li andersson -eurovaalilehti

#1L♥VE

Eurooppa

STOP#talouskuri

#työttömyys#co2 #rasismi

#keinottelijatfacebook.com/lindrssn

L♥VEEurooppa

STOP#talouskuri

#työttömyys#co2 #rasismi#keinottelijat

RIKU RANTALA:Vain hullu jättäääänestämättäTYÖTAISTELUTEUROOPASSA

FINLAND ELLERBRYSSEL?

#3#5

#11

Li Anderssonin eurovaalilehti 2014

#2Li Anderssonliandersson.fi

Suomi vaiBRYSSEL?

Tavoitteenamme on saada kevään eurovaaleissa Vasemmistoliitolle yksi euroedustajan paikka ja tälle paikalle Li Andersson. Ennen 25.5. järjestettäviä vaaleja on kuitenkin vielä paljon työtä tehtävänä.

Lillä on erittäin hyvät mahdollisuu-det tulla valituksi. Mahdollisuudet paranevat mitä useampi ihminen lähtee mukaan vaalityöhön, ja mitä enemmän saamme kerättyä varoja kampanjalle. Nyt tarvitaan kaikki-en tuki!

Voit tukea Litä monella tavalla: voit lahjoittaa rahaa, jakaa vaalilehtiä aamuruuhkassa, levittää Lin teks-tejä netissä, järjestää vaalitilaisuuk-sia omalla kotipaikkakunnallasi tai kannustaa ystäviäsi ja tuttujasi ää-nestämään Litä.

Jos haluat olla mukana tekemässä Listä eurokansanedustajaa, muut-tamassa talouskuripolitiikkaa ja rakentamassa toisenlaista Eu-rooppaa, liity mukaan tukiryhmän sähköpostilistalle lähettämällä liittymispyyntö Heidi Auviselle, [email protected].

Lahjoitustiedot:Li Andersson/tukiryhmäFI09 1590 3500 5320 47Tekstikenttään: eurovaalit2014

Julkaisupäivä 14.2.2014Painosmäärä 30 000Paino PunaMusta oy

Päätoimittaja: Eliisa Alatalo

Ulkoasu ja taitto: Tero Leponiemi

Avustajat: Li Andersson, Veera Nuutinen,

Dan Koivulaakso, Niko Peltokangas, Heidi Auvinen, Kaisu Suopanki, Antti Ronkainen ja Saara Koho.

Tule mukaan

kampanjaan!

Tämä on Vasemmistoliiton kärkieh-dokkaan, Li Anderssonin eurovaa-lilehti. Li on 26-vuotias Vasemmis-tonuorten puheenjohtaja, Turun kaupunginvaltuutettu ja Vasem-mistoliiton puoluevaltuuston jäsen. Hän on valtiotieteiden kandidaatti ja opiskelee kansainvälistä oikeutta ja venäjän kieltä Åbo Akademissa.

Me Lin kannattajat olemme koon-neet lehteen juttuja eurokriisistä, työmarkkinoista, ympäristöstä, siirtolaisuudesta ja tietysti Euroo-pan parlamenttiin pyrkivästä Listä itsestään.

Li Anderssonin tavoitteena on teh-dä Euroopan laajuista vasemmis-tolaista politiikkaa. Tavoittelemme yhdessä turvallista Eurooppaa, jo-hon voi saapua joutumatta pelkää-mään Välimereen hukkumisesta. Tavoittelemme reilua Eurooppaa, jossa työehtoshoppailu, työvoi-man kyykyttäminen ja ympäristöl-le kestämätön tuotanto on estetty.

Vaadimme edelläkävijyyttä ihmis-oikeuksien toteutumisessa ja kun-nianhimoisessa ympäristölainsää-dännössä.

Kaikkein kipeimmin Eurooppa kaipaa eurokriisin syiden ja ny-kyisten ratkaisuehdotusten ana-lysointia. Ilman niitä ei voi esittää vaihtoehtoisia toimintatapoja, joilla puututtaisiin pankkijärjes-telmän epäterveisiin rakenteisiin ja vähennettäisiin työttömyyttä. Ilman leikkaus- ja kurjistuspoli-tiikan selväsanaista kritiikkiä ja vaihtoehtojen tarjoamista emme pysty pistämään kampoihin myös-kään ruohonjuuritasolla kunta- politiikassa.

Eurooppa tarvitsee vahvan vasem-mistolaisen vaihtoehdon. Eurooppa tarvitsee Litä.

Eliisa Alatalopäätoimittaja

Li Anderssonin eurovaalilehti

Pääkirjoitus

“Miksi sinä sinne Brysseliin lähtisit, kun me tarvitaan sinua täällä Suo-messa?” Olen viime aikoina vastannut tähän kysymykseen vähintään yhtä usein kuin kysymyksiin vaaliteemoistani.

Syy ehdokkuuteen vaaleissa kuin vaaleissa on tietysti tärkeä tieto. Kysy-mys kuitenkin osoittaa, kuinka ristiriitainen monen suhtautuminen on EU-vaaleihin ja sitä myötä koko unioniin. EU on perinteisesti koettu kaukai-sena, byrokraattisena ja markkinaehtoisena projektina, joka tunnetaan erityisesti direktiiveistä ja määräyksistä, joista maalaisjärki on kaukana.

Eurokriisin ja talouskuripolitiikan seurauksena EU on kuitenkin tullut ai-van iholle. Suomessa tehdään mittavia rakenneuudistuksia ja leikkauksia hyvinvointipalveluihin, joita perustellaan Suomen luottoluokituksen säi-lyttämisellä. Talouskurisopimuksen asettamat rajat julkiselle velanotolle ja alijäämille sitovat kansanedustajien kädet. Suomalaisten yhteistä va-rallisuutta on käytetty eurooppalaisten pankkien tukemiseen.

Tärkein syyni asettua ehdolle näissä vaaleissa on, että EU-parlamentilla on paljon valtaa Suomessa tehtävään politiikkaan. Eri arvioista riippuen puolet tai jopa kolme neljäsosaa Suomessa säädetyistä laeista perustuu EU-tasolla tehtyihin päätöksiin. Erityisesti eurokriisin aikana unionin val-taa jäsenmaiden omaan talouspolitiikkaan on kasvatettu. Siksi sillä on hyvin paljon väliä, mitä väriä valittavat mepit tunnustavat ja millaista po-litiikkaa he haluavat tehdä.

Toinen syy asettua ehdolle on Brysselissä istuvien nykyinen kokoonpa-no. Minulla on viime vuosien aikana ollut mahdollisuus matkustaa ympäri Eurooppaa ja puhua lukuisten tavallisten duunareiden ja kansalaisaktivis-tien kanssa. Ihmiset esimerkiksi Kreikassa ja Espanjassa taksikuskeista yliopistoprofessoreihin puhuvat kyynistymisestä ja väsymyksestä sekä voimistuvasta äärioikeistosta, leikkauksista ja liian alhaisista palkoista. Suunnan muutos on välttämätöntä.

Eurooppa on tällä hetkellä merkittävä poliittisen kamppailun areena. Va-semmiston on täytettävä tämä areena ja yhdessä kriisipolitiikkaan tur-hautuneiden kansalaisten kanssa osoitettava, että emme enää suostu pääoman ehdoilla tehtävään talouspolitiikkaan.

Kolmas syyni on, että suomalainen vasemmisto tarvitsee hyvän parla-mentaarikon. Vasemmisto-meppinä en huku tai eläköidy Brysseliin. Eu-roedustajuus ei myöskään tarkoita Suomen poliittisesta keskustelusta häviämistä. Päinvastoin. Brysseliin tarvitaan poliitikkoja, jotka ovat val-miita tekemään eurooppalaista radikaalia vasemmistopolitiikkaa ja jotka samalla haluavat jatkaa punavihreän vasemmiston uudistamista Suo-messa.

Paikka Brysselissä tulee käyttää sellaisen vasemmistolaisen liikkeen ra-kentamiseen, jolla haastetaan tasa-arvon ja ilmaston kannalta tuhoisa oikeistolainen valtapolitiikka. Sellaista juuri poliittista toimintaa minä ha-luan kanssanne rakentaa - Suomessa, Euroopassa ja globaalisti.

#3L♥VE

Eurooppa

STOP#talouskuri



Ajatteletko, että eurovaaleissa ää-nestäminen ei kannata? Vertaatko suomalaisen europarlamentaari-kon painoarvoa hyttysen paskaan? Pidätkö europarlamenttia hyödyt-tömäna kumileimasimena, jolla ei ole mitään vaikutusmahdollisuuk-sia? Olet ymmärtänyt täydellisesti väärin.

Äänestämättä jättäminen on tie-tämättömyyttä, joka johtaa vallan keskittymiseen entistä enemmän suuryhtiöiden ja populistien käsiin. Se johtaa EU:ssa päivittäin tehtäviin päätöksiin, joita ei kyseenalaisteta – sekä sumutuksen noidankehään, jossa entistä isompi osa ihmisistä ymmärtää entistäkin vähemmän systeemistä, joka heitä hallitsee.

Otetaan esimerkki toisesta suu-resta systeemistä, jossa äänestysak-tiivisuus ja ihmisten usko politiik-kaan ovat romahtaneet: Amerikan Yhdysvalloista.

Tutkija Tommi Uschanov kir-joittaa hienossa Long Play -artikke-lissaan Tämä on Amerikka, miten muulle maailmalle vielä 1900-lu-vulla mallia näyttänyt sopuisa on-nela taantui ”maaksi, jonka kiihkoi-leva ääriaines pakottaa polkemaan paikallaan”.

Suurin osa amerikkalaisista ei näe äänestämisessä mitään hyötyä. Vuoden 2010 kongressivaaleissa ää-nestysprosentti oli surkeat 41. Suo-messa viime eduskuntavaaleissa äänesti sentään 70,5 prosenttia ää-nioikeutetuista, mutta viime euro-parlamenttivaaleissa jenkkityyliin vain 40,3 prosenttia suomalaisista – ja koko Euroopassakin ainoastaan 42 prosenttia.

Mihin äänestämättömyys joh-taa? Ainakin Amerikassa sen voi tulkita johtaneen jyrkkään ristirii-taan: politiikan kehitys on jotain aivan muuta, mitä ylivoimainen enemmistö sen haluaisi olevan.

Esimerkki: vuonna 2005 amerik-kalaisilta kysyttiin laajassa gallup-tutkimuksessa, kuinka tasaisen tulonjaon he haluaisivat Yhdysval-toihin. Vaihtoehdot olivat nykyinen

tulonjako, sosiaalidemokraattisen Ruotsin tulonjako tai ”täysin tasai-nen tulonjako”. Vain 10 prosenttia jenkeistä kannatti nykyistä tulon-jakoa, mutta 47 prosenttia kannatti Ruotsin mallia ja peräti 43 prosent-tia vieläkin vasemmistolaisempaa, tasaista tulonjakoa.

Silti tuloerojen kasvu Yhdysval-loissa jatkuu, ja kuilu kansalaisten välillä syvenee. Niin kauan kuin suuri osa amerikkalaisista ei ää-nestä ollenkaan, mikään ei muu-tu enemmistön kannalta hyvään suuntaan.

Politiikka ei muutu, se muute-taan. Se muutetaan joko sinun kan-naltasi paremmaksi – tai sitten huo-nommaksi. Ja aina huonommaksi, jos et edes äänestä.

Maailmalla matkustaessani ih-mettelen aina samaa: Suomeen on onnistuttu luomaan käsittämättö-män hyvä yhteiskunta, tutkimus-ten mukaan jopa maailman paras. Se ovat luoneet tavalliset ihmiset, osallistumalla aktiivisesti oman asemansa parantamiseen, myös ää-nestämällä ja siirtämällä haitalliset vallanpitäjät vilttiketjuun.

Vaikka EU:sta ei paljon välittäi-sikään, sen painoarvo ja vaikutus-mahdollisuudet koko maailmassa ovat kiistattomat. Systeemissä on helvetisti vikoja, mutta onnistumi-siakin on tullut. Mutta mitä har-vempi äänestää, sitä lähemmäksi siirrymme Amerikan mallia – ja sitä todennäköisemmin systeemi muut-tuu tavallisen ihmisen kannalta paskemmaksi. Pieni eliitti hieroo jälleen pulleita käsiään tyytyväise-nä yhteen.

Jokaisella meistä on valtaa. Sitä pitää käyttää. Tiedät, mitä touko-kuussa pitää tehdä: äänestä ehdo-kasta, joka ajaa sinun etuasi.

Riku RantalaKirjoittaja on Madventures & Docven-tures -seikkailija ja tietokirjailija, jolle maailman vähiten epäonnistunut valtio antoi Tiedonjulkistamisen valtionpalkin-non vuonna 2012.

VAIN HULLU JÄTTÄÄ ÄÄNESTÄMÄTTÄ

Oikeistolaisen talouspolitiikan kannattajat tapaavat selittää euroalueen ajautumista talouskriisiin kolmella tekijällä: liian suurella julkisella velal-la, liian suurella julkisella sektorilla ja liian suurilla julkisilla alijäämillä. Ovatko julkisessa keskustelussa esiintyvät väitteet talouskriisin syistä fak-taa vai fiktiota?

1. Euroopan velkakriisi johtuu euromaiden liian suuresta julki-sesta velasta.

FIKTIOTA. Oikeistolainen näkemys talouskriisin syistä sekoittaa syyt ja seuraukset. Tarkasteltaessa euromaiden velkaantumista huomataan, että raju julkinen velkaantuminen alkoi vasta kriisin puhjettua.

Maiden velkaantumista vauhdittivat vuosien 2008-2009 finanssikriisi ja sitä seurannut pankkien pelastaminen julkisin varoin, maailmantalouden taantuminen ja työttömyyden kasvu. Näiden seurauksena verotulot vähe-nivät, sosiaaliturvan tarve lisääntyi ja velkaantuminen paheni entisestään.

Oikeistolainen kriisianalyysi jättää täysin huomiotta kotitalouksien, yritysten ja pankkien yksityisen velan. Kun vastuullisina esiintyvät po-liitikot huolehtivat euroalueen nykyisestä 90 prosentin julkisesta velasta, euroalueen yksityinen velka on jo peräti 400 prosenttia suhteessa brutto-kansantuotteeseen. Taantuma, työttömyys ja konkurssit pahentavat koti-talouksien ja yritysten velkojen maksuongelmia. Sitä kautta myös pankkien ongelmat lisääntyvät. Velkakriisistä ei voida päästä säästöillä eikä elvytyk-sellä, ellei samanaikaisesti suoriteta myös hallittua velkojen uudelleenjär-jestelyä ja anteeksiantoa.

2. Suomessa on liian suuri julkinen sektori ja sitä on leikattava, jottemme olisi Kreikan tiellä.

FIKTIOTA. Suomen poliittinen oikeisto tapaa kauhistella ”ylipaisunutta” julkista sektoriamme. Se jättää kuitenkin huomioimatta Suomen rahoitus-saatavat ja varallisuuden.

Itse asiassa Suomi on varakkaampi kuin koskaan ja yksi maailman va-rakkaimpia valtioita. Pelkästään valtiolla on käteisvaroina ja talletuksina, osakkeina, arvopapereina, lainasaatavina ja kauppaluottoina yli 60 miljar-din edestä rahoitusvaroja. Kun huomioidaan vielä kuntien ja työeläkera-hastojen omaisuus, julkisyhteisöjen rahoitusvarat ovat melkein 250 miljar-dia euroa. Julkista velkaa Suomella on vajaat 150 miljardia euroa. Suomen valtiolla on suuret julkiset tulot eikä merkittävää alijäämää.

Kriisin lääkkeeksi oikeisto tarjoaa talouskuria eli rajuja leikkauksia jul-kisiin menoihin. Ratkaisu on epäonnistunut, koska se pohjautuu virheel-liseen analyysiin kriisin syistä. Muun muassa Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa rajut leikkaukset ovat vain pahentaneet maiden talouden tilaa ja johtaneet ennätyskorkeaan työttömyyteen. Kansainvälinen valuuttara-hasto IMF on varoittanut EU:n päättäjiä liian rajuista ja liian nopealla aika-taululla toteutetuista leikkauksista.

3. Eurokriisi johtuu siitä, että euromaat eivät pitäneet kiinni so-pimistaan alijäämää ja velkaantumista koskevista säännöistä.

FIKTIOTA. Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan rahaliiton jäsenmaiden on täytettävä seuraavat kriteerit: vuosittaisen budjettiali-jäämän suhteessa bruttokansantuotteeseen on oltava alle 3 prosenttia ja julkisen velan alle 60 prosenttia. Uuden talouskurisopimuksen mukaan jäsenmaan epäonnistuminen näissä tavoitteissa voi johtaa Euroopan ko-mission erityistarkkailuun, rakenteellisiin uudistuksiin ja jopa sakkoran-gaistuksiin.

Vakaus- ja kasvusopimuksessa sovitut säännöt ovat puutteelliset ja nii-hin on kiinnitetty huomiota valikoiden. Useimmat euromaat eivät ole kos-kaan täyttäneet Euroopan kasvu- ja vakaussopimuksen tavoitetta, jonka mukaan valtioilla saa olla julkista velkaa korkeintaan 60 prosenttia suh-teessa bruttokansantuotteeseen. Lisäksi keskittyminen julkiseen velkaan jättää kokonaan huomiotta yksityisen velan.

Toisekseen keskittyminen alijäämiin sivuuttaa Euroopan talouden ta-sapainon kokonaisuudessaan. Koska Euroopan kauppa muun maailman kanssa on suurin piirtein tasapainossa, euroalueen maiden alijäämät ovat toisten maiden ylijäämiä. Eurokriisin ydin on euroalueen sisäisessä epä-tasapainossa ja erityisesti Saksan liiallisessa ylijäämässä. Saksan malli ja sen ylijäämät perustuvat viennin kilpailukykyyn, jonka se on saavuttanut muita maita alhaisemmalla palkkakehityksellä.

Kriisiä ei voida ratkaista leikkauspolitiikalla, jolla muut maat pyrkivät kirimään umpeen Saksan kilpailukykyä. Seurauksena on ainoastaan ky-synnän hiipuminen ja talouden taantuminen entisestään. Saksan tulisi-kin korottaa palkkoja, lisätä kysyntää ja luovuttaa kilpailuetuaan muille maille, jotta Euroopan ali- ja ylijäämien epätasapaino voitaisiin ratkaista. Kaikki maat eivät voi säästää itseään ylijäämäisiksi.

FAKTAA VAI FIKTIOTA: Miksi Eurooppa on talouskriisissä?


Kun Suomessa äänestettiin EU:hun liittymi-sestä, äänestin vakaumukseni mukaan EI. Kun jouduin varapaikalta vuonna 1999 mepiksi, olin kovin skeptinen. Aika pian oli todettava, että EU:ssa todellakin voi vaikuttaa. Siellä pystyy myös vasemmistolainen saamaan äänensä kuuluviin – paremmin kuin Valkeakosken kau-punginvaltuustossa.

Nyt EU:ssa puhaltavat oikeistolaiset ja popu-listiset tuulet. Olisi todella tärkeää saada mu-kaan uusia ja tarmokkaita demokraattisia voi-mia muuttamaan EU-laivan suuntaa.

Millaiset ominaisuudet ovat tärkeitä vasem-mistolaiselle edistykselliselle mepille, jotta EU-laivan suuntaa saadaan muutetuksi? EU parlamentin GUE-ryhmä on hyvä koti edistyk-selliselle vasemmistolaiselle suomalais-mepil-le. Ihan oma kotinurkka on GUE:n pohjoismai-nen ryhmä.

Skandinaavisten kielten taito, pohjoismainen yhteistyö ja sen tuntemus ovat erittäin tärkeitä edellytyksiä yhdessä toimimiselle ja sitä kautta yhdessä vaikuttamiselle. Joskus pohjoismai-sittain tärkeät pyrkimykset saattavat nimittäin erota GUE:n muista pyrkimyksistä.

Meppinä koin, että äänestäminen ryhmässä salissa ei ole ainoa tärkeä toiminnan muoto. Erittäin tärkeitä ovat myös käytävä- ja ruoka-

lakeskustelut sekä salissa pidetyt puheenvuo-rot, joissa pyritään yhteistyöhön ja yhteisym-märrykseen muiden ryhmien kanssa. Niinpä mepin hyviä ominaisuuksia ovat sanavalmius, rohkeus tuoda esille epäkohtia ja tehdä aloit-teita, halu keskustella muiden ryhmien meppi-en kanssa ja vaikuttaa heihin.

Haluan mainita myös kunnioituksen, jota mo-net eri ryhmien mepit osoittivat muistellessaan hyvällä ex-meppi Marjatta Stenius-Kaukosta Suomen GUE-ryhmän jäsenille.

Näin meppinä kuinka tärkeää nuorten vasem-mistolaisten työ EU:ssa on. Esimerkkinä eräs saksalainen nuori nais-meppi, joka aloitteel-lisuutensa ja sananvalmiutensa ansioista sai asioita eteenpäin ja muuttumaan.

EU vaalit ovat todella tärkeät. EU:ta on muu-tettava – ei hajotettava. Sinne ei pitäisi pääs-tää enempää äärioikeistolaisia tai populisteja, vaan lisää demokratiaa ja oikeudenmukaisuut-ta ajavia edistyksellisiä vasemmistolaisia. Mie-lestäni meidän vasemmistonuoremme edusta-vat juuri niitä arvoja, jotka ovat tärkeitä kaikille EU:n ja koko maailman kansalaisille: oikeu-denmukaisuus, kaikkien ihmisten tasa-arvo sukupuoleen ja ihonväriin katsomatta, kestävä kehitys ja maailman säilyttäminen tuleville su-kupolville.

Vasemmistoliitolla on mielestäni todella hy-vät ja eri yhteiskuntaluokkia monipuolisesti edustavat EU-ehdokkaat. Omien EU-työsken-telykokemusteni perusteella arvioin, että Li Anderssonilla on ehdokkaista parhaat ominai-suudet toimintaan EU:ssa. Hän pystyisi edis-tämään vasemmistoliiton ajamien tavoitteiden toteutumista EU:ssa.

Koen että Lissä on paljon samaa ponnekkuut-ta ja rohkeutta kuin Stenius-Kaukosessa. Seu-rattuani Lin toimintaa Suomessa näen myös paljon yhtäläisyyksiä edellä kuvaamani nuoren saksalaisen europarlamentaarikon kanssa.

Harras toiveeni on, että EU saadaan muuttu-maan demokraattisempaan ja oikeudenmu-kaisempaan suuntaan. Niinpä haluan antaa kaiken tukeni ja mielelläni myös työnpanokse-ni, jotta saadaan Suomen vasemmistoliitos-ta uusi meppi EU-parlamenttiin ensi kevään vaaleissa.

Parlamentti tarvitsee nuorta muutosvoimaa!

Inna IlivitzkyVasemmistoliiton ex-europarlamentaarikko,eläkkeellä oleva läänineläinlääkäri

Ex-meppi Inna Ilivitzky: EU-parlamenttiin tarvitaan uutta voimaa

“Viimeisen 15 vuoden aikana olen

oppinut eniten ihmisiltä, joiden

kanssa olin alkuun eri mieltä ja joita

vieroksuin. Kiitos Li Andersson.” Jari Sarasvuo

Twitterissä 5.1.2013 klo 08:15

“Refreshing shake-up by @liandersson.

I disagree with almost everything she is saying. Fun.

This is what we need in Finland.”

Alexander Stubb Twitterissä 16.6.2013

klo 23:25

”Hon är en driftig, visionerande ung politiker som vet

vad hon jobbar för och kan visa det.

För glöden och en-gagemanget, som

är ungt också. Li Andersson räds inte debatt, räds inte att ta ton - och påmin-

ner oss alla om att det inte är så farligt att vara oense, det är diskussion, de-

batt och att handla i enlighet med vad

man tror på som är viktigt.”

Monika Fagerholm Kyrkpressen torsdag 2 januari nr 1 /2014

“Europarlamentin vasemmistoryhmä on tule-vissa vaaleissa kasvamassa merkittävästi var-sinkin Kreikan, Espanjan, Hollannin, Irlannin, Tshekin, Kroatian sekä Saksan puolueiden vii-meaikaisen vaalimenestyksen myötä. Koskaan ennen ei vasemmistoperhe ole ollut näin iso.

Uskon, että rohkeaksi tuntemani Li Andersson edustaisi siinä joukossa meille arvokasta poh-joista näkökulmaa, toimisi aidon demokratian puolesta sekä painaisi kaasupoljinta sosiaali-semmalle Euroopalle ja jarruttaisi liittovaltioke-hityksen kohdalla.”

Esko Seppänen, Vasemmistoliiton edustaja Euroopan parlamentissa 1996–2009

“Olen oppinut tuntemaan Lin älykkäänä, aat-teellisena ja ahkerana poliitikkona. Olemme onnekkaita, että meillä on Lin kaltainen eh-dokas europarlamenttiin.”

Anna Kontula, kansanedustaja

“Kannatan Li Anderssonia, koska koen hänet eh-dokkaaksi, johon voin itse helpoiten samaistua. Tärkeimpiä arvoja, joita Lillä on, ovat mielestäni aito ja konkreettinen välittäminen tavallisesta kansasta, ympäristöasiat ja feminismi. Mielestä-ni Li olisi loistava tienraivaaja myös muille nuo-rille naisille ja mahtava esimerkki siitä, kuinka rohkeasti mielipiteensä saa ja pitää esittää.”

Linda-Maria Roine alias Mercedes Bentso, räppäri

“Kovalle markkinaliberalismille ja hyvinvoin-tivaltion alasajolle tarvitaan vastavoimia nyt enemmän kuin koskaan. Li Andersson on nuori ja energinen osaaja, jolla on arvot kohdallaan ja joka saa ihmiset kuuntelemaan.

Tuen Li Anderssonia, koska uskon, että hän on uuden sukupolven vaikuttaja, joka ei ole lukkiu-tunut vanhoihin asetelmiin vaan pystyy näke-mään perinteisten raja-aitojen yli.”

Jaakko Hämeen-Anttila, professori

“Kaikenlaisesta aitoudesta puhumista kan-nattaa varoa, mutta Li Andersson on aidosti piristävä poikkeus poliitikon muotista. Valta-osalle poliitikoista rehellisyys on kisailua sii-tä, kuka onnistuu lässyttämään äänestäjille uskottavimman suodattimen läpi. Andersso-nin ei tarvitse esittää mitään. Häntä kuunte-lee kuin kaveriaan kuuntelisi. Kaveria, johon luottaa ja joka ei kuseta.”

Tommy Lindgren, muusikko, kolumnisti

♥LiKannattajapuheenvuorot kokonaisuudessaan liandersson.fi/kampanjan-tukijat

#

#5L♥VE

Eurooppa

STOP#talouskuri



Syksyllä 2013 valtio-omisteinen lentoyhtiö Fin-nair rekrytoi Espanjasta vuokrafirman kaut-ta lentoemäntiä ja stuertteja lakkorikkureiksi. Tämä on hyvä tarina siitä, miten eurooppalaiset työmarkkinat tällä hetkellä toimivat. Sinivalkois-ten siipien työvoimakustannukset nähdään liian kalleina kilpailussa halpalentoyhtiöitä vastaan, joten niitä pyritään moraalittomasti polkemaan.

Rikkurien käyttö on kielletty monen Euroo-pan maan kansallisessa lainsäädännössä. Kan-sainvälinen työjärjestö ILO tulkitsee rikkurien käytön järjestäytymisvapauden rikkomukseksi.

“Finnairin toiminta tässä asiassa ei tietääk-seni ole rikkonut Suomen lakeja, mutta yleisesti ottaen rikkurien värväämistä on pidettävä hyvi-en työmarkkinatapojen vastaisena”, sanoo suo-malaisten ammattiliittojen EU-edustuston Fin-Unionsin johtaja Pekka Ristelä.

Eurooppalaisten työntekijöiden toiveena on, että unioni kykenisi suojaamaan työehdot nykyistä paremmin. Vuokratyö on monessa mielessä hyvä esimerkki siitä, mihin suuntaan työmarkkinat kehittyvät. Tämä pätee sekä Suo-messa että muualla Euroopassa.

Suomalainen ay-liike lobbaa Brysselissä sekä työelämän lainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä että talouspolitiikkaa, joka vaikuttaa välillisesti työntekijöiden asemaan. Tavoitteena on työnte-kijöiden oikeuksien suojan vahvistaminen eu-roopanlaajuisesti myös talouskriisin puristuk-sessa ja EU:n uudessa talouskurissa.

“Tähän asti työntekijöiden perusoikeuksia ei esimerkiksi kriisimaiden tukipakettien yhtey-dessä ole aina kunnioitettu”, sanoo ay-vaikuttaja Ristelä.

EU:ssa päätetään myös työehdoista

EU käsittelee jatkuvasti työntekijöiden oikeuksi-en kannalta tärkeitä direktiivejä. Tällä hetkellä käsiteltävänä on direktiivejä, jotka koskevat sekä EU:n sisällä liikkuvia että unionin ulkopuolelta tulevia vuokratyöntekijöitä.

“Vastakkain ovat yritysten mahdollisuudet

hyväksikäyttää halvempaa ulkomaista työvoi-maa ja työntekijöiden oikeus yhdenvertaiseen kohteluun”, Ristelä selventää.

EU:lla on jo jäsenmaita sitovat vähimmäis-säännökset pisimmistä sallituista työajoista, työturvallisuuden tasosta ja työelämän tasa-arvosta. Kiistatapaukset voidaan viedä EU-tuo-mioistuimeen.

“Kansallisesti työehdot ovat kuitenkin usein EU:n vähimmäistasoa paremmat eikä EU puutu niihin suuntaan eikä toiseen”, Ristelä toteaa.

Lokakuussa 2013 Suomen työtuomioistuin kuitenkin pyysi EU-tuomioistuimelta erittäin merkittävää ennakkoratkaisua vuokratyöstä. Auto- ja kuljetusalan liiton AKT:n ja Shellin vä-lisessä riidassa ratkaistaan, saako työehtosopi-muksella säädellä vuokratyötä. Jos AKT häviää kiistan, työntekijöiden oikeudet ja työehdot voi-vat vaarantua. Samalla voi käynnistyä työeh-tojen yhdenmukaistaminen kohti heikompia työehtoja.

Pekka Ristelän mukaan myös julkisia han-kintoja koskevien direktiivien uudistamisen yhteydessä on kamppailtu siitä, millä tavoin palveluiden myyjiltä voidaan edellyttää työeh-tosopimusten noudattamista. Ay-liike on pitkään vaatinut myös EU:n ja muiden alueiden välisiin vapaakauppasopimuksiin sitoumuksia työnteki-jöiden perusoikeuksien noudattamisesta.

“Parlamentti on tässäkin olennainen vaikut-taja, koska nykyisten perussopimusten mukaan kauppasopimukset vaativat parlamentin hyväk-synnän”, Ristelä mainitsee.

Voiko kansallisia työehtoja suojella?

Jos EU ei pysty suojelemaan työehtoja, ovatko yli-kansalliset työtaistelut seuraava askel?

Ristelän mukaan työtaisteluoikeus on peri-aatteessa olemassa EU:ssa, mutta yksityiskohdat määritellään kansallisissa lainsäädännöissä ja niissä on suuria eroja.

“Esimerkiksi Iso-Britanniassa lakko-oikeus on huomattavasti rajoitetumpi kuin vaikkapa

Suomessa. Solidaarisuuslakot eivät aina ole sal-littuja. Myös julkisen sektorin lakko-oikeutta on joissain Euroopan maissa vahvasti rajoitettu.”

Ristelä painottaa, että työtaisteluoikeus on erottamaton osa työelämän perusoikeuksiin kuuluvia järjestäytymisvapautta ja neuvottelu-oikeutta.

“Kun yritystoiminta on yhä useammin rajat ylittävää, olisi tärkeää, että myös työtaisteluoi-keus kattaisi ylikansallisen toiminnan. Näin ei edes Euroopan unionissa kuitenkaan ole.“

Ylikansalliset neuvottelut ja sopimukset sekä ylikansalliset työtaistelut ovat tulevaisuutta. Pie-nessä mittakaavassa rajat ylittäviä solidaarisuus-toimia on toki jo nähtykin.

YLIKANSALLINEN TYÖTAISTELU ON TULEVAISUUTTA

Edunvalvonta ei voi globalisoitu-

neessa maailmassa takertua vain

kansallisiin rajoihin.

Eliisa Alatalo

Lokakuussa 2012 Kreikassa järjes-tettiin yksi useista yleislakoista säästöjä vastaan. Marras-kuussa 2012 jär-jestettiin kriisi- ja kurituspolitiikkaa vastaan samanai-kainen massiivinen lakkoaalto Portu-galissa, Espanjassa, Kreikassa, Maltalla ja Kyproksella. Kuva: Odysseas Gp, Lisenssi: Creative Commons share/adapt & attribution/non-commer-cial/share-alike

#


Vasemmistonuorten puheenjohtaja

Li Andersson, 26, avaa kotialbuminsa ja

kertoo, miten hänestä tuli poliitikko.

Veera Nuutinen

”Teininä kaverijengi oli mulle hirveän tärkeä. Me oltiin sellaisia pissiksiä, hengailtiin kaupungilla ja nuorisotalolla. Juteltiin paljon myös yhteis-kunnallisista asioista. Kasvoin siinä porukassa vääntämiseen ja väittelemiseen.

Meidän jengissä ruotsinkielisellä nuorisota-lolla pyöri paljon tyyppejä, jotka eivät tulleet hir-veän hyvistä kotioloista. Paljon maahanmuut-tajia myös. Se oli vähän eri todellisuus kuin se, jossa itse oli elänyt. Noiden kokemusten sum-mana tiedän vähän enemmän elämästä kuin ne, jotka puhuvat laiskoista syrjäytyneistä nuorista.

Mun isä tekee taidettaan itsevarmasti ja jäärä-päisesti. Se on opettanut mulle luovaa hulluutta, kuten se itse sanoo. Sen, kuinka tärkeää on tehdä omaa juttuaan riippumatta siitä, mitä muut ajat-telee. Mussa se näkyy niin, että yritän olla oma itseni.

Äiti on maailman hyväntahtoisin ja ihanin tyyppi, se on mulle kuin kaveri. Kun äiti pyytää kissavahdiksi, on toimittava riippumatta siitä, mitä politiikassa on päällä.

Poliitikon työssä nautin eniten ihmisten ta-paamisesta. Ne tulevat kertomaan henkilökoh-taisiakin asioita. Pysyn sillä tavalla kärryillä siitä

todellisuudesta, jossa moni elää.Kerran kampanjoidessani Turun torilla eräs

päihtynyt ja huonokuntoinen mies tuli kerto-maan, että se äänesti mua. Mä silloin autoin sitä, lahjoitin sille talvitakin ja me pestiin sen kasvot, kun siltä valui kuolaa suusta. Myöhemmin oon nähnyt sen paljon paremmassa kunnossa.

Jos en olisi Vasemmistonuorten puheenjoh-taja, viimeistelisin nyt mun gradua ja hakisin harjoittelupaikkoja ihmisoikeusjärjestöistä. Oli-sin ollut työharjoittelussa Pietarissa ja puhuisin parempaa venäjää.

Venäjällä on hauskaa matkustaa, koska siel-lä tulee vastaan absurdeja juttuja, joita ei voi ennakoida. Se on myös tosi kaunis maa. Kerran reissasin kavereiden kanssa junalla Moskovasta Sotšiin. Meidän makuuvaunuun satoi yöllä ikku-nasta, koska sitä ei saanut kiinni.

Tänään mulla on vapaailta. Aion katsoa Silta-sarjan päätösjakson Areenasta ja mennä pizzal-le. Huomenna lähden ystävieni kanssa risteilylle. Tykkään olla mun ystävien kanssa.

Mun elämän ainoa tavoite on tulla onnellisek-si. Sellainen tasapaino, että saan tehdä asioita, joista nautin ja on aikaa niille.

Pissis, joka

rakasti vääntöjä

”Isä roudasi mut mu-

kaan työhuoneelleen,

kun olin pieni. Tykkä-

sin piirtää ja maalata

siellä. Faija käytti mua

kipsitöissään mallina

ja sain aina barbinu-

ken palkkioksi malli-

keikasta. Mulla oli aika

paljon barbeja.”

”Tässä vietän ke-sää Pohjanmaan

Kruunupyyllä, isän siskon luona. Mun vanhemmat erosi-vat, kun olin jotain kolme, joten mulla ei ole muistikuvia meidän yhteisestä

ajasta.”

”Tässä olen mun perheen kanssa.

Kun täytin 15, faija sai idean,

että me lähdetään sen avovaimon

kanssa kiertämään Eurooppaa. Me

asuttiin kuukausi ahtaasti vanhassa

pakettiautossa ja telttailtiin. Mulla oli silloin pahin

murrosikä. Lope-tin vanhempieni kanssa puhumi-

sen, kun olin teini. Musta tuntuu, että

oltiin kaikki aika onnellisia, kun se

matka loppui.”

#7L♥VE

Eurooppa

STOP#talouskuri



Hei

kki S

aukk

omaa

/ L

ehti

kuva

”Osoitimme thaimaalaisten marjanpoimijoiden kanssa mieltämme heidän palkkasaata-viensa puolesta Helsingissä syksyllä 2013. Tämä oli mulle tärkeä kamppailu. Me osoitettiin ihmisille, millaista politiikkaa vasemmiston on tehtävä: konkreettista asioihin tarttumista.”

”Vuosi on noin 2005 ja olen menossa Turun Maan ystä- vien järjestämään Älä osta mitään -päivän aktioon. Hortoilimme ku-lutuszombeina Hansakorttelin kauppakeskuksessa ja vartijat tulivat häätämään meidät ulos.”

”Osallistuin Kööpenhaminan ilmastokokouksen

yhteydessä vuonna 2009 järjestettyihin mielen-

osoituksiin. Protestit jäivät historiaan poikkeus-

toimista, joilla tukahdutettiin kansalaisoikeudet.

Mielenosoituksia hajotettiin ottamalla ihmisiä

ennaltaehkäisevästi kiinni. Aktivisteja suljettiin

ilman syytä putkaan useiksi tunneiksi, minkä

jälkeen heidät piti vapauttaa.”

”Slutwalk-marssilla Turussa vuonna 2011. Tämä

oli suurin mielenosoitus Turussa Irakin sodan

vastaisten mielenosoitusten jälkeen.”

”2012 kunnallisvaalien ääntenlaskennassa al-

koi selvitä, että sain eniten ääniä koko Turussa.

Osasin kyllä odottaa, että paikka tulee, mutta en

tuollaista äänimäärää!”

”Vuonna 2009 yliopistoväki lähti barrikadeille vas-tustamaan uutta yliopistolakia. Mun kyltti hajosi mars-silla niin, että ylä-osan teksti tipahti pois. Olin näiden vääntöjen aikana messissä korkea-koulupolitiikassa. Vasta jälkikäteen olen tajunnut, kuinka tärkeä tämä kamppailu oli va-semmistolaiselle opiskelijaliikkeelle ja sitä kautta va-semmistolle. Silloin mukaan tuli paljon tyyppejä, jotka ovat jääneet meidän toimintaan.”

”Vuonna 2013 sain kutsun Kultaran-taan Sauli Niinis-tön isännöimään keskusteluun pu-humaan ulko- ja turvallisuuspoli-tiikasta. Nuorten

poliitikkojen paris-sa näkee paljon sitä,

että ne kutsutaan johonkin kuumot-

tavaan pönötyspah-tumaan, ja ne pyrki-

vät käyttäytymään niin kuin luulevat,

että siellä pitää olla. Yrittävät ikään kuin

miellyttää. Eihän sillä tavalla voi teh-

dä politiikkaa, tai tulee hulluksi!


Eurooppa on ollut kriisissä yli viisi vuotta ja valtiot ovat velkaantu-

neet entisestään. Julkisia palveluita ja monopoleja on yksityistetty

samaan aikaan kuin finanssisektorille on annettu ennennäkemät-

tömiä satojen miljardien tukia.

Eurokriisi on merkinnyt ennennäkemätöntä va-rallisuuden uusjakoa köyhiltä rikkaille, työväen-luokan elinolojen kurjistamista ja kriisimaiden talouksien tuhoamista. Useissa maissa työttö-myys on kasvanut yli 20 prosenttiin ja nuoriso-työttömyys jopa 60 prosenttiin.

Euroopan unionissa on jo yli 25 miljoonaa työtöntä. Vaikka eurokriisissä on kyse taloudes-ta, sen seuraukset ovat johtaneet sosiaaliseen kriisin. Espanjassa on häädetty vuoden 2008 jäl-keen asukkaat 400 000 asunnosta, ja Kreikassa itsemurhien ja HIV-tartujen määrä on samana aikana yli kaksinkertaistunut. Julkista tervey-denhuoltoa ja koulutusta on leikattu, mikä aino-astaan syventää kriisiä.

Eurokriisin juuret ovat virheissä, joita tehtiin jo Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) perusta-misessa, mutta sen laukaisi Yhdysvaltojen asun-tokuplasta alkanut finanssikriisi ja investointi-pankki Lehman Brothersin konkurssi.

Euron myötä hyvin erilaiset ja eritasoiset kansantaloudet siirtyivät käyttämään yhteistä valuuttaa. Tämä avasi heikommille talouksille ja niiden kotitalouksille, yrityksille ja pankeille halvat rahahanat vahvempien talouksien ko-roilla. Lainaa virtasi ennen kaikkea Saksasta, ja luotot hyödynsivät Saksan vientiteollisuutta ja kasvattivat sen ylijäämiä. Nousukaudella luottoa annettiin löysin perustein, mikä vahvisti asunto-jen, osakkeiden ja arvopapereiden kuplia.

Finanssikriisin puhjetessa pankkeja uhka-sivat murskatappiot. EMU:n keskeinen virhe on, että Euroopasta puuttuu pankkien sääntely, mutta valtiot ovat kuitenkin vastuussa pankki-sektoreistaan. Koska Maastrichtin sopimukses-sa on lisäksi kielletty Euroopan keskuspankkia lainoittamasta euromaita, uhkasi kriisimaita ja

niiden pankkeja konkurssi, minkä seurauksena markkinat ajautuivat paniikkiin.

Näiden tekijöiden johdosta improvisoitiin Eu-roopan vakausmekanismi (EVM) tukipakettien antamiseksi kriisimaiden pankeille. Esimerkiksi Kreikalle myönnetyistä yli 200 miljardin tukipa-keteista peräti 77 prosenttia on mennyt rahoitus-sektorille pankkien tappioiden kattamiseen sekä ulkomaisille velkojille. Euroopan komission, Euroopan keskuspankin sekä Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n muodostama troikka on vaatinut kriisimailta ankaria leikkaus- ja yksi-tyistämisohjelmia tukipakettien vastineeksi.

Tukipaketeilla on pelastettu pankit ja shok-kihoidettu kriisimaita. Euroopan valtiot ja pan-kit ovat kuolemankierteessä, jossa kansalaiset maksavat pankkien keinottelulla aiheuttamat tappiot.

Epätasapainon Eurooppa

Kriiseissä on aina voittajia ja häviäjiä. Eurokriisi ei ole merkinnyt epäoikeudenmukaista tulonja-koa ainoastaan euromaiden sisällä vaan myös niiden välillä. Pankkien lisäksi kriisin suurin voittaja on ollut Saksa.

Kun Euroopan ensimmäiset maat siirtyivät euroon vuonna 2002, Saksasta puhuttiin vielä eurotalouden ”sairaana miehenä”. Euron myötä maa kuitenkin pääsi eroon vientiä heikentäneen vahvan markan kirouksesta. Yhteinen valuutta mahdolIisti viennin lisäämisen etenkin etelän maihin. Yhteisvaluutan lisäksi Saksan kilpai-lukyky perustuu 2000-luvun aikana tehtyihin mittaviin työmarkkinauudistuksiin, vastikkeel-liseen sosiaaliturvaan ja muita maita alhaisem-paan palkkakehitykseen.

Kriisin puhjettua Saksa on vaatinut muilta mailta kilpailukyvyn lisäämistä palkkoja, so-siaaliturvaa ja eläkkeitä heikentämällä sekä ajamalla julkista sektoria alas. Suomessa tämä näkyy esimerkiksi yritysveron laskuna, maltil-lisena palkkaratkaisuna ja rakennepakettina. Muilla mailla on edessään mahdoton tehtävä, sillä itsensä säätäminen kilpailukykyiseksi Sak-san kanssa vähentää niiden kotimaista kysyntää, mikä puolestaan heikentää yritysten kasvunäky-miä ja niiden halua työllistää ja investoida.

Valittu malli tuhoaa Saksan kanssa kilpaile-vien maiden taloudelliset edellytykset. Muiden maiden taloudellinen heikkeneminen lisää enti-sestään Saksan poliittista valtaa Euroopan unio-nista. Niin kauan kuin tätä politiikkaa jatketaan, euroalueen epätasapaino vain syvenee.

Koska Euroopan unioni on yhtenäinen talous-alue, minkä tahansa yksittäisen maan työläisten kurittaminen kääntyy kaikkien muiden maiden työläisiä vastaan. Eurokriisin ratkaisemiseksi tarvitaan toimia, jotka mahdollistavat yhteistyön kilpailun, kampittamisen ja kurittamisen sijaan. Ilman suunnanmuutosta Euroopan kansalaisilla on edessään tie, joka perustuu rikkaiden rikastu-miseen, heikkojen heikkenemiseen, kasvavaan kansalliseen palkka- ja verokilpailuun sekä na-tionalismin nousuun.

Ilman suunnanmuutosta eurokriisistä ja sen hoidosta aiheutuva epätoivo ja epäoikeudenmu-kaisuus voivat puhjeta väkivaltaisina konflik-teina, joita väitetään luokkaristiriitojen sijaan kansallisiksi ja etnisiksi ristiriidoiksi. Siksi poli-tiikan kääntäminen on kaikkien maiden työläis-ten yhteinen etu.

Eurokriisin syyt ja seuraukset

Eliisa Alatalo, Dan Koivulaakso, Li Andersson ja Heidi Auvinen

#9L♥VE

Eurooppa

STOP#talouskuri



Maailmassa on noin 70 veroparatiisiksi luokiteltavaa maata tai aluetta, jotka houkuttelevat suuryritysten, sijoittajien ja rahan-pesijöiden rahoja verottomuudella ja sitä tukevilla salauspalve-luilla. Jos joku sattuisikin kyselemään jonkin tilin perään, tili siirtyisi automaattisesti toiseen paikkaan.

Eurooppalaisia veroparatiiseja ovat muun muassa Sveitsi, Luxemburg, Liechtenstein, Jersey, Belgia, Mansaari, Monaco, Guernsey, Itävalta ja Andorra. Vahvoja veroparatiisikytkentöjä on myös monilla suurilla EU-mailla, kuten Saksalla, Iso-Britan-nialla ja Hollannilla.

Kukaan ei tarkkaan tiedä, kuinka paljon rahaa veroparatii-seissa makaa. Näkemäni arviot ovat haarukassa 12–25 tuhatta miljardia euroa. Tämä kaikki on pois valtioiden kassoista.

Veroja on kierretty aina, sillä mikään verojärjestelmä ei ole aukoton. Ongelma on kuitenkin politisoitunut, ja syynä veron-kierron politisoitumiseen on ennen muuta korruptio.

Korruptiolla tarkoitetaan julkisen valta-aseman väärinkäyt-töä omaksi tai porukan eduksi. Rakenteellisella korruptiolla taas tarkoitetaan sitä, että valta-aseman väärinkäyttö on va-kiintunut osaksi vallitsevaa päätöksentekojärjestelmää. Siitä on tullut maan tapa.

Rakenteellisesta korruptiosta ovat madonlukuja lukeneet YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon, EU-komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso ja koko joukko EU-maiden pääministerei-tä, joiden huolena on ollut EU-instituutioiden uskottavuuden mureneminen.

Esimerkkejä rakenteellisesta korruptiosta ei kuitenkaan tarvitse hakea Suomea kauempaa. Helmikuussa 2008 paljas-tui Saksan laajin veroskandaali, kun liechtensteinilaisen LGT-pankin ex-työntekijä myi pankin asiakasrekisterin Saksan tie-dustelupalvelulle. Tiedostossa oli 1 400 nimeä, joiden joukossa oli myös noin kaksikymmentä suomalaista.

Yksi heistä oli tunnettu suomalainen liike-elämän vaikut-taja, vuorineuvos Casimir Ehrnrooth. Hän oli sijoittanut LGT-pankin salailutileille yli 10 miljoonaa euroa. Ehrnroothin seli-tys oli, että hän ei tiennyt, miten rahat olivat tilille ilmestyneet. Joku ilkimys oli ilmeisesti ollut asialla.

Entä millaisen rangaistuksen Ehrnrooth ja muut veronkier-täjät saivat? Eivät minkäänlaista.

Verottajalle riitti se, että veijarit kuittasivat jälkiveronsa. Kor-kein oikeus katsoi, että nämä jälkikäteen maksetut verot olivat rangaistus rikoksesta. Poliisitutkintaa ei aloitettu, koska Euroo-pan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksen mukaan samasta rikoksesta ei voida syyttää tai rangaista kahdesti.

Tällaiseen pelleilyyn EU:lla ei ole varaa. Pankkisalaisuus on murrettava ja siirryttävä automaattiseen verotietojen vaihtoon. Mikä tärkeintä, veronkierrosta pitää seurata rikosoikeudellinen tuomio. Muuten EU:n uskottavuudesta menee sekin vähä, mitä siitä vielä on jäljellä.

Suomi on valinnut veronkierron torjunnassa hoipertelevan linjan. Hallituksemme on kannanotoissaan asemoinut Suomen avoimuuden kärkimaaksi. Käytännössä hallitus on kuitenkin tyytynyt peesaamaan rahoitusalan järjestöjä, joille bisnes ja omistamisen läpinäkyvyys ovat edelleen kuin tuli ja vesi: mah-dollisimman vaikeasti yhdistettävissä.

On aika astua eteenpäin. On aika suitsia veroparatiisit.

Erkki Laukkanenkauppatieteiden tohtoriMäntsälä

Poliitikot tuomitsevat kovin sanoin veron-

kierron ja veroparatiisit. Silti EU-maiden

verotus vuotaa noin 1 000 miljardia euroa

vuodessa. Miten tämä ristiriita on selitet-

tävissä?

Jos kriisin syveneminen halutaan pysäyttää ja varmistaa, ettei

sama tapahdu enää koskaan uudestaan, edellä kirjoitettu on

otettava vakavasti. Eurokriisin virheellisistä ratkaisuyrityksistä ja

toimintamalleista on viimeistään nyt luovuttava ja on tehtävä

vähintään seuraavat muutokset.

Veronkiertäjät on saatava vastuuseen

1Euroopan talous- ja rahaliitosta määrää-vää Maastrichtin sopimusta on muutet-tava siten, että Euroopan keskuspankki voi rahoittaa jäsenmaita. Talouskurisopi-

muksen ”vakauden” mittarit alijäämistä ja jul-kisvelasta hylätään ja korvataan mittareilla työllisyydestä, palkkakehityksestä, kokonais-velasta sekä ali- ja ylijäämien tasapainosta. Näin valtiot vapautuvat konkurssin uhasta ja finanssimarkkinoiden keinottelusta sekä al-kavat tehdä taloudellisesti kestävää talouspoli-tiikkaa. Samalla EKP vastuutetaan torjumaan inflaation lisäksi työttömyyttä. Tämän lisäksi tulee perustaa demokraattisesti valittu elin, joka voi erottaa EKP:n johdon. Näin hallitusten tekemän talouspolitiikan lisäksi keskuspankin rahapolitiikka palautetaan demokraattiseen kontrolliin ja julkisen keskustelun piiriin.

2Perussopimusten ja talouskurisopimuk-sen muuttamisen jälkeen tulee lopettaa investointikriisi ja massatyöttömyyden kasvu. Euroopassa on käynnistettävä

investointiohjelma esimerkiksi homekoulujen, sairaaloiden ja rapistuvan infrastruktuurin peruskorjaamiseksi sekä sosiaalisen asumisen laajentamiseksi ja asumisoikeuden varmista-miseksi. Tarvitaan myös investointeja IT-inf-rastruktuurin laajentamiseen ja uusiutuviin energiamuotoihin. Velkaelvytyksen lisäksi val-tion luonnollisten monopolien yksityistämis-kierre, harmaa talous sekä valtioiden palkka- ja verokilpailu on lopetettava, mikä tuo sekä sääs-töjä että tuloja valtioille.

3Jotta myös pankki- ja velkakriiseistä päästään pysyvästi eroon, on suoritet-tava Euroopan laajuiset velkojen uudel-leenjärjestelyt siten, että kotitaloudet,

yritykset, julkislaitokset, eläkerahastot ja val-tiot voivat jatkaa toimintaansa. Tämän jälkeen suoritetaan Euroopan laajuinen hallittu vel-kojen alaskirjaus ja velkojen armahdus, jotka toimeenpanevat sijoittajavastuun ja kitkevät mannerta riivaavan moraalikadon. Mikäli pankkeja ei koske konkurssiriski eivätkä ne voi toimia ilman tukipaketteja, rahoituksesta on tehtävä julkinen palvelu.

4Neuvotteilla olevan pankkiunionin on tarkoitus lisätä pankkien valvontaa, mutta nykyisestä esityksestä puuttu-vat sääntely ja läpinäkyvyys. Pank-

kiunionin myötä pankkilainsäädäntöä on uudistettava niin, että liikepankkitoiminta, vakuutustoiminta ja spekulatiivinen investoin-tipankkitoiminta erotetaan toisistaan. Näin es-tetään pankkien keinottelu ihmisten, yritysten ja valtioiden tuloilla, säästöillä ja veloilla. Lä-pinäkyvyyden lisäämiseksi pankkisalaisuus on poistettava ja rahoituksesta tehdään täysin läpinäkyvä. Lisäksi on otettava käyttöön niin sanottu Brasilian malli, jossa pankkien johto vastaa henkilökohtaisella varallisuudella teke-mistään päätöksistä.

5Lopuksi Euroopan talous- ja rahaliitos-ta on järjestettävä kansanäänestys, jolla mitataan kansojen tuki näille uudistuk-sille sekä halulle jatkaa yhteisvaluutta

eurossa.

KRIISIN RATKAISUAntti Ronkainen


EU-komissio julkaisi tammikuussa uudet ta-voitteet unionin ilmastopolitiikalle. Aiemmin unionilla oli kolme sitovaa tavoitetta koskien päästövähennyksiä ja uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden lisäämistä.

Komission vetämät uudet linjaukset tarkoit-tavat reipasta askelta taaksepäin. Käytännössä EU luopuu sitoutumisesta enintään kahden as-teen lämpötilan nousuun. Jäsenmaille ehdote-taan 40 prosenttia päästövähennyksiä vuoteen 2030 mennessä (vuoden 1990 tasoon nähden) ja uusiutuvan energian osuuden nostamista 27 prosenttiin (tosin ei sitovana). Energiatehok-kuudelle ei asetettu tavoitetta lainkaan. Ilmas-totieteilijöiden ja EU:n omien

aiempien tavoitteiden mukainen päästövä-hennystavoite olisi pitänyt ollut 55-60 prosent-tia vuoteen 2030 mennessä.

Ensi vuonna Pariisissa pidetään YK:n ilmas-tokokous, jossa on solmitaan uusi kansain-välinen sopimus ilmastonmuutoksen hidas-

tamiseksi. Monien asiantuntijoiden mukaan maailma on pian lähellä käännekohtaa, jonka jälkeen ilmaston lämpenemistä ei enää ole mahdollista pysäyttää alle kriittisen kahden lämpöasteen rajan.

EU:n omilla ilmastotavoitteilla on paljon merkitystä kansainvälisten neuvotteluiden on-nistumiselle. Mikäli EU ja muut isot toimijat eivät ole valmiita sitoutumaan tarpeeksi kun-nianhimoisiin tavoitteisiin, on erittäin epäto-dennäköistä, että sellaisia saadaan aikaan lain-kaan.

”Kaikkien maailman kansalaisten hyvinvoin-nin, maailmantalouden kuin ympäristönkin näkökulmasta päästöjen kääntäminen laskuun on edelleen yksi kiireellisimpiä ja tärkeimpiä po-liittisia tehtäviä. Tässä kunnianhimoisiin pääs-tövähennyksiin sitoutuneet mepit ovat tärkeässä roolissa komission linjauksista huolimatta” eu-roehdokas Li Andersson sanoo.

Euroopassa käynnistyi laaja keskustelu Euroopan unionin harjoittamasta maahanmuuttokontrollista sen jälkeen kun Italian rannikolla Lampedusan saaren edustalla hukkui yli kolmesataa Eurooppaan pyrkinyttä ihmistä lokakuussa. Vaik-ka tapahtumat tuntuvat etäisiltä, Suomessakin on kymmeniä – myös alaikäisiä – Välimeren kautta tulleita turvapaikanha-kijoita, jotka ovat tehneet vastaavan vaarallisen merimatkan sekä nähneet toisten siirtolaisten kuolevan matkalla.

On häpeällistä, että maailman konfliktialueilta paenneet ih-miset kuolevat Euroopan rajoille. Italialle kuuluvan Lampedu-san saaren kautta saapui vuoden 2013 aikana unionin alueelle kymmeniä tuhansia siirtolaisia. Syynä vaarallisiin merimat-koihin on unionin kestämätön ja kontrollikeskeinen maahan-muuttopolitiikka. Euroopasta puuttuvat turvalliset ja lailliset maahantuloväylät niin pakolaisille kuin muillekin tulijoille.

Siirtolaiset ovat ryhtyneet käyttämään Lampedusan reittiä osittain siitä syystä, että pääsy EU:n alueelle Espanjan poh-joisafrikkalaisten erillisalueiden Ceutan ja Melillan kautta on tehty miltei mahdottomaksi. Marokon poliisi käyttää brutaa-lia väkivaltaa rajaa ylittäviä siirtolaisia kohtaan: ihmisiä am-mutaan, pahoinpidellään sekä kuljetetaan Saharan autiomaa-han, jonne heidät jätetään ilman ruokaa ja vettä.

YK:n mukaan Välimereen on hukkunut 25000 ihmistä vii-meisen 20 vuoden aikana. Pelkästään Lampedusan saaren ympäristössä on hukkunut yli 3000 ihmistä vuodesta 2002 lähtien. Täytyy muistaa, että myös maitse tapahtuvassa mat-kustamisessa on siirtolaisille riskinsä: piileskely rekoissa ja niiden alla, sulloutuminen ajoneuvoihin sekä konteissa mat-kustaminen ilman ruokaa, vettä ja ilmaa on hyvin vaarallista.

Euroopan parlamentti hyväksyi lokakuussa 2013 uuden Eurosur-valvontajärjestelmän. Kansalaisjärjestöt ovat arvos-telleet, että ihmisten pelastaminen ei ole tärkein valvontajär-jestelmän tavoite. Eurosurin tavoitteena onkin ensisijaisesti tukea jäsenvaltioiden reaaliaikaista tiedonvaihtoa EU:n ulko-rajojen valvonnasta.

Kuitenkin monet tragediat Välimerellä eivät ole johtuneet siitä, että ei tiedettäisi jonkin aluksen olevan merihädässä, vaan siitä, että jäsenvaltiot (kuten Malta ja Italia) ovat kiistel-leet, kumman aluevesillä pelastettava alus on ja kuka hoitaa merihädässä olevat suojaan. Tässä valossa väitteet siitä, että ainoastaan uusi miehittämättömillä lennokeilla varusteltu valvontajärjestelmä kykenee estämään merikuolemat, ovat yksinkertaisesti hurskastelua.

Vain kahdeksan päivää median huomion saaneen Lam-pedusan tragedian jälkeen uusi alus joutui jälleen merihä-tään. Hätäviesti tavoitti italialaiset viranomaiset, mutta asi-assa viivyteltiin. Lopulta Italia vastasi ”soittakaa Maltalle”. Vaikka laivasta lopulta pelastettiin noin kaksisataa ihmistä, toiset kaksisataa hukkuivat viranomaisten tuntikausia kestä-neen viivyttelyn vuoksi.

Siirtolaisia auttaisivat aidosti selkeät menetelmät merihä-dässä olevien pelastamiseksi ja jäsenvaltioiden vastuunjako pelastettujen vastaanottamisessa, Dublin-järjestelmästä luo-puminen sekä humanitaarisen käytävän takaaminen, jotta ihmisillä olisi käytännössä mahdollisuus jättää unionin alu-eella turvapaikkahakemus. Tarvitsemme ylipäänsä uudenlai-sen vastuunjaon siirtolaisten vastaanottamiseen Eurooppaan.

On vastustettava pyrkimyksiä palauttaa siirtolaisuus raja-valvonnan tai poliisitoimien alaisuuteen. Siirtolaisuus tulee nähdä poliittisena kysymyksenä: kyse on ihmisten oikeudesta hakea turvapaikkaa sekä niistä olosuhteista, joissa siirtolaiset elävät Euroopassa.

Viime aikoina suuressa kuorossa on huudettu, kuinka siir-tolaisten kuolemat ovat koko Euroopan asia. Tragediaan voisi puuttua siten, että kaikki EU-maat osallistuisivat pakolaisten vastaanottamiseen ja lopettaisivat turvapaikanhakijoiden lä-hettämisen Dublin-järjestelmän kautta Etelä-Euroopan valti-oihin.

Katja Tuominensiirtolaisaktivisti

EU voi estää siirtolaiskuolemat Välimerellä

EU JA ILMASTON KOHTALONVUODET

Näyttääkö EU mallia kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa?

En ole usein päässyt harrastamaan puolue-linjat ylittävää kähmintää saunailloissa, mut-ta Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan ansiosta pääsin kerran kokeilemaan.

Vilvoittelimme pyyhkeet päällä fiksun kokoo-muslaisen kauppatieteilijän kanssa ja juttelim-me ydinvoimasta. Hän kysyi, että jos teollisuus vaatii lisää ydinvoimaloita, miksi me vasem-mistossa emme vaadi teollisuutta myös kus-tantamaan niitä. Toki maailmassa vaikuttavat muutkin voimat kuin raha, mutta kokeillaan.

Olkiluodon kolmosvoimalan arvioitu nel-jän vuoden rakennusaika on venynyt jo yh-teentoista ja 2,5 miljardin euron hinta-arvio kahdeksaan ja puoleen. Yli puolet voimalaa rahoittaneista ”yksityisistä” tahoista ovat to-dellisuudessa Suomen valtion ja kuntien omis-tamia yhtiöitä.

Ydinvoimalan kulut eivät rajoitu laitoksen rakentamiseen. Ydinjätteen piilottamiseen maanalaisiin onkaloihin on tyhjää parempi rat-kaisu, ja sitä varten kerätty ydinjätehuoltora-hasto oikeantyyppinen tapa toimia.

Jotta saunatoverini ehdotus toteutuisi, pitäisi ydinjätehuoltorahastolla varautua myös uraa-ninlouhinnan ympäristö- ja terveyshaittojen sekä ydinvoimalaonnettomuuksien ja ydin-voimalan purkamisen miljardikuluihin. Stora Enson, UPM-Kymmenen ja muiden hyötyjien sähkön hinta vähintään kaksinkertaistuisi.

Yksi syy ydinvoiman nykyiseenkin kalleuteen on se, että EU:ssa on maailman tiukimmat turval-lisuusvaatimukset. Japanilaiset, korealaiset ja venäläiset kehuvat halvoilla ydinvoimaloillaan, mutta niissä turvallisuus on retuperällä. Tässä EU on edelläkävijä, vaikka parannettavaa onkin.

Lopulta ydinvoimaan takertumisessa kyse on poliittisista päätöksistä: uusiutuviin energia-muotoihin siirtyminen vaatisi infrastruktuurin rakentamista uudelleen ja hajauttaisi tulot pie-nemmille firmoille ja yksityishenkilöille. Ydin-voiman lisääminen taas ylläpitää nykyistä mal-lia, jossa kaikki muut maksavat sähköstään muutamalle suuryhtiölle.

Saunaillan keskustelukumppanini vaikuttaa nykyään pääministerin kansliassa. Sinne ja Euroopan parlamenttiin terveisiä, että jos teol-lisuuden pitäisi itse maksaa ydinvoimansa, olisimme jo siirtyneet suosimaan uusiutuvaa energiaa.

Mike Pohjolakirjailija ja pelisuunnittelija

MITÄ JOS NE MAKSAISIVAT SEN ITSE?

Eliisa Alatalo

#11L♥VE

Eurooppa

STOP#talouskuri



Kampanjen behöver en mångsidig stödgrupp - kom med och gör Li till en europaparlamentariker! Kam-panjen omfattar hela landet och du hittar säkert andra stödgruppsmedlemmar på din egen ort. Tillsammans är vi starka!

Desto flera vi blir desto bättre chan-

ser har vi att få Li invald. Tillsam-mans kan vi bygga ett annorlunda Europa och sikta på att lösa både euro- och klimatkrisen samt göra human människorättspolitik. Du kan komma med på e-postlistan och få mer information om kampanjen genom att kontakta Heidi Auvinen ([email protected]).

År 2013 var nätpolitikens. Edward Snowdens avslöjanden i juni visade hur de värsta farhågorna om över-vakning av nätet inte är en avlägsen dystopi utan vardag här och nu. Det-ta är högaktuellt också inom EU. Eu-ropaparlamentet ska i vår behand-la ny datalagstiftning, vilket efter NSA:s spionageskandaler väcker stor iver.

I de mest drömska framställnin-garna under 1990-talet skulle nätet bli grunden för ett horisontellt ”nät-verkssamhälle”, där varje person var en lika värdefull ”nod” i nätverket. Snowdens avslöjanden påvisade hur utvecklingen gått i en rakt motsatt riktning. Nätets överflöd av infor-mation tillåter ett fåtal företag som kontrollerar de rätta strategiska re-surserna att tillskansa sig makt.

Den första av dessa resurser är da-tabanken. Företag som Google och Facebook besitter enorma mängder data som struktureras i databaser. Data existerar förstås aldrig i ett vakuum, utan det måste lagras nå-gonstans. Google och Facebook har datacenter runtom i världen, den först nämnda även i Finland. När Google förra året byggde sitt data-center i Fredrikshamn var kommu-nens förhoppningar stora. I stället för att kritisera ackumuleringen av data hos en liten elit, har centren ta-gits emot som en räddare i nöden i ett Finland efter Nokia.

Den andra resursen är de krafti-ga sökalgoritmerna som behövs för att strukturera och sortera all data. ”Search is the key”, lär en av grun-darna i Google ha sagt redan under företagets första år. I ett bredare perspektiv betyder ”sökalgoritmer” alla programlösningar som tillåter ett effektivt bruk av stora mängder data.

Eftersom Snowden påvisade att den amerikanska säkerhetstjäns-ten NSA utnyttjat all data som dessa företag samlat på sig, har nätpoliti-ken också blivit geopolitisk. Olika länder har olika tillgång till nätets, det vill säga företagens, data. Flera stora nätföretag är baserade i USA och därför har de amerikanska myn-digheterna bättre tillgång till data. För några år sedan skrattade många åt Iran, som byggde ett självständigt e-postsystem. I dag är konstruktio-nen av ett självständigt system fullt begripligt och många andra länder kommer säkert att följa i Irans fots-pår.

De kommande årens nätpolitik bör sikta på att demokratisera da-tabanken och sökalgoritmen. Det innebär ett paradoxalt förhållnings-sätt till de stora nätbolagen som Google och Facebook. Om och när till exempel det planerade frihan-delsavtalet TTIP mellan USA och EU visar sig innehålla större friheter för stater att kräva data av nätbolag, så måste civilsamhället gå emot avta-let, tillsammans med företagen.

Å andra sidan måste en nätpoli-tik värd namnet också skapa egna lösningar, bygga egna ”molnsystem” som är användarvänliga utan att överlåta allas vår data åt en hand-full företag. Allt detta måste också EU:s nya datalagsstiftning ta ställ-ning till. Den planerade tidtabellen, som siktar på ett färdigt direktiv in-nan EU-parlamentsvalen, är mycket stram. Nätpolitiken är idag så bety-delsefull och komplex att varje lag-förslag borde få en grundlig och bred beredning. Det är inte möjligt med den tidtabell som nu planerats för lagstiftningen.

NÄTPOLITISKA RIKTLINJER

Stödkampanjen!

Finland ellerBRYSSEL?

“Varför ska du fara iväg dit till Bryssel när vi ju behöver dig här i Fin-land?” Under den senaste tiden har jag fått svara på den frågan minst lika många gånger som på frågan om vilka mina valteman är.

Det är naturligtvis otroligt viktigt att veta vilka motiveringar en kandidat har för att vara uppställd i ett val. Frågeställningen ovan uttrycker trots det hur motstridig mångas förhållning till såväl Europavalet som hela uni-onen är. EU har traditionellt sett uppfattats som ett avlägset, byråkratiskt och marknadscentrerat projekt, mest känt för direktiv och förordningar som inte ens hört talas om bondförnuft.

Men till följd av eurokrisen och den ekonomiska åtstramningspolitiken har EU kommit nära, mycket nära. I Finland genomför regeringen stora strukturreformer och nedskärningar i välfärdsservicen som motiveras med att Finland måste behålla sitt kreditbetyg. Finanspakten innebär be-gränsningar i fråga om såväl offentlig skuldsättning som budgetunder-skott som i praktiken binder våra riksdagsledamöters händer. Finländar-nas gemensamma tillgångar har använts för att stöda europeiska banker.

Den viktigaste orsaken till min kandidatur är att EU-parlamentet har makt - mycket makt- utöver den politik som görs i Finland. Uppskattningsvis allt från hälften till tre fjärdedelar av de lagar som stiftas i Finland har sin grund i beslut på EU-nivå. I samband med eurokrisen har man utökat unionens makt speciellt ifråga om medlemsländernas ekonomiska po-litik. Därför har det väldigt mycket betydelse hurdan politik parlaments-medlemmarna vill föra och vilken färg de bekänner.

Den andra orsaken till min kandidatur är de som för tillfället innehar mak-ten i Bryssel. Jag har under de senaste åren haft möjlighet att resa runt Europa och tala med såväl vanliga arbetare som med medborgaraktivis-ter. I såväl Grekland som Spanien talar alla, såväl universitetsprofessorer som taxichaufförer, om cynism och trötthet, om en extremhöger som växer sig allt starkare, om nedskärningar och för låga löner. Det är abso-lut nödvändigt att helt ändra riktningen för den politik som förs.

Europa är för tillfället den arena där en mycket viktig politisk kamp förs. Vänstern måste ta över denna arena och tillsammans med de människor som är trötta på den nuvarande krispolitiken visa att vi inte längre går med på en ekonomisk politik som görs helt på de kapitalstarkas villkor.

Mitt tredje skäl att kandidera är att den finländska vänstern behöver en bra parlamentariker. Som en vänster-MEP tänker jag inte drunkna eller pensionera mig i Bryssel. Att vara parlamentariker betyder inte heller att man försvinner från den politiska debatten i Finland. Tvärtom. Vi behöver politiker i Bryssel som är färdiga att göra radikal europeisk vänsterpolitik och som samtidigt vill fortsätta att förnya den rödgröna vänstern i Fin-land.

En plats i Bryssel bör användas för att bygga en rödgrön vänsterrörelse som utmanar den klimat- och välfärdsvidriga maktpolitik som högern för. Det är just en sådan politisk verksamhet som jag vill bygga tillsammans med er - i Finland, i Europa och globalt.

Dan Koivulaakso


L♥VEEurooppa

STOP#talouskuri

#työttömyys#co2 #rasismi#keinottelijat

EUROKRIISITalouskriisi on ratkaistava lopettamalla valtioiden pakkosäästöt ja budjettikuripolitiikka. Ne on korvattava investointiohjelmilla työllisyyden paran-tamiseksi. Euroopan keskuspankin mandaattia on muutettava niin, että jäsenvaltioiden suora lainotta-minen tulee mahdolliseksi.

YMPÄRISTÖEU:n tulee rajoittaa fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja ohjata jäsenmaita siirtymään uusiutuvia energianlähteitä hyödyntävään teknologiaan ja teollisuuteen tukemalla niiden tutkimusta ja käyttöönottoa.

TYÖSTÄ PALKKAEuroopassa on otettava käyttöön minimi- ja maksimipalkka, jotta kaikille turvataan kohtuullinen korvaus tehdystä työstä ja ylisuuria palkkaeroja tasataan. Maakohtaisten työehtojen kunnioittamista esimerkiksi vuokratyön sääntelyssä ja lähetettyjen työntekijöiden kohdalla on parannettava.

IHMISOIKEUDET!Euroopan on kevennettävä viisumi- ja oleskelu-lupakriteereitään ja kaikille Euroopassa oleskeleville on turvattava pääsy julkisen terveydenhuollon piiriin sekä oikeus koulunkäyntiin.

li andersson -eurovaalilehti

Documents