Jumala joka sortui

Edesmennyt Bhagwan Shree Rajneesh, joka nyttemmin tunnetaan nimellä Osho, on eräs kaikkein kuuluisimmista Uuden Ajan meditaatioguruista. Elinaikanaan hän sai päälleen ”seksigurun” leiman siksi, että kehotti oppilaitaan vapautumaan sukupuolisista pakkomielteistä kehittämällä maltillista ja epädogmaattista seksuaaliasennetta. Sensaatiohakuiset tiedotusvälineet unohtivat kuitenkin kertoa Rajneeshin opetuksista sen puolen, mikä niissä oli yhteistä näiden medioiden omaan toimituspolitiikkaan.

Uskonnollisista markkinoista kilpailevat nykyään sekä herätyssaarnaajat että gurut, ja ympärillämme vallitsee hämmentävä uskonnollisten liikkeiden runsaus, vanhoista ja vakiintuneista uusimpiin ja oudoimpiin kultteihin. Tässä keskenään usein ristiriitaisten oppien sekamelskassa `aitous` vaihtelee laidasta toiseen. Joitakin liikkeitä johtavat vilpittömät ja rehelliset ihmiset, toisia seuraajiaan hyväksikäyttävät huijariopettajat. Monet ihmettelevät, kuinka valita opettaja, joka ilmentäisi todellista näkemystä henkisestä elämästä.

Hugh Milnen kirja ”Bhagwan: The God that Failed” auttaa monia ihmisiä, sillä siinä osoitetaan, kuinka valintaa ei ole aihetta tehdä. Milne kirjoittaa vaiheistaan yhden liikkeen, sannyasineiden eli ”oranssiinpukeutujien” ja heidän johtajansa ”Bhagwan Sri” Rajneeshin palveluksessa. Milnestä tuli tämän itsensä ”valaistuneeksi mestariksi” julistaman miehen henkivartija.

Milnen kirja on kiintoisa, levottomuutta herättävä ja hyvin henkilökohtainen tilitys hänen ryhtymisestään Rajneeshin oppilaaksi, ajasta sannyasineiden kanssa, vapautumisyrityksistä ja hänen vaikeuksistaan vielä tämän jälkeen. Teos on tarkka ja objektiivinen selostus Rajneeshista ja hänen liikkeestään sisältäpäin nähtynä.

Pakettimatka pelastukseen

Rajneeshin resepti houkutteli monia seuraajia ja rutkasti rahaa. Tästä alkoi myös moraalittomuuden ja rikosten kiihtyvä kierre, joka vaati useita uhreja, lopulta myös Rajneeshin itsensä. Kaava oli yksinkertainen: epämääräistä rauhan ja rakkauden filosofiaa, lähes kaikkien suurten uskontojen opetuksista runsaasti vesitettyä ”tantrista” seksiä ja Uuden Ajan megaperhe, jossa Rajneesh toimi isänä. Kun lisähoukutuksena tarjotaan vielä mahdollisuus ”valaistua” erilaisten ”ainutlaatuisten” meditaatioharjoitusten avulla, reseptistä syntyy juuri länsimaiseen markkinarakoon kolahtava seuramatkapaketti yli-ihmisyyteen ja jännittävään, ”itämaiseen” mystiikkaan.

Rajneesh piirtyy esiin pakkomielteisen vallanhaluisena miehenä, joka pystyi manipuloimaan muita ihmisiä ilman tunnonvaivoja. Hänen äänellään on hypnoottinen vaikutus moniin ihmisiin, ei vähiten Milneen itseensä, joka vielä kirjaa kirjoittaessaakin tuntuu olevan osittain Rajneeshin vaikutuksen alainen.

Jonkin aikaa liikkeellä näyttää olevan suhteellisen suotuisa vaikutus useimpiin kannattajiinsa. Rajneeshin opetuslapset elävät keskenään avoimuuden ja keskinäisen välittämisen ilmapiirissä ja tuovat samalla ihanteensa selkeästi esiin. Liikkeen totalitaariset puolet ilmestyvät kuitenkin pian kuvaan, kun johtajien teot alkavat asteittain loitota heidän ihanteistaan. Lopulta Rajneesh ja hänen lähimmät opetuslapsensa elävät loisteliaasti samalla kun tavalliset kannattajat ovat ylityöllistettyjä ja vakavasti aliravittuja.

Liikkeen muut toimintavat tuovat mieleen karmeita vertailukohteita. Rajneeshin maatila Oregonissa, Yhdysvalloissa, oli varustettu asein, vartiotornein ja tarkistuspistein, joiden avulla ihmisiä pidettiin suoranaisessa vankeudessa. Kaikki valitukset ja erimielisyyden ilmaukset leimattiin ”negatiivisuudeksi” - nimike, jonka avulla on helppo pitää arvostelijat hiljaisina, hakea syntipukit esiin ja eristää heidät.

Liike romahtaa lopulta yleisen vainoharhaisuuden ja vihamielisyyden vallitessa. Yhdysvaltain hallitus tutkii liikkeen rikollista toimintaa, johon tähän mennessä kuuluu prostituutiota, huumeiden kaupustelua, joukkomyrkytyksiä, verovilppiä, häirintää sekä murhaepäily. Rajneesh pidätetään hänen yrittäessään paeta maasta. Tässä vaiheessa Milne on jo jättänyt liikkeen, mutta hän on saanut kärsiä häirinnästä ja sen seurauksena tulleesta hermoromahduksesta.

Usko ja auktoriteetti

Niille ihmisille, jotka aloittavat henkistä etsintäänsä, Milnen kirja opettaa, kuinka tärkeätä on oppia erottamaan huijaus todellisesta henkisyydestä. Tärkeää on myö se, ettei anna johtajan karisman, psyykkisten voimien tai uskonnollisen loiston tehdä vaikutusta itseensä. Jos opettaja väittää olevansa ”valaistunut”, on syytä olla epäluuloinen. Teos kehottaa tutkimaan oman emotionaalisen sitoutumisen perusteita, jotta tietää, vetoaako jokin liike meihin siksi, että se käyttää hyväksi oman tunne-elämämme heikkouksia, vai siksi, että se todella tarjoaa keinoja aidosti henkisten pyrkimysten toteuttamiseksi. Keskeistä on myös oppia tasapainottamaan tunnetason sitoutuminen älyllisellä selkeydellä, oppia ajattelemaan, ja soveltaa tätä kykyä henkiseen kehitykseensä ja toimintaansa.

Ehkä tärkein Milnen kirjan opetus on oman henkilökohtaisen rehellisyyden ja vastuuntunnon säilyttämisen tärkeys kaikissa olosuhteissa. Kokemus on opettanut hänelle, kuinka ”elintärkeää on, ettei koskaan luovuta toiselle ihmiselle valtaa tehdä päätöksiä itsensä puolesta”. Milne oppi läksynsä kovassa koulussa, ja hänen kuvauksensa Rajneeshin vaatiman ”antautumisen” seurauksista on surullista luettavaa.

Halu luopua omakohtaisesta vastuusta elämässä ei rajoitu Rajneeshin kannattajiin, vaan se vaikuttaa kaikissa ihmisissä jossain määrin. Rehellisyydestä luopuminen ja vastuun siirtäminen jollekulle toiselle voi tuntua helpottavalta. Jos liian monet liikkeen seuraajat antavat tämän asenteen vaikuttaa itseensä, tuloksena ei ole henkinen yhteisö, vaan ryhmä, jonka jäsenet noudattavat sokeasti epämääräisiä ja

järjettömiä ryhmänormeja. Kaikkien ryhmien ja yksilöiden on syytä varoa tätä virhettä. Milnen kirja on hyödyksi tässä tehtävässä.

Bhagwan: The God that Failed, Hugh Milne; kust. Sphere, Lontoo, 1986. 377 sivua.

Lähteenä käytetty Advayacittan artikkelia ”A Nasty Tale”, joka ilmestyi Golden Drum-lehdessä.

=============

Julkaistu buddhalaisessa Tiikerin Silmä – lehdessä 1/2535 (1992), kirjoittajan nimeä ei lehdessä mainita.