös tämän vuoksi on hyvä pitää silmät ja korvat auki.

Lähteet;Koivisto, J. & Luonila, M. 2015. Musiikkialan talous Suomessa 2014. Music Finland: Helsinki.www.musicfinland.com/fiwww.fmq.fi

TEKSTI JA KUVA: TIIA YLI-KANKAHILAKUVA*: MUSIC FINLAND

* Katariina Sorsa toimii projektipäällikkönä Music Finlandin kansainvälistymistiimissä.

18

PÄIVÄRETKI AINOLAAN

19

Päivä alkoi jännittävästi. Jo yhteislähdössä rautatieasemalla huomasimme, että yksi

osallistujista on kadonnut. Lippuautomaat-tikaan ei meinannut suostua yhteistyöhön. Saammeko liput? Pääsemmekö ajoissa mat-kaan? Lopulta kaikille lähtijöille saatiin junali-put – sellaiset vapaamieliset seikkailujunali-put, joissa ei ole tarkoin määritettyä asemaa tai kellonaikoja. Mihin kaikkeen tämä voikaan johtaa...

Ehdimme hyvin alkuperäisen suunnitelman mukaiseen H-junaan klo 10:48. Saavuimme aikataulussa Kyrölän asemalle, jonka nimi muuten vaihtui Ainolan asemaksi myöhemmin kesällä, ja kävelimme lyhyen pirteän matkan Ainolaan. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Pe-rille saavuttuamme ostimme liput ja istahdimme Cafe Aulikseen aamukahveille nauttimaan herkkuja ennen opastetun kierroksemme alka-mista. Naapuripöydässä tuntematon pariskunta aloitti kulturellin päivänsä viinillä.

Nousimme kahvilalta ylös Ainolan pääraken-nukselle opastettua kierrostamme varten. Nuori mies opasti meitä talon tiloihin ja kertoi sekä Sibeliusten että Ainolan historiasta. Kuulimme mm. siitä, kuinka Jean Sibeliuksella oli kokoel-ma erilaisia tuhkakuppeja, joita hän käytti vaihtelevasti riippuen mielialasta. Maaseutu-mainen rauha, hiljaisuus ja järvinäköala olivat kuuleman mukaan tärkeitä Sibeliuksen sävel-lystyönteolle. Ainola on kaunis vanha talo, jos-

sa voi edelleen nähdä Aino Sibeliuksen uuras-tuksen jälkiä, sillä tiloja on pyritty pitämään lähellä Sibeliusten aikaista järjestystä. Valitet-tavasti talon aarteita ei saanut kuvata. Mitä muuta kuulimme ja näimme talossa? Mene ja koe itse.

Kierroksen jälkeen kiertelimme vapaasti talos-sa ja piha-alueella. Alun perin Aino Sibeliuksen suunnittelemassa puutarhassa oli paljon kau-niita kukkia ja puita. Sibeliusten aikaan kasva-tettiin myös paljon ruokakasveja. Pihalla etsit-tiin pieni tovi kadonnutta hyvää kuvakulmaa. Osallistujia saatiin lopulta ryhmäkuviin kuk-kivan omenapuun edustalle. Kävimme myös tutkimassa saunaa ja hautakiveä.

Seikkailumme jatkui vielä Ainolan jälkeen. Mihin seuraavaksi, pohdimme liikennemerkin kohdalla. Päätimme reippailla Ainolan herk-kujen energisoimina läheisemmän Kyrölän aseman sijaan Järvenpään keskustan asemalle. Pistäydyimme kuitenkin ensin Aholassa, tai-teilijayhteisön tienoilla kun kerran olimme. Museoähkyn vuoksi emme päätyneet sisätiloi-hin asti. Seuraavaksi poikkesimme hetkeksi rei-tiltä kohti tuntematonta Tuusulanjärven rantaa. Mitä löysimme rannasta? Omituisen puukalan, veneitä ja todisteita kahvinjuonnista.

Poistuttuamme rannasta huomasimme outo-jen keltaisten järvihirviöiden seuraavan meitä. Pääsimme kuitenkin pakoon, sillä ne eivät il-

Kotiseutukerho päätti lähteä Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi päiväretkelle Ainolaan lauan-

taina 6.6.2015. Päiväretkelle lähdettiin seikkailumielin iloisissa tunnelmissa.

20

meisesti voi poistua liian kauas järven rannasta. Huh. Matkamme jatkui Sibeliuksenväylää pit-kin kohti Järvenpään keskustaa.

Keskustassa päätimme siirtyä retkemme rentoutumisosuuteen. Olimmehan me ansain-neet sen kaiken reippailun, kulttuurin naut-timisen ja rantaepisodin jälkeen. Päädyimme Janne-viirein koristellulle kävelykadulle, joka oli täynnä erilaisia rentoutumiskeitai-ta: terasseja ja ruokapaikkoja. Tuntemattomat paikalliset asukkaat tervehtivät meitä iloisesti eräällä terassilla. Vilkutimme takaisin. Istah-dimme vertailun jälkeen avonaiselle terassille virkistäytymään sangriakannun kanssa. Nam. Myöhästyimme junasta. Pitäisiköhän tilata toinenkin kannu.Käänteiden aika ei ollut ohi. Aurinko meni enemmänkin pilveen, joten aurinkolaseja ei enää tarvinnut. Huolestuttavaa oli myös sangriakannun uh-

kaava tyhjeneminen. Seuraavaksi kuitenkin tapahtui yllättävä käänne, johon emme voineet mitenkään vaikuttaa. Alkoi sataa! Jouduimme jättämään tämän keitaan ja kosketinseinän taak-semme. Onneksemme saimme kävellä käve-lykatosta pitkin kohti juna-asemaa. Junassa oli edelleen iloinen, mutta myös väsyneehkö tun-nelma. Toiset poistuivat juna-asemalta suoraan kotiin, toiset määrittelemättömäksi jäävän väli-etapin kautta.

The End.

TEKSTI JA KUVAT: SUVI OKKOLA

Tuusulanjärven keltaiset hirviöt.

21TEKSTI JA KUVAT: SUVI OKKOLA

Hallitusneuvottelut lähtevät salkkujen jakamisesta. Niin myös rokkikeikan järjestäminen. On syytä sopia ajoissa kuinkako monta ja mitäkö laatua. Pirkka ja Rainbow ovat hyväksyttäviä

ainoastaan mikäli laatua kompensoidaan määrällä, eli kyseiset tuotemerkit tullevat kyseeseen salkku per soittaja -tasosta alkaen. Yllättävän usein asian tiimoilta tulee jotain häslinkiä keikka-paikalla, joten ole tarkkana että sopimus on selkeä.

Kun keikkapaikka, -aika ja -palkkio ovat selvillä, on hyvä kääntää katseet tulevaan. Monesti ih-miset haluavat kuulla keikalla jonkinlaista musiikkia. Ei ole olemassa yhtä oikeaa settilistaa, vaan esitysuhan alla olevasta ohjelmistosta on poimittava rusinat juuri siihen pullaan, johon ollaan rumpukapulat upottamassa. Hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että hautajaisissa ei tule soittaa Jore Marjarantaa eikä häissä Teräsbetonia. Kaikki muu on vain hyvästä.

Yritä saada kaikki muusikot paikalle, sekä basisti.

Keikkapäivänä on hyvä ottaa rennosti. Se on tosin mahdotonta, koska soittokamat on roudattava keikkapaikalle. Pahimmassa tapauksessa roudaus hoidetaan vanhalla Fiat Puntolla ja basisti ha-luaa välttämättä pystyttää sinne pitserian nurkan ”stagelle” 8x10” -vahvistinkaappinsa, jollainen tunnetaan alan piireissä syystä nimellä ”rantasauna”. Roudaus on puoli musiikkia, kertoo vanha sananlasku, joten kun tämä vaihe on hoidettu voi keskittyä olennaiseen.

Roudauksen ja poisroudauksen välissä on lyhyt ajanjakso, jonka aikana joutuu esiintymään yleisölle. Joskus tämä pyrähdys on silkkaa euforiaa, joskus työtä. Muista kuitenkin että olet laval-la ihmisiä, et itseäsi varten. Päihteistä voi hakea apua jollei muuten lähde.

Esiintymisen ja aamun sarastuksen välinen aika on juuri sitä minkä takia kannattaa elää elämää. Voi pojat.

Lopuksi: muista olla ihmisiksi, vaikka olisitkin hetken rokkiapina.

Ars longa, vita brevis.

BÄNDIN NÄKÖKULMASTA

TEKSTI: ANTON FALKENBERGKUVA: JUHO MYYRYLÄINEN

–näin järjestät populaarimusiikkikonsertin

22

Tervehdys Wiipurilaisen Osakunnan Laulajista! Tältä palstalta voit lukea WiOLin kuulumisia

nyt ja toivottavasti myös tulevaisuudessa. Ja kuu-lumisiahan meillä riittää. Päällimmäisenä mielessä ovat 17.10. juhlitut 85-vuotisjuhlat. Kuten kuorolle sopii, juhlallisuudet alkoivat juhlakonsertilla, jon-ka jälkeen jatkettiin vuosijuhlan merkeissä syöden, juoden, juhlien ja tietysti edelleen laulaen. Kuulinpa yhden juhlavieraan tuumivan, että juhlahan on kuin toinen konsertti.

Juhlakonsertti oli ohjelmistoltaan mielenkiintoinen ja varmasti monelle kuorolaiselle erityisen mielei-nen, sillä ohjelmistossa oli useita kuorolaisten toi-vomia klassikoita. Kantaesitimme kuoron tilaaman teoksen Teoreeman, joka on Olli Kortekankaan sä-vellys Eeva-Liisa Mannerin tekstiin. Juhlakonsertin alkupuolisko koostui Karjala-aiheisesta musiikista, sillä juhlakonsertissa julkaistiin myös uusi, vuosi sitten äänitetty levymme Oi Karjala. Levystä voit lukea lisää tästä lehdestä.

Kuoron kuulumisia kerrottaessa, on muisteltava muutaman lauseen verran myös kesää, jolloin kuo-romme kävi konserttimatkalla Italiassa ja Sveitsissä. Esiinnyimme reilun viikon mittaisella matkalla kol-mesti, Sveitsissä Luganossa ja Italiassa Caorlessa sekä Venetsiassa. Upeaa oli, kuten voi kuvitella.

Kuorolaulamisessa on kyse monilta osin saman-kaltaisesta toiminnasta kuin osakuntaelämässäkin. Molemmat tarjoavat viikoittaista toimintaa, juh-lia, erilaisten taitojen oppimista, verkostoitumista, ystäviä ja iloa siitä, että voi jakaa itselle tärkeitä asi-oita ja arvoja. Kuoro ja osakuntatoiminta eivät ole myöskään toisiaan poissulkevia, pikemminkin päin-vastoin. Esimerkiksi juuri nyt, kun uusi levymme Oi Karjala on julkaistu ja lähdemme kiertueelle Etelä-Karjalaan, voi omista juuristaan olla erityisen iloinen myös kuorossa. Toiminta osakunnassa aut-taa ymmärtämään sitä, mistä osakunnassa on kyse, mikä osaltaan syventää osakuntakuoron ajatusta. Toisaalta taas kuorolaisena voi osakunnan juhliin

23

KUORO-KUULUMISIA

tuoda musiikin ja laulamisen iloa vaikkapa pien-ryhmäesiintymisten muodossa.

Sekä kuoron että osakunnan kannalta tärkeää on, että meillä on yhteiset tavoitteet ja molempiin osallistuminen on mahdollista. Tämän eteen tehdään tällä hetkellä työtä sekä kuorossa että osakunnassa.

Osakuntakuoroon ja osakuntaan kuuluu, että tullaan ja mennään, valmistutaan ja siirrytään uusiin haas-teisiin. Kuten osakunta, myös kuoro tarvitsee aina myös uusia jäseniä. Jos laulujalkaa vipattaa, tule mukaan! Miesääniin voi hakea parhaillaan ja naisää-niin taas uuden kauden alussa tammikuussa.

Vähintään yhtä tärkeää kuin laulaminen meille kuorolaisille on, on myös se, että saamme jakaa musiikin iloa ympärillemme. Niinpä toivotamme teidät tervetulleiksi kuulemaan meitä. Seuraavat konsertit ovat 28.11. Sammonlahden kirkossa Lap-peenrannassa ja 29.11. Konserttihovissa Imatralla.

Joulukonserttimme on 14.12. Munkkivuoren kirkos-sa. Pamauksessa tavataan tietenkin!

Lisää kuorosta voit käydä lukemassa uudistuneilla nettisivuillamme www.wiol.fi. Tykkää meistä myös facebookissa facebook.com/WiipurilaisenOsakun-nanLaulajat

TEKSTI: EMMI TUOVINENKUVA: MIKAEL LAVI

24TEKSTI: KAARLO LEKANDER JA EMMI TUOVINEN

Wiipurilaisen Osakunnan Laulajien 85-vuotisjuhlalevy Oi Karjala julkaistiin

17.10.2015 järjestetyn juhlakonsertin yhtey-dessä. Levyn teema on nimensä mukaisesti Kar-jala. Levyn neljääntoista kappaleeseen mahtuu suuria tunteita: siinä soi kaiho ja surumielisyys, mutta myös ilo ja riemu. Kaihoa ja kaipuuta soivat Aili Runteen Täällä kantele kaihoin soi, Virpi Leppäsen On muis-to kallis valoisin arkkipiispa Paavalin runoon sekä kuorolle sovitettu kansanballadi Viipu-ri, Tammisuo…, joka kertoo tarinan petetystä rakkaudesta, jonka tuoma suru lopulta hukkuu Imatran pauhuun. Laulun riemua kuullaan P. J. Hannikaisen Karjalaisten laulun lisäksi Emil Genetzin mahtavassa Karjalassa, jonka polvei-levaan kulkuun kätkeytyy paljon karjalaista iloa ja ylpeyttä sekä kuoron lippulaulussa Sisar, kätesi käteen anna, joka on kuoron pitkäaikai-sen taiteellisen johtajan Ossi Elokkaan sävellys 1950-luvulta. Merkittävässä osassa levyllä on myös virolaisen Veljo Tormisin Karjalan koh-talo, joka on viiden sekakuorolle so-vitetun karjalaisen laulurunon sarja.

Kuoron historiaan peilaten Oi Karjalaa voi pitää eräänlaisena 2000-luvun toisintona vuon-na 1984 julkaistusta LP-levystä Laulu Vuok-selle. Kolmenkymmenen vuoden jälkeen oli jo korkea aika sille, että nykyinen kuoropolvi tall-etti oman tulkintansa karjalaisesta laulupe-

rinteestä, joka jatkuvasti elää kuoron arjessa ja juhlassa.

WiOL on vuonna 1930 perustettu Helsingin yliopiston itäsuomalaisten osakuntien, Wiipu-rilaisen, Karjalaisen ja Kymenlaakson osakun-tien yhteinen sekakuoro. Kuoron taiteellisena johtajana on vuodesta 2012 toiminut musiikin maisteri Mikko Sidoroff. Kuoron ohjelmis-toon kuuluu musiikkia kuorokirjallisuuden klassikoista nykysäveltäjien kantaesityksiin ja Karjalan laulumailta maailman ääriin.

Tämä levy kuulunee välttämättä jokaisen osakuntalaisen levyhyllyyn. Levy lienee myös tulevan joulun suurin hitti pukinkonttiin van-hemmille, mummoille, kummeille ja kavereille. Osta siis omasi tilaamalla kuoron nettisivuilta.

Taustakuvana tällä sivulla toimii WiOLin 85-vuotisjuhlalevyn kansikuva.

25

Näin käytätÄÄNENTOISTOLAITTEITA

Äänentoistolaitteiden käytössä on hyvä muistaa muutama perusasia. Ensinnäkään ääni ei tyk-kää väkivallasta. Jos yrität saada äänen väkivalloin ilmoille, se todennäköisesti pelästyy ja

pysyttelee turvallisesti laitteiden sisäpuolella. Hellästi, sanoi entinen hevonen. Toinen hyvä asia muistaa on se nyrkkisääntö, että 100% äänilaitteisiin johtuvista ongelmista johtuu käyttäjästä, ei laitteista. Älä rankaise laitteita vaan itseäsi.

Äänetoistolaitteiston Step by step -käyttöohjeet:

1. Mitä paksumpi johto, sitä lähemmäs kaiutinta se tulee. Läppäri tykkää ohuimmista johdoista.

2. On olemassa naaras- ja urosplugeja (kyllä, nämä ovat viralliset nimitykset). Uroksia ei voi liittää yhteen keskenään, kuten ei myöskään naaraita. Homosaatio ei näet ole vielä edennyt äänen-toistomaailmaan. Myöskään eri lajin liittimen yhteys ei ole mahdollista. Asiaa voi ajatella ver-tauksen kautta: mitä luulet, onnistuisiko esimerkiksi urosnorsun ja naarasgerbiilin liittäminen yhteen? Ajattele tätä mielikuvaa seuraavan kerran kun yrität tunkea xlr-plugin rca-sisääntuloon.

3. Jos ääni ei laitteisiin teipattuja kytkentäohjeita seuraamalla uskaltaudu ulos kaiuttimista, kokeile väännellä mikserin ja vahvistimien säätimiä. Jos mitään ei vieläkään tapahdu, kysy kokeneemmil-ta äänimiehiltä tai -naisilta. Tällaiset henkilöt tunnistat pitkästä tukasta ja yleisestä epäsiisteydestä.

TEKSTI: KAARLO LEKANDER JA EMMI TUOVINEN TEKSTI: ANTON FALKENBERGKUVA: TIIA YLI-KANKAHILA

26

Emännän nurkka:

KEITTIÖN RYTMIT

Tervetuloa lukemaan uutta emännän nurkkaa. Kesä on ohi ja kaduilla puhaltavat uudet tuulet. Ke-sälläkään en raaskinut jäädä tauolle osakuntatoiminnasta, vaan vietin aikaa kitkien rikkaruohoja ja kas-

tellen vihanneksia osakunnan viljelypalstalla. Palstapaikan numero on osuvasti 105, ja kesän korvamato oli näin ollen Kikan ikivihreä kappale Huone 105. Ilman palstaa en varmaan olisi tullut etsineeksi kappaletta ja saanut tietää, että sen on levyttänyt alun perin iskelmätähti Nisa Sorayan. Mysteeriksi jää, olisiko juureksis-ta tullut maukkaampia, jos olisin laulanut niille.

Onneksi diskohittien vastapainoksi on hiljaisuus. Sen löysin jälleen kävellessäni metsäpolkua kohti vilje-lypalstaamme. Tie kulkee hetken Malminkartanon juna-aseman ja kohteen välissä metsän keskellä. Siellä saa ylittää puron puusiltaa pitkin. Se oli todellakin musiikkia korville: lehtien havina, puron solina ja lintu-jen vieno viserrys. Oli helppo hetkeksi unohtaa kesätyön kiireet ja vaihtaa kitkentämoodiin. Mielenrauhan lisäksi emäntä sai yrttejä ja juureksia tarjottavaksi syksyn osakuntariennoissa. Heti ensimmäisessä kokouk-sessa aloitettiin porkkanasämpylöillä.

Ainekset1 kg (n.15 dl) vehnäjauhoja1 rkl suolaa6 dl vettä50 g hiivaa2 rkl hunajaa tai vaaleaa siirappia5 dl porkkanaraastettavoiteluun: öljyä

1. Kuori ja raasta porkkanoita riittävä määrä.

2. Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Sekoita hiiva ja hunaja tai siirappi nesteeseen. Kaada seos vähitellen sekoittaen jauhoihin. Lisää porkkanaraaste ja alusta pehmeää taikinaa voimallisesti vähintään 10 minuuttia. Anna sämpylätaikinan kohota liinan alla vedottomassa paikassa puolisen tuntia.

3. Vaivaa kohonnutta sämpylätaikinaa noin minuutin ajan. Leivo taikina sämpylöiksi pellille ja anna niiden kohota liinan alla noin 20 minuuttia. Voitele porkkanasämpylät varovasti öljyllä ja paista 250 asteessa noin kymmenisen minuuttia.

Viimeksi keittiössä soi: Spotifyn akustinen soittolista

Kirjoittaja on WiO:n emäntä ja verkkovastaava, joka yrittää löytää sisäisen suurtalouskokkinsa.

Reseptin lähde: http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/maukkaat-porkkanasampylat

TEKSTI JA KUVA: MAIJU PARTAMIES

27TEKSTI JA KUVA: MAIJU PARTAMIES EKATERINA VIRKUNEN