Ankeuttajat vuorta valloittamassa

Suomi-puuhaa

Näin pakkaat rinkan

32012

ANARISTIKKOS

Miriam Luotsila

Löydätkö ruudukosta Suomi-aiheiset sanat?

Kuvat antavat vihjeen.

K

E

Ä

R

M

O

E

K

Ä

L

Ä

T

U

R

S

Ä

R

S

P

E

S

A

Ö

R

P

I

Ö

P

T

V

Ä

P

P

E

L

K

I

A

R

Ä

Ä

U

L

A

K

K

K

S

Ä

V

Ö

R

K

O

K

S

K

A

K

H

A

I

R

I

L

M

M

U

M

V

P

E

U

S

P

E

U

U

K

N

A

K

I

E

L

O

S

I

K

E

T

T

U

K

R

O

Ö

S

V

P

O

R

O

S

R

K

U

U

S

I

A

Ä

M

K

H

I

R

V

I

R

UOMIRISTIKKOS 1

2

4

3

5

7

6

1. Suomen kansallislintu

2. Suosittu satuhahmo

3. Suomen presidentti Sauli…

4. Suomen virallinen kieli

5. Perinteinen peseytymispaikka

6. Suomen rahayksikkö

7. Suomen pisin joki

KESKELLE:

Halti on Suomen korkein…

NIKS HELI

UJOUS EN

MERET AP

ANAGRAMMIA Suomen kaupungit ovat

menneet sekaisin.

IRMA VIENO

VÄLJÄ KYSY

PETRA PALANEN

Puuhanurkka

2 3/2012

Ankeuttajien retkikunta

Sankarimatkalla partiotaitokisoissa

Puuhanurkka

Kaverikuva

Leff a

Kisasivu

Sarjis

Satu

Kannen kuva: Susanna Oksanen

2

6

10

12

14

15

Kimmo Rusanen

Annu Martelius

Huipulle vaikka kontaten

S� ältö

3

7

13

4

2012

Rinkka järjestykseen

Reporta� i

Järvi-Suomen Partiolaisten läntisen alueen sudenpentujen Sankarimatka 2012 -partiotaitokilpailuissa nikkaroitiin arpakuutioita ja ammuttiin suurella ritsalla.

Jännitystä rastin laidalla.

Järvi-Suomen Partiolaisten läntisen alueen sudenpentujen

Sankarimatka huipentui pallolinkoon

4 3/2012

Sateinen sää ei säikäyttänyt 5. toukokuuta Petäjänveden Kettulanvuoren reippaita kisailijoita. Partiotaitokilpailuun osallistui lähes 30 pentuetta 14 eri lippukunnasta. Keljon Kävijöiden ja Säynätsalon Päijännepartion järjestämissä kilpailuissa koeteltiin monipuolisesti partiovuoden aikana opittuja tietoja ja taitoja sekä pentueiden yhteistoimintaa.

Olin kilpailuissa Mäkipartiota edustaneen Vihreät Kotkat -nimisen pentueen joukoissa. Mukana Vihreiden Kotkien viiden sudenpennun ryhmässä oli sekä kokeneita kisaajia että partiotaitokilpailujen ensikertalaisia.

Päivän aikana pääsimme muun muassa nikkaroimaan arpakuutioita, antamaan ensiapua jalkapallopelissä loukkaan-tuneelle ja tekemään hyviä arvioita vaikeasti hahmotettavista tehtävistä. Kokeilimme myös merimiessolmun tekemistä köyteen, josta koko pentue piti kiinni.

Kimmo Kantonen Kimmo Rusanen

Suurimman suosion joukossamme saavutti tarkkuutta vaatinut tehtävä, jossa lingottiin palloja suurella ritsalla maa-liin. Olimme sattumalta tehneet syksyn retkellä samankaltai-sen heittimen ja harjoittelu palkittiinkin huimilla osumilla.

Matkan varrella syötiin eväitä, lämmiteltiin pelailemalla, iloittiin onnistumisista ja mietittiin, miten tehtävät olisi voi-nut tehdä vieläkin paremmin. Kilpailun jälkeen kuuma liha-keitto lämmitti niin, että voimia riitti vielä jalkapallon potkimiseenkin.

Parasta partiotaitokilpailuissa oli yhdessä toimiminen ja uuden oppiminen hauskojen ja sopivan vaikeiden tehtävien parissa. Vihreät Kotkat suosittelevat partiotaitokilpailuihin osallistumista kaikille uusille ja vanhoille partiolaisille, jotka haluavat parantaa ryhmähenkeään ja oppia tekemällä ja kokemalla. •

Sankarimatkailijat näyttävät,

miten Trangialla kokataan.

Suurimman suosion joukossamme saavutti tarkkuutta vaatinut tehtävä, jossa lingottiin palloja suurella ritsalla maa-liin. Olimme sattumalta tehneet syksyn retkellä samankaltai-sen heittimen ja harjoittelu palkittiinkin huimilla osumilla.

53/2012

Haluaisitko nähdä itsesi ja partiokaverisi tällä palstalla? Lähettäkää viestiä

osoitteeseen partio-lehti@partio.fi. Kertokaa viestissä kuvaajan nimi,

keitä olette ja mistä lippukunnasta, yhteystietonne sekä tietysti mikä on

partiossa parasta.

Jaana Ketola

NIMI Vesa Järvinen

IKÄ 9

LIPPUKUNTA Euran Peurat ry

PARASTA PARTIOSSA Leirit ja veistely

NIMI Ville Järvinen

IKÄ 12

LIPPUKUNTA Euran Peurat ry

PARASTA PARTIOSSA Leirit

Sanna Järvinen

Kaverik� a

6 3/2012

E tukäteen pakatut autot kaartoivat lähtöpäivänä täsmällisesti kello 6.00 kohti Naantalia ja aamul-aivaa Kapellskäriin. Tunnelmamme oli korkealla ja Spotify-soittolistat raikasivat autoissa.

Laivamatkan jälkeen Ruotsin puolella kurvasimme leirintä-alueelle, jonka respassa sampomme kysyi virkailijalta:

– Onko alueella paljon hyttysiä?Totuudenmukainen vastaus oli ”ei”, mutta eipä virkailija

maininnut mitään alueen miljardista mäkäräisestä, jotka juhlivat koko illan suomalaisverellä.

Toisen autossa istutun päivän jälkeen saavutimme vih-doin Visa-joen laakson ja Spiterstulenin matkailuhotellin leirintäalueen. Pystytimme puolijoukkuetelttamme nukku-miseen ja nigerin keittiöteltaksi, pressut päälle varmuudeksi. Visa-joki virtasi vuolaana ja äänekkäänä telttapaikkamme ohitse. Keli oli ”norjalaisen” vaihteleva – sateesta aurinkoon ja tyynestä myrskyyn.

Huonosti nukutun kohisevan yön jälkeen lähdimme tutustumaan jäätikköön. Seitsemän kilometrin päässä odotti Hellstugubreen. Tihkusateessa ja navakassa vastatuulessa

2. 7. 2012 kello 14.33 seikkailijajoukkue Ankeuttajat pääsi tavoitteeseensa ja nousi yhdessä viimeiset askeleet 2 469 metriä korkean Galdhöpiggenin huipulle.

Teemu Saarikivi Ankeuttajien retkikunta

Köysistö liikkuu ja huippu häämöttää

Galghöpiggenin harjan nousulla.

Huipulle vaikka kontaten

73/2012

tehty reissu pisti Ankeuttajat kovalle koetukselle ylämäki-osuuden aikana. Periksi ei annettu ja jäätikön ilmaantumi-nen näköpiiriin toi lisää energiaa jalkoihin.

Perillä rohkeimmat laskivat pyllymäkeä jäätikön ”kuonol-la”, joksi jäätikön päätä leikillisesti kutsutaan. Paluumatkalla olikin helppo lasketella alamäkeä myötätuuleen leiriin saakka.

Seuraavat kaksi päivää sää piinasi Ankeuttajia ja netin kautta ladattavia säätiedotuksia luettiin ahkerasti. Parempaa keliä ei ollut luvassa, joten keskustelun jälkeen tehtiin yhtei-nen päätös nousureitin muuttamisesta Juvashyttanin kautta. Nousu ei olisi niin pitkä, mutta sisältäisi jäätikön ylityksen. Se edellyttäisi köysistössä etenemistä. Onneksi tätäkin oli harjoiteltu etukäteen.

Autot startattiin siis seuraavana aamuna ja tunnin ajon jälkeen olimme vaihtaneet laaksoa ja katsoimme horisontissa lumisateen keskellä Styggebreen-jäätikön takana häämöttävää Galdhöpiggenia. Keli oli edelleen huonohko – no, varmuu-deksi aurinkovoidetta tauluun ja aurinkolasit päähän.

Valjaat puettiin päälle jo Juvashyttanilla, mutta köyteen kiinnittäydyttiin vasta noin kolmen kilometrin kivikkoisen mäen jälkeen Styggebreenin laidalla. Samassa yhteydessä pidettiin pieni tauko. Jäätikön ylitys kesti rauhallista vauhtia edeten noin tunnin. Kun koko porukka oli noussut koillis-harjanteen kivikolle, irrottauduttiin köydestä ja aloitettiin se kiipeilyllisempi osuus.

Nousu oli tyypillistä jyrkähköä louhikkokiipeämistä,

OslO

8 3/2012

kunnes reitti ylempänä vaihtui lumirinteeksi. Keli muuttui korkeammalla aina vain huonommaksi. Paikoin tuuli ja lumi-tuisku oli niin kovaa, että keveimmät Ankeuttajat vaihtoivat välillä nelivetoon ja etenivät huippuharjannetta kontaten. Lopulta huippu kohosi eteemme aika yllättäen, ja saatoimme yhdessä kiivetä viimeiset metrimme. Tavoite oli saavutettu.

sIlITYsKANEJA JA KAlAsAAlIITA

Paluumatkalla etenimme rauhallisesti Norjan ja Ruotsin halki. Ajoimme aina aamupäivän ja iltapäiviksi keksimme erilaista tekemistä. Yövyimme mitä erilaisimmilla leirintä-alueilla, mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Merkittäviä virs-

tanpylväitä paluumatkalla olivat muun muassa Peppes Pizza Oslon keskustassa, silityskanit Ruotsissa, Sjoan luontopolku, vuotava teltta, Risun saama kymmenen senttimetrin taimen, Silja Linen TaxFree ja tanssit Atlantis-yökerhossa. •Jälki seurasi Ankeuttajien reissuvalmisteluja ja matkaa koko vuoden ajan.

Onko sudenpentulaumallasi tai seikkailijajoukkueellasi suunnitteilla retkeä jonnekin huikeaan kohteeseen? Haluai-sitteko kertoa seikkailustanne myös muille ikätovereillenne Jälki-liitteessä? Yhteydenottojanne odotellaan osoitteeseen partio-lehti@partio.� .

Galdhöpiggenin koillisharjanteen

kivikossa vaadittiin kiipeilytaitoja.

Alastulossa keli oli haastava. siiseli ja Misu

selvisivät koitoksesta kuitenkin hienosti.

Eväät maittoivat tutustumisretkellä

Hellstugubreenin jäätikköön.

93/2012

T arumaisilla Skotlannin Ylämailla on kerrottu tarinoita hurjista taisteluista ja salaperäisistä san-kareista jo ammoisista ajoista lähtien. Disney ja

Pixar vievät uudessa kertomuksessaan katsojansa urhean jousiampuja Meridan matkaan tarunhohtoisiin maisemiin.

Merida haluaa itse päättää, millaista polkua hänen elä-mänsä kulkee. Niinpä hän uskaltautuu uhmaamaan vanhoja tapoja. Jääräpäisen Meridan aikeet aiheuttavat kuitenkin valtakunnan klaaneissa sekasortoa, joten Merida hairahtaa salaperäisen noidan apuun. Mutta noidan loitsu langettaa-

kin kammottavan kirouksen, jota ei pelkällä jousen paukutta-misella pureta.Urhea on mahtava seikkailu kohtalon uhmaamisesta.

Se on sekoitus hilpeitä hahmoja, virvatulia ja taikuutta.Äitinsä kanssa elokuvaa katsomassa ollut 4-vuotias Viola tyk-

käsi eniten elokuvan loppuratkaisusta. Se jääköön kuitenkin vielä arvoitukseksi. Violaa 20 vuotta vanhemman Aleksin mielestä paras hahmo oli noita.

– Noidat ovat aina siisteimpiä! Aleksi hehkutti.Urhea-elokuvaa esitetään 3D-teattereissa ympäri Suomen. •

Jousi viritettynä kohti taikaseikkailua

Pauliina Toivanen Walt Disney Company

URHEA(ORIG. BRAVE)Animaatio / Seikkailukomedia

Ohjaus: Mark Andrews ja Brenda Chapman

PARAS HETKI Kun Merida näyttää huikeat jousiammuntataitonsa.

KENELLE SOPII Sudenpennuista aikuisiin.

PISTEITÄ

Leffa

10 3/2012

Hauskaa pikkutietoa Merid� taMeridalla on elokuvassa yhteensä 22 eri asua ja asustetta – muun muassa viisi mekkoa, viitta, nuoliviini, käsisuojus ja kaulakoru sekä useita repeytyneitä pukuja. Lisäksi hänellä on viisi eri kampausta.

Meridalla on yli 1 500 yksittäin muotoiltua punertavan kiharaa hiussuortuvaa, joissa on yhteensä noin 111 700 hiusta.

Jos Meridan kutrit suoristettaisiin, hänen hiuksensa olisivat noin 120 senttimetriä pitkät ja ne ulottuisivat häntä puoleen pohkeeseen.

Lähde: The Walt Disney Company Nordic

113/2012

S yksyn tullen illat pimenevät, ja katulamppujen valot heijastelevat ikävästi märästä asvaltista au-toilijoiden silmiin. Silloin on parasta näkyä liiken-teessä ja paras keino siihen on tietysti heijastin.

Jälki-liite tuo valoa pimeyteen järjestämällä askartelu-kilpailun. Askartele oma heijastin ja lähetä kuva siitä sähkö-postilla osoitteeseen partio-lehti@partio.� 21. 10. mennessä.

Voit käyttää vanhoja heijastimia, heijastinkangasta tai vaik-kapa heijastintarraa – vain mielikuvituksesi on rajana. Voit myös piirtää kuvan unelmiesi heijastimesta ja lähettää sen osoitteeseen Partio-lehti, Töölönkatu 55, 00250 Helsinki.

Parhaat heijastimet julkaistaan seuraavassa lehdessä, ja kaikkien kilpailuun osallistuneiden kesken arvotaan partio-aiheinen palkinto. •

Osallistu kilpailuun!

Kilpailu

12 3/2012

R inkka tai reppu voidaan pakata monella eri tapaa, mutta seuraavassa muutamia vinkkejä joita kan-nattaa noudattaa. Muistathan pakata rinkan itse, jotta tiedät, missä mikäkin tavara sijaitsee!

Vaatteet pakataan muovipusseihin, jotta ne säilyvät puhtai-na ja kuivina, jos rinkkasi jostain syystä kastuu. Ota myös lika-vaatteille oma pussi. Ruokailuvälineet pakataan kangaspussiin, jossa niitä säilytetään leirin ajan. Muovisessa pussissa kosteat

astiat saattavat homehtua. Ruokailuvälinepussia kannattaa koristella, jotta erotat sen helposti kavereidesi pusseista.

Kun pakkaat tavaroita rinkkaan, laita ne niin, että selkää vasten ei tule kovia esineitä. Sijoita pienet tavarat kuten taskulamppu sivutaskuihin, jotta löydät ne helposti myös pimeässä. •

Joonas Lehtonen Annu Martelius

Pakkaa rinkkasi oikein!

133/2012

Annu Martelius

14 3/2012

Miriam Luotsila

H anna oli viettämässä viikonloppua mummon luona. Mummolla oli takapihalla valtava kasvi-maa, joka oli täynnä kaikenlaista hyvää. Aikai-semmin kesällä Hanna oli ollut auttamassa

mummoa nostamaan maasta porkkanoita ja perunoita ja syönyt mahansa täyteen vadelmia ja makeita sokeriherneitä.

Nyt Mummo oli kutsunut Hannan taas kylään auttamaan puutarhatöissä. Omenat alkoivat kypsyä ja Hanna oli yhdes-sä mummon kanssa kerännyt maahan pudonneet hyvänä säilyneet omenat. Mummo oli keittänyt niistä herkullista hilloa. Valtava pino lettuja oli myös paistettu, ja Hanna oli saanut levittää niille reippaasti tuoretta hilloa.

Hannan pieni koiranpentu leikki mummon puutarhassa. Kun Hanna hoiteli mummin antamia tehtäviä, yhtäkkiä pensasaidan takaa puutarhaan porhalsi vieras kissa. Han-nan koira jännittyi ja ampaisi kissan perään räksyttäen läpi mummon kurpitsapenkin. Hanna ryntäsi koiranpentunsa perään ja sai sen kiinni pihan toiselta puolelta.

Vaikka kissa pääsi pälkähästä nopeiden tassujensa ansios-

ta, kokonaan vahingoilta ei säästytty. Hanna katsoi kauhis-tuneena kurpitsapenkkiä: suuren kurpitsan varsi oli katken-nut. Hannaa kylmäsi. Mummo olisi varmasti vihainen.

– Mummo? Hanna sanoi arasti.Häntä pelotti hirveästi, että mummo suuttuisi kurpitsan

takia.– Mikä hätänä Hanna pieni? Sinähän vapiset kuin

haavan lehti. Nähdessään mummon ystävällisen ilmeen Hanna

purskahti itkuun ja kertoi koko jupakan alusta asti. Mutta mummo ei ollut vihainen. Hän nauroi.

– Älä sinä sitä kurpitsaa murehti! Kurpitsat ovat nyt kyp-siä. Ne voidaan kerätä ja säilöä. Se olisi ollut meidän seuraava yhteinen puuhamme pihalla.

Hanna tunsi valtavaa huojennusta ja helpotusta. Kaikki olikin siis hyvin! Yhdessä he kävelivät mummon pihalle ja hakivat suuren kurpitsan ja muutaman pienemmänkin. Hanna auttoi mummoa viipaloimaan kurpitsat, ja mummo keitti niistä säilykettä ja leipoi ihanan makean piirakan. •

Laura Malmiharju

Suuri kurpitsaSatu

153/2012

Partiolaisuuden lyhyt oppimäärä!Suositushinta 4 €