Sanna Väyrynen

Asunnottomana vankilasta vapautuvien kuntoutus –

missä mennään?Sanna Väyrynen

Toiminnanjohtaja, Kriminaalihuollon tukisäätiöKuntouttavan sosiaalityön professori, Lapin yliopisto

Helsinki 9.2.2016

9.2.2016

Sanna Väyrynen

Mistä puhun?• Rikostaustaisten ihmisten yhteiskunnallisen toimijuuden haasteista• Fokusoin puheenvuoroni yhteiskunnan yhdeen kapeimmista

marginaaleista ja pohdin yhteiskunnallisten palvelurakenteiden kykyä vastata asunnottomana vankilasta vapautuvien ihmisten elämään.

• Zoomaan katseeni siis heihin, joiden elämää leimaavat rikollisuus, päihde- ja mielenterveysongelmat, velkaantuminen, köyhyys ja sosiaalisten suhteiden segregoituminen alakulttuureihin.

• Sidon tarkasteluni päihde- ja mielenterveyskysymyksiin, mutta huomioin, että asunnottomana vapautuvien moninaiset palvelutarpeet.

9.2.2016

Sanna Väyrynen

Taustaa: Asunnottomana vankilasta vapautuvat ja yhdyskuntaseuraamuksen suorittaneet lukuina • Vuonna 2015 oli päivittäin keskimäärin 3068 vankia ja 3100

yhdyskuntaseuraamusta suorittavaa. Vuoden aikana vankilasta vapautui noin 5200 henkilöä ja yhdyskuntaseuraamuksen suoritti noin 3900 asiakasta. Vankiluku ja yhdyskuntaseuraamusta suorittavien määrä on ollut viime vuosina laskusuunnassa.

• Vuosina 2012-15 toteutettiin osana PAAVO II hanketta rikosseuraamusasiakkaille suunnattua Oma Koti –hanketta:• kehitettiin sidosryhmäyhteistyökäytäntöjä asunnottomina vankilasta vapautuvien

ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaiden asunnonsaanninja asumisen sekä muuta elämänhallinnan tueksi.

• Toimenpiteistä huolimatta asunnottomana vapautuvien vankien määrä ei ole kokonaisuutena vähentynyt. Asunnottomana vapautuu vuosittain n. 30 -35 % vangeista. Asunnottomia yhdyskuntaseuraamusta suorittavia on n. 10-15 %9.2.2016

Sanna Väyrynen

Päihde- ja mielenterveysongelmat

• Rikosseuraamusta suorittavien terveyttä koskevassa tutkimuksessa (Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2010) todetaan:

• vankilasta vapautuvien asunnottomuuden taustalla on usein päihde- ja mielenterveysongelmia sekä erilaisia somaattisia sairauksia.

• 88%:lla todetaan olevan pitkäaikainen päihdeongelmia ja 67%lla mielenterveysongelmia.

• Alentunut työkyky 30 % ja työkyvyttömiksi nähtiin liki 18 %.

• Monilla on takanaan vuosia kestänyt vankila- tai muu laitoskierre. Sosiaaliset verkostot ovat kapeutuneet alakulttuureihin ja elämä rakentuu niiden ympärille.

• Minäkuvan muutos ja uudenlainen suhde yhteiskuntaan edellyttävät yksilön perustarpeet huomioivaa palvelujärjestelmää.

9.2.2016

Sanna Väyrynen

Kuntoutumisen haasteita• Vaikka ihmisen ongelmia lähestytään usein erilaisista näkökulmista,

kuten lääketieteellisesti, moraalisesti, kriminologisesti, niitä ei voi irrottaa ihmisen arjesta ja toimijuudesta – ongelmat syntyvät, ne eletään ja niistä kuntoudutaan arjessa

• Arjen tilanteiden ymmärtäminen ja ratkaisemisvaihtoehtojen etsiminen edellyttää yksilöiden, professioiden ja instituutioiden toimijuuksien tunnistamista ja tunnustamista.

• Keskiössä on aina asiakas tilanteessaan ja hänen toimijuutensa tukeminen, turvaaminen tai ylläpitäminen

9.2.2016

Sanna Väyrynen

Kuntoutumisprosessin toimintaympäristöMiten tähän meneillään oleva palvelurakenteen muutos heijastuu tähän: kuka vastaa vapautuvien palveluista, haasteena jo nyt kunnan ja valtion vastuukysymykset: kuka maksaa? Mitä sitten kun neuvottelut käydään akselilla valtio, sote-alue/itsehallintoalue, kunta? Mikä on järjestöjen rooli? Asiakkuuden ymmärrys: Kehen priorioidaan?

9.2.2016

Sanna Väyrynen

Vähäinen Yhteinen toimijuus Korkea

Jaettu tieto ja keskinäinen vuorovaikutus

Yhteiset tehtävät ja yhteensopivat tavoitteet

Yhteensovitettut strategiat ja yhteinen päämäärä

Yhteinen rakenne ja kulttuuri

YHTEIS-TOIMINTA

KOORDINOITU TOIMINTA

YHTEISTYÖ YHTEIS-TOIMIJUUS

Kuvio 1. Yhteisen toimijuuden kehittyminen (Bailey & Kooney 2000; Himmelman 2002; Kinnunen 2007)

9.2.2016

Sanna Väyrynen

MIELENTERVEYS-KUNTOUTUS

Kuntoutuksen organisatoriset ja resurssit sekä säännöt, kuntoutuksen

käytännöt ja prosessit, professionaalinen tausta ja ymmärrys =

Vakiintunut yhteisöllisyys

 

PÄIHDEKUNTOUTUS

Kuntoutuksen organisatoriset resurssit ja säännöt sekä käytännöt ja prosessit, professionaalinen tausta ja

ymmärrys = Vakiintunut yhteisöllisyys

 

 

Professionaalinen yhteisöllisyys =

mahdollinen uusi yhteisöllisyys

Asiantuntijoiden keskustelut yhteistyöstä ja yhteisestä

asiantuntijuudesta

9.2.2016

Sanna Väyrynen

Kuvio 2: Jaetun toimijuuden kontekstit, eri tasoilla tapahtuvat neuvottelut ja toimenpiteet (collective agency)

Rakenteellinen kysymys(poliittinen tahtotilan, päätöksenteko, yhteiskunnallinen ymmärrys ilmiöstä, resurssit)

Esimerkiksi lainsäädäntö ja vastuut tai ymmärrys palvelurakenteisiin suhteessa ilmiökenttään -> heijastuu eri professioiden vastuu ja valtakysymyksiin: kuka vastaa valtio, sote-alue/itsehallintoalue, kunta? Kuka järjestää asumisen? Mikä on järjestöjen rooli?)

Institutionaalinen kysymys(palveluiden organisoituminen, kulttuurisesti määrittyvät kuntoutukset mahdollisuudet, ehdot ja interventiot: miten palvelut organisoituvat suhteessa heikoissa asemassa oleviin?

Jaettu ymmärrys professioiden suhteesta toisiinsa ja kuntoutuksen tavoitteista-> kuntoutusmenetelmät tai interventioiden, tuen ja avun toteuttaminen, kuka toteuttaa, kehen satsataan?

Yksilöllisenä kysymyksenä (ihminen elämäntilanteessaan, asiakkaan ja hänen läheistensä näkökulma)

- Tukea, kontrollia, terapiaa, kuntoutusta, mitä?

- Ketä kuntoutetaan tai tuetaan, miten, mihin ja millä ehdoin?

Neuvotteluista toimenpiteiksi

Neuvottelut kuntoutuksen tavoitteista, vastuista ja reuna-ehdoista

9.2.2016

Sanna Väyrynen

Neuvottelujen tuloksia yhden esimerkin valossa1) organisaatioiden omaan ja toisen asiantuntijuuteen liittyvät tulkinnat ja kamppailut, 2) toimijoiden väliseen vuorovaikutukseen ja luottamukseen liittyvät tulkinnat 3) vaikeisiin ja haastaviin asiakkaisiin liittyvät toimintakäytännöt ja tulkinnat. • Analyysin perusteella toimijoiden yhteinen professionaalinen

yhteisöllisyys on vielä hakemassa muotoaan ja on sekä päihde- että mielenterveystyöntekijöiden tulkintakamppailujen kohteena.

9.2.2016

Sanna Väyrynen

Kysymyksiä???• miten taata inhimilliset elinolot ja tuki tilanteessa, jossa ihminen on erilaisten tekijöiden

seurauksena joutunut asunnottomaksi. • miten tuottaa sellaisia palveluita, jotka huomioivat erilaiset tarpeet ja elämäntilanteet, ovat riittävän joustavia,

kohtaavia ja ihmisarvoa kunnioittavia.

• Sote-uudistuksen merkitystä heikoimmissa olevien ihmisten tilanteisiin ei vielä tiedätä, jää nähtäväksi etääntyvät palvelut kauaksi ihmisen arjesta, tuleeko niistä entistä kasvottomampia.

• Verkossa asiointi voi olla arkea silloin kun asiat on kunnossa ja valmiudet käyttää palveluita ovat arjen rutiinia, mutta enpä silloin, kun ei ole edes pankkitunnuksia, joilla pääsi palveluiden äärelle.

• Vielä ei voida täysin tietää, mitä kilpailuttaminen tulee tuottamaan palveluille – tuleeko jokin ryhmä ö, joka putoaa kaiken ulkopuolelle.

• Miten huolehditaan riittävistä asuntomarkkinoista ja laadukkaan tuetun asumisen järjestämisestä: miten resurssoidaan? Kuka kantaa vastuun?

• tarvitaanko sote/itsehallintoalueille asiantuntija, joka huolehtii heikoimmassa asemassa olevien tarpeista?

9.2.2016

Sanna Väyrynen

Lopuksi• Yksillöllistämiskehitys siirtää ongelmat yksilöllisiksi ja siirtää kantsee rakenteellisesti

epäkohdista ja reunaehdoista yksilön valintoihin, epäonnistumisiin ja onnistumisiin. • Kärjistyneimmillään tällainen kehitys voi johtaa ongelmien pahentumiseen. Kuitenkin

uskon vastavoimiin – ihmiseen tarpeeseen auttaa toista ja tehdä hyviä tekoja, tunnistaa ihmisyys ja sen reunaehdot.

• Erityisen tärkeää on saada tietoa asunnottomien arjen reunaehdoista, jotta voidaan rakentaa epäkohdat huomioivia palveluita: miten nämä huomioidaan uudelleen organisoituvissa palveluissa? Onko niissä tilaa marginaaleille vai kuljetaanko normatiivista keskitietä?

• Haaste on suuri, muttei mahdoton – ainakin toivon niin. • Universaalin hyvinvoinnin utopia on murtunut, mutta uudet tavat huolehtia apua

tarvitsevista rakentuvat. Näin uskon.

9.2.2016