Ilon vai tuomion juhla - Rosh Hashanah ַראֹׁש הָׁשנָה

Rosh Hashanah ַראֹׁש הָׁשנָה [kirj. “vuoden pää/alku”], asettuu juutalaisessa kalenterissa Tishri kuukauden 1. ja 2. päivälle. Tishri kuukausi asettuu syys/lokakuun kohdalle. Nykyisessä juutalaisissa juhlissa, Rosh Hashanah on uuden vuoden juhla. Termiä emme silti löydä Tanakh kirjoituksista, muuta kuin yhden kerran. Hes.40:1 ilmoittaa näkynsä tapahtuneen 25. vuotena pakkosiirtolaisuuden aikana, “..vuoden alussa.” Hesekiel silti ei puhu Rosh Hashanah juhlasta, vaan yleisesti mainitsee vain vuoden alun, näkynsä tapahtumisen ajankohdaksi. Toora aloittaa vuoden laskemisen Nisan kuukauden kohdalta [pesach-juhla] ja täten Tishri-kuukauden kohdalle tuleva Rosh Hashanah mainitaan 4Moos.29:1, seitsemännen kuukauden juhlaksi. 4Moos.29:1 ilmoittaa juhlan tapahtuvaksi seitsemännen kuukauden ensimmäisenä päivänä, ja kutsuu sitä pyhäksi kokoukseksi, sekä shabbat-ajaksi [“älkää yhtään askaretta toimittako”]. Päivä nimetään myös olennaisesti juuri pasuunansoiton päiväksi. Alunpitäen vain yhdeksi päiväksi asetettu juhla [Talmud Rosh Hashanah 4:4] sai Diasporan yhteydessä osakseen myös toisen päivän, uuden kuun tarkan määrittelemisen vaikeuden tähden. Rabbit kutsuivat Rosh Hashanah päivää pitkäksi päiväksi [yoma arichta]. Myöhemmin Rosh Hashanah sai ”tuomio-päivän”-luonteenlaadun [Yom ha-Din], jolloin jokaisen teko tuli punnituksi, vaikuttaen sen mukaisesti myös henkilön tulevan vuoden tapahtumiin. 5Moos.11:12 antoi merkityksen, jossa Herra [HaShem] määrää tekoja punniten, vuoden alussa sen, mitä vuoden lopussa on tapahtuva [Rosh Hashanah Talmud 8a]. U-netaneh Tokef kirjoitusten mukaan Rosh Hashanah juhlan aikana jopa Herra on päättävä sen - ”kuka tulee elämään, kuka tulee kuolemaan”. Rabbi Keruspedai sanoikin Rabbi Yochanan nimissä: ”Kolme kirjaa avataan [taivaassa] Rosh Hashanah juhlan aikana: ensimmäinen kokonaan turmeltuneiden tähden [joidenka pahat teot ylittävät heidän hyvät tekonsa] sekä toinen kokonaan vanhurskaiden tähden, ja vielä yksi keskitasoisten tähden [keskinkertainen henkilö]. Kokonaan vanhurskaat kirjoitetaan heti Elämän Kirjaan; kokonaan turmeltuneet Kuoleman Kirjaan; keskinkertaisten tuomio on Rosh Hashanah sekä Jom Kippur juhlasta poistaminen; jos hän saa täyden tunnustuksen, he tulevat Elämän Kirjaan kirjoitetuksi, jos eivät, heidät kirjoitetaan Kuoleman Kirjaan.” [Rosh Hashanah Talmud 16b] Israel oli vahvasti riippuvainen syyssateiden ja niitä seuraavien myöhäissateiden tulosta, juuri varhaissyksyn sekä talven ajalla. Jos sadevesi ei ollut riittävä kansalle juoda, ja viljelyksille kasvuksi, katsottiin Rosh Hashanah aikana kansan tekojen luonteen aikaan saavan joko tuomion tai siunauksen, koskien sateen tuloa: “kuka on elävä, kuka on kuoleva.”, kuten U-netaneh Tokef osoittaa. Tämä silti oli Tooran vastainen tulkinta, sillä luonnon ylläpitäjä oli yksin Herra [HaShem]. Silti tekojen sekä vaelluksen arviointi Rosh Hashanah juhlan aikana oli eräs sen keskeisin teema (edeltäen Jom Kippur-juhlaa), ja niin kansa koottiin yhteen

[4Moos.29:1 ”pyhä kokous”] julistamaan Herran [HaShem] kuninkuutta luomakunnan hallitsijana, sekä syys- että talvisateiden antajana. Miksi Tishri kuukauden juhlista Rosh Hashanah tuli “tuomio-päivän”-juhlaksi ? Syy näyttää piilevan tämän juhlan nimissä: Jom Teruah [“soofariin puhaltamisen juhla” – 4Moos.29:1] sekä Zichron Teruah [“shofariin puhaltamisen muistojuhla” - 4Moos.23:24] Toisen temppeli ajan juutalaisuudessa päivää myös kutsutaan “muistamisen päiväksi” [Qumran kalenteritekstit 4Q409 1i5] ja edelleen “shofariin puhaltamisen juhlaksi” [Philo, Sepc.Leg.1.186;Ps.-Philo,Bib.ant.13:6]. Näissä muodoissaan juhla oli ilojuhla, ei myöhemmän juutalaisen Talmud-tulkinnan mukaisesti katumuksen tai surunjuhla. Ezra kokosi kansan lukemaan/kuulemaan Tooraa tähän aikaan [Neh.7:73 sekä Neh.8:13-18], kehoittaen kansaa riemuitsemaan [Neh.8:11-12] eikä murheellisesti tutkimaan itseään tai katumaan syntejään. Qumranin temppelikirja [11Qta 25:9] puhuu myös juhlan aikana olevasta riemusta sekä ilosta. Riemuitseminen olikin hallitseva teema, juhlan aikana suoritettavissa rukouksissa [Qumran Festival Prayers 4Q509 frg. 3 8]: “Siunattu olkoon Herra, joka on kutsunut saanut meidät riemuitsemaan...” Philo korosti kiitollisuutta Tooran ja rauhan tähden [Spec.Leg.2.188-92]. Qumranin temppelikirja yhdistää Tooran opetuksen, ja näin asettaa Tishrin kuukauden [seitsemäs kuukausi] ensimmäisen päivän Nisan kuun ensimmäisen päivän [pesach] kanssa yhteneväksi [11QTa 25-2-10; 11Qta 14:9-18] 364 päiväisessä kalenterissa, Tishri kuukauden ensimmäisenä päivän juhla, sijoittuu muiden neljän pääjuhlan joukkoon, jakaen vuodenaikoja – yhdessä ensimmäisen kuukauden, neljännen sekä kymmenenen kuukauden ensimmäisten päivien kanssa – näin 1 Eenokin kirjan 75:1 sekä 82:11 mukaan. Qumranin yhteisösäännöt viittaavat myös näiden vuodenaikoja jakavien “päiden” [rosh] merkitykseen vuoden sisällä [1QS 10:6] Qumranin teksteissä Festival Prayers [4Q509 frgs. 1 + 2,3//1Q34 frgs 2 +1] osoittaa – joskin fragmentteina – rukouksien sisällön rauhan, hajaantuneiden kokoamisen, Herran armon, ja sateen pyytämisenä. Tämä kaikki ilolla ja riemulla Herraa kohtaan, joka antaa ilon. Näemme siis selvästi, kuinka myöhempi – v.70 alkanut, Jerusalemin temppelin tuohoutumisen ajan jälkeinen juutalaisuus, käänsi Rosh Hashanah juhlan “tuomion-päiväksi”, jollaiseksi sitä alunpitäen ei oltu tarkoitettu. Qumranin litrugiatekstit osoittavat, että muistojuhlaa vietettiin shofaria ilosta puhaltaen [4Q409 1 i 5; vrt. 1QS 10:6] Juutalainen Philo myöskin puhuu juhlasta ilonjuhlana. Tässä lyhyessä tekstissä olen halunnut esittää, miten toisen temppeli ajan juutalaisuuden jälkeinen tulkinta [ns. Talmud-juutalaisuus], käänsi Rosh Hashanaa juhlan “tuomion-juhlaksi” sekä ihmistekojen perustalle asetetun siunauksen/kirouksen rajapyykiksi, jonka esim. osoittamamme, Jeesuksen aikaiset Qumranin tekstit kieltävät. Alunpitäen Shofar-juhla oli ilon juhla, johon liittyi luottamuksellinen sekä riemullinen Herran [HaShem] lähestyminen luomakunnan kuninkaana, Hänen tooraansa lukien/kuunnelleen, ja tulevaa syyssade/myöhäissateita rukoillen. Rosh Hashanah juhlan eräs hallitseva teema oli hajallaan olevien kokoaminen pyhän kokouksen yhteyteen, riemuitsemaan

Tooran opetuksesta, sekä Herran [HaShem] armosta - rauhantekijänä, sekä Häneen ainutlaatuisesta kuninkuudestaan. Lähteet: The Eerdmans Dictionary of the Early Judaism P.K